Essee: Merkittävien merkkien merkitysten merkitsemisestä

P U H E E N J O H T A J A N T E R V E H D Y S

Toisille se vaatii uudestaan jo tuttuun toimintaan innostumista ja toisilta vasta siihen kunnolla tutustumista. Tämän vuoksi olemmekin mielenkiintoisessa tilanteessa, kun yritämme elvyttää takaisin Iltakoulun perinteitä ja suunnitella samalla myös uusia tapahtumakonsepteja. Tämän avuksi tulemme tänä vuonna tarvitsemaan perinnetyöryhmän tietämystä ja uusien kasvojen uusia ideoita. Näiden avulla tänä vuonna on tavoitteena pyrkiä pitämään järjestömme perinteikkäänä, mutta raikkaana.

Mitä muuta tälle vuodelle?

Toimintamme on myös koko ajan kasvussa sekä se vaatii jatkuvasti enemmän. Meidän tulee jatkaa toiminnan tehostamista ja luoda parempia ratkaisuja sille, jotta saamme tarjottua enemmän ja laadukkaampia tapahtumia sekä mahdollisuuksia jäsenillemme. Tämän vuoksi tulevanakin vuonna on luvassa joitain hallinnollisia uudistuksia, sekä muutoksia vanhoihin toimintatapoihin. Tuleva vuosi tuo myös huolia yliopiston tulevista tilaratkaisuista sekä lähiopetukseen palaamisesta. Yliopistolle opetukseen palaaminen on joillekin positiivinen asia, mutta toisille taas negatiivinen. Tämän vuoksi on tärkeää pystyä löytämään kaikille sopivia ratkaisuja tulevaisuuteen. Olemmekin tänä vuonna yhä valvomassa ennen kaikkea opiskelijoidemme etua ja pitämässä huolen, että äänemme tulevat kuuluviin jokaisella mahdollisella foorumilla.

Toivon, että viimeinkin paluu paljon puhuttuun normaaliin koittaisi ja pääsisimme normaaliin tapaan viettämään vappua, hiiriviikkoja sekä vuoden lopuksi Marrasjuhlia. Ennen kaikkea saamaan siis menetettyjä vuosia takaisin ja kohtaamaan toisiamme fyysisesti. Toivon myös, että jokainen löytää itselleen sopivan paikan Iltakoulusta ja saisi mahdollisuuden kokea kuuluvansa yhteisöön

. Jessica Ruohomäki Iltakoulu ry puheenjohtaja 2022

taustakuva Miira

MERKITTÄVIEN MERKKIEN MERKITYSTEN MERKITSEMISESTÄ

Opintojen aikana olen huomannut tiettyjä toistuvuuksia siinä, kuinka jotkut opiskelijoistamme suhtautuvat opintojemme ” arvoon ” . Tiettyjä erityisen näkyviä ja toistuvia (ja mielestäni vahingollisia) tulkintoja ovat erilaiset kertomukset siitä, kuinka turhiksi opintomme koetaan. ”Millään mitä opimme ei ole mitään merkitystä oikeissa töissä, ” ”En ole N:nnen vuoden aikana oppinut mitään hyödyllistä” .

On havaittavissa myös tiettyjä ’ varmuuskateuden ’ ja huijarisyndrooman muotoja. Koettu epävarmuus on todellinen. Ihmiset alkavat opintojen edetessä keräämään kasvavaa huolta tulevasta työllisyydestään. Tietoisuus siitä, että ei omaa valmista laatikkoa, johon valmistuessaan laskeutua ymmärrettävästi huolestuttaa. Miksei politologi voisi omata yhtä selkeää urapolkua kuin vaikka ohjelmoija, jotka kaapataan melkein opintojen alkuvaiheessa jo työelämän pariin? Miksei meille tarjota mitään takeita vaikkapa ministeriöistä, että palkkaamme vuotuisesti X määrän uusia valmistuneita?

Työllistymistilastot ilmentävät eri tarinaa. Säännönmukaisesti käytännössä kaikki työllistyvät oman alan töihin pian valmistuttuaan.

Aleksi Kivimaa

Eri toimijat kuten ministeriöt rekrytoivat aktiivisesti niitäkin, jotka eivät esimerkiksi ole harrastaneet harkkakeräilyllisiä hullutuksia. Mutta sanoma siitä, että vain sillä loppupaperilla on väliä ei ole voimaannuttavin. Eikö se nimenomaan vahvista tunnetta siitä, että niillä opinnoilla, oppimisella ja kokemuksilla itsellään ei ole väliä? Että olisi turha laittaa tikkuakaan ristiin minkään muun suhteen kuin mitä pakolliset vähimmäisvaatimukset sanelevat.

"Työllistymistilastot ilmentävät eri tarinaa. Säännönmukaisesti käytännössä kaikki työllistyvät oman alan töihin pian valmistuttuaan. "

Keskiössä ei kuitenkaan varsinaisesti ole se lappu itsessään. Työllinen arvostus sitä kohtaan ei juurru sen lapun lappuuteen vaan sen ilmentämään taustalla tapahtuneeseen kasvutarinaan. Jokainen on tehnyt tai tulee tekemään opiskeluvuosiensa aikana huimia harppauksia eri tavoilla. Mutta koettu kokemus on usein toisenlainen. >>