Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2021–2022 by Helsingin kuvataidelukio

Helsingin kuvataidelukion

vuosikertomus 2021–2022

HELSINKI UPPER SECONDARY SCHOOL OF VISUAL ARTS ASP-(UNESCO-)KOULU Kuvataidepainotteiseen opetussuunnitelmaan perustuva erityinen tehtävä alkoi valtioneuvoston päätöksellä 27.6.1985. YHTEYSTIEDOT Pääkoulu Torkkelinkatu 6 00500 HELSINKI Postiosoite: PL 3802 00099 Helsingin kaupunki Rehtori Tarja Aro-Kuuskoski puh. (09) 310 82365 tarja.aro-kuuskoski@hel.fi Virka-apulaisrehtori Satu Alatalo puh. 050-401 3122 satu.alatalo@hel.fi Koulusihteeri Elina Sokka puh. (09) 310 82367, elina.sokka@hel.fi Kouluisäntä ja toimitilahuoltajat puh. 040 1840142

KOULUN VAIHEET Helsingin toinen suomalainen lyseo Oma koulurakennus Helsingin toinen lyseo Torkkelinkadun lukio Torkkelin lukio Helsingin kuvataidelukio

1925–1949 1945 1950–1977 1977–1979 1979–1991 1991–

REHTORIT Lauri Pelkonen Viljo Laine Veijo Kattainen Jouko Palonen Antero Kuusisto Päivö Suomela Taimi Viherketo Mailis Artén Ilkka Arvas Mervi Willman Pirkko Majakangas Saila Linkopuu Tarja Aro-Kuuskoski

1925–1930 1930–1947 1947–1950 1950–1974 1974–1984 1984–1985 1985–1988 1988–1999 1999–2003 2003–2014 2014–2017 2017–2018 2018–

Taidetalo Pengerkatu 5, 00530 Helsinki Taidetalon opettajat puh. (09) 310 87124 Koulun internet-sivut www.kuvatl.edu.hel.fi Muut sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@edu.hel.fi

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2021–2022 06 08 09 10 12 14 16 18 20 22 23 24 26 28 30 32 34 36 39 42 43 44 46 48 52 53 54

Torkkelin luova yhteisö Torkkelin kultaiset säännöt OHR! Ruusuja ja sohvia Tutoreiden vaiheikas vuosi Vai sittenkin Asujaiset? Torkkelilaisten joulukalenteri runsaimmillaan Torkkelin ystävät ry:n joulumyyjäiset Torkkelin avoimet ovet Ärsyttävää – ajatuksesta asuksi Torkkelimuot(T)i ja Clothes go ART Nykytaidetta uusista näkökulmista Seinämaalaus naistenklinikalle Ihanaa ja hyvää näyttelyssä Triplassa Kuvataiteen lukiodiplomit lukuvuonna 2021–2022 Sota-aikojen jäljillä Hangossa ja Porkkalassa Lukiolaiset lumoutuivat arkeologiasta Historiaa balttien silmin Tutkimusretki omaan sukuun Takaisin teatteriin Tarinateatteria äikäntunneilla Koko joukko torkkeleita KokoTeatterissa Luovan kirjoittamisen kerho ylpeänä esittää Mitä puuhaatte lukuvuoden 21–22 torkkelit? Nytkö tämä oikeasti tapahtuu? ”Tanssimme symboloi toivoa” Liisa Mannos – Torkkelinmäki jää, eläkepäivät odottavat

Anne Mattsson ja Maarit Nopsanen sekä mediatiimin opiskelijat Ida Arponen, Marga Herrmans, Marleena Nevalainen, Ässä Parviainen ja Nella Salonen Kannen kuvat Maria Weckman, Strawbebbies (kuvataiteen lukiodiplomi) ja Aino Reppo, Pidän Suunnittelu ja taitto Katja Särkkä sekä mediatiimin opiskelijat Emma Honkasalo ja Ässä Parviainen Tekstien toimitus

Helsingin kuvataidelukio 2022

Rehtorin silmäys menneeseen lukuvuoteen

KUVA Emma Honkasalo 6

Torkkelin luova yhteisö

ämä lukuvuosi on jäänyt rehtorin mieleen suurista tunteista. Niitä nostivat pintaan globaalit tapahtumat ja muut yhteiskuntaa ravisuttaneet hetket. Epävarmuuden sietämisen harjoittelu jatkui pandemian keskellä, kun Euroopassa puhkesi sota. Sitä oli pakko käsitellä koulussa. Siitä huolimatta ja ehkäpä juuri siksi Torkkelin toiminta jatkui tavoitteellisesti kohti päämääräänsä opiskelijaa tukevana ja kehittävänä ja ennen kaikkea turvallisena työskentely-ympäristönä. Koronan kurittamina vuosina on kehitetty uutta toimintakulttuuria hienoine oivalluksineen, ja nyt kaikkeen kehitystyöhön saatettiin turvautua hyvillä mielin. Virtuaalinen avointen ovien tilaisuus, opintopolkuja internetissä selvittävä Opintokupla-materiaali, sähköinen valintaopas, video-opastukset ja tervehdykset erilaisissa tilanteissa, opiskelijahuoltoryhmän viikkokalenteri, Torkkelin kultaiset säännöt – kaikki nämä ratkaisut auttoivat luovimaan kiireisissä ja mutkikkaissa tilanteissa. Muitakin esimerkkejä on niin monia, ettei rehtori edes itse muista kaikkia. Saimme toivottavasti pysyvänä lisävahvistuksena joukkoomme liikuntacoachin ja nuoriso-ohjaajan, joiden ideoissa kukkii sama luovuus, joka koulussamme kul-

kee ilmiönä oppitunnilta toiselle ja tapahtumasta toiseen. Opiskelijat ovat ponnistelleet epävarmuuden keskellä, periksi antamatta. Opiskelijoista me Torkkelin väki saamme voimamme ja tarkoituksemme tehdä ja kehittää työtämme. Toisin sanoen opiskelijat ovat Torkkelin väen dopamiinin eli motivaatiohormonin lähde. Näin kertoi psykologi Heli Isomäki, joka koulutti keväällä niin opiskelijoita kuin henkilökuntaakin. Luovan yhteisön johtamisen edellytyksiä ovat avoimuus ja luottamus. Niistä syntyy psykologisesti turvallinen ilmapiiri, jossa ideat kasvavat ja kehittyvät ja ne myös toteutetaan. Usein pääsemme jopa kuuluisaan flow-tilaan tässä prosessissa. Rehtorina olen ollut usein turhaan huolissani koulunväen jaksamisesta. Nyt Suvivirren sävelten jo melkein kajahtaessa näen kirkkaasti, että samalla tavoin kuin vihreä räjähtää joka kevät luonnossa, meidän opiskelijamme ja Torkkelin väki yhtä vääjäämättömästi nousevat koronan ja sodan varjoista iloitsemaan keväästä ja kesästä. Torkkeli täyttää sataprosenttisesti luovan yhteisön tunnusmerkit. Tarja Aro-Kuuskoski, rehtori

Torkkelin Kultaiset Säännöt Syksyllä kirjoitettiin opiskelijoiden ja henkilökunnan voimin koulun yhteiset pelisäännöt. Koronan ja maskien yleistyneen käytön jälkeen ei ole aina ollut helppoa kohdata toisia ihmisiä. Muistin virkistykseksi ja uudeksi aluksi päätettiin tehdä lista, jota noudattamalla kaikilla on mukavampaa, turvallisempaa ja iloisempaa käydä koulua. Muutamia sääntöjä malliksi:

✨

1. OLE IHMISIKSI! Ole kohtelias. Hymyile ja tervehdi! Älä katso ohi! Älä kävele ihmisten kantapäille – konkreettisesti ja kuvainnollisesti! Ole ihmisiksi. Ole kiltti! Pidä ovea auki muille, kun tulet kouluun. Pidä vessat asiallisina!

✨

2. OLE AVOIN JA YSTÄVÄLLINEN!

Ole avoin ja ystävällinen. Ollaan aina avoimin mielin, kuunnellaan muiden mielipiteet! Ole avoin uusille kokemuksille ja ihmisille! Muista olla mukava myös itsellesi! Ole armollinen itsellesi ja muille! Arvosta moninaisuutta! Älä tuomitse toisia. Ole ymmärtäväinen! Älä vähättele toisen kokemuksia!

✨

3. KYSY MITÄ KUULUU!! Voit kysyä kaverilta, haluaako hän seuraa vai omaa rauhaa! Lähesty yksinkin olevia! Anna muille rauhaa! Kysy, mitä kuuluu? TEKSTI Sanna Kattelus-Mäkisalo TEKSTI Sanna Kattelus-Mäkisalo KUVAT Tomas Heinonen, Ella Jusenius, KUVAT Tomas ja Heinonen, Ella Jusenius, Gil Hietamäki Joanna Linnapuomi Gil Hietamäki ja Joanna Linnapuomi 8

OHR!

Opiskelijahuoltoryhmässä tehtiin paljon muutakin yleisen viihtymisen ja paremmanOpiskelijahuoltoryhmässä opiskelun puolesta. Tässätehtiin muutamia paljon haukkapaloja, joista lukuisat opiskelijat muutakin yleisen viihtymisen ja paremovatman hyötyneet: opiskelun puolesta. Tässä muutamia haukkapaloja, joista lukuisat opiskelijat Lautapelit ja Torkkeli-lautapelin ovat hyötyneet: kehittäminen Tiistaisin iltapäivällä on voinut tutustua Lautapelit ja Torkkeli-lautapelin muihin torkkeleihin lautapelien äärellä. kehittäminen Pelailun lomassa on keskusteltu monenTiistaisin iltapäivällä on voinut tutustua laisista ajankohtaisista teemoista ja muihin torkkeleihin lautapelienjaettu äärellä. opiskeluun Pelailunliittyviä lomassaajatuksia. on keskusteltu monen-

laisista ajankohtaisista teemoista ja jaettu LunchClub opiskeluun liittyviä ajatuksia. Tiistaisin lounasaikaan on kokoontunut lounasklubi, jonka tavoitteena on ollut LunchClub tarjota mahdollisuus rauhalliseen ruokaiTiistaisin lounasaikaan on kokoontunut luunlounasklubi, ja halutessajonka ruokaseuraan. tavoitteena on ollut

tarjota mahdollisuus rauhalliseen ruokaiTorkkeli-hymni luun ja halutessa ruokaseuraan. Koulun hengen nostattamiseksi pohdittiin Torkkeli-hymni Torkkeli-hymnin säveltämistä. Tuumasta toimeen! Opiskelijoiden tuottamiKoulun hengen nostattamiseksi pohditen ideoiden pohjalta järjestettiin kilpailu. tiin Torkkeli-hymnin säveltämistä. TuuSanoitukseen sai käyttää ideakilpailussa masta toimeen! Opiskelijoiden tuottamituotettuja ”Mistä on torkkeli tehty” en ideoiden pohjalta järjestettiin kilpailu. -lauseita. Lopputulos oli sekäideakilpailussa luova että Sanoitukseen sai käyttää vaikuttava. tuotettuja ”Mistä on torkkeli tehty” -lauseita. Lopputulos oli sekä luova että Nauti hymnistä! Äänet päälle! vaikuttava.

Nauti hymnistä!Äänet Äänetpäälle! päälle! Nauti hymnistä! Opiskelijoiden kokemuksia: Opiskelijoiden kokemuksia: ”Lunch clubista ja lautapeleistä, niin on ”Lunch clubista ja lautapeleistä, niin on Opiskelijoiden kokemuksia: ollu tosiollu hauskaa. :D. Jos jaksais tai ois tai ois tosi hauskaa. :D. Jos jaksais aikaa niin tulisin lautapeleihin useemmin aikaa niin tulisin useemmin ”Lunch clubista jalautapeleihin lautapeleistä, niin on kunollu on ollut mukavaa.” kun on ollut mukavaa.” tosi hauskaa. :D. Jos jaksais tai ois

aikaa niin tulisin lautapeleihin useemmin ”Tärkeää ollutmukavaa.” chillit tyypit, kivat pelitkivat ” Tärkeää on ollut chillit tyypit, kun onon ollut ja rauhallinen meininki! meininki! Oon käynyOon ren-käyny pelit ja rauhallinen toutumissyistä on ollu tosiollu kivaa :))” ja on tosikivat kivaa :))” ”rentoutumissyistä Tärkeää onjaollut chillit tyypit, pelit ja rauhallinen meininki! Oon käyny ren”On”On ollut tositosi tärkeetä!” ollut tärkeetä!” toutumissyistä ja on ollu tosi kivaa :))” 9 ”On ollut tosi tärkeetä!”

