Maailman markkinat -julkaisu 2014, Ulkoasiainministeriö

Maailman markkinat 2014

Ulkoasiainministeriรถ Ministry for Foreign Affairs Helsinki 2014

MAAILMAN MARKKINAT 2014 Toimittanut: Anne Ahonen Toimitussihteeri: Jonna Berghem Painopaikka: Edita Prima Oy Julkaisun suunnittelu ja taitto: Mainostoimisto Hurraa Oy ISBN (painettu julkaisu): 978-952-281-238-4 ISBN (verkkojulkaisu): 978-952-281-239-1 ISBN (epub): 978-952-281-240-7 Julkaisija: Ulkoasiainministeriö Ministry for Foreign Affairs Merikasarmi PL 176, 00023 Valtioneuvosto Finland formin.finland.fi Kirjoittajat vastaavat itse julkaistujen artikkeleiden sisällöstä.

Artikkelit eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön kantaa.

Artikkelien tiedot on koottu eri lähteistä.

ESIPUHE Hyvä lukija, Kauppapolitiikka on tehnyt paluun kansainvälisissä suhteissa. Vireillä on useita samanaikaisia kaupan vapauttamistoimia niin monenvälisesti WTO:ssa kuin kahdenvälisesti EU:n ja kolmansien maiden välillä.

Nämä neuvottelut tulevat onnistuessaan edistämään myös suomalaisten yritysten pääsyä maailman markkinoille. Tavoitteena on muun muassa helpottaa sektorisopimuksin Suomellekin tärkeiden vihreiden tuotteiden ja informaatioteknologiatuotteiden kauppaa. WTO:n Dohan kierroksen päättämiseen tähtäävät neuvottelut yritetään nyt tosissaan saada käyntiin. WTO:n Balin ministerikokouksessa sovittiin kauppaa helpottavista toimenpiteistä. Kun tämä sopimus pannaan täytäntöön, niin tavaroiden liikkuminen rajoilla helpottuu.

EU:n ja USA:n välisissä kauppasopimusneuvotteluissa on käyty kuudes neuvottelukierros heinäkuussa. Tiukka neuvottelutahti jatkuu myös syksyllä. Sopimuksen syntyminen lisäisi taloudellista kasvua ja työpaikkoja Atlantin kummallakin puolella. Lisäksi sopimus loisi suuntaa sille, millaisia normeja globaalissa maailmassa seurataan. EU ja USA edustavat yhteensä noin puolta maailman bruttokansantuotteesta.

Huomionarvoinen trendi on, että Afrikan taloudet kehittyvät vauhdilla. Afrikka on merkittävä kehittyvä markkina-alue, joka tarjoaa tulevaisuudessa yhä enemmän mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Afrikan talouksien kasvu tuo mukanaan miljardiluokan investointeja mm. energiaan, liikenneinfrastruktuuriin ja tietoliikenteeseen. Mahdollisuuksia löytyy myös lukuisilta muilta sektoreilta kuten kaivosteollisuus tai terveys.

Julkinen kehitysyhteistyö on toki vielä monille Afrikan maille tärkeää, mutta tie alueen maiden kestävään taloudelliseen kehitykseen kulkee yksityisten rahavirtojen, kaupan ja investointien kasvattamisen kautta. Myönteisiä merkkejä on näkyvissä: Afrikan maiden osuus maailman kauppavirroista on kasvussa.

Haasteena on kuitenkin tuotantorakenteen monipuolistaminen ja tuotannon arvonlisän nostaminen. Tämä voi onnistua vain pääsemällä paremmin mukaan globaaleihin tuotantoverkostoihin, arvoketjuihin. Suomi on ollut aloitteellinen arvoketjunäkökulman mukaan tuomisessa unionin politiikoissa. Kauppaa tukevalla kehitysyhteistyöllä voidaan myös tukea alueen kehittymistä. Suomi on ollut tässäkin aktiivinen.

Ulkoministeriö tuo omia palvelujaan mukaan yrityksen näkökulmasta syntyvään Finpron asiakkuusprosessiin. Osa tätä palvelua on nyt käsillä oleva julkaisu. Ennakointitieto, maatieto ja tieto liiketoimintamahdollisuuksista on jatkossakin tärkeää yrityksiä tukevaa ulkoministeriön toimintaa verkostoitumis- ja arvovaltapalvelujen sekä kaupanestetyön ohella.

Helsingissä 15.7.2014 Markku Keinänen

Osastopäällikkö Taloudellisten ulkosuhteiden osasto

SISÄLLYS Afrikan kehittyvät markkinat Antti Loikas, Antti Piispanen ja Kent Wilska ............................................................................. 2 Muu Eurooppa Venäjä Maria Forslund, Kirsi Lipponen, Johanna Logrén, Tommi Kivilaakso, Anu-Leena Koskelainen, Marjo Mäki-Leppilampi, Heikki Hietala, Turo Mattila, Petteri Kotilainen, Virpi Herranen ................................................................................................. 7 Turkki Mika Mickelsson …………………………………………………………................................17 Pohjois-Amerikka Yhdysvallat Soili Mäkeläinen-Buhanist ja Sannamaaria Vanamo...............................24 Kanada Petri Kruuti .......................................................................................................................30 Latinalainen Amerikka Brasilia Jari Luoto ...........................................................................................................................38 Meksiko Kaisa Koivisto, Matti Keppo, Erna Takala ja Mari Avikainen ........................47 Chile Ilkka Heiskanen, Anu Korppi-Koskela ja Maria Ala-Kaila.....................................53 Aasia ja Oseania Kiina Juhani Joutsen, Leo Svahnbäck, Laura Rajaniemi, Maria Kauko, Sari Arho-Havrén ..................................................................................................60 Japani Miia Rantanen ....................................................................................................................72 Etelä-Korea Heini Korhonen, Kaisa Leidy, Ari Virtanen ...................................................81 Intia Ritva Haukijärvi.......................................................................................................................89 Vietnam Annina Barbosa .............................................................................................................97 Malesia Timo Karmakallio .......................................................................................................... 104 Indonesia Leena Viljanen............................................................................................................ 109 Afrikka ja Persianlahden maat Algeria Tapani Kivelä ..................................................................................................................115 Nigeria Riitta Korpivaara ja Markku Laamanen................................................................123 Ghana Markku Laamanen..........................................................................................................128 Kenia Tiia Haapaniemi, Henrik Reuhkala, Marja Suomela………………………...........132 Sambia Saara Kalaluka ..............................................................................................................138 Mosambik Seija Toro ja Juhana Lehtinen .........................................................................146 Tansania Kaisa Alapartanen ja Kimmo Laukkanen...........................................................153 Etelä-Afrikka Anu-Elina Autio, Eetu Kielo, Heta Pyhälahti .......................................159 Namibia Elisabet Kivimäki .................................................................................................167 Etiopia Janne Oksanen ...............................................................................................................174 Egypti Ramses Malaty ........................................................................................................182 Saudi-Arabia Johanna Jokinen-Gavidia..............................................................................189 Arabiemiraatit Ilkka-Pekka Similä ja Eveliina Saarinen.................................................193 Liite Suomen voimassaolevat investointisuojasopimukset ……………........................198

Af r ikan kehittyvä t m ar k k i n at

Afrikan kehittyvät markkinat Afrikan kaupallinen asema talouden globaaleissa arvoketjuissa on kasvamassa. Teollista tuotantoa siirtyy muun muassa Aasiasta Afrikkaan ja jalostusasteet paikan päällä kasvavat. Toistaiseksi Afrikan maat ovat kuitenkin vasta sopeutujia kuin merkittäviä vaikuttajia ja toimijoita maailmantaloudessa. Miljardin kuluttajan markkinat ja raaka-aineita tuottava manner on osuudeltaan noin kolme prosenttia maailmankaupasta. Kaksi kolmasosaa kauppatavaravirrasta on polttoaineita ja mineraaleja. Maailmantalouden suhdanteet vaikuttavat yhä laajemmin Afrikan maiden yhteiskuntien kehitykseen, kun kulutuskysyntä kasvaa. Aikaisemmin raaka-aineiden suhdannekysyntä vaikutti kapea-alaisesti, vaikkakin dramaattisesti rahatalouden piirissä oleviin osiin yhteiskunnissa. Afrikan neljän prosentin talouden kasvu on laskennallisilla mittareilla arvioituna teollisuusmaiden kasvua nopeampaa, vaikka kehittyväksi markkinaksi kasvulukujen pitäisi olla huomattavasti suurempia. Kehittyvillä ja yksittäisiin kansantalouksiin tukeutuvilla kasvumarkkinoilla inflaatiovauhti on lisäksi korkea. Afrikka ei ole pelisäännöiltään yhtenäinen markkina.

Pohjois-Afrikan arabimaiden ja Saharan etelänpuoleisten maiden markkinat jakavat mantereen kahteen toisistaan eroavaan liiketoimintaympäristöön. Alueelliset markkinat ovat kapeat ja liiketoimintaympäristöjen väliset erot ovat edelleen suuria. Talousintegraatio etenee myöskin hitaasti.

Pohjois-Afrikka

Saharan etelänpuoleinen Afrikka

Pohjois-Afrikan maiden läheinen suhde Eurooppaan, kauppasuhteet ja kulttuurinen naapuruus helpottavat suhteiden hoitamista, vaikka alue on vielä toistaiseksi pääosin epävakaa. Kauppasuhteilla on pitkät perinteet ja olojen vakiintuessa mahdollisuus monipuolistaa ja lisätä kaupankäynnin volyymia on suuri.

Saharan etelänpuoleisen Afrikan markkinat ovat pääosin kehitysmaiden markkinoita. Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta liiketoimintaympäristöjen säädösympäristö ei ole vakiintunut ja infrastruktuuri on puutteellista. Tuotanto on edelleen raaka-aineisiin perustuvaa alkutuotantoa ja kotimaiset ja alueelliset markkinat ovat vasta kehittymässä. Tähän pohjautuvat myös suomalaisen viennin mahdollisuudet. Suomen vienti Saharan etelänpuoleiseen Afrikkaan on ollut noin miljardin euron vuositasolla, mistä EteläAfrikan osuus on puolet.

Pohjois-Afrikka EU:n naapurialueena on rahoitus- ja yhteistyöohjelmien piirissä ja lähtökohtia rakentaa liikesuhteita tästä näkökulmasta on olemassa, esimerkiksi Välimeren Unionin yhteistyön piirissä. Suomen kauppa Pohjois-Afrikan maiden kanssa on ollut koko itsenäisyytemme ajan vakaata metsäteollisuuden kauppaa, jota pönkittää teknologiateollisuuden koneja laitekauppa. Arabikevään jälkeisen ajan vaikutukset kaupan volyymiin eivät ole olleet pitkällä aikavälillä suuria, vaan näkyneet lähinnä suhdannevaihteluina.

Vaikuttaa siltä, että suurempi vaikutus alueen kauppaan on ollut suomalaisen tarjonnan muutoksella teollisuuden rakennemuutoksen myötä. Tuotantoa ja palveluntarjontaa on siirtynyt pois Suomesta. PohjoisAfrikan maiden kysyntä ei ole heikentynyt ja selittäisi alenevia kauppalukuja. Tästä kertoo verrokkimaittemme Ruotsin, Tanskan, Hollannin ja Saksan viennin alati vahvistuva kasvu Marokkoon, Algeriaan, Tunisiaan ja Egyptiin. Suomen suora tavaravienti Pohjois-Afrikkaan on vuosikymmenen aikana vaihdellut miljardin ja puolentoista miljardin euron välillä vuositasolla.

Investointihyödykkeiden ja –palveluiden tuottajana suomalaisyrityksillä voisi olla hyvät edellytykset lisätä vientiä Afrikan markkinoille ja tukea maiden oman tuotannon vahvistumista. Puhdas tuotantoteknologia, energiaratkaisut, metsä- ja terveysteknologia sekä tietoteknologiaan perustuvat ratkaisut ovat kaikki niitä aloja, joita Afrikan markkinoilla kysytään. Omaa investointihyödykkeiden ja palvelujen tuotantoa eteläisen Afrikan kehittyvillä markkinoilla ei laajamittaisesti ole Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta.

Suomalaiset yritykset ovat jo etabloituneet EteläAfrikan markkinoille. Tämä ei kuitenkaan riitä koko Afrikan mantereen kasvutalouksien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Siinä missä globaaleilla markkinoilla tehokkuus kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseksi ta-

Antti Loikas neuvonantaja Afrikan ja Lähi-idän osasto ulkoasiainministeriö, Antti Piispanen kaupallinen neuvos ja Kent Wilska, kaupallinen neuvos, Taloudellisten ulkosuhteiden osasto ulkoasiainministeriö

2

Afri k a n k e h i tty v ä t m a rk k i n a t

pahtuu kansainvälisen kaupan keskuksissa, eteläisen Afrikan kansallisilla markkinoilla pitää olla läsnä paikan päällä. Suomalaisten teknologiaratkaisujen markkinointi maatasolla on keskeisessä asemassa.

Rahoitusmahdollisuuksien kasvu Afrikan markkinoilla haasteeksi on noussut kaupan rahoitus. Tähänkin löytyy jo nykypäivänä aikaisempaa enemmän tarjontaa. Eteläisen Afrikan mailla on entistä monipuolisemmin pääsy rahoitukseen, joko vapaille markkinoille tai köyhemmillä mailla kansainvälisen apuyhteisön yksityissektorin ja julkisen infrastruktuurin kehittämiseen allokoitu kehitysapu.

Suomen edustustojen artikkeleissa on kuitenkin tuotu esille, miten muutosta alkaa vähitellen tapahtua.

Afrikan taloudet säilyvät vielä pitkään rahoitusarkkitehtuurinsa puolesta fragmentoituneina kansallisvaltioina, vaikka alueelliset talousyhteisöt integroituvat.

Markkinatalous kasvaa, laajenee ja syvenee suhteessa valtiojohtoisiin järjestelmiin. Riskien hallinnan näkökulmasta on otettava huomioon tulevat markkinoiden korjausliikkeet, jotka ovat väistämättömiä kehittyvissä talouksissa. Vuoden 2009 finanssikriisistä Saharan etelänpuoleiset Afrikan maat pääsivät helpolla EteläAfrikkaa lukuun ottamatta.

Markkinoiden korjausliikkeet

Suomessa on useita rahoitusmahdollisuuksia kehitysmaihin suuntaaville yrityksille. Finnpartnership edistää suomalaisten ja kehitysmaiden yritysten liikekumppanuuksia ja Finnfund tarjoaa pitkäaikaista riskirahoitusta kannattaviin hankkeisiin kehitysmaissa.

Finnvera taas on valtion omistama erityisrahoittaja ja virallinen vientitakuulaitos. Lisäksi UM ja Tekes valmistelevat parhaillaan kehitysinnovaatio-ohjelmaa, jonka tavoitteena on edistää kehitysmaita hyödyttäviä innovaatiota ja avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille toimijoille.

Kilpailu Suomalaisyritysten kilpailijat ovat jo Afrikassa. Afrikan nykyisillä ja kehittyvillä markkinoilla yritykset kilpailevat Afrikassa globaalien kilpailijoidensa kanssa.

Afrikan markkinat kasvavat ja maailman kymmenen nopeimmin kasvavan talouden joukkoon kuuluu useita Afrikan maita. Suomalaisyrityksen näkökulmasta onkin tärkeää ymmärtää, koska markkinoiden toiminta on kehittynyt niin pitkälle, että markkinoille tuloon kannattaa allokoida resursseja.

Afrikan markkinoiden kysyntä voimistuu samalla kun teollisuusmaissa on ylitarjontaa Tämänhetkisessä taloustilanteessa ero kehittyneiden teollisuusmaiden ja Afrikan kehittyvien maiden välillä on teollisuusmaiden deflatorinen, ylitarjonnallinen talouskehitys ja Afrikan inflatorinen, kovan kysynnän eli vähäisen tarjonnan talouskehitys, joiden pitäisi löytää toisensa. Miksi näin ei tapahdu? Yhtenä selityksenä tälle tilanteelle voidaan pitää puutteellista infrastruktuuria ja fragementoituneita markkinoita, joilla toimiminen on kallista. Talousintegraatiota on eteläisen Afrikan maissa vastustettu tai pikemminkin funktionaaliselle markkinoiden avautumiselle ei ole ollut kysyntää.

Tämän hetkisessä taloustilanteessa, jossa kaupallista rahoitusta on tarjolla myös Afrikan valtioille, ne velkaantuvat uudella tavalla. Aikaisemmin kehitysmaiden velkaantuminen tarkoitti kehitysluottoja. Missä vaiheessa korjausliikkeitä tapahtuu, on epäselvää. Taloudet ovat kuitenkin Afrikan monista talousliitoista riippumatta itsenäisiä kansantalouksia. Talousintegraatio ei ole edennyt nopeasti, mikä osaltaan tarkoittaa taloudellista haavoittuvuutta. Tämä tulee huomioida liiketoimintaa suunniteltaessa. – mahdollisiin korjausliikkeisiin ei myöskään ole muita, kuin heikkoja kansallisia hallintainstrumentteja. Suomalaisyritysten pitkän aikavälin toimintasuunnitelmissa hyvin todennäköiset markkinoiden korjausliikkeet kannattaa huomioida.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on nostanut esille talouskasvun suhdanteisiin vaikuttavia riskejä.

Euroopan kaupan ohella Aasian talouksien kysynnän heikkeneminen vaikuttaa negatiivisesti Afrikan talouksiin kaupan monipuolisuutta supistavasti. Tällä hetkellä pääosa ulkomaankaupasta on öljykauppaa, jonka suhdanteet ovat nopeita. Toisen pääasiallisimman hyödykkeen, mineraalien kysynnän suhdannevaihteluiden sykli on öljykaupan syklejä pitempää ja aiheuttaa paineita rakenteellisiin sopeutustoimenpiteisiin. Tällöin kansantalouksien ja yritysten investoinnit pienenisivät.

Afrikan markkinoilla on nykyisin tarjolla markkinaehtoista lainaa, myös köyhemmille kehitysmaille. Korkotason nousu ja kansainvälinen rahapolitiikan mahdollinen tiukkeneminen heikentää kansallisten valuuttojen arvoa ja kasvattaa valtioiden korkokuluja. Tilanteessa, jossa kehittymättömissä kansantalouksissa valtion pääasiallinen tulonlähde on vientitulot raaka-aineista, ei verotuksesta, voivat talouskriisit heikentää nopeasti julkisen sektorin kykyä ylläpitää yhteiskunnallisia ra-

3

Af r ikan kehittyvä t m ar k k i n at

kenteita ja vakautta. Kaiken kaikkiaan nämä riskit ovat ominaisia kehittyville talouksille, joihin liittyy samalla korkeita tuotto-odotuksia. Siksi suomalaisyritysten pitää tiedostaa mahdolliset taloussuhdanteista aiheutuvat riskit päätöksenteossaan.

Afrikan maissa on tapahtumassa niin poliittisten kuin talousjohtajienkin sukupolvien vaihdos. 1960-luvun itsenäistymisvaiheiden sukupolvet ovat väistymässä ja globaaliin tietoyhteiskuntaan integroitunut ja tiedon lähteille itse päässeiden liikkeenjohtajaikäluokkien aika on alkamassa. Elinkeinovapauksia laajennetaan ja yrittäjyydelle syntyy tilaa. Uusia yhteiskuntaluokkia pääsee rahatalouden piiriin, mikä merkitsee niin mahdollisuuksia kuin haasteita.

Konfliktit ja kriisit Yhteiskunnallinen vakaus ja oikeusvaltiorakenteiden olemassaolo ovat edellytyksiä voimakkaalle markkinoiden kehitykselle. Konfliktit ja kriisit ovat edelleen suuressa osassa Afrikan maita ylätason muuttujia, jotka määrittävät kehityksen edellytyksiä. Vakauden lisäksi sääolosuhteet vaikuttavat ruuantuotannon tasoon ja infrastruktuuriltaan kehittymättömissä maissa luonnonolosuhteiden muutokset voivat vaikuttaa hyvinkin merkittävästi Afrikan maiden liiketoimintaympäristöön.

Afrikan kasvusektorit Terveysteknologian kysyntä kasvaa. Afrikassa on 11 prosenttia maailman väestöstä ja terveysteknologiamarkkinat kasvavat 35 miljardiin dollariin vuoteen 2016 mennessä. Pääosa kysynnästä katetaan tällä hetkellä tuonnilla.

Afrikan kehityksen perusta on afrikkalaisen infrastruktuurin kehittyminen, mikä on näihin päiviin saakka perustunut raaka-ainekaupan logistiikkaan. EU tukee Euroopan Investointipankin kautta miljardeilla euroilla Afrikan infrastruktuurin kehittämistä. Esimerkkinä merkittävistä projekteista on Afrikan kiertävän tietoliikennekaapelin rakentaminen. Tieverkostot, satamat, lentoliikenteen kehittäminen ja kansallisten tietoliikennejärjestelmien kehittäminen ovat itse kysyntää luovia projekteja sen ohella, että ne luovat talouskehityksen edellytyksiä.

Energiasektorin kehittyminen edellyttää toimivaa infrastruktuuria, muun muassa siirtoverkkoja. Uusiutuvaa energiaa otetaan Afrikassa käyttöön nopealla vauhdilla: Aurinkoenergiaa, tuuli- ja vesivoimaa.

Uusiutuvan energian sovellukset ja sen ulottaminen

4

kaikille alueille tulevat käyttöön vain kun perusinfrastruktuuri on olemassa. Alueellisten energiamarkkinoiden kehittyminen on ollut hitaampaa kuin kansallisten markkinoiden.

Merkittävät öljy- ja kaasulöydöt monissa Afrikan maissa luovat hyvin myönteisiä odotuksia talouskasvulle, esimerkkinä Tansanian kaasulöydöt ja Ghanan öljylöydöt. Aika löytöjen ja tuottojen välillä on pitkä ja vaadittavat investoinnit tuotantoon ja sitä palvelevaan infrastruktuuriin ovat mittavia. Riski tuottojen diskonttauksesta ja käytöstä ennakoivasti saattaa johtaa talouden epäterveeseen kuumentumiseen ja rajuihin markkinoiden korjausliikkeisiin myöhemmässä vaiheessa.

Kaivosteollisuus säilyy yhtenä Afrikan mantereen tärkeimpänä taloussektorina. Tämä kasvattaa markkinoita puhtaan tuotannon teknologialle. Edustustojen artikkeleissa on tuotu esille näiden markkinoiden kasvua ja kehittymistä.

EU:n ja Afrikan talouskumppanuussopimusneuvottelut EU:n ja Afrikan maiden talouskumppanuusneuvottelujen (EPA) tavoitteena on EU:n ja Afrikan maiden kaupan ja investointien edistäminen. EU- maiden entisten siirtomaiden kattaen Afrikan lisäksi Karibian ja Tyynenmeren (AKT-maat) maiden tuotteet ovat päässeet perinteisesti EU:n markkinoille alennetuin tullein tai tullitta. Edellä mainittu järjestely on mahdollistettu WTO:n poikkeusluvilla. Viimeisin WTO:n poikkeuslupa umpeutui vuoden 2007 lopussa ja siihen mennessä eri EPA-neuvotteluryhmien olisi tullut neuvotella WTO:n sääntöjen mukaiset kauppaa vastavuoroisesti vapauttavat talouskumppanuussopimukset. Afrikassa neuvotteluryhmiä on viisi: •

• • •

•

ESA-ryhmä (Komorit, Djibouti, Eritrea, Etiopia, Malawi, Mauritius, Madagascar, Seychellit, Sudan, Sambia, Zimbabwe) EAC- ryhmä (Burundi, Kenia, Ruanda, Tansania, Uganda) SADC-EPA (Angola, Botswana, Lesotho, Mosambik, Namibia, Etelä-Afrikka, Swazimaa) Keski-Afrikka (Kamerun, Gabon, Päiväntasaajan Guinea, Kongo-Brazzaville, Kongon Demokraattinen tasavalta, Tšad, Keski-Afrikan tasavalta ja São Tomé ja Principe Länsi-Afrikka-ryhmä (Benin, Burkina Faso, Kap Verde, Côte d’Ivoire, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea Bissau, Liberia, Mali, Mauritania, Niger, Nigeria, Senegal, Sierra Leone, Togo)

Afri k a n k e h i tty v ä t m a rk k i n a t

Ainoastaan Karibian neuvotteluryhmän kanssa on saatu neuvoteltua alueelliselta ja sisällölliseltä kattavuudeltaan laaja EPA aikarajaan mennessä. Jotta muiden AKT-maiden pääsy EU:n markkinoille ei olisi heikentynyt poikkeusluvan umpeuduttua, EU tarjosi niille vuoden 2007 lopussa väliaikaisratkaisuna niin sanottua ensivaiheen EPA:aa, koskien tavarakaupan vastavuoroista vapauttamista. Yksipuolista markkinoillepääsyä EU-markkinoille jatkettiin väliaikaisratkaisuna markkinoillepääsyasetuksen turvin.

Useat AKT-maat parafoivat ensivaiheen EPA:n, ja näin varmistivat tuotteidensa pääsyn jatkossakin tullitta EU:n markkinoille. Suuri osa AKT-maista ei ole kuitenkaan edelleenkään ratifioinut sopimuksia, sillä vasta kun sopimus on ratifioitu, siitä tulee vastavuoroinen ja vasta sitten AKT-maiden tulee toimeenpanna sopimus ja avata noin 80 prosenttia markkinoistaan EU-tuotteille. EU antoi huhtikuussa 2013 asetuksen, jonka mukaan ne AKT-maat, jotka eivät ole ratifioineet EPA:aa/ ensivaiheen EPA:aa 1.10.2014 mennessä, eivät voi enää jatkaa yksipuolista pääsyä EU:n markkinoille. AKT-maat ovat vastustaneet EU:n asettamaa takarajaa Afrikan maissa esiintyy haluttomuutta avata markkinoita nykyistä enempää EU:n tuontituotteille. Tämä selittyy osittain sillä, että ne haluavat suojata omaa tuotantoaan, pelkäävät menettävänsä liikaa tullituloja sekä sillä, että useat niistä neuvottelevat parhaillaan kauppasopimuksista nousevien talouksien kanssa. EPA-sopimusten niin sanottu suosituimmuuslausekkeella (MFN) AKT-maat sitoutuisivat myöntämään EU:lle samat kauppaetuudet, mitkä ne myöntävät esimerkiksi Kiinalle tai Intialle. Useiden vähiten kehittyneiden maiden passiivisuus EPA-sopimuksia kohtaan selittyy myös sillä, että ne pääsevät EU:n yleiseen tullietuusjärjestelmään sisältyvän Everything But Arms (EBA) -järjestelyn kautta joka tapauksessa tullitta ja kiintiöttä EU:n markkinoille.

Itäisen ja Eteläisen Afrikan ryhmässä (ESA) Zimbabwella, Madagaskarilla, Mauritiuksella ja Seychelleillä on ensivaiheen EPA-sopimus EU:n kanssa. Länsi-Afrikan kanssa sopimusneuvottelut on saatettu teknisellä tasolla päätökseen tammikuussa 2014. Eteläisen Afrikan (SADC) ja Itä-Afrikan yhteisön (EAC) kanssa käytävät neuvottelut ovat kesken, mutta niissäkin on otettu edistysaskeleita kevään aikana.

Kaupanesteet Afrikassa Keväällä 2013 ulkoasiainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön johdolla tehdyssä laajassa kansainvälis-

tymis- ja kaupanesteselvityksessä tuli esille, että suomalaisyrityksiä Afrikassa kiinnostavat Pohjois-Afrikka ja yksittäisistä maista muun muassa Etelä-Afrikka, Tansania ja Egypti. Kaupanesteitä on raportoitu jossain määrin enemmän Keniassa ja Nigeriassa. Yleisimpiä suomalaisyritysten esiin nostamia ongelmia ovat oleskelu- ja työlupien myöntämisen hitaus, tullausmenettelyihin liittyvät käytännöt ja tullitasojen vaihtelu.

Maailmanpankin Doing Business 2104 -selvityksestä käy ilmi, että liiketoimintaympäristö Afrikassa on keskimäärin hyvin vaikea, mutta erot maiden välillä ovat suuret. Vertailussa häntäpäässä on Tšad sijalla 189 ja esimerkiksi Algeria on sijalla 153, Egypti sijalla 128 ja Tansania sijalla 145. Joukkoon mahtuu myös valopilkkuja. Mauritius on sijalla 20, joten liiketoiminta siellä on jopa sujuvampaa kuin Saksassa tai Virossa. EteläAfrikka on puolestaan sijalla 41, hieman Puolaa edellä.

Ghana taas (sijalla 67) on helpompi toimintaympäristö kuin suomalaisyrityksille tutummat Kiina (sija 96) ja Venäjä (sija 92).

World Economic Forumin (WEF) vuonna 2012 tekemän yritysjohtajille suunnatun kyselyn perusteella merkittävimmät liiketoiminnan esteet Saharan eteläisenpuolen Afrikassa ovat rahoituksen saatavuus, korruptio ja infrastruktuurin heikko tila. Pohjois-Afrikassa WEF:n kyselyssä nousivat esiin erityisesti byrokratian tehottomuus ja poliittinen epävakaus. Molemmilla alueilla ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on vaikea haaste yrityksille.

Kauppaa tukeva kehitysyhteistyö Kauppaa tukeva kehitysyhteistyö (Aid for Trade, AFT) on kansainvälinen aloite, jonka tavoitteena on parantaa kehitysmaiden kaupankäyntikykyä, jotta ne voisivat tehokkaasti osallistua maailmankauppaan ja hyötyä siitä. Aloitteessa on pohjimmiltaan kysymys kehitysmaiden tuotannollisen kapasiteetin ja kaupankäyntivalmiuksien tukemisesta. Aloitteella tuetaan myös yrittäjyyden ja elinkeinoelämän toimintaympäristön kehittämistä sekä taloudellisen infrastruktuurin rakentamista. Kauppaa tukevaa kehitysyhteistyötä voidaan kohdentaa myös kehitysmaiden ulkomaankaupan kehittämiseen ja kauppapolitiikan toimeenpanoon.

Suomi pyrkii kauppaa tukevalla kehitysyhteistyöllä edistämään työpaikkojen syntyä kehitysmaissa yksityistä sektoria ja kauppaa kehittämällä. Yhteistyö on laaja-alaista ulottuen ruohonjuuritason hankkeista

5

Af r ikan kehittyvä t m ar k k i n at

Lähde: Ulkoasiainministeriö, Kaupanestetietokanta 2013

kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin. Suomi tukee muun muassa Kansainvälisen kauppakeskuksen (ITC) hanketta, joka vahvistaa alueellista kauppaa itäisessä Afrikassa kehittämällä paikallisia arvoketjuja ja linkittämällä niitä kansainvälisiin markkinoihin. OECD:n kanssa Suomi tekee yhteistyötä eteläisessä Afrikassa tavoitteena kehittää investointeihin liittyvää säädäntöä ja institutionaalista kapasiteettia. YK:n teollisen

6

kehityksen järjestön (UNIDO) kanssa Suomi tekee yhteistyötä kaupan standardien kehittämiseksi sekä liikekumppanuuksien edistämiseksi Afrikassa. Nouseva teema on kaupan menettelyjen helpottaminen, jossa yhteistyö tullien kanssa on keskeistä. Yhteistyön tavoitteena on tukea kehitysmaita, mutta liiketoimintaympäristön kehittäminen Afrikassa hyödyttää myös alueella toimivia suomalaisyrityksiä.

Ve n ä j ä

VENÄJÄ Pääkaupunki .......................................................................................................... Moskova Väkiluku...................................................................................................142,5 milj. (2014) BKT................................................................................................................... 2113 mrd. Usd Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 18 100 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................1,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,8 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .4,2 % | 37,5 % | 58,3 % Työttömyysaste ...........................................................................................................5,8 % Kaupungistumisaste ..................................................................................73,8 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,788 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Venäjän talouskasvun laskusuuntaus alkoi jo ennen Ukrainan kriisiä. Vuoden 2013 talouskasvu jäi 1,3 prosenttiin ja vuoden 2014 talouskasvuennuste on nollan tuntumassa. Ruplan heikkeneminen on lisännyt inflaatiopaineita, ja tuontitavaroiden hintojen nousu vaikuttaa heikentävästi kulutuskysyntään ja investointipäätöksiin. Yksityinen kulutus on aiemmin ollut talouskasvun moottori, joka ei kuitenkaan enää käy täydellä teholla palkkojen kasvun hidastuessa ja kulutusluottojen ehtojen kiristyessä. Lisäksi rahoituksen saatavuus ja korkea korkotaso rajoittavat investointeja kotimaiseen tuotantoon. Ukrainan kriisi laukaisi kiihtyvän pääomapaon Venäjältä. Venäjän talouden vahvuutena ovat alhainen valtion velka, tasapainoinen budjetti ja suuret valuutta- ja kultavarannot. Venäjän vienti on edelleen pääosin raaka-aineiden vientiä EU:n, itäisen Euroopan ja Turkin markkinoille. Ukrainan kriisin ja Venäjään kohdistettujen pakotteiden myötä Venäjä tähyää enenevässä määrin Aasian suuntaan, mutta kauppa- ja energiavirtojen kääntäminen itään ei käy käden käänteessä. Venäjällä on mittavat alueita koskevat kehitysohjelmat, joiden toimeenpano on kuitenkin haasteellista. Venäjän pitkän aikavälin tavoitteet ovat edelleen talouden rakenteiden modernisaatio ja raaka-aineriippuvuuden vähentäminen. Tätä varten on laadittu vuoteen 2020 ulottuva innovaatiostrategia, jolla pyritään kasvattamaan tutkimus- ja kehitysmenoja sekä korkean teknologian tuotantoa. Innovaatiotalouden kasvusektoriksi on noussut informaatioteknologia, jonka vienti on kasvanut merkittävästi.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvu heikentyi jo ennen Ukrainan kriisiä Venäjän talous kasvoi 2000-luvulla finanssikriisivuoteen 2008 asti keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa. Kriisin jälkeisinä vuosina 2010-2012 kasvu ei enää palautunut sitä edeltävälle tasolle, vaikka öljyn hinta nousi jatkuvasti. Keskimääräinen bruttokansantuotteen kasvu oli noin kolme prosenttia. Vuonna 2013 kasvu jäi 1,3 prosenttiin. Useimmat vuoden 2014 talouskasvuennusteet ovat nollan tuntumassa. Öljyn

hinta on pysynyt korkealla, mutta Venäjän raaka-aineriippuvainen talous ei kasva enää sen avulla.

Talouden kasvuongelmista saatiin viitteitä viimeistään vuoden 2013 toisella puoliskolla. Talouden rakenneuudistusten puute on vähitellen heikentänyt investoijien luottamusta. Suuria investointiprojekteja oli saatu päätökseen. Yksityiset investointiodotukset eivät materialisoituneet, mikä kuvasti investoijien luottamuspulaa. Vuonna 2013 kiinteät investoinnit

Lähetystösihteerit Maria Forslund ja Kirsi Lipponen, lähetystöneuvokset Johanna Logrén, Tommi Kivilaakso, Anu-Leena Koskelainen ja ministerineuvos, Team Finland –koordinaattori Marjo Mäki-Leppilampi työskentelevät Suomen Moskovan-suurlähetystön kauppa- ja talouspoliittisessa yksikössä, lähetystösihteerit Heikki Hietala ja Turo Mattila poliittisessa yksikössä ja ministerineuvos Petteri Kotilainen kansalaispalveluyksikössä Suomen Moskovan suurlähetystössä. Virpi Herranen toimii TEKESin Venäjän toimintojen päällikkönä.

7

Ve nä jä

vähenivät 0,3 prosenttia ja alkuvuonna 2014 pudotus on ollut useita prosentteja viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Investointeja rajoittavat rahoituksen saatavuus ja korkea korkotaso.

Venäjän työttömyysaste on matala, virallinen luku 5,5 prosenttia, ja suurimmissa kaupungeissa on työvoimapula, joten tuotantokapasiteetti on lähes täyskäytössä. Demografisten tekijöiden on sanottu olevan yksi tärkeimmistä talouskasvun pullonkauloista. Työssäkäyvä väestö vähenee ja eläkeläisten suhteellinen määrä kasvaa. Työssäkäyvän väestön on ennustettu vähenevän vuosien 2013-2016 välisenä aikana miljoonalla henkilöllä vuosittain. Työn tuottavuuden parantaminen on ollut esillä hallitustasolla. Jotkin valtion omistamat yritykset ovatkin ilmoittaneet tehostamisohjelmistaan. Investointeja tarvittaisiin erityisesti tuotannon modernisointiin ja monipuolistamiseen sekä yleiseen infrastruktuuriin.

Yksityinen kulutus ei ole enää talouskasvun moottori Talouskasvun moottorina ollut palkkojen nousun ja kulutusluottojen kasvun vauhdittama yksityisen kulutuksen kasvu laski edelleen. Investointien vähenemisen ohella se painoi Venäjän talouden lähes stagnaatioon. Palkat ovat nousseet reippaasti erityisesti julkisella sektorilla viimeisen kymmenen vuoden aikana lukuun ottamatta vuotta 2009. Vuonna 2013 reaalipalkat nousivat 5,5 prosenttia, mutta kuluvana vuonna kasvun odotetaan hidastuvan. Yksityisen kulutuksen kasvun ennustetaan pienenevän viime vuoden 4,7 prosentista noin kolmeen prosenttiin. Pankkien myöntämien vakuudettomien kulutusluottojen kasvua on hillitty keskuspankin tiukemmilla määräyksillä. Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja OECD ovat varoittaneet Venäjän pankkisektorin kytevistä ongelmista, mikäli kuluttajien luottojen takaisinmaksukyky olennaisesti heikkenee.

Ruplan kurssilla on ollut laskupaineita vaihtotaseen ylijäämän pienenemisen ja kiihtyvän pääomapaon seurauksena. Myös muiden kehittyvien markkinoiden valuutat ovat heikentyneet viime vuonna muun muassa Yhdysvaltojen keskuspankin vähennettyä arvopaperien osto-ohjelmaansa. Tämän seurauksena sijoituksia on siirtynyt kehittyneille markkinoille, mutta vaikutuksen ruplan kurssin heikkenemiseen arvellaan olevan kuitenkin rajallinen. Ukrainan kriisin seurauksena ruplan kurssivaihtelut ovat olleet suuria ja keskuspankki on joutunut tukemaan kurssia valuutan myynnillä. Keskuspankki aikoo pitää kiinni ta-

8

voitteestaan tehdä ruplasta kelluva valuutta vuoteen 2015 mennessä, vaikkakin se aikoo edelleen estää tukiostoilla ruplan liian suuret kurssivaihtelut. Heikentynyt rupla on lisännyt inflaatiopaineita ja erityisesti tuontielintarvikkeiden hinnat ovat nousseet nopeasti.

Keskuspankin vuoden 2014 viiden prosentin inflaatiotavoite lienee vaikeasti saavutettavissa.

Venäjän talouden vahvuudet eivät tuo kasvua Venäjän talouden vahvuuksia ovat alhainen valtionvelka (11 prosenttia bruttokansantuotteesta), tasapainoinen budjetti ja yksi maailman suurimmista valuutta- ja kultavarannoista. Lisäksi öljytuloja on kerätty pahan päivän varalle rahastoihin. Vuonna 2013 budjettivaje oli 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja vuonna 2014 saatetaan päätyä lievään ylijäämään ruplan heikkenemisen ja korkeana pysyneen öljyn hinnan vuoksi. Suuria investointihankkeita, kuten Krimin Venäjään liittämisestä koituvia kustannuksia, on toistaiseksi päätetty rahoittaa hyvinvointirahastosta.

Budjetin menopuoli on sidottu öljyn hinnan kehitykseen. Menopaineita lisäävät edellisten presidentinvaalien alla tehdyt vaalilupaukset ja puolustusmenojen kasvu. Venäjällä on puskuria talouden äkillisten shokkien hoitamiseen, mutta pitkäntähtäimen kasvua saadaan aikaiseksi ainoastaan investoinneilla ja talouden rakenneuudistuksilla.

Ukrainan kriisi heiluttaa talousmittareita Vaikka talouden rakenneongelmat ovat jo heikentäneet talouskasvua, Venäjän taloutta hallitsee nyt geopolitiikka ja erityisesti Ukrainan tilanne. Asiantuntijoiden mukaan talouskehityksen ennustaminen on erityisen vaikeaa ja useat tutkimuslaitokset ovat korjanneet ennusteitaan alaspäin. Maailmanpankki on tehnyt kaksi talousskenaariota sen mukaan, miten Ukrainan kriisi kehittyy. Kriisin näyttäessä pitkittyvän talous voisi supistua lähes kaksi prosenttia ja talouskasvun kannalta oleelliset investoinnit yli 10 prosenttia. Kansainväliset luottoluokituslaitokset ovat alentaneet Venäjän luottoluokitusta investointiluokituksen alarajalle Yhdysvaltojen ja EU:n pakotteiden, jatkuvan pääomapaon ja pysähtyneen talouskasvun vuoksi. Tämä tulee vaikeuttamaan erityisesti ulkomaisesta rahoituksesta riippuvaisten valtionyritysten jälleenrahoitusta. Pakotteiden suorat vaikutukset eivät toistaiseksi ole suuria, mutta epäsuorat vaikutukset näkyivät jo ennen niiden voimaantuloa. Pääomapako kiihtyi ja se oli vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä samansuuruinen (63 miljardia dollaria) kuin edellisenä vuonna yhteensä. Länsiyritykset varautuvat

Ve n ä j ä

uusiin pakotteisiin ja Ukraina-uutiset heiluttavat osake- ja rahamarkkinoita.

Venäjän innovaatiopolitiikka ja innovaatiokehitys – valtiovetoisesti ja hitain askelin

tasolla kehitystä hidastaa osaavan henkilöstön puute, kysynnän heikkous ja nuorten sitouttaminen alueille, joiden elintaso ja mahdollisuudet eivät pysty kilpailemaan pääkaupungin kanssa.

Venäjän tulevaisuuden valtit

Venäjän pitkän aikavälin tavoitteena on talouden rakenteiden modernisaatio, raaka-aineriippuvuuden vähentäminen ja siirtyminen monipuolisempaan talousrakenteeseen. Vuosille 2011–2020 laadittu innovaatiostrategia määrittää suuntaviivat talouden modernisaatiolle ja innovaatiokehitykselle. Strategian tavoitteena on modernisoida teollisuutta ja kasvattaa korkean teknologian osuutta sekä kaksinkertaistaa vuoteen 2020 mennessä tutkimus- ja kehitysmenot.

Lisäksi pyritään kasvattamaan korkean teknologian tuotteiden vientiä ja vahvistamaan Venäjän kansainvälistä asemaa koulutuksen ja tutkimuksen alalla.

Keskeiset instituutiot innovaatiotalouden kehittämisessä ovat valtion perustamat nanoteknologiaan sijoittava Rusnano, pääomasijoitusyhtiö Russian Venture Company RVC, innovatiivisten pk-yritysten rahoitussäätiö FASIE (Foundation for Assistance to Small Innovative Enterprises) sekä Moskovassa sijaitseva Skolkovon innovaatiokeskushanke.

Valtiolla on merkittävä rooli innovaatiotalouden kehittämisessä. Viime vuosien panostus innovaatiotalouden kehittämiseen on rakennettu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömalli, minkä seurauksena Venäjällä on jo Euroopan neljänneksi suurimmat pääomasijoitusmarkkinat. Vastaavasti myös Venäjän yksityiset riskirahoitusmarkkinat ovat kehittyneet ja esimerkiksi sijoitukset IT-alan yrityksiin ovat pääosin jo yksityisiä. Innovaatiotalouden kasvusektoriksi on noussut informaatioteknologia.

Usein ihmetellään, miten ylhäältä alas johdettu innovaatiokehitys onnistuu tavoitteessaan ja uusien ideoiden tuotteistamisessa. Venäjän innovaatiokehityksen arvellaankin etenevän hitaasti. Haittaavina tekijöinä nähdään yritysten vähäinen panostus innovaatiokehitykseen ja toisaalta sen puuttuminen yritysten toimintakulttuurista. Innovaatiokehityksen ongelmia ovat myös tutkimuksen tuotteistaminen ja yritystoiminnan hyvään hallintoon liittyvät kysymykset. Innovaatiotoiminnan kehitys ja tiedepuistojen määrän lisääntyminen ovat kuitenkin tapahtuneet nopeasti ja innovaatiotoimintaa edistetään myös alueellisesti.

Vuonna 2013 käynnistettiin 25 eri aluetta kattava alueellinen innovaatioklusteripolitiikka. Alueellisella

Venäjän opetus- ja tiedeministeriön uudessa tiede- ja teknologiaennusteessa vuodelle 2030 määritellään Venäjän valteiksi informaatio- ja kommunikaatioteknologiat, bioteknologia, lääketiede- ja terveydenhoito, nanoteknologia sekä energiatehokkuus ja energian säästöön tähtäävät ohjelmat. Valtio tukee innovaatiokehitystä muun muassa yrittäjille kohdennetuilla veroeduilla, ja Skolkovoon sijoittuneille on myönnetty erikoisasema verotuksessa. Teollisuuspolitiikassa painotetaan korkean teknologian tuotantoyritysten ja teollisuuspuistojen lisäämistä.

Venäjän alueet kehittyvät eri tahtiin Venäjän alueet eroavat toisistaan paitsi maantieteellisesti myös väestön tiheyden, työn tuottavuuden ja ulkomaisten suorien investointien osalta. Kehityseroissa korostuvat suurimpien kaupunkien ja muiden alueiden väliset erot. Työttömyysluvuissa on suuria alueellisia eroja. Korkein työttömyysaste on PohjoisKaukasuksella ja matalin Keskisessä federaatiopiirissä.

Moskovassa työttömyys on vain 1,6 prosenttia.

Heikko talouskehitys ja sijoitusilmapiiri sekä lähes olematon teollisuustuotannon kasvu heikentävät Venäjän alueiden talousnäkymiä. Vuonna 2013 Venäjän alueiden yhteenlaskettu julkinen velka kasvoi yli 1,7 biljoonaan ruplaan ja sijoitusten määrä laski. Dagestanin, Astrahanin, Burjatian, Smolenskin ja Tulan alueet onnistuivat kasvattamaan teollisuustuotantoa, kun taas Omsk sekä Altain ja Stavropolin federaatiopiirit maataloustuotantoa. Talouden rakenteiden monipuolistaminen on onnistunut parhaiten Pietarin, Kalugan, Moskovan ja Nižni Novgorodin alueilla, joihin on myös suuntautunut eniten ulkomaisia investointeja Leningradin ja Sahalin alueen sekä Jamalo-Nenetsian autonomisen alueen lisäksi.

Venäjän yli 340 monokaupungin talous perustuu lähes yksinomaan yhteen, usein kannattamattomaan teollisuuteen. Näissä kaupungeissa työttömyyden, sosiaalisten ongelmien ja näköalattomuuden vähentämiseksi on talouden rakenteiden monipuolistamiselle ja uusille työpaikoille akuutti tarve.

9

Ve nä jä

Mittavia aluekehitysohjelmia Alueiden kehitys on poliittisesti ja taloudellisesti tärkeää. Kehityksen suuntaviivat määritellään kansallisesti hyväksytyissä aluekehitysohjelmissa. Tällä hetkellä painottuvat suuret alueet, joista päällimmäisinä Kaukoidän ja Krimin niemimaan kehityssuunnitelmat.

Näitä alueita varten on perustettu äskettäin omat federaatiotason ministeriöt, jotka ovat Kaukoidän, Pohjois-Kaukasian ja Krimin niemimaan kehitysministeriöt. Uusia kehitysohjelmia ovat myös aluepolitiikan ja federaation välisten suhteiden ohjelma, Kaliningradin alueen sosiotaloudellisen kehityksen ohjelma vuodelle 2020 ja federaation asunto ja kunnallispalveluohjelma. Venäjän arktisten alueiden kehityksen ja kansallisen turvallisuuden strategia 2020 määrittää arktisen alueen sosiotaloudellisen ja taloudellisen kehityksen strategiset päämäärät.

Uusia käytäntöjä ja perinteisiä konsteja Venäjän eri alueiden kehitystä mitataan arvioimalla alueen johdon suoritusta ja mittaamalla alueiden sijoitusilmapiiriä. Venäjän alueiden vertaamista varten on luotu investointipotentiaalia kartoittava standardi ja sitä koskeva nettiportaali. Suunnitteilla on myös eri alueiden sijoituspotentiaalia ja liiketoimintaympäristöä kartoittavan kansallisen Doing Business-raportin luominen. Alueita myös palkitaan edistyksestä. Vuonna 2013 parhaiten kehittyneet 20 federaatiosubjektia palkittiin kukin 243–325 miljoonalla ruplalla. Kehityskärjessä loistavat Tatarstanin tasavalta, Belgorodin, Voronežin ja Kalugan alueet ja Krasnodarin aluepiiri.

Venäjä lähestyy alueiden kehittämistä myös perinteisin keinoin. Näyttävillä suurhankkeilla toteutetaan alueellisia kehitysponnisteluja. Sotšin olympialaisten rakentamisen jälkeen panokset on siirretty vuonna 2018 järjestettävien jalkapallon maailmanmestaruuskisojen kisakaupunkien suorituspaikkojen ja infrastruktuurin rakentamiseen. Venäjä osallistunee myös merkittävällä rahoituksella Kiinan kaavaileman Euroopan ja Aasian ja Tyynenmeren alueen välille rakennettavan ”uuden silkkitien” kustannuksiin. Silkkitiehen yhdistyvät Venäjän omat Trans-Siperian ja Baikal– Amur -rautateiden modernisointihankkeet, jotka ovat muhkean hintalappunsa lisäksi merkittäviä alueiden kehitykseen ja työllisyyteen vaikuttavia hankkeita.

10

EU on edelleen Venäjän suurin kauppakumppani Venäjän ulkomaankauppavaihto pysyi vuonna 2013 edellisvuoden tasolla ollen 844 miljardia dollaria.

Viennin arvo oli 526 miljardia dollaria ja tuonnin 318 miljardia dollaria. Viennissä IVY-maiden osuus oli lähes 14 prosenttia ja muiden maiden osuus 86 prosenttia. Venäjän tärkein kauppakumppani on yhä EU, jonka osuus Venäjän ulkomaankaupasta on noin 50 prosenttia. Venäjän osuus EU:n viennistä on noin 7 prosenttia ja tuonnista 12 prosenttia. Yksittäisistä maista Venäjän tärkeimmät kauppakumppanit olivat Venäjän tullin tilastojen mukaan Kiina, Alankomaat, Saksa, Japani, Turkki, Puola, Yhdysvallat ja Korean tasavalta. Tulliliiton maiden (Valko-Venäjä, Kazakstan) osuus kaupasta oli 7 prosenttia.

Polttoaine- ja energiasektorin tuotteet kattavat lähes 80 prosenttia Venäjän viennistä. Muita vientituotteita olivat metallit ja metallituotteet, kemiantuotteet, koneet ja laitteet, elintarvikkeet ja niiden raaka-aineet sekä puu ja selluloosa- ja paperiteollisuuden tuotteet.

Tärkeimpiä tuontituotteita olivat koneet ja laitteet, ajoneuvot, kemianteollisuuden tuotteet, elintarvikkeet, tekstiilit ja jalkineet.

Venäjä suuntasi katseensa Kaakkois-Aasian markkinoille jo ennen Ukrainan kriisiä ja EU:n ja Yhdysvaltojen asettamia pakotteita. Venäjän viennistä noin neljännes suuntautuu Kaakkois-Aasian 21 maahan, joissa monessa talouskasvu on ripeämpää kuin EU:ssa, joten potentiaalia olisi ainakin lukujen valossa. Kauppavirtojen kääntäminen itään ei käy kuitenkaan kädenkäänteessä.

Riippuvuus energiatuloista ja Euroopan markkinoista säilyy Öljy, öljytuotteet ja kaasu vastaavat noin puolta Venäjän budjettituloista ja kahta kolmasosaa sen viennistä.

Yli 60 prosenttia Venäjän viemästä öljystä ja 90 prosenttia kaasusta suuntautuu EU:n, itäisen Euroopan ja Turkin markkinoille. Ukrainan kriisin ja Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden myötä Venäjän pyrkimys päästä eroon riippuvuussuhteesta Eurooppaan on korostunut. Vuosia neuvoteltu kaasusopimus, josta Venäjä ja Kiina onnistuivat sopimaan toukokuussa 2014, on Venäjälle tärkeä askel tähän suuntaan. Riippuvuus Euroopasta ei silti vähene vielä lähivuosina. Kaasuntoimitukset Kiinaan voivat käynnistyä puuttuvan infrastruktuurin takia aikaisintaan 5–7 vuoden kuluttua.

Myös Venäjän pyrkimystä valloittaa merkittävä osuus Aasian ja Tyynenmeren nesteytetyn kaasun (LNG)

Ve n ä j ä

Suomen ja Venäjän välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

12000 11000 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0

2009

2010

2011

Osuus kokonaisviennistä %

2012

2013

12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0

Lähde: Tullihallitus

markkinoista rajoittaa infrastruktuurin puute. Venä- Venäjälle viedään pääosin erilaisia koneita ja laitteita, jällä on toistaiseksi vain yksi toiminnassa oleva LNG:n kemiallisia aineita, paperia ja elintarvikkeita. Elintartuotantolaitos. Seuraava, Jamalin LNG-laitos, valmis- vikevienti on noussut merkittävästi viime vuosina ja Suomen ja Vietnamin välinen kauppa tuu aikaisintaan vuonna 2017.

Venäjän osuus koko elintarvikeviennistä on lähes 30 2009–2013 prosenttia. Tuontituotteista yli 80 prosenttia on raaArktisen alueen energiahankkeet ovat edenneet hitaas- ka-aineita kuten öljyä, kaasua ja hiiltä sekä sähköä.

Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % ti Venäjän suurista suunnitelmista huolimatta.

Koska Muita tuontituotteita ovat kemialliset aineet ja tuotVienti milj. euroa venäläisyritykset tarvitsevat hankkeisiin ulkomaisten teet sekä metallit ja puutavara. suuryhtiöiden osaamista ja investointeja, nykyisessä poliittisessa tilanteessa on vaikea nähdä hankkeiden Suomalaiset olivat viime vuonna puolalaisten jälkeen 200 0,5 etenevän ripeästi lähitulevaisuudessakaan. toiseksi suurin IVY-maiden ulkopuolinen matkailijaryhmä Venäjällä, ja venäläiset olivat jälleen suurin 0,4 150 ja Venäjän välinen kauppa Suomen yksittäinen matkailijaryhmä Suomessa. Venäläiset tekivät Suomeen reilut viisi ja puoli miljoonaa matkaa 0,3 Venäjä 100 on edelleen Suomen suurin tuontimaa 18,1 vuonna 2013. Rajavartiolaitoksen tilastojen mukaan prosentin osuudella ja kolmanneksi suurin vienti- Suomen ja Venäjän välisiä rajanylityksiä oli viime 0,2 markkina Ruotsin ja Saksan jälkeen. Vuonna 2013 vuonna yhteensä lähes 13 miljoonaa. Vuonna 2013 50 kauppavaihto oli 15,9 miljardia euroa, josta viennin venäläiset käyttivät Suomessa 1,2 miljardia euroa, 0,1 arvo oli 5,4 miljardia euroa ja tuonnin arvo 10,5 mil- josta tuoteostoihin käytettiin runsaat 900 miljoonaa 0,0 jardia 0euroa. Sekä viennin (-6 prosenttia) että tuonnin ja palveluihin runsaat 300 miljoonaa euroa. Matkan 2009 2010 2011 2012 2013 (-1 prosenttia) osuus laskivat edellisvuoteen verrat- aikana venäläiset käyttivät rahaa matkustajaa kohden tuna. Venäjä tärkein maa myös jälleenviennissä. noin 270 euroa.

Lähde:on Tullihallitus Jälleenviennin kokonaisarvo vuonna 2013 oli 6,8 miljardia euroa, josta Venäjän osuus oli 1,3 miljardia Suomen viisuminanto Venäjällä kasvoi reilut 13 proeuroa (tammi-marraskuu 2013). Suomen jälleenvien- senttia vuonna 2013 ja viisumipäätösten kokonaismäätiä Venäjälle on vähentänyt Venäjän Itämeren alueen rä nousi 1,5 miljoonaan. Tänä vuonna määrän odotelisääntynyt satamakapasiteetti ja kiristynyt kilpailu taan laskevan talouden hidastumisen ja ruplan alhaisen Suomen välinen kauppa vaihtokurssin vuoksi.

Pietarin ja Moskovan viisumikeskuljetuksista muiden maiden kanssa. ja Yhdysvaltojen

2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

11

Ve nä jä

kusten lisäksi viisumiasiakkaita palvellaan 13 muussa pisteessä ympäri Venäjää Rostovista Vladivostokiin.

Suomalaisyritykset näkevät Venäjän markkinat yhä potentiaalisina Suomalais-venäläisen kauppakamarin huhtikuussa 2014 julkaiseman Venäjän-kaupan barometritutkimuksen mukaan Venäjän viennin notkahduksesta kärsivät eniten kaupan alan yritykset. Suurimmiksi hankaluuksiksi Venäjän kaupassa katsottiin ruplan kurssin heikkeneminen sekä Ukrainan kriisin aiheuttama Venäjän poliittinen tilanne ja poliittinen riski. Suomalaiset Venäjällä toimivat liikemiehet ovat yhtä mieltä talousanalyytikoiden kanssa siitä, että Venäjän talous jatkaa heikkenemistään. Tästä huolimatta suurin osa suomalaisyrityksistä on varovaisen optimistisia ja näkee Venäjän markkinoissa potentiaalia 2-3 vuoden kuluttua. Suomalaisyritykset eivät ole vähentämässä investointejaan Venäjälle.

Eniten investointeja EU-maista, joista osa kuitenkin venäläisistä offshore-yhtiöistä Venäjälle suuntautuneet suorat ulkomaiset investoinnit vähenivät vuonna 2009 noin puoleen edellisen vuoden huipusta, minkä jälkeen investointien virta on kasvanut vain hieman. Samanaikaisesti venäläisten yritysten investoinnit ulkomaille ovat kasvaneet. Merkittävän osuuden investointivirrasta muodostavat venäläisten konsernien sisäiset pääomasiirrot. Venäläis-

ten konsernien offshore-rakenteen takia osa yhtiöiden investoinneista kiertää kolmansien maiden kautta kattaen arviolta puolet ulkomaisista investoinneista.

Tilastojen mukaan EU-maat ovat suurin ulkomainen investoijaryhmä. Suurimmat investoinnit ovat tulleet Kyprokselta, Luxembourgista, Alankomaista ja Saksasta. Näistä ainakin kahta ensimmäistä pidetään venäläisten yritysten pääomien kauttakulkumaina. Venäjä on puuttumassa offshore-yhtiöiden järjestelyihin ja aikoo rajoittaa niitä valtion toimilla ja kansainvälisillä tietojenvaihtosopimuksilla.

Venäläisten yhtiöiden investoinnit ulkomaille ovat kohdistuneet eniten kuljetusalalle, energiantuotantoon ja metalliteollisuuteen. Ulkomaiset pääomasijoitukset Venäjälle ovat taas suuntautuneet eniten kauppaan, rahoitusalalle ja valmistavaan teollisuuteen.

Suomalaiset yritykset ovat tähän mennessä sijoittaneet Venäjälle yli kaksitoista miljardia euroa. Ne toimivat Venäjällä monilla toimialoilla, mutta suurin yksittäinen investointi on Fortumin mittava panostus sähkön ja lämmön tuotantoon. Lisäksi on investoitu merkittävästi metalliteollisuuteen, kemianteollisuuteen, rakennusteollisuuteen, logistiikkapalveluihin, sekä puunjalostusteollisuuteen. Viime vuosina on investoitu lisääntyvässä määrin elintarviketeollisuuteen ja vähittäiskauppaan. Suomalaiset investoinnit ovat pääosin keskittyneet Luoteis-Venäjälle, Moskovan alueelle ja suotuisasta investointi-ilmapiiristään tunnetuille Kalugan alueelle ja Tatarstanin tasavaltaan.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Sisäpolitiikka ja yhteiskunnallinen kehitys Yhteiskunnallista ilmapiiriä Venäjällä määrittävät kiristyvä keskusvallan ote sekä voimistuva kansallismielisyys Krimin liittämisen ja Ukrainan kriisin taustaa vasten. Useat lainsäädäntöhankkeet ovat heikentäneet poliittisen opposition ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia sekä asettaneet lisää rajoituksia tiedotusvälineiden toiminnalle. Myös internetin ja siellä käytävän suhteellisen vapaan ja aktiivisen poliittisen keskustelun valvonta on lisääntynyt. Venäjän ja länsimaiden kiristyneiden suhteiden lisäksi Pohjois-Kaukasiassa yhä jatkuvan ääri-islamilaisen liikehdinnän uhkaa käytetään perusteena voimaviranomaisten toimivaltuuksien laajentamiselle. ”Perinteisten venäläisten arvojen” puolustamisella tehdään yhä enemmän politiikkaa. Epäluulot ulkomaita ja niiden kansalaisyhteiskunnalle myöntämää tukea kohtaan ovat kasvaneet.

12

Valtiollinen media vahvistaa kyseisiä epäluuloja aktiivisesti. Myös akateemisen yhteisön ja älymystön piiristä tulevaa kritiikkiä on viime aikoina pyritty vaientamaan.

Valtiollisessa duumassa istuu valtapuolue Yhtenäisen Venäjän lisäksi kolme Kremlille lojaalia puoluetta. Seuraavat duumanvaalit on tarkoitus järjestää vuonna 2016. Opposition seuraava näytönpaikka ovat syksyn 2014 paikallisvaalit. Nykyisen valtajärjestelmän asema vaikuttaa turvatulta uskottavan haastajan puuttuessa etenkin valtakunnallisella tasolla. Alue- ja paikallishallintoa ollaan uudistamassa syvällisesti.

Muutosten oletetaan entisestään vahvistavan presidenttijohtoisen keskusvallan kontrollia läpi poliittisen järjestelmän ja viranomaiskoneiston.

Presidentti Putinin nykyinen valtakausi jatkuu vuoteen 2018. Krimin miehitys ja Ukrainan kriisin aiheuttama

Ve n ä j ä

Venäjän ja läntisen maailman välien kiristyminen ovat lisänneet Putinin suosiota ja painaneet valtajärjestelmään kohdistuvan kotimaisen kritiikin taka-alalle. Pääministeri Medvedevin johtamaa hallitusta tukee noin puolet kansasta. Hallituksen päätehtäväksi on asetettu Putinin lupaamien suurten talous- ja sosiaalipoliittisten uudistusten toteuttaminen. Heikentyvä taloustilanne, monien alueiden velkaantuminen ja Ukrainan tilanteen epävarmuus kasaavat suuria haasteita hallituksen työlle.

Venäjän toiminta Ukrainassa on tuomittu laajalti, ja muun muassa EU, Yhdysvallat ja Japani ovat asetta-

neet sitä vastaan matkustus- ja talouspakotteita ja jäädyttäneet yhteistyön eri sektoreilla. Myös Venäjä on asettanut omia vastapakotteitaan. Ukrainan kriisi onkin saattanut länsimaiden ja Venäjän suhteet alhaisimmalle tasolleen sitten kylmän sodan ja muuttanut Euroopan turvallisuuspoliittista ympäristöä. Yhteistyön kehittämisen kahdenvälisissä ja kansainvälisissä kysymyksissä ollessa jäissä länsimaiden kanssa, Venäjä on hakenut poliittisen ja taloudellisen yhteistyön tiivistämistä muiden kumppaneidensa, kuten Kiinan, kanssa.

Sääntely-ympäristön kehitys Korruption kitkeminen etenee hitaasti Byrokratia, korruptio, protektionismi ja heikko oikeussuoja ovat suurimmat esteet liiketoimintaympäristön suotuisalle kehitykselle. Venäjä on sijalla 127 Transparency Internationalin tuoreimmassa selvityksessä ollen samalla tasolla Pakistanin, Malin ja Nicaraguan kanssa. Korruptiota käytetään usein palveluiden nopeuttamiseksi ja käytännön asioiden helpottamiseksi, ja se liittyy muun muassa lupa- ja tarkastusprosesseihin, palveluihin sekä maankäyttö- ja omistusasioihin.

Liiketoiminnassa korruptiolla on usein rooli tuotanto- tai hankintaketjun sisällä käytettäessä esimerkiksi erilaisia välittäjiä ja hallinnollisia välikäsiä sopimusten solmimiseksi. Liiketoimintaympäristöä koskevat esteet ja ongelmat ovat yhtäläiset niin venäläisille kuin ulkomaisille yrityksille.

Venäjä on panostanut korruptionvastaiseen työhön, säätänyt lakeja, työstänyt strategioita ja perustanut valvovia viranomaisia. Tästä huolimatta korruption vastainen työ ei ole edennyt tehokkaasti. Toimeenpanovallan vahva rooli, valtiollisten instituutioiden heikkous ja valtionyhtiöiden merkittävä osuus taloudessa ovat luoneet lähipiiritalouden mallin vapaan kilpailun sijaan. Korruption kitkemistä jarruttaa koordinaation puute viranomaisten välillä, vähäinen kokemus korruption tutkinnasta, tehoton valvonta ja yleinen tahtotila korruption kitkemiseksi. Korruption kitkeminen edellyttää asenteiden ja kulttuurin muutosta, riippumatonta valvontaelintä ja yhdenvertaista oikeusjärjestelmää.

Elintarvikeviennin haasteina terveys- ja kasvinsuojelutoimet

miljoonaa euroa. Elintarvikevienti Venäjälle kasvoi neljä prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Eniten Venäjälle viedään maitotuotteita.

Elintarvikeviennin harjoittamisessa merkittävä riskitekijä ovat Venäjän mahdolliset tuontirajoitukset, joita perustellaan yleensä kasvinterveyssyillä tai eläintautiriskillä. Venäjä on toistaiseksi kohdistanut tuontirajoituksia suomalaisiin elintarvikelaitoksiin vähemmän kuin useimpien muiden EU-maiden laitoksiin, mutta vuonna 2013 myös suomalaiset elintarviketuottajat joutuivat tiettyjen koko EU:ta koskevien tuontirajoitusten alaisiksi.

Venäjä asetti kaiken EU:n alueelta tulevan perunan tuontikieltoon 1.7.2013 vedoten perunaeristä löytyneisiin haitallisiin kasvintuhoojiin. Maaliskuussa 2014 Suomi sai kansallisen tuontiluvan ennakkoon ilmoitetuille ja vientiin hyväksytyille sekä Venäjän tarkastamille siemenperunaerille. Ruokaperunan tuontikielto pysyy kuitenkin edelleen voimassa eikä sen purkaminen lähitulevaisuudessa näytä todennäköiseltä.

Tammikuussa 2014 Liettuasta ja Puolasta löytyi neljä afrikkalaiseen sikaruttoon kuollutta villisikaa, minkä seurauksena Venäjä asetti kaiken EU:n alueella tuotetun sianlihan ja osan sianlihatuotteista tuontikieltoon. Kielto koskee myös eläviä eläimiä. Afrikkalainen sikarutto on vaarallinen eläintauti, joka on vaivannut Venäjää vuodesta 2007. EU pitää Venäjän asettamia tuontirajoituksia suhteettomina ja WTO-sopimuksen vastaisina. Koska asiassa ei ole saavutettu edistystä neuvotteluteitse, EU on vienyt sianlihakiistan WTO:n riitojenratkaisumenettelyyn. Kiistan ratkaiseminen voi kestää jopa vuosia.

Venäjä on Suomen tärkein elintarvikkeiden vientimarkkina. Vuonna 2013 Venäjän osuus elintarvikeviennistä oli lähes 28 prosenttia ja viennin arvo 442

13

Ve nä jä

Tullaus ja rajanylitys Venäjän tullin sähköinen pakollinen ennakkoilmoitus otettiin kaupallisessa maahantuonnissa käyttöön vuonna 2012. Sen merkitys on ollut ennen kaikkea valvonnallinen ja se on näkynyt väärinkäytösten vähentymisenä, muttei juuri rajanylityksen tai määränpään tulliselvityksen nopeutumisena. Tällä vuosikymmenellä omaksuttu kahden rajaviranomaisen malli, pelkästään tullin ja rajavartiopalvelun toimeenpanemat tarkastukset rajanylityspaikoilla ovat sen sijaan lisänneet rajaliikenteen sujuvuutta. Muut valvonta- ja lupaviranomaiset ovat tässä mallissa eurooppalaisen käytännön mukaisesti siirtyneet pois rajalta tai niiden edustajien kanssa asioidaan rajalla vain poikkeuksellisesti. Venäjän tullin kehittämisohjelmassa viime vuosikymmenen lopulla ollut tullauksen siirtäminen sisämaasta ja suurista kaupungeista ulkorajan välittömään läheisyyteen ei ole onnistunut, mutta niin sanottu etätullausmenettely (asiakirjatarkastus ja ennakkoverotus elektronisesti rajalla, mahdollinen fyysinen tarkastus sisämaassa) on vähitellen vallannut alaa.

Venäjän tulli on uuden WTO-sopimuksen voimassa ollessa pidättäytynyt sellaisista aikaisemmin kaupanesteiksi tulkittavista toimista, joilla tullitoimintaa ja rajanylitystä vaikeutettiin pakottamalla kuljetusyritykset logistisesti hankalille tai mahdottomille reiteille esimerkiksi siirtämällä tiettyjen tavaroiden tullauspisteitä tai rajatulliasemia.

Kesällä 2013 Venäjän tulli ilmoitti yllättäen, että kansainvälinen TIR-carnet -passitusjärjestelmä loppuu maan rajoilla, koska tullin ja Venäjän kansallisen TIRtakaajajärjestön, kuorma-autoliitto Asmapin välille oli syntynyt kiista kadonneiden lastien maksamattomista noin puolen miljardin euron määräisistä tulliveroista ja niiden takuista. Venäjä horjutti Euroopan talouskomission UNECE:n ja kansainvälisen maantiekuljetusliiton IRU:n hallinnoimaa TIR-järjestelmää rajoillaan irtisanomalla yhteistyösopimuksen Asmapin kanssa ja lopettamalla TIR-vakuuksien hyväksymisen suurimmalla osalla rajatulliasemiaan syksyllä 2013. Yhteistyösopimus Asmapin kanssa päättyy kesällä 2014.

Venäjän ja Suomen väliset rajanylityspaikat ovat poikkeuksellisesti saaneet hyväksyä TIR-vakuuksia tämän vuoden kevääseen saakka. Samaan aikaan TIR-carnet -passitusvakuus on korvattu Venäjällä kansallisilla rahoituslaitosten takaamilla vakuuksilla tai valtuutetun tullikuljettajan statuksella. Venäjä on ilmoittanut, että se haluaa luoda Euraasian tulliliiton rajoille oman yhteisen tullikuljetusten vakuusjärjestelmän.

14

Suomen puolen ylityskapasiteettia kasvattavat rajaasemien suuret infraparannukset ja menettelyuudistukset saadaan pääosin loppuun vuoden 2014 aikana.

Vielä on ennenaikaista arvioida, mitkä ovat näiden uudistusten, Euraasian tulliliiton ja muodostuvan Euraasian talousliiton sekä Venäjän muuttuneen taloustilanteen ja Ukrainan kriisin seuraukset rajaliikenteeseen ja ulkomaankauppaan.

Kaksi vuotta WTO-jäsenyyttä Venäjän WTO-jäsenyys astui voimaan elokuussa 2012 ja sen odotettiin vaikuttavan myönteisesti erityisesti Venäjän sääntely- ja liiketoimintaympäristön kehittymiseen sekä kaupankäynnin ennustettavuuteen.

Venäjän kahta ensimmäistä jäsenyysvuotta ovat varjostaneet erilaiset kiistakysymykset ja sen suhtautuminen WTO-sopimuksen velvoitteisiin on ollut tietyiltä osin valikoivaa. Maa on asettanut tuontirajoituksia tai tehnyt muutoksia tullauskäytäntöihin ilman asianmukaisia etukäteisilmoituksia. Heti jäsenyyden tultua voimaan Venäjä otti käyttöön tuontiajoneuvoja syrjivän kierrätysmaksun oman autoteollisuutensa suojelemiseksi. EU on vienyt tapauksen WTO:n riitojenratkaisumenettelyyn.

Kierrätysmaksuja koskevan tapauksen lisäksi EU on riitauttanut WTO:ssa Venäjän EU:n sianlihalle asettaman tuontikiellon. Muiksi kiistakysymyksiksi ovat nousseet muun muassa WTO:ssa sovittujen maksimitullitasojen ylitykset tietyissä tuotteissa, elävien eläinten tuontikielto sekä käsittelemättömän havupuutavaran vientiä koskevat ongelmat.

Venäjä on myös nostanut ensimmäiset omat WTOkanteensa EU:ta vastaan. Kanteet koskevat polkumyyntitulleja, joita EU on asettanut venäläisille metalliteollisuuden tuotteille ja lannoitteille, sekä EU:n niin sanottua kolmatta energiapakettia. Venäjä vastustaa kolmatta energiapakettia, koska se edellyttää muun muassa kaasun toimittajan ja jakelijan eriyttämistä toisistaan. Muutokset heikentäisivät Gazpromin asemaa Euroopan markkinoilla.

Selvimmin Venäjän WTO-jäsenyydestä on hyötynyt suomalainen metsäteollisuus, sillä Venäjä on muun muassa laskenut jäsenyyden myötä raakapuun vientitulleja. Erityisesti koivukuitupuun tuonti Venäjältä Suomeen sujuu ongelmitta. Havupuun vientilisenssimenettelyssä on sen sijaan vielä ylimääräisiä hankaluuksia, ja eräiden paperi- ja kartonkituotteiden tullitasot ovat edelleen WTO-sopimuksen vastaisia.

Ve n ä j ä

Euraasian talousliitto voimaan 2015

muassa asiakirjaturvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyen.

Venäjä, Valko-Venäjä ja Kazakstan muodostivat vuonna 2010 tulliliiton ja ottivat käyttöön yhteiset ulkoiset tullitariffit. Tulliliiton tullikoodeksi ja tulliliiton jäsenmaiden kansalliset tullilait ovat astuneet voimaan. Venäjän ja Valko-Venäjän välinen tulliraja on poistunut.

Venäjän ja Kazakstanin tavaraliikenteessä valvotaan edelleen niitä tavararyhmiä, joissa Kazakstanin soveltamat tuontitariffit ovat merkittävästi alemmat kuin tulliliiton yhteiset ulkotariffit. Tulliliiton myötä kauttakulkumenettelyt ja tavaroiden liikkuminen tulliliiton sisällä ovat helpottuneet.

Venäjä valmistelee yksipuolisesti erinäisiä viisumihelpotuksia ulkomaisille matkailijoille, näiden joukossa liiteasiakirjavaatimusten helpottaminen ja puolen vuoden turistiviisumien myöntäminen. Lisäksi suunnitelmissa on sallia 72 tunnin viisumivapaa oleskelu lentokoneella tai junalla saapuville transit-matkustajille.

Viisumin lisäksi Venäjälle matkustamista hankaloittaa rekisteröitymisvaatimus, joka nykyisin koskee kaikkia yli 7 arkipäivää maassa oleskelevia (niin sanotuille korkeasti koulutetuille asiantuntijoille aika on 90 päivää).

Venäjä, Valko-Venäjä ja Kazakstan allekirjoittivat 29.5.2014 Euraasian talousliittoa koskevat perustamisasiakirjat ja Euraasian talousliitto astuu voimaan 1.1.2015. Sopimus kattaa tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaan liikkuvuuden. Lisäksi maat harjoittavat yhteistä politiikkaa energia-, teollisuus, maatalous- ja liikennesektorilla. Euraasian talousliitto voi jatkossa solmia itsenäisesti kansainvälisiä sopimuksia ja sen hallintoeliminä toimivat ylin talousneuvosto, Euraasian talouskomissio ja tuomioistuin.

Armenian on tarkoitus liittyä piakkoin talousliittoon ja myös Kirgisia on valmistelemassa liittymistään.

Venäjän virallinen politiikka näkee maan väestön supistuessa maahanmuuttajat tarpeellisena voimavarana työmarkkinoilla, mutta kansalaisten asenteet ovat hyvin kielteisiä. Virallinen politiikka suosii hyvin koulutettuja ja kielitaitoisia asiantuntijoita. Yli kaksi miljoonaa ruplaa (noin 40 000 euroa) vuodessa ansaitsevien korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden työlupamenettelyä on helpotettu vuonna 2010 ja käsittelyssä on parhaillaan esitys ulkomaisten IT-alan asiantuntijoiden palkkaamisen helpottamisesta. Heidän kohdallaan vuosipalkkavaatimus olisi puolet edellä mainitusta ryhmästä.

Maahantulon helpottaminen edistyy hitaasti

Perinteisen työluvan hakijat joutuvat edelleen käymään läpi moniportaisen byrokratian eikä heille varattuja vuosikiintiöitä ole nostettu. Hankalan työlupakäytännön takia monet siirtotyöläiset työskentelevät Venäjällä laittomasti lähinnä rakennustyömailla ja muissa matalapalkkaisissa töissä. Vuoden 2014 alusta lukien viisumivapaa maassa oleskelu on rajoitettu 90 päivään 180 päivän aikana, mikä pakottaa IVY-maista tulevat siirtotyöläiset hakemaan työlupaa tai patenttia maahantulokiellon uhalla.

EU:n ja Venäjän väliset neuvottelut viisumihelpotussopimuksen uudistamisesta sekä keskustelut viisumivapaudesta on jäädytetty toistaiseksi Ukrainan kriisin ja Krimin Venäjään liittämisen seurauksena.

Viisumivapaus hyödyttäisi sekä elinkeinoelämää että yksityismatkailijoita, mutta poliittisten esteiden lisäksi ratkaistavana on useita käytännön kysymyksiä muun

Yleisarvio Venäjän talouskasvu jäi vain 1,3 prosenttiin vuonna 2013 ja kasvu näyttää jäävän vaatimattomaksi myös lähivuosina. Kevättalvella 2014 alkanut Ukrainan kriisi, Krimin liittäminen Venäjään ja tästä seuranneet EU:n, Yhdysvaltojen ja muiden maiden pakotteet ovat edelleen heilauttaneet ruplan kurssia, kiihdyttäneet pääomapakoa, johtaneet investointien vähenemiseen ja Venäjän luottoluokituksen huonontumiseen. Pakotteiden ja kriisin myötä ulkomaisten sijoittajien luottamus Venäjään on laskenut jyrkästi. Venäjän tavoitteena on vähentää tuontiriippuvuuttaan vahvistamalla omaa kotimaista tuotantoa eri sektoreilla. Venäjän

talouden modernisaatio ja rakenteiden uudistaminen eivät ole kuitenkaan edenneet vielä sille tasolle, että Venäjä pystyisi korvaamaan tuotantoteollisuuden vaatimia koneita, laitteita ja teknologiaa vastaavilla kotimaisilla. Venäjän vienti on yhä pääasiallisesti raaka-aineiden vientiä, josta saatavat tulot muodostavat noin puolet maan budjettituloista.

OECD suositteli alkuvuonna 2014 julkaisemassaan raportissaan budjettivarojen tehokkaampaa käyttöä, valtionhallinnon toimintojen virtaviivaistamista ja ulkoistamista sekä valtion työntekijöiden vähentä-

15

Ve nä jä

mistä. Työn tuottavuutta tulisi lisätä koulutusta oikein kohdentamalla ja lisäämällä kilpailua. Valtiolla on edelleen huomattavan suuri rooli taloudessa. Venäjällä vain 25 prosenttia työvoimasta on pk-sektorin palveluksessa, kun OECD-maissa luku on keskimäärin 50 prosenttia. Rahapolitiikassa Venäjän tulisi siirtyä vuonna 2015 inflaatiotavoitteeseen ja tehdä ruplasta vapaasti kelluva valuutta. OECD suosittaa naisten eläkeiän nostoa nykyisestä 55 vuodesta 60 vuoteen ja yleisen eläkeiän nostoa vähittäin. Demografisilla tekijöillä on tärkeä rooli Venäjän talouden kehityksessä.

Parhaimmillaan työssäkäyvien määrän väheneminen voisi johtaa talouden rakenteiden uudistuksiin ja työn tuottavuuden paranemiseen Venäjä on käynyt neuvotteluja OECD-jäsenyydestä mutta neuvottelut ovat nyt pysähdyksissä.

Vaikka Venäjän talous ei kasvakaan lähitulevaisuudessa, pysyy se silti jatkossakin Suomelle tärkeänä kauppakumppanina. Venäjän pyrkiessä viennin monipuolistamiseen tarvitsee se edelleen erityisosaamista

16

muun muassa sellaisilla sektoreilla kuin energiatehokkuus, ympäristöteknologia, elintarviketeollisuus, laivanrakennus ja meriteknologia. Venäjä panostaa myös informaatio-, bio- ja lääketiedeteknologiaan ja nanoteknologiaan. Väestön ikääntyessä terveydenhoitoon ja terveyspalveluihin ollaan hakemassa uusia ratkaisuja ja malleja. Venäjän eri alueet markkinoivat voimallisesti alueidensa investointipotentiaalia ja tarjoavat ulkomaisille investoijille erilaisia konsepteja, jotka sisältävät muun muassa verohelpotuksia, teollisuuspuistoja valmiilla infrastruktuurilla ja byrokratian helpottamista. Venäjän markkinat ovat potentiaaliset, mutta niillä vallitsee kova kilpailu. Menestyksekäs toimiminen edellyttää hyvää perehtymistä Venäjän liiketoimintaympäristöön mukaan lukien säädösten ja standardien tuntemista, henkilökohtaisten luottamussuhteiden ja verkostojen rakentamista, luotettavien asiantuntijoiden käyttöä tarvittaessa ja kulttuurin ja kielen tuntemusta. Unohtaa ei tule myöskään Venäjän alueellisia eroja ja pitkiä välimatkoja maan sisällä.

Tu rk k i

TURKKI Pääkaupunki .............................................................................................................. Ankara Väkiluku......................................................................................................81,6 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 822 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 15 300 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................3,8 % Inflaatio ..........................................................................................................................7,6 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .8,9 % | 27,3 % | 63,8 % Työttömyysaste ...........................................................................................................9,3 % Kaupungistumisaste ..................................................................................71,5 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,722 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Turkin talous kasvoi viime vuonna hieman odotuksia nopeammin, ja hallitus tavoittelee neljän prosentin bruttokansantuotteen kasvua 2014. Useat ulkopuoliset asiantuntijatahot ovat ennusteissaan kuitenkin varovaisempia ja muistuttavat Turkin talouden haavoittuvuudesta. Keskeisenä rakenteellisena ongelmana Turkissa on edelleen suuri kauppa- ja vaihtotaseen alijäämä, mikä on lisännyt huolta Turkin talouden riippuvuudesta ulkomaisista pääomavirroista. Kesäkuun 2013 laajojen mielenosoitusten ja viime vuoden lopulla julkisuuteen tulleiden korruptioepäilyjen seurauksena lisääntynyt epävarmuus on myös heijastunut talouteen. Turkin talouden ulkoinen epätasapaino yhdessä lisääntyneen sisäpoliittisen epävarmuuden kanssa kiihdytti viime vuoden lopulla myös maan valuutan liiran ulkoisen arvon heikentymistä.

Hallitusvastuussa vuodesta 2002 ollut AK-puolue onnistui kuitenkin säilyttämään asemansa Turkin suurimpana puolueena maaliskuun lopulla järjestetyissä paikallisvaaleissa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Maltillinen talouskasvu jatkui Turkissa vuoden 2013 aikana. Erityisesti viimeisen vuosineljänneksen myönteisen kehityksen ansiosta bruttokansantuotteen kokonaiskasvu kiihtyi viime vuonna hieman ennakkoodotuksia enemmän neljään prosenttiin, kun vielä 2012 vastaava lukema oli 2,2 prosenttia. Kehitystä selittää osaltaan yksityisen sektorin kotimaisen kysynnän piristyminen.

Kuluvan vuoden kasvutavoitteeksi Turkin hallitus on asettanut neljä prosenttia. Useat ulkopuoliset asiantuntijatahot ovat ennusteissaan kuitenkin varovaisempia ja muistuttavat Turkin talouden haavoittuvuudesta. Kansainvälinen valuuttarahasto on esimerkiksi ennustanut aiemmin noin 3,5 prosentin kasvua vuodelle 2014. Luottoluokitusyhtiö Fitch puolestaan arvioi huhtikuun alussa julkistetussa ennusteessaan Turkin talouskasvun jäävän kuluvana vuonna vain 2,5 prosenttiin.

Ulkomaankaupan osalta Turkin vienti pysyi viime vuonna samalla tasolla kuin 2012. Kauppavaihto oli alijäämäistä useimpien tärkeiden kauppakumppanien kanssa, vaikka Turkin hallitus on pyrkinyt monipuolistamaan vientimarkkinoita erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen sekä Keski-Aasian maiden kanssa.

Euroopan unioni on säilyttänyt edelleen asemansa Turkin keskeisenä kauppakumppanina ja suorien ulkomaisten investointien lähteenä. EU-maiden osuus Turkin viennistä oli 2013 yhteensä 42 prosenttia ja tuonnista vastaavasti 35 prosenttia. Turkin tärkeimpiä yksittäisiä vientimarkkinoita olivat Saksa, Irak, Iso-Britannia ja Venäjä. Tuonti Turkkiin oli vastaavasti suurinta Venäjän ja Saksan ohella Kiinasta sekä Italiasta. Vientituotteista ajoneuvot ja autoteollisuuden komponentit muodostivat suurimman yksittäisen tuoteryhmän, ja niiden viennin arvo kasvoi 2013 lähes kaksi miljardia dollaria yhteensä yli 21 miljardiin.

Mika Mickelsson työskentelee lähetystösihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Ankaran suurlähetystössä.

17

0

2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Tur k ki Lähde: Tullihallitus

Ulkomaankauppatilastoja aiemmin sekoittanut kullan vienti sitä vastoin väheni viime vuonna merkittävästi ja samalla kullan tuonti ulkomailta Turkkiin lisääntyi.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kullan vienti on liittynyt maakaasun tuontiin Iranista.

Vaihtotaseen alijäämän kasvu on lisännyt huolta Turkin riippuvuudesta ulkomailta saatavasta pääomasta. Turkin talouden ulkoinen epätasapaino yhdessä lisääntyneen sisäpoliittisen epävarmuuden kanssa kiihdytti viime vuoden lopulla maan valuutan liiran ulkoisen arvon Suomen ja Tansanianheikentymistä välinen kauppa erityisesti suhteessa dollariin ja euroon.

Suoria ulkomaisia investointeja Turkkiin tehtiin viime Maailmantaloudessa käynnissä olevien muutosten 2009–2013 vuonna yhteensä runsaan 10 miljardin dollarin arvos- seurauksena Turkin ja muiden nousevien talouksien ulkoinen toimintaympäristö on samalla muuttunut aita ja niiden määrä pysyi samalla tasolla Tuontikuin milj. vuotta euroa Osuus kokonaisviennistä % aiemmin. Odotukset muutoksista Yhdysvaltojen ra- empaa haastavammaksi, ja tämä on myös vaikuttanut Vienti milj. euroa hapolitiikassa ja Turkin hallituksen voimakkaat reak- liiran heikentymiseen. Samanaikaisesti inflaatio on pytiot kesäkuun 2013 mielenosoituksiin ja viime vuoden synyt virallisen tavoitetason yläpuolella, ja maaliskuuslopulla 50 esille tulleisiin korruptioepäilyihin ovat kui- sa 2014 kuluttajahintaindeksillä mitattu vuotuinen 0,10 tenkin 45 herättäneet rahoitusalalla ja kansainvälisten inflaatio oli noin 8,4 prosenttia. Liiran heikentymisen investoijien keskuudessa kysymyksiä Turkin liiketoi- seurauksena markkinoiden kritiikki Turkin keskuspankin 40 0,08 rahapolitiikkaa kohtaan voimistui, ja tammikuun lopulmintaympäristön ennakoitavuudesta.

35 la keskuspankki päätti rahapolitiikan kiristämisestä 0,06ja 30 25 Keskeisenä rakenteellisena ongelmana Turkin talou- ohjauskorkojen nostamisesta tilanteen vakauttamisek0,04 20on osaltaan energialähteiden tuonnista aiheu- si ja inflaatioriskin hillitsemiseksi. dessa tuva15suuri kauppa- ja vaihtotaseen alijäämä, mikä on 0,02 ollut10uudelleen kasvussa viime vuoden keväästä alka- Suomen ja Turkin välinen kauppa 5 en. Kahdentoista kuukauden kumulatiivinen vaihtota0,00 Turkki on Suomelle seen 0alijäämä oli joulukuussa 2013 noin 61 miljardia2011 2009 2010 2012 tärkeä markkina, 2013jonka yleinen dollaria, mikä vastaa noin kahdeksaa prosenttia maan merkitys kauppakumppanina on kasvanut 2000-lubruttokansantuotteesta. Vuotta aiemmin vastaava vulla. Suomen ja Turkin välisen kauppavaihdon alijäämäLähde: oli 48Tullihallitus miljardia dollaria. Vaihtotaseen alijää- kokonaisarvo oli 2013 vajaa 1,1 miljardia euroa ja män kasvua on selitetty kultakaupan normalisoitumi- kauppatase oli Suomelle ylijäämäinen. Turkki oli Suomen yhdeksänneksi suurin EU:n ulkopuolinen vientisella ja lisääntyneellä kullan tuonnilla.

Suomen ja Turkin välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

1000

1,6

900

1,4

800

1,2

700 600

1,0

500

0,8

400

0,6

300

0,4

200

0,2

100 0

2009 Lähde: Tullihallitus

18

2010

2011

2012

2013

0,0

Tu rk k i

markkina ohittaen muun muassa Brasilian, Intian ja Etelä-Afrikan. Viennin arvo Turkkiin oli viime vuonna yhteensä noin 689 miljoonaa euroa eli suunnilleen samalla tasolla kuin 2012. Tuonti Turkista oli vastaavasti 382 miljoonaa euroa, mikä merkitsi 10 prosentin supistumista edelliseen vuoteen verrattuna.

Tärkeimpiä vientituotteita Suomesta Turkkiin olivat paperi ja pahvivalmisteet, erilaiset koneet ja laitteistot, muoviaineet sekä rauta ja teräs. Televiestintälaitteiden vienti Turkkiin on sen sijaan merkittävästi vähentynyt viime vuosina. Tuonti Turkista koostui suurelta osin autoista (muun muassa Renault ja Toyota), vaatteista ja muista tekstiilituotteista. Turkin suosio lomakohteena on myös jatkanut kasvuaan. Vuonna 2013 arviolta jo 220 000 suomalaista vieraili Turkissa, ja yhä useammat suomalaiset ovat lisäksi hankkineet omistukseensa loma-asuntoja Välimeren rannikolta.

Turkissa on suomalaisomistuksessa yhteensä 85 rekisteröityä yritystä. Lisäksi arviolta noin 300 suomalaisyrityksellä on edustus Turkissa lähinnä myyntitoimintaa varten. Suomalaisyrityksistä tähän mennessä huomattavimman investoinnin Turkkiin on tehnyt TeliaSonera, joka omistaa osuuden Turkin suurimmasta matkapuhelinoperaattorista Türkcellista.

Vuonna 2006 suomalainen Componenta osti lisäksi osake-enemmistön turkkilaisesta rauta- ja alumiinivalukomponentteja valmistavasta Döktaşista. Myös Nokia on Turkissa edelleen merkittävä toimija matkapuhelinverkkomarkkinoilla. Muita merkittäviä Turkissa toimivia suomalaisyrityksiä ovat muun muassa Wärtsilä, Huhtamäki, Outokumpu, Kone, Metso, UPMKymmene, Cargotec ja Lindström. Osa yrityksistä hoi-

taa Istanbulista käsin Turkin ohella myös laajemmin alueellisia toimintojaan. Suomessa sitä vastoin toimii vain vähän turkkilaisomistuksessa olevia yrityksiä, ja turkkilaisyritysten kiinnostus investoida Suomeen on ollut toistaiseksi vähäistä.

Turkin markkinoilla on edelleen lähitulevaisuudessa runsaasti kasvupotentiaalia, ja Turkin alueellinen painoarvo tarjoaa mahdollisuuksia kehittää kauppa- ja taloussuhteita myös Lähi-idän, Etelä-Kaukasian ja Keski-Aasian maiden kanssa. Yksittäisistä toimialoista esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologiaan ympäristösektoriin sekä terveydenhoito- ja hoiva-alaan liittyvällä osaamisella olisi potentiaalista kysyntää Turkin markkinoilla. Energiasektorilla yhteistyömahdollisuuksia voisi löytyä bioenergian hyödyntämisessä ja kaukolämmön, jätehuollon sekä energiatehokkuuden kehittämisessä.

Turkki on lisäksi käynnistänyt kahden ydinvoimalaitoksen rakentamishankkeet kotimaisen energiantuotannon lisäämiseksi. Näiden ohella Turkissa on käynnissä useita laajoja liikenneinfrastruktuurihankkeita suurimpien kaupunkien välisten maantie- ja rautatieyhteyksien parantamiseksi. Istanbulin alueelle on suunnitteilla myös uusi kansainvälinen lentoasema.

Suomen ja Turkin väliset suhteet ovat perinteisesti hyvät ja Suomi on johdonmukaisesti tukenut Turkin EU-jäsenyysprosessia. Vuonna 2014 vietetään lisäksi Suomen ja Turkin välisen ystävyyssopimuksen allekirjoittamisen 90. juhlavuotta. Korkean tason vierailuvaihto maiden välillä on jatkunut vilkkaana, ja Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğan vieraili Suomessa marraskuussa 2013 yhdessä laajan yritysvaltuuskunnan kanssa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Turkin taloudellisen kehityksen vakautuminen, elintason nousu ja köyhyyden vähentyminen ovat olleet tärkeitä selittäviä tekijöitä hallitusvastuussa vuodesta 2002 olleen AK-puolueen (oikeus- ja hyvinvointipuolue) laajalle kannatukselle. Hallituksen politiikka on erityisesti vuoden 2011 parlamenttivaalien jälkeen henkilöitynyt pääministeri Erdoğaniin. Talouspolitiikassa hallituksen linjaa on luonnehdittu pragmaattiseksi, ja AK-puolueen kaudella valtion omaisuutta on Turkissa asteittain yksityistetty.

Sisäpoliittinen epävarmuus ja vastakkainasettelu ovat Turkissa lisääntyneet kesäkuun 2013 mielenosoitusten ja viime vuoden joulukuussa julkisuuteen tulleiden korruptioepäilyjen seurauksena. Hallitus on kuitenkin

julkisuudessa määrätietoisesti torjunut sitä kohtaan esitetyn kritiikin ja syyttänyt puolestaan Yhdysvalloissa asuvaa uskonoppinutta Fethullah Güleniä lähellä olevia tahoja pyrkimyksistä horjuttaa hallituksen asemaa. Maaliskuun lopulla järjestetyissä paikallisvaaleissa AK-puolue säilytti edelleen asemansa Turkin suurimpana puolueena. Lähitulevaisuudessa Turkin poliittiseen kehitykseen tulevat vaikuttamaan elokuun 2014 presidentinvaali ja parlamenttivaalit, jotka normaalin aikataulun mukaan on tarkoitus järjestää vuonna 2015.

Kuluvan vaalikauden keskeinen sisäpoliittinen uudistushanke on Turkissa koskenut uuden perustuslain valmistelua. Turkin nykyinen perustuslaki on vuoden

19

Tur k ki

1980 sotilasvallankaappauksen jälkeiseltä ajalta, eikä täytä EU-jäsenyyden edellytyksiä. Uudistusta valmistellut parlamentaarinen komitea ei kuitenkaan ole päässyt yhteisymmärrykseen uuden perustuslain sisällöstä, eikä uudistushanke ole toistaiseksi edennyt suunnitellulla tavalla.

Turkissa on ollut lisäksi käynnissä oikeuslaitosreformi, jonka tavoitteena on ollut oikeuslaitoksen puolueettomuuden ja tuomioistuinten toiminnan tehokkuuden ja läpinäkyvyyden parantaminen. Turkin hallituksen poliisiin ja oikeuslaitokseen kohdistamat viimeaikaiset toimet sekä lainsäädännölliset muutokset ovat kuitenkin kriitikoiden mukaan heikentäneet tuomioistuinten itsenäistä asemaa, mikä on herättänyt huolta maan oikeusvaltiokehityksestä. Internetin valvontaa on samalla tiukennettu ja viranomaiset ovat pyrkineet rajoittamaan sosiaalisen median käyttöä. Vapaan tiedonvälityksen ja ilmaisunvapauden näkökulmasta monet pitävät ongelmallisena myös Turkin mediakentän omistusrakenteen keskittymistä.

Muita ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja Turkissa ovat kurdiväestön ja muiden vähemmistöjen asema ja Turkin hallituksen pyrkimykset löytää rauhanprosessin kautta kestävä poliittinen ratkaisu kurdikysymykseen. Mikäli turvallisuustilanne parantuu pysyvästi Kaakkois-Turkissa, tarjoaisi alueen kehittäminen jatkossa merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia.

Turkin kaakkoisosassa on ollut jo pitkään käynnissä kansainvälisesti vertaillen mittava GAP-projekti (turkiksi Güneydoğu Anadolu Projesi ). Laaja-alaisen aluekehitysohjelman keskeisenä tavoitteena on Eufrat- ja Tigris -jokien vesivoimavarojen hyödyntäminen energiantuotannossa ja maataloudessa. Erityisesti maataloustuotteiden vienti on lisääntynyt projektin ansiosta huomattavasti. Vuonna 2002 alueen viennin kokonaisarvo oli 200 miljoonaa dollaria, ja 2013 vastaava lukema oli kasvanut jo lähes 9 miljardiin. Kaupallisten yhteyksien kehittämisessä Irakin pohjoisosassa sijaitsevan Kurdistanin itsehallintoalueen kanssa on myös paljon potentiaalia muun muassa alueen energiavarojen ansiosta, ja kauppavaihto on jo tällä hetkellä vilkasta.

Ulkopolitiikassaan Turkki on pyrkinyt kehittämään yhteistyösuhteita naapurimaidensa ja myös laajemmin Lähi-idän alueen ja Persianlahden sekä Keski-Aasian valtioiden kanssa. Syyrian sisällissota ja sen aiheuttama pakolaiskriisi sekä humanitaariset ongelmat ja raja-alueen epävakaa tilanne ovat Turkissa kuitenkin tällä hetkellä merkittävä huolenaihe. Poliittisten suhteiden rinnalla Turkin hallitus on kehittänyt joh-

20

donmukaisesti myös kaupallisia yhteyksiä vientimarkkinoiden monipuolistamiseksi. Turkin strategisena tavoitteena on lisäksi hyödyntää geopoliittista asemaansa erityisesti Euroopan markkinoille suuntautuvien kansainvälisten energiankuljetusreittien kauttakulkumaana, ja tällä hetkellä vireillä on esimerkiksi Turkin läpi kulkevan Trans Anatolian Pipeline (TANAP) -maakaasuputken rakentaminen. Suunnitelmien mukaan vuonna 2019 valmistuvan ja noin 12 miljardia dollaria maksavan putken on tarkoitus kuljettaa tulevaisuudessa azerbaidžanilaista maakaasua Euroopan markkinoille yhdessä Trans Adriatic Pipeline (TAP) -putken kanssa.

Turkin hallituksen toteuttaman talouspolitiikan ansiosta valtiontalous on edelleen suhteellisen hyvässä kunnossa ja budjettialijäämä on toistaiseksi pysynyt hallinnassa. Virkamiesten palkkamenojen kasvu ja sosiaaliturvajärjestelmän rahoitusvajeen paikkaaminen kuitenkin rasittavat Turkin valtiontaloutta, joten hallituksella on jatkossa paineita hillitä julkisten menojen kasvua. Tilastojen valossa verotulot ovat Turkissa kasvaneet mutta samalla yksityistämisestä saadut kertaluonteiset tuotot ovat merkittävästi pienentyneet, mikä on kaventanut valtion tulopohjaa.

Yksityisen sektorin velkaantuminen on ollut Turkissa viime vuoden aikana nopeaa ja ulkoisen velan määrä kasvoi yhteensä 17 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna. Huolestuttavaa on lisäksi, että yksityisen sektorin lyhytaikaisen velan määrä on kasvanut pitkäaikaista nopeammin. Turkin hallitus on pyrkinyt hillitsemään yksityisen sektorin velkaantumista muun muassa kiristämällä pankkien myöntämien luottokorttien ehtoja.

Turkin ulkoisen kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien rakenteellisten uudistusten jatkaminen nähdään yleisesti tärkeäksi, jotta vaihtotaseen alijäämä ja inflaatio saadaan pidemmällä aikavälillä nykyistä kestävämmälle tasolle. Kilpailukykyä heikentävät tällä hetkellä monet rakenteelliset ongelmat, joiden taustalla ovat työttömyys, alityöllistettyjen suuri määrä, naisten matala työssäkäyntiaste, alhainen keskimääräinen eläköitymisikä, epävirallisen talouden suuri osuus ja koulutusjärjestelmän puutteet. Toisaalta väestön alhainen keski-ikä sekä suhteellisen nopea väestönkasvu nähdään Turkin vahvuuksina kansainvälisessä kilpailussa.

AK-puolueen kaudella Turkissa on toteutettu laajoja uudistuksia muun muassa pankki-, koulutus-, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltosektoreilla, mikä on osaltaan tukenut myönteistä taloudellista kehitystä

Tu rk k i

ja uusien työpaikkojen luomista. Suhteellisen hitaan talouskasvun jatkuminen on kuitenkin heijastunut myös työmarkkinoihin. Turkin virallinen työttömyysaste oli viime vuoden joulukuussa 10 prosenttia, ja nuorisotyöttömyysaste 18,7 prosenttia. Virallisten työttömyystilastojen luotettavuuteen ja vertailukelpoisuuteen on kuitenkin suhtauduttava varauksellisesti. Työttömyyden kausivaihtelut ovat Turkissa perinteisesti suuria erityisesti maataloudessa sekä matkailu- ja rakennusalalla.

Turkissa käydään talouden rakenteellisiin haasteisiin liittyen tällä hetkellä keskustelua ns. keskituloansan (engl. middle income trap) välttämisestä. Kysymys

on ajankohtainen Turkin ohella myös useissa muissa kehittyvissä talouksissa, joissa palkkatason noustessa teollisen tuotannon jalostusastetta tulisi kyetä nostamaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Asiantuntija-arvioiden mukaan myös Turkin olisi kyettävä nostamaan jatkossa merkittävästi teollisuuden jalostusastetta ja lisäämään korkean teknologian tuotantoon sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan suunnattavia resursseja tuottavuuden lisäämiseksi. Tammikuun 2014 tilastojen mukaan korkean teknologian tuotteiden osuus Turkin viennistä oli vain 2,7 prosenttia. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että vastaavien tuotteiden osuus EU-maiden kokonaisviennistä oli 2012 jo yli 15 prosenttia.

Sääntely-ympäristön kehitys Turkin taloudellista painoarvoa heijastaa sen jäsenyys maailman suurimpien talouksien G-20-ryhmässä, jonka puheenjohtajana se tulee toimimaan vuonna 2015. Turkin talous on kehittynyt myönteisesti 2000-luvulla, ja kehitystä on osaltaan tukenut käynnissä oleva EU-jäsenyysprosessi. Turkin ja Euroopan talousyhteisön välinen assosiaatiosopimus, niin kutsuttu Ankaran sopimus, allekirjoitettiin vuonna 1963 ja se astui voimaan vuonna 1964. Sopimuksen tavoitteena oli Turkin ja Euroopan talousyhteisön suhteiden kehittäminen ja Turkin taloudellinen avustaminen.

Turkin EU-jäsenyysneuvottelut aloitettiin vuonna 2005, mutta ne ovat edenneet hitaasti.

sille asetetut kiintiöt ja EU:n kolmansien maiden kanssa solmimat vapaakauppasopimukset. Tässä suhteessa ajankohtainen kysymys koskee EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä kauppa- ja investointikumppanuussopimusneuvotteluja. Mahdollinen uusi vapaakauppasopimus vaikuttaisi tulliliiton seurauksena myös Turkin kauppapoliittisiin etuihin, vaikka se ei ole neuvotteluissa osapuolena. Tulliliiton perusteella Turkki on velvoitettu yhdenmukaistamaan kauppapolitiikkansa EU:n yhteisen kauppapolitiikan kanssa ja muun muassa neuvottelemaan tullien alennuksista niiden maiden kanssa, joilla on EU:n kanssa vapaakauppasopimus tai jotka neuvottelevat sellaisesta.

Turkin ja EU:n välinen tulliliitto on helpottanut EUmaiden ja Turkin välistä kauppavaihtoa sekä Turkin integroitumista eurooppalaisiin talousrakenteisiin.

Tulliliitto on ollut voimassa vuodesta 1996 ja sitä hallinnoi osapuolten välinen yhteiskomitea. Tulliliitossa EU:n ja Turkin välinen tavarakauppa on sisämarkkinakauppaa, jossa teollisuustuotteet liikkuvat vapaasti tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tulliliitto ei tällä hetkellä koske maataloustuotteita, palveluja eikä julkishankintoja. Vaikka tulliliitto on auttanut Turkin ja EU:n välisten kauppasuhteiden kehittymistä, on sen toimeenpanossa ongelmia. Turkki pyrkii suojelemaan omia markkinoitaan soveltamalla tulliliiton säännöksiä vain osittain. Lisäksi Turkin kansallisen lainsäädännön toimeenpanossa on edelleen puutteita.

Maailmanpankki on laatinut Euroopan komission toimeksiannosta tulliliittoa koskevan selvityksen, mikä julkistettiin huhtikuussa 2014. Selvityksessä todetaan, että tulliliitto on yleisesti ottaen ollut taloudellisesti edullinen sekä EU:lle että Turkille. Samalla siinä kuitenkin suositellaan tulliliittoon liittyvien epäsymmetristen piirteiden korjaamista ja nykyistä tehokkaamman kiistojenratkaisumekanismin luomista. Lisäksi selvityksessä suositellaan kartoittamaan mahdollisuuksia laajentaa tulliliittoa koskemaan tulevaisuudessa myös maataloustuotteita ja palveluja. Maailmanpankin selvityksen on tarkoitus toimia yhtenä lähtökohtana keskustelussa tulliliiton uudistamisesta.

Turkki näkee tulliliiton EU-jäsenyysprosessiin liittyvänä ja alun perin väliaikaiseksi tarkoitettuna järjestelynä, joka ei enää nykyisin vastaa täysin tarkoitustaan.

Turkin esille tuomia ongelmia tulliliitossa ovat esimerkiksi liikemiesten viisumikäytännöt, maantiekuljetuk-

Euroopan unioni tukee Turkin EU-jäsenyysvalmiuksien kehittämistä suuntaamalla huomattavia taloudellisia voimavaroja IPA-ohjelman (Instrument for Pre-Accession Assistance) kautta Turkissa toteutettaviin hankkeisiin. Rahoitus tulee jatkumaan mittakaavaltaan merkittävänä vuosina 2014-2020. Teknisen tuen ohella varoja käytetään myös hallintojen välisiin Twin-

21

Tur k ki

ning-hankkeisiin, joilla pyritään viranomaisyhteistyön avulla kehittämään kohdemaan hallintorakenteita.

Myös suomalaiset toimijat ovat olleet mukana useissa EU-rahoitteisissa hankkeissa Turkissa.

EU:n ohella Turkki saa taloudellista tukea Euroopan investointipankilta (EIB) ja Maailmanpankilta. Jo 1960-luvulta lähtien Turkissa toiminut EIB on kohdentanut lainoitustaan erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, energia- ja ympäristösektorille sekä infrastruktuurihankkeisiin. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) on myös hyväksynyt Turkin operaatiomaaksi ja se on kohdentanut rahoitustaan pk-yritysten tukemiseen, maatalouteen, yksityistämiseen, kunnallisten palveluiden infrastruktuurin parantamiseen ja energiatehokkuuden sekä uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Turkki on lisäksi maailman kauppajärjestö WTO:n ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n jäsen. OECD:n kehitysapukomitea määrittelee Turkin edelleen kehitysmaaksi, ja tämän vuoksi Turkki on kelvollinen kohde myös yrityksille myönnettävälle Finnpartnership-liikekumppanuustuelle.

Yhtenä tärkeänä osa-alueena Turkin toteuttamassa uudistuspolitiikassa on 1980-luvulla alkanut valtion omistamien yritysten ja muun valtion omaisuuden yksityistäminen. Yksityistämistä säätelevä laki astui voimaan 1994 ja sen perusteella yksityistämisen yleisenä tavoitteena on lisätä taloudellista tuottavuutta ja vähentää julkisen sektorin menoja. Pääministerin kanslian alaisuudessa toimiva yksityistämisviranomainen vastaa Turkissa yksityistämisprosessin toimeenpanosta poliittisella tasolla tehtyjen strategisten linjausten mukaisesti.

Yksityistettävien tai jo yksityistettyjen yritysten joukossa on esimerkiksi pankkeja, maatalous-, kaivos-, sähkö- ja kaasualan yrityksiä sekä tuotantolaitoksia.

Liikenne- ja viestintäsektorilla yksityistämisen kohteeksi on päätetty ottaa muun muassa moottoriteitä, siltoja, televiestintäalan yritys Türk Telekom ja kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines (Türk Hava Yollari ).

Energiasektorilla valtio-omisteiset yhtiöt kuitenkin hallitsevat edelleen suurta osaa Turkin sähkömarkkinoista, ja rakenteellisten uudistusten toteuttaminen sekä erityisesti suurten sähköntuotantoyksiköiden ja jakeluverkkoyhtiöiden yksityistäminen on kesken.

Parantaakseen taloudellista kilpailykyä ja vähentääkseen tuonnista johtuvaa kauppataseen alijäämää Turkin hallituksen tavoitteena on lisätä vuosina 2009 ja 2012 käyttöön otettujen kannustimien avulla kotimaista tuotantokapasiteetia erityisesti niillä te-

22

ollisuudenaloilla, joilla tuontiriippuvuus on suurta.

Kannustimilla pyritään myös tasaamaan alueellisia eroja houkuttelemalla nykyistä enemmän investointeja Turkin vähiten kehittyneille alueille. Tavoitteena on lisäksi tukea suuren jalostusarvon omaavien korkean teknologian tuotteiden kotimaista tuotantoa.

Kannustimina ovat esimerkiksi verohelpotukset, tuki työnantajien sosiaaliturvamaksuihin ja korkosubventio sekä kone- ja laitehankintojen vapauttaminen tullimaksuista. Osa kannustimista on tarkoitettu kaikille tietyn minimimäärän ylittäville investoinneille, kun taas osa suunnataan vain tietyille kehitysalueille tehtäviin investointeihin, mittakaavaltaan suuriin investointeihin tai sellaisiin panostuksiin, joita tehdään strategisesti tärkeille sektoreille.

Turkin hallituksen tavoitteena on myös julkisissa hankinnoissa vahvistaa paikallisen tuotannon asemaa ja korvata tuontia antamalla kotimaisille yrityksille etuja tarjouskilpailuissa. Turkin julkishankintoja ja kilpailutusmenettelyä koskeva lainsäädäntö mahdollistaa enintään 15 prosentin hintaedun kotimaisille tarjoajille, mikä on vähentänyt ulkomaisten yritysten kiinnostusta osallistua tarjouskilpailuihin. Viime vuonna toteutetut säännösmuutokset ovat tehneet hintaedun antamisen pakolliseksi tietyissä tuoteryhmissä.

Turkin markkinoilla toimivien suomalaisten ja muiden ulkomaisten yritysten kokemat ongelmat liittyvät usein esimerkiksi tullin ja muiden viranomaisten toimintaan, ulkomaisten työntekijöiden työlupien saantiin, tavaratuonnin vaatimusten mukaisuuden todentamiseen, tullien asettamiseen EU:ssa vapaaseen liikkeeseen lasketuille kolmansista maista peräisin oleville tuotteille ja investointien kotimaisuusastevaatimuksiin. Teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaan liittyy myös merkittäviä haasteita. Huomattava osa Euroopan unionin alueelta löytyvistä tuoteväärennöksistä on peräisin Turkista, jossa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen on edelleen puutteellista. Oikeusprosessien ennakoimattomuus ja pitkäkestoisuus vaikeuttavat lisäksi mahdollisuuksia puuttua tehokkaasti immateriaalioikeuksien loukkauksiin.

Kansainvälisten lääkeyhtiöiden toimintaa Turkin markkinoilla ovat vaikeuttaneet vaatimukset hyvistä tuotantotavoista (Good Manufacturing Practices) sekä niihin liittyvät Turkin viranomaisten tekemät tarkastuskäynnit tuotantolaitoksille. Vaatimusten taustalla on pyrkimys suojata kotimaista lääketuotantoa ja niiden seurauksena tiettyjen lääkkeiden maahantuonti Turkkiin on vaikeutunut. Menettelyt ovat Euroopan komission näkemyksen mukaan useassa ta-

Tu rk k i

pauksessa tulliliiton säännösten vastaisia ja niissä on havaittavissa selviä protektionistisia piirteitä. Turkki pyrkii hillitsemään ulkomaista tuontia myös veropo-

litiikan keinoin perimällä erityiskulutusveroa (Special Consumption Tax) mm. autoilta ja matkapuhelimilta.

Yleisarvio Lisääntynyt epävarmuus varjostaa Turkin taloudellista kehitystä, ja maailmantaloudessa käynnissä olevien muutosten seurauksena ulkomaisesta pääomasta riippuvaisen Turkin sekä myös muiden nousevien talouksien ulkoinen toimintaympäristö on muuttunut aiempaa haastavammaksi. Turkin hallituksen voimakkaat reaktiot kesäkuun 2013 mielenosoituksiin ja viime vuoden lopulla esille tulleisiin korruptioepäilyihin ovat lisäksi herättäneet rahoitusalalla ja kansainvälisten investoijien keskuudessa kysymyksiä Turkin liiketoimintaympäristön ennakoitavuudesta.

Tästä huolimatta Turkin talous on pysynyt toistaiseksi kasvu-uralla, ja Turkin markkinoilla arvioidaan olevan myös jatkossa kasvupotentiaalia. Suurten kotimaan markkinoiden ohella Turkki voi toimia ulkomaisille yrityksille siltana myös Lähi-idän, Persianlahden ja EteläKaukasian maihin.

