Q-teatteri
OIKEA SUORA www.Q-teatteri.fi
ensi-ilta 26.3.2009 Q-teatterissa
dramatisointi ja ohjaus: Jukka Hyde Hytti esiintyj채t: Annaleena Sipil채, Lotta Lehtikari, Sami Lanki, Jarkko Partanen, Mirkka Hakala
Yleisö on saapunut Q-teatteriin. Aulassa on Tuglas-seuran valokuvanäyttely laulavasta vallankumouksesta vuodelta 1988. Siirrytään teatterisaliin. Ovimikko repii lippuja.
Salissa on kolme kameraa kuvaajineen valmiina. Talkshow-juontaja ELISABET istuu tuolissaan selin yleisöön. Muusikko MIRKKA istuu pelkän takavalon loimussa omassa musapilttuussaan. Studio-ohjaaja JP tarkkailee lavan edessä yleisön sisääntuloa.
PROLOGI, kaksi runoa…
JP (lavan edessä) [Kivisildnik: Tuottajan meili Väinämöiselle – osa…, suom. Hannu Oittinen, Johnny Kniga 2006] – alku Tuottajan meili Väinämöiselle. Käsitä nyt Väinämöinen. Sä esiinnyt tosi loistavasti. Sä olet mestarilaulaja. Kukaan ei epäile sitä. Käsitäthän Väinämöinen. Käsitä nyt Väinämöinen. Me halutaan että sä esiinnyt meidän suositussa showssa, muiden huippuartistien kanssa. Käsitäthän Väinämöinen. Käsitä nyt Väinämöinen. Me kuunneltiin sun demonauha, katsottiin sun video ja oltiin haavi auki. Sä et ole yhtään tajunnut meitä. Käsitäthän Väinämöinen. Käsitä nyt Väinämöinen. Me tehdään bisnestä viihteellä, ja täytetään ihmisten joutoaika tähdillä, mutta sä laulat kilpailijat suohon. Käsitäthän Väinämöinen. [Kivisildnik: Tuottajan meili Väinämöiselle – osa…, suom. Hannu Oittinen, Johnny Kniga 2006] – loppu
ELISABET (selin) [Kristiina Ehin: Mitä tehdä nukeille, suom. Kaisu Lahikainen, Johnny Kniga 2006]
Mitä tehdä nukeille naisille jotka ovat kuin nukkeja Mihin ryhtyä kun äidit kasvattavat tyttäristään nukkeja lellikilttejä ja kuuliaisia hysteerisiä ja tylyjä kahvikissoja ja juoruämmiä 2
Mitä tehdä kun isoäidit eivät kasva isoiksi eivät lempeiksi tai ankariksi viisaiksi tai oveliksi kun he ovat jääneet jumiin vuosien takaiseen peilikuvaansa onneksi heitä ei ole paljon sillä harvat kauniin aikakauden naiset ovat saaneet elää niin kauan tulla sellaisiksi daameiksi että nuorilla ei ole heiltä mitään oppimista paitsi pelko että muuttuu yhtä imeläksi söpöksi ja ikäväksi nukeksi.
ALKUTUNNARI (studioyleisökin näkee tämän projisoituna, uloslähtevänä kuvana kahdelta screeniltä)
Alkutekstit, äänispiikki [voice over]: * SUORA TUOTANTO OY/AS *
ylpeänä esittää…
OIKEA SUORA Juontajana Elisabet Suora! Vieraina… muusikkorunoilija Pee-ter Rin-nak! kirjailija Kata-rina Väin!
LEIKKAUS suoraan lähetykseen! TV-kuva on avautunut studioksi.
ELISABET (ottaa rauhassa aplodit vastaan, MIRKKA soittaa Elisabet-teemaa) Tervetuloa historian ensimmäiseen OIKEA SUORA -lähetykseen! Minä olen Elisabet Suora ja johdattelen meidät kaikki kurkkaamaan mitä Euroopassa tapahtui kaksikymmentä vuotta sitten. Olen saanut paljon postia sen jälkeen, kun muutin Suomeen. Minua on turha verrata Anu Saagimiin, minulla ei ole mitään tekemistä upporikkaiden uusvenäläisten kanssa. Minä olen todellinen työperäinen maahanmuuttaja. Aito veronmaksaja.
ÄÄNITEHOSTE: OIKEASUORA-OHJELMATUNNUS! 3
Joku teistä saattoi ohjelman ennakkotietoja tutkiessaan miettiä, miksi minä, virolainen maahanmuuttaja uuden ohjelmaformaatin ensimmäiseen jaksoon olen kutsunut tänne vieraikseni kaksi virolaista? Tämä on virolainen talkshow! Vieraat ovat aina Virosta. Ensi viikolla Kalju Komissarov ja Külli Kukk!
ÄÄNITEHOSTE: OIKEASUORA-TUNNUS!
Minulta on kysytty, onko OIKEA SUORA television talkshow vai onko se teatteria? Onko tämä runoesitys vai lausuntailta? Ratkaisun avaimia tarjoaa ensimmäinen vieraamme:
Speak (voice over): Oikeaan nurkkaukseen… Punkkarista runoilijaksi… Pee-ter Rin-nak!
Peeter saapuu. Pikainen käsipäiväähalaus Elisabetin kanssa. JP tuo mikrofonin, kulkee oikealta vasemmalle. Peeter ottaa stagen haltuun. Mirkka säestää. Blues. Elisabet istuutuu.
PEETER [Eeva Park: Herran vuonna 2002, suom. Raija Hämäläinen, Johnny Kniga 2006]
Ajattelen koko ajan rahaa Että sitä ei ole Mittaan matkapuhelujen pituutta En niiden sisältöä Pyrin puhumaan hyvin lyhyesti ja alan änk änk änkyttää Ensi kertaa elämässä En saa sanaa suustani Ajattelen rahaa Vierittelen kädelläni Viimeistä hopeista pidän kielen alla että sen voisi kerran painaa luomilleni peläten että muuten haudataan silmät auki Ajattelen 4
miten kalliiksi sekin vielä tulee Ajattelen nollaa pyöreämuotoista elämän velkojen perässä Koko ajan ajattelen
Mikki JP:lle. Peeter menee istumaan.