Opiskelijakunnan hallituksen vuosikatsaus

Ruusuja ja sohvia

elsingin kuvataidelukion opiskelijakunnan hallitus 2021–2022 on päässyt pitkästä aikaa kunnolla tositoimiin. Hallituksen jäsenten määrä oli poikkeuksellisesti aiempia vuosia pienempi, mutta 8 jäsenen joukko sai silti todella paljon aikaiseksi. Kokouksia on pidetty lähes viikoittain ja niitä on pidetty myös Kallion sekä Sibelius-lukion kanssa silloin, kun tavoitteena on ollut suunnitella yhteisiä tapahtumia. Yhteisöllisiä tapahtumia on koululla järjestetty muun muassa Spirit weekin, Halloween-kammokujan, tonttulakkireivien sekä pehmolelupäivän merkeissä. Ne ovat olleet todella kaivattuja asioita etäilyn jälkeen. Tämä on ollut ilmeistä, sillä osallistujia tapahtumissa on riittänyt. OPKH on kerännyt rahaa tällä kaudella järjestämällä pitkästä aikaa kahvituksia vanhempainilloissa ja joulumyyjäisissä.

Ystävänpäivänä järjestettiin ruusumyynti. Ruusuja myytiin opiskelijoille ja opettajille, jotka lahjoittivat niitä ystävilleen ja kumppaneilleen. Myös uudella logolla varustetut kangaskassit saatiin hankittua, ja niitä on jo myyty opiskelijoille ja myydään vastakin. Isoimpia asioita, joihin OPKH on tänä hallituskautena päässyt vaikuttamaan, on koulun kirjaston uusi sisustus. Kirjastosta tehtiin opiskelijoiden käyttöön rento oleskeluhuone, jossa voi viettää aikaa. Hallitus pääsi päättämään kaikesta, mitä kirjastoon hankittiin. Opiskelijoiden toiveita ja ajatuksia kuunneltiin ja noudatettiin. Kirjastoon tuli esimerkiksi säkkituoleja, iso sohva ja uusia lautapelejä. Jasmin Viljakainen, OPKH:n puheenjohtaja

Tutoreiden vaiheikas vuosi

utoreiden kouluvuosi alkoi jo päivää ennen lukuvuoden alkua. Saavuimme kaikki koululle ottamaan aivan järkyttävän ryhmäkuvan, jossa kaikkien hiukset oli huonosti. Odotimme ja suunnittelimme jännittyneinä seuraavaa päivää ja uusien ykkösten tapaamista. Saimme onneksi huipuilta tutorohjaajiltamme vinkkejä ensimmäiseen koulupäiväämme tutoreina ja seuraavana päivänä olimme valmiita ottamaan vastaan uudet torkkelit. Ensimmäinen päivä oli vähän kaaosta, mutta meininki oli iloista ja kaikki sujui lopulta hyvin (paitsi Villen housut, ne hajos, rip :/). Toivotimme uudet lukiolaiset tervetulleiksi Torkkeliin, ja maalarintak12

kien tuomalla itsevarmuudella teimme näin vahingossa myös muutamalle abille. Muistimme itse hyvin ensimmäisen koulupäivän ahdistuksen, joten tavoitteenamme oli välittää iloinen energiamme uusille ykkösille. Tutorhommat eivät loppuneet tähän, vaan saimme ympäri vuotta toteuttaa ykkösille monia pieniä ryhmäytymishetkiä ro-tuokioissa esimerkiksi Kahootin ja monien leikkien parissa. Yksi kohokohta oli alkusyksyn ryhmäytymispäivä, jossa vedimme ykkösille perinteikkään letkajenkan mukavassa tihkusateessa. Talvella esittelimme Torkkelia ysiluokkalaisille sekä paikan päällä yläasteilla että etänä esimerkiksi fyke-varastosta,

pukkarikäytävältä, Penksun kuvisvarastoista ja kotoa, missä seuraan liittyi esimerkiksi pikkusisarukset ja innokas kissanpentu. Teknisistä ongelmista ja muista häiriöistä huolimatta saimme toivottavasti Torkkelin lämpimän yhteishengen välitettyä lukioon hakemista pohtiville ysiluokkalaisille. Ainakin T-rexiä nauratti kovasti Avointen ovien päivän Tutor-Meetissä. Tutorvuoteen kuului myös tutoreiden omia ryhmäytymisiä ja vietimme aikaa yhdessä koulun ulkopuolellakin lukuisilla kahvilareissuilla ja perinteeksi muodostuneilla perjantai-illan Among Us -pelailuilla. Syksyllä kuvisope Hanna Pusa veti meille draamakoulutuksen, jossa pääsimme muun muassa esittämään erilaisia äänimaailmoja ja haahuilemaan silmät kiinni ympäri salia.

Toukokuussa pidimme Teehuoneessa tutorkauden päättäjäiset ennen uusien tutoreiden tapaamista. Juhlistimme kulunutta vuotta pizzalla ja jaoimme suuria viisauksia pikku tutoreille. Pääsimme myös käymään Megazonessa, jossa purimme kouluvuoden aiheuttamaa stressiä. Vuoden aikana meille syntyi tiivis kaveriporukka, jonka kanssa tulemme viettämään aikaa myös tutorkautemme päätyttyä. Kiitos paljon muille tutoreille sekä ihanille tutorohjaajillemme Ninalle ja Kirsi-Marjalle, jotka olivat aina valmiita auttamaan meitä ja toivat herkkuja tutortapaamisiin <3 Tsemppiä myös uusille tutoreille tulevaan vuoteen! TEKSTI Sohvi Kastemaa ja Rosa Määttä KUVAT Nina Elopuro

n i k n e t t i s i Va

ukuvuoden alussa Torkkelissa aloitettiin uusi perinne, “Asujaiset”. Tapahtuman nimi on väännös nasujaisista, joita kakkosvuoden opiskelijat ovat järjestäneet ykkösille Helsingin lukioissa. Tänä vuonna Helsingin kaupunki oli kuitenkin päättänyt kitkeä tapahtuman pois lukiokulttuurista sponsoroimalla kouluille pitsaa sillä ehdolla, että kouluajalla järjestetään jokin korvaava tapahtuma, joka nostaa yhteishenkeä eikä horjuta sitä. Tapahtumaa pohjustivat jo edellisenä vuonna pidetyt RO-tuokiot, joissa sen hetken

ykkösiltä kysyttiin, millaista ohjelmaa tällaisessa korvaavassa tapahtumassa pitäisi olla. Kantavaksi ideaksi nousivat kummiluokka-ajatus ja ryhmien välinen yhteinen pukeutumisteema. Jokainen kakkosryhmä keksi pukeutumisaiheen, kuten mafia- tai fantasiaolennot, joiksi kakkoset ja kummiryhmän ykköset yhdessä pukeutuivat. Kakkoset myös järjestivät ykkösryhmälleen erilaisia ryhmäyttäviä pelejä ja leikkejä. Päivän aikana tutoritkin järjestivät ykkösille ryhmäyttävää toimintaa, ja ennen pitsojen syömistä koulun viereisellä kentällä järjestettiin Torkkelin letkajenkka. Sanat “Olen pikku-

”Yhdessä leikkiminen ja tekeminen häivyttää rajoja eri vuosikurssien välillä”

Asujaiset? Asujaiset?

torkkeli ja mä tykkään olla täällä kovasti” raikuivat pihalla. Kokonaisuutena Asujaiset olivat onnistunut kokemus. Yhdessä leikkiminen ja tekeminen häivyttää rajoja eri vuosikurssien välillä, saaden jopa kakkoset vaikuttamaan helpommin lähestyttäviltä. Se vahvistaa ajatusta siitä, että eri vuosikurssilaisilla on keskenään enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroa. Lisäksi monella oli hieno teemaan sopiva asu päällä, mikä oli ilo silmälle. Tuleeko Asujais-tapahtuma kuitenkaan korvaamaan nasujaisia, jotka ovat olleet epävirallisena perinteenä monen Helsingin lukioiden opiskelijoiden keskuudessa jo vuosia? En tiedä. Asujaiset ja nasujaiset, vaikka

nimeltään hyvin samanlaiset, eroavat sisällöltään rutkasti toisistaan. Koulupäivän aikana tapahtuvat pizzan syönti ja ryhmäytymisleikit eivät välttämättä pysty korvaamaan sitä kiellettyä huumaa, jota nasujaisista syntyy, mutta ehkä Asujaiset pystyvät edes pehmentämään ja vähentämään eroja vuosikurssien välillä. Monella nuorella ei nimittäin ole halua tulla nöyryytetyksi nasujaisissa, joten ehkä tämä uusi tapahtuma vähentää painetta osallistua nasujaisiin.

TEKSTI Ässä Parviainen KUVAT Arina Maslennikova & Tuure Tuononen

Torkkelilaisten joulukalenteri runsaimmillaan TEKSTI Marga Herrmans

KUVAT Ville Mononen Mirja Grönqvist Anniina Alsén Heli Sinikallio Olli Laitinen Jasmin Ponsi Vihannes ja MC HelaKela Katarina Parkkulainen Helmi Rosti ja Anton Bardy Siiri Palmio Linkki joulukalenteriin

akea jouluräppi. Hilpeitä sarjakuvia. Joululauluklassikon räväkkä hyperpop-cover. Lempeää runoutta ja tunnelmallisia kameran räpsäisyjä. Interaktiivisia haasteita kouluarkeen. Opiskelijoiden ainutlaatuisista tuotoksista koostuva Torkkelin joulukalenteri oli tänä lukuvuonna täyteläisempi kuin koskaan. Perinteiseen 24 luukun kalenteriin tulikin ennätykselliset 33 luukkua! Luovien tuotosten vyöry pidettiin hallinnassa julkaisemalla luukkuja ajoittain myös iltaisin. Yhä useammat opiskelijat pääsivät täten tekemään omanlaisen luukkunsa niin musiikin, taiteen kuin kirjallisen ilmaisun tavoin. Huikeiden tuotosten summaa pääsee muistelemaan kokonaisuudessaan verkkolehdestä.

Torkkelin ystävät ry:n joulumyyjäiset

Sysksyllä 2021 perustettiin kauan suunniteltu ja kaivattu kannatus- ja alumniyhdistys Torkkelin ystävät ry. Yhdistyksen ensimmäinen tapahtuma oli joulumyyjäisten järjestäminen joulukuussa 2021.

ydämellisiä joulukortteja, makoisia herkkuja, sieviä koruja, vaikuttavia taideteoksia, herkistäviä runomuotokuvia ja loppuhuipennuksena hilpeää valomaalausta! Torkkelissa järjestettiin viimein joulumyyjäiset joulukuisen arki-illan iloksi. Opiskelijat pääsivät näyttämään ainutlaatuista osaamistaan sekä levittämään joulumieltä myymällä mitä tahansa omia tuotoksiaan, olivat ne sitten tarroja, korvakoruja tai t-paitoja. Paikalla kierteli tietenkin Torkkelin omia opiskelijoita ja opettajia, mutta myös

vanhempia, vierailijoita naapurikouluista sekä peräti Torkkelista jo valmistuneita opiskelijoita. Riemukasta tapahtumaa elävöittivät myyntipöytien lisäksi muun muassa opiskelijakunnan antoisa kahvio ja mediatiimin vetämä valomaalauspaja. Tätä parempaa iltaa ei voisi toivoa. Erityinen kiitos kuuluu Torkkelin ystävät ry:lle, joka järjesti tapahtuman koulumme kanssa! TEKSTI Marga Herrmans KUVAT Tuure Tuononen ja Katja Särkkä

Torkkelin Avoimet ovet

Helsingin kuvataidelukio järjesti vuotuiset Avoimet ovensa toista kertaa virtuaalisesti 22.1.2022.

pidemiatilanteen muuttuessa jatkuvasti Torkkelissa reagoitiin nopeasti ja tartuttiin etäratkaisuihin. Avoimissa ovissa yleisö pääsi tutustumaan livestreamin välityksellä koulun toimintaan sekä Pengerkadun Taidetalon tiloihin. Kuvataideopettajat esittelivät koulumme taideainetarjontaa: arkkitehtuuria, keramiikkaa, taidegrafiikkaa, valokuvausta ja tekstiilitaidetta. Me striimaajat pääsimme myös kurkista20

maan Taidetalon valokuvausstudioon, jossa koulumme mediatiimi piti valomaalauspajaa. Tapahtumaan sisältyivät myös virtuaalinen hakukioski ja tutorkioski, joissa vastattiin yleisön kysymyksiin, sekä eri aineiden opettajien tapaamishetkiä. TEKSTI Nella Salonen ja Marleena Nevalainen KUVAT Iida Muurinen

2 0 2 2

Muun muassa grafiikkaa opettava Hanna Pusa esitteli grafiikan töitä.