Suomalaisyritysten osaamiselle voisi löytyä nykyistä enemmän kysyntää perinteisten teollisuudenalojen ohella esimerkiksi ICT-alalta, terveydenhoidosta sekä cleantech- ja energiasektorilta. Turkin kilpailuetuna on moniin Euroopan maihin verrattuna keski-iältään nuori väestö ja alhaisempi kustannustaso. Asiantuntijaarvioiden mukaan Turkin olisi kuitenkin kilpailukykynsä säilyttämiseksi kyettävä kasvattamaan tuottavuutta nostamalla teollisuuden jalostusastetta ja lisäämällä korkean teknologian tuotantoa sekä tutkimus- ja kehi-

tystoimintaan suunnattavia resursseja. Rakenteellisten uudistusten jatkamista mm. työmarkkinoilla pidetään myös tärkeänä, jotta vaihtotaseen alijäämä ja inflaatio saadaan nykyistä kestävämmälle tasolle.

Euroopan unioni on Turkille edelleen keskeinen kauppakumppani ja suorien ulkomaisten investointien lähde. Turkin teollisuus on myös monilla toimialoilla jo hyvin pitkälle integroitunut Euroopan markkinoille ja eurooppalaisiin tuotantoketjuihin. EU-jäsenyys on Turkin hallitukselle strategisesti tärkeä tavoite, mutta jäsenyysneuvottelut ovat kuitenkin edenneet viime vuosina hitaasti. EU:n ja Turkin kaupallis-taloudellisia suhteita määrittävä tulliliitto on ollut yleisesti ottaen edullinen molemmille osapuolille. Tästä huolimatta sen toimeenpanossa on ongelmia ja Turkki näkee tulliliiton alun perin väliaikaiseksi tarkoitettuna järjestelynä, joka ei enää nykyisin ole kaikilta osin sen etujen mukainen. Turkin näkökulmasta esimerkiksi EU:n kolmansien maiden kanssa solmimat vapaakauppasopimukset ovat ongelmallisia, ja mahdollinen uusi EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus vaikuttaisi tulliliiton seurauksena myös Turkin kauppapoliittisiin etuihin. Kysymys tulliliiton modernisoinnista ja molempia osapuolia tyydyttävien ratkaisujen löytämisestä sen toimeenpanoon liittyviin ongelmiin on ajankohtainen, ja tämä tulee jatkossa heijastumaan EU:n ja Turkin välisiin suhteisiin.

23

Yhdysva llat

YHDYSVALLAT Pääkaupunki ............................................................................................Washington DC. Väkiluku.................................................................................................... 318,9 milj (2014) BKT..............................................................................................................16 720 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 52 800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................1,6 % Inflaatio ..........................................................................................................................1,5 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ....1,1 % |19,5 % | 79,4 % Työttömyysaste ...........................................................................................................7,3 % Kaupungistumisaste .....................................................................................82 % (2010) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,937 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Yhdysvaltojen taloudessa on myönteisiä merkkejä talouskasvun vauhdittumisesta, vaikka talouden elpyminen vuoden 2008 talouskriisistä on ollut hidasta eikä tarvittavissa talousuudistuksissa ole juuri edetty.

Poliittisen päätöksenteon vaikeudet huipentuivat lokakuussa 2013 liittovaltion sulkemiseen ja Yhdysvaltojen ajautumiseen lähelle maksukyvyttömyyttä kongressin kiistellessä budjetista ja valtion velkakaton nostamisesta. Tämän jälkeen puolueet osoittivat yhteistyökykyä ja kongressi sopi kahden vuoden budjettiratkaisusta sekä valtion velkakaton jäädyttämisestä maaliskuuhun 2015 asti. Maan energiasektorin kehitys on jatkunut myönteisenä ja Yhdysvalloista on tulossa kaasun ohella maailman suurin öljyntuottaja lähivuosina. Kaasun alhainen hinta tarjoaa amerikkalaisille yrityksille kilpailuedun ja houkuttelee teollista tuotantoa Yhdysvaltoihin. Yhä tiukemmat päästömääräykset ohjaavat voimantuotantoa siirtymään vähempipäästöisiin energialähteisiin ja näkyvät myös liikennesektorilla. Poliittinen päätöksenteko jatkuu haastavana ja periaatteelliset erot näkemyksissä finanssipolitiikasta ovat ennallaan. Marraskuussa pidettävien välivaalien lähestyessä kongressin huomio kiinnittyy vaaliasetelmien petaamiseen, eivätkä puolueet ole halukkaita viemään eteenpäin mitään merkittäviä uudistuksia ennen vaaleja. Yhdysvallat hakee talouskasvua myös vapaakauppaneuvotteluiden avulla. Kahdentoista valtion käymät Tyynenmeren kumppanuussopimusneuvottelut (TPP) ovat edenneet loppuvaiheeseen ja samanaikaisesti EU ja Yhdysvallat neuvottelevat kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP). Samanaikaisesti Ukrainan tilanne on entisestään korostanut transatlanttisten suhteiden merkitystä.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvu on pääsemässä vauhtiin Yhdysvaltain talouskasvu kiihtyi vuoden 2013 toisella puoliskolla ja koko vuoden kasvu oli 1,9 prosenttia.

Vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen talouskasvu jäi heikoksi kylmien sääolosuhteiden takia, mutta talouden odotetaan piristyvän toisella neljänneksellä.

Kotitalouksien tulojen kasvu ja parantunut työllisyystilanne ovat parantaneet näkymiä.

Kongressi hyväksyi joulukuussa 2013 budjettilain, jolla turvataan liittovaltion toiminnan rahoitus kahdeksi budjettivuodeksi ja poistettiin aiemmin päätetyt automaattiset menoleikkaukset. Valtion budjettivaje vähenee lyhyellä tähtäimellä, mutta kääntyy myöhemmin jälleen nousuun. Talouden epävarmuustekijät liittyvät pitkän aikavälin kehitykseen, kuten liittovaltion velan kasvuun, sekä tarvittaviin rakenneuudistuksiin, joista kongressi ei ole pystynyt sopimaan eikä päätöksiä myöskään odoteta ennen marraskuun välivaaleja.

Ministerineuvos, Team Finland -koordinaattori Soili Mäkeläinen-Buhanist ja lähetystöneuvos Sannamaaria Vanamo työskentelevät Suomen Washingtonin suurlähetystössä.

24

Yhdysvallat

Vuonna 2014 talouskasvun arvioidaan kiihtyvän 2,5 prosenttiin.

Yhdysvaltojen keskuspankki on pitänyt korkotason poikkeuksellisen alhaalla eli lähellä nollaa aina joulukuusta 2008 lähtien. Keskuspankin linjana on ollut ylläpitää alhaista korkotasoa ainakin niin pitkään kuin työttömyys pysyy yli 6,5 prosentin. Huhtikuussa 2014 työttömyysprosentti oli ennätyksellisen alhainen 6,3 prosenttia ja uusia työpaikkoja syntyi 288 000. Keskuspankki on talouden elpyessä alkuvuodesta vähentänyt velkakirjaostojaan ja sen odotetaan lopettavan ne vuoden lopulla.

Suomen ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen vaihto Suomen vienti (öljytuotteet, kemialliset aineet, koneet ja laitteet) Yhdysvaltoihin vuonna 2013 oli yhteensä noin 3,6 miljardia euroa, joka oli noin 6,4 prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Yhdysvallat oli Suomen neljänneksi suurin vientikohde Ruotsin, Saksan ja Venäjän jälkeen. Korkean teknologian vientikohteena Yhdysvallat on kasvattanut osuuttaan 12 prosenttiin (418 milj. euroa), samaan aikaan kun Venäjän osuus on vähentynyt viidenneksen. Tavaratuonti Yhdysvalloista oli arvoltaan noin 2 miljardia euroa, joka oli noin 3,4 prosenttia Suomen kokonaistuonnista. Yhdysvallat oli kuudenneksi tärkein tuontimaa. Edellisvuoteen verrattuna luvut ovat pysyneet lähes samoina. Suomen kauppavaihto Yhdysvaltojen kanssa oli selvästi ylijäämäinen (noin 1,6 miljardia euroa).

Suomen palveluviennin kannalta Yhdysvallat on Ruotsin jälkeen toiseksi tärkein markkina-alue. Suomen palveluvienti vuonna 2012 oli 1,1 miljardia euroa ja palvelutuonti Yhdysvalloista 1,7 miljardia euroa.

Suomalaisten suorien sijoitusten virta Yhdysvaltoihin on vaihdellut reippaasti vuosittain, vuonna 2012 virta oli 351 miljoonaa euroa negatiivinen ja vuonna

2013 se oli 159 miljoonaa euroa positiivinen. Suomen Pankin tietojen mukaan suorien investointien kanta Suomesta Yhdysvaltoihin vuonna 2013 oli 9,6 miljardia euroa. Vastaavasti suorien sijoitusten kanta Yhdysvalloista Suomeen vuonna 2013 oli noin 1,3 miljardia euroa. Viime vuoden merkittävimpiä investointiuutisia olivat teknologiayhtiö Googlen ilmoitus lisäinvestoinnista palvelinkeskukseensa Suomessa sekä Microsoftin ilmoitus Nokian puhelinliiketoiminnan ostamisesta.

Terveydenhuollon sektorilla Yhdysvaltojen merkitys on suuri, sillä se kattaa jopa 40 prosenttia globaaleista markkinoista. Presidentti Obaman ajama terveydenhuoltouudistus (Affordable Care Act), tuli voimaan 1.10.2013 ja luo uusia toimintamahdollisuuksia muun muassa lääketeollisuuden ja terveydenhuollon laitteiden kehittämisen saralla.

Yhdysvallat tarjoaa mahdollisuuksia myös energiaalalle ja tätä tukevalle logistiikka-alalle, cleantechteknologialle sekä arktiselle osaamiselle, erityisesti merenkulkuun liittyen. Cleantech-alan kasvusektorit kuten vesi, tuulivoima, bioenergia ja energiatehokkuus avaavat eri osavaltioissa ja metropolialueilla merkittäviä mahdollisuuksia suomalaisten ympäristöystävällisten sekä materiaali- ja energiatehokkaiden ratkaisujen vientiin.

Myös ohjelmistosektorilla on paljon mahdollisuuksia, sillä kysyntä on valtava niin yritysten kuin kuluttajienkin keskuudessa. Suomalaiset innovaatiot ja vahva osaaminen erityisesti mobiilisovellus- ja pelisektorilla sekä alalla kiihtyvä startup-kulttuuri on huomattu myös Yhdysvalloissa. Suomalaisten startup-yritysten määrä Yhdysvalloissa on muutamassa vuodessa kasvanut huimasti. Kun joitain vuosia sitten Piilaaksossa oli hieman yli kymmenen suomalaista startup-yritystä, nyt niiden määrä on jo yli neljäkymmentä. Startupyrityksiä on syntynyt erityisesti ICT-sektorilla, mutta myös luovilla aloilla kehitys on ollut lupaavaa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Puoluerajan ylittävä yhteistyö lisääntynyt liittovaltion sulkemisen jälkeen Poliittisen päätöksenteon jähmeys ja politiikan polarisoituminen ovat leimanneet kongressin työskentelyä vuoden 2013 aikana. Tiukin tilanne syntyi loppuvuodesta 2013, kun liittovaltion hallinto joutui sulkemaan ovensa lähes kuukaudeksi kongressin ollessa kyvytön

sopimaan budjetista. Alkuvuonna 2014 puolueet palasivat neuvottelupöytään ja osoittivat yhteistyökykyä. Kongressi sopi kahden vuoden budjettiratkaisusta sekä valtion velkakaton jäädyttämisestä maaliskuuhun 2015 asti.

Molempien puolueiden edustajien yhteisiä lakialoitteita on tehty muun muassa maahanmuutosta ja

25

Yhdysva llat

Suomen ja Yhdysvaltojen välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

5000

8

4500

7

4000

6

3500 3000

5

2500

4

2000

3

1500

2

1000

1

500 0

2009

2010

2011

2012

2013

0

Lähde: Tullihallitus

aseiden valvonnan tiukentamisesta, mutta talous- sääntyneitä verotuloja ja hyvätuloisten verotuksen politiikan puolella ei ole vireillä merkittäviä yhteisiä kiristämistä samalla, kun menoja leikataan harkitusti. aloitteita. Yleisesti ottaen kongressissa näyttää silti Demokraatit katsovat, että yhteiskunnan on muun jossain määrin vahvistuneen pyrkimys ratkaisujen löy- muassa huolehdittava infrastruktuurista, panostettatämiseen, mitä amerikkalaiset kongressiedustajiltaan va koulutukseen ja tutkimukseen sekä varmistettava Suomesta Yhdysvaltoihin tehdyt suorat odottavat. turvaverkko, mikäsijoitukset edellyttää myös roolia valtiolle.

2009–2013

Kun uudistukset eivät etene Washingtonissa, monet osavaltiot pyrkivät kuitenkin etenemään milj. oman toiNettopääomavirta euroa mivaltansa puitteissa. Tämä on tilanne esimerkiksi liikennesektorilla, jossa rohkaistaan myös public-private–yhteistyötä.

10000 Republikaanien ja demokraattien näkemykset siitä, miten talous saadaan elpymään ja miten edistetään 8900 työpaikkojen syntymistä, poikkeavat huomattavasti toisistaan. Erilaisen lähestymistavan taustalla on 7800 myös filosofinen näkemysero valtion roolista. Republikaanien lähtökohtana on rajoittaa liittovaltion rooli 6700 minimiin. Heidän mielestään liittovaltion menot muodostavat ongelman ytimen, mistä syystä velkaongel5600 man ratkaisu edellyttää menojen reipasta leikkausta.

Verotuksen kiristämisen puolestaan nähdään heiken4500 tävän talouskasvua ja yritysten mahdollisuutta luoda työpaikkoja. Demokraattien lähtökohtana puolestaan on, että velkaongelman ratkaiseminen edellyttää li3400 2300 26

1200

Monet uudistukset odottavat välivaalien yli Sijoituskanta milj. euroa

Kattava verouudistus, jossa verotusta yksinkertaistettaisiin ja veropohjaa laajennettaisiin, saa kannatusta molemmissa puolueissa osana velkaongelman ratkaisua. Samaan aikaan yleisesti kuitenkin tunnustetaan, että käytännössä verouudistuksesta sopiminen on haasteellista. Demokraatit näkevät verouudistuksen keinona lisätä verotuloja, kun taas republikaanit ajavat takaa uudistusta, jossa verotulot eivät lisääntyisi.

Vaikka erilaisten verovähennysten selkeyttäminen saa laajaa kannatusta yleisellä tasolla, niiden poistaminen käytännössä on vaikeaa, koska niihin liittyy paljon erityisintressejä.

Marraskuun välivaaleissa republikaanien arvioidaan säilyttävän enemmistö edustajainhuoneessa. Analyytikoiden mukaan kisa tulee olemaan tiukka erityisesti senaatin puolella, eikä poissuljettuna pidetä, että

Yhdysvallat

Suomesta Yhdysvaltoihin tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

10000 8900 7800 6700 5600 4500 3400 2300 1200 100 -1000

2009

2010

2011

2012*

2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

myös senaatin enemmistö siirtyisi republikaaneille.

Mikäli näin kävisi, helpottaisi tämä todennäköisesti osaltaan lakialoitteiden läpiviemistä. Miten tilanne heijastuisi yhteistyöhön demokraattihallinnon kanssa, jäisi nähtäväksi. Asetelmia myös vuoden 2016 presidentinvaaleihin ryhdytään jo virittämään. Mikäli

demokraatit säilyttävät valta-asemansa senaatissa, jatkunee tilanne pitkälti ennallaan. Leimaa-antavaa erityisesti Obaman toisella kaudella on ollut erilaisten presidentin määräysten kautta eteneminen, kun tilanne kongressissa on ollut vaikea.

Sääntely-ympäristön kehitys Vapaakauppaneuvottelut keskeinen osa Obaman toisen kauden kauppapolitiikkaa Yhdysvallat hakee talouskasvua myös vapaakauppaneuvotteluiden avulla. Obaman toisella kaudella neuvotellaan kahdesta hyvin merkittävästä vapaakauppasopimuksesta. Kahdentoista valtion käymät Tyynenmeren kumppanuussopimuksen (TPP) neuvottelut

ovat edenneet loppuvaiheeseen ja samanaikaisesti EU ja Yhdysvallat neuvottelevat kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP).

Kahdentoista maan käymät neuvottelut Tyynenmeren kumppanuudesta (Trans-Pacific Partnership, TPP) ovat edenneet loppusuoralle. TPP-neuvottelut odotetaan saatavan päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä,

27

Yhdysva llat

mutta neuvottelujen päättämistä voi lykätä presidentin kauppaneuvotteluvaltuuden puuttuminen.

Yhdysvallat haluavat antaa mallin tuleville globaalin kaupan säännöille.

Senaatissa esiteltiin tammikuussa 2014 molempien puolueiden yhteinen lakiesitys kauppaneuvotteluvaltuuden ( Trade Promotion Authority, TPA) myöntämisestä presidentille. Pian kävi kuitenkin ilmi, että demokraattien keskuudessa lain sisällöstä oli erilaisia näkemyksiä, eikä lakiesityksen käsittely ole edennyt.

Republikaanit ovat perinteisesti kannattaneet vapaakauppaa ja siihen liittyen kauppaneuvotteluvaltuutusta, kun taas demokraatit ovat suhtautuneet asiaan epäilevämmin peläten työpaikkojen siirtymistä ulkomaille ja tuontikilpailusta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia kotimarkkinoilla ja haluavat liittää lakiin työmarkkinoiden sopeutustoimenpiteitä. Kauppaneuvotteluvaltuus antaisi hallinnolle valtuuden neuvotella vapaakauppasopimukset (TPP ja TTIP) valmiiksi kongressin antamien ohjeiden mukaan ja kongressi voisi sen jälkeen joko hyväksyä tai hylätä sopimukset, mutta ei esittää neuvottelutulokseen mitään muutoksia. Tämä antaisi Yhdysvaltain kauppakumppanille varmuuden siitä, että vaikeiden kompromissien seurauksena syntyvä neuvottelutulos pitää. Näyttää siltä, että kongressista on löytymässä riittävästi kannatusta myös demokraattien piiristä kauppaneuvotteluvaltuuden myöntämiseen, mutta lain hyväksyntä siirtyy välivaalien jälkeiseen aikaan.

Sääntelyn lähentämisestä on saatavissa suurimmat hyödyt, mutta se on myös osoittautunut haastavaksi neuvotteluaiheeksi. Kansalaiskeskustelussa on esitetty huolia siitä, että sopimus voisi johtaa sääntelyn standardien alenemiseen. Kyse on kuitenkin vain kahden sääntelyjärjestelmän lähentämisestä siten, että esimerkiksi kaksinkertaisista testaus- ja sertifiointivaatimuksista päästäisiin eroon ja kaupan tekniset esteet vähenisivät.

EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppa- ja investointikumppanuus (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP) on historiallinen hanke, jonka avulla on mahdollista merkittävästi lisätä transatlanttista kauppaa ja investointeja sekä edistää palvelusektorin kehitystä. Kaupan vapautuminen vahvistaa talouskasvua ja luo uusia työpaikkoja Atlantin molemmin puolin. TTIP vaikuttaisi myönteisesti myös maailmantalouteen laajemmin. TTIP ei ole perinteinen vapaakauppasopimus, vaan paljon pidemmälle menevä yhteisiin arvoihin perustuva kunnianhimoinen ja laajaalainen sopimus, joka syventäisi entisestään EU:n ja Yhdysvaltojen strategista kumppanuutta ja antaisi ainutlaatuisen mahdollisuuden vaikuttaa myös globaalin kaupan sääntöihin. Neuvotteluissa käsitellään markkinoillepääsyä, sääntelyä ja globaaleja sääntöjä.

Tullit ovat jo nyt alhaisella tasolla EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, mutta kaupan volyymin vuoksi pienetkin alennukset ovat merkityksellisiä. Suurimmat hyödyt tulisivat sääntelyn lähentämisestä ja tullien ulkopuolisten esteiden poistamisesta. Kaupan helpottuminen parantaisi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua transatlanttiseen kauppaan. Korkeatasoisten kaupan sääntöjen avulla EU ja

28

Neuvottelut ovat edenneet viidennelle neuvottelukierrokselle ripeää tahtia. Molempien osapuolten tavoitteena on neuvotella mahdollisimman kattava sopimus. On mahdollista, että neuvottelut voitaisiin päättää vuoden 2015 aikana Ukrainan tilanne ja Venäjä Kauppa- ja taloussuhteiden kehittäminen Venäjän kanssa on ollut yksi Yhdysvaltain Venäjä-politiikan painopisteistä Venäjän WTO-jäsenyyden myötä. Ukrainan tilanteen kärjistyessä uusissa yhteistyöhankkeissa hallintojen välillä ei kuitenkaan ole edetty (esim. neuvottelut kahdenvälisestä investointisuojasopimuksesta) Yhdysvallat on myös kohdistanut pakotteita yksittäisiä venäläisiä henkilöitä ja yrityksiä kohtaan, korostaen tiivistä yhteistyötä EU:n kanssa. Tilanne yhdistettynä jo muutoinkin heikkeneviin talousnäkymiin Venäjällä heijastuu yleiseen ilmapiiriin ja yritysten toimintaedellytyksiin erityisesti uusia investointeja ajatellen. Samalla tilanne korostaa transatlanttisten suhteiden ja TTIP-sopimuksen merkitystä.

Energia- ja ilmastopolitiikka Yhdysvaltojen energiasektorin kehitys on jatkanut nousujohteista suuntaansa. Yhdysvalloista on tullut maailman suurin kaasuntuottaja liuskekaasun tuotannon myötä. Kaasubuumin rinnalla Yhdysvalloista on tulossa myös maailman suurin öljyntuottaja parin vuoden sisällä. Liuskeöljyn tuotanto kasvaa kovaa vauhtia, joskin kääntyy vuonna 2020 laskuun riippumattoman amerikkalaisen Energy Information Administrationin (EIA) ennusteen mukaan. Jos asiaa kysyy vaikkapa PohjoisDakotan öljyntuottajilta, ei ennuste ole sama. Uusia varantoja on löydetty syvemmistä maakerrostumista ja usko tekniikan kehittymiseen on vahva.

Yhdysvalloista on tulossa maakaasun nettoviejä vuoteen 2020 mennessä, ja vuonna 2040 noin 12 % ko-

Yhdysvallat

konaistuotannosta suuntautuisi EIA:n arvion mukaan vientiin. Tästä suurin osa menee putkia pitkin Meksikoon, mutta Yhdysvaltojen odotetaan lisäävän myös nesteytetyn kaasun vientiä. Ukrainan tilanne on lisännyt keskustelua energian ja erityisesti kaasun viennin vapauttamisesta Eurooppaan, mutta käytännössä viennin lisääminen on teknisestikin mahdollista vasta muutaman vuoden päästä, kun uudet vientiterminaalihankkeet konkretisoituvat. Kyseessä on kaupallinen toiminta ja mittavat investoinnit, ja monet yritykset ovat jo solmineet pitkän aikavälin vientisopimukset lähinnä Aasian markkinoille, joilla kaasusta saa paremman hinnan. Osana energiasektorin kehitystä odotuksia kohdistuu myös öljynviennin vapauttamiseen ja 1970-luvulta peräisin olevan vientilupaprosessin uudistamiseen. Maan jalostamo- ja putkikapasiteetti ei ole myöskään riittävä ja vaatii mittavia investointeja, joita voitaisiin viennin lisäämisellä rahoittaa. Viennin lisääminen (erityisesti kaasun osalta) herättää kuitenkin kuluttajien piirissä samalla pelkoa siitä, että energian hinta nousisi Yhdysvalloissa. Viennin lisäämistä saatetaan vastustaa myös tuotantoon liittyvien ympäristönäkökohtien vuoksi.

Kasvava kaasuntuotanto ja kaasun alhainen hinta tuo Yhdysvalloille merkittävän kilpailuedun ja houkuttelee energiaintensiivisen teollisuuden tuotantoa Yhdysvaltoihin. Joidenkin analyytikkojen mukaan kehitys ei samalla kannusta investoimaan uusiutuvaan energiaan, mutta hallinnon tavoitteena on silti kaksinkertaistaa uusiutuvan energian tuotanto ja noin 30 osavaltiossa on hyväksytty uusiutuvan energian standardit. EIA arvioi uusiutuvan energian osuuden kasvavan 12 prosentista 16 prosenttiin sähköntuotannossa vuoteen 2020 mennessä. Tästä suurin osa

on tuulivoimaa, mutta myös puupohjaisen biomassan odotetaan kaksin-, jopa kolminkertaistuvan sekä voimantuotannossa että teollisessa yhdistetyssä voiman- ja lämmöntuotannossa. Aurinkoenergiaan siirtymistä kannustetaan niin ikään.

Ilmastonmuutoksen torjumiseen on panostettu erityisesti Obaman toisella kaudella lisäämällä muun muassa tietoisuutta ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista eri osavaltioissa. Kesäkuun alussa ympäristövirasto EPA antoi pitkään odotetun esityksensä energiavoimaloiden päästöjen rajoittamisesta.

Tavoitteena on myös parantaa energiatehokkuutta erityisesti rakennuksissa ja liikenteessä, sekä rohkaista uusiutuvan energian tuotantoa ja tähän liittyvää koulutusta. Obaman hallinto on myös sitoutunut etsimään globaalitason ratkaisua YK:n ilmastoneuvotteluissa korostamalla suurimpien talouksien roolia ja kansallisella tasolla sitovia toimia.

Kaupanesteet Ulkoministeriön syksyllä 2012 tekemässä kaupanestetutkimuksessa suomalaisyritykset nostivat Yhdysvaltojen kohdalla esiin muun muassa paikallisia suosivat tekniset tuotemääräykset, kotimaisuusvaatimukset (kuten Jones Act) sekä teollis- ja tekijänoikeudet ja patentteihin liittyvät ongelmat.

Yhdysvaltojen kauppaedustajan toimisto julkisti huhtikuun lopussa vuosittaisen Special 301 -raportin, jossa tarkastellaan muiden maiden teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tasoa. Suomi pysyy edelleen tarkkailulistalla (Watch list) viisi vuotta sitten käyttöönotetun lääkkeiden viitehintajärjestelmän takia.

Yleisarvio Yhdysvaltojen taloudessa on merkkejä talouskasvun kiihtymisestä, vaikka alkuvuoden talousluvut olivat vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi pettymys. Maan energiasektorin kehitys on jatkunut huimana ja erityisesti liuskekaasun tuotanto ja kaasun alhainen hinta tarjoaa yrityksille kilpailuedun ja houkuttelee teollista tuotantoa takaisin Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen odotetaan myös lisäävän energianvientiään lähivuosina, mutta tähän liittyy vielä monta taloudellista ja poliittista epävarmuustekijää.

EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta ovat edenneet viidennelle neuvottelukierrokselle. Molempien osa-

puolten tavoitteena on laaja-alainen sopimus, jonka suurimmat hyödyt tulevat sääntely-yhteistyön kautta.

Suomen kauppataseen ylijäämä Yhdysvaltojen kanssa muodostaa kokonaiskauppataseessa myönteisen elementin. Transatlanttiset neuvottelut tarjoavat mahdollisuuden parantaa suomalaisyritysten markkinoillepääsyedellytyksiä ja houkutella amerikkalaisten investointeja Suomeen. Yhdysvaltain kasvavat markkinat tarjoavat suomalaisyrityksille mahdollisuuksia muun muassa terveydenhuollossa, energia- ja logistiikka-alalla sekä cleantech-sektorilla. Myös ICT-sektorin ja luovien alojen osaamiselle on kysyntää.

29

Kanad a

KANADA Pääkaupunki ..............................................................................................................Ottawa Väkiluku.......................................................................................................34,8 milj (2014) BKT................................................................................................................11825 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 43 100 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................1,6 % Inflaatio ..........................................................................................................................1,0 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 1,7 % | 28,4 % | 69,9 % Työttömyysaste ...........................................................................................................7,1 % Kaupungistumisaste .....................................................................................81 % (2010) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,911 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Maailman toiseksi suurin valtio, korkeasti koulutettu ja vauras Kanada tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja on monella tapaa luonteva kumppani suomalaisyrityksille. Kanadan talous on kääntymässä kasvuuralle, jo kuluvalle vuodelle on luvassa reilun kahden prosentin kasvua. Arktisten alueiden merkityksen kasvu on täällä silmiinpistävää. Kanada on myös Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 2013-2015.

Korkeatasoisen arktisen osaamisemme tunnetuksi tekeminen Kanadassa on lähivuosien keskeisimpiä tehtäviä. Euroopan unionin ja Kanadan väliset neuvottelut kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta (CETA) ovat loppusuoralla. Tällä hetkellä arvioidaan sopimuksen tulevan voimaan vuoden 2015 lopussa tai 2016 alussa. Sopimus ei tule pelkästään merkittävästi laskemaan tullitasoa EU:n ja Kanadan välisessä kaupassa, vaan se tulee aidosti luomaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia niin palveluissa kuin investoinneissakin.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvun odotetaan hieman kiihtyvän Kanadassa kuluvana ja ensi vuonna. Viime vuonna täällä jäätiin 1,7 prosentin kasvulukuihin. Globaalit olosuhteet vaikuttivat merkittävästi ulkomaankaupasta vahvasti riippuvaiseen Kanadaan. Yhdysvaltain kysynnän odotettua hitaampi piristyminen ja kanadalaisten yritysten kilpailukykyyn liittyvät haasteet pitivät osaltaan kasvuluvut maltillisina. Syynä siihen, että viime vuonna jäätiin yhä alle kahden prosentin bruttokansantuotteen kasvun olivat osittain Albertan provinssin tuhoisat tulvat ja Quebecin rakennus- ja infrastruktuurisektorin pitkäaikaiset lakot.

Tälle vuodelle valtiovarainministeriö ennustaa maan bruttokansantuotteen kasvavan 2,3 prosentin vauhtia ja seuraavana vuonna 2,5 prosenttia. Kanadan keskuspankki arvioi kasvun yltävän jo tänä vuonna 2,5 prosenttiin. Kuten lähes aina, Kanada odottaa talouskasvulleen vetoapua Yhdysvalloilta. Myös kotimaisen

kysynnän kasvuun uskotaan. Kasvuvauhdin vaatimattomuus alkuvuonna selitetään molempien maiden osalta poikkeuksellisen ankaralla talvella. Kun talvi taittuu kevääksi, alkaa kasvuvauhtikin kiihtyä.

Inflaatiovauhdin odotetaan hiukan kiihtyvän: 1,5 prosenttiin kuluvana vuonna ja 2015 lähestyttäisiin jo kahden prosentin rajaa (1,9), minkä odotetaan johtavan hiljalleen myös korkotason nousuun. Kanadan keskuspankin ohjauskorko tulee pääjohtajansa Stephen Polozin mukaan säilymään vielä ainakin vuoden yhdessä prosentissa. Ohjauskoron kannalta kriittisenä pidetty kahden prosentin inflaatioraja ylittyy hänen mukaansa aikaisintaan ensi vuoden lopussa tai 2016 alussa. Koronnoston edellytyksenä on Polozin mukaan, sekä talouskasvun että inflaatiovauhdin samanaikainen riittävä kiihtyminen. Toisaalta koronnostoa hillitsevänä tekijänä tulee säilymään kotitalouksien velkaantuminen, vaikka siitä on nähtävillä jo taittumi-

Petri Kruuti toimii ministerineuvoksena ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Ottawan suurlähetystössä.

30

Vienti milj. euroa

Ka nada 1,6

1000 900

sen800 merkkejä. Esimerkiksi kotitalouksien säästämisaste nousi viime vuonna 5,2 prosenttiin, mikä on korkein 700 lukema yli neljään vuoteen.

600

1,4 pankkeihin kuuluvaa rahalaitosta arvioi Kanadan dol1,2 larin arvon heikkenevän pikemminkin alle 90 senttiin.

Ulkomaankauppa ja investoinnit

1,0

Kanadan 500 vientiteollisuus on alkanut pikkuhiljaa hyö0,8 tyä siitä, että maan dollarin on annettu vajota noin Ulkomaankaupan kokonaismäärää vertailtaessa Ka400 maakymmenen prosenttia suhteessa Yhdysvaltain dolla- nada on kahdeksanneksi suurin kauppamahti 0,6 300Kanadan kokonaisvienti kasvoi 2013 hiukan yli ilmassa. Vastaavasti Kanada on maailman 11. suurin riin.

0,4 kaksi 200prosenttia edellisvuodesta, tälle vuodelle odote- talous. Sen kokonaisvienti kasvoi vuonna 2013 lähes taan juuri heikentyneestä omasta dollarista johtuen 20 miljardilla dollarilla edellisvuodesta ja käytännössä 0,2 100 suurempaa kasvua. Myös tuontiluvut suurenivat yli melkein saavutti taantumaa edeltäneen vuoden 2008 0,0 prosentilla edellisvuodesta. Sen ennustetaan hieman tason. Viennin kasvu tuli kokonaisuudessaan Yhdysval0 2009 2012 Kokonaisvienti 2013 oli viime vuonna palauttavan kadonnutta arvoaan2010 kuluvan vuoden2011tojen viennin kasvusta. aikana: Yhden Kanadan dollarin keskihinnaksi odo- 477,4 miljardia dollaria (308,5 miljardia euroa). tetaanLähde: 93-94Tullihallitus senttiä. Toisaalta kaksi maan johtaviin

Suomesta Kanadaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1800 1600 1400 1200 1000 800 600 500 300 100 -100

2009

2010

2011

2012*

2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

Suomen ja Kenian välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

31

Kanad a

Suomen ja Kanadan välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

1000

1,6

900

1,4

800

1,2

700 600

1,0

500

0,8

400

0,6

300

0,4

200

0,2

100 0

2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

Kokonaistuonti kasvoi viime vuonna vähän yli kym- prosentilla edellisvuodesta. Yhdysvallat oli totutusti menellä miljardilla Suomesta dollarilla edellisvuodesta, päätyylivoimaisesti suurin investoija 51,5 prosentin osuuKanadaan tehdyt suorat sijoitukset en 486,8 miljardiin dollariin (314,5 miljardia euroa). della. Sen investoinnit kasvoivat edellisvuodesta yli 15 2009–2013 Kauppataseen vajetta Kanada kuroi edellisvuodesta miljardilla. Toinen vahva investoija Alankomaat kassiten, että tasapainosta ollaan nyt vajaan 7,5 mil- vatti yhä investointejaan ja sen osuus kaikista KanaNettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa jardin dollarin päässä. Vienti Yhdysvaltoihin on noin daan tulevista investoinneista on jo lähes kymmenen 75 prosenttia kokonaisviennistä. Vastaavasti tuonti prosenttia (9,7). Kansantalouden koko huomioiden Yhdysvalloista kipusi reilusti yli 60 prosenttiin koko- hollantilaisinvestointien osuus on todella korkea. Seu1800 naistuonnista. raavatkin sijat menevät EU-maille: Iso-Britannia 8,6 prosenttia ja Luxemburg 3,9 prosenttia. Niiden jälkeen 1600 Euroopan unionin jäsenmaiden osuus Kanadan ko- tulee Sveitsi 3,4 prosentin osuudella. Kuudenneksi konaisviennistä putosi alle kahdeksaan prosenttiin suurin investoija Kanadaan on Japani (2,8 prosenttia) 2013. Huomionarvoista on, että Kanadan viennistä jättäen taakseen niin Ranskan (2,3 prosenttia) kuin 1400 EU-alueelle peräti 40 prosenttia suuntautuu - sil- Saksan ja Kiinankin, joiden prosenttiosuus jää juuri le yhteisestä historiasta läheiseen - Iso-Britanniaan. alle kahteen.

1200 Vastaavasti EU:n osuus Kanadan kokonaistuonnista on lähes kymmenen prosenttia. EU:n ja Kanadan vä- Kanadalla on selvästi negatiivinen investointitase 1000 liseen kauppavaihtoon on odotettavissa merkittävää kuten Suomellakin. Kanadasta investoitiin ulkomaillisäystä, kun loppusuoralla olevat neuvottelut katta- le vuonna 2012 lähes 80 miljardia dollaria enemmän 800 talous- ja kauppasopimuksesta (CETA) saadaan kuin muista maista investoitiin sinne. Investointien vasta kokonaismäärä oli 711,6 miljardia Kanadan dollaria päätökseen ja allekirjoitettua.

600 (460 miljardia euroa). Tämä merkitsi 5,5 prosentin kasUlkomaisten investointien kanta oli 633,9 miljardia vua edellisvuodesta. Vastaanottavista maista tärkein Kanadan dollaria (n. € 409,6 mrd) vuonna 2012. In- oli luonnollisesti Yhdysvallat, vähän yli 40 prosentin 500 vestoinnit kasvoivat lähes 35 miljardilla eli yli viidellä osuudella. Lähes neljännes Kanadan ulkomaaninves300 100

32

-100

Ka n a d a

toinneista suuntautui EU-alueelle, käytännössä puolet näistä Iso-Britanniaan (12,2 prosenttia). Investoinnit Suomeen olivat todella vaatimattomat, 0,02 prosentin luokkaa. Huomattavana investointikohteena säilyy vuodesta toiseen Karibian alue, jonne suuntautuu lähes viidennes kanadalaisinvestoinneista, tärkeimpinä kohteina Barbados ja Caymansaaret. Vertailun vuoksi kaikki Etelä- ja Keski-Amerikan maat vastaanottivat 2012 yhteensä vain vajaat kuusi prosenttia kaikista Kanadan ulkomaan investoinneista. Japani ja Kiinakin joutuivat tyytymään alle prosenttiin kanadalaisinvestoinneista; Etelä-Korean ja Intian vastaanottaessa niitä vieläkin vähemmän.

Haasteena Kanadan vähäiset suorat investoinnit Suomeen

Suomen ja Kanadan välinen kauppavaihto – vientimme kolminkertainen tuontiin verrattuna

Kanadan investoinnit Suomeen jatkavat vaatimattomalla tasolla vuodesta toiseen. Suomen pankin ennakkoarvion mukaan viime vuonna jäätiin edellisvuoden tapaan reilusti alle sadan miljoonan euron, 82 miljoonaan. Statistics Canadan mukaan maa investoi Norjaan noin 30 kertaa enemmän kuin Suomeen sekä Ruotsiin ja Tanskaan kumpaankin lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Suomeen. Aavistuksen Suomea enemmän investointeja onnistui houkuttelemaan jopa 300.000 asukkaan Islanti. Kanadalaiset kaivosalan yritykset ovat oikeastaan ainoita, jotka sijoittivat Suomeen. Kanadalaisia kaivosalan yrityksiä Suomessa ovat mm. kullantuottajayritys Agnico-Eagle, kaivosja metallialan yritykset Inmet ja First Quantum Minerals. Muista yrityksistä tunnetuin lienee monialayhtiö Bombardier.

Suomen vienti kasvoi tullin virallisen tilaston mukaan viime vuonna noin neljänneksellä edellisvuodesta, kohoten noin 740 miljoonaan euroon. Vienti koostui pääosin koneista, laitteista, kuljetusvälineistä sekä huomattavassa määrin myös öljynjalostusteollisuuden tuotteista. Öljytuotteiden osuus kokonaisviennistä on kolmanneksen luokkaa. Edelleenkin on hyvä huomata, että esimerkiksi peliteollisuuden merkittävä vienti Kanadaan ei näy lainkaan tavaranvientiluvuissa. Suomen tuonti Kanadasta jatkoi selvää laskuaan. Se pieneni peräti 30 prosenttia vuodesta 2012, ollen kokonaisarvoltaan enää 247 miljoonaa euroa. Keskeiset tuoteryhmät ovat tuonnissakin koneet ja laitteet, kuljetusvälineet sekä poltto- ja voiteluaineet sekä malmit ja mineraalit.

Suomalaisyritysten suorat investoinnit Kanadaan kasvoivat viime vuonna Suomen pankin ennakkoarvion mukaan noin 15 prosenttia edellisvuodesta, päätyen 1,74 miljardiin euroon. Keskisinä kohdetoimialat olivat edelleen kemianteollisuus, metsä- ja puunjalostusteollisuus, IT-sektori sekä uudempina aloina muun muassa bioenergia ja uusiutuvat energiamuodot sekä myös terveydenhoito. Suurimmat suomalaisyritykset Kanadassa ovat Kone, Metso, Neste-Oil, Wihuri, StoraEnso, Kemira, Nokia sekä Outotec.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne – liittovaltion budjetti ylijäämäiseksi 2015 vaaleihin mennessä Pääministeri Stephen Harperilla käynnistyy toukokuussa jo yhdeksäs vuosi konservatiivihallituksen johdossa.

Enemmistöhallituksena konservatiivit ovat johtaneet Kanadan liittovaltiota jo kolme vuotta, eikä puolueen vahvalla miehellä Harperilla ole aikomustakaan hellittää otettaan vallan kahvasta. Hänen talouden ja kauppapolitiikan asiantuntemustaan ei kukaan kiistäkään.

määrätietoisena itsenäisen ja riippumattoman Ukrainan puolestapuhujana. Välittömästi Krimin Venäjään liittämisen jälkeen Harper vieraili Kiovassa ensimmäisenä G7-valtion johtajana. Äänestäjäryhmänäkään Kanadan ukrainalaisvähemmistö ei ole aivan vähämerkityksinen – Kanadassa on Ukrainan ja Venäjän jälkeen eniten ukrainalaisia, noin 1,3 miljoonaa.

Konservatiivit hakevat vaalimenestystä onnistuneella talous- ja kauppapolitiikallaan. Puolue on tehnyt ennakkoluulottomia ratkaisuja; vuosikymmenet ansiokkaasti Kanadan kehitysyhteistyötä hallinnoinut virasto CIDA yhdistettiin viime vuonna maan ulko- ja ulkomaankauppaministeriöön. Parin viime vuoden aikana Harper on aktivoitunut myös perinteisessä ulkopolitiikassa. Viime viikkoina Harper on profiloitunut

Mielipidemittauksissa Harperin edelle on kuitenkin kiilannut Kanadan takavuosien tunnetuimman valtiomiehen, moninkertaisen pääministerin Pierre Trudeaun poika Justin, joka valittiin vuoden 2011 vaaleissa täydellisesti romahtaneen liberaalipuolueen johtoon.

Voittaa edellä mainituista kumpi tahansa, niin Kanadan vapaakauppaa suosiva politiikka ei muutu. Tämän hetken toiseksi suurimman puolueen, sosiaalidemo-

33

Kanad a

kraattisen NDP:n nousua suurimmaksi puolueeksi pidetään tällä hetkellä epätodennäköisenä.

Liittovaltion budjetti lähes tasapainossa Viimeisen taloustaantuman (2008) myötä reippaasti alijäämäiseksi muuttuneen liittovaltion budjetin tasapainottaminen on edennyt tarkalleen pääministerin ja luottomiehensä, valtiovarainministeri Jim Flahertyn hiomassa aikataulussa. Hän joutui hieman jarruttelemaan, ettei jo 2014-15 liittovaltion tulo- ja menoarvioesitys ”lipsahda” ylijäämäiseksi. Sellainen budjetti kun on tarkoitus julkistaa vasta ensi helmikuussa, sopivasti juuri vaalien alla, ne pidetään luultavimmin lokakuussa 2015. Eräiden asiantuntijatahojen, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston, mielestä budjettitasapainoon saatettiin kiiruhtaa tarpeettoman nopeasti.

Olisiko sittenkin kannattanut jättää tilaa finanssipoliittiselle elvytykselle ja lykätä parilla vuodella tasapainon saavuttamista?

Kanadan liittovaltion budjettiesityksen 2014-15 loppusumma on 279,2 miljardia Kanadan dollaria (181,6 miljardia euroa). Budjettialijäämä on enää 2,9 miljardia Kanadan dollaria (1,9 miljardia euroa). Vuotta aikaisemmin miinuksella oltiin 17 miljardia dollaria. Budjettialijäämä on vähentynyt tasaisesti huippuvuodesta 2009-10 (vaje 55,6 miljardia Kanadan dollaria). Liittovaltion velka tulee kuluvana budjettivuonna olemaan 32 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tavoitteena on puristaa velan osuus asteittain 25 prosenttiin.

Valtiovarainministeriön tämän hetken laskelmissa arvioidaan jo seuraavan liittovaltion budjetin (2015-16) ylijäämäksi 6,4 miljardia Kanadan dollaria (4,2 miljardia euroa). Eräiden provinssien kuten Ontarion ja Quebecin budjettien tasapainottaminen vaikuttaakin haastavammalta. Liittovaltio on asettanut esimerkiksi

suurimmalle provinssille, Ontariolle tavoitteeksi budjettivuoden 2017-18. Viime budjettivuonna Ontarion budjetin alijäämä oli noin 10 miljardia dollaria. Sitä vastoin Albertassa, Brittiläisessä Kolumbiassa sekä kaikissa kolmessa territoriossa budjetit ovat jo tasapainossa. Saskatchewanissa on jo ylijäämä.

Kanadan liittovaltion budjetissa linjana säilyy yksityisen sektorin toimintaedellytysten vahvistaminen uusien työpaikkojen synnyttämiseksi. Viime vuoden työllisyyskehitys oli pettymys, sen kasvuvauhti oli vaatimattominta sitten vuoden 2009. Tälle vuodelle odotetaan parannusta. Viime vuoden työttömyysaste 7 prosenttia on tarkoitus pudottaa tänä vuonna 6,8 prosenttiin ja ensi vuonna 6,6 prosenttiin. Hallituksen tavoitteena on työttömyyden laskeminen 6,2 prosenttiin vuoteen 2018 mennessä. Erityisesti Itä-Kanadan meriprovinssien yli kymmenen prosentin työttömyysluvut pitäisi saada alenemaan. Albertassa ja Saskatchewanissa vallitsee käytännössä jo nyt täystyöllisyys, työttömyysprosentti näissä molemmissa on vain hiukan päälle neljän.

Työllisyyden parantamiseen, nuorten kouluttamiseen ja sen jälkeisen työelämään siirtymisen helpottamiseen, onkin budjetissa kiinnitetty erityistä huomiota.

Korostetaan ammatti- ja opistoasteen koulutuksen merkityksen ja arvostuksen lisäämistä, yhteiskunnan toiminnan kannalta moniin tärkeisiin ammatteihin valmistutaan juuri niistä. Erityisesti vahvan kasvun Länsi-Kanadassa on pulaa monien eri alojen ammattitaitoisesta työvoimasta. Yliopistojen yliarvostusta halutaan osaltaan hillitä. Täällä on esitetty jopa arvioita, että Kanadassa on suhteellisesti ottaen liikaa yliopistotason koulutuksen omaavia. Viitataan mm. Saksaan, jossa työikäiseen väestöön suhteutettuna heitä olisi lähes puolet vähemmän. Ammattikouluissa opiskelevat saatetaan uudessa budjetissa valtion tukemien opintolainojen piiriin.

Sääntely-ympäristön kehitys Kanada ahkeroi vapaakauppaneuvotteluissa laajalla rintamalla – tuloksetkin alkavat näkyä Vientivetoinen Kanada on, vuodesta 2006 saakka valtaa pitäneen konservatiivihallituksen johdolla, panostanut ulkomaankauppansa vahvistamiseen. Tärkeä osa sitä ovat vapaakauppaneuvottelut. Tällä hetkellä Kanadalla onkin käynnissä yli 20 neuvotteluprosessia. Viime kuukausina on muutamia erittäin merkittäviä neuvotteluja onnistuttu saattamaan päätökseen tai ainakin loppusuoralle. Suomen kannalta ylivoimaisesti merkittävin on

34

tietenkin Euroopan unionin ja Kanadan välinen sopimus kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta (Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA).

Toukokuussa 2009 käynnistyneet CETA-neuvottelut johtivat viime lokakuussa siihen, että EU ja Kanada kykenivät saavuttamaan poliittisen yhteisymmärryksen sopimuksen keskeisistä elementeistä. Tätä kirjoitettaessa (maaliskuu 2014) on kuitenkin yhä pieni osa sopimuksen teknisistä yksityiskohdista avoinna. Realistinen tavoite on, että tämä tekninen työ saadaan

Ka n a d a

päätökseen kuluvan vuoden aikana. Oikeudellisen tarkastuksen jälkeen sopimus parafoidaan. Sopimukselle tarvitaan EU:n jäsenvaltioiden hyväksynnän lisäksi Euroopan parlamentin hyväksyntä. Tavoitteena on, että sopimus tulisi voimaan vuoden 2015 lopulla tai 2016 alussa. Kanadan puolelta liittovaltiolla on yksinomainen toimivalta solmia kansainvälisiä sopimuksia kuten CETA-sopimus. Erityisen tärkeää kuitenkin on ollut, että Kanadan provinssit otettiin liittovaltion toimesta mukaan neuvotteluihin alusta alkaen. Sitouttaminen on kantanut hedelmää ja provinsseilta on saatu hyvissä ajoin poliittinen sitoumus siitä, että ne panevat osaltaan täytäntöön CETA-sopimuksen määräykset omilla toimialueillaan. CETA-sopimuksen rinnalla neuvotteluosapuolet päivittävät myös vuodesta 1984 voimassa olevaa puitesopimusta.

CETA lisää merkittävästi EU:n ja Kanadan välistä tavara- ja palvelukauppaa Riippumattomien tutkimusten mukaan CETA:n arvioidaan voimaan tultuaan lisäävän Euroopan unionin ja Kanadan välistä tavara- ja palvelukauppaa 23 prosentilla eli yli 25 miljardilla eurolla vuositasolla. Vastaavasti sopimuksen odotetaan kasvattavan EU:n bruttokansantuotetta vähintään 12 miljardilla vuodessa.

Sopimus ei tule pelkästään merkittävästi laskemaan tullitasoa EU:n ja Kanadan välisessä kaupassa vaan se tulee aidosti luomaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia palveluissa ja myös investoinneissa. Tavarakaupan osalta tuontitullit poistetaan käytännöllisesti katsoen kokonaan määrätyn ajan kuluessa. Muutamat poikkeukset koskevat lähinnä laivoja ja moottoriajoneuvoja, joiden kohdalla ollaan päätymässä 3-7 vuoden siirtymäaikoihin.

Kanada ja Etelä-Korea yhteisymmärrykseen vapaakauppasopimuksesta Kanadalle sopimus Etelä-Korean kanssa on ensimmäinen vapaakauppasopimus Aasian markkinoilla. Maaliskuussa 2014 maat pääsivät yhteisymmärrykseen kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen solmimisesta. Ottawassa oli hyvin tiedossa, että USA:lla ja EU:lla on jo vapaakauppasopimukset Etelä-Korean kanssa, mikä myös osaltaan vauhditti sopimukseen pääsemistä. Etelä-Korea on Kanadan kolmanneksi suurin kauppakumppani Aasian valtioista Kiinan ja Japanin jälkeen. Erityisesti sopimuksesta hyötyy Tyyneen mereen rajoittuva Brittiläinen Kolumbia. Viime vuosina nimenomaan sen maataloussektori mukaan lukien viiniteollisuus ovat kärsineet sopimuksen puutteesta.

Yleisemminkin Kanadan maataloussektori ja kalateol-

lisuus sekä myös metsäteollisuus tulevat hyötymään sopimuksesta. Eniten sopimuksesta huolissaan ollut Kanadan autoteollisuus tulee hiukan menettämään myyntiosuuksiaan omilla kotimarkkinoillaan. Tyynenmeren alue on tärkeä Kanadalle. Erityisesti maan liike-elämän vaatimuksista johtuen, Kanada liittyi vuoden 2012 lopulla neuvotteluprosessiin Tyynen meren kumppanuussopimuksesta (Trans-Pacific Partnership, TPP). TPP:n rinnalla Kanada käy myös vapaakauppaneuvotteluja Japanin ja Intian kanssa.

Kauppakiistat WTO:ssa Maaliskuussa 2014 Kanadalla oli Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa meneillään yhteensä 50 tapausta. Tapausten määrä on säilynyt samana edelliseen vuoteen verrattuna. Kanada on nostanut 33 tapausta.

Niistä 15 oli nostettu Yhdysvaltoja sekä 9 Euroopan unionia vastaan sekä yhteensä viisi Aasian johtavia talouksia vastaan. Kanada on vastaajana 17 tapauksessa, joista Euroopan unioni on nostanut kuusi, USA viisi ja Brasilia kolme.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys Tavara- ja palvelukaupan sääntely Kanadassa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia sen enempää tavara- kuin palvelukaupankaan sääntelyssä. Muutoksia tulee sitä mukaa, kun Kanadan solmimat uudet tai päivitettävät vapaakauppasopimukset astuvat voimaan ml. juuri edellä mainitut CETA ja Etelä-Korea. CETA poistaa siirtymäaikojen jälkeen mm. Kanadan laivoihin kohdistamat korkeat tullit. On myös arvioitu, että noin puolet CETA:n hyödyistä tulisivat palvelujen kaupan vapauttamisesta.

Kanadan liittovaltion tavarakauppaan kohdistamat tullit ovat varsin alhaiset. Sitä vastoin maataloustuotteiden tulli on korkeampi, yhä keskimäärin 22 prosenttia. Eräisiin tuotteisiin kuten maitojalosteisiin kohdistuu myös tuontikiintiöitä. Niiden ulkopuolella tuotuihin voi kohdistua jopa lähes 160 prosentin tulli.

Ensi vuoden alusta lukien Kanada poistaa kaikkiaan 72 korkeamman tulotason valtiolta suosituimmuusaseman tariffien osalta (Canada´s General Preferential Tariff, GPT). Luonnollisesti kaikki G20-valtiot sekä myös Kiina sisältyvät tuohon joukkoon.

Niin provinssien kuin Kanadan liittovaltion toimesta säädellään työvoiman liikkuvuutta yhä monin tavoin.

Työnantajat voivat kuitenkin palkata tilapäisesti ulkomaista työvoimaa sitä varten kehitetyn erityisen

35

Kanad a

ohjelman perusteella (Temporary Foreign Worker Program, TFWP). Työnantajien on pystyttävä selvittämään, ettei Kanadassa ole saatavilla sopivaa henkilöstöä. Pyytämällä maahanmuuttoministeriön alaiselta Service Canada Centreltä työmarkkinoiden kanta eli LMO (Labour Market Opinion) varmistetaan, ettei ulkomaisen työvoiman palkkaamisella ole kielteisiä vaikutuksia paikallisille työmarkkinoille. EU-maiden osalta CETA tulee tarjoamaan puitteet ammatillisen pätevyyden vastavuoroiselle tunnustamiselle esimerkiksi insinöörien ja arkkitehtien osalta. Lisäksi se tulee helpottamaan yritysten johtohenkilöstön sekä asiantuntijoiden väliaikaisia siirtoja EU:n ja Kanadan välillä.

Investointien ja pääomaliikkeiden sääntely Kaikesta huolimatta Kanada kuuluu liiketoiminnan kannalta maailman ongelmattomimpiin maihin. Sen investointitase on viime vuosina kääntynyt negatiiviseksi. Tästäkin syystä Kanada pyrkii aktiivisesti saamaan maahan lisää ulkomaisia investointeja. Se rajoittaa kuitenkin edelleen ulkomaisia investointeja esimerkiksi televiestinnässä sekä lentoliikenteessä.

Ulkomaalaisomistusta, jossa ostajana on valtionyhtiö, koskevia säännöksiä tiukennettiin 2012. Mikäli kaupan arvo ylittää 300 miljoonaa Kanadan dollaria ( 200 miljoonaa euroa), vaatii se aina hallituksen hyväksynnän. Kanadan ja EU:n välinen CETA-sopimus edistää voimaantullessaan kestävää taloudellista kehitystä tukevia sijoituksia helpottamalla investointien markkinoillepääsyä ja toisaalta vahvistamalla laillisesti tehtyjen sijoitusten oikeusvarmuutta.

Yleinen sääntely-ympäristö Kanadan liittovaltio laatii koko valtion kattavia linjauksia ja sillä on yksinomainen toimivalta solmia kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät kuitenkaan sido provinsseja. Monet talouden kannalta kiinnostavat kysymykset kuten vaikka maatalous, luonnonvarat ja julkiset hankinnat ovat pitkälti provinssien toimivallassa, mikä merkitsee suojattuja markkinoita. Ulkomaalaisilla yrityksillä ei silti yleensä ole suuria huolenaiheita Kanadassa, sillä protektionistisia toimia ei juurikaan ole pantu täytäntöön. Kuitenkin juuri provinssien vahvasta asemasta johtuen on ollut erittäin tärkeää, että niiltä on saatu poliittinen sitoumus panna täytäntöön EU:n ja Kanadan välisen CETA-sopimuksen määräykset omilla toimialueillaan. Erityisesti julkiset hankinnat, tekniset normit ja maantieteelliset merkinnät kun ovat provinssien toimivallassa. Suomalaisten yritysten kohtaamat kaupanesteet ovat liittyneet lähinnä kaupan teknisiin standardeihin, tullitariffeihin, erilaisiin maksuihin, verolainsäädäntöön sekä henkilöiden liikkuvuuteen. Silti poliittisesti kehittyneessä ja vakaassa maassa kuten Kanadassa kauppaan ja investointeihin liittyvät standardit ovat jo nykyisin hyvin samankaltaisia kuin vaikkapa Suomessa. CETA:n myötä Suomen ja Kanadan väliselle kaupalle luodaan entistä myönteisemmät edellytykset kehittyä. Kannattaa myös muistaa, että jo nyt suomalaisyritykset pääsevät hyödyntämään täkäläisiä vientitukia kuten vientiluottoja ja vientitakuita.

Yleisarvio Joskus tuntuu siltä, että Suomelta on jäänyt Kanada hiukan katveeseen. Sen tarjoamaa potentiaalia ei ole kyetty täysin hyödyntämään. Näin siitäkin huolimatta, että Kanadalla näyttäisi olevan meidän kannaltamme monia luotettavan ja turvallisen kauppakumppanin ominaisuuksia: Se on oikeusvaltio, jolla on kanssamme yhteinen arvopohja sekä vakaa, demokraattinen ja moniarvoinen yhteiskunta. Yksi koko ajan merkittävämmäksi muodostuva yhteinen nimittäjä välillämme ovat arktiset alueet. Kanadalla on valtavat luonnonvarat, maailman kolmanneksi suurimmat tunnetut öljyvarat – maakaasureservejä unohtamatta – korkeasti koulutettu väestö sekä vahvaa yrittäjähenkisyyttä.

Yhdysvaltain markkinoille voi myös olla helpompaa ponnistaa Kanadan kautta.

36

Kanadan monien mahdollisuuksien energiasektori on niin Suomen kuin koko Euroopankin hyvä huomioida nykytilanteessa. Kanadalla on meneillään monta merkittävää öljyputkihanketta, joista yksi suuntautuu Albertan öljyhiekkakentiltä Itä-Kanadaan, mikä aikanaan mahdollistaisi öljytoimitukset myös Eurooppaan. Tämä hanke on vasta suunnitteluvaiheessa.

Suomalaiset ovat olleet yli sadan vuoden ajan rakentamassa tätä mittasuhteiltaan miltei käsittämättömän laajaa maata. Moni suomalainen tunnettu suuryritys on vuosien varrella jalkautunut Kanadaan. Nyt olisi PK-yritysten vuoro. Ensimmäiset ovat jo tulleet. Tekes ja VTT ovat viitoittaneet tietä aktiivisella panoksellaan Suomen ja Kanadan väliseen innovaatio- ja teknologiayhteistyöhön. Omalta merkittävältä osaltaan PK-yritysten kynnystä tulee madaltamaan viimeinkin

Ka n a d a

loppusuoralle saatetut neuvottelut Euroopan unionin ja Kanadan välisestä kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta CETA:sta. Sopimus astunee voimaan ensi vuoden lopulla tai vuoden 2016 alussa.

Arktinen osaaminen kuuluu Suomen ehdottomiin vahvuuksiin. Juuri Kanadassa olisi lähes rajattomat mahdollisuudet sen hyödyntämiseen. Kanadan hallitus pyrkii omassa arktisessa strategiassaan määrätietoisesti kehittämään arktisia alueitaan sekä parantamaan siellä asuvien ihmisten elinolosuhteita. Ne ovat tunnetusti todella haastavat. Arktinen Kanada on harvaan asuttu ja vastaa kooltaan yli kymmentä Suomea.

Sen infrastruktuuri, erityisesti liikenneyhteydet ovat puutteelliset tai niitä ei ole lainkaan. Sama pätee laajoilla alueilla myös tietoliikenneyhteyksiin. Jäänmurtajat, jäävahvisteiset alukset ja moninaiset arktisissa merioloissa toimivat laitteet kiinnostavat kanadalaisia. Myös öljyntorjuntaosaamisemme on noteerattu.

Aloja, joilla suomalaisyrityksillä on myös hyviä mahdollisuuksia Kanadassa, ovat esimerkiksi energia ml. jätteiden hyötykäyttö ja kaukolämpö, cleantech, kaivosteollisuus ml. green mining, vesiteknologia, metsätalous, nanoteknologia, terveydenhuollon palvelut, yleisemminkin ICT-pohjaiset palvelut sekä peliteollisuus.

37

Brasilia

BRASILIA Pääkaupunki ..............................................................................................................Brasília Väkiluku.......................................................................................................203 milj. (2014) BKT..................................................................................................................2190 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 12 100 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,5 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,2 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 5,5 % | 26,4 % | 68,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................5,7 % Kaupungistumisaste .....................................................................................87 % (2010) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,730 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Brasilian talouden pidemmän aikavälin kasvunäkymät ovat hyvät, vaikka kasvu on jäänyt viimeisten vuosien aikana potentiaalin alapuolelle, keskimäärin alle kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Investointiaste on pysytellyt suurelle kehittyvälle taloudelle alhaisella tasolla. Tämä johtuu niin alhaisesta säästämisasteesta kuin hallituksen tempoilevasta politiikasta ja nyttemmin myös vaalivuoden 2014 tuomasta talouspolitiikan muutoksen odotuksesta. Talouskasvun odotetaan kuitenkin kiihtyvän vuoden 2014 lopulta alkaen. Reaaliansioiden suotuisa kehitys ja kansainvälisesti alhainen kotitalouksien velkaantumisaste ylläpitävät kotimaista kulutuskysyntää 200 miljoonan asukkaan markkinalla. Brasilia on monella tapaa lupaava investointikohde. Maassa on laajat kotimarkkinat, suuret energiavarannot ja hyvät pidemmän aikavälin mahdollisuudet kasvattaa muun muassa elintarvikkeiden ja öljyn vientiä. Lisäksi maassa on suuret investointitarpeet. Brasiliaan suuntautuvan viennin esteitä ovat korkea tullitaso ja kankeat tuontimenettelyt. Hyvän työllisyysasteen ylläpitäminen ohjaa teollisuuspolitiikkaa, joka on viritetty suojaamaan paikan päällä tapahtuvaa tuotantoa. Tuojille on keskeistä identifioida tuotteita ja palveluita, joissa ei ole brasilialaista korvaavaa tuotantoa ja joissa tuonti täydentää paikallista tuotantoa ja osaamista.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Brasilian talous on ajautunut vuoden 2010 jälkeen matalan kasvun uralle. Bruttokansantuotteen kasvu on jäänyt kahden prosentin tuntumaan ja vuoden 2014 kasvuksi ennustetaan edelleen alle kahta prosenttia. Kasvua ylläpitää ennen kaikkea kotimaisen kulutuksen kasvu, joka tukeutuu hyvään työllisyysasteeseen ja palkkojen nousuun. Maailmantalouden vaikeuksien keskellä hallitus on vauhdittanut vuodesta 2011 lähtien kotimaista kulutusta kestokulutushyödykkeiden, kuten autojen ja eräiden kodinkoneiden verotusta alentamalla.

Nykyistä, matalamman talouskasvun vaihetta edeltänyt Brasilian talouden nousu pohjautui 2000-luvun

ensimmäisellä vuosikymmenellä maan keskeisten vientituotteiden, kuten rautamalmin, soijan, kahvin ja muiden maataloustuotteiden hintojen nousuun.

Samaan aikaan yhä useammat kotitaloudet pääsivät laajojen sosiaalisten tulonsiirto-ohjelmien sekä asuntorakentamis- ja sähköistämishankkeiden piiriin. Näiden ohjelmien katsotaan kiistattomasti vaikuttaneen siihen, että perinteisesti jyrkästä tulonjaon eriarvoisuudesta kärsineeseen yhteiskuntaan on syntynyt laaja keskiluokka. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana tähän keskiluokkaan on maan 200 miljoonaisessa väestössä noussut noin 35-40 miljoonaa ihmistä, joilla on aikaisempaa huomattavasti paljon paremmat kulutusmahdollisuudet.

Jari Luoto toimii suurlähettiläänä Suomen Brasilian suurlähetystössä.

38

B ra s i l i a

Brasilian viralliset työmarkkinat, työsuhteet, joista maksetaan sosiaaliturva- ja eläkemaksuja, ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja harmaan talouden määrä on vastaavasti supistunut, joskin sen arvioidaan olevan vielä merkittävä erityisesti maaseudulla. Kaupunkialueilta kerättäviin tietoihin perustuen arvioidaan työttömyysprosentin olevan vuoden 2014 alussa alle viisi. Kaupungeissa asuvan väestön määrä on noin 85 prosenttia koko väestöstä. Työmarkkinat ovat Brasiliassa jäykät ja palkkainflaatio voimakasta. Työmarkkinoiden tiukan säätelyn vuoksi yritykset eivät voi juuri reagoida kysynnän kasvun hidastumiseen irtisanomisilla, eikä lomautuskäytäntöä tunneta. Toisaalta ankara pula koulutetusta ja ammattitaitoisesta työvoimasta saa yritykset pitämään kiinni työvoimastaan. Alhainen työttömyys ja kulutusmahdollisuuksien parantuminen suotuisan palkkakehityksen myötä ylläpitää luottamusta talouteen ja tämän vuoksi kehittyvälle taloudelle alhainen kasvu ei herätä Brasiliassa laajaa tyytymättömyyttä.

Presidenttinä vuoden 2011 alusta aloittanut Brasilian työväenpuolueen ehdokkaana valittu presidentti Dilma Rousseff on jatkanut laajoja sosiaalisia tulonsiirto-ohjelmia ja korottanut minimipalkkaa vuosittain inflaatiota suuremmin korotuksin. Yleisesti käytössä olevan indeksoinnin vuoksi tämä lisää alempien tuloryhmien kulutusmahdollisuuksia, mutta luo painetta inflaation kiihtymiseen. Talouspolitiikan päätavoitteiksi on lausuttu korkea työllisyys, kotimaassa tapahtuvan tuotannon laajentaminen, vakaa talouskasvu ja inflaation kurissa pitäminen. Brasiliassa tapahtuvan tuotannon suosimiseksi hallitus on ottanut useilla teollisuustuotannon alueilla käyttöön vaatimuksia korkeista paikallisen tuotannon osuuksista ja rohkaissut veropolitiikalla muun muassa laivanrakennus- ja autoteollisuutta sijoittamaan tuotantoa Brasiliaan ulkomailta tuonnin sijaan. Korkeiksi asetut prosenttiosuudet paikallisen tuotannon vaatimuksissa ovat hidastaneet investointeja erityisesti uusien merenpohjan alaisten öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämiseksi. Merenpohjan alaisten öljykenttien hyödyntämisen päästessä vauhtiin, voi Brasilia nousta vuoteen 2020 tultaessa maailman suurimpien öljynviejämaiden joukkoon. Öljy- ja kaasukenttien tuotantomääräksi arvioidaan noin 100 miljardia öljybarrelia vastaava energiamäärä.

Valtioenemmistöisen öljy-yhtiö Petrobrasin nykyistä ahdinkoa on lisännyt se, että hallitus ei ole antanut yhtiön korottaa polttonesteiden hintoja kustannuskehitystä vastaavasti. Bensiinin hinta on Brasiliassa maailmanmarkkinahintoja alempi, ja jalostamokapa-

siteetin puutteesta ja tuotantokapeikoista kärsivä yhtiö myy ulkomailta ostettavia polttoaineita tappiolla.

Polttonesteiden kuluttajahintojen pitäminen keinotekoisen alhaisina on osa hallituksen keinovalikoimaa inflaation kurissa pitämiseksi. Inflaatio on pysytellyt sitkeästi sen nousulle asetetun rajan ylärimalla ja hallitus on joutunut luopumaan pyrkimyksestä maailman korkeimpiin kuuluvan korkotason alentamiseksi. Brasilian keskuspankki on nostanut ohjauskorkonsa vuoden 2014 alkuvuoden aikana 10,75 prosenttiin, kun se vielä vuotta aikaisemmin oli 7,25 prosenttia. Korkean korkotason vuoksi rahoitetaan käytännössä lähes kaikki investoinnit valtion kehityspankki BNDES:n subventoiduilla lainoilla.

Ripeämmän talouskasvun keskeisiä esteitä Brasiliassa ovat liian matala investointiaste, huonossa kunnossa oleva perusrakenne, raskas vero- ja sivukulujen taakka yrityksille sekä heikko työn tuottavuuden kasvu. Julkisten ja yksityisten investointien yhteenlaskettu osuus maan bruttokansantuotteesta on pysynyt pitkään monta prosenttiyksikköä alhaisemmalla tasolla kuin muissa suurissa kehittyvissä talouksissa. Vuosi 2013 ei poikennut edukseen pitkään jatkuneesta tilanteesta, ja investoinnit jäivät 18 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Maan perusrakenteen puutteet ovat ilmeiset; satamat, rautatiet ja lentokentät eivät kykene tehokkaasti välittämään nykyistä raaka-aineiden, tavaroiden ja matkustajien määrää. Rahdin, mukaan lukien keskeisten vientituotteiden kuljetukset ovat suurimmaksi osaksi maanteitse tehtävien kuljetusten varassa (58 prosenttia kuljetuksista), koska rautateihin (25 prosenttia kuljetuksista) ja vesiväyliin on investoitu riittämättömästi. Suuria määriä kaivannaisteollisuuden ja maatalouden tuotteita kuljetetaan maantieverkostossa, joka on laajalti huonossa kunnossa. Brasilian keskeiset vientisatamat ovat kapasiteetiltaan liian pieniä nykyisiin tarpeisiin, ja toiminta niissä on tehotonta. Rahtien purku- ja tullausajat ovat moninkertaiset parhaimpiin maihin verrattuna. Vuoden 2013 ennätysmäinen soijasato johti ongelmien kärjistymiseen ja vientiin tarkoitettujen tuotteiden hintakilpailukyvyn heikentymiseen entisestään.

Dilman hallitus reagoi vajavaisen perusrakenteen aiheuttamiin ongelmiin avaamalla vuosina 2012-2013 aikaisempaa laajemmassa mitassa liikennesektorin uudisrakentamishankkeita yksityiselle sektorille. Rautateitä, maanteitä, satamia ja lentoasemia on siirretty kasvavassa määrin yksityisten toimijoiden käsiin,

39

Lähde: Tullihallitus

Brasilia

Suomen ja Brasilian välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000

1,4

900

1,2

800

1,0

700 600

0,8

500 0,6

400 300

0,4

200

0,2

100 0

2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

joiden joukossa on kuusi suurta kansainvälistä len- rimaan Argentiinan talousvaikeudet, jotka haittaavat toasemaa. Ulkomaankaupan kannalta olennaista tehdyt sa- Brasilian vientiä.

Myös keskeisten vientituotteiden Suomesta Brasiliaan suorat sijoitukset tamasektoria uudistetaan vuoden 2013 alusta2009–2013 lähtien hintakehitys on ollut laskeva ja viennin kokonaisarannetuilla lakiesityksillä. Yksityisen sektorin toiminta- von nousu on jäänyt vähäiseksi. Brasilian valuutan mahdollisuuksia laajennetaan ja lukuisten satamissa yliarvostuksen purkautuminen merkittävästi vuodesta Nettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa toimivien viranomaistahojen toimintaa virtaviivais- 2013 alkaen, on yhtäältä parantanut vientiteollisuutetaan, työskentelyaikaa lisätään ja satama- ja väy- den hintakilpailukykyä ja toisaalta vaimentanut teollärakentamiseen osoitetaan aikaisempaa enemmän lisuuden tarvitsemien koneiden ja laitteiden tuonti1000 liittovaltion rahoitusta. kauppaa.

900 Elinkeinoelämän Brasiliassa kohtaamista liiketoimin- Yksityisten investointien lisäämiselle on Brasiliassa nan 800 kustannuksia lisäävistä tekijöistä merkittäviä voimakas tarve sekä perusrakenteen parantamiseksi ovat myös maan heikkotasoinen koulutusjärjestelmä, että kulutuskysynnän kasvuun vastaamiseksi. Mermonimutkainen verotusjärjestelmä ja jäykkä työlain- kittävänä syynä investointihalukkuuden vaisuuteen 700 säädäntö. Oppimistulokset Brasiliassa ovat kansain- on yhtäältä historiallisesti alhainen säästämisaste ja välisessä vertailussa (PISA) keskitason alapuolella ja toisaalta sijoitusympäristön epävarmuus, jonka pää600 monilla teknistä osaamista vaativilla aloilla on ankara asiallisena syynä elinkeinoelämä pitää valtion aktiivistyövoimapula.

Brasiliassa ammatillisen alan koulu- ta puuttumista säätely-ympäristöön ja tästä johtuvia 500 tuspaikoista vain kymmenes on teknisille aloille val- vaikeuksia investointien tuotto-odotusten arvioimimistavia, kun esimerkiksi Saksassa, Kiinassa ja Etelä- sessa.

400 Koreassa osuus on nelin- tai viisinkertainen.

Vuotta 2014 sävyttävät yhtäältä jalkapallon MM-kisat 300 Brasilian ulkomaankaupan kasvua suitsivat vuonna 2014, joiden järjestelyissä onnistuminen mittaa yh2014 200 sekä pidemmän aikavälin rasitteet - perusraken- dellä tapaa toimintaympäristön tilaa, ja toisaalta loteen puutteet ja alhainen työn tuottavuuden nou- kakuussa järjestettävien presidentin- ja parlamenttisu 100– että ajankohtaiset vaikeudet, alkuvuoden 2014 vaalien odotus. Istuva presidentti on vahva ennakkokuivuuden vaimentamat satoennusteet sekä naapu- suosikki vaaleissa, mutta talouskasvun vaisuus antaa 0 -100 40

2009

2010

2011

2012*

2013**

2009

2010

2011

2012

2013

Lähde: Tullihallitus

B ra s i l i a

Suomesta Brasiliaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 -100

2009

2010

2011

Lähde: Suomen Pankki

2012*

2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

silti mahdollisuuden odottaa talouspolitiikalta uusia keinoja – kuitenkin vasta vuodesta 2015 ja uuden hallituksen kauden alkamisesta lähtien.

ovat rautamalmi, soija, kahvi, sokeri, liha ja appelsiinimehu, joissa kaikissa Brasilia on maailman johtava tai kolmen suurimman viejän joukossa. Öljyn vientinäkymät ovat vahvistumassa. Maatalouden tutkimukseen Suomen ja Chilen välinen kauppa Brasiliassa on laajamittaista autojen, moottoripyörien ja maan entistä tehokkaampaan käyttöön muun mu2009–2013 ja telekommunikaatioalan valmistusta, joka suuntauassa vuoroviljelyn ja monikäytön kautta panostetaan tuu kuitenkin lähes yksinomaan kotimaan markki- huomattavasti. Maailmantalouden vaihtelut vaikutTuonti milj. euroa Osuusvientituloihin kokonaisviennistä % noille ja vähäisemmässä määrin Mercosur-maihin, tavat Brasiliaan erityisesti raaka-aineiVienti milj. euroa ennen kaikkea Argentiinaan. Argentiinan hallituksen den hintojen kautta, mutta toisaalta viennin osuus politiikka on presidentti Christina Kircshnerin aikana bruttokansantuotteesta on vain runsas 10 prosenttia, muuttunut tuontia rajoittavaksi, mikä on vuoteen kun se esimerkiksi Meksikossa on 28 ja Chilessä 300 0,6 38 2013 tultaessa laskenut Brasilian vientiä Argentiinaan prosenttia.

0,5 yli250 viidenneksen. Korkean teknologian tuotteista vientiin menee pääasiassa lentokoneita. Teollisuustuottei- Euroopan unioni on Brasilian suurin kauppakumppani.

200 0,4 den osuus Brasilian viennistä on maataloustuotteiden Vuoden 2013 aikana Brasilian kokonaiskauppavaihto 150 kiihtyessä kuitenkin laskenut 55 prosentista Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa laski 0,3 kaupan aikaivuonna 2005 noin 40 prosenttiin vuonna 2013. semmasta. Tuonti EU-alueelta Brasiliaan kasvoi edel0,2 100 leen, kun taas Brasilian vienti taantumasta kärsivälle 0,1 Brasilian vientituloista pääosa kertyy maataloustuot- EU-alueelle laski. Euroopan taloudellisen tilanteen 50 teista ja rautamalmista. Vientituotteista tärkeimmät kehitystä seurataan Brasiliassa suurella vakavuudel0,0 0 2009 2010 2011 2012 2013 Lähde: Tullihallitus

41

Brasilia

la. Euroopasta, samoin kuin Yhdysvalloista tuodaan ennen kaikkea kulutushyödykkeitä ja korkean teknologian tuotteita. Tuonti Kiinasta on etupäässä elektronisten laitteiden ja koneiden osia, kuten lcd-näyttöjä ja muita komponentteja, joita brasilialainen kokoonpanoteollisuus tarvitsee tietokoneiden, matkapuhelinten, televisioiden ja kodinkoneiden valmistuksessa.

malaisyrityksetkin ovat investoineet Brasilian markkinoille asettautumiseen ja monet viimeksi paikan päälle toimintojaan sijoittaneet suomalaiset yritykset ovat sijoittuneet Rio de Janeiron alueelle. Myös Brasilian laivastolla on merkittävä kalustonsa uusimisohjelma.

Meriteollisuuden tekemien kauppojen arvo vuosina 2012 - 2013 on noin 700 miljoonaa euroa, joissa toimitukset ajoittuvat osin usealle vuodelle.

Suomen ja Brasilian taloussuhteet Brasilia on Suomen suurin kauppakumppani Latinalaisessa Amerikassa. Kaupan arvo on pysytellyt viimeisten vuosien aikana runsaassa prosentissa Suomen koko ulkomaankaupasta. Kaupan kokonaisarvo oli vuonna 2013 noin 1,5 miljardia euroa, ja tase oli Suomelle alijäämäinen. Vientikaupalle on ollut viime aikoina ominaista suuri vaihtelu vuosittain merkittävien kone- ja laite- ja polttonestetoimitusten ajoittumisen myötä. Suomen vienti Brasiliaan koostuu pääasiassa investointihyödykkeistä kuten koneista ja laitteista muun muassa telekommunikaatio-, puunjalostus, kaivos- ja energia-aloille sekä satamien ja telakoiden ja laivojen varusteluun. Suomen tuonti Brasiliasta koostuu kahvista ja muista elintarvikkeista, selluloosasta, etanolista, malmista ja metalliromusta.

Korkeamman teknologian tuontia Brasiliasta ovat edustaneet Embraer –lentokoneet.

Kaupan volyymia merkittävämpiä ovat suomalaisyritysten investoinnit Brasiliassa tapahtuvaan tuotantoon. Noin 50 yrityksellä on palveluksessaan yli 21 000 paikallista työntekijää ja suomalaistaustaisten yritysten liikevaihto on noin 3,6 miljardia euroa vuodessa. Nokian ohella myös Kemira ja VTT ovat investoineet tutkimus- ja kehitystoimintaan Brasiliassa.

Rio de Janeiron ja São Paulon osavaltioiden edustalla, osin kaukana merellä sijaitsevien merenpohjan alaisten öljy- ja kaasukenttien arvioidaan mahdollistavan jopa 100 miljardia öljybarrelia vastaavan energiamäärän hyödyntämisen. Tämä nostaisi Brasilian vuoteen 2020 mennessä maailman viiden suurimman öljyntuottajan joukkoon. Merenpohjan alaisten öljykenttien hyödyntämisen ympärille on Brasiliaan rakentumassa laaja meriteollisuus. Energia-alan suurimman toimijan Petrobrasin investoinnit öljy- ja kaasuesiintymiin nousevat vuoteen 2016 mennessä 150 miljardiin euroon. Vaikka öljynporauslautat vuokrattaneen pääosin ulkomaisilta toimittajilta, rakennetaan paikallisilla telakoilla satoja aluksia. Alan investoinnit ovatkin avanneet tärkeän markkinan suomalaisille meriteollisuusalan yrityksille. Korkeiden, jopa 75 prosenttiin nousevien kotimaisuusastevaatimusten vuoksi suo-

42

Brasiliassa on suotuisa toimintaympäristö paperi- ja selluloosateollisuudelle, koska raaka-ainetta on saatavissa runsaasti ja pehmopaperin sekä pakkausmateriaalien kulutus kasvaa. Brasilian tärkeässä kaivannaisteollisuudessa on kysyntää koneille, laitteille ja ympäristöalan ratkaisuille sekä suunnittelupalveluille.

Telekommunikaatiosektorilla tehdään investointeja 4G -verkon rakentamiseen aluksi jalkapallon 2014 MM-kisojen kaupunkeihin ja myöhemmin muualle maahan. Kuluttajamarkkinoilla vaurastuvan keskiluokan kiinnostus suuntautuu kasvavassa määrin älypuhelimiin. Brasilia on erittäin merkittävä markkina myös mobiililaitteissa käytettäville peleille ja muille sovelluksille.

Liikenteen perusrakenteessa mahdollisuuksia laitetoimituksiin ja palvelujen myyntiin tarjoavat muun muassa lentoasemille tehtävät mittavat investoinnit niiden kapasiteetin nostamiseksi, sekä satamien rakentaminen ja varustelu, joihin ollaan sijoittamassa 21 miljardia euroa vuoteen 2017 mennessä.

Kasvava energiantarve tuo mukanaan tarpeen investoida monipuolisesti energiantuotantoon ja jakeluun, ja energia-alan investoinnit ovatkin öljyn ja kaasun ohella suurin investointikohde. Toteutuneet investoinnit olivat vuonna 2011 yli 15 miljardia euroa ja edelleen kasvussa. Kapasiteettia lisätään niin vesivoimassa, pienissä voimalaitoksissa kuin tuulivoimassakin. Jälkimmäisen osalta suunnitelmissa on merkittävä kapasiteetin lisääminen tulevien vuosien aikana, erityisesti maan koillis- ja pohjoisosissa, joissa on otolliset olosuhteet tuulienergian hyödyntämiselle. Maailman johtavana biomassan energiakäyttäjänä ja alan tutkimukseen panostavana Brasilia on houkutteleva kumppani tämän alan suomalaisille toimijoille sekä taloudellisia suhteita että tutkimusta ajatellen.

Myös vedenkäsittelyn ja vesihuollon sekä jätehuollon alat tarjoavat hyviä mahdollisuuksia.

Brasiliaan suuntautuvassa markkinoille pääsyä edistävässä Team Finland toiminnassa, jota on vauhditettu lukuisilla ministerivetoisilla yritysvaltuuskunnilla, on meriteollisuuden oheen valittu painopisteeksi suoma-

B ra s i l i a

lainen puhtaan teknologian, cleantech-sektorin osaaminen. Tämän alan yritysten kannalta kiinnostavia mahdollisuuksia tarjoavat kaivostoiminnan ympäristöystävällisyyden parantaminen, energiatehokkuuden kohentaminen ja energian tuotanto jätteitä hyödyntämällä. Brasiliassa ollaan aloittamassa uusien jätteiden käsittelyä ja kierrätystä tehostavien säädösten toimeenpano, jossa on myös kysyntää suomalaiselle alan osaamiselle. Kierrätys ja jätteiden muu hyödyntäminen on Brasiliassa toistaiseksi lapsenkengissä ja potentiaalinen markkina 200 miljoonan kuluttajan maassa on suuri. Brasilian uusi jätelainsäädäntö asettaa vuodesta 2014 lähtien aikaisempaa tiukempia velvoitteita kunnille ja kustannustehokkaille ratkaisuille on kysyntää.

Palvelusektoreista voimakkaimmin kasvaa Brasiliassa koulutusalan palvelujen tarjonta. Julkisen opetusjärjestelmän huono taso on luonut otolliset olosuhteet yksityisen sektorin ja myös ulkomaisten toimijoiden tarjonnalle. Suomalaisella opetusjärjestelmällä on Brasiliassa hyvä maine, ja tähän tukeutuen ovat monet opetusalan toimijat tulleet suurlähetystön avustamina Brasilian markkinoille vientimahdollisuuksia

tunnustelemaan. Vuodesta 2013 lähtien on solmittu sopimuksia koulutusalan palveluista erityisesti opettajainkoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kehittämisen aloilla.

Nopeasti kasvanut ja vaurastuva brasilialainen keskiluokka käyttää ulkomailla palveluihin ja ostoksiin vuosittain huomattavan summan ja on myös suomalaiselle matkailulle potentiaalisesti tärkeä kohderyhmä.

Brasilian liiketoimintaympäristön haasteet tekevät markkinoille asettautumisen hankalaksi muutoin kuin etabloitumalla nopeasti paikan päälle pitkälläkin tähtäimellä kasvaville markkinoille. Liiketoiminnan aloittamisessa Brasiliassa auttaa paikallisen, erityisesti vero- ja työlainsäädännön asiantuntemuksen hankkiminen paikan päältä. Suomen ja Brasilian välillä on allekirjoitettu investointisuojasopimus, jonka ratifiointi on kuitenkin useiden muiden vastaavien sopimusten tavoin pysähdyksissä Brasilian parlamentissa. Maiden välillä on kaksinkertaisen verotuksen estämistä koskeva sopimus.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Brasilian yhteiskunnallinen kehitys on ollut pitkään rauhallista ja laajat lakkoliikkeet ja muu yhteiskunnallinen laajamittainen protestointi harvinaista. Tilanne muuttui ohimenevästi vuoden 2013 kesällä, kun miljoonat ihmiset Brasilian suurimmissa kaupungeissa kautta maan osallistuivat viikkojen ajan massamielenosoituksiin. Muodollisesti joukkoliikenteen lippujen hintojenkorotuksista liikkeelle lähteneet mielenilmaisut kokosivat kaduille enimmäkseen keskiluokkaan kuuluvia ja opiskelijoita ja protestoinnin aiheiksi valikoituivat huonosti järjestetyt julkiset palvelut, erityisesti joukkoliikenne ja terveyspalvelut sekä poliittista järjestelmää vaivaavan korruption vastustaminen.

Laajat protestit muuttuivat myöhemmin väkivaltaisiksi, pienempien mellakoitsijajoukkojen yhteenotoiksi järjestyksestä vastaavien viranomaisten kanssa ja kuihtuivat lopulta pois.

suurimpien kaupunkien, Rio de Janeiron ja São Paulon väkivaltarikollisuusluvut on saatu kymmenen viimeksi kuluneen vuoden ajan jatkuneeseen laskuun, mutta keskisuurten kaupunkien ja erityisesti maan koillisja pohjoisosien kasvukeskusten rikollisuusluvut ovat hälyttävän korkeita. Väkivaltaa ylläpitää tehoton rikostutkinta ja oikeuslaitoksen hitaus, jotka ylläpitävät rankaisemattomuuden kulttuuria.

Rio de Janeiron ja São Paulon köyhillä asuma-alueilla kiihtyivät keväällä 2014 uudelleen huumekauppaa harjoittavien rikollisjärjestöjen väkivaltaiset yritykset saada takaisin vahva jalansijansa viimeisten vuosien aikana ”rauhoitetuissa”, takaisin yhteiskunnan haltuun otetuissa faveloissa. Väkivaltarikollisuuden korkea taso on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Maan

Brasilian poliittinen järjestelmä, jossa kansalaiset eivät juuri tunne luottamusta poliittisiin puolueisiin ja kansanedustuslaitokseen, pystyy vastaamaan muutostoiveisiin heikosti. Protestien ympärille ei ole rakentunut uusia poliittisia voimia ja tämän vuoksi on mahdollista, ettei liikehdintä jätä pysyviä jälkiä maan poliittiseen elämään. Laajojen mielenosoitusten jälkeen president-

Maaseudulla yhteiskunnalliset kiistat liittyvät edelleen maanomistukseen ja alkuperäisväestön oikeuksiin, mutta pitkälle kaupungistuneessa maassa nämä kiistat ovat jääneet yhteiskunnallisen huomion marginaaliin. Kansainvälistä huomiota herättäneet metsätuhot Amazonasin alueella on saatu liittovaltion aiempaa tehokkaammilla toimilla hyvin kuriin ja hävitetyn metsäpinta-alan määrä selvään laskuun.

43

Brasilia

ti Dilman suosio laski, mutta on sen jälkeen ja vuoden 2014 lokakuun vaalien lähestyessä noussut takaisin erittäin korkealle tasolle. Kaikkien mielipidemittausten mukaan presidentti voittaa kaikki ehdolle asetetut haastajansa ja saattaa tulla valituksi jo vaalien ensimmäisellä kierroksella eli yli 50 prosentilla hyväksytyistä äänistä.

Brasilian poliittinen kenttä on hyvin hajanainen ja suurimmallakin puolueella, Brasilian työväenpuolueella on vain 88 kansanedustajan paikkaa 513 jäsenen edustajainhuoneessa. Vahvuudeksi on laskettava se, että Brasiliassa ei ole yhtään populistiseksi luokiteltavaa puoluetta. Vuodesta 2011 lähtien vallassa olleella presidentti Dilmalla on tukenaan hyvin laaja keskustavasemmistolainen koalitio. Maltilliseen vasemmistoon luokiteltavat puolueet ovat nostaneet kannatustaan useissa perättäisissä valtakunnallisissa ja paikallisissa vaaleissa.

Brasilian poliittinen järjestelmä on vakaa, mutta sen toimintaan liittyy usein laajamittaista korruptiota.

Tämä ei näy yleisesti Brasiliassa toimivien yritysten arkipäivässä, mutta poliitikkojen ja elinkeinoelämän välistä suunnitelmallista korruptiota paljastuu säännöllisesti julkisten varojen käytön, erityisesti suurempien hankkeiden ja vaalikampanjoiden rahoituksen tiimoilta. Brasilian tiedotusvälineillä on merkittävä rooli korruptiokäytäntöjen paljastamisessa. Matalan talouskasvun vuodet, uusien paljastuvien korruptioskandaalien jatkumo tai julkisten palvelujen heikkotasoisuus eivät ole saaneet aikaan laajamittaisen tyytymättömyyden kanavoitumista pysyviksi tai poliittiseen valtaan pyrkiviksi protestiliikkeiksi, kuten monissa muissa maissa. Tätä selittävät kaikkien sosiaaliryhmien tasaisesti kasvaneet reaaliansiot ja ennätysmäisen alhaalle

laskenut työttömyys. Laajamittaiset sosiaaliohjelmat, joita on edelleen laajennuttu presidentti Dilman aikana sekä minimipalkan vuosittaiset korotukset ovat nostaneet erityisesti ansioita erityisesti alemmissa tuloluokissa. Presidentin ja johtavan hallituspuolueen tuki on erityisen vankkaa sosiaaliohjelmista hyötyvissä sosiaaliryhmissä ja niiden vaikutuksen piirissä on yli 15 miljoonaa kotitaloutta.

Brasilia on kuulunut pitkään maailman tulonjaoltaan epätasa-arvoisimpiin yhteiskuntiin, kuten monet muutkin Latinalaisen Amerikan maat. Viimeisen kymmenen vuoden aikainen kehitys on kuitenkin kääntänyt tilanteen parempaan suuntaan Brasiliassa.

Tulonjaon tasaisuutta kuvaavalla gini-kertoimella mitattuna Brasiliassa on saavutettu merkittävää edistystä ja maa on liikkunut vuoden 2002 lukemasta 0,64 jo lähelle lukemaa 0,53 vuoteen 2012 tultaessa.

Keskeinen eriarvoisuutta ylläpitävä ja maan kehitystä hidastava tekijä on Brasilian kehittymätön koulutusjärjestelmä. Koulutusjärjestelmän vaatimaton panos maan kehitykseen näkyy alhaisena tuottavuuden nousuna ja taloudellisen kasvun aikana pahenevana työvoimapulana, ja erityisesti koulutetun työvoiman puutteena. Suurimmat vaikeudet ovat opettajainkoulutuksen tason parantamisessa, ammatin arvostuksen lisäämisessä ja opetusmetodien kehittämisessä sekä erityisesti ammatillisen koulutuksen laadun parantamisessa. Opiskelijoiden kansainvälistymistä edistääkseen in Brasilian hallitus rahoittanut vuosille 2012 – 2014 ”Tiede ilman rajoja” –ohjelman, jossa 100 000 brasilialaista opiskelijaa suorittaa lukuvuoden mittaisen vaihto-opiskelujakson ulkomaisessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.

Sääntely-ympäristön kehitys Euroopan unionin ja Brasilian välisen kaupan ja investointien kasvun kannalta tärkeästä EU-Mercosur –assosiaatiosopimuksesta on neuvoteltu uudelleen vuodesta 2010 lähtien. Neuvotteluja ovat hidastaneet varsinkin Argentiinassa, mutta myös Brasiliassa päätään nostaneet protektionistiset pyrkimykset sekä Mercosurin sisäinen kehitys. Paraguay suljettiin kesäkuussa 2012 yli vuoden ajaksi pois Mercosurin toiminnasta ja samaan aikaan Venezuela otettiin jäseneksi ja sille myönnettiin vuoteen 2016 saakka ulottuva siirtymäaika sopeutua tulliliiton sisäisiin määräyksiin.

Surinamen, Guayanan, Bolivian ja Ecuadorin jäsenyyden toteuttamisesta käydään keskusteluja.

44

Brasilia on ollut johtava voima pyrkimyksissä viedä neuvotteluja eteenpäin sen jälkeen, kun maan ulkomaankaupalle tärkeä maataloussektori sekä elinkeinoelämän etujärjestöt kääntyivät vuoden 2013 aikana entistä myönteisemmiksi EU:n kanssa tehtävälle sopimukselle. Mercosurin sisäinen tarjousten valmistaminen on kuitenkin vienyt odotettua enemmän aikaa.

Kaupan vapauttamista koskevien EU:n ja Mercosurin tarjousten vaihtoa odotetaan kesäkuuhun 2014 mennessä. Tämän jälkeen on edessä vielä yksityiskohtainen neuvotteluprosessi, ja assosiaatiosopimuksen tietä voi vielä mutkistaa Euroopan parlamentin vaaleja seuraava odotus Euroopan komission nimittämisestä.

B ra s i l i a

Brasiliassa on vahva pyrkimys tuontia korvaavan kotimaisen teollisuuden kehittämiseen ja paikallisen tuotannon suosimiseen. Julkisissa hankinnoissa ja muun muassa voimakkaasti kasvavalla offshore- ja meriteollisuusalalla on käytössä kotimaista tuotantoa suosivat menettelyt tarjouskilpailuissa, joissa edellytetään tiettyä prosenttiosuutta paikalliselle tuotannolle tai suositaan hinnassa kotimaista vaihtoehtoa. Näiden vaatimusten ohittaminen on yleensä mahdollista vain sakkomaksuilla. Säännökset mahdollistavat 25 prosenttia kalliimman tarjouksen hyväksymisen jos tuotanto tapahtuu Brasiliassa, tuottaja on paikallinen yhtiö tai tuotanto merkitsee teknologista investointia maahan.

Kansainvälisessä vertailussa tämä on yksi suurimmista laissa kirjatuista etuisuusmarginaaleista julkisten hankintojen saralla. Brasilian toimintavapautta lisää se, että maa ei ole osapuoli WTO:n julkisten hankintojen sopimuksessa (Government Procurement Agreement, GPA). Se ei myöskään ole indikoinut aikomusta liittyä sopimukseen. Euroopan unioni on käynnistänyt Maailman kauppajärjestö WTO:ssa vuonna 2014 menettelyn, jossa kyseenalaistetaan WTO:n sääntöjen vastaisina muun muassa eräät Brasilian käyttämät paikallista tuotantoa suosivat veroetuudet.

Kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välistä kilpailua vääristävät toimet ovat olleet Brasiliassa lisääntymään päin viimeisten vuosien aikana. Tuontitullit ovat kansainvälisessä vertailussa korkeita ja vaihtelevat teollisuustuotteissa 10-35 prosentin välillä ja nousten joissain maataloustuotteissa 55 prosenttiin. Brasilia on toisaalta ajoittain, muun muassa vuoden 2013 aikana laskenut väliaikaisiksi ilmoitetuilla päätöksillä joidenkin investointitavaroiden ja puolivalmisteiden tulleja. Taustalla on mitä ilmeisimmin tuotannolle ja investoinneille kriittisen tärkeisiin hyödykkeisiin turvautuvien brasilialaisten yritysten painostus.

Brasilia yksinkertaisti ja nopeutti vuonna 2013 polkumyyntitutkintoihin liittyviä käytäntöjään. Samalla polkumyyntitutkintaan on osoitettu runsaasti lisää virkamiehiä, mikä on nopeasti näkynyt käynnistettyjen polkumyyntimenettelyjen lisääntymisenä.

Henkisen omaisuuden suoja ei ole Brasiliassa hyvällä tasolla ja sen parantaminen on keskeinen neuvottelukysymys Brasilian kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa. Ongelmia on erityisesti maataloustuotteissa ja tekstiileissä sekä musiikki- ja elokuvatuotteissa. Patenttilainsäädäntö puolestaan takaa vain lyhytaikaisen suojan, jollei tuotantoa aloiteta paikan päällä. Brasiliassa ongelmana on erityisesti lainsäädännön puutteellinen toimeenpano ja valvonta. Brasilian oikeusjärjestelmä on myös hidas ja tehoton. Tapausten käsittely kestää pitkään ja rankaisemattomuus on yleistä. Laittomasti kopioituja tuotteita on markkinoilla runsaasti, joskaan ei samassa laajuudessa kuin monissa niiden valmistuksen kannalta keskeisissä maissa.

Liiketoimintaympäristöä vertailleessa kansainvälisessä tutkimuksessa vuonna 2013 Brasilia sijoittuu 185 maan vertailussa häntäpäähän, sijalle 130. Maan verotusjärjestelmä on OECD:n arvioissa sijoitettu maailman monimutkaisimpien joukkoon yritysten kannalta.

Henkilötuntimäärässä mitattuna se kuormittaa yrityksiä jopa seitsenkertaisesti maailman keskiarvoon verrattuna. Verotuksen uudistamisessa on tyydytty lähinnä verokantojen säätelyyn, koska laajamittainen uudistus edellyttäisi liittovaltion, osavaltioiden ja kuntien yhteistä poliittista tahtoa, jonka saavuttaminen on osoittautunut vaikeaksi. Presidentti Dilman hallitus ei todennäköisesti tule käynnistämään uudistuksia myöskään Brasilian työlainsäädännössä, joka on yritysten toinen keskeinen ongelma-alue, vaikeaselkoisten ja hyvin joustamattomien määräystensä vuoksi.

Brasilian hallitus ei tarjoa erityisiä kannustimia investoinneille maahan, mutta toisaalta hallituksen teollisuuspolitiikka on kokonaisuudessaan viritetty rohkaisemaan paikan päälle tehtäviä investointeja ja Brasiliassa tapahtuvaa tuotantoa. Ulkomaisten yritysten toivotaan avoimesti panostavan erityisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan Brasiliassa. Manauksessa, Amazonasin alueella sijaitseva erityistalousalue tarjoaa edullisia ehtoja alueelle sijoittuville yrityksille, ja alue onkin säilyttänyt vetovoimansa. Manauksen erityistalousalueella toimivat 500 teollisuusyritystä työllistävät yli 120 000 työntekijää.

45

Brasilia

Yleisarvio Brasilian talous on viimeisten vuosien aikana kasvanut muita kehittyviä talouksia hitaammin. Ennen kaikkea investoinnit ovat jääneet jälkeen maan tarvitsemasta tasosta, mikä heijastaa yksityisten investoijien tuntemaa epävarmuutta valtion voimakkaan interventiopolitiikan vuoksi. Koulutusjärjestelmän puutteet, vähäiset tutkimus- ja innovaatiopanostukset sekä säädösympäristön jäykkyydet ovat pitäneet työn tuottavuuden kasvun hyvin vaatimattomalla tasolla. Suuri kehittyvä talous onkin kasvanut potentiaaliaan vähemmän.

Kasvutahdin hidastumisesta huolimatta on maalla hyvät edellytykset pysyä kasvu-uralla pitkään näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ja talouden jäykkyyksien poistaminen mahdollistaisi kasvun tasolla, joka on lähempänä maan potentiaalia, vähintään 3–4 prosentin bruttokansantuotteen vuosikasvussa. Maan poliittiset instituutiot, oikeusjärjestelmä ja elinkeinoelämän toimintaedellytykset ovat puutteineenkin moniin muihin suuriin kasvutalouksiin verrattuna vahva vakautta tuova tekijä. Brasilia noussee nykyisillä edellytyksillä maailman neljänneksi suurimmaksi kansantaloudeksi seuraavan 20 - 25 vuoden aikana. Maasta tekee kiinnostavan kauppakumppanin ja investointikohteen sen valtavat luonnonvarat, mukaan lukien vielä monipuolisesti hyödynnettävissä oleva uusiutuvan energian kapasiteetti sekä suuri kotimarkkina.

Energiantarpeesta edelleen kasvava osuus kyetään tulevaisuudessa tuottamaan uusiutuvilla lähteillä,

46

tavoitteena 75 prosentin osuus kaikesta energiantuotannosta vuonna 2030. Suuren mittaluokan vesivoimarakentaminen sekä merenpohjan alaisten öljyesiintymien hyödyntäminen vahvistavat edelleen Brasilian energiaomavaraisuutta.

Brasilia on investointien kohteena myös aikaisempia vuosikymmeniä vakaampi ja aikaisempaa paremmin suojassa kansainvälisten talouskriisien tuomilta jyrkiltä talouden heilahteluilta. Kohtalaisen kurinalainen talouspolitiikka ja pitkään jatkunut talouskasvu ovat laskeneet maan ulkomaisen velan määrää (60 prosenttia bruttokansantuotteesta 2000-luvun alussa) johdonmukaisesti vuoden 2013 noin 35 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja maan valuuttavaranto vastaa koko ulkomaisen velan määrää. Maan pankkisektoria on vahvistettu viimeisten vuosien aikana muun muassa uusilla vakavaraisuussäännöksillä.

Teollisuuden investointihyödykkeiden markkinoinnin ohella suomalaisten viejien kannattaa huomioida Brasilian nopeasti kasvanut keskiluokka, jolla on aikaisempaa paremmat edellytykset hankkia kulutustavaroita ja ostaa palveluita sekä matkustaa. Vaikka kotitalouksien velkaantumisaste on ollut kasvussa jo kymmenen vuoden ajan, ovat velkataakat edelleen kohtuullisia. Hyvä työllisyystilanne ja reaaliansioiden maltillisen kasvun jatkuminen antavat hyvän pohjan laajaan sisämarkkinaan tukeutuvalle kasvulle.

Meksiko

MEKSIKO Pääkaupunki ..............................................................................................................México Väkiluku...................................................................................................120,3 milj. (2014) BKT..................................................................................................................1327 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 15 600 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................1,2 % Inflaatio ..........................................................................................................................4,0 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut)..... 3,6 % | 36,6 % | 59,8 % Työttömyysaste ...........................................................................................................4,9 % Kaupungistumisaste .....................................................................................78 % (2010) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,775 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Meksikossa on käynnissä kirjo mittavia reformeja, joiden hallitus toivoo johdattavan Latinalaisen Amerikan toiseksi suurimman talouden uuteen nousuun ja tuovan maahan investointeja. Tavoitteena on, että kilpailulta suljettu energiasektori vapautuu ulkomaisille investoinneille, televiestintäalan kilpailu avautuu, verotusta ja työlainsäädäntöä uudistetaan ja pankkien lainanantoa lisätään. Reformit eivät rajoitu talouteen, vaan koskettavat muitakin yhteiskunnan osa-alueita, kuten opetusalaa ja poliittista järjestelmää. Suomen vienti Meksikoon on kasvanut voimakkaasti etenkin viimeisten kahden vuoden aikana ja erityisesti energia-alan reformi saattaa tarjota uusia mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille. Suomalaisyritykset ovat kohdanneet Meksikossa vain vähän teknisiä kaupan esteitä. Vapaakauppa, reformit ja turvallisuuden parantaminen ovat korkealla Meksikon agendalla. Huumekartelleihin liittyvä konflikti on polttavin epävakautta aiheuttava tekijä.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Meksikon talouskasvu jäi odotuksista, suorat investoinnit ulkomailta nousussa Meksikon bruttokansantuotteen kasvu jäi vuoden 2013 aikana odotettua pienemmäksi, 1,1 prosenttiin, mikä on vain hieman yli OECD-maiden keskiarvon. Talouskasvun odotetaan kuitenkin jälleen elpyvän noin kolmen prosentin tasolle vuoden 2014 kuluessa. Tällä hetkellä Meksiko on maailman 11. suurin talous ostovoimapariteetilla mitattuna, ja sen odotetaan nousevan 10 suurimman talouden joukkoon vuoteen 2020 mennessä.

Vuoden 2013 viimeisellä neljänneksellä rekisteröitiin suurin vaihtotaseen alijäämä sitten vuoden 2008, jolloin Yhdysvaltojen finanssikriisi vaikutti voimakkaasti myös Meksikon taloustilanteeseen. Koko vuoden 2013 kumulatiivinen alijäämä, hieman yli 22 miljardia dollaria, vastaa 1,8 prosenttia Meksikon bruttokan-

santuotteesta. Inflaatio on pysynyt kohtuullisella 3,8 prosentin tasolla, ja sen odotetaan vielä laskevan vuoden 2014 aikana. Meksikon valtion julkinen velka oli vuoden 2013 lopussa noin 490 miljardia dollaria, noin 38,5 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Vaikka julkisen velan määrä onkin ollut kasvussa vuodesta 2008 lähtien, on Meksikon velkaantumisaste huomattavasti OECD-maiden keskiarvoa alhaisempi.

Virallisten tilastojen mukaan Meksikon työttömyysaste on noin viiden prosentin tasolla. Maassa on kuitenkin paljon vajaatyöllisyyttä, eli käytännössä työstä saatava palkka ei ole riittävä tai työ on osa-aikaista.

Huomattavaa on, että arvioiden mukaan lähes 60 prosenttia maan työssäkäyvästä väestöstä työskenteli harmaan talouden piirissä vuonna 2013. Meksikon keskimääräinen palkkataso ei ole vieläkään saavuttanut vuoden 2008 talouskriisiä edeltänyttä tasoa, ja myös tuloerojen kasvu on jatkunut viime vuosina.

Kaisa Koivisto ja Matti Keppo työskentelevät suurlähetystössä ulkoasiainsihteereinä. Erna Takala ja Mari Avikainen ovat Finpron markkina-analyytikkoja.

47

M e k siko

Suomen ja Meksikon välinen kauppa Suomen ja Meksikon välinen kauppa 2009–2013 2009–2013 Tuonti milj. euroa Tuonti milj. euroa euroa Vienti milj.

Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä % Osuus kokonaisviennistä %

400 400 300 300 200 200 100 100 0 0

2009 2009

2010 2010

2011 2011

2012 2012

2013 2013

0,7 0,7 0,6 0,6 0,5 0,5 0,4 0,4 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 0,0 0,0

Lähde: Tullihallitus Lähde: Tullihallitus

Suomesta Meksikoon tehdyt suorat sijoitukset Suomesta Meksikoon tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa

150 150 100 100 50 50 0 0 -50 -50

2009 2009

2010 2010

2011 2011

2012* 2012*

2013** 2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio *) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki Lähde: Suomen Pankki

Suomen ja Mosambikin välinen kauppa Suomen ja Mosambikin välinen kauppa 2009–2013 2009–2013 Tuonti milj. euroa Tuonti milj. euroa euroa Vienti milj.

Vienti milj. euroa

48 100

100

Osuus kokonaisviennistä % Osuus kokonaisviennistä %

0,10 0,10

Meksiko

Noin 11 miljoonaa meksikolaista on töissä Yhdysvalloissa ja heidän perheenjäsenilleen lähettämänsä rahalähetykset ovat tärkeä tulonlähde Meksikossa yltäen yli 21,5 miljardiin dollariin vuonna 2013.

Meksikon suorien ulkomaisten investointien kanta oli historiallisen suuri vuonna 2013, kasvaen 35,2 miljardiin dollariin edellisvuoden 12,7 miljardista dollarista. Investointien määrän suurta vaihtelua selittää osaltaan kesäkuussa 2013 solmittu meksikolaisen panimojätin Grupo Modelon myynti belgialaiselle AB Inbeville 13,2 miljardilla dollarilla. Vuonna 2013 Meksikoon tehtiin suoria investointeja 5 045 yrityksen toimesta, joista 74 prosenttia edusti tehdasteollisuutta, 8 prosenttia kaivostoimintaa, 5 prosenttia kaupan alaa, 3 prosenttia majoitusalaa sekä 3 prosenttia rakennusalaa. Maittain Belgian osuus Meksikoon suuntautuvista suorista investoinneista oli suurin, 78 prosenttia, mikä selittyy yllä mainitulla panimokaupalla.

Seuraavaksi eniten suoria sijoituksia tuli Yhdysvalloista (32 prosenttia), Alankomaista (8 prosenttia), Japanista (4 prosenttia), Saksasta (4 prosenttia) sekä IsoBritanniasta (3 prosenttia). Vuositasolla tarkasteltuna Euroopan Unioni on Meksikon tärkein suora sijoittaja.

Tulevina vuosina erityisen tärkeään asemaan suorien investointien osalta nousevat meneillään olevat rakenteelliset uudistukset. Meksikon talousministeriö arvioi, että uudistusten ansiosta vuodet 2015 ja 2016 tulevat olemaan maalle positiivisia suorien investointien suhteen, houkutellen ulkomaisia yrityksiä erityisesti energia-, televiestintä- sekä rahoitussektoreille.

Meksikon kauppatase oli alijäämäinen vuonna 2013.

Vajetta kertyi noin 1,9 miljardin dollarin verran, kun vuonna 2012 vastaava luku oli vain 46 miljoonaa dollaria. Kokonaisvienti jatkoi kuitenkin kasvuaan 2,6 prosentilla vuoden 2013 aikana, ja sen arvo oli ennätykselliset 380 miljardia dollaria. Lähes 80 prosenttia Meksikon viennistä suuntautuu Yhdysvaltoihin, minkä vuoksi sen talous on hyvin riippuvainen pohjoisnaapurinsa taloudellisesta kehityksestä. Hallitus onkin pyrkinyt edistämään vientiä muille maantieteellisille

alueille, erityisesti muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Meksikon tärkeimmät vientituotteet ovat autot, öljytuotteet ja elektroniikka.

Kivennäisöljytuotteet nostivat Suomen viennin ennätyslukemiin Suomen ja Meksikon välinen kauppa on kasvanut tasaisesti viime vuodet. Suomen viennin osalta on kahtena edellisvuotena koettu voimakasta vuosikasvua, vuonna 2013 noin 54 prosenttia. Kauppavaihtomme oli vuonna 2013 noin 478 miljoonaa euroa, mikä merkitsi noin 13 prosentin kasvua vuoteen 2012 verrattuna. Vientimme oli ennätykselliset 345 miljoona euroa (238 MEUR v.

2012) ja tuontimme 133 miljoonaa euroa, joten kauppataseen ylijäämä oli hieman vajaat 212 miljoonaa euroa. Suomen kokonaisviennistä Meksiko edustaa noin 0,6 prosenttia. Suomesta Meksikoon viedään etupäässä koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä (lähes 40 prosenttia), kivennäisöljyjä ja kivennäisöljytuotteita (lähes 25 prosenttia), paperia ja pahvia (noin 20 prosenttia), sekä kemiallisia aineita ja tuotteita (noin viisi prosenttia).

Erityisesti kivennäisöljytuotteiden viennin voimakas kasvu vuonna 2013 vaikutti kauppavaihtoomme positiivisesti. Myös Meksikosta suuntautuneesta tuonnista koneet, laitteet ja kuljetusvälineet ovat olleet suurin ryhmä (lähes 65 prosenttia). Lisäksi Meksikosta tuodaan Suomeen muun muassa raaka-aineita, kemikaaleja, erilaisia valmistuotteita ja jonkin verran elintarvikkeita ja hedelmiä.

Meksikossa toimii 35 suomalaisyritysten tytäryhtiötä, joista kolmellatoista on maassa yksi tai useampi tuotantolaitos. Sen lisäksi noin 70 yrityksellä on Meksikossa paikallinen edustaja. Vuonna 2013 suorien suomalaisten sijoitusten kanta Meksikossa oli Suomen Pankin tilastojen mukaan noin 80 miljoonaa euroa. Meksikolaisten suorien investointien määrä Suomessa oli puolestaan 2 miljoonaa euroa, mikä koostuu pääasiallisesti sementtiyhtiö Cemexin tekemistä investoinneista. Suomen ja Meksikon välillä on investointisuojasopimus ja kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Reformit muuttavat Meksikoa Vuoden 2012 joulukuussa virkakautensa aloittaneen presidentti Enrique Peña Nieton kärkihankkeina on joukko kunnianhimoisia talousreformeja. Lisäksi hallitus on ajanut läpi mittavat uudistukset esimerkiksi poliittisen järjestelmän ja opetuksen aloilla.

Muutosten läpivieminen on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Reformit ovat aiheuttaneet laajaa keskustelua, epäluuloa ja myös ankaraa vastarintaa. Erityisesti energiareformi on historiallinen uudistus, jolla vuonna 1938 kansallistettu öljyteollisuus – talouden moottori ja kansallisen ylpeyden aihe – avataan yk49

M e k siko

sityissektorin investoinneille. Mielenosoituksista ja poliittisten puolueiden värikkäästä mittelöstä huolimatta perustuslailliset reformit on saatu ajettua läpi.

Hallitus odottaa reformien toimivan veturina Meksikon talouskasvulle, johtavan dynaamisempaan kilpailuympäristöön ja luovan kaivattuja työpaikkoja meksikolaisille, puuttuvan köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, luovan läpinäkyvyyttä sekä päivittävän poliittisen järjestelmän ja opetusjärjestelmän. Reformien varsinaisen toimeenpanon odotetaan käynnistyvän pääasiassa vuosien 2014 ja 2015 aikana. Vaikutusten odotetaan näkyvän pidemmällä aikavälillä.

Presidentti Peña Nieton hallituksen turvallisuusstrategia tähtää rikollisuutta ennaltaehkäisevin toimiin ennemmin kuin avoimeen konfliktiin kartellien murskaamiseksi.