ELISABET Illan musiikkiannista vastaa housebändimme MIRVANA! (aplodit!) Peeter. Miltä tuntuu olla OIKEA SUORA -lähetyksen historian ensimmäinen vieras?
PEETER Mikäs, mikäs… mukavahan tänne oli tulla…
ELISABET Peeter. Mikä sai sinut ryhtymään punkkariksi Virossa 1980-luvulla?
PEETER Se kun Muhun kirkon urkupilleistä tehtiin pontikkatehtaan putket. Enkä ollut ainoa, ketä tällainen kulttuuriraiskaus myllytti. Tai pyllytti.
ELISABET Se oli siis yhteinen kapina vallitsevaa kommunistista yhteiskuntajärjestelmää vastaan?
PEETER Ei se sitä ollut. Ei kukaan laulanut ”Vittuun, Brezhnev”, tai en minä ainakaan kuullut… Se oli enemmän sisäinen rappeutuminen, välinpitämättömyys, kulttuurinen vieraantuminen, se se vitutti.
ELISABET Miksi punk-musiikissa pitää aina karjua niin kamalasti?
PEETER Jaa-ah… Tiedäthän sä Zäk Brellin? 5
ELISABET Jacques.
PEETER Just. Hänenkin chanson-tulkintaa ihmeteltiin. Mutta Brel sen tiesi: huuto johtuu AINA tuskasta.
ELISABET Me puhumme tänään muun muassa laulavasta vallankumouksesta. Miltä se tuntui tuohon aikaan tikittää niin sanotusti ajan hermolla? Te muusikot taisitte olla melko suosittuja totuuden torvia…
PEETER Silloin oli vain yks totuus. Oli helppo olla oikeella asialla. Ei maailma silloinkaan ollut sen yksinkertaisempi. Valoa vaan pilkahteli ympärillä useammin, aina jollain suunnalla, joku teki jotain, joka kannusti ja anto voimaa. Uskoa siihen, että kannattaa tehdä; musiikkia, kuvia, teatteria, runoja.
ELISABET Niin, kirjoitit ja kirjoitat runoja. Kaksikymmentä vuotta sitten kaikki tärkeä piti piilottaa rivien väliin. Te taiteilijat loitte oman, niin sanotun Aisopoksen kielen, puhuitte vertauskuvin. Kuinka kirjoittaminen nyt onnistuu, kun sana on vapaa?
PEETER Kirjoittaminen on muuttunut kommunismin kommentoimisesta talouden tarkkailuksi. Me ollaan nyt menossa koko ajan siihen suuntaan, että ihmiset on ajautumassa aina vaan selvemmin kahteen ryhmään: siis niihin, jotka omistaa paljon ja niihin, jotka vähän. Tässä on kysymys politiikasta, mutta myös kasvatuksesta ja sitä kautta arvoista. Kumpi nyt oli ennen, muna vai kana?
OS-TUNNUS!
ELISABET (kameralle) Muistattehan hyvä yleisö siellä vastaanottimienne ääressä, että voitte lähettää meille suoraan lähetykseen tekstiviestejä ja kommentoida keskusteluamme. 2 euroa, 20 senttiä + pvm. Myös studioyleisö saa pian kysymysvuoron. (Peeterille) 6
Peeter, sinä toit mukanasi harvinaista arkistomateriaalia parinkymmenen vuoden takaa. Myös housebändimme Mirvana liittyy seuraavaan videoinserttiin. Mitä saamme nähdä ja kuulla?
PEETER Juu, vuosi taisi olla 1988.
MIRKKA Kasiseiska.
PEETER Yhden virallisen Suomen vierailun yhteydessä käytiin salaa suomalaispunkkareiden eli Vox Populin palotornissa…
MIRKKA Käpylässä.
PEETER Just… heitettiin 20 minuutin pikakeikka. Tää video on sieltä… Skulattiin ihan hatusta.
PUNK-KEIKKAINSERTTI Sami – drs, Riitta – keyboard, Junnu – bs, Joonas – gtr, Mirkka – voc… kesto n. 1:30. [Jürgen Rooste: Mihin me tarvitaan runoa – osa…, suom. Hannu Oittinen, Johnny Kniga 2006] ”mihin me tarvitaan runoa kysyn – mihin
liittääkö runo eronneet vanhemmat niin että ne tarttuu taas toisiaan kädestä ja palaa yhteen
mihin me tarvitaan runoa mihin me tarvitaan runoa
kun meidät mutsit säntää alkonautteina yöhön 7
tai tukehtuu työhön meidän ja niiden väliin aukeaa kuilu ja rauhoittavat rulettaa kastroidussa universumissa
mihin me tarvitaan runoa mihin me tarvitaan runoa
karkottaako se nälän ja varjelee mua kun mä toikkaroin yöllä humalassa ja makaan maassa piestynä eikä ohikulkijat pysähdy niin auttaako se mut pystyyn
kysyn mihin mihin me tarvitaan runoa
kysyn mihin mihin me tarvitaan runoa mihin me tarvitaan runoooooooooooooooooooo”
ELISABET: Kivat sanat…
PEETER Juu, taisi olla Roosten Jürgenin teksti. Tuo tehtiin kiljupalkalla. Oli rahakeikkojakin. Joke Linnanmaa ja Lapin hiihtokeskukset. Muutama viikko murtomaata ja mutkamäkeä. Kotiin markkojen, vanhojen Ladojen ja autonrenkaiden kanssa. Eihän me soittaa osattu. Mutta mun mielestä se, että osaa soittaa hyvin ei ole tärkeintä.
8
ELISABET Aivan. Miten kuvailisit itseäsi tänä päivänä, millainen ihminen olet?
PEETER [fs – kuka hän on ja mistä hän tulee, osa…, suom. Hannu Oittinen, Johnny Kniga 2006] – alku
olen virolainen runoilija tulen Lasnamäeltä
ELISABET mikä on Lasnamäki?