Kuvataide

Ärsyttävää – ajatuksesta asuksi

Tekstiilitaiteen pukusuunnittelun opiskelijoiden kantaa ottava näyttely Designmuseon studiossa 9.2–8.5.2022

äyttely pohjautui muotoiluajatteluun yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona ja työkaluna. Inspiraatiota haettiin Designmuseon Intiimin kosketus -näyttelystä. Näyttelytyöt toteutettiin Helsingin kuvataidelukion ja Designakatemian “Muotoilija koulussa” -hankkeessa muotoilija Helmi Hagelinin ja lehtori Tuttu Sillanpään ohjauksessa. Opiskelijat pohtivat, millä tavoilla suunnittelijan valinnat ovat yhteydessä siihen, millaista todellisuutta hän luo. Entä millaisia ovat suunnittelijan vaikutusmahdollisuudet? Yhdessä mietittiin, mikä vallitsevassa pukeutumiskulttuuris-

sa herättää huomiota, mikä kiinnostaa ja mikä mahdollisesti ärsyttää. Muotoiluajattelun keinoja avattiin ja empatian merkitystä suunnittelijan lähestymistavoissa korostettiin. Opiskelijoiden teemoina nousivat esiin esimerkiksi sukupuoliroolit ja sukupuolineutraalius, peittäminen ja korostaminen, naisten pukeutuminen historiallisessa katsannossa sekä tunteiden ilmaiseminen pukujen kautta. TEKSTI Tuttu Sillanpää KUVA Filippa Jonasson 4 LUE LISÄÄ

Torkkelimuot(T)i ja Clothes go ART

elsingin kuvataidelukion opiskelijoiden töitä oli esillä Triplan Kulttuuriaukiolla ReMall Pop-Up -tapahtumassa keskiviikkona 27.10.21. Tapahtuma tarjosi kestävän kuluttamisen näyteikkunan sekä tietoa kiertotalouden ratkaisuista. Hanke oli yhteistyöprojekti Haaga-Helian Porvoon kampuksen palveluliiketoiminnan opiskelijoiden kanssa.

Helsingin kuvataidelukion mediatiimin valokuvaajat kuvasivat koulullamme järjestetyssä TorkkeliMuo(T)ti -tapahtumassa muita opiskelijoita valokuvauksen opettaja Loviisa Kankaan johdolla. Opiskelijat esiintyvät kuvissa lempivaatteissaan, jotka ovat kierrätettyjä kirppislöytöjä, itse tuunattuja vaatteita tai perittyjä vintage-aarteita. Valokuvista koottiin ensin näyttely ReMall Pop-up -tapahtumaan, jonka jälkeen kokonaisuus jatkoi itsenäisenä näyttelynä Triplassa tammikuun puoliväliin. Taas tuli todistettua, että Torkkelissa “ollaan trendeissä ennen trendejä”. Kuvasarja toikin hienosti ja hauskasti esiin kuvataidelukiolaisten ihastuttavia tyylejä. Triplan jälkeen kuvat siirtyivät näytteille koulun omaan galleriaan. Triplan pop-up-näyttelyä varten tekstiilitaiteen opiskelijat puolestaan tuunasivat vanhoja vaatteita, valmistivat uusia asuja kierrätysmateriaaleista tai muuttivat tarpeettomiksi jääneitä asusteitaan taiteeksi. Tässä Clothes go ART -teemaisessa näyttelyssä oli esillä persoonallisia laukkuja, housuja, takkeja, asusteita sekä korsetteja runsaana ja värikkäänä asukavalkadina. TEKSTI Tuttu Sillanpää KUVA Mediatiimi 23

Kuvataide

Nykytaidetta uusista näkökulmista

yksyllä 2021 käyttöön otetun uuden opetussuunnitelman myötä Torkkelin kuvataideopetus täydentyi uudella nykytaide-oppiaineella. Nykytaide- eli NYT-opintojaksot nostavat tämän hetken taidekentän ajankohtaiset ilmiöt ja aiheet entistä vahvemmin osaksi kuvataideopetustamme. Oppiaine syntyi yhdistämällä kolme edellisen opetussuunnitelman kurssia ja kaksi täysin uutta opintojaksoa. NYT-opintojaksot ovat seuraavat: 4 Nykytaiteen ulottuvuuksia – installaatioista interventioihin (täysin uusi opintojakso) 4 Nykytaiteen toimintatapoja – performatiivisuudesta osallistavuuteen (täysin uusi opintojakso) 4 Nykytaide liikkuvissa kuvissa – mediataiteesta kokeelliseen elokuvaan (päivitetty aiemmasta Mediataidekurssista) 4 Nykytaide valokuvan kautta – ympäristötaiteesta yhteisötaiteeseen (päivitetty aiemmasta Ympäristötaide ja valokuva -kurssista) 4 Oma teosprosessi – ideasta teokseksi, teoksista näyttelyksi (päivitetty aiemmasta Lopputyökurssista)

Nykytaiteen ensimmäisellä opintojaksolla toteutui lukuvuonna 2021–22 kolmesti, muut nykytaideopintojaksot yhden kerran. Toisessa periodissa olleella nykytaiteen toisella opintojaksolla tutustuttiin nykytaiteeseen etenkin performanssitai-

teen ja osallistavan taiteen kautta. Miten performanssi syntyy? Miten yleisöä voi aktivoida osaksi taideteosta? Millaisia mahdollisuuksia esityksellisyys tarjoaa taiteessa? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin etsimme vastauksia tekemällä vierailuja ja erilaisia pieniä harjoituksia sekä jakamalla niiden herättämiä ajatuksia. Opintojakso huipentui jokaisen opiskelijan omaan teokseen, jossa tuli olla mukana performanssitaiteen tai osallistavan taiteen elementtejä. Muuten teoksen muoto oli vapaa. Lopputuloksena syntyi esimerkiksi videoteoksia, mutta myös teoksia, jotka olivat luonteeltaan hetkellisiä ja katoavia. Kaikista teoksista jäi kuitenkin jonkinlaisia jälkiä, joista opiskelijat esittelevät tässä kolme. Elävä lähetys Suvi Elomaa Live-lähetys, videotallenne, 2021 Pistin live-lähetyksen pystyyn lauantaina 13.11.2021 klo 13:00. Lähetyksen aikana juttelin kavereiden kanssa, nyt tilanteesta on jäljellä pelkkä videotallenne. Aika etäopetuksessa viime lukuvuonna sai minutkin istumaan huoneessani kokopäiväisesti, kun tunteja pidettiin netin välityksellä. Livestriimaus ei ole kaukana siitä, mutta on paljon rennompaa ja hauskempaa. Hetkessä eläminen ja reaaliajassa tapahtuminen kuplivat pintaan. Koostevideo lähetyksestä on katsottavissa osoitteessa https://youtu.be/tm8n_nDcK1c

Kuolema Elias Railo (yhdistetty Mirja Grönqvistin teokseen Uudelleensyntyminen) Performanssi, 2021

Uudelleensyntyminen Mirja Grönqvist (yhdistetty Elias Railon teokseen Kuolema) Performanssi, 2021

Lähdin tarkoituksellisesti toteuttamaan teosta, joka olisi mahdollisimman konkreettinen ja tunteita herättävä. Valitsin aiheen, josta takuulla syntyy monenlaisia tunteita. Kuolema koetaan usein kaiken loppuna – mutta voisiko sitä katsoa joltain eri kantilta? Ehkä kuolema onkin vain muutosta, siirtymä johonkin toiseen, jokin hetki, jossa pääsemme punnitsemaan elämän aikana tekemiämme virheitä ja oppimaan niistä. Jos meille annettaisiin toinen mahdollisuus, osaisimmeko käyttää sen paremmin?

Teos ripustettiin oppilaitoksemme ala-aulaan 19.11.2021. Kuoleman jälkeinen uudelleensyntyminen antoi osallistujille, eli Torkkelin opiskelijoille, mahdollisuuden ajatella aloittavansa “puhtaalta pöydältä”. Osallistujaa pyydettiin kirjoittamaan paperille unelmia tai tavoitteita uudelle elämälleen. Teoksen toteutuksessa oli pyritty vapaaehtoisuuteen ja leikkimielisyyteen. Käytössä oli symboliikkaa, ja tarkoituksena oli saada osallistujat aidosti pohdiskelemaan unelmiaan, kuitenkin omia henkilökohtaisia rajoja kunnioittamalla. TEKSTI ja KUVA Heikki Heinonen & NYT02-opiskelijat

Seinämaalaus Naistenklinikalle

alvella HUSin Naistenklinikka otti yhteyttä Torkkelin kuvataideopettajiin. Synnytysosasto kaipasi seiniinsä väriä ja positiivista tunnelmaa. Uusi suuri seinämaalaus toimisi taustana selfieille, joita osaston asiakkaat voisivat ottaa maalauksen edessä. Piirustuksen ja maalauksen opiskelijat saivat tehtäväkseen suunnitella seinämaalauksen. Yhteistyötä organisoi Elämälle ry, jonka tavoitteena on tukea ja edistää naistentautien ja synnytysopin tutkimusta. HUSin henkilökunnan ja Elämälle ry:n puheenjohtajan kanssa suunnittelimme maalausta. Sen teemaksi valikoitui elämänpuu. Aihe on monessa kulttuurissa, uskonnossa ja mytologiassa läsnä. Elämänpuu on kasvun ja uuden elämän symboli. Se tuntui hyvältä ja sopivalta kuva-aiheelta juuri synnytysosastolle. Aihetta on helppo lähestyä, oli kulttuuritausta mikä hyvänsä. Lisäksi elämänpuun saattoi toteuttaa abstraktina tai esittävänä maalauksena. Helmikuussa vierailin Naistenklinikalla etsimässä maalaukselle sopivaa paikkaa. Käytävän päästä löytyikin avara ja valoisa paikka. Seinämaalauksen kooksi suunniteltiin 2 metriä leveyttä ja 1,5 metriä korkeutta. Opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat elämänpuuaiheisia maalauksia. Työskentely alkoi piirtämällä oikeita puita puistossa. Luokassa jatkettiin tutkimalla erilaisten elämänpuutaideteosten kuvia. Tehtävä toteutettiin maalaten paperille peiteväreillä ja guasseilla. Jo suunnitteluvaiheessa oli

selvää, että lopullinen Naistenklinikan seinämaalaus toteutetaan digitaalisesti tulostamalla. Opintojakso ehti jo päättyä, ennen kuin selvisi, kenen maalaama elämänpuu lopulta päätyy sairaalan seinälle. Naistenklinikan osaston henkilökunta ja Elämälle ry:n hallitus äänestivät, ja seinämaalaus tulee perustumaan Jasmin Viljakaisen työhön. Jasmin Viljakainen kuvailee: “Maalauksen idea oli kuvastaa, kuinka puussa kasvaa kukkia ja erivärisiä lehtiä, jotka lähtevät lentoon maailmalle. Ne kasvavat elämän puussa, jonka suonissa virtaa vihreänä elämä. Haluan kertoa maalauksellani, että jokaisella on mahdollisuus vaikka mihin ja voimme liitää minne tahansa.” Elämälle ry oli hyvin vaikuttunut Torkkelin opiskelijoiden töistä. Myös Loviisa Palojoki, Aino Reppo ja Aada Peltonen menestyivät maalauksillaan. Yhdistys tulee käyttämään viestinnässään heidän maalauksiinsa pohjaavia kuvia ja palkitsee nämä neljä ansioitunutta opiskelijaa stipendeillä. Opiskelijoiden maalaamat elämänpuut on nyt digitoitu ja toimitettu eteenpäin. Kesän aikana Jasminin maalaama elämänpuu ilmestyy Naistenklinikan seinälle suureen kokoon digitaalisesti painettuna. Sen jälkeen Jasminin maalaus leviää kaikkien niiden perheiden somepostauksissa, jotka ottavat selfien maalauksen edessä. TEKSTI Tomi Uusitalo KUVAT Aino Reppo ja Aada Peltonen

Ihanaa ja hyvää näyttelyssä Triplassa “Pidän” Mall of Tripla, 3. kerros 14.4–25.5.2022

Eeva Koskinen

aikki hyvät ja ihanat asiat, rikkaat maut ja rakkauden kohteet. Värit ja muodot; kirjat, tarrat ja pelit; tee ja energiajuoma sekä luonto, historia ja matkustaminen. Kaikista näistä me pidämme. Triplassa esillä olleen “Pidän”-näyttelyn lähtökohtana olivat asiat, joista itse pitää. Teoksissa omakuva on ympäröity hyvällä. Henkilöt näyttävät uppoavan ihaniin asioihin, omat kasvot rinnastuvat rakkaisiin lemmikeihin, ja mukavat asiat muodostavat kasvojen ympärille kokonaisen maailman.

Tais Ulyanova

”Rakastan monimutkaisia tilanteita ja asioita, joiden ymmärtäminen vaatii asian pohtimista ja oman mielipiteen muodostumista. Pidän siitä, miten assosiaatiot joskus muodostuvat jopa toisiinsa sopimattomien asioiden välille.” ”Pidän kaikesta historiaan liittyvästä, kuten taiteesta, kulttuurista ja kansoista.” Ei ollut helppoa päättää, mistä oikeasti pitää ja haluaa tehdä kuvia. Suhde mieluisaan asiaan saattoi myös olla ristiriitainen. Toisaalta ironinen suhtautuminen itseen ja asioihin, joista pitää, näkyi näyttelyn teoksissa. Omakuvan tekeminen vaatii nöyryyttä ja tarkkuutta. ”Tuntui oudolta nähdä omat kasvoni piirrettyinä väärin. Kun opin tekemään omakuvan, oli erittäin palkitsevaa tietää ne elementit, joista olemukseni koostuu.” Näyttelyn työt syntyivät Ihmisen kuvaaminen -opintojaksolla. Näyttely oli osa viime vuonna alkanutta yhteistyötä Triplan ja Helsingin kuvataidelukion välillä.