Poliittisia suunnanmuutoksia ei näköpiirissä Meksikon poliittisessa suunnassa ei ole näköpiirissä tekijöitä, jotka aiheuttaisivat muutoksia lähivuosina.

Kolme puoluetta – PRD (vasemmisto), PAN (oikeisto) ja nyt vallassa oleva PRI (keskusta) – hallitsevat poliittista karttaa. Jos yllätyksiä ei tule, Meksiko kulkee seuraavat vuodet Peña Nieton talouspainotteisten uudistusten viitoittamalla tiellä.

Turvallisuus keskeinen huolenaihe Turvallisuustilanne jatkuu Meksikon keskeisenä huolenaiheena. Murhien määrä on ollut laskussa viimeiset kaksi vuotta, mutta vuonna 2013 sekä sieppausten että ryöstöjen määrä nousi. Järjestäytynyt huumerikollisuus, sen lieveilmiöt sekä tavallinen katurikollisuus ovat paikoittain hälyttäviä ongelmia.

Rikostilastoissa on kuitenkin suuria alueellisia eroja osavaltion, kaupungin ja kaupunginosan mukaan, eivätkä Meksikon rikostilastot erotu kansallisella tasolla erityisen kielteisesti Latinalaisen Amerikan monista muista maista. Siinä missä Yucatánin osavaltiossa murhia tehdään vähemmän kuin Suomessa, Guerreron ja Chihuahuan osavaltiot ovat erottuneet viime vuosina väkivallan polttopisteinä. Tilanteet voivat muuttua nopeasti. Vielä pari vuotta sitten Ciudad Juárez oli yksi maailman murhakeskuksista, mutta turvallisuus on viime aikoina alkanut kohentua ja elämä palata kaupunkiin. Michoacánin osavaltiossa turvallisuustilanne on heikentynyt nopeasti.

Meksikon turvallisuusongelmiin ei ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua. Perimmäiset syyt ovat syvällä; vaikutusvaltaisten huumekartellien ja rikollisjoukkioiden tarjoamissa houkuttelevissa mahdollisuuksissa köyhille, yhteiskunnan institutionaalisissa ongelmissa sekä kansainvälisen huumeteollisuuden kannattavuudessa.

Huumekartelleihin liittyvä konflikti aiheuttaa vakavimmat riskit yhteisöjen vakaudelle. Kartellit ovat paikoittain voimatekijöitä, jotka uhkaavat viranomaisten valtaa ja rajoittavat niiden toimintakykyä. Kehityksen kannalta hallituksen suuria tehtäviä ovat yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen ja köyhyyden vähentäminen. Talouskasvusta huolimatta yli puolet meksikolaisista elää yhä kansallisen köyhyysrajan alapuolella, jos laskuperusteena käytetään vain tuloja (52,3 prosenttia, Maailmanpankki 2012). Sosiaalista kehitystä arvioivan kansallisen viranomaisen (CONEVAL) laskelmat perustuvat useampiin tekijöihin kuin vain tuloihin, mutta nekin näyttävät, että 46 prosenttia meksikolaisista elää köyhyydessä (vuonna 2012, 10 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä).

Meksikoa kritisoidaan rankaisemattomuuden ilmapiiristä, korruptiosta (sijalla 106 Transparency Internationalin Corruption Perception Index –listalla, 2013), ihmisoikeusongelmista ja oikeusvaltion puutteista.

Hallitus pyrkii puuttumaan näihin ongelmiin. Esimerkiksi Meksikon ihmisoikeuspuolustajien suojelumekanismi on periaatteessa hyvin edistyksellinen sekä rikosoikeuteen puuttuvat reformit kertovat vakaasta tahdosta. Toteutus törmää usein kuitenkin poliittisiin ja taloudellisiin esteisiin, ja muutokset osavaltio- ja paikallistasolla ovat hitaita.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö ja sopimusjärjestelyt Meksikolla on yhteensä 12 vapaakauppasopimusta, jotka kattavat 44 maata. Merkittävin sopimuksista on luonnollisesti Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA, jonka jäsen Meksiko on ollut vuodesta 1994.

Meksiko on yksi harvoja nousevia talouksia, jolla on 50

vapaakauppasopimus sekä Yhdysvaltojen, EU:n että Japanin kanssa. Meksiko on aktiivinen toimija maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, jossa se ajaa nykyisen kauppaneuvottelukierroksen päättämistä uuden monenkeskisen sopimuksen muodossa ja vastustaa protektionismia.

Meksiko

Meksikon tavoitteena on laajentaa markkinoitaan erityisesti Latinalaisen Amerikan ja Aasian suuntaan, minkä vuoksi se on päivittänyt aiempia kauppasopimuksiaan ja käynyt vapaakauppaneuvotteluita alueen maiden kanssa. Meksiko on mukana Latinalaisen Amerikan merkittävimmässä hankkeessa Tyynenmeren allianssissa yhdessä Chilen, Kolumbian ja Perun kanssa. Allianssin jäsenvaltiot pyrkivät dynaamisin toimin yhdenmukaistamaan ja edistämään vapaakauppaa erityisesti Tyynenmeren alueella. Yhteistyö rakentuu jäsenmaiden jo olemassa olevien vapaakauppajärjestelyjen pohjalle. Suomelle myönnettiin tarkkailija-asema helmikuussa 2014.

lupien saantiin. Energia- ja televiestintäreformit on hyväksytty kansanedustuslaitoksessa, mutta vasta perustuslaillisia uudistuksia tarkentava kansallinen lainsäädäntö näyttää reformien todellisen merkityksen.

Meksiko on osapuolena myös Yhdysvaltain johdolla etenevissä Tyynenmeren kauppajärjestelyä (TransPacific Partnership, TPP) koskevissa neuvotteluissa.

Meksikolle mukanaolo on välttämättömyys, jotta se kykenee turvamaan asemansa sille elintärkeillä Yhdysvaltain markkinoilla jatkossakin. Lisäksi TPP tarjoaa Meksikolle mahdollisuuden uuteen avaukseen Aasian markkinoille.

Hallitus on arvioinut menestyksellisten reformien voivan nostaa Meksikon vuosittaisen talouskasvun noin viiden prosentin tasolle. Onnistuessaan reformit avaisivat parantuneita tai kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös ulkomaisille yrityksille.

Energia- ja televiestintäreformien odotetaan avaavan mahdollisuuksia ulkomaisille yrityksille Merkittävimpänä Meksikon reformeista on pidetty perinpohjaista energia-alan uudistusta, joka avaa pitkään suljettuna pysyneen ja suurissa vaikeuksissa olevan öljysektorin ulkomaisille investoinneille. Valtionyhtiö Pemex omistaa valtavat öljy- ja kaasuvarannot, joiden hyödyntämiseen sillä ei ole tarvittavia rahamääriä, teknologiaa tai osaamista.

Energiareformin ansiosta yksityiset yritykset pystyisivät tekemään sopimuksia valtion kanssa fossiilisten energianlähteiden etsimisestä ja hyödyntämisestä, mutta niiden tulisi myös raportoida saamansa tulot sekä arviot tekemiensä investointien tuotoista. Reformilla pyritään lisäämään läpinäkyvyyttä Meksikon energiamarkkinoilla ja siten houkuttelemaan maahan lisää sijoituksia. Sektorin avautumisen odotetaan johtavan lisääntyviin mahdollisuuksiin sekä öljysektorin upstream-, midstream- että downstream-toiminnoissa. Uudistuksen myötä valtio pystyy solmimaan sopimuksia sekä tuotannon mahdollistavia lisenssejä yksityisten yritysten kanssa.

Toinen keskeinen reformi on televiestintäalaa koskeva uudistus, joka pyrkii avaamaan yhtä pahiten keskittyneistä sektoreista kilpailulle. Televiestintäalan reformi luo alalle lisää valvontaa ja lisää kilpailua puuttumalla muun muassa monopoliasemassa olevien yritysten

Veroalan reformin on määrä kasvattaa valtion verotuloja muun muassa tulo- ja arvonlisäverotusta koskevien muutosten avulla. Reformi myös asettaa kaivostoiminnasta saataville voitoille 7,5–8 prosentin veron ja vapaatuotantoalueilla toimivien yritysten (maquiladorat) verotukseen on määrä tulla muutoksia. Muita keskeisiä talousalan reformeja ovat työreformi ja rahoitusalan reformi.

Kaupan teknisiä esteitä vain vähän Meksiko on varsin avoin talous varsinkin teollisuustuotteiden tuonnin osalta, ja kauppaa hankaloittavia todellisia kaupan teknisiä esteitä on varsin vähän.

Tilanne on hyvä erityisesti useisiin muihin kasvaviin markkinoihin verrattuna. Palvelusektorilla tuonnille on kuitenkin useanlaisia rajoituksia ja maksuja. Usein saatetaan vaatia myös erilaisia lisenssejä ja rekisteröintejä. Standardien eroavaisuudet asettavat omat rajoitteensa samoin kuin raskaat eläin- ja kasvitauteja koskevat määräykset (SPS). Lisäksi Meksikon tullin toiminta on monimutkaista, joskus jopa epäjohdonmukaista, eikä missään nimessä läpinäkyvää. Polkumyyntiinstrumenttien laaja käyttö sekä tekijän- ja teollisoikeuksien vajavainen kunnioitus heikentävät osaltaan liiketoimintaympäristöä. Tekijän- ja teollisoikeuksien valvonta on heikkoa, minkä vuoksi piraattituotteita, erityisesti vaatteita, elektroniikkaa sekä kosmetiikkaa, myydään laajalti.

Useimmat ongelmat eivät ole onneksi koskettaneet suomalaisia yrityksiä. Suomen ja Meksikon välistä kauppaa ovat vaikeuttaneet jossain määrin tullaukseen liittyvät ongelmat ja maksut sekä kansalliset tekniset vaatimukset. Monissa tapauksissa ulkomaisia testituloksia ei hyväksytä vaan ne täytyy toistaa paikallisesti, mikä voi viedä runsaasti aikaa. Erityisesti lääkkeiden ja sairaalatarvikkeiden rekisteröiminen ja tarpeellisten lupien saanti on aikaa vievä prosessi. Tilanne on onneksi helpottunut viime aikoina. Myös erilaisten tuotenäytteiden maahantuonti on osoittautunut ongelmalliseksi useille yrityksille. SPS-kysymyksillä on tulevaisuudessa yhä

51

M e k siko

suurempi merkitys, mikäli Suomen luonnosta saatavia raaka-aineita sisältäviä tai terveysvaikutteisia elintarvikkeita yritetään tuoda myös Meksikon markkinoille.

EU:n ja Meksikon välillä on paljon eroavaisuuksia standardeissa, mikä voi osaltaan rajoittaa kaupankäyntiä.

maisten yritysten tuotto on saman valtionverotuksen alla kuin vastaavien meksikolaisten yritysten tuotto.

Vero on suuruudeltaan 28 prosenttia.

Investointien sääntely

Meksiko sijoittuu suhteellisen korkealle Maailmanpankin Ease of Doing Business –vertailussa (53:s). Latinalaisen Amerikan maista vain Chile (34:s), Peru (42:s) ja Kolumbia (43:s) yltävät korkeammalle. Liiketoimintaa vaikeuttavat muun muassa byrokratia, kilpailun puute erityisesti telekommunikaatiosektorilla, kallis energia sekä vaativa työlainsäädäntö (työttömyysturvajärjestelmän puuttuessa esimerkiksi irtisanottavalle on maksettava kolmen kuukauden palkka sekä 20 päivän palkka jokaisesta työvuodesta). Yleisesti ottaen on kuitenkin todettava, että monet ongelmat koskevat myös meksikolaisia yrityksiä, eikä kyse ole siten kaupan teknisistä esteistä ja diskriminaatiosta, joka kohdistuisi vain ulkomaisiin yrityksiin.

Investointien sääntelynormisto on kansainvälisellä mittapuulla varsin liberaali. Ulkomaisia investointeja koskeva investointilaki sallii ulkomaisen investointipääoman liittämisen osaksi kaikkien yritysten osakepääomaa. Laki sallii erityyppisten käyttöomaisuuksien oston, uusien taloudellisten aktiviteettien aloittamisen sekä uusien tuotantomallien lanseeraamisen. Laki sallii myös uusien yritysten avaamisen ja johtamisen sekä vanhojen laajentamisen ja uudelleen sijoittamisen, lukuun ottamatta tiettyjä turvattuja sektoreja.

Investointeja haittaa monimutkainen yrityksen perustamiseen ja toiminnan ylläpitämiseen liittyvä byrokratia. Energiasektorin (öljy ja sähkö) lisäksi rajoituksia ulkomaiselle omistukselle on seuraavilla sektoreilla: telekommunikaatio, ilmailu- ja vakuutusala, maakuljetus, bensiininmyynti, nestekaasun jakelu sekä tv- ja radiotoiminta.

Kannustinohjelmat vaihtelevat osavaltioittain. Meksikoon investoimista harkitsevan yrityksen kannattaa ehdottomasti tehdä tarkka ja laaja selvitys eri osavaltioiden tarjoamista ehdoista ja kannustimista ja kilpailuttaa niitä keskenään, kuten myös ottaa selville osavaltion sopivuus liiketoiminnalle (alihankkijaverkosto, työvoiman koulutus ja saatavuus, logistiikka ja tuotantokustannukset). Meksikossa toimivien ulko-

Muut sääntely-ympäristön kysymykset

Julkiset hankinnat jakautuvat yhtäältä liittovaltion hankintoihin ja toisaalta osavaltioiden ja kuntien hankintoihin. Jälkimmäisten osalta on huomioitava, että kukin osavaltio määrittelee oman hankintasääntönsä, joka usein suosii paikallisia toimittajia. Liittovaltion hankinnat jakaantuvat kotimaisiin ja kansainvälisiin hankintoihin. Edellisten osalta vaaditaan vähintään 50 prosenttista kotimaisuusastetta. EU-Meksiko –globaalisopimukseen sisältyvästä vapaakauppaosiosta johtuu, että EU-yrityksille annetaan suurin piirtein sama pääsy kuin NAFTA-maiden yrityksille. Voidaan sanoa, että koko maan julkisista hankinnoista (ml. valtionyhtiöt) EU-mailla on pääsy 70–80 prosenttiin.

Yleisarvio Meksikon maantieteellinen sijainti, laaja vapaakauppasopimusverkosto ja NAFTA-jäsenyys ovat suuria etuja. Meksikossa on edullinen ja varsin koulutettu työvoima, 112 miljoonaa asukasta ja runsaasti luonnonvaroja. Makrotalouden tila on vakaa, inflaatio pysynyt alhaalla ja maan luottokelpoisuus hyvä.

Meksikon talouskasvu jäi viime vuonna odotuksista, mutta kasvun odotetaan piristyvän tänä vuonna.

Mittavat reformit luovat suuria odotuksia paitsi Meksikon talouden kehittymisnäkymien suhteen, myös ulkomaisille yrityksille avautuvien mahdollisuuksien muodossa. Meksikon historiassa reformit ovat usein törmänneet ongelmiin toimeenpanossa, mutta nykyhallinnolla arvioidaan olevan paremmat mahdollisuudet saada reformit toteutettua.

52

Turvallisuustilanne ja institutionaaliset puutteet ovat ongelmia, joihin ei ole odotettavissa nopeita ratkaisuja.

Uusi hallinto on pyrkinyt uusin lääkkein puuttumaan yhteiskunnan ongelmiin, mutta muutokset tilanteen parantamiseksi ovat parhaimmillaankin hitaita.

Byrokratia saattaa joissain tapauksissa hankaloittaa yritystoimintaa, mutta tilanne on paranemaan päin.

Korruptiota esiintyy maassa edelleen laajalti. Moniin muihin kasvaviin markkinoihin verrattuna Meksikon liiketoimintaympäristö on varsin suotuisa ja toimiva.

Parhaaksi koettu tapa toimia Meksikon markkinoilla on huolella valitun paikallisen edustajan kautta.

Chile

CHILE Pääkaupunki .......................................................................................................... Santiago Väkiluku......................................................................................................17,4 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 282 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 19 100 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,4 % Inflaatio ..........................................................................................................................1,7 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut)........ 3,6 % | 35,4 % | 61 % Työttömyysaste ...........................................................................................................5,7 % Kaupungistumisaste .....................................................................................89 % (2010) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,819 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Chilen talous jatkaa hyvässä kasvussa, vaikka kasvuvauhti onkin hieman hidastunut viime vuodesta.

Ulkomaiset investoinnit vähenivät viime vuonna jonkin verran edeltävän vuoden ennätysluvuista. Työttömyys on edelleen historiallisen vähäistä. Inflaatio on hallituksen tavoitetasoa alempana, mikä on herättänyt kysymyksiä, koska tarkkaa selitystä sille ei ole löytynyt. Michelle Bachelet palasi Chilen presidentiksi maaliskuussa 2014. Uuden hallituksen kärkihankkeet ovat perustuslain uudistus sekä koulutus- ja verotusreformit. Kansalaisliikkeiden mielenosoitukset ovat jatkuneet: uutta hallitusta kehotetaan nopeisiin toimiin mm. koulutusuudistuksessa. Energiasektorin rakenteellisiin ongelmiin ei ole nähtävissä pitkän aikavälin muutosta. Chile on suomalaisyrityksille kiinnostava markkina taloudellisen vakauden, suhteellisen hyvin toimivan liiketoimintaympäristön, liberaalin markkinapolitiikan ja ulkomaalaisille yrityksille myönteisen politiikkansa vuoksi. Chilellä ja Euroopan Unionilla on vapaakauppasopimus.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Chilen talous jatkoi hyvää kasvuaan maailmantalouden epävarmuuksista huolimatta. Maan talous kasvoi Chilen keskuspankin mukaan viime vuonna 4,2 prosenttia ja tälle vuodelle ennustetaan 3 – 4 prosentin kasvua. Talouskasvun impulssina ovat erityisesti kaivossektorin investoinnit ja pienemmässä mittakaavassa kotimainen kulutus. Chilen kasvuluvut olivat oikeistohallituksen aikana vahvoja (keskimäärin 5,4 prosenttia vuodessa). YK:n Latinalaisen Amerikan talouskomissio ECLAC luottaa kasvuun myös uuden hallituksen aikana ja näyttäkin siltä, että maan vakaus ja vallitsevat selkeät pelisäännöt eivät ole muuttumassa.

Chilen kokonaisviennin arvo oli viime vuonna 76,7 miljardia dollaria supistuen 1,5 prosenttia edellisvuodesta. Chilen tärkeimmän vientituotteen kuparin osuus kokonaisviennistä oli yli puolet, arvoltaan 40

miljardia dollaria. Kuparin hinnan lasku on laskenut kupariviennin arvoa viime vuodesta lähes kahdella miljardilla dollarilla. Chilen kauppataseen ylijäämä oli silti 2,1 miljardia dollaria. Chilen viennin arvo Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibialle oli 13,6 miljardia dollaria, pudotusta edellisvuodesta on seitsemän prosenttia. Mercosur-maat ovat Chilelle Latinalaisen Amerikan tärkein markkina, minne suuntautuu 44 prosenttia sen Latinalaisen Amerikan ja Karibian viennistä. Kiina on Chilen tärkein kauppakumppani (22 prosenttia), EU ja USA kilpailevat tasaisesti seuraavasta sijasta (molemmat noin 16 prosenttia). Chilen tärkein kuparin vientimarkkina on edelleen Kiina, minne meni 23,9 prosenttia Chilen viennistä eli 18,8 miljardia dollaria. Kiinan kasvu on kuitenkin hidastunut ja sen odotetaan olevan noin 7 prosenttia vuonna 2014. Intian kasvava kuparintarve näyttäisi kuitenkin

Ilkka Heiskanen toimii suurlähettiläänä ja Anu Korppi-Koskela ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Santiago de Chilen suurlähetystössä.

Maria Ala-Kaila toimii Santiago de Chilessä Finpron vientikeskuksen päällikkönä.

53

Chi le

kompensoivan tätä laskua yhdessä muiden KaakkoisAasian maiden kanssa. Yhdysvaltojen autoteollisuuden elpyminen vaikuttaa positiivisesti myös kuparin vientiin markkinalle. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat Chilen maatalousviennin pääkohteita, mutta myös Chilen maatalousvienti Aasiaan kasvaa kovaa vauhtia.

Vuonna 2013 kuparia kaivettiin kolme prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, 5 700 000 tonnia. Syynä kasvuun ovat olleet isommat kerrokset joissakin esiintymissä sekä joissakin kaivoksissa tuottavuuden kasvu. Viennin arvo kuitenkin laski myös vuonna 2013, koska kuparin hinta putosi vuodesta 2012 n. 9 prosentilla, ollen keskimäärin 3,3 dollaria paunalta 2013.

Kuparin globaalin kysynnän väheneminen ei kuitenkaan ole näköpiirissä. 2014 helmikuussa hinta tuli 10 prosenttia alaspäin, ennusteet kuitenkin povaavat hinnanlaskun päättymistä seuraavalle 12 kuukaudelle.

Työttömyys on ennätyksellisen vähäistä, 6,1 prosenttia vuonna 2013. Joillakin aloilla on työvoimapulaa.

Chilen keskuspankki arvioi inflaation olevan tänä vuonna 3 prosenttia.

Ulkomaisia investointeja tuli vuonna 2012 Chileen ennätysmäärä, yli 30,3 miljardin dollarin edestä. Suurin osa investoinneista tuli kaivos-, energia-, infrastruktuuri- ja elintarvikesektoreille. Ulkomaisten investointien osuus Chilen bruttokansantuotteesta oli 18,2 prosenttia. Käytännössä ulkomaiset investoinnit kaksinkertaistuivat vuosien 2010 ja 2012 välillä. Luvut kertovat investoijien luottamuksesta Chileen, talouden suhteellisesta dynaamisuudesta Latinalaisen Amerikan alueella, kiinnostuksesta sen luonnonvaroihin, kuten mineraaleihin ja energiaan ja toisaalta epävakaudesta Euroopassa.

Chile uudisti edellisen hallituksensa aikana ulkomaisista investoinneista vastaavan organisaationsa ja on panostanut siihen monin tavoin, myös rahallisesti.

Chile nousikin Latinalaisen Amerikan maiden kärkimaihin ulkomaisissa investoinneissa.

Vuonna 2013 Chilen vaihtotaseen alijäämä oli 9,1 miljardia dollaria, joka on 3,42 prosenttia bruttokansantuotteesta. Alijäämän kasvu on herättänyt huolestunutta keskustelua.

Suomen ja Chilen välinen kauppa Chile oli vuonna 2013 kauppavaihdoltaan Suomen neljänneksi tärkein kauppakumppani Latinalaisessa Amerikassa Brasilian, Meksikon ja Perun jälkeen. Suo-

54

men viennissä Chile oli kolmannella sijalla vuonna 2013 Brasilian ja Meksikon jälkeen ja toisella sijalla kone-, laite- ja kuljetusvälineviennissä heti Brasilian jälkeen. Tullitilastojen mukaan Suomen vienti Chileen kuitenkin laski 26 prosenttia verrattuna vuoteen 2012.

Kauppataseen ylijäämä oli viime vuonna noin 93 miljoonaa euroa voitollinen Suomelle. Kaikkiaan tuonti Chilestä Suomeen oli 121 miljoonaa euroa ja vienti Suomesta Chileen 215 miljoonaa euroa vuonna 2013.

Lukuihin vaikuttavat yleensä suuret yksittäiset kaupat.

Suomesta viedään Chileen pääasiallisesti teollisuuden ja eri toimialojen erikoiskoneita ja laitteita. Tuonti koostuu pääasiassa kaivosteollisuuden tuotteista. Lisäksi Suomeen tuodaan chileläisiä viinejä ja hedelmiä.

Vuonna 2013 Chilen osuus Suomen kokonaistuonnista oli 0,2 prosenttia ja kokonaisviennistä 0,4 prosenttia. Suomen ja Chilen välillä on ollut vuodesta 1993 lähtien investointisuojasopimus ja kaksoisverotuksen estävän sopimuksen valmistelu on loppusuoralla.

Suomalaisella teknologialla ja osaamisella on Chilessä hyvä maine, mitä maassa toimineet suomalaisyritykset ovat auttaneet rakentamaan. Chilessä toimii lähes 20 suomalaisyritystä, minkä lisäksi noin 80 yrityksellä on edustaja Chilessä. Vuonna 2012 muun muassa kaivosteollisuuden porakoneita valmistava Arctic Drilling, kalastustarvikkeistaan maailmankuulu Rapala ja vaihdevalmistaja Moventas perustivat yritykset Chileen. Suomalainen koulutusosaaminen on edelleen kiinnostuksen kohteena Chilessä. Opetusministeri Krista Kiuru vieraili koulutusvientidelegaation kanssa Chilessä lokakuussa 2013. Vierailu sai paljon huomiota ja medianäkyvyyttä koulutusjärjestelmäänsä uusimaan pyrkivässä Chilessä. Vuonna 2013 avattiin Forest Centerin ja chileläisen metsäjätin Araucon yhteinen koulu, jossa keskitytään metsäkoneiden kuljetuksen opettamiseen.

Kaivosteollisuuden haasteena kustannusten nousu Chilessä arviot kaivossektorin vuosien 2013–2021 tulevista investoinneista liikkuivat vuonna 2013 parhaimmillaan 70 miljardin tienoilla. Sittemmin eräät investoijat ilmoittivat lykkäävänsä projektejaan vuoden 2020 jälkeen ja siinä tilanteessa ollaan edelleen.

Suunnitelmat ovat yhä suuria, mutta aikahaarukka on nyt aiempaa isompi. Käytännössä Chilen viime vuosien suurin haaste eli energiapula ja siitä seurannut energian korkea hinta ovat vaikuttaneet joidenkin kaivoshankkeiden kannattavuussuunnitelmiin, kuten myös puute kaivosteollisuuden tarvitsemasta

300 100 200

Chile

1000

vedestä. Kaivosalan energiapulaa pahentaa se, että energiastrategia painottaa Etelä-Chilen vesivarojen -1000 vesivoimaa on2009 etelässä, kun taas2010 kaivokset sijaitsevat energiatehokkuuden parantamista ja 2011hyödyntämistä, 2012* 2013** pohjoisessa, eikä sähköverkkoja ole yhdistetty. Jotkut uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä.

-100 voimalaitosja kaivoshankkeet ovat jääneet puutteel*) ennakkotieto **) ennakkoarvio Lähde: Suomen 2009 Pankki 2010 2011 2012* 2013** listen ympäristölupien tai paikallisten ihmisten vaa- Merkittävää on, että osittain Euroopan taloustilantimusten vuoksi oikeuden eri asteille. Energiasektorin teen tuoman epävarmuuden vuoksi osakkeenomista*) ennakkotieto **) ennakkoarvio Lähde: Suomen Pankki rakenteelliset ongelmat heikentävät Chilen kilpailu- jat ovat alkaneet vaatia kaivosyrityksiltä parempia tukykyä energian ollessa maailman 13. kalleinta. Chilen loksia ja ne harkitsevat tarkemmin mihin projekteihin

Suomen ja Chilen välinen kauppa 2009–2013 Suomen ja Chilen välinen kauppa Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % 2009–2013 Vienti milj. euroa

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

300 250 300 200 250 150 200 100 150 50 100 0 50 0

2009 Lähde: Tullihallitus 2009

Osuus kokonaisviennistä %

0,6

2010

2011

2012

2013

2010

2011

2012

2013

0,5 0,6 0,4 0,5 0,3 0,4 0,2 0,3 0,1 0,2 0,0 0,1 0,0

Lähde: Tullihallitus

Suomesta Chileen tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Suomesta Chileen tehdyt suorat sijoitukset Nettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

200

Sijoituskanta milj. euroa

200 130 130 60 60 -10

2009

-10 Lähde: Suomen Pankki 2009 Lähde: Suomen Pankki

2010

2011

2012*

2013**

2010

2011

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio 2012* 2013** *) ennakkotieto **) ennakkoarvio

55

Suomen ja Egyptin välinen kauppa

Chi le

lähtevät mukaan. Koska mineraalit ovat syvemmällä, operaatiot ovat kallistuneet, kustannukset kasvaneet ja osakkeenomistajien riskit nousseet. Siitä huolimatta voidaan sanoa, että jos energia- ja vesiongelma saadaan ratkaistuksi, olisi pyyhitty iso osa pois Chilen kaivosteollisuuden haasteista.

Chilen kaivossektorin palkkakehitys on ollut lähes puolet nopeampaa kuin esimerkiksi Kanadassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa vuodesta 2007 lähtien. Verrokkimaiden tuottavuus on kuitenkin paljon korkeam-

malla. Parantaakseen tuottavuuttaan kustannusten noustessa Chilen kaivosoperaatiot tarvitsevat yhä tehokkaampia palveluiden tarjoajia, automaatiota ja innovaatioita. Tähän suomalainen korkeatasoinen teknologia voi tarjota ratkaisuja ja kumppanuuksia.

Myös suomalaisesta ammatillisen osaamisen kehittämisestä voi olla hyötyä teknikkotason työkäytäntöjä kehitettäessä.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Aiemmin vuosina 2006–2010 presidenttinä toiminut Michelle Bachelet valittiin joulukuussa 2013 presidentinvaalien toisella kierroksella Chilen presidentiksi vuosiksi 2014–2018 suurella äänten enemmistöllä. Samaan aikaan pidetyissä parlamenttivaaleissa Bachelet’n keskusta-vasemmistolainen koalitio sai enemmistön kongressin molemmissa kamareissa.

Bachelet ilmoitti ensimmäisessä puheessaan presidenttinä, että Chilen suurin vihollinen on epätasa-arvo.

Hänen hallituksensa kärkihankkeet ovat perustuslain uudistus sekä koulutus- ja verotusreformit. Ulkopolitiikassa painopiste siirtyy taloudellisista ulkosuhteista varsinaiseen ulkopolitiikkaan; suhteita naapureihin ja Latinalaiseen Amerikkaan pyritään vahvistamaan.

Chilen perustuslaki on peräisin sotilasdiktatuurin ajoilta. Sitä on demokratian aikana jonkin verran uudistettu esimerkiksi poistamalla nimitetyt senaattorit, mutta perusteiltaan se on muuttumaton. Uudistusta kaipaavat kohdat koskettavat muun muassa alkuperäiskansojen asemaa, parlamentin vaalijärjestelmää ja määräenemmistösääntöjä.

Bachelet’n vaaliohjelma lupaa ”ilmaisen ja laadukkaan koulutuksen kaikille”. Chilen tämänhetkinen koulutusjärjestelmä perustuu neoliberaaliin ajatteluun, jonka mukaan koulutuspalveluiden tarjoaminen ja ostaminen on täysin vapaata. Tämä on johtanut eriarvoiseen koulutukseen, joka puolestaan on omiaan syventämään taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta ja siirtämään sen sukupolvelta toiselle. Opiskelija- ja kansalaisliikkeet ovat järjestäneet viime vuosina suuria mielenosoituksia nykyistä koulutusjärjestelmää vastaan, mikä on kasvattanut painetta uudistuksille.

Chilen verotusjärjestelmä suosii hyvätuloisia ja suuryrityksiä. Uuden hallituksen tavoitteena on järjestelmän

56

uudistaminen tasa-arvoisemmaksi. Lisäksi laaja koulutusuudistus voi tapahtua vain valtion tuloja lisäämällä.

OECD on kiitellyt Chileä talouden vakaudesta, mutta kehottanut uudistamaan talouden rakenteita epätasa-arvon vähentämiseksi, naisten ja nuorten työmarkkina-aseman parantamiseksi ja ympäristöongelmien lieventämiseksi. Pidemmän aikavälin kasvuedellytyksiä tulisi parantaa koulutuksen ja innovaatiotoiminnan kehittämisellä.

Ulkopolitiikassa uusi hallitus syyttää vanhaa varsinaisen politiikan unohtamisesta, koska painopiste on ollut yksinomaan taloudellisissa ulkosuhteissa. Edellinen hallitus pitikin yhtenä suurimmista saavutuksistaan Tyynenmeren allianssin (Alianza del Pacífico) perustamista Meksikon, Kolumbian ja Perun kanssa.

Allianssi on Latinalaisen Amerikan skaalassa harvinaisen hyvin toimiva vapaakauppajärjestely. Sitä kritisoidaan kuitenkin maanosan jakamisesta kahtia Atlantin ja Tyynenmeren puoliskoihin ja mantereen talouden veturin Brasilian laiminlyömisestä. Uusi hallitus pyrkiikin lähentämään suhdettaan Mercosuriin.

Edellistä hallitusta on arvosteltu myös siitä, että se on jättänyt suhteet naapurimaihin ja muuhun Latinalaiseen Amerikkaan tuuliajolle. Uusi hallitus pyrkii korjaamaan tilanteen. Perun kanssa tilannetta helpottaa, että merirajakiistaan saatiin vastikään ratkaisu Haagin kansainvälisestä tuomioistuimesta.

Chilen suhteet Etelä-Amerikan suurimman valtion ja tärkeimmän talouden, Brasilian, kanssa ovat olleet ohuehkot: Brasilian presidentti ei kertaakaan käynyt virallisella vierailulla Chilessä edellisen hallituksen aikana. Bachelet ja hänen ulkoministerinsä ovat kerta kerran jälkeen vakuuttaneet, että Brasilian-suhteita tullaan parantamaan. Presidentti Rousseff osallistui

Chile

Bachelet’n virkaanastujaisiin. Bachelet aikoi vierailla Brasiliassa (ja Argentiinassa) jo huhtikuussa 2014, mutta matka lykkääntyy hieman Chilen satamakaupunki Valparaíson suuren tulipalon vuoksi.

Uusi hallitus panee jatkossa myös enemmän painoa monenväliselle diplomatialle. Chile valittiin YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosiksi 2014–2015.

Säätely-ympäristön kehitys Tyynenmeren vapaakauppasopimukset etenevät Chile kuulunee maihin, joilla on ennätysmäärä vapaakauppasopimuksia maailmassa, 22 sopimusta 60 maan kanssa. Alueellisesti Chile neuvottelee Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimusta (Trans-Pacific Partnership Agreement, TPP) jonka perustajajäsen Chile on Uuden Seelannin, Brunein ja Singaporen ohella. Sopimusneuvotteluihin ovat sittemmin liittyneet Yhdysvallat, Australia, Vietnam, Peru, Malesia, Japani, Kanada ja Meksiko. Chilelle on tärkeätä saada vapaakauppasopimus Aasian maiden kanssa Kaakkois-Aasia mukaan lukien, vaikka se onkin äskettäin sopinut kahdenväliset vapaakauppasopimukset Malesian, Vietnamin ja Thaimaan kanssa sekä neuvottelee parhaillaan Indonesian kanssa.

Chile on mukana Tyynenmeren alliansissa (Alianza del Pacífico), jossa Chile, Meksiko, Peru ja Kolumbia pyrkivät menemään keskinäisiä vapaakauppasopimuksiaan pidemmälle integraatiossaan edistääkseen hyödykkeiden, palveluiden, rahavirtojen ja ihmisten vapaata liikkuvuutta. Lähestymistapa yhteistyöhön pyritään pitämään mahdollisimman pragmaattisena ja joustavana tulosten saavuttamiseksi, jotta sille ei käy niin kuin muille jumissa oleville koko Latinalaisen Amerikan integraatioaloitteille. Latinalaisessa Amerikassa Chilellä on vapaakauppa- tai kauppasopimukset kaikkien maiden kanssa Surinamia ja Guyanaa lukuun ottamatta.

Tyynenmeren allianssi on herättänyt laajaa kiinnostusta ympäri maailmaa ja sillä on jo 30 tarkkailijajäsentä, Suomi mukaan lukien. Chilen mukaan Tyynenmeren allianssin taustalla eivät ole pelkästään sisäiset integraatiopyrkimykset vaan kyseessä on joukko samanmielisiä maita, jotka yhdessä pyrkivät Aasian markkinoille. Allianssin maat ovat resurssien optimoimiseksi jo perustaneet yhteisiä vientikeskuksia sellaisiin maihin, joissa mikään niistä ei ole edustettuna.

Tyynenmeren allianssin tavoitteena on tehdä blokista ja Tyynenmeren alueesta houkuttelevampi investoinneille ja parantaa siten alueen talouskasvua. Neljän maan ministerit ovat yhdessä todenneet allianssin olevan paras keino taistella Latinalaisen Amerikan alueella vallitsevaa protektionistista politiikkaa vas-

taan. Tällä lausumalla viitataan epäsuorasti Venezuelan johtamaan ALBA-yhteisöön ja todennäköisesti myös Mercosurin piirissä päätään nostavaan protektionismiin.

Chile suomalaisten yritysten toimintaympäristönä Chilen sijoitukset liiketoimintaympäristövertailuissa ovat hyviä, ja maa on epäilemättä Latinalaisen Amerikan helpoimpia paikkoja liiketoiminnalle. Chile pärjää myös globaalissa vertailussa yritysmyönteisyyden ja vahvojen instituutioiden ansiosta. Maailmanpankin Doing Business -indeksissä Chile on sijalla 34., korkeimmalla Latinalaisen Amerikan maista.

Erityisen hyvin Chile sijoittuu yrityksen perustamisen helppoudessa (sija 22.). Transparency Internationalin korruptioselvityksessä Chile sijoittuu vuosittain 20. sijan tienoille jättäen taakseen useita Keski- ja EteläEuroopan maita.

Ulkomaalaisten yritysten toiminta Chilessä on yleisesti ottaen suhteellisen vaivatonta, kun tuntee paikalliset perusrutiinit. Muun muassa notaarin vahvistuksen hakeminen eritasoisiin asiakirjoihin on hyvin yleistä.

Suurin osa ulkomaankaupasta tapahtuu vapaakauppasopimusten puitteissa, merkittäviä kaupanesteitä ei juuri ole. Tuontitullit ovat kohtuullisia, sillä EU- maat kuuluvat tullietuuskohtelun piiriin. Tullilaitos kiinnittää erityistä huomiota elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuonnin valvomiseen, näille tuotteille säännökset ovat tiukemmat kuin useimmissa muissa maissa. Eurooppalaiset yritykset kohtaavat vähän kaupanesteitä Chilessä.

Tuotteiden markkinoille hyväksymisen ja rekisteröinnin sekä tekijänoikeuksien valvomisen suhteen on esiintynyt epäjohdonmukaisuutta erityisesti kemian ja lääkesektorilla. Toisaalta esimerkiksi terveydenhoitoon liittyviltä laitteilta ei vaadita raskasta ja kallista hyväksyntä- ja rekisteröintiprosessia kuten joissain muissa maissa. Kansainvälisiä tuotenimike ja -merkkiilmoituksia ei Chilessä automaattisesti kunnioiteta.

Presidentti Piñeran hallituksen aikana toteutettiin monia lainsäädännöllisiä toimia tekijänoikeuksien

57

Chi le

aseman parantamiseksi, mutta monia avoimia kysymyksiä on edelleen ja aihe pysyy herkkänä Chilelle.

Verotuskäytäntö on Chilessä kohtuullisen selkeä, mutta muun muassa palvelu- ja software-sektoreilla on hyvä vertailla erilaisia toimintavaihtoehtoja verokohtelun kannalta. Bachelet’n hallituksen suunnittelema veroreformi tulee vaikuttamaan yritysten verotukseen: yritysveroa tullaan nostamaan näillä näkymin 5 prosenttiyksikköä. Yritysverotus pysyy silti Chilessä verrattain alhaisena. Chile on noussut myös ulkoistettavien palvelutoimintojen sijoituspaikkana monessa maavertailussa kärkisijoille. Kun yritys haluaa myydä palveluja chileläisille asiakkaille, on usein edullinen vaihtoehto sijoittaa oma toimipiste Chileen. Palvelujen myynnistä peritään lisävero, mikäli suomalaisella tai muulla ulkomaalaisella yrityksellä ei ole Chilessä laskuttavaa yksikköä. Tämä jopa 20–30 prosentin lisävero pidätetään suoraan asiakkaan maksamasta palkkiosta.

Huomioitavaa on, että Chilen ja Suomen välistä kaksoisverotuksen estävää sopimusta ei ole vielä solmittu. Neuvottelut ovat olleet loppusuoralla jo useamman vuoden. Todennäköisesti suomalaisyritysten kiinnostus asettua Chileen kasvaa sopimuksen myötä.

Oikeistohallituksen talouspoliittisiin tavoitteisiin sisältyi kilpailukyvyn ja tuottavuuden nostaminen, mikä tarkoitti toimia yrittäjyyden edellytyksien helpottamiseksi. Yrityksen perustamiseen tarvittava käsittelyaika on nykyään 16 päivää. Uuden yrityksen voi perustaa ilman aloituspääomaa, ja kun käytetään paikallista lakimiestä, joka tuntee yrityksen perustamisprosessin, aikaa menee viranomaisvahvistuksissa noin kuukausi.

Uuden yrityksen perustajat ovat kuitenkin saattaneet kohdata enemmän haasteita pankkitilin avaamisessa kuin viranomaispuolella. Chileläiset pankit harjoittavat valikoivaa asiakaspolitiikkaa sekä yksityis- että yrityspuolella. Ne ovat selvinneet globaalista kriisistä hyvin. Kilpailulainsäädännön ja politiikan osalta tapahtui vuonna 2012 kehitystä. Kilpailulainsäädännön valvontaa tehostettiin, kun viranomaiset puuttuivat apteekki- ja siipikarjakartelleihin sekä yritysfuusioihin, kuten chileläisen Lanin ja brasilialaisen Tamin tapauksessa. Kilpailulainsäädäntöön suunnitellaan tarkempia ohjeistuksia, muun muassa horisontaalisten yritysfuusioiden osalta, jotka ovat muodostaneet enemmistön Chilen kansallisen kilpailuviranomaisen tutkimista tapauksista viime vuosina.

Yhtiövero, jota periaatteessa kaikki yritykset maksavat, on 20 prosenttia, mikä on edelleen Latinalaisen Amerikan vertailussa alhaisin taso. Bachelet’n hallituksen

58

veroreformin myötä vero noussee 25 prosenttiin. Veroa sovelletaan yhtiön voittoon, josta on vähennetty kulut ja maksut (mukaan lukien tappiot ja sijoitukset yrityksen toimintaan). Voittojen kotiutuksesta ulkomaille maksetaan ylimääräinen 35 prosentin vero.

Todettakoon kuitenkin, että erityisen väljätulkintaisen verovähennyspolitiikan vuoksi suurimmat yritykset selviävät hyvin niukalla yhtiöverolla.

Chile on ulkomaalaisille yrityksille sijoituskohteena kiinnostava taloudellisen vakauden, liberaalin markkinapolitiikan ja ulkomaalaisille yrityksille myönteisen politiikkansa vuoksi. Chilellä on myös Latinalaisen Amerikan paras maariskiluokitus. Ulkomaiset investoinnit on suojattu samanarvoisina kotimaisten investointien kanssa ja pääomien siirtäminen on pääasiallisesti vapaata. Investoijien kannalta Chilen haasteena on riskirahoituksen kehittymättömyys. Pankit ja eläkerahastot ovat konservatiivisia ja olleet varovaisia esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeiden rahoituksessa.

Keskeisessä asemassa ulkomaisten investointien hankkimisessa Chileen on yleisessä käytössä oleva julkisen ja yksityisen yhteistyön konsessio- eli toimilupamalli. Chilessä konsessiojärjestelmä otettiin käyttöön jo vuonna 1993. Sen kautta on perustettu noin 60 hanketta eri sektoreille, liittyen esim. moottoriteihin, lentokenttiin, satamiin, sairaaloihin sekä vankiloihin.

Chilen julkisen sektorin hankinnat rakennusprojekteja ja konsessioita lukuun ottamatta tehdään lähinnä internet-portaali Chile Compran kautta. Järjestelmä on avoin myös ulkomaalaisille tarjoajille. Hallitus ja ulkomaisten investointien komitea houkuttelevat ulkomaalaisia investoijia avosylin.

Chilessä vallitsee kova kilpailu esimerkiksi valtion kilpailuttamissa julkisissa hankinnoissa. Suomalaisen teknologian haasteena on, että se ei useinkaan pysty kilpailemaan hinnalla, huolimatta korkeasta laadustaan ja kestävyydestään Ulkomaalaisesta usein ensi visiitillä tuntuu, että Chile toimii hyvin organisoidusti ja tehokkaasti. Vasta pintaa syvemmältä raapaistaessa havaitsee, että asioiden hoito välillä jumittuu yllättäviin kohtiin. Välillä se johtuu yksittäisen ihmisen haluttomuudesta palvella, välillä organisaatio on vain huonosti järjestetty. Yrityksille on myös välillä haaste löytää ammattitaitoista työväkeä. Chileläisten koulutustaso on kuitenkin Latinalaisen Amerikan paras - vaikka OECD-maista se on häntäpäässä. Chilessä on totuttava siihen, että paikalliset välttävät konfliktitilanteita kommunikoinnissa viimeiseen asti. Small talk on välttämätöntä palaveri-

Chile

en alussa. Suoraan asiaan ei voi mennä, joskin asioita hoidetaan usein tehokkaammin kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Suomalaisille ja eurooppalaisille yrityksille etäisyys Chilen kanssa on realiteetti ja siitä kumpuavat haasteet.

Chileä ei nimittäin kannata hoitaa pelkkien matkojen välityksellä, sillä luottamuksellisilla suhteilla on täällä merkitystä ja niitä saa aikaan läsnäololla. Chilen toimintojen johtaminen Brasiliasta ja Yhdysvalloista käsin ei ole usein osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi.

Yleisarvio Chilen talouskasvu hidastui jonkin verran vuonna 2013 mutta oli kuitenkin 4,2 prosenttia. Tälle vuodelle ennustetaan vielä hieman hitaampaa kasvua, 3–4 prosenttia. Tämä johtuu lähinnä maailmantalouden yleisestä tilanteesta, erityisesti kuparin hinnan laskusta, ja joistain sisäisistä ongelmista.

Eräitä kaivosinvestointeja on myös lykätty mineraalien hintakehityksen ja Chilen energiapulan vuoksi.

Ulkomaiset investoinnit Chileen ovat kuitenkin yhä huippuluokkaa. Chilen peson arvon heikentyminen on myös helpottanut maatalouden ja sen lippulaivan, viiniteollisuuden, vientiä.

Yksi Chilen uuden maaliskuussa 2014 aloittaneen hallituksen prioriteetteja on verotuksen uudistaminen. Yritysmaailma on suhtautunut siihen kriittisesti, mutta osallistuu kuitenkin uudistuksen suunnitteluun. Tärkeintä lienee saada uudistus valmiiksi mahdollisimman pian, jotta yritykset voivat suunnitella toimintaansa pitkällä tähtäyksellä.

Toinen painopistealue on koulutus. Uuden hallituksen käsitys koulutuspolitiikan suunnasta on lähempänä suomalaista mallia kuin edellisen.

Chile on Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita Latinalaisessa Amerikassa. Sen houkuttavuutta lisäävät dynaaminen talous, vakaa talouspolitiikka ja liberaali markkinapolitiikka, jotka tarjoavat lisää mahdollisuuksia. Chilellä ja EU:lla on vapaakauppasopimus.

Suomalaisyritysten kannalta Chilen kaivosteollisuuden paineet tehostaa tuotantoaan, luoda omia energiaratkaisuja ja lisätä puhtaan teknologian käyttöä luovat mahdollisuuksia pienille ja keskisuurille yrityksille. Kehittyvä chileläisyhteiskunta tarvitsee enenevässä määrin uusia palveluratkaisuja, esimerkiksi terveys- ja telekommunikaatiopalveluja. Chilessä informaatioteknologia ja esimerkiksi älypuhelimet ovat laajemmin käytössä kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa.

59

Ki i na

KIINA Pääkaupunki ............................................................................................................... Peking Väkiluku................................................................................................. 1355,7 milj (2014) BKT................................................................................................................ 9 330 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................9 800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................7,7 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,6 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut).. 10,0 % | 43,9 % | 46,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................4,1 % Kaupungistumisaste ................................................................................. 50,6 % (2010) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,699 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Kiinan talous kasvoi 7,7 prosenttia vuonna 2013. Kasvua haetaan asettamalla markkinat ”määräävään asemaan” ja muuttamalla taloutta kulutusvetoiseksi. Sääntely-ympäristö säilyy haastavana, mutta markkinoiden kehittyvät mahdollisuudet kohottavat yleiskuvan positiiviseksi. Kiina vahvistaa määrätietoisesti markkina-asemaansa ja ottaa painoarvonsa mukaista roolia alueellisesti ja globaalisti. Maan talouskasvu vahvistaa laajasti koko Aasiaa. Myös Euroopan unioni pyrkii syventämään suhdettaan Kiinaan investointien ja markkinoillepääsyn helpottamisen myötä. Vapaakauppajärjestelyt ovat Kiinan intressissä kustannusten noustessa, tuotannon monipuolistuessa ja tuotantoketjujen laajentuessa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vuonna 2013 Kiinan bruttokansantuote kasvoi 7,7 prosenttia ja maasta tuli maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen. Kasvu pysynee maailman korkeimpina, vaikka vetoapu muilta nousevilta markkinoilta on vähentynyt ja Yhdysvaltojen sekä EU:n taloushaasteet ovat heikentäneet kauppavaihtoa. Uusi kasvutavoite on asetettu noin 7,5 prosenttiin. Kuluttajahinnat nousivat vuonna 2013 2,5 prosenttia ja kuluvan vuoden tavoitteena on rajata hintojen nousu 3,5 prosenttiin.

Useat arvioivat tulevan kasvun kumpuavan laajaalaisesta tuottavuuden kohottamisesta tilanteessa, jossa työikäisten määrä laskee ja perinteisiin investointikohteisiin kuten infrastruktuuriin sijoitettu juan tuottaa entistä heikommin. Myös kaupungistumiskehityksen ylläpitäminen ja palvelusektorin kasvu nähdään talouskasvua vahvistavana. Huomionarvioista on Kiinan keski- ja länsiosien vahvistuminen, joka luo uusia markkinoita, tasapainottaa alueiden välisiä eroja ja osaltaan takaa Kiinan talouskasvun jatkumisen.

Vuosia 2011–2015 linjaava viisivuotissuunnitelma korostaa talouskasvun laatua ja kestävyyttä. Tavoitteena on kehittää talouden rakenteita kulutusta ja innovaatioita tukevaksi. Kiinan tilastokeskuksen mukaan kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on 35 prosenttia ja investointien noin 50. Suhde ei muuttune nopeasti, sillä Kiinan kiivas investointitahti jatkuu edelleen.

Kiinassa oli vuoden 2013 loppuun mennessä yli 12 miljoonaa yksityistä yritystä, joiden arvioidaan muodostavan noin 60 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja työllistävän 85 prosenttia työvoimasta. Vaikka Kiinassa suuret valtionyritykset ovatkin voimakkaita markkinatoimijoita, on maassa iso joukko pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka monipuolistavat tuotantoa, palveluntarjontaa ja tekevät nykyään myös ison osan uusista investoinneista.

Ministerineuvos Juhani Joutsen ja ulkoasiainsihteerit Leo Svahnbäck ja Laura Rajaniemi hoitavat kaupallistaloudellisia ja Maria Kauko sisäpoliittisia asioita Suomen suurlähetystössä Pekingissä. Sari Arho Havrén seuraa Kiinan kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä Tekesin toimistossa Shanghaissa.

60

Kiina

Vastikään valmistuneen velkaisuustarkastuksen mukaan provinssien velkaisuus on noussut noin 17 900 miljardiin juaniin (2 900 miljardia dollaria, 33 prosenttia bruttokansantuotteesta). Luku sisältää paikallishallintojen suoraan tai välillisesti takaamat lainat.

Vaikka taso ei ole vielä hälyttävän korkea, on velkaantuminen ollut nopeaa (kasvua vuodesta 2010 jopa 65 prosenttia). Velkaisimmat provinssit talouden kokoon suhteutettuna ovat Guizhou, Junnan, Qinghai, Gansu ja Chongqing. Koko julkisen sektorin velka on noin 56 prosenttia bruttokansantuotteesta ja yhteenlaskettujen talouden luottojen arvioidaan nousevan 210 % BKT:stä. Jos velanotto jatkuu nykyisellään, arvioi Fitch Ratings talouden yhteenlaskettujen luottojen nousevan 270 % BKT:stä vuonna 2017.

Suurin osa velasta on kotimaista alkuperää. Valtionvarallisuus ja talouskasvun verrattain korkea taso huomioiden pidetään julkisen sektorin velankantokykyä yleisesti ottaen hyvänä. Myös varjopankkisektori, jonka kasvusta on käyty viime aikoina paljon keskustelua, on kansainvälisessä vertailussa pieni kooltaan. Kiinan keskushallinto on korostanut huolehtivansa, ettei velkaantuminen pääse riistäytymään käsistä. Toimiakin on esitetty. Paikallishallintojen valvontaa, sääntelyä ja budjettitaloutta vahvistetaan. Samalla vääränlaisia kannustinrakenteita puretaan ja paikallishallinnoille annetaan uusia keinoja hankkia rahoitusta muun muassa velkakirjojen liikkeelle laskun kautta. Uudistusten toivotaan vahvistavan paikallishallintojen rahoitustilannetta ja lisäävän velan läpinäkyvyyttä.

Vuonna 2013 Kiina joutui luopumaan ulkomaankaupan 10 prosentin kasvutavoitteestaan, mutta nousi ulkomaankaupan koolla mitattuna maailman suurimmaksi taloudeksi jättäen taakseen Yhdysvallat.

Vaihtotaseen ylijäämä oli 2,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun sama luku oli vielä vuonna 2007 peräti 10 prosenttia. Kauppataseen ylijäämästä iso osa kertyi Yhdysvaltain kysynnän piristymisen myötä. Vuonna 2014 ulkomaankaupalle tavoitellaan 7,5 prosentin kasvua ja Kiinan osuus maailmankaupasta jatkanee kasvua nykyisestä noin 11 prosentista.

Osasyy ulkomaankaupan kasvun hidastumiseen löytyy Euroopasta, jonne Kiinan tavaravienti supistui noin 4 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna. Tämä pienensi kauppa-alijäämän EU:lle 132 miljardiin euroon. Tällä hetkellä tavarat ja palvelut liikkuvat EU:n ja Kiinan välillä yli miljardin euron päivätahtia ja EU:n vienti Kiinaan on lähes kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana. Saksan osuus Kiinan kanssa käytävästä kaupasta on noin 140 miljardia euroa, enemmän kuin Ranskan,

Iso-Britannian ja Italian kauppavaihto Kiinan kanssa yhteensä. Silti EU-maat vievät enemmän tavaroita ja palveluita Sveitsiin kuin Kiinaan. Kaupan kasvulle onkin selvää potentiaalia. Kasvavan tavarakaupan lisäksi palvelukaupan mahdollisuuksia pidetään merkittävinä. Tämä vaatii kuitenkin Kiinan palvelusektorin lisäavautumista ulkomaistoimijoille.

Kaikki kansainväliset maksut mukaan lukien Kiinan juan on vasta 12. käytetyin valuutta. Kuitenkin sen rooli vahvistuu ja juan nousi vastikään toiseksi käytetyimmäksi luottovaluutaksi kansainvälisissä remburssikaupoissa. Ero Yhdysvaltain dollariin on silti edelleen merkittävä. Ulkopuoliset odottavat Kiinan tekevän keskushallinnon kontrollissa olevasta valuutasta vapaasti vaihdettavan, joskin Kiinan keskuspankki on viestinyt tämän olevan vasta keskipitkän aikavälin tavoitteena. Osa asiantuntijoista kantaa huolta juanin alhaisesta kurssista. Kuluvalla vuosikymmenellä juan on vahvistunut tasaisesti suhteessa dollariin. Kiinan keskuspankki ilmoitti vuoden 2014 alussa antavansa markkinavoimille lisää valtaa juanin kurssin määräytymisessä laajentaen valuuttaputkea. Muutoksesta huolimatta sillä on huomattava valta valuuttapolitiikassa.

Suomen ja Kiinan kauppavaihto Kauppa ja investoinnit yhteenlaskettuna Suomi on EU-maista kansantalouden kokoon suhteutettuna eniten läsnä Kiinassa. Suomen Pankin tietojen mukaan suomalaisyritysten Kiinassa toimivien tytäryritysten liikevaihto on jo lähes kymmenkertainen Kiinaan suuntautuvan viennin arvoon verrattuna. Mitä Kiinassa tapahtuukaan, vaikuttaa se lyhyellä viiveellä Suomeenkin. Suomalaisten markkinaosuudet ovat olleet jo pidempään laskussa.

Vuonna 2013 maidemme välinen kauppavaihto pieneni jonkin verran asettuen 6,5 miljardiin. Vienti asettui 2,8 miljardiin euroon ja tuonti laski 3,7 miljardiin.

Kiinan osuus Suomen kokonaisviennistä nousi 4,9 prosenttiin tuonnin laskiessa 6,3 prosenttiin. Vientimaista Kiina oli vuonna 2013 suuruusjärjestyksessä seitsemäs ja tuontimaista neljäs.

Vienti Kiinaan on pysytellyt enemmän tai vähemmän viimevuotisella tasolla ja keskeisiä vientituotteitamme ovat turkikset (viennin suurin yksittäinen tavararyhmä merkittävällä kasvulla), paperikoneet, sähkögeneraattorit ja –moottorit sekä sahatavara. Puhelinten ja mineraalien vienti on laskenut. Tuonnin osalta selkeää laskua on nähtävissä puhelintuotteissa, joka on valtaosin seurausta Nokian heikentyneestä kannattavuu-

61

Lähde: Tullihallitus

Ki i na

Suomen ja Kiinan välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

5000

6

4500 5

4000 3500

4

3000 2500

3

2000 2

1500 1000

1

500 0

2009

2010

2011

2012

2013

0

Lähde: Tullihallitus

desta ja uusista omistusjärjestelyistä. Myös vaatteissa ja toimistolaitteissa tuonti on laskenut.

nikaatiojätti Huawein tutkimus- ja tuotekehityskeskus Helsingissä sekä Espooseen perustettu, kiinalaisyritysten Suomeen asettumista tukeva innovaatiokeskus Kiinassa toimii arviolta yli 300 suomalaista yritystä. Golden Bridge.

Suomen ja Malesian välinen kauppa Aiemmin keskeisiä syitä Kiinaan asettumiselle olivat 2009–2013 tuotanto ja jälleenvienti. Nyt maan alati kehittyvät Suomella on vuodelta 2006 voimassa oleva 20 vuotkotimarkkinat, asiakkaiden vaatimukset paikallisista ta kattava investointisuojasopimus Kiinan kanssa.

Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % toiminnoista sekä Kiinan rooli osana Aasian tuotantoOlemassa olevilla investoinneilla on sen mahdollisen Vienti milj. euroa verkkoja lisäävät merkitystään arvioissa Kiinaan tulos- irtisanomisen jälkeen 20 vuoden suoja. ta. Perinteisen kone- ja laiteviennin rinnalle on tullut 0,5 500 kuluttajille suunnattuja tuotemerkkejä, mutta paino Kiina kiipeää globaalia arvoketjua on silti edelleen investointihyödykkeiden, kuten hissi0,4 en400 ja muiden koneiden sekä laitteiden valmistuksessa. Panostaminen Kiinan aseman kohentamiseen globaalissa arvoketjussa on maan johdon yhteinen tavoite. Kii0,3 300 Yrityksemme työllistävät Kiinassa arviolta yli 50 000 nan rooliutuminen matalan osaamistason tuotantoon henkilöä ja ovat investoineet maahan yli kymmenen koetaan ongelmalliseksi, koska suurin arvonlisäys me0,2 200 miljardin euron arvosta. Suurin osa suomalaisyrityk- nee tuotantoketjun alku- ja loppupäähän (esim. tuotesistä on sijoittunut Pekingin ja Shanghain alueille sekä kehitys, muotoilu, markkinointi ja myynti). Nyt Kiina on 0,1 voi 100 Hongkongin ja Helmijoen suiston ympäristöön. Keski- arvoketjun keskellä eli ”aallonpohjassa”. Jotta maa Kiinan vetovoimaa lisännee vuosina 2012 ja 2013 parantaa asemaansa globaalissa arvoketjussa, keskeisiä 0,0 0 kehittäminen, tuotannon avatut Finnairin yhteydet Helsingistä 2009 2010Chongqingiin ja2011toimia ovat palvelusektorin 2012 2013 Xi’aniin sekä Keski-Kiinan niin sanotun toisen vyöhyk- laadun parantaminen ja tuotemerkkien vahvistaminen. keen kaupunkien nopea kasvu.

Lähde: Tullihallitus Maan nousua globaaleissa arvoketjussa vetävät pitKiinalaiset ovat investoineet Suomeen toistaiseksi kälti tuotekehitysinvestoinnit, jotka ovat jo nousseet vaatimattomasti, arviolta noin 150 miljoonaa euroa. yli OECD:n keskiarvon. Silti Kiina näyttäytyy edelleen Myönteistä kehitystä ovat muun muassa telekommu- kokoonpanijan roolissa. Tämä logiikka piirtyy meille

Suomesta Malesiaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 62 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

Kiina

suomalaisille vaikkapa laivanrakennuksessa. Monimutkaiset ja arvokkaat komponentit tulevat pääasiassa Etelä-Koreasta ja Japanista, alemman arvon komponentit Kiinasta. Lopullinen kokoonpano tapahtuu Kiinassa, jonka vientitilastoihin laiva kirjautuu.

Kiinalaisten yritysten kansainvälistymisen ja sofistikoitumisen lisäksi nähtäneen tulevan vuosikymmenen aikana ulkomaisten yritysten investointeja yhä enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen Kiinassa. Samalla nämä yritykset katsovat yhä suurempia, globaaleja kokonaisuuksia. Yritykset pyrkivät integroimaan Kiinassa tapahtuvat ostotoiminnot, tuotannon, markkinoinnin ja myynti- ja jakelu sekä palveluliiketoiminnot globaaleihin arvoketjuihin. Tämä trendi ei koske vain globaaleja korkean teknologian yrityksiä vaan myös perinteisiä ”low-tech” –yrityksiä, joita kilpailuasetelma ajaa lähemmäs loppuasiakasta.

On muistettava, että kun kiinalaiset itse aloittavat vastaavien tuotteiden valmistuksen ja markkinoinnin, tulevat he markkinoille riittävän hyvällä (”good enough”) tuotteella ja valtaavat nopeasti markkinaosuuksia korkean segmentin toimittajilta. Monesti riittävän hyvä tyydyttää kuluttajan tarpeet. Arvoketjuissa on siis mahdollisesti liikuttava myös alaspäin ja sovitettava tuotteiden laatu ja hinta kuluttajien vaatimuksia vastaavalle tasolle. Näin voimme säilyttää kilpailukyvyn Kiinan nopeasti muuttuvilla ja aggressiivisesti kilpailluilla markkinoilla.

Kiina kirii IT-sektorilla Kiina on kirinyt nopeasti länsimaiden rinnalle internetin ja mobiililaitteiden käyttäjätilastoissa. Kiinassa oli jo vuoden 2013 lopussa 1,2 miljardia matkapuhelinliittymää, yli 600 miljoonaa internetin ja lähes 500 miljoonaa älypuhelinten käyttäjää. Viimeaikainen vauhti 4G-verkon kehittämisessä osoittaa, ettei Kiina tyydy vain kotimarkkinoihin vaan se haluaa olla mukana viemässä teknologiaansa myös ulkomaille.

Kiina on nousemassa nopeasti IT-sektorin arvoketjussa. Kotimaiset puhelinmerkit ovat entistä suositumpia, maa tavoittelee koko valtakunnan yhdistämistä internetiin vuoteen 2015 mennessä ja investoinnit viestintäteknologiaan ovat kasvussa. Nopeasti kasvavia aloja ovat etenkin Big dataa -hyödyntävät yritykset, pilvipalvelut, mobiilipalvelut sekä sosiaaliset verkkoalustat. Kiinan valtavien kotimaisten markkinoiden muutokset ohjaavat myös kansainvälisten mobiilimarkkinoiden kehittymistä. Hyvä esimerkki tästä on maailman suurin PC-tietokoneiden valmistaja Lenovo,

joka viimeaikaisten yritysostojen (Motorola) myötä on kasvanut Kiinan toiseksi suurimmaksi älypuhelinyhtiöksi. Kasvunsa myötä Lenovo tähyää nyt uudella yrityksellä muun muassa USA:n markkinoille.

Internet on mullistanut parin viimeisen vuoden aikana perusteellisesti myös Kiinan verkkokauppamarkkinat. Kiinasta on tullut nopeasti maailman johtava verkkokaupan kuluttaja: yhä useampi kiinalainen tekee ostoksensa verkossa. Uusimpana kehityskulkuna on mobiilikaupan nopea kasvu: samalla kun älypuhelinten käyttäjämäärät kasvavat, niin myös mobiililaitteilla tehtyjen verkko-ostojen määrä. Mobiilipalvelut ovat myös kehittyneet nopeasti. Kiinan suurimman verkkokaupan Alibaba Groupin Alipay ja TaoBao sekä Tencentin WeChat-viestipalvelut ovat julkaisseet kilvan uusia sovelluksia vuoden 2014 alkupuolella uusien kohderyhmien tavoittelemiseksi. Verkkokaupan hidasteeksi on tällä hetkellä nähty lähinnä vain Kiinan vielä kehityksen alla oleva logistiikka-ala.

Kiina luottaa fossiilisiin polttoaineisiin vielä vuosikymmeniä Kiina kaksinkertaisti energiankulutuksensa viimeisen kymmenen vuoden aikana ja kuluttaa nyt eniten energiaa maailmassa. Kaupungistuminen, väestön vaurastuminen, investointien vauhdittama talous ja energiaintensiivisen teollisuuden kasvu pitävät jatkossakin huolta Kiinan kärkisijasta. Fossiiliset polttoaineet hallitsevat edelleen Kiinan kokonaisenergiapalettia vaikka ensimmäistä kertaa historiassa maa onkin tehnyt hiilinegatiivisen kasvutavoitteen: kivihiilen osuus energiapaletissa on tarkoitus laskea nykyisestä 71 prosentista 65 prosenttiin vuoteen 2017 mennessä.

Kivihiilen osuus määrällisesti kasvaa silti vielä vuosia.

Kiinan energian nälkä on johtanut lisääntyneeseen öljyn, maakaasun ja kivihiilen tuontiin mutta myös kotimaisten energianlähteiden entistä parempaan hyödyntämiseen. Maakaasussa on valtava potentiaali mutta osittain vielä puuttuva teknologia. Uusiutuvien energianlähteiden osuuden maa haluaa nostaa 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja Kiinasta ennustetaan vuonna 2030 maailman suurinta uusiutuvien energianlähteiden kuluttajaa. Suomalaisyritysten mahdollisuudet sijaitsevatkin erityisesti Cleantechin saralla: ympäristöystävällisemmän teknologian tarjoamisessa liikenteeseen, veden, ilman ja maaperän puhdistukseen. Kaasu- ja öljymarkkinoiden osalta Kiina tähyilee etenkin naapureidensa Venäjän, Myanmarin ja Turkmenistanin suuntaan.

63

Ki i na

Kiinalla riittää vielä parantamista etenkin energiatehokkuudessa, josta povataan yli USD 700 miljardin liiketoimea vuoteen 2015 mennessä. Energiasektori on valtion strategisena sektorina jäänyt jälkeen markkinaehtoisemmasta kehityksestä ja vasta viime aikoina öljysektori on avannut jakelusektoriaan yksityisille investoinneille.

Investointivirrat tasoittuvat vähitellen Vuosituhannen alussa lanseerattu Kiinan ”Go Global” –strategia kantaa hedelmää viimeistään nyt. Niin isot valtionyritykset kuin pienet ja keskisuuret toimijat tähyävät maan rajojen ulkopuolelle ja Kiinasta tuli vuonna 2012 maailman kolmanneksi suurin ulkomainen investoija Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Vuonna 2013 Kiinan suorat investoinnit ulkomaille olivat yli 90 miljardia dollaria (kasvua 16,8 prosenttia). Myös Kiinaan tehdyt investoinnit kasvoivat, joskin selkeästi hitaammin. Kiinan ulospäin suuntautuvien investointien odotetaan ohittavan maahan tehdyt investoinnit jo lähivuosina. Kehitystä tuetaan muun muassa madaltamalla hallinnollisia raja-aitoja ja hyväksyntäprosesseja, vahvistamalla ulkomaille suuntautuvien yksityisten yritysten rahoituksensaantia ja kehittämällä erityisesti investointeja tukevaa lainsäädäntöä.

Kiinalaisinvestointien taso EU:ssa on vielä alhainen mutta vahvistumassa. Etenkin Iso-Britannia ja Saksa ovat onnistuneet houkuttelemaan kiinalaisinvestointeja, mutta myös Pohjois-Euroopan korkea teknologinen osaaminen kiinnostaa. Vuonna 2012 Kiina investoi EU27-maihin 7,6 miljardia euroa, joka oli 2,6 prosenttia kaikista investoinneista EU-alueelle.

Eurooppaan sijoittavat kiinalaiset ovat monipuolinen joukko. Lukumääräisesti suurin osa investoinneista tulee yksityisiltä sijoittajilta, joiden liiketoiminta keskittyy kuluttajamarkkinoille ja vähemmän osaamisvaltaisiin palveluihin. Volyymeiltaan isompia investointeja tekevät valtionyritykset panostavat usein infrastruktuurihankkeisiin, resursseihin ja energiaan.

Noin puolet kiinalaisyrityksistä on tullut Euroopan markkinoille tytäryhtiönsä kautta. Yhteisyritysten tapauksessa yli puolella kiinalaisista yrityksistä kumppani on toinen kiinalainen yritys. Yli 7000 kiinalaisyritystä toimii tällä hetkellä 35 Euroopan maassa (kasvua 66 prosenttia vuodesta 2011).

Joidenkin arvioiden mukaan Euroopassa innokkuus yhteisyrityksiin kiinalaisten kanssa on vielä vähäistä.

Osasyynä tähän lienee Kiinasta tulevan sijoittajan

64

profiili, joka on vielä tuntematon: kehittyvä valtio, joka investoi tuotantoketjun alkupään korkean osaamistason aloihin.

Kiinaan suuntautuvien investointien osalta toimintaa säätelevät politiikkalinjaukset ja katalogit, joista viimeisin astui voimaan vuoden 2012 alussa. Myös aluetasoisia linjauksia on annettu, erityisesti Keski- ja Länsi-Kiinan osalta. Linjauksilla pyritään vahvistamaan tiettyjen teollisuudenalojen nousua ja alueiden välistä kehitystä. Näille aloille investoiville myönnetään usein muun muassa verohelpotuksia. Investointikatalogissa osoitetaan niin ikään sektorit, joille ulkomaisella pääomalla ei ole pääsyä.

Uusia yksityisiä investointeja kannustetaan etenkin energia-, rautatie- ja telekommunikaatiosektoreille ja osin myös näillä sektoreilla toimiviin valtionyrityksiin.

Yksityisen pääoman toivotaan muun muassa lisäävän kilpailua ja valtionyritysten tehokkuutta. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten uudistukset vaikuttavat ja sallitaanko yksityisille sijoittajille merkittävää roolia myös yhtiöiden päätöksenteossa. Vaikka palvelusektori on toistaiseksi verrattain suljettu, aiotaan sitäkin pyrkiä avaamaan, fokuksena muun muassa pankki-, koulutus- ja kulttuuripalvelut sekä lääkkeet. Palveluihin tehtävät investoinnit olivat viime vuonna jo puolet Kiinaan suuntautuvista investoinneista. Kiinalaisyritysten ostoja tai niiden kanssa yhdistymistä harkitsevat ulkomaalaistoimijat velvoitetaan läpikäymään turvallisuusarvio.

OECD arvioi vuosittain noin 60 maan investointiympäristöä ja asettaa maat paremmuusjärjestykseen ulkomaisia investointeja koskevien sääntelyrajoitteiden perusteella. Rajoitteiksi lasketaan ulkomaista pääomaa koskevat säännöt, erilaiset hyväksyntä- ja arviointimenettelyt, ulkomaisen johtotason henkilöstön palkkausta koskeva sääntely ja rajoitukset muassa sivukonttorien perustamista, maanomistusta tai pääomien kotiuttamista koskien. Vuonna 2013 (FDI Regulatory Restrictiveness Index) Kiina sijoittuu viimeiseksi ja on kaukana OECD-maiden ja esimerkiksi Venäjän ja Intian vertailuluvuista. Tämä ei kuvaa virheettä eri maiden investointiympäristöä, mutta antaa osviittaa sääntelypuolen työsarasta.

Aktiivista kauppapolitiikkaa Mitä enemmän Kiina kasvaa, sitä tiiviimmin se integroituu ympäröivään maailmaan. Näin se tekee paitsi taloudellisesti myös poliittisesti. Kiinan roolin odote-

Kiina

taan kasvavan kansainvälisillä foorumeilla ja Kiinan toiminta saa enemmän huomiota kuin aiemmin. Pidättäytyminen ei ole Kiinalle samaan tapaan vaihtoehto kuin se on ollut menneinä vuosina.

merkkejäkin. Kiina on viime vuosina joutunut lisääntyvässä määrin kauppakiistojen osapuoleksi, mutta samalla se itsekin käyttää riitojenratkaisumenettelyjä erityisesti Yhdysvaltoja ja Euroopan unionia kohtaan.

Kiinan ja EU:n välisen strategisen kumppanuuden kymmenvuotistaivalta juhlistettiin marraskuussa Pekingissä. Ensimmäisessä Kiinan uuden johdon ja EU:n johtajien huippukokouksessa lanseerattiin EU:n ja Kiinan välinen strateginen asiakirja, jonka on tarkoitus määrittää tulevaa yhteistyötä kuluvan vuosikymmenen aikana. Samalla käynnistettiin investointisopimusneuvottelut, jotka valmistuessaan korvaavat EUmaiden (mukaan lukien Suomi) kahdenväliset investointisuojasopimukset Kiinan kanssa.

Keskustelua informaatioteknologia- ja palvelukauppasopimuksista on käyty myös Kiinassa. Julkisten hankintojen sopimukseen liittyminen etenee verkkaisesti ja sektori on toistaiseksi monelta osin suljettu ulkopuolisilta. Joidenkin arvioiden mukaan maa on vielä liian suuri, kehittymätön ja hajanainen kyseisen sopimuksen läpiviemiselle.

Neuvottelujen nopean etenemisen toivotaan tuovan uutta dynamiikkaa kahdenvälisiin suhteisiin ja avaavan asteittain tietä laajemmalle vapaakaupparatkaisulle, joka mahdollistaisi tuotannontekijöiden liikkumisen Aasian ja Euroopan välillä.

Aasian alueellisissa kauppajärjestelyissä kaikki langat kiertyvät lopulta Kiinan ympärille. Kiinan sopimussuhteet naapuriensa Etelä-Korean, Japanin ja ASEANmaiden kanssa ovat olleet toistaiseksi rajalliset ja keskittyneet lähinnä tavarakaupan tullien madaltamiseen. Viime vuosina hyvin edennyt kolmikantayhteistyö Aasian talousjättien kesken on elossa mutta naapureiden välisten kiistojen takia pysähdyksissä. Kiinan kauppapoliittinen agenda hakeekin vielä muotoaan.

Yhdysvaltain johdolla etenevä Trans Pacific Partnership (TPP) –vapaakauppajärjestely ja Kiinan suhde siihen muokkaa paitsi alueellista taloudellista toimintaympäristöä myös kahden suurvallan välistä G2yhteistyötä. Kun neuvottelut Aasian ja Tyynenmeren vapaakauppa-alueesta edistyvät, pian Kiinan ja TPP –osapuolten on mietittävä, miten keskinäiset suhteet tulevaisuudessa järjestetään. Tämä on Kiinalle iso kysymys, sillä maa ei voida jäädä eikä sitä voida jättää näiden järjestelyjen ulkopuolelle.

Maailman kauppajärjestö WTO:n toiminnassa Kiinalle ensisijaista on järjestön rooli kaupan ja investointien helpottamisessa. Samalla maa pyrkii kahden- ja monenvälisillä vapaakauppahankkeillaan vaikuttamaan markkinoiden avautumiseen ja etujensa turvaamiseen, osin vastapainona muiden maiden tai ryhmittymien vapaakauppahankkeille. Kiina on pitkään pysytellyt WTO:ssa varsin näkymättömänä kehitysmaaryhmän jäsenenä. Tätä roolia se tuskin kauan jatkaa ja siitä on

Kiina ajaa G20:n ensisijaisuutta G7:aan verrattuna sekä tukee myös Kansainvälisen valuuttarahaston kiintiö- ja päätöksentekojärjestelmän uudistamista.

Kiina tekee yhteistyötä OECD:n kanssa ja käyttää tarkoin hyödyksi järjestön vahvaa suunnittelu- ja politiikkaosaamista.

Kiinan toiminta Lähi-idässä vahvistuu ja Afrikassa maasta on kehittynyt maailmanpankkiryhmän veroinen rahoittaja. Ulkomaanapua aiotaan entisestään lisätä, mutta samalla perinteinen kauppa ja sille asetetut tavoitteet ovat kasvussa. Kiina on Afrikan suurin kauppakumppani ja Kiinan ja Afrikan maiden välinen kauppa ylitti viime vuonna 210 miljardin dollarin rajan. Suorat investoinnit Afrikkaan nousivat vuoden 2013 loppuun mennessä noin 25 miljardiin dollariin.

Kiinan tavoitteena on vuosikymmenen vaihteeseen mennessä tuplata kauppavaihto ja nelinkertaistaa suorien investointien määrä. Yhteistyötä aiotaan tehdään laaja-alaisesti muun muassa energiasektorilla ja teollistumista, kaupungistumista sekä maatalouden kehitystä tukevien hankkeiden puitteissa.

Kiinan ja Venäjän rajan yli käydään kauppaa energiasta kulutushyödykkeisiin ja puolustusmateriaaleihin.

Vaikka kauppa on odotettua vähäisempää, antavat maatalous- ja metsävarat, energiantarve sekä kehittyvät maa- ja merikuljetukset Venäjälle mahdollisuuden vahvistaa läsnäoloa Kaukoidässä ja Kiinassa. Vuonna 2013 Kiinan investoinnit Venäjälle nousivat 685 prosenttia ja kauppa kasvoi 89 miljardiin dollariin tehden Kiinasta Venäjän suurimman kauppakumppanin. Venäjän taloudellinen merkitys Kiinalle on silti verrattain pieni.

Kiinan läsnäolo Keski-Aasiassa vahvistuu. Kazakstanin öljy- ja energiasektorilla Kiina on vahva toimija ja Kazakstanin viennistä suuri osa kohdistuu Kiinaan.

Vastikään tehty energiainvestointisopimus Turkme-

65

Ki i na

nistaniin, jonka osana on Galkynishin kaasukentän kehittämishanke, on arvoltaan 60 miljardia dollaria.

Uzbekistanissa toimii tällä hetkellä jo lähes 500 kiinalaisyritystä noin 6,5 miljardin dollarin investoinnein.

Itä-Eurooppa nähdään Kiinassa perinteisesti muuta Eurooppaa tasavertaisempana kumppanina. Samalla

investointi- ja kumppanuusratkaisuissa on usein myös poliittisia taustavaikuttimia. Valko-Venäjälle ja Romaniaan Kiina kaavailee kiinalaisvetoisia teollisuuskeskittymiä ja Serbian ja Unkarin välisen rautatien rakentamiseen aiotaan osallistua. Bulgarian tieinfrastruktuuriin halutaan satsata miljardeja. Ukrainan kanssa kaavaillaan energiayhteistyötä.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kiinan uuden johtokaksikon, presidentti Xi Jinpingin ja pääministeri Li Keqiangin ensimmäinen vuosi vallankahvassa on takana. Kerran vuosikymmenessä tapahtuva vallanvaihto alkoi marraskuussa 2012, jolloin Kiinan kommunistisen puolueen puoluekongressi odotetusti valitsi Xi Jinpingin 82 miljoonaa jäsentä kattavan kommunistisen puolueen puoluesihteeriksi ja sotilaskomitean johtajaksi. Virallisen aseman valtionhallinnossa kaksikko sai maaliskuun 2013 Kiinan kansallisessa kansankongressissa. Valtionhallinnon nuorennusleikkauksen myötä Kiinaa johtaa nyt pääasiassa 1950-luvulla syntyneet niin sanotut viidennen sukupolven johtajat. Seuraavan kerran merkittäviä muutoksia Kiinan ylimpään johtoon on odotettavissa vuonna 2017, jolloin Xitä ja Litä lukuun ottamatta koko kommunistisen puolueen seitsenhenkisen politbyroon pysyvän komitean on määrä siirtyä eläkkeelle.

Uusi johtokaksikko nousi valtaan monelta osin haastavassa tilanteessa. Kiinan tasapainoisen kehityksen edellyttämien uudistusten kannalta ”menetetyksi vuosikymmeneksi” kutsutun presidentti Hu Jintaon ja pääministeri Wen Jiabaon valtakauden jälkeen uudelta johdolta odotetaan pikaisia ratkaisuja hidastuneeseen talouskasvuun, rehottavaan valtionhallinnon korruptioon, yhteiskunnallista vakautta uhkaavaksi kasvaneeseen sosiaaliseen epätasa-arvoon sekä ympäristöongelmiin. Kiinan yhteiskunnallisen vakauden säilyminen jatkossa on paljolti kiinni siitä, miten uusi johto kykenee vastaamaan näihin haasteisiin.

Vastauksena korkealle viritettyihin odotuksiin, presidentti Xi julisti heti valtaan noustuaan ”kiinalaisen unelman” kautensa kaikenkattavaksi tavoitteeksi. Xin mukaan kiinalainen unelma viittaa Kiinan kansalliseen uudelleennousuun – maan vaurauden ja voimakkuuden, kansallisen heräämisen sekä kansalaisten onnellisuuden toteutumiseen. Esimakua siitä, millaisin poliittisin linjauksin ja toimenpitein uusi johto kiinalaiseen unelmaan pyrkii, saatiin marraskuussa 2013 kommunistisen puolueen 18. keskuskomitean kolmannen täysistunnon myötä. Runsaasti spekulaatiota herät-

66

tänyttä täysistuntoa odotettiin mielenkiinnolla, sillä kolmatta täysistuntoa on historiallisesti pidetty merkkipaaluna, jonka yhteydessä puoluejohto julkistaa poliittiset suuntaviivansa ja prioriteettinsa tulevalle viisivuotiskaudelle, tai jopa vuosikymmenelle. Kokouksen päätteeksi julkaistiin kunnianhimoinen, Kiinan kokonaisvaltaisen reformin syventämistä tavoitteleva 60-kohtainen asiakirja, joka peräänkuuluttaa kaiken kaikkiaan 300 eri uudistusta. Aikaa uudistusten toimeenpanolle ja ”kohtuullisen hyvinvoivan yhteiskunnan” luomiselle dokumentti antaa vuoteen 2021, jolloin Kiinan kommunistinen puolue juhlii 100-vuotista historiaansa.

Uutta suuntaa Kiinalle haetaan pääasiallisesti taloudellisten uudistusten avulla. Talouden rakenteen muuttamista nykyisestä investointeihin ja vientiriippuvuuteen nojaavasta kasvumallista kohti innovaatio-, kulutus ja palveluyhteiskuntaa tavoitellaan asettamalla markkinat ”määräävään asemaan” esimerkiksi hintojen määräytymisessä ja resurssien jakautumisessa. Myös valtionyhtiöiden omistussuhdepohjaa ja toimintakulttuuria pyritään uudistamaan ja valtion ja alueiden tulo- ja menojärjestelmää kehittämään sekä kotimaisia että ulkomaille suuntaavia investointeja helpottamaan. Kiina haluaa myös avautua entistä enemmän ulkomaailmalle. Samat teemat nostettiin Kiinan kehityksen avainkysymyksiksi jo vuoden 2013 alussa julkaistussa Maailmanpankin ja Kiinan kehitystutkimuskeskus DRC:n (Development Research Council) vuoteen 2030 tähyävässä China 2030-raportissa.

Taloudellisten uudistusten ohella uusi johto on puuttunut kovin sanoin ja ohjeistuksin myös korruptioon sekä julkisten varojen tuhlailuun ja väärinkäyttöön.

Marraskuussa 2012 alkaneen julkisuushakuisen kurinpito- ja korruptionvastaisen kampanjan haaviin jäi virallisten tietojen mukaan vuonna 2013 kaikkiaan 182 000 korruptoitunutta virkamiestä, mukaan lukien useita korkean tason virkamiehiä. Korruptiojahdin taustalla on vallanvaihtoon liittyvä poliittinen kädenvääntö, pyrkimys parantaa hallinnon toimivuutta

Kiina

sekä kansan suosion kosiskelu. Ilman rakenteellisia uudistuksia ja oikeusvaltioperiaatteiden vahvistamista kampanjointi tuonee kuitenkin vain kosmeettisia muutoksia Kiinan laajalle levinneeseen korruptioongelmaan. Transparency Internationalin CPI-vertailussa Kiina sijoittui vuonna 2013 sijalle 80 (/177; sama sijoitus vuonna 2012).

Korkeiden talouskasvulukujen tavoittelu tullee jatkossakin olemaan johdon ykköstavoite, mutta silmien ummistaminen kolme vuosikymmentä jatkuneen talouskasvun mukanaan tuomilta varjopuolilta ei ole enää mahdollista. Kiinan kasvava epätasa-arvoisuus sekä vakavat ympäristö- ja ilmansaasteongelmat uhkaavat jo yhteiskuntajärjestystä.

Kiinan julkaisemien virallisten tietojen mukaan tulonjaon epätasa-arvoisuutta mittaava Gini-kerroin vuonna 2013 oli 0,473 (vuonna 2012 0,474), mutta joidenkin arvioiden mukaan jopa huomattavasti korkeampi (0,61). Kuilu on syvin itärannikon ja sisä-/Länsi-Kiinan sekä kaupunkien ja maaseudun välillä. Tulojen epätasaisen jakautumisen lisäksi tyytymättömyyttä lisäävät esimerkiksi epätasa-arvoisuus koulutusmahdollisuuksissa, vaikeudet työllistymisessä, puutteet sosiaaliturvassa, terveydenhuollossa, ruoka- ja lääketurvallisuudessa sekä työsuojelussa, maankäyttöoikeuksien pakkolunastukset sekä asuntojen purkutuomiot.

Kiinan sosiaalisia ongelmia kärjistää ja ratkaisuvaihtoehtojen haasteellisuutta lisää Kiinan demografinen kehitys. Kiina sekä ikääntyy että kaupungistuu ennen näkemättömällä vauhdilla. Tällä hetkellä Kiinan väestöstä noin 10 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Vuonna 2040 luvun ennustetaan olevan jo 22. Kiina todistaa myös maailman suurinta muuttoliikennettä. Vuonna 2014, 54,6 prosenttia Kiinan asukkaista asuu pysyvästi kaupungeissa. Kaupungistumisasteen odotetaan nousevan 60 prosenttiin vuoteen 2018 mennessä. Toistaiseksi kuitenkin vain 37,1 prosentilla kaupunkilaisista on sosiaalisiin palveluihin oikeuttava asumislupa kaupungissa. Myös alati pahenevat ympäristöongelmat, erityisesti vesivarojen hupeneminen ja saastuminen sekä ilmansaasteet ruokkivat kansan tyytymättömyyttä negatiivisten talouskasvuvaikutusten lisäksi.

Kiinan sosiaalisen kehityksen kipukohdat tiedostetaan ja lukuisia kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseen

tähtääviä linjauksia on julkistettu kuluneen vuoden aikana. Esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välistä kuilua pyritään kaventamaan maanomistusoikeuksia uudistamalla ja siirtotyöläisten kannalta haastavaa asuinrekisterijärjestelmää (hukou) rajoitetusti vapauttamalla. Myös terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmään on odotettavissa vähittäisiä parannuksia.

Kolmannen täysistunnon yhteydessä julkaistiin päätös höllentää yhden lapsen politiikkaa. Väestön huoltosuhteen tasapainottamiseksi myös vielä toistaiseksi alhaisia eläkeikiä (miehillä 60 v. ja naisilla 50 v. tai 55 v.) on päätetty nostaa vähitellen. Aikaa erinäisten uudistusten toteuttamiselle ei kuitenkaan ole loputtomasti. Jo nyt Kiinassa on joka päivä useita satoja protesteja, joiden taustalla on kansalaisten kokemat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöongelmiin liittyvät vääryydet.

Siitäkin huolimatta, että reformiretoriikka tuntuu ulottuvan kaikkialle, länsimaalaisten toivomia poliittisia uudistuksia ei Kiinassa tultane nykyjohdon aikana näkemään. Useimpien arvioiden mukaan poliittinen ilmapiiri on jopa päinvastoin tiukentunut uuden johtokaksikon myötä. Lehdistönvapautta on rajoitettu, Internetin ja sosiaalisen median sensuuria kiristetty ja kansalaisaktivistien toimintaa vaikeutettu. Suurista lupauksista huolimatta myös oikeusvaltioperiaatteiden juurruttaminen ja tuomioistuimien riippumattomuuden lisääminen tulevat olemaan aikaa vieviä prosesseja ja nykyjärjestelmän puitteissa ehkä jopa mahdottomia toteuttaa.

Ylävireisen optimismin siivittämän alun jälkeen odotukset uutta johtokaksikkoa kohtaan ovat muuttuneet realistisemmiksi. Kiinan kipeästi tarvitsemien kokonaisvaltaisten uudistusten toteuttaminen edellyttää aikaa, energiaa ja poliittista tahtoa. Reformikimarassa puoluetta motivoi ensisijaisesti sen oman valtaaseman takaaminen ja yhteiskunnallisen stabiliteetin säilyttäminen. Panokset on viritetty korkealle, mutta uudistuslupausten merkitys kulminoituu lopulta niiden toimeenpanossa onnistumiseen. Vuoden aikana koordinaatiovastuuta tehokkaasti itselleen keskittäneellä presidentti Xillä arvioidaan olevan edeltäjiään paremmat mahdollisuudet onnistua kriittisten uudistusten toteuttamisessa. Itse asettamansa tavoitteen mukaisesti presidentti Xillä on 7 vuotta aikaa näyttää, miten väärällä jalalla herännyt lohikäärme kesytetään.

67

Ki i na

Sääntely-ympäristön kehitys Kiinan liiketoiminnan sääntely-ympäristö jatkuu moninaisena ja haastavana. Säädöksiä muutetaan välillä nopeasti eikä valmisteilla olevista uudistuksista saada aina riittävästi etukäteistietoja. Lähes puolet EU-maiden yrityksistä kokee sääntelyn ja markkinoillepääsyn puutteiden heikentävän toimintamahdollisuuksia Kiinassa. Avoimuutta on pyritty kuitenkin lisäämään ja muun muassa sääntelyä koskevaan valmisteluun otetaan aika ajoin mukaan niin kotimaisia kuin ulkomaisia toimijoita. Toimeenpanoon liittyy yhä ongelmia, jonka osalta keskushallinto käy alue- ja paikallishallintojen kanssa tiivistyvää vuoropuhelua.

Talouspoliittisten uudistusten läpiviemiseksi kommunistinen puolue perusti presidentti Xi Jinpingin alaisuudessa toimivan Kokonaisvaltaisten uudistusten keskeisen johtoryhmän. Presidenttivetoisen ryhmän tavoitteena on varmistaa, että reformitavoitteiden vaatima sääntely valmistuu ja Kiinan moninainen alue- ja paikallishallinto toteuttaa pääkaupungin linjauksia. Uutta toimielintä on pidetty yhtenä uuden hallinnon merkittävimmistä uudistuksista.

Immateriaalioikeuksien suojassa kehityksen merkkejä Teollis- ja tekijänoikeuksien (IPR) puutteellinen suoja on Kiinassa laajasti tunnistettu ongelma. Jopa neljä viidestä eurooppalaisyrityksestä arvioi IPR-sääntelyn ja sen toimeenpanon puutteelliseksi. Merkkejä sisäisistä muutosvoimista on kuitenkin olemassa. Kiinalaisten tavaramerkkien rekisteröinti on kasvussa, patenttisalkut vahvistuvat ja maa satsaa innovaatioiden laatuun ja tutkimus- ja tuotekehitykseen. Valtaosa uusista Kiinassa vireille laitettavista tekijänoikeuskiistoista on kiinalaisosapuolten välisiä. Tämä luo kannusteen kiinalaisyrityksille vauhdittaa immateriaalioikeuksien suojan parantamista, joka hyödyttää lopulta myös kansainvälisiä toimijoita. Pitkällä aikavälillä tekijänoikeuksien suojan vahvistaminen on keskeinen keino oman tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatioilmapiirin vahvistamiseen.

Toistaiseksi alueelliset erot voivat olla varsin suuria ja joissain tapauksissa tekijänoikeuksien puutteellinen noudattaminen voi olla lyhyellä tähtäimellä hyödyksikin. Kiinan ylin johto on puhunut vahvasti katsantokannan muutoksen tärkeydestä. Uusi tavaramerkkilaki astui Kiinassa voimaan keväällä ja kuluvana vuonna on tarkoitus uudistaa useita säännöksiä, ar-

68

vioida tehtyjen uudistusten vaikutuksia ja selkeyttää täytäntöönpanon ohjeita. Kokonaisuutta korostava katsantokanta on nähty edistysaskeleena, jolla Kiinaa voidaan toden teolla viedä kohti parempaa tekijänoikeuksien suojaa. Asiantuntijatarpeesta oikeuslaitoksissa on herätelty keskustelua ja immateriaalioikeuksiin erikoistuneiden tuomioistuinten perustamista kaavaillaan.

WIPO:n (World Intellectual Property Organization) mukaan vuonna 2013 Kiina jätti 21 000 kansainvälisen patenttiyhteistyösopimuksen piiriin kuuluvaa patenttihakemusta ja nousi kymmenen prosentin osuudellaan maailman kolmanneksi suurimmaksi patenttien hakijaksi. Eniten kansainvälisiä patentteja hakeneet kiinalaisyritykset ovat ZTE ja telejätti Huawei.

EU-asiantuntijat ovat tiiviisti apuna Kiinan uudistushankkeissa ja tarjoavat parhaita käytäntöjään kiinalaisosapuolten käyttöön. Asiantuntemus on myös kaikkien EU-maiden yritysten käytössä. Suomen ja Kiinan patentti- ja rekisteriviranomaisilla on olemassa olevaa yhteistyötä ja patenttihakemusten käsittelyä nopeuttava ”patenttipikatie” (Patent Prosecution Highway PPH).

Finanssisektorilla uudistuksia tiedossa Kiinan pankkisektori on valtava ja keskittynyt. Vuonna 2013 valtio-omisteisella jättiläisnelikolla oli 45 prosentin markkinaosuus Kiinan rahoitusmarkkinoilla.

Nyt markkinoiden päättävää roolia korostetaan ja muutoksen tuulet puhaltavat. Konkreettisia askelia kohti markkinaehtoisuutta on jo nähtävissä ja uudistuksilla lienee vaikutuksia myös valtionyrityksiin.

Kiina on luopunut asteittain pääomamarkkinoiden korkotason kontrolloinnista. Vuonna 2013 luovuttiin liikepankkien vähimmäislainakorosta, ja luotonannolle otettiin käyttöön uusi prime-korko. Viimeisin uudistus koskee talletuskorkoja, joiden korkokatto on keskuspankin nimissä luvattu vapauttaa tulevien kahden vuoden aikana. Pankit kilpailevat säästäjien rahasta kasvavan varjopankkisektorin ja internetissä tarjottujen, parempia tuottoja tarjoavien varainhoitotuotteiden kanssa. Omaa vaikutustaan sektorille luovat internet-toimijat kuten Alibaba ja Tencent, joiden varainhoitotuotteiden suosio on yllättänyt kiinalaisviranomaiset ja saattanut osaltaan johtaa pankkisektorin uudistusten vauhdittamiseen.

Kiina

Korkojen vapauttamiskehitystä seuraa tarve riittävän talletussuojan varmistamiseksi ja kyky hallita rahoitusinstituutioiden konkursseja. Pitkään suunnitteilla ollut talletusvakuutusjärjestelmä onkin luvattu ottaa käyttöön lähiaikoina. Alustavan ehdotuksen mukaan järjestelmä takaisi talletukset 100 000 juaniin asti.

Talletusvakuutusjärjestelmä on yksi tärkeimmistä keinoista talletuspaon ennalta ehkäisemiseen ja instrumentti haasteisiin, joiden arvioidaan muhivan rahoitussektorin taustalla.

Pankkisektorilla aiotaan sallia viiden uuden yksityisen pankin perustaminen vauraammille alueille Tianjiniin, Shanghaihin, Zhejiangiin ja Guangdongiin. Vaikka uudistuksen vaikutukset ovat herättäneet keskusteltua, moninaistaa päätös pankkisektorin pelikenttää.

Keskuspankin mukaan yksityiset, tietyille sektoreille rajatut ja verrattain pienet toimijat ovat keskeisessä asemassa rahoituspalveluiden ja -innovaatioiden kehittämisessä. Innovaatioiden puute on osaltaan selittänyt suuren varjopankkisektorin syntyä.

Samalla kun rahoitussektoria uudistetaan, Kiinassa toimivien ulkomaalaispankkien rajoitteiden vähentäminen antaa odottaa itseään. Ulkomaalaisten pankkien markkinaosuus on noin 2 prosentin luokkaa, joka on muihin kehittyviin markkinoihin ja OECD:n keskiarvoon (20 prosenttia) verrattuna matala. WTO ja EU ovat kannustaneet Kiinaa avaamaan rahoitusmarkkinoitaan ulkomaalaisille toimijoille, sillä ulkomaisten toimijoiden laajempi liiketoiminta-ala olisi tehokas tapa vauhdittaa rahoitusmarkkinoiden kehitystä ja pankkijärjestelmän rahoitustarvetta.

Shanghain vapaakauppa-alueen perustamisella pyritään luomaan Manner-Kiinaan pilotti muille vastaaville hankkeille. Hanke on saanut myönteistä julkisuutta ja sen potentiaalia muun muassa hallinnollisten raja-aitojen madaltamisessa pidetään merkittävänä. Samoin rahoitussektorille, erityisesti pääoma- ja valuuttamarkkinoille, ennakoidaan uudistuksia. Täsmennyksiä vapaakauppa-alueen rakenteesta, säädöksistä ja sen toimintaa määrittävästä negatiivilistasta vielä odotetaan. Vastaavia hankkeita hieman eri rakentein kaavaillaan myös muualle Kiinaan.

Markkinoitaan avaava ja kansainvälisemmin orientoituva Kiina on yhä tiiviimmin osa kansainvälistä rahoitusjärjestelmää. Samalla sen vaikutusvalta on vielä kasvuvaiheessa. Kiina on tehnyt merkittäviä askelia edistääkseen globaalia kilpailukykyään: suurimmat pankit ovat kehittäneet kansainvälistä verkostoaan yritysostoilla, sijoituksilla sekä tukemalla kiinalaisia

yrityksiä kansainvälistymisessä. Lokakuussa 2013 Kiina sopi pankkiensa oikeudesta avata sivukonttoreita Lontooseen. Kiinan keskuspankki on solminut uusia valuutanvaihtosopimuksia muun muassa Euroopan keskuspankin kanssa.

Kiinan keskipitkän aikavälin tavoitteena on oman valuutan, juanin, kansainvälistäminen. Keskuspankin mukaan ”läksyjä” on vielä tehtävänä ennen kuin kansainvälistämisessä voidaan ottaa isompaa loikkaa. Juanin kansainvälistämisellä Kiina torjuu muun muassa suuriin dollarivarantoihinsa liittyvää epävarmuutta.

Verouudistuksia jatketaan Kiinassa normaali yhtiöveron taso on 25 prosenttia ja se koskee niin kotimaisia kuin ulkomaisia yrityksiä. Matalampaa yhtiöverokantaa voidaan soveltaa erityistapauksissa, kuten pienten (tai pienen tuoton) yrityksissä sekä valtion tukemien alojen uusia teknologioita hyödyntävien yritysten tapauksessa. Kiina kerää myös muita liikevaihtoon perustuvia veroja, kuten muun muassa arvonlisäveroa, elinkeinoveroa ja kulutusveroa. Suomen ja Kiinan välillä on voimassa verosopimus, jonka keskeisenä tarkoituksena on välttää kaksinkertaista verotusta maittemme välillä.

Vuonna 2008 Kiina päätti aloittaa monimutkaiseksi koetun verotusjärjestelmänsä uudistuksen. Merkittävimpänä seurauksena pidetään arvonlisäverokokeilua, joka jatkuu ja laajeni vastikään liikenne- ja palvelusektoreilta raideliikenteeseen sekä posti- ja tietoliikennepalveluihin. Tavoitteena on, että arvonlisävero (yleinen kanta 17 prosenttia poikkeuksin) koskisi lähes kaikkia palveluita ja tavaroita ja korvaisi tehottomaksi nimetyn elinkeinoveron (kanta vaihtelee 3-20 prosentin välillä) koko maassa vuoteen 2015 mennessä.

Siirtymävaiheen haasteita lukuun ottamatta muutos tuonee selkeyttä yritysten verotukseen ja poistaa aiempien verotuskäytäntöjen päällekkäisyyksiä esimerkiksi palveluissa. Tärkeintä jälleen on käytännön toimeenpano, jossa alueelliset toimijat ja paikalliset verotoimistot ovat avainasemassa. Tähän haetaan tukea muuttamalla suurin osa nykyisin asetustasolla olevasta sääntelystä laeiksi, jolloin niiden velvoittavuus vahvistuu.

Kiinan valtion ja maakuntien tulonmuodostuksen rakennetta koetetaan muuttaa laajentamalla asteittain kiinteistöveroa. Kiinteistöveron käyttöönotto on kuitenkin edennyt hitaasti ja paikallishallintoja yritetään kannustaa enenevästi mukaan. Myös ympäristövero

69

Ki i na

on noussut keskusteluun ja resurssi- ja kulutusverojen uudistamista harkitaan. Pienille yrityksille suunnataan verohelpotuksia, jotta niiden hallinnollinen taakka vähenisi ja yrityssektorin suotuisaa kehitystä voitaisiin vahvistaa. Verouudistusten tavoitteena ei keskushallinnon mukaan ole kasvattaa verokertymää vaan kohdistaa verorasitusta tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin.

Kiinan korkeat tuloerot voivat johtaa myös tuloverotuksen uudistuksiin. Nyt vain alle 10 prosenttia valtion verotuloista kerätään yksityishenkilöiltä. Loput saadaan yrityksiltä. Toisaalta noin 70 prosenttia verotuloista kerätään epäsuorin veroin, jotka päätyvät usein kuluttajan maksettavaksi. Kiinassa onkin herätelty keskustelua suorien verojen lisäämisestä, jotta maksukykyiset maksaisivat oikeudenmukaisemman osuuden veroista ja välillisiä veroja vähentämällä pienituloisimmille jäisi enemmän varoja päivittäisiin kulutustavaroihin.

Vuokratyöntekijöitä koskevaan sääntelyyn uudistuksia Kiinan työmarkkinat ovat kehittyneet suuntaan, joka on vaatinut täsmällisempien pelisääntöjen voimaansaattamista. Vuodelta 1995 lähtöisin olevaa työlainsäädäntöä uudistettiin kesällä 2013 ja yhtenä merkittävänä uudistuksena pidetään vuokratyövoimaa koskevaa sääntelyä. Tavoitteena on vahvistaa vuokratyöläisten asemaa ja palkkausta suhteessa vakituisiin työntekijöihin.

Vuokratyövoimaa saa olla vain kymmenen prosenttia kokonaistyövoimasta, sitä saa käyttää vain väliaikaiseen työvoimakysyntään ja sen tulee olla luonteeltaan avustavaa. Vastikään voimaan tulleiden täytäntöönpano-ohjeiden mukaan siirtymäaika uuden sääntelyn osalta on korkeintaan kaksi vuotta, joidenkin ehtojen osalta lyhyempikin. Muun muassa ennen uudistusta voimaan tulleita työsopimuksia voidaan noudattaa niiden voimassaolon ajan, mutta ohjaavat periaatteet kuten samanpalkkaisuus tulee kuitenkin laittaa viipymättä täytäntöön.

Uudistuksella pyritään vahvistamaan sääntelyn sosiaalista näkökulmaa ja välttämään levottomuuksia työntekijöiden keskuudessa ja työnantajien kanssa.

Vuokratyövoiman käyttö on hyvin yleistä erityisesti

70

ulkomaisten, Kiinassa toimivien yritysten kohdalla.

Vuonna 2011 Kiinassa oli arviolta 37 miljoonaa vuokratyöläistä.

Työlainsäädännössä säädellään lisäksi muun muassa työajasta, ylityökorvauksista, vuosilomasta, vähimmäispalkasta, äitiysvapaasta ja eläköitymisestä. Näiden säännösten lisäksi Kiina on uudella vuosituhannella saattanut voimaan muun muassa lait välimiesmenettelystä ja ammattiyhdistyksistä.

Lakien tehokkaampaa toimeenpanoa kaivataan ympäristöongelmien hillitsemiseksi Ympäristökysymykset ovat nousseet julkisen keskustelun ja viimeaikaisten korkean tason kokousten pääpuheenaiheeksi. Pääministeri Li julisti maaliskuisessa kansankongressin kokouksessa ”sodan” ilmansaasteita vastaan ja keskushallitus on pitkin vuotta julkistanut uusia toimintasuunnitelmia, linjauksia ja ohjeistuksia ympäristön tilan parantamiseksi. Päähuomio on kiinnitetty etenkin ilmansaasteisiin, veden saastumiseen ja niukkuuteen sekä maaperän saastumiseen. Huoli on todellinen, sillä saastumisen arvioidaan pian hidastavan talouskasvua, johtavan entistä suurempaan maastamuuttoon sekä murentavan maan kansanterveyttä.

Ympäristölainsäädäntö ei ole pysynyt mukana kehityksen vauhdissa. Vuodelta 2000 olevan ympäristönsuojelulain uudistamisesta keskustellaan parhaillaan.

Uusien, entistä tehokkaampien lakien sijaan Kiinaa peräänkuuluttaa kuitenkin lakien tehokkaampaa toimeenpanoa ja vastuuministeriöiden entistä selkeämpää vastuunjakoa. Ponnekkaampi ympäristörikkomusten seuranta, korvausvaatimukset, ylikapasiteetin vähentäminen, energiatehokkuuden vaatimus sekä saastuttavien lähteiden entistä paremmin seuranta ovat keinoja ympäristön tilan parantamiseksi. Myös ”Kauniin Kiinan” tavoittelu sekä uudenlainen urbanisaatiosuunnitelma painottavat entistä ekologisempia tavoitteita. Ympäristötietoiset äänet ovat kuitenkin pelänneet Kiinan ilmansaasteiden vähentämiskampanjan uhkaavan maan vähäisiä vesivaroja: samalla kun energiasektorilla siirrytään hiilestä paljon vettä kuluttavaan kaasuun ja teollisuutta siirretään LänsiKiinan kuiviin provinsseihin, uhkaavat ilmansaastetalkoot maan vesivaroja.

Kiina

Yleisarvio Kiinan talous kasvaa, keskitulo kohoaa ja vaikka vähitellen tasoittuvat alueelliset erot ovat huimia, voi väestö taloudellisesti entistä paremmin. Maan globaali painoarvo ja itsetunto kohoavat ja tämä heijastuu talouteen ja politiikkaan. Kiina ohitti vastikään Yhdysvallat ulkomaankaupan koossa ja talouden koolla mitattuna ykkössija on enää ajan kysymys.

Samalla haasteet ovat mittavat. Kipuileva maailmantalous, Kiinan paikka Aasian alueellisessa yhdentymisessä, kotimaisen kasvun ylläpito, kaupungistuminen, ympäristöongelmat ja kasvavat sosiaaliset haasteet eivät ole yksinkertainen laskutoimitus. Vallanvaihdok-

sen suorittanut maa on rohkeutta vaativien rakennemuutosten ja lyhyemmän tähtäimen etujen ristipaineessa. Tätä laskutoimitusta Kiinassa suoritetaan ja erilaisia malleja on yhtä paljon kuin arvioitakin.

Ulkomaisille yrityksille Kiina on haastava toimintaympäristö. Kilpailu kiristyy, kilpailijat kehittyvät, säännöt muuttuvat ja kustannukset nousevat. Markkinoille tulo vaatii huolellista valmis-tautumista, hyvää strategiaa ja kykyä kestää tappioita. Palkinnot onnistumisesta ovat kuitenkin pääsääntöisesti haasteita suuremmat, joskus jopa huikeita.

71

Japa ni

JAPANI Pääkaupunki ..................................................................................................................Tokio Väkiluku....................................................................................................127,1 milj (2014) BKT..................................................................................................................5007 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 37 100 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................0,2 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ......1,1% | 25,6 % | 73,2 % Työttömyysaste ...........................................................................................................4,1 % Kaupungistumisaste ................................................................................. 91,3 % (2010) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,912 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Japanin taloustilanne on dynaamisessa vaiheessa - jopa käännekohdassa. Vuosikymmeniä vaivanneeseen deflaatioon, heikkoon talouskasvuun ja viennin supistumiseen etsitään lääkkeitä. Tavoitteena on terveellä pohjalla oleva, kestävä kahden prosentin reaalinen talouskasvu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Toimeen on tartuttu päättäväisellä otteella ja tavoitteet asetettu korkealle. Hallituksella on poikkeuksellisen vahva asema toteuttaa suunnitelmiaan ja alustavat tulokset ovat olleet myönteisiä. Suunnan lopullinen muuttaminen ja kestävän talouskasvun saavuttaminen edellyttävät kuitenkin perustavanlaatuisia talouden rakenneuudistuksia. Näihin kuuluvat myös Japanin talouden avaaminen. Japanin ja EU:n vapaakauppasopimusneuvottelut etenevät. Suomen ja Japanin välinen kauppa on Suomelle edelleen ylijäämäistä. Kaupallis-taloudellisessa yhteistyössä on paljon potentiaalia. Suomi kiinnostaa japanilaisyrityksiä myös väylänä Venäjän markkinoille. Japanilaisinvestoinnit ovat löytäneet tiensä Suomeen ja tämän trendin voi ennakoida myös jatkuvan.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskehityksen kaksi vaihetta Japanin talouskasvu vuonna 2013 oli 1,5 prosenttia.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana kasvuvauhti oli huomattavaa. Uuden hallituksen talouspoliittinen ohjelma, niin kutsuttu Abenomics, ja erityisesti sen kaksi ensimmäistä pilaria, rahapolitiikka ja veroelvytys, tuottivat tulosta. Osakekurssit nousivat nopeasti ja ylipäätään yritysten ja yksityisten kuluttajien usko talouden elpymiseen kasvoi. Talouteen saatiin näin luotua tehokas sysäys ja sen dynamiikkaa piristettyä.

Vuoden loppupuoliskolla talouskasvu hidastui selvästi. Odotettua vähäisempi viennin kasvu yhdistettynä alati kasvavaan ja kallistuvaan tuontiin alkoi tuntua.

Lisäksi Abenomicsin kolmas pilari eli kasvustrategia, joka kattaa talouden rakenneuudistuksia koskevat suunnitelmat, ei täyttänyt odotuksia. Kasvustrategia asetti kunnianhimoisia tavoitteita, mutta konkreetti-

set toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi jäivät pitkälti puuttumaan. Ilman talouden rakenneuudistuksia alustavat positiiviset tulokset eivät nouse kestävän talouskasvun tasolle, vaan voivat pahimmillaan kääntyä itseään vastaan.

Ulkomaankaupan kehitys ja investoinnit Huolimatta jenin arvon laskusta Japanin vienti ei kasvanut vuonna 2013 odotusten mukaisesti. Vuositasolla mitattuna se jäi 9,5 prosenttiin. Huomionarvoista on, että määrällisesti mitattuna vienti kasvoi vain hyvin vähän. Viennin vaikeuksia selittää ASEAN-maiden odotettua heikompi talouden elpyminen sekä hitaampi talouskasvu Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Eräiden näkemysten mukaan vaatimaton viennin kasvu kertoo myös Japanin teollisuuden kilpailukyvyn heikentymisestä ja tuotannon siirtymisestä korkean jenin arvon aikoina ulkomaille. Vientiä olisi kuitenkin lisättävä, sillä se

Miia Rantanen työskentelee lähetystösihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Tokion suurlähetystössä.

72

Japani

Japani Japanin talouden kääntäminen kestävälle kasvu-uralle edellyttää naisten työelämään osallistumisen merkittävää lisäämistä.

Kuva: iStock

73

Japa ni

Suomen ja Japanin välinen kauppa Suomen ja2009–2013 Japanin välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä % Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa

1600

2,0

1600 1400

2,0

1400 1200

1,5

1200 1000

1,5

1000 800

1,0

800 600

1,0

600 400

0,5 0,5

400 200 200 0

2009

0

2010

2009

2011

2010

Lähde: Tullihallitus

2011

2012 2012

2013 2013

Lähde: Tullihallitus

Suomesta Japaniin tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Suomesta Japaniin tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

100 100 50 50 0 0 -50 -50 -100 -100

2009 2009

Lähde: Suomen Pankki

2010 2010

2011 2011

2012*

2013** 2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio *) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

74

2012*

Suomen ja Kanadan välinen kauppa Suomen ja 2009–2013 Kanadan välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa Tuonti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä % Osuus kokonaisviennistä %

0,0 0,0

Japani

rohkaisisi yrityksiä investoimaan ja myös korottamaan palkkoja. Molemmat tekijät ovat avainasemassa kestävän talouskasvun aikaansaamiseksi. Japanin viennin odotetaan piristyvän globaalin taloustilanteen kohentumisen myötä vuonna 2014, joskin viennin kehitys pysyy edelleen talouskasvun riskitekijänä.

Tuonti kasvoi vuonna 2013 vuositasolla mitattuna 15 prosenttia. Japanin kauppataseen alijäämä oli noin kaksi kolmasosaa enemmän kuin vuotta aiemmin.

Vuosikymmeniä tukevasti positiivisena olleen kauppataseen kääntyminen viimeisen kolmen vuoden aikana alijäämäiseksi on johtunut pitkälti jenin arvon laskusta sekä huomattavasti kasvaneista energiakuluista. Japani joutuu turvautumaan energiasaannissaan pääosin ulkomaiseen tuontienergiaan maan kaikkien ydinvoimaloiden ollessa pois sähköntuotannosta.