PEETER se on meidän pääkaupungin itäinen lähiö talot ovat siellä harmaita viisi- ja yhdeksänkerroksisia pari vielä korkeampaa
ELISABET on myös supermarketteja
PEETER ja paljon koiranpaskaa päästäkseen Lasnamäelle pitää ajaa pitkin suoraa kalkkikivitörmään puhkaistua tietä bussin ikkunoissa kahden puolen harmaan kiven massa suurin osa asukkaista Lasnamäellä ei olekaan virolaisia jos se nyt mitään kertoo minä esimerkiksi en tiedä mitä kansallisuutta olivat lapset iltaisin lattialla leikkimässä talossa rautatien varrella 9
edellistä asuntoani vastapäätä
ELISABET kalteroitujen ikkunoiden takana
PEETER joissa ei ollut verhoja [fs – kuka hän on ja mistä hän tulee, osa…, suom. Hannu Oittinen, Johnny Kniga 2006] – loppu
ELISABET Peeter. Sinä näyttelet, ohjaat, tuotat ja runojen lisäksi olet kirjoittanut paljon pamfletteja ihmisen olemisesta ja olemattomuudesta…
PEETER … olemisen olemuksesta… ei ne mitään pamfletteja oo, pikemminkin peflettejä, sellaista pohtimista… kun ei oikein tiiä…
ELISABET Niin… Siteeraan yhtä esseetäsi ”Olemassaolo ei ole koskaan tuntunut minusta itsestäänselvyydeltä, päinvastoin, se on hämmästyttänyt minua lapsuudesta saakka. Usein olen tuntenut itseni painovirheeksi, eksyneeksi eksistenssiksi tekstissä, jota en osaa edes lukea. Miten voisi etääntyä omasta olemisestaan niin, että hahmottaisi kokonaisuuden, ymmärtäisi oman paikkansa ja tehtävänsä siinä?” [oikeasti sanat ovat virolaisen kirjailijan Doris Karevan haastattelusta, ELO-lehti 2008, suom. Petteri Aarnos] Mitä sinä tällä oikein tarkoitat?
PEETER Oleminen huutaa kutsuaan olemiselle. Sen voi tuntea jokaisessa sydämenlyönnissä. Aivan kuin se olisikin olemisen olemus – huuto, kiihkeä halu saada toisesta kiinni, että voisi tuntea itsensä. Olemisen olemus on siis yhdessäolo. Sen syvyyden ymmärtämiseksi on joskus tarpeen olla hyvinkin pitkään yksin. [ks. ed.; kirjailija Doris Karevan haastattelu ’Olemisen kutsuhuuto’, ELO-lehti 2008]
ELISABET Mitä läheisyys merkitsee sinulle? 10
PEETER Kun sen on kerran tunnistanut, sen tuntee ikuisesti. Ja vaikka tämän yhteisyyden, yhteenkuuluvuuden olisi alkujaan tajunnut yhden ainoan ihmisen kautta, se laajenee kattamaan kaiken elävän – oleminen on yksi. [ks. ed.; kirjailija Doris Karevan haastattelu ’Olemisen kutsuhuuto’, ELO-lehti 2008]
ELISABET (tauko) Jää vielä seuraamme, sillä lyhyen mainoskatkon jälkeen vieraaksi saapuu entinen taitoluistelukaunotar, tuore kirjailija Katarina Väin.
Ohjelmatunnus: OIKEA SUORA! + JATKUU. Merkki TEKNIIKALLE. I MAINOS. JP käy E:n luona. VIP1
Taitoluisteluinsertti, n. 35 sek.- SKRINNARIÄÄNITEHOSTE Speak (voice over): Vasempaan nurkkaukseen… Jääkentiltä kirjailijaksi… Ka-ta-ri-na Vä-in!
Katarina saapuu studioon. APLODIÄÄNITEHOSTE! Hämmentyy hieman aplodeista. Elisabet halaa, Katarina istuutuu varovaisesti. Musateema jatkuu…
ELISABET (osin muistilapusta) Taitoluistelun Neuvostoliiton mestaruus vuonna -89, glasnostin ja perestroikan tuomat uudet mahdollisuudet… Sitten yli viisitoista vuotta täysin pois julkisuudesta. Ja nyt paljastuskirja urheiluajoiltasi. Katarina. Neuvostoliiton mestaruudellahan oli melkoinen merkitys noihin aikoihin? 11
KATARINA Joo. Periaatteessa kyllä… Mutta kilpailu oli kovaa. Piti tehdä muutakin kuin pärjätä kisoissa.
ELISABET Kilpailu ei jäänyt pelkästään jääkentille? Piti olla veri- ja muut arvot kohillaan? Mutta tehän pääsitte matkustelemaan paljon, näitte koko valtavan Neuvostoliiton koko kirjossaan?
KATARINA Joo. Kierrettiin aikavyöhykkeeltä toiselle niinku joku sirkuskummajaisten seurue.
PEETER Sama erikoinen meininki se oli meilläkin. Virallinen neuvostoeestiläinen vierailu Suomeen oli sellainen, että mentiin johonkin Rautaruukin terästehtaalle ruokatunnin ajaksi nurkkaan soittamaan. Osalla porukasta oli kuulosuojaimet korvilla, eikä kukaan ymmärtänyt sanaakaan. Sitten vielä käynnistettiin lika-astioiden kuljetin… siinä oli rumpali ja ruuanjämät vierekkäin.
ELISABET Katarina. Ensi viikolla ilmestyvässä urheilijaelämäkerrassasi pohdit urheilun etiikkaa, sitä mikä oli oikein ja mikä väärinkäyttöä. Mistä kaikki sai alkunsa?
KATARINA Kai sitä kaikki pikkutytöt haluaa vain olla äidille mieliksi. Että joku päivä se taputtaisi selkään ja sanoisi: ”Hienoa, hyvä tyttö!” Tai edes kannustaisi samalla tavalla niin kuin ne muut valmentajat.