Tytti Sandholm

TEKSTI Tomi Uusitalo Jade Tarkkonen

Kuvataide

Viola Laurila: Kosketus Keraaminen veistos

Niklas Kammonen: Social Justice Warrior Sekatekniikalla toteutettu kilpi ja keihäs, video 30

Kuvataiteen lukiodiplomit lukuvuonna 2021–2022

uluneena lukuvuonna kuvataiteen lukiodiplomikursseilla ahkeroi lähes 80 Torkkelin opiskelijaa kolmessa ryhmässä. Diplomitehtävien aiheina olivat tänä vuonna muun muassa abstrakti taide, suojapaikat, julkisuus ja kädet. Lahjakkaat opiskelijat toteuttivat hienoja tulkintoja annetuista aiheista. Kaikki valmistuneet diplomit olivat esillä joulukuun alusta tammikuun loppuun pääkoulun tiloissa.

Perinteisesti lukiodiplomien parhaimmistoa vietiin esille Kallion kirjastoon kuukauden ajaksi (1.–30.3.2022). Näyttely levittäytyi kirjaston kaikkiin kerroksiin. Esillä oli yli kaksikymmentä eri tekniikoilla toteutettua teosta. Tuire Kannukene, kuvataideopettaja Linkki videoon Linkki virtuaalinäyttelyyn

Nelli Koivisto: Pinnan alla Akryyli kankaalle

Sota-aikojen jäljillä Hangossa ja Porkkalassa TEKSTI Marga Herrmans KUVA Tuure Tuononen

atkaamme Helsingistä Hankoon, yöksi Tammisaareen ja aamulla Billnäsin sekä Fiskarsin ruukkialueiden kautta Porkkalaan. Matkan varrella tutustutaan unohdettuihin sotahistorian kohteisiin: mitä kertovat jälkipolville Irma-niminen sotabunkkeri, Harpar skogin kivinen puolustuslinja ja neuvostosotilaiden muistomerkki? Lokakuussa 2021 ryhmä Torkkelin, Kallion ja Mäkelänrinteen lukioiden opiskelijoita lähti sotahistorialliselle opintoretkelle läntiselle Uudellemaalle. Tammenlehvän Perinneliiton ja Kaatuneiden Muistosäätiön kustantaman matkan määränpäänä oli tutustua aikoinaan Neuvostoliitolle vuokrattuihin alueisiin Hangossa ja Porkkalassa. Matkan varrella tehdään pysähdyksiä sotavainajien muistomerkeillä, entisillä sotatantereilla ja sota-aikoja tallentavilla museoilla. Lappohjassa matkailijoita odotti Hangon Rintamamuseo, sekä Porkkalassa taas entisen vuokra-alueen historialle omistettu Igor-museo. Talvija jatkosodan historiaan perehtyminen kiertoajeluilla ja opaskierroksilla tarjosi matkailijoille yltäkylläisen moniulotteisen elämyksen.

KYSYMYS RETKELÄISILLE: MITÄ OPINTOMATKASTA JÄI ERITYISESTI MIELEEN? “Reissu oli monipuolinen kokemus, jonka aikana ehti oppia hirveän paljon uutta. Ehdimme vain kahden päivän aikana kuulla ja nähdä kaikenlaista: tutustua sotamuseoihin, kierrellä ympäri kaupunkeja ja jopa laskea kukat Mannerheimin ritarien muistomerkille. Retki

oli antoisa aikamatka Suomen historiaan.” – Pouta Kettunen, 20D “Kiertoajelu ympäri sateista mutta kiehtovaa Hankoa sekä Irma-bunkkerin tunnelmallisuus kiinnostivat kovasti. Retken kohokohta oli kuitenkin ihmisten omista sodanaikaisista kokemuksista kuuleminen. Porkkalan Igor-museon opas kertoi oman tarinansa vuokra-alueen ajalta, jolloin hänet pakotettiin perheineen muuttamaan kotoaan Porkkalasta 12 vuoden ajaksi. Se oli avartavaa kuultavaa.” – Veera Vertainen, 20A PAIKAN PÄÄLLÄ HISTORIA MUUTTUU TODELLISEKSI Ennen matkaa Neuvostoliiton vuokraamat alueet Suomessa olivat monille opiskelijoista tuttuja lähinnä vain rauhanehtosopimuksina ja vuosilukuina. Kun pysähtyy hämmästelemään museoesineitä tai kuuntelee korva höröllä opastuksia, ymmärtää paremmin kuin koskaan, että tämäkin osa historiaa on todella tapahtunut. Bunkkerin rähjäisessä punkassa on joskus oikeasti levätty aseiden paukkuessa, ja meille tavanomaisella kalliolla meren äärellä on aikoinaan käyty tulitaisteluita. Menneet ajat voi paikan päällä ollessa melkeinpä kuulla, nähdä ja tuntea.

Lukiolaiset lumoutuvat arkeologiasta

TEKSTI Marga Herrmans KUVAT Vil Kivimäki, Leo Saaron ja Olli Laitinen

yksyllä 2021 ryhmä Torkkelin ja Kallion lukion opiskelijoita pääsi osallistumaan aitoihin arkeologisiin kaivauksiin Hangon rintamamuseolla Lappohjassa. Ainutlaatuiseen historian erikoiskurssiin sisältyi perehdytystä Hangon historiaan ja arkeologian menetelmiin pitkin syksyä. Kurssi huipentui lopuksi viikonloppuun, jonka aikana kartoitettiin sotahistoriaa arkeologisilla kaivauksilla. Opiskelijat pääsivät tekemään aitoja löytöjä arkeologien ohjauksessa. Hiekan ja mullan alta löytyi muun muassa luotien

hylsyjä vuosimerkkiä 1936 sekä jopa yksi 25 pennin kolikko. Kumartelu ja kyykkiminen hiekkakuopan äärellä opetti toki sen, että arkeologia vaatii kasapäin kärsivällisyyttä. Yhdenkin löydön tekeminen on hidastempoista! Kuinka usein sitä pääsee kaivamaan esiin oikeaa historiaa ammattiarkeologien seurassa? Kokemus palkitsi ehdottomasti jokaisen osallistujan. Opiskelijat pääsivät totisesti käsiksi aitoon, käsinkosketeltavaan menneisyyteen.

Historiaa balttien silmin – opintomatkapäiväkirjan sivuja

TEKSTI Marga Herrmans ja Pouta Kettunen KUVAT Marga Herrmans

evätlukukauden 2022 päätteeksi ryhmä Torkkelin ja Kallion lukiolaisia lähti historian opintomatkalle Baltian maihin. Liettuassa, Latviassa ja Virossa vierailtiin muun muassa KGB-museolla, entisellä vankilalla sekä neuvostojohtajien salaisella bunkkerilla. Matkalaiset Marga ja Pouta kirjoittivat päiväkirjaa kokemuksistaan täyteläisen matkan varrelta. 18.5.2022 klo 23.32 Vilna, Liettua Tänään matkasimme Helsingistä Vilnaan ilmateitse. Täällä meitä odottivat hienostunut arkkitehtuuri sekä leppoisa katumusiikki. Lähes joka kadunkulmassa löytyy suitsukkeilta tuoksuva ortodoksikirkko. Katujen varrelta saa ostettua kukkakimppuja ja meripihkakoruja. Tulimme tänne oppimaan Baltian historiaa kylmän sodan ajoilta. Aikamatka alkoi KGB-museossa. Vierailimme Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin talossa, 36

jossa aikoinaan säilöttiin agenttien salaisuuksia sekä kuulusteltiin järjestelmää vastustaneita henkilöitä. Astelimme entisten sellien ja kuritushuoneiden uumeniin varovaisesti. Näimme samat kalterit, ovisilmät ja piikkilangat kuin menneiden aikojen kuulusteltavatkin. Kaikki oli selleissä entisellään: sänkynä rautainen peti, vessana nuhruinen kaivo sekä ikkuna, jonka tarjoamaa päivänvaloa ei yltänyt näkemään. Tunnelma oli ahdistava. Seinät oli vuorattu valokuvilla neuvostovallan uhreista ja Siperian vankileireille karkotetuista perheistä. Vainajilta jääneet kenkäparit sekä pyöreät silmälasit pilkistivät lasilattioiden alta. Monet kuulusteltavista eivät enää palanneet sellien syövereistä koteihinsa. Lukuisat ihmiset menettivät siellä henkensä, KGB:n mukaan toki vain sydänkohtaukseen. - Marga

19.5.2022 klo. 22.55 Riika, Latvia Aamun alkajaisiksi teimme museokierroksen Liettuan suurherttuoiden palatsissa. Siellä kohtasimme keskiajan ritarihaarniskoja, barokkiveistoksia ja ruhtinaallisia huonekaluja. Lopuksi saimme seikkailla vapaasti ympäri Vilnan kujia. Söimme jäätelöä, ostimme tuliaisia ja vierailimme ainakin kuudessa eri kirkossa! Iltapäivällä oli aika matkata seuraavaan maahan, Latviaan. Tavoitimme Riikan yli neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Matkalla oli aikaa kuunnella musiikkia ja pelata korttipelejä maaseutumaisemissa. Vietimme leppoisan yön jälleen uudessa hotellissa. Ennen nukkumaanmenoa ehdimme toki tutustua kaupungin iltatunnelmiin. Joku lauloi oopperaa syrjäisellä kujalla, ja yksi turistikauppa oli vielä auki. - Marga

20.5. klo. 22.40 Tartto, Viro Tutustuimme Riian turistitarjontaan tänä aamuna itsenäisesti. Nähtävyydet sai valita mielensä mukaan, joten aamuni Poudan kanssa koostui hyvästä määrästä sekä historian opiskelua että turismia. Pyrähdimme Latvian sotamuseossa propagandan ja sotaunivormujen äärellä, minkä jälkeen virkistäydyimme kirpputoreilla ja puistomarkkinoilla. Viimeisenä Riian matkakohteenamme eteemme osui sattumalta ghetto- ja holokaustimuseo. Paikka oli autio ja hiljainen, eikä muita ihmisiä näkynyt missään. Juttelu Poudan kanssa jäi hetkeksi sikseen. Pysähdyimme mitä hirveimpien kuvien ääreen, ja tallustimme hiljaisina juutalaisten ghetosta siirretyn natisevan puutalon sisään. Sielläkään ei ollut ihmisiä, vain roikkumassa raitapaitoja, joissa

oli daavidintähti. Pihalla oli vanha junavaunu, jolla oli kuljetettu ihmisiä kohti kuolemanleirejä. Sanoimme hyvästit Riialle ripeään tahtiin. Bussimatka kohti toista latvialaista kaupunkia, Ligatnea, oli nimittäin jo alkamaisillaan. Seuraava kohde olikin varsin erikoinen: neuvostojohtajille rakennettu salainen bunkkeri ydinsodan varalta. Kylmän sodan aikakausi täydessä ankeudessaan oli jätetty ennalleen maanalaisilla käytäville. Seinät olivat oliivinvihreitä, ja toimistopöytiä koristivat lankapuhelimet. Leninin patsas tiirasi meitä ylpeästi punaisten lippujen välissä. - Marga 21.5. klo. 20.03 Tallinna, Viro Tänä aamuna heräsimme unensekaisiin tunnelmiin. Olimme edellisenä iltana keksineet laittaa parisängyn sekä yksilösängyn vierekkäin, joten minulla ja Margalla oli oikein hyvät oltavat nukkua. Aamulla kuitenkin pitkä reissu alkoi tuntumaan. Unenrippeet haihtuivat viimeistään Viron kansallismuseoon päästessämme. En ollut ennen ymmärtänyt, kuinka Virolla ja Suomella on sukulaiskieliä kaukana Siperiassakin. Museon mökit hurmasivat meidät täysin. Pääsimme kokeilemaan nukkumista tuvassa, jossa kuorsaus raikui ja lampaat määkivät. Tuntui kuin kotiin olisi palannut, kun pääsimme mu38

seon savusaunaan, jossa aikoinaan tehtiin hedelmällisyystaikoja ja heitettiin löylyä. Museon jälkeen lipluttelimme varpaita Raadi-järven purevan viileään veteen, joka ravisteli matkailijan aivoja ja vetreytti jalkaterät suloisen kirpeästi. Bussimatka Tallinnaan oli hiljainen ja oiva hetki päivänokosille. Tuntui kuin koko bussi olisi hengittänyt samaa rauhallista hengitystä keltaisten peltomaisemien vaihtuessa toiseen samanlaiseen pysähtyneeseen kuvajaiseen elämästä Virossa, maaseudulla, ihmisenä. Enää ei bongailtu lehmiä eikä heposia, vaan oman unen suloisia kiehkuroita… Saavuimme Tallinnan satamaan, josta sai jatkaa matkaa vielä omalle seikkailulle kaupungissa tai lähteä kierrokselle Patarein vankilamuseoon merenrannan äärellä. Saapuessamme paikalle mereltä hönki hyytävä tuuli. Edessämme oli karu vankila, jonka sisällä monet vangit ovat hytisseet kylmissään. Mekin hieroimme käsiämme yhteen ja jouduimme hyppelemään lämpöä kaipaillen. Opastus päättyi rajuun yllätykseen. Teloitushuoneessa kuului pyssynlaukaus liiketunnistimen toiminnolla. Osa meistä säikähti. Sitä oli vankien todellisuus. -Pouta

Kurkistus arkiseen opiskeluun: tällaistakin historian kursseilla puuhataan

Tutkimusretki omaan sukuun TEKSTI Ines Saikku KUVAT Arkistojen ja museoiden yhteinen kuvapalvelu Finna.fi

L.M. Ericssonin lankapuhelimia Suomen merimuseon kokoelmista. Puhelimen kehitys jos mikä kertoo viestintäteknologian muutoksesta. Kuvalähde: Suomen merimuseo, Suomen merenkulkulaitoksen kokoelma (CC BY 4.0) Itsenäisen Suomen historian kurssilla tehtävänä on haastatella omaa sukulaistaan ja selvittää, millaista elämää menneet sukupolvet ovat eläneet. Tällainen varsin vaativa tutkimustehtävä kuuluu kaikkien opiskelijoiden kurssisuoritukseen. Ines Saikku ratkaisi tehtävän omintakeisesti ja tyylikkäästi. Lukekaa ja nauttikaa! toivoo historian opettaja. Lankapuhelimista tietoyhteiskuntaan Haastattelin vuonna 1949 syntynyttä sukulaistani. Näkökulmana olivat tieto ja kommunikaatio. Valitsin aiheen, koska olen kasvanut digitaalisessa tietoyhteiskunnassa, ja muutos nykyajan ja menneisyyden välillä on suuri.