Vaikkakin jenin arvon lasku on lisännyt jossain määrin vientiä ja erityisesti kasvattanut suurten vientiyritysten kuten autoteollisuuden tuloja, on tuonti samalla kallistunut. Kun huomioidaan lisäksi Japanin kasvaneen tuontienergian tarpeen, on tuloksena räjähdysmäisesti kasvaneet tuontikulut.

Japanin perinteinen vahvuus on yritysten vakavaraisuus. Eräiden arvioiden mukaan yrityssäästöt ylittävät jopa 700 miljardia euroa. Yrityksissä näkyy japanilaiselle ajattelutavalle ominainen taipumus riskien välttämiseen. Talouskasvun vauhdittamiseksi yritysten säästöt tulisi kuitenkin saada kiertoon. Abenomics rohkaisee yrityksiä lisäämään ensinnäkin kotimaisia investointeja mutta myös kansainvälistymään. Japanilaisyritysten kiinnostus investoida ulkomaille onkin merkittävästi kasvanut. Japanin tuotot ulkomaaninvestoinneista olivat vuonna 2013 ylijäämäiset. Suurin osa näistä kierrätetään uusiin ulkomaaninvestointeihin. Japanilaisinvestoinneista noin 40 prosenttia suuntautuu Aasiaan, mutta Euroopan houkuttelevuus investointikohteena on kasvussa. Erityisesti jo Euroopassa toimivat yritykset ovat halukkaita edelleen laajentumaan uusiin maihin Euroopassa. Japanilaiset pyrkivät usein nopeuttamaan etabloitumista uusille markkinoille yritysostojen avulla. Yritykset hakevat yritysostoilla ennen kaikkea olemassa olevia asiakassuhteita sekä jakelukanavia uusilta markkinoilta eivätkä niinkään ensisijaisesti uusia innovaatioita.

Japanin hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa suorat ulkomaiset investoinnit Japaniin vuoteen 2020 mennessä. Yhdeksi keinoksi on mainittu yritysveron laskeminen nykyisestä noin 35 prosentista. Tavoitteen toivotaan vauhdittavan myös Japanin sääntely-ympäristön vapauttamista.

Suomen ja Japanin taloudellinen vaihto Suomen tullin tilastojen mukaan Japanin ja Suomen kauppavaihto väheni jonkin verran vuonna 2013.

Kauppavaihto säilyi edelleen Suomelle ylijäämäisenä. Yritysten aktiivisuus Japanissa on käytännössä pelkkiä kauppalukuja suurempaa. Japanissa toimivat suomalaiset yritykset ovat usein globaaleja toimijoita, joten yritysten tuotteet eivät välttämättä ole lähtöisin Suomesta. Tilastojen mukaan suomalaisyritysten liikevaihto on ollut noin kaksi kertaa suurempi kuin vienti Suomesta Japaniin.

Suomalaisyritysten läsnäolo Japanissa on jälleen hienoisessa kasvussa. Osa vahvasti Kiinaan viimevuosina panostanut suomalaisyritys on jälleen suuntaamassa katseensa Japaniin. Japanin vahva teknologinen ja teollinen osaaminen tunnetaan hyvin ja japanilaisten arvostus laadukkaita tuotteita kohtaan tiedostetaan mahdollisuutena suomalaisissa yrityksissä. Lisäksi yritykset kokevat Japanin hyödyllisenä markkinaalueena tuotekehittelyn näkökulmasta. Jos tuote tai palvelu menestyy Japanissa, menestyy se mitä todennäköisimmin myös muualla maailmassa. Japanilaiset ovat maailman vaativimpia asiakkaita, mutta myös kokeilunhaluisia ja varakkaita. Japani onkin monen globaalin trendin syntypaikka.

Suomen ja Japanin taloussuhteiden osalta vuosi 2013 muistetaan erityisesti japanilaisen teleoperaattori Softbankin ja mobiililaitteille videopelejä valmistava Gungho Online Entertainmentin 1,1 miljardin euron investoinnista suomalaiseen mobiilipeliyritys SuperCelliin. Kyse on kaikkien aikojen merkittävimmästä investoinnista Japanista Suomeen. Vuosi 2014 alkoi vastaavilla uutisilla japanilaisen ClassNK:n ostettua suomalaisen merenkulkuun erikoistuneen ohjelmistoyritys NAPA:n.

Japanilaisyrityksiä Venäjä kiinnostaa markkinana, mutta siellä toimimisesta on toistaiseksi vähän kokemusta. Tämä kävi ilmi syksyllä 2013 järjestetyn suomalais‒japanilaisen yhteishankkeen lanseeraustilaisuudessa, jossa tuotiin esiin Suomea väylänä Venäjän markkinoille. Tässä suomalaiset voivat olla avuksi pitkäaikaisella asiantuntemuksellaan ja kokemuksellaan.

Etujamme ovat lisäksi hyvät liikenneyhteydet sekä toimiva yhteiskunta ja infrastruktuuri. Viime aikoina myös Suomen alhainen yritysvero on huomiotu japanialaismediassa ja erinomainen koulujärjestelmä tunnetaan hyvin Japanissa. Japanilaisia kiinnostavat lisäksi Suomen energiasektori, metsäteollisuus, luovat alat ja start-up toiminta.

75

Japa ni

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Hallituksella on historiallisen vahva asema Joulukuun 2012 alahuonevaalien voitto palautti Japanin liberaalidemokraattisen puolueen LDP:n hallitusvaltaan. Paluun teki myös pääministeriksi noussut puolueen puheenjohtaja Shinzo Abe, jonka edellinen pääministerikausi 2006–2007 jäi lyhyeksi. LDP:n selkeä voitto myös kesän 2013 ylähuonevaaleissa antoi Abelle ja LDP:lle mahdollisuuden ajaa suunniteltuja uudistuksia vakaammassa sisäpoliittisessa asetelmassa.

Seuraavat vaalit ovat vuonna 2016, joten hallituksella on poikkeuksellisen vahva mandaatti toimia parlamentin molempien kamareiden tuella. Hallituksella on lisäksi tukenaan vahvana pysynyt kansalaisten noin 60 prosentin kannatus. Näin ollen tarjolla on historiallinen tilaisuus tehdä tarpeellisia, vaikkakin vaikeita päätöksiä, joilla Japanin talous palautetaan kestävän kasvun tielle.

Talouspoliittisen ohjelman tavoitteena on kestävällä ja terveellä pohjalla oleva talouskasvu Abenomics on jaettu kolmeen pilariin, jotka ovat rahapolitiikka, veroelvytys ja talouden rakenneuudistukset.

Abenomicsin tavoitteena on lopettaa Japanin taloutta kaksi vuosikymmentä vaivannut pysähtyneisyys, 15 vuotta jatkunut deflaatio, ja viennin supistuminen.

Tarkoituksena on saattaa Japanin talous terveelle kestävän kasvun uralle. Tavoitteena on kolmen prosentin nimellinen ja kahden prosentin reaalinen vuotuinen talouskasvu seuraavan kymmenen vuoden ajan. Vuoden 2014 reaaliseksi talouskasvuksi Japanin hallitus ennustaa 1,4 prosentin, ja Japanin keskuspankki 1,1 prosentin kasvua. Yksityisten toimijoiden talouskasvuennuste on 0,8 prosenttia.

Rahapolitiikka on tuottanut tulosta Japanin keskuspankki on harjoittanut maaliskuusta 2013 laadullisesti ja määrällisesti kevennettyä rahapolitiikkaa ja muun muassa kaksinkertaistanut valtionvelkakirjojen omistuksen. Tavoitteena on kahden prosentin kestävän inflaation saavuttaminen verovuoteen 2015 mennessä. Yleisen arvion mukaan tätä Abenomicsin ensimmäistä pilaria pidetään onnistuneena. Vuonna 2013 inflaatio kääntyi positiiviseksi ja ylsi helmikuussa 2014 1,3 prosenttiin. Ottaen huomioon, että maaliskuussa 2013 inflaatio oli -0,5 prosenttia on alle vuoden aikana tapahtunut muutos merkittävä. Lisäksi jenin arvo on laskenut. Vuonna 2013 se heikkeni suhteessa Yhdysvaltain dollariin

76

noin viidenneksen ja on joidenkin arvioiden mukaan käytännössä alhaisimmillaan sitten 1970-luvun. Osakekurssit nousivat vuorostaan huimat 57 prosenttia vuonna 2013 ‒ eniten yli neljäänkymmeneen vuoteen.

Myös yksityinen kulutus on pitkästä aikaa piristynyt.

Tämä näkyi erityisesti loppuvuoden 2013 ja alkuvuoden 2014 aikana, kun japanilaiset tekivät etukäteishankintoja ennen huhtikuussa 2014 toteutunutta kulutusveron nostoa viidestä kahdeksaan prosenttiin.

Kulutusveron noston jälkeen talouskasvuun odotetaan notkahdusta. Se näyttää alustavien tietojen mukaan jäävän kuitenkin vähäisemmäksi kuin etukäteen odotettiin. Suurin osa japanilaisista toteaa kyselytutkimusten mukaan, ettei kulutusveron nosto tule vaikuttamaan heidän kulutuskäyttäytymiseensä. Myös yli puolet ulkomaisista yrityksistä ei näe kulutusveron noston haittaavan liiketoimintaansa.

Keskuspankin oman arvion mukaan kahden prosentin inflaatio saavutetaan aikataulussaan. Kuluvan verovuoden inflaatioksi pankki ennakoi 1,3 prosenttia, vuoden 2015 inflaatioksi 1,9 ja verovuoden 2016 vuorostaan 2,1 prosenttia. Yksityisen sektorin arvio on kuitenkin huomattavasti alhaisempi ja ennustaa yhden prosentin inflaatiota verovuodeksi 2015.

Japanin keskuspankin liikkeitä seurataan kesän ja alkusyksyn mittaan tarkkaan – erityisesti sitä, ryhtyykö pankki lisäelvytyksen avulla vauhdittamaan talouskasvua. Tätä pidetään asiantuntijoiden keskuudessa melko varmana. Pankin pääjohtaja on todennut reagoivansa lisätoimenpiteillä epäröimättä, mikäli talouskehitys sitä vaatii. Julkisessa keskustelussa vuorostaan mietitään pystytäänkö inflaation kasvu aikanaan hillitsemään kahteen prosenttiin ja milloin Japanin keskuspankki aloittaa irtautumisen kevennetystä rahapolitiikastaan.

Valtion velkaantuminen aiotaan laittaa kuriin Vuodesta 2013 hallitus on lisännyt kulutustaan ja investoinut erityisesti infrastruktuurihankkeisiin. Torjuakseen kulutusveron noston negatiivisia talousvaikutuksia hallitus ilmoitti esimerkiksi 45 miljardin euron elvytyspaketista. Sen avulla tuetaan muun muassa Tokion vuoden 2020 kesäolympialaisten ja paralympialaisten infrastruktuurihankkeita. Elvytyksen turvin toimeenpantujen infrastruktuurihankkeiden toteutus viivästyi osin, johtuen muun muassa työvoimapulasta,

Japani

mikä osaltaan hidasti talouskasvua vuoden 2013 viimeisellä puoliskolla.

kulmasta hallituksen aietta yritysveron laskemiseksi on kritisoitu.

Abenomicsin tavoitteena on luoda talouteen positiivista liikettä, jolla elvytys pitemmän päälle rahoittaisi itse itsensä. Kolikon kääntöpuolena ovat kuitenkin elvytystoimien lisäämät valtion menot, jotka rasittavat entisestään Japanin alijäämäistä julkista taloutta.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on varoittanut julkisen taloustilanteen voivan jopa huonontua nykyisestä, jos Abenomics menettää merkittävästi vauhtiaan.

Menopuolella leikkauksia on vaadittu erityisesti sosiaalikuluihin. Esimerkiksi vuoden 2013 budjetista sosiaalimenot olivat 31,4 prosenttia ja kasvavat edelleen vuonna 2014. Japanin julkiset menot, sosiaali- ja korkomenot pois lukien, ovat kuitenkin OECD:n viidenneksi alhaisimmat. Paineet kohdistuvat siten erityisesti tulopuolen kasvattamiseen.

Japanin valtionvelka ylsi vuonna 2013 OECD:n arvion mukaan noin 230 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Puolet vuoden 2013 budjetista rahoitettiin velanotolla. On kuitenkin huomioitava, että japanilaiset ovat perinteisesti hyvin säästäväisiä. Tällä on luonnollinen vaikutus valtiontalouden kestävyyteen velkasuhteesta huolimatta, sillä valtion velka on pitkälti kotimaisten säästöjen varassa. Lisäksi pitkään alhaisena pysynyt korkotaso on pitänyt tilanteen siedettävänä, mutta se voi myös muuttua. Selvää kuitenkin on, että pitkällä aikavälillä valtiontalouden tilanne on kestämätön.

Japanin pitkän aikavälin rakenteelliset haasteet ovat mittavat. Väestön vähentyessä ja ikääntyessä talouden kantokyky on koetuksella. Maahanmuuton lisäämiseen suhtaudutaan varauksellisesti.

Aben hallituksen tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä puolittaa julkisen talouden alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoden 2010 tasosta. Lisäksi hallitus aikoo tasapainottaa julkisen talouden vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä hallituksen arvioidaan edistyvän hyvin tavoitteessaan alijäämän puolittamiseksi. Sen sijaan julkisen talouden tasapainottaminen vuoteen 2020 mennessä on asiantuntijoiden mukaan äärimmäisen hankalaa ottaen huomioon suunnitelmat julkisen talouden menolisäyksistä lähivuosina. Tasapainon saavuttamiseksi ei ole myöskään tyydyttävää konkreettista suunnitelmaa, jota useat asiantuntijat ovat yhä äänekkäämmin vaatineet. Oletettavaa onkin, että Japanin talous jatkaa velkaantumistaan ainakin vuoteen 2020 asti. Tähän vaikuttaa osaltaan myös Japanin turvautuminen kalliiseen tuontienergiaan.

Japanin julkisen talouden tervehdyttäminen edellyttää tulo- ja menopuolen suurta remonttia. Kulutusveron nosto viidestä kahdeksaan prosenttiin oli siten askel oikeaan suuntaan. Todennäköisesti veroa nostetaan edelleen 10 prosenttiin vuonna 2015. Asiasta päätettäneen loppuvuodesta 2014. On myös vahvoja näkemyksiä, joiden mukaan kulutusveroa tulisi nostaa asteittain lähemmäs OECD:n yleistä 20 prosentin tasoa. Myös tuloveropohjan laajentamista peräänkuulutetaan. Julkisen talouden tasapainottamisen näkö-

Rakenneuudistukset avaimena menestykseen

Japanin hallitus tiedostaa, ettei Abenomicsin kahden ensimmäisen pilarin keinoin pystytä tuomaan Japanin talouskasvua kestävälle uralle. Rakenneuudistukset ovat kolmas pilari ja sisältyvät kasvustrategiaan. Sen tavoitteena on elvyttää Japanin teollisuutta ja vahvistaa talouden perustaa. Keinoina kasvustrategiassa listataan muun muassa työmarkkinoiden uudistaminen sekä pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen.

Infrastruktuurivienti pyritään kolminkertaistamaan, ja sen yhtenä painopisteenä on ydinteknologia. Tärkeänä tavoitteena on myös naisten työllisyysasteen nostaminen ja terveydenhuoltosektorin kilpailun lisääminen.

Kasvustrategia on ollut toistaiseksi asiantuntijoiden mukaan pettymys, sillä se tarjoaa vain vähän konkreettisia toimenpiteitä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Japani ansaitsee kuitenkin tunnustusta lähtemisestä mukaan lukuisiin vapaakauppaneuvotteluihin, viimeisimpänä näistä Trans-Pacific Partnership (TPP) eli Tyynenmeren alueen vapaakauppaneuvottelut.

Pääministeri on luvannut kasvustrategian toisen kierroksen kesäkuussa 2014. Rakenneuudistukset ovat tunnetusti vaikeita. Niiden muotoiluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon menee aikaa. Japanilla on kuitenkin hyvät ideat valmiina ja nähtäväksi jää kuinka konkreettisiin toimiin ryhdytään. OECD peräänkuuluttaa erityisesti tuottavuuden lisäämistä. Lisäksi OECD:n mukaan tarvittaisiin muun muassa seuraavia toimia. Työmarkkinoita olisi uudistettava siten, että nykyisestä voimakkaasta kahtiajaosta vakituisiin hyväpalkkaisiin työpaikkoihin ja toisaalta määräaikaisiin matalapalkkaisiin työpaikkoihin päästäisiin eroon.

77

Japa ni

Naisten osallistumista työelämään tulisi lisätä ja työn sekä perhe-elämän yhteensovittamista helpotettava.

Kilpailua varsinkin Japanin palvelusektorilla olisi myös lisättävä. Japanin tulisi integroitua vahvemmin maail-

mantalouteen, ja tämän edistämiseksi vapaakauppaa tulisi lisätä ja suoria kotimaisia investointeja kasvattaa. Japanin innovaatiopolitiikka tulisi uudistaa. Myös maataloussektorin kilpailukykyä olisi vahvistettava.

Sääntely-ympäristön kehitys Japani neuvottelee vapaakaupasta kaikkien keskeisten kauppakumppaniensa kanssa Japani on perinteisesti ollut monenkeskisen kauppajärjestelmän puolustaja, mutta käytännössä sen painopiste on siirtynyt kahdenvälisten tai alueellisten vapaakauppajärjestelyjen suuntaan. Japani on verrattain hyvin integroitunut globaaleihin arvoketjuihin.

Japanissa valmistettuja komponentteja käytetään esimerkiksi lukuisissa muualla maailmassa koottavissa laitteissa ja koneissa.

Nykyisellään vain noin 19 prosenttia Japanin viennistä ja tuonnista kuuluu vapaakauppasopimusten piiriin. Japanin vuonna 2013 asettaman tavoitteen mukaan tämä luku aiotaan nostaa 70 prosenttiin vuoteen 2018 mennessä. Japanin tavoitteena on kaupanesteiden purkamisen avulla lisätä erityisesti japanilaisautojen ja muiden teollisuustuotteiden kauppaa.

Viimeisen runsaan vuoden aikana Japani onkin ollut aktiivinen vapaakauppasopimusten rakentamisessa.

EU:n ja Japanin vapaakauppasopimusneuvottelut käynnistettiin vuoden 2013 keväällä. Neuvottelut ovat edistyneet odotusten mukaisesti, joskin kaikilla neuvottelualueilla työ on vielä alussa. Vuosi 2014 tulee olemaan tärkeä, kun varsinaiset neuvottelut markkinoillepääsystä käynnistyvät. Japani on sitoutunut neuvottelujen eteenpäin viemiseen. Japani ja EU ovat perinteisesti olleet toisilleen tärkeitä kauppakumppaneita, ja siten tavoitteena on kunnianhimoinen, kattava sopimus, jossa ei käsitellä pelkästään tulleihin liittyviä kysymyksiä, vaan myös laajasti erilaisia kaupanesteitä kattaen muun muassa lisensoinnin, erilaiset standardit, kilpailupolitiikan, investoinnit ja julkiset hankinnat. Japani soveltaa edelleen joitakin erittäin korkeita tuontitulleja, joten perinteisellä tullien laskemisen kautta tapahtuvalla kaupan vapauttamisella on edelleen merkitystä. Toisaalta erilaisten tullien ulkopuolisten kaupanesteiden merkitys on huomattava ja ne ja ovatkin yksi näiden neuvotteluiden eniten huomiota saavista osa-alueista.

Keväällä 2013 Japani liittyi mukaan myös TPP-vapaakauppasopimusneuvotteluihin. Toteutuessaan TPP-

78

sopimuksen tuomat hyödyt ovat ilmeiset. Japanin hallituksen mukaan tämä kasvattaisi Japanin reaalista bruttokansantuotetta peräti 0,66 prosenttia. Neuvottelut ovat kuitenkin osoittautuneet vaikeiksi. Japanin ja Yhdysvaltojen kahdenvälisten näkemyserojen kurominen umpeen, erityisesti maataloutta ja autoteollisuutta koskevissa kysymyksissä, edellyttää vielä lisätyötä.

Tämä vaikuttaa koko TPP-prosessin onnistumiseen.

Japanin päämäärätietoinen toiminta vapaakauppasopimusten solmimiseksi on jo tuottanut tulosta. Huhtikuussa 2014 Japani ja Australia pääsivät seitsemän neuvotteluvuoden jälkeen alustavaan sopimukseen.

Vapaakauppasopimus allekirjoitetaan myöhemmin kesällä, ja sen odotetaan astuvan voimaan vuonna 2015.

Japani neuvottelee lisäksi Kiinan ja Etelä-Korean kanssa niin kutsutusta kolmikantaisesta vapaakauppasopimuksesta. Japani on myös mukana ASEANmaiden, Kiinan, Intian, Etelä-Korean, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa neuvoteltavassa niin sanotussa RCEP- eli Regional Comprehensive Economic Partnership-vapaakauppasopimushankkeessa. Selvä painopiste on kuitenkin tällä hetkellä EU-Japanivapaakauppasopimusta ja TPP-sopimusta koskevissa neuvotteluissa. Jos TPP-sopimus ei etene, painopiste saattaa siirtyä RCEP:iin.

Sääntely-ympäristöön haetaan parannuksia vapaakauppaneuvotteluiden myötä Japanissa markkinoillepääsyn kenties suurimpana haasteena ovat erilaiset vain Japanille ominaiset standardit, tuotesertifioinnit, lisenssit sekä yleisesti ottaen byrokratia, joka hidastaa ja vaikeuttaa tuotteiden saamista Japanin markkinoille. Tämän sääntelyviidakon avaaminen tekisi Japanin markkinoista kilpailulle avoimemmat, mikä vuorostaan edesauttaisi japanilaisyritysten kilpailukykyä ja tukisi Japanin talouden kestävää kasvua pitkällä tähtäyksellä. Yksi väline näiden haasteiden käsittelemiseksi ovat juuri EU:n ja Japanin käymät vapaakauppaneuvottelut.

Japanilaiset ovat havahtuneet markkinoiden avaamisen tärkeyteen ja tämän mukanaan tuomiin hyö-

Japani

tyihin. Pääministeri on luvannut tehdä maastaan helpomman alustan ulkomaalaiselle liiketoiminnalle.

Lukuisiin vapaakauppaneuvotteluihin mukaan lähteminen ja päämäärätietoinen eteneminen niissä ovat konkreettinen osoitus tästä. Vuosikymmenten saatossa syvälle juurtuneiden tapojen ja sääntelyn purkaminen ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä. Vastustajia löytyy erityisesti maataloussektorilta, jonka edustajien mukaan sensitiivisten maataloustuotteiden kuten riisin, vehnän ja ohran, naudan- ja sianlihan, maitotaloustuotteiden sekä sokerin ja tärkkelyskasvien korkeiden tullien ja kiintiöiden vapauttaminen merkitsisi Japanin maataloudelle pahaa romahdusta.

Tämä huomioon ottaen Japanin ja Australian vapaakauppasopimukseen sisältyvä sopimus naudanlihan ja maitotaloustuotteiden liberalisoinnista, joskin pitkän siirtymäajan puitteissa, oli merkittävä muutosaskel.

Japani sitoutui ensimmäistä kertaa liberalisoimaan sensitiivistä maataloussektoriaan. Japani on lisäksi edistynyt EU:n vaatimusten mukaisesti tullien ulkopuolisten kaupanesteiden poistamisessa. Tämä koskee erityisesti elintarvikkeita, mutta edistystä on saavutettu myös teollisuustuotteiden saralla.

Työsarkaa riittää kuitenkin edelleen. European Business Council (EBC) peräänkuuluttaa sääntely-ympäristön uudistuksia ja liike-elämän toivomia muutostarpeita käsittelevässä vuosiraportissaan standardien, lupajärjestelyiden ja sertifikaattien vastavuoroista tunnustamista liittyen muun muassa hoitolaitteistoon, ympäristöteknologiaan, kuluttajatuotteisiin, autoihin ja elintarvikkeisiin. Yritysten yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu erityisesti vakuutus- ja

lentoliikennealalla kuuluu niin ikään EBC:n vaatimuksiin. Raportti nostaa esiin myös tarpeen palveluja koskevaan vapaampaan ja avoimempaan kilpailuun. Tunnustusta annetaan edistyksestä ulkomaalaisten työntekijöiden rekisteröitymiskäytännöissä. Lisäksi muun muassa puolustus- ja rautatieteollisuuden saralla sekä energiasektorilla on havaittu myönteistä kehitystä. On myös huomioitava, että sähkömarkkinat on päätetty vapauttaa ja maataloussektorilla vuosikymmeniä vanha riisintuotantoa sopeuttanut järjestelmä lopettaa.

Suomalaisyritykset kokevat valmisteilla olevat vapaakauppasopimukset hyödyllisinä. Erityisesti niiden myötä odotettavissa oleva sääntely-ympäristön helpottuminen sekä sen mukanaan tuoma psykologinen vaikutus koetaan tärkeänä. Yksi haaste suomalaistoimijoille on Japanin vuonna 2013 käyttöön ottama puunkäytön pisteytysohjelma, jonka tavoitteena on japanilaismetsien kestävän hoidon ja ilmastonsuojelun edistäminen.

Suomalaispuulajien, kuten kaikkien muidenkin ulkomaalaisten puulajien, tulee anoa pääsyä mukaan ohjelmaan. Ohjelma on määrä lakkauttaa vuodesta 2014 kuitenkin niin, että siihen varatut määrärahat tullaan käyttämään loppuun. Ohjelmaa on kritisoitu muun muassa raskaasta hakuprosessista, joka edellyttää vahvaa paikallistuntemusta. Suomi on hakenut ohjelmaan mukaan, mutta toistaiseksi hakemusta ei ole hyväksytty ja prosessi on siten vielä kesken.

Suomen ja Japanin kahdenvälisen sosiaaliturvasopimuksen neuvotteluita jatketaan. Tavoitteena on välttää kaksinkertainen sosiaalivakuuttaminen. Kahdenvälistä vuoropuhelua käydään myös muun muassa viestintäteknologiaan liittyen.

Yleisarvio Abenomicsin onnistuminen on tärkeää koko maailmantalouden kannalta. Japani on maailman kolmanneksi suurin talous ja huomattava määrä ulkomaalaisesta pääomasta tulee Japanista. Abenomicsin kaksi ensimmäistä pilaria ovat jo tuottaneet tulosta. Sen kolmas pilari eli rakenneuudistukset odottavat konkreettista toimeenpanoa. Kesällä toisen kierroksen saavan kasvustrategian on vastattava odotuksiin. Muutoin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF varoittaa Abenomicsin menettävän vauhtiaan ja pahimmillaan Japani voisi palata takaisin alhaiseen talouskasvuun, deflaatioon ja nykyistä huonompaan julkisen talouden tilanteeseen. Tällä olisi negatiivisia vaikutuksia koko Itä-Aasian alueelle.

Kestävän talouskasvun ja Japanin keskuspankin asettaman kahden prosentin inflaatiotavoitteen toteutumisen kannalta palkkakehitys on avainasemassa.

Palkat laskivat vuoden 2013 loppuun asti yhtä mittaa melkein kahden vuoden ajan. Kallistunut sähkö sekä kulutusveron hiljattainen nosto ja heräämässä ollut inflaatio ovat vuorostaan lisänneet kotitalouksien kuluja. Hallitus onkin rohkaissut yrityksiä korottamaan palkkoja. Nyt aallonpohja näyttää saavutetun ja palkkojen nousu on hitaasti alkanut. Yritysten kotimaiset investoinnit ovat niin ikään kasvussa. Nämä kaikki ovat lupaavia uutisia Japanin talouskasvun näkökulmasta.

79

Japa ni

Japanin toimia julkisen talouden tasapainottamiseksi tullaan niin ikään pitämään silmällä. Uusia veronkorotuksia on väistämättä edessä ja kulutusveron nosto 10 %:iin lienee seuraava askel. Viennin kehitys on myös olennainen indikaattori, joskin se pysyy edelleen riskitekijänä Japanin kuluvan vuoden talouskehitystä arvioitaessa.

Vuosi 2014 on lähtenyt Japanin taloudessa positiivisten uutisten siivittämänä käyntiin. Taloudessa on uutta dynaamisuutta ja ihmiset ovat aikaisempaa op-

80

timistisempia. Osaksi tämä johtunee Tokion saamien vuoden 2020 kesäolympialaisten ja paralympialaisten isännyydestä.

Ottaen huomioon Japanin talouden uuden dynaamisuuden, maan keskeisen aseman globaaleissa arvoketjuissa, japanilaisyritysten tiiviit verkostot erityisesti Aasiassa sekä Suomen Japanissa nauttima poikkeuksellisen vahva tunnettuus ja myönteinen maakuva, tarjoaa tilanne huomattavia mahdollisuuksia myös suomalaisjapanilaiselle yhteistyölle ja liiketoiminnalle.

E te l ä - Ko re a

Etelä-Korea Pääkaupunki ....................................................................................................................Soul Väkiluku......................................................................................................49,0 milj. (2014) BKT.................................................................................................................. 1198 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 33 200 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,8 % Inflaatio ..........................................................................................................................1,1 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 2,3 % | 38,6 % | 59,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................3,2 % Kaupungistumisaste ..................................................................................83,2 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,909 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Etelä-Korea on maailman kahdenneksitoista suurin talous ja Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa Kiinan ja Japanin jälkeen. Vuonna 2013 Suomen vienti maahan kasvoi kolmatta vuotta peräkkäin yli 20 prosentilla. Maassa on huomattavaa kiinnostusta Suomen osaamista kohtaan ja Suomen maakuva Etelä-Koreassa on ainutlaatuisen myönteinen. EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus helpottaa yritysten pääsyä perinteisesti vaativille markkinoille ja kaupanesteitä raportoidaan yleisesti luultua vähemmän. Uusi hallitus on aloittanut vauhdikkaasti vanhentuneiden säännösten purkamisen ja byrokratian virtaviivaistamisen yritysten toiminnan helpottamiseksi ja talouden vauhdittamiseksi. Hallitus panostaa pk-yrityksiin ja ICT-sektorille huomattavia summia. Korean markkinoilla on mahdollista menestyä. Parhaiten menestyvät yritykset, joilla on Koreassa joko omaa toimintaa tai riittävän vahvat partnerit.

Korealaisten matkailijoiden määriin odotetaan tänä vuonna runsasta kasvua Pohjois-Euroopassa. Erityisesti korealaisten viisumivapaus Venäjälle avaa uusia näkymiä Suomenkin suuntaan.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Etelä-Korean talouden kokonaiskehitys kuluneen vuoden aikana Etelä-Korean talous kasvoi vuonna 2013 kolme prosenttia ja maa on maailman 12. suurin talous. Suurin osa bruttokansantuotteesta (57 prosenttia) muodostuu palvelusektorilla ja perinteisesti vahva teollisuustuotanto vastaa noin kolmanneksesta (32 prosenttia).

Arviolta yli kolmannes Korean bruttokansantuotteesta tuli vuonna 2013 kahdesta yrityksestä; Samsungista ja Hyundai Motorsista. Vaikka Nokian merkitys Suomen bruttokansantuotteelle oli parhaimmillaankin noin neljän prosentin luokkaa, verrataan Koreassa usein Samsungia Nokiaan kun keskustellaan suuryritysten merkityksestä koko maan taloudelle.

Etelä-Korean talous nojaa poikkeuksellisen paljon vientikauppaan. Vuonna 2013 maan vienti kasvoi kaksi prosenttia ja saavutti uuden ennätyksen kauppataseen ylittäessä 44 miljardia dollaria. Erityisesti maan pk-yritykset kasvattivat vientiään. Raaka-aineiden hintojen vakaus ja kotimaisen kysynnän heikkous pitänevät maan kauppataseen voiton puolella myös jatkossa. Vuodelle 2014 Etelä-Koreassa odotetaan jo 3,5–3,9 prosentin taloudellista kasvua. Inflaatio on alhainen (vuonna 2013 1 prosenttia) ja kotimainen kysyntä tahmeaa. Bank of Korean ohjauskorko on viimeisen vuoden ajan pysynyt 2,5 prosentissa.

EU on Etelä-Korean toiseksi tärkein kauppakumppani.

Järjestyksessä tärkeimmät kauppakumppanit maalle

Heini Korhonen toimii ulkoasiainsihteerinä ja Kaisa Leidy kakkosvirkamiehenä Suomen Soulin suurlähetystössä.

Ari Virtanen toimii FINPRO Team Finland -koordinaattorina Soulin toimistossa.

81

0,2

100

0,1 Et e lä -Korea

0

2009

2010

2011

2012

0,0

2013

vuonna 2013 olivat tuonnissa Kiina, Japani, EU ja USA Lähde: Tullihallitus sekä viennissä Kiina, USA, EU ja Japani.

vienti Etelä-Koreaan on kasvanut kolmena peräkkäisenä vuonna yli 20 prosentilla, ja oli vuonna 2013 Suomen tullin tilastojen mukaan arvoltaan yli 842 Teollisuuden aloista, vuonna 2013 elektroniikka- ja miljoonaa euroa. Suomen tuonti Etelä-Koreasta oli autoteollisuuden tuloskehitys oli hyvää. Meriteolli- vuonna 2013 arvoltaan reilut 460 miljoonaa euroa ja suuden merkitys Etelä-Korean taloudelle on perintei- pudotus edelliseen vuoteen nähden johtui muutamiSuomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa sesti ollut suuri. Viime vuosien kehitys, jossa korea- en arvokkaiden yksittäiskauppojen näkymisestä vuo2009–2013 laiset suurtelakat keskittyvät teknisesti vaativampiin den 2012 kokonaisluvuissa. tilauksiin kuten offshore-puolen öljyn- ja kaasuntuoTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % tantoalusten rakentamiseen, muuttaa korealaisten Suomen päävientituotteita Etelä-Korean markkinoille Vienti milj. euroa telakoiden osuutta maailman markkinoilla. Vaativien ovat energiateknologia, koneet ja laitteet, metalli- ja alusten ollessa kyseessä, suunnittelu, ja koneet sekä kemian teollisuuden tuotteet, sekä metsäteollisuuden laitteet tulevat usein ulkomailta ja alusten tulevat puu- ja paperituotteet. Nousevia vientisektoreita 600 1,0ovat omistajat eli ostajat määrittelevät haluamansa toi- uusiutuvaan energiaan ja puhtaaseen teknologiaan 500 mittajat.

Tämä tarkoittaa että myyntityötä tulee liittyvät ratkaisut. Suomesta viedään Koreaan0,8myös tehdä sekä korealaisen telakan että aluksen tilaajan palveluja, kuten teknologiasuunnittelua, joka ei näy 400 suuntaan. Koreassa sijaitsevat edelleen maailman kol- tullin tilastoissa ja jonka kokonaisarvoa on 0,6 vaikea 300suurinta telakkaa, joiden tilauskanta vuoden 2014 mitata. Etelä-Koreasta Suomeen tuodaan pääasiassa me 0,4 alussa kasvoi selvästi enemmän kuin kiinalaisten toi- elektroniikkaa, energiateknologia- ja muovituotteita.

200 mittajien ja oli kaikkiaan yli 45 prosenttia koko maail- Suomen merkitys Etelä-Korealle kauppakumppanina man on vähäinen; olemme maalle tuonnissa 44. ja0,2vien100 tilauskannasta. nissä vasta sijalla 82. Pohjoismaiset verrokkimaat 0,0 0 Suomen ja 2009 Etelä-Korean välinen painivat samassa2013 kokoluokassa.

2010taloudellinen2011 Ruotsi ja Tanska 2012 vaihto kuluneen vuoden aikana Suomalaiset suorat investoinnit Etelä-Koreaan ovat Lähde: Tullihallitus Etelä-Korea on Suomen kolmanneksi tärkein kauppa- pienen pudotuksen jälkeen piristyneet ja 2013 niiden kumppani Aasiassa Kiinan ja Japanin jälkeen. Suomen arvo oli 121 miljoonaa euroa. Kehitys seuraa EU-mai-

Suomen ja Etelä-Korean välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

1600

1,6

1400

1,4

1200

1,2

1000

1,0

800

0,8

600

0,6

400

0,4

200

0,2

0

2009

2010

2011

2012

Lähde: Tullihallitus

82

Suomesta Etelä-Koreaan tehdyt suorat sijoitukset

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

E te l ä - Ko re a

Suomesta Etelä-Koreaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

250 200 150 100 50 0 -50 -100 -150

2009

2010

2011

2012*

2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

den trendiä mutta luvut ovat verrokkimaita Tanskaa Suomella ja Etelä-Korealla on runsaasti potenja Ruotsia huomattavasti pienempiä. Yhteenlasket- tiaalisia yhteistyöaloja. tuna EU on selkeäsi suurin investoija Koreaan. KoreSuomen ja Etiopian välinen kauppa alaiset investoinnit Suomeen ovat melko alhaisella Korkean teknologian lisäksi Suomi kiinnostaa Etelä2009–2013 tasolla kun investoinnit EU-maihin yhteensä ovat sa- Koreassa erityisesti designin, vihreän talouskasvun maa luokkaa kuin Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Suomen sekä koulutus- ja hyvinvointijärjestelmänsä takia.

Tuonti milj. euroa kokonaisviennistä Pankin tilastot maidemme välisistä investoinneista NäidenOsuus lisäksi matkailu on% yksi mahdollisista kasVienti Korealaisten milj. euroa eroavat huomattavasti korealaisista. in- vusektoreista. Korealaisten matkailijoiden määriin vestointihalukkuus Suomeen on kuitenkin kasvussa. odotetaan tänä vuonna runsasta kasvua Pohjois-Eu15,0 0,2 Tähän vaikuttaa erityisesti Suomen hyvä maine tele- roopassa. Erityisesti korealaisten vuoden 2014 alusta kommunikaatiopuolella. voimaanastunut viisumivapaus Venäjälle avaa uusia 12,5 näkymiä Suomenkin suuntaan. Etelä-Koreaa kiinnos10,0 Suomalaisyrityksiä Koreassa toimii 40-50 ja kaikkiaan taa yhteistyö Suomen kanssa arktisissa asioissa ja maa noin 7,5 200 yritystä on edustettuna maassa. Suomalai- toimii aktiivisesti taatakseen asemansa kilpailussa 0,1 syritykset osallistuvat laivanrakennukseen ja muihin luonnonvaroista ja merireiteistä niin arktisilla alueilla 5,0 rakennusprojekteihin yhteistyössä korealaisten kanssa kuin myös Antarktiksella. myös Etelä-Korean ulkopuolella.

2,5 Etelä-Koreassa vallitsee ainutlaatuisen myönteinen Perinteisesti kaupallistaloudellista yhteistyötä on ol- Suomi-kuva, joka perustuu korkeatasoiseen osaami0,0 0,0 2009 2010 2011 2012 2013 lut erityisesti laivanrakennuksen ja informaatiotek- seen ja koulutukseen, tasa-arvoon, puhtaaseen luonnologian sektoreilla. Energia- ja ympäristöteknologia toon sekä vähäiseen korruptioon. NBI (National Brand Lähde: Tullihallitus ovat nousseet näiden rinnalle. Etelä-Korea tarjoaa Index) 2013 maakuvatutkimuksessa Suomi-brändi oli myös ydinvoimaosaamistaan Suomelle: Olkiluoto4 Etelä-Koreassa ja Japanissa vahvin naapurimaidemme -hankkeen kilpailuvaiheessa on mukana korealainen Ruotsin ja Venäjän jälkeen. Oikein käytettynä maakulaitostoimittaja. Vastaavasti suomalaisella energia- ja va voi tukea merkittävästi myös suomalaisyritysten Suomen ja Indonesianliiketoimintaa. välinen kauppa ydinvoimaosaamisella on kysyntää Etelä-Koreassa.

Suomi ei ole tähän mennessä onnis2009–2013 tunut hyödyntämään imagoaan läheskään täysimääräisesti.

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

250

0,5 83

200

0,4

Et e lä -Korea

Tiede-, kehitys- ja innovaatioyhteistyö Suomen ja Etelä-Korean hallitusten välillä on voimassa tieteellis-teknologinen (TT) yhteistyösopimus. VTT:llä on Koreassa edustus ja tutkimusrahoittajat Tekes ja Suomen Akatemia toimivat aktiivisesti korealaisten vastinpariensa kanssa. Yhteistyön ja tavoiteltavien yhteishankkeiden alueita ovat mm. informaatioteknologia, korkean teknologian järjestelmät ja materiaalit, vihreä teknologia, energiatehokkuus, uusiutuvat

energiamuodot, älykkäät verkot (smart grids) ja vihreä kuljetus. Tietojenvaihdon osana tavoitellaan organisaatioiden toimintaan liittyvää benchmarking -tietoa sekä ennakointiyhteistyötä. Suomea ja Koreaa yhdistää halu toimia yli sektorirajojen ja tämä voi tuoda uusia mahdollisuuksia myös tiede- ja teknologiayhteistyöhön.

Yhteistyössä on mahdollisuuksia myös vahvempaan globaaliin ulottuvuuteen, kuten yhdessä kolmansille ja globaaleille markkinoille etenemiseen.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Talouteen vaikuttava sisäpolitiikka, yhteiskunnallinen kehitys Etelä-Koreassa presidentti johtaa sisäpolitiikkaa ja keskustelua ovat perinteisesti hallinneet talousteemat ylitse muiden, pysyvästi pinnalla olevien PohjoisKoreaan liittyvien kysymysten lisäksi. Talousteemojen rinnalle ovat viime vuosina nopeasti nousseet hyvinvointivaltioon liittyvät aiheet, kuten terveydenhuolto, lasten- ja vanhustenhoito sekä ilmainen kouluruokailu. Helmikuussa 2013 valtaan astunut presidentti Park Geun-Hye on ilmoittanut kautensa tärkeimmiksi teemoiksi työpaikkojen määrän lisäämisen sekä räätälöityjen hyvinvointipalveluiden tarjoamisen. Yhteiskunnallista keskustelua käydään siitä, miten luvatut uudistukset rahoitetaan, koska kaikki veronkorotuksiin liittyvät aloitteet ovat kohdanneet suurta vastustusta maan parlamentissa.

Etelä-Korealle on tunnusomaista presidenttien yhden keskeisen teeman ympärille muodostettu kaikenkattava poliittinen strategia. Tästä johtuen päämiehen vaihtuessa myös painotukset muuttuvat olennaisesti ulottuen koko valtionhallintoon ja vaikuttaen usein myös muun muassa ministeriörakenteeseen. Edellisen presidentin vihreän talouden ohjelman tilalle on presidentti Parkin myötä lanseerattu hänen luovan talouden ohjelmansa. Ohjelman tavoitteena on tukea talouden sopeutumista muuttuneissa olosuhteissa. Luovalla taloudella tarkoitetaan tieto- ja taitokeskeistä osaamistaloutta, jossa on innovaatioilla ja teknologialla on aiempaa työntekijä- ja pääomakeskeistä teollisuustaloutta keskeisempi rooli. Tavoitettaan edistämään presidentti Park perusti uuden superministeriöksi kutsutun tiede-, ICT- ja tulevaisuudensuunnitteluministeriön (Ministry of Science, ICT and Future Planning, MSIP). Hallituksen panostusten ohjelman mukaisille aloille ja toimiin odotetaan olevan mittavia. Presidentti julkisti alkuvuodesta 2014 tukun hallituksen tavoitteita, joiden mukaan

84

pk- ja start-up-yritysten tukemiseen panostetaan reilut kolme miljardia dollaria seuraavien kolmen vuoden aikana. Presidentin julkistamat toimet koskevat myös julkisrahoitteisten organisaatioiden uudistuksia ja kotimarkkinoiden laajentamista sekä sääntelyn purkamista talouden vauhdittamiseksi. Vaikka presidentin ja hallituksen toimien pääpaino on taloudessa, panostaa Etelä-Korea tulevina viitenä vuonna runsaasti myös sosiaalisiin uudistuksiin, kuten koulutuksen ja päivähoitopalvelujen parantamiseen sekä terveydenhoitopalvelujen kustannusten alentamiseen ja eläkejärjestelmän parantamiseen. Presidentin vaalilupausten toteutuksen myötä julkisen sektorin osuus on kasvussa.

Presidentti Parkin tavoite maan talouden kehitykselle on niin kutsuttu 474-visio eli 4 prosentin vuotuinen kasvu bruttokansantuotteelle, 70 prosentin työllisyys ja 40 000 dollarin tavoite henkeä kohden lasketulle bruttokansantuotteelle vuoteen 2018 mennessä.

Edellisen presidentin samanniminen ohjelma ei onnistunut tavoitellessaan 7 prosentin kasvua ja nousua maailman 7. suurimmaksi taloudeksi. Useat tahot ovat esittäneet perusteltuja epäilyjä tavoitteiden realistisuudesta tälläkin kertaa.

Korean henkeä kohden laskettu bruttokansantuote oli vuonna 2013 noin 22 000 dollaria ja työllisyysaste noin 65 prosenttia. Puolet työsuhteista oli muita kuin tyypillisiä eli määräaikaisia, osa-aikaisia, keikkaluonteisia tai etätöitä. Tilastot tästä ovat kuitenkin vain suuntaa antavia koska maassa on paljon tilastoimatonta työttömyyttä. Presidentin agendalla on työpaikkojen luominen erityisesti naisille ja ikääntyneille.

Korkeakouluista valmistuvien nuorten työllistymisessä on ongelmia, eikä maan koulutusjärjestelmä vastaa parhaalla mahdollisella tavalla työelämän tarpeita.

Etelä-Korean vuoden 2014 tulo- ja menoarvio kasvoi edellisvuotisesta noin neljä prosenttia kasvattaen ko-

E te l ä - Ko re a

konaissumman noin 246 miljardiin euroon. Budjetin pääpaino on hyvinvoinnin lisäämisessä, työpaikkojen luomisessa sekä talouskasvun tukemisessa. Hallitus on julistanut käyttävänsä 65,4 prosenttia varoista jo ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Etelä-Korea tulee jatkossakin käyttämään huomattavan osan julkisista varoista koulutukseen, puolustusmenoihin ja julkiseen turvallisuuteen. Hallituksen tavoite on valtion tulojen kasvattaminen vuosittain keskimäärin 5 prosentilla vuosien 2013 ja 2017 välisenä aikana. Samalla aikavälillä menojen kasvu pyritään rajoittamaan 3,5 prosenttiin vuositasolla. Hallituksen erityisen huomion kohteena ovat veropohjan laajentaminen ja veronkierron kitkeminen. Riskejä talouskehitykseen tuovat korealaisten kotitalouksien ja julkisen sektorin verrattain korkea velkaantumisaste.

Vuosi virkaanastumisensa jälkeen presidentti Park on jopa suositumpi kuin voittaessaan vaalit. Parkia on kuitenkin kritisoitu muun muassa nimityspolitiikas-

taan ja siitä, että talouteen ja muuhun sisäpolitiikkaan liittyvät lupaukset eivät ole realisoituneet.

Etelä-Korean parlamentin hallitus- ja oppositiopuolueiden välit ovat tulehtuneet, mikä heijastuu myös sisäpolitiikan hoitoon. Saadakseen läpi toimintaohjelmansa ja erityisesti talouteen liittyvät aloitteensa Parkin on pyrittävä yhteistyöhön myös opposition kanssa, koska siitä huolimatta että hänen edustamallaan Saenuri-puolueella on parlamentissa enemmistö, kiistanalaisten lakialoitteiden läpimenoon tarvitaan kolmen viidesosan enemmistö.

Korruptio taloudessa ja politiikassa on ollut Etelä-Koreassa yksi yhteiskunnan suurimmista haasteista, koska talous ja politiikka ovat kietoutuneet hyvin läheisesti toisiinsa. Ongelma ulottuu myös maan oikeusjärjestelmään. Transparency International asetti Korean korruptioindeksissään 46. sijalle 177 maan joukossa vuonna 2013, pudotusta oli yksi sija edellisestä vuodesta.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat

Vapaakauppasopimuksilla vetoapua vientivetoiseen talouteen

EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus

Etelä-Korea on perinteisesti ollut multilateraalisen kansainvälisen kauppajärjestelmän puolustaja. WTO:n Dohan neuvottelukierroksen takkuilu on kuitenkin saanut Etelä-Korean muuttamaan kauppapoliittista strategiaansa siten, että se pyrkii kahdenvälisillä ja alueellisilla vapaakauppasopimuksilla takaamaan vientivetoisen taloutensa kilpailuasemat. Presidentti Parkin tavoite on saada solmittua lisää kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia ja tulosta on jos syntynytkin; Etelä-Korean ja Australian vapaakauppasopimus allekirjoitettiin alkuvuodesta ja neuvottelut Kanadan kanssa saatiin päätökseen maaliskuussa 2014. Korealla on entuudestaan vapaakauppasopimus EU:n lisäksi Yhdysvaltojen kanssa ja neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä Japanin, Kiinan, Singaporen, Uuden-Seelannin, Indonesian ja Vietnamin kanssa. Presidentti Parkin tavoite on, että maan vapaakauppasopimukset kattavat 70 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta.

EU:n ja Etelä-Korean välisten suhteiden kehikon muodostavat vuonna 2010 hyväksytty EU:n ja EteläKorean välinen puitesopimus (Framework Agreement) ja vuonna 2011 solmittu EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus (Free Trade Agreement). Vapaakauppasopimusta alettiin soveltaa EU:n toimivaltaan kuuluvilta osin vuonna 2011. Taustalla vaikuttaa useita tekijöitä mutta osaltaan sopimuksen myötävaikutuksesta, EU:n vienti Etelä-Koreaan on kasvanut huomattavasti ja kääntänyt kauppasuhteiden ylijäämän EU:n hyväksi. Tämä kehitys näkyy myös Suomen lisääntyneessä kaupassa Etelä-Korean kanssa ja onkin oletettavaa, että kehitys jatkuu myönteisenä. Vuonna 2013 EU-maiden vienti Etelä-Koreaan kasvoi korealaisten tilastojen valossa 12 prosenttia. Vuonna 2014 ulkomaisten tuontitavaroiden odotetaan valtaavan entistä suuremman osuuden Etelä-Korean markkinoista. Vapaakauppasopimuksen implementoinnissa on ilmennyt tyypillisiä haasteita, joita ratkotaan työryhmätasolla. Suomessa kansalliset voimaansaattamistoimet puitesopimuksen osalta saatiin valmiiksi helmikuussa ja vapaakauppasopimuksen osalta toukokuun alussa 2014.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys, taustatekijät ja muutosten syyt Etelä-Korean markkinoille pääsy on ollut kansainvälisesti verrattuna vaikeaa johtuen tullitariffien lisäksi kansainvälisesti poikkeavista standardeista. Lisäksi viranomaiset soveltavat lainsäädäntöä eri tavoin.

85

Et e lä -Korea

Vapaakauppasopimuksen myötä ja nykyhallituksen toimien ansiosta maan markkinoille pääsy helpottuu kuitenkin jatkuvasti.

Etelä-Korea on yksi maailman verkottuneimmista yhteiskunnista. Matkapuhelinten LTE-teknologia on Koreassa maailman laajimmin levinnyt. Internetin valtava rooli maan liiketoiminnassa ja kansalaisten vapaa-ajan käytössä on johtanut valitettavasti myös piraattitoiminnan muodostumiseen huomattavaksi haasteeksi viranomaisille. Etelä-Korean lainsäädäntö on kattava koskien henkisen omaisuuden suojaa ja viranomaiset ovat tehostaneet toimintaansa viimevuosina huomattavasti.

Vielä ehtii etabloitua Korean kuluttajatuotemarkkinoille Koillis-Aasian nopea taloudellinen kehitys varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana on saanut aikaan varakkaan keskiluokan syntymisen. Koreassa tämä näkyy design- ja muiden tuotemerkkien suurena kysyntänä. Korea on yksi suurimmista markkinoista niin Louis Vuittonin laukuille kuin ulkoiluvaate-brändeille tai mallasviskeille. Varsinkin nuoret naiset ovat nopeasti siirtymässä kalliista luksusmerkeistä edullisempiin premium vaate- ja laukkumerkkeihin. Myös pohjoismaisia merkkejä, kuten Fjallrävenin reppuja ja Stokken lastenrattaita näkee varsin paljon katukuvassa. Norjalainen Stokke myytiinkin vuonna 2013 korealaisille sijoittajille. Ruotsalainen H&M on aloittanut vahvasti Koreassa ja parhaillaan rakennetaan maan ensimmäistä IKEA-tavarataloa. Nyt on tärkeä ajankohta myös suomalaisten kuluttajatuotteiden etabloitua Korean markkinoille. Suomen hyvä maine auttaa vaate-, sisustus-, huonekalu-, lasi-, ym. tuotteiden myyntiä Koreassa. Tähän mennessä suomalaiset tuotteet on hinnoiteltu luksuskategoriaan, mutta kysyntä kasvaa erityisesti hiukan edullisemmassa kategoriassa. Koreassa on käynnissä niin kutsuttu Nordic Wave. Ilmiön arvioidaan olevan nyt huipussaan, kantaen ehkä vielä vuoden tai pari ennen korvautumistaan jollain uudella. Muita nosteessa olevia trendejä ovat muodissa liioittelevan mahtaileva swag-tyyli, terveys ja hyvinvointi yleensä, kuluttajien jakautuminen entistä pienempiin segmentteihin (ultra niche), nelikymppisten aikuislasten (kidults) tarpeet, räätälöitävät sovellusalustat mobiililaitteissa ja tietokoneilla, tuttujen tuoteideoiden kierrätys, yllätykselliset ja rajoja rikkovat keinot sekä aiempaa suorempi ilmaisu markkinoinnissa sekä yksityisyyden turvaaminen verkossa. Tämän päivän korealainen kuluttaja kaipaa tuoretta, erilaista ja yllättävää viestiä sekä haluaa erottua massasta.

86

Tietokonepelaaminen on Koreassa aivan omaa luokkaansa muuhun maailmaan verrattuna ja pelikehityksen näkökulmasta olosuhteet maassa ovat ihanteelliset. Korealaisten yritysten pääsy Kiinan ja Japanin markkinoille on hyvä ja näin Korea voi toimia väylänä Aasian valtaville markkinoille myös eurooppalaisille pelialan yrityksille. Peliteollisuudessa Korean vienti ylsi vuonna 2013 noin 3 miljardiin dollariin kun Kiinan vastaava luku oli vain 570 miljoonaa dollaria.

Korealaisperäiset sovellukset (Kakao talk, Line, Band) ovat suosittuja alustoja peleille ja palveluille Aasian laajuisesti. Korealaisilla pelialan yrityksillä on myös resurssit ostaa pieniä ja keskisuuria pelialan yrityksiä ja kiinnostus eurooppalaisten ja erityisesti pohjoismaisten yritysten tuottamiin sisältöihin on huomattavaa.

Korean peliteollisuus kasvoi noin 10 prosenttia 2013 ja vuodelta 2014 odotetaan 10-20 prosentin kasvua.

Tuontituotteiden esiinmarssi Etelä-Koreassa EU:n ja Korean välinen vapaakauppasopimus on voimaantulonsa (2011) jälkeen kääntänyt kauppataseen ylijäämäiseksi EU:lle. Taustalla on kuitenkin useita tekijöitä, kuten öljyntuonnin kasvu Euroopasta Koreaan, sekä korealaisten suuret investoinnit Eurooppaan.

Esimerkiksi Samsungin, Hyundain ja Kian Euroopan tehtailla valmistettujen ja Euroopassa myytyjen tuotteiden suosio ei näy Euroopan ja Etelä-Korean välisissä kauppatilastoissa. Korealaisille kauppataseen kääntymien tappiolliseksi on ollut jossain määrin yllätys ja toimenpiteitä vaativa asia.

Korea pyrkii usein tulkitsemaan vapaakauppasopimuksen sääntöjä kotimaisten tuotteiden hyväksi.

Joissain tapauksissa esimerkiksi tuotteiden tulliluokitus Koreassa saattaa poiketa kansainvälisestä luokituksesta ja tullin tarkastus saattaa olla huomattavan tiukka. Esimerkiksi tekstiileistä pitää kustakin tuotteesta ja jokaisesta väristä toimittaa näytteet tullilaboratorioon. Muita esimerkkejä ovat merikuljetuksissa käytettyjen suojakemikaalien erittäin tiukat raja-arvot sekä pakkausmerkinnät, joissa ei hyväksytä maalyhenteitä. Erityisen haastavaa on päästä mukaan julkisiin hankintoihin ja tuotespesifikaatiot määritellään usein, tiukasti vastaamaan kotimaista tarjontaa.

Korean hallintoa arveluttaa erityisesti korealaisten mieltymys joihinkin luksustavaroihin kuten eurooppalaisiin käsilaukkuihin, alkoholijuomiin ja autoihin.

Kun aiemmin sosiaalinen paine esti ulkomaalaisautojen suosion, on viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomailla valmistettujen autojen rekisteröintien määrä Koreassa kasvanut nopeasti. Ulkomaisten au-

E te l ä - Ko re a

tojen osuus rekisteröidyistä silti on edelleen vajaat 13 prosenttia. Tällä hetkellä erityisesti suuret saksalaiset autot kuten BMW, Mercedes-Benz ja Audi ovat suosittuja. Puhelinmyynnissä Samsungin kanssa kilpaileva iPhone on tunkeutunut markkinoille ja yhdysvaltalaiset merkit ovat vallanneet paikkansa kotimaisten merkkien rinnalla myös maan räjähdysmäisesti kasvaneilla ulkoiluvaatemarkkinoilla.

Korean hallinto pyrkii rajoittamaan luksustavaroiden maahantuontia turistimatkoilta mutta hallituksen suunnitelmissa on silti sallia rinnakkaistuonti (parallel import) ohi virallisen maahantuonnin kanavien.

Investointivirrat muutoksessa Epävirallisissa arvioissa suomalaisen insinöörin kustannusvaikutukset ovat pienemmät kuin vastaavat kulut Koreassa. Esimerkiksi Samsung Electronics yritti palkata suomalaisia entisiä Nokian tuotekehitysinsinöörejä Koreaan mutta varsin erilainen yrityskulttuuri ei juuri kannusta suomalaisia asettumaan Koreaan pidemmäksi aikaa, ja Samsungin mobiiliyksikkö perusti lopulta uuden tuotekehityslaboratorion Suomeen.

Lisäksi Samsungin muut yksiköt, muiden korealaisten suuryritysten telekommunikaatio- sekä rakennusteknologiayksiköt ovat niin ikään kiinnostuneita Suomesta sijaintipaikkana.

Korea on kallis maa ja korealaiset yritykset siirtävät tuotantoaan edullisempiin maihin kuten Kiinaan, Vietnamiin ja Indonesiaan. Tuotannolliset investoinnit ovat laskusuunnassa ja kiinnostus kulutustavaroihin on kasvussa. Suomalaisten kannattaa panostaa nykyistä selvästi enemmän kulutustavaroiden vientiin, paitsi Koreaan, myös Kiinaan ja Taiwaniin sekä koko alueelle. Ruotsalaiset ovat investoineet Korean markkinoille menestyksellä, mistä esimerkkeinä muun muassa Volvo, H&M ja IKEA. Vapaakauppasopimus koskee myös palvelukauppaa mutta monilla palvelualoilla vapautuminen ei kuitenkaan vielä näy. Kilpailua saatetaan yrittää rajoittaa muun muassa vaikeuttamalla korealaisten varaosien saatavuutta ulkomaalaiselle palveluntarjoajalle. Kun suuntaus maailmalla on pitkään ollut fokusoinnissa, on korealaisilla suuryrityksillä edelleen vahva periaate hallita suurta osaa toimitusketjusta. Esimerkiksi Hyundain ja Kian autoissa käytetään oman konglomeraatin terästä. Korealaiset yritykset käyttävät ulkomaisia konsultteja tai suunnittelua ainoastaan kun omaa osaamista ei ole tai jos loppuasiakas on ulkomailla.

Korea pyrkii aktiivisesti kehittämään yrityslainsäädäntöään, vähentämään byrokratiaa ja tukemaan ulkomaisia yrityksiä houkutellakseen investointeja maahan. Koreaan on perustettu useita erityistalousalueita, jotka tarjoavat verovapaita vuosia ja vuokratukea sekä muita etuuksia. Myös Soulin kaupunki tarjoaa joillekin yrityksille ”ilmaista” toimistotilaa tai verovapaita vuosia. Soulissa on useita ”ulkomaisella” rahalla (muun muassa Trump) rakennettuja kiinteistöjä ja pääkaupungin naapurissa sijaitsevan lentokenttäkaupungin, Incheonin uusista rakennuksista suuri osa on erityistalousalueella, jossa on saatavilla verohelpotuksia ja muita etuja. Tällainen alue on esimerkiksi Songdo, joka maailman suurin yksityinen (yhdysvaltalaisen Gale Corp.:n johtama) rakennusinvestointi.

Korean markkinoilla on mahdollista menestyä, kuten monet eri esimerkit ovat osoittaneet. Erilaisten yhteisöjen ja ihmissuhteiden suuri merkitys Koreassa perustuu vahvaan konfutselaiseen ajatteluun ja parhaiten menestyvät yritykset, joilla on asema Koreassa eli joko omaa toimintaa tai riittävän vahvat partnerit.

Korealaisilla on taipumus suosia kotimaista tuottajaa, ja jos ulkomaalainen yritys ei ole läsnä markkinoilla, se usein ohitetaan. Koreassa kehitetään vaihtelevalla menestyksellä myös omia standardeja. Koska omat standardit estävät tehokkaasti ulkomaista kilpailua, olisi tärkeää olla mukana standardien kehityksessä.

Joissain tapauksissa Korean valtion tuotekehitystuilla kehitetään suoraan tuontia korvaavia tuotteita. Jos suomalaisella tuotteella on jo markkina-asema Koreassa, on joko oma paikallinen toimisto tai hyvä aktiivinen kumppani paras tapa ylläpitää asemaa.

Suomalaiset yritykset ovat menestyneet Korean markkinoilla yhdistämällä hyvän laadun ja paikallisen tuotannon. Koreaan etabloituneilla yrityksillä on pääsy paikallisten yritystukien piiriin ja niitä kohdellaan pitkälti kuten kotimaisia yrityksiä. Osittainen paikallinen tuotanto voi myös avata pääsyn valtionhankintoihin ja sitä kautta uusia markkinoita.

Suomalaisten tuotteiden mahdollisuudet ovat parhaat niche-alueilla, kun paikallista suoraa kilpailua ei ole. Hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Suomesta maakaasutankkereihin toimitettava vaneri ja biomassavoimalaitosteknologia. Lisäksi suomalaista huipputeknologiaa on mukana paljon korealaisten yritysten kokonaistoimituksissa globaaleille markkinoille. Asiakkaan vaatiessa parempaa laatua, ei tuntematon korealainen tuote usein kelpaa. Suomalaiselle toimittajalle tämä usein merkitsee sitä, että myyntityötä pitää tehdä niin loppuasiakkaan kuin korealaisen toimitta-

87

Et e lä -Korea

jankin suuntaan. Hyviä esimerkkejä tästä ovat monet meri- ja puolustusteollisuuden tuotteet.

Korea on maailman suurin aloilla, kuten älypuhelimissa, mikrosiruissa sekä offshore-alusten, pilvenpiirtäjien ja tehtaiden viennissä. Suomalaisten yritysten

kannatta kohdistaa huomionsa korealaisten isoissa vientiprojekteissa niille niche-alueille, joissa vahvoja korealaisia toimittajia vielä ei ole. Suomalaisten hyvä maine auttaa silloin, kun kilpaillaan muiden ulkomaalaisten kanssa samassa hintaluokassa.

Yleisarvio Korean talouden vahvuuksina voi listata hallituksen politiikan taloutta tukevat elementit, verrattain alhaisen valtionvelan antaman liikkumavaran, maan jatkuvan kasvun sekä vakaan tuotanto- ja kehitysinfrastruktuurin perustan. Etelä-Korea on monessa suhteessa naapuriaan Japania edullisempi ja nopeampi toimintaympäristö.

Haasteita maan taloudelle tuovat halpatuotannon siirtyminen muualle (palkkataso on Koreassa osittain jo korkeampi kuin Suomessa), väestön ikääntyminen, valtion velan kasvun jatkuminen, budjettialijäämä, mahdolliset yritysten velkaantumisasteeseen sisältyvät riskit, kotitalouksien velkataakka sekä niiden suhteellisen heikko ostovoima. Lisäksi parantamisen varaa on investointitaseessa, työn ja investointien tuottavuudessa sekä sinänsä kehittyneen koulutusjärjestelmän uudistamisessa vastaamaan työelämän

88

tarpeita. Kiinan naapuruus luo Etelä-Korealle sekä haasteita että mahdollisuuksia. Kilpailu maan kotimarkkinoilla on kovaa.

Tulevaisuudessa talouden odotetaan jatkavan maltillisella kasvu-uralla ja hallituksen panostukset talouden vauhdittamiseksi sekä yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi näyttävät oikean suuntaisilta.

Positiivinen Suomi-kuva tarjoaa nostetta ja suomalaisille tuotteille ja osaamiselle on maassa kysyntää.

Erityisesti korealaisia kiehtoo koulutuksen, designin ja hyvinvointiyhteiskunnan lisäksi post-Nokia Suomen start-up-toiminta. Kiinnostus pohjoismaisten pelialan yritysten tuottamiin sisältöihin on myös huomattavaa. Vuoden 2018 Talviolympialaiset pidetään EteläKoreassa ja kisat luovat liiketoimintamahdollisuuksia monille suomalaisille toimijoille.

I n ti a

INTIA Pääkaupunki ........................................................................................................New Delhi Väkiluku................................................................................................ 1236,3 milj. (2014) BKT..................................................................................................................1758 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................4 000 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,7 % Inflaatio ..........................................................................................................................9,6 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) . 16,9 % | 17,0 % | 66,1 % Työttömyysaste ........................................................................................................ 24,9 % Kaupungistumisaste .....................................................................................62 % (2010) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,629 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Intian talouden kasvuvauhti hidastui entisestään hallituksen tavoitteista huolimatta. Hallitus katsoo kuitenkin, että kasvun aallonpohja on nyt ohitettu. Suomen ja Intian väliset kaupallistaloudelliset suhteet kehittyivät edelleen. Suomalaisia yrityksiä on kuitenkin lähtenyt pois Intiasta ja/tai osa on lopettanut toimintansa, mikä on laskenut maassa toimivien suomalaisyritysten lukumäärän 120 yritykseen. Intia tarjoaa edelleenkin suomalaisyrityksille runsaasti liiketoimintamahdollisuuksia. Liiketoimintaympäristönä Intia on kuitenkin monella tavalla haasteellinen ja investointi-ilmapirii on viimeisen vuoden aikana kääntynyt jopa negatiiviseen suuntaan. Uuden hallituksen myötä tilanteen odotetaan paranevan huomattavasti.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvun odotetaan piristyvän Intian talouden kasvuvauhti hidastui edelleen vuoden 2013 aikana. Maaliskuun 2013 lopussa päättyneen budjettivuoden aikana bruttokansantuote kasvoi vain 4,5 prosenttia – hitaimmin vuosikymmeneen – kun vielä parin vuoden takaiset ennusteet olivat 7 - 8 prosentin luokkaa ja vuosikymmenen alussa ennustettiin jopa kaksinumeroisia lukuja. Tämän vuoden maaliskuussa päättyneen budjettivuoden kasvu oli vain vähän edellistä vuotta korkeampi, 4,7 prosenttia. Yhtenä suurimmista syistä alhaiselle kasvulle oli se, että palvelusektori, joka edustaa noin kahtakolmasosaa Intian taloudesta, kasvoi vain 5,8 prosenttia eli huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina, jolloin kasvuvauhti oli noin 9 prosenttia. Budjettivuosi Intiassa alkaa huhtikuun alussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuun lopussa. Vuoden 2015 budjettikaudella tarkoitetaan budjettivuotta 1.4.2014 - 31.3.2015.

Talouden haasteet ovat pitkälti kotikutoisia ja liittyvät inflaation hillintään, valtiontalouden ja vaihtotaseen alijäämien pienentämiseen, byrokratian purkamiseen

sekä infrastruktuurin kehittämiseen. Hallituksen mukaan talouskasvun notkahduksen aallonpohja on nyt kuitenkin ohitettu, ja 1.4.2014 alkaneen budjettivuoden aikana odotetaan päästävän jo 5,4 prosentin bruttokansantuotteen kasvuun. Vastaavaa on ennakoinut myös Kansainvälinen valuuttarahasto. Intian talouden pelastus on valtava kotimarkkina.

Parin viimeisen vuoden aikana inflaatio (WPI, wholesale price index, tukkuhintaindeksi) on ollut korkealla tasolla, korkeimmillaan lähellä 12 prosenttia. Inflaation hillitsemiseksi Intian keskuspankki, Reserve Bank of India RBI, on nostanut useampaan otteeseen pankeille myönnettävän lainan korkoa, viimeksi tammikuussa lainan korkoa nostettiin 0,25 prosentilla 8 prosenttiin. Keskuspankin tavoitteena on saada pidettyä tämän hetkinen 8 prosentin inflaatio samalla tasolla tammikuuhun 2015 saakka ja saada se sen jälkeen laskemaan 6 prosenttiin vuoden 2016 tammikuuhun mennessä. Hallituksen ja Intian keskuspankin uuden pääjohtajan, vuoden 2013 syyskuussa virkansa aloittaneen Raghuram Rajanin välillä on käyty keskuste-

Ritva Haukijärvi työskentelee kaupallisena neuvoksena ja Team Finland -koordinaattorina Suomen New Delhin suurlähetystössä.

89

2009

2010

2011

2012

2013

I nt ia Lähde: Tullihallitus

Suomesta Intiaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

1300 1150 1000 850 700 550 400 250 100 -50 -200 -350 -500

2009

2010

2011

Lähde: Suomen Pankki

2012*

2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

luja siitä, pitäisikö korkotasoa nostaa vai ei. Keskuspankin pääjohtaja on todennut, että hän määrää rahapolitiikasta, mutta keskusteluja hallituksen kanssa voidaan tietenkin käydä.

Valmistavan teollisuuden osuus Intian bruttokansantulosta oli viime kaudella hyvin pieni, vain noin 13 prosenttia. Lisäksi teollisuudella on suuria haasteita korkeiden kustannusten vuoksi, jotka heijastuvat energian ja teräksen hintoihin, samaan aikaan kun globaali Erityisenä haasteena on elintarvikkeiden samoin kuin hintojen trendi on laskeva. Henkilöautojen kotimaan polttoaineiden hintakehityksen taltuttaminen. Kulut- myynnit laskivat huhtikuussa 10,15 prosenttia, mikä tajahinnat ovat nousseet jyrkästi viimeisen vuoden on suurin kuukausittainen lasku vuoteen. Valtiovarainaikana ja kuluttajahintaindeksi oli viime vuoden mar- ministeri ilmoitti kuluvan budjettivuoden osalta, että raskuussa korkeimmalla tasolla kuin koskaan aiemmin, henkilöautojen valmisteveroa lasketaan 12 prosentista mutta laski sen jälkeen hieman maaliskuussa 2014. 8 prosenttiin. Lisäksi valmistavan teollisuuden osalta Eroja on lisäksi kaupunkien ja maaseudun välillä. Maa- hallitus on asettanut tavoitteeksi nostaa kyseisen teolseudulla erityisesti viljan, munien, hedelmien kasvis- välinen lisuuden osuuden 25 prosenttiin ja luoda 100 miljoonaa Suomen ja jaJapanin kauppa ten inflaatioluvut ovat jopa kaksinumeroisia. Suuressa uutta työpaikkaa vuosikymmenen aikana. Myös eräiden 2009–2013 osassa maata maaliskuun sääolosuhteet, vuodenajalle muiden tuotteiden valmisteveroa laskettiin. epätavalliset sateet ja myrskyisät säät,Tuonti ovat milj. myös vaieuroa Osuus kokonaisviennistä % kuttaneet siihen, että eräiden perusruokatarvikkeiden Intian ongelmana on ollut alijäämäinen kauppatase.

Vienti milj. euroa hintojen oletetaan pysyvän korkealla tasolla tai jopa Suurimmat tuontituotteet ovat öljy ja kulta ja nämä nousevan. maksetaan dollareissa, mikä aiheutti kauppataseen 1600 2,0 1400 90 1200

1,5

I n ti a

Suomen ja Intian välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

1000

1,4

900

1,2

800

1,0

700 600

0,8

500 0,6

400 300

0,4

200

0,2

100 0

2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

alijäämän nousuun, kun Intian rupian kurssi suhteessa Intia pyrkii monipuolistamaan vientimarkkinoitaan USA:n dollariin laski huimasti vuosi sitten. Sittemmin ja vientituotteitaan. Kotimarkkinoiden merkityksestä Suomesta Intiaan tehdyt suorat sijoitukset rupian kurssi on noussut. Intia on maailman suurin huolimatta Intia on yhä tiiviimmin integroitumassa 2009–2013 kullan maahantuoja. Kullan tuonnin hillitsemiseksi maailmantalouteen, ja ulkomaankaupan osuus brutIntian keskuspankki nosti kullan tuontiveroa vuoden tokansantuotteesta on kasvussa.

Nettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa 2013 aikana useaan otteeseen.

Suomen ja Intian kahdenväliset suhteet Ulkomaankaupan, erityisesti viennin, samoin kuin Inti1300 aan suuntautuvien ulkomaisten suorien investointien Suomen ja Intian välinen kauppa on kasvanut voimak(Foreign Direct Investment, FDI) alamäki jatkui vuoden kaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta on 1150 2013 aikana. Vuoden 2014 puolella on viennin suh- edelleen potentiaaliinsa nähden vaatimatonta. Intian teen 1000ollut nähtävissä muutos myönteiseen suuntaan. osuus kokonaisviennistämme ja -tuonnistamme on Huhtikuussa vienti kasvoi 5,26 prosenttia erityisesti noin prosentin luokkaa. Viennin kasvu taittui vuonkonetekniikan, merenkulkuun liittyvien tuotteiden ja na 2012, mutta kääntyi jälleen hienoiseen nousuun 850 nahkatuotteiden osalta. Samaan aikaan kullan maa- vuonna 2013. Tärkeimpiä vientituotteitamme ovat hantuonti laski, minkä johdosta kauppataseen alijää- erilaiset teollisuuden tarvitsemat koneet ja laitteet, 700 mää saatiin pienennettyä. Myös ulkomaiset institutio- sähkökoneet ja -laitteet, paperi ja pahvi ja kemialli550 investoinnit (Foreign Institutional Investment, set aineet ja tuotteet. Suomesta viedään Intiaan myös naaliset FII) ovat kasvaneet alkuvuonna 2014 huomattavasti. erilaisia teknisiä palveluita, huolto- ja asennuspalve400 Huhtikuussa ulkomaiset institutionaaliset sijoittavat luita sekä konsultointipalveluita. laittoivat Intian markkinoille huomattavia summia toi250 veena vaalien jälkeisen uuden hallituksen mukaanaan Intian tuontimme arvo notkahti vuonna 2012 edellistuoma vuodesta, mutta kasvoi jälleen viime vuonna. Intiasta 100 vakaa ja uudistusmyönteinen talous. tuodaan Suomeen eniten öljyjalosteiden valmistamiViennin -50 tukitoimia jatketaan. Intian nousussa oleva seen liittyviä tuotteita, kemianteollisuuden tuotteita, rooli maailmankaupassa on edelleen rajallinen pal- vaatteita ja tekstiilituotteita sekä muun muassa tievelukauppaa lukuun ottamatta. Tätä silmällä pitäen toteknisiä palveluita. Hedelmien ja kasvisten tuonti, -200 -350 -500

2009

2010

2011

2012*

2013**

91

I nt ia

vaikka onkin kasvanut viime vuosina, on vielä vain muutaman prosentin luokkaa koko Intian tuonnista.

Tavarakauppavaihto kokonaisuudessaan Intian kanssa vuonna 2013 oli vähän alle yhden miljardin euron.

Vuoden 2012 ylijäämäinen kauppa kääntyi vuonna 2013 hieman alijäämäiseksi.

Intian ja Suomen väliset suorat sijoitukset ovat vielä verrattain matalalla tasolla. Suomen Pankin tilastojen mukaan suomalaissijoitusten virta Intiaan on vaihdellut vuosittain suuresti, mutta ollut noin 180 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2013 suorat sijoitukset kuitenkin laskivat edellisestä vuodesta.

Suomalaissijoitusten kokonaiskanta Intiassa on kumulatiivisesti noin 1,2 miljardia euroa. Intiaan etabloituneiden yritysten lukumäärä oli suurimmillaan 130 yritystä, mutta määrä on laskenut viime vuosina ja tällä hetkellä Intiassa toimii 120 suomalaista yritystä, minkä lisäksi paikallisten yhteistyöjärjestelyjen kautta kauppaa intialaisyritysten kanssa harjoittaa arviolta satakunta suomalaisyritystä. Suomalaiset yritykset ovat keskittyneet alun pitäen maantieteellisesti Bangaloren, Chennain ja Mumbain ympäristöön

sekä Delhin alueelle. Ne työllistävät arviolta 30 000 työntekijää ja epäsuorasti huomattavasti enemmän.

Suomessa toimii lähinnä yrityskauppojen myötä reilut parikymmentä intialaisyritystä, jotka toimivat lähinnä IT-sektorilla. Intialaissijoitukset Suomeen ovat lisääntymässä. Kun otetaan huomioon Intiassa toimivien suomalaisyritysten tuotannollinen toiminta ja niiden kolmansien maiden kanssa Intiasta käsin käymä kauppa, Intian kaupallistaloudellinen merkitys Suomelle on kokonaisuudessaan ulkomaankauppa- ja investointitilastoihin nähden moninkertainen.

Suomen ja Intian välillä vuoden 2012 kesäkuussa solmitun sosiaaliturvasopimuksen peruslailliset ja lainsäädännölliset menettelyt on saatettu päätökseen molempien maiden osalta ja siten sopimus tullee voimaan tämän vuoden elokuun alusta lukien. Sopimuksella on merkitystä sellaisille henkilöille, jotka ovat muuttaneet Suomesta Intiaan tai Intiasta Suomeen ja jotka ovat työskennelleet jommassakummassa tai kummassakin valtiossa tai ovat lähdössä työhön toiseen sopimusvaltioon. Sopimusta sovelletaan sen voimaantulopäivästä lukien.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Keväällä 2014 käydyt parlamenttivaalit toivat täyskäännöksen Intian politiikkaan. Kansa antoi vahvan mandaatin hindunationalistiselle BJP (Bharatiya Janata Party) -puolueelle ja sen johtamalle NDA (National Democratic Alliance) -liittoumalle. BJP sai ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984 yksittäisenä puolueena ehdottoman enemmistön parlamenttiin ja katkaisi pitkään jatkuneen koalitiohallitusten kauden.

Viimeiset 10 vuotta ja melkein koko itsenäisyyden ajan vallassa ollut kongressipuolue ja sen johtama UPA (United Progressive Alliance) -liittouma kokivat historiallisen suuren vaalitappion.

Vaalien selvin voittaja oli BJP, joka sai 282 paikkaa 543 paikkaisesta parlamentista. BJP:n voitto osoitti selkeästi kansan muutoshalusta sekä BJP:n pääministeriehdokkaan Narendra Modin henkilökohtaisesta vetovoimasta. Mediassa BJP:n murskaavaa vaalitulosta kuvailtiin ”Modi-tsunamiksi”. Modi tarjosi kansalle vahvasti kehitykseen pohjaavaa mallia ja vetosi luotsaamansa Gujaratin osavaltion lupaavaan talouskehitykseen.

Vaalien suurin häviäjä oli edellinen pääministeripuolue kongressi. Kongressi sai vain 44 paikkaa, joka on Intian politiikkaa itsenäisyydestä lähtien hallinneen puolueen selvästi heikoin tulos koskaan. Kongres-

92

sipuolueen kokema tappio oli eritoten merkki sitä perustamisesta alkaen johtaneen Gandhi-Nehru -dynastian poliittisen arvovallan hiipumisesta.

Modin uusi hallitus on huomattavasti edellistä virtaviivaisempi ja monia ministeriöitä on yhdistetty yksittäisten ministerien alaisuuteen. Hallitus koostuu suurimmaksi osaksi BJP:n johtohahmoista ja Modin lähipiiristä. NDA-liittolaiset saivat yhden ministeripaikan per puolue. Modin hallitukselta odotetaan pääasiassa maan talouskehityksen saamista vauhtiin, joka on viime vuodet jäänyt pahasti tavoitteista. Hallituksen odotetaan myös puuttuvan tehokkaammin korruptioon ja tehostavan hallintoa. Yhtenä suurena sisäpoliittisena haasteena ovat keskushallituksen suhteet ei-hindulaisiin vähemmistöihin, eritoten muslimeihin, joita Modin hindunationalistinen tausta ja syytteet väkivallan hyväksymisestä vuoden 2002 Gurajaratin mellakoissa varjostavat.

Intian kansainvälispoliittinen asema Intia on kokonsa ja resurssiensa puolesta alueellinen suurvalta Etelä-Aasiassa. Sillä on perinteisesti ollut merkittävä rooli multilateraalisessa yhteistyössä muun muassa YK:ssa, jossa Intian rooli rauhanturvaa-

I n ti a

misessa on merkittävä. Intian ulkopolitiikan tavoitteena on entisestään vahvistaa maan asemaa kansainvälisen politiikan toimijana. Intia ei perinteisesti ole ottanut voimakkaasti kantaa kansainvälispoliittisiin kysymyksiin lukuun ottamatta lähialuettaan. Tärkeä kysymys Intialle on myös intialainen diaspora eri puolilla maailmaa.

Maa on satsannut merkittävästi asevoimiensa kehittämiseen ja modernisointiin. Intia on jo vuosia ollut maailman suurin aseiden ostaja. Intia on pystynyt kehittämään itsenäisesti ohjusteknologiaansa. Kehitys on kulkenut käsi kädessä avaruusteknologian kehityksen kanssa. Parhaillaan kokonaan intialaisella tekniikalla toteutettu luotain on matkalla Marsiin. Puolustuskapasiteetin vahvistaminen sekä kuuluminen avaruusteknologian johtaviin maihin nostavat Intian näkemyksen mukaan maan kansainvälistä statusta ja profiilia.

Intia on muodollinen strateginen kumppani kaikkien suurten globaalien toimijoiden kanssa (EU ja sen suurimmat jäsenmaat, USA, Kiina, Venäjä ja Japani).

EU:n ja Intian huippukokous järjestettiin New Delhissä viimeksi 10.2.2012.

Strateginen kumppanuus EU:n kanssa kattaa poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön, taloudellisen yhteistyön, kaupan ja investoinnit sekä ihmisten välisen kanssakäymisen lähentämisen. Helsingin ASEM-kokouksessa vuonna 2006 Intia kutsuttiin mukaan ASEMyhteistyöhön. Intia isännöi ASEM-ulkoministerikokouksen marraskuussa 2013. Suomesta kokoukseen osallistui kehitysministeri Haavisto.

Suhteet Yhdysvaltoihin ovat olleet vaikeuksissa vuoden 2013 loppupuolelta saakka. Suhteiden viileneminen alkoi intialaisen diplomaatin pidätyksestä Yhdysvalloissa. Kiinan suhteiden keskeinen moottori on taloussuhteiden kehittäminen huolimatta yksittäisistä poliittisista kipupisteistä maiden välillä. Venäjällä ja Intialla on jo Neuvostoliiton ajoista periytyvät läheiset

suhteet. Tämän strategisen kumppanuuden tärkeimpiä yhteistyöaloja ovat puolustusteollisuus ja energia.

Venäjä on edelleen Intian suurin asetoimittaja ja Intiassa on juuri käynnistymässä uusi venäläisvalmisteinen ydinvoimala.

Lähialueet ovat Intialle tärkeitä. Yksi tärkeimpiä tekijöitä on ollut Intian kansallisesta turvallisuudesta huolehtiminen. Suhde Pakistaniin on ongelmallinen, eikä Kashmirin kysymykseen ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua. Kauppasuhteet ovat vaatimattomat eikä esimerkiksi pääkaupunkien välillä ole suoraa lentoyhteyttä. Bangladeshin nykyhallintoon Intian suhteet ovat olleet hyvät. Intialla on merkittävä painoarvo Sri Lankan, Bhutanin, Malediivien ja Nepalin suhteissa.

Afganistanissa Intia on perinteisesti ollut vahvasti läsnä ja se on yksi viidestä suurimmasta avunantajasta.

Intia pyrkii myös ”Look East” -politiikkansa mukaisesti kehittämään suhteitaan Aasiaan. Painopiste on taloudellisessa yhteistyössä.

Persianlahden alueen osalta kolme keskeisintä kysymystä Intian kannalta ovat energiaturvallisuuden varmistaminen sekä alueella työskentelevät noin seitsemän miljoonaa intialaista. Suhteet myös muihin Lähi-Idän maihin ovat hyvät. Saudi-Arabia on selvästi suurin öljyntoimittaja, mutta merkittävä osa öljystä tulee myös Iranista.

Modi aloitti ulkopoliittisen uransa pääministerinä kutsumalla yllättäen kaikki SAARC-maiden johtajat virkaanastujaisiinsa painottaen näin lähialueen merkitystä uuden hallituksen ulkopolitiikalle. Eritoten Pakistanin pääministerin Nawaz Sharifin kutsuminen nähtiin merkkinä uuden hallituksen halusta tehdä aktiivista lähialueen ulkopolitiikkaa. Gujaratin pääministerinä ollessaan Modi on rakentanut myös vahvat suhteet japanilaisiin yrityksiin sekä Japanin pääministeri Shinzo Abeen. Japanin odotetaankin olevan uuden hallituksen ulkopolitiikan keskiössä. Modi on ilmoittanut Kiinan olevan myös yksi uuden hallituksen ulkopolitiikan prioriteeteista.

Sääntely-ympäristön kehitys Kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppajärjestelyjä Intia korostaa monenkeskisen, tasavertaisen ja sääntöihin pohjautuvan kauppajärjestelmän tärkeyttä ja Maailman kauppajärjestön (WTO) roolia järjestelmän ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Käynnissä olevissa WTO-

neuvotteluissa Intian keskeiset intressit ovat liittyneet suuren maatalousväestönsä etujen turvaamiseen, palvelukaupan vapauttamiseen sekä tiettyjen teollisuustuotteidensa markkinoillepääsyn parantamiseen.

Kehitysmaana Intia korostaa, että kehitysmaiden erityistarpeet tulee ottaa huomioon. Intia ajoi esimerkiksi voimakkaasti ruokaturvaan liittyviä ehdotuksia

93

I nt ia

mukaan WTO:n Balin ministerikokouksessa joulukuussa 2013 sovittuun ”minipakettiin”.

WTO-neuvottelujen hitaan etenemisen myötä Intia on viimeisen reilun puolen vuosikymmenen aikana panostanut enenevässä määrin kattavien kahdenvälisten ja alueellisten vapaakauppajärjestelyjen solmimiseen ensin muiden Aasian maiden mutta sittemmin myös muiden maanosien maiden kanssa. Useat näistä neuvotteluista ovat venyneet johtuen kotimaisen teollisuuden vastustuksesta sekä neuvotteluosapuolten kesken vaikeasti ratkaistavissa olevista kysymyksistä liittyen esimerkiksi herkkien tuotteiden listoihin, alkuperäsääntöihin ja henkisen omaisuuden suojaan.

Tätä nykyä Intialla on solmittuina ja voimaan tulleina vapaakauppa- tai etuisuusjärjestelyjä Singaporen, Etelä-Korean, ASEAN:in (Association of South East Asian Nations), Japanin, Malesian, Sri Lankan, Nepalin, Bhutanin, Chilen, Mercosurin ja Afganistanin kanssa.

Lisäksi Intia on mukana Etelä-Aasian vapaakauppaalueessa (South Asian Free Trade Area, SAFTA) sekä APTA:ssa (Asia-Pacific Trade Agreement). Useiden näiden sopimusten katteen laajentamisesta käydään parhaillaan neuvotteluja. Intialla on myös vuosikymmeniä sitten solmitut kauppasopimukset noin parinkymmenen Afrikan maan kanssa.

Singaporen kanssa solmittu, elokuussa 2005 voimaan tullut sopimus oli ensimmäinen Intian solmima laajaalainen talousyhteistyösopimus. ASEAN:in ja Intian väliset neuvottelut tammikuussa 2010 voimaan tulleen tavarakauppaa koskevan sopimuksen täydentämiseksi palvelukauppaa ja investointeja koskevilla osioilla saatiin päätökseen loppuvuodesta 2012. Täydennetty sopimus allekirjoitettiin vuoden 2013 joulukuussa Balilla. Vastaava prosessi on käynnissä SAFTA:n piirissä. Kiina liittyi APTA:an huhtikuussa 2011, minkä myötä sopimuksesta tuli markkinapotentiaalilla mitattuna maailman laajin alueellinen kauppasopimus jäsenvaltioiden yhteenlasketun väestön ollessa 2,6 miljardia ihmistä. Intialaistutkimuksen mukaan Intian saama hyöty viime sen vuosikymmenellä solmimista vapaakauppasopimuksista on jäänyt sopimuskumppaneiden saamaa hyötyä rajoittuneemmaksi.

Intia käy parhaillaan neuvotteluja vapaakauppa- tai etuisuusjärjestelyistä EU:n, EFTA:n, Australian, Thaimaan, Indonesian, Kanadan, SACU:n (Southern African Customs Union), Uuden-Seelannin, Persianlahden yhteistyöneuvoston ja Mauritiuksen kanssa. Lisäksi neuvotteluja käydään BIMSTEC:n (Bay of Bengal Initiative for Multi-Sectoral Technical and Economic Cooperation) piirissä vuonna 2004 allekirjoitetun

94

puitesopimuksen pohjalta. Intia on myös mukana kymmenen ASEAN-jäsenmaan ja sen kuuden vapaakauppasopimuskumppanin välisen alueellisen talouskumppanuuden (Regional Comprehensive Economic Partnership, RCEP) kehittelyssä. Päätös RCEP-neuvottelujen aloittamisesta tehtiin loppuvuodesta 2012.

Intia on myös aloittanut keskustelut vapaakauppasopimuksesta Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän muodostaman tulliliiton kanssa. Intia ja Venäjä sopivat helmikuussa 2014 yhteisen tutkimusryhmän perustamisesta selvittämään kahdenvälisen kauppasopimuksen toteutettavuuskelpoisuutta.

EU:n ja Intian väliset vapaakauppasopimusneuvottelut aloitettiin kesäkuussa 2007. EU:n tavoitteena on kattava, osapuolten WTO-sitoumuksia pidemmälle menevä sopimus. Sopimusneuvottelut ovat venyneet ja lopputulokseen pääseminen on osoittautunut haastavaksi. Vaikka Kiinan osuus Intian markkinoilla on viime vuosina kasvanut, EU oli vuonna 2012 - 13 Intian suurin kauppakumppani. Intian vienti EU:hun oli 16,78 prosenttia ja tuonti 10,65 prosenttia maan koko viennistä ja tuonnista. Vuosien 2001 ja 2013 välillä kauppavaihto EU:n ja Intian välillä lähes viisinkertaistui. EU:n vienti Intiaan laski kuitenkin jonkin verran kalenterivuonna 2013. Tällä hetkellä neuvottelut ovat pöydällä ja niitä jatkettaneen vuonna 2015 Intian parlamenttivaalien ja EU:n parlamenttivaalien ja uuden komission muodostamisen jälkeen. Intia on myös aloittanut keskustelut vapaakauppajärjestelyistä Kiinan, Yhdysvaltojen, Bangladeshin, Turkin, Venäjän ja Israelin kanssa sekä IBSA:n (Intia, Brasilia, EteläAfrikka) puitteissa. Intia on tähän mennessä torjunut Kiinan ehdotukset vapaakauppasopimusneuvotteluista viitaten maiden välisen kaupan epätasapainoon Kiinan hyväksi. Nyttemmin Intian taholta on ilmaistu jonkinasteista valmiutta harkita tällaista sopimusta.

Amerikkalaiset ovat puolestaan torjuneet Intian ehdotukset vapaakauppasopimusneuvotteluista. Bangladesh on toivonut erillisen vapaakauppasopimuksen solmimista Intian kanssa Intian-kauppansa suuren alijäämän kaventamiseksi. Intian etuisuusjärjestelyn Mercosurin kanssa ja tulevan vapaakauppajärjestelyn eteläisen Afrikan tulliunionin kanssa nähdään muodostavan perustan IBSA-vapaakauppasopimukselle tulevaisuudessa.

Liiketoimintaympäristö ja investointi-ilmapiiri Huhtikuun 1. päivänä 2014 tuli voimaan uusi yhtiölain muutos, jolla korvattiin vuodelta 1956 oleva yhtiölaki. Uusi laki korostaa muun muassa hyvää hallintokulttuuria, läpinäkyvyyttä, investoijien oikeuksia

I n ti a

sekä yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Erityisesti viimeksi mainitun osalta lain implementointi vaatii kuitenkin vielä selvennyksiä käytännön seikoista. Lakimuutos myös täsmentää naisten vähimmäisedustusta tietynkokoisten yritysten päättävissä elimissä.

Intian talouden eri sektoreilla on lukuisia kaupanesteitä kuten määrällisiä rajoituksia, pakollista tuontilisensointia sekä monimutkaisia pakollisia testaus- ja sertifiointimenettelyjä. Intian soveltamat terveys- ja kasvinsuojelumääräykset eivät monelta osin perustu tieteeseen ja kansainvälisiin standardeihin, ja ne haittaavat esimerkiksi kanan- ja sianlihan, vihannesten, hedelmien sekä puutavaroiden kauppaa. Viime aikoina on esiintynyt myös monenlaisia maataloustuotteiden ja viinien sekä alkoholijuomien maahantuontiin liittyviä ongelmia, kuten merkintä- ja pakkausongelmia. EU on ottanut viimeksi mainittuja ongelmia esille Intian kanssa monella tasolla, mutta toistaiseksi ratkaisuun ei ole päästy.

Intia on myös kauppapoliittisten instrumenttien (polkumyynti-, tasoitustulli- ja suojatoimi-instrumentit) suuri käyttäjä. Viimeisimpien tilastojen mukaan Intia on asettanut toiseksi eniten toimia USA:n jälkeen.

Ongelmana on viime aikoina ollut erityisesti se, että Intia on aloittanut monia suojatoimitutkintoja. Suojatoimitutkinta on siinä mielessä ongelmallinen, että se, toisin kuin polkumyyntitutkinta, kohdistuu kaikkialta tulevaan tuontiin. Intialla on tällä hetkellä noin 20 lopullista EU:sta ja/tai sen jäsenmaista peräisin oleville tuotteille asetettua tointa. Toisaalta myös EU on asettanut useita polkumyynti- ja tasoitustullitoimia Intiasta peräisin oleville tuotteille.

Intialla on edessään monenlaisia suuria haasteita ja se tarvitsee ulkomaisia investointeja monella sektorilla, muun muassa infrastruktuurin kehittämiseen, puhtaaseen teknologiaan (muun muassa. uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, veden käsittelyyn) terveyteen, hyvinvointiin ja IT-sektoriin. Valtiovarainministerin vuoden 2013-14 budjettipuheen sanoin myös vaihtotaseen pienentämiseksi hallituksen ”talouspoliittisten tavoitteiden mukaisia ulkomaisia investointeja kannustetaan”. Käytännössä tilanne ei ole kuitenkaan viimeisen vuoden aikana kehittynyt hallituksen tavoitteiden mukaisesti, vaan jopa päinvastaiseen suuntaan.

Liiketoimintaympäristönä Intia on monella tavalla haasteellinen. Kauppaa ja investointeja koskevaa sääntely-ympäristöä Intiassa leimaavat keskenään osittain ristiriitaiset signaalit. Yhtäältä hallitus ajaa

erilaisin vapaakauppajärjestelyin liiketoimintaympäristön vapauttamista ja pyrkii houkuttelemaan ulkomaisia investointeja rahoittamaan maan voimakasta kehitysvaihetta. Toisaalta sisäpoliittinen kuohunta saa aikaan sen, että suunnitellut liberalisointitoimet juuttuvat usein moninaisiin konsultaatioprosesseihin ja vesittyvät. Alueelliset erot liiketoimintaympäristössä ovat suuria, ja kokonaisuudessaan Intia on markkinana edelleen verrattain rajoittava. Huolestuttava viimeaikainen kehityskulku on erilaisten kotimaisuusvaatimusten lisääntyminen eri sektoreilla.

Intian markkinoilla myytävät laitteet tulee nykykäytännöllä testata joko kansainväliset laatuvaatimukset täyttävissä tai valmistajien omissa laboratorioissa, jotka ovat Intian viranomaisten hyväksymiä. Intia kaavaili vaativansa kaikilta televiestintäverkkojen laitteilta ja tuotteilta intialaisen laboratorion hyväksyntää huhtikuusta 2013 lähtien. Vaatimuksen toimeenpanoa on sittemmin lykätty kolmeen kertaan johtuen riittämättömästä laboratoriokapasiteetista.

Näillä näkyminen testaus tulee voimaan 1.7.2014. Toteutuessaan vaatimus vaikeuttaisi ulkomaalaisten toimijoiden tuotteiden markkinoillepääsyä ja aiheuttaisi lisäkustannuksia.

Liiketoimintaympäristön ennustettavuus on yrityksille erittäin tärkeä tekijä näiden harkitessa sijoituksia ulkomaille. Hiljattain Delhin uusi hallitus kuitenkin pyörsi aikaisemman hallituksen tekemän päätöksen koskien ulkomaisten monialavähittäiskauppojen perustamista Delhiin. Erittäin ongelmalliseksi asian tekee juuri se, että ensin tehtiin myönteinen päätös, mutta sitten uusi hallitus muutti jo tehdyn päätöksen ja tämä tuli voimaan takautuvasti. Edellä mainitun päätöksen seurauksena eräät ulkomaiset yritykset ovat joutuneet muuttamaan jo tekemiään investointisuunnitelmia.

Monilla ulkomaisilla yhtiöillä, erityisesti suuryhtiöillä, on myös viime aikoina ollut erilaisia verotukseen liittyviä ongelmia. Ongelmat ovat koskeneet siirtohinnoitteluja, voittojen kotiuttamista, rojalteja jne. Intia on muuttanut verolakejaan takautuvasti ja tulkitsee nyt kahdenvälisiä verosopimuksia siltä pohjalta ilman, että olisi ilmoittanut toiselle sopimuskumppanille haluavansa korjata/muuttaa kahdenvälistä sopimusta näiltä osin. Tällä hetkellä Intia käy usemmankin maan hallituksen mukaan lukien Suomen kanssa neuvotteluja kahdenvälisistä verosopimuksista.

Suoraan ulkomaankauppaan ja investointeihin liittyvien rajoittavien säännösten lisäksi sääntely-ympäristön yleisiä haasteita Intiassa ovat säädösten keskinäinen

95

I nt ia

ristiriitaisuus, osavaltio- ja alemman tason sääntelyn poikkeavuudet eri puolilla liittovaltiota sekä säädösten vaihteleva ja läpinäkymätön toimeenpano. Esimerkiksi liiketoiminnan käynnistämiseen suuryritysten osalta ja kiinteän omaisuuden rekisteröintiin liittyvät prosessit ovat ulkomaisille toimijoille yleensä varsin haastavia, ja julkisten hankintojen lainsäädännöllinen perusta on puutteellinen. Julkisten hankintojen prosessia selkiyttävä lainsäädäntö on parlamenttikäsittelyssä.

Henkisen omaisuuden suojaa koskeva lainsäädäntö on Intiassa yleisesti ottaen kansainvälisten standardien mukaista, joskin moneen kertaan täydennettyyn patenttilakiin liittyy epävarmuustekijöitä muun muassa pakollisen lisensoinnin osalta. Vuoden 2012 aikana Intiassa tehtiin ensimmäiset päätökset tiettyjen lääkkeiden pakkolisensoinnin toimeenpanemiseksi.

Erityisiä ongelmia kohdataan tuoteväärennöksiin ja laittomaan valmistukseen liittyen. Useita Intiassa toimivia ulkomaisia yrityksiä huolettavat myös tietoturvakysymykset; Intiassa ei ole yleistä tietoturvakysymyksiä säätelevää lakia. Henkisen omaisuuden suojaa koskevan lainsäädännön toimeenpano on muun muassa tuomioistuinten vajavaisen erityisosaamisen vuoksi heikkoa, ja oikeustapausten käsittelyajat ovat tunnetusti erittäin pitkiä.

Intian osavaltiot, jotka kisaavat keskenään ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi, tarjoavat sekä ulkomaisille että kotimaisille yrityksille monenlaisia verotukseen ja muihin pakollisiin maksuihin liittyviä helpotuksia erityistalousalueillaan (Special Economic Zone, SEZ). Jo vuodesta 2010 saakka valmistelussa ollut verojärjestelmän virtaviivaistaminen (Direct Tax Code) odotuttaa vielä itseään samoin kuin olemassa olevat arvonlisä-, valmiste- ja ylellisyysverot yhdistävän valtakunnallisen myyntiveron (Goods and Services Tax, GST) toteutus. GST:n voimaantuloa on jouduttu lykkäämään jo useampaan kertaan. Toteutuessaan sitä on pidetty yhtenä Intian historian merkittävimmistä verotusuudistuksista. GST:n on ennustettu nostavan bruttokansantuotetta, synnyttävän tehokkuusetuja sekä edistävän vientiä ja tuontia merkittävästi.

Yksi yritysilmaston haasteista on korruptio. Tuoreen Transparency Internationalin raportin mukaan Intia on 177 maan joukossa sijalla 94. kun mitataan maiden julkisen sektorin korruptiota. Vastikään päättyneissä parlamenttivaaleissa korruptio nousikin yhdeksi avainkysymykseksi.

Vaikka Intian liiketoimintaympäristö mukaan lukien investointi-ilmapiiri on viime aikoina puhuttanut monia, Intian markkinat ovat muun muassa suuruutensa vuoksi houkuttelevat.

Yleisarvio Yhteenvetona voidaan todeta, että Intialla on edessään monia suuria haasteita; talouskasvu on saatava nousuun, kauppataseen alijäämää tulee saada pienemmäksi, inflaatio on saatava laskuun ja sen myötä erityisesti peruselintarvikkeiden hinnat alenemaan.

Intian työmarkkinoille tulee vuosittain noin 23 miljoonaa uutta nuorta työikäistä henkilöä ja heille on luotava työpaikkoja tulevina vuosina. Intian omien laskelmien mukaan viiden prosentin talouskasvu luo 7,7 miljoonaan työpaikkaa, yhdeksän prosentin kasvu 12,1 miljoonaa työpaikkaa.

Toukokuussa pääministeri Modin johdolla virkakautensa aloittaneen uuden hallituksen tavoitelistalla

96

ovat kaikki edellisessä kappaleessa mainitut asiat. Tavoitteena on myös liiketoimintailmapiirin parantaminen, jotta maahan saadaan jälleen lisää investointeja.

Sektoreittain tärkeimmiksi alueiksi on mainittu koulutus, terveys, vesi, energia ja infrastruktuurin osalta tiet. Tämä antaa suomalaisyritykselle hyvän mahdolliseen yhteistyöhän intialaisten kanssa ottaen erityisesti huomioon sen, että kaikki edellä mainitut sektorit ovat mainittu yhteistyökohteina Suomen Intian toimintasuunnitelmassa vuodelle 2014.

Tarpeet ja toiveet ovat korkeat, mutta tulevaisuus tulee näyttämään, miten korkealle uusi hallitus yltää tavoitteissaan ja millä aikataululla.

V i e tn a m

Vietnam Pääkaupunki ................................................................................................................ Hanoi Väkiluku......................................................................................................93,4 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 170 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................4 000 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................6,8 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) . 19,3 % | 38,5 % | 42,2 % Työttömyysaste ...........................................................................................................1,3 % Kaupungistumisaste ..................................................................................... 31 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,617 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Vietnamin talouskehityksen suunta jatkuu positiivisena ja talouskasvun ennustetaan tänä vuonna nousevan 5,5 prosentin paremmalle puolelle. Vietnam on määrätietoisin toimenpitein pystynyt vakauttamaan taloutensa merkittävästi sitten muutaman vuoden takaisten valuuttaheilahteluiden ja laukkaavan inflaation. Vietnamin liiketoimintaympäristö on haastava, mutta maa pärjää kuitenkin alueen maiden vertailuissa kohtuullisesti. Uudistussuunta on positiivinen, joskin osittain hidas, ja ihmisoikeuskehityksessä on ongelmia. Tänä vuonna Vietnamilla on myös tarkoitus saattaa useat vapaakauppasopimusneuvottelut päätökseen, mukaan lukien vapaakauppasopimus EU:n kanssa. Merkittävät infrastruktuuritarpeet sekä uuden keskiluokan kasvava kulutus tarjoaa suomalaistoimijoille paljon mahdollisuuksia.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vietnamin talouskehitys on viime vuodet jatkunut vakaana. Talouskasvu ylsi viime vuonna 5,4 prosenttiin ja muut taloudelliset indikaattorit pysyivät vakaina.

Vietnamin valuutta (Vietnamin dong, VND) ei juuri vaihdellut dollaria vasten ja inflaatio oli jopa ennätyksellisen matala, noin kuusi prosenttia. Erittäin tärkeää vientiriippuvaiselle Vietnamille on ollut globaalitalouden elpyminen.

Vietnam on oman määritelmänsä mukaan ”sosialistisesti orientoitunut markkinatalous”. Tämä tarkoittaa lähinnä omalaatuista sekataloutta, joka osittain täyttää markkinatalouden kriteerit, mutta jonka suunnitelmallisuus näkyy muun muassa tarkasti määritellyissä vuositavoitteissa. Vuoden 2014 bruttokansantuotteen kasvutavoite on 5,8 prosenttia, per capita bruttokansantuotteen bkt:n pitäisi nousta 2100 dollariin ja viennin toivotaan kasvavan 10 prosenttia. Valtiontalouden alijäämä saa olla enimmillään 5,3 prosenttia, inflaatio seitsemän prosenttia ja uusia työpaikkoja olisi luotava 1,6 miljoonaa.

Vuosi onkin alkanut suhteellisen hyvin ja ensimmäisen vuosineljänneksen luvut näyttävät lupaavilta. Ulkopuolisten arvioiden mukaan Vietnam ei kuitenkaan tavoita toivottua 5,8 prosentin kasvua, vaan yltää ehkä 5,4–5,6 prosenttiin.

Vaikka talouskasvu on viime vuosina ollut jatkuvasti viiden prosentin paikkeilla, on se Vietnamin näkökulmasta edelleen suhteellisen heikko tulos. Lasketaan, että talouskasvun pitäisi olla 6,5 tai vähintään kuusi prosenttia, jotta vuosittain työmarkkinoille tuleville uusille työnhakijoille riittäisi työtä.

Ulkomaiset investoinnit Vietnamiin ovat kuitenkin merkittävässä nousussa. Viime vuonna toteutuneet investoinnit nousivat 11,5 miljardiin dollariin, mikä vastaa kymmenen prosentin kasvua edellisvuodesta.

Investointilupauksia Vietnam onnistui viime vuonna keräämään ennätysmäärän 21,6 miljardia dollaria, yli puolet enemmän kuin vuonna 2012.

Annina Barbosa työskentelee ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Hanoin suurlähetystössä.

97

Vi e tnam

Vietnam Vietnamin markkinoilla tarjoutuu mahdollisuuksia myös suomalaisille vesi- ja jätteenkäsittelyratkaisuille, tehokkaalle rakennusosaamiselle ja kaupunkien älykkäälle suunnittelulle.

Kuva: Marja-Leena Kultanen

98

0

2009

2010

2011

2012

2013

Lähde: Tullihallitus

V i e tn a m

Suomen ja Vietnamin välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

200

0,5 0,4

150

0,3 100 0,2 50 0

0,1 2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

Viime vuosien suurimpiin investointeihin kuuluvat samalla kun ne tuottavat vain 40 prosenttia bruttoSamsungin ja Nokian (nykyään Microsoftin) matka- kansantuotteesta. Hallitus on pääministeriä myöten puhelintehtaat. Matkapuhelimet ovatkin nousseet useasti toistanut sitoutumistaan valtionyrityssektorin Vietnamin tärkeimmäksiSuomen vientituotteeksi.

Elektro- uudistamiseen.

Valtionyritysten määrää on luvatja Yhdysvaltojen välinen kauppa niikkateollisuuden merkittävien tehdasinvestointien tu leikata nykyisestä 1200 noin 600 vuonna 2015 ja 2009–2013 valuminen Kiinasta Vietnamiin on ymmärrettävä edelleen 300 vuoteen 2020 mennessä. Tehtävä on trendi, kun vietnamilainen työntekijä tienaa vain kol- kuitenkin erittäin vaikea ottaen huomioon, että poTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % masosan siitä, mitä kiinalainen. Erityisesti aasialaiset liittisten päättäjien henkilökohtainen talous on usein Vienti milj. euroa kumppanimaat Japani ja Etelä-Korea ovat lisänneet tiiviissä kytköksessä valtionyrityksiin monenlaisten merkittävästi investointejaan Vietnamissa. Vuoden järjestelyiden johdosta. ensimmäisellä neljänneksellä Etelä-Korea nousi maan 5000 suurimmaksi investoijaksi.

Myös pankkisektorin ongelmat ovat Vietnamissa8 edelleen vakavat. Tarkkaa tietoa ongelman laajuudesta ei 4500 7 Kiina on Vietnamin suurin kauppakumppani johtuen ole, mutta arvioidaan, että hoitamattomien lainojen 4000 Vietnamin merkittävästä tuonnista Kiinasta. Vietna- määrä voisi olla jopa 15 miljardia dollaria, eli6 noin 3500 min tärkein vientimarkkina on kuitenkin EU. Viime kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta. Rosvuonna Vietnam vei EU:n markkinoille tuotteita yli 21 kapankki VAMC (Vietnam Asset Management Compa5 3000 miljardin dollarin edestä. Kasvu vuodesta 2012 oli yli ny) aloitti toimintansa syyskuun 2013 lopussa, mutta 2500 4 14 prosenttia. Vietnamiin tuonti EU:sta lisääntyi myös ei ole toistaiseksi pystynyt tarjoamaan merkittävää melkein kahdeksalla prosentilla, mutta jäi kuitenkin helpotusta tilanteeseen. Hallitus miettii millä tavalla 2000 3 vajaaseen 5,8 miljardiin dollariin.

VAMC:n toimintaa voisi vahvistaa, ja joitakin paran1500 nuksia on mahdollisesti tulossa tämän vuoden aikana.

2 1000 Valtionyritykset ja pankkisektori jatkavat 1 ongelmalistan kärjessä Suomen ja Vietnamin välinen kauppa kasvaa 500 0 0 Sekä paikallisten yksityisten yritysVietnamiin kasvoi2013 viime vuonna noin 2009että ulkomaisten 2010 2011 Suomen vienti2012 ten mielestä selkeästi ongelmallisin liiketoimintaym- 20 prosenttia ja ylsi 89 miljoonaan euroon. Suomen Lähde:vaikuttava Tullihallitus tekijä Vietnamissa on erittäin tuonti Vietnamista pysyi sen sijaan miltei samana kuin päristöön suuri valtionyrityssektori. Sanotaan, että valtionyri- edellisenä vuonna ja jäi 136 miljoonaan euroon. 225 tykset syövät jopa 80 prosenttia valtion menoista, miljoonan euron kokonaiskauppamäärä on kuitenkin

99

Suomesta Yhdysvaltoihin tehdyt suorat sijoitukset

Vi e tnam

edelleen vaatimaton, kun otetaan huomioon Vietnamin valtava potentiaali.

Vietnamissa toimii laskentatavasta riippuen noin 80–100 suomalaisyritystä. Muutamalla kymmenellä on vakituista toimintaa Vietnamissa, muiden läsnäolo perustuu lähinnä myyntiedustajiin tai vastaaviin järjestelyihin. Suomalaisyritysten kiinnostus Vietnamia kohtaan näyttäisi kuitenkin olevan lisääntymässä. Vietnam kiinnostaa sekä markkinapotentiaalinsa johdosta (90 miljoonan asukkaan markkina-alue sekä kasvava ja entistä enemmän kuluttava keskiluokka), että valmistuksen sijoitusmaana (runsaasti suhteellisen hyvin koulutettua työvoimaa, kilpailukykyiset työvoima- ja muut kustannukset). Lisäksi maan maantieteellinen sijainti Kaakkois-Aasiassa Kiinan vieressä on otollinen.

Finnair avasi kesällä 2013 suoran lentoreitin Helsingistä Hanoihin ja lentoja jatketaan kesällä 2014. Sesonkireittiä lennetään kesäkuusta syyskuuhun. Lisäksi

syksystä 2013 lähtien rahtilentoja lennetään Helsingistä Hanoihin kolme kertaa viikossa Nordic Global Airlinesin voimin (Finnairin tytäryhtiö).

Viimeiset parikymmentä vuotta Vietnamin talouskasvun tahti on ollut maailman kärkiluokkaa. Maan noustua vuonna 2010 alemman keskitulotason maiden joukkoon monet kehitysyhteistyökumppanit ovat vähentäneet ja jo luopuneetkin perinteisen kehitysavun antamisesta Vietnamille. Näin tekee myös Suomi. Tällä hetkellä Vietnamin ja Suomen välinen suhde on vahvassa siirtymävaiheessa, jossa kehitysyhteistyötä edelleen tehdään, mutta samalla panostetaan yhä enemmän kahdenväliseen kaupalliseen ja muuhun yhteistyöhön. Suomi haluaa niin kutsutun transitiovaiheen aikana luoda edellytykset sille, että vuosikymmenten aikana rakennettu yhteistyön vahva pohja toimisi myös jatkossa suomalaisten yritysten ja muiden toimijoiden eduksi. Tätä työtä tehdään esimerkiksi Team Finlandin kautta. Myös kahdenvälisellä innovaatiokumppanuusohjelma IPP:llä on vahva rooli.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Vietnamin poliittinen tilanne on pysynyt vakaana, eikä Vietnamin kommunistisen puolueen johtamaa yksipuoluejärjestelmää vastaan näytä olevan merkittävää painetta. Maata johtaa presidentti, pääministeri ja puolueen pääsihteeri sekä 500 edustajan kansalliskokous. Käytännössä keskeisin valtaa pitävä ja päätökset tekevät taho on kuitenkin 16-henkinen politbyroo, sekä 200-henkinen keskuskomitea.

Viime vuosina kommunistisen puolueen sisällä on ollut kilpailua toisaalta pääministerin ja toisaalta presidentin ja puoluesihteerin johtamien ryhmittymien välillä. Tilanne vaikuttaa nyt olevan enemmän tai vähemmän tasapainossa, mutta eri tahot ovat jo aloittaneet asemoitumisensa vuoden 2016 puoluekokousta varten. Miltä vallanjako näyttää tämän jälkeen on ennenaikaista arvioida, ainoa suhteellisen selvä asia on, ettei järjestelmä sinällään muutu.