ELISABET Äitisi oli sinulle enemmänkin kuin valmentaja?
KATARINA Joo. Olisihan minun pitänyt pikkasen pistää hanttiin vaikka siinä vaiheessa, kun se tuli ensimmäisen kerran kotiin kaikkien niiden neulojen ja letkujen kanssa. Miten sen sanois… että mitään vaihtoehtoja ei ollut... No, niitä ei vain ollut.
ELISABET (kameralle) Voiko lapselta vaatia tällaisia valintoja? 12
KATARINA Joo. Äiti sanoi, että urheilemalla pääsee pois. Ulkomaille. Hienoihin juttuihin. Joo.
ELISABET Mutta eikö se salamyhkäily ollut rasittavaa?
KATARINA Ei. Kaikki pelasi samaa peliä. Sinäkin…
PEETER Minäkin muistan…
ELISABET (keskeyttää) Niin olihan meillä tutut pelisäännöt. Kaikki ei ollut sitä miltä se näyttää.
KATARINA Mikään ei ollut. Mutta ei se ollut muuallakaan. Olin siinä vaiheessa jo poseerannut shampoomainoksessa, kun sain sen puhelun. ”Tehdään sinusta maailman halutuin urheilija”. Sitä minä halusin, en niinkään sitä rahaa, kun ei kuitenkaan ollut paljon mitään ostettavaa. Olen minä niitä kuvia katunutkin. Ei tissinmaineesta pääse ikinä. Tissintissintissi.
ELISABET (haluaa vaihtaa puheenaihetta) Raha, raha, raha… Ihmisen paras ystävä. Isäntä vai renki? Rahat vai henki? Otetaanpa tähän väliin muutamat yleisön meille lähettämät tekstiviestit. Kysymyksiä ja kommentteja saa edelleen lähetellä. 4 euroa 40 senttiä + paikallisvähittäismaksu. (läppäriltä luettuna) ”Mitä tehdä city-kaneille? (improa…) Nimim. Pupua pöytään.” Jaa-ah… ”Koira pois siltä mieheltä, joka on työntänyt tennispallon suuhun niin syvälle, että leuat on aivan auki. Liikkuu Hakaniemen alueella. Nimim.: Bussista nähty.” Miesparka. Pallo suussa… Nyt täytyy niin sanoakseni todeta, että ihan suoraa kommenttia ei vielä ole tullut… (kameralle) Vaan jatkakaa vaan, suoraa lähetystä on vielä jäljellä. 8 euroa 80 senttiä + paikallisvähittäismaksu. 13
PEETER Paikallisverkkomaksu.
ELISABET Niin. P-V-M. (kameralle) (saa korvanappiinsa viestin) Ja nyt meillä on suora yhteys Euroopan liittovaltion pääkaupunkiin Brysseliin. INSERTTI – Juhan Ulfsak – ”Ulkomaan kirjeenvaihtaja”.
JUHAN (videolla) (Grote Markt / Grand Place – kuuntelee nappikuulokettaan hetken) [fs – kuka hän on ja mistä hän tulee, osa…, suom. Hannu Oittinen, Johnny Kniga 2006] keitä ne virolaiset oikein ovat? he ovat pieni kansa kiihkeitä kuin italialaiset mutta sisäänpäin ulos asti se ei näy tunteet kuin tulenliekit polttamassa sisintä vain silloin lauletaan kun ollaan laumassa tai jo niin tuiterissa että kukaan ei pysy nuotissa ja se on tietysti hirveää mene mieluummin eläintarhaan kuuntelemaan hyeenoja ja susia ne ovat sentään häkissä meillä on taas pitkästä aikaa enemmän vapautta kuka tietää miten pitkään silloin kun virolainen rakastuu kaikki menee sisällä nurin kurin parhaassa tapauksessa pelastaa tavallinen depressio 14
juodaan paljon viinaa joskus pontikkaa tehdään itsemurhia joku hirttää itsensä toinen avaa suonensa he jäävät usein henkiin
Kuvayhteys pätkii hieman.
olemme sitkeitä ja uutteria jos et vieläkään ymmärtänyt niin minä toistan vahva viina ja kulttuuri pitävät meidät elossa muuten jäätyisimme kuoliaaksi tai kajahtaisimme vallan kiihkeitä virolaisia kun olemme
Täällä Juhan Ulfsak, Bryssel.
Kuva takaisin studioon.
ELISABET Kiitos Juhan.
(juonto seuraavaan inserttiin, lähikuva suoraan kameralle)
Elokuun 23. päivänä vuonna 1989 tapahtui Baltiassa jotain sellaista, johon ihmiskunta ei ollut ennen törmännyt. Jos laulavaa vallankumousta kuvataan verettömäksi vapaustaisteluksi, niin tämä Baltian ihmisketju oli jo osa voitonjuhlaa. Katsotaanpa lyhyt dokumenttipätkä tuosta tapahtumasta.
Elisabet tyrkkää nyrkin pystyyn. OIKEASUORA-OHJELMATUNNUS! Istuutuu.
INSERTTI BALTIAN IHMISKETJUSTA 23.8.1989. Kesto n. 1,10 min. 15
Kuuntelijat studiossa pyörivät tuoleillaan.
ELISABET Ajatelkaa. Kaksi miljoonaa ihmistä yhdessä. Ihmiset todella halusivat muutosta. Vapautta. Anteeksi.
Poistuu. Vieraat jäävät hämmentyneinä istumaan.
KATARINA Piettiin toisia käestä kiinni.
PEETER Se oli 600 kilometriä pitkä ketju Tallinnasta Riian kautta Vilnaan.
KATARINA (Peeterille) Missä päin sinä olit..?
PEETER Koko nuoruusiän ja armeija-ajan oli meidän päihin taottu hokemaa, että ”ei koskaan ole rajoja rauhalla siirretty”. 80-luvun lopulla kaikki muuttui. Nää jutut ja Berliinin muurin murtuminen oli mulle tosi iso asia. Tuntui kuin maailmaan olisi tullut lisää happea. No nyt tietysti on taas nämä natot ja ohjustukikohdat, mutta…
JP (saapuu kulisseista) Nyt mennään Mirvana-Mirkan musan mukana mainoskatkolle. Katkon jälkeen on yleisökysymyksen vuoro.