Haastattelu Millaista oli olla lukiolainen sinun aikanasi? (Isotätini kävi lukion 60-luvulla) Opiskelin kielilinjalla, lukiossani oli myös matematiikkalinja. Kaikki tunnit olivat samassa ryhmässä, ja oppiaineet olivat samat läpi lukuvuoden, ei ollut jaksoja. Opiskelin ranskaa, saksaa, ruotsia, englantia, kuvataiteita, reaaleja sekä liikuntaa. Ei ollut paljoa vapautta tai valinnanvaraa opintojen suhteen. Miten hankit nuorena tietoa esimerkiksi koulua varten? Oliko kouluissa aina kirjasto? Kyllä, kouluissa oli kirjasto, mutta kävin harvemmin siellä, saatikka muissa kirjastoissa. Jos tarvitsin tietoa, käytin kotoa löytyvää ensyklopediaa, sellaista paksua 39

kirjaa. Mutta harvoin tuli tarve etsiä tietoa, sillä kaikki tarvittava tuntui löytyvän oppikirjoista. Ihminen saattoi tietää enemmän vaikka maantiedosta tai muista kulttuureista, jos oli matkustellut paljon. Tietämys siis perustui enemmän omiin kokemuksiin. Lukivatko ihmiset ennen enemmän, koska ei ollut esimerkiksi somea? Lukeminen oli jakautunutta samalla tavalla kuin nykyäänkin: jotkut lukivat paljon ja jotkut eivät. Minä itse tykkäsin lukea. Tosin keskimäärin kansa luki enemmän, etenkin sanomalehtiä. Eräs ystäväni vastasi maantiedon ylioppilaskokeessa vain sen perusteella, mitä oli oppinut sanomalehtiä lukiessaan, ja sai ihan hyvän arvosanan. Vertaa nykypäivän tiedonsaantia nuoruutesi tiedonsaantiin. Lukioaikanani tärkeimpiä tiedonlähteitä olivat sanomalehti, radio ja televisio. Lähes kaikki lukivat päivän sanomalehden tai katsoivat uutiset. Nykyään tieto on aina helposti saatavilla, mikä on tehnyt ihmisistä hieman laiskoja. Ei tunnu olevan järkeä kunnolla perehtyä mihinkään tietoon, kun sen voi kuitenkin googlettaa sekunnissa. Esimerkiksi ei tarvitse opetella reseptiä ulkoa, koska sen voi katsoa netistä. En oikein pidä tästä muutoksesta. Vaikka muuten omat arjen rutiinit ovat muuttuneet, en ole luopunut paperisesta sanomalehdestä tai kalenterista. Kirjoitan asiat mieluummin käsin ylös, silloin se jää paremmin muistiin. Miten arjen kommunikaatio on muuttunut? Nuorena osasin kaikkien lähimpien ystävieni puhelinnumerot ulkoa. Kun sovittiin tapaamisista, se tapahtui lähes aina 40

Teknillisen korkeakoulun (nykyään Aalto-yliopisto) ensimmäinen telefaks-laite 1980-luvulla. Tieto siirtyi reaaliajassa vaikka toiselle puolelle maailmaa. Kuvalähde: Aalto-yliopiston arkisto, Teknillisen korkeakoulun kokoelma, (CC BY 4.0)

koulussa. Tapaamispaikat ja -ajat olivat hyvin tarkkoja, usein vakituisia, kuten “Nähdään kellon alla”. Nykyään voi laittaa viestiä ja kysyä “Missä oot?” tai “Sori, tuun vähän myöhässä”. Minulla ja kavereillani oli myös useita yhteisiä harrastuksia. Matkapuhelimet olivat iso murros, mutta muutos tapahtui pikkuhiljaa. Se helpotti kommunikaatiota paljon: pystyin esimerkiksi helpommin hoitamaan kansainvälisiä työasioita, kuten työpuhelun vaikka rantakalliolta. Ennen matkapuhelimia käytin faksia, sitä voisi verrata nykypäivän sähköpostiin. Faksi oli tietysti kiinteänä toimistolla, kun taas sähköpostin voi lähettää kännykällä mistä vain, jos siellä vain on netti.

Analyysi Haastattelun perusteella tein metaforan: menneisyyden media ja tieto ovat kuin kivijalkainen puutalo, nykypäivän tieto on pop-up-teltta. Puutalon rakentamiseen menee aikaa ja vaivaa, mutta se kestää pitkään ja siellä voi asua vaikka koko elämänsä. Kaikkien talot ovat erilaisia, koska kaikki eivät jaksa rakentaa yhtä paljon. Kirjojen ja lehtien avulla asioiden hallinta on pitkäkestoista, mutta tiedonhankinta on työlästä. Talo pysyy kiinteästi paikallaan ja ystävät voivat tulla sinne kylään nauttimaan takkatulen lämmöstä. Media ja tieto olivat ennen kiinteitä: viestiäkseen piti mennä välineiden kuten puhelinkopin luo, ja lehdet tuotiin ihmisille luettaviksi. Yhteyksiä pidettiin lähinnä ihmisten kanssa, jotka jo valmiiksi tunnettiin “tosielämässä”. Vanha talo oli sekin hauras: se saattoi palaa poroksi ja jättää vain perustukset. Jos arkisto paloi, oli tieto ikuisesti mennyttä, ellei ollut kopioita tai tietoa ihmisten muistissa. Pop-up-teltta kulkee helposti mukana repussa, ja sen voi pystyttää nopeasti minne vain, kuten media ja tieto kulkevat aina mukanamme älylaitteissa. Teltan kanssa voi mennä jopa ulkomaille, ja on helppoa mennä telttailemaan kavereiden tai tuntemattomien kanssa. Somessa voimme lukea uutisia ympäri maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin, samalla kun pidämme yhteyttä vanhoihin ystäviimme. Teltan ovet lepattavat auki, ja annamme kaikkien vastaantulijoiden käydä sisällä ihailemassa teltan sisustusta. Media on hyvin julkista ja avointa, elämämme on kirjoi-

tettu nettiin. Teltta voi mennä rikki, mutta halvalla voi ostaa uuden ja jatkaa samaan malliin, kuten puhelimen rikkoutuessa kuvat ja muut tiedot voi palauttaa pilvestä uuteen puhelimeen. Lopulta kuitenkin joudumme palaamaan vanhaan taloon, koska teltassa ei voi asua pitkiä aikoja. Opiskellessamme käytämme kirjoja, koska some ei voi kouluttaa meitä tohtoreiksi. Kestävää, pitkäaikaista tietoa rakentaessamme täytyy usein turvautua vanhoihin tapoihin. Teltassa maailma on meille jatkuvasti käden ulottuvilla, talossa meillä on pysyvä koti. Parasta olisi olla molemmat.

1960-luvun Tena-merkkinen teltta ja onnellinen matkailija. Kuvalähde: Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, UA Saarisen kokoelma, (CC BY 4.0)

Takaisin teatteriin

orkkelissa on vuosikymmenten ajan ollut vahva teatteriharrastuksen kulttuuri, jopa niin, että opettajana aloin aina kesäloman lopussa kaivata yhteisiä teatteriretkiä ennakkoluulottomien opiskelijoittemme kanssa. Kun korona iski, ei teattereihin päästy tai ei juuri uskallettu. Jo keväällä 2021 virkavapaalla ollut historian ja yhteiskunnan opettajamme Anne Mattsson viestitteli, että nyt on KokoTeatteriin tulossa sukupuolen ja seksuaalisuuden normeja käsittelevä näytelmä, joka varmaan kiinnostaisi opiskelijoitamme. Niinpä vanhaan tapaan varasimme syksyksi reippaasti 60 lippua. Syksyllä päädyimme jopa ostamaan koko esityksen, ja niin marraskuun pimeydessä ja sateessa “Norminäytelmää” asteli katselemaan satakunta torkkelia ja opettajaa. Filippa Jonasson kertoo tarkemmin esityksen herättämistä ajatuksista. Syksyllä piipahdimme myös Tavastialla ja Takomossa katsomassa esitystaidetta ja perehtymässä teatterin kokeellisuuteen. Iso hanke oli Q-teatterin kanssa järjestetty tarinateatteriprojekti, josta kaikki ykköset pääsivät nauttimaan uudella vuorovaikutuksen opintojaksolla syksyn ja keskitalven hämärässä. Tarinateatteri “Hyvä Kätilön” ohjaaja Jaana Taskinen tuli pitämään jokaiselle seitsemälle opetusryhmälle erikseen oman alustuksen. Toisella kerralla ryhmä näyttelijöitä saapui Jaanan kanssa toteuttamaan esityksen opiskelijoiden omien vaikeiden tai iloisten vuorovaikutustilanteiden pohjalta. Tammikuun sulun takia kolme esitystä järjestettiin etäyhteyden avulla. Marleena Nevalainen ja Nella Salonen kertovat, millaista oli osallistua tarinateatterin tekoon.

Tammikuussa meillä oli käsissämme 146 lippua Kansallisen “Hamletiin”, mutta sitten tuli taas uusi sulku ja järkevästi siirsimme liput toukokuun alkuun, päivään ennen opettajien lakkoa. Huh! Liput olivat kevään aikana vaihtaneet moneen kertaan omistajia. Opiskelijat olivat queer-tyylisestä Hamlet-tulkinnasta innoissaan. Huhtikuun lopussa, kun aurinko alkoi jo häikäistä, saapui kouluumme tuttu Red Nose Companyn vierailijakaksikko esittämään “Don Quijotea” klovnerian keinoin. Esitys oli viihdyttävä, ja siitä pääsivät nauttimaan kaikki kakkosvuotiset äidinkielen kurssilla olleet. “Lisää tällaisia tapahtumia keskelle arjen puurtamista!” huokaisi eräs Olli. Opiskelijoita ihastutti näyttelijöiden välitön kontakti yleisöön. Vuorovaikutus ja läsnäolo ovat merkityksellisiä! Vielä toukokuussa tuli kouluumme Uuden tanssin keskuksen Zodiakin nuorten ryhmä esittämään nuorten iloista ja suruista kertovan koskettavan tanssiteoksen “Teini”. Myös tässä esityksessä vuorovaikutus yleisön kanssa oli vaikuttavaa. Kahta eri näytäntöä pääsi seuraamaan psykologian, äidinkielen, englannin, filosofian ja yhteiskuntaopin ryhmiä. Voisiko ensi vuosi olla taas vanhaan tapaan kiihkeää teatteriretkien ja kulttuurikeskustelujen aikaa? TEKSTI Maarit Nopsanen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja

a l l i e n n u t n ä k i ä Tarinateatteria

idinkielen vuorovaikutusopintojaksolla päästiin tutustumaan tarinateatteriin, jota esitti Q-teatterin tarinateatteriryhmä “Hyvä Kätilö”. Tarinateatteri pohjautuu improvisaatioon. Se poikkeaa tavallisesta teatterista siinä, että käsikirjoittajana on itse yleisö. Jokaisen seitsemän vuorovaikutusopintojakson yhdellä tunnilla opiskelijat jakoivat omia tuntemuksiaan ja tarinoitaan ryhmissä, minkä jälkeen tarinateatterin näyttelijät esittivät ne. Tarinateatteri teki näkyväksi ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja antoi mielenkiintoisen kokemuksen tarkastella omia tilanteita ja tunteita ulkopuolisen silmin.

