Anti 3/2013 Politiikan tutkimuksen ainejärjestÜ Iltakoulu ry:n julkaisu
Pääkirjoitus Toinen periodi on jo pyörähtänyt hyvin käyntiin ja opintopisteita suorastaan satelee Nettiopsuun. Vai miten se oli? Joka tapauksessa toinen periodi on jo pyörähtänyt käyntiin, oli siellä Nettiopsussa sitten opintopisteitä tai ei. Syksy on tunnetusti opisk. elijalle varsin raastavaa aikaa. Aamulla yliopistolle valtaessa sataa vettä ja on pimeää, illalla kotimatkaa varjostaa jälleen pimeys ja varmaankin myös loskasade. ”Paistoiko se aurinko jossain välissä?” En ainakaan huomannut, olisiko maaliskuussa seuraavan kerran. Masentavasta syksystä huolimatta opiskeluiden pitäisi edetä vakaata vauhtia. Kandit, gradut, kvalit, kvantit, Turkin EU-jäsenyys, Intian kasvava rooli, Kiinan väestönkasvu, ulkoministeriön tietomurto, Merkelin kännykkä ja mitähän vielä. Kaikkeen tähän tuo helpotusta edessäsi oleva Anti. Tarjolla on jäl-
leen mainio kattaus erinomaisia juttuja. Afrikan-kirjeenvaihtajamme Tuomas Koivisto tuo tuulahduksen etelän lämmöstä peräti kahden artikkelin voimin. Toisessa paneuduaan katulapsiin ja toisessa ollaan tutusti oluen äärellä. Poliittis-filosofisesta otteesta vastaa kansikuvassakin näkyvä Iko Jurkka, joka luennoi politiikasta ja kuolemasta. Alli Tiensuu nostaa esille yliopistoa piinaavan rikollisuuden. Lisäksi mukana elokuva-arvostelu Selänne-elokuvasta ja juttu kaikkien rakastamasta Hervannasta. Nauttikaa! P.S. Iltakoulun syksyä hallinneen Hiiriviikkojen tunnelmia voit fiilistellä Iltakoulun nettisivuilta.
Kannen kuva: Iko Jurkka alustaa kuolemasta ja politiikasta Aleksanteri kirkkopuistossa.
2
ANTI
ANTI 2/2013 Pyyteetöntä työtä 4 Alibi-Anti 8 Politiikka ja kuolema 10 Minä ja Teemu 12 Paahdettuja vaahtokarkkeja 14 Viimeiset brehzneviläiset 16 Iltamyssy 17 40 vuotta Herwoodia 20
Toimitus
Taitto
Tommi Eskola Tuomas Koivisto Alli Tiensuu Matias Oikari Nelli Leinonen Ilmari Uljas
Tommi Eskola
Kuvat Wikimedia Commons, ellei muuta mainittu
Paino Juvenes Print
ANTI
3
Yhdessä eteenpäin pyyteettömästi Teksti ja kuvat Tuomas Koivisto
Afrikan kirjeenvaihtajana muutaman periodin ajan toimiva toimittaja tapasi joukon aitoja hyväntekijöitä. Katulapsia omasta pussistaan auttavat herrasmiehet ovat sinällään hienoja ihmisiä. Hienommaksi asian tekee se, että he itsekin elävät käytännössä kädestä suuhun. Haastattelun aikana pyyteetön työ sai uusia merkityksiä.
4
ANTI
Shadrack Bahati (takana vas.) ja Semwegerere Gilbert (takana oik.) Elivät kaduilla suuren osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Heillä on siis enemmän kokemusta ja tietotaitoa katulasten kanssa toimimisesta kuin monella alan ammattilaisella.
Herrat Gilbert Semwogerere ja Shadrack Bahati ovat molemmat kokeneet kovan koulun: Gilbert, joka on Ugandasta kotoisin, karkasi kotoaan alle kymmenvuotiaana ja eli Ugandan pääkaupungin Kampalan kaduilla vuosia. Bahatilla oli vastaava tilanne, mutta hän on kiertänyt Mwanzan katuja koko ikänsä. He ovat käyneet monissa eri järjestöjen ylläpitämissä koulukodeissa ja nähneet monenlaisia toimivia ja toimimattomia konsepteja. Nyt vanhempina ja viisastuneina he ovat lyöttäytyneet yhteen ja perustaneet järjestön, joka keskittyy katulasten auttamiseen ko-
kemuksen syvällä rinta-äänellä. – Suurin osa lasten kanssa toimivista järjestöistä käyttää lapsia vain pelinappuloina. Vaikka järjestöt tekevät paljon hyvää, niiden motiivit ovat erilaiset. Usein järjestöt tekevät työtä edistääkseen ensisijaisesti organisaatioon kuuluvien omaa hyvinvointia. Budjetissa saattaa esimerkiksi lukea, että järjestö tarvitsee kolme uutta maastoautoa paremman liikkuvuuden saavuttamiseksi. Samaan aikaan koulukodin lasten ruoka-annokset pienenevät, Semwogerere valittelee.
– Järjestöt ovat välillä häikäilemättömiä. Ne saavat suuria avustuksia YK:n alaisilta tahoilta ”tarpeen mukaan”. Rahaa tulee, kun kirjoittaa, että tarvitaan rahaa, jotta voidaan lähettää poika jatkokoulutukseen. Avustus myönnetään ja tämän jälkeen järjestö pyrkii potkimaan kyseisen henkilön ulos. Kun näin tapahtuu, myönnetyt rahat jäävät järjestölle eikä jatko-opinnoista kuulu mitään. Laitoksesta pois potkimiseksi riittää mitätön rike tai pahimmassa tapauksessa tekaistu syy, kertoo omakohtaisen kokemuksen kautta oppinut Bahati.
