Anti S u u r i v ap p u n u m e r o
1 | 2009
1 | 2009
ILTAKOULU
Anti
>> Sisukset
Anti 1/2009
Sisältö >> 3 | Pääkirjoitus Jari Marjelund Juippi juttelee. >> 4 | Olen sitä mieltä Kansan syvät rivit älähtävät. >> 5 | Tampereen yliopisto kolmen kimppaan - kuka siunaisi pakkoavioliiton? Ulla Immonen Immonen Heikki Paloheimo paljastaa lakiuudistuksen varjoon jääneen suurhankkeen salat. >> 10 | Lakiesitystä vastaan, paremman maailman puolesta! Mikko Lahtinen Professori Lahtinen uskoo opiskelijoihin. >> 12 | Uutiskatsaus Pontus Ranta Anti juoksee kiinni ajan hermon. >> 14 | Musings on Politics and Music Ben Restle Ben Restle discusses the interplay between musics and politics. >> 16 | Hunting for Witches, Again? Tapio Juntunen After the 7/7 attacks, fears were coped with through music. >> 19 | Optimismia ja oman alan töitä Reetta Paunonen Osaako Raimo Muurinen problematisoida itsensä? >> 20 | Kevättä rinnassa Tapio Juntunen Ennen kuin meillä oli työelämäprojektia, Alfred J. Kwak tiesi kaiken olennaisen. >> 23 | Urheilun maailmanpolitiikkaa Jari Marjelund Kylmän sodan kiihkein taistelu käytiin luistimilla. >> 27 | Kulinaristi, idealisti Ilari Väänänen Ruokaan on saatava ryhtiä. >> 29 | Tulkoon valkeus! Jari Marjelund 451 fahrenheitia on lämpötila, jossa Antikin palaa. >> 33 | Rauhantekijä piinapenkissä Juhani A. Sauni Nobelisti Martti Ahtisaari paljastaa Antin haastattelussa, miten Lähi-idän konflikti ratkaistaan ja CMI:ltä saa duunia.
JULKAISIJA Tampereen yliopiston valtio-opin ja kansainvälisen politiikan opiskelijoiden ainejärjestö Iltakoulu PÄÄTOIMITTAJA Jari Marjelund TOIMITUSKUNTA Ulla Immonen, Tapio Juntunen, Pontus Ranta, Reetta Paunonen, Ilari Väänänen, Lassi Tervonen, Tuulia Karjalainen, Jenni Lahtinen, Kaisa Immonen, Eveliina Hakulinen TAITTO Jari Marjelund PAINOPAIKKA Juvenes Print, Tampere YHTEYSTIEDOT Anti-lehti / Iltakoulu ry, Politiikan tutkimuksen laitos, PL 607, 33101 Tampere. jari.marjelund@uta.fi. 2
Anti
1 | 2009
>> Tirehtööriltä
Pääkirjoitus Antin uusi räväkkä linja on: lehdessä ei julkaista kuvakollaaseja. Melko lailla kaikesta muusta olen päätoimittajana valmis lipsumaan. Anti ei ole tiukan journalistinen tai tiukan tieteellinen. Anti ei ole vasemmistolainen tai oikeistolainen. Lehtemme ei luontevasti taivu myöskään Iltakoulun tiedotteeksi. Sähköpostin aikakaudella älyvapaassa aikataulussa ilmestyvä paperilehdykkä on mitä epäluotettavin tiedotusväline – myös jälkikäteistiedotukseen. Iltakoulun tapahtumista niiden jälkeen eivät ole kiinnostuneita lukemaan niihin osallistuneet tai kukaan muukaan. Ja ei: Anti ei mainosta edelleenkään, jos vain pätäkkää muuten riittää. Linjattomuus on luonnollinen seuraus kirjoittamisen vapaaehtoisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö pyrkisi eteenpäin, kehittymään, kohti ääretöntä, sen yli ja pari piirua oikealle, vasemmalle ja keskelle. Vuoden ensimmäinen numero on tarinan alku: Antin kasvu ja kaunistuminen ovat vasta alkaneet. Odottakaapa fuksinumeroa! Ja kiittäkää lamaa: päätoimittajalla ei ole kesätyötä. Joka tapauksessa: we have a great show tonight. Ulla Immonen paljastaa, mistä yliopistoallianssissa on kyse – vai onko mistään? Tapio Juntunen kysyy, onko duuni kuitenkaan tärkeää. Mikko Lahtinen kannattaa parempaa maailmaa. Jäbät polttavat kirjoja. Lenin pönöttää kannessa. Syvin kummarrukseni kaikille lehden tekemiseen osallistuneille.
Kirjoittajalla on kähee skannattu allekirjoitus. 1 | 2009
Anti
3
>> Avauksia ja lopetuksia
Olen kuulkaas sitä mieltä Sähköisiä tenttejä jumalauta!
on
Palstalla julkaistaan mielipidekirjoituksia mistä tahansa taivaan alla: opetuksen tasosta, Iltakoulun toiminnasta, Anti-lehdestä, timanttikorvakoruista, päivänpolitiikasta. Kirjoituksia voi jättää nimettömänä Iltakoulun postilaatikkoon ainejärjestötilan ovella tai lähettää suoraan päätoimittajalle osoitteeseen jari.marjelund@uta.fi. Toimitus lyhentää kirjoituksia tarvittaessa.
järjestettävä,
Kun taantuma painaa päälle, kesätyöt painuvat kiven alle. Sama havainto tehtiin 90-luvulla, ja opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi perustettiin kesätenttijärjestelmä. Tulevana kesänä Politiikan tutkimuksen laitos ei järjestä perinteisiä tenttipäiviä, mikä kasvattaa painetta laajentaa sähköisen tenttijärjestelmän käyttöä. Tällä hetkellä laitoksemme lukeutuu tahoihin, jotka hyödyntävät järjestelmää valitettavan vähän. Sähköistä tenttimistä puitiin viime laitoskahveilla, ja osalla opiskelijoista oli mennä kahvi väärään kurkkuun, kun tentaattorit esittivät ennakkoluulojaan järjestelmän vaikeuksista. Todellisuudessa järjestelmä ei sanottavasti kasvata työmäärää. Tenttien määrähän ei itsessään kasva, ja kun kysymykset on kerran syötetty järjestelmään, niitä ei tarvitse erikseen laatia eri tenttikertoja varten. Käyttämättömät kysymykset voidaan jättää järjestelmään tentittäväksi lukuvuoden aikana. Kesälomakaan ei kulu tenttivastauksia lukiessa, sillä tentit tarvitsee tarkistaa vasta kesän lopuksi. Sen sijaan sähköisen tenttijärjestelmän hyödyt opiskelijoille – jos sitä siis hyödynnettäisiin tarpeeksi – ovat korvaamattomat. Kun tenttiajan voi päättää itse, opintojen suunnittelu ja sivuaineopintojen yhdistäminen on joustavampaa. Lisäksi tenttikirjojen saanti helpottuu, kun pienempi
4
Anti
joukko opiskelijoita tarvitsee niitä samanaikaisesti. Järjestelmä mahdollistaa siis opintojen tehokkaamman ja nopeamman suorittamisen. Tulevana kesänä opintopisteiden kartuttaminen on monen opiskelijan tulonlähde. Sähköiset tentit ovat tuon tulonlähteen elinehto. Iltakoulun hallitus on lähettänyt vetoomuksen Politiikan tutkimuksen laitoksen johdolle ja tentaattoreille sähköisten kesätenttien järjestämiseksi sekä yhtenäisen linjauksen vetämiseksi siitä, kuinka sähköistä tenttijärjestelmää hyödynnetään vastaisuudessa. Mikäli opiskelijana haluat suorittaa opintoja kesän aikana, ota yhteyttä tentaattoriin ja vetoa häneen, jotta opintokokonaisuus olisi mahdollista suorittaa sähköisellä tentillä. You must be the change you wish to see in the world! Pontus Ranta Koulutuspoliittinen vastaava Iltakoulu Kansiotsikointi harhaanjohtavaa! Mikä tästä lehdestä nyt muka tekee "suuren vappunumeron"? Lenin? Vai se, että sen valmistumiseen meni sopivasti viisi kuukautta ja vappu on ovella? Jari Marjelund päätoimittaja Anti
1 | 2009
> > A k a t e e mi n e n ma a i l ma
Tampereen yliopisto kolmen kimppaan – kuka siunaisi pakkoavioliiton?
Yliopistomaailmassa tapahtuu. Yliopistojen hallintoa, johtamiskulttuuria ja toimintamuotoja pyritään muokkaamaan – yliopistojargonin sanoin – yhä tehokkaampaan ja dynaamisempaan suuntaan. Yhä tiukkenevan uusjaon aikana Tampereen yliopistokin on joutunut hyppäämään samaan kelkkaan ja laskee nyt TTY:n ja Jyväskylän yliopiston kanssa samoilla urilla. Ulla Immonen "Hankkeen nimi: Politiikan kenttiä. Sisä-Suomen politiikantutkimuksen keskus." ”Kyllä Jyväskylän kanssa on tehty suunnitelmia. Hakemuksia on kirjoitettu: viime vuonna emme saaneet rahoitusta, mutta tänä vuonna vähän”, Politiikan tutkimuksen laitoksen johtaja Heikki Paloheimo toteaa. Tuijotan kädessäni olevaa paperinivaskaa.
1 | 2009
"Allianssilta haettava rahoitus: 234 794 €. Hankkeeseen haettu/suunniteltu muu kuin allianssin rahoitus: muuta rahoitusta ei ole haettu."
männyt samoihin lausahduksiin joissain muissa yhteyksissä viime aikoina. Kenties innovaatioyliopistopuheissa? Yliopistolakikeskusteluissa?
Selailen papereita. ”Toimintojen synerginen yhdistyminen -- vahvistaa tutkimusyhteistyötä politiikan tutkimuksen ja lähitieteiden alueella -kansainvälinen paino-arvo -- yhteiskunnallinen vaikuttavuus -- osaamiskeskittymä -- laatutason kehittäminen...” Ihan kuin olisin tör-
Ei, tällä kertaa kyse on kaikessa hiljaisuudessa rakennetusta yliopistoallianssista eli Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston muodostamasta yliopistokonsortiosta. >> Anti
5
> > A k a t e e mi n e n ma a i l ma >> Allianssissa ei ole kyse yli- osaaminen koulutuksessa ja tutopistojen yhdistämisestä vaan ns. kimuksessa”. Allianssin avulla konsortioyhteistyöstä, joka Jark- ”luodaan aiempaa kansainväliko Tirrosen määritelmän mu- sempiä ja korkeatasoisempia kaan tarkoittaa korkeakoulujen tutkimus- ja oppimisympäristöjä, vapaaehtoista yhteenliittymää. uusia menestymisen mahdolliSen kautta haetaan ”toiminnan suuksia kansainvälisessä tieteellitehostamista, kustannushyötyjä, sessä ja koulutuksellisessa kilpaisekä parempaa lussa, paranmahdollisuutta netaan opetRetoriikka on loisteliasta, mutta tajien ja tutriskien hallintaan”. Keskeisiä mistä todellisuudessa on kyse? kijoiden ovat siis niin Voidaanko allianssilla saavuttaa työskentekutsutut syner- jotain parempaa, suurempaa ja lymahdolgiaedut, joista lisuuksia sekauniimpaa kuin mitä yksittäiset yliopistojen kä lisätään rehtorit Krista yliopistot voivat tarjota? opiskelijoi Varantola, den valintaVarantola Aino Sallinen ja Markku Kivikoski mahdollisuuksia”. Retoriikka on puhuivat yhteen ääneen viime loisteliasta, mutta mistä todelsyyskuussa järjestetyssä keskuste- lisuudessa on kyse? Voidaanko lutilaisuudessa. Konsortion ide- allianssilla saavuttaa jotain paremaan liittyykin win-win-win-ase- paa, suurempaa ja kauniimpaa telma – sen kaikkien jäsenten kuin mitä yksittäiset yliopistot voivat tarjota? tulisi hyötyä yhteistyöstä.
