Anti 2/2013 Politiikan tutkimuksen ainejärjestÜ Iltakoulu ry:n julkaisu
Pääkirjoitus Nyt varmaan uskaltaa sanoa jo ääneen. Se on kesä ny! Allekirjoittanut kävi syksyllä haastattelemassa pääminSen vuoksi tämä pääkirjoitus on täynnä satunnaisia isteri Jyrki Kataista, Ville Laakso kirjoitti kokemuksistakesäsanoja. an Afganistanin ISAF-operaatiossa, Tarja Seppä analysoi Syyrian sisällissodan tilannetta, ja Tuomas Koivisto Loma. Jäätelö. Ranta. Aurinko. Nurmikko. Vesisade. seurasi urheilureportaaseissaan Työväen Ampujien Pyynikki. Munkki. Lämpö. Liian suuri ilmankosteus. matkaa jalkapallon ja futsalin yliopistosarjoissa. TuoRusketus. Tennis. Jäätelö. Vapaus. Särkänniemi. Jär- mas piti ansiokkaasti yllä myös uutta Iltamyssy-palstaa. vivesi. Soutuvene. Hyttyset. Ruohon värjäämät jalka- Iltamyssyn lisäksi myös Ville Rantalan mainio Iltalyppohjat. Olut. Grilli. Terassi. Jäätelö. Jalkapallo. sy-palsta tuli jäädäkseen. Kun kehumaan pääsin, niin erityiskehut täytyy antaa Alli Tiensuulle, joka on osalTässä välissä on kuitenkin hehkutettava juuri avaamaa- listunut jokaisen päätoimittamani Antin tekemiseen. si Antia. Mahtava lukupaketti on jälleen luvassa. Kes- Alli olet korvaamaton! än kunniaksi jutut ovat melko kevyitä, eli juuri sopivaa mökkilukemista. Tosin aurinko saattaa parhaassa ta- Sitten lisää kesäsanoja. pauksessa pimentää tabletin tai älypuhelimen näytön. Joka tapauksessa, tästä numerosta löydät muun muassa Pyöräillessä suuhun lentävät kärpäset ja muut ötökät. Iltakoulun hallituksen uuden kulttuurivastaavan, Ris- Tuoreen asfaltin tuoksu. Mopoauto. Yötön yö. Festarit. to Niemikarin haastattelun. Mukana myös Iltakoulun Kaverit. Päämäärätön hengailu. Piknik. Sateen jälkeinpuheenjohtajan, Jesse Oikarisen kesäterveiset. en tuoksu. Puimuri. Mato-onki. Jaloissa pistelevä viljan sänki. Sauna. Anti-lehdestä yleensä voin ilolla sanoa, että lehti voi mielestäni erittäin hyvin. Juttuja on riittänyt, eikä ain- Keksi itse lisää! akaan minun korviini ole kantautunut negatiivista palautetta. Tämän lukuvuoden aikana lehden sivuilta Aurinkoista ja rentouttavaa kesää toivottaen onkin saanut lukea jopa poikkeuksellisen erinomaisia juttuja. Tommi Eskola Päätoimittaja
2
ANTI
ANTI 2/2013 Iltakoulu ja työeälämä 4 Vapaus ja tyhjyys 7 Uutta verta Iltakoulun hallitukseen 9 Kielto pitkästä ilosta 11 Iltalypsy 13 Pubiton visa 15
Toimitus
Taitto
Tommi Eskola Ville Rantala Tuomas Koivisto Alli Tiensuu Markus Silvennoinen
Tommi Eskola
Kuvat Wikimedia Commons, ellei muuta mainittu
ANTI
3
Iltakoulu tulee ja vaikuttaa työelämäyhteyksiin Teksti ja kuvat Tuomas Koivisto
Iltakoululaisten kollektiivinen murhe aina opintojen alusta alkaen pahimmillaan valmistumiseen asti on kysymys siitä mihin työllistyä. Koska valmistuminen tarkoittaa laaja-alaista osaamista erilaisiin vaativiin tehtäviin, eikä mihinkään tiettyyn ammattiin, oman osaamisen tunnistamiseen ja sen esiintuomiseen on kiinnitettävä huomiota.