Katulapset omistavat usein vain vaatteet, jotka heillä on päällään. Vaatteensa he pääsevät pesemään harvoin, jos koskaan. Siksi on tärkeää auttaa heitä elämän pienissä askareissa.
ANTI
5
Koulukodit eivät täytä odo- suojaa että ravintoa. Silti nämä tuksia katulapset eivät usein pysy tällaisissa kodeissa kauaa. He Perusopetus on ilmaista Tansa- kokevat paljon väkivaltaa tapaniassa. Mwanzan kaupungissa kasvatusmetodina, mutta suutoimii lukemattomia järjestöjä, rin syy karkailuun on se, että jotka tarjoavat lapsille mah- he tuntevat itsensä vangeiksi dollisuuden oppia. Kuitenkin korkeiden piikkilankamuurien vuonna 2011 tehdyssä laaja- sisällä. mittaisessa kyselyssä todettiin, että Mwanzassa on lähes tuhat – Monet lapsista eivät katulasta, joilla suurimmalla varsinaisesti ole orpoja, vaan osalla on vain auttava luku- ja he ovat karanneet kotoa erikirjoitustaito. näisistä syistä, kuten käsittä mätön köyhyys, väkivalta ja Nämä koulutusta tarjo- hyväksikäyttö. Kun kerran karavat kodit ovat lasten silmissä kaa, myöhemmät kerrat ovat vankiloita. Kun kerran astuu helpompia. Itse olen kiertänyt sisään, pois ei saa lähteä. Kuri suunnilleen kaikki Mwanzan on tiukka, mutta sisältä löytyy alueen kodit; erot niissä ovat monenlaisia virikkeitä, sekä huimia, Bahati valaisee.
6
ANTI
Pamoja – Yhdessä Syyskuusta 2012 alkaen virallisesti rekisteröity NGO Pamoja Child and Youth Foundation aloitti toimintansa. Gilbert ja Bahati ovat olleet toiminnassa alusta asti. He kuitenkin tarvitsivat mukaansa hallinnollista osaamista, ja johtokunta muodostuu monissa järjestöissä työskennelleistä sosiaalialan ammattilaisista, joita organisaatioiden asenteet ja toiminta eivät miellytä. Järjestöjen suurin ongelma on se, että ne kohtelevat katulapsia yhtenä suurena massana. Hoito on mekaanista
ja siitä puuttuu kokonaan lämpö, veljeys ja rakkaus. – Meidän lähtökohtamme on tarjota katulapsille visioita. Ensisijaisen tärkeää on rohkaista heitä, sillä suurin ongelma on useimmiten itseluottamuksen puute, kertoo Pamojan hallituksen puheenjohtaja Kanut Massanja. – Olin vähän aikaa töissä alueen suurimmassa lasten kanssa työskentelevässä organisaatiossa. Hommat loppuivat, kun aloin väittelemään johtajan kanssa. Järjestö on toiminut jo monta vuosikymmentä. Pyysin johtajaa nimeämään edes yhden katulapsen, joka heidän avullaan on päässyt jaloilleen ja
menestynyt elämässään. Johtaja ei vastannut, vaan alkoi esittää ideoita tulevaisuudelle, Semwogerere valittelee. Pamojan toiminta-ajatus istuu vanhaan kiinalaiseen sananlaskuun: Anna miehelle kala ja ruokit hänet päiväksi. Opeta mies kalastamaan ja ruokit hänet elämän ajaksi. Tarkoituksena on siis rohkaista ja opettaa lapsia ja nuoria hankkimaan elantonsa rehellisin keinoin. Tehtävä on nöyrä ja pyyteetön yhteiskunnallisesta näkökulmasta: Pyritään vähentämään työttömyyttä ja rikollisuutta Mwanzassa. – Toiminta on vasta kunnolla käynnistymässä, mutta olem-
me jo lahjoitusten turvin hankkineet kaksi kalastusalusta, jotka nyt turvaavat elannon muutamalle entiselle katulapselle. Ennen varsinaista järjestäytynyttä toimintaa, olemme Bahatin kanssa opettaneet muutamille nuorille maalaamista ja käsitöitä. Nyt he ovat töissä taidekaupassa, joka myy maalauksia ja koruja turisteille, toiveikas Semwogerere luettelee.
Kun lapsille tarjoaa ruokaa, he ovat lopun päivää tyytyväisiä. Seuraavana päivänä heillä on kuitenkin taas nälkä, joten kestävämpiä ratkaisuja on kehitettävä.
Vasemmalla: Katulapsia pelaamassa jalkapalloa. Se on tärkeä keino rakentaa keskustelu- ja luottamussidettä heihin, jotta auttaminen on mahdollista.
ANTI
7
Alibi-Anti - rikollisuus yliopistolla Teksi ja kuvat Alli Tiensuu
Tampereen yliopisto, ah tuo ennen niin turvallinen lintukoto, jossa saattoi luottaa ihmisiin, ja elämä oli auvoisaa ja helppoa. Fuksivuonna tajusin eräällä luennolla paniikissa unohtaneeni lompakkoni Päätalon Juveneksen tuolille tunniksi. Menin etsimään sitä ja kuten noina rauhan aikoina arvata saattaa, rahapussi löytyi juuri siitä mihin olin sen jättänyt. Kaikki sisällys oli tallella.
