Kiinniotto ja kuulustelut

Kiinniotto tulee aina suunnitella tarkasti. Aiemmassa esimerkkitapauksessa kiinniottopäivää varten oli tehty tiedonhankintaa eri muodoissa. Kiinniotot tehtiin liikennepysäytyksinä tilanteissa, missä työnantajat olivat viemässä työntekijöitä töihin ravintoloihin. Kiinniottoa ei kuitenkaan tehty perinteisin keinoin, vaan siinä huomioitiin uhreihin kohdistuva uhka ja mahdollinen viranomaisiin kohdistuva epäluottamus. Kiinnioton yhteydessä työnantajat ja työntekijät erotettiin toisistaan. Työnantajat otettiin kiinni ihmiskaupparikoksesta epäiltyinä. Sen sijaan, että työntekijöitä olisi alettu suoraan kuulustella, heidät vietiin poliisilaitoksen auditorioon, missä oli vastassa jutun tutkinnanjohtaja, päätutkija, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän edustaja ja tulkkeja. Työntekijöille kerrottiin, mistä tilanteessa oli kysymys, ja annettiin tietoa heidän oikeuksistaan ja asemastaan rikoksen uhreina. Tämän jälkeen työntekijät puhutettiin yksitellen hyvin lyhyesti ja heidät kuljetettiin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän järjestämään turvalliseen majoitukseen.

Varsinaiset uhrien kuulustelut aloitettiin vasta seuraavana päivänä. Sitä ennen uhreille tarjottiin mahdollisuus lepoon ja aikaa sisäistää, mistä tilanteessa oli kysymys. Seuraavana päivänä alkaneet kuulustelut oli valmisteltu hyvin. Kuulustelijoilla oli tiedossa uhrien rahaliikenne ja siihen liittyvä ns. kahdensuuntainen palkanmaksu sekä valvonnan kautta saadut ravintoloita koskevat havainnot. Tällä salaisen tiedonhankinnan avulla saadulla aineistolla pystyttiin muun muassa osoittamaan se, että uhrit olivat tehneet töitä yli 14 tuntia joka päivä.

Esimerkkitapauksessa osa uhreista ei aluksi luottanut poliisiin, mutta oikealla kuulustelutaktiikalla ja riittävän hyvin tehdyillä pohjatöillä jokainen saatiin kertomaan tarinansa. Jälkikäteen tarkasteltuna avainasemaan nousi kuulustelujen lykkääminen kiinniottoa seuraavalle päivälle. Tämä oli tärkeää siksi, että uhreille jäi aikaa ymmärtää, mistä tilanteessa oli kysymys. Lisäksi olennaista oli hyvin tehdyt pohjatyöt kunkin uhrin kuulusteluun. Joissain kuulusteluissa uhrit antoivat esimerkiksi työpäivien pituuteen liittyvissä kysymyksissä vastauksen, jonka työnantaja

oli heille määritellyt. Uhrit saatiin puhumaan sillä, että heille pystyttiin osoittamaan se, että poliisilla oli faktat tiedossa.

Kuulusteluihin valmistautumista ei voi korostaa liikaa.

Uhreilla on hyvin usein alhainen koulutustaso ja he eivät ymmärrä mistä asiassa on kysymys, eivätkä itse osaa tuoda esiin asian kannalta olennaisia yksityiskohtia. Kaikissa tapauksissa perinteinen lähestyminen kuulusteluun, jossa kysymykset rakennetaan suoraan tunnusmerkistötekijöiden kautta ei aina riitä.

Kysymys: Onko sinun pakko olla töissä XX:llä? Vastaus: On.

Ylläoleva esimerkki kysymyksenasettelusta ei anna syyttäjälle kovin hyviä lähtökohtia viedä juttua oikeuskäsittelyssä eteenpäin. Kysymys on liian suljettu ja siinä ei huomioida mitenkään sitä kokonaisvaltaista hallintaa, jonka alla uhri on.

Koska ihmiskauppa on vapauteen kohdistuva rikos, pitäisi kuulusteluissa ja puhuttamisissa keskittyä nimenomaan kokonaisvaltaiseen hallintaan ja vaihtoehdottomuuteen. Useimmiten kun ollaan tilanteessa, jossa uhria kuulustellaan, on pystytty jo näyttämään, että uhrit ovat tehneet pitkää työpäivää ja että heille maksettu palkka ei vastaa tehtyä työmäärää. Kuulusteluun sopivia kysymyksiä käydään läpi tarkistuslistassa 3.