“Kun mun itse kertoma kokemus muutettiin sanoista esitykseksi, se sai mut miettimään ja hahmottamaan tunteitani, joita sellaisissa tilanteissa käyn läpi. Tarinateatteri oli myös kiva poikkeus normaalista opetuksesta.” – Nella Salonen “Tarinateatteri auttoi kertomaan tunteista avoimemmin. Oli helpottavaa käsitellä tapahtumia teatterin kautta.” – Siiri Turja TEKSTI Marleena Nevalainen ja Nella Salonen

a t i e l e k k r o t o k Koko jouk a s s i r e t t a e T o k o K

orkkeli osti syksyllä koko näytännön Kokoteatterin “Norminäytelmään”, sillä esityksen keskeisin teema, normien purkaminen, kiinnosti ajankohtaisuudellaan. Yhteiskuntamme on murroksessa, ja käytänteet muuttuvat, kun niitä muutetaan. ”Asiat ovat olemassa suhteessa toisiinsa”, todetaan Norminäytelmän alussa, kun lavalle ilmaantuu muodoton kangasmöykky. Jopa tämä möykky joutuu arvostelun ja normien uhriksi jossain vaiheessa. Viihteellä, näytelmillä ja kirjallisuudella on kautta historian ollut tärkeä merkitys normien ja konventioiden luomisessa sekä niiden vahvistamisessa. Norminäytelmä leikitteli ja teki näkyväksi valtarakenteita normikriittisyydellään. Lavalla muilta hahmoilta veivät tilaa niin normipariskunta kuin Jorma-setä. Näiden henkilöiden luomiin muotteihin muut hahmot koettivat epätoivoisesti mahtua. Yksi näytelmän keskeinen idea olikin, että hahmot oppivat pikkuhiljaa hyväksymään itsensä. Näytelmä oli paikoittain tuskaisen itsetietoinen. Hahmot toivoivat juonenkään-

teitä suurimmalta osalta juonettomaan näytelmään ja syyllistivät niin yleisöä kuin näytelmää. Tämä toimi näytelmässä hyvin, sillä se kutsui yleisön pohtimaan omaa suhtautumistaan käsillä oleviin aiheisiin. Norminäytelmän nerokkuus piili osittain myös siinä, että se hyödynsi intersektionaalisuutta. Eräs hahmoista pohti näytelmässä naiseuttaan, seksuaalisuuttaan, kehoaan ja ikäänsä. Kun hahmon lähipiirin aikuisille selvisi, että hän elää parisuhteessa naisen kanssa, he huolestuivat hänen lastensa puolesta. Näytelmä oli katsomisen arvoinen, ja vaikka sen aiheet olivat varmasti jo monen torkkelin tiedossa, oli niitä tarpeen pohtia taas kerran. Kokemuksen tiivistää hyvin yksi näytelmän viimeisistä repliikeistä: “Vaikka me tiedetään nämä asiat, niin nämä asiat täytyy sanoa ääneen uudelleen ja uudelleen, että me muistetaan, mitkä ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat meidän tunteisiin.” TEKSTI Filippa Jonasson KUVA Marleena Nevalainen sekä Maiju Laurila ja Jemiina Törnwall 45

Luovan kirjoittamisen kerho ylpeänä esittää! Torstaisin kolmoskerroksen luokassa kokoontui tänä vuonna aivan uusi ryhmä: luovan kirjoittamisen kerho. Joukko kirjoittamisesta kiinnostuneita opiskelijoita kokoontui yhteen ja kirjoitti tekstejä erilaisista aiheista. Vuoden aikana syntyi jos jonkinlaisia tarinoita, runoja ja jopa aforismeja, joita on julkaistu esimerkiksi koulun lehdessä tai Insta-gramissa pitkin vuotta. Luovan kirjoittamisen kerho oli myös järjestämässä ensimmäistä Torkkelin Open Miciä, tapahtumaa, jossa kuka vain sai ilmoittautua esittämään, mitä vain tahtoi, runoudesta laulamiseen tai tarinasta stand-upiin. Tapahtuma järjestettiin vielä toisen kerran keväällä. Tähän on koottu luovan kirjoittamisen kerhossa käyneiden tekstejä.

Paikka Paikka jossa lämpö täyttää kehoni ja kaikki murheet ja häviävät Paikka pehmeällä ja tuuhealla nurmikolla, jossa tuoksuu sateen jälkihaju Aurinko lämmittää kasvoja, mutta tuuli puhaltaa viilentäen Puiden oksat helisevät ja poskeni sattuvat hymyilemisestä Olemme kaksin piirrettynä tässä kuvassa Sen tausta on kirkkaan sininen ja sitä koristavat valkoiset pumpulit Olo tuntuu olemattomalta mutta myös rauhalliselta ja tyytyväiseltä - Ziqing Lang Välissä Päivänlaskun aikaan Siinä missä maa ja taivas kohtaavat, horisontissa, on horisontin kaupunki. Ja kaikki kellot siellä käyvät eri tahtiin Ja kaikki värit ovat läpinäkyviksi haalenneet. Ja hetken siellä, horisontin kaupungissa, on unen ja toden peilikuvilla samat kasvot. - Soppa

sinä aikana kun sinut olen tiennyt, olen nähnyt sinusta lukemattomia kuvia jokainen niistä näyttää sinulta jotkut niistä ehkä ei, mutta vain siksi, että opin sinusta vasta silloin, kun niiden ottamisesta oli jo aikaa kuitenkin, ne kuvat ovat ne kaikista oikeimmat, sinuimmat, joissa loistat auringonvalossa kultainen lämpö kuuluu sinun kasvoillesi se tuikkii tummissa silmissäsi, kaivertaa suupieltesi veikeän kaaren esiin, asettuu lepäämään poskillesi, nenänvarttasi pitkin minä en voi sanoa tuntevani sinua, koska kun minä nostan sinua jalustalle mielessäni, sinä et tiedä, että olen olemassa voin kuitenkin sanoa varmuudella sen, että kasvoistasi näkee sisimmässäsi hohkaavan lempeyden ja lämmön synkimmässäkin päivässä auringonvalo loistaa sinussa - Sara Kurki Suurmiehen saapikkaan reiästä voi ryömiä läpi, jos siltä tuntuu. - Joanna Linnapuomi Käsistä voi pitää kiinni vaikka jaloilla. - Ässä Parviainen Mieli velttona lojuu pöydän reunalla lörpsöttäen pörisee - Eero Ylönen

KUVAT Marleena Nevalainen 47

Mitä puuhaatte, lukukauden 21-22 torkkelit?

itä Torkkelin opiskelijoiden keskuudessa tapahtuu juuri nyt? Mitä tämän lukukauden torkkelit ovat puuhanneet koulunkäynnin ohella? Mediatiimin toimittaja Marga otti selvää ja haastatteli heistä muutamaa. TEKSTI Marga Herrmans

ALEKSI JA ROSKALINTU KUVA Tuure Tuononen

Ompeleminen ja maalaaminen ovat olleet Aleksi Häivälälle läheistä puuhaa pienestä pitäen. Muutama vuosi sitten Aleksi rakensi omin käsin brändin nimeltään Roskalintu. Kiintymys taiteentekoon versoutui nimittäin vaatesuunnitteluksi, muotoiluksi ja akryylimaalaukseksi. Aleksi, alias “Birb”, kertoo vapaa-aikansa kuluvan usein tuoreiden ideoiden toteuttamiseen, kuten kenkien valmistamiseen seuraavaan mallistoon tai vaikkapa hopeakorujen suunnitteluun yhteistyössä korusepän kanssa. Kaiken lisäksi Aleksi käyttää osaamistaan tienaamiseen: ajoittain illat kuluvat töissä paitaprässäämöllä tai tilausgraffoja tehdessä. Omaperäinen yritteliäisyys saa lähtökohtansa “puhtaasti sen takia, että se on 48

kivaa”. Luova tekeminen on ollut Aleksille aina mielekästä puuhaa, ja sen vuoksi hän haluaakin kehittää brändiään. Malliston suunnittelun, valmistuksen ja mainostamisen jälkeen seuraakin työn palkitseva puoli. “Jos tekee tarpeeksi töitä, kaikki tulee maksamaan itsensä myös takaisin”, Aleksi tuumaa. Roskalinnulle kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää. Takana on useampi julkaistu katumuotimallisto, ja samaan tapaan on syntynyt itsesuunniteltuja koruja sekä huonekalukin. Työnteko on edennyt aina yhä ammattimaisemmaksi. Tutustu Aleksi Häivälään ja Roskalintuun Instagramissa @r0skalintu ja @b1rbbb

SIDI, VEIKKA, ADA, MARLEENA, OTSO JA OSELOTTI

KUVA Oselotti-bändi

“Kerran vaan mentiin yhdessä musaluokkaan ruokavälkällä ja siitä se lähti”, kertovat uunituoreen Oselotti-bändin jäsenet. Sattumanvaraisesti muodostuneeseen porukkaan saatiin kaikki tarvittavat jäsenet bändin perustamiseksi: laulaja, kitaransoittajia, basisti sekä rumpalikin. Torkkelissa ensimmäistä vuosiluokkaa käyvät Sidi, Veikka Tanttu, Ada Kontio, Marleena Nevalainen sekä Otso Thomson ovat vuodenvaihteesta lähtien soittaneet “vähän kaikenlaista” yhdessä. Keskeisiksi genreiksi valikoituu kuitenkin jo postpunk, punk ja rock. Yhdessä on tultu kirjoiteltua jo muutama kappale, sekä keikastakin on ehditty saada suotuisa ripaus kokemusta. Lähestyvä kesä on Oselotille lupaavia ja meheviä tavoitteita täynnä: lisää biisejä ja kenties albumi tai single, mutta ehdottomasti ainakin keikkoja. Tutustu Oselottiin Instagramissa @oselottiband

HELKA, SIRKKA JA MÄTÄ-FEST Sana “Mätä” on tuttu sana Torkkelissa, sillä koulun seinille liimattuja räikeitä julisteita taikka välitunneilla kaikuneita kuulutuksia tulevista Mätä-tapahtumista ei voi olla huomaamatta. Torkkelin Helka Indrén ja Kallion lukion Sirkka Husu pyörittävät räväköitä musiikkitapahtumia Suvilahden Tiivistämöllä. Nuorille musiikintekijöille omistettu Mätä-konsepti on kaikessa komeudessaan kukoistanut viime vuosina niin bänditapahtumissa, elokuvafestivaaleilla kuin klubeillakin. Kaikki sai alkunsa vuonna 2019. Torkkelissa ykkösvuotensa aloittaneet Hannes Immonen, Iida Ronkainen, Vera Timmerbacka, Oliver Prusskij ja Ossi Kinnunen perustivat bändin Helkan kera. Täysjyväruista ja Voipyllyt -nimeä kantavan bändin eteen tupsahti kutsu esiintyä Tiivistämöllä. Jännittävä ajatus muuttuikin todeksi kahden viikon varoitusajalla vuonna 2020. Järjestäjän toiveena oli saada mukaan muitakin nuoria tekijöitä. 49

Kokoonpano nimesi illan Mädäksi, otti asenteekseen “vetää punk-tyylillä” ja etsi vauhdilla muita nuoria esiintyjiä astumaan samalle lavalle. Ensimmäinen Mätä-Fest oli täysi läpimurto. Liput myytiin loppuun Tiivistämöllä ensimmäisiä kertoja koskaan. Mädästä tuli rakastettu ja arvostettu nimi etenkin paikallisten taidelukiolaisten keskuudessa. Musiikkitapahtumat saivat tietenkin jatkoa heti, kun koronakamppailusta oli selviydytty. Seuraavien tapahtumien järjestäjiksi vakiintui kaksikko Helka ja Sirkka. Takana on jo viisi menestynyttä tapahtumaa, eikä loppua näy, ainakaan vielä. Omistautunut ajatus tarjota nuorille tekijöille sekä antoisa että vastaanottavainen tilaisuus esiintyä on ollut Mätä-konseptin tärkein periaate. Tähän päivään asti Mätää onkin vedetty “alkuperäisiä tavoitteita ajatellen: nuorille, mutta punkisti”, Helka kertoo. Tutustu Mätään Instagramissa @mata.fest KUVA Olli Laitinen 50

ILMARI, PEKKA, PIHLA, VILLE JA DÖFIS

KUVA Tuure Tuononen

Vuosi sitten Ilmari Pensala ja Pekka Ahosola lähtivät tuunaamaan kierrätettyjä vaatteita ompelemalla, leikkaamalla ja vähän repimälläkin. Uuden ilmeen saaneet pai-

dat, housut, hatut sekä laukut kuvattiin kaverien päällä ja laitettiin myyntiin sometilille. Ne menivät kaupaksi. Mukaan lähtivät pian myös Pihla Pitkänen ja Ville Mononen. Syntyi brändi nimeltään Döfis. Kasvava kiinnostus muotiin sai lopulta ompelukoneet pyörimään. “Maailmassa on paljon ylimääräistä ja turhaa tavaraa, jota voi hyödyntää resurssipohjalta”, kertoo Pekka brändin synnystä. Sen sijaan, että lähtisi tekemään jotain täysin uutta, Döfis hyödyntää sitä, mikä on jo käytettyä. “Jos haluaa uusia vaatteita, niitä voi ommella”, Pekka lisää. Döfis lähti käyntiin kokeilujen ja sattumanvaraisten kustomointien kautta. Nyt luvassa on kehittyminen muun muassa ompelukaavojen, vaatesuunnittelun ja 3D-printterin käytön parissa. Toukokuun lopulla pidetyllä Mätä-Clubilla oli Döfiksen oma pop-up, jossa myytiin uusia tuotteita nyt myös itse suunnitelluista koruista lähtien. Omat mallistot, tapahtumien järjestäminen sekä taidenäyttelyt ovat tulevaisuuden suunnitelmissa. Niitä kohti Döfiksen jäsenet suuntaavat. Tutustu Döfikseen Instagramissa @dofis68