Iltakoululaisten keskuudessa on käyty kiihkeää keskustelu siitä, minkä vuoden opiskelija lasketaan ”vanhaksi käyräksi”. No, minä tunnen itseni nyt vanhaksi käyräksi, sillä haluan linjata vanhusten virallisen
8
ANTI
merkkilauseen mukaisesti: ENNEN KAIKKI OLI PAREMMIN. Sitä saattoi vaikka jättää lompakon Juveen. Mutta nyt. Nyt jokaisessa ravintolassa,
mikroluokassa ja kirjastossa varoitellaan jättämästä mitään omaisuutta ilman vartiointia, sillä varkauksia on ilmennyt. Lintukoto on särkynyt. Enää ei uskalla jättää kännykkää ja rahapussia tietokoneluokkaan,
kun menee vessaan, vaan ne pitää varmuuden vuoksi ottaa mukaan. Arvoesineiden vartioimatta jättämisen hölmöyden nyt vielä ymmärtää, vaikka tietysti toivoisi, että yliopisto olisi tiedeyhteisön lisäksi yhteisö, jossa ei tarvitse pölliä muiden tavaroita – vaikka kuinka opintotuki olisi kulunut ajat sitten kaljaan ja viimeiset kolme viikkoa on eletty Pirkan halvimmalla makaronilla. Lisäksi voihan olla mahdollista, että joku ulkopuolinen pitkäkynsi on huomannut tilaisuutensa tulleen ja nappaillut sinisilmäisten ihmisten tavaroita; täytyy meidän olla varuillamme. Mutta. Yliopistolla on viime aikoina hävinnyt myös jotakin melko rahallisesti arvotonta, mutta käytännöllisyydessään ja tunnearvossa mittaamatonta: Lauri Kopo-
selta saatu minun ikiomani SYY:n polkupyöräsatulansuojus! Jätin alkusyksystä polkupyöräni iloisesti aamulla Linnan pyöräparkkiin ja iltapäivästä menin noutamaan sitä. Huomasin välittömästi jotain muuttuneen, mutta vasta muutaman sekunnin mietittyäni huomasin, että iloisesti pirteällä sinisyydellään jokaista päivääni piristänyt ja niin monet kerrat peppuni kuivana pitänyt lätsä oli hävinnyt. Kuka pöllii sellaisen?! Täytyy olla todella paatunut tai todella housujen kastumiseen kyllästynyt ihminen. Päätän Alibi-Antin vielä eri rikkomukseen, johon valitettavan moni syyllistyy. Onko syynä laiskuus vai jännityksen hakeminen elämään, kun niin harva jaksaa käyttää Linnalle mennessään
alikulkutunnelia ja sen sijaan hyppelee vaarallisen autotien ylitse. Mietin joskus, että valtion alijäämäistä budjettia saataisiin hyvin tasapainotettua, jos polisiisi laittaisi pystyyn ratsian Linnan eteen ja muistaisi rikesakolla tienylittäjiä. Talvi, pimeät aamut ja illat sekä liukkaat kelit ovat tulossa, joten rakkaat politologit, käyttäkää tunnelia, ettei satu mitään. Muutaman metrin matkan voi ottaa vaikka hyötyliikuntana. Lopuksi salakuva eräästä iltakoululaisesta valtaapitävästä ja pikku-vaimosta pahistelemassa.
”Rakkaat politologit, käyttäkää tunnelia, ettei satu mitään.”
ANTI
9
Kuolema ja politiikka: Poliittis-filosofinen keskustelutilaisuus Teksti Risto Niemikari Kuvat Juha Kettinen
Vaelsimme halki kalmankalvakkaan Pyynikin Kirkkopuiston, tuon toista sataa vuotta sitten käytöstä poistetun vanhan hautausmaan, joka nykyään toimii makaaberina muistutuksena kuoleman alituisesta läsnäolosta, keskellä tamperelaisten arkea.
Näin Iltakoulun poliittis-filosofinen osasto virittäytyi tunnelmaan, kokoontuessaan tiistaina 8.10.2013. keskustelemaan aiheesta ”kuolema ja politiikka” Pirkankadun erikoisoluiden pyhättöön, 101 Beers -ravintolaan. Maistelimme lähiruokaa, eli paikallista sahtia, tuota suomalaista perinnejuomaa,
10
ANTI
sekä asetuimme mukaville mustille nahkasohville kuuntelemaan. Tilaisuuden alustusta oli juuri aloittelemassa Iltakoulun ikioma suupaltti Iko Jurkka.
ihmeteltävänä. Hänen alustuksensa kattoi kaikkea Shakespearen Hamletin hautausmaakohtauksesta ja Shelleyn runoudesta aina Peter William Atkinsin* Creation revisited -teoksessaan esittämiin tee Jurkan kyky siteerata seihin olevan luonteesta jatkuvana pitkiäkin tekstikatkelmia ulko- muutoksena ja toisaalta hallittuna muistista oli jälleen kuulijoiden romahtamisena. Atkinsiin nojaten
Jurkka esitti, että politiikka on kaikkien makrotason ilmiöiden tavoin väistämättä romahduksen edessä, jolloin kuoleman idea tällä tavoin kiinteästi sisältyy politiikkaan ilmiönä an sich. Ihmisen näkökulmasta kuolema on puolestaan sama kaikille. Jurkka päätti alustuksensa italialaiseen sananlaskuun: ”Pelin päätyttyä sotilaat ja kuninkaat laitetaan samaan laatikkoon.”