– Olen tuskaillut opiskelujeni alusta eli vuodesta 2007 alkaen sen kanssa, mihin työllistyä. Opiskelu kun on niin teoreettista. Meidän urapolut eivät ole niin selviä; meillä ei ole varsinaisesti niitä ns. oman alan töitä mihin suoraan valmistua, pohtii maisterivaiheen kansainvälisen politiikan opiskelija Riina Kopola. – Menin edellissyksynä Tarja Sepän puheille mukanani reflektiopaperi politiikan tutkimuksen opiskelijoiden työelämänäkymistä yksityisellä sektorilla. Ideana oli, että kerron ajatuksistani, joita uskoisin
4
ANTI
monen muunkin opiskelijan jakavan, Kopola taustoittaa. Reflektiopaperin sisältöä ja sen herättämiä ajatuksia puitiin helmikuussa opetusneuvoston kokouksessa, jossa paikalla oli opetushenkilökunnan ja Iltakoulun hallituksen edustajien puheenjohtaja Jesse Oikarisen ja koulutuspoliittisen vastaavan Niko Laineen lisäksi kiitettävästi muitakin iltakoululaisia ideoimassa. – Kokouksessa esiteltiin henkilökunnalle ideoita työelämävalmiuksien lisäämisestä ja pohdittiin
mahdollisia toimintamalleja. Esiin nousi ajatus portfo- siin (henkilökohtainen opintosuunnitelma) on se, että liotyöpajasta/kurssista, Oikarinen kertoo. tämän saa eikä pidä tehdä. Aloite projektiin on lähtenyt opiskelijoilta itseltä eikä Hopsin tapaan ylhäältä Työelämää edistämään saneltuna. Siksi tämä voi olla loistava paikka kasvattaa tapahtumaa ja portfolioa yhteisöllisyyttä entisestään, Kopola selventää. Työelämäpuolen esiintuominen tarjoaa Iltak Portfolio on nähty hyödyllisenä työkaluna sille, oululle uusia toimintatapoja ja pitää maisterivaiheen että työnhakutilanteissa opiskelijat osaisivat kaupata opiskelijat tiiviimmin mukana ainejärjestön toiminparemmin osaamistaan. Tampereen yliopiston ura- ja nassa. Mikäli ”pakollinen vapaaehtoinen” portfolio saa rekrytointipalvelut järjestävät vastaavanlaista koulu- hyvän vastaanoton, voidaan hanketta lähteä viemään tusta valmistumassa oleville opiskelijoille kuten myös eteenpäin siten, että se ei olisi pelkkä projekti, vaan erilaiset rekrytointiyritykset. Keskeinen ajatus port- vuosittainen opiskelijoiden omaksi hyödyksi oleva foliossa on, että opiskelijat saavat sen avulla työkaluja apukeino. analysoida ja tunnistaa omaa osaamistaan – samoja – Lähetään siitä, että tässä vasta kokeillaan. Ei asioita työnantajat pyytävät miettimään. Portfolion ladata liikaa odotuksia. Tekemällä oppii. Tähän menavulla voi olla mahdollista luoda itsevarmuutta ja op- nessä portfolio on saanut laajaa tukea laitokselta. Tämä pia esittämään omaa osaamistaan kielellä, jota muutkin näkyy siinä, että portfoliotyöpajaa on alustavasti suunkuin oman tutkimusalan ihmiset ymmärtävät. niteltu siten, että Iltakoulu vetäisi hommaa, mutta lai – Tarkoitus on, että portfoliohanke lähtee ensi tos tarjoaa johdatusta ja yhteistyötä, Kopola kertoo. syksyllä liikkeelle Iltakoulun hallituksen johdolla. Sen Iltakoulu järjesti 19.4 politiikan tutkimuksen on tarkoitus toimia opiskelijoiden tukena. Erona Hop- opiskelijoille suunnatun työelämäiltapäivän teemalla:
– Mehän osaamme vaikka ja mitä. Toiveeni on, että tapa puhua ja käsitellä asioita muuttuisi ratkaisukeskeisemmäksi. Kun oma polku ei ole se helpoin, täytyy pohtia, miten voi vaikuttaa etenemiseen ja oman paikan löytämiseen. Siksi tarvittaisiin työkaluja oman osaamisen tunnistamiseen ja kontaktien löytämiseen. Lisäksi pitäisi rohkaista opiskelijoita siihen, että mennään ja kysytään ja uskalletaan kertoa itsestä ja siitä mitä osataan, kertoo Riina Kopola, joka haluaa parantaa Iltakoulun työelämäyhteyksiä.