Ihmisoikeudet kehityssuuntavalinnan keskiössä Kansainvälinen yhteisö on viime vuosina katsonut huolestuneena Vietnamin ihmisoikeuskehitystä. Erityisen kovakätisesti hallinto on rajannut ilmaisuvapautta esimerkiksi valtionvastaisen propagandan kieltävän rikoslain pykälän nojalla. Bloggarit ja muut ei-toivottuja mielipiteitä kirjoittavat ihmisoikeusaktivistit ovat kohdanneet häiriköintiä, itseään ja perhettään kohti

100

suunnattua väkivaltaa, pidätyksiä sekä ankaria vankilatuomioita. Vietnam on vuosina 2014–2017 YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen ja kansainvälinen yhteisö onkin kehottanut maata käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja parantamaan asioita myös kotirintamalla. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että Vietnam suunnittelee tiukentavansa esimerkiksi jo nyt hyvin tiukkaa mediaja informaatiolakiaan. Vietnam on Reporters Without Borders -järjestön Press Freedom Indexillä sijalla 172 ja vapaata lehdistöä maassa ei ole.

Talouskehitys kasvavan keskiluokan prioriteetti Vaurastumassa oleva keskiluokka näyttää kuitenkin priorisoivan muita asioita kuin yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttamista. Tyytymättömyyttä on luonnollisesti myös Vietnamissa, erityisesti maaseudulla ja usein liittyen maakiistoihin. Maan köyhimmällä väestönosalla ei kuitenkaan ole suuria mahdollisuuksia organisoitua muuan muassa kokoontumista rajoittavasta lainsäädännöstä johtuen. Keskiluokalla olisi kenties paremmat mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin esimerkiksi Internetin avulla, mutta tähän saakka mitään merkittävää organisoitumista ei ole tapahtunut.

Niin kauan kuin hallinnolla on esittää mukavia talouslukuja ja suurin osa maan väestöstä näkee ja tuntee positiivisen kehityksen omassa kukkarossaan, on valtaapitävien asema suhteellisen turvattu.

V i e tn a m

Vietnamin sosialistisesti orientoituneen markkinatalouden yleinen kehityssuunta on positiivinen. Uudistukset ovat hitaita, mutta pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna ne osoittavat, kuinka paljon Vietnam on muuttunut. Vaurastuvalle keskiluokalle suunnattuja palveluita löytyy jo varsin hyvin, ja esimerkiksi luksustuotemarkkinat ovat Kiinan ja Venäjän esimerkin mukaisesti merkittävät. Kulutustavara- ja vähittäiskauppamarkkinat ovat kuitenkin edelleen alikehittyneet, sillä ulkomaisten kauppaketjujen tuloa on jarrutettu. Tilaa parannuksille ja lisätarjonnalle on kuitenkin paljon kun kuluttajakunta jatkaa vuosi vuodelta

kasvamistaan. Keskiluokan tyytyväisenä pitäminen on maan johdolle keskeinen prioriteetti, ja se tapahtuu nimenomaan talouskehityksen kautta.

Korruptio on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja kaiken taloudellisen toiminnan läpileikkaava piirre.

Kansalaisten silmissä pahinta on kuitenkin poliittisten päättäjien ja rikkaiden yritysjohtajien harrastama korruptio. Viime vuosina on nähty useita korkean profiilin tapauksia, joissa esimerkiksi valtionyritysten johtajia on tuomittu korruptiosta.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälisen kauppa- ja talousyhteistyön näkökulmasta vuosi 2014 on Vietnamille hyvin tärkeä. Vietnamin on tarkoitus saattaa päätökseen kaksi hyvin merkittävää neuvotteluprosessia: yhdentoista Tyynenmeren kumppaninmaan kanssa neuvoteltava TPP-kauppasopimus (Trans-Pacific Partnership) sekä kahdenvälinen vapaakauppasopimus EU:n kanssa. Vietnam neuvottelee vapaakauppasopimusta myös Euraasian tulliliiton (Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä) kanssa. Tämän lisäksi ASEAN-maat tavoittelevat yhteisen talousalueen perustamista vuoden 2015 loppuun mennessä (AEC), ja ASEAN plus kuusi naapurimaata (mukaan lukien Kiina, Intia ja Australia) neuvottelevat alueellisesta vapaakauppajärjestelystä (Regional Comprehensive Economic Partnership, RCEP). Suomen kannalta merkittäviä kauppakiistoja ei ole käynnissä. Vietnam on ollut maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen vuodesta 2007.

Vapaakauppaneuvottelut huipentuvat Vietnam toivoo, että vapaakauppasopimus EU:n kanssa voitaisiin allekirjoittaa jo lokakuussa 2014. EU korostaa kuitenkin, että sopimuksen sisältö on tärkeämpi kuin määräaika.

Kahdenvälisistä vapaakauppasopimusneuvotteluista sovittiin kesällä 2012 ja neuvotteluiden seitsemäs varsinainen neuvottelukierros käytiin Hanoissa maaliskuussa 2014. Tämän vuoden kesäkuussa käytävä neuvottelukierros on ratkaiseva. Mikäli kierroksella ei pystytä ottamaan merkittäviä askelia eteenpäin, jäänee lokakuun allekirjoitustavoite haaveeksi. Mahdollisen allekirjoituksen jälkeenkin teknistä työtä joudutaan joka tapauksessa jatkamaan.

Kun lopullinen sopimus on valmis, pitää jokaisen EUjäsenmaan se vielä ratifioida. Sopimus tarvitsee myös

Euroopan parlamentin hyväksynnän. Koska ratifiointi EU:ssa ja sen jäsenmaissa kestää useita vuosia, on sopimuksen tarkoitus astua tilapäisesti voimaan heti, kun Vietnam ja EU ovat lopullisen sopimusversion allekirjoittaneet. Voimaanastumiseen liittyvät yksityiskohdat selkiintyvät kuitenkin vasta, kun lopullinen sopimusteksti on tarkasteltavana. Tällöin arvioidaan sopimuksen oikeusperusta sekä onko kyseessä yhteisösopimus (vain EU:n toimivallassa olevia asioita) vai sekasopimus (sekä unionin että jäsenmaiden toimivallassa olevia asioita). Sopimuksen laatu vaikuttaa ratifiointi- ja voimaantuloprosesseihin.

Alustavien analyysien mukaan vapaakauppasopimus EU:n kanssa olisi Vietnamille hyvinkin merkittävä.

Erityisesti jalkine-, tekstiili- ja kalatuotteiden osalta sopimus olisi sille edullinen. EU:lle puolestaan kunnianhimoinen sopimus toimisi tärkeänä viitekehyksenä, kun tavoitteena on neuvotella vapaakauppasopimuksia myös alueen muiden maiden kanssa. Myöhemmässä vaiheessa on tarkoitus solmia alueellinen EU-ASEAN-sopimus.

Vietnam on jo pitkään halunnut, että EU tunnustaisi sen markkinataloudeksi. MES eli Market Economy Status on EU:n näkökulmasta kuitenkin ensisijaisesti tekninen harjoitus, jota se ei halua kytkeä vapaakauppasopimusprosessiin. EU näkee, että viidestä täytettävästä kriteeristä Vietnam täyttää vain yhden, ja sen on jatkettava talouden uudistamistyötä. Vietnam puolestaan katsoo, että sen kuuluisi saada myös tämä MEStunnustus mikäli vapaakauppasopimuksesta päästään sopuun. Lisäksi Vietnam on jo varsin pitkään joutunut odottamaan EU-maiden hidasta ratifiointiprosessia vuonna 2012 solmitun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen osalta (PCA, Partnership and Cooperation Agreement).

101

Vi e tnam

Tyynenmerenalueen ja ASEAN:in sisäinen kaupan vapauttaminen myös pöydällä

Pienin askelin kohti parempaa liiketoimintaympäristöä

Yhdysvaltojen ja muiden Tyynenmeren kumppanimaiden kanssa solmittava TPP-sopimus (Trans Pacific Partnership) piti olla valmis jo viime vuonna. Yhdysvallat-Japani akselilla on kuitenkin ollut vaikea päästä sopuun, ja Yhdysvaltain kongressissakin projekti on ollut vastatuulessa. Mikäli sopuun kuitenkin päästään, arvioidaan Vietnamin kuuluvan niihin maihin, jotka hyötyisivät sopimuksesta kaikista eniten. Erityisen merkittävää Vietnamille olisi pääsy Yhdysvaltojen markkinoille, esimerkiksi tekstiiliteollisuuden osalta.

Alkuperäsäännöt aiheuttavat kuitenkin Vietnamille ongelmia, kun se joutuu tuomaan suureen osan raakamateriaaleista ulkomailta, ensisijaisesti Kiinasta.

Kansainvälisten kauppaneuvottelujen ohella Vietnam työskentelee myös maan sisäisen regulaation parantamiseksi. Liiketoimintaympäristö on Vietnamissa haastava johtuen muun muassa raskaasta byrokratiasta, korruptiosta, tiedonsaannin vaikeudesta, monitasoisesta päätöksentekokentästä sekä vaikeista lisensointi ja muista käytännöistä. Vaikka kehityssuunta onkin avoimempaa taloutta kohti, piilee lainsäädännössä edelleen paljon protektionistisia piirteitä.

ASEAN-yhteistyö Kaakkois-Aasian maiden kesken on Vietnamille tärkeää. Vietnamille vahva ASEAN tarkoittaa parempaa neuvottelutasapainoa asioinnissa suuren naapurin Kiinan kanssa. ASEAN:illa on monta ulottuvuutta, mutta yksi merkittävimmistä on ajatus ASEAN:in yhteisestä talousalueesta, AEC (Asean Economic Community). ASEANin yhteinen talousalue on tarkoitus perustaa 1.12.2015 mennessä, mutta tähän saakka maat eivät ole tehneet vaadittuja toimia tarvittavassa tahdissa. Vietnam tekee parhaansa AECprojektin puolestapuhujana, mutta kaikki ASEAN-maat eivät ole hankkeen suhteen yhtä motivoituneita.

Alueellisia talousintegraatiohankkeita on pöydällä muitakin. ASEAN neuvottelee kuuden naapurimaan kanssa ”maailman suurimmasta vapaakauppa-alueesta”. Näihin nk. RCEP-neuvotteluihin (Regional Comprehensive Economic Partnership) osallistuu kymmenen ASEAN-maan lisäksi Kiina, Japani, Etelä-Korea, Intia, Australia ja Uusi-Seelanti. 16 RCEP-maassa asuu 45 prosenttia maailman väestöstä ja maaryhmä tuottaa 30 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Ulkomaisia investointeja sääntelevien lakien tukipilarit ovat vuonna 2006 voimaan astuneet investointilaki ja yrityslaki. Tultuaan vuonna 2007 WTO:n jäseneksi Vietnam on jatkanut uudistustyötä panemalla eri tavoin täytäntöön WTO-sitoumuksiaan. Tie on kuitenkin ollut sekä mutkikas että kuoppainen, kun eri ministeriöillä, provinsseilla ja muilla paikallisilla päätöksentekijöillä on ollut eriäviä näkemyksiä sääntöjen tulkinnasta. Vietnam suunnittelee nyt tärkeiden investointi- ja yrityslakien uudistamista, tavoitteena ulkomaisten investointien helpottaminen.

Pienimuotoisempaa säätöä tapahtuu myös koko ajan.

Viime vuonna uudistettiin mm. työlaki ja maanomistuslaki. Kaikilta osin muutokset eivät täyttäneet odotuksia, mutta osoittavat kuitenkin hallituksen uudistushalukkuutta. Toisaalta lainsäätäjät tuottivat viime vuonna myös pettymyksen, kun uudistettuun perustuslakiin jäi kirjaus valtionsektorin johtavasta roolista maan taloudessa. Valtionyritykset ja valtion tiukka suunnittelupolitiikka ovat myös ulkomaisten investoijien näkökulmasta ongelmallisia. Valtionyritysten osalta uusi määräys raportoinnista ja läpinäkyvyydestä oli viime vuoden tärkein saavutus, mutta sen lopullinen merkitys riippuu uusien sääntöjen toimeenpanosta.

Enemmän joustavuutta omistussääntöihin

Kaupan vapauttaminen on hyvin vahvasti esillä Vietnamin poliittisella agendalla. Mikäli kaikki käynnissä olevat neuvottelut tuottavat haluttuja tuloksia, voi Vietnamilla parin vuoden sisällä olla vapaakauppasopimus kaikkien tärkeiden kauppakumppaneidensa kanssa.

ASEANin talousyhteisö sekä vapaakauppasopimukset EU:n, Yhdysvaltojen ja kaikkien suurten Aasian-maiden kanssa sijoittaisi Vietnamin vankasti avautuneiden kauppamaiden joukkoon. Millä aikataululla ja miten hyvin neuvotellut sopimukset pannaan maassa täytäntöön, on kuitenkin erillinen kysymys. Merkittävä liiketoimintaympäristön muutos ei tapahdu hetkessä.

102

Vietnamissa hyväksytään yhä enemmän ulkomaista omistajuutta. Tänä vuonna Vietnam päätti mm. sallia enemmän ulkomaisia investointeja maan pankkeihin. Ulkomaiset yritykset ja henkilöt voivat edelleen omistaa enintään 30 prosenttia yhdestä pankista tai luottolaitoksesta, mutta tähän sääntöön voi nyt saada poikkeuksia pääministerin erillispäätöksen kautta.

Oletus kuitenkin on, että vain huonoiten pärjäävien pankkien osalta tämä voi tulla kyseeseen. Pankkisektorin säännösmuutoksella hallitus tavoittelee helpotusta pankkien pääomavaikeuksiin.

V i e tn a m

Myös yritysten omistussääntöihin kaavaillaan muutoksia, esimerkiksi ulkomaisen omistajuuden ylärajan nostamista 49 prosentista 60 prosenttiin. Muutoksen arvioidaan kuitenkin koskevan vain rajattuja sektoreita ja yrityksiä, ja lopulliset päätökset ovat vielä tämän artikkelin kirjoitushetkellä tekemättä. Sama pätee suunniteltuihin muutoksiin kiinteistösektorilla.

Vaikka Vietnamin talous porskuttaa muilla sektoreilla mukavaa vauhtia eteenpäin, kiinteistömarkkinat ovat edelleen jäissä. Merkittävä ylituotanto on yksi syy, ja kaupan vauhdittamiseksi on ehdotettu ulkomaalaisten omistussääntöihin helpotuksia. Ulkomaalaisten kiinteistöomistus on tähän saakka ollut hyvin rajoitettua.

korkeita odotuksia siitä, että näiden uudistusten myötä Vietnamin liiketoimintaympäristö saisi tulevaisuudessa paremmat pisteet kansainvälisissä vertailuissa.

Korruptiotilanteen parantaminen on Vietnamille erittäin suuri haaste. Yritykset kohtaavat korruptiota monessa eri tilanteessa, mutta erityisen herkkiä korruptiolle ovat tulli- ja lisensointiprosessit. Ulkopuoliset neuvonantajat ehdottavat muun muassa, että Vietnam pyrkisi mahdollisimman nopeasti siirtymään elektroniseen asiointiin eri lupien osalta. Perustelu on, että jos vähennetään virkailijoiden ja yritysten suoraa kontaktia sekä käteismaksuja, mahdollisuus korruptioon vähenee.

Vietnamissa toimivien yritysten työtä on vaikeuttanut myös hyvin tiukka rekisteröintisääntely. Aikaisemmin yritys pystyi harjoittamaan liiketoimintaa ainoastaan sillä hyvin kapealla alueella, jolle se oli saanut luvan.

Nyt on tarkoitus sallia yrityksille monen eri liiketoiminnan harjoittaminen ilman sitä, että on rekisteröitävä uusi yritys. Muutos on osa yrityslain uudistamista. Uudistuksen myötä helpotetaan myös muilla tavoin yritystoiminnan aloittamista. Hallituksella on

Henkisen omaisuuden suoja, esimerkiksi patentit ja tavaramerkit, ovat myös merkittävä ongelma Vietnamissa. Näiden paremman suojelun osalta lienee lupaavinta odottaa mahdollisia TPP- ja EU-Vietnam vapaakauppasopimuksia ja niiden kautta tehtyjä sitoumuksia. Asiaa ei kuitenkaan helpota se, että Yhdysvaltojen ja EU:n lähestymistavat ovat osittain erilaiset ja Vietnam näin ollen painii neuvottelukumppaneidensa erilaisten vaatimusten kanssa.

Yleisarvio Vietnamilla on maana erittäin merkittävää potentiaalia. Maan poliittinen tilanne on vakaa, joskin ihmisoikeustilanteessa on ongelmia. Vietnam on maailman 13. väkirikkain maa, jonka 90 miljoonasta asukkaasta suurin osa on nuorta ja työssäkäyvää. Keskiluokka kasvaa ja kuluttaa päivä päivältä enemmän, ja maan maantieteellinen sijainti on otollinen. Työvoimakustannukset ovat edelleen matalat ja päätöksentekijöillä on suuri halu saada maahan ulkomaisia investointeja.

Tärkeää kuitenkin on, että valuutta pysyy vakaana ja inflaatio aisoissa. Kiinteistösektori kaipaa herätystä.

Vietnam tarvitsee rakenteellisia uudistuksia ja tuottavuuden parantamista. Erityisesti valtion yritykset ja pankkisektori tarvitsevat merkittävää huomiota, ja tähän saakka uudistukset ovat edenneet liian hitaasti. Mikäli vaadittavia uudistuksia ei saada aikaan, Vietnamin talouskasvu tulee olemaan hidasta. Hidas tarkoittaa Vietnamissa noin 5-6 prosentin bruttokansantuotteen vuosittaista kasvuvauhtia.

Sisäisten uudistusten lisäksi myös TPP- ja EU-Vietnam vapaakauppasopimukset toisivat positiivisia muutoksia Vietnamin liiketoimintaympäristöön. Mikäli neuvottelut TPP:stä sekä ASEAN:in yhteisestä talousalueesta eivät tänä vuonna etene merkittävästi, antaa

se Vietnamille tilaisuuden keskittyä EU-Vietnam-sopimusneuvotteluihin ja mahdollisesti saattaa ne päätökseen vielä syksyn aikana.

Vuosikymmeniä kestäneen kehitysyhteistyön ansiosta suomalaisilla on Vietnamissa hyvä maine. Suomalaisyritysten osaamiselle olisi maassa tilaa, mutta kilpailu kovenee koko ajan, kun myös muu maailma on enenevästi kiinnostunut Vietnamista. Liiketoimintaympäristö on vaativa ja maahan etabloituminen vaatii aikaa ja resursseja, mutta mikäli panostus onnistuu, on markkina-alueen potentiaali valtava.

Suomalaisyrityksille voi löytyä mahdollisuuksia esimerkiksi suurten infrastruktuuriprojektien kautta.

Vietnamissa tarvitaan design- ja tehokasta rakennusosaamista, vesi- ja jätteenkäsittelyratkaisuja sekä kaupunkien älykästä suunnittelua. Maatalouspuolella on suuria tarpeita muun muassa koneiden ja laitteiden osalta ja kulutusmarkkinat ovat alikehittyneitä. Puhdas ruoka ja ruuanvalmistusprosessien parantaminen on myös tärkeä ala. Suomen ja Vietnamin välisen yhteistyön painopisteen siirtyessä asteittain kehitysyhteistyöstä kaupalliseen ja muuhun yhteistyöhön, tärkein prioriteetti on luoda mahdollisimman hyvät edellytykset suomalaistoimijoille toimia Vietnamissa.

103

M alesia

MALESIA Pääkaupunki ................................................................................................Kuala Lumpur Väkiluku....................................................................................................................30,1 milj.

BKT.................................................................................................................... 312 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 17 500 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,7 % Inflaatio ..........................................................................................................................2,2 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) . 11,2 % | 40,6 % | 48,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................3,1 % Kaupungistumisaste ..................................................................................72,8 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,769 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Malesian bruttokansantuote on kasvanut viime vuosina noin viisi prosenttia vuodessa. Tällä kasvutahdilla Malesian pyrkimyksenä on saavuttaa Maailmanpankin korkean tulotason raja eli 15 000 US dollaria henkeä kohti vuonna 2020. Markkinatalous on maassa toimiva, ja ulkomaankaupan peruskäytännöt ovat liberaaleja. Maan koulutusjärjestelmässä olisi kuitenkin edelleen kehitettävää, mikä olisi tärkeää myös valtion korkean tietotaidon kehitystavoitteiden tukemiseksi. Etnisyyteen ja uskontoon liittyvät kysymykset ovat hallitsevia monikulttuurisen Malesian poliittisessa elämässä, ja niillä on suuri vaikutus myös talouteen. Logistiikan merkitys on korostumassa, sekä kansallisista että ulkomaankaupan syistä.

Malesia sijaitsee keskellä Kaakkois-Aasiaa strategisesti tärkeiden merireittien varrella, ja sieltä on toimivat yhteydet myös muille kiinnostaville Aasian markkinoille.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Jatkuvaa tasaista viiden prosentin talouskasvua Neljän viime vuoden ajan Malesian bruttokansantuote on kasvanut viiden prosentin vuosivauhdilla, ja saman vauhdin ennustetaan jatkuvan 2014 ja 2015.

Bruttokansantuote on henkeä kohti nyt yli 10 000 US dollaria, ostovoimalla korjattuna yli 17 000 US dollaria. Hallituksen tavoitteena on saavuttaa korkean tulotason maan asema (15 000 dollaria) vuonna 2020. Viennin taso on ollut kahden vuoden ajan 230 miljardia dollaria, ja sen ennustetaan kasvavan runsaalla kolmella prosentilla vuosittain seuraavan kahden vuoden ajan.

Ulkomaiset nettoinvestoinnit Malesiaan olivat 2013 noin 13 miljardia dollaria, mikä on historiallinen ennätys. Puolet tästä suuntautuu valmistavaan teollisuuteen: sen sisällä suurimmat investoijat ovat suuruusjärjestyksessä Yhdysvallat, Etelä-Korea, EU (Alankomaat, Saksa, UK), Singapore, Japani ja Kiina.

30 miljoonan hengen väestöstä työllistetyn työvoiman osuus on 14 miljoonaa, näistä kaksi miljoonaa on ulkomaalaisia aasialaisia vierastyöläisiä, erityisesti rakennusteollisuudessa.

Vuosi-inflaatio on runsaat kolme prosenttia. Valtion tulopohjan laajentamiseksi arvonlisävero (GST) otetaan käyttöön huhtikuussa 2015; suunniteltu veroaste on kuusi prosenttia. Koska valtion öljytulot eivät enää juuri kasva, niiden osuus valtion tuloista on enää alle 40 prosenttia. Malesian kilpailukyvyn suhteellinen etu on siirtymässä pois sähkölaitteiden ja elektroniikan valmistuksesta kohti raaka-aineiden jatkojalostusta, sekä luonnonkaasua. Luonnonkaasua Malesia tuottaa kaksi kertaa enemmän kuin se itse käyttää, ja se on maailman toiseksi suurin LNG:n viejä Qatarin jälkeen.

Viime vuosikymmenien aikana öljytuloja on investoitu jalostamoihin ja lannoiteteollisuuteen, sekä öljysektorin ulkopuolelle kaikkialle kansantalouteen. Valtio ei ole kuitenkaan rahastoinut öljytuloja pelkästään

Timo Karmakallio työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Kuala Lumpurin suurlähetystössä.

104

Lähde: Tullihallitus

Suomen ja Malesian välinen kauppa 2009–2013 Suomen ja Malesian välinen kauppa Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % 2009–2013 Vienti milj. euroa

400 500 300 400 200 300 100 200 0 100

Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

500

2009

0 Lähde: Tullihallitus 2009

Malesia

0,5

2010

2011

2012

2013

2010

2011

2012

2013

0,4 0,5 0,3 0,4 0,2 0,3 0,1 0,2 0,0 0,1 0,0

Lähde: Tullihallitus

Suomesta Malesiaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Suomesta Malesiaan tehdyt suorat sijoitukset Nettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

150 150 100 100 50 50 -10

2009

-10 Lähde: Suomen Pankki 2009

2010

2011

2012*

2010

2011

2012*

2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

investointitarkoituksiin, vaan niitä käytetään valtion Malesia korostaa innovaatio-osaamista, mutta korbudjetin kautta myös kulutusmenoihin. Öljysektorin kean tietotaidon osuutta viennistä ei ole pystytty kaikkia toimintoja hoitaa valtion öljy-yhtiö Petronas, kasvattamaan. Luonnonkaasun osalta ongelmana on, joka toimii pääministerin ohjauksessa. Valtion talous- että sen varannot sijaitsevat Itä-Malesiassa, Borneon suunnittelusta vastaa pääministerin alainen taloudel- rannikolla, Suomen ja Meksikon välinentuhannen kauppakilometrin päässä Länsi-Malesilisen suunnittelun yksikkö EPU (Economic Planning an asutuskeskuksista ja teollisuudesta.

2009–2013 Unit).

SuomenTuonti ja Meksikon välinen Osuus kauppa milj. euroa kokonaisviennistä % 2009–2013 Vienti milj. euroa

400

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

105

0,7

M alesia

Suomen vienti ylitti 200 miljoonan rajan Viime vuonna Suomen vienti Malesiaan oli 226 miljoonaa euroa ja tuonti 150 miljoonaa euroa. Viennin osalta vuoden 2013 vientiluvut merkitsevät tähänastista huipputasoa, ja kasvua on peräti 19 prosenttia edellisestä vuodesta. Suomen tärkeimmät vientituotteet ovat metallit, paperi, koneet, laitteet, ja kemial-

liset aineet. Tuonnin tärkeimmät tuoteryhmät olivat elektroniset koneet ja laitteet sekä kumi.

Suomalaiset investoinnit Malesian valmistavaan teollisuuteen olivat vuonna 2012 runsaat 10 miljoonaa euroa ja vuonna 2013 noin miljoona euroa. Maassa toimii noin 50 suomalaista yritystä, pääasiassa tytäryhtiöitä.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Etnisyys ja uskonto määrittävät politiikkaa ja yhteiskuntaa Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa vallassa säilyi koalitiohallitus Barisan Nasional, jonka pääpuolue UMNO (United Malays National Organization) on hallinnut Malesiaa eri koalitioiden kautta maan itsenäistymisestä, eli vuodesta 1957 alkaen. Maan puoluejärjestelmä perustuu pitkälti etnisiin ja uskonnollisiin rajalinjoihin. Opposition keskeisimmät puolueet ovat sosialidemokraattinen DAP (Democratic Action Party), joka on etnisesti sitoutumaton, tosin kiinalaisväestöön nojaava puolue; oppositiojohtaja Anwar Ibrahimin johtama PKR (Parti Keadilan Rakyat) sekä islamistinen PAS (Parti Islam Se Malaysia). Puolueiden välillä ei ole merkittäviä linjaeroja maan talouspolitiikan suhteen. Seuraavat parlamenttivaalit on määrä järjestää vuonna 2018.

Malesian poliittinen järjestelmä perustuu brittiläiseen vaalitapaan, ja käytössä on yhden ehdokkaan vaalipiirit. Vaalitavasta johtuen viime vaalit voittanut hallitus sai vähemmän ääniä (47 prosenttia) kuin hävinnyt oppositio (51 prosenttia). Tämän lisäksi vaalipiirit eivät ole tasakokoisia: urbaanissa vaalipiirissä voi olla yli 100 000 äänestäjää, ja maaseudulla vain parikymmentä tuhatta. Hallituskoalitio on vallassa erityisesti sen vuoksi, että Sabahin ja Sarawakin osavaltioiden omat pikkupuolueet ovat hallituksen rintamassa.

Näistä kahdesta osavaltiosta valitaan 56 edustajaa, ja valituiksi tuli nyt 47 BN:n ehdokasta (ja heistä 20 on mukana hallituksessa ministereinä tai varaministereinä).

Malesia on liittovaltio: sen osavaltioista oppositio on vallassa urbaaneissa Selangorissa ja Penangissa, sekä maaseutukonservatiivisessa Kelantanissa.

Kiinalaiset muodostavat 24 prosenttia väestöstä. Viisi vuotta sitten hallitusrintamassa oleva kiinalaispuolue MCA sai 15 edustajaa ja opposition DAP 28 edusta-

106

jaa. Nyt MCA putosi seitsemään ja DAP nousi 38:aan.

Huonon tuloksen vuoksi MCA jättäytyi aluksi hallituksen ulkopuolelle, mutta on tulossa mukaan vuoden 2014 aikana.

Hallituksen ohjelmaan on itsenäistymisestä alkaen kuulunut niin kutsuttu bumiputra-politiikka, jonka tarkoituksena on parantaa alkuperäiseksi väestöksi laskettujen väestönosien (bumiputra - eli ”maan pojat” viittaa pääasiassa malaijeihin, jotka ovat kaikki muslimeja, mutta käsite sisältää myös pienet alkuperäiskansaryhmät) asemaa ja osuutta etenkin talouselämästä. Bumiputra-politiikka sinetöitiin toistaiseksi pysyväksi osaksi Malesian rakennetta vuoden 1969 etnisten väkivaltaisuuksien jälkeen uuden talouspolitiikan (NEP, New Economic Policy) muodossa. Sisäpolitiikan vaikutus on tuntuva talouselämässä: hallitus suosii ja tukee bumiputra-malaijeita, ja kiinalaisella liike-elämällä on omat henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvat guanxi-verkostonsa.

Televisio, radio, lehdistö ja virkakoneisto ovat avoimesti hallituspuolueiden asialla, ja opposition lehtiä ei saa myydä vapaasti. Tästä huolimatta urbaani ja moderni väestönosa kannattaa oppositiota, ja se voi hyödyntää vapaampaa internetiä. Lehdistön vapautta mittaavassa World Press Freedom-indeksissä Malesian sijaluku on vain 147. Vaikka Malesian korruption vastainen toimikunta aloitti toimintansa jo 2009, Transparency Internationalin korruptioindeksissä Malesian sijoitus on edelleen heikko: 53 (sama kuin Turkilla).

Malesia sijoittuu kolmannelle sijalle myös Economistlehden indeksissä, joka kuvaa miljardöörien vaikutusvaltaa taloudessa.

Väestön jakautuminen etnisen alkuperän mukaan näkyy myös maan koulujärjestelmässä, ja voi haitata pitkällä aikavälillä myös maan talouden kehitystä. Kiinalainen väestö käyttää omia koulujaan, sekä enemmän yksityisiä yliopistoja, myös ulkomailla. Kiinalainen liike-elämä investoi myös mielellään ulkomaille, jos

Malesia

kotimaan bumiputra-politiikka koetaan liian syrjiväksi. Malesian kiinalaiset maksavat lähes 90 prosenttia maan tuloveroista, ja malesiankiinalainen omistus talouden eri sektoreilla on yleensä noin 60 – 70 pro-

senttia. Aivovuodonkin johdosta malesiankiinalainen väestö kasvaa vain hitaasti, ja sen suhteellinen osuus laskee nykyisestä noin 22 prosentista alle 20:een seuraavan vuosikymmenen aikana.

Sääntely-ympäristön kehitys ASEAN, Yhdysvallat ja Eurooppa Malesian kansantalous ja talouskehitys on voimakkaasti riippuvainen ulkomaankaupasta: vienti ja tuonti ovat yhteensä yli 160 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Viennistä yli puolet suuntautuu Aasiaan (yksin Kiinan osuus noin 15 prosenttia), vajaa 10 prosenttia EU:hun ja vajaa 10 prosenttia USA:han. Malesia on WTO:n, ASEAN:in ja APEC:in jäsen. ASEAN-maiden kesken on voimassa ASEAN Free Trade Area (vapaakauppa alkuperäisten kuuden jäsenmaan kesken), ja tavoitteena ”ASEAN Economic Community” vuoden 2015 loppuun mennessä. ASEAN:in sisäisessä kaupassa vaihdetaan paljon valmistavan teollisuuden panoksia, ja valmiit tuotteet pyritään myymään ASEAN:in ulkopuolelle.

Malesian ja Kiinan välisessä kaupassa sovelletaan ASEAN-Kiina vapaakauppasopimusta. ASEAN-maiden pyrkimyksenä olisi harmonisoida ASEAN:in ja kolmansien maiden väliset vapaakauppasopimukset prosessissa nimeltään Regional Comprehensive Economic Partnership, RCEP. Malesialla ei ole kahdenvälistä vapaakauppasopimusta Yhdysvaltojen kanssa, joten se liittyi vuonna 2013 mukaan Yhdysvaltojen vetämään Tyynenmeren TPP-vapaakauppasopimusneuvotteluihin, jotka ovat edelleen kesken.

Neuvottelut EU:n ja Malesian välisestä vapaakauppasopimuksesta (FTA, Free Trade Agreement) sekä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta (PCA, Partnership and Co-operation Agreement) aloitettiin vuonna 2010.

Neuvotteluprosessit pysähtyivät odottamaan Malesian parlamenttivaalien (2013) tulosta, ja sen jälkeen neuvottelut ovat jääneet Tyynenmeren TPP-neuvotteluiden jalkoihin. Malesian GSP-etuudet EU-markkinoilla päättyivät vuoden 2014 alussa, maan ylemmän keskitulotason vuoksi: tällä ei ole kuitenkaan vaikutusta palmuöljyn (johon kohdistui jo aiempi etuuksien poisto) tai elektroniikan (WTO:n puitteissa neuvoteltu useamman keskinen informaatioteknologian alan tuotteiden tullivapaus) vientiin. Malesialla on käytössään paikoin erittäin korkeita tuontitulleja, muun muassa kemianteollisuudessa, mikä heikentää ulkomaisten yritysten mahdollisuuksia kilpailla markkinoilla.

Liberaali yleislinja, mutta transparenssissa parantamista Tavarakaupassa vuonna 2013 keskimääräinen MFNtullitariffi oli 5,6 prosenttia. Tuontilisensiointia on kuluvan vuosikymmenen aikana liberalisoitu, tuontiluvan (AP, ”approved permit”) tarvitsee vielä 1 200 tuoteryhmää kuten sokeri, vehnä, riisi, liha, hedelmät, kahvi, maito ja autot. Moniin perushyödykkeisiin, kuten palmuöljyyn, kohdistetaan vientitulleja ja/tai vientirajoituksia. Vientitullien käyttöä on perusteltu välineenä, jolla kannustetaan kotimaista lisäarvoa tuottavaa toimintaa. Malesialla ei viime vuosina ole ollut WTO:n alaisia riitakysymyksiä, ja se on myös tehnyt WTO-notifikaatioita melko tunnollisesti. Vuonna 2013 malesialaiset sanomalehtipaperin valmistajat ehdottivat polkumyyntitutkimusta, mutta Malesian kauppaministeriö MITI hylkäsi esityksen.

Vienti- ja tuontikaupan menettelyjä pidetään kansainvälisessä vertailussa joustavina. Kauppansa liberalisoimisessa Malesia käyttää OECD:n Good Regulatory Practice-mallia. Vuonna 2015 otetaan tullauksessa (U-Customs) käyttöön National Single Window ja ASEAN Single Window. Malesia, Singapore ja Brunei osallistuvat ASEAN:in tullauksen itsesertifiointia koskevaan pilottihankkeeseen, jossa Malesia on nimittänyt 108 sertifioitua CE- ja AEO-toimijaa.

Investointikohteena Malesia on UNCTAD:in listauksen mukaan 16. sijalla; tässä on nousua edellisestä vuodesta kolme sijaa. Tiettyjä investointeja rajoittaa kuitenkin malaijeita suosiva bumiputra-politiikka (30 prosentin paikallinen omistus). Bumiputra-vaatimuksia on viime vuosina lievennetty, ja sadan prosentin ulkomainen omistus on nykyisin mahdollista sellaisilla aloilla kuin opetus, terveys, ympäristö ja sosiaalipalvelut. Bumiputra-vaatimuksia noudatetaan kuitenkin edelleen muun muassa seuraavilla toimialoilla: energia, telekommunikaatio, korkean teknologian valmistava teollisuus, meri- ja ilmakuljetus sekä kalatalous.

Malesian valmistavaan teollisuuteen ja palveluihin tehdyt suorat ulkomaiset investoinnit (FDI) ovat peräisin pääasiassa EU:sta ja Singaporesta. Virasto, joka edistää ulkomaisia investointeja on MIDA, Malaysian

107

M alesia

Investment Development Authority. Lisäksi eri osavaltioissa on alueellisia investointiohjelmia: Klang Valley, Penang, Johor Baru (Iskandar), Northern Corridor, East Coast, Sabah Development Corridor, Sarawak Corridor of Renewable Energy.

Maailmanpankin Doing Business 2014 -raportissa Malesia arvioidaan kuudenneksi parhaaksi liiketoimintaympäristöksi. Luotonsaannin helppoudessa sen sijaluku on yksi, investointien suojelussa sijaluku neljä, ja vienti- ja tuontikaupassa viisi. World Economic Forumin 2013-2014 kilpailukykyindeksissä sen sijaluku on 24, Ranskan ja Korean välissä. Yritysvero on 24 prosenttia, pienille ja keskisuurille yrityksille se on 20 prosenttia. Yksityishenkilön korkein verotusprosentti on asetettu 26 prosentin tasolle.

Erityinen virasto PEMUDAH (Special Task Force to Facilitate Business) pyrkii kehittämään liiketoimintaympäristöä ja ratkomaan pullonkauloja. Pääministerin virastossa on yksikkö Performance Management & Delivery Unit PEMANDU, joka jatkuvasti seuraa julkisen sektorin tehokkuutta ja tulosohjaustavoitteita

(National Key Results Areas ja Ministerial Key Results Areas). EU-maiden yhteisenä kauppakamarina toimii EUMCCI, EU-Malaysia Chamber of Commerce and Industry.

Malesian kauppapolitiikkaa koskevassa WTO-tarkastelussa EU:n ensisijainen kritiikki kohdistuu yleiseen avoimuuden puutteeseen, joka haittaa sekä kauppaa että investointeja. Malesiassa on voimassa säädökset joiden mukaan yli RM 200 000 julkiset hankinnat ja tilaukset olisi kilpailutettava. Malesia on ollut vuodesta 2012 tarkkailija, mutta ei jäsen, WTO:n julkisten hankintojen sopimuksessa. Julkisen sektorin (mukaan lukien GLC:t eli julkiseen sektoriin kytkeytyneet yritykset) hankintojen arvo on noin neljännes bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin markkinoiden avaaminen esimerkiksi vapaakauppaneuvotteluiden myötä monipuolistaisi Malesian markkinoiden mahdollisuuksia ulkomaisille toimijoille huomattavasti.

Toisena tulevaisuuden potentiaalisena alueena pidetään palveluiden kauppaa. Internetsivustoja, joissa informoidaan tarjouskilpailuista, ovat: E-perolehan, Myprocurement, NeTi ja e-Perunding.

Yleisarvio Maana ja valtiona Malesia on Kaakkois-Aasian alueellisessa vertailussa perusturvallinen, eikä se ole kovin altis erilaisille luonnonmullistuksille. Entisenä brittiläisenä siirtomaana englanninkielen hallinta on kohtalaisen hyvä. Kolme etnistä pääryhmää, malaijit, kiinalaiset ja intialaiset, tulevat toimeen keskenään.

Markkinatalous on toiminut keskeytyksettä, eikä sitä kyseenalaista mikään poliittinen taho. Ulkomaankaupan peruskäytännöt ovat liberaaleja.

Malaijiväestöä suosiva bumiputra-politiikka ei jatkuessaankaan ehkä uhkaa maan poliittista vakautta, mutta se turhauttaa ei-malaijit ja passivoi malaijit.

Malesian kiinalainen pääoma ja kiinalaiset osaajat suuntautuvat ulkomaille jos oma maa koetaan liian diskriminoivaksi, ja tällöin on edessä talouskasvun hidastuminen. Pääministeri Najib näki tämän vaaran jo 2010, mutta puolueen vanhoilliset ovat torjuneet reformilinjan.

Valtiota ja hallitusta leimaavat konservatiivisuus, varovaisuus ja paternalismi. Sama puolue on ollut vallassa ennen seuraavia, vuoden 2018 vaaleja, 60 vuotta. Malaijien johtoasemaa, sulttaanien historiallista asemaa eikä islamia saa kritisoida tai kyseenalaistaa. Tämä pysähtyneisyys kangistaa päätöksentekoa ja hallinnollisia prosesseja. Poliittiset ja taloudelliset valtasuhteet kietoutuvat yhteen, oikean kilpailun vahingoksi. Vaalien kautta tapahtuva muutos on mahdollinen, mutta siihen liittyy poliittinen riski. ”Vääräksi” koettu vaalitulos on ennenkin johtanut etnisiin levottomuuksiin.

Malesian öljy- ja kaasutulot takaavat tulevaisuudessa sen, että tämän sektorin investointeihin ja logistiikkaan panostetaan jatkuvasti lisää. Malesia muodostaa, Singaporen ohella, myös luontevan tukikohdan, tai ainakin helpomman aloituskohdan, sellaisille yrityksille jotka pyrkivät suuntautumaan Malesian kotimarkkinoiden ja ASEA:nin markkinoiden lisäksi Kiinan ja Intian jättimarkkinoille.

108

Indonesia

INDONESIA Pääkaupunki ..............................................................................................................Jakarta Väkiluku...................................................................................................253,6 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 868 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................5 200 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,3 % Inflaatio ..........................................................................................................................7,7 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) . 14,3 % | 46,6 % | 39,1 % Työttömyysaste ...........................................................................................................6,6 % Kaupungistumisaste ..................................................................................50,7 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,629 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Indonesian kasvu hidastui vuoden 2013 aikana ja kasvukäyrä on aleneva myös kuluvana vuonna vähentyneen viennin ja heikentyneen valuutan seurauksena. Päättäjät ovat määrätietoisesti ryhtyneet toimenpiteisiin makrotalouden vakauttamiseksi erityisesti rahapolitiikan ja valuuttasääntelyn keinoin, mutta pitkän aikavälin kasvun vahvistamiseksi tarvitaan perusteellisia rakennemuutoksia. Vaalivuonna 2014 ei merkittäviä uudistuksia ole odotettavissa, mutta vaalikampanjointia varten ulkomailta kotiutettavat varat tulevat osaltaan piristämään taloutta. Hallitus on jatkanut tiukennettua otettaan ulkomaisten yritysten toimintaedellytyksistä. Rajoittavat toimenpiteet konkretisoituivat merkittävästi kun uudet teollisuutta, kauppaa ja kaivostoimintaa koskevat lait astuivat voimaan alkuvuodesta 2014.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Maailmantalouden taantuma toi vuoden 2013 aikana runsaasti paineita Indonesian talouteen monen vuoden vahvan talouskasvun jälkeen. Inflaatio lisääntyi, valuutta heikkeni ja budjettivaje kasvoi öljyntuonnin kallistumisen ja kauppataseen alijäämän seurauksena. Tärkeimmät vientituotteet ovat öljy, kaasu, palmuöljy, kumi, kaivannaiset ja tekstiilit, ja suurimmat vientikumppanit ovat Japani, Kiina, Euroopan Unioni, Etelä-Korea, Singapore, ja Yhdysvallat. Viennin vähentyminen johtuu yhdistelmästä ulkomaisia ja kotimaisia tekijöitä. Erityisesti Kiinan ja Japanin kysynnän lasku, sekä raaka-aineiden ja mineraalien vientiä koskevien säädösten raju tiukentuminen on pitänyt kauppataseen alijäämäisenä vuodesta 2012, muutamaa yksittäistä positiivista kuukautta lukuun ottamatta. Vuositasolla alijäämä on yli 4 miljardia US dollaria. Viime vuoden kasvuprosentti jäi 5,7 prosenttiin, oltuaan usean vuoden ajan tasaisesti yli kuusi prosenttia. Ennuste vuodelle 2014 jää hiukan sen alle, 5,3 prosenttiin.

Rupian arvo dollariin nähden laski vuoden 2013 toisella puoliskolla alimmilleen neljään vuoteen, mutta

on viime kuukausina tasaantunut ja alkanut hiljalleen vahvistua. Inflaatio nousi hieman yli kahdeksaan prosenttiin.

Palkankorotukset ja ammattiliittojen vaatimukset lisäkorotuksista mielenosoituksineen saattavat jatkuessaan aiheuttaa varsinkin suurempien ulkomaisten yritysten hakeutumisen muihin alhaisen palkkatason maihin, kuten Kambodzhaan ja Filippiineille. Mielenosoituksista aiheutunut turvattomuus on myös osaltaan lisännyt yritysten halukkuutta muuttaa toiseen maahan. Esimerkiksi korealaisia tehtaita on ryhdytty siirtämään pois Indonesiasta, muun muassa Myanmariin. Maassa on n. 2200 korealaista yritystä jotka työllistävät miljoona henkeä, joten jo osankin poislähdöllä on tuntuvat vaikutukset työllisyyteen ja talouteen.

Indonesian keskuspankki ja talousministeriö saavat hyvät arvosanat taloudelliseen tilanteeseen reagoimisesta lyhyellä aikavälillä. Keskuspankki on korottanut korkoja useaan otteeseen, hilliten siten osaltaan inflaatiota, ja luoden samalla turvallisuutta ulkomaisil-

Leena Viljanen työskentelee lähetystöneuvoksena ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Jakartan suurlähetystössä.

109

Lähde: Tullihallitus I ndonesia

Suomen ja Indonesian välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

250

0,5

200

0,4

150

0,3

100

0,2

50

0,1

0

2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

le sijoittajille. Inflaation hillitsemiseksi vähennetään tä, ja heikentää talouden tehokkuutta ja kasvumahmyös öljyn tuontia, ja kannustetaan biopolttoaineiden dollisuuksia.

Suomesta Indonesiaan tehdyt suorat sijoitukset käyttöön. Taloudelle keskeisten alojen (luonnonvarat, maatalous) yrittäjille sekä työvoimavaltaisille aloille Nykyhallitus on pyrkinyt lisäämään kotimaista tuo2009–2013 tarjotaan verohelpotuksia ja korvauksia. Polttoainetu- tantoa ja tuotejalostusta säätämällä lakeja, joiden kiaisten leikkaus oli inflaatioheijastuksistaan tavoitteena on estää tuonnin laajamittaista kasvua Nettopääomavirta milj.huolimateuroa Sijoituskanta milj. euroa ta välttämätön toimenpide, jolla pyrittiin korjaamaan ja rajoittaa raaka-aineiden vientiä. Lähestyvistä parkestämätön budjettirasite ja talouden vääristymä. lamentti- ja presidentinvaaleista on seurannut talouskysymysten entistä vahvempi politisoituminen ja 100 Toimenpiteet eivät kuitenkaan ole riittäviä pitkän ai- protektionististen toimenpiteiden tiukentuminen. Tälkavälin kasvun vahvistamiseksi. Siihen tarvitaan pe- laiset yltiökansalliset toimenpiteet ovat murentaneet rusteellisia rakennemuutoksia. Vaikka viiden prosentin kansainvälistä luottamusta, ja liiketoimintaympäris50 ylittävä kasvuennuste pitää Indonesian edelleen nou- töön liittyvät vaikeudet ja epävarmuus ovat hillinneet sevien talouksien hopeasijalla Kiinan jälkeen, jättää se ulkomaisia investointeja. maan todellisen kasvupotentiaalin (noin 10 prosenttia) Kasvun hidastumisesta ja rupian heikkenemisestä 0 näkökulmasta paljon parantamisen varaa. huolimatta talousrintamalla on myös positiivista keNykyinen talouskasvu perustuu pääasiassa vahvaan hitystä. World Economic Forumin tuottama Global kotimaiseen kysyntään sekä raaka-aineviennistä Competitiveness Index 2013–2014 nostaa Indonesian -50 saataviin tuloihin. Jottei maa jatkossakin jää raaka- kilpailukyvyn 12 pykälää korkeammalle kuin edellisen 2009 2010 2011 2012* 2013** ainetuottajan ja alihankintamaan rooliin, sen on kehi- vuoden arviossa, sijoittaen maan nyt sijalle 38/148. tettävä kotimaista tuotantoa ja raaka-aineiden jatko- Syyt tähän kehitykseen löytyvät uusista infrastruk*) ennakkotieto **) ennakkoarvio Lähde: Suomen Pankki jalostuskapasiteettia. Tarvitaan miljardi-investointeja tuuri-investoinneista ja nopeasti kehittyvästä infornostamaan liikenne- ja kuljetus (tiet, satamat, rauta- maatio- ja tietoliikenneteknologiasta. tiet ja lentoliikenne) sekä energiainfrastruktuuri vastaamaan nopeasti kehittyvän maan tarpeita. Tämän Myönteistä on myös, että ulkomaiset suorat inveslisäksi tuottavuuden parantaminen ja henkisen pää- toinnit ovat jatkaneet kasvuaan, vaikkakin aiempaa hioman kehittäminen edellyttää mittavaa panostusta. taammin. Ulkomaisten investointien osuus bruttokanVuodessa kaksinkertaistuneen inflaation seurauksena santuotteesta on 2,75 prosenttia, mikä on kaksi kertaa Intian kauppa suurempi kuin esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa. Auto- ja kotimaiset investoinnit ovat Suomen vähentyneet,jamikä hidas-välinen taa entisestään tarvittaviin toimenpiteisiin 2009–2013 ryhtymis- rakennusteollisuudella menee niin ikään hyvin.

110

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Lähde: Tullihallitus

Indonesia

Suomesta Indonesiaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

100

50

0

-50

2009

2010

2011

2012*

2013**

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

Kuluvana vuonna Indonesiassa järjestetään sekä par- nen. Tulee kuitenkin muistaa, että nämä luvut eivät lamentti- että presidentin vaalit. Vaalikampanjointia osoita koko totuutta viennistä Indonesiaan. Merkitvarten ulkomailta kotiutettavien valuuttavarantojen tävä osa saapuu maahan kolmansista maista, erityija kampanjoinnin lisäämän kulutuksen odotetaan sesti Singaporen kautta, eikä tämä näy Suomen tulosaltaan piristävän taloutta Suomen lyhyellä aikavälillä. litilastoissa.

Myös palvelujen määrä kauppavaihdossa ja Intian välinen kauppa jää merkittäviltä osin tilastoimatta. Merkittävimmät 2009–2013 Suomen ja Indonesian välinen kauppavaihto suomalaistoimijat Indonesiassa löytyvät energian, nostolaitteiden, metsä- ja paperiteollisuuden, kaiTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % Indonesia on viime vuodet ollut Suomen toiseksi suu- vostoiminnan, sekä telekommunikaation parista.

Vienti milj. euroa rin kauppakumppani Kaakkois-Aasiassa Singaporen Suomalaisista vientitarvikkeista koneet, sähkölaitteet jälkeen. Vuonna 2012 nähtiin voimakasta kasvua sekä ja reaktorit muodostavat lähes 60 prosenttia. Tuonti viennin että tuonnin osalta, mutta 2013 luvut jäivät jakaantuu tasaisesti sähkölaitteiden ja elektroniikan, 1000 1,4 jopa alle vuoden 2011 tason. Kokonaiskaupan arvo jalkineiden ja vaatetarvikkeiden, sekä erilaisten raaka900 vuonna 2013 oli noin 241 miljoonaa euroa, ja kauppa- aineiden kesken.

1,2 tase oli Suomelle noin 9,9 miljoonaa euroa ylijäämäi800 700 600

1,0

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne

500 Vuosi 2014 on Indonesiassa vaalivuosi. Maalle va400 litaan huhtikuussa uusi parlamentti ja heinäkuussa uusi presidentti. Vuoden kiinnostavin kysymys onkin 300 vaalien vaikutus niin sisä-, ulko-, kuin talouspolitiik200 kaan. Kohtuullisella varmuudella voidaan olettaa, et100 tei ainakaan ulko- ja kauppapolitiikassa nähdä suuria suunnanmuutoksia.

Vaaleissa kansalliset teemat ovat 0 2009 2010 2011 etusijalla, ja lisääntyneet protektionistiset toimenpiteet kauppapolitiikassa ovat pitkälti kansan suosion ja Lähde: Tullihallitus yritysmaailman tuen tavoittelua vaalien alla. Ehdokkaiden talouspoliittiset ohjelmat ovat ylimalkaisia ja liitty-

vät ennen kaikkea maan sisäisen vakauden säilyttämi0,6 seen köyhyyden lieventämisen kautta. Vaalikampanjoiden rahoittajienkin odotukset on lunastettava.

0,4Omien markkinoiden, tuottajien ja eturyhmien puolustaminen jatkuu varmasti vahvana myös vaalien jälkeen.0,2 Nykyinen hallitus on erityisesti talous- ja kauppapoli0,0 2012 vielä ennen vaaleja 2013 saattamaan voitiikassa pyrkinyt maan jo pidemmän aikaa vireillä olleet uudet lakiehdotukset, ja näin varmistamaan politiikkansa suunnan jatkumisen. Merkittäviä muutoksia ulkomaisten

Suomesta Intiaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013 Nettopääomavirta milj. euroa

0,8

Sijoituskanta milj. euroa

111

I ndonesia

yritysten toimintaan ja kaupankäyntiin ovat tuoneet uudet teollisuus-, kauppa-, ja kaivoslait. Kauppalain hyväksyttäminen parlamentissa oli kauppaministeri Gita Wirjawanin varmistus linjaamalleen politiikalle ennen kuin hän irtisanoutui tehtävästään käydäkseen presidentinvaalikampanjaa.

Mielipidemittausten mukaan vahvin presidenttiehdokas on Jakartan kuvernöörinä vuodesta 2012 toiminut Joko ”Jokowi” Widodo. Jokowi edustaa politiikan uutta sukupolvea, jolla ei ole vanhaa poliittista painolastia, ja jolta odotetaan uudenlaista, avoimempaa ja vastuullisempaa hallintokulttuuria. Voidakseen yksin asettaa presidenttiehdokkaan puolue tarvitsee 25 prosentin osuuden annetuista äänistä, tai 20 prosentin osuuden parlamenttipaikoista. Tätä kirjoitettaessa 9.4. pidetyn parlamenttivaalin alustavat tulokset enteilevät Jokowin puolueelle PDI-P:lle vaalivoittoa, mutta ei ole varmaa saavuttaako se presidenttiehdokkaan asettamiseksi tarvittavan äänimäärän. Jollei, se joutuu etsimään yhteistyökumppaneita muista puolueista ehdokkaan asettamiseksi. PDI-P:n hallitusvastuuseen astumisen myötä suhtautuminen ulkomaisten yritysten toimintaan ja sijoituksiin Indonesiassa ei lievene. Puolueen vankka näkemys on, että maan talouden on seisottava omilla jaloillaan, ja että ulkomaisia sijoituksia on säänneltävä ja valikoitava kotimaisen edun turvaamiseksi.

Indonesian keskeisiä taloudellis-sosiaalisia ongelmia ovat köyhyys, levenevä elintasokuilu rikkaiden ja köyhien välillä sekä työttömyys. Vaikka Indonesian keskiluokka kasvaakin nopeasti, alle 2 dollarilla päi-

vässä elää edelleen noin puolet väestöstä. Hallituksen kriteereillä mitattuna maassa on noin 30 miljoonaa köyhää (12,5 prosenttia väestöstä). Köyhyys on viime vuosina vähentynyt, mutta hidastuvalla tahdilla erityisesti nopeaan talouskasvuun nähden. Työttömyys on laskusuunnassa (tällä hetkellä noin 6 prosenttia), mutta suurin osa uusista työpaikoista syntyy epäviralliselle sektorille. Indonesian suurin työllistäjä on kauppa ja julkinen palvelusektori, jossa työskentelee noin puolet koko työvoimasta. Maatalouden osuus on noin 35 prosenttia ja teollisuuden ainoastaan 13. Nykyinen alle kuuden prosentin kasvutaso ei Maailmanpankin mukaan riitä uusien työpaikkojen luomiseen ja köyhyyden vähentämiseen.

Vuoden 2013 aikana Indonesialla oli korkea profiili kansainvälisen politiikan ja talouden foorumeilla. Maa isännöi useita kansainvälisiä konferensseja, kuten APEC (Asia-Pacific Economic Cooperation) – huippukokouksen ja WTO – ministerikokouksen, sekä lukuisia pienempiä konferensseja. WTO:ssa loppumetreillä aikaansaadun ratkaisun katsottiin syntyneen pitkälti isäntämaan kauppaministerin sinnikkään ja taitavan sovittelun ansiosta. Indonesia on osoittautunut rakentavaksi ja aloitteelliseksi toimijaksi monessa kansainvälisoikeudellisessa, taloudellisessa ja turvallisuuspoliittisessa kysymyksessä. Maan johtoasema Kaakkois-Aasian alueellisen integraation edistäjänä on kiistaton. Etelä-Kiinan meren tilanteen vakauttamispyrkimyksissäkin Indonesialla on ollut johtava rooli. Vaalivuonna ulkopoliittinen aktiivisuus on selvästi aiempaa vaatimattomampaa.

Sääntely-ympäristön kehitys Lainsäädännön kehittyminen yhä protektionistisempaan suuntaan on jatkunut vakaana aiempien vuosien viitoittamalla tiellä. Kuluvana vuonna parlamentti on hyväksynyt kaksi uutta lakia, teollisuus- ja kauppalait, joilla on suuri vaikutus ulkomaisten yritysten toimintaan Indonesiassa. Lakien tavoitteena on kotimaisen tuotannon lisääminen ja tuonnin laajamittaisen kasvun estäminen. Samalla lisätään valtion vaikutusmahdollisuuksia teollisuuden toimintaan ja investointipolitiikkaan. Heikolla tuottavuudella toimivat kotimaiset yritykset ovat huonosti valmistautuneita kohtaamaan ulkomaista kilpailua, minkä vuoksi sääntelyllä yritetään varjella omaa tuotantoa ja rajoittaa tuontia. Lait voidaan myös nähdä keinoina valmistautua vuonna 2015 voimaan astuvaan ASEAN Economic Communityyn (AEC), jolle kaavaillaan tuotteiden ja palveluiden

112

vapaata liikkuvuutta, ja joka tämän vuoksi nähdään uhkana kotimaisen tuotannon lisäämiselle. Kolmas merkittävä voimaan astunut säädös on jalostamattomien mineraalien vientikielto.

Teollisuuslaki Tammikuussa voimaan astunut uusi teollisuuslaki sisältää laajakantoisia politiikkalinjauksia, jotka pantaessa täytäntöön voivat aiheuttaa huomattavaa haittaa ulkomaisten yritysten toiminnalle. Lain tavoitteena on tehdä teollisuudesta kansantalouden peruspilari, syventää ja vahvistaa teollisuuden rakennetta, sekä kehittää itsenäistä, kilpailukykyistä, edistyksellistä ja vihreää teollisuutta.

Indonesia

Laki tarjoaa mahdollisuuden rajoittaa tai estää tuontia, ja edellyttää paikallista tuotantoa ja paikallisten tuotteiden käyttöä tuontitavaroiden sijasta. Ulkomaisen työvoiman käyttöä rajoitetaan, ja teknologian siirrolle asetetaan tiukat vaatimukset. Lain mukaan tuotteiden edellytetään olevan kansallisten standardien mukaiset (SNI, Indonesian national standards), jotka eivät välttämättä ole yhdenmukaiset kansainvälisten standardien kanssa. Tähän vaadittavat kansalliset valvonta- ja testaustoimenpiteet hankaloittavat ja viivästyttävät kauppaa, ja lisäävät kustannuksia.

Lain pykälät ovat vielä monelta osin väljät ja epämääräiset. Tarkemmat määritelmät tehdään toimeenpanoa varten laadittavissa säännöksissä kahden vuoden kuluessa. Laki edellyttää 43 eri hallintotason säädöstä voimaansaattamisesta.

Kauppalaki Helmikuussa hyväksytty uusi kauppalaki korvaa edellisen vuodelta 1934 olevan hollantilaisen lain. Kauppalaki noudattaa teollisuuslain viitoittamaa tietä painottaen kotimaista tuotantoa, kotimaisten tuotteiden ja yritysten kilpailukyvyn parantamista, sekä mahdollisuuksia rajoittaa vientiä ja tuontia. Kauppalaki on erittäin kattava, säädellen sekä kansallista että kansainvälistä kauppaa, raja-aluekauppaa, lisensointia, standardeja, nettikauppaa, kansainvälisiä kauppasopimuksia, pienten ja keskisuurten yritysten asemaa, viennin kehitystä, ja kaupan tietojärjestelmiä. Valtionhallinnolla ja aluehallinnolla on lailla säädetty vastuu tukea paikallista perustuotteiden (ruoka, energia) ja muiden välttämättömien tuotteiden tuotantoa, sekä suojella näiden tuotteiden tuottajia.

Lain perusteella hallituksella on laajat valtuudet ottaa käyttöön tuontia ja vientiä rajoittavia määräyksiä kansallisen edun turvaamiseksi. Ulkomaankauppaa voidaan rajoittaa tai estää mm. maksutaseen, kauppataseen tai ”erityisen huolenaiheen” vuoksi. Kauppaministeri voi rajoittaa tuontia koska tahansa kehittääkseen, vauhdittaakseen ja suojellakseen erikseen määriteltyjä kotimaisia teollisuuden aloja. Käytettyjen tavaroiden tuonti on kielletty. Kaikissa tuotteissa täytyy olla indonesiankieliset tuotemerkinnät. Kansallisten standardien noudattaminen on pakollista, eikä Indonesia enää hyväksy kansainvälisiä standardeja, ellei maalla ole ”Mutual Recognition” – sopimusta kyseisen tuotteen kotimaan kanssa. Sääntöjen rikkomisesta on säädetty kovat rangaistukset; enimmillään viisi vuotta vankeutta tai viiden miljardin rupian (noin 330 000 euroa) sakko.

Myös kauppalain toimeenpano edellyttää tarvittavien säännösten laatimista kahden vuoden kuluessa. Toimeenpano voi pahimmillaan sulkea Indonesian markkinat monelta eurooppalaiselta teollisuudenalalta ja yritykseltä.

Kaivoslaki Vuonna 2009 hyväksytyn kaivoslain mukaisesti kuluvan vuoden tammikuussa astui voimaan jalostamattomien mineraalien vientikielto. Kiellon piiriin kuuluvien tuotteiden viennistä peritään 25 prosentin vientivero, jota nostetaan puolivuosittain niin että se vuoden 2016 lopussa on 60 prosenttia, ja vuonna 2017 vientikielto on ehdoton. Tavoitteena on, että kaivosyhtiöt perustavat Indonesiaan sulattoja jalostaakseen mineraalit maassa ennen vientiä.

Verohelpotuksia voi saada vain mikäli pystyy vakuuttamaan viranomaiset aikeistaan rakentaa sulatto.

Tällaisen vahvistuksen saatuaan viranomaiset ovat suostuneet myöntämään kaivosyhtiöille luvan jatkaa vientiä alennetulla verolla ylimenokauden ajan.

Suomalaisnäkökulmasta vaatimus jalostaa kaivannaistuotteet ennen vientiä tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Maassa jo toimivalle ja muillekin suomalaisille sulattamo- ja jalostusosaajille kehityssuunta avaa mittavat markkinat.

Kauppasopimukset ASEAN:in tavoitteena on tiivistää integraatiota kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla vuoden 2015 loppuun mennessä. Taloudellinen integraatio kiteytyy ASEAN Economic Communityn perustamiseen. Osana taloudellista integraatiota neuvotellaan RCEP:n (Regional Comprehensive Economic Partnership) solmimisesta, joka korvaisi myös olemassa olevat erilliset vapaakauppasopimukset Australian, Uuden Seelannin, Kiinan, Intian, Korean ja Japanin kanssa.

Indonesian ja Euroopan Unionin tunnustelut laajaalaisen kauppa- ja taloussopimuksen (Comprehensive Economic Partnership Agreement, CEPA) solmimiseksi eivät ole edenneet kesän 2013 jälkeen. EU:n tavoittelema vapaakauppa-alue ja sen kolme painopistealuetta (markkinoillepääsy, kapasiteetin rakentaminen sekä kaupankäynnin ja investointien edistäminen) on Indonesian näkökulmasta liian kunnianhimoinen.

Neuvottelujen jatkuminen ei ole todennäköistä ennen uuden hallituksen virkaan astumista lokakuussa 2014.

113

I ndonesia

Yleisarvio Suomelle Indonesia säilyy vaalivuonnakin kiinnostavana kumppanina. Kasvun loiventuminen ei tee Indonesiasta vähemmän houkuttelevaa vientikohdetta.

Kasvu jatkuu ja 250 miljoonan ihmisen markkina-alueen tarpeet erityisesti infrastruktuurin kehittämisessä säilyvät entisinä. Suomalaiset tuotteet, teknologia ja osaaminen auttavat Indonesiaa hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Palveluja ja elintasoa odottava keskiluokka kasvaa kovaa vauhtia ja sen odotukset hallitusta kohtaan peruspalvelujen tarjoajana kasvavat. Tämä edellyttää kasvavaa panostusta mm. infrastruktuuriin, terveydenhuoltoon ja opetukseen.

Sen lisäksi, että Indonesia on kiinnostava vientikohde, löytyy yhteistyön potentiaalia myös hallinnon eri osa-alueilla. Puolustussektori käy hyvästä esimerkistä.

Indonesian puolustusvoimien uudistaminen on käynnissä runsaan budjetin turvin. Resursseja ohjataan kaluston uudistamisen lisäksiosaamisen kehittämiseen

114

ja kansainväliseen toimintaan. Kriisinhallintakoulutus, kyberturvallisuus ja osin arktinen osaaminenkin ovat osa-alueita, joihin Indonesia on ilmaissut kiinnostustaan. Yhteyksiä Indonesian ja Suomen puolustusteollisuuden välille luotiin puolustusministeriön kansliapäällikön Arto Rädyn vierailun puitteissa maaliskuussa 2014.

Mielenkiintoisia mahdollisuuksia tarjoavat myös yhteistyö yliopisto-, opetus-, vesi-, maa- ja metsätalous-, sekä tutkimus- ja innovaatiosektoreilla. Sektoriyhteistyö usein avaa latua kaupallisten yhteyksien solmimiselle. Suomeen kohdistuu tällä hetkellä vahvaa kiinnostusta erityisesti koulutussektorilla. Opetusministeri Kiurun vierailulla elokuussa 2013 esillä olivat erityisesti koulutusvienti ja opettajankoulutus.

Yhteistyömahdollisuudet teknologia- ja innovaatiotoiminnassa saivat lisäpontta elinkeinoministeri Vapaavuoren vierailun aikana lokakuussa 2013.

Al g e ri a

ALGERIA Pääkaupunki ..................................................................................................................Alger Väkiluku......................................................................................................38,8 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 216 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................7 500 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................3,1 % Inflaatio ..........................................................................................................................5,2 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ........9,4 % | 62,6 % | 28 % Työttömyysaste ........................................................................................................ 10,3 % Kaupungistumisaste ..................................................................................73,0 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .................................................................0,713 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Algerian talous on kasvanut vakaasti viimeisten 15 vuoden ajan ja tänäkin vuonna talouden odotetaan kasvavan yli neljän prosentin vauhtia. Maassa on meneillään miljardiluokan investointeja niin öljy- ja kaasusektorille kuin infrastruktuurin rakentamiseen sekä maan teollisen pohjan laajentamiseen. Toimintaympäristö on säilynyt vakaana. Tärkeimpänä asiakkaana ja vakauden turvaajana olevan valtion likviditeetti on hyvä. Meneillään olevalla viisivuotiskaudella Algeria tavoittelee peräti 286 miljardin dollarin investointeja. Suomen vienti Algeriaan on kaksinkertaistunut vuoden 2009 jälkeen. Viennin vetoa edesauttaa perusteollisuuden tuotteisiin, investointitavaroihin ja teollisuuden palveluihin kohdistuva kova kysyntä Algerian kehittyvillä markkinoilla.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden viimeaikainen kehitys Algerian talouskasvu jatkui vuonna 2013 tasaiseen tahtiin – tosin hieman edellisvuotta hitaampana. Talouskasvu oli Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan 2,7 prosenttia. Inflaatio laski puoleen edellisvuodesta ja oli 4,3 prosenttia. Merkittävin muutos tapahtui Algerian ulkoisessa taseessa. Algerian ulkomaankaupan ylijäämä puolittui edellisvuodesta. Muutos johtuu paljolti siitä, että Algerian öljyn ja kaasun vienti jatkoi supistumistaan samaan aikaan, kun tuonin kasvuvauhti oli yli 10 prosentintasolla yksityisen ja julkisen kulutuksen sekä investointien vetämänä. Tämän seurauksena maan valuuttavarannon kasvu pysähtyi. Valuuttavarannon arvo nousi tästä huolimatta euron vahvistumisen myötä 196 miljardiin dollariin.

Tämä vastaa lähes Algerian vuotuista kansantuotetta ja riittää kattamaan yli kolmen vuoden tuonnin.

Hallituksen keräämän budjetin tasausrahaston arvo nousee Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan 35 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta.

Algerian talouskasvun odotetaan kiihtyvän tänä vuonna yli 4 prosenttiin. Tämän ei odoteta kuitenkaan vielä parantavan merkittävästi maan ulkoista tasetta, koska investointitoiminta säilyy vilkkaana ja maan mahdollisuudet viennin kasvattamiseen ovat kapasiteettirajoitteiden takia pienet. Viennin kasvupotentiaali jääkin riippuvaiseksi öljyn ja kaasun hintakehityksestä. Tosin samaan aikaan eräiden kestokulutustavaroiden kuten autojen kysynnän odotetaan tasaantuvan vahvan kasvun jälkeen. Öljyn ja kaasun osuus Algerian vientituloista on 97 prosenttia. Viennin rakenteessa ei tule lähitulevaisuudessa tapahtumaan suuria muutoksia.

Meneillään olevan investointiohjelman myötä öljyn ja kaasun viennin odotetaan kuitenkin kääntyvän uuteen kasvuun vuoteen 2016 mennessä, minkä myötä myös vientitulot alkavat uudestaan kasvaa. Siihen asti tulokehitys on paljolti riippuvainen energian hinnasta.

Nousevia talouksia vuonna 2013 vaivannut pääomapako ei ole koskettanut ulkomaiset velkansa pois maksanutta Algeriaa. Tämä johtuu maan finanssimarkkinoiden kehittymättömyydestä. Maahan on

Tapani Kivelä työskentelee kakkosvirkamiehenä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Alger’n suurlähetystössä.

115

Al geria

Algeria Puutavaran osuus viennistä Algeriaan on edelleen suuri. MyÜs koneiden ja laitteiden markkinat tarjoavat yrityksille uusia mahdollisuuksia.

Kuva: Markus Tapio

116

Al g e ri a

tehty suhteellisen pieniä ulkomaalaisia investointeja lähinnä tuontia korvaavaan, kotimarkkinoita palvelevaan tuotantoon. Pienen notkahduksen jälkeen Algerian ulkomaiset investoinnit ovat kääntyneet uudestaan nousuun. Qatar on tällä hetkellä Algerian suurin ulkomainen investoija.

Algerian finanssipolitiikka on ollut viime vuosina hyvin ekspansiivista, vaikka vuoden 2012 huimasta menojen kasvusta onkin tultu jo normaaleimpiin kasvulukuihin. Menojen kasvu on vuoden 2014 budjetissa edelleen tuloja nopeampaa. Menoihin on budjetoitu 11 prosentin kasvu. Kasvava vaje katetaan öljy- ja kaasutuloilla. Niiden osuus veroineen on yli 60 prosenttia budjetin loppusummasta. Öljysektorin ulkopuolisilla veroilla ja maksuilla katetaan noin 35 prosenttia valtion menoista. Uutta velkaa valtio ei ole juurikaan ottanut lukuun ottamatta kierrossa olevien kotimaisten velkapapereiden uusimista. Ulkomainen velka on käytännössä maksettu kokonaan pois. Kansainvälinen valuuttarahasto on suositellut Algerialle budjetin rakenteellisia muutoksia. Suosituksiin kuuluvat muun muassa menojen parempi hallinta ja avokätisten subventioiden karsiminen sekä vajeen kattaminen joukkovelkakirjainstrumentein kotimaisen rahoitussektorin kehityksen tukemiseksi ja öljystä kerättyjen varantojen tuoton parantamiseksi. Lisäksi valuuttarahasto suosittaa Algerialle valtiollisen sijoitustoimintaan keskittyvän pääomarahaston perustamista (Sovereign Wealth Fund) sen sijaan, että öljytuloja käytetään suoraan kulutusmenojen kattamiseen.

Kiinan nousu Ranskan ohi Algerian suurimmaksi tuontimaaksi oli viime vuonna ulkomaankaupan huomatuimpia muutoksia. EU-maiden osuus tuonnista on kuitenkin edelleen yli puolet. Algeria on EU:n toiseksi suurin vientimaa Afrikassa Etelä-Afrikan jälkeen.

Sen osuus EU:n Afrikan viennistä oli vuonna 2013 15 prosenttia. Pohjois-Amerikan öljyn tuonnin vähentymisen myötä Algerian riippuvuus EU:sta on kasvanut entisestään. EU:n osuus öljyn ja kaasun viennistä oli viime vuonna jo lähes 65 prosenttia, kun vielä vuosikymmenen alussa se oli reilut 50 prosenttia. Suurista EU:n kauppakumppaneista erityisesti tuonti Espanjasta ja Italiasta on ollut vahvassa kasvussa. Italian ja Espanjan Algerian vienti lähenee jo Ranskan lukuja.

Suurista tuontimaista nopeimmin kasvoi Yhdysvaltojen tuonti. Kasvu oli yli 35 prosenttia, mikä nosti Yhdysvallat Algerian viidenneksi suurimmaksi tuontimaaksi Turkin ohi, vaikka Turkin tuonti kasvoikin kaksinumeroista vauhtia. Maghreb-alueen kauppavaihdon osuus on alle kolme prosenttia Algerian ulkomaan kaupasta.

Algerian tuonti kasvoi lähes kaikissa tavararyhmissä. Algerian talous on poikkeuksellisen tuontiriippuvainen. Arvioiden mukaan yksityisestä kulutuksesta jopa 70 prosenttia kohdistuu tuontitavaroihin. Maa joutuu tuomaan huomattavan osan jopa elintarvikkeista. Erityisen alhainen Algerian omavaraisuus aste on maidon ja viljojen osalta. Eurooppalaiset tuotteet yhdistetään Algeriassa laatuun, mistä ollaan valmiita tarvittaessa myös maksamaan. Tosin kodinkonesektorilla korealaiset LG ja Samsung ovat onnistuneet kehittämään peruskodinkoneidensa kokoonpanon Algeriassa tasolle, jonka kanssa Euroopan tuonnin on vaikea kilpailla muun muassa valmiiden laitteiden hintaa nostavan tullimuurin takia. Toisaalta elintason noustessa laatutietoisuus kasvaa, mikä parantaa eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia kasvavan keskiluokan markkinoilla samoin kuin kohdennetulle asiakaskunnalle suunnattujen tavaroiden markkinoilla. Myös mainonnalla on aiempaa suurempi vaikutus kuluttajien valintoihin erityisesti nuorison keskuudessa. Sen sijaan alemman keskiluokan piirissä hinnalla on ratkaisevampi vaikutus kuluttajien valintoihin, mikä heikentää eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Investointitavarapuolellakin ollaan valmiita panostamaan laatuun, mikä parantaa eurooppalaisten yritysten asemia.

Algeria on tyypillinen kehittyvä resurssivientitalous.

Keskeisin ongelma on viennin yksipuolinen rakenne. Öljyn ja kaasun osuus vientituloista oli vuonna 2013 97 prosenttia. Öljy- ja kaasusektorin ulkopuolisen pääasiassa kotimarkkinoille suuntautuneen teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on noin 4,5 prosenttia. Tässä rakennussektorilla on tärkeä osuus mittavan infrastruktuurirakentamisen takia. Öljy- ja kaasusektorin osuus bruttokansantuotteesta on 35 prosenttia. Tärkeimpiä öljy- ja kaasusektorin ulkopuolisia vientiartikkeleita ovat ammoniakki, fosfaatit, malmit ja eräät maataloustuotteet kuten taatelit.

Algerian ulkomaankaupan rakenteessa ei ole odotettavissa lähivuosina muutoksia. Tämä johtuu siitä, että kaupan rakenne heijastaa Algerian kansantalouden rakennetta, jonka muuttaminen edellyttää syvällisten rakenneuudistusten toteuttamista. Tuonti tulee jatkumaan lähivuodet nykyisellä korkealla tasollaan ellei öljyn hinnassa tapahdu merkittävää negatiivista kehitystä.

Suomen ja Algerian väliset taloudelliset suhteet Suomen tavaravienti Algeriaan on ollut viime vuosina vahvassa kaksinumeroisessa kasvussa. Sama suunta-

117

Al geria

us jatkui vuonna 2013. Algerian vienti nousi uuteen ennätykseen ja oli arvoltaan 208,6 miljoonaa euroa.

Kasvua oli 22 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Algeria on vakiinnuttanut asemansa kolmanneksi suurimpana vientimaana Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueella Saudi-Arabian ja Egyptin jälkeen. Euroopan maihin verrattuna Algerian vienti oli viime vuonna samalla tasolla kuin Suomen Unkarin vienti. Aasiaan verrattuna Algerian vienti on ohittanut Thaimaan viennin ja lähestyy Singaporen ja Malesian vientilukuja. Algeriasta onkin tullut merkittävä suhteellisen lähellä oleva markkina-alue suomalaiselle teollisuudelle. Puutavara on edelleen suurin yksittäinen tavararyhmä. Sahojen Algerian viennin arvo nousee yli 100 miljoonaan euroon. Puutavaran osuus kokonaisviennistä oli vuonna 2013 50,2 prosenttia. Samalla vientimme rakenne on alkanut monipuolistumaan. Toiseksi suurin tavararyhmä olivat koneet ja laitteet vajaan 20 prosentin osuudella. Seuraavina tulevat öljyjalosteet 13:n, paperi ja kartonki vajaan 9:n, teräs vajaan 4:n ja kemikaalit vajaan 3:n prosentin osuuksin.

Kauppavaihtoa tasapainotti vuonna 2013 Algeriasta Suomeen ostettu suurehko raakaöljyerä, minkä seurauksena tuonnin arvo nousi 142 miljoonaan euroon.

Tämän myötä Algeriasta tuli Qatarin jälkeen Suomen toiseksi suurin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueen tuontimaa.

Merkittävin suomalaisinvestointi Algeriaan on toistaiseksi Sampo Rosenlewin leikkuupuimuritehdas. Myös muut suomalaisyritykset tutkivat parhaillaan investointimahdollisuuksia Algeriassa.

Ministeritason vierailuvaihto jatkui helmikuussa 2014.

Ulkoministeri Tuomioja teki tuolloin Algeriaan historian ensimmäisen ulkoministerivierailun. Tuomiojan ohjelmaan kuului tapaamisia myös sektoriministereiden ja Algerian pääministerin kanssa. Maidemme välillä valmistellaan myös institutionaalista yhteistyötä muun muassa vesi- ja maataloussektoreilla.

Algerian investoinnit mahdollisuus myös suomalaisyrityksille Algeria investoi mittavia summia tieinfrastruktuurin ja satamainfrastruktuurin kehittämiseen sekä asuntoihin, ICT:hen, kaupunki-infrastruktuuriin ja jätehuoltoon. Tänä vuonna päättyvälle viisivuotiskaudelle pelkästään infrastruktuurihankkeisiin oli allokoitu yhteensä 150 miljardia dollaria. Öljy- ja kaasusektorilla on menossa mittava investointiohjelma. Samaan aikaan investoidaan sähköntuotannon lisäämiseen ja tuotantorakenteen monipuolistamiseen mukaan lukien uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen. General Electric voitti vuonna 2013 2,7 miljardin dollarin kaasuturbiinivoimalahankkeen. Algerian valtiollisella voimayhtiöllä Sonelgazin tavoitteena on

Suomen ja Algerian välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

300

0,5

250

0,4

200

0,3

150 0,2

100

0,1

50 0

2009

2010

2011

2012

Lähde: Tullihallitus

118

Suomen ja Brasilian välinen kauppa 2009–2013

2013

0,0

Al g e ri a

investoida kaasu- ja voimasektorille 20 miljardia dollaria vuoteen 2017 mennessä. Öljy-yhtiö Sonatrach investoi puolestaan Algerian öljyn jalostuskapasiteetin lisäämiseen ja jalosteiden laadun parantamiseen.

Vielä viime vuonna Algeria toi dieselöljyä ja bensiiniä 3,5 miljardin dollarin arvosta. Samanaikaisesti ollaan panostamassa öljyn etsintään ja vanhojen öljy- ja kaasukenttien kehittämiseen. Uusia löytöjä on tehty niin perinteisillä kentillä kuin liuskeraaka-aineen puolella. Algerian liuskekaasuvarojen arvioidaan olevan suuremmat kuin Yhdysvalloissa. Algerian hallitus teki toukokuun lopussa 2014 päätöksen liuskekaasuvarojen selvitystyön ja varojen hyödynnettäväksi kehittämisen käynnistämisestä. Sektorin investointiohjelman painopiste on lähivuosina kuitenkin perinteisten kenttien hyödyntämisessä.

Myös terveyssektorin investoinnit ovat mittavia. Algerian terveysministeriö ilmoitti äskettäin jakavansa viisi merkittävää sairaalahanketta kiinalaisen, brittiläisen, itävaltalaisen, eteläkorealaisen ja ranskalaisen yrityksen välillä kohdennetun tarjouskilpailun kautta.

Hankkeeseen kuuluu sairaaloiden laitetoimitukset ja hallinto. Tulossa on myös uusia vastaavia tarjouskilpailuja. Algeriassa on säädetty vastikään uusi kaivoslaki, jonka turvin pyritään käynnistämään kaivosinvestointiohjelma maan rikkaiden mineraalivarojen hyödyntämiseksi. Osana investointiohjelmia kehitetään myös tietoliikenneverkkoja ja hallinnon tietojärjestelmiä uusitaan. Lisäksi Algeria on Afrikan alueen suurin puolustustarvikkeiden ostaja. Maanpuolustusbudjetin arvo on yli 10 miljardia dollaria vuodessa.

Suomalaisyrityksillä olisi mahdollisuuksia saada nykyistä parempi jalansija lähes kaikilla edellä mainituilla sektoreilla. Tämä edellyttää kuitenkin hyvien kumppaneiden löytämistä ja läsnäoloa sekä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä toimintaa. Algeriassa on lisäksi otettava huomioon, että ranskan kieli on edelleen hallitsevassa asemassa liike-elämän kielenä. Onnistumisen

edellytyksiä parantaa yrityksen mahdollisuudet lähteä mukaan Algerian kehittämiseen tarjoamalla kokonaisvaltaisia palvelupaketteja, joihin kuuluu paikallisen tuotannon tai kokoonpanon kehittäminen, hankehallinto ja koulutus. Teknologian ja osaamisen siirrolla on tärkeä asema lähes kaikissa vähänkään merkittävimmissä hankkeissa. Osaamisen siirtäminen lisää yleensä markkinoille pääsymahdollisuuksia ja antaa veroetuja, mutta toisaalta sitoo myös yritysten resursseja. Potentiaalisiin sektoreihin kuuluvat energia, vesi, terveys, tietoliikenne, logistiikka, meriteollisuus, kaivostoiminta ja maatalous. Suomella on parhaillaan menossa neuvottelut vesi- ja maa- ja metsätaloussektoreilla instituutioiden välisen yhteistyön kehittämisestä, millä osaltaan pyritään edistämään suomalaisten yritysten mahdollisuuksia päästä Algerian markkinoille. Algerian asuntoministerin ilmoitettua uusien rakennusmateriaalien tuotannon kehittämisen ja uusien menetelmien käyttöönoton tukitoimista myös Algerian rakennussektorin odotetaan avaavan aiempaa paremmat mahdollisuudet suomalaisyrityksille talonrakennuksessa.

Algerian kehittyvä tietoverkko- ja infrastruktuuri lisäävät pienempienkin alan yrittäjien mahdollisuuksia. Vuoden 2014 alussa Algeriassa otettiin käyttöön 3G-verkko ja parhaillaan ollaan rakentamassa 4 Gverkkoa, missä hankkeessa mukana ovat muun muassa NSN ja Ericsson. Teknologia -yhteistyössä on mahdollista yhdistää yliopisto- ja institutionaalista yhteistyötä kaupalliseen toimintaan muun muassa start-upien kautta. Institutionaalista yhteistyötä on myös muiden tieteiden alueella kuten sosiologiassa, mistä on esimerkkinä Tampereen yliopiston yhteistyö Algerialaisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa. Sosiologisella tutkimuksella tulee olemana tärkeä rooli Algerian taloudellisessa ja poliittisessa uudistumisprosessissa. Tiedeyhteisön piirissä on vahva halu kehittää alan tutkimusta Algeriassa siihen liittyvää kansainvälinen yhteistyö mukaan lukien.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Algerian sisäpoliittinen tilanne Itsenäisen Algerian poliittista historiaa on leimannut jatkuvuus. Vaikka Algeria on käynyt läpi ajoittaisia syvällisiä kriisejä, maan johtavana puolueena on koko itsenäisyyden ajan säilynyt itsenäisyystaistelijoiden perustama FLN (Front de libération nationale). Se on pitänyt valtaa käsissään koko itsenäisyyden ajan.

Monipuoluejärjestelmään siirtymisen jälkeen tämä on

tapahtunut yhteistyössä sitä tukevien pienpuolueiden kanssa. Poliittisen jatkuvuuden takuumiehenä on toiminut vahva puolustuslaitos ja turvallisuusjärjestelmä. Nämä perustekijät eivät ole muuttuneet.

Algeria koki syvimmän kriisin1990-luvulla. 1980-luvun lopulla tapahtunut öljyn hinnan romahdus yhdessä poliittisen ja taloudellisen liberalisoinnin kanssa vei Algerian syvälliseen talouskriisiin ja sisällissotaan.

119

Al geria

Sisällissodan jälkeen maan hallitus onnistui vakauden ja kansallisen eheyden palauttamisessa armahtamalla hallitusta vastaan taistelleet islamistit. Vakauttamista helpotti Algerian öljytulojen kolminkertaistuminen vuoden 2004 jälkeen. Vakaa taloudellinen ja turvallisuustilanne myötävaikuttivat siihen, että arabikevään mukanaan tuomat muutokset eivät ole toistaiseksi koskettaneet juurikaan Algeriaa.

Viime vuonna sattunut kaasukentille suuntautunut terrori-isku toteutettiin Algerian rajojen ulkopuolta käsin. Asutuskeskusten läheisyydessä terrori-iskuja ei ole viime vuosina tapahtunut, vaan kahakat ovat liittyneet lähinnä armeijan ja pienempien aseistettujen ryhmien yhteenottoihin Algerian vuoristoseuduilla ja rajojen läheisyydessä. Sisällissodan jälkeen ääriliikkeiden saama tuki Algerian väestön keskuudessa on romahtanut. Suurissa maan Pohjoisrannikon asutuskeskuksissa ei ole voimassa erityisiä terrorismiin liittyviä liikkumisrajoituksia.

Yhteiskunnallisen vakauden säilymiseen on myötävaikuttanut hallituksen avokätinen subventiopolitiikka.

Sen myötä hallitus on pystynyt säilyttämään asemansa köyhän väestönosan toimeentulon turvaajana.

Tämä näkyy muun muassa siinä, että poliittista islamia edustavien pienpuolueiden vaaleissa saama tuki on ollut laskussa. Vakautta kuvastaa myös se, että erityisiä liikkumisrajoituksia ei ole voimassa muualla kuin rajojen läheisyydessä ja öljy- ja kaasukentillä, missä armeijan miesvahvuutta on viime vuoden tammikuun terrori-iskun jälkeen lisätty.

Huhtikuun 17.päivänä 2014 järjestetyissä presidentin vaaleissa jo 15 vuotta vallassa ollut presidentti Bouteflika valittiin neljännelle presidenttikaudelle selvällä äänten enemmistöllä jatkuvuuden ja vakauden nimissä.

Vaalien kautta Algeria hankki itselleen lisäaikaa edessä olevan johdon sukupolven vaihdoksen järjestämiselle.

Presidentti Bouteflika on toteuttanut rajoitettuja uudistuksia, mutta uudistusten odotetaan saavan lisävauhtia vasta johdon sukupolven vaihdoksen jälkeen.

Presidentin vaalikampanjan yhteydessä kävi ilmi, että monet kansalaiset odottavat uudistuksia niin politiikan kuin taloudenkin alalla. Näihin kuuluvat niin hallinnon uudistus, talouden liberalisointi kuin perustuslakiuudistus. Osaa näistä uudistuksista pyritään viemään eteenpäin jo Bouteflikan kaudella, mutta eteneminen tullee olemaan edelleen konsensukseen pyrkivää ja varsin varovaista. Poliittiseen valtataisteluun liittyvän yhteiskunnallisen liikehdinnän mahdollisuutta ei voida sulkea pois ennen pitkää edessä olevan johdon sukupolven vaihdoksen lähestyessä.

120

Mielenosoituksia järjestettiin presidentin vaalien alla etenkin Algerian itäosissa. Varsinkin vuoristoisella Kabylian alueella oli tässä yhteydessä poliittista liikehdintää, joka liittyi osaltaan paikallisen berberitaustaisen väestön oikeuksien ajamiseen. Tällä liikehdinnällä on omat sosioekonomiset ja kulttuuriset taustansa, jonka juuret ulottuvat Algerian itsenäistymishistoriaan saakka. Liikehdintä on kuitenkin jäänyt paikalliseksi, sillä hallitus on pystynyt hillitsemään sosiaalisia jännitteitä avokätisellä sosiaali- ja subventiopolitiikallaan, mistä presidentin vaalien rauhallinen sujuminen on osoituksena.

Afrikan kehityspankin selvityksen mukaan sosiaalinen eriarvoisuus on vähentynyt Algeriassa viime vuosikymmen aikana nopeinta vauhtia Pohjois-Afrikan alueella, vaikka Algeria ei vielä ylläkään naapurimaidensa tasolle pankin käyttämällä talouskehityksen inklusiivisuusindeksillä mitattuna. Tästä antaa viitteitä myös se, että maan työttömyysaste on laskenut alle 10 prosenttiin. Algeriassa työssä käyvän väestön osuus on lisäksi Pohjois-Afrikan korkein. Yksi keskeisimpiä sosiaalisia ongelmia on nuorisotyöttömyys ja alityöllisyys.

Nuorisotyöttömyys on selvästi yli 20 prosentin tasolla.

Odotettavissa olevan demograafiseen kehityksen valossa nämä ongelmat eivät ole helpottumassa, sillä tänä vuonna maahan odotettaan syntyvän miljoona uutta kansalaista. Myös koulutusjärjestelmän puutteet ovat ongelmana erityisesti ammattikasvatuksen alalla. Tämän seurauksena työnantajilla on tärkeä rooli ammattikoulutuksen aukkojen paikkaajina.

Algeria on vakaudestaan huolimatta haasteellinen liiketoimintaympäristö. Maailman pankin liiketoimintaympäristöindeksissä Algeria on sijalla 153 (183 maan joukossa). Transparency International’in korruptiotilastossa Algerian sijoitus on liiketoimintaympäristösijoitusta parempi. Siinä Algeria sijoittuu sijaluvulle 94 (176 maan joukossa). Tässä tilastossa Algeria on samalla sijalla Intian kanssa. Sen sijoitus on viime vuosina parantunut tässä tilastossa. Algeria sijoittuu näin muun muassa. Thaimaan (102), Egyptin (114) ja Vietnamin (116) edelle. Viime vuonna Algeriassa ei tullut esille uusia merkittäviä korruptioskandaaleja.

Algerian hallitus perusti vuonna 2010 korruption ennalta ehkäisyyn ja vastustamiseen keskittyvän kansallisen komitean. Komitean perustamista edelsivät vuosien 2009 ja 2010 suuret lahjusskandaalit. Pyrkimykset korruption vähentämiseen olivat näkyvästi esillä kansallisessa keskustelussa presidentin vaalien alla.

Al g e ri a

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat Algeria käy parhaillaan WTO-jäsenyysneuvotteluja.

Vuosikymmeniä jatkuneet neuvottelut on linkitetty maan talouden rakenneuudistuksiin. Neuvotteluissa edistyminen parantaisi edellytyksiä maan talouden rakenneuudistusten toimeenpanolle. Neuvottelujen onnistunut loppuun vieminen olisi tärkeä kansainvälinen referenssi.

WTO:n jäsenyydellä on myös omat sisäpoliittiset ulottuvuutensa, koska perinteinen oppositiossa oleva Algerian vasemmisto ja ammattiyhdistysliike suhtautuu epäilevästi talouden liberalisointipyrkimyksiin. Myös suunnitelmatalousperinteestä ponnistava hallitus on ollut reformien täytäntöönpanon osalta varsin konservatiivinen, vaikka hallituksessa on mukana myös uudistuksia ajavia voimia. Algerian näkökulmasta WTO -neuvotteluissa on kysymys usein tulevista defensiivisistä intresseistä, koska maan tuotannollinen pohja on kapea. Talouden monipuolistaminen merkitsee monilla sektoreilla oman tuotannon suojaamistarvetta. Tästä viestii myös työnantajien ja työntekijöiden kolmikantayhteistyön puitteissa perustetun kotimaisen tuotannon kehittämistä pohtineen ryhmän työ. Ryhmän helmikuussa 2014 julkaistussa raportissa on pitkä lista erilaisia kaupan ulkopuolisia ja hallinnollisia esteitä, joiden kautta voitaisiin suojata tuontia korvaavaa teollisuutta. Toistaiseksi Algerian tuontia harjoittavilla yrityksillä on kuitenkin ollut suuri vaikutusvalta säännöstön kehittämiseen, mikä on helpottanut tuojien asemaa.

Merkittävin ulkomaan kauppaa koskeva muutos on Tunisian kanssa tehty vapaakauppasopimus. Sopimus tuli voimaan vuonna 2013. Se on seurausta Tunisian ja Algerian välisen poliittisen vuorovaikutuksen lisääntymisestä. Alueellisen kaupallisen yhteistyön keskeisimpiä haasteita Maghrebin alueella on ollut se, että Algeria tuottaa pääasiassa vain öljyä ja kaasua, jonka tuontia ei yleensä rajoiteta tai rasiteta tullein. Sen sijaan Tunisiassa on vientiin suuntautuvaa offshore -teollisuutta. Niinpä Algerian mahdollisuudet hyötyä vapaasta kaupasta ovat toistaiseksi olleet naapurimaita rajoitetummat. Virallisen kaupan lisäksi Algerian ja Tunisian sekä Marokon välillä käydään varsin vilkasta epävirallista rajakauppaa. Rajakaupan houkuttelevuutta lisää se, että monet subventoidut tuotteet kuten polttoaineet ovat Algeriassa selvästi

naapurimaita halvempia. Vapaakauppasopimuksen odotetaan helpottavan Tunisian ja Algerian välistä virallista kauppavaihtoa. Marokon suunnalla poliittista lähentymistä ei ole tapahtunut eikä maiden välistä kauppaa koskevia säännöksiä ole muutettu. Alueen maiden välisen kauppavaihdon ongelmia kuvastaa se, että Renault’lla on kokoonpanotehdas Tanger’ssa.

Tästä huolimatta sille valmistuu toinen kokoonpanotehdas rajan taakse Algeriaan, vaikka Tanger’n tehdas on samaan aikaan kasvattamassa tuotantoaan. Algerian tehtaan tuotannon on määrä alkaa joulukuussa 2014. Sen tuotanto suuntautuu Algerian markkinoille.

Algerian tehtaan tavoitteena on tuonnin korvaaminen kotimaisella tuotannolla.

Algeria neuvottelee EU:n kanssa EU:n naapuruuspolitiikkaan liittyvästä toimintaohjelmasta, jonka avulla vauhditetaan vuonna 2005 voimaan tulleen assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa. Toimintaohjelmasta käytyjä neuvotteluja on hidastanut se, että Algeria ei ole ollut vauraana öljymaana automaattisesti valmis hyväksymään kaikkia EU:n asettamia ehtoja. EU:n ja Algerian välillä on määrä päästä vapaakauppaan siirtymäkauden jälkeen vuoteen 2020 mennessä. Kesällä 2013 Algerian tulli otti käyttöön tulkinnan, jonka mukaan Kroatiasta tuleville tuotteille ei myönnetä EU-assosiaatiosopimuksen mukaisia tullietuja ennen kuin Kroatian EU-jäsenyys on vahvistettu assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjalla. Neuvottelut asiasta käynnistettiin maaliskuussa 2014.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys Ulkomaisia investointeja koskevaa vaatimusta algerialaisesta enemmistöomistuksesta (vähintään 51 prosenttia) laajennettiin vuoden 2014 budjetissa entisestään. Enemmistöomistussääntö ulotettiin koskemaan myös tuontiagentuureja. Aiemmin tuontiyritysten osalta riitti 30 prosentin algerialaisomistus. Lisäksi autojen tuojille asetettiin investointivelvoite riittävän jakeluportaan ja huollon järjestämistä silmällä pitäen 3 vuoden siirtymäajan kuluessa. Tähän asti autojen tuonti on ollut varsin vapaata. Virallisten maahantuojien rinnalla on ollut pienempiä tuontiliikkeitä, jotka eivät ole pystyneet tarjoamaan myymilleen autoille normaalia takuuta tai huoltopalveluita. Tämän seurauksena ne ovat pystyneet myymään autoja virallisia maahantuojia halvemmalla. Säännöksen arvellaan vaikuttavan ensisijaisesti kiinalaisten ja muiden

121

Al geria

aasialaisten autojen tuontiin. Muutoksen todellisia vaikutuksia on kuitenkin ennenaikaista arvioida.

Toinen huomattava tuontikauppaa koskeva muutos on, että Algerian markkinoille myyntiin tuotujen tuotteiden tuojien ei ole enää pakko avata kauppahinnan maksamiseksi remburssia. Tämä helpottaa algerialaisten tuojien asemaa, koska remburssivelvoite on aiheutunut tuojille huomattavat lisäkustannukset varsinkin, jos remburssi on rahoitettu pankin antamalla luotolla. Tämän seurauksena luottoriski ja sen vakuuttaminen siirtyvät viejän vastuulle. Sääntömuutoksen käytännön vaikutuksia on vielä ennen aikaista arvioida. Todennäköisesti vaikutukset eivät ole kovin

merkittäviä vakiintuneissa kauppasuhteissa. Puolivalmisteiden ja tuotantohyödykkeiden vientiä remburssivapautus ei koske. Remburssivelvoite on edelleen voimassa suoraan loppukäyttäjälle myytävien tavaroiden ja tuotteiden osalta.

Pitemmällä tähtäimelle viejien kannalta suurimmat kauppaan liittyvät taloudelliset riskit liittyvät öljyn hintakehitykseen. Öljyn hinnan selkeä lasku vähentäisi Algerian tuontipotentiaalia. Lisäksi kotimaisen tuotannon kehittäminen saattaa johtaa tulevaisuudessa pyrkimyksiin sen kanssa kilpailevan tuonnin rajoittamiseen tai investointivelvoitteiden asettamiseen tuojille.

Yleisarvio Algerian talous on kasvanut vakaasti jo 15 vuoden ajan. Tänä vuonna Algerian talouden odotetaan kasvavan yli 4 prosentin vauhtia. Viime vuosikymmenen jälkeen kolminkertaistuneet öljy- ja kaasutulot ovat tehneet Algeriasta vakaan ja maksuvalmiin toimintaympäristön, jota kansainvälinen finanssikriisi ja naapurimaiden epävakaus ei ole järkyttänyt. Algerialla on parhaillaan menossa mittava investointiohjelma lähes kaikilla talouden sektoreilla. Lähivuosina on odotettavissa, että Algeria tulee avaamaan nykyistä enemmän talouttaan.

Suomen vienti Algeriaan on kaksinkertaistunut finanssi- ja talouskriisin aikana vuoden 2009 jälkeen.

Tällä kasvulla on kaikki jatkumisen edellytykset, sillä suomalaisyrityksillä on tarjottavana teollista palveluosaamista, logistiikkaa, teollisuuden koneita ja laitteita sekä energia-, ympäristö-, puunjalostus-, kaivos-, rakentamis- ja terveysosaamista, jotka ovat kysyttyjä Algeriassa. Tukenaan Suomella on hyvä maine niin Algerian kansan kuin hallituksen edustajien keskuudessa.

122

Liiketoimintaympäristö on Algerian markkinoiden suurimpia haasteita. Yrityksen perustaminen on monimutkaista ja hidasta. Hallinto on hierarkkinen ja byrokraattinen ja sen päätökset ovat vaikeasti ennakoitavissa. Algerian markkinoille tulo edellyttää hyvää paikallisten säädösten tuntemusta, missä luotettavan algerialaisen kumppanin käyttö on usein välttämätöntä. Lisäksi Algeriassa arvostetaan henkilökohtaista kontaktia ja odotetaan yrityksen korkeimman johdon mukanaoloa. Byrokraattisista haasteista huolimatta on huomattavaa, että Algeria on tällä hetkellä nopeimmin kasvava markkina-alue Välimerellä.

Algerian talouden suurimmat lyhyen ja keskipitkän aikavälin riskit liittyvät öljyn hintakehitykseen. Pitkän tähtäimen suurimmat haasteet liittyvät poliittiseen reformiin ja talouden välttämättömien rakenneuudistusten toteuttamiseen. Ennen pitkää edessä oleva sukupolven vaihdos maan johdossa saattaa myös lisätä yhteiskunnallista liikehdintää.

Ni g e ri a

NIGERIA Pääkaupunki .................................................................................................................Abuja Väkiluku...................................................................................................177,2 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 502 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................2 800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................6,2 % Inflaatio ..........................................................................................................................8,7 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ........ 30,9 % | 43 % | 26 % Työttömyysaste ...........................................................................................23,9 % (2011) Kaupungistumisaste ..................................................................................49,6 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,471 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Nigeria julkisti vuoden 2014 huhtikuussa uusiin kansantalouden laskentaperusteisiin pohjautuvat tunnusluvut. Edellisen kerran bruttokansantuotteen tarkastus toteutettiin vuonna 1990. Nigeria on noussut Etelä-Afrikan ohi Afrikan suurimmaksi kansantaloudeksi ja maailman 24. suurimmaksi kansantaloudeksi.

Sen bruttokansantuotteen arvo on nyt 503 miljardia dollaria ja bruttokansantuote per capita nousi 1600 dollarista 3000 dollariin. Nousuun vaikutti erityisesti viime vuosikymmenten ICT-sektorin, palvelu- ja rahoitussektorin sekä Nollywood –filmiteollisuuden mukaan ottaminen laskentaan. Bruttokansantuotteen suuruudesta huolimatta noin 70 prosenttia nigerialaisista elää edelleen köyhyysrajan alapuolella. Tulot ovat jakaantuneet äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti siten, että erittäin pieni eliitti hyötyy öljytuloista ja maan hauras keskiluokka on edelleen suhteellisen pieni. Nigerian YK:n inhimillisen kehityksen indeksi on laskenut hieman viime vuodesta sijalle 153 lähes kaikista maailman maista (n.190) ja eliniänodote on vain 53 vuotta. Valuuttavaranto on jatkuvassa laskussa. Krooninen sähköpula haittaa teollisen tuotannon kehittymistä. Maan sisäiset turvallisuusongelmat – Koillis-Nigerian terrori-iskut, Keski-Nigerian etnis-uskonnolliset konfliktit ja luonnonvaroihin liittyvät kiistat sekä Etelä-Nigerian öljyputkien sabotointi, kidnappaukset ja merirosvous - voivat pahentua vuoden 2015 presidentinvaalien lähestyessä.

Myös korruptio on edelleen yleinen ongelma. On kuitenkin huomattava, että Nigeria on rikas maa, jonka markkinapotentiaali on varsin suuri ja, jonne markkinoillepääsy edellyttää yrityksiltä pitkäjänteistä panostusta ja riskien hallintaa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Nigerian vuoden 2013 bruttokansantuotteen kasvu oli 6,87 prosenttia. Talouden kasvun vetureina toimivat muut kuin öljy- ja kaasusektori. Maatalouden osuus laski laskentaperusteiden muutosten takia 35:stä 22 prosenttiin. Öljysektorin osuus laski peräti 14 prosenttiin 33 prosentista. Palvelusektorin osuus bruttokansantuotteesta on nyt 53 prosenttia entisen 29 prosentin sijaan. Palvelusektorin sisällä informaatio- ja telekommunikaatio-sektori nousi yhdestä yhdeksään prosenttiin ja viihdesektori 1,2 prosenttiin.

Inflaatio laski vuoden 2013 kuluessa muutaman pro-

sentin päätyen 8,5 prosenttiin. Inflaatio on laskenut jo kahden vuoden ajan, mistä kiitokset kuuluvat maan keskuspankin Central Bank of Nigeria (CBN) harjoittamalle tiukalle rahapolitiikalle.

Nigerian valuutta naira menetti arvoaan vuonna 2013 kahdeksan prosenttia ja sama tahti on jatkunut vuoden 2014 alkupuolella huolimatta siitä, että keskuspankki on tukenut nairaa huomattavilla summilla. Valuuttavaranto on laskenut nyt alle 40 miljardiin dollariin. Osana valuuttareservejä öljyrahasto pieneni

Riitta Korpivaara työskentelee suurlähettiläänä ja ministerineuvos Markku Laamanen Team Finland -koordinaattorina Suomen Abujan suurlähetystössä.

123

N i geria

vuoden 2013 kuluessa 11 miljardista 2,5 miljardiin dollariin.

Uusilla laskentaperusteilla on kaunistava vaikutus Nigerian budjettivajeeseen, joka jäi vuoden 2013 osalta yhteen prosenttiin. Maan kokonaisvelka on 11 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maan velkaantumistaso on alhainen ja oli vuoden 2013 lopussa 53,4 miljardia dollaria, josta 20 miljardia dollaria oli ulkomaista lainaa.

Nigerian vientitulot olivat viime vuonna 87 miljardia dollaria, josta 88 prosenttia tuli öljystä. Tärkein viennin kohdemaa oli Yhdysvallat. Tuonnin arvo oli 60 miljardia dollaria sisältäen öljynjalosteet, koneet ja laitteet, kulutustavarat sekä elintarvikkeet. Niin vienti kuin tuonti ovat laskeneet viime vuosina.

Maan ulkomaiset investoinnit laskivat viime vuonna 22 prosenttia päätyen 5,5 miljardiin dollariin. Ulkomaiset investoinnit kohdistuvat pääosin öljy- ja kaasutuotantoon ja lisääntyvässä määrin off-shoretuotantoon. Isoimmat ulkomaiset öljy-yhtiöt ovat myymässä on-shore-kapasiteettiaan lähinnä putkistoihin kohdistuneiden varkauksien ja vandalismin vuoksi. Myös IT- ja energiasektoreilla on ulkomaisia investointeja.

Nigerialaiset yritykset - erityisesti Afrikan rikkaimman yrittäjän, nigerialaisen Dangoten yritykset -investoivat muun muassa rakennusteollisuuteen (sementti), elintarviketeollisuuteen (myllyt, sokeri, maniokki) sekä IT/telekommunikaatioon, jossa TV-lähetysten digitalisointi on seuraava suuri haaste. Kemian teollisuus näyttää kasvavan lähivuosina (lannoitetehtaat, uusi öljynjalostamo). Matkapuhelinverkon kattavuus on yli 70 prosenttia ja aktivoitujen sim-korttien määrä ylittää 115 miljoonaa. Sähköistä maksamista ollaan ottamassa käyttöön. Pankit ovat panostaneet siihen, että sähköinen rahaliikenne olisi väestön käytettävissä laajassa mitassa, myös maaseudulla.

Energiasektorin osalta marraskuussa 2013 tapahtunut sähkön tuotannon ja jakelun yksityistäminen oli merkittävä tapahtuma. 1,85 miljardin euron kauppasummalla myytiin yksityisille yrityksille energian tuotanto (GenCos) ja jakelu (DisCos). Kyseessä oli nimellisteholtaan 5.500 MW huonokuntoisia vesi- ja pääosin kaasua polttoaineena käyttäviä lämpövoimaloita.

Maan todellinen sähköntuotantokapasiteetti on noin 4000 MW:n luokkaa. Nykyisten kuluttajien sähköntarpeen arvioidaan olevan 10.000 MW-luokkaa. Suuri osa Nigeriasta on jatkuvasti ilman sähköä. President-

124

ti Jonathan on julistanut vuoteen 2020 mennessä tuotantotason nousevan 40.000 MW:iin. Tämä vaatii vähintään 35 miljardin dollarin rahoituspanokset voimalaitoksiin, minkä lisäksi on panostettava kaasuputkiin sekä sähkön siirtoon ja jakeluun.

Sektorin yksityistämisen uskottiin mahdollistavan investoinnit rasittamatta valtion tai osavaltioiden budjetteja. Tariffeista vastaa Nigerian Electricity Regulatory Agency (NERC), joka päättää myös sähkönsiirtoverkoston käytöstä. On epätodennäköistä, että NERCin määräämillä tariffeilla toimivat tuotanto- ja jakeluyhtiöt pystyisivät keräämään tuotoillaan riittävästi varoja tarvittaviin uudistuksiin ja uuden kapasiteetin rakentamiseen. Investoinnit sektorilla näyttävätkin jäävän ainakin osittain ja esimerkiksi siirtolinjojen osalta kokonaan julkisen sektorin maksettavaksi mahdollisesti yhteistyössä rahoituslaitosten ja ulkomaisten laitetoimittajien kanssa.

Tällä hetkellä arviolta puolet väestöstä on kansallisen sähkönsiirtoverkoston asiakkaita. Kolmannes väestöstä asuu seuduilla, joita kansallinen sähköverkko ei voi tavoittaa kohtuullisin kustannuksin lähivuosikymmeninä. Verkon ulkopuolista sähköntuotantoa aurinkopaneelit, pienvesivoimalat, biopolttoaineet ja tuulivoimalat – kokeillaan hallituksen käynnistämillä hankkeilla. EU tukee uusiutuvan energian hyödyntämistä syrjäseuduilla.

Vaikka Nigeria on maailman 10. suurin raakaöljyntuottaja (noin 2,3 miljoonaa barrelia päivässä), sillä on vain kolme alikapasiteetilla toimivaa öljynjalostamoa.

Hallitus on määrännyt polttoaineille myyntihinnan ja maksaa jalostetun polttoaineen maahantuojille ja jakelijoille hintatukea. Viime vuonna hintatukea maksettiin 4,5 miljardia euroa. Hintatuen maksatus on pahasti korruptoitunut ja vain pieni osa tuesta hyödyttää kuluttajia.

Nigeria tuo merkittävän osa elintarvikkeista. Nigerian runsaasta viljelykelpoisesta maa-alasta on tuotantokäytössä vajaa puolet. Nykyisen maatalousministeri Adesinan tavoite on muuttaa perinteisin tavoin hoidettu pienimuotoinen elintarvikkeiden kotitarvetuotanto tuonnin korvaavaksi liiketoiminnaksi. Ministeri Adesina on jo ilmeisesti onnistunut karsimaan maataloustukien maksatukseen pesiytynyttä korruptiota.

Maataloustuotannon kehityksen haasteita ovat muun muassa maanomistusolojen pelisääntöjen selkiinnyttäminen, elintarvikkeiden tuotantotapojen sekä tuotteiden jalostuksen ja jakelun kehittäminen ja alan koulutuksen vahvistaminen.

2009

2010

2011

2012

2013

Lähde: Tullihallitus

Ni g e ri a

Suomen ja Nigerian välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

0,10

70 60

0,08

50 40

0,06

30

0,04

20

0,02

10 0

2009

2010

2011

2012

2013

0,00

Lähde: Tullihallitus

Suomalaisyrityksistä muun muassa Nokia, Nokia So- edustuksia on tullut kuten Kemppi. Pk-yritysten kiinlutions and Networks, Wärtsilä, Kone ja Vaisala ovat nostus Nigeriaa kohtaan on lisääntynyt.

Suomen ja Sambian edelleen edustettuina Nigeriassa ja uusiakin yritys- välinen kauppa

2009–2013

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

Useiden arvioiden ja aiemman kokemuksen mukaan joka kerta voittanut presidentinvaalit. Vuoden 2013 väkivalta ja levottomuudet lisääntyvät vuoden 2015 alussa perustettu APC (All Progressive Congress) saatpresidentinvaalien vaalikamppailun aikana ja saatta- taa seuraavissa vaaleissa olla PDP:lle varteenotetta0,10 vat50jatkua vaalien jälkeen. Tämän vuoden aikana ar- va vastaehdokas. PDP ja APC eivät ole leimallisesti 45 yli 2500 ihmistä on menettänyt henkensä Boko aatteellisia kansalaisliikkeitä, mutta kahden vahvan violta 40 -terroristilahkon iskuissa Koillis- Nigeriassa puolueen mukanaolo vaaleissa lisännee puolueiden 0,08 Haram 35 sekä lukuisissa paimentolaisten ja maanviljelijöiden kiinnostusta äänestäjiä kohtaan.

0,06 30 konflikteissa Nigerian keskiosissa. Myös Etevälisissä 25 lä-Nigeriassa turvallisuusongelmat jatkuvat; öljy- ja Presidentti Jonathan ei ole vielä virallisesti ilmoitta0,04 20 kaasuputkia sabotoidaan ja öljyvarkaudet jatkuvat. nut aikeistaan jatkaa toiselle kaudelle, mutta yleisesti 15 Merialueilla organisoitu merirosvous jatkuu, samoin hänen oletetaan olevan PDP-puolueen ykkösehdokas.

0,02 10 kuin lukuisat kidnappaukset.

PDP-puolueessa on kuitenkin suuri hajaannus me5 neillään, eikä presidentti Jonathanin kannatus puolu0,00 0 2009 2010 (Independent2011eessa ole ehdoton.

2012Myöskään suurin 2013 Nigerian kansallinen vaalikomissio oppositiopuolue National Electroral Commission INEC) on vahvista- APC ei ole vielä julkistanut presidenttiehdokastaan.