heti hänen kuoltuaan. Roomalaisen retoriikan kova jätkä, viimeinen tasavaltalainen, Cicero ja hänen kuolemansa puhuttivat seuruetta Niko Laineen johdolla. Käytiin vilkas sananvaihto siitä, missä määrin kuolema ja toisaalta tappaminen ovat politiikkaan erottamattomasti liittyviä ilmiöitä. Keskusteluun osallistuivat myös Erkki
”Ampuminen on unilateraalia vallankäyttöä.” -Juha Kettinen
Risto Niemikari jatkoi Jurkan teemasta viittaamalla valtio-opin pääsykoekirjastakin tuttuun Sidney Verbaan, joka on esittänyt, että amerikkalaisen yleisön reaktio presidentti John F. Kennedyn murhaan oli analoginen Jurkankin mainitseman shakespearelaisen tragedian kanssa: kuningas on kuollut. Samalla sekulaarin poliittisen järjestelmän pohjalta paljastui varsin uskonnollinen kulttuuri. Myös arviot Kennedyn harjoittamasta politiikasta muuttuivat positiivisemmiksi
Rasi, Mikko Lampo ja Juha Kettinen, jotka kukin toivat keskusteluun raikkaita näkökulmia sekä hyviä historiallisia esimerkkejä. Ennen siirtymistämme tauolle Jurkka pohti vielä sitä, missä määrin pahuus maailmassassa ja politiikassa voitaisiin ymmärtää hegeliläisittäin, välttämättömänä antiteesinä.
Tauon jälkeen nautimme vielä hieman 101 Beersin antimista ja annoimme keskustelun virrata vapaammin, nopeampaan tahtiin sykkivänä. Lunastiko Sokrates kuolemallaan ensimmäisen yhteiskuntasopimusteoreetikon tittelin? Mikä on politiikan ja vallankäytön varsinainen ero? Jos väkivalta kuuluu politiikkaan, onko yksikään poliitikko varsinaisesti ”viaton”? Niemikari siteerasi Max Weberin Politiikka ammattina ja kutsumuksena -luentoa yhteenvetävästi: ”Sen, joka haluaa harjoittaa politiikkaa ylipäänsä sekä politiikkaa ammattina ja kutsumuksena, tulee olla tietoinen niistä eettisistä paradokseista ja vastuustaan siitä, mitä hänestä itsestään niiden paineessa voi tulla. Toistan: hän on tekemisissä kaikessa väkivallassa piilevien diabolisten mahtien kanssa.” Tämä painostava sitaatti niskassamme läksimme kotimatkalle, halki pimentyneen hautuumaan.
Niko Laine, Risto Niemikari ja Erkki Rasi keskittyvät olennaiseen 101 Beers -ravintolassa.
ANTI
11
Minä ja Teemu Elokuva Teemu Selänteestä. ”Tämä on pakko nähdä”, ajattelin. Teemu Selänne, Jari Kurri ja Pasi Nurminen olivat lapsuuteni sankareita. Odotukset elokuvan suhteen olivat kovat, sillä aikaisemmin ilmestynyt dokumenttielokuva Kuningas Litmanen oli mielenkiintoinen ja melko aidon oloinen kuvaus Litmasen urasta. Vanha kendojanari ei meinannut pysyä housuissaan, kun tieto Selänteestä kertovasta dokumentista kantautui korviin.
Olihan Teemu idoli, joka sai minut aloittamaan jääkiekon – ”maailman vaikeimman urheilulajin”, kuten Alpo Suhonen elokuvassa vaatimattomasti ilmaisi Selänteen kehumisen ohessa. Elokuva tarjosi minulle mahdollisuuden palata vielä lapsuuteeni ja Teemun ihannointiin.
lipiteeni on kuitenkin täysin subjektiivinen, sillä minulle Teemu on ollut kaikki kaikessa. Pihalätkässä Selänteenä pelaaminen oli kaikkein kovin juttu. En usko, että futista seuraava keskivertopolitologi saa Selänteestä samanlaisia kiksejä kuin 15 vuotta lätkää pelannut surffitukka. Mighty Ducks -penaalin löytyminen ala-astelaisen repusta Elokuva on onnistunut, ur- oli ainakin minulle kaiken a ja o. heilijasta kertova dokumentti. Mie- Tämän hypen elokuva onnistuu ku-
12
ANTI
vaamaan hienosti. Ilmiö ”Finnish Flash” -sankarin ympärillä tavoitti lapset ja nuoret niin Suomessa kuin Anaheimissakin. Elokuva avaa kuvaavasti suomalaisen jääkiekkoperheen arkea. Lapsen harrastus vie paljon aikaa myös vanhemmilta. Tähän voi varmasti samaistua moni suomalainen kiekkoa harrastanut perhe, vaikka tuloksena ei olisi ollutkaan
NHL-tähteys. Nuorena sitä ei ymmärräkään, kuinka paljon omat vanhemmat tekevät lapsen harrastuksen hyväksi. Kiitos. Selänne on ollut suomalaisten sankari, ja sellaisena hänet dokumentissa kuvataan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Teemun uran alamäkiä ei dokumentissa käsitellä. Varsinkin MM-kotikisojen 2003 katastrofi Ruotsia vastaan pelatussa välierässä olisi kaivannut syvempää analyysia Teemun suusta. Hänhän oli kisojen maalikuningas ja Suomen joukkueen supertähti. Miten Suomi hävisi 5-1 johdosta huolimatta? Mitä tapahtui Suomen joukkueen kopissa ja vaihtoaitiossa? Tuohon otteluun kulminoituu lapsuuteni suurin urheilutragedia. Vaadin vastauksia. Vaadin niitä myös Teemulta. Suuri tähteys tuo myös suuren vastuun. Tämän puolen Selänne on onnistunut hoitamaan, minkä vuoksi hän on ollut suomalaisen median lempilapsi. Tämä tekee elokuvasta jopa hieman tylsän, sillä draamaahan suomalaiset kaipaavat – myös sankareiltaan. Elokuva on kuitenkin hyvin Teemun näköinen: NHL:n tulokkaiden maaliennätys, ensimmäisen Anaheim-visiitin huippukaudet, änäritähden arkea sekä Stanley Cup-unelman täyttyminen. Kaikkea sitä, mistä myös järvenpääläinen pikkupoika aikanaan unelmoi. Teemu taisi kuitenkin olla hieman lahjakkaampi.