Valot himmenevät. Mirvana näppäilee alkutahteja.
MIRVANA Me olemme nyt laulavan vallankumouksen äänivallissa, siinä joka seuraa äänennopeuden ylittämistä. Tämä on se pamahdus. Se joka kuuluu pään sisällä, kun esteet on ylitetty ja tulevaisuus alkaa. Ja tämä uusi aika on aikaa ennen omaa ääntä… 16
Mirvana soittaa lyhyen, kauniin soolonsa. Oma biisi. ”Musavideo”. Ohjelmatunnus: OIKEA SUORA! – JATKUU.
II MAINOS HETIVIPPI.ORG + AUTOMAINOS + MASSII-SASSII
JP tarkistaa, että Katarinan mikki on hyvin, ja alkaa esittää studio-ohjaajana automainoksen aikana samoja liikkeitä livenä yleisön edessä. Poistuu mainoksen lopussa. OHJELMATUNNUS tuo takaisin studioon. ÄÄNITEHOSTEAPLODI.
ELISABET Tervetuloa takaisin. Puhumme, kysymme, vastaamme. Nyt on yleisökysymyksen vuoro. Kenellä lähti kysymyskello soimaan? Olepa hyvä…
INSERTTI / YLEISÖKYSYMYS
KYSYJÄ (videolla) ”Kui joulurauha julistukses soitetaan Porilaiste marssi? Eiks se ol soran- eikä rauhanlaulu?”
ELISABET Jaa-ah, kumpi asiantuntijavieraistamme haluaa vastata tähän? Enten-tenten-teelika-Peeter.
PEETER Porilaisten marssihan on sekä Suomen tasavallan presidentin symboli että Viron puolustusvoimien komentajan kunniamarssi. Sen sävelsi todennäköisesti Helsingin Vanhankirkon urkuri, saksalaissyntyinen Christian Fredric Kress 1700-luvulla. Ei, en osaa vastata katsojan kysymykseen. En tiiä.
KATARINA Juu, en tiedä…
ELISABET Puhumme, kysymme, puhumme. (avaa pöydällä lojuvan kirjan) 17
Katarina, sinä kirjoitat kirjassasi systemaattisesta dopingvalmennuksesta. Onko doping-ongelma nykyään historiaa?
PEETER Doping, doping, doping. Minusta koko antidoping on 2000-luvun hurskastelua. Urheileminen on ihmisten elinkeino, ammatti, ei sitä voi estää. Ajatelkaa jos aikoinaan olisi vaikkapa elokuvantekijöiltä kielletty kaikki stimulantit, niin eipä olisi syntynyt Dumbo-animaatioita.
ELISABET (Peeterille) Tuo on ihan kliseistä taiteilijamyytin mystifiointia. Tässä on nyt kyse hieman eri asiasta! (Katarinalle, sitaatin aikana Mirvana alkaa soittaa Katarina-teemaa) Sinä aloit muuttua ihmisenä. Sekä henkisesti että fyysisesti. Kirjan esipuheessa sanot: ”Teen jälkimaailmalle selkoa. En tule perumaan yhtään kirjoittamaani. Tulen käyttämään äärimmäisiä sanamuotoja, jotka ehkä tuntuvat sivistyneestä ihmisestä sopimattomilta, jopa rivoilta. Tulen kirjoittamaan kokemuksistani miesten, naisten ja lasten parissa. Vasta sitten olen vapaa lähtemään maailmalle, jonne on palavin haluni. Tahtoisin luoda uuden maailman ilman sortajia, ilman kapitalismia, työtätekevien maailman.” (teksti on Kalervo Palsan päiväkirjamerkinnöistä, toim. Maj-Lis Pitkänen, WS 1990) Mihin olet nyt matkalla?
KATARINA Ei ole enää kuin yksi suunta… Aina kun alan voida pahoin, minä rupean kirjoittamaan. Tuijotan täysikuuta, ja kun sitä oikein tarkkaan katsoo, niin siinä alkaa nähdä erilaisia murtumia, niinku kirjaimia. Sitten ne murtumat alkavat muuttua sanoiksi ja lauseiksi. Pitää paljastaa kaikki…
Musa veks.
ELISABET Ja sinähän paljastat: s. 13 – ”Se ei näytä enää ihan samalta kuin biologian oppikirjassa. Jotain sieltä repsottaa. En ole enää vuosiin käynyt yleisissä uimahalleissa”. (tauko) Ja nyt molemmat käsi sydämelle…. Pieni psykologinen leikki. Ottakaa paikkanne.
(Katarina ja Peeter nousevat pari askelta seisomaan) 18
Kun sanon yhden sanan, niin Peeter sanoo sanan, joka siitä tulee hänen mieleensä, ja sitten Katarina jatkaa kahdella sanalla, jotka assosioituvat hänelle minun ja Peeterin sanoista.
ELISABET Koti.
PEETER Lämpö.
KATARINA Hiilidioksidipäästöt.
ELISABET Työ
PEETER Rauha
KATARINA Ajattelemisen edellytys
ELISABET Julkisuus
PEETER Valta
KATARINA Tuttuja toisilleen
ELISABET Media
PEETER Valta 19
KATARINA Talk show
ELISABET Raha
PEETER Valta
KATARINA Roolipeli
ELISABET Ihminen
PEETER Valta
KATARINA Kolmoishyppy
ELISABET Aasi
PEETER Valta
KATARINA Parra-najokone
ELISABET Leip채
PEETER Valta 20
KATARINA Virhe tiedostossa
ELISABET Lehmä.
PEETER Sinä.
KATARINA Minä-kö?