ANTI
5
Oman osaamisen tunnistaminen, arvostaminen ja soveltaminen: opinnot ja työelämä, opinnoista työelämään. Tapahtumassa puhuivat kansainvälisen politiikan tutkimuksen lehtori Tarja Seppä sekä työelämäasiantuntija Eira Helminen opinto-, ura ja rekrytointipalveluista. – Paikalla oli kolmisenkymmentä kuulijaa eri vuosikursseilta. Tapahtumassa Sepän esittelemän portfolioidean lisäksi Helminen kertoi työelämässä vaadittavista valmiuksista, joihin akateeminen tutkinto opiskelijoita valmentaa. Lisäksi Helminen korosti, että itse työhakemuksessa erityistä huomiota tulisi kiinnittää oman osaamiseen ja työnantajanäkökulman esiin tuomiseen, Kopola valaisee. – Meidän yhteydet työelämään Tampereella ja laajemmin Pirkanmaalla ovat olemattomat. Minusta meidän pitäisi lisätä näkyvyyttämme paikallisesti, jotta voitaisiin päästä harjoitteluihin ja työtehtäviin lähiseudulla. Mielestäni Tampereen seudulla ja elinkeinoelämällä ei ole varaa päästää lahjakkaita kansainvälistä osaamista ja ymmärrystä hallitsevia yhteiskuntatieteilijöitä asettumaan työelämään kehäkolmosen sisäpuolelle tai ulkomaille, Kopola päättää.
6
ANTI
Vapaus ja tyhjyys Teksti
Markus Silvennoinen
Läpi ihmiskunnan historian ihmiselämä on koostunut pitkälti eloonjäämiskamppailusta ja selviytymisestä hengissä. Yhteiskuntamme on kuitenkin saavuttanut tason, jossa ihmisen ei tarvitse enää selviytyä vaan elämän välttämättömyydet on turvattu, mikä on jättänyt elämän sisällön kullekin yksilölle avoimeksi.
Vuonna 1999 ilmestynyt Fight Club -elokuva kuvaa ihmisen irrallisuuden ja tyhjyyden tunnetta nykyaikaisessa yhteiskunnassa, jossa elämälle ei tunnu löytyvän kunnollista merkitystä. Elokuvan päähenkilö on kroonisesta unettomuudesta kärsivä valkokaulustyöläinen, joka täyttää tyhjää ja tylsää elämäänsä Ikean kalusteiden hamstraamisella. Päähenkilö alkaa lääkärin pilkallisen huomautuksen seurauksena käydä erilaisissa terapiaryhmissä, joissa hän esittää sairastavansa samoja taute-
ja muiden ryhmäläisten kanssa. Terapiaryhmistä saatu valheellinenkin yhteisöllisyys auttaa univaikeuksiin. Päähenkilö muodostaa identiteettinsä kuluttamiensa tuotteiden ja brändien perusteella. Päähenkilön asunto tuhoutuu räjähdyksessä ja samalla tuhoutuvat tämän elämän määrittäneet asiat, mikä mahdollistaa hänelle uuden alun. Yhdellä loputtomista työmatkoistaan päähenkilö tapaa erikoisen Tyler Durdenin,
ANTI
7
joka kyseenalaistaa päähenkilön elämäntavan ja -arvot. Durdenin kritiikin kohteena ovat nyky-yhteiskunnan kulutusvimma, kertakäyttökulttuuri ja pinnallisuus, ja hän kokee modernin elämän pettäneen ihmiset tarkoituksettomuudellaan. Baari-illan jälkeen päähenkilö ja Durden alkavat tapella ja he huomaavat nauttivansa väkivallan tuomasta alkukantaisesta hurmasta. He perustavat salaisen Tappelukerhon, johon kerääntyy muita turtuneita miehiä tunteakseen edes jotain. Väkivalta toimii keinona tuntea elävänsä ja tarjoaa samalla irtautumisen turvallistavan yhteiskunnan tukahduttavasta syleilystä. Tappelussa ihminen pääsee käymään luonnolleen ominaista kamppailua ja sen vapauttavan vaikutuksen myötä suurempaa merkitystä ei enää tarvita. Tappelukerhon suosio kasvaa ja se levittäytyy lopulta ympäri maan. Lopulta Durden muokkaa tappelukerhoista anarkistisen terroristiryhmän, jonka tavoitteena on vapauttaa ihmiset palauttamalla heidät luonnontilaan. Durdenin elämänfilosofiaa lainaten: ”Vain menettämällä kaiken voi olla todella vapaa.” Durdenin visio paluusta ihmiskunnan juurille toisi selviytymisen takaisin ihmiselon keskiöön. Vaikka meidän ei tarvitse nyky-yhteiskunnassa enää vain selviytyä, monet silti käyttävät elämänsä siihen. Ihmiset
8
ANTI
pyrkivät selviytymään tunneista vihaamassaan työpaikassa vain päästäkseen sieltä pois ja saadakseen rahaa ostaa uudempi ja statusta enemmän nostava kulkuväline. Selviytymisen sijaan elämän voi vaihtoehtoisesti käyttää myös elämiseen. Lyhyt ihmiselämä on loppujen lopuksi ainoa asia, mikä meillä on ja sen käyttäminen asioihin, joista emme pidä, on suurta tuhlausta. Elämän sisältönä pitkään olleen selviytymisen tavoitteen hälvennettyä moni kokee ahdistusta yrittäessään löytää elämälleen suuremman tarkoituksen. Oikealla suhtautumisella tämä eloonjäämiskamppailulta säästyminen kuitenkin vapauttaa meidät keskittymään elämän kauniimpiin puoliin. Meille jää aikaa ja energiaa keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin kuten uusien asioiden kokemiseen, itsensä kehittämiseen ja elämästä nauttimiseen. Jopa sen kustannuksella, ettei tilillämme ole mahdollisimman suurta määrää vaihdon välinettä?