Lähde: Tullihallitus nut Nigerian tulevien presidentinvaalien päivämääräksi 14.2.2015 ja osavaltiovaalien päivämääräksi Vuoden 2015 presidentin vaalit, lisääntyvät väkival28.2.2015. INEC on vastuussa vaalien esivalmistelusta taisuudet ja korruptio ovat nostamassa Nigerian sija järjestämisestä. Virallisen vaalikampanjoinnin aloi- säpoliittista jännitystä tuoden mukanaan talouteen tusajankohdaksi on sovittu marraskuu 2014. liittyviä epävarmuustekijöitä. Oikeuslaitosta sekä poSuomen ja Saudi-Arabianliisiorganisaatioita välinen kauppa pidetään korruptoituneina, eikä 2009–2013 Liittovaltiotasolla Nigeriassa on perinteisesti ollut niihin luoteta. Sekä nigerialaiset kansalaisjärjestöt vain yksi varteenotettava puolue – PDP (Peoples De- että kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt kuten Amneseuroa Osuus kokonaisviennistä % mocratic Party), jonka ehdokas onTuonti tähänmilj.mennessä Vienti milj. euroa

400

0,7

125

N i geria

ty International ovat arvostelleet poliisia ja armeijaa toimivallan ylityksistä ja ihmisoikeusrikkomuksista.

Köyhyyden, työttömyyden ja koulutusjärjestelmän rappion takia maassa on paljon näköalattomia ja tyytymättömiä nuoria, mikä lisää rikollisuutta ja vahvistaa yhteiskunnallisia levottomuuksia. Joutilaat näköalattomat nuoret ovat alttiita terroriryhmien houkutuksille.

Nigeria valittiin tämän vuoden alusta YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi, mikä on nosta-

nut maan kansainvälistä painoarvoa. Nigerialaisia on myös nimitetty lukuisiin kansainvälisiin huipputehtäviin, joka on tulosta maan pitkäaikaisesta ja määrätietoisesta pyrkimyksestä näkyä kansainvälisillä areenoilla. Terrorismin vastaisessa taistelussa on Nigeria saanut näkyvää tukea muun muassa Yhdysvalloilta ja Ranskalta. Toisaalta presidentti Jonathanin allekirjoittaessa samaa sukupuolta olevien avioliitot kieltävän lainsäädännön, ovat lukuisat maat ja järjestöt (YK, EU, Yhdysvallat) protestoineet näyttävästi asian johdosta.

Suomi on myös profiloitunut tähän ryhmään ensimmäisten joukossa.

Sääntely-ympäristön kehitys Ensi näkemältä Nigerian sääntely-ympäristö vaikuttaa kaoottiselta. Samanaikaisesti maassa esiintyy myös samansuuntaisia pyrkimyksiä, kuin EU:lla ja Maailmanpankilla. Oman tuotannon kasvattamiseen pyritään avoimesti protektionismin keinoin, johon liittyy aimo annos korruptiota epäsuorien monopolien tukemisen muodossa. Esimerkiksi huonekalujen tuonti on kiellettyä, mutta silti tuonti onnistuu.

Kansainvälisesti näkyvin ilmaus Nigerian asemoinnista on Länsi-Afrikan Talousalueen, Economic Community of West African States (ECOWAS) pitkään vireillä olleen yhteisen ulkotullin (Common External Tarif, CET) estäminen sekä sen myötä ECOWASin ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen, Economic Partnership Agreement (EPA) jäädyttäminen, mikä haittaa suuresti alueen muiden maiden vientiä, muttei Nigerian öljyn vientiä.

Helmikuussa 2014 julkistetun Nigeria Industrial Revolution Planin (NIRP) tavoite on nostaa teollisuustuotannon osuus bruttokansantuotteesta 2,5-kertaiseksi ja kohottaa Nigeria vuoteen 2020 mennessä maailman kahdenkymmenen suurimman kansantalouden joukkoon. Tämä tapahtuisi investoimalla öljytuloja lupaaville toimialoille.

NIRP on viisivuotiskaudelle suunniteltu ohjelma. Toimialat, joille keskitytään, ovat elintarviketeollisuus, kaivannaissektori, öljy- ja kaasu sekä kemianteollisuus, kulutustavarat ja palvelut. Protektionistinen tariffipolitiikka on osa suunnitelman toteuttamista, jota tultaisiin tarkastelemaan ja tarvittaessa muuttamaan vuonna 2020. Eräs esimerkki on ”New Automotive Industry Policy”, joka on herättänyt eräiden EU-maiden lisäksi Kaakkois-Aasian autonvalmistajat. Taustaksi todettakoon, että menneisyydessä Nigeriassa oli usei-

126

ta autotehtaita, kuten Peugeot ja VW, jotka ovat olleet suljettuna vuosia. Nyt Nigeria pyrkii autojen tuontikiellon kautta sekä asettamalla erittäin korkeat tullit ja verot, edistämään autojen kokoonpanotuotantoa Nigeriassa. Mielenkiintoista NIRPissä on, että siinä mainitaan kaupanesteiden poistaminen eräänä keinona saada oma tuotanto kilpailukykyiseksi. Ohjelman sisältö kuitenkin osoittaa ensimmäisen viiden vuoden osalta aivan päinvastaista suuntaa.

NIRPiä tukevat osaltaan jotkut Maailmanpankin maaohjelmat kuten ”Federal Government Economic Reform and Governance Project (ERGP), jotka pyrkivät rationalisoimaan julkista sektoria. Sen osana on uuden julkisen sektorin hankintalain hyväksyminen (Public Procurement Law) ja kansainvälisten standardien mukainen tilinpito.

Maailmanpankin tukiohjelma ”Public/Private Partnership Programme (PPP), on merkityksellinen. Sen avulla pyritään luomaan järjestelmä julkisen talouden hankkeiden yhteisrahoitusmallista mukaan lukien ulkomaiset yritykset ja rahoituslaitokset.

Vuosia valmisteltua öljy- ja kaasusektoria koskevan lainsäädännön uudistusta Petroleum Industry Bill (PIB) ei ole vieläkään hyväksytty ilmeisesti Nigerian sisäisten intressiristiriitojen vuoksi.

Nigerian Customs Service (NCS) otti alkuvuodesta 2014 vastatakseen tuonti- ja vientitullauksen, aiemmin käytettyjen huolitsijoiden sijasta. EU:n ja Maailmanpankin seurannan perusteella järjestely on alkanut toimia kohtuullisen hyvin.

Kaiken kaikkiaan Nigerian liiketoimintaympäristö on vaativa ja esimerkiksi Nigerian Doing Business indeksi

Ni g e ri a

on 144/189, kun esimerkiksi Venäjän indeksi on 92/189.

Nigeria on myös edelleen yksi maailman korruptoituneimmista maista (Nigerian sijoitus 144/177 vuonna 2013, Transparency International). Nigeriassa toimit-

taessa suomalaisyritysten onkin tärkeä huomioida pitkäjänteisen panostuksen tärkeys sekä hyvän paikallisen partnerin merkitys, kun halutaan selviytyä erilaisista kaupanesteistä ja yllättävistä maksurasitteista.

Yleisarvio Vuoden 2015 vaalien läheisyys näkyy muun muassa päätöksen teon vaikeutena sekä poliitikkojen lisääntyneenä rahantarpeena, mikä korruption takia saattaa vaikeuttaa yritysten toimintaa. Usein paikalliset, osavaltiotason intressit ajavat valtakunnantason tai puoluepolitiikan ohitse.

Terrorijärjestö Boko Haramin toiminta on tänä vuonna ollut entistä tuhoisampaa ja se on iskenyt aikaisempaa laajemmalla alueella. Huhtikuussa räjähti pommi kahdesti Abujan esikaupunkialueella.

Nigerian keskiosassa Plateaun alueella levottomuudet ovat myös lisääntyneet muutaman vuoden rauhallisemman kauden jälkeen. Etelän öljyntuotantoalueella

öljyvarkaudet vievät joidenkin arvioiden mukaan kaksikymmentä prosenttia maan tuotannosta. Tilannetta pahentavat öljy- ja kaasuputkiin kohdistuvat tuhotyöt.

Nigeria on iso ja rikas maa, jossa on pieni hyvin rikas eliitti ja noin kymmenen miljoonaan suuruinen keskiluokka, joka ansaitsee 12 – 20 dollaria päivässä.

Nigeriassa onkin hyvin monella sektorilla liiketoimintamahdollisuuksia, esimerkkeinä ICT, maatalous- sekä jätteenkäsittelyteknologia. Myös offshore-tukipalveluihin liittyvä teknologia tarjoaa mahdollisuuksia varsinkin nyt, kun moni öljy-yhtiö investoi enenevässä määrin off-shore –toimintaansa yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa.

127

Gha na

GHANA Pääkaupunki ................................................................................................................. Accra Väkiluku......................................................................................................25,8 milj. (2014) BKT.......................................................................................................................46 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................3 500 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................7,9 % Inflaatio ........................................................................................................................11,0 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 21,5 % |28,7 % | 49,8 % Työttömyysaste ..............................................................................................11 % (2000) Kaupungistumisaste ..................................................................................51,9 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,558 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Ghana on yksi Afrikan mantereen vakaimpia maita, ja sillä on toimiva demokratia. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin vuoden 2013 kuluessa laskuun kääntynyt talous. Bruttokansantuotteen kasvu on hyytynyt ja inflaatio noussut. Hallitus on laatinut talousohjelman vuosille 2014-2017, jonka toteutuksen myötä uskotaan kasvu-uran löytyvän jo vuoden 2015 lopulla. Tähän vaikuttaa merkittävästi kullan ja kaakaon maailmanmarkkinahintojen kehitys sekä öljyn ja kaasun tuotannon kehittäminen. Ghanan presidentti Mahama valittiin maaliskuussa 2014 ECOWASin puheenjohtajaksi. Huhtikuussa 2014 Ghanan kauppaministeri Iddrisu Haruna vieraili seurueineen Suomessa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden kehityksen osalta vuosi 2013 oli Ghanalle pettymys, eikä vuosi 2014 näytä juurikaan paremmalta. Viime vuosien massiiviset julkisen sektorin palkkojen ja muiden etuuksien korotukset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa noin 75 prosenttia valtion verotuloista kuluu palkkojen maksuun. Valtion verotulojen kasvattaminen on osoittautunut välttämättömäksi ja palkankorotusten ulosmittaus alkoi vuonna 2013 sähkön hinnan nostamisella (79 prosenttia) ja vesitariffin korottamisella (52 prosenttia). Veropohjan laajentaminen onkin yksi vuosien 2014–2017 talousohjelman kulmakivistä. Samalla on aloitettu tullien, verojen ja erityismaksujen periminen erilaisilta tuotteilta. Esimerkkinä matkapuhelimien tuontimaksut ovat 35 prosenttia. Uutta on myös kiinteistöjen vuokraus- ja myyntiverot. ALV nousi vuonna 2013 2,5 prosenttia ja samoin vuonna 2014. Tavoitteena on kehittää kulutukseen perustuvaa verotusta.

Vuoden 2013 inflaatio kohosi 13,5 prosenttiin mikä tarkoittaa huimaa nousua aiempiin vuosiin verrattu-

na. Budjetti perustui 9,5-11,5 prosentin inflaatiotasoon, mikä on sama kuin vuodelle 2014 laskettu. Bruttokansantuotteen kasvu vuonna 2013 hiipui aiemmista vuosista ja pysähtyi kuuteen prosenttiin. Eniten kasvoi palvelusektori. Bruttokansantuote jakautuu siten, että palvelusektori on 50 prosenttia, teollisuus 29 ja maatalous 21,5 prosenttia. Palvelusektorilla työskentelee noin 30 prosenttia työikäisestä väestöstä, teollisuudessa 15 ja maataloudessa 56 prosenttia.

Bruttokansantuote per capita on noin 1,500 dollaria.

Budjetin tasapainottaminen on hallituksen kiireisin tehtävä. Vuoden 2013 verotulot olivat 10,56 miljardia dollaria ja menot 14,87 miljardia dollaria. Rahoitusvaje bruttokansantuotteesta laskettuna oli 11 prosenttia ja velkaantumistaso 57 prosenttia. Syitä talouden heikkenemiseen on useita, joista kolme tärkeintä ovat tärkeimpien vientituotteiden hintojen lasku (kulta, kaakao), ylisuuret palkankorotukset sekä öljy- ja kaasusektorin hidas kehitys. Sähkön heikko saatavuus on puolestaan rajannut tuotannon ylläpitoa ja kehittä-

Markku Laamanen työskentelee ministerineuvoksena ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Abujan suurlähetystössä.

128

Ghana

mistä. Vuonna 2013 bruttokansantuote oli arviolta 45 miljardia dollaria ja vuoden lopussa valuuttavaranto oli vajaat 6 miljardia dollaria.

Ulkomaankaupan asema Ghanan taloudessa on tärkeä. Vientiluvut olivat pettymys, 15,2 miljardia dollaria. Tärkeimmät vientituotteet ovat öljy, kulta, kaakao, bauksiitti, puutavara, tonnikala, timantit, magnesiummalmi ja maataloustuotteet. Tärkeimmät vientimaat ovat Ranska, Italia, Espanja, Kiina ja Hollanti. EU-alue onkin ylivoimaisesti tärkein vientialue. Vuoden 2013

tuonnin arvo kohosi 18,49 miljardiin dollariin. Tärkeimmät tuotteet olivat koneet ja laitteet, öljyjalosteet sekä elintarvikkeet. Suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Nigeria, Yhdysvallat ja Hollanti.

Ghanan öljyn- ja kaasun tuotanto ei ole kehittynyt odotetusti. Tuotannon lisääminen vaatii huomattavia investointeja uusien öljy- ja kaasuesiintymien myötä. Öljy- ja kaasuntuotannon tuloista päästäneen hyötymään vasta useiden vuosien kuluttua.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Presidentti Mahama valittiin presidentiksi joulukuussa 2012 edellisen presidentin, Atta Millsin kuoltua yllättäen kesken toimikautensa. Mahaman puolue National Democratic Congress (NDC) sai ehdottoman enemmistön parlamentissa (148/275).

Elinikäodote on suhteellisen korkea, 65 vuotta. Valtio käyttää noin neljä prosenttia bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon. Työttömyysasteen sanotaan olevan 11 prosenttia, käytännössä työttömiä on huomattavasti enemmän.

Paikallisvaalit järjestetään vuonna 2014 ja parlamentti- ja presidentin vaalit vuonna 2016. Ghana on käytännössä kahden valtapuolueen maa, joten vallan vaihtuminen vuoden 2016 vaaleissa riippuu paljolti taloudellisen tilanteen kehityksestä ja sen myötä ihmisten tyytyväisyydestä hallituksen toimiin. Vuoden 2014–2017 taloussuunnitelman rahapoliittinen tiukkuus ja veropohjan laajentaminen ei välttämättä nosta istuvan hallituksen kansansuosiota, vaikka parantaisikin maan taloudellista tilaa. Toisaalta hallitus ja pääoppositiopuolue New Patriotic Party (NPP) ovat varsin samoilla linjoilla talouden kehittämisen osalta.

Ulkopolitiikassa Ghana on ollut varsin aktiivinen. YK:n rauhanturvatoiminnan osalta Ghana on eräs suurimmista joukkoja luovuttavista maista ja on hiljattain uusinut ilmavoimiensa kuljetuskapasiteettia pystyäkseen toimimaan tehokkaasti rauhanturvatehtävissä.

Presidentti Mahama on vieraillut muun muassa Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Japanissa ja Turkissa tavoitteenaan edistää Ghanaan kohdistuvia investointeja. Ghana on esiintynyt aktiivisesti YK:n lisäksi ECOWAS:ssa ja Kansainyhteisössä.

Ghana on pinta-alaltaan 230 000 km2 ja väkimäärältään noin 26 miljoonaa henkeä. Maaseudulla asuu runsas puolet maan väestöstä. Heimoja on useita, joista suurin on akanit (47,5 prosenttia). Väestöstä yli 70 prosenttia on kristittyjä. Muslimien määrä on 18 prosenttia. Ghanassa ei ole esiintynyt etnisiä tai uskonnollisia ristiriitoja, mikä tekee maasta yhden mantereen vakaimmista yhteiskunnista. Väestön kasvu ylittää kaksi prosenttia. Absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella elää kolmannes maan väestöstä.

Ghanan väestö on nuorta, vajaa 60 prosenttia väestöstä on alle 24-vuotiaita. Koululaitos on varsin tyydyttävässä kunnossa. Koulupakko on voimassa ja arvioidaan, että lähes kaikki alle 15-vuotiaat osaavat lukea ja kirjoittaa. Kuitenkin lukutaidottomien määrä on edelleen huomattava, liki kolmannes väestöstä.

Maaliskuun lopussa 2014 presidentti Mahama valittiin ECOWAS:n puheenjohtajaksi, jota on pidettävä huomattavana luottamuksen osoituksena. Ghana ja Norsunluurannikko ovat yhdessä ECOWAS:n puitteissa pyrkineet edistämään EU:n kanssa solmittavaa EPA-sopimusta, jonka hyväksymistä Nigeria on viivyttänyt pitkään.

Presidentti Mahama osallistui maaliskuun lopussa 2014 Brysselissä järjestettyyn EU-Afrikka huippukokoukseen, jolloin myös mahdollistui hänen ja pääministeri Kataisen välinen kahdenvälinen tapaaminen.

Keskustelun pääsisältönä olivat Ghanan taloudellinen tilanne sekä kaupalliset asiat. Huhtikuun lopussa vuonna 2014 Ghanan kauppaministeri Iddrisu Haruna vieraili seurueineen Suomessa.

129

Gha na

Sääntely-ympäristön kehitys ECOWASin ja EU:n välinen Economic Partnership Agreement (EPA), jonka allekirjoitus on viivästynyt pitkään lähinnä Nigerian vastustuksen johdosta, on tärkeä Ghanalle, jonka viennistä valtaosa menee EUmaihin. Ghana on vuosia sitten neuvotellut oman, väliaikaiseksi tarkoitetun, vastaavan sopimuksen EU:n kanssa, jota kuitenkaan ei ole allekirjoitettu. Presidentti on luvannut allekirjoittaa kyseisen sopimuksen, ellei varsinaista sopimusta ole syntynyt tämän vuoden lokakuuhun mennessä. Muuten pelkona on, että Ghanan viennin kilpailukyky kärsii huomattavasti ja siihen ei maalla ole varaa. Tämä koskee erityisesti ruokatarvikkeiden vientiä.

Ghana on WTO:n jäsen, mutta se ei kuitenkaan aina noudata WTO:n sääntöjä, esimerkkinä tästä ovat valtiontalouden tasapainottamiseen liittyvät ongelmat, joilla on perusteltu muun muassa tullitariffien korotuksia. Paikallinen liike-elämä myös on jatkuvasti kritisoinut hallitusta raskaasta byrokratiasta.

Vuoden 2013 lopussa Ghanan valuutan, cedin arvo, suhteessa Yhdysvaltain dollariin romahti. Osana talouden vakauttamisohjelmaa 2014-17 Ghanan valtionpankki (BOG) asetti useita valuuttoja koskevia uusia määräyksiä, joilla pyritään vahvistamaan cedin asemaa ja estämään talouden dollarisoituminen, rahanpesu sekä valuuttapako. Näillä toimilla on suora yhteys maan talouden kehitykseen, tuotantoon sekä vientiin ja tuontiin. Toimet ovat seuraavat: rahanvaihdon tulee tapahtua vain hyväksytyn sähköisen järjestelmän kautta; valuuttatulojen kotiuttamismääräyksiä kiristettiin; vientikauppojen osalta valuuttaluotoille otettiin käyttöön hyväksymismenettely ja ne ovat hyväksyttävissä vain valituille toimialoille; valuuttatilit jatkuvaan seurantaan sekä varainsiirtojen kustannusten kohtuullistaminen

tuotantoa kasvattaville toimialoille, kuten elintarviketeollisuus ja ruokatuotanto, energian tuotanto ja maaseudun sähköistys, logistiikka ja öljy- ja kaasuntuotanto. Hallitus on yhteistyössä BOG:n kanssa kehittämässä mekanismeja lainaehtojen kehityksen suhteen, tämä koskee myös ulkolaisia sijoituksia. Käytännössä tarkoituksena on säilyttää cedin kurssitaso entisellään, mikä voi myös merkitä valuuttareservien osittaista uhraamista. Toisaalta tuotannollisten investointien tarve on erittäin tärkeä asia eikä vielä ole tiedossa kyseisten keskuspankkien toimien todelliset vaikutukset investointeihin. Ghana kuuluu HIPC-maihin (Heavily Indepted Poor Countries) ja on saanut velkoja anteeksi, mutta on edelleen luottokelpoinen.

Investointien tarve ei kohdistu vain tuotantoon, vaan myös infrastruktuuriin. Isoimpia ongelmia ovat rajallinen sähkön saatavuus ja huonot tieyhteydet.

Ghanassa on potentiaalista vesivoimaa, mutta pitkän aikajanan puitteissa on todennäköistä, että kaasusta muodostunee energiantuotannon perusraaka-aine.

Osa nykyongelmista johtuu siitä, ettei Nigeria ole pystynyt toimittamaan sopimuksen mukaisia määriä kaasua Ghanan voimalaitoksille. Sähkön saatavuuden parantaminen vaatii isoja investointeja, joihin maan omat varat eivät riitä. Afrikan Kehityspankki (AfDB) on rahoittamassa laajaa sähköistyshanketta.

Investoinneista tärkein ja rahoituksen osalta vähiten ongelmallinen on kaasu- ja öljysektorin kehittäminen.

Nykylaitteistoilla ei tuotannon kasvu juurikaan onnistu, vaan tuotantoteknologian tarve on akuutti, johon myös ajaa uusien alueiden löytäminen ja tuleva hyödyntäminen. Valtio voi laskea vasta useiden vuosien kuluttua saavansa huomattavia tuloja öljyn ja kaasun tuotannosta ja sekin vaatii huomattavia investointeja kansainvälisiltä yrityksiltä, joiden halukkuus sijoituksiin riippuu monista seikoista.

Hallitus on puolestaan päättänyt toimivaltansa puitteissa hyväksyä investointeja vain tarkasti rajatuille

Yleisarvio Ghanan hallitus pyrkii luomaan puitteet maan kehittämiselle. Tärkein seikka, jossa myös on onnistuttu, on vakaus. Peruspalvelujen tuominen kansalaisille on onnistunut hyvin, josta esimerkkeinä on nuorison luku- ja kirjoitustaidon kohentuminen sekä korkea elinikäodote. Parantamisen varaa on kuitenkin edelleen ja esimerkiksi työllisyyskysymys on listan kärjessä.

130

Pysyvien työpaikkojen luominen onkin jatkossa tärkeää samoin kuin toimiva infrastruktuuri, jota vuosien 2014-17 talouden kehittämisohjelma voimakkaasti tukee.

Ghana Investment Fund on eräs työkaluista maan teollistamisessa. Virastolle on keskitetty runsaasti

Ghana

valtaa ja eräs oletus on, että se vähentäisi raskasta byrokratiaa, jonka on katsottu tekevän yrittämisestä ja varsinkin uusien yritysten perustamisesta hidasta ja kallista. Ammattitaitoisen työvoiman puute on monilla kasvavilla toimialoilla kehityksen este, johon tulee edelleen kiinnittää huomiota. Jo aiemmin mainittu luotettavan sähkönjakelun puuttuminen haittaa kehitystä kaikilla sektoreilla.

Maatalous ja kaivostoiminta ovat potentiaalisia kasvusektoreita ja mahdollistavat raaka-aineena tai jatkojalostettuna viennin lisäämisen.

Suomalaisesta näkökulmasta Ghana on liiketoimintaympäristönä helpommin lähestyttävissä kuin moni muu Afrikan maa. Suomen vienti on pysytellyt noin 40 miljoonan euron tasalla, josta nouseminen ei ole mahdotonta varsinkin, jos pohjatyö tähtää kauppoihin vuodelle 2016 tai sen jälkeen. Suomen vienti muodostuu pitkälti investointituotteista, joiden toimittajia ovat suuret yritykset. Vaalivuosi ja lisääntyvät kaasu- ja öljytulot mahdollistavat lukuisien avainsek-

toreiden hankkeiden käynnistämisen tai ainakin vakavan suunnittelun.

Ghanan kunnianhimoisista suunnitelmista kertoo slogan ”hub of financial and transport sectors”. Tämä vastaa osittain myös kysymykseen, mitkä voisivat olla myös suomalaisyrityksille lupaavia sektoreita, kuten logistiikkapalvelut, IT-verkko ja sen sovellutukset suhteessa energiasektoriin, maa- ja metsätalouden eräät osa-alueet, kaivosteollisuus sekä laaja-alainen cleantech-osaaminen.

Ghanan taloudellinen tilanne ei ole huono ja lähivuosien näkymät ovat hyvät ja paranevat yhä lähempänä vuotta 2020. Maa on harkinnan arvoinen kohde suomalaisille yrityksille myös poliittisen ja yhteiskunnallisen vakautensa johdosta. Ruotsi on avaamassa suurlähetystön Accraan ja Tanskalla on jo aktiivinen edustusto Accrassa. Ghanan tarjoama, järjestäytynyt yhteiskunta, tarjoaakin pitkäjänteisen kaupallisen yhteistyön kehittämiselle myönteiset puitteet.

131

Ke nia

KENIA Pääkaupunki ..............................................................................................................Nairobi Väkiluku......................................................................................................45,0 milj. (2014) BKT.......................................................................................................................45 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................1 800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................5,1 % Inflaatio ..........................................................................................................................5,8 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .... 29,0 %|17,4 % | 53,3 % Työttömyysaste ............................................................................................. 40 % (2008) Kaupungistumisaste ..................................................................................... 24 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,519 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Keskeisen sijaintinsa, koulutetun työvoimansa ja hyvien tietoliikenneyhteyksiensä ansiosta 43 miljoonan asukkaan Kenialla on kaikki mahdollisuudet tulla yhdeksi Afrikan teollisuustuotannon keskuksista. Viime vuosina monet kansainväliset yritykset ovat avanneet alueellisen toimistonsa juuri Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Kenia on monien vastakohtien maa niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin alueellisesti.

Maassa on sekä huikeita kaupallisia menestystarinoita että totaalisia epäonnistumisia. Siinä missä ICT, teentuotanto ja leikkokukkateollisuus ovat maailman mittakaavassakin erittäin onnistuneita, Kenian maatalouden tuottavuus polkee paikoillaan myös verrattuna muuhun Itä-Afrikkaan. Huhtikuussa 2013 aloittanut presidentti Uhuru Kenyatta on tarttunut energisesti erityisesti maatalouden, infrastruktuurin ja teollisuuden kehittämiseen. Toimintaympäristö on kuitenkin haastava, ja etenkin raskas verohallinto ja korruptio vaikeuttavat toimintaa. Myös infrastruktuurin ja sähköntuotannon heikkoudet hidastavat yritystoimintaa, mutta samalla ne myös avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Vuonna 2013 Kenian talous kasvoi 5,1 prosenttia, ja vuoden 2014 kasvun arvellaan pysyvän suunnilleen samana tai kiihtyvän hieman. Vuosi 2013 oli Kenian historiassa ensimmäinen vaalivuosi, jolloin talouskasvu ei hyytynyt. Talouskasvua eivät pitkällä aikavälillä heilauttaneet myöskään Nairobin kansainvälisen lentokentän tulipalo elokuussa eikä terrori-isku Westgate-kauppakeskukseen syyskuussa. Inflaatio laski vuonna 2013 viiteen prosenttiin mutta on vuoden 2014 alkupuoliskolla ollut nousussa (7,3 prosenttia toukokuussa 2014).

Voimistuva keskiluokka on Kenian kasvun moottori, ja viime vuosina talouden kehitys onkin perustunut lähinnä kotimaisen kysynnän – etenkin kulutustavaroiden myynnin ja palvelusektorin kasvulle. Kenia kärsii kauppataseen epätasapainosta, sillä vienti ei vedä

samaan tahtiin kuin tuonti kasvaa. Talous on myös hyvin altis ulkoisille heilahduksille kuten euroalueen muutoksille, sademäärien ja säiden vaihteluille sekä öljyn ja ruoan hinnan nousulle.

Mikäli talous kehittyy suotuisasti, on mahdollista, että Kenia siirtyy parinkymmenen vuoden kuluessa alhaisen tulotason maasta keskituloisten maiden ryhmään.

Mikäli Kenia päättää ottaa käyttöön tänä vuonna uusia kansantuotteen laskuperusteita Nigerian tapaan, nousu keskitulon maihin saattaa tapahtua jo aiemmin. Nyt Kenian bruttokansantuote on noin 40 miljardia ja ostovoimakorjattu bruttokansantuote per capita on 1800 Yhdysvaltain dollaria.

Kenian julkisen talouden alijäämä kasvoi vuonna 2013 6,4 prosenttiin. Julkista taloutta rasittivat maaliskuun

Tiia Haapaniemi ja Marja Suomela työskentelevät ohjelma-avustajana Suomen suurlähetystö Nairobissa.

Henrik Reuhkala toimii analyytikkona Finpron Itä-Afrikan vientikeskuksessa.

132

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

Ke n i a

Suomen ja Kenian välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

100

0,6

80

0,5 0,4

60

0,3 40

0,2

20 0

0,1 2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

2013 vaalit; uuden perustuslain toimeenpano ja hal- sia ja joitakin mineraaleja. Puolet vientituloista tulee linnon alueellistaminen; lisääntyneet korkomenot maataloustuotteista, vaikka sen osuus bruttokansekä kasvaneet julkisen sektorin palkat. Menot kas- santuotteesta on vain neljännes. Maatalous on myös Suomen ja Kiinan välinen kauppa voivat, mutta Kenia ei pystynyt keräämään aiempaa merkittävin työllistäjä. Maatalouden tuottavuuden enempää verotuloja. Kenian julkinen velka2009–2013 on kasva- parantaminen ja maataloustuotteiden jalostusasteen nut ja on tällä hetkellä noin 50 prosenttia bruttokan- nostaminen ovat eräitä presidentti Kenyattan paiTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % santuotteesta. nopistealueita.

Kenia on Itä-Afrikan teollistuneimpia Vienti milj. euroa maita, vaikka teollisuuden osuus bruttokansantuotElokuussa 2013 Kenian parlamentti hyväksyi lain ar- teesta on vain noin 10 prosenttia. vonlisäverosta. Uuden lain myötä 16 prosentin arvon5000 6 lisävero koskee myös aiemmin verosta vapautettuja Tärkeimmät vientimaat ovat naapurimaat Uganda ja 4500 perushyödykkeitä. Arvonlisäveron yhdenmukaistami- Tansania sekä EU-alueelta Hollanti ja Iso-Britannia.

5 nen on yksi askel kohti Kenian verotusjärjestelmän Kenia tuo eniten Kiinasta, Intiasta, Arabiemiraateista 4000 yksinkertaistamista. Monimutkainen verotusjärjes- ja Etelä-Afrikasta. Kokonaisuutena Euroopan Unioni 3500 telmä, lainojen saanti, korruptio ja energiantuotanto on Kenian merkittävin kauppakumppani muodosta4 kuuluvat yksityistä sektoria Keniassa huolestuttaviin en 17,2 prosenttia Kenian kaupasta. Toisena on Kiina 3000 asioihin, joihin toisaalta hallitus on luvannut kiinnit- (11,7 prosenttia). Vuonna 2013 Suomen vienti Keni2500 3 tää entistä enemmän huomiota. Toisaalta Kenian ve- aan oli arvoltaan 25,3 miljoonaa euroa, ja tuonti Ke2000 ronkanto on suhteellisen hyvällä tasolla. niasta 13,3 miljoonaa euroa.

2 1500 Ulkomailla asuvien kenialaisten rahalähetykset ovat Ulkomaiset investoinnit kasvussa 1000 neljänneksi merkittävin ulkomaisen valuutan lähde 1 500 Keniassa teen ja vihannesten viennin sekä matkai- Kenia ei ole onnistunut houkuttelemaan suoria ulkolun 0 0 jälkeen. Rahalähetykset ovat noin viisi prosenttia maisia investointeja yhtä paljon kuin lähinaapurinsa, bruttokansantuotteesta.

Rahalähetykset ulkomailla vuosina valtio on 2013 voimakkaasti tukenut 2009 2010 2011 mutta viime 2012 asuvilta kenialaisilta olivat vuonna 2013 arvoltaan yksityisen ja julkisen sektorin yhteisinvestointeja Lähde: Tullihallitus ennätykselliset 1,23 miljardia dollaria.

(PPP), ja on odotettavissa, että niiden merkitys tulee kasvamaan. Tammikuussa 2013 hyväksyttiin laki, joka Kauppakumppanit monipuolistuvat pyrkii selkiyttämään ja tukemaan PPP-investointien toteutusta. Suorien ulkomaisten investointien (FDI) Kenian tärkeimpiä vientituotteita ovat leikkokukat, määrä on kasvanut sitä mukaa, kun valtio on pyrkitee ja kahvi sekä tekstiilit.Suomen Kenia vie myös vihannek- välinen nyt aktiivisesti edistämään niitä. Vuonna 2013 Kenian ja Malesian kauppa

2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

133

Ke nia

suorat ulkomaiset investoinnit olivat 715 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Kenia houkuttelee investointeja perinteisten kumppaneiden kuten Iso-Britannian lisäksi myös Kiinasta, Intiasta, Lähi-idästä ja Etelä-Afrikasta. Kiinan pääministerin vieraillessa Keniassa toukokuussa 2014 Kiina ja Kenia allekirjoittivat 17 aiesopimusta koskien muun muassa sähköntuotantoa ja muuta infrastruktuuria, terveyssektoria ja maataloutta. Yleisesti ottaen inves-

toijia kiinnostavia aloja ovat maatalous, puutarhatalous, matkailu, kaivostoiminta, sähköntuotanto ja ICT. Keskiluokan edelleen vahvistuessa myös kauppaan ja palveluihin liittyvät investoinnit ovat kasvussa.

Kenia on suurimpia ulkomaalaisia investoijia naapurimaissaan Ruandassa, Ugandassa ja Tansaniassa.

Kenialaiset yritykset investoivat etenkin matkailuun, kauppaan, rahoitukseen ja media-alalle.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Kenian neljäs presidentti Uhuru Kenyatta on ollut vallassa maaliskuusta 2013 asti. Vallassaolon vuosipäivänä pitämässään puheessa presidentti korosti erityisesti saavutuksia maatalouden, energian ja infrastruktuurin suhteen, mutta paljon aloitteita pitää vielä panna toimeen, jotta Kenia olisi matkalla kohti Vision 2030 – suunnitelmansa mukaista teollistunutta, tasa-arvoista ja demokraattista yhteiskuntaa.

Presidentti Kenyattan johtaman hallituksen agenda on kuitenkin suuntautunut voimakkaasti elinkeinoelämän kehittämiseen.

Uuden, vuonna 2010 hyväksytyn liberaalin perustuslain toimeenpano on jatkunut. Laaja-alaisin perustuslain tuoma muutos on ollut hallinnon ja resurssien alueellistaminen 47 uuteen maakuntaan ja aluehallintojen pystytys. Maakuntien vastuulla ovat maatalous, terveyspalvelut, julkinen liikenne, kaupan edistäminen ja yksityisen sektorin sääntely, suunnittelu ja kehittäminen, esikoulu, vesi- ja sanitaatiopalvelut ja luonnonvarojen hallinta osittain. Lain mukaan aluehallinnoille ohjataan vähintään 15 prosenttia valtion verotuloista, mutta presidentti Kenyatta nosti osuuden 32 prosenttiin vuonna 2013. Suuri osa toiminnoista on jo siirretty aluehallinnoille. Toimeenpanoa hidastavat vielä aluehallinnon tuoreuteen liittyvät kapasiteettiongelmat sekä vielä epäselvät mandaatit

keskushallinnon ja aluehallinnon välillä. Aluehallinnot ja yksityinen sektori ovat kuitenkin jo monin paikoin lähteneet yhteistyöhön paikallisen elinkeinoelämän kehittämiseksi.

Presidentti Kenyatta ja varapresidentti Ruto ovat Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa syytettynä vuoden 2007 vaalien jälkeisen väkivallan organisoimisesta. Varapresidentti Ruton oikeudenkäynti alkoi syksyllä 2013. Presidentti Kenyattan oikeudenkäyntiä on lykätty useaan otteeseen ja sen on nyt ilmoitettu alkavan syksyllä 2014.

Kenia on perinteisesti ollut vapaan markkinatalouden ja vahvan kansalaisyhteiskunnan maa, jossa media on melko vapaa. Vaikka hallinto on monin paikoin edelleen kankea, käynnissä on koko maailman mittakaavassa uraauurtavia hankkeita, jotka pyrkivät edistämään hallinnon avoimuutta. Odotettavissa on, että yhteiskunnallinen vakaus jatkuu ja uuden perustuslain myötä demokratiakehitys etenee suotuisasti. Muiden kehittyvien markkinoiden lailla Kenia on kuitenkin haastava toimintaympäristö. Korruptio on laajalle hallintoon ja muualle yhteiskuntaan levinnyt ongelma. Näin on siitä huolimatta, että Kenian sijoitus Transparency Internationalin indeksissä (sijalla 136/176 vuonna 2013) on hieman parantunut.

Sääntely-ympäristön kehitys Vuodesta 2008 lähtien Kenia on sitoutunut pitkäjänteiseen kehityssuunnitelmaan, Vision 2030 -tavoitteeseen, joka pitää sisällään kunnianhimoisia sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia kehitystavoitteita.

Päämääränä on, että vuoteen 2030 mennessä Kenia olisi teollistunut keskitulon maa, joka tarjoaisi hyvän elämän kaikille kansalaisilleen. Tavoitteellisuus on tuonut entisestään valtiojohtoa ja liike-elämää yh-

134

teen ja säännöllisiin tapaamisiin. Tämä on edelleen vahvistanut Kenian talous- ja kauppapolitiikan johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Kenian hallitus julkisti syksyllä 2013 toisen Medium-Term Plan – kehityssuunnitelman vuosille 2013–2017. Perustuslain toimeenpanon, hallinnon hajauttamisen ja kansallisen yhtenäisyyden lisäksi suunnitelmassa painotetaan infrastruktuurin kehittämistä, teollistumista, kaupan-

Ke n i a

käynnin parantamista, kasvua tukevia investointeja sekä kilpailukyvyn parantamista.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta Maailmanpankin Doing Business -vertailussa Kenia ei ole sijoittunut kovin hyvin. Vuoden 2013 vertailussa Kenian sijoitus laski sijalle 129 vertailuun osallistuneiden 189 maan joukossa. Liiketoimintaympäristössä on kuitenkin paljon alueellisia ja sektorikohtaisia eroja. Nairobin ulkopuolella kauppa on hyvin erilaista kuin pääkaupungissa, ja esimerkiksi rahoitus- ja rakennuslupa-asioissa liiketoimintaympäristö on vähemmän haasteellinen kuin esimerkiksi asiointi verohallinnon kanssa. Kaiken kaikkiaan voidaan yleisesti todeta, että riskit liiketoiminnan ympärillä ovat jossain määrin laskeneet Keniassa.

Kenia kuuluu Itä- ja Etelä-Afrikan valtioiden talousyhteisöön (COMESA) sekä Itä-Afrikan yhteisöön (EAC), joka on viiden maan (Burundi, Kenia, Ruanda, Tansania ja Uganda) muodostama tulliliitto ja kauppayhteisö. Itä-Afrikan yhteisö avaa ovet 133 miljoonan ihmisen markkinoille, joiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 80 miljardia dollaria. EAC neuvottelee EU:n kanssa talouskumppanuussopimuksesta (EPA).

Neuvottelut ovat kestäneet jo vuosia, mutta viime aikoina niissä on edistytty takarajan häämöttäessä.

Kenia on ollut EPA-neuvotteluissa erityisen aktiivinen. Alueellisena talousmahtina Kenialla on keskeinen rooli alueellisena toimijana itäisessä Afrikassa, ja sillä on intressinä poliittisen vaikutusvallan kasvattaminen alueella. Kenia toimii vuonna 2014 Itä-Afrikan yhteisön (EAC) puheenjohtajana.

Vuodesta 1990 Keniassa on toiminut vientikauppaa tukeva EPZ-ohjelma, joka pyrkii integroimaan Kenian osaksi kansainvälisiä tuotantoketjuja ja houkuttelemaan vientikauppaan suuntautuneita investointeja.

Tällä hetkellä Keniassa on yli 40 EPZ-aluetta, joissa toimii yli 80 yritystä. Toiminta kattaa noin 10 prosenttia maan viennistä. EPZ tarjoaa edullisen toimintaympäristön ja erilaisia verokannustimia. EPZ-alueilla toimivat yritykset on vapautettu tullimaksuista eikä niiden tarvitse maksaa arvonlisäveroa tuoduista raaka-aineista. Lisäksi ne on vapautettu yhteisöverosta ensimmäisten kymmenen vuoden ajan.

ICT-alan suunnannäyttäjä ICT-sektorin innovatiivisuudessa ja mobiilisovellusten käytössä Kenia on monia länsimaitakin edellä. Vuosina 2009–2011 Keniaan vedettiin ensimmäiset merenalaiset valokaapelit, mikä loi halvemmat ja nopeammat

kansainväliset yhteydet ja johti räjähdysmäiseen sähköisen kaupan ja mobiilipankkitoimintojen kasvuun.

Keniassa on 30 miljoonaa matkapuhelinliittymää.

Maassa on jo pitkään toiminut mobiilipankkeja, ja talouskasvu on hyötynyt rahansiirto-, pankki- ja vakuutuspalvelujen avautumisesta yhä useammille kenialaisille. Internetin leviämisen myötä sähköisten palveluiden kysyntä on kasvanut valtavasti. Seuraavat suuret hankkeet tulevat olemaan julkisten palveluiden vieminen verkkoon ja mobiililaitteisiin sekä ohjelmistojen kehittäminen sekä paikallisille että kansainvälisille markkinoille. Presidentti Kenyatta on ilmoittanut, että henkilökorttijärjestelmä tullaan muuttamaan digitaaliseksi ja kaikkiin isoimpiin kaupunkeihin tullaan rakentamaan ilmainen langaton internet-verkko viiden vuoden kuluessa. Yritysmaailma on kokenut Keniassa vauhdikkaan digitalisoitumisen ja yritykset tarvitsevat enenevässä määrin back office IT-ratkaisuja. Tietoturva- ja mobiiliratkaisut ovatkin ICT-sektorilla suurin mahdollisuus suomalaisille yrityksille, ja alan yrityksiä onkin jo Keniassa - esimerkiksi Tieto tarjoaa Keniassa korttipalveluita Co-operative Bank of Kenyalle.

Energiantuotantoon odotetaan investointeja Kenia pyrkii lisäämään energiantuotantoaan. Nykyinen energiakapasiteetti on noin 1593 MW, josta valtionyhtiö Kenya Electricity Generating Companyn (KenGen) osuus on noin 1177 MW. Tuotantokapasiteetti jakautuu seuraavasti: vesivoima 50,1 prosenttia, lämpö 34,9 prosenttia, geoterminen maalämpö 13 prosenttia, sokeriruokojäte 1,7 prosenttia ja tuuli 0,3 prosenttia. Kenia tuo sähköä Ugandasta ja Tansaniasta (yhteensä noin 30MW). Tavoitteena on, että vuoteen 2018 mennessä tuotantokapasiteetti olisi 3169 MW. Samaan aikaan vain noin 25 prosenttia Kenian kotitalouksista kuuluu kansallisen sähköverkon piiriin (vertaa Ghana 60 prosenttia ja Senegal 42 prosenttia).

Valtionyhtiö Kenya Power on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, vuodesta 2008 sähköverkon piiriin on liittynyt yli 200 000 uutta asiakasta vuosittain. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia kotitalouksista on sähköistetty.

Muutokset sademäärissä ja nousevat polttoainekustannukset ovat innostaneet Kenian hallitusta etsimään vaihtoehtoja vesi- ja lämpövoimalle. Uusiutuvien energialähteiden osuutta on tarkoitus kasvattaa voimakkaasti. Nyt uusiutuvien energialähteiden osuus on neljä prosenttia, mutta tavoitteena on, että vuonna 2018 se olisi jopa 61 prosenttia. Varteenotettavimpana vaihtoehtona pidetään geotermistä maalämpöä, jonka kapasiteettiä on tarkoitus nostaa 1300 MW:iin vuo-

135

Ke nia

teen 2018 mennessä. Valtion omistama Geothermal Development Corporation vastaa poraustöistä ja pyrkii edistämään investointeja. Maalämpövoimalat Olkaria I ja Olkaria II ovat vastaavasti ensimmäinen ja suurin maalämpövoimala Afrikassa. Myös yhdysvaltainen Ormat on investoinut maalämpövoimalaan Keniassa.

Kenian tuulivoimapotentiaalista on tehty kartoitus.

Nairobin lähellä toimii yksi tuulivoimala, jonka tuotantokapasiteetti on 5,1 MW. Turkana-järven alueelle on suunniteltu kunnianhimoista 300 MW:n voimalaitosta ja lisäksi suunnitelmissa on joitakin pienempiä (60 MW) tuulipuistoja. Yhdistetty tuuli- ja aurinkoenergia on pienellä mittakaavalla yhä suositumpi energiaratkaisu kansallisen sähköverkon ulkopuolella.

Arvioiden mukaan noin 200 000 kotitaloudessa on aurinkoenergiaratkaisu.

Biomassa (puu ja puuhiili) on tärkeä energianlähde kotitalouksille koko Itä-Afrikassa, mutta muiden biomassamuotojen teollinen hyödyntäminen ei ole käynnistynyt. Biopolttoaineita Keniassa ei juuri ole.

Esimerkiksi Tana-suiston alueelle on suunniteltu sokeriruoko- ja jatropha-viljelmiä, mutta alueen konfliktiherkkyys ei ole mahdollistanut investointeja. Poikkeuksiakin on, ja muun muassa sokeriyritys Mumias Sugar, mehuyritys Del Monte, teurastamot, sekä jotkin tee- ja kahviplantaasit käyttävät tuotannossa kertyneen jätteen bioenergian lähteenä. Syntynyt energia käytetään joko omassa tuotannossa tai myydään Kenya Powerille. Maatalous- ja kunnallisjätteen suurempi hyödyntäminen biomassana tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille.

Wärtsilä on merkittävin toimija Kenian voimalamarkkinoilla. Muista ulkomaisista yhtiöistä Kenian sähköntuotantoon osallistuvat Aggrego (Iso-Britannia) maalämpövoimaloiden teossa, Mitsubishi (Japani) ja Hyundai (Etelä-Korea) maalämpövoimaloiden turbiinien osalta sekä espanjalaiset Iberdrola, joka voitti hiljan tarjouskilpailun sähköasemien parannuksesta ja Isolux Corsan, joka rakentaa suurjännitelinjoja Suswan ja Turkana-järven välille. Lisäksi maalämmön porausvälineitä tuodaan muun muassa Uudesta-Seelannista ja Kiinasta.

Itä-Afrikassa on viime vuosina tehty öljylöytöjä. Kenian luoteisosista Turkanasta löydettiin viime vuonna noin kaksi miljardia barrelia öljyä, ja löydöt ovat jatkuneet tämän vuoden alussa. Yhteensä Keniassa arvellaan olevan jopa 2,6 miljardia barrelia öljyä. Brittiläinen Tullow Oil arvelee, että öljyntuotanto voitaisiin aloittaa jo vuonna 2016, mutta tätä on pidetty opti-

136

mistisena arviona. Kenian tämänhetkisten öljylöytöjen arvoksi arvioidaan yli 60 miljardia dollaria. Tullow Oil ja kanadalainen Africa Oil ovat merkittävimmät toimija Kenian öljysektorilla, Keniassa on yhteensä 46 exploration-vaiheessa olevaa aluetta, jotka on lisensoitu 27 yhtiölle. Suurin osa näistä on offshore-alueita. Rannikolla toimivat muun muassa Total (Ranska), ENI (Italia) ja Anadarko (USA). National Oil Corporation of Kenya on Kenian valtion omistama öljy-yhtiö, joka on toistaiseksi keskittynyt jakeluun, mutta on suuntaamassa strategista fokusta tuotantoon ja jalostamiseen. Kenian hallitus arvioi, että öljyntuotanto voisi muodostaa 10 prosenttia Kenian bruttokansantuotteesta vuonna 2030. Oman öljyntuotannon lisäksi Kenialla tulee olemaan tärkeä rooli öljynkuljetusten solmukohtana öljyntuotannon alkaessa Ugandassa. Kenian vuodelta 1986 olevaa öljylakia päivitetään parhaillaan ja parlamentin on määrä hyväksyä uusi laki kesäkuussa 2014.

Myös kaivosteollisuus on heräämässä Keniassa. Australialaisen Base Titanium –yhtiön kaivos Mombasan eteläpuolella on Kenian ensimmäinen suuren luokan kaivos. Yritys aloitti toiminnan Keniassa lokakuussa 2013, ja on vastikään vienyt ensimmäisen erän ilmeniittiä ja rutiilia. Uutta kaivoslakia valmistellaan ja sen odotetaan tulevan parlamentin hyväksyttäväksi lähitulevaisuudessa. Uusi laki lisää viranomaisvalvontaa sekä läpinäkyvyyttä lisenssien myöntämisessä.

Keniasta on löytynyt useiden mineraalien lupaavia esiintymiä, mutta tutkimuksia jatketaan ja infrastruktuurin pitää parantua ennen kuin esiintymiä päästään mahdollisesti hyödyntämään.

Toteutuessaan Turkanan öljynporaus liittyisi kiinteästi Lapsset-hankkeeseen (Lamu Port-South-SudanEthiopia Transport corridor), jonka rakennustyöt aloitettiin tämän vuoden maaliskuussa. Yhtenä osana Lapsset-hanketta Kenian pohjoisrannikolla sijaitsevaan Lamuun rakennetaan satama ja sieltä vedetään 2240 kilometrin öljyputki Etiopian kautta Sudaniin.

Lapsset-hankkeeseen kuuluu myös öljynjalostamon rakentaminen Lamun satama-alueella, joten tulevaisuudessa Kenia voi mahdollisesti myös jatkojalostaa alueeltaan löytämänsä öljyn. Tällä hetkellä maan ainoa jalostamo on Mombasassa.

Rakennussektori ja vähittäiskauppa kasvavat voimakkaasti Keniassa on meneillään lukuisia suuria infrastruktuurihankkeita, jotka voisivat tarjota mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Mombasan satamaa laajennetaan, samoin kuin Nairobin Jomo Kenyatta kan-

Ke n i a

sainvälistä lentokenttää, jossa terminaali 4:ä jo rakennetaan ja terminaali 5 ”Greenfield” on suunnitteilla.

Marraskuussa 2013 presidentti Kenyatta ilmoitti, että rautatie Mombasasta Nairobiin rakennetaan uudelleen normaaliraideleveydellä, ja mahdollisesti rautatie ulottuisi tulevaisuudessa Kampalaan asti. Rautatien suunnittelee ja rakentaa kiinalainen yhtiö ja sen on tarkoitus helpottaa huomattavasti kuljetuksia Mombasan satamasta.

Rakennussektori Keniassa on kasvanut viime vuosina yli 4 prosentin vuosivauhtia. Rakennusbuumi koskee toimistorakennuksia, asuntorakentamista, hotelleja sekä kauppakeskuksia. Rakennussektori kasvaa niin hallituksen infrastruktuurihankkeiden kuin yksityisten investointienkin avulla. Uusia suuria ostoskeskuksia nousee kuin sieniä sateella Nairobin esikaupunkialueille. Garden City Mall – kauppakeskuksesta tulee ItäAfrikan suurin kauppakeskus, ja se tavoittelee alueen ensimmäistä LEED (Leadership in Energy and Environment Design) –sertifiointia, mikä tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaisen osaamisen hyödyntämiseen.

Vähittäiskaupan arvioidaan muodostavan yli 15 prosenttia Kenian bruttokansantuotteesta. Kenian neljä johtavaa supermarketketjua ovat Uchumi, Nakumatt, Naivas ja Tuskys. Näistä Uchumi, Nakumatt ja Tuskys ovat laajentavat toimintaansa Kenian lisäksi myös naapurimaihin. Kasvava ja vaurastuva kaupunkien keskiluokka muuttuu laatutietoisemmaksi. Ulkomaalaisten toimijoiden laajeneminen Kenian markkinoille on ollut hankala, mutta kiinnostus on ollut kasvamaan päin uusien kauppakeskusten tarjoamien mahdollisuuksien myötä. Suunnitellut parannukset infrastruktuuriin vauhdittanevat vähittäiskaupan kasvua edelleen. Suomalaisista elintarvikkeista Keniassa on edustettuna Pandan lakritsi, joita myydään Nakumatt-ketjun marketeissa. Battery-energiajuoma tekee tuloaan Kenian markkinoille, ja sitä myydään jo Tansaniassa. Vähittäiskaupan myötä jalostettujen hyvälaatuisten elintarvikkeiden kysyntä kasvaa. Jalostaminen, viljan käsittely, kuljetus ja kylmäketjut sekä elintarvikkeiden pakkaaminen tarjoavat monipuolisia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.

Yleisarvio Viime vuosina Kenia on voimakkaasti yksityistänyt, vapauttanut kauppaa ja purkanut sääntelyä, mikä on avannut paljon liiketoimintamahdollisuuksia ulkomaalaisille yrityksille. On odotettavissa, että valtioyhtiöiden yksityistäminen tulee jatkumaan edelleen.

Presidentti Kenyattan johdolla Kenian ulkopolitiikka on kaupallisten ja taloudellisten intressien ajamaa.

Kenia pyrkii keskittymään erityisesti Itä- Afrikkaan ja muihin Afrikan maihin sekä lujittamaan suhteitaan jo vakiintuneisiin kumppaneihin Kiinaan, Intiaan ja Etelä-Afrikkaan sekä tiivistämään suhteitaan muihin nouseviin talouksiin kuten Brasiliaan. Kauppasuhteet EU:hun ja Yhdysvaltoihin ovat edelleen tärkeät. Toisaalta politiikkaan vaikuttaa edelleen se, että sekä presidentti Kenyatta että varapresidentti Ruto ovat syytettyinä kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ICC:ssä. Riippuen siitä, miten oikeudenkäynti etenee, Kenian ulkopolitiikan painopisteet saattavat siirtyä vahvemmin lähialueille ja Aasiaan.

Hallinnon alueellistamisen toimeenpano, infrastruktuurin kehittäminen edelleen, alueellisen integraation syventäminen ja turvallisuushaasteisiin vastaaminen tulevat olemaan kriittisiä osa-alueita Kenian taloudellisen tasapainon ja investointien houkuttelemisen kannalta. Uudistuksia on jatkettava, jotta lupaava kasvu eri sektoreilla jatkuisi.

Mikäli Kenia onnistuu hyödyntämään viime vuosina löydettyjä öljyesiintymiä ja muita luonnonvaroja, sillä on erinomaisen mahdollisuudet saavuttaa tasainen talouskasvu ja sitä kautta monipuolistaa taloutta.

Suomalaisille liiketoimintamahdollisuuksia on erityisesti siirtolinjojen ja sähköverkkojen rakentamisessa, teknologia- ja infrastruktuuritoimituksissa, rakentamisessa, logistiikassa ja maataloudessa.

137

Sambia

SAMBIA Pääkaupunki ...............................................................................................................Lusaka Väkiluku.......................................................................................................14,6 milj (2014) BKT.......................................................................................................................22 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................1 800 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................6,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................7,1 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ...19,8 % |33,8 % | 46,5 % Työttömyysaste ............................................................................................. 15 % (2008) Kaupungistumisaste ..................................................................................39,2 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,448 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Sambian talous kasvaa kaivosteollisuusvetoisesti reilun kuuden prosentin vuosivauhdilla. Kaivosteollisuuden tuotantoketjun tarpeiden tyydyttämisen lisäksi suomalaisille yrityksille tarjoutuu mahdollisuuksia monenlaisten asumis-, maa- ja vesirakennus, jäte- ja vesihuolto ja sekä sanitaatio-, energia- ja ICT-ratkaisujen toimittajina. Sambia tarjoaa yrityksille alueellisessa mittakaavassa suhteellisen hyvän ja ennustettavan liiketoimintaympäristön. Investointilupien saaminen ja yritysten perustaminen on helppoa. Maan strateginen sijainti tarjoaa myös jouhevan pääsyn laajemmille alueellisille markkinoille ja muun muassa Angolaan.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden kokonaiskehitys Vuonna 2013 Sambian kansantuote kasvoi hyvällä 6 prosentin vauhdilla. Kasvun ennustetaan jatkuvan vähintään samalla tasolla tänä vuonna. Kasvun vetureina ovat edelleen erityisesti kaivos- ja rakennusteollisuus. Inflaatio oli vuonna 2013 noin 7 prosentin tasolla, jolla sen oletetaan säilyvän tänäkin vuonna.

Huolta taloudessa kuitenkin herättävät Sambian nopeasti kasvanut julkisen talouden alijäämä, joka vuonna 2013 oli 8,6 prosenttia kansantuotteesta sekä nopeasti kasvava velkaantuminen. Maan valuutan Kwachan arvo heikentyi erityisesti alkuvuodesta 2014. Sambia pystyy kuitenkin hankkimaan pääomia kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Vuonna 2012 ja 2014 liikkeelle lasketut eurobondit, yhteisarvoltaan 1,75 miljardia dollaria, merkittiin täysimääräisesti.

Sambialle elintärkeään kaivossektorin tulokseen vaikuttaa erityisesti kuparin maailmanmarkkinahinta joka on laskenut vuoden 2011 huipputasosta (yli 10 000 dollaria tonnilta) runsaalla kolmanneksella. Kuparin hinnan laskusta huolimatta investoinnit kaivossektorille ovat jatkuneet. Sambiaan tehtiin vuonna

2013 raportoituja investointilupauksia yli kolmen ja puolen miljardin dollarin edestä. Suurin osa investoinneista suuntautuu vanhojen kaivosten tuottavuuden nostamiseen ja uusien kaivosten käynnistämiseen, jälkimmäiset erityisesti Sambian luoteisprovinssissa. Suurin yksittäinen projekti on kanadalaisen First Quantum Mineralsin Trident-projekti, noin 120 km Solwezin kaupungista länteen. Projektin kokonaisarvo on lähes 2,5 miljardia dollaria. Alueelle rakennetaan uusi kaupunki noin 50 000 asukkaalle. Investointien tuloksena Sambian kuparintuotanto voi rikkoa lähivuosina tärkeän miljoonan tonnin rajan.

Kupari dominoi edelleen Sambian vientiä muodostaen noin 70 prosenttia vientituloista. Muun alkutuotannon ja teollisuuden vientikilpailukyky on pysynyt suhteellisen heikkona. Viennin arvo vuonna 2013 oli noin 10,4 miljardia dollaria. Keskipitkällä aikavälillä kuparintuotannon volyymin kasvu kiihdyttää maltillisellakin hintatasolla viennin kasvua. Viennistä noin kolmasosa suuntautuu Etelä-Afrikkaan, 14 prosenttia naapurimaahan Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja 10 prosenttia Kiinaan. Seuraavaksi tärkein vientikohde on EU. Kasvupotentiaalia on erityisesti alueel-

Saara Kalaluka, toimii ohjelma-avustajana ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Lusakan suurlähetystössä.

138

Sambia

Sambia Suurin osa Sambiaan tehdyist채 investoinneista suuntautuu vanhojen kaivosten tuottavuuden nostamiseen ja uusien kaivosten k채ynnist채miseen.

Kuva: flickr, global.finland.fi

139

Sambia

lisilla markkinoilla (Kongon demokraattinen tasavalta, Angola, muut naapurimaat).

Talouden kasvu ja investoinnit kiihdyttävät myös tuontia. Sambian tuonnin arvioidaan kasvavan vuoteen 2017 mennessä noin 9 miljardista dollarista lähes 13 miljardiin dollariin. Vaikka tuonti keskittyy kaivosklusterin tarvitsemiin hyödykkeisiin ja palveluihin sekä muihin koneisiin ja laitteisiin, mukaan lukien autot, avaa se mahdollisuuksia kaikilla aloilla ja tuoteryhmissä. Tärkeimmät tuojamaat ovat Etelä-Afrikka, EU, Kongon Demokraattinen tasavalta (kuparin ja koboltin kauttakulku re-export:na) sekä Kiina.

Keskiluokka kasvaa ja sen kulutuspotentiaali sen mukaisesti. Nopea urbanisoituminen ylläpitää rakennusbuumia Lusakassa ja muissa kaupungeissa. Kaivosinvestointien myötä Luoteisprovinssiin syntyy kokonaan uusia kaupunkeja. Kaikissa kohteissa sekä niiden välisen yhteysverkoston kunnostamisessa tarvitaan maa- ja vesirakennus-, asuinrakennus-, vesi- ja sanitaatio- sekä energiahuoltoratkaisuja. Sambian valtio on ilmoittanut investoivansa tieverkoston kunnostamiseen ja laajentamiseen 5,6 miljardia dollaria vuoden 2016 loppuun mennessä. Samoin se investoi muuhun julkiseen rakentamiseen aluehallintojärjestelmän laajentamisen yhteydessä.

Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet (publicprivate-partnerships, PPP) on hyväksytty käsitteenä, mutta niiden toteuttaminen ei ole vielä käynnistynyt laajassa mitassa. PPP-hankkeisiin kohdistuu kuitenkin edelleen suuria odotuksia kaikilla sektoreilla.

Sambian ICT-sektori jatkaa kasvuaan. Mobiilipenetraatio on arvioista riippuen saavuttanut 50 prosentin tason ja jatkaa kasvuaan sekä määrällisesti että laadullisesti. GSMverkko kattaa jo lähes koko maan ja operaattorit nostavat tukiasemien suorituskykyä mobiili-internetin kasvattaessa data-kysyntää. Mobiilipalveluissa markkinoita hallitsevat intialainen Airtel ja eteläafrikkalainen MTN paikallisen valtio-omisteisen Zamtelin tullessa perässä. Mobiilihinnat ovat suhteellisen kalliita. Sambian hallitukselta odotetaan kantaa neljänteen mobiilioperaattoriin kuluvan vaalikauden vuoden 2016 loppuun mennessä. Maassa on hyvä perus-ICT-infrastruktuuri: valtioyhtiöt Zamtel, ZESCO (sähkö) ja tielaitos RDA ovat rakentaneet kattavan kuituverkon, joka ulottuu maan kaikkiin osiin. Haasteena on infrastruktuurin parempi hyödyntäminen, mihin maan hallitus kaipaa yksityissektorin apua.

Kumppanuus- ja investointimahdollisuudet terveys- ja koulutussektoreilla kasvavat myös lähivuosina. Sambian valtio rakentaa uusia sairaaloita ja terveysasemia

140

sekä vahvistaa niiden tietojärjestelmiä. Perusopetuksen kuuluvia kouluja tullaan rakentamaan lisää. Sen lisäksi panostetaan ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen merkittävään laajentamiseen. Vanhoja teknisiä oppilaitoksia päivitetään yliopistoiksi siten että jokaisesta provinssista löytyy yksi tai useampi yliopisto. Päivittäminen merkitsee olemassa olevien fasiliteettien kunnostamista sekä kokonaan uusien rakentamista. Julkisten investointien rinnalla yksityisten terveys- ja koulutuspalvelujen tarjonta jatkaa myös rivakkaa kasvuaan.

Suomen ja Sambian välinen taloudellinen vaihto kuluneen vuoden aikana Merkittävä virstanpylväs Suomen ja Sambian välisissä kaupallisissa suhteissa saavutettiin alkuvuodesta 2014 kun Sambia ilmoitti hyväksyvänsä Suomen ja Sambian välisen investointisuojasopimuksen. Sopimus astui voimaan 5. maaliskuuta 2014. Sopimus on odottanut Sambian ratifiointia vuodesta 2005 lähtien.

Suomen ja Sambian välisen tavaravaihdon arvo vuonna 2013 oli 26 miljoonaa euroa. Vaihdon arvosta 97 prosenttia oli Suomen vientiä. Suurin osa tavaraviennistä on kaivosteollisuuden tarpeisiin toimitettuja koneita, laitteita ja niiden osia sekä kuljetusvälineitä. Ulkomaankauppatilastoihin kirjautuvan kahdenvälisen tavaravaihdon arvo ei anna täyttä kuvaa Suomen ja Sambian kaupallisten suhteiden todellisesta laajuudesta ja arvosta. Esimerkiksi. kaivosteollisuuden prosessiratkaisuja tuottava Outotec on toimittanut asiakkailleen Sambiassa useita suuria teknologisia kokonaisratkaisuja, joihin kuuluu komponenttitoimitusten lisäksi asennuksia, koulutusta, ylläpitoa ja huoltoa. Myös muiden kaivosklusterille palveluja tuottavien suomalaisyritysten sopimusten arvo on suurempi kuin pelkkä tavaravaihto. Samoin esimerkiksi mobiilioperaattoreiden suomalaistoimittajilta hankkimat palvelut ja ohjelmistot. Outotecillä ja Wärtsilällä on maassa myynti- ja huoltopalveluyhtiöt. Nokian maayhtiö vastaa ulkoistuskumppanina maan johtavan operaattorin verkkojen hallinnasta. Nokialla on Sambiassa yli 100 työntekijää. Suomalainen metallialan pk-yritys Cathodex on tehnyt suoran teollisen investoinnin paikallisen tuotanto- ja palvelutoiminnan käynnistämiseen maassa.

Kaivossektorin ulkopuolella suomalaisyrityksillä on mahdollisuuksia muun muassa jätehuoltoratkaisun tarjoajana, turismin kehittämisessä, erityisesti eko-, elämys- ja kulttuurimatkailun palveluissa, maatalouden palveluissa, pakkausteollisuudessa, energiasektorin tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa vesi- ja aurinkoenergian, biopolttoaineiden ja yleisen sähköverkon alueilla sekä telekommunikaation uusien käyttömah-

Lähde: Tullihallitus

Sambia

Suomen ja Sambian välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0

0,10 0,08 0,06 0,04 0,02 2009

2010

2011

2012

2013

0,00

Lähde: Tullihallitus

dollisuuksien ja palveluiden tarjoamisessa. Suomalai- omiin toimialoihinsa liittyen sekä hakenut ja saanut sen metsänhoito- ja puunjalostusasiantuntemuksen ulkopuolistakin rahoitusta jatkohankkeilleen. InnovaSuomen ja Saudi-Arabian välinen kauppa hyödyntäminen Sambian metsäsektorin kehittämi- tiivista elementtirakentamista myyvä Earthhouse on 2009–2013 sessä on suuri mahdollisuus. perustanut paikallisen tytäryhtiön Sambiaan.

Tuonti milj. euroa OsuusKuopio kokonaisviennistä % Oy:n kehitysliikeJoukko suomalaisyrityksiä osallistui toukokuussa 2013 Viime vuoden Innovation milj. euroa Kuopio Innovation Oy:n järjestämälleVienti kehitysliiketoitoimintamatka ja Lusakasssa järjestetty liikekumpmintamatkalle Lumwanan kaivosalueelle Sambian panuusviikko poiki myös korkean tason vierailuja luoteisprovinssissa. Yli 30 yrityksen ja organisaation Suomeen, kuten kuntaministeri Kabanshin vierailun, 0,7 400 edustajat kehittivät matkalla yhdessä paikallisten jonka ohjelmassa oli useita yritysvierailuja. Jatkotyökumppanien kanssa ideoita tuotteiksi ja palveluiksi, paja ja Suomi-Sambia liikekumppanuusviikko järjes0,6 joilla 300 voidaan edistää paikallisten kehityshaastei- tetään Lusakassa tulevana syksynä yhteistyössä Sam0,5 den ratkaisemista. Matka edusti uudenlaista tapaa bian pienten ja keskisuurten yritysten kauppakamarin yhdistää liiketoiminnan kehittäminen kestävään kanssa. Matkan järjestämisestä vastaa Suomessa0,4 täl200 kehitykseen.

Nk. co-creation ja bottom-of-the-pyra- läkin kertaa Kuopio Innovation Oy. 0,3 mid- lähestymistapa sekä inklusiivinen liiketoiminta 0,2 olivat 100 tuoreita näkökulmia, jotka tuottivat yrityksille Sambialaisten yritysten mahdollisuudet investoida ainutlaatuista markkinatietoa ja kokemuksia. Useam- Suomeen ovat rajalliset. Ne etsivät kuitenkin aktiivises0,1 pi co-creation työpajoihin osallistunut suomalaisy- ti kumppaneita erilaisiin yhteishankkeisiin esimerkiksi 0,0 0 2009 2012 2013 kautta.

Finnpartnershipin Matchmaking-palvelun ritys on vuoden aikana jatkanut 2010 markkinaselvityksiä2011 Lähde: Tullihallitus

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne

Sambia on poliittisesti edelleen yksi Afrikan vakaim- PF-hallitus on pyrkinyt vakiinnuttamaan valtaansa mista ja rauhallisimmista maista. Syyskuun 2011 vaa- ja lunastamaan varsin populistisia vaalilupauksiaan. leissa valta vaihtui rauhanomaisesti Rupiah Bandan Hallituksen ja korkeimpien virkojen miehitystä on johtamalta MMD-puolueelta Michael Satan Patriotic muokattu useaan otteeseen. Hallitus on nostanut Front (PF)-puolueelle. SatanSuomen vaalivoitto oli mut- minimipalkkoja, alentanut pienituloisten verotusta, janiukka Tansanian välinen kauppa ta selvä. Äänestäjät kautta linjan halusivat muutosta. kohentanut erityisesti virkamiesten työehtoja ja käyn-

2009–2013

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

141

Sambia

nistänyt isoja julkisia urakoita. Myös politiikkatason uudistuksia sosiaaliturvan kasvattamiseksi on tekeillä.

Valta on entisestään keskittynyt presidentti Satalle. Sisäpolitiikkaa on leimannut varsin kovakätinen suhtautuminen oppositioon. Kahden pääoppositiopuolueen johtajia on useaan otteeseen pidätetty ja heitä vastaan on nostettu syytteitä. Samoin on estetty mielenosoituksia ja poliittisia kokouksia. Valtapuolueen sisällä on kamppailua valta-asemista, joka on aika ajoin johtanut ministereiden erottamiseen.

PF:n keskeisiin vaalilupauksiin kuuluneen perustuslakiuudistushankkeen eteneminen on takkuillut. Uudistuksen poliittisesti vaikeimmat kohdat, kuten presidentin valtaoikeuksien kaventaminen sekä presidentinvaalin muuttaminen yksinkertaista enemmistöä edellyttäväksi suoraksi kansanvaaliksi, ovat säilyneet kiistakapuloina. Tekninen komitea on luovuttanut perustuslakiluonnoksen oikeusministeriöön. Koska perustuslakiuudistusprosessilta puuttuu määritelty lakimenettely, aikataulu ja budjetti, tällä hetkellä ei ole selvää miten lakiehdotuksen käsittely jatkossa etenee.

Sambian ulko- ja turvallisuuspoliittinen rooli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on ollut alueen vakautta edistävä. Myös sisäisesti Sambia on ollut turvallinen maa. Sambia on kyennyt pysyttelemään erossa alueen konflikteista, mutta naapurimaiden ongelmat voivat vaikuttaa myös Sambiaan. Sambian pääasiallinen ulkopoliittinen mielenkiinto on uuden hallituksen aikana suuntautunut Afrikkaan sekä nouseviin talouksiin.

Presidentti Sata on myös lämmittänyt suhteita erityisesti Zimbabwen presidentti Robert Mugabeen. Sambia isännöi yhdessä Zimbabwen kanssa maailman turismijärjestön (WTO) huippukokouksen elokuussa 2013.

Samoin Sambia isännöi klusteriammuksia koskevan kieltosopimuksen ulkoministeritason osapuolikokouksen syyskuussa 2013.

Sambian suhteet. BRICS-maihin ovat laajentuneet ja syventyneet vauhdikkaasti. Sambialla on hyvät, mutta ei erityisen lämpimät, suhteet Etelä-Afrikkaan. Niitä leimaa Etelä-Afrikan taloudellinen dominanssi, mihin kuuluu kauppataseen jatkuva epätasapaino Etelä-Afrikan hyväksi, eteläafrikkalaisten investointien kasvu erityisesti vähittäiskaupassa sekä aivovuoto Sambiasta etelään.

Kiina-suhteiden merkitys kasvaa edelleen voimakkaasti.

Presidentti Sata teki viikon mittaisen valtiovierailun Kiinaan huhtikuussa 2013. Kiinalaiset yritykset investoivat merkittävästi muun muassa kaivos-, energia ja rakennusteollisuuteen. Kiinan ja Sambian kauppavaihto kasvaa ja Kiina on myös merkittävä lainoittaja. Sen lisäksi Kiina on kasvattanut opiskelijavaihtoa sekä kehitysyhteistyötä Sambian kanssa. Vaikka lähinnä työsuhteisiin liittyviä kiistoja ilmenee yritystasolla, Kiinan läsnäoloa ja sen hyötyä Sambialle ei enää julkisesti kyseenalaisteta.

Myös Brasilia ja Intia ovat kiinnostuneita esimerkiksi energia-alan ja teollisuuden kehittämisestä. Molempien maiden elinkeinoelämä etsii aktiivisesti mahdollisuuksia Sambian markkinoilta. Vientiä edistetään sidotuilla luotoilla sekä teknisellä avulla. Myös Turkki on avannut edustuston Sambiaan.

Sambian suhteet perinteisiin avunantajakumppaneihin – EU-maihin (+ Norja), Yhdysvaltoihin ja Japaniin – ovat säilyneet verrattain hyvinä. Toisaalta Sambian uusi hallitus ja erityisesti presidentti Sata näyttävät myös olevan hyvin sensitiivisiä ulkomaisten diplomaattien yhteyksistä oppositioon tai julkisiin kannanottoihin koskien kiistanalaisia asioita (kuten esimerkiksi hyvä hallinto tai seksuaalivähemmistöjen oikeudet), mikä jatkuessaan saattaa tuoda yhteistyösuhteisiin kitkaa.

Avun merkitys dialogissa pienenee, mikä johtuu Sambian apuriippuvuuden yleisestä vähenemisestä sekä erityisesti maiden yksittäisistä päätöksistä kehitysyhteistyön lopettamisesta (Hollanti, Tanska, Kanada). Kahdenväliset talouskysymykset sekä globaaliyhteistyön kysymykset korostuvatkin jatkossa entisestään.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat Sambia on WTO:n, SADC:n (Southern African Development Community) ja COMESA:n (The Common Market for Eastern and Southern Africa) jäsen. Itäisen ja eteläisen Afrikan yhteismarkkina-alue COMESA:n päämaja sijaitsee Lusakassa. 1990-luvulta alkaen maalla on ollut hyvin avoin kauppapolitiikka. Tullitariffit ovat alhaiset

142

ja muita rajoituksia on vähän. Alueellisen talousintegraation eteneminen on tärkeä ulko- ja kauppapoliittinen tavoite Sambialle, joka on kahdeksan alueen maan ympäröimä ilman omaa merisatamaa. Sambia pyrkii edistämään COMESA:n tulliunionin toimeenpanoa, niin kutsutun suuren vapaakauppa-alueen (EAC-COMESASADC) käynnistymistä aikataulussa, ESA-alueen EPA-sopimuksen syntymistä sekä kahdenvälisiä kauppasuhteita, erityisesti Kongon demokraattisen tasavallan kanssa.

Sambia

Sambia on toiminut aktiivisesti kauppaneuvotteluissa kaikkien kumppaneiden kanssa. Maa on pitkään toiminut WTO:n Doha neuvottelukierroksen LDC -maiden ryhmän johtotroikassa. EU:n kanssa käytävissä EPAneuvotteluissa maa on koordinoinut itäisen ja eteläisen Afrikan maiden ESA-ryhmää. Maa on allekirjoittanut väliaikaisen EPA-raamisopimuksen. Sambialaisilla tuotteilla on käytännössä tulliton pääsy EU:n markkinoille vähiten kehittyneiden maiden Everything-ButArms-järjestelyn puitteissa. Sambialle tärkeä prosessi on Itä-Afrikan yhteisö EAC:n, COMESA:n ja eteläisen Afrikan yhteistyöjärjestö SADC:n yhdistyminen yhdeksi vapaakauppa-alueeksi. Tämän kolmikantavapaakauppa-alueen käynnistyminen ei ole vielä toteutunut.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys, taustatekijät ja muutosten syyt Vaalien jälkeen valtaan tullut PF-puolueen hallitus on jossain määrin tehnyt pesäeroa edeltäjänsä hyvin liberaaliin ja markkinamyönteiseen politiikkaan.

Hallitus haluaa valtiolle vahvemman roolin talouden sääntelijänä ja myös aktiivisena toimijana esimerkiksi investoinneissa ja omistajana. Valtion teollisuusinvestointeja ohjaamaan ja rahoittamaan on perustettu erityinen yhtiö, Industrual Development Corporation (IDC) ja konkurssiin menneitä valtionyrityksiä käynnistetään uudelleen.

Kuten muutkin Saharan eteläpuolisen Afrikan maat, jotka hyötyvät kaivannaissektoriin perustuvasta kovasta kasvusta, Sambia haluaa tiukentaa otettaan luonnonvarojensa hallinnasta. Sambia haluaa kaikilta kumppaneilta mukaan lukien BRICS-maat tasapuolisempaa hyödynjakoa kaivosteollisuuden tuotoista. Se tullee merkitsemään myös Sambian osalta tiukempia ehtoja kahden- ja monenkeskisessä investointisuojassa sekä tiukempia ehtoja yksittäisten yritysten investoinneissa. Resurssinationalistinen trendi ei välttämättä ole uhka yksityissektorin kehittymiselle, mutta se edellyttää kumppaneilta aitoa sitoutumista yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseen osana liiketoimintaa. Kovan kasvun ja resurssinationalismin kielteinen yhteisvaikutus saattaa myös olla alueellisen talousintegraation hidastuminen.

Tavarakauppa Sambian tavarakaupan leimallisin piirre ovat korkeat kuljetuskustannukset. Sisämaan valtiona Sambia on pitkien tiekuljetusten varassa. Keskimäärin rahdin hinnasta 1/3 on kuljetus lähimpään satamaan ja 2/3:a tiekuljetus vastaanottajalle Sambiassa. Sambia pyrkii suojelemaan

tulleilla ja kaupan teknisillä esteillä pääasiassa omaa elintarviketeollisuuttaan ja maan ruokaturvallisuutta.

Sambia on viime vuosina modernisoinut ulkomaankaupan infrastruktuuria. Rajamuodollisuuksia ja maahantuontiprosesseja on pyritty yksinkertaistaman ja automatisoimaan. Suurimmat maahantuojat hoitavat tavaroiden tullauksen nykyään pääsääntöisesti sähköisesti ja etukäteen niin kutsutulla pre-clearancemenettelyillä. Reformeista huolimatta vientiin ja tuontiin liittyvä byrokratia on tuoteryhmistä riippuen edelleen suhteellisen runsasta. Leimallista Sambialle on yksi mantereen suurimmasta vienti- ja tuontipalveluteollisuuksista. Maahantuojat käyttävät säännönmukaisesti luvanvaraisten tuontiagenttien palveluja.

Useimmilta Sambiassa markkinoitavilta tuotteilta edellytetään paikallisen viraston antamaa myyntilupaa ja/tai standardointia. Lupien ja standardoinnin hankkiminen aiheuttaa maahantuojalle lisäkustannuksia, mutta ne eivät ole kohtuuttomia eikä niiden saaminen ei ole vaikeaa.

Palvelujen kauppa Palvelukaupan sääntely on teoriassa tiukkaa mutta käytännössä valvonta on heikkoa. Sambiassa on säilynyt brittipohjainen järjestelmä, jossa erityisammattiosaaminen on säännelty ammattikiltojen kautta. Useimmilla ammattiryhmillä kuten insinööreillä, tilintarkastajilla, lääkäreillä, arkkitehdeillä on oma kiltansa, jonka jäsenyys on edellytys ammatinharjoittamiselle Sambiassa.

Käytännössä kiltojen jäsenyys on vapaaehtoista. Sambian palvelumarkkinat ovat linkittyneet vahvasti kaivosklusteriin, joka puolestaan on täysin integroitunut eteläafrikkalaisiin ja globaaleihin markkinoihin. Kaivokset hankkivat tarvitsemansa osaamisen sieltä missä se on kustannustehokkaimmin saatavissa. Myös muu osaaminen liikkuu vilkkaasti alueella. Käytännössä Sambia, kuten muutkin alueen maat, on kärsinyt kroonisesta ”aivovuodosta” Etelä-Afrikkaan ja länsimaihin.

Ulkomaalaisten työntekijöiden pitkäaikaiset työsuhteet, erityisesti johtotehtävissä, on historiallinen poliittinen kuuma peruna. Normi on, että maassa toimivat ulkomaiset yritykset pyrkivät aktiivisesti minimoimaan ulkomaisten työntekijöiden käytön ja maksimoivat paikallisten työmahdollisuudet. Sambian uusi hallitus on vaalilupaustensa mukaisesti tiukentanut työlupien myöntämistä.

Palvelusektorin vapauttamista pyritään edistämään alueellisen integraation puitteissa. Se on yksi

143

Sambia

COMESA:n tulliunionin ja suuren vapaakauppa-alueen keskeisiä tavoitteita. Prosessi on kuitenkin vielä kesken eikä sen lopputuloksesta tässä vaiheessa ole vielä tarkkaa tietoa.

Investointien ja pääomaliikkeiden sääntely Sambia harjoitti vuosina 1991-2011 ääriliberalistista talouspolitiikkaa ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi. Jos mittarina pidetään ulkomaisten investointien tasoa ja talouskasvua, politiikka oli menestys.

Sillä saatiin lamassa ollut kaivostoiminta täyteen iskuun juuri oikealla hetkellä globaalin hyödykebuumin käynnistyessä vuosituhannen vaihteessa. Politiikkaan kuului täyden investointisuojan myöntäminen yrityskohtaisesti sekä samassa yhteydessä räätälöidyt verohelpotukset ja muut kannustimet. Politiikan puitteissa käynnistettiin myös Multi Facility Economic Zones -erityistalousalueet, joilla on pyritty houkuttelemaan maahan erityisesti teollisia investointeja.

Maan nykyinen hallitus haluaa maahan edelleen ulkomaisia sijoituksia, mutta säätelee niitä tiukemmin.

Yrityksille ei pääsääntöisesti räätälöidä yksittäisiä etuja. Samoin yritysten halutaan antavan enemmän tietoa toimintansa yksityiskohdista viranomaisille, jotta nämä voivat seurata investointien toteutumista, niiden vaikutuksia sekä pääomavirtojen liikettä Sambiaan ja ulos maasta. Hallitus joutui kuitenkin alkuvuodesta 2014 perumaan määräykset joiden mukaan yritysten edellytettiin toimivan maan sisällä paikallisessa valuutassa sekä antavan keskuspankille täydet tiedot valuuttatransaktioistaan maan ulkopuolelle.

Tällä haluttiin vakauttaa maan valuutan Kwachan arvoa mutta vaikutus oli päinvastainen.

Yrityksen perustaminen ja siihen liittyvä hallinto on kuitenkin edelleen suhteellisen kevyttä Sambiassa.

Yrityksen rekisteröiminen onnistuu nopeasti ja hallinto toteuttaa tarvittavat rekisteröinnit ammattimaisesti. Sambia oli sijalla 83/189 pk-yritystoiminnalle suotuisan ympäristön tilaa mittavassa Maailmanpankin Doing Business-selvityksessä vuonna 2014.

Sambiassa on saatavilla rahoitus- ja muita asiantuntijapalveluita. Yritystoiminnan suurimmat haasteet liittyvät infrastruktuurin heikkouksiin.

Yleinen sääntely-ympäristö Sambiassa on kattava lainsäädäntö mutta heikko oikeuslaitos. Yrityksen on varauduttava suojaamaan toimintaansa tarkoin kahdenvälisin sopimuksin yhteistyökumppanien kanssa ja ylläpitämällä hyviä suhteita joka suuntaan. Ristiriitatilanteissa paras menettelytapa on sovittelu, johon kannattaa hankkia paikallista kokemusta. Työlainsäädäntö maassa on tiukka.

Toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet on suojattu vahvasti ja irtisanominen on kallista. Korruptiovertailussa Sambia on parantanut sijoitustaan viime vuosina. Transparency Internationalin vertailussa Sambian sijaluku oli 83 vuonna 2013.

Kaivosklusterin ulkopuolella useimmilla markkinoilla vallitsee oligopolistinen kilpailutilanne ja kartellien olemassaolo on arkipäivää. Markkinoillepääsyä yrittä-

vän kannattaa varautua epäreiluun kilpailuun. Paras strategia on toimia luotettavan paikallisen kumppanin kanssa alusta loppuun.

Yritysrahoitusta on saatavissa myös paikallisesti. Sambiassa toimii yhteensä parisenkymmentä rekisteröityä liikepankkia. Suurimmat niistä edustavat ulkomaisia, pääasiassa eteläafrikkalaisia suurpankkeja. Rahoituksen hinta vaihtelee paljon riippuen asiakkaasta ja kohteesta. Paikallisille pienyrityksille rahoituksen saaminen on usein käytännössä mahdotonta. Ulkomaiset suuryritykset ja isot kaivosprojektit ovat haluttuja pankeille ja ne tekevät edullisia tarjouksia. Sambian rahoitussektori kasvaa ja monipuolistuu yleisen talouskasvun kanssa. Markkinoille on lainarahoituksen lisäksi tullut muita tuotteita kuten factoring ja riskipääomaa.

Yleisarvio Sambian kaivosvetoinen kasvu tarjoaa laajenevia mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Monilla Suomen kaivosklusterin yrityksillä on jo valmiiksi vahvat asiakkuudet Sambiassa. Uusille yrityksille riittää kuitenkin tilaa kaivosarvoketjun kaikissa osissa.

144

Kuparintuotannon kasvun vanavedessä talous laajentuu ja monipuolistuu. Talous- ja yhdyskuntainfrastruktuuri etenee perinteiseltä kaivosteollisuuden ydinalueelta Kuparivyöhykkeeltä Sambian luoteisprovinssia sekä Angolan ja Kongon rajoja kohti. Kaivosten viereen nousee kokonaan uusien kaupunkien ketju.

Sambia

Tässä yhteydessä tarvitaan asumis-, maa- ja vesirakennus, jäte- ja vesihuolto sekä sanitaatio, energiaja ICT-ratkaisuja, jotka pääsääntöisesti rahoitetaan muuten kuin kehitysyhteistyövaroin. Samoin infrastruktuurin ja peruspalvelutuotannon (esimerkiksi

koulutus ja terveydenhuolto) käynnissä olevassa parantamisessa ja laajentamisessa tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia. Tämä avaa mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille markkinoiden kaikilla tasoilla.

145

M os ambik

MOSAMBIK Pääkaupunki ............................................................................................................ Maputo Väkiluku....................................................................................................................24,7 milj.

BKT.......................................................................................................................15 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................1 200 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................7,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................4,4 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ...28,7 % |24,9 % | 46,4 % Työttömyysaste ..............................................................................................17 % (2007) Kaupungistumisaste ..................................................................................31,2 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,327 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Mosambikin mittavat hiili- ja kaasuvarannot kuuluvat maailman suurimpiin. Maan yli seitsemän prosentin talouskasvu tarjoaakin lukuisia mahdollisuuksia sijoittajille etenkin luonnonvarasektorilla ja palveluntarjonnassa. Lisäksi laajat hyödyntämättömät metsä- ja viljelysmaa-alueet kiinnostavat kansainvälisiä sijoittajia. Maan heikko infrastruktuuri ja vaikea liiketoimintaympäristö asettavat kuitenkin omat haasteensa. Mosambikin infrastruktuuria kuitenkin parannetaan vauhdilla, ja liiketoiminnan parantamiseksikin tehdään uudistuksia, joskin hitaammin. Luonnonvarasektorilla merkittävää on laajat laki- ja verouudistukset, jotka astunevat voimaan vuoden 2014 aikana. Mosambikiin tulijoiden tulee tarkkailla poliittisen tilanteen kehittymistä maan keskiosissa, jossa on tapahtunut jo vuoden ajan aseellisia yhteenottoja. Vuoden 2014 lokakuussa järjestetään presidentin- ja parlamenttivaalit.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouden kokonaiskehitys kuluneen vuoden aikana Mosambikin talous on kasvanut viimeisen viidentoista vuoden ajan 6-8 prosentin vuosivauhdilla, maan ollessa samanaikaisesti edelleenkin yksi maailman köyhimmistä maista. Mosambikin bruttokansantuote vuonna 2013 oli 15 miljardia dollaria. Vuonna 2013 talouskasvu oli 7,1 prosenttia, mutta jäi ennusteista alkuvuoden tulvien takia. Inflaatio pysyi matalana (4,1 prosenttia ). Julkinen taloushallinto on Kansainvälisen valuuttarahaston arvioiden mukaan hoidettu paremmin kuin monessa naapurimaassa. Voimakasta talouskasvua pitävät yllä erityisesti luonnonvarasektoriin kohdistuvat suorat ulkomaiset sijoitukset, jotka ovat viime vuosien aikana lisääntyneet. Muita kasvua ylläpitäviä aloja ovat rakennus-, kuljetus- ja tietoliikennealat, maatalous sekä rahoituspalvelut, jotka ovat usein kytköksissä luonnonvaroja hyödyntäviin megaprojekteihin.

Huolimatta vaikuttavasta talouskasvusta Mosambik ei ole onnistunut monipuolistamaan talouden rakennetta. Talous on keskittynyt pitkälti raaka-aineiden tuotantoon ja harvojen megaprojektien varaan. Työpaikkojen syntyminen on ollut vähäistä verrattuna ulkomaisten investointien rahalliseen arvoon: väestönkasvun perusteella Mosambikissa pitäisi syntyä 300 000 työpaikkaa vuodessa, mikä nykyisellään on epärealistista. Virallinen sektori työllistää ainoastaan 32 prosenttia aikuisväestöstä (2012) lähes yksinomaan kaupungeissa.

Maataloudesta elää noin 80 prosenttia mosambikilaisista ja maatalouden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2013 noin 25 prosenttia. Viljeltävästä pinta-alasta on käytössä noin 10 prosenttia. Maatalouden tehostaminen onkin yksi Mosambikin hallituksen prioriteetteja. Vuonna 2013 maatalouden arvioitiin kasvaneen viisi prosenttia.

Seija Toro toimii suurlähettiläänä ja Juhana Lehtinen ohjelma-avustajana ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Maputon suurlähetystössä.

146

*) ennakkotieto **) ennakkoarvio

Lähde: Suomen Pankki

Mosambik

Suomen ja Mosambikin välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

100

0,10

80

0,08

60

0,06

40

0,04

20

0,02

0

2009

2010

2011

2012

2013

0,00

Lähde: Tullihallitus

Mosambik ei ole viime vuosina kyennyt merkittäväs- Kaasun ja hiilen vientimäärät ovat vielä pieniä: vuonti vähentämään köyhyyttä. Suomen Maa on edelleen hännän navälinen 2014 hiiltäkauppa arvioidaan vietävän 8 miljoonaa tonnia, ja Namibian huippuna (sijalla 184/187 maasta) UNDP:n inhimillisen mutta vuonna 2020 viennin arvioidaan olevan jo 40 kehityksen mittauksissa (Human Development2009–2013 Index). miljoonaa tonnia. Pohjois-Mosambikin suurista kaaMosambikin bruttokansantulo per henki on 510 dolla- suesiintymistä aletaan saada tuottoa todennäköisesti Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % ria vuodessa (2014). Tuloerot keskituloisen kaupunki- vuoden 2020 jälkeen, jolloin maakaasu noussee nopeVienti milj. euroa väestön ja maalla asuvien välillä ovat yhä kasvaneet asti Mosambikin tärkeimmäksi vientituotteeksi. Myös viime vuosina. Kaupunkiväestön bruttokansantulo muiden mineraalien hyödyntäminen on Mosambi0,10 50 on keskimäärin 1100 dollaria, kun taas maaseudulla kissa kasvussa. Näitä mineraaleja ovat muun muassa se on 120 dollaria vuodessa. Maailmanpankin arvion kulta, titaani, tantaali, limoniitti, zirkoni, turmaliini 0,08 40 54,1 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä. ja rautamalmi. Hallituksen myöntämistä noin 1600 mukaan Ainoastaan Maputossa ja suurimmissa kaupungeissa kaivosluvasta noin puolet kohdistuu hiileen. Hiilen 0,06 30 puhua kuluttavan ja ostovoimaisen keskiluo- arvioidaan syrjäyttävän alumiinin tärkeimpänä vienvoidaan kan kehittymisestä. Maaseudun mosambikilaiset elävät 20 käytännössä rahatalouden ulkopuolella.

10 Luonnonvarat houkuttelevat sijoituksia

tituotteena vuoteen 2015 mennessä, kun tärkeimmät 0,04 hiilen viennin mahdollistavat infrastruktuurihankkeet, kuten satamat ja rautatiet, saadaan päätökseen.

0,02

Lisäksi öljyä uskotaan löytyvän muiden mineraalien 0,00 0 Vuoden 2013 suorien sijoitusten koko- 2011 lisäksi, ja eteläafrikkalainen Sasol aloitti 2009 ulkomaisten2010 2012 2013pienimuotoinaissumma, 7 miljardia dollaria, nostaa Mosambikin sen (noin 2000 barrelia päivässä) öljyntuotannon jo Lähde: Tullihallitus toiselle sijalle Afrikassa ulkomaisten sijoitusten koh- vuonna 2013 Keski-Mosambikissa. Myös maan metteena. Vuonna 2014 kokonaissumman oletetaan jäl- sävarat ja runsaat viljelemättömät alueet ovat houkuleen ylittyvän. Suurin osa sijoituksista on kohdistunut telleet ulkomaisia investoijia maahan. hiili- ja maakaasuvarantoihin, jotka lukeutuvat maa- välinen kauppa Suomen ja Nigerian ilman suurimpiin. Pelkästään hiiltä kaivavien Valen ja Suurin osa Mosambikin viennistä kohdistuu Euroop2009–2013 Rio Tinton yhteissijoitukset ylittävät tähän mennes- paan. Vuonna 2014 viennin arvoksi arvioidaan 4,7 milsä 10 miljardia dollaria. Maakaasun hyödyntämiseen jardia dollaria. Alumiinin (yli 40 prosenttia viennistä), Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % tarvittava kokonaissijoitus projektin alusta tuotannon hiilen ja kaasun lisäksi tärkeimpiä vientituotteita ovat Vienti milj. euroa täyden kapasiteetin saavuttamiseen arvioidaan ole- sähkö, tupakka, sokeri ja katkarapu. Tuonti Mosambikiin koostuu pääosin polttoaineista ja öljystä, koneista, van noin 40 miljardia dollaria.

70 60 50

0,10 147

0,08

M os ambik

ajoneuvoista, metallituotteista sekä ruokatarvikkeista.

Tuonnin arvon arvioidaan nousevan vuonna 2014 8 miljardiin dollariin. Valtaosa elintarvikkeista ja kulutushyödykkeistä tuodaan ulkomailta. Suuri osa tuonnista liittyy megaprojektien yhteyteen rakennettavaan infrastruktuuriin, ja sen odotetaan kasvavan kaasu- ja hiiliyhtiöiden tarpeiden myötä. Yksittäisenä kauppakumppanina Etelä-Afrikka on ylivoimaisesti tärkein, sillä sen osuus Mosambikin viennistä ja tuonnista oli noin kolmasosa (2012). Myös Kiinalla on kasvava merkitys sekä vientikohteena että tuojamaana.

Teollisen sektorin jälkeen tärkeimpiä sijoituskohteita vuonna 2013 olivat maanviljelys ja maatalousteollisuus, kuljetus-, kommunikaatio-, palvelu- ja rakennusalat, turismi sekä rakennusala. Vuoden 2013 sijoitusten määrillä mitattuna viisi tärkeintä sijoittajamaata olivat Etelä-Afrikka, Kiina, Portugali, Sveitsi ja Saksa. Aasian maista lisäksi Etelä-Korea ja Intia ovat saamassa kasvavaa jalansijaa Mosambikissa.

Pohjoismaat ovat osoittaneet lisääntyvää kiinnostusta Mosambikin markkinoihin etenkin energia- ja kaivossektoreilla, ja Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista on kuluneen vuoden aikana käynyt kaivannaissektoriin painottuneita liikemiesdelegaatioita. Ennestään Mosambikissa on pysyvästi joitakin pohjoismaisia yhtiöitä, jotka toimivat pääasiassa energia- ja kaivos- kuljetus-, metsä- ja telekommunikaatioaloilla.

Veronkanto parantunut Mosambik on muutaman vuoden ajan parantanut veronkeruutaan ja jopa ylittänyt sille asetetut tavoitteet. Veronkeruun piiriin on saatu lisää yksityisiä veronmaksajia ja erityisesti Pk-yrityksiä. Vuonna 2013

verotulojen osuus valtion budjetista oli 27 prosenttia mikä on korkeampi kuin koskaan ennen (kaksinkertainen verrattuna vuoteen 2006). Samaan aikaan ulkomaisen avun osuus on pienentynyt ollen vuonna 2014 33 prosenttia valtion budjetista, kun vielä seitsemän vuotta sitten avun osuus oli yli 50 prosenttia.

Verotulojen kasvuun on osaltaan vaikuttanut maakaasusektorilla tehdyt investoijien väliset kaupat, jotka ovat tuoneet maalle merkittäviä myyntivoittoveroja: vuodesta 2012 myyntivoittoveroja on kertynyt yli 1,3 miljardia dollaria yhteensä viidestä toteutuneesta kaupasta. Vuodelle 2014 kaivos-, kaasu- ja rahoitussektoreilla valmisteilla olevista kaupoista Mosambik voi saada myyntivoittoveroina jopa 3 miljardia dollaria, ja vuonna 2015 kauppoja on luvassa lisää.

Suomen ja kohdemaan välinen taloudellinen vaihto kuluneen vuoden aikana Kauppa Mosambikin ja Suomen välillä on edelleen vähäistä, vaikka se onkin noussut aiempaan verrattuna.

Suomalaisia yrityksiä on Mosambikissa hyvin vähän.

Suomen Tullin mukaan vuoden 2013 tuonnin arvo Mosambikista Suomeen oli noin 18,5 miljoonaa euroa ja viennin arvo 26,8 miljoonaa. Suomen viennin arvo koostui pääasiassa suurista kertaluonteisista koneiden ja laitteiden myynneistä.

Vuonna 2014 Mosambikissa olevia suomalaisyrityksiä toimivat muun muassa satamainfrastruktuurin, kaasuvoimalarakentamisen ja tietoliikenneteknologian parissa. Mosambikin luonnonvarabuumin myötä tilanne on kuitenkin muuttumassa, ja voimakkaasti kasvava talous tarjoaa suomalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia monella sektorilla.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Talouteen vaikuttava sisäpolitiikka ja yhteiskunnallinen kehitys Mosambik saavutti itsenäisyyden Portugalin siirtomaavallasta vuonna 1975. Sen jälkeen maassa käytiin 16 vuotta kestänyt sisällissota, joka päättyi Roomassa allekirjoitetun rauhansopimuksen myötä vuonna 1992. Varsinaista yhteiskunnan ja demokratian rakentamisen aikaa on siis ollut vasta 22 vuotta. Sodan osapuolet (Frelimo ja Renamo) ovat nyt poliittisia puolueita, jotka omien sanojensa mukaan pyrkivät demokraattiseen monipuoluejärjestelmään, mutta todellisuudessa valta on pitkälti Frelimon käsissä.

148

Vuoden 2013 aikana Frelimon ja Renamon väliset erimielisyydet kärjistyivät maan keskiosissa tapahtuneiksi aseellisiksi yhteenotoiksi, joista molemmat osapuolet syyttävät toisiaan. Taustalla konfliktin eskaloitumisessa ovat Mosambikista löydetyt mittavat luonnonvarat ja Renamon pelko siitä, että he jäävät paitsi sen tuomista tuloista. Vuoden 2014 alkupuolella osapuolet istuivat neuvottelupöytään, vaikkakin aseelliset yhteenotot yhä jatkuvat Keski-Mosambikissa. Neuvottelujen aiheena on ollut vaalilain uudistus, tasaisempi tulonjako ja Renamon aseistariisuminen.

Renamo boikotoi 2013 järjestettyjä kunnallisvaaleja, mutta on ilmoittanut osallistuvansa vuoden 2014 lopulla järjestettäviin presidentinvaaleihin.

Mosambik

Vuoden 2013 kunnallisvaalien tulos vahvisti demokratiaa maassa, koska uusi oppositiopuolue MDM sai vaaleissa suuremman osuuden äänistä, kuin oppositio oli saanut koskaan aiemmin Mosambikin itsenäisyyden aikaisissa vaaleissa.

Yllä mainitusta huolimatta ei ole todennäköistä, että vuoden 2014 presidentinvaaleissa ja eduskuntavaaleissa valta siirtyisi pois Frelimon käsistä. Merkille pantavaa tulevat olemaan uuden presidentin linjanvedot ja suhtautuminen maan moninaisiin ongelmiin. Sekä kaksi pääoppositiopuoluetta että valtapuolue Frelimo sijoittuvat poliittisessa kentässä melko keskelle tai oikealle: oli vaalien tulos mikä hyvänsä, talousjärjestelmään ei ole tulossa muutosta.

Korruptio, media, poliittinen vapaus Mosambik sijoittui vuonna 2013 kansainvälisessä korruptiota mittaavassa tilastossa (Transparency International) sijalle 119/177. Mosambik ei ole poikkeus Afrikan maiden joukossa ja korruptiota esiintyy kaikilla tasoilla. Korruptionvastaisia lakeja ja instituutioita on perustettu, mutta toimeenpano kangertelee. Joidenkin arvioiden mukaan ulkomaisten sijoitusten määrä voisi olla jopa kaksinkertainen ilman korruptiota. Joitakin edistysaskelia on otettukin. Vuonna 2012 asetetun virkamiesten eturistiriitoja ja omistuksia rajoittavan lain toimeenpanon seurauksena kaikki kansanedustajat olivat vuoden 2014 alkuun mennessä jät-

täneet muut sivutoimensa, ja kansanedustajien lisäksi jotkut ministereistäkin ovat ilmoittaneet kaiken omaisuutensa. Mainittakoon, että suomalaisten yritysten kokemuksen mukaan korruptiota on ollut mahdollista myös ehkäistä laatimalla yhteistyön määrittävä asiakirja (MoU) viranomaisten ja yrityksen välille.

On mahdollista, että Mosambikin luonnonvaroista saamien nopeasti kasvavien tulojen ansiosta maan poliittinen johto kallistaa yhä vähemmän korvaansa perinteisesti voimakkaalle avunantajien ryhmälle samalla kun kehitysapuna saatujen varojen osuus valtion budjetista pienenee. Näin avunantajien tyypillisesti vaatimat hyvän hallinnon ja läpinäkyvyyden edistäminen saattavat jäädä vähemmälle huomiolle.

Median vapaus on Mosambikissa lain perusteella turvattu ja saakin toimia suhteellisen vapaasti, tosin kontrolli on tiukentunut kuluneen vuoden aikana johtuen lähestyvistä vaaleista. Tämä on näkynyt myös lehdistövapautta mittaavissa listauksissa: vuonna 2014 Mosambik on sijalla 79/180 Reporters without Border-järjestön listauksessa, kun vuonna 2012 sijoitus oli vielä 66/179. Vuoden 2012 lopulla noin viidellä prosentilla mosambikilaisista oli pääsy internetiin. Vaikka internetin käyttöaste kasvaa nopeasti, on internetyhteys yhä melko kallis ja pääasiallisesti kaupunkilaisen hyvin koulutetun eliitin käytettävissä.

Matkapuhelinta käyttää noin 42 prosenttia mosambikilaisista (2013).

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat Mosambikin kansainvälistä kauppapolitiikkaa määrää paljon sen kuuluminen Eteläisen Afrikan Kehitysyhteisöön (SADC). SADC:in piirissä astui voimaan vapaakauppasopimus vuonna 2012, kun myös tullitariffien alentaminen kaikilla osa-alueilla saatiin täytäntöön.

Mosambik tähtää kaikkien tariffien poistamiseen Etelä-Afrikan kanssa vuoteen 2015 mennessä.

Mosambikilla on tulli- ja kiintiövapaa markkinoille pääsy EU:ssa EBA-aloitteen (Everything But Arms) ja Cotonoun sopimuksen kautta. Mosambik yhdessä muiden SADC-maiden kanssa neuvottelee parhaillaan EU:n kanssa Economic Partnership Agreement- vapaakauppasopimuksesta (EPA), jonka on määrä korvata edellä mainitut sopimukset. Mosambik allekirjoitti väliaikaisen EPA-sopimuksen jo vuonna 2009, mutta varsinais-

ta sopimusta ei ole vielä ratifioitu. Jos neuvotteluissa ei päästä yhteisymmärrykseen vuonna 2014, jatkuu Mosambikin edullinen pääsy EU:n markkinoille kuitenkin EBA- ja TDCA (Trade Development and Cooperation Agreement) sopimusten puitteissa. EPA-neuvottelujen tärkeimmät jäljellä olevat osat koskevat muun muassa vientiveroa, maataloutta ja alkuperäsääntöjä.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys, taustatekijät ja muutosten syyt Mosambikin yksityissektorin toimijat kritisoivat maan hallitusta siitä, ettei liiketoimintaympäristön parantamiseksi tehdä tarpeeksi, minkä vuoksi rakenteellista muutosta taloudessa ei ole tapahtunut. Kritiikin mukaan politiikka on keskittynyt liikaa megaprojektien edistämiseen eikä Pk-yritysten kasvulle ja kehitykselle luoda toimivia puitteita. Mosambikin yksityissektoria edustava järjestö CTA moittii hallitusta lakien ja muu-

149

M os ambik

tosten heikosta toimeenpanosta. Järjestön mukaan hallituksen suunnitelmat ovat liian usein sektorikohtaisia, kun niiden pitäisi olla laaja-alaisempia, kaikki sektorit kattavia.

vuoden 2014 alusta. Uusien sääntöjen myötä rekisteröinnin tulisi tapahtua aiempaa nopeammin ja rekisteröinti voidaan tehdä hajautetusti aiempaa useammissa toimipisteissä myös piirikuntatasolla.

Mosambikissa on havaittavissa kaksi erillistä rinnakkain kulkevaa trendiä: yhtäältä Mosambikin hallitus pyrkii parantamaan liiketoimintaympäristöä ja houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia. Käytännössä kaikki sektorit ovat avoinna ulkomaisille sijoittajille ja Mosambikin hallitus pitää ulkomaisia sijoituksia tärkeinä työpaikkojen luomisen ja talouskasvun tuottamisen kannalta. Toisaalta samanaikaisesti hallitus suunnittelee ja toteuttaa uudistuksia, joissa mosambikilaisten toimijoiden asemaa vahvistetaan ulkomaalaisten kustannuksella. Yksittäisenä esimerkkinä mainittakoon Mosambikin kalastuslakiin vuonna 2013 tehty muutos: uusi laki asettaa etusijalle mosambikilaiset ja SADC-maiden kansalaiset kalastuslupia ja -kiintiöitä myönnettäessä. Käytännössä uudistus siis pakottaa ulkomaalaiset etsimään itselleen mosambikilaisen yhtiökumppanin toimiakseen Mosambikin vesillä.

Erityisesti ulkomaisia sijoituksia koskeva toimenpide on erityistalousalueiden perustaminen. Maassa jo aiemmin toimineiden Maputon, Sofalan ja Nampulan lääneissä sijaitsevien erityistalousalueiden lisäksi Nampulan lääniin avattiin vuonna 2013 uusi turismia painottava erityistalousalue. Lisäksi hallitus ilmoitti alkuvuodesta 2014, että uusi alue tullaan perustamaan Zambezian lääniin Mocubaan.

Maailmanpankin ”Doing Business” indeksin mukaan Mosambikin liiketoimintaympäristö on parantunut hienoisesti vuodesta 2013 (2013: 142/185, 2014 139/189), mutta sijoitus kertoo edelleen vakavista haasteista liiketoiminnassa. Mosambikissa ongelmat liittyvät usein erityisesti sähköliittymien vaikeaan saantiin ja byrokratiaan (omaisuuden rekisteröiminen, kiistojen sovittaminen oikeudessa ja konkurssin hakeminen). Positiivisimpina puolina yrittäjille Mosambikissa on sijoittajan suoja, rakennuslupien saanti ja yleensä yrityksen suhteellisen helppo aloittaminen.

Mosambikilla ja Suomella on myös voimassaoleva kahdenvälinen investointisuoja- ja edistämissopimus.

Parannuksia liiketoimintaympäristössä Mosambikin hallitus pyrkii useilla toimilla parantamaan liiketoimintaympäristöä, ja keskipitkällä aikavälillä muutoksia oletetaan tapahtuvan. Paineita parannuksiin tulee maan yksityissektorin lisäksi kansainvälisen yhteisön edustajilta, joilla on maassa taloudellisia intressejä. Mosambikin hallitus toteuttaa jatkona aiemmalle strategialle vuosille 2013–2017 laadittua liiketoimintaympäristön parantamissuunnitelmaa (EMAN II). Suunnitelmaan kuuluu pääasiassa hidastavan byrokratian ja maksujen karsimista sekä helpotusta luotonsaantiin yrittäjille.

Strategian mukaisesti teollisuuden yritysten toimintalupien ja lisenssien saantia on yksinkertaistettu

150

Erityistalousalueilla yrityksille myönnetään muun muassa tullivapauksia ja helpotuksia verojen ja ulkomaista työvoimaa koskevan lainsäädännön suhteen. Alueet ovat houkutelleet runsaasti ulkomaisia sijoituksia, ja vuonna 2012 pelkästään Nacalan erityistalousalueelle Nampulassa saatiin 1,2 miljardin dollarin edestä ulkomaisia sijoituksia. Vuodesta 2013 alkaen erityistalousalueille suunnatut 50 miljoonaa dollaria ylittävät sijoitukset on hyväksytettävä GAZEDA:n (Office for Fast Growth Economic Areas) kautta. Tavalliset ulkomaiset sijoitukset kulkevat edelleen valtiollisen sijoitusten edistämiskeskuksen CPI:n (Investment Promotion Centre) kautta.

Vaikka Mosambikin toteuttaman verohallinnon reformin edistymistä on kiitelty laajalti, sijoittuu maa kuitenkin melko alas kansainvälisessä vertailussa ja on jopa pudonnut edellisiin vuosiin verrattuna: PwC:n julkaisemassa Paying Taxes 2014 -raportissa Mosambik asettuu sijalle 129/189 (2013 sijalla 105/185). Verojen maksua pidetään Mosambikissa hankalana ja hitaana.

Esimerkkinä edistysaskelista mainittakoon vuonna 2012 käyttöön otettu keskitetty elektroninen tullimaksusysteemi (Janela Unica Electronica). Sitä pidetään edistyksellisenä järjestelmänä, joka helpottaa ja nopeuttaa rajakauppaa ja osaltaan estää myös korruptiota. Mosambikissa on 37 erilaista yritysveroa, ja yritykset maksavat voitoistaan veroja keskimäärin 37,5 prosenttia.

Mosambikin parlamentti on saanut vuoden 2014 alussa käsittelyynsä hallituksen ehdotuksen arvonlisäveron poistosta maataloustuotteiden osalta, joka voi piakkoin astua voimaan.

Myös sähköverkkoa laajennetaan: vuonna 2012 sähkönjakelun piirissä oli 20 prosenttia väestöstä, ja vuonna 2013 vastaava lukema oli 24. Maahan rakennetaan paraikaa myös uusia kaasua ja hiiltä käyttäviä

Mosambik

voimalaitoksia ruokkimaan megaprojektien myötä lisääntyvää sähköntarvetta.

Mosambikissa toteutetaan parhaillaan mittavia infrastruktuurihankkeita myös useiden satamien, lentokenttien sekä tie- ja rautatieverkoston laajentamiseksi. Hankkeet toteutetaan osittain julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeina.

Mosambik on ilmoittanut yksityistävänsä piakkoin viisi yhteensä 117 valtionyhtiöstään ja lähivuosien aikana myyvänsä ja yksityistävänsä puolet kaikista yhtiöistään. Yksityistämiset ovat osa Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa toteutettavaa PSI-ohjelmaa (Policy Support Instrument).

Kaivos- ja öljyalalla merkittäviä uudistuksia Merkittävimpiä uudistuksia Mosambikissa toteutetaan luonnonvarasektorilla. Nykyinen lainsäädäntö ja hallinnollinen kapasiteetti eivät vastaa uusien luonnonvarojen löytymisen myötä nopeasti muuttunutta tilannetta.

Tästä johtuen käsittelyssä on samanaikaisesti uudet kaivos- sekä öljy- ja kaasualaa säätelevät lait, jotka oletettavasti astuvat voimaan vuoden 2014 aikana.

Kuluvan vuoden aikana saadaan päätökseen myös luonnonvarasektorin uudet verolait. Uusien lakien myötä Mosambikin hallitus pyrkii lisäämään osallistumistaan maan luonnonvarojen hyödyntämisessä ja tiukentamaan otettaan niin kutsutuista strategisista hankkeista. Verouudistusten myötä hallitus pyrkii nostamaan sille tulevaa osuutta luonnonvaroista.

Merkittävää osana verolakien uudistusta on myös myyntivoittoveron asettuminen automaattisesti 32 prosenttiin, kun se ennen on ollut neuvoteltavissa.

Ulkopuoliset asiantuntijat pitävät käsittelyssä olevia verouudistuksia liian ankarina ja myös monimutkaisina. Näiden näkemysten mukaan hallituksen osuus on nostettu liian suureksi erityisesti kaivosalalla. Kansainvälisessä vertailussa Mosambikin luonnonvarasektorin verot asettuisivatkin hyvin korkealle. Sen lisäksi myös verolakien moniselitteisyys söisi Mosambikin kilpailukykyä ja karkottaisi mahdollisia investoijia.

Uudesta öljy- ja kaasulaista on todettu, että siinä on liikaa epäselviä kohtia, jotka jättävät tulkinnanvaraa.

Toisaalta laki myös suosii monessa kohdin mosambikilaisia toimijoita ja ”kansallista etua.”

epäselvää, mitä lakia ja verotusjärjestelmää tullaan soveltamaan uusiin, tämän kierroksen puitteissa tehtäviin sopimuksiin. Huomattavaa on, että uudet lait eivät tule muuttamaan jo tehtyjä sopimuksia, joihin on usein annettu hyvinkin anteliaita verohelpotuksia useiksi vuosiksi eteenpäin. Arvellaankin, että Mosambikin hallitus pyrkii nyt ottamaan vahinkoa takaisin uusissa sopimuksissa ja laissa.