"
Paloheimon mukaan allianssin mahdollisuudet ovat todellisia. ”Yliopistoallianssilla voidaan saada ilmeisiä etuja, esimerkiksi monipuolisempaa opetusta”, hän toteaa. Suurempi opetuksen pooli tarjoaa paremmat erikoistumismahdollisuudet. Esimerkiksi Jyväskylän ja Tampereen politiikan tutkimuksen laitosten erilaisten opetusprofiilien yhdistäminen voisi tuoda monenlaisia etuja. ”Jyväskylässä pääpaino on erityisesti tekstianalyysissä ja retoriikassa, mitä Tampereella tutkitaan vähemmän”, Paloheimo kertoo. Allianssin virallisten sivujen mukaan sen ydin on ”kolmen itsenäisen yliopiston monialainen
6
Anti
Aalto-yliopistolle tiukkenevan uusjaon aikana – ikään kuin avoliitoksi pakkoavioliiton uhatessa. Paloheimon mukaan paineita suurempien yksiköiden perustamiseksi on tullut opetusministeriön suunnalta jo vuosia. Suurimman sysäyksen allianssitoiminnan aloittamiselle antoi opetusministeriön lupaus lisämäärärahasta, jota myönnetään allianssille muutaman vuoden ajan perusrahoituksen lisäksi. Esimerkiksi vielä muutaman kuukauden rehtorina toimivalle Krista Varantolalle lisäraha on antanut ponnen kannan muuttamiseen yhdistysmis- ja yhteistyöasioisssa. Aiemmin Varantola oli TTY:n ja Tampereen yliopiston yhdistymistä vastaan samoista syistä kuin hän on tänä päivänä allianssin puolesta.
Itsenäisyys meni, rahoitus tuli! Erityisesti allianssi tuntuu kuitenkin näyttäytyvän tapana hankkia lisärahoitusta ja sopeutua samaan raamiin kuin mihin muut-kin yliopistot ovat nyt tai pian pakotettuja asettumaan. Rehtoreiden mukaan yliopistoyhteistyön aloittamisessa on ollut kyse ikään kuin vapaaehtoisuudesta pakon edessä. Aino Sallinen kuvaili allianssiyhteistyötä ”vapaaehtoisen kehittämisen tieksi”, pakollisen fuusion välttämiseksi ja tavaksi panna kampoihin 1 | 2009
> > A k a t e e mi n e n ma a i l ma Uudistamispuheenparren lyhyt oppimäärä Laatu Kun rahaa tai työvoimaa ei ole mutta jotain Innovaatio Vähän niinku keksintö muttei kuiteskaan. kuitenkin tarttis tehrä, panostetaan laatuun. Se on hyvin Modernin ajan keskeinen hokema ja kansantaloudellisen ovelaa, sillä tuloksia ei voi mitenkään mitata. liturgian kulmakivi. Kun tarpeeksi paljon ja painokkaasti hoetaan panostettavan innovaatioihin, vallitsevan Huippu Kun huippututkijat tekevät huippuhankkeissaan talousteorian mukaan talouskasvu ampaisee nousuun. huippututkimusta, on mahdollista nousta akateemisen Tampereen, Suomen ja Euroopan tulevaisuus on kokonaan kiinni innovaatioista. maailman huipulle. Synergia Win-win. Miksi se on sanottava niin vaikeasti? Osaamiskeskittymä No ei nyt ainakaan yliopisto.
Jari Marjelund Paloheimon mukaan Varantolan on pitänyt sopeutua poliittiseen tilanteeseen. ”Hänelle tuli hätä käteen, että jäädään ilman lisärahoitusta. Rahaa tulee vain, kun suhtaudutaan myönteisesti.” Lisärahoitusta myönnetään erityisesti ns. tutkimuksen kärkihankkeille, jotka ovat yliopistoallianssin määrittelemille tutkimuksen ”strategisille painopistealueille” sijoittuvia hankkeita. Painopistealueita on useita, aina ikääntymisen tutkimuksesta nanoteknologiaan. Kärkihankkeille myönnetyt avustukset eivät tarkoita perusrahoituksen uudelleenjakamista vaan perustuvat OM:n porkkanarahoitukseen. Silti tämänkaltaisen lisärahoituksen voi nähdä laitoksia eriarvoistavana prosessina siten, että se parantaa kohdelaitosten valmiuksia tuottaa parempaa opetusta tai tutkimusta suhteessa muihin. Selaamani paperinivaska, joka uskollisesti toistaa allianssin viral-
Viereinen sivu: myös TTY on mukana allianssissa. Mitä teekkareilla on annettavanaan meille? 1 | 2009
lisen linjan mukaista tehokkuuspuhetta, on nimenomaan tällainen yliopistokonsortion tutkimuksen kärkihankehakemus. Tampereen ja Jyväskylän politiikan tutkimuksen alojen yhdessä laatima hakemus tähtää vaatimattomasti ”maan suurimman ja tärkeimmän politiikan tutkimuksen yksikön” luomiseen. Kärkihanke voi tuoda uusia mahdollisuuksia kehittää politiikan tutkimusta allianssin puitteissa Paloheimon toivomalla tavalla – jos hanketta voidaan edistää.
osin allianssin virallinen osallistamisen periaate ei ole toteutunut. Allianssin sivuilla vakuutetaan toki, että keskustelua käydään kaikilla avoimilla keskustelufoorumeille ja työpajoissa. Tähän mennessä avoimia keskustelutilaisuuksia on järjestetty vain yksi. Oppiaine- tai opintokokonaisuustasoisia ns. johto- tai kehittämisryhmiä on perustettu, mutta hitaasti, eikä kaikille laitoksille. Politiikan tutkimuksen laitokselle on tänä keväänä perustettu suunnitteluryhmä. Näissä johtoryhmissä tulisi olla mukana myös opiskelijaedustus.
Allianssin salaiset kansiot Kärkihankehakemusten rahoituksesta päättää allianssin hallitus. Perusteluja sille, mitkä projektit valitaan kärkihankerahoituksen piiriin, ei kuitenkaan ole nähtävillä missään. ”Politiikan tukimuksen laitos nyt ei ole ollut yliopiston hallituksen erityisessä suosiossa”, Paloheimo heittää pilke silmäkulmassa. Hänen mukaansa allianssin päätöksenteko ei ole tällä hetkellä kovin läpinäkyvää, mikä ei liity vain kärkihankehakuihin. Muiltakaan
Johtoryhmiin ja keskutelutilaisuuksiin Paloheimo tuntuu suhtautuvan väsyneen oloisesti. Pidettyjen palaverien ja kirjoitettujen muistioiden määrä ei hänen mukaansa ole tuonut paljoa lisäarvoa yliopistoille. Ylimääräistä vaivaa ei haluta nähdä, kun sen vaikutukset ovat usein epäselvät. ”'Joko taas' -asennetta on ollut ilmassa. Suunnittelutöihin ja raportoimiseen sidotaan kohtuuttoman paljon, mutta tulokset ovat laihat", Paloheimo summaa. >> Anti
7
> > A k a t e e mi n e n ma a i l ma >> Hallinnon rationalisoiminen toistaiseksi. ”Kaikki on tietysti olosuhteita siten, että koulunäyttäytyy Paloheimolle yhtenä kiinni siitä, kuinka pitkälle tuksen korkea taso voidaan allianssin mahdollisuuksista. ”Yli- yhteistyössä halutaan mennä ja säilyttää. On kuitenkin aiheellista opistoissa toteutuvat pervers- miten.” kysyä, mitkä ovat ne jatkuvasti seimmät organisaatiopiirteet. Kolmuuttuvat olosuhteet ja se mekymmentä vuotta sitten yli- Äärimmäinen yhteistyön muoto viitekehys, johon allianssia kehiopistojen henkilökunnasta oli olisi Paloheimon mukaan yhden tetään? Korkeakoulutus ja kaksi kolmasosaa opettajia ja yksi yhteisen yksikön perustaminen. tutkimus ovat viime vuosikolmasosa muuta henkilökuntaa. Tämä tarkoittaisi käytännössä siis kymmeninä nousseet entistä Nykyään opettajia on 40–45 % ja sitä, että esimerkiksi kaikki keskeisempään asemaan osana loput ovat muuta henkilökuntaa. sosiologit siirtyisivät kokonaan valtioiden taloudellisen mutta myös poliittisen ja kultNs. tukitoimien kasvu yliopistohallinnoissa on ollut Allianssi tuntuu näyttäytyvän Paloheimolle tuurisen kilpailukyvyn kohottamiseen ja varmishuomattava”, Paloheimo tämän suuremman muutosprosessin tamiseen tähtäävää politoteaa. sivujuonena, jonka tulokset ja vaikutukset tiikkaa. Kansallisessa korkeakoulupolitiikassa Paloheimo näkee allians- ovat toistaiseksi hyvin epävarmat. esiintyvät tehokkuuden, sissa paperinpyörittelyn aiheuttaman tuskan ohella kui- yhdelle paikkakunnalle ja tuloksellisuuden ja tilivelvollivaatimukset ja kantenkin myös konkreettisia vai- vastaavasti esimerkiksi kansan- suuden kutuksia. Niitä ovat esimerkiksi taloustieteilijät toiselle. Uuden sainvälisten koulutusmarkkinoivalinnaisen opetuksen lisääminen yliopistohallinnollisen jargonin den laajentuminen edellyttävät verkko-opetuksen ja luentosarjo- hengessä järjestely kuulostaa korkeakoulujärjestelmiltä uudenjen vaihdon avulla sekä tule- kovin kustannustehokkaalta. Mi- laista toimintatapaa. Lisäksi vaisuudessa mahdolliset yhtei-set tä se sitten tekisi esimerkiksi yliopistoilta vaaditaan ns. kolvalintakokeet. Opiskelijoiden li- vapaan sivuaineoikeuden merki- mannen tehtävän toteuttamista sääntyvään liikkuvuuteen hän ei tykselle, onkin jo toinen tarina. perinteisten opetus- ja tutkuitenkaan tahdo uskoa kuten ei kimustehtävien rinnalle. Tämä siihenkään, että yhteistyö lisäisi Muutoksia ja mullistuksia – yliopistojen ”yhteiskunnallisen riskiä yhdellä laitoksella järjes- mutta mihin allianssi on vaikuttavuuden” vaatimus veltettävän opetustarjonnan supis- menossa? voittaa yliopistot olemaan yhä tamiseen. Pelot etäopetuksen paenemmän vuorovaikutuksessa kollisesta lisääntymisestä voi siis Allianssa taustalla on tarve ympäröivän yhteiskunnan kanssa heittää romukoppaan – ainakin kehittää yliopistollista koulutusta ja voi tarkoittaa monia asioita vastaamaan jatkuvasti muuttuvia kansantalouden vahvistamisesta