Uutta verta Iltakoulun hallitukseen Teksti ja kuvat
Tuomas Koivisto
Vappu on vietetty. Rahatkin loppuivat. Kesä tulee. Suuri osa iltakoululaisista on karannut muille metsästysmaille. Näistä lähtökohdista Iltamyssy lähtee ottamaan selvää kuinka hyvää on kehuttu ja ylistetty ravintola Tip Topin krapulabrunssi. Toimitus myös löysi haastateltavakseen syyskuun 1. päivä Iltakoulun hallituksen kulttuuri- ja sosiaalipoliittisena vastaavana aloittavan, intoa täynnä olevan Risto Niemikarin.
Koska köyhän ainejärjestömme köyhä lehti ei vieläkään sponsoroi iltamyssyjä, Iltakoulun kevätkokouksessa hallitukseen valitun haastattelu jouduttiin tekemään päiväsaikaan ja ulkoilmassa – selvin päin. – Ystäviäni istuu nykyisessä hallituksessa. Eipä siis minullakaan ei ollut
suurta kynnystä lähteä kokeilemaan. Erityisesti koska haluan vaikuttaa siihen, mitä Iltakoulun porukalla tehdään. Aiempaa kokemusta järjestötoiminnasta minulla ei pahemmin ole. Viime edarivaaleissa toimin keskusvaalilautakunnassa, mutta ei pahemmin muuta, kertoo niukasti syys-
ANTI
9
Syyskuun alusta Iltakoulun uutena kulttuuri- ja sosiaalipoliittisena vastaavana toimiva Risto Niemikari pitää poliittista osallistumista tärkeänä vaikuttamisen muotona.
Kulttuuria Iltakoululle
kokouksessa paremmalleen kulttuuri- ja sosiaalipoliittisen vastaavan paikan äänestyksellä hävinnyt Niemikari. Valtio-oppia opiskelevalla, kolmatta opiskeluvuottaan lopettelevalla Niemikarilla on kulttuuritaustaa, joten juuri kulttuurivastaavuus tuntui luonnolliselta pestiltä. Tampereen teatterissa pyörivässä musiikkidraamassa nimeltä Jykevä Rakkaus – Matka Baddingin maailmaan Niemikari esiintyy muusikkona yhdessä Tony Sikströmin kanssa. – Muutama puheenvuoro minulla on. Pääasiassa soitetaan taustalla ja annetaan varsinaisen näyttelijän näytellä. Musiikki on kuitenkin se minun juttuni. Kitaraa olen pienestä pitäen soittanut ja pianoa myös. Asepalvelukseni suoritin kunniakkaassa Satakunnan sotilassoittokunnassa soittiminani bassorumpu ja kitara. Sotilasarvoltani olen korpraali – aivan kuten kaikki suurmiehet, Niemikari nauraa. – Yritän olla luova edistämällä erilaisia teemojen ja kulttuurien tuntemusta, kun porukalla vietetään iltaa. Olen se, joka koettaa keksiä mitä siinä ohella tehdään. Keksin erilaisia rakentavia toimintoja ja syitä ilotteluun, Niemikari taustoittaa.