Toisaalta on todettava, että esitetyillä verouudistuksilla on myös puolestapuhujia: Mosambikin kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat todenneet, että laaditut uudistukset ovat muutos parempaan ja edistävät läpinäkyvyyttä. Kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat kiitelleet uutta artiklaa laissa, joka määrää mineraaleja hyödyntävien yhtiöiden maksavan tietyn osuuden paikallisyhteisöille siellä, missä mineraalin hyödyntäminen tapahtuu. On vielä epäselvää, mikä maksettavan osuuden määrä on.

Lakiuudistusten myötä mosambikilaisten asema megaprojektien palveluntarjoajana paranee. Lakisääteisesti luonnonvarasektorilla toimivien yhtiöiden on suosittava palvelujen- ja tuotteiden tarjontaa käsittelevissä tarjouskilpailuissa mosambikilaisia yrityksiä, jos ne eivät ole merkittävästi (yli 10 prosenttia) kalliimpia.

Näin ollen uuden lain astuessa voimaan ulkomaisten yritysten on edullisinta toimia yhteisyrityksessä paikallisten toimijoiden kanssa.

Mainittakoon, että vuoden 2013 aikana Mosambikin hallitus julkisti seitsemän luonnonvarasektorilla toimivan yhtiön, mukaan lukien Anadarkon, ENI:n ja Statoil:in, kanssa allekirjoitettua sopimusta. Julkistamista edelsi pitkään jatkunut kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisen yhteisön painostus. Mosambikin hallitus ei ole kuitenkaan liittänyt vaatimusta sopimusten täydestä julkistamisesta uusiin lakeihin: julkistaminen liittyy ennemminkin luonnonvarasektorin läpinäkyvyyttä ajavan kansainvälisen aloitteen EITI:n vaatimuksiin, jonka täysivaltainen jäsen Mosambik on ollut vuodesta 2012.

Mosambikissa kaikki maa kuuluu valtiolle ja siihen voi saada käyttöoikeuden maksimissaan 50 vuodeksi.

Tämä on joissain tapauksissa mutkistanut ulkomaisten yhtiöiden toimintaa, etenkin silloin kun joudutaan tekemään suuria väestönsiirtoja. Muun muassa Valella ja Anadarkolla on yhä kesken pitkään kestäneet neuvottelut paikallisyhteisöjen kanssa koskien yhteisöille annettavia korvauksia.

Vuoden 2014 aikana Mosambikin hallitus järjestää uuden tarjouskierroksen öljy- ja kaasusektorilla. On

151

M os ambik

Yleisarvio Kansainvälisen valuuttarahaston ennusteen mukaan Mosambikin talouskasvu jatkuu seuraavien 7-8 vuoden aikana yli 8 prosentin suuruisena etenkin kaasusta ja hiilestä saatavien tuottojen ansiosta. On kuitenkin esitetty arvioita, että odotukset luonnonvaroista saatavien tuottojen suhteen saattavat olla ylioptimistisia. Pääasiallisesti heikosta infrastruktuurista johtuen yhtiöiden tuotantokustannukset ovat usein nousseet huomattavasti odotettua korkeammaksi, ja samalla myös Mosambikin saama osuus pienenee. Mosambikia on myös varoiteltu sen melko huolettomasta lainanotosta, joka perustuu odotuksiin tulevista luonnonvaratuloista. Vuonna 2014 Mosambikin valtionvelka on jo historiallisen korkealla, 6,8 miljardia dollaria.

Merkittävä tekijä tulee olemaan uusien luonnonvarasektoria säätelevien lakien sisältö ja toimeenpano.

Parhaassa tapauksessa selkeät ja yhdenmukaiset lait ja läpinäkyvyys edesauttavat luotettavien yhtiöiden toimintaa Mosambikissa. Huonoimmassa tapauksessa epäselvät käytännöt saavat luotettavat toimijat lähtemään maasta, jolloin tilan ottavat yhtiöt, joille ei ole niin tärkeää toimia vastuullisesti.

On hyvin tärkeää, että Frelimo ja Renamo saavat erimielisyytensä pian sovituksi ja päättävät aseelliset yhteenotot. Vuoden 2014 lokakuussa järjestettävät vaalit merkitsevät paljon koko maan kehityksen kannalta.

152

Uuden presidentin ja hallituksen suurena haasteena on, kuinka saada mosambikilaiset laajemmin hyötymään vahvasta talouskasvusta ja maahan virtaavat sijoitukset edesauttamaan työllisyyden kasvua ja köyhyyden vähentymistä. Tämä on tärkeää yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta.

Mosambikin markkinoille pyrkivän yrityksen kannattaa tarkkailla poliittisen tilanteen kehittymistä etenkin tulevien vaalien alla ja niiden jälkeen. Ainoastaan Maputossa ja suurimmissa kaupungeissa voidaan puhua kuluttavan ja ostovoimaisen keskiluokan kehittymisestä. Maaseudun mosambikilaiset elävät käytännössä rahatalouden ulkopuolella. Maa tarjoaa suomalaisille yrityksille lukuisia mahdollisuuksia monilla sektoreilla.

Helpotusta monimutkaiseen byrokratiaan, työvoimaa koskevaan lainsäädäntöön ja kieliongelmiin voi saada muun muassa toimimalla yhteisyrityksessä paikallisen kumppanin kanssa. Kuluneen vuoden aikana useat maat ovat lähettäneet Mosambikiin liikemiesdelegaatioita sekä perustaneet maahan pysyviä kaupallisia edustuksia eikä suomalaisyritystenkään kannata jättäytyä tästä kehityksestä ulkopuolelle.

Ta n s a n i a

TANSANIA Pääkaupunki ........................................................................................................... Dodoma Väkiluku......................................................................................................49,6 milj. (2014) BKT.......................................................................................................................32 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................1 700 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................7,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................7,8 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ..... 27,6 % | 25 % | 47,4 % Työttömyysaste ...............................................................................................................N/A Kaupungistumisaste ..................................................................................26,7 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,476 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani Tansania on siirtymävaiheessa. Talousnäkymät ovat hyvät, elleivät jopa erinomaiset Suomen kannalta. Tansania on erittäin kiinnostava kohde kehitysliiketoiminnan kannalta. Taustalla on Tansanian nopea teknologinen muutos, nuoren muutoskykyisen väestön suuri osuus sekä telekommunikaatiosektorin korkeat tuotanto-odotukset. Kauppaa tukevan kehitysyhteistyön merkitys on kasvussa, ja Tansania tarvitsee nopeita uudistuksia. Suomi on tukenut toukokuusta 2013 alkaen Itä-Afrikan talousalueen kaupan teknisten esteiden purkamista alueellisen järjestön Trade Mark East African kautta. Trade Mark East Africalla on myös erittäin merkittävä rooli Balissa saavutetun kaupan menettelyjä helpottavan sopimuksen toimeenpanossa maatasolla. Tansanian vahvuutena on matala poliittinen riski. Myös maan sijainti on hyvin edullinen itäisen ja eteläisen Afrikan solmukohdassa Intian valtameren äärellä. Tansanian hallituksen tulisi priorisoida talouspolitiikkaansa niille sektoreille, joissa sillä on parhaat mahdollisuudet kilpailla, kehittyä ja luoda uusia työpaikkoja.

Suomi kuten muutkin läntiset avuantajat joutuvat pohtimaan tulevaa politiikkansa tilanteessa, jossa BRICS-maiden vaikutusvalta kasvaa nopeasti Tansaniassa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Itä-Afrikan alue on maailman nopeimmin kasvavia talousalueita. Tansanian bruttokansantuote on kasvanut seitsemän prosentin vuosivauhdilla jo yli kymmenen vuoden ajan. Väite, jonka mukaan Afrikan kasvu perustuisi vain jalostamattomiin luonnonvaroihin, ei päde Tansaniassa. Kasvun taustalta löytyvät palvelut, rakentaminen, logistiikka ja telekommunikaatiosektori.

Yhä merkittävämpi osa talouskasvusta tulee kotimaisen kysynnän kautta: kaupungistuminen, nuoren väestönosan dynamiikka ja keskiluokkaistuminen pitävät uutta kasvua yllä. Turismi tuo maahan ulkomaista valuuttaa ja kaivosalaan liittyy valtavia odotuksia.

Tansanian valtion budjetti kaudella 2012/2013 oli yli kuusi miljardia euroa. Suoria ulkomaisia investointeja (Foreign Direct Investment, FDI) tehtiin maahan vuon-

na 2013 noin miljardilla dollarilla – eniten koko Itäisen Afrikan alueella. Suurimmat ulkomaiset sijoittajat vuosina 1990–2011 ovat olleet UK (2100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria), Intia, Kenia, Hollanti, Kiina ja USA. FDI-luvut ovat kasvaneet niin ikään seitsemän prosentin vuosivauhtia. Ulkomaiset sijoitukset Tansaniaan ovat vahvistuneet erityisesti kaivannais- ja kaasusektoreilla.

Maan finanssi- ja rahapolitiikka on ollut varsin menestyksellistä, ja inflaatio on saatu laskemaan noin 20 prosentista (vuonna 2011) kuuteen prosenttiin.

Toisaalta kullan maailmanmarkkinahinnan heilahtelu, energiasektorin mittavat lisälaskut ja heikentyneet vientitulot ovat kasvattaneet valtion alijäämää. Valtion julkinen velka on kasvanut jo 44 prosenttia brutto-

Kaisa Alapartanen toimii ohjelma-avustajana ja Kimmo Laukkanen kakkosvirkamiehenä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Dar Es Salaamin suurlähetystössä.

153

Tan sa nia

kansantuotteesta vuonna 2012. Suuri osa lainoituksesta on edelleen matalakorkoista, mutta erityisesti infrastruktuurihankkeiden rahoitus perustuu enenevissä määrin markkinahintaisiin lainoihin. Onkin nähtävissä, että uusia mittavia rakennushankkeita rahoitetaan markkinaehtoisilla koroilla koska tulevat kaasuvarat ajatellaan voitavan ennakoida kiinnityksinä.

luita ja matkapuhelimen kautta siirrettävien rahalähetysten yhteenlaskettu arvo on noin 1,4 miljardia dollaria joka kuukausi. Mobiiliteknologia lisää tällä hetkellä nopeasti myös internetin käyttöastetta. Tällä hetkellä lähes kymmenen miljoonaa tansanialaista on netin ääressä.

Vihreä vallankumous antaa odottaa itseään

Suurin osa varsinaisesta viennistä on alkutuotantoa.

Kullan osuus maan viennistä on edelleen suuri (noin 40 prosenttia), ja talous on herkkä kullan maailmanhinnan heittelyille. Tansanian tärkeimmät kauppakumppanit EU:n lisäksi ovat Kiina, Intia, Etelä-Afrikka ja Kenia. BRIC-maiden osuus Tansanian ulkomaankaupan arvosta on kasvanut viime vuosina nopeasti.

Myös alueellinen, Afrikan maiden välinen kauppa on hitaassa nousussa.

Tansania on ilmoittanut vähentävänsä apuriippuvuuttaan hallitusti ja täysin vuoteen 2025 mennessä. Kehitysavun osuus koko budjetista on noin 15 prosenttia ja Tansania rahoittaa itse noin puolet budjetin kehitysmenoistaan. Tansanian omavarainkeruu on vahvistunut aiemmasta 11 prosentista noin 19 prosenttiin.

Tansania pyrkii vahvistamaan omaa varainkeruuta, muun muassa arvonlisäverokäytäntöä muuttamalla ja verohelpotuksia karsimalla. Näillä toimin veropohja tulee laajenemaan ja toteutuessaan tuomaan lisätuloja valtion kassaan. Tansanian veroviranomaisen (Tanzania Revenue Authority, TRA) mukaan Tansanian kotimaiset verotulot jo lähes kuusinkertaistuivat vuosina 2000–2010.

Tansania pyrkii kehittämään veronkantoa ja koko verohallintoa. Yksi haitallinen piirre Tansaniassa samoin kuin koko itäisessä Afrikassa on verokilpailu (tax holidays) ulkomaisille investoijille. Sen sijaan että Tansania pyrkisi määrätietoisesti kehittämään heikoksi rankattua investointi-ilmapiiriään, on edetty verohelpotusten ja -houkutusten tietä. Maailmapankin teettämän tutkimuksen mukaan ulkomaiset investoijat eivät pidä verohelpotuksia kovinkaan oleellisena tekijänä sijoituspäätöksissä. Verohelpotukset ovat vasta 16. sijalla. Huomattavasti tärkeämpiä ovat energia, infrastruktuuri, työvoiman saatavuus, tuottavuusodotukset ja itse asiassa verohallinnon ennustettavuus.

Haasteista huolimatta Tansanian kansantaloutena katsotaan olevan jo transitiovaiheessa kohti monipuolistuvaa talouden rakennetta. Esimerkiksi Tansanian kännykkämarkkinoiden kasvutahti on ollut huimaa, 46 miljoonan asukkaan maassa on tällä hetkellä jo 28 miljoonaa kännykkäliittymää. Lähes puolen Tansanian aikuisista on arvioitu käyttävän mobiilipankkipalve-

154

Vuonna 2011 Tansanian parlamentti hyväksyi ”viisivuotissuunnitelman”, joka painottaa taloudellista kehitystä ja investointeja erityisesti sähköntuotantoon, tiestöön, satamaan ja rautateihin. Viisivuotissuunnitelma on nykyisen talouspolitiikan keskeinen ohjenuora.

Mutta miten ratkaista köyhyysongelma? Vastaus löytyy työpaikoista ja maatalouden kehittämisestä.

Maaseudun elinkeinojen uudistaminen on vielä täysin edessä: maatalouden tuottavuus ei ole kehittynyt lainkaan itsenäisyyden aikana, kun verrataan kehitystä esimerkiksi Malesiaan jossa se on nelinkymmenkertainen vuoteen 1960 verrattuna. Vihreä vallankumous antaa siis odottaa itseään. Väestöstä 2/3 saa elantonsa maataloudesta, jonka osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin vain 15 prosenttia. Maatalous toimii pienviljelijöiden kautta, keskimääräinen viljelty alue on yhden ja kolmen hehtaarin välillä ja suurin osa näistä maatilkuista on naisten viljelemiä.

Maatalous vaatii perusteellista uudistamista mukaan lukien tehokkuuden ja tuottavuuden parantaminen, tilakoon kasvattaminen sekä rahoitusmahdollisuuksien kehittäminen. Hallituksen Kilimo Kwanza – maatalous ensin – politiikka tähtää maataloussektorin modernisointiin. Investointien lisäämiseksi maatalouteen perustettiin vuonna 2010 Southern Agricultural Growth Corridor of Tanzania (SAGCOT). Tulojen jakautumista mittaavan GINI-kertoimen mukaan Tansania on esimerkiksi Keniaa, Sambiaa tai Mosambikia tasa-arvoisempi.

Tansaniasta ei puutu strategioita, instituutioita ja organisaatioita kehityksen edistämiseksi. Toimeenpano on ollut kuitenkin hidasta. Viime syksyllä lanseerattu Big Results Now-ohjelma, joka perustuu Malesiassa aiemmin toteutettuun malliin, pyrkii luomaan nopeita kehitystuloksia tässä vaiheessa seitsemällä avainsektorilla (vesi, maatalous, liikenne, energia, koulutus, resurssimobilisaatio sekä liiketoimintaympäristö). Vaikka tavoitteet ovat kunnianhimoisia, osin lähes epärealistisia - ja niiden rahoitus on tällä hetkellä epäselvä - viestittävät ne kuitenkin kansainvälisen yhteisön suuntaan missä ovat Tansanian keskipitkän aikavälin prioriteetit.

Ta n s a n i a

Suomen ja Tansanian välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0

0,10 0,08 0,06 0,04 0,02 2009

2010

2011

2012

2013

0,00

Lähde: Tullihallitus

Korkean tason vieraita

myös Kiinan tuontina, koska varsinainen valmistus tapahtuu siellä.

Suomalaisyritysten kiinnostusSuomen Tansaniaa kohtaan on välinen kauppa ja Turkin kasvussa. Suomella on maassa hyvä maine pitkän ke- Investointikohteena Tansaniassa on paljon poten2009–2013 hitysyhteistyön seurauksena. Erityisesti maatalous- ja tiaalia. Maalla on rikkaat, suurelta osin hyödyntämetsäsektoreilla suomalaisten avustusprojektien tu- mättömät luonnonvarat: mineraaleja, metsiä, karjaa, Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % loksia muistellaan edelleen. ICT- ja innovaatio-osaa- viljaa ja hedelmiä. Maaperästä on löytynyt uraania, Vienti milj. euroa minen liitetään koko ajan vahvemmin Suomen eri- kivihiiltä sekä runsaasti jalometalleja. Uudet off-shore tyisosaamisalaksi. Suurlähetystön rooli taloudellisten kaasukentät, öljy, uusiutuvat energiamuodot ja kaisuhteiden vahvistamisessa on kasvamassa. Vuonna vosteollisuus tulevat muuttamaan talouden pohjan 1000 1,6 2013 suurlähetystö lanseerasi uuden osaamispohjaisen tulevaisuudessa. Tansanian rannikon mittavien kaasu900 1,4 verkoston Suomessa vuosien varrella opiskelleista tan- varantojen odotetaan tuovan suuria lisätuloja maalle 800 sanialaisista.

Osaamispääoman kasvattaminen on ollut 7-10 vuoden kuluessa. Kaasun hinnan mittavat vaih1,2 yksi 700Suomen tuen pitkäkestoisimmista – ja hankalasti telut tekevät tulevaisuuden tulovirtojen arvioinnin mitattavimmista – saavutuksista. Toinen konkreettinen vaikeaksi. Alueella on lisäksi maita, kuten Mosambik, 1,0 ja600 edelleen näkyvä Suomen maahan jättämä jälki ovat jotka kilpailevat sijoittajista samalla sektorilla. suuret 500 infrastruktuuriprojektit. Uusi kolmas ulottuvuus 0,8 on innovaatioekosysteemin vahvistaminen.

Suomen kannalta Tansania on erittäin kiinnostava 400 0,6 on kohde kehitysliiketoiminnan kannalta. Taustalla 300 Kauppa Suomen ja Tansanian välillä on kuitenkin Tansanian nopea teknologinen muutos, nuoren muu0,4 edelleen vaatimatonta. Tansaniasta tuodaan Suo- toskykyisen väestön suuri osuus ja telekommunikaa200 meen pääasiassa kahvia, teetä, kaakaota ja mausteita. tiosektorin korkeat tuotanto-odotukset. Tansaniassa 0,2 100 Jonkin verran tuodaan myös vihanneksia ja hedelmiä. on mahdollisuus pilotoida ja skaalata innovaatioita 0 Suomen viennin arvo Tansaniaan oli noin 27 miljoo- kasvuhakuisessa Base of Pyramid-ympäristössä.0,0 Mat2010 euroa vuonna 2011kapuhelimiin tarjottavat 2012 palvelut 2013 ovat iso mahdollinaa euroa ja2009 tuonti kuusi miljoonaa 2013. Vientituotteita olivat pääasiassa elektroniset suus Tansaniassa. Suomalaisille mobiiliratkaisuille on Lähde: Tullihallitus laitteet, instrumentit ja koneet. Globaalien arvoket- kysyntää esimerkiksi niin maatalouteen, terveyspalvejujen maailmassa, eivät kauppatilastot enää kerro luihin kuin opetussektorinkin liittyen. Tansaniassa on kuitenkaan koko totuutta taloussuhteista. Tansaniaan valtavia mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille mikäli tuodaankin suomalaisia tuotteita kasvavia määriä hallitus lähtee toteuttamaan kunnianhimoisiksi luon-

Suomen ja Venäjän välinen kauppa 2009–2013

155

Tan sa nia

nehdittuja Public Private Partnership-suunnitelmia. On selvää, että ennemmin tai myöhemmin hallituksen on pakko vahvistaa ja laajentaa kumppanuutta yksityisen sektorin kanssa palvelujen ja infrastruktuurin parantamiseksi. Tässä vaiheessa Suomelle avautuu runsaasti mahdollisuuksia teknologian ja ratkaisujen muodossa.

Maassa vieraili vuonna 2013 ministereiden Stubb ja Hautala Team Finland-liikemiesvaltuuskunta. Tämän

vuoden tammikuussa maassa vieraili pääministeri Katainen yhdessä kehitysministeri Haaviston ja yritysdelegaation kanssa. Businessdelegaatioihin osallistuneiden yritysten suuri määrä kertoo jotain kasvavasta kiinnostuksesta Tansaniaa kohtaan. Tansanian rooli osana yhdentyvää Itä-Afrikkaa on merkittävä, ja monet indikaattorit viittaavat siihen että kasvu tulee kiihtymään maassa tulevaisuudessa.

Sääntely-ympäristön kehitys Tansania on maailman kauppajärjestön (WTO) jäsen. Afrikan Unioni, eteläisen Afrikan kehitysyhteisö (SADC) ja Itä-Afrikan yhteisö (EAC) ovat Tansanialle tärkeitä alueellisia foorumeita. EAC ja SADC toimivat yhteistyössä kolmannen alueellisen järjestön, COMESA:n (Common Market for Eastern and Southern Africa) kanssa laajan 26 maata kattavan vapaakauppa-alueen luomiseksi ja taloudellisen integraation harmonisoimiseksi. Tämä Kairosta Kapkaupunkiin ulottuvan niin sanotun tripartite-yhteistyön jäsenmaissa asuu yli 527 miljoonaa ihmistä, eli lähes 60 prosenttia koko Afrikan Unionin väestöstä.

Viiden Itä-Afrikan valtion (Kenia, Tansania, Uganda, Ruanda ja Burundi) muodostama EAC on Afrikan alueellisista järjestöistä ensimmäinen, joka on allekirjoittanut jäsenmaidensa välisen yhteismarkkinasopimuksen. Yhtenäisen kauppa- ja talouspolitiikan lisäksi neuvottelut ovat käynnistyneet turvallisuusyhteistyön saralla. EAC:n alueella asuu noin 130 miljoonaa ihmistä ja alueen yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 75 miljardia dollaria.

EAC:n integraatioprosessissa on otettu kaksi erityisen merkittävää askelta: tulliunioni on astunut täysimääräisenä voimaan vuoden 2010 alusta ja yhteismarkkina-alueen protokolla on tullut voimaan kesällä 2010.

Yhteismarkkinoiden luominen sisältää työvoiman ja pääoman vapaan liikkumisen ja tämän pilarin implementointi on EAC:n keskeisin prioriteetti tällä hetkellä. Kolmas keskeinen askel, rahaunionin määrittelevän protokollan neuvottelut saatettiin päätökseen 2013.

Epäluuloa on herättänyt Ruandan, Ugandan ja Kenian irtiottopyrkimykset (coaliton on willing) jotka on katsottu suuntautuvan Tansaniaa vastaan koska tämä on halunnut edettävän hitaammin alueen sisäisen kaupan vapauttamisessa.

EAC:n Economic Partnership Agreement-neuvottelut EU:n kanssa ovat edistyneet hitaasti, vaikka väliaikaisen puitesopimuksen neuvottelut päätettiin EU:n

156

kanssa jo vuoden 2007 lopussa. Tätä kirjoittaessa vain kolme kysymystä näyttäisi olevan auki: EU:n maataloustuet, Itä-Afrikan omat jalostamattomien tuotteiden tullit sekä erityiskysymysten kuten hyvä hallinto, korruptio ja demokratian sisällyttäminen itse sopimukseen. Ilmapiiri päätöksen syntymiseksi vaikuttaa olevan kuitenkin parempi kuin aiemmin.

Suomi on tukenut toukokuusta 2013 alkaen ItäAfrikan talousalueen kaupan teknisten esteiden purkamista alueellisen järjestön Trade Mark East African kautta. Suomen tuki kohdistuu järjestön ydinrahoitukseen, koska kaupan ongelmat nähdään rajat ylittävinä. Trade Markin yksi suurimmista hankkeista Tansaniassa on tehottoman mutta nopeasti kasvavan Dar es Salaamin konttisataman uudistamisen. Trade Mark East Africalla on myös erittäin merkittävä rooli Balissa saavutetun kaupan menettelyjä helpottavan sopimuksen toimeenpanossa maatasolla. TMEAn pääsihteerin vierailu Suomeen suunnitellaan tapahtuvaksi vuoden 2014 aikana.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys Trade Mark East African kaltaiselle työlle onkin Tansaniassa huutava pula. Tansanian mittavat luonnonvarat, pitkään jatkunut talouskasvu sekä optimaalinen sijainti keskeisen ja eteläisen Afrikan solmukohdassa meren äärellä, isojen sisämarkkinoitten edustalla voisivat tehdä maasta alueellisen ja kansainvälisen kaupan keskuksen. Tällä hetkellä mittava osa Tansanian potentiaalista ei kuitenkaan toteudu liiketoimintaympäristöön liittyvien puutteiden ja ongelmien takia.

Tansania ei menesty kansainvälisissä liiketoimintaympäristöä vertailevissa mittauksissa. Maailmanpankin vuoden 2013 Ease of Doing Business -mittauksessa Tansanian sijoitus oli 145/189, konfliktista toipuvan Liberian ja diktatuurisesti johdetun Uzbekistanin välissä. Tansanian liiketoimintaympäristö on tätä nykyä

Ta n s a n i a

EAC-maiden heikoin. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Ruandan sijoitus vastaavassa mittauksessa oli 32 ja eteläisen naapurimaan Sambian 83/189. Pelkän Afrikan keskinäisessä vertailussa Tansania nousee kuitenkin keskivälin paremmalle puolelle. Myöskään kansainvälistä kilpailukykyä mittaava Maailman talousfoorumin Global Competitiveness Report antaa Tansanialle melko heikon tuloksen 125/148.

Korruptio on yritysjohtajia haastatelleissa tutkimuksissa listattu isoimmaksi liiketoimintaa estäväksi asiaksi maassa – tärkeämmäksi kuin rahoitus- ja muuhun infrastruktuuriin liittyvät ongelmat. Tansania on yrittänyt kehittää yksityissektoriaan erilaisten instituutioiden kautta. Yhden luukun periaatteella kaikkia investoinnin vaiheita tukemaan on esimerkiksi luotu Tanzania Investment Center (TIC). TIC tarjoaa ulkomaisille yrityksille tietoa maa-asioihin, verotukseen ja prioriteetti-sektoreille myönnettyihin helpotuksiin ja tukiaisiin liittyen.

Yritystoiminnan edellytys on liiketoimintalupa, jonka myöntää Business Registration and Licencing Agency, BRELA. Luvan lisäksi yrityksen on rekisteröidyttävä joko liiketoiminnan kannalta olennaiseen ministeriöön tai TIC:iin. Uuden yrityksen rekisteröiminen Tansaniassa on nopeaa – se onnistuu jopa yhdessä päivässä. Paikallisen edustajan käyttäminen tuotteiden tai palvelujen toimittajana on usein tehokkain tapa saada tuotteet markkinoille. Tämä edellyttää toki silti syvällistä analyysiä markkinoista ja paikallista lakiosaamista sopimusten tekemisessä. Sopimusrikkomukset ovat yksi isoimmista haasteista markkinoilla toimittaessa joten lainan antamista pitkäaikaisillekin yhteistyökumppaneille kannattaa välttää. Lain tulkinta voi myös olla mielivaltaista.

Ulkomaisia investointeja tukemaan Tansaniaan on Aasiasta kopioiden luotu erityisalueita, Special Economic Zones sekä Export Processing Zones, joilla toimiville yrityksille erimerkiksi kaivosteollisuudessa myönne-

tään verohelpotuksia. Vuoteen 2012 mennessä Tansaniassa on EPZ-statuksen alla perustettu useita teollisuusalueita ja yksittäisiä yrityksiä. EPZ-statuksen alla toimivat yritykset harjoittavat tekstiili- ja elintarviketeollisuutta sekä mineraalien ja elektronisten laitteiden prosessointia. SEZ-statuksen alaisia suunnitelmia on paljon, mutta varsinaisia alueita ei ole perustettu vielä yhtäkään, epäselvästä lainsäädännöstä johtuen.

Merkittäviä yrityksiä kehittää liiketoimintaympäristöä ovat myös olleet valtio-omisteisten yritysten yksityistämispyrkimykset. Kansallisen sähköyritys Tanescon yksityistämispäätös kuitenkin peruttiin 2007, jonka jälkeen Tanescolla on ollut vaikeuksia vastata kasvaneen talouden tarpeisiin. Lento- ja raideliikenne sekä vesilaitos ovat myös käyneet läpi yksityistämisprosessin mutta palanneet valtion omistukseen.

Maahantuontimaksut riippuvat tuotteiden arvosta ja laadusta. Hallitus on määritellyt prioriteetti-teollisuudenaloiksi maatalouden, turismin, mineraalit sekä polttoöljyn ja kaasun. Näille aloille on myönnetty erityisiä verohelpotuksia, esimerkiksi vapautus 20 prosentin arvonlisäverosta. Vientimääräyksiä ei ole, paitsi suojeltujen villieläinten vienti on kiellettyä. Kiellettyjä tuontituotteita ei ole, paitsi huumausaineet ja jotkin kansainvälisesti kielletyt lääkkeet. Tuonti- ja vientilupia ei tarvita. Julkiset hankinnat ovat hyvä tapa päästä markkinoille ja julkisia hankintaprosesseja selkeyttämään uudistettu Public Procurement Act 2011 tuli voimaan vuonna 2012. Laki selkeyttää jonkin verran julkisiin hankintoihin liittyvää vastuunjakoa.

Yksi isoimmista haasteista Tansanian lainsäädännössä ovat maaoikeudet. Ulkomaalaiset eivät voi omistaa maata – eivätkä mitään sen pinnalla olevaa mutta voivat hankkia maan käyttöoikeudet Tanzania Investment Centerin kautta. Vuoden 1999 maalain mukaan Tansanian maan hallinnasta (ja sen statuksen muuttamisesta) päättää presidentti.

Yleisarvio Tansania samoin kuin koko Itä-Afrikan alue edustaa nyt maailman nopeimmin kasvavaa aluetta. Kansakunta on nuorta, työvoima on edullista ja sitä on saatavilla – erityisesti jos investoija on valmis kouluttamaan oman työväkensä. Palkkataso Tansaniassa on vielä suhteellisen matala, ja maalla olisi mahdollisuuksia luoda työpaikkoja valmistavaan teollisuuteen.

Suomessa on vuosien saatossa koulutettu merkittävä

määrä osaajia, jotka ovat palanneet Tansaniaan ja voisivat olla hyvä paikallinen voimavara suomalaiselle liiketoiminnalle. Suomessa opiskelleitten tansanialaisten verkosto onkin ensimmäinen askel tämän potentiaalin hyödyntämisessä.

Riskejä kohtuullisesti sietävälle yritykselle Tansania on kiinnostava kohde. Maan sijainti on erittäin hyvä

157

Tan sa nia

eteläisen ja itäisen Afrikan solmukohdassa. BRICSmaiden kasvava kiinnostus ennakoi sitä, että markkinaosuudet jaetaan lähitulevaisuudessa. Suomella on vielä mahdollisuuksia. Esimerkiksi metsäsektorilla Suomi on pitkän yhteistyöhistoriamme takia vahvassa asemassa ohjaamassa tulevaa kysyntää ja Suomen markkinoillepääsyä.

Liiketoiminta edellyttää paikallisuutta ja paikan päällä läsnäoloa ja suhdeverkosto on yritystoiminnan kannalta erityisen tärkeä – viralliset kirjeet ja henkilökohtaiset tapaamiset ovat yrityskulttuurin kulmakiviä edelleen. Vaikka korruption tunnistaminen ja välttäminen on maassa toimivalle yritykselle haastavaa, on muutoksia silläkin saralla havaittavissa ja ulkomailla kouluttautunut ”uusi sukupolvi” tuo mukanaan uudenlaista ajattelua.

Liiketoimintaympäristö on vaativa. Kansainvälisen investoijan kannalta osaaminen on maassa poikkeuksellisen heikkoa ja työn tuottavuus – erityisesti maataloudessa – on matalaa. Energian- ja sähköntuotanto ja -jakelu ovat suuri haaste lähivuosina, koska ilman luotettavaa ja kohtuuhintaista sähköä talouden kasvukyky on heikkoa. Kuljetusinfrastruktuuri edellyttää investointeja, sillä tiet, satamat ja rautatiet ovat erittäin huonossa kunnossa. Dar es Salaamin sataman kehitys on avainasemassa ja jos siinä edistytään, voi olla toivoa paremmasta myös laajemminkin.

Tansanian mahdollisuudet ovat valtavat. Viime kädessä Tansania tarvitsee malttia ja oikeudenmukaisuutta

158

vaurastumiseen. Suomalaiselle oikeusvaltioperiaatteelle on kysyntää. Luonnonvarojen kestävä ja koko kansantaloutta tukeva hallinto on Tansanian kohtalon kysymys. Maalla olisi resursseja tulla yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista, mikäli luonnonvarojen käyttöä koskevat sopimukset saadaan neuvoteltua hyvin ja tulot käytettyä viisaasti. Lupaukset luonnonvararikkauksista ovat herättäneet huolestuneisuutta lehdistössä, kansalaisjärjestöissä sekä kansanedustajien keskuudessa. Olisi kiire pystyä kehittämään paikallista yritystoimintaa tulevan luonnonvarabuumin rinnalle ja sen tukemiseksi.

Kaupungistuminen ja keskiluokkaistuminen etenevät, joskin vaiheittain ja vain osassa maata kerrallaan.

Tansanian kulutusmarkkinat ovat vielä kehittymättömät – ja jakamattomat. Suomi voi tarjota asiakas- ja ratkaisulähtöisiä tuotteita, teknologista osaamista ja pitkän elinkaaren palveluratkaisuja esimerkiksi terveydenhuoltoon, kaupunkisuunnitteluun ja ympäristöteknologiaan Suomi on toiminut Tansanian kehitysyhteistyökumppanina jo puolen vuosisadan ajan. Maittemme suhteet ovat nyt tulossa käännekohtaan. Alankomaat on jo siirtynyt laajempaan kumppanuuteen ”beyond aid” ja Norja suunnittelee samaa. Myös Suomella on potentiaalia laajemmalle yhteistyölle ja uudenlaisille kumppanuuksille. Maabrändimme mukaisesti suomalaiset ovat luotuja ratkaisemaan viheliäisiäkin ongelmia – ja niitä Tansanialta ei puutu.

E te l ä - Afri k k a

ETELÄ-AFRIKKA Pääkaupunki ...................................................Pretoria/Kapkaupunki/Bloemfontein Väkiluku......................................................................................................49,4 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 354 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP).............................................11 500 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................2,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................5,8 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ....... 2,6 % | 29 % | 68,4 % Työttömyysaste ........................................................................................................ 24,9 % Kaupungistumisaste ..................................................................................... 62 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,629 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Etelä-Afrikka on yksi Afrikan mantereen kiistattomista talousmahdeista. Maan avoin ja vientiriippuvainen talous on kuitenkin osoittautunut haavoittuvaiseksi maailmanmarkkinoiden suhdannevaihteluille.

Tällä hetkellä maa kamppailee naapurimaihin verrattuna matalan talouskasvun sekä avainsektoreiden lakkojen kanssa. Yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia kuten korkeaa työttömyyttä ja syvää epätasaarvoisuutta ei ole vielä pystytty ratkaisemaan. Etelä-Afrikka on kuitenkin säilyttänyt asemansa mantereen selvästi tärkeimpänä investointikohteena, joka tarjoaa kehittyneen finanssisektorinsa ja infrastruktuurinsa vuoksi hyvän sijoittautumispaikan eteläisen Afrikan kasvaville markkinoille tuleville yrityksille.

Etelä-Afrikka on yhä Suomen tärkein kauppakumppani Afrikassa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Etelä-Afrikan talousveturi yskii, inflaationäkymät heikkenevät Etelä-Afrikan talouskasvu jäi vuonna 2013 vain kahden prosentin tuntumaan, heikoimmaksi sitten vuoden 2009 taantuman. Talouskasvua jarruttivat globaalin matalasuhdanteen lisäksi maan talouden rakenteelliset ongelmat, avainsektoreiden (kaivosala, autoteollisuus) lakot ja kulutuksen hidastuminen.

Sähköpula on vuosien ajan hidastanut kotimaista kasvua, joskin helpotusta on luvassa, jos Medupin 4800 MW hiilivoimala otetaan suunnitellusti käyttöön vuoden 2014 loppupuolella.

Kuluvalle vuodelle ennustetaan kasvun hienoista elpymistä (2,6 prosenttia) erityisesti maailmantalouden näkymän kohentuessa, mutta Etelä-Afrikan kasvuennuste jää silti alhaiseksi Saharan eteläpuolisen Afrikan vertailussa.

Inflaatio pysyi vuonna 2013 keskuspankin 3–6 prosentin tavoitehaarukassa, mutta loppuvuonna keskuspankki heikensi merkittävästi inflaatioennustettaan arvioiden sen ylittävän 6 prosenttia vuoden 2014 toisella neljänneksellä. Heikon randin lisäksi polttoaineen ja ruuan hinnannousu huonontavat inflaationäkymää. Keskuspankki kiristikin kuluvan vuoden alussa rahapolitiikkaansa ja nosti ohjauskorkoja 50 peruspisteellä 5,5 prosenttiin. Koronnosto on ensimmäinen sitten kesäkuun 2008, joskin on huomattava, että voimassa ollut 5 prosentin korkotaso oli alin neljäänkymmeneen vuoteen.

Randi menetti vuoden 2013 aikana yli neljänneksen arvostaan suhteessa merkittäviin valuuttoihin ja sille oli tunnusomaista huomattava kurssivaihtelu.

Kuluvan vuoden alussa randi vajosi ennätyksellisen alas alas viiteen vuoteen suhteessa euroon ja dollariin, sittemmin kurssi on ollut nousussa. Volatiliteetin taustalla ovat yhtäältä nousevia talouksia koetteleva

Anu-Elina Autio työskentelee ulkoasiainsihteerinä ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Pretorian suurlähetystössä. Eetu Kielo työskentelee analyytikkona ja Heta Pyhälahti johtajana Finpron Etelä-Afrikan toimistossa Johannesburgissa.

159

Lähde: Tullihallitus

Et e lä -A frikka

Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa 2009–2013 Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

600

1,0

500

0,8

400

0,6

300 0,4

200

0,2

100 0

2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

globaali suhdanne ja Yhdysvaltojen keskuspankin el- Valtiovarainministeri Pravin Gordhan korosti sitouvytystoimien vähentämistä koskevat ratkaisut ja toi- tumistaan kukkaronnyörien kiristämiseen budjettisaalta taas kotimaiset tekijät, kuten poliittinen epäva- alijäämää kaventamalla ja lainanottoa vähentämällä.

Suomen ja Etelä-Korean välinen kaus ja heikko talouskasvu.

Vuonna 2013 kauppa alijäämä pieneni hieman ennustettua nopeammin 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta, 2009–2013 Viime vuonna eteläafrikkalaisten osakkeiden ulkomai- erityisesti verotulojen kasvun myötä. Etelä-Afrikan set netto-ostot putosivat peräti 73 prosenttia osana lainakuorma on kokonaisviennistä kasvanut nopeasti Tuonti milj. euroa Osuus % vuoden 2009 takehitystä, jossa pääomavirrat nousevien talouksien sosta (27,4 prosenttia bruttokansantuotteesta) viime Vienti milj. euroa markkinoille puolittuivat Yhdysvaltojen, euroalueen vuoden 39,9 prosenttiin. Lainanoton ennustetaan kuija Japanin näkymien vahvistuessa. Pääoman pakene- tenkin pysyvän alle kriittisenä pidetyn rajan 50 pro1600 1,6 minen vaikeuttaa keskuspankin tehtävää ulkomaisten senttia bruttokansantuotteesta. Nykyisen (25.5.2014 valuuttavarantojen ylläpitämisessä, mikä osaltaan li- alkaen) valtiovarainministerin Nhlanhla Nenen1,4 odo1400 sää Etelä-Afrikan alttiutta valuutan volatiliteetille. tetaan jatkavan tiukkaa talouskuria, hän toimi aikai1200 1,2 semmin Gordhanin varaministerinä.

Etelä-Afrikka on erityisen haavoittuvainen pääoma1000 vaikutuksille huomattavan vaihtotaseen alijää- Julkishallinnon palkkamenojen kurissa pitäminen 1,0 on paon mänsä vuoksi, jonka rahoittamisessa nimenomaan myös keskeinen tavoite maassa, jossa julkisen sekto800 0,8 ulkomaiset arvopaperisijoitukset ovat olleet tärkeitä. rin palkat syövät yli kolmanneksen valtion menoista.

Alijäämän ennustetaan pysyvän keskimäärin 6 pro- Palkankorotuksille asetettiin 6,4 prosentin katto,0,6jon600 sentissa vuoteen 2016 saakka. Kauppatase taas kään- ka ylittymistä pidetään yhtenä suurimmista riskeistä 0,4 tyi400 loppuvuonna 2013 pitkästä aikaa ylijäämäiseksi, vuoden 2014 budjetin toteutumiselle. kun vienti alkoi vetää heikon randin tukemana.

0,2 200 Suorat sijoitukset Etelä-Afrikkaan yli Tiukka kaksinkertaistuivat 0,0 0 menokuri tavoitteena, budjettialijäämä 2010 2011 2012 2013 kaventunut 2009 Heikosta talouskasvusta huolimatta Etelä-Afrikka on Lähde: Tullihallitusalla julkistettu valtionbudjetti säilyttänyt asemansa Afrikan mantereen tärkeimpänä Parlamenttivaalien 2014/15 ei odotetusti sisältänyt suuria yllätyksiä, vaan investointikohteena. Alustavien arvioiden mukaan ulpääpaino pysyi talouskasvun ja työpaikkojen luonnis- komaisten suorien sijoitusten määrä Etelä-Afrikkaan sa. Kyseessä on ensimmäinen budjetti sitten vuoden vuonna 2013 oli 10,3 miljardia dollaria, mikä on yli 2009, jossa ei ole merkittäviä uusia menoeriä. kaksi kertaa enemmän kuin edellisvuonna. Etelä-Af-

Suomesta Etelä-Koreaan tehdyt suorat sijoitukset 2009–2013

160

Nettopääomavirta milj. euroa

Sijoituskanta milj. euroa

E te l ä - Afri k k a

rikka vastasi lähes viidesosasta koko Afrikkaan virranneista suorista sijoituksista vuonna 2013.

Etelä-Afrikka on myös yksi tärkeimpiä investoijia muualla Afrikassa. Useat eteläafrikkalaiset yritykset hakevat kasvua mantereen nopeammin kasvavista talouksista. Tärkeimpiä sektoreita joihin eteläafrikkalaiset yritykset muualla Afrikassa investoivat ovat kaivosteollisuus, vähittäiskauppa, terveydenhuolto, telekommunikaatio, pankkipalvelut ja logistiikka. Esimerkkinä investoinneista on eteläafrikkalaisten kauppakeskusten vilkas rakentaminen naapurimaihin.

Suorat sijoitukset Suomesta Etelä-Afrikkaan olivat vuonna 2013 noin 23 miljoonaa euroa, mikä vastasi noin 80 prosenttia Suomen suorista sijoituksista Afrikan mantereelle. Suomen suorien sijoitusten kanta Etelä-Afrikassa ylitti ensimmäistä kertaa 100 miljoonaa euroa vuonna 2013. Suomen suorien sijoitusten kannasta Afrikassa noin 76 prosenttia sijaitsee EteläAfrikassa.

Etelä-Afrikka yhä Suomen tärkein kauppakumppani Afrikassa Vuonna 2013 Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa laski sekä viennin että tuonnin osalta edellisvuoden ennätystasosta. Suomen vienti Etelä-Afrikkaan palasi viimeisen kymmenen vuoden keskiarvotasolle ja tuonti Etelä-Afrikasta Suomeen laski lähes kymmenyksen, mutta pysyi pitkän aikavälin keskiarvoa selvästi korkeammalla. Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa oli edelleen vuonna 2013 Suomelle ylijäämäistä.

Suomen vuoden 2013 vienti Etelä-Afrikkaan laski 25 prosenttiyksikköä vuoteen 2012 verrattuna ja oli noin 375 miljoonaa euroa. Lasku johtui pitkälti edellisvuo-

teen ajoittuneesta suuresta aluskaupasta, joka arvoltaan vastaa lähes vuosien 2012 ja 2013 erotusta. Etelä-Afrikka on säilyttänyt asemansa Suomen tärkeimpänä vientimaana Afrikassa, vastaten yli neljäsosasta Suomen viennistä Afrikkaan. Muihin BRICS -maihin verrattuna Suomen vienti Etelä-Afrikkaan jää selvästi jälkeen Suomen viennistä Venäjälle ja Kiinaan, mutta on vain reilun viidenneksen pienempi kuin Suomen vienti Intiaan ja Brasiliaan.

Tärkeimmät vientituotteet Suomesta Etelä-Afrikkaan vuonna 2013 olivat paperi ja pahvi (67 milj. euroa) sekä sähkögeneraattorit ja -moottorit (51 milj. euroa).

Paperin ja pahvin vienti on pysynyt vahvana vuodesta toiseen ja sähkögeneraattoreiden ja -moottoreiden jo vuonna 2012 alkaneet suuret toimitukset jatkuivat vuonna 2013. Maansiirto-, kaivuu- yms. koneiden vienti (44 milj. euroa) laski edellisvuoden huippulukemista, mutta muiden erikoiskoneiden ja laitteiden vienti yli kaksinkertaistui ja oli n. 24 miljoonaa euroa.

Nikkelimalmin vienti Suomesta Etelä-Afrikkaan nousi nollatasosta lähes 21 miljoonaan euroon vuonna 2013.

Suomen tuonti Etelä-Afrikasta vuonna 2013 laski 9 prosenttiyksikköä edellisvuodesta, mutta pysyi edelleen 337 miljoonalla eurolla pitkän ajan keskiarvoihin verrattuna korkealla tasolla. Viime vuosien tuonnin kasvu selittyy vuonna 2010 alkaneella voimakkaalla nikkelimalmin ja nikkelikiven tuonnilla. Nikkelimalmi ja -kivi vastaavat lähes kolmea neljäsosaa koko Etelä-Afrikan tuonnista Suomeen. Ferrokromin tuonti Etelä-Afrikasta Suomeen romahti edellisvuoden 24 miljoonasta eurosta lähes nollatasolle. Seuraavaksi tärkeimmistä tuontihyödykkeistä alkoholipitoisten juomien (13,2 milj. euroa) tuonti on laskenut hieman, kun taas hedelmien (12,9 milj. euroa) ja muiden epäjalojen metallien (12,7 milj. euroa) tuonti on kasvanut.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Historiallinen sovinto ei rakoile, vaikka se ei ole täydellinen

tuun, vaan varakkuuseroihin, jotka ovat yhä maailman suurimpien joukossa.

Yhdeksänkymmentäluvun alun sovintoprosessi pitää yhteiskunnan koossa ja rauhallisena, huolimatta siitä, että eri roturyhmien välinen kanssakäyminen on yhä hyvin vähäistä. Rotujen välillä puuttuu luottamus, mutta varsinaisia rotulevottomuuksia ei esiinny. Rikollisuutta on erityisesti Suomeen verrattuna paljon ja se on väkivaltaista, mutta kohdentuu etupäässä köyhempiin asuinalueisiin. Ryöstöt eivät perustu ro-

Maassa on vuosittain tuhansia protesteja huonoa hallintoa ja sen seurannaisvaikutuksia, kuten huonoja kuntapalveluita vastaan. Protestit johtuvat myös osaltaan koko ajan kasvavista odotuksista. Osa protesteista, etenkin vaalien alla, kärjistyivät julkisen ja yksityisen omaisuuden tuhoamiseksi, katujen ja kulkuväylien katkaisemiseksi ja nahisteluksi poliisin kanssa.

161

Et e lä -A frikka

ANC odotetusti parlamenttivaalien voittoon, presidentti Zuma toiselle kaudelle

Kaivossektorin epävakaus heijastuu yhteiskuntaan ja talouskasvuun

Hallituspuolueena sitten vuoden 1994 ensimmäisten demokraattisen vaalien toiminut African National Congress, ANC, voitti odotetusti enemmistön parlamenttiin toukokuun 2014 vaaleissa. ANC:n osuus äänistä kuitenkin jatkoi laskuaan, se sai 62,15 prosenttia annetuista äänistä, noin kolme prosenttiyksikköä vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Kun noin 59 prosenttia äänestysikäisistä äänesti, antoi näissä vaaleissa noin 37 prosenttia äänestysikäisistä äänensä ANC:lle. Vaalituloksen suurimmat yllätykset tarjosivat kuitenkin pääoppositiopuolue Democratic Alliance (DA), joka kasvatti kannatustaan 22,2 prosenttiin annetuista äänistä ja uusi tulokas, vasemmistopopulistinen Economic Freedom Fighters, jonka saalis kahdeksan kuukautta perustamisensa jälkeen oli 6,3 prosenttia äänistä, eli se sai yli miljoona ääntä.

Kaivossektori kattaa nykyisin 5-6 prosenttia Etelä-Afrikan bruttokansantuotteesta ja tuo 50–60 prosenttia vientituloista, ylläpitäen näin sen poliittisesti ja symbolisesti keskeisen merkityksen. Marikanan elokuun 2012 välikohtauksesta, jossa poliisi ampui 34 mieltään osoittavaa kaivostyöläistä Lonminin platinakaivoksella, on kulunut liki kaksi vuotta. Kaivossektori ei kuitenkaan ole vieläkään vakautunut ja sen levottomuudet heijastuvat koko kansantalouteen

ANC:lla on vielä selkeä enemmistö, mutta se on hiipumassa vaali vaalilta kauemmaksi tavoitteestaan, 2/3:n enemmistöstä parlamentissa. Etenkin viiden viimeisen vuoden aikana kansalaisten, yritysten ja sijoittajien tyytymättömyys on kasvanut. Heikkojen palveluiden lisäksi ANC:n äänisaalista laski kaikilla yhteiskunnan tasoilla esiintyvä korruptio. Se on yleistä muun muassa julkisten hankintojen kilpailutusten yhteydessä niin kunta-, maakunta- kuin kansallisella tasolla. Symbolisesti merkittävin tapaus on presidentin yksityisasunnon turvallisuuden kohennus, mihin pantiin neljännesmiljardi randia veronmaksajien varoja.

Alan ammattiliittojen keskinäinen kilpailu ja valtataistelu kuitenkin heijastuvat ilmapiiriin. Sopimuksesta huolimatta NUM (National Union of Mineworkers) oli vuodenvaihteessa yli kaksi kuukautta lakossa palkankorotusvaatimuksensa tueksi Northamin Zondereiden platinakaivoksella Limpopossa. Yli 7000 työntekijän lakko maksoi Northamille yli 500 miljoonaa randia menetettynä liikevaihtona ja työntekijöille yli 100 miljoonaa randia maksamatta jääneinä palkkoina.

Enemmistönsä turvin ANC (parlamentti valitsee presidentin) valitsi presidentiksi toiselle kaudelleen Jacob Zuman. Vaalikampanjassa ja virkavalapuheessaan Zuma yhtäältä lupasi, että aloittanut viides demokraattinen hallitus tulee tekemään kaikkensa palauttaakseen yrittäjien ja sijoittajien luottamuksen EteläAfrikkaan. Etelä-Afrikan talous, kasvaakseen mustan enemmistön voimaannuttamiseen tarvittavalla tahdilla, tarvitsee kotimaisten sijoittajien lisäksi myös ulkomaisten sijoittajien pääomia ja teknologiaa. Zuma totesi myös, että Kansallinen Kehityssuunnitelma on talouden ja yhteiskunnan kehittämisen runko.

Valapuheessaan Zuma totesi lisäksi tämän hallinnon vievän läpi radikaalin sosiaalis-taloudellisen muutoksen, saattavan talouden uuteen kasvuun valtion ja valtion yritysten avulla ja tehostavan mustan väestön voimaannuttamista. Viestit ovat osittain ristiriitaisia, ja hallituksen politiikka ja sen toimeenpano jäävät ratkaisevaan asemaan.

162

Sektoria rauhoittavaksi tekijäksi toivottiin kesällä 2013 neuvoteltua alan yritysten, työntekijäliittojen ja hallituksen välistä sopimusta, niin kutsuttua työrauha- ja vakauskehikkoa. Sopimus keskittyy työntekijöitä koskeviin sosiaalisiin kysymyksiin kuten koulutukseen ja työaikaan.

Amcu (Association of Mineworkers and Constructors Union) taas aloitti kuluvan vuoden tammikuussa lakon maailman kolmen suurimman platinantuottajan, Anglo American Platinumin, Impala Platinumin ja Lonminin kaivoksilla. Amcu vaatii uusille työntekijöille yli 50 prosentin palkankorotusta. Lakko painaa osaltaan randin kurssia ja heikentää myös vuoden 2014 ensimmäisen kvartaalin talouskasvua.

Parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2014 kiistellyn kaivoslainsäädännön muutoshankkeen (The Mineral and Petroleum Resources Development Act Amendment Bill) ja ehdotus eteni presidentin allekirjoitettavaksi.

Uusi laki antaa kaivosministerille toimivallan julistaa tietyt mineraalit strategisesti merkittäviksi, mikä edellyttää, että tietty määrä tuotannosta korvamerkitään paikalliseen prosessointiin alennetuilla hinnoilla. Kaivosala on arvostellut lakiehdotusta valtion puuttumisesta sektorin toimintaan ja vallan liiallisesta keskittämisestä ministerin käsiin. Alan yritysten edunvalvoja Chamber of Mines oli kuitenkin valmis hyväksymään viimeisimmän lakiluonnoksen ja katsoi, että suurin osa sen esiintuomista huolista on otettu siinä huomioon.

E te l ä - Afri k k a

Raaka-aineiden hinnan aleneminen ja infrastruktuuriin ja logistiikkaan liittyvät ongelmat ovat myös kaivossektorin haasteina. Hallituksen koordinoiman infrastruktuuria parantavan ohjelman: ”17 strategista integroitua projektia” toivotaan parantavan myös

kaivossektorin kilpailukykyä. Kaivokset itse panostavat energiatehokkuuteen, niukkojen vesivarojen säästämiseen sekä automaatiotason nostoon parantaakseen kilpailukykyään. Etelä-Afrikka kuuluu edelleen viiden maailman johtavan kaivosmaan joukkoon.

Sääntely-ympäristön kehitys BRICS-jäsenyys tärkeä, EPA –sopimusneuvottelut loppusuoralla Etelä-Afrikka menetti alkuvuonna 2014 Nigerialle asemansa Afrikan mantereen suurimpana taloutena, mutta sillä on yhä kiistaton asemansa eteläisen Afrikan kaupan ja investointien keskuksena sekä Afrikan talouksista monipuolisimpana ja kehittyneimpänä.

Etelä-Afrikka on ainoana Afrikan maana G20:n jäsen ja jatkaa vahvaa nojautumistaan BRICS-jäsenyyteensä ryhmän uusimpana ja pienimpänä taloutena.

Etelä-Afrikan vienti BRICS-maihin lähes kolminkertaistui vuosien 2005 ja 2011 välillä ja tuonti BRICSkumppaneista lähes kaksinkertaistui samalla aikavälillä. EU on kuitenkin säilyttänyt asemansa Etelä-Afrikan tärkeimpänä kauppakumppanina ja yli 70 prosenttia ulkomaisista suorista investoinneista Etelä-Afrikkaan tulee EU-maista. EU:n laskelmien mukaan nämä investoinnit olivat vuoteen 2013 mennessä luoneet yli 350 000 työpaikkaa.

Etelä-Afrikan intresseissä on turvata asemansa Afrikan mantereella ja saada osansa lähialueen nopeasti kasvavien talouksien tarjoamista mahdollisuuksista.

Kauppa- ja teollisuusministeri Rob Davies näkee eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) lupaavana kaupan edistäjänä lähitulevaisuudessa, joskaan aloite SADC:n, Itä-Afrikan yhteisön (EAC) ja itäisen ja eteläisen Afrikan yhteismarkkina-alueen (COMESA) vapaakauppajärjestelyjen yhdenmukaistamisesta ei näytä toteutuvan vuoden 2014 loppuun asetetussa määräajassa.

EU:n ja SADC:n väliset talouskumppanuussopimusneuvottelut (EPA) ovat loppusuoralla. Neuvotteluja on vauhdittanut 1.10.2014 määräaika, jolloin tietyt keskitulon SADC-maat, kuten Namibia ja Botswana, putoavat pois EU:n tullittoman ja kiintiöttömän kohtelun piiristä.

Etelä-Afrikka on ollut neuvotteluissa merkittävä toimija alueellisena talousmahtina. Haastaviksi kysymyksiksi ovat osoittautuneet markkinoillepääsy, jossa on haettu tasapainoa SACU:n tulliunionin ja EU:n

tarjousten välillä, SACU:n vaatima volyymi- ja hintaperusteinen suojalauseke maatalouden markkinoillepääsyssä, vientitullit sekä alkuperämaamerkinnät.

Etelä-Afrikka hakee EPA-sopimukselta myös vaihtoehtoa EU:n ja Etelä-Afrikan väliselle kauppa-, kehitysja yhteistyösopimukselle (TDCA), johon se ei ole ollut kaikilta osin tyytyväinen. Tyytymättömyys on näkynyt kiristyneenä asenteena eurooppalaista maataloustuontia kohtaan.

Investointi-ilmapiirissä heikkenemisen merkkejä Etelä-Afrikan kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelee uutta kansallista investointisuojalainsäädäntöä hallituksen vuonna 2010 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti. Lakiehdotus oli julkisella lausuntokierroksella vuodenvaihteessa 2013-2014 ja lain odotetaan tulevan voimaan kuluvan vuoden aikana.

Useat EU-maat, kuten Saksa, Britannia, Ranska, Tanska, Alankomaat saivat vuonna 2013 yksipuolisen ilmoituksen, että niiden kahdenvälisiä investointisuojasopimuksia Etelä-Afrikan kanssa ei enää uusita.

Sopimusten uusimatta jättämiset ovat toistaiseksi kohdistuneet vain EU-maihin. Suomen investointisuojasopimus Etelä-Afrikan kanssa on voimassa vuoteen 2019 saakka, minkä jälkeen vanhat investoinnit nauttivat sopimuksen mukaista suojaa vielä 20 vuoden ajan.

Kahdenvälisten sopimusten lakkauttamiset ovat herättäneet huolta paitsi lainsäädäntötyhjiön vuoksi, myös siksi, että kansallinen lakiehdotus ei tarjoa sijoittajille kahdenvälisten sopimusten tasoista suojaa.

Lakiehdotuksessa ongelmalliseksi on nähty kansainvälisen välitysmenettelyn puuttuminen riitatilanteissa, sijoittajat joutuvat turvautumaan kauppaministeriöön välittäjänä tai viemään asian paikallisiin oikeusistuimiin.

Ehdotus myös määrittelee pakkolunastus-tilanteet (expropriation) kapeasti. Omistajille ei tarjota mark-

163

Et e lä -A frikka

kina-arvon mukaista kompensaatiota, vaan luonnoksessa viitataan Etelä-Afrikan perustuslain kohtuullisuusperiaatteeseen, joka on oikeuskäytännössä merkinnyt noin 60 prosentin korvausta.

Luonnoksessa ei myöskään ole useimpien kahdenvälisten sopimusten sisältämää ehtoa, jonka mukaan sijoittajat ovat niin sanotun kansallisen kohtelun periaatteen lisäksi oikeutettuja oikeudenmukaiseen kohteluun (”fair and equitable treatment”). Tämä ehto on tarjonnut lisäsuojaa esimerkiksi sijoittajien asemaa heikentäviä uusia säännöksiä vastaan.

Työttömyys haasteena, B-BBEE–lainsäädäntö muuttuu Etelä-Afrikan virallinen työttömyysluku pysyttelee sitkeästi 25 prosentin tuntumassa. Työllisyyden kohentaminen on yksi hallituksen vaikeimpia haasteita rakenteellisten ongelmien, kuten heikon koulutustason, ammattitaitoisten työntekijöiden pienen lukumäärän ja korkeiden palkkakustannusten vuoksi.

Nuorten työllistämistä edistävän lainsäädäntöhankkeen (The Employment Tax Incentive Bill) läpimeno ammattiliittojen kattojärjestö Cosatun sitkeästä vastustuksesta huolimatta oli voitto hallituksen talousnäkemyksiltään liberaalille siivelle. Useita vuosia valmisteltu laki tarjoaa verohelpotuksia työnantajille, jotka palkkaavat ammattitaidotonta nuorta työvoimaa.

B-BBEE (Broad-Based Black Economic Empowerment) -kriteeristön uusittu versio vahvistettiin lokakuussa 2013. B-BBEE kriteeristö on hallituksen työkalu yritystoiminnan ohjaamiseksi parantamaan heikommassa asemassa olevien kansalaisten, erityisesti mustien, asemaa yhteiskunnassa, yritys- ja työelämässä.

Kriteeristön tehokasta toimeenpanoa tullaan jatkossa mittaamaan entistä säännönmukaisemmin ja kriteerien toimeenpanon tahallisesta virheellisyydestä tai kiertämisestä tulee rangaistavaa. Siirtymäkausi uuden kriteeristön käyttöönottoon päättyy 2015 huhtikuussa. Sektorikohtaisten kriteeristöjen mukauttaminen on parhaillaan meneillään. Aikaisempaan verrattuna kriteereitä on vähennetty ja aiempaa vastaavien BBBEE tasojen saavuttaminen on arvioitu entistä haastavammaksi.

Mustan omistuksen osuus yrityksestä on uuden käytännön mukaan prioriteettielementti, jonka vajavainen täyttäminen pudottaa yrityksen B-BBEE -luokitusta automaattisesti. Mustan omistuksen laskuperusteita on muutettu jonkin verran. Kansainvälisten

164

yritysten on ollut toistaiseksi mahdollista kompensoida omistuskriteeriä. Tämän käytännön oletetaan jatkuvan edelleen. Kaksi muuta prioriteettielementtiä ovat ”Koulutus” ja ”Yritystoiminnan ja alihankinnan kehitys”.

Julkisen sektorin hankinnoissa on entistä enemmän alettu huolehtia paikallisen valmistuksen osuudesta sekä B-BBEE -kriteerien täyttämisestä. Etelä-Afrikka panostaa paikallisen valmistavan teollisuuden kehittämiseen. Erikoisosien ja korkean teknologian ulkomaiset toimittajat, joille ei löydy eteläafrikkalaista vastinetta, löytävät edelleen markkinoita tuotteilleen.

Uuteen paikalliseen valmistukseen liittyvän teknologian ja tuotteisiin liittyvien erikoisosien kysyntä jopa kasvaa valmistavan teollisuuden kasvaessa. Tällaisten uusien mahdollisuuksien synnystä voivat olla esimerkkeinä uusiutuvan energiantuotannon rakentaminen ja rautatiekaluston valmistus.

Infrastruktuurihankkeet etenevät, energiasektorin kehittäminen luo mahdollisuuksia Hallitus uudisti valtionbudjetissa 2014/15 sitoutumisensa merkittäviin infrastruktuurin uudistamishankkeisiin, joihin allokoidaan tulevien kolmen vuoden aikana 847 miljardia randia. 347 miljardia randia suunnataan kuljetus- ja logistiikkasektorille, 188 miljardia randia energiasektorille ja 112 miljardia randia vesiinfrastruktuurin kohentamiseen. Valtion infrastruktuurihankkeet tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille, joskin kapasiteettiongelmien vuoksi hankkeiden viivästymiset ovat olleet yleisiä.

Etelä-Afrikka on avannut aiemmin valtionyhtiö Eskomin hallitsemat energiamarkkinat yksityisille sähköntuottajille uusiutuvan energian tuottajia hakevassa tarjouskilpailussa. Energiaministeriö on valinnut kolmelta ensimmäiseltä tarjouskierrokselta 1 984 MW tuulivoima- ja 1 884 MW aurinkovoimaprojekteja, jotka rakennetaan itsenäisten sähköntuottajien toimesta. Kahdelta seuraavalta kierrokselta on haussa yhteensä 2808 MW sähköntuotantoa erilaisilla uusiutuvilla energianlähteillä tuotettuna, neljäs kierros ajoittuu heinä-elokuulle 2014. Energiaministeriön ollessa sopimuskumppanina, Eskom toimii sähkön ostajana ja verkkoliittymän toimittajana yksityisille energian tuottajille. Projektien toteutus on alkanut, mutta vasta murto-osa on rakennusvaiheessa. Näiden sähköntuotantosopimusten pituus on 20 vuotta.

Biomassan käyttö sähkötuotannossa Etelä-Afrikassa on ollut kohtuullisen vähäistä. Itsenäisten sähköntuottajien tarjouskilpailussa sille on varattu vain 60

E te l ä - Afri k k a

MW. Vuodelle 2014 valmisteltu tarjouskilpailu teollisuuden tuottaman sähkön hankinnasta kantaverkkoon tullee mahdollistamaan biomassaan perustuvan sähköntuotannon kasvun muun muassa sokerijuurikas – ja sellutehtaissa. Tarjouskilpailussa on kaavailtu haettavan yhteensä 800 MW teollisuuden tuottamaa sähköä uusiutuvista energianlähteistä.

Ydinenergian tuotannon lisäämisestä tehtäviä päätöksiä odotetaan edelleen, vaikka hallitus on ydinenergian lisärakentamisen takana. Tavoitellun korkean paikallisen valmistusasteen saavuttaminen tulee vaatimaan huomattavaa koulutusponnistusta. Ydinenergiarakentamisen rahoitus on vielä ratkaisematta.

investoi seitsemänvuotisessa ohjelmassa 307 miljardia randia kuljetusinfrastruktuurin ja -kapasiteetin parantamiseen. Myös matkustajaliikenteeseen keskittynyt PRASA on tehnyt 20 vuoden uudistusohjelman 7200 vaunun kalustolleen. Etelä-Afrikka on tilannut vetureita sekä junavaunuja sekä Kiinasta että ranskalaiselta Ahlstomilta. Myös paikallinen valmistus tulee olemaan hyvin merkittävää. Esimerkiksi vuoden 2013 lopussa joint venture - yritys Gibela, jossa Ahlstom on pääosakkaana, allekirjoitti 600 matkustajajunan eli 3600 junavaunun toimitussopimuksen vuosille 20152025, johon kuuluu junatehtaan perustaminen EteläAfrikkaan.

Erityistalousvyöhykkeet houkuttavat sijoittajia

Sähkön kallistumisen, käyttörajoitusten ja jopa toimituskatkosten vuoksi energiatehokkuuden nosto on kiinnostava teema niin kaivosteollisuudessa, teollisuudessa kuin rakennuksissakin. Erilaisia toimenpiteitä on tehty energiatehokkuuteen innostamiseksi, esimerkiksi verovähennysohjelma energiasäästöistä otettiin käyttöön marraskuussa 2013.

Etelä-Afrikka kuuluu vähäisten vesivarojen maihin, jossa padotut joet muodostavat pääasiallisen kotimaisen makean veden lähteen. Merkittävä osuus Etelä-Afrikan kuluttamasta makeasta vedestä johdetaan maan rajojen ulkopuolelta Lesothosta, eri valuma-alueet yhdistävän vedensiirtojärjestelmän avulla. Hallitus on arvioinut, että ilman toimenpiteitä vesipula muodostuu akuutiksi ongelmaksi vuosien 2025 ja 2030 välillä. Suunnitellut vesi-infrastruktuurihankkeet liittyvät pääasiassa uusien patojen rakentamiseen, olemassa olevien patojen perusparannuksiin sekä vedenkäsittelylaitosten kehittämiseen ja niiden kapasiteetin parantamiseen.

Rautateiden ja junakaluston uudistaminen on merkittävä osa infrastruktuurin parantamista. Valtion omistaman logistiikkayhtiön Transnetin junarahtiyksikkö

Kauppa- ja teollisuusministeriön lakiesitys erityistalousvyöhykkeiden perustamiseksi (Special Economic Zones, SEZ) on loppusuoralla. Valtionbudjetissa 2014/15 niiden perustamiseen on allokoitu 3,6 miljardia randia. Kauppaministeriö on identifioinut kymmenen vyöhykettä, joihin lukeutuvat muun muassa Saldanha Bayn satama Western Capen provinssissa (öljy- ja kaasusektori), Atlantis Western Capen provinssissa (uusiutuva energia), Solar Corridor Northern Capen provinssissa (aurinkoenergia), Mafikeng North-West provinssissa (maataloustuotteiden jalostus, teollisuus) sekä Tubatse Limpopon provinssissa (platina).

Vyöhykkeet tarjoavat sijoittajille verohelpotuksia, kuten 15 prosentin yritysveroa normaaliin 28 prosentin veroasteeseen nähden sekä tiettyjä arvonlisävero- ja tullivapautuksia. Näillä porkkanoilla hallitus toivoo onnistuvansa teollisuuden investointien houkuttelemisessa ja työpaikkojen luonnissa verrattuna suurelta osin epäonnistuneisiin talouskehitysvyöhykkeisiin (Industrial Development Zones, IDZ). Kauppa-ja teollisuusministeriö odottaa yksistään Saldanha Bayn sataman houkuttavan yli 9 miljardin randin ulkomaiset investoinnit tulevien 25 vuoden aikana.

Yleisarvio Etelä-Afrikan talouskasvu jäi viime vuonna alle kahteen prosenttiin ja ennusteiden mukaan kasvuvauhti jää tänäkin vuonna jälkeen Saharan eteläpuolisen Afrikan keskiarvosta. Maa on silti säilyttänyt asemansa Afrikan selvästi tärkeimpänä ulkomaisten investointien kohteena ja Suomen merkittävimpänä kauppakumppanina mantereella. Jopa 80 prosenttia Suomen kaikista suorista sijoituksista Afrikan mantereelle kohdistuu Etelä-Afrikkaan.

Vaikka Etelä-Afrikka kamppailee pitkäaikaisten rakenteellisten ongelmien, kuten korkean työttömyyden ja heikon koulutustason kanssa, maan valtiontalouden voi arvioida olevan melko hyvissä kantimissa. Budjettialijäämä on kaventunut suunnitellussa aikataulussa ja keskuspankin kiristynyttä rahapolitiikkaa inflaation kurissapitämiseksi ja heikentyneen randin tukemiseksi on pidetty onnistuneena.

165

Et e lä -A frikka

Presidentti Zuma ryvettyi viime vuonna pahoin korruptioskandaalissa, kun hänen todettiin käyttäneen huomattavia määriä valtion varoja yksityisen Nkandlan maaseutuasuntonsa parannustöihin. Tämä ei estänyt presidentin uudelleenvalintaa toiselle kaudelle, saati ANC:n 62,1 prosentin vaalivoittoa toukokuussa 2014 järjestetyissä parlamenttivaaleissa. ANC:n kannatus kuitenkin laski noin kolme prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista, mitä voidaan Etelä-Afrikan oloissa pitää merkittävänä muutoksena ja osoituksena äänestäjien tyytymättömyydestä palveluntuotannon ongelmia ja heikkoa taloustilannetta kohtaan.

Energia- sekä kuljetus- ja logistiikka-alan huomattavilla infrastruktuurihankkeilla haetaan nostetta Etelä-Afrikan kilpailukykyyn ja ne tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille.

Etelä-Afrikka on avannut aiemmin valtionyhtiö Eskomin hallitsemat energiamarkkinat yksityisille sähköntuottajille uusiutuvan energian tuottajia hakevassa

166

tarjouskilpailussa. Kuluvalle vuodelle valmisteltu tarjouskilpailu teollisuuden tuottaman sähkön hankinnasta kantaverkkoon tullee mahdollistamaan biomassaan perustuvan sähköntuotannon kasvun mm. sokerijuurikas- ja sellutehtaissa. Sähkön kallistumisen ja käyttörajoitusten vuoksi energiatehokkuuden nosto on myös kiinnostava teema muun muassa kaivosteollisuudessa.

Etelä-Afrikan markkinoille tähtäävien yritysten on hyvä huomioida tietyt maan erityispiirteet kuten vastikään uudistettu B-BBEE–säännöstö sekä vaatimus paikallisen valmistuksen osuudesta julkisissa hankinnoissa. Erikoisosien ja korkean teknologian ulkomaiset toimittajat, joille ei löydy eteläafrikkalaista vastinetta, löytävät kuitenkin yhä markkinoita tuotteilleen. Uuteen paikalliseen valmistukseen liittyvän teknologian ja tuotteisiin liittyvien erikoisosien kysyntä jopa lisääntyy valmistavan teollisuuden kasvaessa.

Na m i b i a

NAMIBIA Pääkaupunki ........................................................................................................Windhoek Väkiluku........................................................................................................ 2,2 milj. (2014) BKT.......................................................................................................................12 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................8 200 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,4 % Inflaatio ..........................................................................................................................5,5 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 7,7 % | 29,6 % | 62,6 % Työttömyysaste ..............................................................................................27 % (2012) Kaupungistumisaste ..................................................................................38,4 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,608 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Namibiaa kuvataan usein Afrikan helmenä, joka on poliittisesti vakaa ja turvallinen laskeutumisalusta monimuotoisen Afrikan mantereelle. Maalla on myös varsin kehittynyt infrastruktuuri, joka pärjää hyvin vertailussa jopa kehittyneiden maiden kanssa ja sillä on runsaasti luonnonvaroja, joista merkittävimpiin lukeutuvat timantit, uraani, kupari, lyijy, sinkki, kulta, puolijalokivet sekä teollisuuden mineraalit. Kaivosteollisuus, kala- ja maatalous sekä turismi ovat maan talouden keskeisiä tukipilareita. Nopea talouskasvu on nostanut Namibian ylemmän keskitulon maaksi. Mittavana haasteena ovat kuitenkin suuret tuloerot, köyhyys ja työttömyys, jotka ovat valtaväestön arkipäivää. Suomen näkökulmasta kaupallistaloudellisten suhteiden kehittäminen Namibian kanssa on keskeinen tavoite. Maiden välinen kauppa on vielä suhteellisen pientä, mutta kasvu on ollut ripeää viime vuodet. Namibia tarjoaa Afrikan mahdollisuuksista kiinnostuneille yrityksille matalan kynnyksen sijoittumiselle Afrikkaan sekä hyvät logistiset verkostot eteläisen Afrikan 200 miljoonan kuluttajan markkinoille.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Namibian talous on kasvanut tasaisesti lähes joka vuosi itsenäistymisen jälkeen. Vuonna 1990 itsenäistyneen valtion talouskasvu on viimeisimpinä vuosina ollut 4-5 prosentin luokkaa. Nopea kasvuvauhti on johtanut Namibian statuksen nostamiseen ylemmän keskitulon maaksi vuonna 2009. Talouskasvu ei ole kuitenkaan tuonut vaurautta maahan tasaisesti, vaan köyhyys ja työttömyys ovat edelleen suuria haasteita, joiden ratkominen vaatii pitkäjänteistä suunnitelmaa ja aktiivisia toimia. Namibia tavoittelee korkean keskitulon maan statusta vuonna 2030. Sen saavuttaminen voi olla haasteellista maan tuloerojen ollessa edelleen maailman korkeimpia. Globaali taloustilanne vaikuttaa myös Namibian talouteen, mutta tiukan budjettikurin, terveen ja hyvin säädellyn pankkisektorin sekä tarkoituksenmukaisen finanssipolitiikan maa-

na tunnettu Namibia on selvinnyt maailmantalouden taantumasta suhteellisen koskemattomana.

Kokonaisuudessaan pieni ja avoin Namibian talous on monella tapaa kytköksissä Etelä-Afrikkaan SACU-jäsenyyden (Southern African Customs Union) ja yhteisen rahaliiton vuoksi. Namibian bruttokansantuote oli vuonna 2012 13,1 miljardia dollaria ja keskitulo 5,640 dollaria. Namibian talouden rakenne on monipuolistunut ja pohjautuu nykyään tärkeiden primääri-, sekundääri- ja tertiäärisektoreiden varaan.

Palvelut kattavat yli puolet bruttokansantuotteesta, joista julkishallinnon, puolustusvoimien sekä opetusja terveyssektorin palvelut lohkaisevat 20 prosentin osuuden. Valtio-omisteisiin yrityksiin kuuluu tärkeitä sähkö-, vesi- ja puhelinalan monopoliyrityksiä. Myös

Elisabet Kivimäki työskentelee erityisasiantuntijana ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Windhoekin suurlähetystössä.

167

N amib ia

rautatiet, satama- ja lentokentän infrastruktuuri ovat valtion omistuksessa.

Vakaa talouskasvu jatkuu Talouden kasvu Namibiassa on pohjautunut pitkälti muutaman vientituotteen varaan rajoitetuille markkinoille ja on nojannut lähes yksinomaan mineraalisektoriin. Tuotanto- ja rakennussektoreilla on ollut myös vaikutusta nopeaan kasvuun. Namibia onkin hyötynyt kansainvälisestä resurssien korkeasuhdanteesta, mutta ei ole kyennyt luomaan perustavaa laatua olevaa taloudellista rakennemuutosta. Namibian sijoitus World Economic Forumin-kilpailukykyindeksissä nousi kaksi sijaa 2013-2014 listauksessa (90/148), mutta vastaavasti putosi neljä sijaa Maailmanpankin Doing Business vertailussa sijalta 94 vuonna 2013 sijalle 98 vuoden 2014 listauksessa. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, Namibialla on haasteita ratkottavanaan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tulevaisuudessa.

Merkittävimpänä yksittäisenä tekijänä lähivuosien talouskasvulle on pidetty uraanin tuotantoa. Namibia oli vuonna 2010 maailman neljänneksi suurin uraanin tuottaja ja uusia kaivoksia ollaan avaamassa.

Uudet kaivokset tuovat kiinnostavia mahdollisuuksia ulkomaisille investoijille. Länsi-Namibiassa sijaitsevaa Swakop Uraniumin Husab-hanketta pidetään viime vuosien tärkeimpänä uraanilöydöksenä. Kiinalaisomistuksessa (90 prosentin osuus) oleva Swakop Uranium kehittää ja rakentaa kaivosta, jossa on tulevaisuudessa mahdollisuus tuottaa 6 800 tonnia uraanioksidia vuodessa. Tämä tuotantomäärä tulee nostamaan Namibian maailman toiseksi suurimmaksi uraanin tuottajaksi. Tuotannon on arvioitu alkavan vuoden 2015 loppupuolella. Muita merkittäviä tulonlähteitä ovat muiden mineraalien vienti, kuten timantit, kulta, kupari ja sinkki, turismi sekä rakennusteollisuus. Kaivosteollisuuden kasvu kuitenkin hiipui vuonna 2013 timanttien ja metallimalmin heikon jalostusarvon vuoksi.

Namibian talouden kasvuvauhdin on arvioitu pysyvän viiden prosentin tasolla. Arvio perustuu valtion investointi- ja tuotantosuunnitelmiin. Vahvasta kasvusta huolimatta Namibia on huolissaan talouskasvun taantumisesta, koska jo esimerkiksi prosentin laskulla on merkittäviä työllisyysvaikutuksia, mikä vaikeuttaa tavoiteltujen uusien työpaikkojen syntymisen toteutumista. Maailmankaupan viennin elpymisellä on positiivinen vaikutus Namibian talouden kasvuennusteen toteutumiseen. Hallitus näkee uusien investointien merkityksen talouskasvun edistäjänä ja on sitoutunut

168

maan investointiympäristön houkuttelevuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen kehittämällä infrastruktuuria ja toteuttamalla valtion investointeja sekä vihreän talouden projekteja. Turismissa nähdään olevan suurta taloudellista potentiaalia, ja valtio tulee panostamaan siihen markkinoinnin keinoin. Myös yrityksille suunnattavilla verohelpotuksilla pyritään houkuttelemaan lisää investoijia ja yrittäjiä maahan.

Kasvavan ja kehittyvän talouden myötä myös rahoitussektorilla on tapahtunut uudistuksia viime vuosina. Namibiassa julkaistiin vuonna 2012 rahoitussektorin strategia vuoteen 2021 asti, jonka tavoitteena on edistää tehokkaan, vakaan, kilpailukykyisen, joustavan ja syrjimättömän rahoitussektorin kehittymisen vuoteen 2021 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että rahoituspalvelutja tuotteet ovat enemmistön käytettävissä ja saatavilla joka puolella Namibiaa. Kiinteistöoikeudet, itsenäinen oikeuslaitos, toimiva tieliikenneverkosto ja infrastruktuuri sekä yleisesti ottaen hyvä rahoituspalvelusektori ovat tukijalkoja, joiden varaan maan on hyvä rakentaa kasvua myös tulevaisuudessa. Terveys- ja opetussektoreilla puolestaan Namibialla on useita haasteita, jotka vaativat entistä enemmän huomiota tulevaisuudessa.

Vuosittainen inflaatio oli kuusi prosenttia vuonna 2013 (5,8 prosenttia, 2012). Maa on perinteisesti harjoittanut maltillista talouspolitiikkaa ja sen seurauksena valtionvelkaa on suhteellisen vähän ja maan pankit ovat vakaita. Valtionvelka on kuitenkin kasvussa, johtuen osittain uusista lainoista ja Namibian dollarin heikkenemisestä. Namibia on osa Eteläisen Afrikan tulliliittoa SACU:a, josta saatavat tullitulot (osittain tulonsiirtoa Etelä-Afrikalta) ovat tärkeitä valtion taloudelle.

Vientisektori tulevaisuuden kehityksen promoottorina Namibian haasteena ja mahdollisuutena tulevaisuuden kehitysnäkymille tulee olemaan kaupan kasvattaminen ja vientisektorin kehittäminen, jonka kautta on mahdollisuus synnyttää uusia työpaikkoja ja lisätä hyvinvointia. Neljäs kansallinen kehitysohjelma (National Development Plan 4) tunnistaa tarpeen vahvistaa vientipotentiaalia omaavia sektoreita, kuten maatalous-, tuotanto-, turismi-, liikenne- ja logistiikkasektoreita. Namibian on tärkeää tulevaisuudessa paneutua entistä enemmän sellaisen toimintaympäristön kehittämiseen, joka mahdollistaa kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotannon kehittämisen vientimarkkinoille.

Jalostusarvon nostaminen ja arvoketjuissa asemoituminen ovat kysymyksinä keskeisiä, kun määritetään markkinatalouden mahdollisuuksia, tavoitellaan uusi-

Lähde: Tullihallitus

Na m i b i a

Suomen ja Namibian välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

50

0,10

40

0,08

30

0,06

20

0,04

10

0,02

0

2009

2010

2011

2012

2013

0,00

Lähde: Tullihallitus

en työpaikkojen luomista sekä pyritään hyvinvoinnin Suomen ja Namibian välinen kauppa kasvussa Suomen ja Nigerian välinen kauppa tasaisempaan jakautumiseen ja lisäämiseen.

2009–2013 Suomi on siirtynyt Namibiassa kahdenvälisestä lahjaVientisektorin kehittyminen on Namibian tulevai- avusta muihin yhteistyömuotoihin, joissa painopiste Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % on keskeisesti kaupallis-taloudellisten suhteiden kesuuden talouskasvun kannalta keskeistä.

Tärkeimpinä Vienti milj. euroa vientituotteita ovat naudanliha, viinirypäleet, kala- hittämisessä. Suomen ja Namibian välinen kauppa on tuotteet, timantit, uraani ja muut mineraalituotteet vielä suhteellisen pientä, mutta kasvu on ollut ripeää sekä olut. Vuonna 2012 vienti kattoi 42,5 prosenttia viime vuodet. Namibian kauppa- ja teollisuusministebruttokansantuotteesta ja se koostui pääasiallisesti ri Calle Schlettwein vieraili Suomessa loppuvuodesta 0,10 70 tavaroista ja hyödykkeistä. Palveluviennin osuus on 2013 Namibian presidentti Hifikepunye Pohamban kasvanut 60 muutamassa vuodessa 10 prosentin tasosta valtiovierailun yhteydessä. Vierailun keskeinen teema 0,08 20 tuntumaan vuonna 2013. Markkinoiden monipuo- oli Suomen ja Namibian välisten kaupallis-taloudellis50 listuminen onkin Namibialle tärkeää vientimarkkinoi- ten suhteiden kehittäminen ja edistäminen sekä kau0,06 pan lisääminen maidemme välillä. den 40 heilahtelujen vaikutusten vähentämiseksi.

30 0,04 Namibian viennin kannalta tärkeimpiä kauppakump- Vierailun aikana keskityttiin kolmeen sektoriin; kaivos20 paneita ovat Etelä-Afrikka ja Eurooppa. Etelä-Afrikka teollisuuteen ja raaka-aineiden hyödyntämiseen, logis0,02 10 on Namibian tärkein tuojamaa, vastaten lähes puoles- tiikka- ja liikenneyhteyksiin sekä uusiutuviin energioita tuonnista.

Namibia on myös pyrkinyt turvaamaan hin. Namibian kauppa- ja teollisuusministerin pääviesti 0,00 0 2010 tapaamisissa oli 2012 selkeä halu löytää2013 uusia kaupallisvaihtoehtoisia 2009 vientimarkkinoita paikallisesti tuote- 2011 tuille tuotteille.

Erillisissä neuvotteluissa on turvattu taloudellisen yhteistyön muotoja ja mahdollisuuksia Lähde: Tullihallitus naudanlihalle pääsy Norjan markkinoille sekä sovittu Suomen ja Namibian välille erityisesti edellä mainiEFTA-maiden ja Southern African Development Com- tuilla sektoreilla. Ministeri korosti kaivossektorin mahmunity (SADC:n) kanssa muiden tuotteiden viennistä. dollisuuksia ja erityisesti jalostuksen arvonlisäyksen Naudan- ja lampaan lihan viennistä Kiinan ja Venäjän merkitystä tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuukSuomen ja Sambian välinen kauppa markkinoille on käyty keskusteluja. Myös Hong Kong, sien synnyttämisessä myös suomalaisille yrityksille.

2009–2013 Valtiovierailun aikana nousi esille tarve ministerin sekä Yhdistyneet Arabiemiraatit, Qatar ja Korean tasavalta tarjoavat vientimahdollisuuksia Namibialle. Viennin en- yritysvaltuuskunnan seurantamatkalle Suomeen. NaTuontilähivuosien milj. euroa Osuuson kokonaisviennistä % mibian valtiolla suuri halu kehittää kauppasuhteita nustetaan kasvavan tuontia suuremmaksi milj. euroa Suomen välillä, josta konkreettisena osoituksena on aikana. Namibian EU-vientiin vaikuttaaVienti tulevaisuudessa EPA-neuvottelujen lopputulos. Namibian hallitus pitää myös Namibian suurlähetystön avaaminen Suomeen. sopimusta EU:n kanssa hyvin tärkeänä.

50 45 40 35

0,10 169

0,08

N amib ia

Vientimahdollisuuksia suomalaisyrityksille lähivuosina Suomen tuonti Namibiasta vuonna 2008 oli vain 80 000 euroa ja vuonna 2013 tuonnin arvo nousi 1,1 miljoonaa euroa. Etenkin namibialaisen naudanlihan tuonti Suomeen on kasvanut voimakkaasti. Suomen vienti Namibiaan on viime vuodet ollut noin 2,5 miljoonan euron luokkaa vuositasolla. Vuonna 2012 vienti nousi 36,8 miljoonaan, kun STX:n rakentama korkotukiluotolla rahoitettu 35 miljoonan euron arvoinen merentutkimusalus toimitettiin Namibiaan. Maidemme välisestä kaupasta osa ei näy tilastoissa, sillä Namibia kuuluu tulliliitto SACU:un ja osa suomalaisyritysten Namibiaan suuntautuvasta kaupasta näkyy Etelä-Afrikan tilastoissa. Lisäksi useat suomalaiset vientiyritykset toimivat Namibiassa Etelä-Afrikasta käsin.

Suomalaisyrityksistä Wärtsilällä on laivojen huoltoon erikoistunut tytäryritys Walvis Bayssä. Molok on käynnistänyt yhteistyön namibialaisen Rent-a-Drum-yrityksen kanssa koskien jätehuoltoon liittyviä ratkaisuja.

Outotecin saama 130 miljoonan euron tilaus on merkittävä sekä volyymiltaan että tekniseltä arvoltaan ja on tärkeä lisäys Suomen ja Namibian välisiin kaupallisiin suhteisiin kasvattaen Suomen vientiä merkittävästi. Outotec vastaa kaasunpuhdistusjärjestelmän, rikkihappotehtaan ja jätevesien- käsittelyjärjestelmän suunnittelusta ja toimituksesta Namibia Custom Smelter –yhtiön kuparisulaton yhteyteen.

Lähivuosina vientimahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle on muun muassa logistiikka-, kaivos- ja energiasektoreilla. Walvis Bayn sataman laajentaminen ja Namibian tavoite nousta eteläisen Afrikan alueelliseksi logistiikkakeskukseksi edellyttää merkittäviä infrastruktuuri-investointeja. Kaivossektorilla on käynnistymässä suuria investointihankkeita, jotka avaavat mahdollisuuksia suomalaisille kaivosteknologiafirmoille. Myös energian tarve on Namibiassa kasvussa, ja uusiutuvissa energiamuodoissa on potentiaalia. Öljyn koeporaukset ovat käynnissä, mutta toistaiseksi löydöt ovat olleet vähäisiä. Palvelukaupassa on mahdollisuuksia lisätä Namibiaan suuntautuvaa matkailua.

Kehittyvä talous synnyttää investointimahdollisuuksia Namibia toimii logistisena porttina muuhun eteläiseen Afrikkaan. Tämä on strategisesti Namibian suurin valttikortti ulkomaisten investointien houkuttelussa.

Ulkomaisia sijoituksia pyritään edelleen houkuttelemaan maahan ja niille myönnetään usein verohelpo-

170

tuksia. Namibiassa on meneillään isoja investointeja ja talouteen vaikuttavia hankkeita logistiikka- ja kaivossektoreilla sekä öljyesiintymien tutkimuksessa ja kehittämisessä. Lisäksi valtiolla on käynnissä 3,4 miljoonan euron talonrakentamisohjelma (Mass Housing Programme), joka ulottuu vuoteen 2030, ja investoinnit lentoliikenteen kehittämiseen.

Namibian haasteena on edelleen osaavan ja tehokkaan työvoiman puute, mikä johtuu opetus- ja koulutusjärjestelmän heikkouksista. Myös korkea HIV/AIDSin esiintyvyys, hallituksen byrokratia, hidas oikeuslaitoksen toiminta sekä ulkomaalaisten vaikeus saada työlupia tuottavat haasteita Namibian pyrkimyksille houkutella ulkomaisia investoijia. Namibia pyrkii kuitenkin pureutumaan maan haasteisiin pitkäjänteisillä toimenpiteillä. Maan neljännen kansallisen kehitysohjelman (NDP4) kolme päätavoitetta ovat: kestävä talouskasvu (6 prosenttia vuodessa), työpaikkojen luominen ja tuloerojen tasaaminen. Namibiassa koetaan myös tärkeäksi edistää namibialaisen teollisuuden syntyä ja nostaa paikallisen tuotannon jalostusarvoa.

Namibiassa on useita investointimahdollisuuksia perinteisistä kaivos- ja kalataloussektoreista uusiin avauksiin palvelualalla ja infrastruktuurin kehittämishankkeissa, kuten esimerkiksi teiden rakentamisessa, Walvis Bayn sataman laajennuksessa, telekommunikaatioverkoston modernisoimisessa tai sähkön tuotannossa.

Myös perinteinen kaivossektori tarjoaa uusia aluevaltauksia erityisesti uraanikaivoksien osalta. Namibian öljy- ja kaasuetsinnät ovat lisäksi herättäneet laajaa kiinnostusta kansainvälisten investoijien parissa.

Namibian aluevesillä on merkittävät kaasuvarannot (Kudu-kaasu) ja maan pitkäntähtäimen strategia on hyödyntää näitä varantoja päästäkseen omavaraiseksi energian tuotannossa. Valtiollinen energiayhtiö NamPower on puolestaan ajanut vahvasti 300 MW hiilivoimalan rakentamista Arandikseen ja esittänyt olemassa olevien tuotantolaitosten kapasiteetin laajentamista väliaikaisena ratkaisuna.

Namibian on löydettävä kestäviä ratkaisuja kasvavaan energiapulaansa. Nykyinen tuotantokapasiteetti riittää kattamaan reilut puolet maan noin 550 MW vuosittaisesta energiatarpeesta. Namibia on vahvasti riippuvainen energian tuonnista naapurimaistaan.

Etelä-Afrikka vähentää merkittävästi sähkön myyntiä Namibiaan oman kasvavan tarpeensa vuoksi. Valtio joutuu tekemään nopeita päätöksiä energian saannin turvaamiseksi. Walvis Bayn seutuville on suunnitteilla merkittävä energialaitoshanke.

Na m i b i a

Uusiutuvat energiamuodot ovat nousseet vahvasti keskusteluun Namibiassa. Aurinkoa riittää lähes jokaiselle vuoden päivälle, joten maalla on valtavasti potentiaalia etenkin aurinkoenergian kehittämisessä.

Namibiassa ei ole kuitenkaan vielä kunnollista lainsäädännöllistä kehikkoa uusiutuvalle energialle, mikä voi aiheuttaa ulkomaisille investoijille haasteita aluevaltauksessa.

Toiveet öljyn löytymisestä Namibiassa ovat korkealla.

Useat yritykset ovat jatkaneet öljyn etsimistä, vaikka

aiemmin esitetyt arviot öljyn löytymisen todennäköisyydestä ovat olleetkin ylioptimistisia. Namibian halu nousta teollistuneeksi valtioksi vuoteen 2030 mennessä on saanut valtion johdon ymmärtämään, että ovet on avattava ulkomaisille investoinneille. Tämä vaatii Namibialta markkinointiponnisteluja investointimahdollisuuksien esiintuomisessa ulkomaisille investoijille.

Namibia on viime aikoina panostanut useisiin ulkomaille suunnattuihin kauppa- ja teollisuusministerin sekä yritysvaltuuskunnan kaupan edistämismatkoihin muun muassa Yhdysvaltoihin, Intiaan ja Kiinaan.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Vuonna 1990 itsenäistynyt, Lounais-Afrikassa sijaitseva Namibia on pieni ja harvaan asuttu valtio, jonka 2,1 miljoonan heterogeeninen väestö jakaantuu kymmeneen pääkieliryhmään. Vajaa puolet väestöstä asuu maan keskuksissa Windhoekissa ja rannikolla Walvis Bayssä sekä Swakopmundissa. Loput 55 prosenttia asuvat pohjoisen kuudessa läänissä.

Namibia on poliittisesti vakaa valtio, jonka hallinto pohjautuu Namibian perustuslakiin. Namibiaa pidetään yhtenä Afrikan demokraattisimmista maista ja se on saanut paljon kansainvälistä huomiota ja myönteistä palautetta saavutuksistaan demokratia- ja oikeussektoreilla. Namibian demokratialle haasteena on kuitenkin suuret tuloerot. Demokratian tasoa mittaavien indikaattoreiden mukaan varakkain 10 prosenttia namibialaisista ansaitsee 128 kertaisesti sen mitä köyhin 10 prosenttia kansasta. Korruptio on suhteellisen vähäistä maassa. Transparency International listasi Namibian vuonna 2012 kuudenneksi vähiten korruptoituneeksi maaksi Afrikassa. Globaalisti Namibian sijaluku oli 58 yhteensä 176 maasta. Mo Ibrahim Good Governance Indexin mukaan Namibia sijoittuu kuudenneksi 58 maata kattavassa vertailussa. Inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna Namibia on alle kansainvälistä keskitasoa. Eriarvoisuus näkyy työttömyystilastoissa. Vuoden 2012 arviossa työttömyysaste oli 29,6 prosenttia ja nuorisotyöttömyys huolestuttavat lähes 50 prosenttia.

Sosiaalinen epätasa-arvoisuus ei ole näkynyt vielä merkittävänä rikollisuuden kasvuna tai turvallisuustilanteen heikkenemisenä. Inflaatio ja talouskriisi ovat vaikuttaneet yleisesti hintojen nousuun, mikä on johtanut palkka- ja työehtoihin liittyvien mielenilmausten lisääntymiseen viime vuosina. Suuret tuloerot ja

vähempiosaisen väestön marginalisoituminen näkyy kuitenkin väkivaltatilastoissa. Naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivalta on erityinen huolenaihe, johon on puututtu kaikilla tasoilla. Eriarvoisuus näkyy myös vähempiosaisten marginalisoitumisena ja irrottautumisena poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Eriarvoisessa yhteiskunnassa korostuu myös valkoisen väestön, buurisyntyisten ja saksalaisten hyväosaisuus.

Itsenäisyystaistelua johtanut SWAPO-puolue (South West Africa People’s Organization) on saanut 2/3-osan enemmistön kaikissa vaaleissa Namibian 24-vuotisen itsenäisyyden aikana ja hallitsee maata laajalla enemmistöllään. Haasteena poliittisten oikeuksien toteuttamiselle on SWAPO:n johtava rooli ainoana puolueena, jonka vahva vaikutus näkyy yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Vaikka namibialaisten luottamus pääpuolueeseen onkin ollut vahva, poliittisen ilmapiirin kannalta yksipuolueinen yhteiskunta ei ole toivottava.

Oppositio on pysynyt heikkona ja hajanaisena koko itsenäisyyden ajan eikä hallituspuolueen ja opposition puolueohjelmissa ole juuri ollut eroja. Sisäpolitiikan keskiössä ovat tulevat parlamentti- ja presidentinvaalit vuonna 2014. Maan pääministeri ja SWAPO:n varapuheenjohtaja Hage Geingob on SWAPO:n presidenttiehdokas ja ennakkoarvioiden mukaan maan tuleva presidentti. Oppositiopuolueet ovat yrittäneet löytää konsensusta yhteisen presidentti-kandidaatin suhteen, mutta eivät ole siinä onnistuneet. Parlamenttivaaleissa SWAPO ja useat oppositiopuolueet ovat ilmoittaneet toteuttavansa ensi kertaa SADC:n protokollan mukaista 50/50 mallia, joka tarkoittaa parlamenttipaikkojen jakamista tasa-arvoisesti miesten ja naisten välillä.

171

N amib ia

Sääntely-ympäristön kehitys Houkutteleva ympäristö ulkomaisille investoijille Namibia on sitoutunut houkuttelevan investointiympäristön luomiseen ja ylläpitämiseen. Sen vuoksi valtio on ottanut käyttöön mekanismeja ulkomaisten investointien saamiseksi talouden eri sektoreille. Namibian investointilainsäädäntöä ja säädöksiä uudistetaan parhaillaan. Tavoitteena on tuottaa investointeja tukeva ja edistävä lainsäädännön kehys, joka tarjoaa mutkatonta palvelua yrityksen rekisteröimisestä lukuisiin lupa-asioihin.

Kasvava markkinatalous, makrotalouden vakaus sekä kestävällä pohjalla oleva valtion talous luovat hyvän alustan uusien yritysten sijoittumiselle ja investoinneille maahan. Vakaa ja yrittäjäystävällinen hallitus on avoin kansainväliselle kaupalle ja investoinneille.

Maassa on selkeät kiinteistön omistusoikeudet, itsenäiset tuomioistuimet sekä vapaa lehdistö. Investointi-ilmastoon positiivisesti vaikuttavia tekijöitä ovat myös ulkomaisten investoijien tasavertainen kohtelu, yksinkertainen ja kilpailukykyinen verotusjärjestelmä, kauppa- ja valuuttasuhteet Etelä-Afrikkaan sekä maan hyvä ja kehittynyt infrastruktuuri. Namibiassa on tarjolla monenlaisia mielenkiintoisia investointimahdollisuuksia muun muassa kaivos- ja mineraalisektorilla, energiasektorilla erityisesti uusituvissa energioissa, maataloudessa sekä turismissa. Myös infrastruktuurin kehittämishankkeet sekä liikenne- ja logistiikkasektorin kasvu tarjoavat mahdollisuuksia kansainvälisille yrityksille. Kansainvälisten tarjouskilpailujen seuraaminen on tärkeää näihin hankkeisiin mukaan pääsemiseksi.

Portti yli 200 miljoonan kuluttajan markkinoille Markkina-alueena Namibia on yksistään varsin pieni 2,1 miljoonan asukkaan harvaan asuttuna maana. Rajoittuneen markkinakokonsa vuoksi Namibia voi houkutella ulkomaisia investoijia porttina yli 200 miljoonan kuluttajan kattavalle eteläisen Afrikan markkina-alueelle. Tämän vuoksi Namibia on pitänyt tärkeänä kehittää kauppasuhteita mahdollisimman monien maiden ja maanosien kanssa. Namibia on ollut WTO:n jäsen vuodesta 1995. Namibia kuuluu myös eteläisen Afrikan tulliliitto SACU:un, jonka sihteeristö sijaitsee Windhoekissa. SACU tarjoaa Namibialle tullittoman pääsyn jäsenmaidensa markkinoille sekä yhteisen ulkoisen tariffin koskien kauppaa muun maailman kanssa. Namibia on myös vapaakauppa-alue SADC:n

172

jäsen. Kauppa SACU-jäsenten kesken on ollut ongelmatonta, mutta kaupankäynnissä laajemman SADC:n vapaakauppa-alueen jäsenten kanssa on esiintynyt byrokraattisia hankaluuksia. Namibialla on myös AGOAsopimuksen (The African Growth and Opportunity Act) mukainen tullivapaa ja kiintiötön pääsy USA:n markkinoille. Sopimus koskee yli 7 000 tuotetta.

Namibia neuvottelee EU:n kanssa parhaillaan EPAsopimuksesta. EU on Namibialle toiseksi suurin kauppakumppani ja siten EU:n ja SADC-alueen välinen EPA-sopimus on myös hyvin tärkeä Namibialle.

EPA-neuvottelut ovat keskeisin yksittäinen tekijä, joka on vaikuttanut jossain määrin negatiivisesti EU:n ja Namibian välisiin suhteisiin. Namibia tippuu EU:n tullittoman ja kiintiöttömän kohtelun piiristä 1.10.2014, mikäli sopimusta ei synny ennen määräaikaa. Namibian EPA-neuvottelut ovat edenneet hitaasti, mutta edistystä on tapahtunut viimeisimmissä neuvotteluissa ja ratkaisun löytyminen on lähellä. Namibia on päässyt konsensukseen väliaikaisten EPA-neuvottelujen hylkäämisestä ja siirtymisestä täyden EPA-sopimuksen neuvotteluun.

Ulkomaisille investoijille verohelpotuksia ja muita houkuttimia Namibian yritysvero on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana 42 prosentista 32 prosenttiin. Vaikka yritysverotus onkin OECD maiden korkeimpia, on Namibian verotus kokonaisuudessaan kilpailukykyinen ja tarjoaa Afrikan maista houkuttelevimpia insentiivejä mm. vientiä tukevan Export Processing Zones (EPZ)sääntelyn muodossa. Vuodesta 2003 lähtien rekisteröityneet valmistavan teollisuuden yritykset ovat nauttineet verohelpotuksista ja muista eduista, kuten muun muassa 18 prosentin yritysverosta ensimmäisen 10 vuoden ajan. Yritykset eivät kuitenkaan aina pidä näiden etujen saamista helppona. Namibiassa on tällä hetkellä 102 rekisteröityä valmistavan teollisuuden yritystä, jotka ovat päässeet nauttimaan verohelpotuksista. EPZ-statuksen voivat saada yritykset, joilla on merkittävää valmistusta tai arvon lisäämistä jalostusprosessissa sekä ovat keskittyneet SACU-alueen ulkopuoliseen vientiin. EPZ-statuksen saaneet yritykset eivät maksa yritysveroa ollenkaan ja pääsevät nauttimaan lukuisista muista eduista ja verohelpotuksista. Suomen ja Namibian välillä on vuonna 2006 solmittu investointisuojasopimus, jolla pyritään turvaamaan elinkeinoelämän suotuisat toimintaedellytykset toteuttamalla sijoitusten syrjimätöntä kohtelua kohdemaassa.

Na m i b i a

Yleisarvio Namibian talous on kaiken kaikkiaan pärjännyt hyvin globaalin talouden heilahteluista huolimatta. Maassa on myös vallinnut yli kahdenkymmenen vuoden ajan rauha ja vakaus, demokratia ja perustuslakiin pohjautuvat ihmisoikeudet sekä itsenäinen oikeuslaitos. Nopeasti kehittyvänä maana, Namibian liiketoimintaympäristö tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia uusille yrityksille ja liiketoiminnalle. Peruspilarit menestyvälle liiketoiminnalle ovat myös kunnossa. Namibia tarjoaa poliittisesti turvallisen toiminta-alustan ulkomaisille yrityksille ja investoijille. Rikkaat luonnonvarat houkuttelevat ulkomaisia toimijoita maahan.

Namibialla on kuitenkin vielä useita haasteita ratkaistavanaan. Erityisesti suuret tuloerot aiheuttavat erinäisiä hidasteita kehitykselle yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Valmistavan teollisuuden kehittyminen on erittäin kriittistä Namibialle. Sen avulla voidaan luoda työpaikkoja ja monipuolistaa teollisuuden rakennetta. Namibialle on myös tärkeää enenevässä määrin monipuolistaa talouttaan ja nostaa tuotteidensa jalostusarvoa.

Haasteista huolimatta, Namibian taloudessa on selvää nostetta, jonka kautta syntyy kiinnostavia ja houkuttelevia liiketoiminta ja investointimahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Suomen suuri vaikutus Namibian itsenäistymiseen vaikuttaa myös positiivi-

sesti Suomen ja Namibian välisiin suhteisiin, mikä voi helpottaa suomalaisten yritysten toimimista maassa.

Suomi saa Namibiassa helposti näkyvyyttä mediassa ja Suomi mainitaan jatkuvasti maana, joka on tukenut Namibiaa monilla tavoin sen pyrkimyksissä rakentaa nuorta valtiota. Vaikka Suomi onkin siirtynyt perinteisestä lahja-avusta muihin yhteistyömuotoihin, maiden väliset suhteet ovat kosketuspinnaltaan laajat ja monimuotoiset. Kanssakäyminen on vilkasta monilla tasoilla niin kulttuurin, tieteen, opetuksen kuin kirkkojen ja kuntienkin tasolla.

Olisi toivottavaa, että myös suomalaiset yritykset näkisivät eteläisessä Afrikassa avautuvat moninaiset mahdollisuudet ja pääsisivät teknologiansa, osaamisensa ja innovaatioidensa kautta osaksi eteläisen Afrikan kasvua. Lähivuosina sekä liiketoiminta- että vientimahdollisuuksia Namibiassa aukeaa suomalaiselle teollisuudelle muun muassa logistiikka-, kaivos- ja energiasektoreilla. Namibian tavoite nousta eteläisen Afrikan logistiikkakeskukseksi edellyttää merkittäviä infrastruktuuri-investointeja, kuten myös kaivossektorilla käynnistymässä olevat suuret investointihankkeet. Kasvavan energian tarpeen myötä uusiutuvissa energioissa on myös potentiaalia. Monipuolisesti luonnonkauniilla maalla on lisäksi hyvin paljon mahdollisuuksia turismin kehittämisessä.

173

Et i op ia

ETIOPIA Pääkaupunki ................................................................................................... Addis Abeba Väkiluku......................................................................................................96,6 milj. (2014) BKT.......................................................................................................................47 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................1 300 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................7,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................8,4 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 47,0 % | 10,8 % | 42,2 % Työttömyysaste ..........................................................................................17,5 % (2012) Kaupungistumisaste ..................................................................................17,0 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ................................................................ 0,396 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Etiopian talous jatkaa kovaa kasvuaan ja myös inflaatio on pysynyt kurissa. Sama trendi näyttäisi jatkuvan tulevina vuosina muun muassa uusien infrastruktuuriprojektien ansiosta. Maan peruspalvelutuotanto on parantunut, sato on sateiden vuoksi ollut runsasta ja energiasektorilla on tehty paljon tärkeitä uudistuksia, jotka viittaavat markkinoiden avaamiseen yksityisille yrityksille. Jos Etiopian talouskasvu jatkuu historiallisen nopeana sillä on potentiaalia nousta keskituloisten maiden joukkoon vuoteen 2025 mennessä. Huolenaiheina säilyvät kuitenkin muun muassa kauppavajeen syveneminen ja valuuttavarannon vähyys. Myöskään talouden teollistuminen ei ole edennyt toivotulla tavalla. Monimutkainen kauppalogistiikka ja haluttomuus avata valtion kontrolloimaa taloutta jarruttavat kehitystä. Valtiolle haasteena on avata monopoliasemaansa muun muassa puhelin- ja sähköverkko- sekä pääomitus- ja logistiikkasektoreilla, jotta talouskasvu jatkuisi.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Viimeisin kokonainen talousvuosi 2012/2013 päättyi heinäkuussa 2013 huimiin 9,7 prosentin kasvulukuihin (Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan 7 prosenttia). Kasvu oli pääosin palvelu- ja maatalousvetoista.

Teollisuussektori sen sijaan roikkuu perässä kattaen vain reilut kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta tälläkin sektorilla kasvu on noususuuntaista. Etiopian hallitus haluaa talouden olevan jatkossakin maatalousvetoista, mutta on kehittämässä myös uusia toimia teollisuusinvestointien tukemiseksi.

Kansainvälinen valuuttarahasto ennustaa 7, prosentin kasvua talousvuosille 2013/2014 ja 2014/2015. Tämä on huomattavasti pienempi luku kuin kaksinumeroinen Etiopian hallituksen 5-vuotissuunnitelma Growth and Transformation Plan:in (GTP) tavoite. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan ilman suuria hallinnollisia muutoksia, kuten yksityisen pankkitoiminnan vapauttaminen, suorat lainat yksityissektorille, ulko-

maisen valuuttavarannon suuntaaminen, kasvuvauhti hiljenee väistämättä.

Kesällä 2011 aloitettujen lukuisten vero- ja rahapoliittisten interventioiden ansiosta maan inflaatio on saatu taltutettua 7 prosenttiin. Ennusteiden mukaan inflaatio pysyisi 7-8 prosentin tasolla lähivuosina.

Tämä on huomattava parannus aiempien vuosien inflaatiolukuihin. Inflaation kurissa pysymisestä voidaan kiittää laskenutta ruuan hintaa ja valtion tiukempaa rahapolitiikkaa. Etiopia on silti altis inflaatiomuutoksille muun muassa koska se on jalostamattomien vientituotteiden vuoksi altis ulkoisille shokeille, eivätkä kysyntä ja tarjonta aina kohtaa.

Köyhyys on laskenut Etiopiassa viimeisen viiden vuoden aikana merkittävästi. Köyhyys pysyy kuitenkin jatkossakin merkittävä haasteena ja Etiopia on ja pysyy tulevina vuosina edelleen yhtenä suurimmista

Janne Oksanen työskentelee lähetystösihteerinä ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Addis Abeban suurlähetystössä.

174

E ti o p i a

kehitysavun vastaanottajamaista maailmanlaajuisesti katsottuna. Maa on Kongon kansantasavallan jälkeen suurin kehitysavun nettosaaja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Maan rahapolitiikka on ollut varovaista. Verojen keruuta on lisätty, valtionmenoja on pidetty kurissa ja valtion talouden alijäämä on onnistuttu pitämään hyvin alhaisena. Maan budjetti vuodelle 2013/2014 esiteltiin maan parlamentille kesäkuussa. Budjetti on 155 miljardia ETB (6,4 miljardia euroa), jossa on kasvua 12,5 prosenttia edelliseen budjettiin. Budjetin kasvu oli kuitenkin pienin viimeiseen 8 vuoteen, joka osaltaan heijastelee maan tiukkaa talouspolitiikkaa ja edellisiin vuosiin verrattuna parempaa suunnittelua.

Valtaosa budjetista on allokoitu erilaisiin investointeihin. Investoinneista suurin osa kohdistuu infrastruktuurin parantamiseen sekä opetussektorille. Maataloussektorin investointeja vastaavasti on pienennetty.

Etiopian valtio arvioi pystyvänsä kattamaan budjetista 89 prosenttia kotimaisilla tuloilla, loput rahoitetaan ulkopuolisista lähteistä.

Positiivisesta talouskehityksestä huolimatta merkittäviä haasteita kestävälle talouskehitykselle edelleen on.

Valtiojohtoinen talous ei anna toistaiseksi tarpeeksi tilaa yksityiselle sektorille ja suorien ulkomaisten investointien määrä on toistaiseksi pysynyt matalalla tasolla. Massiiviset julkisen sektorin investoinnit syövät yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä. Luototus julkisen sektorin yrityksille on jatkanut kasvuaan, kun taas yksityisen sektorin mahdollisuudet luototukseen lamaantuivat. Maan hallitus ei myönnä ongelmaa. Valtaosa valtion budjetista on allokoitu erilaisiin investointeihin.

Investoinneista suurin osa kohdistuu infrastruktuurin parantamiseen sekä opetussektorille. Etiopian valtio arvioi pystyvänsä kattamaan budjetista 89 prosenttia kotimaisilla tuloilla, loput rahoitetaan ulkopuolisista lähteistä. Verotulot kattoivat tästä noin 86 prosenttia mutta on kuitenkin hyvä huomioida, että suurin osa veroista (46 prosenttia) kerätään tuontiveroina ja tulleina, mikä puolestaan jarruttaa kauppaa. Etiopia kuluu HIPC-maihin (Heavily Indebted Poor Countries) ja maa on saanut julkisia velkojaan anteeksi.

Nykyisellään Etiopia on nettotuoja, jonka vientituotteet ovat lähinnä jalostamattomia tuotteita. Kahvi on pysynyt maan merkittävimpänä vientituotteena (24 prosenttia kokonaisviennistä). Muita tärkeitä vientituotteita ovat kulta, öljysiemenet, palkokasvit, tekstiiliteollisuuden tuotteet, ja leikkokukat. Suurin osa viennistä suuntautui Kiinaan, Saksaan, EU-maihin, Somaliaan, Sudaniin, Saudi-Arabiaan, Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin.

Maan vienti on kärsinyt maailmanmarkkinahintojen (esimerkiksi kahvi, kulta, öljysiemenet) ja kysynnän laskusta. Vienti kattaa tällä hetkellä noin 13 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, ja on pysynyt samalla tasolla parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Vientituotteiden heikosta jalostusasteesta johtuen vienti on altis maailmanmarkkinahintojen heilahteluille.

Maan viennin rakennetta pyritään monipuolistamaan.