"
Yliopistoallianssista sanottua "Allianssissa on kyse siitä, että yritetään parantaa "Kyseessä ei ole pelkästään liturginen yhteistyö vaan edellytyksiä keskittyä olennaiseen." allianssin hallituksen selkeä tahtotila. Avosuhteeseen ei kuitenkaan ole puheenjohtaja Christoffer Taxell, perinteisesti annettu myötäjäisiä." opetusministeriön Taxell Universitas 1/2008 ylijohtaja Sakari Karjalainen, Karjalainen Acatiimi 1/2008 "Tänä putkimaistereiden ja tuotannon tehokkuuden valtavirran aikana en pitäisi ollenkaan huonona ideana "[Yliopistoallianssi on] ainakin avoliitto – rakkautta sitä, että allianssi profiloituisi Suomen sivistysyliopistoksi." tarvitaan, mutta juridinen muoto on vielä hieman Tamyn slloinen puheenjohtaja Anna-Mari Huhtinen epäselvä." rehtori Aino Sallinen, Sallinen Acatiimi 1/2008 lukuvuoden avajaisissa Turun Sanomien mukaan 8
Anti
1 | 2009
> > A k a t e e mi n e n ma a i l ma
alueiden kehittämiseen asti. Allianssi tuntuu näyttäytyvän Paloheimolle tämän suuremman muutosprosessin sivujuonena, jonka tulokset ja vaikutukset ovat toistaiseksi hyvin epävarmat. Muutoksen keskiössä ei kuitenkaan ole allianssi vaan uusi yliopistolaki, joka vaikuttaa merkittävästi yliopistojen asemaan ja siihen, miten niitä johdetaan. ”Joillakin on hirveän kova halu viedä yliopistojen hallintoja enemmän yksilöjohtajuuden suuntaan”, Paloheimo sanoo. Itse hän ei ota managerialismin aaltoon kantaa sen enempää mutta sanoo ymmärtävänsä, että uusi johtamistyyli säikähdyttää ja tuntuu vieraalta yliopistoissa. Kysymys on kuitenkin siitä, että kun hallinnon kuormittavuus on tuntuvasti lisäänttynyt, sitä halutaan keventää nykyistä manageriaalisemmalla hallintotavalla. Sitä, kuinka vahvasti tavoitteita tullaan jatkossa asettamaan ulkoapäin, on Paloheimon mukaan vaikea sanoa. Se on mahdollista, mutta ei välttämätön kehityskulku tämänhetkisessä tilanteessa. Allianssiyhteistyöhön ei kuitenkaan Paloheimon mukaan sisälly opiskelijan kannalta merkittäviä riskejä. Toisaalta allianssin voi kuitenkin sanoa vahvistavan alkanutta kehitystä siten, että uusille hallinnon tasoille ei 1 | 2009
välttämättä enää haluta sisällyttää organisatorisesti raskasta opiskelijaedustusta. Näin ollen perinteinen kolmikanta on nyt ahtaalla monien eri tahojen ja kehityskulkujen ristipaineessa. Lisäksi allianssia voi kritisoida epämääräisyydestä niin tavoitteiden kuin toimintamuotojen suhteen. Esimerkiksi innovaatiyliopistohanketta samoin kuin uutta yliopistolakiakin kriittisesti arvionut Tere Vadén on nostanut esille ristiriitaiset ja osittain toisensa poissulkevat tavoitteet sen usein tavoittamattomalta tuntuvan ”huipun” tavoittelussa. Virallisten dokumenttien mukaan myös allianssi janoaa huipulle hieman joka suunnalta. Onkin aiheellista kysyä Heikiltä, kumpi nyt sitten painaa vaa'assa enemmän, huippututkimus vai gradujen määrä? ”Mahtaako johtoryhmä itsekään tietää”, Paloheimo vastaa. Paloheimon käsityksen mukaan tällä hetkellä ajetaan molempien sektorien tehostamista, mutta sitä miten opetus- ja tutkimustyön edistäminen
tulevaisuudessa painottuu, ei tiedetä. Paloheimon mukaan parempi tutkimus voi tarkoittaa parempaa opetusta riittävän pitkällä aikavälillä. Hän näkee tutkimustoiminnan vahvistumisen olevan selkeässä yhteydessä korkealaatuisiin graduihin ja väitöskirjoihin. Tältä osin allianssin tavoitteet eivät siis näyttäydy kovinkaan ristiriitaisina. Paloheimon kuitenkin painottaa, että verkosto on uusi ja sen todelliset vaikutukset jäävät vielä nähtäväksi. Allianssi on yksi mahdollisuus vastata uusiin haasteisiin mutta mikään suuria muutoksia yhteistyö tuskin mukanaan tuo. Varsinkin perustutkinto-opiskelija voi allianssin suhteen olla melko huoleton. Allianssi tuntuu tällä hetkellä olevankin enemmän kasvuiässä oleva tenava, joka asettaa paljon kysymyksiä, tarttuu itseään suurempiin haasteisiin ja joka voi kehittyä kahteen suuntaan – kasvaa kypsäksi aikuiseksi tai jäädä ikuiseksi lapseksi.
Jos tämä rautaisannos yliopistoallianssist ei tyydyttänyt tiedonjanoasi, voit lukea lisää seuraavista lähteistä Terhi Nokkala, Jarkko Tirronen, Seppo Hölttä: Konsortio, federaatio ja
yhdistyminen yhteistyömuodoista
kansainvälinen
taustaselvitys
korkeakoulujen
Markku Vanttaja: Yliopiston on palveltava laajempia päämääriä (Tieteessä tapahtuu 3-4/2008) Anti
9
> > He n k i l ö k u n n a l t a
Lakiesitystä vastaan, paremman maailman puolesta! Opiskelijajohtoinen aktiivinen vastarinta yliopistolakiesitystä vastaan on tuonut valoa ja eloa akateemiseen elämään Tampereella ja muissa yliopistokaupungeissa. Vaikka esitetty kritiikki on aika ajoin jumiutunut toissijaisiin yksityiskohtiin, niin syvemmälle käyvän muutoksen merkit ovat selvät ja lupaavat. Yhä useammat opiskelijat ovat ottamassa aloitteen itselleen. Nouseva sukupolvi ei enää passiivisesti ja näennäisen oman etunsa nimissä mukaudu yliopiston, yhteiskunnan tai edes oman ylioppilaskuntansa sovinnaisiin ajattelu- ja toimintatapoihin. Liike kiistää vaikuttavat totuudet, haastaa hierarkkiset valta- ja voimasuhteet, luopuu pyrkyrimäisestä "isompiensa" jäljittelystä omassa poliittisessa käytännössään. Uusi sukupolvi ei tahdo alistua sille osoitettuihin rooleihin ja odotuksiin, vaan asettaa itse omat päämääränsä sekä tahtoo arvioida uudelleen yliopiston ja yhteiskunnan mielen ja merkityksen. Vapaus ei ole enää vain kilpailun vapautta, vaan vapautumista itsenäiseen ajatteluun ja omaehtoiseen toimintaan. Aiemmat yliopistollis-yhteiskunnalliset murrokset vuoden 1848 keväästä kevääseen 1968 seurauksineen osoittavat, että ylioppilailla ja uudella sukupolvella todella voi olla merkittävä rooli yhteiskunnallisen edistyksen kärjessä. Sama pätee myös Tiananmenin tapahtumien Kiinaan, moniin arabimaihin tai Latinalaisen Amerikan ja Afrikan valtioihin. Historia kertoo siitä, ettei opiskelijaradikalismi ole ollut vain idealistista "haihattelua" tai suurien sanojen utopismia, vaan yhteiskunnallisen muutoksen todellinen edellytys ja keskeinen osatekijä – joskin toisinaan myös negatiivisella tavalla, kuten esimerkiksi Suomessa AKS:n aikoihin tai islamilaisen fundamentalismin invaasioissa joidenkin arabiyliopistojen kampuksilla.
10
Anti
1 | 2009
> > He n k i l ö k u n n a l t a Jo Snellman korosti, että akateemisen opiskelun erottaa koulunkäynnistä kriittinen ja itsekriittinen suhtautuminen vaikuttaviin totuuksiin ja vallitseviin toiminta- ja menettelytapoihin. Yliopistosivistyksen tai sivistysyliopiston tavoite on hengen emansipaatio, joka saa käyttövoimansa kaikkia "totuuksia" tai "realiteetteja" koettelevasta kritiikistä. Se tiedostaa vastuunsa järjen vastuuna edistyksestä. Nykyisessä ammattikouluyliopistossa, jonka hengen lakiesityksen pykälät kiteyttävät, opiskelijoiden ja henkilökunnan oletetaan mukautuvan heille muualla määriteltyihin rooleihin tulevina tai nykyisinä yhteiskunnan palkkatyöläisinä tai muina lokeroidun asemansa hyväksyvinä yksilötoimijoina. Kun opiskelijat kiistävät lakiesityksen, he eivät kiistäkään vain lakia, vaan sellaisen yhteiskunnan, jossa heille tyrkytetään omaa individualistista etuaan tavoittelevan alamaiskansalaisen roolia. He ymmärtävät vastuunsa ja mahdollisuutensa yliopiston ja yhteiskunnan kehittäjinä. Lakiesityksen vastustaminen ei ole taaksepäin katsovaa haikailua kadonneen sivistysyliopiston kulta-ajan perään, vaan tässä ja nyt realisoituvaa pyrkimystä tehdä todeksi nykyistä parempi maailma. Sellainen, jossa yhdessä muiden kanssa osaamme ja voimme itse määritellä elämämme ja yhteiskuntamme lähtökohdat ja päämäärät. Mitä useampi tällaiseen muutosliikkeeseen liittyy, sitä vaikeampi sitä on millään verukkeilla kiistää nolaamatta itseään. Tulkoon yliopisto sellaiseksi kuin sen teemme! Mikko Lahtinen professori (mvs.)