ELISABET (Peeterille) Tehän pilaatte koko shown! Ihan mahdottomia vieraita! Ihan paskoja! Arvatkaa vaan onko ollut helppoa perustaa tuotantoyhtiö ja johtaa tätä puljua, kun kovaääniset äijänkähvänät lääppii joka mutkassa!? (Peeterille) Senkin bula-ajan bukowski. (Katarinalle) Ja sinä. Kirjailija!? Opettele yhdyssanat! (Peeterille) Tule ite tähän tuoliin nailon-neruda, niin huomaat, ettei tätä pelkillä rintalihaksilla riuhdota. Siinä on valmiit replat.
PEETER: Selvä! Elisabet siirtyy ”haastateltavaksi”. Peeter ottaa yhden muistilapun, menee istumaan.
PEETER Mitä raha merkitsee sinulle?
ELISABET (miettimättä pätkääkään) Valtaa. Mahdollisuutta tehdä mitä haluaa, mahdollisuutta tehdä tätä ohjelmaa…
PEETER Miksi sä muutit nimesi vuonna 1988?
21
ELISABET En minä muista.
PEETER Kuka on Pirita Kuntu?
ELISABET En muista.
PEETER Miksi sä yrität näyttää 12-vuotiaalta, vaikka olet nelikymppinen?
ELISABET [Vastaus viroksi: ole sinä hiljaa, kun et tiedä mistään mitään]
PEETER Miten on mahdollista, että 157-senttisestä voi tulla missi?
ELISABET (pystyyn) 157 ja puoli.
PEETER (perässä pystyyn) Mitä eroa on ahneudella ja kohtuuttomuudella!? Ahneus on eläimellistä, vaistonvaraista. Kohtuuttomuus on tietoista hyväksikäyttöä. (osoittaa itkua pidättelevää Katarinaa) Katso nyt mitä oot saanut aikaan! Sinä olet aina ollut perusluonteeltasi ahne, mutta sen lisäksi vielä härskin kohtuuton kaikessa. Miksi vitussa me istutaan täällä studiossa jauhamassa paskaa!!
ELISABET Tämä on viihdettä!
PEETER Sinä kysyt ihmiseltä jotain asiaa, ja sitten kun tämä ei vastaakaan jollain kivalla kaksmielisyydellä, vaan alkaa oikeasti pohtia asiaa, niin sinun mielenkiintosi loppuu siihen ja menet eteenpäin seuraavaan kysymykseen. Eteenpäin. Minne!? Minne sä oot menossa!? 22
Elisabet ryntää pois.
Vittu! Onks tää olevinaan keskustelua!? Puhutaan vaikka valehtelemisesta.
Peeter poistuu. Valotilanne vaihtuu äkisti.
KATARINA [Triin Soomets: Raaka-aine, suom. Heli Laaksonen, Johnny Kniga 2006]
Omin käsin sahatut lepät nuoret korkeat halkaistu lonksuvalla kirveellä
varsi pysyy lujasti yksitoistavuotiaan tytön kädessä hiertää välillä kipeästi mutta ei se haittaa kesäkuun lopun kuumuus lepänvesat lyhyt hame (äiti ompeli) 46 numeron kumisaappaat (ruskeat, nuppiluun kohdalla reikä, kenen lienevät) paljaat jalat saappaissa puitten tyvet, nokkosia, savikkaa
notkeiden leppien yllä taivas lepän kuori on vielä niin kuin moni muukin asia muu mahdollisuus pitkän pimeyden, monen kesän päässä mummo jostain takaa: ”Sahast nyy, saha vaa, ei sitä kukka muuka tee.” tyttö hakee leppää, joka olisi suora, ei liian painava, eikä liian pitkä ettei kaatuisi sähkölankoihin käsi ei yllä rungon ympäri, jos yltäisi, olisi parempi pitää kiinni kun kaatuu paarma paljaalla reidellä, saappaissa oksasilppua päähän varisevia hyönteisiä, paahtava aurinko 23
kahahtaen vapautuu pala sinistä taivasta johon näkymätön lentokone vetää valkoisen viivan kahdeksankymmentäluku on juuri alkanut
Mirkka/Mirvana alkaa soittaa.
perjantaina tulee äiti se on kaiken syy ja mieli mummo on sanonut: jollette ole kilttejä lapsia ei äiti ehkä tule ollenkaan nyt tiedän että äidit rakastavat myös tuhmia lapsia ja että äidit eivät rakasta kilttejäkään lapsia kahdeksankymmentäluvun alussa en vielä tiedä sitä
kirves makaa hakkuupölkyllä en jaksa iskeä sitä pystyyn kovaan kuivaan koivupölkkyyn en saisi sitä irtikään leppä pehmeä puu kuivuu nopeasti palaa nopeasti ei juuri lämmitä aita tulee valmiiksi kun äidin loma alkaa äiti tuo herkkuja, karkkia ja limsaa ympyrä sulkeutuu tyttö astuu saappaistaan ja varistaa risut pois tuvasta kuuluu naurua mummo vetää ulko-oven kiinni ”Kärpäsep pakkava sisäl” ilta-aurinko polttaa tytön harteita vajan takana seisovat lepät, latvat sähköjohdoissa tyttö laittaa sahan pinon päälle jossa joka puulla on oma paikkansa pesee kaivolla oranssit ja kipeät kätensä ja odottaa, että joku huutaisi häntä sisään
Mirkka/Mirvana soittaa. 24
PEETER [Aare Pilv: Vaahteraruno, suom. Katja Meriluoto, Johnny Kniga 2006]
Tulimme tänne vaahteran juurelle asumaan. Syyskesästä seuraavan vuoden myöhäissyksyyn. Elimme vaahteraa ja vaahterasta, katseiden matkatessa sen oksien maanteillä ja lehtien aukioilla, huultemme ajatukset jäljittelivät vaahteran syleilyä tuulen kanssa. Se kellastui ja punersi, varisi ja vihersi kuin rakkaiden ihmisten päivästä toiseen jatkuva puhe. Se pukeutui lumeen ja lintuihin, se katsoi kohti ja kuunteli silmät kiinni, se suojasi ja suojautui.
Peeter Katarinan luo. Isoveli ja pikkusisko.