Potentiaalia on, sillä alhaisista työvoimakustannuksista johtuen maahan on virtaamassa yhä enemmän investointeja valmistusteollisuuteen. Lisäksi Etiopia on aloittamassa sähkönviennin naapurimaihin 2014/2015 ja lukuisten vesivoimaprojektien valmistuttua sähkönvienti kasvaa entisestään. Erityisesti energiasektorilla nähdään valtava vientipotentiaali naapurimaihin ja näihin liittyvien yhdysjohtojen rakentaminen on jo aloitettu Djiboutiin, Sudaniin ja Keniaan. Sudanin (250 MW) ja erityisesti Kenian (2.000 MW) sähkönvienti taas tulee näkymään hyvin merkittävänä ulkomaanvaluutan lähteenä. Etiopia on juuri tehnyt sopimuksen sähkönviennistä Ruandaan (400MW) ja neuvotteluja käydään muun muassa Tansanian kanssa. Maassa ei toistaiseksi ole merkittävää kaivostoimintaa, mutta kaivosteollisuuden potentiaali on merkittävä ja maa panostaakin huomattavasti sektorin kehittämiseen. Sektorille on odotettavissa merkittäviä ulkomaisia investointeja. Etiopia sai maaliskuussa 2013 kandidaatti-statuksen kaivosteollisuuden avoimuutta ajavaan Extractive Industries Transparency-aloitteessa.

Edellä mainittu kehitys omalta osaltaan lisää vientisektorin monipuolisuutta. Viennin ja kilpailukyvyn kasvattamiseksi Etiopian on kuitenkin edelleen panostettava rakenteellisten logististen ongelmien parantamiseen.

Tällä hetkellä tavaroiden saaminen kansainvälisille markkinoille on erittäin kallista. Pitkällä tähtäimellä tilanteen katsotaan kuitenkin parantuvan, sillä lukuisten tieprojektien lisäksi Etiopian ja Djiboutin välille on rakenteilla sähköistetty rautatie ja valmistuessaan sitä on tarkoitus laajentaa eri puolille maata. Lisäksi tullaus- ja huolintapalveluita kehitetään.

Tuonti, joka ei ole kasvanut suuresti, edustaa noin 28 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tuontia lisäävät merkittävät painotukset infrastruktuuriin, teollisuuden investointeihin sekä polttonesteiden lisääntyneestä tuonnista. Muuten tuonti koostui pääasiassa tuotantohyödykkeistä (erityisesti kulkuneuvot) ja kulutushyödykkeistä (päivittäistavara). Tuonnin osalta suurimmat kumppanit ovat Kiina, Saudi-Arabia, Intia, USA, Arabiemiraatit, Japani ja Italia.

175

0,6

600 Et i400 op ia

0,4

0,2 200 Hallituksen suurimpia huolia on tällä hetkellä kaup- säädäntöä. Sektoreista kukka- ja puutarhateollisuus, 0,0 0 pataseen huomattava heikentyminen.

Kauppavaje ja nahkateollisuus ovat 2009 2010 2011maatalous, tekstiiliteollisuus, 2012 2013 on nyt -8,4 miljardia dollaria ja maan kokonaisvienti houkutelleet eniten ulkomaisia investointeja. Tekstiilion laskenut viimeisellä talousvuodella 2,5 prosenttia teollisuuteen on jo merkittäviä investointeja käynnisLähde: Tullihallitus (osuus 12,7 prosenttia). Syinä tähän ovat muun mu- sä ja suunnitteilla. Esimerkiksi H&M, Walmart ja Tesco assa kansainvälisten hintojen lasku etenkin kahvin ja ovat pitkällä suunnitelmissaan ulkoistaa tekstiilinen kullan osalta, korkea kysyntä kahville ja eläimille sisäi- tuotantoa Etiopiaan. Maan väestöpohjan ansiosta ja sillä markkinoilla, sisäiset kaupankäynnin pullonkaulat kulutustottumusten muuttuessa ulkomaiset juomajäja ulkomaisen valuuttavarannon Ulkomaisen tehdyt tit (Diageo, BGI, Heineken) ovat investoineet merkitSuomesta pienuus.

Etelä-Koreaan suorat sijoitukset valuutan puutteesta on tullut toistuva trendi ja on tävästi maan panimoteollisuuteen.

2009–2013 merkittävä ongelma erityisesti tuontikauppaa harjoittaville yrityksille. Tällä hetkellä maan keskuspankki Afrikan parhaaksi lentoyhtiöksi 2013 valittu EthiopiNettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa suosii valuutan myöntämisessä julkisen sektorin suur- an Airlines on seitsenkertaistanut liikevaihtonsa viiyrityksiä. Maan valuuttavaranto ei pysty tyydyttä- meisen 7-vuoden aikana. Yhtiöllä on tällä hetkellä 79 mään 250 tuontisektorin jatkuvasti kasvavaa tarve. Etio- kansainvälistä ja 17 sisäistä lentoreittiä. pian keskuspankin kiinteän valuuttakurssin politiikan 200 johdosta maan reaalinen efektiivinen valuuttakurssi Suomen ja Etiopia välinen kauppa (REER) 150 on yliarvostettu ja heikentää osaltaan vientiteollisuuden edellytyksiä. Kansainvälisen valuuttara- Suomalaisille yrityksille Etiopia ja sen markkinat ovat 100 haston laskelmien mukaan birrin yliarvostus on 10–14 edelleen suhteellisen tuntemattomia ja maiden väliset 50 prosentinluokkaa. väliset kauppaluvut ovat toistaiseksi vaatimattomat.

Vuoden 2013 vienti Etiopiaan oli 10,6 miljoonaa eu0 Ulkomaiset suorat investoinnit Etiopiaan ovat pysy- roa, jossa on kasvua edellisvuoteen. Pääasiassa vien-50 neet matalalla tasolla, ollen noin 1,5 miljardia dolla- ti koostuu sähkölaitteista, koneista ja koneen osista.

-100 ria 2013. Kasvu on kuitenkin ollut tasaista ja kasvun Tuonti Etiopiasta 2013 oli noin 6,2 miljoonaa euroa, odotetaan jatkuvan. Etiopian hallitus pyrkii aktiivisesti joka lähes kokonaisuudessaan koostui raaka-kahvista.

-150 2009suoria ulkomaisia 2010investointeja eri2011 Etiopian vahvan 2012*talouskasvun 2013** houkuttelemaan ansiosta suomalaislaisilla kannustimilla. Suurin osa investoinneista tulee yritysten kiinnostus Etiopian markkinoita kohtaan *) ennakkotieto ennakkoarvio Lähde: SuomenKiinasta, Pankki Saudi-Arabiasta ja EU:sta. näyttää kasvun Turkista, Intiasta, merkkejä ja**)kauppa Etiopian kanssa Myös USA:n ja Kanadan etiopialaisdiaspora on mer- on näyttänyt piristymisen merkkejä. Pääministeri Jyrki kittävä investoija. Etiopia pyrkii houkuttelemaan ul- Katainen vieraili yhdessä yritysvaltuuskunnan kanssa komaisia investoijia keventämällä sitä koskevaa lain- Etiopiassa tammikuussa 2014.

Suomen ja Etiopian välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

15,0

0,2

12,5 10,0 7,5

0,1

5,0 2,5 0,0

2009

2010

2011

2012

Lähde: Tullihallitus

176

Suomen ja Indonesian välinen kauppa

2013

0,0

E ti o p i a

Suomi tunnetaan hyvin Etiopiassa korkean teknologiastaan, innovaatioistaan ja osaamisesta. Etiopiassa on kiinnostusta yhteistyöhön suomalaisten yritysten kanssa ja suomalaiselle osaamiselle on kysyntää.

Potentiaalia suomalaisille yrityksille löytyy erityisesti maan hallinnon prioriteettisektoreilla, kuten uusiutuva energia, televiestintä, kaivosteollisuus- ja mineraalit, maatalous, infrastruktuuri sekä erilaiset koneet ja laitteet. Vaikka maan tietoliikennepalvelut ovat vielä jokseenkin kehittymättömiä, on innovaatio- ja korkean teknologian alalle jo syntynyt paljon pieniä ruohonjuuritason yrityksiä, jotka ovat saaneet alihankintatöitä eri puolilta maailmaa, myös Suomesta.

Erilaiset insinööri- ja konsulttipalvelut tarjoavat myös merkittäviä mahdollisuuksia. Maan kaivannaisvarojen sekä öljy- ja kaasuvarojen potentiaali arvioidaan merkittäväksi ja hyödyntämismahdollisuudet hyviksi.

Tämä tarjoaa mahdollisuuksia tulevaisuudessa myös suomalaisille yrityksille. Suomen korkean cleantech osaamisen kannalta kiinnostavaa on Etiopian tavoite siirtyä täysin hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Etiopiassa panostetaan erityisesti uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuus hankkeisiin sekä ympäristön kannalta kestäviin rakenteellisiin ratkaisuihin.

Markkinat eivät kuitenkaan ole helposti otettavissa vaan vastassa on tiukkaa kilpailua, erilaisia ehkä totutusta poikkeavia tapoja tehdä liiketoimintaa, lainsäädännöllisiä ja rahoituksellisia esteitä. Mutta monesti suurin este on suomalaisten yritysten heikko tuntemus Etiopian mahdollisuuksista. Etiopiassa menestyminen edellyttää pitkäjännitteisyyttä, luotettavien viranomaiskontaktien sekä luotettavan tiedon ja liikekumppaninen löytämistä.

Energiasektorille panostetaan Sähköistyksen merkitys kansantalouden kehitykselle ja köyhyyden vähentämiselle on Etiopiassa ymmärretty ja siihen panostetaan merkittävästi. Etiopian väestönkasvu on korkea ja tulotason sekä teollisuuden kehittyessä energian ja varsinkin sähköenergian kulutus kasvaa erittäin nopeasti. Tällä hetkellä sähköntuotanto ei kykene vastamaan kasvavaan kysyntään.

Avunantajamaat, Maailmanpankki sekä Afrikan Kehityspankki ovat tukeneet muun muassa lainoituksella Etiopian energiasektoria merkittävästi. Tällä on mahdollistettu useita voimantuotannon ja -siirron hankkeita pääosin keskittyen vesivoimaan sekä viime aikoina enemmän myös geolämpöön ja tuulivoimaan.

Etiopian viisivuotis-suunnitelman (GTP Growth and Transformation Plan) puitteissa on tavoitteena nostaa

tuotantokapasiteettia noin 2 GW:sta yli 10 GW:n vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä rakentaa noin 132 000 km uutta keski- ja pienjänniteverkkoa. Tavoitteesta ollaan hieman jäljessä, mutta useita hankkeita on rakenteilla joista näkyvimmät ja samalla kiistellyimmät ovat The Grand Renaissance Dam (6 000 MW) ja Gilgel Gibe III ( 1 840 MW) vesivoimahankkeet.

Etiopian energiasektori on pitkään ollut täysin hallituksen hallinnassa, mutta maassa on ymmärretty yksityissektorin tärkeys yllämainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. 2013 julkistettu Energialauselma tarjoaa uusia työkaluja Ethiopia Energy Authoritylle (EEA) ja sallii yksityisten sijoittajien tuottaa, siirtää, jakaa, myydä ja tuoda/viedä sähköä.

Etiopian energiantuotannon peruskivi on vesivoimassa jota arvioidaan olevan jopa 45 GW, josta tänä päivänä tosin vain 2 GW on hyödynnetty. Lainsäädännöstä ja hankkeiden pääomaintensiivisyydestä johtuen yksityisiä voimalaitosyrittäjiä tuskin tällä sektorilla tullaan näkemään vielä pitkään aikaan, ehkä pienemmät laitokset pois lukien. Mahdollisuuksia sektorilla kuitenkin on laitetoimittajille, paikalliselle kokoonpano- tai valmistusteollisuudelle, konsulteille, sekä insinööritoimistoille. Hankkeita on näköpiirissä yli 10 GW edestä vuoteen 2020 mennessä joka pelkästään laitetoimittajien näkökulmasta vastaa satojen miljoonien markkinaa. Pienvesivoima on nopeasti kasvava ala, jota rajoittaa eniten rahoitusongelmat, puutteelliset tutkimus- ja tilastotiedot jokien virtaamista sekä puuttuva syöttötariffilaki. Erityisesti Amharan, Oromian ja SNNPR:n alueiden joet ovat hyvin potentiaalisia kohteita, joiden yhteenlaskettu teoreettinen potentiaali on jopa 5 GW. Liiketoiminnan mahdollisuuksista merkittävimpiä ovat paikallinen turbiinivalmistus ja mahdollisesti laitetoimitukset, joskin hintakilpailu on pienvesivoimalaitteissa erittäin tiukkaa.

Etiopia on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurin tuulivoiman tuottaja. Tuulivoima onkin nopeasti kasvava ala, jossa on jo nyt nähty ranskalaisia ja kiinalaisia toimittajia sekä saksalaisia projektikehittäjiä. Etiopiassa on juuri valmistunut laaja tuuli- ja aurinkovoimaselvitys, joka kertoo valtavasta potentiaalista. Itäisen Afrikan halkaisevassa Rift Valley:ssä on eräs maailman parhaista tuuliolosuhteista ja sinne ollaankin nyt rakentamassa useita hankkeita yhteensä 1 GW:n edestä. Tuulivoimasektorilla parhaimmat liiketoimintamahdollisuudet nähdään EPC-yhtiöille (Engineering, Procurement and Construction) sekä laitetoimittajille - erityisesti mikäli tavoitteena on aloittaa paikallinen

177

Et i op ia

kokoonpano tai laitevalmistus. Pientuulivoima on tällä hetkellä käytännössä täysin tuntematon sektori.

Tuuliolosuhteet ovat loistavat ja varsinkin hybridiratkaisuille, joissa aurinkoenergialla täydennetään tuulienergiaa, on merkittäviä mahdollisuuksia. Erityisesti nopeasti kasvava tietoliikenne tarvitsee hajautettua energiantuotantoa, mutta tässä rajoittavana tekijänä on Kiinan erittäin voimakas asema tietoliikennesektorilla. Liiketoiminnan kannalta alue, joka on ehdottomasti tutkimisen arvoinen.

Etiopialla on arvioitu olevan yli 5 000 MW:n edestä geotermistä energiaa suhteellisen helposti hyödynnettävissä. Geotermistä energiaa tuetaan mm. Afrikan unionin koordinoimalla Geothermal Risk Mitigation Facility:llä joka pyrkii vähentämään alkuvaiheen porausriskejä. Reykjavik Energy Islannista investoi Yhdysvaltalaisten sijoittajien tuella 4 miljardia dollaria 1 000 MW:n maalämpövoimalaan. Vastaavanlaisia hankkeita on valmisteilla muuallekin maahan.

Verkkoon liitettyjä aurinkoenergia järjestelmiä ei ole tänä päivänä yhtään käytössä. Maaseudulta löytyy aurinkopaneeleja varsin runsaasti sairaaloista ja myös kotitalouksista. Merkittävää liiketoimintaa tämä ei kuitenkaan ole tuonut toistaiseksi kenellekään johtuen vielä kehittymättömistä markkinoista. Suomalaisil-

le yrityksille joka tapauksessa mielenkiintoiset markkinat vaikka markkinoille pääsy vaatiikin panostuksia.

Bioenergia on hyvin kiistelty energiantuotantomuoto johtuen maatalouden rakenteista ja ruokaturvaan liittyvistä riskeistä. Merkittävin potentiaali onkin maatalousjätteiden energiakäytölle. Merkittävän kokoista bioenergiaa ollaan kehittämässä sokeritehtaiden yhteyteen. Näiden lisäksi pienempiä biodiesel ja bioetanoli laitoksia ollaan kehittämässä vähentämään tuontipolttoaine riippuvuutta. Bioenergiasektorilla Suomen erityisosaamiselle on merkittävä tilaus mutta markkinoille pääsy vaatii oikeiden partnereiden ja rahoituskanavien kehittämistä.

Siirtoverkot ovat Etiopiassa toistaiseksi täysin valtion omistama ja operoimia. Liiketoimintaa tältä sektorilta löytyy erityisesti konsulteille, laitetoimittajille ja jossain määrin urakoijille, tosin erityisesti intialaisten urakoitsijoiden kanssa kilpailu on kovaa. Valtiollisen sähköyhtiö EEP:n suunnitelmissa on rakentaa yli 6.500 km korkeajännitelinjoja vuoteen 2015 mennessä.

Valtakunnallisessa verkossa kiinni olevat jakeluverkot ovat yhtälailla valtion omistamia ja operoimia. Tässä sektorilla on mahdollisuuksia erityisesti konsulteille, laitetoimittajille ja urakoitsijoille. Tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä rakentaa noin 132.000 kilometriä uutta keski- ja pienjänniteverkkoa.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Etiopian sisäpoliittinen tilanne on vakaa. Tahtojohtaja PMI Meles Zenawin syksyllä 2012 tapahtuneen kuoleman yhteydessä ennustettua epävakautta tai murroskautta ei syntynyt. Hallitus teki joitakin uudistuksia vaihtamalla ja kierrättämällä ministereitä tavalla, joka ainakin näennäisesti tasapainottaa heimoalueiden ja eri uskontoryhmien vaikutusvaltaa – muslimit mukaan lukien. Etiopian liittovaltion perustuslaki vuodelta 1995 on nykyaikainen ja tunnustaa kansalaisoikeudet, mutta erityisesti oikeudet sananvapauteen, lehdistön vapauteen ja poliittiseen mielipidevapauteen eivät täysimittaisesti toteudu. Maa hallitsee valtakoalitio Ethiopian Peoples’ Revolutionary Front (EPRDF) liittolaisineen ja pääministerinä toimii Suomessakin opiskellut Hailemariam Desalegn. Parlamentin 547 paikasta oppositiolla on yksi edustaja ja lisäksi parlamentissa on yksi riippumaton kansanedustaja.

Etiopiassa järjestettiin paikallishallinnon vaalit huhtikuussa 2013. Etiopian 75 puolueesta vain 23 asetti ehdokkaita. Koska vain muutama oppositiopuolue

178

oli mukana ja niistäkin monet lähellä valtakoalitio EPRDF:ää, ei valtapuolueella ollut todellisia kilpailijoita. Edustajapaikkoja oli jaossa noin 3,5 miljoonaa koko maassa, ja niistä valtapuolue EPRDF sai 96,1 prosenttia. Vaalit olivat vain vähän esillä julkisuudessa eikä niistä juurikaan keskusteltu. Äänestäjien rekisteröinnissä ja valistamisessa voitiin katsoa tapahtuneen edistymistä, mutta puutteita rekisteröitymisen ja äänestyksen läpinäkyvyydessä raportoitiin samoin kuin mahdollisesta äänestäjiin kohdistuneesta painostuksesta. Demokratian haasteina ovat todellisen opposition ja todellisten vaihtoehtojen puute, rajoitukset rauhanomaisiin kokoontumisiin ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden rajallinen mahdollisuus osallistua vaaliprosessiin. Vaikka paikallisvaaleissa otettiin muutama askel eteenpäin demokratiassa, on luultavaa, ettei isoja askelia eteenpäin tulla ottamaan vielä vuoden 2015 parlamenttivaaleissakaan.

Valtio on sitoutunut vahvasti köyhyyden vähentämiseen. Vahvasta talouskehityksestä ja maan hallin-

E ti o p i a

non vahvasta panostuksesta johtuen köyhyys onkin vähentynyt merkittävästi erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Etiopian kehitystä kuvaavat myös parantuneet tulokset hyvinvointia mittaavan YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä. Köyhyys on kuitenkin Etiopiassa merkittävä ongelma, ja maa pysyy tulevina vuosina yhtenä suurimmista kehitysavun vastaanottajamaista maailmanlaajuisesti. Kehitysmyönteisyydestä huolimatta ihmisoikeudet, hyvä hallinto ja demokratiakehitys ovat edelleen haasteita.

Etiopian noin 90 miljoonaisesta väestöstä 83 prosenttia asuu maaseudulla, mutta väestöä siirtyy yhä enemmän kaupunkeihin. Maaseudun väestöstä arviolta 84 prosenttia työskentelee maatalouden parissa. Etiopian valtio on maatalouden jälkeen tärkein työllistäjä.

Vuonna 2012 työttömyys kaupungeissa oli 17,5 prosenttia. Väestönkasvu on suurta ja eikä maan hallituksella ole erityistä politiikkaa sen hillitsemiseksi. Maan väestö on nuorta keski-iän ollessa 17,5 vuotta. Etiopian keskiluokka kasvaa nopeaa vauhtia ja mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan todeta, että Etiopiassa dollarimiljonäärien määrä kasvaa prosentuaalisesti nopeiten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Afrikan sarvi on geopoliittisesti äärimmäisen tärkeä alue ja yksi maailman vaikeimpia kriisipesäkkeitä. Sen tapahtumat vaikuttavat laajalle, sillä epävakaus leviää

helposti yli valtiorajojen. Suhteellisen vakaana pysyneellä Etiopialla on merkittävä rooli alueella. Etiopia onkin Afrikan sarven ja koko maanosankin kannalta tärkeä toimija ja Yhdysvaltojen avainliittolainen alueella. Etiopian demokratian, uskontojen välisen vuoropuhelun ja etnisen federaatiomallin onnistuminen on Afrikan sarven vakauden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Autoritaarisesta, mallistaan huolimatta Etiopia tunnetaan alueella vakaana, viranomaiskoneistoltaan suhteellisen tehokkaana, hyviä naapurisuhteita ja aktiivista Afrikka-politiikkaa harjoittavana kumppanina.

Etiopian tavoite on maan talouden kasvuedellytysten turvaaminen hyvillä naapurisuhteilla ja alueellisen yhteistyön instituutioiden puitteissa. Etiopialla ei ole merenrantaa, joten Afrikan sarven kauppakäytävien ja perusrakenteen integraatiokehitys on sille etu. Etiopia kuuluu Itä- ja Eteläisen Afrikan valtioiden talousyhteisöön (COMESA) sekä Afrikan sarven alueelliseen järjestöön (IGAD). Erityisesti COMESAn puitteissa pyritään laajan vapaakauppa-alueen luomiseksi ja integraation harmonisoimiseksi.

Afrikan Unionin (AU) ja YK:n Afrikan talouskomission (UNECA) päämajat sijaitsevat Addis Abebassa. AU:n huippukokoukset on lisääntyvässä määrin järjestetty Addis Abebassa. Etiopia on saanut tunnustusta huippukokousten tukipalvelujen luotettavasta ja ennen kaikkea turvallisesta järjestämisestä.

Sääntely-ympäristön kehitys Etiopian talouden keskeinen määrittäjä – hyvässä ja pahassa – on kunnianhimoinen vuodesta 2010 toteutettu 5-vuotisuunnitelma GTP (Growth and Tranformation Plan). GTP:n tärkeimmät painopistealueet ovat maatalouden kehittäminen ja teollisuuden kasvattaminen erityisesti tekstiili, nahka, sokeri, sementti, kemia, sekä lääketeollisuuden aloille, sekä tie, rautatie, energia ja tietoliikenne infrastruktuurien parantaminen. Avunantajat ovat antaneet tukensa GTP:n toimeenpanolle, muistuttaen kuitenkin ettei nykyinen valtiokeskeinen talousmalli mahdollista täysimääräisesti yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan hyödyntämistä maan kehityksessä. GTP:n vaatima valtava rahoitus, joka pääsääntöisesti tulee kotimaisista lähteistä, voi olla pitkällä tähtäimellä uhka Etiopian makrotaloudelliselle tasapainolle ja kasvulle.

Etiopian talouskasvu on perustunut pitkälti julkisiin investointeihin. Maailmanpankin mukaan Etiopia käytti julkisiin investointeihin 18, 6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Luku on maailman kolmanneksi

suurin Turkmenistanin ja Päiväntasaajan Guinean jälkeen. Vastaavasti yksityiset investoinnit ovat vain 6,9 prosenttia bruttokansantuotteesta, joka on kuudenneksi alhaisin maailmassa.

Vakaan makrotaloudellisen ympäristön ylläpitämiseksi Etiopialle on tärkeää, että se pystyy pitämään reaalikorot positiivisina ja inflaation alhaisena. Huolimatta viimeisen 10 vuoden korkeasta talouskasvusta ja toisin kuin vastaavilla alhaisen tulotason mailla, säästämisaste Etiopiassa on ollut suhteellisen pieni. Kehityssuunta on kuitenkin positiivinen ja tällä hetkellä maan säästöaste on viimein kasvussa, vaikka maan hallinto ja keskuspankki ovat haluttomia nostamaan korkotasoa. Säästämistä on pyritty kannustamaan laskemalla liikkeelle uusia valtion arvopapereita, rohkaisemalla yksityiseen eläkesäästämiseen, erilaisilla ohjelmilla kuten ’Saving for a Home’ ja ’Save and be Awarded’ sekä julkisen pankkisektorin laajentamisella.

179

Et i op ia

Edelleen suurena ongelmana on se, että rahoitusalan kilpailu on rajoitettua ja valtiollinen Commercial Bank of Ethiopia hallinnoi noin 80 prosenttia pankkisektorista. Rahoituspalveluita ei Etiopiassa ole avattu ulkomaisille toimijoille. Kesällä 2011 mahdollistettiin yksityisille pankeille luotonanto, mutta samalla se korvattiin säännöstöllä, jonka mukaisesti 27 prosenttia vastaava määrä kaikesta luototuksesta tulee sijoittaa valtion obligaatioihin (5 vuotta, 3 prosentin maturiteetilla). Tämä keskuspankille suotuisa rahoitus menee lähes kokonaisuudessaan valtionyrityksille. Kansainvälinen valuuttarahasto EU sekä yksityinen sektori ovat kritisoineet tätä mallia pankkisektorin kilpailua ja toimintaedellytyksiä rajoittavana, joka samalla rajoittaa yksityisen sektorin edellytyksiä lainansaantiin.

Tällä epäsuotuisalla politiikalla on ollut ja on edelleen vaikutuksensa myös ulkomaisten yritysten mahdollisuuksiin saada kaivattua ulkomaista valuuttaa.

Etiopian viranomaiset ovat viime aikoina lisänneet dialogiaan yksityisen sektorin kanssa. Erityisesti maan uusi pääministeri sekä ulkoministeri ovat osallistuneet keskusteluihin maan yksityissektorin ja ulkomaisten investoijien kanssa. Tahtotilaa voi luonnehtia kunnianhimoiseksi ja suunta oikea, mutta se ei ole realisoitunut kaikilta osin vielä käytännössä. Etiopia pyrkii houkuttelemaan ulkomaisia investoijia keventämällä sitä koskevaa lainsäädäntöä. Viime aikoina ulkomaiset investoijat ovat valitelleet yleisesti tarjouskilpailujen läpinäkymättömyyttä sekä odottamattomia peruutuksia julkisessa tarjouskilpailussa erityisesti infrastruktuuri – ja energiahankkeissa.

Etiopia on avannut viime aikoina tiettyjä aloja yksityisille investoijille, mutta hyvin selektiivisesti. Juhlapuheista huolimatta maassa jatkuu epäluottamus julkisen ja yksityisen sektorin välillä ja sitä on osaltaan entisestään syventänyt poukkoileva ja epäselvä regulaatio ja niihin liittyvät uudistukset. Näin ollen Etiopia sijoittuu edelleen suhteellisen heikosti erilaisissa liiketoimintaympäristön edellytyksiä mittaavissa kansainvälisissä selvityksissä. Maailmanpankin Doing Business 2013 vertailun mukaan Etiopia sijoittuu sijalle 127. Vertaismaista Kenia ja Uganda ovat Etiopian edellä. Toisaalta erilaisissa konsulttiselvityksissä Etiopiaa pidetään houkuttelevana ja turvallisena sijoituskohteena. Ulkomaiset investoijat eivät yleisesti Etiopiassa kohtaa ongelmia verokohtelussa ja erilaisten lupien myöntämisessä. Byrokratiaa on sitäkin enemmän ja ne hidastavat hankkeiden täytäntöönpanoa. Positiivista kuitenkin on, että hallinnon osalta on tehty useita uudistuksia (esimerkiksi tulliviranomaisen (Ethiopian Revenue ja Customs Authorityn) uudistukset),

180

joiden uskotaan vähentävän kaupankäynnistä koituvia kuluja sekä rahallisesti että ajallisesti. Maan investointiviranomainen (Ethiopian Investment Agency) on lanseerannut ”one-stop-shop” palvelun, jolla se pyrkii merkittävästi vähentämään byrokratiaa ulkomaisten investoijien lupaprosessissa. On hyvä huomioida, että OSS on tarkoitettu kuitenkin vain teollisuussektorin investoijille.

Etiopia jätti WTO-jäsenyyshakemuksen 2003 ja maan tavoitteena on edelleen WTO:n jäsenyys vuonna 2015.

Hiljaisten vuosien jälkeen maa on käynyt kahden- ja monenvälisiä neuvotteluita viime aikoina aktiivisesti.

Etiopia valmistelee parhaillaan selvitystä vastauksena palvelukauppaa koskevaan tarjoukseen. Etiopian kannat ovat edelleen olleet erityisen jyrkkiä koskien rahoitus, kuljetus- ja televiestintäalojen vapauttamista ulkomaiselle kilpailulle, joiden vapauttaminen yleisten arvioiden mukaan parantaisi merkittävästi Etiopian kilpailukykyä tulevaisuudessa.

Suurta huolta etiopialaisille ja ulkomaisille yrityksille tuottaa erityisesti maan infrastruktuurin heikko tila.

Infrastruktuurin ja logistiikan kehittämiseen panostetaan kuitenkin merkittävästi, jotta maa olisi aidosti kilpailukykyinen. Vertailun vuoksi: rahtikontin kuljettaminen Etiopiasta vie keskimäärin 44 päivää, kun taas Saharan eteläpuolisen Afrikan keskiverto on 31 päivää, Aasiassa selvitään 21 päivässä. Kontin vieminen Etiopiasta maksaa keskimäärin 2180 dollaria, kun vastaava lukua Aasiassa on 856 dollaria.

Maan televerkko kattaa suuren osan maasta. Maassa on nykyään 27 miljoonaa matkapuhelinliittymää ja 4.5 miljoonaa internetliittymää. Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) tekemän selvityksen mukaan palvelut ovat kalliita ja erityisesti pääkaupunki Addis Abebassa ja suurimmissa kaupungeissa televerkkojen kapasiteetti on jatkuvasti kasvavista käyttäjämääristä johtuen riittämätön ja erilaiset häiriöt verkossa jokapäiväisiä. Internetin käyttö on Afrikankin mittakaavassa vielä vähäistä. Kiinalaiset telejätit Huawei ja ZTE solmivat huhtikuussa 2013 1,6 miljardin dollarin kaupat Etiopian hallituksen kanssa televerkkojen laajentamisesta (4G Addis Abebaan ja 3G muualle maahan) vuoteen 2015 mennessä, jolloin tilanteen odotetaan merkittävästi parantuvan.

Energiasektorilla suurin ongelma sähkönmyyntisopimusten neuvotteluissa on hallituksen subventoima tariffi joka ei kata edes valtiollisen sähköyhtiön käyttö- ja investointikuluja. Hankkeet ovatkin käytännössä aina Maailmanpankin, Afrikan Kehityspankin tai China ExIm pankin rahoittamia, jolloin rahoitusehdot ovat

E ti o p i a

kaupallisia ehtoja huomattavasti edullisempia. Syöttötariffia on kehitetty jo useiden vuosien ajan mutta poliittinen vääntö on estänyt lain voimaantulon. Alustavassa lakiehdotuksessa on myös merkittäviä puutteita ja riskielementtejä jotta sitä voisi kutsua investoijia kiinnostavaksi. Näistä kriittisimmät koskevat laitosten kokoa joka on rajoitettu hyvin pieneksi sekä epäselvää vuotuista tariffien tarkastusmenettelyä.

Etiopia on ratifioinut YK:n korruption vastaisen sopimuksen 2007. TFI:n 2012 korruptiobarometrin mukaan Etiopia sijoittuu sijalle 113/176. Julkisen sektorin korruptio on vähäisempää kuin muualla Afrikassa. Maan hallitus on ottanut tiukan linjan korruption vastaisessa taistelussa ja valtakoalition kevään 2013 konferenssi nosti sen ykkösprioriteetikseen korostaen nollatoleranssia. Käytännön toimista laajat pidätykset, jotka liittyvät Etiopian vero- ja tulliviranomaisen (ERCA)

toimintaan. Touko-kesäkuussa 2013 pidätettiin yli 300 henkilöä, mukana ERCA.n korkein johto ja tunnettuja liikemiehiä, joita syytetään lahjusten otosta ja veronkierrosta. Oikeudenkäynti on edelleen kesken.

Eräs liiketoiminnan mahdollisuuksia merkittävästi rajoittava Etiopiassa tekijä on ollut työntekijöiden heikko koulutustaso. Hallitus on kuitenkin viime vuosina herännyt ongelmaan ja uusien yliopistojen sekä kehitysyhteistyö kumppaneiden tuella tilanteen voidaan arvioida parantuvan tulevaisuudessa. Etiopiaan onkin vähän kerrassaan syntymässä huipputekniikan yrityksiä joita myös suomalaisten yritysten olisi hyvä huomioida parantaakseen omaa kilpailukykyään sekä pääsyään Afrikan kasvumarkkinoille. Muutamat suomalaiset yritykset ovat jo ulkoistaneet erilaisia toimintoja Etiopiaan, erityisesti IT-alalla.

Yleisarvio Etiopian talous jatkaa kovaa kasvuaan ja toimijat eri puolilta maailmaa ovatkin huomanneet Etiopian tarjoaman potentiaalin. Etiopia tarjoaa suuret sisämarkkinat ja sen väkiluvultaan Afrikan toiseksi suurin ja samalla nuori väestö sekä hallituksen vahva panostus kehitykseen tarjoavat kasvavat markkinat suomalaisillekin yrityksille. Julkisten investointien ruokkima vahva ja laaja-alainen kasvu on vähentänyt maan köyhyyslukuja, lisännyt sosiaalipalveluita ja parantanut maan infrastruktuuria, erityisesti tiestöä. Nähtäväksi jää, miten Etiopian valtiojohtoinen kehitysmalli, jossa isot julkiset investoinnit rahoitetaan pitkälti kotimaisella rahoituksella yhdistettynä toistaiseksi vaatimattomiin suoriin ulkomaisiin investointeihin, on kestävällä pohjalla ilman riittäviä sopeuttamistoimia. Etiopialla ei ole merenrantaa, joten Afrikan sarven kauppakäytävien ja perusrakenteen integraatiokehitys on sille etu. Maa tulee edelleen kehittämään ja lujittamaan suhteitaan jo vakiintuneisiin kumppaneihin Kiinaan,

Turkkiin, Intiaan ja Lähi-idän maihin ja muihin nouseviin talouksiin. Kauppasuhteet EU:n sekä Yhdysvaltojen kanssa tulevat pysymään kuitenkin myös tärkeinä.

Ulkopolitiikan painopiste pysyy kuitenkin alueellisena, erityisesti Afrikan sarven vakaus on Etiopialle keskeinen. Suomalainen cleantech osaaminen voisi tarjota ratkaisuja, Etiopian tavoitteelle siirtyä hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Etiopiassa panostetaan erityisesti uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuus hankkeisiin sekä ympäristön kannalta kestäviin rakenteellisiin ratkaisuihin. Haasteistaan huolimatta Etiopiaa voidaan pitää suhteellisen tasaisena ja turvallisena liiketoimintaympäristönä. Markkinat eivät kuitenkaan ole helposti otettavissa vaan vastassa on tiukkaa kilpailua, erilaisia ehkä totutusta poikkeavia tapoja tehdä liiketoimintaa, lainsäädännöllisiä ja rahoituksellisia esteitä, mutta monesti suurin este on suomalaisten yritysten heikko tuntemus Etiopian mahdollisuuksista.

181

Egyp ti

EGYPTI Pääkaupunki .................................................................................................................. Kairo Väkiluku......................................................................................................86,9 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 262 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)...............................................6 600 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................1,8 % Inflaatio ..........................................................................................................................9,0 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .. 14,5 % | 37,5 % | 48,0 % Työttömyysaste ........................................................................................................ 13,4 % Kaupungistumisaste ..................................................................................43,5 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,662 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Egypti on väkirikkain maa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueella. Maan talous on alueen kolmanneksi suurin, mutta talousongelmat merkittäviä. Huolimatta pitkään jatkuneesta poliittisesta epävakaudesta ja luottamuksen puutteesta bruttokansantuotteen kasvu on pysynyt positiivisena. Egyptin talouspolitiikassa tarvitaan mittavia rakenteellisia uudistuksia. Varsinkin yhä kasvavat valtionavustukset ja riittämätön verotusjärjestelmä tarvitsee kehittämistä. Kesän 2013 poliittinen muutos on tuonut mukanaan optimismia ja eräät kansainväliset luottoluokittajat ovat nostaneet maan luottoluokitusta. Egyptin hallinto pyrkii kehittämään sääntely-ympäristöä ja korjaamaan vääristynyttä talousrakennetta. Investointi- ja matkailualan toipuminen vie kuitenkin aikaa. Poliittinen epävakaus on heikentänyt maan taloutta monella tasolla. Poliittinen vakaus on ehdottoman tärkeää liiketoimintaympäristölle.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Egyptin viime vuosien hieman yli kahden prosentin talouskasvu vastaa väestönkasvun tasoa, joten kansantalous asukasta kohden ei ole kasvanut. Presidentti Mubarakin aikakaudella talouskasvu oli näennäisen vahvaa. Parhaimmillaan vuosien 2006-2008 talouskasvu oli seitsemän prosentin tasolla. Ongelmaksi muodostui korruptoitunut järjestelmä, jossa tuotot valuivat eliitin käsiin eikä rakenteellisiin ongelmiin puututtu.

Valtion budjettivaje oli vuoteen 2013 mennessä jo noin 14 prosenttia. Valtion menot ovat jatkuvasti kasvaneet ja valtio on velkaantunut nopealla tahdilla. Velkataso lähestyy sataa prosenttia bruttokansantuotteesta. Ulkomaisen lainan osuus on kasvanut, mutta on edelleen kohtuullisella tasolla (alle 18 prosenttia bruttokansantuotteesta). Egyptin luottoluokitus on edelleen heikolla tasolla, ja valtio joutuu lainaamaan kotimaisilta pankeilta korkealla korolla. Kotimaisen lainan osuus on paisunut jo noin 1,5 biljoonaan Egyptin puntaan (lähes 75 prosenttia bruttokansantuotteesta). Egyptin kotimaiset velkamarkkinat ovat suljetut ja mahdollis-

tavat 15 paikallisen pankin monopoliaseman. Kesän 2013 jälkeen korkotaso laski kahden kuukauden aikana 14 prosentista 10 prosenttiin, alimmilleen kahteen vuoteen. Alentunut korkotaso vaikuttaa merkittävästi valtion tuleviin korkomenoihin.

Luottamuksen puuttuessa investoinnit ovat laskeneet huomattavasti. Ulkomaiset suorat sijoitukset ovat romahtaneet kolmen miljardin dollarin tasolle. Globaalia talouskriisiä ennen ulkomaiset suorat sijoitukset olivat 13 miljardia dollaria. Kysyntä uusiin investointeihin on kasvanut jälleen, mutta todellista kasvua odotetaan vasta poliittisen tilanteen vakauduttua.

Egyptin kauppatase on pysynyt viime vuosina alijäämäisenä. Vientiä ei ole pystytty lisäämään, samalla kun tuonti on jatkuvasti kasvanut. Egyptin punnan arvo laski vuoden 2013 aikana noin 20 prosenttia, mikä on tehnyt kauppataseen hallinnasta monimutkaisempaa. Devalvaatio on kiihdyttänyt inflaatiota, joka on tällä hetkellä 10 prosentin tasolla. Egyptin

Ramses Malaty toimii lähetystöneuvoksena ja Team Finland -koordinaattorina Suomen Kairon suurlähetystössä.

182

E g y p ti

Egypti Egypti on suomalaisen m채ntypuun suurin ostaja ja noin puolet Suomen viennist채 Egyptiin on puutavaraa.

Kuva: Ramses Malaty

183

200

0,4

150 Egyp ti

0,3

100

0,2

valtio on polttoaineen, kaasun ja vehnän netto-ostaja, EU-maiden kärkitusinaan viennissä Egyptiin.0,1 Vuodes50 joita samalla subventoidaan merkittävästi. ta 2010 alkaen Suomen vientiluvut ovat kuitenkin 0,0 0 huomattavasti. Vuonna 2009 2010 2011 vaihdelleet 2012 2013 2012 vienti oli Kesän 2013 jälkeen Egypti sai pikaisesti talousapua rik- ennätyskorkealla tasolla (343 miljoonaa euroa), mutkailta Persianlahden arabimailta talletusten, öljyavus- ta laski vuonna 2013 lähes sadalla miljoonalla eurolla Lähde: Tullihallitus tusten ja suoran raha-avun muodossa. Saudi-Arabian, miltei vuoden 2011 tasolle. Metsäsektori on perinteiYhdistyneiden Arabiemiraattien ja Kuwaitin avustukset sesti Suomen merkittävin vientiala Egyptiin. Egypti on ovat sittemmin kasvaneet lähes 20 miljardiin dolla- suomalaisen mäntypuun suurin ostaja ja noin puoriin. Egyptin hallinto on ohjannut varoja ulkomaisten let Suomen viennistä Egyptiin on puutavaraa. Lisäksi valuuttavarantojen kohentamiseen, välttämättömien paperituotteet vastaavat noin neljännestä viennistä. saatavien hoitamiseenSuomesta sekä kolmeen Chileen elvytyspakettiin, merkittäviä vientituotteita ovat metalli, rakentehdytMuita suorat sijoitukset joilla pyritään korjaamaan kriittisimpiä talousongelmia. nustuotteet ja koneet. Metsäsektori pysynee merkit2009–2013 tävimpänä alana myös jatkossa. Lupaavia aloja suoEgyptin hallinto on asettanut tavoitteeksi 3,5 pro- malaisen viennin näkökulmasta ovat muun muassa Nettopääomavirta milj. euroa Sijoituskanta milj. euroa sentin kasvun talouskaudelle 2013-2014. Valtion tieto- ja viestintäteknologia, vesi, cleantech, koneet, budjettivaje pyritään saattamaan 10-10,5 prosentin terveys ja maatalous.

200 tasolle. Talouskasvu on tarkoitus saavuttaa luomalla uusia investointeja ja työpaikkoja. Virallinen työttö- Suomen ja Egyptin välinen kauppatase on selvässä myysprosentti on yli 13 prosenttia. Erityisesti nuor- epätasapainossa. Egyptin tuonti Suomeen vastaa alle ten, koulutettujen ja naisten työttömyys on huoles- kymmenesosaa Suomen viennistä Egyptiin. Suomeen 130 tuttavan korkealla. Huhtikuussa 2014 kansainvälinen tuodaan Egyptistä perinteisesti elintarvikkeita sekä valuuttarahasto arvioi Egyptin bruttokansantuotteen tekstiilejä. kasvun pysyvän reilussa kahdessa prosentissa kuluvan talousvuoden aikana. Seuraavalle talousvuodelle en- Suomi on yksi harvoista EU-maista, joilla ei ole ol60 nakoidaan kuitenkin 4,1 prosentin kasvua. lut sijoituksia Egyptiin viime vuosina. 23 EU-maalla oli suoria sijoituksia Egyptiin vuonna 2013, ja niiden Puukauppa pitänyt Suomen ja Egyptin välisen yhteisarvo on noin viisi miljardia dollaria. Investoin-10 kaupan kohtuullisen korkealla tasolla kehittymistä kannattaa 2009 2010 2011 tiympäristön2012* 2013** seurata myös Suomessa sekä sijoitusten että uusien kaupallisten EU on Egyptin suurin kauppakumppani, sekä viennis- mahdollisuuksien kannalta.

Egyptiläiset sijoittajat *) ennakkotieto **) ennakkoarvio Lähde: Suomen Pankki sä että tuonnissa. Suomi on sijoittunut viime vuosina osoittavat myös kiinnostusta Suomeen.

Suomen ja Egyptin välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Vienti milj. euroa Tuonti milj. euroa

400

0,7 0,6

300

0,5 0,4

200

0,3 0,2

100

0,1 0

2009 Lähde: Tullihallitus

184

2010

2011

2012

2013

0,0

E g y p ti

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen haasteena Vuoden 2010 lopusta alkaneissa mielenosoituksissa iskulauseeksi muodostui ”leipä, vapaus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus”. Kansan vaatimukset ovat edelleen ajankohtaisia. Köyhyys, työttömyys ja lukutaidottomuus ovat entisestään kasvaneet merkittävän väestönkasvun johdosta.

Egyptin talous onkin ollut kuilun partaalla taloudellisen strategian puuttuessa. Talouskehitykseen on vaikuttanut merkittävästi maan epävakaa poliittinen tilanne. Egyptin matkailuteollisuus on vaikeuksissa.

Egyptiin matkusti vuonna 2013 noin 9,5 miljoonaa matkailijaa, 17,9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2012. Vielä vuonna 2010 lähes 15 miljoonaa turistia tuotti noin 12,5 miljardin dollarin tulot maalle. Matkailutulot ovat vastanneet jopa yli 10 prosenttia maan bruttokansantuotteesta sekä 20 prosenttia ulkomaisista valuuttavarannoista. Matkailun elvyttäminen on Egyptin hallinnolle tärkeää, mutta epävakaan tilanteen johdosta hankalaa.

Ulkomailla asuvien rahalähetykset Egyptiin ovat kasvaneet huomattavasti. Maailmanpankin tuoreiden tilastojen perusteella rahalähetykset ovat kolminkertaistuneet vuodesta 2009. Tällä hetkellä niiden arvioidaan vastaavan noin 20 miljardia dollaria, mikä on yli kolme kertaa enemmän kuin Suezin kanavan tulot. Ulkomaiset valuuttavarannot romahtivat vuoden 2011 kansannousun jälkeen 36 miljardin dollarin tasolta, mutta kohentuivat kuluvan vuoden aikana noin 16 miljardiin dollariin. Valuuttavarantotaso on edelleen kriittisen alhaalla.

Kesän 2013 jälkeisten hallitusten teknokraattitaustaisilla ministereillä on ollut vahvaa talousosaamista, mutta päätöksiä ei ole uskallettu tehdä vahvan poliittisen mandaatin puuttuessa. Vuonna 2014 Egyptissä järjestetään sekä presidentin- että parlamenttivaalit.

Vaalit ovat tärkeitä virstanpylväitä nykyhallinnon ”tiekartan” toteutuksessa. Nykyhallinnon talouspoliittinen linja tähtää avoimempaan markkinatalouteen.

Liike-elämän edustajat uskovat maan kehitykseen ja vakauteen, mutta myös riskejä on edelleen olemassa.

Egyptiin suuntautuvissa liiketoiminnoissa onkin syytä seurata maan poliittista ja yhteiskunnallista kehitystä.

Perusongelmat edelleen korjaamatta Egyptin on päästävä eroon valtion budjettirakenteen vääristymästä. Valtionavustukset, palkat ja velkojen hoito vastaavat jo kolmea neljännestä valtion budjetista. Valtionavustukset eivät kohdennu tehokkaasti avuntarvitsijoille, köyhimmille kansalaisille. Suurin avustusten menoerä, noin 120 miljardia Egyptin puntaa viime vuonna, käytetään polttoaineeseen. Summa on kolminkertaistunut seitsemässä vuodessa. Jo edellisen hallinnon aikana suunnitellulla älykorttijärjestelmällä on tarkoitus kohdentaa avustukset tehokkaammin. Samalla pystytään kitkemään polttoaineen laitonta kauppaamista. Älykorttikäytäntöä tullaan hyödyntämään myös muiden valtionavustusten (mukaan lukien leipä-avustukset) yhteydessä.

Valtio käyttää palkkamenoihin kuluvalla talouskaudella jo yli 170 miljardia Egyptin puntaa. Rahamääräisesti menot ovat kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa.

Egyptin hallinto nosti julkisen sektorin minimipalkaksi tammikuusta 2014 alkaen 1200 Egyptin puntaa kuukaudessa. Sattumaa tai ei, mutta täsmälleen samaa summaa 24 000 tekstiilialan lakkoilevaa työntekijää vaativat mielenosoituksissaan vuonna 2006 - siis jo vuosia ennen ”arabikevään” alkua. Tuloeroja pyritään hillitsemään asettamalla maksimipalkka, joka voi olla enintään 34-kertainen minimipalkkaan verrattuna.

Toistaiseksi asetus on lähinnä suositus. Egyptissä on valtava epävirallinen sektori, jonka toimeentulokysymykset ovat ratkaisematta. Hallinto pyrkii luomaan kannustimia epävirallisten toimijoiden virallistamiseksi. Tehtävä ei tule olemaan helppo.

Verotusjärjestelmää on tarkoitus kehittää asteittain.

Tammikuun 2014 perustuslaissa määritellään progressiivinen verotuskäytäntö, jolla pyritään oikeudenmukaisempaan tulojakoon. Yksityissektoria kannustetaan toimimaan ”yhteiskunnallisesti vastuullisesti”.

Myyntiveroista on tarkoitus siirtyä arvonlisäverokäytäntöön asteittain. Lisäksi uusia kiinteistö- ja varallisuusveroja ollaan ottamassa käyttöön.

Energiakysymykset suuri haaste maan hallinnolle myös tulevaisuudessa Energia on Egyptin suurin talousongelma, ja sillä on suora vaikutus yhteiskunnalliseen ja poliittiseen tilanteeseen. Kallista energiaa tuhlataan, eikä maassa ole

185

Egyp ti

riittävää teknistä osaamista ja laitteistoa tehokkaampaan energiankulutukseen. Virallisten tietojen mukaan Egyptin päivittäinen sähköntuotannon kapasiteetti on 25 000 MW-27 000 MW. Sähkönkulutuksen huiput (jopa 29 000 MW) ovat tuoneet jakeluun ongelmia ja sähkökatkokset ovat yleisiä. Energiapolitiikka tähtää uusiutuvien energianlähteiden kasvuun. Tavoite on kattaa uusiutuvilla energianlähteillä 20 prosenttia energiatarpeista. Egyptillä on erinomaiset edellytykset varsinkin aurinko- ja tuulivoiman lähteinä.

Jätteiden hyödyntämistä energiantuotannossa kartoitetaan. Kaasuesiintymiä on löytynyt hiljattain lisää varsinkin Punaisenmeren alueelta, mutta maasta puuttuu teknologiaa ja kapasiteettia tehokkaampaan kaasun hyödyntämiseen energiantuotannossa. Myös öljyesiintymiä pyritään hyödyntämään paremmin.

Egyptin pitkäaikaisena tavoitteena on ollut oma ydinvoimala. Nykyhallinto on esitellyt neljän ydinvoimalan rakennussuunnitelman Dabaan alueelle pohjoisrannikolle tavoitteena niiden valmistuminen vuoteen 2019 mennessä. Valmistumisaikataulu vaikuttaa ylioptimiselta.

Sääntely-ympäristön kehitys Kansainvälinen yhteistyö, sopimusjärjestelyt, kauppakiistat Egyptillä on lukuisia alueellisia kauppasopimuksia.

Maa pyrkii profiloitumaan alueellisena keskuksena ja ”porttina” Afrikkaan sekä Lähi-idän alueelle. EU:n ja Egyptin välinen assosiaatiosopimus solmittiin vuonna 2004 siirtymäkaudelle vuoteen 2016 asti. Maiden välille muodostettua vapaakauppa-aluetta on sittemmin tarkennettu muun muassa sopimalla riitojenratkaisumenetelmästä vuonna 2010. Suomella ja Egyptillä on voimassa investointisuojasopimus vuodelta 2004.

Kesäkuussa 2013 EU ja Egypti käynnistivät neuvottelut kauppasuhteiden edistämisestä. Mahdollinen syvä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus DCFTA (Deep and Comprehensive Free Trade Agreement) loisi edellytykset nykyistä assosiaatiosopimusta selvästi laajempaan kaupalliseen yhteistyöhön. Mahdollisesta DCFTAsopimuksesta tehtiin helmikuussa 2014 kestävyysvaikutusten arviointi. DCFTA ei kuitenkaan kuulu Egyptin ykkösprioriteetteihin hallinnon kiinnostuksen keskittyessä arabimaiden, Venäjän sekä Afrikan alueille.

Balin maailman kauppajärjestö WTO:n ministerikokouksen lopputulos oli Egyptin kannalta positiivinen.

Egyptille on tärkeää, että kehitysmaille jäi oikeus subventoida maataloustuotteitaan. WTO-kokouksen yhteydessä Egypti toivoi teknistä tukea WTO:lta egyptiläisyritysten vientikapasiteetin vahvistamiseksi.

Egypti on Agadir-sopimuksen allekirjoittajamaa yhdessä Jordanian, Marokon ja Tunisian kanssa. Maat ovat sitoutuneet tullimaksujen vapauteen ja lainsäädännön harmonisointiin tullimenettelyissä. Agadirsopimuksesta toivotaan laajempaa alueellista sopi-

186

musta. Egypti allekirjoitti lokakuussa 2013 Välimeren alueellisen sopimuksen alkuperäsäännöistä. Sopimuksen soveltaminen voi edistää alueellista kaupankäyntiä helpottamalla Välimeren maissa valmistettujen tuotteiden maahantuontia.

Egypti on ensimmäinen Afrikan sekä arabimaiden alueen maa, joka on allekirjoittanut Mercosur-sopimuksen Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Egypti ratifioi Mercosur-sopimuksen vuonna 2013, mutta Mercosur-maat eivät ole vielä päättäneet vahvistamisprosessia.

Egyptin ja Venäjän taloudelliset suhteet ovat tiivistyneet viime kuukausina. Maat ovat solmineet useita kaupallisia sopimuksia maatalouden, teollisuuden ja kaupan alalla. Samalla ne sopivat venäläisestä teollisuusalueesta. Keväällä 2014 Venäjä ja Egypti käynnistivät vapaakauppasopimusneuvottelut. Euraasian unionin jäsenten Valko-Venäjän ja Kazakstanin on myös tarkoitus liittyä neuvotteluihin. Egypti on lisäksi jäsen 18 maan GAFTA (Greater Arab FreeTrade Area)sekä 19 maan COMESA (Common Market for Eastern and Southern Africa)-sopimuksissa.

Kansainvälisen valuuttarahaston lainaneuvotteluja on käyty vuodesta 2011 lähtien. Presidentti Mursin aikakaudella lainasopimus oli jo lähellä toteutumista, mutta sekä epävakaan tilanteen että vaadittujen talousuudistusten lykkäämisen johdosta sopimus kariutui vuoden 2012 lopussa. Egyptin väliaikaishallinto ei ole jatkanut aktiivista keskustelua valuuttarahaston kanssa, mutta ei ole myöskään sulkenut pois lainan mahdollisuutta myöhemmässä vaiheessa, mikä edellyttää Egyptin hallinnolta uskottavia ja konkreettisia talouden uudistustoimia.

E g y p ti

Maailmanpankki tukee Egyptin talousuudistuksia keskittyen uusien työpaikkojen luontiin ja sosiaalisten turvaverkkojen muodostamiseen. Pankki tarjoaa teknistä apua myös valtionavustusrakenteen kehittämisessä.

Maailmanpankilla on keväällä 2014 käynnissä 21 hanketta lainoina, joiden yhteisarvo on 4,6 miljardia dollaria.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD käynnistää toimintoja Egyptissä. Tarkoitus on saavuttaa noin miljardin euron taso seuraavan vuoden aikana. Myös EU ja eräät EU-jäsenmaat ovat lisänneet tukeaan satojen miljoonien eurojen avustuksilla. Egypti on edelleen merkittävä valtio sekä taloudellisesti että poliittisesti Afrikassa ja Lähi-idässä. Moni alueen valtio seuraakin tarkasti Egyptin kehitystä.

Kauppaan ja investointeihin vaikuttavan sääntelyn kehitys, taustatekijät ja muutosten syyt Egyptin liiketoimintaympäristö on enintään kohtuullisella kansainvälisellä tasolla. Maailmanpankin ”Doing Business 2014”-raportissa Egypti sijoittuu 189 maan joukosta sijalle 128. Vuodesta 2005 Egypti on kehittynyt eniten Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista. Parhaiten Egypti pärjäsi yritysten perustamisessa (sijalla 50) ja rajat ylittävässä kaupankäynnissä (sijalla 83). Myös lainansaantimahdollisuudet ovat kohtuullisella tasolla (sijalla 86). Heikoimmat arviot Egypti sai muun muassa sopimusten toteuttamisessa (sijalla 156), rakennusluvissa (sijalla 149) ja verojen maksamisessa (sijalla 148).

Egyptin nykyhallinto on vakuuttanut sitoutuneensa talousuudistuksiin ja markkinoiden vapauttamiseen, joiden avulla maa pyrkii saavuttamaan todellista talouskasvua. Kesän 2013 jälkeen Egyptin väliaikaishallinto on käynnistänyt useita lainsäädännöllisiä ja rakenteellisia uudistuksia, joiden tarkoituksena on kannustaa liiketoimintaympäristöä erityisesti kaupankäynnin, investointien ja rahoituksen aloilla. Myös yritysten perustamista helpottavaa lakia uudistetaan.

Eräs kansalaisten mielenosoitusten kohteista on ollut korruptoitunut järjestelmä. Transparency Internationalin viimeisimmässä tutkimuksessa Egypti sijoittui sijalle 114 yhteensä 177 maan joukosta. Väliaikaishallinto lupaa muutosta. Uusi laki luo julkisen sektorin virkamiesten työtä valvovan ja monitoroivan komitean. Viranomaisten samanaikainen edustus yksityisissä instituutioissa kielletään ja yksityissektorille siirtymiseen luodaan karenssiaika. Mainitut toimet ovat oi-

kean suuntaisia, mutta jää nähtäväksi, kuinka korruption vastainen työ käytännössä toteutuu.

Egyptin nykyhallinto pyrkii vastaamaan lupauksiinsa talouspolitiikan uudistuksista Egyptin uusi perustuslaki tammikuulta 2014 tarjoaa tiettyjä talouspoliittisia parannuksia. Tietoyhteiskunnan kehittämiseksi perustuslaki velvoittaa sijoittamaan vähintään prosentin bruttokansantuotteesta tieteelliseen tutkimukseen. Tämä on nelinkertainen prosenttiosuus vuosien 2004-2010 tasoon verrattuna, mutta yhä kaukana OECD-maiden tasosta. Bruttokansantuotteesta tulee ohjata vähintään neljä prosenttia opetukseen ja kolme prosenttia terveyteen. Lisäksi perustuslaki säätää, että valtio turvaa aineettomia oikeuksia (Intellectual Property Rights, IPR) kaikissa muodoissa. Valtion tulee perustaa ”pätevä taho”, IPR-oikeuksien valvomiseksi. Vaikka IPR-maininta on melko harvinainen alueen maissa, määritelmä ei vielä sellaisenaan takaa kannustimia innovaatioiden kehittämiseen. Periaatteellisella tasolla Egypti pyrkii edistämään aineettomien oikeuksien toimintaympäristöä WTO:n TRIPS (Trade Related Aspects of Intellectual Property Rights) -sopimuksen mukaisesti.

Egyptin hallinto esitteli huhtikuussa 2014 uuden investointilain, jonka luvataan parantavan investointiympäristöä. Vuoden 2011 jälkeen uusista yksityistämishankkeista on käynnistetty kymmeniä oikeusprosesseja, mikä on hankaloittanut investointien toteutumista ja vähentänyt kiinnostusta uusiin investointeihin. Lakiluonnos estää kolmannen osapuolen haastamisoikeuden investointisopimuksista.

Vain sopimusosapuolilla on oikeus haastaa sopimus oikeuteen. Investointilaki on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Liike-elämä kokee sen merkittäväksi helpotukseksi, kun taas asianajajat ja aktivistit pelkäävät lain antavan mahdollisuuden korruptiolle.

Keskuspankki on menestynyt haastavissa olosuhteissa hyvin. Valuuttamarkkinat ovat pysyneet kohtuullisen tasaisina ja mustan pörssin valuuttakauppaa on saatu hillittyä. Vielä vuonna 2013 maassa toimi jopa kolme eri valuuttamarkkinaa, jotka haastoivat Keskuspankin roolin ja vaikutuksen rahapolitiikassa. Myös korkotasoa on saatu hillittyä. Keskuspankin lyhyen aikavälin rahapolitiikka pitänee inflaation 10 prosentin tasolla.

Luottamus markkinoihin on hitaasti palautumassa. Ensimmäisen kerran tammikuun 2011 jälkeen ulkomainen luottoluokitusyhtiö Standard&Poor’s nosti marraskuussa

187

Egyp ti

2013 Egyptin luottoluokitusta CCC+ -luokasta B-luokkaan. Vaikka luottoluokitus on edelleen heikko tai roskaluottotasolla useimmilla luottoluokittajilla, on tämä osoitus negatiivisen trendin taittumisesta. Ulkomaisen rahoituksen kasvu ja orastava vakaus hallinnon ”tiekartan” muodossa luovat optimismia tulevaisuudesta.

Armeijan vaikutus valtionhankinnoissa on kasvanut kesän 2013 jälkeen ja useat julkiset hankinnat ovat

päätyneet armeijalle. Esimerkkinä keväällä 2014 solmittu valtava 40 miljardin dollarin asuntohanke, johon Egyptin armeija tarjosi maa-alueet ja työvoimaa, ja arabiemiraattilainen rakennusyhtiö rakentaa miljoona asuntoa ympäri Egyptiä vuoteen 2020 mennessä. Armeijan leijonanosuus julkisista hankinnoista perustuu marraskuun 2013 asetukseen, jonka mukaan valtionhankintoja ei tarvitse kilpailuttaa ”hätätapauksissa”.

Yleisarvio Suomi tunnetaan Egyptissä yleisesti hyvin, ainakin Suomen kaupankäynnin kannalta olennaisissa piireissä. Nokialla on vahva maine ja se tunnetaan edelleen suomalaisena laatutuotteena. Suomalaisen opetusjärjestelmän tiedetään olevan maailman huipputasoa.

Suomen ja Egyptin välisen puukaupan 1920-luvulta alkanut perinne on perustana suomalaisten laatutuotteiden hyvälle maineelle. Suomen tämänhetkiset pääteemat tieto- ja viestintäteknologia, cleantech sekä opetusala ovat relevantteja ja potentiaalisia vientituotteita Egyptin markkinoilla. Egyptissä on tärkeä muodostaa henkilökohtaiset suhteet kauppakumppanin kanssa. Neuvottelut vievät aikaa, mutta jos hyvä partneri löydetään, on mahdollisuus saavuttaa pitkäkestoinen kumppanuus, joista meillä on kokemuksia Egyptissä.

Egypti on kiinnostava sekä kansainvälisen kaupankäynnin että tuotannon näkökulmasta. Alueellinen sijainti sopii erinomaisesti sekä kauttakulkuun että jakeluun. Maalla on tarjota edullista ja tarvittaessa koulutettua, tai koulutettavaa, työvoimaa. Rakennusalan vuonna 2011 alkanut buumi jatkuu, mutta ongelmana on laiton rakennuttaminen. Tieto- ja viestintäteknologia on ollut, ja tulee olemaan, merkittävä ala Egyptissä sekä kulutuksen että tuotannon suhteen. Egyptissä on jo lähes 100 miljoonaa matkapuhelinliittymää ja alalla on edelleen kasvua muun muassa sovellusten

188

ja laitteiden osalta. Egyptin pian 90 miljoonan väestö on kuitenkin taloudellisesti jakautunut, ja arviolta 45 prosenttia kansasta elää alle kahdella dollarilla päivässä. Tätä toista todellisuutta ei välttämättä näe urbaaneissa kaupungeissa.

Egypti on Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän merkittävimpiä vähittäiskaupan markkinoita. Uusia ostoskeskuksia ja kahviloita on avattu kiihtyvällä tahdilla vuoden 2011 jälkeen. Myös uusia kansainvälisiä yrityksiä on saapunut maahan. Muun muassa Samsung ja L’Oreal avaavat tehtaan vuonna 2014 Egyptissä ja Afrikan ensimmäinen IKEA-tavaratalo avattiin vuonna 2013. Maailman toiseksi suurin lasikuidun tuottaja, kiinalainen Jushi, avaa ensimmäisen ulkomaisen tehtaansa vuonna 2014 maassa. Coca-Cola ilmoitti helmikuussa 2014 uusista puolen miljardin dollarin sijoituksista Egyptiin.

Kiinalainen Sinopec hankki kolmanneksen Apache Corp-yhtiön Egyptin öljy- ja maakaasutoiminnoista.

Sijoitus on yhtiön suurin Lähi-idässä ja kertoo myös kiinalaisten kasvavasta kiinnostuksesta Egyptissä.

Egyptin haasteina tulee olemaan jatkossa valtion budjettirakenteen lisäksi byrokratian, instituutioiden ja poliittisen päätöksenteon tehokkuuden sekä puutteellisen lainsäädännön kehittäminen. Nykyhallinto on luvannut muutoksia, joita tulee seurata varsinkin uuden presidentin ja parlamentin toimintakaudella.

S a u d i - Ara b i a

SAUDI-ARABIA Pääkaupunki ................................................................................................................... Riad Väkiluku......................................................................................................27,3 milj. (2014) BKT.....................................................................................................................719 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 31 300 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................3,6 % Inflaatio ..........................................................................................................................3,7 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) .... 2,0 % | 62,5 % | 35,5 % Työttömyysaste ........................................................................................................ 10,5 % Kaupungistumisaste ..................................................................................82,3 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ............................................................... 0,782 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Saudi-Arabia on Suomen suurin vientimaa Lähi-idässä. G20-maihin kuuluva Saudi-Arabia on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Kaupallis-taloudellinen yhteistyö Suomen kanssa elää vahvaa kehityksen kautta. Yhteiskunnallisesti vakaa ja taloudellisesti vahva Saudi-Arabia on houkutteleva markkina-alue.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Saudi-Arabia on maailman kilpailukykyisimpien valtioiden joukossa. Se on Lähi-idän suurin ja nopeimmin uudistuva markkina-alue, talous kasvaa vahvasti ja noin neljännes maailman tunnetuista öljyvaroista sijaitsee Saudi-Arabiassa. Maailmanpankki on listannut Saudi-Arabian liiketoiminnan kannalta alueensa helpoimmaksi toimintaympäristöksi, mitä tulee uusien yritysten perustamismahdollisuuteen ja yritysverotuksen yksinkertaisuuteen. Saudi-Arabian verotusjärjestelmä on yksi maailman huokeimmista ja maassa sovelletaan alueen alhaisinta keskimääräistä painotettua tariffiastetta. Saudi-Arabiaa on siten pidettävä houkuttelevana investointikohteena.

Saudi-Arabian talous perustuu edelleen vahvasti öljyyn, ja talouden merkittävimmät toiminnot ovat siten valtion kontrollissa. Saudi-Arabia on maailman suurin öljynviejämaa ja näyttelee merkittävää roolia OPEC:ssa. Öljysektori muodostaa yli 90 prosenttia viennistä ja noin 75 prosenttia valtion tuloista saadaan öljystä. Öljy on mahdollistanut Saudi-Arabian nopean kehittymisen, ja valtion omistamalla maailman suurimmalla öljy-yhtiöllä, Saudi Aramcolla, olisi kapasiteettia nostaa öljyn tuotantoaan vielä huomattavasti. Maailman öljykartassa on kuitenkin havait-

tavissa muutoksia, sillä liuskeöljyteknologian kehitys on lisännyt Yhdysvaltojen energiaomavaraisuutta.

Yhdysvaltojen laskevaa kysyntää tasapainottaa kuitenkin kasvava öljyntarve Aasian edelleen kehittyvissä kansantalouksissa.

Saudi-Arabian öljyministeri oli vuoden 2013 lopulla optimistinen vuoden 2014 öljymarkkinoiden suhteen, sillä hän ennakoi niin kysynnän, tarjonnan kuin hintojenkin pysyvän vakaina. Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan Saudi-Arabian on tällä hetkellä saatava 80-85 dollaria barrelilta, jotta valtion budjetti pysyisi tasapainossa. Saudi-Arabia pyrkiikin pitämään hintaa tätä tasoa korkeampana erityisesti nyt, kun julkiset menot tulevat jatkossa kasvamaan. OPEC:n on lisäksi sanottu tyytyvän 100 dollarin barrelihintaan. Öljyn tarjonnassa tulee jatkossa olemaan jännitteitä, sillä epävakaa tilanne monessa öljyntuottajamaassa jatkunee, mikä pitänee öljyn hinnan korkealla ainakin toistaiseksi. Sekä Irakin että Iranin tilanteiden kehitys tulee pidemmällä aikajänteellä todennäköisesti vaikuttamaan Saudi-Arabian asemaan öljyntuottajana alueella. Lisäksi on hyvä muistaa, että Saudi-Arabian kaasuvarannot ovat laajuudeltaan neljänneksi suurimmat maailmassa.

Johanna Jokinen-Gavidia, toimii va. asiainhoitajana ja Team Finland –koordinaattorina Suomen Riadin suurlähetystössä.

189

Lähde: Tullihallitus

Saud i- A rab ia

Suomen ja Saudi-Arabian välinen kauppa 2009–2013 Osuus kokonaisviennistä %

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

0,7

400

0,6 300

0,5 0,4

200

0,3 0,2

100

0,1 0

2009

2010

2011

2012

2013

0,0

Lähde: Tullihallitus

Vuoden 2013 budjetti oli 54,9 miljardia dollaria ylijää- erityisesti energiantuotantoon, telekommunikaatioon, mäinen, tämä vastaa noin 7,4 prosenttia bruttokan- maakaasun mahdollisuuksiin ja petrokemikaaleihin. santuotteesta. Saudi-Arabian lopulliset budjetit harvoin vastaavat suunniteltuja. Valtion tulot arvioidaan Useiden vakaiden talouskasvun vuosien seuraukseusein liian alhaisiksi, koska öljyn hintajaonTansanian koko ajan välinen na ihmistenkauppa tulotaso on noussut nopeasti ja suuriin Suomen noussut odotettua korkeammaksi johtaen arviointeja infrastruktuuriprojekteihin on sijoitettu suurella vo2009–2013 huomattavasti suurempiin budjetin ylijäämiin. Vuo- lyymilla. Pankkien vahva likviditeetti on tarkoittanut delle 2014 hyväksytty budjetti tukee talouden kasvua myös pankkialan kannattavuuden paranemista. VaTuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % hieman vähemmän kuin lähivuosien aiemmat budjetit. kaat lainamarkkinat eivät ole kuitenkaan suoraan heiVienti milj. euroa Menot nousevat vain 4,3 prosenttia mikä on huomat- jastuneet Saudi-Arabian pörssin kehitykseen. Viime tavasti vähemmän kuin menojen 17 prosentin kasvu vuonna vaihdettujen osakkeiden arvo laski melkein 30 vuonna 2013. Budjetin prioriteetit pysyvät samoina prosenttia. Tänä vuonna on odotettavissa Saudi Ara50 0,10 - koulutukseen ja terveydenhuoltoon panostetaan bian suurimman pankin, National Commercial Bankin, 45 edelleen vahvasti. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa listautuminen, minkä toivotaan tuovan liikehdintää 40 0,08 Saudi-Arabian budjetti on laadittu tasapainoon, sillä pörssiin sekä laskevan ihmisten varovaista asennetta 35 ylijäämän on suunniteltu olevan suuruudeltaan noin pääomamarkkinoihin.

0,06 30 1,225prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän vuoden budjetissa alkaa tosin näkyä valtion talouden hiljat- Vuoden 2014 alussa inflaationopeus oli 2,8 prosent0,04 20 tainen heikkeneminen, sillä valtio vetäytyy pikkuhil- tia mihin se on laskenut tasaisesti viime vuoden alun 15 jaa10hyvin kasvuhakuisesta fiskaalipolitiikasta. Brutto- yli neljästä prosentista, ja on nyt alimmillaan neljään 0,02 kansantuotteelta odotetaan noin 4 prosentin kasvua vuoteen. Huolimatta GCC (Gulf Cooperation Council) 5 vuonna 0,00 0 2014. Tämä ei juuri poikkea viime vuodesta, maiden pyrkimyksistä pitää hintojen nousu kohtuulli2009 2010 2011sena on inflaatio 2012 2013 Arabiemiraamutta aiempina vuosina kasvu on ollut lähes 7 pronopeutunut varsinkin sentin luokkaa. Valtion velka on noin 3,7 prosenttia teissa ja Qatarissa. Vastaavan suuntaisen kehityksen bruttokansantuotteesta, Lähde: Tullihallitus ja vaihtotase oli vuonna 2013 odotetaan jatkuvan tänä vuonna muissakin GCC arvioiden mukaan noin 230 miljardia dollaria ylijää- maissa Bahrainia lukuun ottamatta. mäinen - jälleen huomattavasti suurempi kuin aikaisemmin. Saudi-Arabia on pyrkinyt ja pyrkii yhä aktiivi- Vuonna 2013 Saudi-Arabian vienti laski hieman edelsesti kasvattamaan yksityistä sektoria monipuolistaak- lisvuodesta ollen noin 377 miljardia dollaria. Suoseen talouttaan ja luodakseen työpaikkoja nuorille välinen men vienti vuonna 2013 Saudi-Arabiaan laski myös Suomen ja Turkin kauppa kansalaisilleen. Monipuolistamistoimissa on 2009–2013 keskitytty hieman, ja alkuvuoden tilastojen perusteella tämä 190

Tuonti milj. euroa Vienti milj. euroa

Osuus kokonaisviennistä %

S a u d i - Ara b i a

kehityssuunta säilyy myös tänä vuonna. Tästä huolimatta Saudi-Arabia pysyy alueen selkeästi Suomen suurimpana vientimaana Lähi-idässä. Saudi-Arabian alueellista merkittävyyttä Suomen kauppakumppanina kuvaa 329 miljoonan euron ylijäämäinen kauppatase - toiseksi suurimman vientikumppanin, Arabiemiirikuntien, kanssa vastaava tase oli lähes puolet

pienempi. Lähivuosien mahdollisuudet suomalaisille toimijoille Saudi-Arabian markkinoilla ovat erityisesti telekommunikaatiossa, terveydenhoitosektorilla, IT -osaamisessa sekä uusiutuvan energian saralla. Mikäli Suomen koulutusvientiä onnistutaan tuotteistamaan, on sille löydettävissä vahvaa kysyntää erityisesti perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen saroilla.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Vaikuttavista talousluvuista huolimatta, yhteiskunta ei ole täysin pysynyt taloudellisen kehityksen mukana. Ihmisten koulutustaso ja terveystilanne eivät yllä samalle tasolle vastaavista tuloista nauttivien kansantalouksien kanssa. Maassa on edelleen runsaasti vierastyöläisiä, ja nuorisotyöttömyys, erityisesti naisten keskuudessa on korkea. Yhteiskunnallinen kehitystyö ja sen myötä monipuolisemman talouden luominen kestävälle pohjalle on vaatinut suuria päätöksiä, joiden vaikutukset ovat heijastuneet myös liiketoimintaympäristöön.

Yksityinen sektori on tähän asti toiminut pääasiassa vierastyöläisten varassa ja valtionjohto on sittemmin ajanut aggressiivisesti niin kutsuttua saudisaatio -politiikkaa, jonka tarkoituksena on ollut lisätä työpaikkojen määrää omille kansalaisille. Osana tätä politiikkaa alettiin viime vuonna toteuttaa Nitaqat-ohjelmaa, joka asetti Saudi-Arabiassa toimivien yhtiöiden työntekijöitä koskevat kunnianhimoiset saudikiintiöt, joiden avulla pyritään nostamaan saudien osuutta maan työvoimasta. Samaan aikaan valtionjohto otti tiukemman linjan laittoman työvoiman kitkemiseksi maasta, ja sadattuhannet vierastyöläiset ovatkin lähteneet maasta. Koulutusjärjestelmän parantaminen vastaamaan työmarkkinoiden vaatimuksia on elintärkeää valtion vahvasti öljytuloihin perustuvan talouden monipuolistamisprojektin onnistumiseksi.

Yli 90-vuotias kuningas Abdullah näyttäytyy julkisuudessa harvoin, minkä on tulkittu johtuvan yhä heikenneestä terveydestä. Myös ulkomaissa seurataan kiinnostuksella lähestyvää vallanvaihtoa ja koko kuningashuoneen tulevaisuutta. Pohjatyö vallanvaihdosta varten on jo käynnissä, ja kuningasperheen sisällä eri haarojen edustajia on ajettu asemiin hallintojärjestelmässä tasapainoa tavoittelevalla tavalla. Kuningas Abdullah on ollut merkittävä Saudi-Arabian kehitystä ja sisäistä koheesiota ylläpitävä voima, joten hänen seuraajansa valinta on hyvin merkittävä asia.

Saudi-Arabian ulkosuhteet elävät dynaamista aikakautta. Viime kuukausia on leimannut vahva suun-

tautuminen Aasiaan, mikä on konkretisoitunut niin kruununprinssi Salmanin kuin ulkoministeri prinssi Saud Al-Faisalin matkoina muun muassa Pakistaniin, Intiaan, Japaniin ja Kiinaan. Sitoutuminen kesäkuun 2012 Geneven julistukseen Syyriasta, humanitaarisen avun lisääminen Syyrialle, terrorismin vastainen työ ja ydinalan yhteistyö ovat nousseet vahvasti esille Pakistanin ja Kiinan kanssa. GCC-asiat, ja erityisesti SaudiArabian merkittävä rooli siinä, ovat olleet vahvasti esillä. GCC on ollut useista syistä kyvytön solmimaan vapaakauppasopimuksia. Kiinan ja EU:n kanssa käydyt neuvottelut ovat olleet korkean profiilin keskusteluja, mutta kummatkin ovat aiemmin päättyneet tuloksettomina. Tämän vuoden alussa toiveet vapaakauppasopimuksesta GCC:n ja Kiinan välillä ovat nousseet aiheeseen liittyvien korkean tason vierailujen myötä, mutta sopimuksen toteutuminen vaatii kuitenkin vielä monien erimielisyyksien ratkaisemista. Vapaakauppasopimusneuvottelut EU:n kanssa ovat jatkuneet tuloksetta jo vuosia, mutta nyt keskusteluyhteys aiheesta on taas löytymässä.

Saudi-Arabian ihmisoikeustilanne on eräistä uudistuksista huolimatta edelleen huono. Uskonnon-, ilmaisun- ja kokoontumisvapautta rajoitetaan voimakkaasti. Uusien terrorismin vastaisten lakien toimeenpano on herättänyt pelkoa lakien vaikutuksista tavallisiin kokoontumisiin. Naiset ovat paljolti edelleen yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän ulkopuolella. Heidän asemansa on kuitenkin kehittymässä hitaasti. Työssäkäyntimahdollisuuksia parannetaan ja naiset saavat äänestää seuraavissa kunnallisvaaleissa.

Vuonna 2013 kuningas nimitti 30 naista ensimmäistä kertaa kuninkaan neuvoa-antavaan neuvostoon.

Saudit ovat erittäin huolissaan terrorismista ja sen pesiytymisestä alueelleen. Saudi-Arabia julkaisi hiljattain terroristiorganisaatiolistan sekä otti käyttöön kaksi uutta terrorismin vastaista lakia. Huolestuttavinta saudeille on, että jo tunnettujen terroristien rinnalle on nousemassa uusi ryhmä hyvin koulutettuja ja vahvasti sotilaallisesti varustautuneita Al-Qaidaa

191

Saud i- A rab ia

sympatisoivia tahoja. Kuningas Abdullah on pyrkinyt puuttumaan terrorismin perussyihin koulutuksella ja oikeusjärjestelmän uudistuksilla. Saudit ovat lahjoit-

taneet 100 miljoonaa dollaria YK:n terrorisminvastaiseen toimintaan.

Sääntely-ympäristön kehitys Sääntely-ympäristössä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia – Saudi-Arabia suhtautuu edelleen myönteisesti ulkomaisiin investointeihin, maa näyttelee merkittävää roolia niin OPEC:ssa kuin GCC:ssäkin ja maa on vuosituhannen alusta WTO:n liittymisen myötä panostanut vahvasti integroitumistaan kansainväliseen kauppajärjestelmään. Liiketoimintaympäristöä vaivaa kuitenkin paikoittain tehoton ulkomaisia investointeja koskeva sääntelyjärjestelmä, joka toimii byrokraattisesti, ei ole täysin läpinäkyvä ja lisää siten epävarmuustekijöitä prosessin onnistumiseen.

Kansallisten viranomaisten päätöksillä on myös huomattava vaikutus Saudi-Arabian liiketoimintaympäristöön. Vuonna 2009 SAMA (Saudi Arabian Monetary Agency, keskuspankki) jäädytti uusien toimintalisens-

sien myöntämisen ulkomaisille pankeille, mutta tästä on sittemmin luovuttu. Viime vuonna vahvistettiin Saudi-Arabian olevan niiden maiden joukossa, jotka jo toteuttavat Basel III mukaisia pääomaa koskevia sääntöjä. Saudi-Arabiassa tärkeää roolia ulkomaisten investointien kannalta näyttelevä SAGIA (Saudi Arabian General Investment Authority) julkaisi viime vuoden lopussa listan lisäedellytyksistä sijoittajille, jotka hakevat tai uusivat lisenssejään useilla teollisuusaloilla. Saudi-Arabia on perustamassa omaa virastoa pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten. Tämä kertonee Saudi-Arabian halusta saada markkinoille vahvasti toimivia ulkomaisia PK-yrityksiä. Lisäksi saudisaatio politiikan aggressiivisempi toteutus on vaikuttanut huomattavasti työvoimaan liittyviin kysymyksiin myös ulkomaisten yhtiöiden osalta.

Yleisarvio Viime vuosien arabimaailman myllerryksen seurauksena Saudi-Arabia on vain vahvistanut asemiaan alueen poliittisena ja taloudellisena mahtivaltiona. Se on suurin arabimaa Lähi-idässä ja 19. suurin talous maailmassa. Sen talouden kasvu perustuu vahvaan energiasektoriin, hallituksen laatimiin mittaviin kasvusuunnitelmiin ja elinvoimaiseen yksityissektoriin. Tulevien vuosien haasteena on Saudi-Arabian öljyyn nojaavan talouden monipuolistaminen. Saudi-Arabia investoi vahvasti ihmispääomaansa reformoimalla koulujärjestelmään, ammatillista koulutusta ja tukemalla vahvasti yliopisto-opetusta mukaan lukien saudi-arabialaisten yliopisto-opiskelijoiden lähettäminen stipendiaatteina ulkomaille opiskelemaan (noin 180 000 opiskelijaa vuosittain). Saudi-Arabia panostaa mittavasti myös suuriin infrastruktuurihankkeisiin kuten kattavaan rautatieverkkoon ja metrojärjestelmään.

Saudi-Arabia kantaa suurta huolta alueen epävakaudesta ja se pyrkiikin ulkopolitiikallaan luomaan vakautta alueelle. Sen omassa intressissä on pitää oma maa tasapainoisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen

192

kehityksen tiellä. Saudi-Arabian yhteiskunnallinen kehitys on ollut melko hidasta. On kuitenkin tunnustettava, että Saudi-Arabia panostaa vahvasti väestön koulutukseen, pieniin askeliin poliittisten oikeuksien saralla ja naisten aseman vahvistamiseen. Konkreettina esimerkkinä naisten aseman muuttumisesta on naisten järjestelmällinen integrointi työelämään.

Naisten koulutustaso maassa on suhteellisen korkea ja yli 50 prosenttia yliopisto-opiskelijoista on naisia.

On oletettavaa, että Suomen ja Saudi-Arabian välinen kaupallis-taloudellinen yhteistyö jatkuu vahvana. Saudi-Arabia satsaa seuraavina vuosikymmeninä merkittävästi sekä terveydenhuolto- että opetusjärjestelmien reformeihin. Perinteisten toimialueiden lisäksi suomalaisten toimijoiden olisikin hyvä etsiä aktiivisesti yhteistyötyötä näillä sektoreilla. Toimiminen Saudi-Arabiassa vaatii pitkäjänteistä sitoutumista, vaikkakin kokemus osoittaa, että uusia mahdollisuuksia voi ilmaantua nopeasti. On oletettavaa, että ikärakenteeltaan nuori, yhteiskunnallisesti uudistuva ja taloudellisesti vahva Saudi-Arabia vahvistaa asemiaan Suomen kauppakumppanina.

Ara b i e m i ra a ti t

ARABIEMIRAATIT Pääkaupunki ....................................................................................................... Abu Dhabi Väkiluku........................................................................................................ 5,6 milj. (2014) BKT.................................................................................................................... 390 mrd. USD Bruttokansantuote henkeä kohden (PPP)............................................ 29 900 USD Inflaatiokorjattu talouskasvu ................................................................................4,0 % Inflaatio ..........................................................................................................................1,3 % Talouden rakenne (Maatalous|Teollisuus|Palvelut) ... 0,6 % | 61,1 % | 38,2 % Työttömyysaste .............................................................................................2,4 % (2001) Kaupungistumisaste ..................................................................................84,4 % (2011) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) .............................................................. 0,818 Luvut ovat arvioita ja vuodelta 2013, ellei toisin mainita. HDI luvut vuodelta 2012.

Lähteet, CIA World Faktbook, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman

Arabiemiraatit jatkaa mittavia infrastruktuuri- ja kehityshankkeitaan. Talouden näkymät ovat lupaavat, ja talouskasvu on jatkunut vakaana. Dubaille myönnetty vuoden 2020 maailmannäyttely vahvistaa osaltaan vallitsevaa suuntausta. Maan hallitus nosti vuodenvaihteessa terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämissuunnitelmien kärkiteemoiksi. Arabiemiraatit tarjoaa suomalaisyrityksille merkittäviä pitkän aikavälin liiketoimintamahdollisuuksia. Menestyminen edellyttää kuitenkin sitoutumista ja läsnäoloa alueella.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Arabiemiraatit jatkaa määrätietoisesti yhteiskunnan ja talouden kehittämistä. Talouden pohjan monipuolistaminen tähtää öljyriippuvuuden vähentämiseen.

Tällä hetkellä valtio saa arviolta 80 prosenttia tuloistaan öljy- ja kaasusektorilta, joka kattaa yli puolet tavaraviennistä. Seitsemän emiraatin muodostaman liittovaltion talouden moottoreina toimivat Abu Dhabi ja Dubai, jotka kumpikin tähtäävät alueellisiksi kaupan, logistiikan ja turismin keskuksiksi.

vuonna päivätuotanto ylsi 2,8 miljoonaan tynnyriin. Öljysektoriin investoidaan edelleen: tavoitteena on nostaa tuotantoa 3,5 miljoonaan tynnyriin päivässä vuoteen 2017 mennessä. Meneillään on myös muita infrastruktuurihankkeita, jotka palvelevat samalla öljy- ja kaasusektoria. Abu Dhabin emiirikunnan etelä- ja länsiosiin rakennetaan raiteita: 10 miljardin dollarin ratahanke kytkee Shahin kaasukentän jalostamoon ja pohjoisempana sijaitsevaan Ruwaisiin.

Finanssikriisin jälkeisen laskusuhdanteen selättämisestä kertovat uusien megaprojektien suunnittelu ja pysähdyksissä olleiden hankkeiden käynnistäminen uudelleen. Näkymät tuleville vuosille ovat lupaavat.

Economic Intelligence Unit (EIU) arvioi, että Arabiemiraattien talous kasvaa keskimäärin 4,6 prosentin vuosivauhdilla seuraavien viiden vuoden ajan. Bruttokansantuote henkeä kohden on noin 55 000 dollaria (arviot vaihtelevat lähteestä riippuen). Maailmanpankin luokituksessa Arabiemiraatit oli maailman 28. suurin talous (2013).

Abu Dhabilla ja Dubailla on kummallakin omat kunnianhimoiset kehittämissuunnitelmansa. Abu Dhabi julkaisi vuonna 2008 taloussuunnitelmansa ”Abu Dhabi Economic Vision 2030”, jonka tavoitteena on monipuolistaa talouden perustaa ja vähentää öljytulojen osuus bruttokansantuotteesta 60 prosentista (vuonna 2005) alle 40 prosenttiin (vuonna 2030).

Kymmenien miljardien investoinneilla pyritään kehittämään muuan muassa seuraavia sektoreita: uusiutuva energia, perusteollisuus, terveydenhuoltopalvelut, koulutus, turismi, ICT, liikenne- ja logistiikkayhteydet, rahoituspalvelut, lentoliikenne ja puolustusteollisuus.

Eniten julkisuutta ovat saaneet Saadiyat-saaren kulttuurihankkeet (Louvre Abu Dhabi, Guggenheim Abu

Arabiemiraatit on maailman seitsemänneksi suurin öljyntuottaja ja neljänneksi suurin öljynviejä. Viime

Ilkka-Pekka Similä toimii suurlähettiläänä ja Eveliina Saarinen ulkoasiainsihteerinä sekä Team Finland -koordinaattorina Suomen suurlähetystössä Abu Dhabissa.

193

Arabiemira atit

Dhabi ja kansallismuseo), joiden uudet aikataulut tähtäävät aikaisintaan vuoteen 2015. Huomiota ovat saaneet myös Khalifa Industrial Zone Abu Dhabi sekä mittava ekokaupunkihanke Masdar City, jonne valmistuu pian Kansainvälisen uusiutuvan energian järjestön (IRENA) päämaja.

Dubain kehittämissuunnitelmat nousivat uudelle tasolle, kun se valittiin vuoden 2020 maailmannäyttelyn isäntäkaupungiksi. Dubai rakentaa Expon vaatimaa infrastruktuuria ja laajentaa metroverkostoaan arviolta 6,8 miljardilla dollarilla. Rakenteilla on myös muun muassa Dubain hallitsijan mukaan nimetty Mohammed bin Rashid City, johon on tulossa maailman suurin ostoskeskus Mall of the World ja arviolta sata hotellia.

Arabiemiraatit vastaanotti suoria sijoituksia vuonna 2013 yhteensä 12 miljardia dollaria. Summan odotetaan nousevan tänä vuonna jopa 14 miljardiin. Vuoteen 2008 verrattuna sijoitukset ovat yli kaksinkertaistuneet, mikä kertoo finanssikriisin selättämisestä ja sijoittajien luottamuksesta Arabiemiraattien talouteen ja poliittiseen vakauteen. Dubain vuoden 2020 maailmannäyttelyn odotetaan tuovan lisää sijoittajia noin 7 miljardilla dollarilla. Lisäksi on huomionarvoista, että Abu Dhabi omistaa yhden maailman suurimmista valtiollisista sijoitusrahastoista.

Arabiemiraattien vienti vuonna 2013 oli noin 380 miljardia dollaria ja tuonti 251 miljardia dollaria (EIU:n arvio). Kauppa- ja taloussuhteiden painopiste on siirtynyt Aasiaan, josta on samalla tullut merkittävin kauppakumppani. Erityisesti Kiina pyrkii voimakkaasti kehittämään suhteitaan Arabiemiraatteihin. Useat kiinalaisyritykset ovat perustaneet alueellisia toimistojaan Dubaihin, josta käsin hoidetaan myös kasvaa Afrikan-kauppaa. Etelä-Korean asema vahvistui sen jälkeen kun se vuonna 2009 solmi Arabiemiraattien kanssa sopimuksen neljän 1400 megawatin ydinvoimalan toimittamisesta. Aasian ohella Arabiemiraatit pitää Afrikkaa yhä potentiaalisempana kauppakump-

panina ja investointikohteena. Arabiemiraattien strategisen aseman Afrikan ja Aasian välissä nähdään tarjoavan lukuisia yhteistyömahdollisuuksia useilla talouden sektoreilla, esimerkiksi maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa.

Talouden kasvuodotuksiin liittyvät riskitekijät ovat jokseenkin ennallaan: mahdollinen öljyn hinnan lasku, uusi maailmanlaajuinen laskusuhdanne sekä merkittäväksi vientimarkkinaksi nousseen Aasian talouskasvun hidastuminen. Turvallisuuspoliittinen jännite alueella näyttää tässä vaiheessa lieventyneen, mikä johtuu Iranin vallanvaihdoksesta ja Iranin ydinohjelmaa koskevien kansainvälisten neuvottelujen edistymisestä.

Arabiemiraatit on Saudi-Arabian jälkeen Suomen toiseksi merkittävin vientikohde Lähi-idän alueella, vaikka vienti onkin tullitilastojen mukaan ollut laskussa. Tärkeimpiä vientituotteita ovat paperi- ja kartonkituotteet sekä erilaiset koneet ja laitteet. Tullin mukaan viime vuoden vienti oli 174 miljoonaa euroa.

Tilastolukujen alenemista selittää suomalaisyritysten tuotannon siirtyminen kolmansiin maihin, mistä johtuen suora tavaravienti on vähentynyt. Vuonna 2013 Arabiemiraattien osuus Suomen kokonaisviennistä oli 0,3 prosenttia.

Tuonti Arabiemiraateista Suomeen on ollut vähäistä. Kymmenen viime vuoden aikana tuonti on ollut vuositasolla korkeimmillaan noin 13 miljoonaa euroa.

Tuonti on liittynyt lähinnä elektroniikka-, tekstiili- ja elintarviketeollisuuteen. Suomi ei ole ostanut öljyä tai kaasua Arabiemiraateista.

Toimivat suhteet vaativat usein sitoutumista ja läsnäoloa alueella. Monilla suomalaisilla yrityksillä on Arabiemiraateissa aluekeskuksensa, joiden kautta ne kattavat useita maita lähialueella. Huomionarvoista on, että jos yritys haluaa toimia vapaakauppa-alueen ulkopuolella, sen täytyy etsiä paikallinen yhteistyökumppani, joka saa 51 prosentin enemmistön yhteisyrityksestä.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Arabiemiraatit on poliittisesti ja taloudellisesti vakaa valtio, jota arabikevät ei ole heiluttanut. Liike-elämän toimintaympäristö on toimiva ja ennustettava. Maassa noudatetaan islamilaisia periaatteita, mutta samaan aikaan Arabiemiraatit on avoin ja alueen maista vapaamielisin. Emiraatit ovat pääosin maltillisia sunni-muslimeja, eikä maassa ole näkyviä fundamentalistia ryhmittymiä.

194

Valtaa pitävät perinteiset hallitsijasuvut. Korkein valta on seitsemän emiirikunnan eli Abu Dhabin, Dubain, Sharjahin, Ras Al Khaimahin, Fujairahin, Umm Al Quwainin ja Ajmanin muodostamalla hallitsijoiden neuvostolla (Supreme Council of Rulers). Neuvosto valitsee presidentin, pääministerin ja korkean oikeuden tuomarit sekä hyväksyy pääministerin valitseman hallituksen. Käytännössä presidentiksi valitaan Abu

Ara b i e m i ra a ti t

Dhabin hallitsija ja varapresidentiksi ja pääministeriksi Dubain hallitsija. Emiirikunnat harjoittavat hyvin itsenäistä sisäistä politiikkaa. Abu Dhabin nykyinen hallitsija Khalifa bin Zayed al Nahyan on ollut vallassa vuodesta 2004 saakka, mutta hänen terveydentilansa on ollut ajoittain heikko. Seuraaja, Abu Dhabin kruununprinssi Mohammed bin Zayed al Nahyan, on kantanut näkyvämpää roolia.

Liittovaltion 40-paikkaisen parlamentin (Federal National Council) rooli on nimellinen, lähinnä neuvoaantava. Kansalaisten osallistuminen parlamenttivaaleihin on rajoitettua. Äänestysoikeuden laajentamisesta ja parlamentin vallan kasvattamisesta on puhuttu, mutta haasteena on myös kansalaisten laimea kiinnostus politiikkaan. Seuraavat parlamenttivaalit ovat vuonna 2015.

Demokratian eteneminen näyttää hitaalta lähivuosina. Poliittisia puolueita ei sallita, eikä maassa ole näkyvää oppositiota. Poliittisen järjestelmän kritiikki on kielletty, ja osa islamistisista liikkeistä kuten Muslimiveljeskunta nähdään uhkana. Tämän seurauksena maassa on tuomittu kymmenittäin ihmisiä, egyptiläisiä ja maan omia kansalaisia, pitkiinkin vankeusrangaistuksiin kesällä 2013 ja alkuvuodesta 2014. Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Arabiemiraatteja oikeudenkäynneistä sekä mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamisesta.

Sisäisen vakauden kannalta on huomionarvoista, että pohjoiset emiirikunnat ovat tuntuvasti köyhempiä kuin Abu Dhabi ja Dubai. Tällä voisi olla vaikutuksia, jos liittovaltio ei tukisi avokätisesti kansalaisia ja harjoittaisi aktiivista aluepolitiikkaa.

Koulutus on Arabiemiraateissa asetettu erääksi tärkeimmistä tulevaisuuden haasteista. Tavoitteena on nostaa kantaväestön koulutustasoa ja kykyä ottaa hallintaan yhteiskunnan eri sektoreita. Tätä kutsutaan emiratisaatioksi. Tavoite on kunnianhimoinen, sillä maan omia kansalaisia on 15–20 prosenttia koko väestöstä ja yhteiskunta toimii suurelta osin ulkomaisen työvoiman varassa. Arviot siirtotyöläisten osuudesta koko maan työvoimasta liikkuvat jopa 90 prosentissa. Poikkeuksellinen väestörakenne on Arabiemiraateille ja emiratisaatiolle suuri haaste. Ongelmallinen on myös siirtotyöläisten heikko asema, ja heidän oikeuksiensa turvaamiseen liittyy edelleen merkittäviä haasteita.

Yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen kysymys on naisten aseman kehitys, jota selittää nopea modernisaatio

ja panostus koulutukseen. Yliopistoista valmistuneista noin 70 prosenttia on naisia. Kun vielä 1970- ja 1980-luvuilla työssäkäyvien naisten osuus oli pieni, on tilanne muuttunut huomattavasti. Tämän päivän numerot kertovat emiraattinaisten tulevan määrätietoisesti työelämään: 66 prosenttia julkisen sektorin virkamiehistä ja 20 prosenttia maan diplomaattikunnasta on naisia. Naiset toimivat myös tuomareina ja heitä rekrytoidaan ase- ja poliisivoimiin (esimerkiksi Abu Dhabin poliisissa työskentelee 3000 naista).

Naisyrittäjien määrä on kasvussa. Maan hallituksessa on neljä naisministeriä ja parlamentissa seitsemän naiskansanedustajaa 40:stä. Muutos on näkyvä ja myönteinen, mutta ongelmaton tilanne ei silti ole. Ihmisoikeusjärjestöjen raporteissa kiinnitetään huomiota naisiin kohdistuvaan juridiseen ja taloudelliseen syrjintään, minkä taustalla vaikuttavat pitkälti uskonnolliset ja kulttuuriset tekijät.

Arabiemiraateissa on perustuslain turvaama sananvapaus, mutta tiedotusvälineiden toimintaa kontrolloidaan. Emiraattilehdistössä ei kirjoiteta kriittiseen sävyyn maan hallitsijoista tai ulkopolitiikasta. Sen sijaan monia yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitellään avoimesti, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon liittyviä ongelmia. Televisio ja radio ovat valtion omistuksessa, mutta kansainvälisiä radio- ja tv-kanavia sekä ulkomaisia lehtiä on saatavilla. Useilla kansainvälisillä mediayhtiöillä, kuten CNN:llä ja BBC:llä, on toimistot Dubain Media City Free Zonella. Reporters Without Borders -järjestön sananvapautta arvioivan World Press Freedom Indexin (2013) mukaan Arabiemiraatit oli sijalla 118 (179 maasta) ja oli alueen maista neljäs Libanonin, Israelin ja Qatarin jälkeen.

Internet on lisännyt voimakkaasti suosiotaan ja Arabiemiraatit on käyttäjämäärältään Lähi-idän korkeimpia. Etenkin sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Sopimattomiksi katsottuja nettisivustoja kuitenkin estetään poliittisten, uskonnollisten tai kulttuuristen syiden takia. Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) mukaan internetin käyttäjäprosentti vuonna 2012 oli 85.

Arabiemiraattien ulkopolitiikkaa voisi luonnehtia pienen valtion pragmaattiseksi reaalipolitiikaksi konfliktiherkällä alueella. Tavoitteena on alueellisen vakauden ja rauhanomaisen kehityksen turvaaminen. Perinteisten arabisuhteiden ohella keskeinen elementti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ollut läheinen suhde Yhdysvaltoihin. Sotilaallinen turvallisuus on pitkälti nojannut yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa.

Persianlahdella partioi Yhdysvaltojen 5. laivasto.

195

Arabiemira atit

Keskeisin viiteryhmä on Persianlahden yhteistyöneuvosto GCC, johon kuuluvat Arabiemiraattien lisäksi Saudi-Arabia, Bahrain, Qatar, Kuwait ja Oman. GCCmaiden keskuudessa on ajoittain näkyviäkin hankauksia. Viimeisin näistä tapahtui maaliskuussa 2014, kun Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Bahrain vetivät suurlähettiläänsä Qatarista. Syynä oli Qatarin läheinen suhde Muslimiveljeskuntaan. Kyseiset kolme maata näkevät järjestön alueen vakautta uhkaavana tekijänä.

jonka merkittävä kauppakumppani Iran on. Vahvistamattomien tietojen mukaan Iran ja Arabiemiraatit olisivat myös neuvotelleet kiistanalaisista Abu Musan ja Tunbin saarista.

Keskeinen turvallisuuspoliittinen kysymys ja samalla selitys Arabiemiraattien mittaville puolustusinvestoinneille on Iran ja sen valtapyrkimykset alueella.

Iranin ydinohjelma ja Hormuzin salmen saaria koskevat rajakiistat ovat aiheuttaneet jännitteitä keskinäisiin suhteisiin. Arabiemiraatit suhtautui myönteisesti vuoden 2013 lopussa kansainvälisesti neuvoteltuun väliaikaiseen sopimukseen Iranin ydinohjelmasta, mutta se on säilyttänyt varauksellisen näkökantansa.

Pakotteiden purkaminen hyödyttäisi etenkin Dubaita,

Sisäpolitiikassa keskeisiä teemoja ovat koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva. Näihin sijoitetaan puolet valtion budjetista. Teemat ovat olleet näkyvästi esillä julkisuudessa ja alkuvuodesta hallitus nosti koulutusjärjestelmän ja terveydenhuollon parantamisen politiikan kärkiteemoiksi. Kansanterveydellisistä syistä terveys- ja hyvinvointipalvelut ovat nouseva ala: ylipaino ja liikunnanpuute ovat johtaneet elintasosairauksien voimakkaaseen kasvuun. Tämä tarjoaa suomalaisyrityksille merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.

EU:n ja Arabiemiraattien suhteet ovat viime vuosina tiivistyneet, ja kauppavaihto kasvoi kymmenen prosenttia vuonna 2013. EU hyväksyi alkuvuodesta Arabiemiraattien kansalaisille Schengen-viisumivapauden, jonka odotetaan tulevan voimaan vuonna 2015.

Sääntely-ympäristön kehitys Sääntelyn puolesta Arabiemiraateissa liiketoimintaympäristö on Persianlahden ympärysvaltioista kaikista helpoin. Maailmanpankin Doing Business -listauksessa Arabiemiraatit sijoittuu 23. sijalle 189 valtion joukossa. Transparency Internationalin korruptioluokituksessa Arabiemiraatit sijoittui vuonna 2013 samoin kuin Itävalta, 26. sijalle 177 valtion joukossa.

Arabiemiraattien kaupparegiimi on avoin, tullit ovat matalat ja tullien ulkopuolisia kaupanesteitä on vähän. Maan keskimääräinen sovellettu tullitaso on 4,9 prosenttia ja sidottu taso 14,3 prosenttia. Kaikki tullinimikkeet on sidottu. Arabiemiraatit soveltaa GCC-maiden yhteistä ulkotullia. Tuontilisensiointia ei harjoiteta, kuten ei myöskään vientiveroja, pois lukien romumetalli. Verotus on ylipäätään kevyttä: palkkoja ja yritysten tuloja ei veroteta lukuun ottamatta öljyja kaasuyrityksiä sekä ulkomaisia pankkeja. Tuontirajoituksia ja -kieltoja sovelletaan turvallisuus-, uskonto- tai moraaliperustein.

Arabiemiraateissa tuli voimaan kilpailulainsäädäntöä koskeva laki alkuvuodesta 2013. Laissa on mukana monia EU- ja kansainvälisen lainsäädännön elementtejä, mutta lain ulkopuolelle jätettiin muun muassa valtiojohtoiset tai valtion omistamat yritykset sekä keskeiset sektorit kuten öljy- ja kaasu, tietoliikenneala ja finanssipalvelut. Yleisesti ottaen julkisissa han-

196

kinnoissa suositaan paikallisia yrityksiä ja toimittajia.

Arabiemiraatit ei ole WTO:n julkisia hankintoja säätelevän sopimuksen jäsen. Sen sijaan maa on informaatioteknologiasopimuksen (ITA) osapuoli. Riitojenratkaisussa Arabiemiraatit ei ole ollut osapuolena.

Teollis- ja tekijänoikeuksia suojellaan lainsäädännön kautta ja toimeenpanoon kiinnitetään myös kohtuullisesti huomiota muun muassa erilaisten tietoisuuden lisäämiseen tähtäävien ohjelmien avulla. Arabiemiraattien tavoitteena on tehokkaan IPR-suojan kautta edistää innovaatioita ja houkutella investointeja.

Avoimen kaupparegiimin rinnalla maan investointipolitiikka sen sijaan on rajoitusten kohteena. Ulkomaalaisomistusta paikallisissa yrityksissä rajoitetaan edelleen 49 prosenttiin. Poikkeuksen tästä muodostavat vapaakauppa-alueet, joissa 100 prosentin ulkomaalaisomistus sallitaan ja investoijat on vapautettu tulo- ja yritysveroista 15 vuodeksi. Arabiemiraatit onkin viimeisten 30 vuoden aikana voimakkaasti laajentanut vapaakauppa-alueisiinsa liittyviä ohjelmia.

Tällä hetkellä maassa toimii vajaat 40 vapaakauppaaluetta, ja uusia on runsaasti suunnitteilla.

Ulkomaisten pankkien toimintaa säädellään ja niihin kohdistuu 20 prosentin myyntivoittovero. WTO kehotti Arabiemiraatteja kauppapoliittisessa maatut-

Ara b i e m i ra a ti t

kinnassa vuonna 2012 muun muassa liberalisoimaan investointilainsäädäntöään ja ulkomaista omistusta.

Kauppapolitiikassa Arabiemiraattien keskeisenä tavoitteena on markkinoillepääsyn lisääminen monenkeskisten kaupanvapauttamisneuvottelujen sekä kahdenvälisten ja alueellisten vapaakauppasopimusten kautta. WTO:n jäsenenä Arabiemiraatit on osallistunut Dohan kauppaneuvottelukierrokseen tekemällä esityksiä raaka-aineissa ja NTB-sektorilla (muut kaupanesteet kuin tullit) sekä pöydännyt alustavan palvelukauppatarjouksen.

Alueellisten kauppasopimusten osalta Arabiemiraatit on GCC:n jäsenenä solminut sopimukset Singaporen ja EFTA:n kanssa. GCC:n vapaakauppaneuvottelut Uuden-Seelannin kanssa saatiin vuonna 2009 päätökseen, mutta sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu. GCC käy parhaillaan vapaakauppaneuvotteluja EU:n, Mercosurin, Australian, Kiinan, Intian, Japanin, Korean, Pakistanin ja Turkin kanssa. EU:n kanssa neuvotteluja on käyty 20 vuotta, eikä ole nähtävissä että ne saataisiin pikaiseen päätökseen. Arabiemiraatit on jäsenenä myös PAFTA:ssa (Pan Arab Free Trade Agreement).

Yleisarvio Arabiemiraatit tarjoaa mittavat liiketoimintamahdollisuudet suomalaisyrityksille. Toisaalta myös kilpailu on kovaa. Vientiponnistelut vaativat kärsivällistä ja pitkäjänteistä toimintaa sekä yleensä läsnäoloa, jotta tuloksia alkaisi syntyä. Kulttuurin ja toimintatapojen tunteminen on tärkeä edellytys liikesuhteen syntymiselle. Tähän yhtälöön tulee lisätä myös kahdenväliset suhteet kokonaisuutena. Taloudellinen ja poliittinen valta Arabiemiraateissa on samoissa käsissä. Yksittäinen kauppa saattaa ratketa siihen, miten päättäjät arvioivat kahdenvälisten suhteiden kokonaistilaa. Suhteiden syvyyttä mitataan myös investoinneilla, paikallisen osaamisen kehittämisellä ja teknologian siirroilla.

Arabiemiraatit käyttää puolet budjetistaan koulutusja terveyssektoriin. Myös energia- ja ympäristöala on keskeisessä roolissa, sillä maa pyrkii profiloitumaan

uusiutuvan energian kysymyksissä. Energiatehokkuus, ympäristöystävällinen kaupunkirakentaminen ja jätehuolto kiinnostavat Arabiemiraateissa. Suomalaiselle osaamiselle on tilaa, mutta tämä edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista vientitoimintaa. Markkinointia helpottaisi, jos suomalaiset toimijat tekisivät tiiviimpää yhteistyötä ja vastapuolelle voisi tarjota suurempia kokonaisuuksia tai laajemman valikoiman tietyn sektorin osaajia.

Suomalaisten yritysten kannattaa katsoa Abu Dhabia ja Dubaita kauemmas: yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksia on myös muualla maassa. Liittovaltion vauraammat jäsenet kohentavat pohjoisten emiirikuntien infrastruktuuria ja palveluja merkittävillä summilla. Myös pinta-alaltaan suurimmassa emiirikunnassa, Abu Dhabissa, kehitetään reuna-alueita.

197

Li i te

SUOMEN VOIMASSAOLEVAT INVESTOINTISUOJASOPIMUKSET Sopimus allekirjoitettu

Sopimus voimaan

Suomen säädöskokoelman sopimussarjan nro

Albania (29)

24.06.1997

20.02.1999

16/1999

Algeria (54)

13.01.2005

25.02.2007

9/2007

Arabiemiraattien liitto (23)

12.03.1996

15.05.1997

22/1997

Argentiina (18)

05.11.1993

03.05.1996

21/1996

Maa (voimaantulojärjestys suluissa)

198

Armenia (55)

05.10.2004

20.04.2007

32/2007

Azerbaidzhan (50)

26.02.2003

10.12.2004

2/2005

Bosnia ja Hertsegovina (37)

01.11.2000

08.12.2001

77/2001

Bulgaria (31)

03.10.1997

16.04.1999

50/1999

Chile (16)

27.05.1993

01.05.1996

23/1996

Dominikaaninen tasavalta (57)

27.11.2001

21.04.2007

36/2007

Ecuador (38)

18.04.2001

16.12.2001

79/2001

Egypti (1)

05.05.1980 22.01.1982

03.03.2004 05.02.2005

3/1982 11/2005

El Salvador (42)

20.05.2002

20.02.2003

11/2003

Etelä-Afrikan tasavalta (36)

14.09.1998

07.02.2001

8/2001

Etiopia (58)

23.02.2006

03.05.2007

42/2007

Filippiinit (32)

25.03.1998

16.04.1999

52/1999

Georgia (59)

24.11.2006

30.12.2007

5/2008

Guatemala (53)

12.04.2005

06.01.2007

108/2006

Hongkong (67)

02.07.2009

16.02.2014

19/2014

Indonesia (25)

13.03.1996 12.09.2006

30.05.1997 02.08.2008

34/1997 82/2008

Intia (44)

07.11.2002

09.04.2003

30/2003

Iran (48)

04.11.2002

25.06.2004

82/2004

Jordania (60)

01.11.2006

18.12.2007

7/2008

Kazakstan (27)

29.09.1992 09.01.2007

14.02.1998 01.05.2008

20/1998 63/2008

Kiina (2)

04.09.1984 15.11.2005

26.01.1986 15.11.2006

4/1986 87/2006

Kirgisia (49)

03.04.2003

08.12.2004

163/2004

Korean tasavalta (19)

21.10.1993

11.05.1996

25/1996

Kroatia (41)

01.06.1999

01.11.2002

92/2002

Kuwait (24)

10.03.1996

21.05.1997

32/1997

Latvia (9)

05.03.1992

07.12.1992

5/1993

Libanon (33)

25.08.1997

12.01.2000

4/2000

Liettua (11)

12.06.1992

08.01.1993

119/1992

Makedonia (39)

25.01.2001

22.03.2002

21/2002

Malesia (4)

15.04.1985

03.01.1988

79/1987

Marokko (43)

01.10.2001

06.04.2003

28/2003

Mauritius (62)

12.09.2007

17.10.2008

90/2008

Liite

Meksiko (35)

22.02.1999

30.08.2000

54/2000

Moldova (26)

25.08.1995

21.06.1997

42/1997

Mongolia (61)

15.05.2007

19.06.2008

87/2008

Montenegro (63)

14.11.2008

29.4.2010

53/2010

Mosambik (52)

03.09.2004

21.09.2005

93/2005

Namibia (51)

31.10.2002

21.05.2005

42/2005

Nepal (64)

3.2.2009

28.1.2011

5/2011

Nigeria (56)

22.06.2005

20.04.2007

34/2007

Oman (30)

27.09.1997

20.02.1999

18/1999

Panama (64)

19.2.2009

11.11.2010

102/2010

Peru (22)

02.05.1995

13.06.1996

33/1996

Puola (28)

25.11.1996

11.03.1998

28/1998

Qatar (45)

12.11.2001

08.05.2003

37/2003

Romania (10)

26.03.1992

06.01.1993

121/1992

Sambia (66)

07.09.2005

05.03.2014

20/2014

Slovakia (21) (Tshekkoslovakia)

06.11.1990

20.05.1996 23.10.1991

37/1996 73/1991

Slovenia (34)

01.06.1998

03.06.2000

37/2000

Sri Lanka (3)

27.04.1985

25.10.1987

54/1987

Tansania (40)

19.06.2001

30.10.2002

94/2002

Thaimaa (20)

18.03.1994

18.05.1996

35/1996

Tshekki (7) (Tshekkoslovakia)

06.11.1990

24.03.1994 23.10.1991

34/1994 73/1991

Tunisia (46)

04.10.2001

04.09.2003

52/2003

Turkki (15)

13.05.1993

23.04.1995

29/1995

Ukraina (13)

14.05.1992 07.10.2004

30.01.1994 07.12.2005

6/1994 102/2005

Unkari (5)

06.06.1988

12.05.1989

20/1989

Uruguay (47)

21.03.2002

18.06.2004

84/2004

Uzbekistan (12)

01.10.1992

22.10.1993

74/1993

Valko-Venäjä (14)

28.10.1992 08.06.2006

11.12.1994 10.04.2008

89/1994 58/2008

Venäjä (SNTL) (6) + muutospöytäkirja

08.02.1989 04.05.1996

15.08.1991 13.05.1999

58/1991 57/1999

Vietnam (17)

13.09.1993 21.02.2008

02.05.1996 04.06.2009

27/1996 28/2009

Viro (8)

13.02.1992

02.12.1992

104/1992

Lähde: Ulkoasiainministeriö

199