Iltakoulun vuoden 2009 hallitusta ei esitellä vielä tässä numerossa. Seuraavassa kuitenkin muistinvirkistykseksi Iltakoulun vuosikoukouksessa valittu hallitus. Anti paljastanee hallituslaisten salaisuudet heinäkuun fuksinumerossa. Anna-Riikka Räisänen Ulla Immonen Emma Hannonen Tiina Nieminen Markus Wikholm Pontus Ranta Gritten Naams Tea Miettinen Maija Mahlamäki Venla Voutilainen Olli Haavanlammi Lassi Tervonen Ulla-Maija Poutiainen Laura Markkanen 1 | 2009
puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri rahastonhoitaja tiedotusvastaava koulutuspoliittinen vastaava sosiaalipolitiikka- ja ympäristövastaava kansainvälisyys- ja tasa-arvovastaava juhlavastaava juhlavastaava liikuntavastaava tutor- ja kulttuurivastaava varainhankinta- ja ainejärjestötilavastaava (24.3. asti) varainhankinta- ja ainejärjestötilavastaava (24.3. alkaen) Anti
11
> > A j a n h e r mo
Uutiskatsaus Anti pitää lukijakuntansa ajan tasalla monipuoliseen lähdeaineistoon perustuvan uutisoinnin avulla. Jätämme taustoittavat ja syvemmälle peilaavat artikkelit muuttuvan informaatiomeren aallokossa nopeasti uppoaville internetille ja televisiolle. Pontus Ranta Suomi on ajautunut Taantumaan Suomi on Antin nimettöminä pysyvien asiantuntijalähteiden mukaan ajautunut virallisesti Taantumaan. Lähteet muistuttavat, että Taantumasta on keskusteltu koko talven ajan, mutta lomautusuutisten ja heikkenevien talousennusteiden keskellä kukaan ei odottanut, että Suomi ajautuisi virallisesti Taantumaan. Taantumassa tieto Suomen saapumisesta paikalle on otettu rauhallisesti vastaan. Suomen poliittinen eliitti tapasi Taantuman
”Suomi uskoi visusti välttävänsä kansainvälisen Taantuman koko syksyn ajan”, valtiovarainministeri Jouni Katainen puolustelee. ”Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää, että minun pitäisi jotenkin hoitaa tämä tilanne nyt, vaikka se ei ole minun aikaansaama”, Katainen sai sanotuksi kyynelien keskeltä. Anti nti ei osallistu puheenjohtajakilpaan Anti ei osallistu vihreiden tai SAK:n puheenjohtajuuskilpaan. Anti kieltäytyy myös ehdokkuudesta europarlamenttivaaleissa. Syyksi Anti ilmoittaa
toimittajalähde ”Jyri Merjalind” ilkkuu tylsänoloisesti. Ihmiset haluavat eläkkeelle Näyttää vahvasti siltä, että suuri osa suomalaisista haluaa päästä eläkkeelle, tuore Antin Taloustutkimuslaitokselta tilaama selvitys paljastaa. "Erityisen kiinnostuneita eläkkeelle pääsystä ovat ikäryhmiin 55–59 ja 60–65 vuotta kuuluvat henkilöt”, Erikoistutkija kertoo. Eläkkeelle pääseminen ei ole yhtä tärkeää opiskelijoille tai niille,
tuki muutt mä ehdottaa: opinto ryh työ n se ok lait ke elä an tisoi itsensä | Kans o Muurinen problema im Ra | na en om hu sa eilen, tänään ja joilla on oikeasti huippu duuni. Anti 24 h | Otsikois
edustajia koko viikon kestäneessä ryyppyjuhlassa. ”Oikein kivaa oli”, Mauri Pekkarinen tiivisti taputellessaan itseään selkään. ”Kuka Suomea oikein ohjaa, ja miksi Taantumaa ei vältetty”, Melkein Kaikki kyselee.
12
Anti
pätevät muut ehdokkaat, likaisen kabinettipelin, perheen olemassaolon ja velvollisuudet kotimaan politiikassa. Suurin syy lienee kuitenkin, ettei kukaan kysynyt Antia mihinkään. ”Antihan on ainejärjestölehti, ei me voida mihinkään tollaseen edes osallistua”, Antin pää-
"Oikeasti tämä on aivan huippu duuni”, nastoja työkseen mittaava Esa riemuitsee. "Olisi kyllä hyvä päästä aikaisin eläkkeelle”, Antin kadulla tapaama Vanha Herra julisti. Herra jatkoi kuvailemalla pitkään työnsä rasituksia, mutta Antia ei kiinnostanut.
1 | 2009
> > A j a n h e r mo töihin, koska kaikilla oli niin paljon tenttejä ja jollakin oli myös essee työn alla, ja se vei ”ihan Yhdysvaltojen 44. presidentti hulluna” aikaa. Barack Obama on vannonut virkavalansa. Ensimmäisenä ta- Anti vahvisti joukkojen voitteena Obamalla on tehdä vetämisen kaikki toisin kuin George W. Anti on vahvistanut, että se aikoo Bush. vetää kaikki joukkonsa Irakista ”Ihan kaiken ajattelin tehdä vuoden 2009 aikana. Jos Irakiin toisin. Pissaan muun muassa jää joitain joukkoja, ne eivät ole istualtani ovaalihuoneen vessas- Antin joukkoja. Irakista tulee joukkovapaa maa. sa”, Obama kertoo tiedotteessaan. täten Turvallisuustilanteen äkkinäinen Tieto Obaman wc-käyttäyty- heikkeneminen voi vain nomisestä on otettu ilolla vastaan peuttaa joukkojen vetämistä. Yhdysvaltoihin saatiin uusi presidentti
erityisesti Euroopassa. Kahdeksan vuotta Valkoisessa talossa Bush jätti perinnöksi kaksi sotaa, Seppo Kääriäisen mentävän budjetti-alijäämän ja tulehtuneet suhteet moniin vanhoihin liittolaisiin. Obama ei halunnut kommentoida, mitä Bush jätti ovaalihuoneen vessaan.
lakia, joka antaisi työnantajille, taloyhtiöille ja yliopistoille oikeuden urkkia työntekijöiden, asukkaiden ja opiskelijoiden kumisaappaiden kokoja. "Edes poliisilla ei ole oikeuksia tällaisten tietojen hankkimiseen”, Kimmo Sasi ylpeilee näyttäessään keskisormea kanssaoikeusoppineille. Nokia ei myönnä painostaneensa ketään mutta pitää kengänkokojen selvittämistä tar-peellisena, jotta jalanjäljistä pystyttäisiin päättelemään kuka on kävellyt missäkin.
Joukkoja vedetään ainakin naruin ja köysin. Huhujen mukaan Lex Nokia III mahdollistaa joukkoja saatetaan myös työntää. autonajajien renkaiden nastojenpituuden päivittämisen interLex Nokia II ja III nostavat netiin reaaliajassa. Lakia on vastustettu erityisesti, koska se urkkimisen uudelle tasolle veisi tavattomasti resursseja eikä Niin kuin kaikki suuret menes- hyödyttäisi ketään.
tystarinat, myös Lex Nokia on saamassa jatko-osia. Saapasjätti "Ainut hyvä puoli olisi, että Anti ei vastannut Obaman Nokia on ajamassa läpi an lukemattomiin haastattelupyyna haluaisi jo nukkuma opiskelijalehden taittaj
| Tamperelaisen essaan - lue teksti! one hu py kyl i ntu uu riis ksi | Niko Jokihaara ihmiset voisivat netissä bongata tuu työntekoperustaise
toisia kuskeja, joilla on yhtä pitkät nastat kuin itsellä. Tämä saattaisi johtaa uusien turhien Facebookryhmien syntyyn”, nastoja työkseen mittaava Esa uskoo.
Anti keksi uutisjournalismin. Suosittelemme tutustumista myös Antia ansioituneesti kopioiviin tahoihin osoitteissa: theonion.com lehti.samizdat.info 1 | 2009
Anti
13
> > F o r e i g n Co r r e s p o n d e n t
Musings on Politics and Music The support of musicians for Obama during his recent campaign has been well documented. Thus, I will not dwell on the individual artists who did so. However, it does seem that their support highlights a new found interest in politics. I was particularly pleased to see how many Hip-Hop and R'n'B artists proclaimed their backing for Obama. How influential they actually were in convincing Americans to vote is of course difficult to verify, yet it is certain that they played a significant part in raising awareness for the election and politics generally. Ben Restle During the early years of the Bush presidency I had always wondered why so few artists, particularly musicians, had spoken out against this Texas neo-con. A friend recently reminded me of the Dixie Chicks story. Said band had openly and vehemently attacked Bush at a concert several days prior to the invasion of Iraq. They had said they were ashamed that the president was from their home state, Texas. The crowd, meanwhile, felt otherwise and so half of them left. The public outrage which ensued was immense. The band was
14
Anti
labeled anti-American, radio stations refused to play their songs and one station even went so far as to invite offended listeners to publicly dump their Dixie Chick CDs into a rubbish bin. This was one of the earliest and most prominent moves, as far as I can recall, by artists to speak out against Bush. A less serious, yet closely related and rather entertaining issue is the phenomenon of dancing politicians. Several weeks ago I read an article according to which Colin Powell
had joined the Nigerian hip-hop star Olu Maintain on stage and danced to the extremely popular song 'Yahooze', which derives its name from the so-called 'Yahoo Boys'. These delinquents have earned their name from their online activities involving Yahoo email accounts. They use these to fool wealthy Westerners, Americans particularly, into sending them money, claiming they desperately need it to access inherited money (or state similarly odd circumstances), from which the benevolent Westerner will ultimately profit too. Of course, they never do. 1 | 2009
> > F o r e i g n Co r r e s p o n d e n t
"
So why are public figures in the mainstream, like musicians, not more active in encouraging people to become involved with, or least follow politics? Unsurprisingly, said Nigerian musician Olu Maintain has argued that he is not, in fact, glorifying these 'Yahoo Boys', but merely talking about his career and the influence of money. Regardless of this, the ludicrous ignorance with which Powell maneuvered himself into this PR fiasco must be applauded for its entertainment value. I will not, at this point, discuss the abundance of incidents, in which politicians have displayed their lack of rhythm and such, when dancing in the presence of cameras. Many readers, after all, will surely recall images of a blissfully intoxicated Boris Yeltsin exhibiting his unconventional dance moves at formal occasions. To explain the relevance of politics, particularly to readers of this paper, is surely an unnecessary 1 | 2009
task. Sadly, many other people in the world certainly need some more convincing. In Scandinavia voter turnout is quite high. Tragically the picture is quite different in nations such as Britain and especially America. So why are public figures in the mainstream, like musicians, not more active in encouraging people to become involved with, or least follow politics? Sometimes I have this urge to make a film, something that is easily consumed and appealing to many, which will explain the relevance of politics in everyday life to those who are apolitical. The mere word apolitical, by the way, seems paradox to me. How can someone claim to be apolitical if they complain about expensive alcohol, or speed limits, or university fees, or any other everyday phenomenon? Why are
The Dixie Chicks joined the anti-Bush movement at an early phase.
certain things the way they are? Why are they different elsewhere? The answer: Politics. Incidentally, if anyone wants to join me on this film project and knows anything about film making, unlike me, please get in touch with this paper. I want to briefly return to dancing politicians and provide a positive example to conclude this article. The much heralded 'change', which has come to America these days, may also apply to the realm of showing one's affection for music. For I have witnessed, with my very own eyes, the new president dancing, not buffoonlike as one has sadly grown to expect, but rhythmically and with a certain cool, on an American talk show. It seems change has come indeed.
Anti
15
> > Do me s t i c Co r r e s p o n d e n t
Hunting for Witches, Again? From time to time the world we live in just doesn’t seem to be that good place, well, to live in. Not from the personal point of view, but in general. This kind of emotion, where I feel like the humanity has once again betrayed itself, usually hits me when something abnormally terrible happens in some part of the world.
And this was exactly the case when I first heard of the terrorist attacks in Mumbai on 26 November 2008. The sense of helplessness and anger created by the news were so immense that it was almost impossible to approach the situation rationally–if there even was a need to do so in the first place. Then again, some sort of brainwork is almost necessary to keep the thoughts clear.