Teemu Selänne juhlii debyyttikautensa 54:ttä maalia, jolla hän ohitti Mike Bossyn tulokasennätyksen. Selänteen debyyttikauden maalilukema oli lopulta huikeat 76, joka on edellen NHL:n ennätys, jota tuskin koskaan rikotaan.
Ilmari Uljas, lätkäjätkä
ANTI
13
Paahdettuja vaahtokarkkeja - Tarina fuksista, joka löysi ystäviä Iltakoulusta Teksti ja kuvat Nelli Leinonen
Syyskuun ensimmäinen päivä. Minä, 18 banaanilaatikkoa ja 23 m³ tyhjää tilaa. Naapurihuoneessa vieras ihminen, minun uusi kämppikseni. Tuijotan huoneen keskelle korkeiksi torneiksi kasattuja banaanilaatikoita ja tunnen itseni eksyneeksi. Tätäkö tämä nyt sitten on? Paljon puhuttu opiskelijaelämä, akateeminen vapaus ja oma rauha – yksinäisyys?
14
ANTI
Ensimmäinen aamu ja haluan syödä paistettua jauhelihaa. Onkohan se ihan sopivaa? Herätänkö kämppikseni, jos kolistelen keittiössä? Epäröinnistäni huolimatta uskaltaudun kokkailemaan, koska sitähän ihmiset kotonaan tekevät, ruokaa siis. Kokkaan vimmatusti: paistan jauhelihaa, höyrytän porkkanoita, leivon pullia, käytän kuusi kananmunaa pannukakkuun, vaikka ohjeessa lukee vain kolme. Keittiöstä tulvii kodikkaita tuoksuja – kanelia, kardemummaa, pippuria, oreganoa. Mutta silti asunto ei tunnu kodilta. Tarvitsen muutakin kuin padallisen jauhelihakeittoa ja ruskean kananmuna-vehnäjauhoseoksen. Tarvitsen ystäviä.
taan upeampia tapahtumia. Vähitellen totun ympärillä parveileviin ihmisiin, käyn heidän kanssaan lounaalla Juveneksessa ja maistelemassa vohveleita vohvelikahvilassa, juttelen heidän kanssaan ja tutustun heihin. Tutoreiden, hallituslaisten ja muiden aktiivisten iltakoululaisten ansiosta saan käsityksen myös vanhemmista opiskelijoista: he ovat rappiolla, sekavia ja eksyneitä. Toivottavasti säästyn tuolta kohtalolta, ajattelen.
Yhtäkkiä huomaan, että olen viettänyt iltakoululaisten kanssa kaksi kuukautta. Jään miettimään ajankulua. Kaksi kuukautta on mitättömän lyhyt aika, mutta minusta tuntuu, että olen tun Fuksiviikot alkavat. tenut nämä ihmiset aina, niin On hengailuiltaa, saunailtaa, luontevasti he ovat solahtabussirundia, kaupunkikier- neet osaksi elämääni. Heidän rosta, kaupunkisuunnistusta seurassaan tunnen itseni koja sitsejä, kaikki toinen tois- konaiseksi. En koe enää tar-
vetta täyttää tyhjiötä päättömällä ruuanlaitolla tai luoda kotoisaa tunnelmaa tuoksujen avulla – vaikka timjamia on silti aina oltava, mielellään tuoretta. Kotoisaan illanviettoon riittää Atrian lihapullat ja Lidlin vaahtokarkit, sillä ystävien seura luo tunnelman, jota nämä paholaisen einespyörykät ja takan hehkuvan hiilloksen sulattamat sokeriherkut, pirulliset sormia tahmaavat kikkareet, tiivistävät. Suut sokerissa ja sormet toisiinsa liimautuneina huomaamme olevamme kotona.
ANTI
15
Viimeiset brezhneviläiset Teksi Risto Niemikari
Aamulehti kertoi 28.5.2013, että Tampereen kuuluisa Lenin-museo siirtyy vuodenvaihteessa Työväenmuseo Werstaan vastuulle. Muutoksen yhteydessä museon brezhneviläistä historiantulkintaa edustava näyttely jää taakse ja uusi, raikkaampaa näkemystä edustava näyttely valmistuu museon 70-vuotisjuhliin 2016 mennessä. Iltakoulusta lähtikin tiistaina 8.10.2013 ryhmä kulttuurin ystäviä katsastamaan vanhan kunnon Moskovassa vuonna 1982 laaditun näyttelyn vielä kertaalleen. Iltakoululaiset ilahtuivat museon yksityiskohtaisesta kokoelmasta ja runsaasta oheismateriaalista. Ainoastaan Lenin-haalarimerkit loistivat poissaolollaan, mutta tämä puute saatiin paikattua pinsseillä. Näytille oli asetettu runsaasti ainutlaatuisia historiallisia dokumentteja, valokuvia ja esineitä. Myös mitä erilaisimpia viiksityylejä oli mahdollista bongailla erinäisten sosialistiaktiivien kasvokuvista.