VILLE ELI AMUH “Halusin pienenä soittaa pianoa. Sitten vaan rupesin tekemään musiikkia”, kertoo Ville Mononen, artistinimeltään Amuh. Räväkkä elektropop räiskyy albumeilla ja singleillä, joita on julkaistu jo useampi viime vuosien aikana. Into esiintyä ja jakaa omia tuotoksia on johdattanut Villen värikkään musiikinteon pyörteisiin. Musiikin tekeminen vapaalla ja räikeällä tyylillä on Villen omien käsien tuotosta aina laulamisesta lähtien. Biisien tekeminen ja esiintyminen ovat tuntuneetkin juuri omalta jutulta heti aloittamisesta lähtien. Esiintymisiä on takana menestyksekäs määrä, ja seuraava albumikin on jo työn alla. Amuh on jo kovin tuttu torkkelilaisille muun muassa koulumme diskoista, vuoden 2021 Mätäfestiltä ja viime toukokuisista Kolmen suuren bileistä. Jopa vuoden 2022 Wanhojen tanssiaisissa kuultiin pätkä Villen musiikkia oman tanssin yhteydessä. Eläköön siis Amuh! Löydät Ville Monosen Youtubesta ja Spotifysta nimellä Amuh sekä Instagramista @__amuh__ KUVA Olli Laitinen

Wanhat 2022

“Nytkö tämä oikeasti tapahtuu?” KUVAT Iida Muurinen

pätavallisesti vuonna 2022 Helsingin kuvataidelukio, kuten monet muutkin lukiot, sai nauttia kaksista wanhojen tansseista saman lukuvuoden aikana. Nyt jälkeenpäin on helppo nauraa kahden viime vuoden vanhojen peruutuksille, mutta tanssien valmistelu, useat lisäharjoitukset ja alituinen päivien siirtäminen tuntuivat lannistavilta. Jännitystä, hikisiä käsiä ja pukujen kahinaa. Näistäkö on wanhat tehty? Tunnelma oli kaikesta alkuvuoden stressistä huolimatta korkealla, kun odotimme tanssien alkamista Valkoisessa salissa. Ihailimme toistemme asuja ja joimme hermostuneesti pullovettä. Useat tähyilivät kohti ulko-ovia ennen H-hetkeä nähdäkseen, ehtisivätkö heidän ystävänsä katsomaan esitystä ajoissa. Sisääntulomusiikin äkillisesti käynnistyessä kaikki ryhdistäytyivät ja rupattelu loppui. Tilanne tuntui epätodelliselta astuessani yleisön eteen: nytkö tämä oikeasti tapahtuu? Oma jännitykseni laukesi, kun vaihdoimme vahingossa parini kanssa paikkoja avaustanssin aikana. Aloin tämän jälkeen hymyillä ja tajusin, että tilanne ei ollut vakava. Ensimmäisen tanssin jälkeen totesimme parini kanssa, että hyvin meni. Loput tanssit menivätkin hujauksessa. TEKSTI Filippa Jonasson Lue lisää Filippan tanssitunnel mista verkkolehdestä.

“Tanssimme symboloi toivoa”

lemme viimein päässeet valloittamaan Valkoisen salin ja peittämään sen juhlahumuun. Selvisimme tänne asti toivon avulla, ja tanssimme symboloi tietyllä tapaa toivoa. Elämämme avautuu uudestaan pitkien rajoitusten jälkeen, joten tanssikaamme myös sen kunniaksi. Jokainen meistä on kasvanut lukiovuosinaan, ja nyt olemme valmiita ottamaan paikkamme koulun vanhimpina. Kesä on jo nurkan takana, ja monilla meistä abivuosi alkaa sen jälkeen. Meillä on vielä hetki aikaa nauttia toistemme seurasta, joten muistakaa rakastaa toisianne, kakkoset. KATKELMA Jade Silpon puheesta Lue koko Jaden puhe verkkolehdestämme.

Liisa Mannos – Torkkelinmäki jää, eläkepäivät odottavat

li 20 vuotta sitten, viime vuosisadalla siis, etsin englanninopettajana töitä lukiosta soittelemalla Helsingin koulujen rehtoreille. Aloitin tavallisista kouluista, mutta koska soitteluni ei tuottanut toivottua tulosta, jouduin soittamaan myös lopulta kahteen kalliolaiseen erikoislukioon. Olin jättänyt ne viimeisiksi, koska Torkkelinmäellä asuttuani mielikuvani etenkin kuvataiteisiin erikoistuneeseen kouluun vaeltavista opiskelijoista oli vaatetuksen, kampausten ja lävistysten perusteella tällaiselle tavikselle aika hätkähdyttävä. Mutta kuinka ollakaan, juuri tässä koulussa tarvittiin englannin tuntiopettajaa. En tullut heti valituksi, mutta juhannuksen vietosta palatessani puhelinvastaajassani odotti silloisen rehtorin viesti, jossa hän pyysi minua töihin. Erityisen mieleenpainuvaksi viestin teki se, että hän kertoi puhuvansa viestiään keskiyön aikaan juhannusaattona – ja hän oli vielä koululla. Siitä alkoi työni kuvataidelukiossa, ja ura huipentui viime syksynä saamaani lehtoraattiin. Opiskelijat osoittautuivat heti ensi päivästä lähtien aivan tavallisiksi nuoriksi – taiteellisesti erittäin lahjakkaiksi kylläkin. On ollut etuoikeus olla heidän opettajansa ja ryhmänohjaajansa. Muutoksia on tässä ajassa ollut paljon: ylioppilaskuuntelut soitettiin aloittaessani jo silloin muinaisilta tuntuvilta Tandbergin kelamankoilta, ja nyt koko 54

ylioppilaskoe on sähköinen. Painetuista oppikirjoistakin on siirrytty jo aikoja sitten sähköisiin oppimisympäristöihin. Perustyö on kuitenkin pysynyt samana. Opiskelijoita ohjataan opiskelun pariin, heitä kannustetaan omaksumaan erilaisia lähestymistapoja kieleen ja kielen käyttövalmiuksia edistetään. Englannin kielen osaamistaso on jo lähtökohtaisesti korkea, mutta aina on parantamisen varaa ja aina löytyy uutta opittavaa. Erityisesti suullisen kielitaidon harjoittelun tulee olla jatkuvaa. Kun lopulta kouluissa päästään takaisin maskittomaan, ilmeetkin näyttävään lähiopetukseen, siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Normaalin luokkatyöskentelyn puuttuminen näissä viimeisissä työvuosissa on ollut menetys. Lähiopetukseen palaaminen tänä keväänä oli kuitenkin hienoa. Se on merkinnyt myös palaamista tiiviiseen työyhteyteen kollegojen parissa. Olen aina arvostanut mahdollisuutta toimia eri-ikäisten, eri aloja edustavien asiantuntijoiden kanssa. Kiitokset teille kaikille! Liisa Mannos

Jasmin Viljakainen

Ylioppilaat syksyllä 2021 Alihaanperä Meiju Doherty Anna Ekström Ella Frigren Fiiu Hartikainen Aida Heikkinen Nea Hermunen Inka Hoikkala Petra Huttunen Ulla Jansson Mimosa Jokiranta Senja Koivuniemi Tyyni Le Vi-vi

Lindström Jonatan Mäki Kirsikka Nordenswan Enni Norring Jasmin Orkasalo Janika Pelkonen Iida Puhakka Hertta Rossow Valpuri Skyttä Syna Sova Tinka Tencheva Elena Terekhova Katri Tervala Fanny 55

Ylioppilaat keväällä 2022 Abdallah Ali Laara Ahonen Annuli Ali-Penttilä Akseli Autio Oona Bardy Anton Ceylan Rozerin Eskelinen Sara Felin Kerttu Färm Lotta Gulevich Nika Gullichsen Helena Haapalainen Henna Haapaniemi Runo Hakkola Hertta Hamari Veera Hartikainen Linnea Heikkinen Jimi Heino Annika Heinonen Tomas Hietala Iina Huttunen Amanda Hyppönen Frida Hämäläinen Milla Immonen Hannes Jämsä Heidi Kaarla Leo Kallio Elsa Kammonen Niklas Kauppinen Melina Kaurahalme Sampo Kemppainen Saana Kemppinen Miro Kinnunen Johanna Kinnunen Ossi Kirpu Anneli Kivimäki Vilma Koivisto Nelli Kokkonen Aino Komulainen Inka Kopperoinen Kauri

Korpinen Milla Kostrova Jelizaveta Kovero Sara Kuoppala Vilja Kurki Sara Kuusinen Aino Kuutti Heli Lahtinen Tony Langinkoski Suvi Laurila Viola Lehto Anniina Lehtonen Leimu Leppämäki Lilja-Mari Linna Laura Lintula Nuka Litmanen Eelis Liukonen Sofia Lundgren Anna Luukkanen Pirta Malakeeva Maria Mandelin Tia Martiala Iiris Meripuu Jessika Mouhu Kiel Mustola Lotta Mutka Venla Männistö Mosse Nerjovaj Retina Niemi Nea Niemi Viivi Nikkarinen Alesia Niskanen Juulietta Nurminen Emma Nurminen Nella Närvänen Lotta Oberlander Arina Olvio Eli Paastela Joanna Pajanen Alisa Reppo Aino

Riihelä Niklas Roiha Aino Ronkainen Iida Ryppieva Erika Saari Isabella Saari Jessica Saaristo Mimi Saaron Achilles Sahlberg Sanni Sakhchinskaya Sofiya Salonen Pipsa Similä Iines Stenfors Sara Suhonen Silva Sulkanen Aino Suvanto Anna Tala Emmi Tammisto Sini Tanaka Naomi Tarpio Milla Tella Tia Tepponen Anna Terekhova Margarita Tommila Ninni Tomminen Valeria Tonteri Vilma Turunen Aman Turunen Tinja Tuulosniemi Venni Tyni Saila Valtanen Miranda Valtanen Santtu Vehman Vilja Viira Veeti Viljakainen Jasmin Weckman Maria Wegelius Valentina Ylikärppä Anna

Kuvataidelukion väki JOHTOKUNTA 2021–2022 Puheenjohtaja Sanna Edelman Domingues de Jesus

Henkilökohtaiset varajäsenet: Soile Silén

Varapuheenjohtaja Harri Myllyniemi

Minna Pasuri

Miina Mäki Anne-Mari Nyman Maija Kuisma

Minna Perenius Marja Vähä-Jaakkola Sari Alho-Richmond

Opettajat Anne Mattsson Katja Särkkä

Helmi Koivumäki Heikki Heinonen

Muu henkilökunta Pauliina Koskinen

Elina Sokka

Sihteeri ja esittelijä Tarja Aro-Kuuskoski

HENKILÖKUNTA PÄÄRAKENNUKSESSA Lukiosihteeri Elina Sokka Kouluisäntä Alexander Hartikainen Ruokapalveluvastaava Päivi Huikku Kokki Sirpa Juvonen Toimitilahuoltaja Jelena Kozlovskaja Kuraattori Terhi Hildén Terveydenhoitaja Tuija Koski Psykologi Pauliina Koskinen/Katri Kuusela ja Tiina Kivivuori Erityisopettaja Liisa-Maria Nikkanen HENKILÖKUNTA TAIDETALOSSA Kouluisäntä Toimitilahuoltaja

Alexander Hartikainen Sillah Musa 57

OPISKELIJAKUNNAN HALLITUS 21-22

TUTORIT 2021–2022

2021

Aalto Mirella Akujärvi Aino-Leena Arponen Ida Forss Karita Grönqvist Mirja Karpansalo Ruska Kastemaa Sohvi Kokotti Neea Moksunen Helmiina Mononen Ville Määttä Rosa Nurminen Unna Ollikainen Irma Parviainen Ässä Sillanpää Theo Silpo Jade Sivonen Liina Vertainen Veera Zhang Jenni

Ronkainen Iida (pj.) Felin Kerttu Indrén Helka Masslennikova Ari Pensala Ilmari Pitkänen Pihla Sandholm Eeti Viljakainen Jasmin Vu Pinja 2022 Pensala Ilmari (pj.) Indren Helka (vpj.) Jokinen Saara Kanerva Kairi Kari Elma Koski Justus Kuivala Venla Marinescu Gava Sofia Mononen Ville Pitkänen Pihla Rauramo Nuppu (varajäsen) Rissanen Loviisa Sandholm Eeti Toivomäki Senni