Pojat pakkautuivat sen rungon onkaloihin tunteakseen suloisen pelon aivan kuin vaahtera kasvattaisi heidän hentojen hartioittensa sisään omat suonensa; se oli heille ensimmäinen rakkauden oppitunti. Toukokuussa heräsimme aamun sarastaessa vaahteran vastapuhjenneiden heleiden lehtien hohtoon ja huminaan, kuljimme huoneessa sen valossa, alastomina ja unisina, ja katsoimme toisiamme kuin eläimet, tarkasti, totisena, ajatuksetta. Noin neljäsataa vaahteraista päivää, puun viimeinen jälleensynnyn kierto. Sitten vaahteran elämänlanka katkaistiin. Sinä iltana piilottelimme keittiössä ja itkimme. Yöllä nukkuessamme toivoimme heräävämme 25
vaahteran luona niin kuin vaahtera oli keväisin herännyt lehtiensä luona. Näimme unta emmekä halunneet katsoa sitä. Martinpäivän aattona lumi palasi. Vaahteran paikalla oli puun muotoinen aukko, lumi satoi sen läpi ja maa ryhtyi valkoiseksi.
Peeter vie Katarinan pois. Trumpettisoolo kuuluu kulisseista. Mirkkakin veks. Elisabet saapuu trumpettia soittaen päällysturkki yllään. ÄÄNITEHOSTEAPLODIT – hieman jo laimeampina?
ELISABET Tere, tere! Minä olen Elisabet Suora ja tämä on OIKEA SUORA! Me puhumme, puhumme ja puhumme. [Elo Viiding: Sydämestään puhuva aika, suom. Anu Laitila, Johnny Kniga 2006] Vaikenette. Siis: ajattelette väärin. Työskentelette väärin, kenties väärässä paikassa. Teidän täytyisi puhua jonkun kanssa. Teidän täytyisi puhua. Elääksenne rikkaasti, kuten sanat. Teillä on vaimo. Mies. Erotkaa. Teillä on lapsi. Kaikki ovat onnellisempia jos elätte niin kuin sanat elävät. Puhutte rehellisesti, avoimesti, turhamaisesti. Unohtakaa sosiaalinen paine, turha höpinä, ainutkertaisuus tuo esiin näkymättömämmän, totuudellisemman totuuden teennäisessä ympäristössä. Aloittakaa Suuresta Tarinastanne. Se ajassa mätänevä haaska – elävä, kuhiseva – kantaa nimeänne.
Puhuminen on seksiä. Kuka sitä nyt ei tietäisi. Tehkää se hyvin. (Teidän ei tarvitse hillitä itseänne. Katsokaa millaiseksi olette muuttunut, teiltä vaaditaan joka päivä.) Tosiasiassa haluaisin puhua siitä kanssasi, 26
soitan ja puutun asioihimme. Jumalan tähden, luettelo kirjoista, jotka minun piti sinulle lainata, on valmis. s. 8; ”puhuttaessa nopeasti ja lempeästi, samalla intonaatiolla, tietäen, milloin keskustelun orgasmi tulee”. Aloittakaa kirjallisuudesta,
[LOPPUTEKSTI-INSERTTI / INTERNET-LÄHETYS. Musa + lopputeksti-scroll. Koko kuva / yleiskamera.]
siirtykää pikkuhiljaa siivottomalle yksityiselle alueelle. Kiljukaa. Kuolkaa. Äänekäs huipentuma kohentaa itsetuntoa. Itsetunto rikastuttaa, kaikki rikkaat ovat tasavertaisia, kaikki rikkaudet viekottelun hedelmiä. Kaikki hedelmät ovat terapeuttisia, ei ole suotta sydämestään puhuvan aika, nauttikaa hedelmistä, jotka kehottavat vielä! nauttimaan.
Älkää vaietko enää, antakaa itsellenne lopultakin nimi! Aloittakaa Suuresta Tarinastanne. Joutukaa haudattujen kuulijoittenne tykö.
Valot himmenevät studiossa/salissa. Elisabet poistuu. MUSIIKKI: The Mom Song (Wilhelm Tellistä) + MOM-TXT-INSERTTI! Kameramiehet sulkevat ja huputtavat rauhassa kameransa. Poistuvat. Jarkko rullaluistelee lavalle Miss Eestinä. Mirkka saapuu kitaraa soittaen lavan etureunalle.
MIRKKA
Räjähdyksiä on ollut monenlaasia. Mutta tää yks oli tosi iso. Kakstoistatuhattayhreksänsataaneljäkymmentä vuotta sitten putosi avaruudesta asteroidi Pohjoisnavalle. Räjähdys oli isompi kuin tuhat atomipommia. Mammutit kuoli, Atlantin merivirrat muutti suuntaa ja koko Pohjola jääty. Tää biisi kertoo siitä. Tai on siis mun tulkinta siitä… 27
Soittaa Katarina-teemaa.
KATARINA [Lotan omaa tekstiä]
Olin 7-vuotias, kun äiti vei minut ensimmäisiin Tallinnan Tugevin harjoituksiin. Oli armoton pakkanen, ja sormet punaisina äiti sitoi luistimet kireälle. Ne hiersi ja puristi, mutta en välittänyt, halusin vain, että äiti katsoo kuinka hienosti luistelen. Kun ystäväni Nadja näytti upean salkowritti-yhdistelmän, kaaduin jäähän pelkästä hämmästyksestä. Nadjan alastulojalan luistimenterä viilsi tämän arven. Äiti ei kestänyt katsoa ja lähti kotiin.
Satoja nalleja jäällä. Sinisiä, punaisia, ruskeita, keltaisia, valkoisia, harmaita, kaikenkokoisia. Tämän nimi on Ruusu. Ruusu on nalle numero kolmetuhattakolme. Sama kuin minun syntymäpäivä ja kuukausi. Se on ainoa minkä säästin.
Musa veks.