Näyttelyn brezhneviläinen linja herätti vilkasta keskustelua käynnin jälkeen, ja kävijät jäivätkin odottamaan uuden historiankirjoituksen aikaa. Onko luvassa edistyksellisyyttä vaiko taantumusta? Missä määrin brezhneviläinen tulkinta on ylipäätään ylitettävissä? Tästä on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on Vladimir Iljitš Uljanovin perinnöstä kiinnostuneita museonkävijöitä.
”Jos Leninistä tehdään joskus elokuva, niin Jari Salmi [Pulkkinen] vois näytellä sitä.” -Erkki Rasi 16
ANTI
Iltamyssy
Afrikassakin kalja on kylmää Teksi ja kuvat Tuomas Koivisto
Iltamyssyn etelänkirjeenvaihtaja on kokenut kovia tutustuessaan paikalliseen opiskelijaelämään. Täällä, kuten kotipuolessakin, torstaisin järjestetään suurimmat opiskelijajuhlat. Mielenkiintoista on se, että lähes poikkeuksetta sunnuntaisinkin on varsin iloluontoisia laulu- ja tanssitilaisuuksia. Toimitus kokee velvollisuudekseen käydä näissä kaikissa parhaan kykynsä mukaan tarjotakseen lukijoille kattavan käsityksen Mwanzan riennoista. Kun normaaliin viikkorytmiin lasketaan mukaan lisäksi asiaankuuluvat viikonloppuriennot sekä säännölliset arkisin tapahtuvat opiskelija-asuntolajuhlat, päästään hyvin lähellä autenttisen superfuksin syksyä.
Tansanian toiseksi suurimmassa ja nopeimmin kehittyvässä asutuskeskuksessa Mwanzassa on paikallisen mittapuun mukaan varsin tasokas yliopisto – ST. Augustine University of Tanzania. Niukkoihin resursseihin peilattuna tulokset ovat loisteliaita. Toimitus tapasi kolme kolmannen vuoden opiskelijaa, joiden pääaina kulkee nimellä Mass
Communications. – Halusin päästä lukemaan juuri tätä, koska tämä on hyvin laaja-alainen tutkinto. Monet opiskelijat haluavat toimittajiksi, mutta minulla on suuremmat suunnitelmat. Tämä mahdollistaa kouluttautumisen muun muassa PR-alalle, mainontaan yleensä ja muutenkin laajentaa osaamista. Kun valmistun,
aion jatkaa maisterin tutkintoon, kertoo paikallinen julkkis – kaikkien tuntema Siegfried Lymo. Tansaniassa, kuten suurimassa osassa muissakin sivistysvaltioissa, kandiaadin tutkinnolla on painoarvoa. Sen turvin on mahdollista saada koulutusta vastaavaa työtä. Tästä syystä, mutta erityisesti siksi, että maisterin suorittaminen
ANTI
17
on täällä monelle normaalituloisellekin ylitsepääsemättömän kallista, monet joutuvat tyytymään kandiin joka tapauksessa. – Tilanne on muuttunut huonompaan suuntaan viimeaikoina. Akateemisesti kouluttautuneita tulee työmarkkinoille entistä enemmän. Viestinnän alalla töiden saaminen alkaa olemaan haastavaa. Maisteritutkinnolla on suuri etulyöntiasema, harmittelee musiikkibisneksestä kiinnostunut John Lema.
ton kampuksen välittömästä läheisyydestä. Suurin osa opiskelijoista asuu yliopiston omissa asuntoloissa sekä kävelyetäisyydellä sijaitsevissa yksityisissä hostelleissa. Varsinaisen kaupungin ja yliopiston välillä on toista kymmentä kilometriä, joten suurin osa juhlista sijoittuu yliopiston läheisyyteen. – Juhlia olisi kyllä paljon, mutta välillä on niin paljon koulutöitä, että ei vain ehdi. Tietty on se taloudellinenkin puoli. Itse lähden kunnolla nollaamaan vain parisen kertaa kuukauteen, kertoo Lema. Paardit ovat – Opiskelijat ovat todella Parhaat huolimattomia rahankäytössään. Opintolaina tulee täällä tilille muuInnokkaalle juhlijalle löytyy var- taman kuukauden välein, jonka masti joka illaksi tekemistä yliopis- jälkeen yökerhot ovat pari viikkoa
täynnä. Raha polttelee käsissä ja porukka juhlii jopa kolme-neljä kertaa viikossa. Sitten rahat ovat taas lopussa ja keskitytään jälleen opiskeluun, nauraa itse olosuhteiden pakosta rauhoittunut seitsemän kuun ikäisen tytön isä Bonny Mrua. Bia moja baridi, Tafadhali! Yksi kylmä olut, kiitos! Tansania oli pitkään osa Brittiläistä imperiumia ja pitkään miehitettynä. Ehkäpä tältä ajalta saattaa juontua suuri oluen kulutuksen määrä. Alkoholiahan täälä otetaan hyvin suomalaiskansalliseen tapaan. Kylissä nautitaan laittomia kotikeitoksia sekä banaaniviinaa ja -olutta välillä ihan aamusta alkaen.