10
ANTI
Kulttuuri- ja sosiaalipoliittinen vastaavuus on kovaa, lähes täysipäiväistä työtä. Pestin raadollisuudesta Niemikari sai käsityksen oltuaan mukana järjestämässä menestyksekästä ja laajalti kehuttua Iltakoulun Kalevala-päivää. – Vastaavana haluaisin järjestää juuri Kalevala-päivän tyylisiä juttuja, eli mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaa osallistavasta näkökulmasta: iltakoululaiset esiintyisivät toisilleen – tehdään itse. Järjestössä on kaiken maailman aktiiveja: laulajia, soittajia, filosofeja yms. heidät pitäisi kaivaa koloistaan, Niemikari visio. Hiiriviikkojen ja vuosijuhlien vuoksi syksy on kiireistä ja ehkä jopa kallista aikaa iltakoululaisille. Siksi kulttuurin ujuttaminen toimintaan mukaan on omanlaisensa haaste. – Toimin ensi lukuvuonna myös tuutorina. Moni tulevien hiiriviikkojen tapahtuma sopisi kulttuuritapahtuma -nimikkeenkin alle. Lisäksi kunnianhimoinen suunnitelmani on päivittää laulukirjaa. Laulukirjoja on aj-tilassa vielä sen verran, että uusille riittää, mutta sitten tarvitaan lisää, joten nyt olisi sopiva tilaisuus ruveta kollektiivisesti kehittämään uusia säkeistöjä ja lauluja, Niemikari päättää. – Ja se alussa mainittu Tip Topin krapulabrunssi: 5/5. Hyvää kesää, toivottaa kirjoittaja.
Kielto pitkästä ilosta Teksti
Markus Silvennoinen
Ilokaasun päihdekäyttö on tänä keväänä noussut toistuvasti otsikoihin. Ilokaasu eli typpioksiduuli tuottaa sisäänhengitettynä euforisen tunteen, mutta sen vaikutus kestää vain muutaman minuutin. Ilokaasun vaikutuksesta terveyteen ei ole juuri tutkimustietoa, ja uutisoinnissa ovat vuorotelleet viranomaisten ilokaasun vaarallisuutta korostavat esiintulot ja lääkärien vaarallisuusväitteitä toppuuttelevat lausunnot.
ANTI
11
Ilokaasua myyvät yhtiöt kertovat myyvänsä ilokaasua vain leivontakäyttöön, mutta lienee vähän yksinkertaisemmallekin olevan selvää, että ilokaasua käytetään muuhunkin kuin kerman vaahdotukseen. Ilokaasun viihdekäyttö on huolestuttanut Suomen poliittista eliittiä ja peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on jo ehtinyt vaatia ilokaasun täyskieltoa mahdollisiin vaaratilanteisiin vedoten. Laaja joukko erilaisia viranomaisia maa- ja metsätalousministeriöstä poliisiin kokoontui etsimään pykälää, jonka perusteella ilokaasun myynnin saisi kiellettyä. Lopulta kemikaalilainsäädännöstä löydettiin pykälä, jota viilaamalla ilokaasun myynti saataisiin yritys kerrallaan lopetettua. Tutkiminen eli todellisen arvion tekeminen aineen haittavaikutuksista ei ole kovin tärkeää kunhan päästään ensin hutkimaan. Ilokaasun viihdekäytön kieltämiseen käytetään runsaasti energiaa, mutta peruste ilokaasun kieltämiselle ei ole kaikkein vakuuttavin: yksi henkilö on saattanut vuonna 2006 mahdollisesti tukehtua ilokaasun vaikutuksesta. Vaikka Helsingin yliopiston päihdelääketieteen professori Hannu Alho on todennut ilokaasuun kuolemisen olevan käytännössä mahdotonta, saattaa olla että mainittu kuolemantapaus pitää paikkaansa. Spekulointi ei ole kuitenkaan kovin hyvä peruste kielloille. Alkoholikuolemien määrä on Suomessa vuosittain muutaman tuhannen tasolla, mutta on hienoa, että Suomen päihdeongelmien suurimpaan syypäähän, ilokaasuun, riittää resursseja.