REHTORIT Rehtori Tarja Aro-Kuuskoski Virka-apulaisrehtori Alatalo Satu Kuvataiteen apulaisrehtori Tuttu Sillanpää OPETTAJAT Anttila Raija psykologia Arima Heli italia, englanti Brander Oscar biologia, maantieto Carlson-Björkman Anna äidinkieli ja kirjallisuus Elopuro Nina ranska Grönroos Lilja liikunta, terveystieto Haimi Reino ranska, venäjä Heikkinen Taru opinto-ohjaus Heinonen Heikki kuvataide Hiidenkari Päivi englanti, italia Ilola Helka kuvataide Jouhti Suvi matematiikka Kangas Loviisa kuvataide Kannukene Tuire kuvataide Kattelus Minna opinto-ohjaus Koivumäki Helmi äidinkieli ja kirjallisuus, suomi toisena kielenä Kokkonen-Lozano Kirsi-Marja englanti, espanja Kuosmanen Matti matematiikka, fysiikka Köngäs Jarl maantiede, biologia Laurila Sari biologia, maantiede Luotola Jarkko matematiikka Mannos Liisa englanti Mattsson Anne historia, yhteiskuntaoppi Nakari Minna ruotsi Nikkanen Liisa-Maria erityisopetus Nopsanen Maarit äidinkieli ja kirjallisuus

Pulliainen Ukri filosofia, elämänkatsomustieto Pusa Hanna kuvataide Pynssi Maija kemia, matematiikka Raikunen Laura historia, yhteiskuntaoppi Rintala Joanna liikunta ja terveystieto Saari Hanna saksa Saarinen Milla terveystieto Sallinen Matti matematiikka, fysiikka Salo Maria ortodoksinen uskonto Silén Maiju englanti Skyttä Marko ruotsi Särkkä Katja kuvataide Tapio Timo maantieto Tikka Juha kuvataide Toikko Juulia evankelis-luterilainen uskonto Uusitalo Tomi kuvataide Vahtera Sari opinto-ohjaus Vanhanen Hanna elämänkatsomustieto, filosofia Virkkunen Johanna äidinkieli ja kirjallisuus Väisänen Teppo ortodoksinen uskonto Väntti Tarja kuvataide Wallenius Tuuli musiikki

Stipendit

LEHTORI OLGA LEIKOLAN MUISTOSÄÄTIÖN STIPENDIT Lehtori Olga Leikolan muistosäätiön tarkoituksena on jakaa stipendejä Helsingin kuvataidelukion opiskelijoille ja mainitusta koulusta päättötodistuksen saaneilla entisille opiskelijoille. Etusija annetaan matemaattisissa ja teknisissä oppiaineissa kunnostautuneille ja niitä opiskeleville.   Lehtori Olga Leikolan muistosäätiön stipendit syksyllä 2021 Ylioppilaat Aida Hartikainen Elena Tencheva Ulla Huttunen Hertta Puhakka

600 € 300 € 200 € 100 €

Lehtori Olga Leikolan muistosäätiön stipendit keväällä 2022 Ylioppilaat Heino Annika Huttunen Amanda Kaurahalme Sampo Immonen Hannes Tyni Saila Olvio Eli Suhonen Silva Tepponen Anna Roiha Aino Kemppinen Artturi Tuulosniemi Venni Riihelä Niklas Haapalainen Henna Hartikainen Linnea Lehtonen Julius Luukkanen Pirta Närvänen Lotta 60

1 200 € 1 000 € 1 000 € 900 € 800 € 700 € 600 € 600 € 500 € 400 € 400 € 300 € 200 € 200 € 200 € 200 € 200 €

Paastela Joanna Autio Noa Eskelinen Sara Gulllichsen Helena Hämäläinen Milla Jämsä Heidi Kaarla Leo Kallio Elsa Kinnunen Ossi Komulainen Inka Meripuu Jessika Niemi Nea Tonteri Klaus Turunen Aman Turunen Tinja Vehman Vilja

200 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 €

2020-ryhmät Heldt Elli Kastemaa Sohvi Koivusalo Anna Laitinen Olli Sandholm Tytti Honkanen Brianna Juhala Emma Kumpumäki Olivia Partanen Amanda Pekkarinen Hilda Sintonen Roosa Visuri Laura Vähäkuopus Peppi

120 € 100 € 100 € 100 € 100 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 €

2021-ryhmät Brozowski Laila 120 € Hyttinen Anni 120 € Ikonen Ella 120 € Lehtonen Minttu 120 € Leppo Oliver 120 € Marinescu Gava Sofia 120 € Paavola Netta 120 € Puukari Pinja 120 € Rauramo Nuppu 120 €

Ruotsalainen Vilja Ryynänen Säde Sergeyeva Olga Alakuijala Utu Bergman Ilo Eeken Kaisla Grabar Maria Heiskanen Rurik Jormalainen Enni Koski Anna Maaniittu Ella Nguyen Kimberly Saarela Annakaisu Saarni Valo Suosalo Selma Uusi-Seppä Niia

120 € 120 € 120 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 €

Torkkeli-stipendit hyvästä menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa Syksyllä 2021 Hermunen Inka Jansson Mimosa Jokiranta Senja Ekström Ella Lindström Jonatan Hoikkala Petra

100€ 100€ 100€ 50€ 50€ 50€

Keväällä 2022 Bardy Anton Haapaniemi Runo Kemppainen Saana Kirpu Anneli Lehto Anniina Liukonen Sofia Nurminen Nella Stenfors Sara Viira Veeti Gulevich Nika Hyppönen Frida Kammonen Niklas Kinnunen Johanna Kivimäki Vil

100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 €

Kokkonen Aino Kopperoinen Kauri Kostrova Jelizaveta Kuoppala Vilja Kurki Sara Kuusinen Aino Kuutti Heli Lahtinen Tony Reppo Aino Ryppieva Erika Saari Jessi Sahlberg Sanni Salonen Pipsa Tala Emmi Tammisto Sini Terekhova Margarita Tommila Bambi Tomminen Valeria

50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 €

Hakaniemi Lions Club stipendi kannustavasta ja muita tsemppaavasta toiminnasta Olvio Eli 200 € Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry myöntää stipendit elämänkatsomustiedon yo-kokeessa erinomaisesti menestyneille ylioppilaille: Olvio Eli 50 € Paastela Joanna 50 € Opettajakunnan stipendi valoisasta aktiivisuudesta etäopetustunneilla ja yhteisissä koulun tapahtumissa Kopperoinen Kauri Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry stipendi valtakunnallisesti korkeimman pistemäärän saavuttamisesta elämänkatsomustiedon kevään 2022 ylioppilaskokeessa Joanna Paastela 61

Psykologianopettajat ry on myöntänyt stipendin ja ansiodiplomin syksyn psykologian yo-kokeen huippupisteiden ansiosta. Havun yovastausten pistesumma oli jaetulla toisella sijalla valtakunnallisessa pistevertailussa (3700 kokelasta). Närvänen Havu KUVATAIDESTIPENDIT Syksy 2021 Hertta Puhakka Janika Orkasalo Inka Hermunen Petra Hoikkala

50 € 50 € kirjastipendi kirjastipendi

Liukonen Sofia Malakeeva Maria Mutka Venla Männistö Mosse Reppo Aino Terekhova Margarita Tomminen Valeria

50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 €

Elämälle ry:n stipendi menestyksestä Elämänpuuseinämaalauskilpailussa Palojoki Lovisa 80 € Peltonen Aada 80 € Reppo Aino 80 € Viljakainen Jasmin 80 €

Kevät 2022

LEHTI- JA KIRJASTIPENDIT

Tempera-stipendi Myönnetään ansiokkaasta kuvataiteen opiskelusta. Stipendi on 100 €:n lahjakortti Tempera-liikkeeseen. Heinonen Tomas Malakeeva Maria

Kuvataiteen kirjalahjat Espoon modernin taiteen museo – Emma Lundgren Maija Meripuu Jessika Weckman Maria

Manner OY –taidetarvikestipendi Myönnetään ansiokkaasta kuvataidediplomista. Lahja sisältää taidetarvikkeita. Männistö Mosse Viira Veeti Kuvataidestipendit menestyksestä kuvataideopinnoissa Bardy Anton 50 € Heino Annika 50 € Heinonen Tomas 50 € Jämsä Heidi 50 € Kirpu Anneli 50 € Kostrova Jelizaveta 50 € Kuutti Heli 50 € 62

Amos Rexin kirjastipendi erinomaisesta kuvataiteen lukiodiplomista Hyppönen Frida Kallio Elsa Korpinen Milla Litmanen Eelis Ateneumin taidemuseon kirjastipendi erinomaisesta kuvataiteen lukiodiplomista Kammonen Niklas Veeti Viira Kokkonen Aino Heinonen Tomas

Arkkitehtuurimuseon kirjastipendi menestyksestä arkkitehtuurin opinnoissa Hakkola Hertta Kurki Sara Niemi Nea Pajanen Alisa Ryppieva Erika Sulkanen Aino Taidehallin kirjastipendi menestyksestä taidehistorian opinnoissa Oberlander Arina Valokuvataiteen museon kirjastipendi menestyksestä valokuvauksen opinnoissa Jämsä Heidi Korpinen Milla Suhonen Silva Valtanen Santtu Muut kirjastipendit Long Play -verkkojulkaisu lahjoittaa Long Playn vuosikerran menestyksestä äidinkielen ja kirjallisuuden opinnoissa: Luukkanen Pirta Q-teatterin lahjakortti menestyksestä äidinkielen ja kirjallisuuden opinnoissa Haapanimi Runo Opettajien kirjalahja menestyksestä äidinkielen ja kirjallisuuden opinnoissa Närvänen Havu Olvio Eli Suhonen Silva Stenfors Sara Tyni Saila

Niin & näin -kustantamon kirjalahjat filosofian ja elämänkatsomustiedon opinnoissa menestyneille opiskelijoille Autio Noa Haapaniemi Runo Kallio Elsa Kuusinen Aino Luukkanen Pirta Närvänen Havu Olvio Eli Opettajien kirjalahja historian ja yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksissa hienosti menestyneille Haapalainen Henna Juuti Hilla Kopperoinen Kauri Kuutti Heli Lehto Anniina Lehtonen Julius Luukkanen Pirta Määttä Rosa Ollikainen Irma Parviainen Ässä Sahlberg Sanni Viira Veeti Koulun kirjalahja psykologian yokokeessa erinomaisesti menestyneille Kirpu Anneli Lehtonen Julius Luukkanen Pirta Närvänen Havu Sverigekontakt i Finland rf:n kirjalahja ruotsin kielen yo-kokeessa menestyneelle Haapalainen Henna Saari Jessi Svenska nu ja HBL myönsivät tänäkin vuonna HBL-lahjatilauksen niille abiturienteille, jotka osallistuivat ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kielen kokeeseen syksyllä tai keväällä.

Voi sinitiainen lennä pois, tule luokseni Läpi luotien ja pommien, ohi kuolleiden tiaisten. Joko rakkaan luo tai muualle kunhan lennät pois. Voi sinitiainen Älä jää sinne. Pesäsi siellä on, kepeistä rakennetut rakkaat rakennukset. Mutta et niihin voi pesiä. Lennä pois Lennä pois Älä jää. Älä lennä luotien lähellä, älä lennä päin muita, älä lennä liian lujaa… Älä läpsytä siipiäsi. liian äänekäs olisit. Et lämpöön pääsisi. Kuin mikäkin raato putoaisit alas. Rakas kaunis sinitiainen kuolisit sinne. Älä lennä, älä jää. Elä. Elä, voi sinitiainen, edes se tee. Elä, toivon niin. Rukoilen niin. Pyydän niin sinulta. Mutta sinä olet vain tiainen. Mitä teet hornantulille, vain minun pyynnöstäni? Laulusi on niin hiljainen, voi kun voisin sitä lohduttaa. Laulan sinulle, joka päivä, joka tunti. Mutta mitä joutsen voi tehdä, kähistä? Huutaa? Mitä minä teen? Minä toivon, voi toivon. Ja laulan täällä kaukana. - Siiri Närhi

Sinäkin voit olla kyyhky Kun isäni oli nuori ja eli elämäänsä vielä vapaammin, hän maalasi joka puolelle vaaleansinistä vanhaa autoaan valkoisia rauhankyyhkyjä. Pohdin usein, mitä heille on tapahtunut, missä he nyt oleskelevat. Tuovatko he vieläkin rauhan mukanaan vai murskasiko romupuristin heidät? Toivoisin, että he lähtivät lentoon. Mutta minne he ovat eksyneet? Kohtasin heitä jo kerran elämäni varrella – he lentelivät lasten piirroksissa levittämässä viestiään. Kuka pitäisi kyyhkyjä vankinaan? Kuka ampuisi tämän enkelin taivaalta? Oi kyyhkyt, kaipaan teitä kipeästi. Ottakaa minut ja maailma valkoisten untuvienne suojaan, lähettäkää kirjettänne maailman jokaiseen nurkkaan. Lapset, piirtäkää heidän kuviaan, herättäkää pelastajamme jälleen eloon. Antakaa heillekin vastapalveluksena suojaa – teidän sydämessänne ja kielenne päällä. Värisi ovat vaaleansininen kuin taivas ja valkoinen kuin siellä elelevät veden parvet, niin vapaat kuin siipinen onttoluinen. Muista: sinäkin voit olla rauhankyyhky. -Laila Brozowski

KUVA Siiri Närhi