Malimbe Complex nimisessä anniskeluravintolassa tehtyyn haastatteluun osallistuivat Bonny Mrua (vas.) ja Siegfried Lymo. Molemmat ovat kotoisin Moshin kaupungista Kilimanjaron juurelta, jossa paikallisena erikoisuutena nautitaan kunnon kotitisle myrkkyviinaa, jonka vahvuus vaihtelee tislaajasta riippuen 20-60 prosentin välillä. Juoma tunnetaan nimellä Chang’aa.
18
ANTI
– Opiskelijoiden keskuudessa olut on suosituinta. Täällä on kaksi suurta keskenään kilpailevaa panimoa, jotka valmistavat käytännössä kaikken Tansaniassa juotavan oluen, selventää Lymo. Toimitus on tehnyt tutkivaa journalismia ja maistanut yhtätoista erimerkkistä tansanialaista olutta. Vahvuudet vaihtelevat 4,2 prosentista puhdasta alkoholia aina kuuteen ja puoleen prosenttiin. Pääraaka-aineina ovat useimmiten maissi tai ohra. Kymmenen oluista on ollut perinteisiä laagereita (lager-oluesta tarkemmin Antissa 4/2012 toim. huom.) ja yksi milk stout. – Välillä koulupäivän päätteeksi istumme terassille yksille, jos on sopivasti taskurahaa, Mrua määrittelee iltamyssynsä. – Itse otan satunnaisesti lasillisen Konyagia (paikallinen korkealuokkainen kirkas viina toim. huom.). Se stimuloi olutta paremmin, Lema päättää.
John Lema (vas.), Bonny Mrua ja Siegfried Lymo pitävät kaikki eri merkkisistä oluista. Yhteistä kaikille on, että ne ovat tansanialaisia oluita. Ainoastaan länkkäreille tarkoitetuissa porvariravintoloissa voi löytää Heinekeniä ja rajaseuduilla naapurivaltioiden panimotuotteita. Muutoin täällä mennään pitkäli paikallisin voimin, mikä kelpaa toimitukselle varsin hyvin.
ANTI
19
TTY, teekkarit ja kerran vuodessa järjestettävät turnausmatkat MM-kyykkään. Nämä lienevät asioita, jotka pulpahtavat ensimmäisenä iltakoululaisen mieleen kysyttäessä hurmaavasta Hervannasta, eli Herwoodista. ”Hurmaava? Miten niin se on hurmaava?” Tämä lienee se toinen arvattavissa oleva reaktio aiheeseen. No, pienestä kärjistyksestä huolimatta lienee totta, että tämä hurmaava maineensa vanki on jäänyt varsinkin Tampereen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille pienoiseksi mysteeriksi. Se on lähiö Tampereella, mutta mikä tämä kuuluisa Hervanta oikeasti on? No, Hervanta on kirjoittajan synnyinkoti ja vaikka passissani lukee selkeästi Tampere, olen ajatellut tilata Thaimaasta myös Hervanta-version. Miksi? No läpällä, mutta on myös totta että Hervanta on enemmän kuin vain kaupunginosa: noin 23 000 vakituisella asukkaalla, korkeakoululla, laskettelurinteellä, teknologiapuistolla ja lukuisilla peruspalveluilla varustettu Hervanta on kaupunki kaupungin sisällä.
aikana tässä pikkukaupungissa on ehtinyt tapahtua paljon. Tiesitkö sinä, että Hervannassa tehty tutkimustyö oli suuri syy siihen, että ensimmäinen kaupallinen GSM-puhelu soitettiin Tampereelle vuonna 1991? Tai sen, että Hervannassa sijaitsevan, Pohjoismaiden suurimpiin asuintaloihin lukeutuvan Mikontalon julkisivulla on pelattu valonheittimien avulla Tetristä? Kiinnostavaa on myös se, että Hervannan vapaa-aikakeskuksella vuonna 1985 soittanut Dingo sai vajaasta tuhannesta keikkaa seuranneesta käkkäräpäisestä Dingo-fanista 49 pyörtymään. Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Hervannassa sijaitsevan Suolijärven jäällä vuonna 1988 järjestetyt epäviralliset Itä-Afrikan hiihtomestaruuskisat, joissa liki parikymmentä vesi-insinööriksi opiskellutta itäafrikkalaista miestä otti mittaa toisistaan ladulla.
Hervanta täytti tänä vuonna kunnioitettavat 40 vuotta ja tuona
40 vuotta H
säkaupunki on neljässäkymmenessä vuodessa myös kehittynyt paljon. Kehitystä kuvaa hyvin esimerkiksi fakta, että Hervanta valittiin Suomen parhaaksi lähiöksi vuonna 2003. Tätä seikkaa ei voi liikaa painottaa, sillä Hervanta on valitettavasti maineensa vanki. Ne kuuluisat 80-luvulta kumpuavat ghettostoorit, joiden myötä Hervanta sai 80-luvun Brooklynia muistuttavan maineensa, eivät enää nykyään kuvaa Hervantaa lainkaan. Tänä päivänä Hervanta on erittäin Tämä tapahtumarikas si- kansainvälinen paikka, jonka katu-
Itäistä Hervantaa. Kuvan alalaidassa Poliisiammattikorkeakoulu, keskellä TTY, ja kuvaa halkoo Hervannan valtaväylä. Taustalla kimaltaa Hervantajärvi.