12
ANTI
Hysteerinen suhtautuminen ilokaasuun kuvaa hyvin Suomen päihdepolitiikkaa, jossa kaikki kahvin, tupakan ja alkoholin muodostaman pyhän kolminaisuuden ulkopuolinen on ehdottoman pahaa ja tuomittavaa. Ilokaasun kuten minkään muunkaan päihteen käyttäminen ei ole hyväksi, mutta päihdepolitiikkaan olisi hyvä saada lisää sijaa rationaalisuudelle. Kunkin päihteen vaikutukset olisi syytä arvioida kattavasti ja perustaa lainsäädäntö sille mikä on järkevää, eikä sille, miten on joskus tehty. Myös yksilöiden liiallinen holhoaminen valtion toimesta on arveluttavaa. Ei ole ainakaan itseltäni pois, jos joku haluaa kännäämisen sijaan hekotella muutaman minuutin ilokaasun avulla.
Iltalypsy Teksti Ville Rantala
Iltalypsy on nuoren ja häikäilemättömän politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelmassa opiskelevan vastavakoilijan äärettömän salaisia asiakirjoja neljästi vuodessa julkituova kolumi, jossa Iltakoulu ry:n palkkaama vakooja vuotaa organisaatiolleen asiapitoisuusarvoltaan käytännössä mitätöntä materiaalia. Jo kolumnin nimi viittaa tiedon ”lypsämiseen” 1940-luvun sakeassa Film noir -elokuvan ahdistuneisuutta tihkuvassa kohtauksessa.
Ensikosketukseni vakoiluun sain muistaakseni joulukuun 24. päivä vuonna 1998, jolloin joulupukki toi minulle Minä Aku Ankka -kirjan. Kirjassa oli tarina nimeltään ”Aku Ankka ja Atomivakoilijat”, jota pidän historiallisesti erittäin merkittävänä vakoiluromaanina. Opin tarinasta paljon, kuten muun muassa sen, että kaikkea ja kaikkia tulee epäillä, sillä suurin osa ihmisistä on vakoojia. Tai ainakin suurin osa epäilyttävän näköisistä ihmisistä. Salaliittoteoriat ja tiedustelupalveluiden toiminta ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Kenties sen vuoksi vakoilusta, epätietoisuudesta ja salaliittoteorioista kertovat kirjat ovat niin usein saavuttaneet suuren levikin. Historian kuuluisuuteen nostamat vakoojat ovat aina kiinnostaneet minua, vaikkakin kuuluisuuteen noussut vakoilija on selvästikin epäonnistunut tehtävässään. Vakoojien toimintaa onkin usein romantisoitu etenkin vakoojaromaaneissa- ja elokuvissa. Mata Hari oli luultavasti ensimmäisen maailmansodan kuuluisin vakooja. Hän oli lisäksi kurtisaani, eksoottinen tanssija ja mystinen henkilöhahmo, josta oli helppo tehdä myytti. Sekä hänen vakoiluunsa että kuolemaansa liittyy useita eri legendoja, joista eräänkin mukaan Mata Hari kieltäytyi sitomasta silmiään ennen teloitustaan, vajosi laukausten jälkeen polvilleen ilme värähtämättä ja tuijotti teloittajiaan silmiin lopulta kaatuen hengettömänä selälleen. Koittakaapa itse miettiä
mielenkiintoisempi vakoojahahmo kuin femme fatale, joka hypnotisoi uhrinsa ja käyttää tätä säälimättömästi hyväkseen. Olen lukenut elämäni aikana pari kirjaa ja ehkä törmännyt muissakin yhteyksissä pari kertaa tällaiseen hahmoon. Viime aikoina on ollut paljon puhetta mm. Johan Bäckmanin kommenteista ja Jemenin panttivankitilanteesta. Tapauksista on ollu ajoittain hieman vaikeaa saada tietoa tai osapuolet ovat olleet vaitonaisia tilanteista. Luultavasti tämän vuoksi myös ihmisten uteliaisuus on herännyt. Kuten lähes jokaisesta merkittävästä tapahtumasta, myös tästä salaliittoteoreetikot ovat saaneet aihetta jutusteluilleen. Hieman vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Suomi haluaa käyttää vuodesta 2009 passeihin keräämäänsä sormenjälkirekisteriä myös rikostutkinnassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut tiukan kannan sormenjälkien rekisteröintiin. Sormenjäljet on kerätty vain passin myöntämiseen liittyviin tarkoituksiin, joten olisi vähintäänkin epäilyttävää käyttää näitä sormenjälkitietoja rikosten selvittämiseen. Monissa Länsi-Euroopan maissa päätettiin olla perustamatta tämänkaltaista rekisteriä, jottei näitä tietoja käytettäisi myöhemmin väärin. Porttiteoreetikot uskovatkin, että passirekisterin kerääminen oli vain ensiaskel ja seuraavaksi edessä häämöttävä käyttötarkoitus on rikosten selvittäminen. Viimeinen askel on kai