Parasta nykyään on se, että äiti on kuollut. Vaikkei se ihan siellä haudassa pysy. Tunkeutuu joka yö minun uniin. Hautasin äidin halvimmassa mahdollisessa arkussa ja muistotilaisuudessa tarjottiin sokerikorppua ja pussiteetä. Se oli minun kosto. Myin kaikki äidin tavarat kirpputorilla ja kotitalon tuikkasin tuleen. Siinä paloivat palkintokaappi ja pehmonallet.
Nalle lentää kaaressa. Poistuu.
ELISABET (takaseinältä) [Kristiina Ehin: lapseni syntyi kännykkä kädessä, suom. Kaisu Lahikainen, Johnny Kniga 2006]
lapseni syntyi kännykkä kädessä miten muuten olisimme voineet olla yhteydessä olen järki-ihminen – en usko teorioihin sydämen sykkeestä kielen kaltaisesta veren kohinasta olen älyllinen ihminen – en usko telepatiaan enkä horoskooppeihin lapseni syntyi kemian ja biologian avulla 28
hänen tuotantotapansa on tieteellisesti todistettu! lapseni syntyi kännykkä kädessä miten muuten olisin ilmoittanut hänelle: ”nyt käänny pää alaspäin rupea syntymään” sitä paitsi puhelin mahdollisti kelvolliset kieliopinnot halusin että hän ryhtyisi heti ajattelemaan ei tuhlaisi aikaa – kuukausikaupalla minun kallista aikaani tai omaansakaan silmien räpyttelyyn ja peukalon imemiseen halusin että hän mitä pikimmin tuntisi jalkojensa alla urapolun makeuden eikä tuhlaisi aikaa – kuukausikaupalla minun aikaani tai omaansakaan… lapseni syntyi sydänyöllä hän ei liikkunut jotakin puuttui puuttui se selittämätön mikälie joka tekee lapsesta pikkuisen kirkuvan mytyn äidin uupuneessa sylissä puhelin hänen kädessään vilkutti punaista kaikki oli sittenkin mennyt nurin
15-vuotiaana varastin äidin pienet säästöt ja muutin Tallinnaan. Ostin uuden nimen, laihdutin, värjäsin hiukset ja katosin kaikkien tuttujen elämästä. 16-vuotiaana loikkasin Alexin kanssa kumiveneellä Suomeen.
POLIISI-TV (Lotta & Sami ankkureina vasemmalla seinustalla; teksti osin poliisiraportista)
L: Keskiviikkoaamuna 17.4.1985 kaksi siististi pukeutunutta herrasmiestä kävelee Aleksanterinkatu 48:n sisäpihalle. Siellä he kaivavat urheilukassista esille konepistoolin ja kokoavat sen saman tien. S: Tämän jälkeen miehet siirtyvät A. Tillanderin kultasepänliikkeen läheisyyteen varmistautuen, että liikkeessä ei sillä hetkellä ole asiakkaita. Miehet menevät sisään liikkeeseen klo 10:05 ja myyjätär menee palvelemaan heitä ja päättelee jo tuolloin miesten olevan ulkomaalaisia.
29
L: Toinen miehistä haluaa katsella sormuksia ja myyjättären lähtiessä noutamaan lisää malleja, mies tulee jäljessä ja osoittaa häntä aseella sanoen, että kyseessä on ryöstö. Miehet poistuvat liikkeestä miljoonasaalis mukanaan. Laajat etsinnät ulottuvat Ruotsiin asti. S: Toinen ryöstäjistä jäljitetään pian Helsingin Caloniuksenkadulla sijaitsevaan yksiöön. Asunto on vuokrattu Pirita Kuntun nimissä. Ryöstösaalista ei koskaan löydetä.
ELISABET
Minun nimeni on Elisabet. Olin Pirita ja joskus olen ollut Triinu. Voin olla myös muutama muu, jos haluatte. Minä itse olen tehnyt itsestäni minut. Jos minusta kuorisi kaiken mikä on ostettu, niin jäljelle ei jäisi juuri mitään. (myös Peeterille) Mutta minä olen paju. Taivun millaiseksi vain enkä koskaan katkea.
PEETER
Minulla on aina mennyt tosi hyvin. Lapsuus, nuoruus, aikuisikä. Aina on kohtalo heitellyt hellällä otteella. Jos pysyn loppuun asti terveenä, niin olen varmaan ollut maailman onnellisin mies. (Elisabetille) Kyselit tuossa aiemmin, että missä minä olin kun ihmiset teki ketjun silloin elokuussa -89. Voinhan minä sen sanoakin. Oli tärkeämpää menoa. Pitelin vain yhtä kättä. Tapasin tulevan ja nykyisen vaimoni. Meillä on kaksi lasta.
Mirkka soittaa.
Panen hiljaisuuden kiinni ja nousen. Oli niin hyvä. Kävin kai kaukana. [Doris Kareva, suom. Raija Hämäläinen, julkaisematon]
KATARINA / ELISABET / PEETER
KATARINA
Kun minä saan palkkion tästä runosta 30
niin ostan itselleni kaksi paria valkoisia sukkia. Kun minä saan palkkion tästä runosta niin ostan kotiin makkaraa ja juustoa ja valtavan kasan karkkia.
ELISABET
Kun minä saan palkkion tästä runosta niin lähden Stockmannille ja otan vähän kaikkea sitä mitä en ole koskaan maistanut ja ostan itselleni kultaisen kuplavolkkarin ja kaahaan sillä läpi koko Euroopan suoraan Välimeren rantaan.
PEETER
Kun minä saan palkkion tästä runosta niin lähden Nõmmelle ja valitsen pienen talon suuresta pihasta korkeiden mäntyjen alta ja kirjoitan elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta. Kun minä saan palkkion tästä runosta niin silloin olen runoilija.
[Eeva Park: Kahdeksantoistarivinen runo, suom. Raija Hämäläinen, Johnny Kniga 2006]
JARKKO
Illan tullen otamme vielä valoa ja kaadamme päälle hiljaisuutta. Läpinäkyvät ajatukset – niiden takana taivas. Mitä on taivaan takana? Varmaan ajatus. [Doris Kareva, suom. Raija Hämäläinen, julkaisematon]
LOPPU 31