Mut mitä mä oikein laittaisin päälle?

Ihmiset muuttuvat ajan myötä ja muoti sen mukana.

Partiossa pukeutuminen riippuu varmasti tapahtumasta, vuodenajasta

tai lippukunnasta, mutta ennen kaikkea jokaisesta itsestään.

TEKSTI Katariina Pekkonen KUVAT Emma Lahtinen, Esko Raikunen VIDEO Alex Inkiläinen

Partiolaista eivät määritä kettuhousut tai purjehdustakki, vaan huivi kaulassa.

Ansiomerkit ojossa ja väiski päässä Partiohuivi, partiopaita, pillinaru, partiovyö. Näitä kaikkia nähdään käytettävän, kun kyseessä on virallinen partioasu. Etenkin Suomessa partioasusta on tullut juurikin se virallinen vaate, joka päällä edustetaan leiriaamun lipunnostossa tai ansiomerkkien jakotilaisuudessa. Alun perin partioasu oli kuitenkin pukeutumistyyli, joka saavutti suurta suosiota Amerikassa partiopoikien keskuudessa. Robert Baden-Powell suunnitteli asun Etelä-Afrikan poliisivoimien univormun pohjalta. Silloin asuun kuului polvihousut, polvisukat, paita, sauva sekä leveälierinen hattu. Monissa maissa partioasu on yhä edelleen se, mitä leireillä käytetään eniten - ja partiopaita on se, joka leirin jälkeen on hammastahnassa ja haisee savulta.

Partiohuivin ja partiopaidan tai –mekon lisäksi viralliseen partioasuun kuuluu siisti tumma alaosa sekä halutessa pillinaru, partiovyö ja päähine. Suomen partioasu erottautuu muista varmasti erityisesti Väiski-päähineellä, joka usein herättää monenlaisia mielipiteitä. Mikään ei kuitenkaan estä lähtemästä metsään asulla, johon kuuluu ulkoiluvaatteiden lisäksi partiopaita ja vaikka pillinaru!

On jokaisen etu, että kaikki saavat pukeutua niihin vaatteisiin, jotka itsestä tuntuvat parhaalta.

Maalla, merellä, ilmassa Pukeutuminen partiossa riippuu pitkälti siitä, mitä on tekemässä. On loogista, että purjehtimaan lähtiessä meripartiolainen laittaa purjehdustakin päälle tai että vaeltamaan lähtiessä laitetaan tukevat ja vedenkestävät kengät jalkaan. Joku tulee koloiltaan vaelluskengissä ja ulkohousuissa, toinen suosii metsäänkin lähtiessä valkoisia housuja ja kenkiä. Retkelle tai pidemmälle leirille lähtiessä on toki hyvä katsoa säätiedotusta ja miettiä hieman omaa vaatetusta sen mukaan. On varmasti ikävää, jos kaikki vaatteet ovat läpimärkiä jo ensimmäisen päivän jälkeen. Joskus vaatteet saattavat myös likaantua tai iltanuotiolla niihin voi tarttua herkästi savun haju. Lähes kaikki vaatteet ja kengät voi kuitenkin pestä ja tuulettaa jälkeenpäin, joten mukavuus kannattaa laittaa edelle.

Muistoja kannetaan vaatteissa Leiripaitoja ja muitakin leirivaatteita löytyy monen partiolaisen vaatekaapista. Usealla suurella leirillä on yleensä oma leiritunnuksensa, kuten huivi tai muu tunniste. Moni tahtoo hankkia sen lisäksi myös leiripaidan tai jonkin muun tuotteen leirin logolla taikka sen visuaalisella ilmeellä varustettuna.

Leirituotteet tuovat leirillä monelle yhteenkuuluvuuden tunnetta. Leirin jälkeen niistä muistuu mieleen monia unohtumattomia hetkiä. Hienoa leirituotteissa on se, että sama tuote voi tuoda jokaiselle sen kantajalle eri muistoja ja hetkiä mieleen, joista jokainen on yhtä arvokas. Kansainvälisillä leireillä erilaiset oman maan tuotteet ovat myös arvokasta swoppaus-tavaraa. Monesti vaatteita, tavaroita, huiveja ja merkkejä swoppaamalla eli vaihtamalla saa uusia tuttavuuksia sekä palan toisen kulttuurin leirielämästä.

Raitaa, ruutua, farkkua Farkuista on tullut niin yleisesti kuin partiossakin niin sanotusti “ne siistit housut”. Alun perin 1500-luvulla farkut eli farmarihousut kehitettiin Genovan kaupunkivaltiossa työhousuiksi laivaston merimiehille. Farkkujen saavuttua Amerikkaan 1800-luvulla ne pysyivät yhä työhousuina. Vasta aivan viime vuosikymmeninä farkuista on tullut kaiken kansan housut, joita käytetään muulloinkin, kun työtä tehdessä. Farkkujen käyttö partiossa puhututtaa paljon, useimmiten niiden käytännöllisyyden - tai epäkäytännöllisyyden - vuoksi.

On siis ehkä parasta todeta, että jokainen pukeutukoon niin kuin parhaaksi itse kokee. Kuten muutenkin elämässä, on partiossa kaikkien oma asia, mitä pukee päälleen. Pukeutumisen ei pitäisi tuottaa päänvaivaa, vaan sen kuuluisi olla sivuroolissa.

Partio on kasvatusjärjestö, ja sudenpennuille voi olla täysin tarpeellista opettaa, mitä metsäretkelle on hyvä laittaa päälle. Samalla on kuitenkin pyrittävä muistamaan jokaisen ihmisen lähtökohdat, tarpeet ja mielenkiinnot. Joku haluaa satsata varusteisiin aina viimeisen päälle, kun toiselle sopii käytössä kuluneetkin. On jokaisen etu, että kaikki saavat pukeutua niihin vaatteisiin, jotka itsestä tuntuvat parhaalta.

On kuitenkin yksi asia, joka erottaa partiopukeutumisen kaikesta muusta pukeutumisesta. Oli päällä sitten retkeilyvaatteet, farkut ja kauluspaita tai virallinen partioasu, roikkuu kaulassa lähes poikkeuksetta partiohuivi. Se on tunnus, joka yhdistää jokaisen partiolaisen ympäri maailmaa riippumatta pukeutumistyylistä. Partiolaista eivät määritä kettuhousut tai purjehdustakki, vaan huivi kaulassa.

KATSO VIDEO

- AVAA ARILYN JA OSOITA SILLÄ KUVAA

Ultra Bra vai partio? Keltainen sadetakki on monelle ihan tavallinen vaate niin partiossa kuin sen ulkopuolellakin. Joillekin mieleen saattaa kuitenkin juolahtaa Ultra Bra –yhtye, joka tunnettiin usein keltaisista sadetakeistaan. Partioleireillä on myös luotu uudelleen kyseisen bändin kuvia, jos mukana on ollut useampikin keltaisen sadetakin omistaja.

Fjällrävenin retkeilyhousut - jotka myös “kettuhousuina” tunnetaan - ovat nousseet suureen suosioon partiolaisten keskuudessa eikä se sinänsä ole mikään ihme. Monen mielestä housut ovat kätevät ja kivan näköiset. Kuten kaikki muutkin trendit, voi tämäkin aiheuttaa paineita. Kyse voi olla siitä, ettei housuihin halua tai voi käyttää kovin suurta summaa rahaa tai etteivät nämä kyseiset housut esimerkiksi istu itselle. Täytyykin muistaa, että vaatetuksessa pitäisi suosia juuri niitä vaatteita, jotka itsestä tuntuvat mukavalta eikä turhaan mennä vain massan mukana.