ANTI
13
jonkinlainen dystopia, jossa kamerat seuraavat meitä jokaisen nurkan taakse. Tässä vaiheessa en ollut vielä tarpeeksi vakuuttunut siitä, että minun tulisi Aku Ankka ja Atomivakoilijat -tarinan kaltaisesti epäillä jokaista vastaantulijaa, mutta rupesin kuitenkin foliohattua askarrellessani etsimään lisää turvallisuuttani uhkaavaa tietoa. Huomasin, että Supon apulaispäällikkö Petri Knape varoitti eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa siitä, että mikäli suojelupoliisin resursseja ei lisätä, ulkomaalaiset tiedustelupalvelut alkavat omavaltaisesti jahtaamaan mahdollisia terroristeja Suomessa. Mikäli ulkomaiset tiedustelupalvelut eivät pidä Suomen vastavakoilukykyä juuri minään, on mahdollista, että Suomen kansainvälinen uskottavuus murenee. Myös hallitus pitää tilannetta huolestuttavana ja se lisääkin Supon määrärahoja 1,6 miljoonaa euroa. Supon apulaispäällikkö ilmoitti ulkoasiainvaliokunnalle, että se vaatii viranomaisille ”toimivaltuudet harjoittaa nykyistä proaktiivisempaa tiedonhankintaa valtion turvallisuutta vaarantavista kyberuhkista ja niiden taustalla olevista toimijoista”. En itse tiedä, mitä tarkoitetaan proaktiivisella tiedonhankinnalla, mutta termi sai kylmät väreet kulkemaan läpi hartioideni. Artikkelissa Supo tunnustaa, että mikäli se saa haluamansa oikeudet valtion turvallisuuden takaamiseksi, sen toiminta voi loukata perusoikeuksia tai yksityisyyden suojaa. Kolumnia kirjoittaessani tulin siihen tulokseen, että en tarvitse foliohattua, koska se ei välttämättä suojaa minua hallituksen suorittamalta manipuloinnilta, sillä vaikka se voi suojata käyttäjäänsä suurtaajuuksisilta radioaalloilta, on sen tarjoama suoja ajatusten manipuloinnilta luultavasti aika minimaalista. Ajattelin sen sijaan lukea pitkästä aikaa Aku Ankka ja Atomivakoilijat -tarinan, koska viime kerrasta on liian monta vuotta aikaa. Ehkä saan tarinasta vinkkejä, miten luoda ympärilleni harsoinen salaperäisyyden verho, jonka takaa voin mahdollisesti vakoilla itseni yliopistosta työelämään.
14
ANTI
Pubitonta visaa ja päivänpaistetta Teksti ja kuvat
Alli Tiensuu
Se tuntui kesän ensimmäiseltä päivältä. Politologit kerääntyivät bileneitien Sanni Lehtisen ja Ville Rantalan kutsumina auringon lämpimässä valossa kylpevään Sorsapuistoon 8.5. Luvassa oli ensiksi vapaamuotoista hengailua ja sitten leikkimielinen pubivisa ilman pubia. Kysymykset olivat erittäin kiperiä, mutta kaksi joukkuetta onnistui kahmaisemaan huimat kuusi oikein kahdestakymmenestä. Varsinaisen visan jälkeen suurin osa jatkoi puistossa istuskelua rennosti. Auringon laskiessa alemmas ihmiset jatkoivat pienemmissä porukoissa jännittämään Suomen jääkiekkopeliä Yhdysvaltoja vastaan. Turpiin tuli, mutta kiva ilta.
ANTI
15
IK:n tapahtumissa viime aikoina tutuksi tullut energiajuomayhtiö sekä edustajansa Samuli – tietysti ilman paitaa.
Henri uskollisen pyöränsä kanssa.
16
ANTI
Pojat nauttivat auringosta.
Milja ja koira nimeltä tyttÜ.