20
ANTI
Herwoodia kuva koostuu lähinnä lapsiperheistä ja opiskelijoista. Noin 20-vuoden Herwood-kokemuksella voin todeta, että kyseisestä paikasta on tullut mielekäs pikkukaupunki jossa palvelut ja vapaa-ajan aktiviteetit ovat oikeasti suomalaisen pikkukaupungin tasolla. Tätä muutosta kuvaa ehkä parhaiten erään ystäväni äidin vastaus, kun kysyin mikä on ollut hänen mielestään suurin muutos Hervannassa kuluneen 30 vuoden aikana. Hän mietti hetken ja to-
kaisi, että ”täällä paistaa nykyään useammin aurinko”. Oli vastaus sitten säätä kuvaava tai ei, niin minusta lause kuvaa Hervannan muutosta hyvin. Siistein juttuhan on kuitenkin se, että Pyynikin näkötorniin kiipeämällä ja oikeaan suuntaan tähystämällä voi todeta, että 40 vuodessa Hervannalle on muodostunut oma ”skyline”. Ehkä siinä Brooklyn-vertauksessa oli sittenkin jotain perää?
välitunnilla pelailimme kavereiden kanssa koripalloa ja jalassani olleet MicMacin tuulihousut pitivät juostessa sitä meille suomalaisille niin kovin tuttua tuulihousu-kahinaa. Tätä hetken kuunneltuamme huomasimme, että meillä oli kaikilla samanväriset MicMacin tuulihousut. Tähän kaverini totesi, että ”minkä sille voi, Hervanta on elämäntapa”. Tuulihousuja löytyy toki muualtakin, mutta Hervantaa et muualta maailmasta löydä. Kirjoittaja on lapsuutensa ja nuoruutensa Hervannassa asunut lähiörotta, joka vieläkin säännöllisesti vierailee vanhemmillaan Herwoodin perukoilla.
Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu paljon kehitystä ja tapahtumaa. Hervanta on muuttunut Teksti jopa minun elinaikanani paljon ja olenkin edellä yrittänyt omalla vinoutuneella tavallani piirtää kuvaa, mikä ja millainen Hervanta mielestäni on. Tätä pohtiessani tulin ajatelleeksi myös kysymystä ”mitä hervantalaisuus on?” Löysin tähän kysymykseen vastauksen 2000-luvun alusta ja Ahvenisjärven ala-asteelta. Muistan vieläkin, kun eräällä
Matias Oikari
ANTI
21
Terveisiä puheenjohtajalta Talvi on saapumassa. Tästä johtuen on sisälläkin kylmä ja ulkona pimeää. Toivottavasti Iltakoulu on omalta osaltaan onnistunut lämmittämään ja valaisemaan arkeanne. Ainejärjestömme kalenteriin on ehtinyt kuluneen syksyn aikana mahtua kaikenlaista. Lukuvuoden startanneet Hiiriviikot olivat mielestäni kokonaisuudessaan hyvin onnistunut rupeama. Mukaan mahtui esimerkiksi fuksisauna, fuksibileet etkoineen, kaupunkikierros, JKY:n Johtajuussymposium, Pispala-kierros, bussirundi, Amazing Race sekä Tamy:n kaupunkisuunnistus. Osallistumisaktiivisuus oli parhaimmillaan ihailtavan korkea! Hiiriviikoista järjestettiin fukseille erillinen palautekysely, jonka pohjalta tapahtumia on helppo lähteä kehittämään tulevaisuudessa entistäkin maagisempaan suuntaan. Mainitsinkin edellisessä fuksi-Antin takakannessa toiveeni siitä, että jokainen uusi fuksimme syksyn aikana (ja toki tulevaisuudessakin) löytäisi Iltakoulusta ne omat juttunsa. Kiitokset vastaaville, tutoreille ja
22
ANTI
muille aktiivisille iltakoululaisille tietenkin paljon odotetut 38-vuofuksien ottamisesta huomaanne! tiaan ainejärjestömme vuosijuhlat! Vuosijuhlien järjestelyt on aloitettu Hiiriviikkojen ohella Iltakoulun jo kuluvan vuoden tammikuussa, ja kalenteria ovat täydentäneet kirp- mikäli vanhat merkit pitävät paikparikierros, liikuntasauna ja fuk- kansa, on odotettavissa jälleen aisisitsit. Vaihtareihin on puolestaan van eeppistä menoa. Pikkujouluissa tutustuttu Iltakoulun omien tapah- järjestelyvastuuta siirretään puolestumien lisäksi esim. kv-sitseillä. taan jo perinteitä noudatellen uusilIso peukku myös kv-tutoreidemme le fukseillemme. Uskon, että näistäsuuntaan hienosta työstä! kin bileistä jää käteen monta hyvää tarinaa. Iltakoulun alati jatkuvaa liikunta-aktiivisuutta ja menestystä olen Toivon valoa ja lämpöä tulevaan ihaillut miltei jokaisessa kirjoituk- talveenne, ihmiset! sessani. Liikuntahehkutuksen voi tällä kertaa kiteyttää ytimekkäästi Terveisin, seuraavaan huudahdukseen: Työ- Jesse Oikarinen väen Ampujat on yliopiston jal- Puheenjohtaja kapallomestari! Erästä politiikan kentiltäkin tuttua kannatushuutoa lainatakseni: tuli iso jytky! Lopuksi menneestä tulevaan. Tulevan arkenne lämmitykseen ja valaistukseen kuuluu Iltakoulun toimesta muun muassa fuksikastajaiset, pikkujoulut, yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous sekä