Tapio Juntunen I have found popular music to be especially useful in this kind of situations. Ideas, insights and thoughts in some of the more politically oriented or otherwise good songs are a handy way to get a grip of the things that might at first make you feel anxious. In the case of the terrorist attacks in Mumbai, my mind was immediately caught by Bloc Party’s song Hunting for Witches, released as a single from their second album A Weekend in the City (2007), and moreover the idea, how one could see obvious similarities between the attacks in Mumbai and in London in July 2005, also known as the ‘7/7’, and in Madrid in March 2004. Instead of relying exclusively on the information and ‘knowledge’ percolated through the rigid political
16
Anti
1 | 2009
> > Do me s t i c Co r r e s p o n d e n t institutions or on the insights of rhetorical academic research, popular culture, or in this case more accurately, alternative pop music, gives me at the same time current, down-to-earth and still critically reflective insights from different kinds of profound social issues. Together with the overall atmosphere of the music, the lyrics of the song can sometimes even be read as exemplifications of the problems human collectivities are about to enter way before formal academics are able to grasp the said issue.
Musically the song has all that it takes to support the anxiety presented in the lyrics written by the singer/ guitarist Kele Okereke. Okereke The song starts with a disturbed semi-melody and some sliced samples containing material from the original newscaster reports covering the mentioned terrorist attacks. After 24 seconds Gordon Moakes kicks off with his trademark drumming, giving the song, together with Russell Lissack's Lissack catchy guitar riff, its aggressive and aptly paranoid atmosphere. The song continues:
Hunting for Witches is a 1990's, optimistic as a teen critical observation of the But now its terror, airplanes crash into towers problems London, from The Daily mail say's 'the enemy is among us!' where the band also comes 'Taking our women and taking our jobs’ from, faced after the ‘7/7’ All reasonable thought is being drowned out attacks. The song gives us a By the non-stop baying, baying for blood punchy and provocative description of how the postmodern world of violence and Okereke writes how it was the prejudices makes the community to community as a whole, if not even dig up new sociological trenches the global system of liberal when faced such a threat created by democracy, who felt threatened the attacks and also, at least in some because of the attacks. So the depth, by the media after the attacks. community takes up a defensive It reminds us about the consequences position: it has been the time to of the terrorist attacks and in this acknowledge the realities and forget scenario it seems like we have a little the kind-hearted idealism of the hope of escaping from the world of post-cold war era in the nineties. The decentralized identities, anxiety and revenge is not just desirable; it is a politically provoked structural necessity for the community, and violence. The lyrics of the song are moreover, for the individuals (thus opening the picture more concretely: the use of a story told in the first person). But it’s going to be hard I'm sitting on the roof of my house times ahead because of the invisibility With a shotgun and a six pack of beer of the enemy, the filthiest and most The newscaster say's "the enemy is among us!" dangerous of all types of enemy As bombs explode on the 30 bus images in the world – so, no room for Kill that middle class indecision reasonable thought, then? >> Now is not the time for liberal thought 1 | 2009
Anti
17
> > Do me s t i c Co r r e s p o n d e n t
I was an ordinary man, with ordinary desire I watched TV it informed me I was an ordinary man with ordinary desire There must be accountability Disparate and misinformed Fear keeps us all in place Enough said. It is the fear that keeps the people in the positions where they ought to be. For the ones in power – there are always a bunch of people who takes the advantage of the situation amongst the victims own camp, too – fear, dramatized with a suitable information, is useful tool. Fear will definitely also unite the people experiencing it, but at the same time it might get out of hand and force innocent minorities in to the grey zones of the community which will not definitely loosen up the atmosphere. Fear might turn out to be curative for the individual and community, if handled with care, but this is not very likely to happen when the people don’t even know for certain what it is to be afraid of. It is yet too early to say how things will turn out in Mumbai. Hopefully the people, who have been hurt there, either psychologically and physically, can move on with their lives despite their individual and collective sufferings. Of course, the background of the whole situation is totally different in Mumbai than for example in London few years ago, which will make the incidents almost disparate, at least in the
18
Anti
academic sense of the word. Still, we have at least something to learn from the songs like Hunting for Witches. Well, at least I do find them as a useful tool to reflect how our own society and political culture works in the times of crises. Being more explicit and almost naïve in their argument, popular culture can sometimes unveil the mistakes we make in a way that academic texts trying to grasp the same issues cannot sort out that quickly
So I go hunting for witches Heads are going to roll So I go hunting...
Bloc Party on vuonna 1998 perustettu nelijäseninen vaihtoehtoista pop/rockia soittava yhtye Lontoosta. Yhtye on julkaissut kolme albumia: Silent Alarm (2005), A Weekend in a City (2007) ja Intimacy (2008). Yhtye käväisi hiljattain kiertueellaan myös Suomessa ja esiintyi Helsingin jäähallissa 26.2.2009.
1 | 2009
> > Ha a s t a t t e l u
Optimismia ja oman alan töitä Istun pöytään kahden tutun iltakoululaisen kanssa. Olen yhtä aikaa hämmentynyt ja positiivisesti yllättynyt. Huomaan tulevien yhteiskuntatieteiden maistereiden riveistä löytyvän uskoa omiin työelämätaitoihin ja halua ottaa vastaan oman alan työtehtäviä jo opiskeluaikana. Reetta Paunonen Tämä ei ollutkaan mikään niistä vaisuista kahvipöytäkeskusteluista, joissa kerta toisensa perään todetaan, ettei politiikan opiskelija saa oman alan töitä, kun ei ole sitä työkokemusta, eikä työkokemusta saa, kun ei saa niitä oman alan töitä. Tämän keskustelun päätteeksi ei kukaan toteakaan, että tulevaisuudessa odottaa valmistuminen työttömäksi maisteriksi. Aistin ennennäkemätöntä optimismia ja intoa muuttaa huono työllistymistilanne. "Ei saisi liikaa takertua vain tutkinnon suorittamiseen kurssi toisensa perään. Pitäisi miettiä, mitä taitoja ja valmiuksia opinnot ovat kartuttaneet ja tuoda rohkeammin esiin oma osaamisensa", Riina Teivainen miettii. "Kannattaa miettiä omia kiinnostuksen kohteitaan ja mitä itse haluaisi kaikkein mieluiten tehdä, sekä uskoa itseensä, niin ehkä työnantajakin alkaa uskoa", Raimo Muurinen lyö lisää löylyä. 1 | 2009
Ei, tämä ei todellakaan ole yksi niistä vaisuista kahvipöytäkeskusteluista.
Muurinen lisää, että opiskelijoilta löytyy halua saada töitä, mutta työllistyminen on haasteellista.
Teivaista ja Muurista kiinnostaa oman alan työtehtäviin tutustuminen jo opintojen alkuvaiheessa. He eivät koe työelämän
Työpaikan saamisen vaikeus saattaa houkuttaa lykkäämään koko ajatusta tuonnemmaksi. Projektiin onkin osallistunut toistakymmentä opiskelijaa, mutta aktiiveja on tällä hetkellä vain muutama. Muurinen kuitenkin muistuttaa, että projekti on olemassa juuri työllistymisen haasteen vuoksi.
"
Pyrkimyksenä on tuoda vuoropuhelua sinne, missä sitä ei ennen ole ollut. olevan vain jossain tuolla hamassa tulevaisuudessa. Sen sijaan he näkevät, että työelämään tutustuminen voi konkretisoida usein kovin teoreettisia opintoja. Tästä johtuen molemmat ovat aktiivisesti luotsaamassa Iltakoulun työelämäprojektia, jonka tarkoituksena on tehdä iltakoululaiset ja alamme työelämä toisilleen tutuiksi. "Pyrkimyksenä on tuoda vuoropuhelua sinne, missä sitä ei ennen ole ollut", Teivainen tiivistää.
"Tärkein keinomme on olla suoraan yhteydessä työnantajiin. Kerromme tutkinnoistamme ja tarjoamme osaamistamme käytettäväksi. Avoimista paikoista tiedotetaan esimerkiksi Politologit-listalla", Muurinen selventää. Viime syksynä käynnistynyt Iltakoulun työelämäprojekti on saanut tukea Suomen Valtiotieteilijöiden liitolta (SVAL) sekä Tampereen yliopiston rekrytointipalveluilta. >>
Anti
19
>> Katsokaa kedon kukkia >> Politiikan tutkimuksen laitoksen johto kannattaa myös projektin ideaa ja toivoo sille jatkuvuutta. Lisäksi tammi-kuussa järjestetty seminaari-tyyppinen työelämäpäivä keräsi paikalle mukavasti opiskelijoita ja poiki projektille positiivista palautetta.
opiskelijat ajattelemaan työl- Teivainen ja Muurinen peräänlistymistään tulevaisuudessa", kuuluttavat opiskelijoilta kevään Muurinen tiivistää. aikana myös oma-aloitteisuutta.
Kevään aikana tehdään ekskursioita kiinnostaviin kohteisiin ja jatketaan yhteydenottoja varteenotettaviin työpaikkoihin. Ensi syksystä lähtien projektin Tällä hetkellä projektille hah- toiminta jatkuu Iltakoulun motellaan kiinnostavaa ja us- varainhankinta- ja työelämätoimikunnan piirissä. kottavaa ulkoasua. "Etsitään vastausta kysymykseen, millainen on se sanoma, joka saa
"Oman alan töitä ei välttämättä löydy tavallisen työpaikkailmoituksen kautta. Piilotyöpaikkojen huomaaminen ja rohkea asenne oman itsensä esille tuomisessa on tärkeää", Teivai-nen päättää. Nousen pöydästä. En ole enää hämmentynyt. Olen optimistinen.
Kevättä rinnassa! Oman alan töitä. Tänään huippukonsulttimme tuunaa cv:si. Life trainerimme auttaa sinua löytämään vahvuutesi työmarkkinoilla. Tuttuja sloganeita näin kevään kynnyksellä, kun kaikki pyörii sen yhden (toisen) asian ympärillä: työn. Sitä – tai vieläkin mieluummin, se – on oltava. Jos työtä ei ole, on nykyhetki alistettava sen saamiseksi. Myös opiskelu, sillä se ei ole työ vaan korkeintaan työtä, tekemistä. Tapio Juntunen Arkipäivämme on uuvuttavasti täytetty ”tiedolla” siitä, missä työtä on ja miten sitä saadaan. Mutta mitä tämä mahdottoman tärkeä työ sitten oikeastaan on? Mikä on työn merkitys? Työn sosiologiasta on eittämättä olemassa kattavasti pätevää tutkimusta, mutta vaikuttaa siltä, ettei tämän viisastelun tervehdyttävä vaikutus ole saavuttanut arkipäiväämme – tai sitten pa-
20
Anti
himmassa tapauksessa juuri niin tuleekin puksuttaa kohti historian uljasta loppua – kohti täydellistä on käynyt. työnjaon ja spill-overeiden jälkeistä Rohkenen väittää, etten ole yksin auringonlaskua. havaintoni kanssa: häntä (työ) on alkanut heiluttaa koiraa (ihmi- Tämä eetos ei tietysti pientä nen). Toisaalta, sanoo prag- ihmistä lohduta, varsinkin kun matismin kaapuun naamioitunut menivät vielä tämän talouskriisin idealisti, tämä on vain yksi tapa tähän väliin keksimään. Työ tai voidella yhteiskunnan mekaanista harjoittelupaikka on saatava, tai… koneistoa. Monet uskovatkin ihan Tai sitten mitä? vilpittömästi, että juuri näin sen 1 | 2009
>> Katsokaa kedon kukkia potentiaalisesti olemassa (vain?) suhteessa siihen hetkeen, kun kertoimeksi saadaan jokin kokonaisluku, työ. Vastakkainen vaihtoehto on kiehtova mutta samalla kuihtuva: olet joutilas, mutta ei-työtön. Taiteilija - tai jopa filosofi? Toisaalta filosofikin voi olla hyödyllinen, jos pohdiskelee oikeita asioita, mutta tällöinhän hän on heittäytynyt jo ei-joutilaaksi.