ANTI
17
Terveisiä puheenjohtajalta Aloitan kliseellä: aika on kulunut nopeasti. Yksi lukuvuosi politologielämää on jälleen saapumassa kohti päätöstään ja kliseistä ajan rientoa on saanut alkaa toistella kesän taas lähestyessä. Ennen kesän askareisiin siirtymistä on tietysti hyvä muistella kuluneen kevään politologikuvioita. Iltakoulun kevääseen on mahtunut mukaan monenlaista. Sitsinjanoisia politologeja on hellitty kevään aikana yhteensä kolmilla eri sitseillä. SYY-Tampereen 15-vuotissynttäreitä sitsattiin yhdessä SYYn, Iltakoulun, Staabin ja Interaktion voimin Kalevan laulumajalla. Vaihtareita ja vaihtarimielisiä oli havaittavissa sitsitunnelmissa johtamiskorkeakoulun yhteisillä kv-sitseillä Sorin klubilla. Legendaariset ja riehakkaat vappupärinät aloittaneet Iltakoulun vappusitsit järjestettiin Messukylän työväentalolla. Sitsien lisäksi iltakoululaisia bongattiin viihtymässä vanhan ajan meiningeissä YO-talolla järjestetyissä Lavatanssibileissä, muutamien ainejärjestöjen kanssa yhteistyössä järkätyissä Pornobileissä sekä kevään lopulla, toukokuun auringon jo lämmittäessä, tietovisailun parissa Sorsapuistossa. Edellisessä Antissa hehkuttamani Iltakoulun liikuntamenestys on jatkunut edelleen huikealla tiellä. Iltakoulu saavutti JKY:n puistofutisturnauksessa pronssinmakuisen kolmostilan ja ylsi VIP-pesiksessä
18
ANTI
puolestaan neljän parhaan joukkueen seuraan. Älytöntä! Lisäksi iltakoululaisia havaittiin jo aiemmin harrastamassa liikuntaa ilman kilpailullisia suorituspaineita Iltakoulun omissa virallisissa Talviolympialaisissa Sorsapuistossa. Kevään huvitteluiden lisäksi Iltakoulun syksyn toimintaa ja tulevaa uusien opiskelijoiden tuutorointia suunnitellaan jo kovaa vauhtia tuutoreiden ja tuutorivastaava Laran kesken. Lisäksi Iltakoululla on myös kiitettävän vahva edustus johtamiskorkeakoulun yhteisessä vaihto-opiskelijoille suunnatussa kv-tuutoroinnissa. Syksyllä Tampereelle suuntaavat ulkomaiset vaihtarit saavat hyvää opastusta kv-vastaava A-P:n ja kv-tuutoreiden huomassa. Tuutoroinnin, tapahtumien ja jäsenistölle suunnattujen huvitteluiden lisäksi Iltakoulun kevääseen on kuulunut myös koulutuspolitiikkaa ja työelämäasiaa. Iltakoulu oli mukana yliopistolla järjestetyissä Avointen ovien päivässä, jossa yliopistoa esiteltiin sadoille lukiolaisille. Iltakoulun ständillä oli jaossa karkkien, keksien sekä mehun ja sympatian lisäksi tietoa politiikan tutkimuksen opiskelusta. Järjestämässämme työelämätilaisuudessa kävimme puolestaan läpi ensi syksynä yhdessä politiikan tutkimuksen henkilökunnan kanssa startattavaa portfoliotyöpajakurssia, joka liittyy politologien
oman osaamisen tunnistamisen ja työelämävalmiuksen kehittämiseen. Koposektorin keräämiä lukuvuosipalautetta ja maisterikyselyn tuloksia kävimme tarkemmin läpi yhdessä henkilökunnan kanssa Simaa ja tippaleipiä -tapahtumassa. Tapahtumassa julkistettiin myös politiikan tutkimuksen vuoden opettaja, ja kunnian sai tänä vuonna Elina Kestilä-Kekkonen. Onnittelut! Haluan suunnata kiitokseni myös valmennuskurssitiimillemme Riikalle, Pilville ja Erkille. Kurssin järjestelyt ovat sujuneet mallikkaasti, ja Iltakoulun omalle valmennuskurssille osallistuu tänä vuonna 18 uutta innokasta politologiksi pyrkivää! Hallituksessa on tiedossa syksylle myös pestinvaihdos. Nykyisen kulttuuri- ja sosiaalipoliittisen vastaavamme Tuomas Koiviston karatessa vaihtovuoden viettoon Afrikkaan on aika kiittää Tuomasta hienosta kulttuuritarjonnasta ja sopokuvioiden hoitamisesta! Syksyllä saappaisiin astuu kokenut kulttuurijyrä Risto Niemikari. Hyvää kesää, ystävät hyvät, mitä ikinä teettekin! Syksyllä tavataan! Terveisin, Jesse Oikarinen Puheenjohtaja