Ajaudumme tilastoissa piirakan ”väärälle” lohkolle, anomaliaksi marginaaliin? Näin ei pidä olla. Se selviää pohdiskelemalla työn merkitystä, ja pohdiskelu on hyvä tapa tarjota lohtua ja/tai viihdettä näin kevään kynnyksellä. Työ ja tekijät Etymologisesti työ-sanan vastine on alun perin tarkoittanut työstövaiheessa olevaa pellavaa. Nykyään on toinen ääni kellossa. Alun perin spesifistä sanasta on tullut synonyymi yhteiskunnalle. Jos ette usko väittämää, lukekaapa katkelma maahanmuuttajille suunnatusta yhteiskuntatiedon opetusmateriaalista: ”Suomalainen yhteiskunta arvostaa työntekoa. Aikuinen ihminen on työssä noin puolet ajasta, jonka hän on valveilla. Kun ihminen on työssä, hän tutustuu uusiin ihmisiin, oppii uusia asioita ja tuntee, että hän on tarpeellinen. Ihmiset ajattelevat työstä eri 1 | 2009
tavalla. Toiset ihmiset ajattelevat, että työ on mielenkiintoista. He saavat työstä iloa elämään. Toiset ajattelevat, että työtä täytyy tehdä vain siksi, että saa rahaa. Heille työ ei ole tärkeä asia. Nykyisin on paljon työttömiä ihmisiä. Monet työttömät tuntevat, että he ovat vieraantuneet yhteiskunnasta, kun he ovat pitkän aikaa ilman työtä.” Et pysty pakenemaan työtä ja sen lokeroivaa, määrittävää voimaa. Rajat ovat veitsenteräviä. Ei ole epäilystäkään, missä menee eityön ja työn sosiaalinen raja. Ironiaa täydentää Kelan tekninen, kenties maailman joustamattomin määrittelyviidakko. Se on jo täysin oman pohdiskelunsa paikka. Voit myös työskennellä hyvin ahkerasti ja olla hyödyksi, mutta olet silti työtön - siis opiskelija? Tekemisiesi sosiaalinen arvo mitätöityy, koska nollalla ei voi kertoa. Opiskelusi arvo on
Yhteiskuntatieteilijöinä meillä on ennen kaikkea tarjota painavia ajatuksia oman viehättävän itsemme lisäksi. Niitä tarvitaan toki edelleen, mutta ajatukset eivät määrittele sitä mitä tehdään. Päinvastoin meille todistetaan, että ympärillämme oleva paras ja ainoa mahdollinen maailma määrittelee sen, mitä ajatuksia todella kaivataan. Mikä ihana vastuuvapaus: ei tarvitse enää kärvistellä kriittisenä kyyryssä jossain kulmassa pohtimassa sitä, miten asioiden tulisi olla. Pohdiskelijoiden, joutilaiden ja yleisten haahuilijoiden kuherruskuukausi vetelee viimeisiään. Tieteentekijöiden, tutkijoiden ja yliopiston henkilökunnan virkasuhteiden mahdollinen muuttaminen työsuhteiksi uuden ylipistolakiesityksen mukaisesti kertoo tästä oireilusta jotakin. Oireilun taustalta löytyy hieman lennokkaalta kalskahtava kaava: protestanttisen etiikan mukainen työ itseisarvona -moraali + moderniteetin lakipisteessä oleva tehokkuusyhteiskunta = työ sosiaalisena määrittäjänä -todellisuus. >> Anti
21
>> Katsokaa kedon kukkia Ja se on alituisessa teke-misen paineessa olevan pragma-tismin todellisuus. Suomalainen yhteiskunta. Ei murheesta häivää? Rakenne täydellistää itsensä, mutta silti on yksilöstä kiinni, että työasiat järjestyvät. Enää ei siunattu vuodenkiertokaan tarjoa meille samanlaista, kätevää tapaa määritellä työn merkitystä ja sisältöä. Missä se lohtu sitten tässä kaikessa on? Ehkä siinä, että tätäkin asiaa voi vielä pohtia, vaikka ei se työstä kelpaa. Aina kun on mahdollista pohtia, jopa ääneen, ollaan terveellä pohjalla. Pohtiessa oppii uusia asioita ja tuntee itsensä tarpeelliseksi.
On myös totta, että työn kautta saattaa tutustua uusiin mukaviin ihmisiin ja saattaa oppia uusia asioita. On kokonaan toinen asia, onko juuri työ se instituutio, jossa tämän tason sosiaalinen toiminta järjestyy ihmisen kannalta parhaiten. Tarpeellisuuden tunteesta voidaan taas mennä kyselemään duunareilta ja epäilen, etteivät vastaukset ole näinä päivinä ainakaan yksioikoisen positiivisia. Ja sitten tulee se Raha. ”We only work because we need the money,” myös Franz Ferdinand lauloi aikoinaan. Niinpä: tarvitsin rahaa – ja edelleen työtä tuon rahan saamiseksi – jotta saatoin ostaa Franz Ferdinandin vastailmestyneen levyn. Kyse ei tainnut olla
perustarpeiden tyydyttämisestä mutta kuitenkin tarpeiden, jotka ovat arvohierarkiassa itse rahan ja työn yläpuolella. Ei siis vain työtä työn tähden. Työstä, ja jopa sen metsästämisestä, saa parhaimmillaan todella paljon henkistä hyvää irti. Mutta vielä enemmän saa elämästä itsestään. Tämän oivalsi myös lapsuuden suosikkini Alfred J. Kwak, Kwak jonka työnä oli elämä, kokeminen ja seikkailut. Alfred J. Kwakin lopputunnarin totuudet kannattaa pitää mielessä kevään kynnyksellä tai murheen muuten painaessa:
On tänään onnen päivä, ei murheesta häivää On tänään onnen päivä, ja onnellinen oon En iloisempi koskaan, en koskaan, en koskaan En iloisempi koskaan, kuin tänään olla voi Kun joskus murhe painaa, se painaa, se painaa Voi silloin multaa kaivaa, ja huolen hukuttaa On mulla onnen päivä, ei murheesta häivää On tänään onnen päivä, ja onnellinen oon Muista ystävää, niin huolet hellittää Voit toisen yllättää
22
Anti
1 | 2009
>> Venäjä on lyöty!
Urheilun maailmanpolitiikkaa Ennen Pekingin olympialaisia valtionpäämies toisensa perään totesi, että urheilu ja politiikka eivät liity mitenkään toisiinsa. Käsitys on kenelle tahansa urheilun tai politiikan historiaa tuntevalle tietenkin täydellistä potaskaa: etenkin maailmanpolitiikassa urheilua on toistuvasti käytetty areenana poliittiselle kamppailulle tai oman ideologian pönkittämiselle. Jari Marjelund Pekingin olympialaisten yhteydessä oli selvää, että nouseva supervalta Kiina ja sen kommunistinen puolue pitivät kisoja harvinaisena tilaisuutena saavuttaa kansainvälistä arvostusta. Se uhrasi kisoihin valtavia summia rahaa, ja yleisesti todettiinkin, että ne olivat maalle suuri menestys. Oman supervaltakautensa aikoja sitten päättäneellä Isolla-Britannialla on hankala tehtävä ylittää ne Lontoossa kolmen vuoden kuluttua. Peking ei ole suinkaan ensimmäinen tapaus, jolloin olympialaisia on käytetty poliittisten tavoitteiden ajamiseksi. >>
USA:n amatöörijoukkue juhlii voittomaaliaan Neuvostoliitosta Lake Placidissa 1980.
1 | 2009
Anti
23
>> Venäjä on lyöty!
Ylhäällä: Unkarin Ervin Zador Melbournen vesipallo-ottelun jälkeen.
Oikealla: Jesse Owens. Seuraava aukeama: neuvostopanssari Prahan kadulla.
>> Yleismaailmallisuutensa ja maail-manlaajuisen näkyvyytensä ansiosta olympialaiset ovat toistuvasti olleet keino kailottaa omia näkemyksiä ulkomaailmalle. Kreikka-laisten jalo perinne tauosta sotimisessa kisojen aikana ei ole modernilla ajalla pitänyt, ja itse urheilijoilla on poliittisissa kuvi-oissa monesti ollut varsin pieni rooli. Natsit tunnetusti valjastivat Berliinin vuoden 1936 olympiakisat valtavaksi propagandanäytökseksi, jossa arjalaisten oli tarkoitus näyttää maailmalle ylivertaisuu-
24
Anti
tensa – motiivi, joka myöhemmin toistui ennen kaikkea sosialistisissa maissa. Monet edelleen käytössä olevat symbolit, kuten soihtuviesti ja olympiarenkaat, ovat juuri Berliinin kisojen ja natsien perintöä. Ennen kisoja Yhdysvalloissa keskusteltiin, tulisiko maan boikotoida niitä natsihallinnon vuoksi. Näin ei kuitenkaan tehty, ja musta urheilija Jesse Owens rikkoi ennätyksiä Adolf Hitlerin silmien alla. Huomionarvoista vastakkain-asettelussa tosin on, että Owens oli kotimaassaan edelleen toisen luokan
kansalainen eikä omien sanojensa mukaan edes saanut presidentti Rooseveltilta onnitteluja. Olympialaisten boikotointi ei ole ollut mitenkään harvinaista. Kun Neuvostoliitto esimerkiksi hyökkäsi Afganistaniin vuonna 1979, Yhdysvallat johti 66 maan boikottia seuraavan vuoden Moskovan olympialaisissa. Aina urheilutapahtumien käyttäminen poliittisiin tarkoituksiin ei kuitenkaan valitettavasti ole jäänyt boikottien tai propagandan tasolle. Kuuluisin vakava välikohtaus lienee Münchenin vuoden 1972 1 | 2009
Venäjä on lyöty! << murhenäytelmä, jossa palestiina- se on nopea, intensiivinen ja kova laisterroristit kaappasivat ja ”miesten laji”, josta käytetyt metatappoivat 11 Israelin joukkueen foratkin ovat sotaisia. Neuvosurheilijaa. Rintamalinjat eivät ole toliitto saavutti lajin maailmanedelleenkään muuttuneet: maalis- mestaruuden ja olympiakullan kuinen tenniksen Davis Cup - heti ensi yrittämällä vuosina 1954 ottelu Ruotsin ja Israelin välillä ja 1956. Jääkiekkoa ei käytännössä Malmössä jouduttiin sulkemaan yleisöltä väkivaltaisten ”Olisin voinut tappaa heidät voittaakseni. Olisin tehnyt mitä vain voittaakseni – mielenilmausten pelossa. aivan mitä vain. Ne olivat kommareita,
punakoneen, jonka pelaajat olivat vain nimellisesti amatöörejä: käytännössä he olivat ammattilaisia, puna-armeijan kapteeneita ja majureita, jotka harjoittelivat 11 kuukautta vuodessa.
Jääkiekon kahden supervallan, Kanadan ja Neuvostoliiton, kahdeksan ottelun mittainen Summit Series -kaksinkamppailu vuonna 1972 nähtiin yleisesti siinä oli kaikki mitä minun tarvitsi taisteluna maailmanherruudesta Kylmän sodan ei vain kahden tavan pelata jäätietää.” kiekkoa vaan kahden elämäntyylin tärkein rintama ja yhteiskuntajärjestelmän välillä. Phil Esposito, 1972 Maat kohtasivat ensimmäistä Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmi kertaa parhailla mahdollisilla kosta ja laajimmista urheilun ja ollut pelattu maassa ennen toista koonpanoillaan. Ottelusarja oli maailmanpolitiikan kytköksistä maailmansotaa, joten nousu hui- hyvin tiukka, ja viimeisessä nähtiin kylmän sodan aikaisissa pulle oli ällistyttävä. Neuvosto- neljästä Kanadassa pelatusta jääkiekkokaukaloissa. Ennen kiekon pioneerit pyrkivät tietoi- ottelusta hävinnyt Kanadan kylmän sodan alkua Kanada oli sesti luomaan eräänlaisen anti- joukkue buuattiin ulos kentältä. aina ollut jääkiekon kiistaton teesin pohjoisamerikkalaisten Lopulta voitto ratkaistiin vasta yksinvaltias. Rautaesiripun las- kovalle ja suoraviivaiselle pelityy- kahdeksannessa pelissä Moskokeuduttua Neuvostoliitto kuiten- lille, soveltamaan kommunismin vassa. Kun ottelu oli kolmannessa erässä tasan, neuvostoliittolaiset kin päätti tavoitella kansainvälistä ihanteita jäällä. ilmoittivat että arvovaltaa myös urheilun kautta: kuten natsi-Saksassa aiemmin, tässä tilanteessa ”Neuvostourheilijoiden lisääntyvä menestys -Neuvostoliitossa ja muissa sosiaNeuvostoliitto on neuvostoliittolaisen yhteiskuntamuodon ja listimaissa haluttiin nyt urheilun voittaisi koko avulla osoittaa oman yhteis- urheilujärjestelmän voitto: se tarjoaa sarjan maalieron kuntajärjestelmän ja sen kansa- vastaansanomatonta todistusaineistoa turvin. Viimeilaisten ylivoimaisuus. Kuten sosialistisen kulttuurin ylivertaisuudesta sellä minuutilla Kanadan Paul James Riordan toteaa Idän- kapitalististen maiden kuoleman kourissa Henderson tutkimus-lehdessä, urheilusta tuli kamppailevaan kulttuuriin nähden.” kuitenkin iski Neuvotoliitossa poliittinen instimaalin, ”joka tuutio, jota hallinnoi kommuKultura I zhizn -lehti, 1949 kuultiin kaiknistinen puolue. Jääkiekko sai kialla maailkansainvälisten tavoitteiden tomassa” – vapaa maailma oli teuttamisessa erityisen aseman. Kylmän sodan aikana kansain- kukistanut kommunismin. Turun yliopiston poliittisen väliset pelit olivat suljettuja historian professorin Markku ammattilaispelaajilta. Kanadan Jääkiekkokaukalo oli myös amatöörijoukkueet menettivät Jokisipilän mukaan jääkiekko kylmän sodan ainoa rintama, jolla sopi hyvin kamppailun areenaksi: ylivoimansa saadessaan vastaansa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto >>
"
"
1 | 2009
Anti
25
>> Venäjä on lyöty! >> kohtasivat silmästä silmään. Jopa Summit Seriesiä kuuluisampi jääkiekkotapaus on Miracle on Ice, USA:n yliopistojoukkueen sensaatiomainen voitto Neuvostoliitosta Lake Placidin olympialaisissa 1980. Sports Illustrated lehden kannessa ilmestynyt valokuva voittomaaliaan juhlivista amerikkalaisista on yhtä ikoninen kuin kuva amerikkalaissotilaista nostamassa pystyyn lippua Iwo Jimalla. Myöhemmin Lake Placidin ihme on nähty jopa kylmän sodan kulttuurisena käänteenä. Verta ja kyyneleitä Neuvostoliitto ei ollut sosialistisessa leirissä ainoa maa, joka pyrki hämmästyttämään maailmaa urheilusaavutuksilla. Esimerkiksi DDR oli olympialaisissa erittäin menestyksekäs. Varsovan liiton maat eivät kuitenkaan mitelleet urheilukentillä ainoastaan länsivaltoja vastaan: urheilusta tuli muutamaan otteeseen myös Itä-Euroopan maiden keino purkaa tukahdutettua kansallistuntoaan itäisen supervallan puristuksessa. Unkari ja Neuvostoliitto kohtasivat suomalaistenkin politiikan jättiläisten suosimassa vesipallossa Melbournen olympialaisissa vuonna 1956 vain kuukausi sen jälkeen, kun neuvostopanssarit olivat kukistaneet Unkarin kansannousun. Altaan veri värjäytyi verestä punaiseksi, ja ottelu jouduttiin lopulta keskeyttämään loppuminuuteilla, jotta katsojatkin eivät alkaisi mellakoida. Puolet Unkarin
26
Anti
olympiajoukkueesta kisojen jälkeen länteen.
loikkasi Historian jatkoaika
Seuraavan kerran sosialistinen urheiluhenki oli koetuksella jääkiekon MM-kisoissa vuonna 1969, pian Prahan kevään jälkeen. Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia kohtasivat turnauksessa kahdesti. Punakone oli voittanut viimeiset kuusi maailmanmestaruutta, joten ennakkosuosikista ei ollut epäselvyyttä. Kuten Jari Lehtinen kirjoittaa blogissaan, joukkueet eivät kuitenkaan olleet saapuneet kaukaloon samoissa aikeissa: neuvostoliittolaiset olivat tulleet pelaamaan jääkiekkoa, tšekit käymään sotaa. Tšekkipelaaja Jaroslav Holik oli peittänyt pelipaitansa vaakunasta tähden, ja joukkueelle tulvi sähkösanomia, joiden viesti oli selvä: muilla peleillä ei ole mitään väliä, mutta Neuvostoliitto on voitettava! Niin myös kävi. Tšekkoslovakia voitti molemmat ottelut ja vähät välitti muista tuloksista. Toinen voitti myös johti laajoihin levottomuuksiin kotimaassa.
Neuvostokiekon huiputkin siirtyivät työnantajansa romahdettua nopeasti Pohjois-Amerikan taalakentille: Detroit Red Wingsissä pelasi jonkin aikaa jopa kokonaan entisistä punakonelaisista koostunut kentällinen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen urheilusta on hävinnyt suurin ideologinen lataus, vaikka esimerkiksi USA:n ja Kiinan välistä koripallo-ottelua Pekingissä seurasikin maailmanlaajuisesti satojen miljoonien yleisö ja maiden menestystä kisoissa vertailtiin tiukasti. Urheilu ja politiikka eivät luonnollisesti ole täysin eronneet. Venäjän johto on ilmaissut halunsa tehdä KHL-liigasta Euraasian vastine NHL:lle ja käyttänyt siinä yhteydessä hyvin neuvostohenkistä retoriikkaa. Venäjän suurvalta-asema jääkiekossa on myös vähitellen palannut: monet entiset 1 | 2009
>> Totuus neuvostopelaajat pääsivät joukkuejohdon jäseninä jälleen laulamaan Suuren ja mahtavan sävelmällä vuoden 2008 MM-kisojen päätteeksi – Kanadan jäätyä hopealle. Nykyajan ylikansallisessa Euroopassakin urheilu on nationalismin viimeisiä ja selvimpiä linnakkeita. Esimerkiksi saksalaisille vasta jalkapallon MM-kisat vuonna 2006 tarjosivat monien mielestä ensimmäisen tilaisuuden toisen maailmansodan jälkeen heiluttaa lippua ja olla ylpeitä saksalaisuudestaan. Ja jälleen tänäkin keväänä sadattuhannet EUSuomen kansalaiset – myös kansainvälisen politiikan opiskelijat – kokoontuvat koteihin ja pubeihin kokemaan jääkiekko-ottelun katharsiksen, hokemaan vertauskuvia Kollaasta ja Tali-Ihantalasta ja kiroamaan, kun ne saatanan ruotsalaiset tekevät sen taas.
Markku Jokisipilän kirjoituksia jääkiekosta ja kylmästä sodasta: jokisipila.blogspot.com. Jari Lehtisen kirjoituksia urheilusta ja politiikasta: teknokekko.vuodatus.net. Urheilusta
kommunistimaissa:
Idäntutkimus 4/2008. Jääkiekon MM-kisat jälleen Ylen kanavilla 25.4.-10.5.
Kulinaristi, idealisti Kyseenalaistan yliopistoruoan tason. Vaadin parempaa. Makaronilaatikon maku ja ravitsemus täyttävät vaatimukseni, mutta ulkomuoto ja koostumus eivät vastaa käsitystäni makaronilaatikon ideasta. Laatikko on turvonnutta, suutuntuma mössömäinen. Tahdon kysyä: onko tämä tarpeellista? Pelkäävätkö keittäjät, että ruoka jää kurkkuun ilman tuttelimaisen pehmeää olemusta? Minulta se vie ruokahalun, ja syön muutenkin liian vähän. En ole vielä huomannut ruoanjakelutiskillä syöjien purukalustoon viittaavia ikäluokituksia – vai onko Rohee- ja Reilu-aterioiden ero juuri ruoan rakenteessa? Rohee on kiinteämpää, ja Reilua voi antaa myös perheen pienemmille. Olen idealisti. Olen kulinaristi. Pidän hyvästä ruoasta. Poliittisesti valveutuneena opiskelijana pidän oikeutenani vaatia parempaa, kiinteämpää ja huolellisemmin valmistettua ruokaa. Kritisointi ja riitely johtavat aina henkilökohtaisuuksiin, joten tyydyn avautumaan lehdessä ja mobilisoimaan kanssaopiskelijoitani yhteiseen taisteluun paremmin ruoan puolesta. Muut saavat kantaa vastuun. Pelkään vässyköitä – tai pelkään, että minusta tulee sellainen. Haluan palata menneeseen, jolloin kaikki oli paremmin. Jälkiuunileivän mainos palautti mieleeni karun suomalaisen kansanluonteen. Mainoksessa lapsi yrittää nälissään saada leikattua leipäpalasta kovasta leivästään. Isä kannustaa poikaa: ”no onko sulla nälkä?” Ruoka piti ennen ansaita. Sen eteen oli tehtävä töitä. Toisin on noutopizzasukupolven aikana. Ennen ihmiset olivat kovempia, itsevarmempia ja suoraselkäisempiä. Kaipaan sitä. Pullamössöön tyytyvä ikäluokka ei osaa vaatia parempaa. Väitän, että tuttelimössöillä voi osaltaan perustella ihmisten selkärangattomuutta. Onko vauvanruoka tulevaisuus, jota Pikku-G toitotti menneen ajan klassikossaan? Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus, lapset varttuu, mutta ruoka pysyy samana. Minä en suostu siihen. Uskon rakenteeltaan parempaan ruokaan. Uskon mahdottomiin. Olen realisti. Ilari Väänänen sitoutumaton kulinaristi
1 | 2009
Anti
27
>> Kuokkavieraat Anti julkaisee tietyin varauksin yhdistysten omia jorinoita toiminnastaan. Mitenkään automaattista se ei kuitenkaan ole, sillä jokaisen sivun painaminen maksaa. Suosittelemme siis panostamaan kirjoituksiin.
YK-yhdistys ekskursiolla Tampereen YK-yhdistys järjesti 19. maaliskuuta ekskursion Tampereen ympäristökeskus Moreeniaan ja rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Tapriin. Minja Timperi ja Saara Keränen (TAYK)
28
Moreenia on ympäristötiedon, koulutuksen ja -tapahtumien keskus, jonka toiminnasta vastaa Ekokumppanit Oy. Keskuksessa on tarjolla niin kokoustiloja kuin ympäristöneuvontaakin – esimerkiksi siitä, miten sähkölaskua saa pienemmäksi tai mikä kodinkone olisi ekologisesti ja taloudellisesti paras valinta. Paikan päältä voi lainata myös sähkönkulutusmittarin, jolla voi vaikka mitata sen mummolta perityn mikron sähkönkulutuksen.
tossa ja Taprissa ”iät ja ajat”. Tapri perustettiin vuonna 1970 muutamaa vuotta Oslon ja Tukholman rauhantutkimuskeskuksia myöhemmin. Varsinkin ylioppilaskunnat ja Sadankomitea olivat ajaneet ajatusta Suomeen perustettavasta keskuksesta. Kovan lobbaustyön ansiosta laitoksesta tuli Tapri eikä Hepri. Tampere olikin yhdessä mielessä etulyöntiasemassa Helsinkiin verrattuna: Tampereen yliopistolla oli ihan oma tietokone!
muun muassa Tukholman Siprin julkaisut 1960-luvulta lähtien, laaja kokoelma rauhantutkimusta ja kansainvälisen politiikan aikakauslehtiä. Kannattaa huomata, että Taprin kokoelmaa ei löydy yliopiston tietokannasta. Keskuksen omasta tietokannasta voi etsiä vapaasti tietoa, ja myös sen nettisivuilla on paljon julkaisuja.
Saimme kuulla ympäristöneuvoja Tiina Hakalalta tiukkoja faktoja siitä, miten kukin voi elää omaa elämäänsä ekologisemmin. Moreenian näyttelyn teemoina ovat kestävä elämäntapa, arjen ympäristövalinnat ja vastuullinen kuluttaminen. Koska Tampere on Suomen ensimmäinen Reilun kaupan kaupunki, Moreeniasta saa tietoa myös reilusta kaupasta ja sen tuotteista. Saimme tietoa myös kodin energian ja veden järkevästä käytöstä sekä kierrätyksestä ja liikenteestä. On muistettava, että kaikkea ja kaikkia ei voida muuttaa yhdessä yössä, mutta jokainen voi tehdä muutaman itselleen sopivan muutoksen tavoissaan. Jos et tiedä miten, käy kysymässä Moreeniasta!
Taprin tehtäviä ovat tutkimus, julkaisut, kansainvälinen yhteistyö ja asiantuntijapalvelut. Tutkimuksen tärkeimpiä painopisteitä ovat olleet alikehitysongelmat eli rakenteellisen väkivallan käsitteeseen liittyvät kysymykset, rauhanomaisen muutoksen problematiikka, Välimeren alue Entä Unto Vesa? Mitä hän itse aikoo sekä uudet konfliktit ja niiden rat- seuraavaksi tutkia? ”En oikein tiedä, mitä sitä seuraavaksi lähtisi kaiseminen. tekemään”, hän vastaa. Viime aikoina Taprissa on alusta alkaen ollut Vesa on tutkinut suomalaisia ajatuksena tehdä tutkimusta mah- kouluammuskeluita. Seuraavana vuodollisimman kansainvälisesti ja rossa voisi olla omien aiempien monitieteisesti. Tutkijoina onkin tutkimusten kriittinen arviointi: ollut esimerkiksi romanialaisia, mitkä ennusteista toteutuivat, mitkä norjalaisia ja chileläisiä, ja kan- menivät pieleen. Ainakin Neuvostosainvälisen politiikan osaajien parissa liitto hajosi, vaikka niin ei pitänytkään on työskennellyt niin historian, käydä… aluetieteen kuin uskontotieteenkin asiantuntijoita.
Vierailijoita kiinnosti myös mahdollisuus harjoitteluun Taprissa. Vesan mukaan harjoitte-lijoita on keskuksessa aina silloin tällöin, mutta rahoitus on hankittava ulkopuolelta. Joskus tutkijat saattavat ottaa projekteihin avustajia, jos esimerkiksi gradun aihe liittyy heidän tutkimukseensa.
Rauha meidän nurkillamme
Ympäristötietokeskus Moreenia Tapri on yliopiston laitos, joka on Patosilta, Satakunnankatu 13 B
Yliopiston nurkilta löytyvässä Taprissa meitä oli vastassa amanuenssi Unto Vesa, Vesa joka on työskennellyt Tampereen yliopis-
kaikkien käytettävissä aina kun henkilökuntaa vain on paikalla. Keskuksen kirjasto onkin tutustumisen arvoinen: siihen kuuluu
Anti
Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Tapri Yliopistonkatu 58–60 A, 2. kerros 1 | 2009
>> Pannaan ranttaliksi
Tulkoon valkeus! Totalitarismi on lällyä. George Orwellin ikonisesta vuodesta 1984 on kulunut jo 25 vuotta, mutta Isoveli ei ole muuta kuin laimea ohjelmaformaatti ja uuskielikin vain poliittisen eliitin enimmäkseen harmiton harrastus. Antin fasistinen iskuryhmä (Antifa?) Ranta–Tervonen–Marjelund päätti panna touhulle lopun. On aika harrastaa totalitaarista kansanhuvia: kirjojen polttamista. Jari Marjelund
1 | 2009
Anti
29
>> Pannaan ranttaliksi Ray Bradburyn tunnetussa romaa-nissa opastetaan, että paperi syttyy 451 fahrenheitissa. Se on 506 kelviniä eli 233 celsiusta. Emme löydä Tampereen keskustasta huolto-asemaa, joten meidän on tavoiteltava oikeaa lämpötilaa pelkillä tulitikuilla. Fasismi ei yhtäkkiä vaikutakaan kovin glamoröösiltä: unohdimme myös Wagnerin, Wagnerin eikä Rauhaniemi ole Berliinin olympia-stadion. Rohkaisu-Karjalakaan ei poliittisesta aspektistaan huolimatta tunnu kovin radikaalilta.
Berliinissä. Heinrich Heine taas varoitti 1800-luvulla, että siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan seuraavaksi ihmisiä. Sen jälkeen kun natsit olivat polttaneet myös Heinen teoksia vuonna 1933, hänen kolkot sanansa toteutuivat varsin pian. Teemme tässä vaiheessa selväksi: emme aio polttaa ihmisiä.
Iskuryhmämme on valmis horjuttamaan sellaisia suomalaisia instituutioita kuin Kirka ja sosiaalidemokratia, mutta tiettyjä rajoja olemme liian nyhveröitä ylittämään. Emme ole ottaneet mukaamme Koraania tai edes Raamattua, ja Wikipediasta printatun skientologia-artikkelin nopea muuttuminen tuhkaksi ei oikein sytytä. Kysyä tosin sopii: mikä meitä estää?
On kuitenkin todettava, että jo ajatus kirjojen polttamisesta on epäpuhdas. Viheliäinen. Barbaa-rinen. Kirja symboloi sivistystä ja viisautta. John Miltonin mukaan se, joka polttaa hyvän kirjan, polttaa itse järjen – ja Jumalan kuvan. Olemme vaarallisilla vesillä. Natsit järjestivät yhden historian tunnetuimmista kirjanpolttokekkereistä Berliinin Opernplatzilla vuonna 1933. Aivan yliopiston edessä he tuhosivat kaikenlaista ”rappiollista kirjallisuutta”, etenkin juutalaista ja vasemmistolaista tuotantoa. Meillä ei valitettavasti ole Pääomaa, mutta viimeisin Uutispäivä Demari roihahtaa iloisesti liekkeihin ja avittaa myös muita painotuotteita syttymään. Kirjailija Erich Kästner kommentoi ironisesti myöhemmin, miten hän joutui seuraamaan oman tuotantonsa polttamista
30
Anti
Hävittäminen sensuurin keinona ei luonnollisesti ole rajoittunut vain kirjoihin. Myös äänilevyt ovat toistuvasti olleet kam-panjoiden kohteina. Iskuryhmällämme mukana ollut Kirkan 20 parasta -kokoelma ei kuitenkaan ota oikein syttyäkseen. Kirka vaatisi selkeästi korkeampia lämpötiloja.
1 | 2009
>> Pannaan ranttaliksi kukaan meistä ole julkaissut kirjailija tai edes artikkeleita tuottanut tieteentekijä. Toisaalta kirjan polttaminen on vapauttavaa. Olemme viettäneet esimerkiksi pääsykoekirjojen äärellä niin piinaavia kuukausia. Suostunkin käräyttämään kulman omasta Hakovirrastani. Hakovirrastani Jokainen aikaansa seuraava mediakolumnisti ennustaa jo perinteisen kirjan kuolemaa. Miltä näyttää kirjanpolton tulevaisuus vuorovaikutteisen median aikakaudella? Internetissä on ehtinyt jo kiertää pila, jonka mukaan joukko yhdysvaltalaisia fundamentalisteja olisi suivaantunut Amazonin uuden Kindlelukulaitteen polttamisen hankaluudesta. Eikö molemmista opuksista löydy seikkaperäisiä kuvauksia siitä, miten ihmisiä on poltettu tai hävitetty muilla mielikuvituksellisilla tavoilla? Pelkäämmekö itse joutuvamme poltettaviksi? Emmekö voisi kutsua toimintaa nykytaiteeksi? Ehkä satunnainen Antia tilaava ajatollah – tai Abdullah Tammi – suivaantuisi mielenilmauksesta ja asettaisi lehdelle fatwan. Esimerkiksi Ayaan Hirsi Alin islamkriittistä kirjallisuutta on poltettu myös 2000-luvun Euroopassa. Tunne antiklimaattisuudesta saa meidät pohtimaan toiminnan laajentamista. Qin-dynastian Kiinassa vallanpitäjät eivät tyytyneet vain sauhuttelemaan: he myös hautasivat kirjailijoita elävältä. Toteamme onneksemme, ettei 1 | 2009
Ohi kulkeva auto pysähtyy lähelle ilakoivaa seuruettamme. Maa alkaa polttaa jalkojemme alla. Vastuullisina fasisteina – olihan jo Führer kasvissyöjä – luonnollisesti siivoamme jälkemme ja luikimme pakoon. Sitä ennen hyödynnämme kuitenkin Suomalaisen kirjakaupan ystävänpäivätarjouksen ja hävitämme yhden kappaleen Paulo Coelhon Alkemistia, sillä paska kirjallisuus ansaitsee liekkinsä. John Milton ei olisi pannut pahakseen.
Seuraavassa numerossa: miten palaa risti - Uskonnollisen kiihkoilun ABC!
Anti
31
Mitä pidit tämänkertaisesta Antista? X
Törkeen hyvä.
Palautelomakkeen tarjosi ystävällisesti Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea.