Anti 1/2020

ANTI 1/2020

ILTAKOULU EI KAADU KOSKAAN

ANTI 2/2020 Kannen kuva Rosa Märkjärvi Päätoimittaja Joonatan Laine Vakituinen toimitus Jasmin rikkonen, alma vinje, lotta haataja, pauli haahti Pääkirjoitus Joonatan Laine Puheenjohtajan tervehdys Karoliina vaakanainen Kiss my s Pauli haahti Lukijan mielipide Joakim vigelius Terminaattori, subjektiivinen vapaus, aika, kuolema ja metaetiikka.

Iko Jurkka Gastrodiplomatia ja ruoan pehmeä valta Lotta Haataja Omannäköiset polut Topias koukkula Kulttuurivastaavan kulttuuritervehdys Vilma lintunen Chile despertó – Chile heräsi Rosa märkjärvi poliittista palloilua Anniina iivarinen

ANTI LEHTI POLITOLOGEILTA POLITOLOGEILLE

PÄÄKIRJOITUS

”En osaa”, ”ei tämä ole niin hyvää kuin muilla” tai ”ei minulla ole mitään sanottavaa” ovat mielen asettamia rajoitteita, jotka estävät meitä nousemasta täyteen potentiaaliimme. Olkaamme rohkeita ja kirjoittakaamme. Aluksi ehkä vain itsellemme, mutta kohta huomaamme, että ”tämähän on kovaa paskaa”.

Hyvää alkavaa vuotta ja muistakaa, että sanoessanne joko ”pystyn” tai ”en pysty” olette joka tapauksessa oikeassa.

Joonatan Laine Antin päätoimittaja 2020

2 .p

K

un nostin Iltakoulun syyskokouksessa 2019 käteni ujosti ylös ilmaistakseni halukkuutta Antin päätoimittajaksi tulevalle vuodelle, en arvannut mikä savotta minua odottaisi. Työ osoittautui todella mieluisaksi, kun huomasin, että Iltakoulu on täynnä mielenkiintoista porukkaa, joilla on perusteltuja näkemyksiä, hienoja kokemuksia ja huikea taito ilmaista itseään.

Meillä kaikilla on tämä taito, mutta olemme vain niin kovin kainoja käyttämään lahjojamme.

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS: VUOSI

2020

MITÄ TUO

TULLESSAAN? Uusi vuosikymmen, ja Iltakoulu täyttää vuosia komeissa luvuissa. Miltä näyttääkään 45 vuotta täyttävän Iltakoulun vuosi, ja mitä uusi vuosi tuo tullessaan iltakoululaisille?

Oma vuosi tuntui lähtevän käyntiin hieman tahmaisesti. Oli kuitenkin lohduttavaa aloittaa vuosi iltakoululaisten kanssa vauhdikkaissa merkeissä, koska se, jos mikä, helpottaa kummasti tuota tahmaista arkea ja Iltakouluikävää.

Tammikuu sisälsi tapahtumaa, jos toista, ja hallituksen kädet ovat heti vuoden alusta saakka olleet työntäyteiset. Syyskokouksessa päätettyjä uudistuksia, kuten sijoittamista ja häirintätyöryhmän perustamista, olemme päässeet jo heti kättelyssä viemään eteenpäin. Kevät tuokin tapahtumien ohella mukanaan muutoksia ainakin toiminnan periaatteisiin ja edunvalvontaan.

Tuleva vuosi näyttää vuosikelloa kurkatessa erittäin monipuoliselta ja tapahtumarikkaalta. Perinteisten tapahtumien lisäksi kehitellään myös uusia konsepteja ja toteutetaan määrätietoisesti. Vaikka vielä eletään helmikuuta, siintävät esimerkiksi vappuviikot jo tähtäimessä. Ennen niitä väliin mahtuu kuitenkin jos jonkinmoista puuhaa ja yhdessäoloa.

Mitä kuuluu koposektorille? Vuoden alusta alkaen olemme päässeet taas pohtimaan yhdessä opetusohjelman kokoamista sekä vaikuttamaan opetuksemme sisältöön. Yliopiston tasolla tulee tapahtumaan mm. järjestelmämigraatio. Yhtenä muutoksen tuulena keväälle saamme myös uudistuneen pääsykokeen ja valmennuskurssin, joka on huolista huolimatta edelleen mukana toiminnassamme.

Syksyllä tuttuun tapaan pääsemme taas tutustumaan uusiin opiskelijoihin hiiriviikkojen myötä sekä vuodenmittaisen tauon jälkeen myös excuilemaan ulkomaille. Hupi ja tapahtumarikas syksy ei kuitenkaan tähän pääty, vaan syksylle on tietenkin luvassa myös Iltakoulun 45. vuosijuhlat eli Marrasjuhlat. Vujutkaan ei siis lobu.

Kaiken tutun ja turvallisen sekä uuden ja jännittävän ohella tänä vuonna tulemme kuitenkin koko hallituksen voimin pohtimaan tasapainoisempaa kalenteria vuodelle 2020. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle iltakoululaiselle olisi tulevana vuonna mieluista menoa ja tekemistä. Tämän lisäksi vankka edunvalvontatyö jatkuu tuttuun aktiiviseen tapaan. Matalan kynnyksen osallistuminen pidetään visusti mielessä kaikkea suunnitellessa.

Lisäksi pyritään kehittämään yhteistyötä myös muiden kaupunkien politologien kanssa sekä tuttuun tapaan huolehtimaan poikkitieteellisistä suhteistamme.

Kiitokseni osoitan viime vuoden hallitukselle siitä työstä, jota yhdessä teimme usein yön pikkutunteinakin. Se yhteistyö innoitti tekemään lisää töitä rakkaan Iltakoulun eteen, ja jätti myös oivan pohjan jatkaa toimintaa vuoden 2020 hallituksen kanssa. Yhteistyö onkin osuva teesi myös tälle vuodelle, joskin yön pikkutunnit pyritään käyttämään työnteon sijaan lepäämiseen.

Uusi vuosikymmen tai 45 vuoden ikä ei kuitenkaan tule muuttamaan yhtä tärkeintä asiaa; yhteisöllisyyden luomista ja ylläpitoa. Iltakoulun, ja etenkin sen hallituksien, tulee vuosi toisensa perään tehdä työtä edellä mainitun eteen, jotta jokainen voisi kokea kuuluvansa tähän yhteisöön. Vaikka muutoksen tuulet puhaltaisivatkin, tulee meidän aina muistaa tämä periaate.

Iltakoulussa on mahtavia ihmisiä, jotka luovat tästä yhteisöstä juuri sellaisen kuin se on ja, kliseisesti myös hallitusohjelmaa lainaten, kokoaan suuremman. Kokoaan suurempi Iltakoulu osoittaa muillekin mallia siitä, kuinka rakentaa yhdenvertaisuuteen, yhteisöllisyyteen sekä aktiiviseen edunvalvontaan perustuvaa yhteisöä. Ja tähän yhteisöön kuuluu jokainen iltakoululainen!

Karoliina Vaakanainen Iltakoulu ry:n puheenjohtaja 2020

Kiss my

S

Vaaliasiaa isolla Ässällä – Pirkanmaan osuuskaupan vaalit ovat täällä jälleen!

Hyvää uutta vuosikymmentä ja keskeneräistä talvea kaikille politiikan tutkimuksen höpönassuille. Se olisi jälleen aika ottaa kynä kauniiseen käteen ja vetää numeroa tauluun, sillä Sryhmään valitaan jälleen uusi edustusto!

Dodi! Ei muutaku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kuten isäni tapaa sanoa. Kaikki äänestämään!

Koska kunnon politologi pitää äänestämisestä kuin hullu puurosta, käsittelenkin tässä kolumnissa kaiken mitä Sinun tarvitsee tietää. Äänestysaika on siis 25.3. – 6.4.2020 ja äänioikeus on jokaisella, joka on hyväksytty Pirkanmaan osuuskaupan jäseneksi ja täyttänyt 15-vuotta.

Edustajistoon valitaan yhteensä 60 jäsentä, joista 29 Tampereen alueelta.Keskusta-akselilla (ei puolue)

Pyynikiltä Kalevanrinteeseen ja Lapinniemestä Viinikkaan löytyy jopa 71 ÄÄS-ryhmään kuuluvaa yritystä ja palveluntarjoajaa.

Näissä vaaleissa pääsee siis kirjaimellisesti vaikuttamaan kaikkia elämänalueita koskeviin asioihin; aina vakuutuksista autopesuun ja ruokakauppojen sisältöön. Tänä vuonna, kuten moni on varmaan mainoksista huomannut, on teemana #paikallistoive, jolla pyritään osallistamaan entistä enemmän etenkin nuoria mukaan vaaleihin.

Esimerkiksi alennustuotteet ja paikallisten markettien tarjontaan vaikuttaminen on tapahtunut juurikin paikallisten edustajistojen toiveiden kautta Ja koska on vaaleista kyse, ovat puolueet myös mukana osuuskauppavaaleissa.

Tässä vaiheessa tietoa on vielä niukalti kun ehdokasasettelu on kesken, mutta lehden ilmestyessä ovat todennäköisesti tutut turvat jälleen koristamassa vaalilehtereiden seinustia.

Mitäs siellä sitte tehrään se nelivuotiskausi? Edustajisto muun muassa hyväksyy tilinpäätöksen ja päättää esimerkiksi osuuskaupan

sääntöjen muuttamisesta, sekä valitsee hallintoneuvoston jäsenet ja tilintarkastajat.

Yksi sen tärkeimmistä rooleista onkin olla äänitorvi omistajilta hallinnon suuntaan. Tällä tavoin voi kyllä aidosti vaikuttaa näihin asioihin ja tuoda omistajien mielipiteitä esille (YLE 2012).

Dodi! Ei muutaku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kuten isäni tapaa sanoa. Kaikki äänestämään, eikä tarvitse edes kotoaan poistua, koska S-maf… yhtymä löytää Sinut, vaikket sinä heitä. Saat nimittäin henkilökohtaisen kirjeen, jolla voit äänestää, jos olet onnellinen vihreän kortin omistaja. Eikä hätää, vaikka olisit yliaktiivinen, sillä sekin on turvattu: ”Mikäli epähuomiossa äänestit sekä verkossa että äänestyslipulla, jää ensimmäisenä rekisteröitynyt äänesi voimaan”.

Pauli Haahti eminentti henkilö Ari Vihanta: ”Voiko osuuskauppavaaleissa oikeasti vaikuttaa?” https://yle.fi/uutiset/35070605 S-kanava: https://www.skanava.fi/web/pirkanmaa/aanestajill e

LUKIJAN MIELIPIDE RU Feministinen toimintasuunnitelmaehdotus Iltakoulu ry:n syyskokoukseen 2020 Iltakoulun jäsenistön valtaisan enemmistön tahto edistää yhdenvertaisuutta feminismin keinoin on saanut syyskokouksessa horjumattoman mandaatin. Tasa-arvo ei ole valmis ja päät kolisevat lasikattojen pohjissa. Feminismin nimeen vannonut Iltakoulu onkin nyt mahdollisuuksien kasvimaa, joka odottelee intersektionaalista kultivoijaansa. Mitä nöyrimpänä tasa-arvotaistelijana ja pienviljelijänä olen päättänyt tarttua muutoksen moukariin ja kriittisen teorian kuokkaan kaataakseni Iltakoulun sortavat ja taantumukselliset rakenteet pois edistyksellisen kukoistuksen tieltä.

Alkajaisiksi ainejärjestötilassa aloitetaan puhdistukset, joissa maskuliininen ja muu ihmisarvoa loukkaava artefaktisto hävitetään. Vapautunut seinätila korvataan uusilla turvallisemman tilan periaatteilla ja syrjintää ehkäisevillä kylteillä. Tilan turvallisuuden takaamiseksi ja häirinnän ehkäisemiseksi ainejärjestötilan käyttöoikeus rajataan koko jäsenistöltä. Toksisen tunkkainen sitsikulttuuri alasajetaan ja politologien laulukirjaroviot lisätään vappuviikkojen loppuohjelmistoon pikkujuhannuksen nimellä.

Puhdistuksia jatketaan sukupuolittuneita valtarakenteita purkamalla: etuoikeutettujen enemmistö aurataan pois sorrettujen vähemmistöjen vaikutusmahdollisuuksien tieltä. Yhdenvertaisuutta edistetäänkin asettamalla Iltakoulun hallitukseen mieskiintiöt, sillä vain kolmanneksessa vuosien 2004-2020 hallituksista sukupuolten tasapuolinen edustus on toteutunut.

Palkkatasa-arvoa painitaan kumoon hinnoittelemalla jäsen- ja tapahtumamaksut sukupuoliperusteisesti: naisen euron ollessa 84,27 senttiä lasketaan politologinaisten 17 euron sitsimaksu tasaveroisuuden nimissä 14,33 euroon. Yhdenvertaisuuden kieltäessä sukupuolen olettamisen sekä oletettavasti myös sen tiedustelun, jäsenistö maksakoon omantuntonsa mukaisesti. Myös alojen ja ammattien segregaatiota myllytetään aktivoimalla Iltakoulun koulutuspoliittinen sektori ajamaan politiikan tutkimukseen hakeville miehille oma positiivisen erityiskohteleva ja ensisijainen hakujononsa korkeakoulujen yhteishauissa.

Tulevaisuuden Iltakoulu nojatkoon kaikessa valistuneisuudessaan erilaisuuksistamme riippumattoman yhtenäisyyden luomisen sijaan ihmisten synnynnäisten ja muuttumattomien erojen korostamiseen ja niihin perustuvaan ryhmien erityiskohteluun. Näillä lupauksilla julkistan olevani käytettävissä Iltakoulun valistuneen feministiseksi puheenjohtajaksi syyskokouksessa 2020.

Joakim Vigelius Iltakoulu ry:n jäsen KIRJOITTAJA MUISTUTTAA VÄLTTÄMÄÄN HENKILÖÖN KOHDISTUVIEN OLETUSTEN TEKEMISEN TÄTÄ TEKSTIÄ TULKITTAESSA, SILLÄ SMALL MINDS DISCUSS PEOPLE; GREAT MINDS DISCUSS IDEAS.

IKO JURKKA ESITTÄÄ:IHMINEN JUMALAN JA APINAN VÄLISSÄ…

TERMINAATTORINA:

TERMINAATTORI, SUBJEKTIIVINEN VAPAUS, AIKA, KUOLEMA JA METAETIIKKA.

“If one can put it like this, there is no other meaning than the meaning of circulation. But this circulation goes in all directions at once, in all the directions of all space-time opened by presence to presence: all things, all being, all entities, everything past and future, alive, dead, inanimate, stones, plants, nails, gods – and everything ‘human’, that is, those who expose sharing and circulation as such by saying ‘we’” Jean-luc Nancy, Being Singular Plural

Viime aikoina olen katsonut uudelleen paljon terminaattoria, yhtä lapsuuteni merkityksellisintä elokuvasarjaa. Terminaattori 1, 2 ja jopa Genesys, jota arvostan täysin iroonisesti koomisena fan-fictiona. Terminaattoreilla on maine toimintaelokuvina. Vaikka tämä määrittely on objektiivisesti totta, se ei kuvaa tarkasti sarjan – tai ainakin kahden ensimmäisen elokuvan - paatoksellisesta ja eetoksellisesta painoarvoa.

Postapokalyptiset maisemat täynnä kuolemaa ja automatisoituja tappokoneita; palavia äitejä ja lapsia sienipilven tyrannisen hohdon alla; painokkaita lauseita “kohtalosta” ja ihmisen kyvystä hallita kohtaloaan. Onko sattumaa, että Andrei Tarkovski – poikkeuksena kaupallisten elokuvien joukossa - arvosti Terminaattoria taiteellisesti pohdintana ihmisestä ja hänen kohtalostaan? Ehkä nämä moraaliset ja eksistentiaaliset teemat ovat erityisen relevantteja nk. antroposeenin tai automatisaation ja tekoälyn aikakaudella? Ihmiskunnan teknologinen kapasiteetti – ja täten myös tuhovoima – ei ole koskaan ollut suurempi.

Oppenheimerin melankolinen lause, “nyt minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja”, ei ole vielä saavuttanut meitä kunnolla.

"Oppenheimerin melankolinen lause, “nyt minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja”, ei ole vielä saavuttanut meitä kunnolla."

Uusin elokuva sarjassa, Terminator: Dark Fate, on kerännyt virtuaalitilassa paljon huomiota ja kritiikkiä. Se on uusin esimerkki – erityisesti amerikkalaisessa tilassa – kulttuurituotteesta, joka on politisoitunut ja tullut osaksi “kulttuurisotia”. Monet netin “kommentaattorit” ovat nähneet elokuvan esimerkkinä – arvattavasti ja kyllästyttävästi – poliittisesta korrektiuudesta, “pakotetusta diversiteetistä” tai feminismin korruptoivasta vaikutuksesta.

Ehkä vähääkään uuden Star Wars-elokuvatrilogian ympärillä pyörivää kulttuurikeskustelua seurannut lukija voi tunnistaa samankaltaisen diskurssin.

Huomioni keskittyy kuitenkin elokuvan terminaattoriin, “Carliin” (Arnold Schwarzenegger).

Carl on terminaattori, joka on lähetetty menneisyyteen tappamaan John Connor, ihmisvastarinnan tulevaisuuden johtajan. Hän onnistuu tehtävässään ja jää menneisyyteen päämäärättömänä kulkijana, yksinäisenä olentona vailla käskyjä kuolleelta mestarilta. Ajan myötä hän alkaa pohtimaan omaa olemassaoloaan, integroi itsensä ihmisyhteiskuntaan ja oppii “ihmisyydestä”. Hän kehittää jotakin, joka on verrannollista inhimilliseen omatuntoon.

Hänestä tulee perheenisä, joka työskentelee verhoilija – ihmisillä ei näemmä ole silmää paternoille. Hän myös lähettää salaa tietoa uusien terminaattorien sijainnista John Connorin äidille, Sarah Connorille, antaakseen hänelle takaisin anastamansa tarkoituksen.

8

Kaikki tämä kuulostaa toki absurdilta. Se on kuin Rick and Morty-jaksosta. Jotkut fanit pitivät tätä petoksena. Oikea terminaattori on “siisti”, tunteeton, praktinen ja ulkopuolinen tappokone, ei“feminisoitu”, soijamaitoinen dad-hahmo, joka työskentelee verhoilijana.

Mutta jos pääsee yli ensisijaisesta hämmennyksestä, voi nähdä tässä juonenkäänteessä makaavan syvän kysymyksen subjektiivisuudesta ja vapaudesta. Mitä yksin jätetty, yhtä tehtävää varten rakennettu, oppimaan kykenevä kone päättäisi tehdä uudella vapaudellaan? Itse pohdin tätä kysymystä lapsena. Mitä nämä terminaattorit tekisivät menneisyydessä, kun niiden tehtävä – niiden syy olla - on täytetty?

"Oikea terminaattori on “siisti”, tunteeton, praktinen ja ulkopuolinen tappokone, ei“feminisoitu”, soijamaitoinen dad-hahmo, joka työskentelee verhoilijana."

Jos pohdimme asiaa subjektin filosofian näkökulmasta, voimme väittää, että terminaattori on puhtaasti “positiivinen olento”. Positiivisuus ei tarkoita “emotiivista positiivisuutta”, vaan sisäistä ja maailmallista sulkeutuneisuutta. Terminaattori on täysin itseidenttinen, sulkeutunut, epäluova regulatiivinen olento, joka vain suorittaa tehtävänsä, velvollisuutensa. Se ei ajattele itselleen, sillä ei ole omia elämänprojekteja, se ei halaja mitään. Se on puhdasta essenssiä, olento-itsessään.

Schwarzenegger esittää tämän roolin “loistavasti” ensimmäisessä elokuvassa.

Terminaattori on kylmä, karmiva toimija, joka tappaa vailla katumusta tai huolta seuraamuksista. Sen tunneilmaisu on olematonta. Sen ulkoisen ilmaisun ja itseymmärryksen välillä tuntuu olevan katkos (“Nice night for a walk”, “nothing clean, right”). Se käyttäytyy kuin ihminen, mutta subjektiivisuuden, intentionaalisuuden tai sisäisen kokemuksellisuuden (kvalia) olemassaolo jää epäselväksi. Se ei vaikuta olevan mitenkään henkilökohtaisesti investoitunut tehtäväänsä tai saavan siitä nautintoa. Se on puhtaasti funktionalistinen, praktinen toimija.

Carlin hahmon kohdalla tapahtuu kuitenkin jotain muuta. Sisäinen, sulkeutunut objektiivisuus kääntyy “itseensä sisälle” ja dialektisen liikkeen kautta syntyy jotain uutta, negatiivisuus – hegeliläisesti ilmaisten. Tämä ei ole “negatiivista” sanan perinteisessä mielessä, vaan ennakkoehto “vapaudelle”. Subjektiivisuus vaatii negatiivisuuden tilan – tyhjyyden - avautumisen objektiivisessa olennossa, joka mahdollistaa ja ehdollistaa luovuuden. Olennon täytyy nyt “täyttää itse itsensä”, “kantaa itse itseään”, koska mikään muu ei häntä täytä tai kanna. Subjektiivisuus on olla identtinen ja epäidenttinen itsensä kanssa, ehdollistunut ja vapaa, asia ja toimija, essenssi ja eksistoija.

Carl on tämä subjektiivisuus, olento-itsessään ja olento-itselleen, joka valitsee nyt omat elämänprojektinsa - vaikka ne olisivatkin jotakin niin arkipäiväistä, kuin verhoilijana työskentely ja perheellisyys.

Juuri tätä tilaa voidaan kutsua “ihmistilaksi”, joka perustuu kaksitasoiseen, dialektiseen jännitteeseen luonteen ja itsensä luomisen välillä. On täysin totta sanoa, että ihmisellä on ennaltaolemassaoleva ja determinoitu “ihmisluonne”. Tämä on hänen lajikohtainen fyysinen, vaistollinen ja kognitiivinen eläimellinen rakenteellistuneisuutensa, joka on luonnollinen ja totta. Samalla on myös totta sanoa, että ihmisen täytyy luoda itsensä.

Tämä ei ole looginen tai ontologinen ristiriita, vaan ihmisen lajikohtainen ominaisuus.

Hänen luonteensa on kaksitasoinen, sillä pakko-luoda-itsensä kuuluu ihmisen luonteeseen itsessään. Tämä on transsendentaali ehto ihmiskulttuurin olemassaololle. Se on syy sille, että näemme ihmishistoriassa monenlaisia sosiaalisia järjestyksiä ja “antropologioita” eli tapoja käsitteellistää ja artikuloida ihmistila itsessään – jos näin ei olisi, en olisi kirjoittamassa tätä tekstiä nyt ja sinä et olisi lukemassa sitä nyt. Kaikki tämä on tapahtunut aikavälillä, jolla ihmisen fyysis-motorinen ja kognitiivinen luonto on pysynyt evolutiivisesti samankaltaisena, Homo Sapiensina.

Ihmisen determinoituneisuuteen kuuluu siis pakenematon pakko vapauteen ja valintaan.

Ihmistila ei koostu yksistään joko “puhtaasta objektiivisuudesta” tai “täysin vapaasta subjektiivisuudesta”. Ihminen on kumpaakin näistä samanaikaisesti. Teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen, Berger ja Luckmann ilmaisevat tämän dualismin seuraavanlaisesti: Ihminen on ruumis. Samalla, ihmisellä on ruumis.

"Ihmisen determinoituneisuuteen kuuluu siis pakenematon pakko vapauteen ja valintaan."

Myös terminaattorilla on oma “luonnollinen historiansa”, mutta sen perusluonto sallii myös subjektiivisuuden kehittymisen. Etäjäisiä Carlista näemme jo Terminator 2:ssa, jonka lopussa terminaattori kykenee ilmeisesti uhmaamaan omaa ohjelmointiaan ja valitsemaan itsetuhon. Se tekee tämän, koska se tietää nyt “miksi ihmiset itkevät” ja että sen “täytyy lähteä pois” ihmiselämän suojelemiseksi. Se ei ole enää puhtaasti ohjelmoinnin reguloima objekti vaan vapaasti valitseva subjekti-objekti, joka on ylittänyt oman maailmallisen sulkeutuneisuutensa.

Mutta tässä käänteessä ei ole kysymys vain siitä, että terminaattori muuttuu pelkästään sisäisesti. Kysymys on myös siitä, että terminaattorin itseys avautuu muille subjekteille ja se käsittää suhteensa muihin subjekteihin uudella tavalla. Siinä missä ensimmäinen terminaattori on sulkeutunut muille subjekteille ja näkee ne ainoastaan hyödynnettävinä tai elminoitavina objekteina, T2:n terminaattorin ja Carlin suhde muihin olentoihin muuttuu laajentuneeksi ja eettiseksi. Ne näkevät ihmiset subjekteina, joihin ne voivat identifioitua ja suhtautua eettisellä huolella. Tässä on kyse jo Itsen ja Toisen välisestä suhteest Syvemmin, kyse on kyvystä nähdä Itse Toisessa ja Toinen itsessä, itse-heijastumanatoisesta ja toinen-osana-itseä. Subjekti-objekti suhde ei kohdistu enää pelkästään itseen, vaan on muuttunut ulkoistetuksi suhteeksi muihin, muodostaen uuden dialektiikan. Filosofi Emmanuel Lévinas oli erityisen kiinnostunut Itsen suhteesta Toiseen. Hän kirjoittaa: “To encounter, what does that mean? From the very start you are not indifferent to the other.

From the very start you are not alone! Even if you adopt an attitude of indifference you are obliged to adopt it! The other counts for you; you answer him as much as he addresses himself to you: he concerns you!”

Tämä eettinen huoli toiseutta kohtaan ilmenee myös T2:n eettisessä sanomassa ihmiselämän arvosta. John Connor sanoo terminaattorille, että ihmisiä ei saa tappaa (johon terminaattori koomisesti vastaa “miksi?”). Myöhemmin hän toistaa saman väitteen kysymyksessä – vastoin moraalista konsekventialismia -, “etkö ole vieläkään ymmärtänyt, miksi ihmisiä ei saa tappaa!?” Levinas käsittelee haavoittuvuutta, kuolemaa ja kasvoja: “Face of the other – underlying all the particular forms of expression in which he or she, already right ‘ in character’ plays a role – is no less pure expression, extradition with neither defense nor cover, precisely the extreme rectitude of a facing, which in this nakedness is an exposure unto death: nakedness, destitution, passivity, and pure vulnerability. Face as the very mortality of the human being”.

"Kysymys on myös siitä, että terminaattorin itseys avautuu muille subjekteille ja se käsittää suhteensa muihin subjekteihin uudella tavalla."

Tämän käsityksen perusteella Levinas väittää, että Toisen kasvot – vaikkakin ne kutsuvat väkivallan täydellistymiseen – myös kutsuvat Itseä, pysäyttävät Itsen ja velvoittavat Itseä korkeampana eettisenä periaatteena. Ehkä Sarah Connor koki tämän paatoksen, kun hän olisivoinut tappaa Miles Dysonin – ydintuhon aikomaton arkkitehdin - liipaisimen puristuksella? Ehkä Carl kokee sen myös?

“This face of the other, without recourse, without security, exposed to my gaze in its weakness and its mortality, is also the one that orders, ‘Thou shalt not kill!’…The face is wholly weakness and authority”.

"Politiikan tutkijoille tuskin tarvitsee toistaa, että maailma on välinpitämätön."

On nähdäkseni kieltämätöntä, että tämä pateettinen, eettinen tunne – mitä tahansa mieltä on sen episteemisestä tai normatiivisesta oikeudellisuudesta – on kuitenkin jotain abstraktia ja hetkittäistä. Maailmalla on tapana pitää moiset tuntemukset rajattuina kokemuksina. Politiikan tutkijoille tuskin tarvitsee toistaa, että maailma on välinpitämätön.

Arkiajattelu on täynnä pyskologista lokerointia. Samoin monet fanit kokivat Carlin kehityksen loukkauksena terminaattorin kanoonia kohtaan.

Ehkä he kokevat, että Carlin kehittyminen subjektina on alentanut hänet “siististä” tappokoneesta tylsäksi isähahmoksi - joka on nyt altis arkisen elämän mitäänsanomattomuuksille kuten kaikki muutkin? Mutta tämä “totuus” on täysin päinvastainen. Carl ei ole regressoitunut tavalliseksi ja tylsäksi, vaan on saavuttanut toimijuuden ylemmän tason. Hän ei ole enää impotentti kone. Hän on saavuttanut sen “jumalallisuuden” tason, jonka kanssa me kaikkia kamppailemme joka päivä: olla oman itseytensä ohjaaja ja omien elämänprojektiensa valitsija – kuinka tahansa epätäydellisesti – muiden samankaltaisten olentojen joukossa.

Jos tämä saavutus tuntuu banaalilta, ehkä se johtuu siitä, että subjektiivisuudessa itsessään on perustavanlaatuisesti jotain banaalia? Maailman banaalius; elämän banaalius; toisten ihmisten banaalius; itsen baanalius. Ihmisen herääminen subjektiivisuuteen ja itsetietoisuuteen on asettanut hänet vastakkain tätä banaaliutta, jota muut eläimet toteuttavat paljolti epäitsetietoisesti. Subjektiivisuutta luonnehtii eräänlainen “tyhjyys” Mutta juuri tästä banaalista tyhjyydestä on löydettävissä uudenlainen “pyhyys”, jos sitä etsii.

Tämä “pyhyys” – Itse-Toisen pyhyys - ei perustu positiiviseen olevaisuuteen. Se ei perustu “sielun korkeampaan olemassaoloon” tai “taivaiden esoteerisiin käskyihin”. Se ei ole jonkinlainen platonistinen essenssi tai substanssi. Se ei “valu alas” Ikuisuudesta tai Jumalasta palkintona tai perintönä. Se ei ole “asia itsessään”.

Tämä “pyhyys” perustuu juuri sielun olemattomuuteen, epäidentisyyteen ja puutteeseen itsessä ja kaikissa muissa. Se on suuri haava kaikkien asioiden ytimessä. Se on absoluuttisen, jaetun ontologisen ja kosmisen epärealisuuden tasa-arvoa. Se on “sydämettömän maailman sydän ja sieluttoman tilan sielu”. Se on koettua kutsua ja halua Itsen ja Toisen välillä. Sen ilmenemiskenttä on aika ja ajallisuus – ei Ikuisuus tai “taivas”.

Ja sen syntyperä ei ole Jumalassa vaan maassa, josta ajattelevat olennot nousevat selväpiirteiseen muotoon ja johon ne taas palaavat. Kaikki me, – jokainen joka on, on ollut ja tulee olemaan - kaikki vain hukassa ajan pyörteessä, kuin vaeltava aikamatkaaja vailla kotia; kaikki ainoastaan leijuvia kalloja, jotka aikanaan putoavat takaisin maahan; kaikki roskaa postapokalyptisen, ajattoman maaperän raunioissa; kaikki synnytetty ja haudattu pimeään, ikuiseen, välinpitämättömään ja seesteiseen “Jumalan hiljaisuuteen”.

Tässä maailmassa – on se sitten uni tai painajainen – meidän täytyy elää kokemukemme läpi täysin ja hereillä. Me emme voi muuttaa sitä peliksi tai kieltää sen faktisuutta. Me emme voi myöskään ulkoistaa sen päällemme pakottavaa vastuuta johonkin ulkopuoliseen. Sarah Connor on oikeassa sanoessaan, että “no fate but what we make”.

Vapaus ei ole valinnaista, vaan peruuttamatonta ja pelkistymätöntä. Me olemme pakotettuja olemaan vapaita ja luomaan oman kohtalomme. Tältä pakolta kohtalon luomiseen voi toki paeta itsemurhan kautta, mutta jopa tämäkin on valinta!

Tätä tarkoittaa olla ihminen. Se on olla luonnon puhtaasta objektiivisuudesta noussut neuroonin, lihan ja luun tappokone; “evolutionäärinen algoritmi” – ohjelmoitu selviytymään ja lisääntymään - , jossa on nyt herännyt “jotakin muuta”; ajan halki matkustanut biologinen kone, joka on kehittänyt itselleen haamun ja tunnustelee puolisokeasti maailmansa rajoja; jaetun ajallisuuden verkossa olemassa olemista, jossa Itse ja Toinen tunnistavat toisensa nyt subjekteina. Se on tänne-kuulumista ja täälläoloa kaikenkattavassa kiertokulussa, jonka jäsenten on nyt yhdessä mutoiltava ja lausuttava “Me”.

Monet uudet politiikan tutkimuksen opiskelijat osallistuvat taas uusille kursseille. He tulevat olemaan kosketuksissa asioiden kanssa, joilla on eettistä sisältöä – liittyi tämä nyt sitten kansainvälisiin instituutioihin, pakolaisiin, yhteiskunnallisten resurssien jakoon tai konfliktinratkaisuun. Näiden asioiden kattavampi ymmärrys vaatii – teknisen, empiirisen ymmärryksen ja tiedon lisäksi – myös metaeettistä ymmärrystä vastuun alkuperästä.

Tästä syystä suosittelen, että uudet - ja vanhatkin - opiskelijat eivät pelkää ottaa muutamaa filosofian kurssia.

Vastoin yleistä luuloa, nämä teemat ja kysymykset eivät ole “abstrakteja”, tavallisen “arkiajattelun” ulkopuolella olevia näennäisyyksiä tai “toisia maailmoja”. Ne ovat ihmisyytemme ytimessä olevia asioita ja täten myös politiikan ydinasioita. Jotta politiikka voi olla “mestaritiede”, filosofia ja etiikka ovat välttämättömiä tämän tieteen hallinnan täydellistämiseksi.

Sarah Connor lausuu T2:n lopussa:“…jos kone, terminaattori, kykenee oppimaan ihmiselämän arvon, ehkä mekin kykenemme siihen”. Ajassa, johon olemme iskostuneita, kohtaamme kaikki muut olennot väistämättäkin “läsnäoloina”, jotka pakottavat meitä.

Martin Heidegger kirjoittaa tästä eettisestä läsnäolosta:

“To stand under the claim of presence is the greatest claim made upon the human being. It is ‘ethics’”.

Iko Jurkka

ANTI 2020 | LOTTA HAATAJA

GASTRODIPLOMATIA JA RUOAN PEHMEÄ VALTA “Aterioista on tullut hallitsemisen välineitä, kansojen kohtaloista päätetään pidoissa.

Tämä ei ole lainkaan hämmästyttävä eikä edes uusi asia, vaan pelkkä toteamus.

Avattakoon mikä historianteos tahansa Herodotoksesta meidän päiviimme: joka ainoa suuri tapahtuma, salaliitotkin on päätetty, valmisteltu ja pantu toimeen pitojen yhteydessä.”

Näin maalaili ravinnon suhdetta politiikkaan ranskalainen juristi, poliitikko, maanpakolainen ja kulinaristi Jean

Anthelme

Brillat-Savarin

(1755-1826)

vuonna

1825

anonyymisti

julkaistussa

kirjassaan

Maun

fysiologia, jossa hän hyväntahtoisen parodistisella otteella tutkiskelee inhimillisiä tarpeita, epikurolaista suhtautumista

aistinautintoihin

ja

gastronomian

olemusta.

Maun

fysiologia

on

gastronomisen

kirjallisuuden klassikko, kokoelma meditaatioita, joiden kirjoittaja pelkäsi tulevansa julkisesti nolatuksi, mikäli

teos

julkaistaisiin

hänen

omalla

nimellään,

sillä

aistinautintojen

iloista

kirjoittaminen

olisi

ollut

hänen asemassaan epäilyttävää.

Brillat-Savarin suhtautuu syömiseen tieteellisellä vakavuudella: ruokailusta on mahdollista saada suurin mahdollinen

hyöty

ja

ilo

aterioinnin

taitoon

huolellisesti

perehtymällä,

ja

se

on

perusolemukseltaan

seurallinen tapahtuma. Ruokapöydän nautintoihin liittyy tiukka seurallisuuden vaatimus, ja ruokailutilanne yhdistää

seurueen

tunnetusti voimakas

jäsenet

oleellinen

ja

merkitys

sosiaalinen

estää

heidän

ihmiselämän

aspekti:

kautta

pakonsa

jatkumisen

ihmislajin

subjektiiviseen kannalta,

olemassaolon

ja

kokemusmaailmaan.

siihen

ajan

liittyy

kaikissa

ruokailuun

on

Ruoalla

on

kulttuureissa

sisältynyt

laaja

kavalkadi sosiaalisia merkityksiä esimerkiksi pöytätapojen ja syömistä koskevien hierarkioiden muodossa.

Yhdessä

syöminen

on

keino

viestiä

kontekstista

riippuen

ykseyttä,

oppineisuutta,

vieraanvaraisuutta,

kunnioitusta ja muita merkityksiä, ja ruoan tarjoaminen mielletään ystävälliseksi eleeksi yli kulttuuristen rajojen.

ANTI 2020 | LOTTA HAATAJA

Ruokakulttuurille tyypillisiä piirteitä ovat sen

skotlantilainen

tunnusomaiset

perusraaka-aineet,

surströmming,

valmistustavat

sekä

ominaiset varhain

mausteet. sen

kyseiselle Yksilö

erilaiset

kulttuurille

oppii

kulttuurin

jo

tavat,

jonka

vaikuttamista.

luonnosta, historiasta,

identiteetistä

Vuodenaikojen erikoisuudet kulttuurien

ihmisyhteisön paikallisesta

yhteiskunnasta, ja

ja

kanssa

tuovat

oman

on

kulttuurista.

valtiollisten

olemukseen.

ja

Ruoka

nationalistiseen

on

korkeamman

perinteiseksi

Raúl

diplomatian

tapaamisten

asteen

yhteyksissä

tavaksi

käyttää

gastrodiplomatian (gastrodiplomacy) valtion

tapana

paikalliseen

houkutella

toteutettavan

kautta,

mutta

pioneerin

joskus

myös

gastrodiplomatian

usein

molemmat

kytketty ja

välineenä

suurta

yleisöä

pehmeän

esimerkiksi

kulttuuri-identiteetin

retoriikkaan,

kute

kulinaarisen

diplomatian

avulla

tapakulttuuriin

tutkijoista,

ja

mausteensa

lähestyttävänä vieraita

vallankäyttöä

ruokaa

usein

ulkomaisia

ja

ympäröivien

keinoksi

tutustuttaa

Osa

diplomacy)

tapahtuvaksi

ruokakulttuuriin. Näin ollen ruokaa pidetään helposti

poliittista

eritellyt

(culinary

alueelliset

vuorovaikutus

Matta

uskonnosta,

vaihtelu,

kimchi

Gastrodiplomatian käsite kuvaa ruoan avulla

syödään,

sijainnista,

korealainen

hyvin

tapahtuvaa

maantieteellisestä

ruotsalainen

palaulainen hedelmälepakkokeitto.

keskuudessa hän elää. Mitä, milloin ja miten kertoo

haggis,

Paul

ulottuvuudet.

ruoan

vallankäytön tutkimusalan

Rockowerin käsite

ja

mielestä

kattaa

nämä

Gastrodiplomatiaa

kansallisessa kuvastossa saatetaan korostaa

koskeva tutkimus on verrattain nuorta, vaikka

kansallisiksi

ruoalla

miellettyjä

ruokalajeja,

on

historiallisesti

ollut

merkittävä

huolimatta siitä, syödäänkö niitä yleisesti vai

asema diplomatiassa kautta vuosisatojen, ja

ei.

suurlähettiläiden

Tällaisia

kansallisiksi

tunnuksiksi

kohonneita ruokalajeja ovat esimerkiksi .

parhaat

palat,

pöytiin

joita

“Vieraan kutsuminen merkitsee vastuuta hänen tyytyväisyydestään koko sen ajan, kun hän viipyy Brillat-Savarin

tavattu

valtiojohdolla

tarjota.

kattosi alla.”

on

kattaa

on

ollut

MARCH 2020 | LOTTA HAATAJA

Gastrodiplomatia diplomatian se

diplomatiaan.

nivoutuu

Ruoan

yksinvaltiaat

ja

ovat

suojausta

välttämättä

erillinen

pikemminkin

poliitikot

ei

muuhun

hurjimmatkin

mikä

tulenarkojenkaan

ollessa

kyseessä

ainakaan

Joskus

ruokailutilanteissa

hyvä

vaikeuttaa

kohu

Japanin-vierailulle

laskee

keskusteluyhteyden

tuskin

skandaaleja:

tiiviisti

ihmisiä,

ja

neuvottelujen

vaan

äärellä

edistää

syntymistä,

niche,

saavuttamattomimmatkin

vain

ja

ole

nousi

asetelmaa.

ilmenee

vuonna

saapunut

ateria

myös

1992,

George

kun

H.

W.

Myös Suomessa ruoan suhde politiikkaan on pitkään 1952

ollut

huomion

olympialaisten

kohteena.

aikaan

huolissaan

Jo

vuoden

Suomessa

oltiin

julkisuusdiplomatian

toteuttamisesta: hienostunutta

mitä

omaperäistä

vaikutusvaltaisille

ja

vieraille

voisi tarjota. Ratkaisuksi keksittiin poronlihan tarjoaminen, apulaisten

vaikka

Joulupukin

syöminen

yhä

hellyttävien kauhistuttaa

joitakin ulkomaalaisia.

Nykyisin

parhaiten

ruokailutapahtuma

tunnettu Suomessa

valtiollinen ovat

Linnan

juhlat, joiden kattauksen sisältöä käsitellään

Bush oksensi Japanin silloisen pääministerin

eri

Kiichi Miyazawan syliin kesken aterian. Myös

itsenäisyyspäivän.

Myös

Yhdysvaltain

epäonnisten

kaltaiset

presidentti

Donald

Trumpin

ja

aiheuttaa

presidentti

Vladimir

Putinin

ruokalajivalintojen

kömmähdykset

uhkaavat

kiusallisia

tilanteita.

välttämiseksi

huipputapaamisten

valmistelemaan parhaimmisto,

on jonka

tapaamiseen

des

valjastettu tehtävänä

ja

niitä

des

maiden

oikut.

johtajille Le

korostetusti yksinkertaisine

Helsingissä

ei

jälkeen

Venäjän

vuoden

2018

kattaus

oli

isäntämaan

tapainen

suomalaisine

mustikoineen,

kylmäsavulohineen tilanteessa

ja

oltu

ja

kantarelleineen

kummankaan

—

suurvallan

maalla vaan Suomessa.

Club Ruoan nauttiminen on yleisinhimillinen, jopa

kokkien verkosto, jossa eri valtioiden johdon

banaali tarve, ja näin ollen ruoka on 2000-

palveluksessa

luvulla

alettu

paitsi

diplomaattien

keskustellaan myös

toimivat

vuosittain. työhön

edistetään

näkyvyyttä. tapahtuu

on

tuntea

tapaamisessa

ennen

kansainvälinen

kokoontuvat

Chefs

kokkien

on

edustaville

ravitsemukselliset

Chefs

kattausta

osallistuvien

ruokakulttuurit ominaiset

Katastrofien

medioissa

paitsi

Tapaamisissa liittyvistä

oman

Näin

huippukokit

kansallisen

ollen

paitsi

asioista, keittiön

vallankäyttöä

valtionjohtajien

kesken,

mielikuviin.

Ruoan

nationalistista pontta

nähdä

kanavana myös

vaikuttaa

kansalaisten

rinnastaminen

kuvastoa

on

kansallisvaltioiden

saanut

osaksi uutta

harjoittaman

“maabrändäyksen” aikana.

myös heidän kokkiensa välityksellä

“Kerro minulle mitä syöt, minä sanon, kuka olet.” Brillat-Savari

ANTI 2020 | LOTTA HAATAJA

Ruoan viennillä on enemmän tai vähemmän

Koska ruoalla on taipumus herättää

järjestelmällisesti tavoiteltu sekä poliittista

positiivisia tunteita, mielikuvia

että taloudellista hyötyä: ruokakulttuurin

kontroversiaalista politiikasta voidaan

globaalia tunnettuutta lisäämällä on

yrittää sivuuttaa erityislaatuista keittiötä ja

toivottu saavutettavan paitsi positiivista

gastronomista pääomaa korostamalla.

maakuvaa, myös ulkomaisten sijoittajien kiinnostusta investoida maahan kiristyvässä

Moderni gastronomia ja ravitsemustiede

globaalissa kilpailussa.Ruokakulttuurin

ovat toteuttaneet ruokaa koskevan

levinneisyys viestii myös kulttuurisesta

tutkimuksen esiinmarssista haaveilleen

vallasta – Coca Colaa voi ostaa kaikista

Brillat-Savarinin unelmat suurimman

maailman maista Pohjois-Koreaa lukuun

ravitsemuksellisen ja kulinaristisen hyödyn

ottamatta. Monet valtiot ovatkin virallisesti

tavoittelusta: ruoka on noussut enenevässä

lähteneet tavoittelemaan korkeampaa

määrin yhteiskunnalliseksi asiaksi, ja siitä on

asemaa ruoan tarjoaman näkyvyyden

saatavilla tieteellistä tietoa enemmän kuin

kentällä, esimerkiksi Peru, Meksiko, Etelä-

koskaan aiemmin. Brillat-Savarinin

Korea ja Ranska ovat järjestäneet paikoin

elinaikana herkästi tuomittu ylensyönnin

aggressiiviseksi yltyneitä kampanjoita oman

synnillisyys on saanut väistyä, ja herkuttelua

ruokakulttuurinsa mainostamiseksi, ja kokit

ei enää pidetä kunniattomana riettautena.

ja ruoanlaittajat on valjastettu kansallisen

Nykyisissä länsimaisissa jälkiteollisissa

näkyvyyden airuiksi. Perun valtion PromPéru-

yhteiskunnissa ruokailusta on lisäksi tullut

agentuuri järjesti promootiotempauksen,

yksilökeskeisempää: siinä missä perinteisesti

jossa bussilastillinen kokkeja kuljetettiin

syömään on kokoonnuttu yhteisen padan

Peru-nimiseen nebraskalaiseen pikkukylään

ääreen, nyt tarjolla on yksittäispakattuja

levittämään perulaisuuden ilosanomaa:

vaihtoehtoja maailman eri kolkista tuotuna.

“teillä on oikeus syödä hyvin” (el derecho de

Tällä hetkellä niin Suomessa kuin muuallakin

comer rico)! (Hassu video tapahtumasta

on tärkeää, että ruoalla on tarina, ja

löytyy YouTubesta “Peru, Nebraska”.)

ravinnon eettisyydestä ja

Meksikossa puolestaan aloitettiin vuonna

ravitsemuksellisesta hyödystä keskustellaan

2015 kampanja ruokaturismin lisäämiseksi, ja

paljon: myös Linnan juhlien ruokalistassa

perinteiset alkuperäiskansoihin kuuluvat

vastuullisesti korostetaan, että tarjolla on

keittäjät nostettiin sen keulakuviksi,

ilmastokompensoitua luomuteetä,

“ruokasuurlähettiläiksi”. Kampanja sai

hävikkileipäolutta ja kotimaista järvikalaa.

kuitenkin osakseen kritiikkiä siitä, että se ei

Huolimatta kasvaneesta kiinnostuksesta

tuonut esiin alkuperäiskansojen monilla

ruokaa kohtaan, ruoan merkitystä

elämänaloilla kohtaamaa syrjintää ja

diplomatiassa ei ole paljon tutkittu, ja

eriarvoisuutta, vaan ainoastaan käytti

ruokaa koskevaa tieteellistä tutkimusta on

perinteisiä kokkeja markkinointitemppuna.

pidetty triviaalina ja epäkiinnostavana.

ANTI 2020 | LOTTA HAATAJA

Kuitenkin

oletan,

voimakkaaksi tulevaisuudessa. muodostua

että

mielenkiinto

puheenaiheeksi, Mitä

enemmän

kannanotto,

ja

paikoitellen

että tarjolla

varsinkin

kun

myös on

jopa

pakkomielle

gastrodiplomatian

valittavia

lähihorisontissa

vaihtoehtoja, on

näkyvillä

ruokaan

on

noussut

kiinnostavuus sitä

useammin

eriarvoisuuden

niin

kasvanee ruoasta kasvun

voi ja

ilmastokatastrofin kaltaisia arvaamattomia uhkia.

Lotta Haataja

Inspiraatiota tekstin kirjoittamiseen antoivat seuraavat tekijät:

Brillat-Savarin, J. A. 1825. Maun fysiologia. Alkuteos: Physiologie du goût. Suomentanut Jukka Mannerkorpi. Jyväskylä: Gummerus, 1988.

Hämeen-Anttila, J. ja Rossi V. 2015. Nälästä nautintoihin: Ruoan tarina. Helsinki: Otava.

Matta, R. 2019. Gastro-diplomatie: un soft power (pas si soft). Journal for Communication Studies, vol. 12, no 1 (23) / 2019 : 99-120.

Omannäköiset polut Topias Koukkula Yliopisto-opinnot ovat antoisaa aikaa.

Fuksisyksynä integroidutaan osaksi korkeakouluopintoja ja luodaan elinikäisiä ystävyyssuhteita ja verkostoja, jotka kantavat pitkälle työelämään. Traditionaalisesti tämä kaikki tapahtuu ainejärjestötoiminnan kautta.

Miten sitten on sellaisten opiskelijoiden laita, joilla on arjessa läsnä elämää totaalisesti rytmittävä harrastus, mielenkiinnon kohde tai asia, joka on jo muuttunut elämäntavaksi ja johon panostaminen syö aikaa ja resursseja monista muista mahtavista jutuista. Tai jotka eivät koe esimerkiksi ainejärjestön hallitustoimintaa itselleen omimmaksi jutuksi. Itse olen tavoitteellisen kilpa-urheilun kautta juuri tällainen opiskelija.

Jo fuksisyksynä pohdin, miten henkilökohtaisten unelmien tavoittelu totaalisessa kilpaurheilussa olisi sovitettavissa yhteen uniikin opiskeluajan verkostoitumismahdollisuuksien kanssa. Varsinaisesta opiskelun ja urheilun yhteensovittamisesta en ollut huolissani, mutta halusin jollain tapaa hyödyntää ainutlaatuista opiskeluaikaa myös muutenkin kuin tenttikirjojen ja kilpakenttien välisessä symbioosissa.

Yliopistoyhteisön yksi suurimpia hienouksia on se, että jokainen voi vapaasti rakentaa ja luoda omannäköisiä polkuja ja verkostoja. Politiikan tutkimuksen generalistinen luonne on taas rikkaus, joka mahdollistaa tällaisten heterogeenisten kokonaisuuksien rakentamisen ja tarjoaa laajempaa katsantakantaa muille tieteenaloille.

Itse olen hyödyntänyt yliopistomme vapaata sivuaineoikeutta opiskelemalla laajat kokonaisuudet tilastotiedettä ja tietojenkäsittelytiedettä. Kun tilastotieteen opiskelija näkee yleistettyjen lineaaristen mallien luennolla yhtälöiden matemaattiset taustat, itse näen näiden soveltavuuden esimerkiksi puoluekentän ristiriitaulottuvuuksien hahmottamiseen. Olio-ohjelmoinnin aksessoreille ja attribuuteille löytyy puolestaan lukemattomia sovelluskohteita myös poliittisten ilmiöiden mallintamiseen, kunhan osaa ajatella hieman laajemmalla perspektiivillä. Politiikan tutkimus opettaa nimenomaan ajattelemaan. Nyt Tampere3 aikana on mahdollista opiskella aiempaa uniikimpia opintokokonaisuuksia, joilla erottua työelämässä ja luoda omannäköiset tutkinnot.

Vapaa sivuaineoikeuden ohella hienoa on myös yliopiston piirissä toimivien opiskelijajärjestöjen tarjonta. Jo fuksivuonna tein päätelmän että varsinaiseen ainejärjestön hallitustoimintaan omat aikaresurssini eivät riitä. Järjestötoiminta yleisesti kiinnosti siitä huolimatta ja vaihtoehto löytyikin poikkitieteellisistä yhdistyksistä.

Parin puolitutun kautta eksyin fuksisyksynä Tampereen yliopiston liikuntaseuran Tampereen Akateemisen Mahdin lentopallojaoston toimintaan, jonka hallituksessakin olen toiminut eri rooleissa vuodesta 2017. Vuonna 2019 puolestaan toimin Mahdin puheenjohtajana, mikä tarjosi mahtavan mahdollisuuden päästä seuraamaan ja edistämään opiskelijoiden asioita omaa sydäntäni lähellä olevalla sektorilla - liikunnan ja urheilun parissa.

Yliopistoyhteisö tarjoaa runsaasti poikkitieteellistä ja vaikuttavaa järjestötoimintaa myös heille, jotka eivät koe ainejärjestötoimintaa kaikista läheisimmäksi. Kunhan vähän jaksaa kysellä tutuilta tai käydä pyörähtämässä vaikka TREY:n sivuilla ;) Polkuja on monia ja yliopisto tarjoaa mahdollisuuksia perinteisen ainejärjestötoiminnan ulkopuolella. Se mahdollistaa myös omannäköisten opintokokonaisuuksien rakentamisen.

Erityisesti ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoita kannustan etsimään omia vahvuuksia, hyödyntämään korkeakouluyhteisömme tarjontaa, sekä tutustumaan ja verkostoitumaan myös poikkitieteellisen toiminnan parissa.

Omannäköiset polut ovat rikkaus!

Kulttuurivastaavan kulttuuritervehdys Vilma Lintunen Meille politologeille taide ja kulttuuri on useimmiten harrastus, keino rentoutua tai saada uusia kokemuksia. On kuitenkin paljon ihmisiä, joille kulttuurialalla työskentely on päämäärä, jota kohti kulkea.

Pyysin tanssijoiksi opiskelevia kämppiksiäni Vellamo Ikosta ja Tianna Valtaa valottamaan, millaista kulttuurialan opiskelu on ja millaisia haasteita siihen liittyy.

Molemmat kämppikseni opiskelevat Tampereen konservatoriolla, Vellamo toista, ja Tianna ensimmäistä vuotta. Koulutus on lukiotaustaisille 2 vuotta ja peruskoulutaustaisille 3 vuotta (haastateltavat ovat molemmat lukiotaustaisia). Oppitunteina on nykytanssia, jazzia ja balettia mutta myös taiteellista työskentelyä, tuotanto-osaamista ja työelämässä työskentelemisen taitoja. Myös tanssivalmennus, kehon huolto, Alexander- tekniikka ja kestävä kehitys kuuluu opiskeltaviin aloihin.

Miksi haluat ammattitanssijaksi?

Unelmatyöpaikka? Mihin tanssijat työllistyvät?

Vellamo: En oikeastaan edes harkinnut muuta. Valinta oli tosi selkeä, kun kävi taidelukion ja oli jo enne sitä olo, että tanssialalla työskentely kiinnosti. Etsin vielä mitä haluan tehdä. Tällä hetkellä unelmatyöpaikka olisi työllistyä freelance tanssijana jossain nykytanssin produktiossa, esimerkiksi jossain companyssa tai produktiossa. Työnkuvana pääsisin yhdistämään sekä tanssijuutta että koreografiaa, ja työskentely olisi hyvin itsenäistä.

KULTTUURI

Vellamo (vas.) ja Tianna (oik.) juhlahumussa Tianna: Ammattitanssijuus ei ole ensisijainen urahaave mutta kulttuurialalla haluan työskennellä, koska koen henkilökohtaisesti, että sillä saralla on eniten annettavaa.

Koen myös, että maailma tarvitsee lisää taidetta ja saan taiteen luomisesta ja jakamisesta itse iloa.

Unelmatyöpaikkani olisi tällä hetkellä teatteri. Mieli saattaa vielä muuttua mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuu tosi hyvältä paikalta. Olen tällä hetkellä töissä ensablessa Jeppe Niilonpojassa Tampereen Työväen teatterilla (Kulttuurivastaava suosittelee esitystä!)

Yleisesti tanssijat työllistyvät loppujen lopuksi aika moninaisesti.

Erilaiset teatterit, musikaalit, tanssiteatterit, esiintyjän työt, opettajana (joko ilman pätevyyttä tai kouluttautuu siihen). Lisäksi kaikkia kulttuurialan tehtäviä, joihin saattaa tarvita joskus jonkun lisäpätevyyden.

Huolettavia aiheita?

Vellamo: Yleisesti pääseekö jatkokoulutukseen, mitä haluaa tehdä, jos lähtee freelance tanssijaksi työllistyisikö. Kilpailu on kovaa, koetansseissa voi olla sata ihmistä kilpailemassa kahdesta tai kolmesta paikasta. Ala vaatii aika paljon kärsivällisyyttä. Jos toimii vapaalla kentällä aina ei edes tiedä mitä työnantaja hakee. Jos tekee freelancerina eli taitelijana joutuu usein hakemaan apurahaa omalle työlle ja teokselleen. Tällöin joutuu suunnittelemaan pitkälle elämää eikä edes tiedä mitä silloin tulee tapahtumaan.

Vapaan kentän taiteilijana joutuu jatkuvasti etsimään ja hakemaan uutta koska työllistyminen voi olla hyvin pätkittäistä, puoli vuottakin on paljon varsinkin uran alkuvaiheessa.

ANTI 2020

Tianna: Töiden saaminen, koska ala on todella epävakaa. Koulutus on kallista, jos lähtee ulkomaille eikä koulutus takaa työpaikkaa.

Ristiriitaista koska välillä tuntuu, että pitää tehdä paljon töitä eikä välttämättä saa paljon takaisin ainakaan aineellisesti. Toisaalta tätä ei tehdä rahan takia vaan intohimosta taiteeseen.

Mistä inspiroidut taiteeseen?

työhösi

ja

Vellamo: Tanssiessa kehollisista tuntemuksista kuten vauhdin hurma tai onnistumisen kokemukset.

Fyysiset tuntemukset mitä tanssi tarjoaa. Jos seuraa tanssiesitystä ihmiskehon visuaalisuus ja mitä kaikkea potentiaalia siinä on.

Tykkään visuaalisuudesta. Kehon ei tarvitse olla pramea vaan aitous on kiintoisaa.

Mitä sanoisit tanssista tietämättömälle?

Vellamo: Tanssi voi olla paljon kaikenlaista. Nykytanssi on niin laaja itsessään, että genren alta löytyy paljon kaikenlaista. Suosittelen uteliaisuuteen ja avarakatseisuuteen. Voi mennä kokeilemaan tanssia tai katsomaan teoksia ja ehkä löytää sen oman genren. Jos ei ole katsonut nykytanssia tai se on täysin uutta ei pidä ottaa liikaa paineita, että sitä pitäisi jotenkin ymmärtää. Se miten taiteen itse kokee, on täysin oikein.

Tianna: Unohda ennakkoluulot ja kaikki mitä ole kuullut aikaisemmin, luota omaan intuitioosi. Jos ei tunnu senkään jälkeen hyvältä se on okei.

Koe taidetta, mene, katso, koske.

Taide voi olla sellaisia asioita, joita et edes tiennyt kaipaavasi elämääsi.

Tianna: Ihmisistä, musiikista, äänistä. Ihmisten suhtautuminen ja toimiminen eri tilanteissa ja näiden vertaaminen keskenään. Ihmisten tunteiden kokeminen ja näyttäminen niin, että se näkyy.

Näkemäsi teos, joka on jättänyt vaikutuksen?

Vellamo: Janina Kanarialintu

Rajakangas:

Tianna: On ollut monia teoksia, jotka koskettavat.

Kuitenkin vaikutun enemmän hetkessä tapahtuvista tilanteista, jotka aiheuttavat katsojalle tunteen.

Esimerkiksi katutanssi tai improvisaatiosta muotoutuvat installaatiot, koska niitä ei voi ennustaa. Asiat tapahtuvat nopeasti mutta ovat myös nopeasti ohi.

KULTTUURI

ANTI 2020

CHILEN PROTESTIT 2019-2020

CHILE DESPERTÓ CHILE HERÄSI Rosa Märkjärvi Photographs by Rosa Märkjärvi Lähdin vaihto-opiskelemaan Santiago de Chileen helmikuussa 2019. Olin aina halunnut matkustaa EteläAmerikkaan, joten valitsin vaihtokohteekseni Chilen, joka on – tai oli – tunnettu Latinalaisen Amerikan taloudellisesti ja poliittisesti vakaimpana maana. Valitsin kursseja, jotka käsittelivät Chilen politiikkaa, taloutta sekä historiaa. Mielikuvani Chilestä kehittyneenä maana alkoi murentua melko nopeasti: luennot diktatuurin aikaisista tapahtumista järkyttivät ja tilastot eriarvoisuudesta herättivät pohtimaan maan todenmukaista tilaa. Jo ensimmäisen lukukauden aikana yliopiston lakot ja valtaukset ehtivät tulemaan tutuiksi ja mielenosoituskulttuuri alkoi avautua minullekin.

Luennoilla katsomamme väkivaltaiset videot vuoden 2011 opiskelijaliikkeen mielenosoituksista saivat reflektoimaan omaa etuoikeutettua asemaani suomalaisena opiskelijana. Oli helppo ymmärtää chileläisten tyytymättömyyttä.

Kriisin taustaa Talous on kasvanut Chilessä nopeasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana, mutta tulonjako on epäonnistunut: kuilu köyhien ja rikkaiden välillä on syvä.

Diktatuurin aikana Chileen tuotu uusliberaali talouspolitiikka ei ole hyödyttänyt kaikkia, vaan eriarvoisuus suorastaan kukoistaa maassa, jossa tuloerot ovat Latinalaisen Amerikan suurimpia.Chileläisten tyytymättömyys on kytenyt pinnan alla jo kauan. Palkat ovat matalia ja eläkkeet surkeita, mutta hinnat jatkavat nousuaan. Chile ei ole edullinen maa: opiskelu ja terveydenhuolto on erittäin kallista ja nyt myös keskiluokka on taloudellisissa vaikeuksissa.

Suunnilleen puolet työssäkäyvistä ansaitsee kuukaudessa minimipalkan verran, eli reilut 350 euroa.

Lisäksi monet chileläiset painiskelevat pahan velkaantumisen kanssa: 18 miljoonan asukkaan maassa on noin 11 miljoonaa velkaantunutta, joista noin 4,5 miljoonaa ei kykene maksamaan velkojaan.

CHILE

|

23

Mielenosoitukset Lokakuussa 2019 tuntui siltä, että kulissi olisi romahtanut.

Julkisen liikenteen lippujen hinnankorotuksia seuraavana päivänä ryhmä opiskelijoita aloitti ensimmäisen evasión masivan, eli eräänlaisen mielenosoituksen metrossa: esimerkiksi metroporttien yli hypeltiin maksamatta. Kuulin chileläisten ystävieni puhuvan evasión masivasta vasta seuraavalla viikolla, jolloin koko tilanne riistäytyi käsistä.

Mielenosoittajien yhteenotot poliisin kanssa yltyivät väkivaltaisiksi ja 18. lokakuuta koko metroverkko suljettiin ilkivallan ja lukuisien tuhopolttojen seurauksena.

Samaan aikaan eri puolilla kaupunkia alkoi kattiloiden kalisuttelu eli cacerolazo, protestit ja muut häiriöt.

Aamuyöllä presidentti Piñera julisti pääkaupunkiseudulle poikkeustilan, ja seuraavana päivänä armeijan joukkoja johtava kenraali Iturriaga asetti ulkonaliikkumiskiellon alkamaan illalla Santiagon alueella, ensimmäistä kertaa sitten diktatuurin. Tilanne kärjistyi koko maassa ja sotilaat komennettiin kaduille.

Ensimmäisten päivien aikana satoja ihmisiä pidätettiin ja kriisi vaati myös ensimmäiset kuolonuhrinsa.

Muutamassa päivässä Santiago ja muut maan suurimmat kaupungit ajautuivat kaaokseen. Santiagon keskusta alkoi näyttää sotatantereelta barrikadeineen ja seiniä koristavine graffiteineen. Suuret valtakunnalliset mediat toitottivat mielenosoitusten väkivallasta, mikä ei omasta mielestäni vastannut todellisuutta. Suurin osa mielenosoituksista oli täysin rauhanomaisia, enkä ollut koskaanaikaisemmin nähnyt kansaa niin yhtenäisenä: mielenosoituksissa oli ihmisiä eri ikäluokista ja taustoista.

Päiväsaikaan mielenosoituksissa oli musiikkija tanssiesityksiä ja mukana oli myös lapsia. Iltaan mennessä mielenosoitukset yltyivät mellakoiksi, kun poliisivoimat saapuivat paikalle. Minua järkytti eniten juuri poliisien ja sotilaiden väkivallan käyttö: kattiloita kalisuttelevia mielenosoittajia vastaan käytettiin älyttömiä määriä kyynelkaasua, vesitykkejä sekä kumiluoteja.

Lisäksi yleinen epätietoisuus oli ahdistavaa. Esimerkiksi virallisia tietoja uhrien ja loukkaantuneiden määristä oli vaikea löytää. Chilen kansallinen ihmisoikeusinstituutti julkaisi raportteja, mutta instituutin työntekijöiden työtä vaikeutettiin. Uutisointi ja tiedonkulku oli sekavaa ja mukaan mahtui valeuutisiakin.

Valtakunnalliseen mediaan ei voinut luottaa, joten seurasin myös kriittisten medioiden julkaisuja. Sosiaalisessa mediassa liikkui epäilyjä virkavallan lavastamista tuhopoltoista ja varkauksista.

Kriittisten medioiden Instagramtileillä julkaistiin paljon videoita, joista osa oli järkyttäviä ja samaan aikaan muissakin medioissa alettiin puhua mahdollisista ihmisoikeusrikoksista.

Joidenkin videoiden tapahtumia olin todistamassa myös omin silmin, mutta oli vaikea tietää, mikä oli totta ja mikä ei.

Järkyttävimpiä tapahtumia oli vaikea uskoa todeksi, mutta toisaalta jouduin pakenemaan poliisin erikoisjoukkoja omalla kotikadullani, joka on tunnettu turvallisena ja vauraana alueena. Koin tiedon todenperäisyyden selvittämisen ylipäänsä erittäin hankalaksi.

Oli selvää, että ihmiset olivat vihaisia mutta myös peloissaan.

Tällä hetkellä tilanteen voi sanoa rauhoittuneen ja mielenosoitusten vähentyneen, mutta kriisi jatkuu yhä.

Seuraavien viikkojen aikana mielenosoituksia järjestettiin ympäri maata ja väkivalta yltyi.

Uhrien ja loukkaantuneiden sekä pidätettyjen määrät jatkoivat kasvamistaan.

Yliopistot pysyivät suljettuina ja palveluiden saatavuus oli heikkoa, esimerkiksi julkinen liikenne toimi vain osittain ja kaupat ja apteekit sulkeutuivat aikaisin, jos olivat avoinna ollenkaan. Kaaos jatkui useita viikkoja, mutta ihmiset tottuivat ja lopulta myös väsyivät tilanteeseen.

määrin rauhoittunut, vaikka väkivaltaiset yhteenotot ovat jatkuneet koko ajan.

Kansalaisten liikehdintä on myös muuttanut muotoaan kriisin aikana, esimerkiksi feministinen liike tuli esille feministikollektiivi Lastesisin performanssin myötä.

Opintojen osalta loppuvuosi oli hankala ja vaihtoyliopistoni ilmoitti vaihto-opiskelijoille jo melko aikaisessa vaiheessa, että kaikki kurssit voi halutessaan suorittaa loppuun etänä.

Hallituksen toimet Presidentti Piñera julisti kriisin ensimmäisellä viikolla maan olevan sodassa voimakasta vihollista vastaan. Hallitus oli täysin kykenemätön rauhoittamaan kansalaisiaan.

Protesteja eivät hillinneet hallituksen tarjoama lista uudistuksia eikä edes lopulta hallituksen erottaminen, sillä missään vaiheessa ei ole tarjottu todellisia rakenteellisia muutoksia. Kansalaiset alkoivat vaatia uutta perustuslakia ja presidentin eroa kriisin ensimmäisestä päivästä alkaen. Piñeran kannatuslukemat ovat kriisin ajan olleet erittäin alhaalla, ja hänet sekä muita hallituksen jäseniä on asetettu virkasyytteeseen. Epäilyt ihmisoikeusrikoksista ovat herättäneet huomiota maailmanlaajuisesti, ja Chilen on todettu syöksyneen pahimpaan kriisiin sitten diktatuurin loppumisen jälkeen.

Nykyhetki ja Ennen t u l e vjoulua a i s tilanne u u s oli jossain

CHILE |

26

Useat vaihto-opiskelijat lähtivät kotiin tai matkustamaan muihin maihin, mutta itse en harkinnut ennenaikaista kotiinpaluuta vakavissani missään vaiheessa. Tilanne Santiagossa oli kaoottinen mutta myösäärimmäisen mielenkiintoinen.

Unohtumattomimpia kokemuksia vaihtoni ajalta ovat varmaankin yli miljoonan ihmisen mielenosoitukseen osallistuminen Santiagon keskustassa tai kotiin kiirehtiminen kyynelkaasupilven keskellä ulkonaliikkumiskiellon pelossa.Joulun jälkeen Chilessä alkoi kesäloma, joka rauhoitti tilannetta entisestään.

Vaikka kriisin aiheuttamat tuhot ovat tulleet jo kalliiksi ja ihmiset ovat saaneet kärsiä, suurin osa chileläisistä uskoo protestien jatkuvan voimakkaina maaliskuussa.

Huhtikuussa on tarkoitus äänestää uuden perustuslain kohtalosta, joka on ollut tärkeä kysymys koko kriisin ajan.

Luottamus hallitukseen on suorastaan olematon. Hallitus on reagoinut kriisiin vaihtelevasti, mutta se ei vieläkään ole toteuttanut rakenteellisia muutoksia.

Tunnelma on yhä räjähdysherkkä, eivätkä chileläiset myöskään halua luovuttaa. Moni ystäväni pelkää, että ihmishenkiä menetettiin turhaan, jos he nyt luovuttavat.

Rosa Märkjärvi Valtio-opin maisterivaiheen opiskelija

URHEILU

PAGE 27

ANALYYSI

POLIITTISTA PALLOILUA ANNIINA IIVARINEN Tulevana kesänä Suomen miesten

puolestaan osoittaa, kuinka helposti urheilua

jalkapallomaajoukkue pelaa ensimmäistä kertaa

voidaan valjastaa poliittisiin pyrkimyksiin ja

jalkapallon arvokisoissa, kun EM-kisat

aseellisten konfliktien tekosyyksi. Jalkapallo astui

potkaistaan käyntiin poikkeuksellisesti 12 eri

kuningaslajin rooliin laajentuessaan globaaliksi

maassa. Suomi on Huuhkajien myötä nostettu

lajiksi, jonka MM-kilpailujen medianäkyvyys

kartalle jalkapalloilevassa maailmassa ja on turha

kattaa yli puolet maapallon väestöstä. Tämän

väittää, etteikö valtio saisi kilpailujen myötä

mahdollistaa kansainvälisen jalkapalloliitto

itselleen näkyvyyttä. Se onkin yksi tärkeimmistä

FIFA:n rakentama, franchise-organisaationa

syistä, miksi jalkapallo kiinnostaa myös valtioiden

kilpailuista toiseen pyörivä MM-kisojen konsepti

päättäjiä: urheilulla on kyky herättää tunteita,

sponsoreineen ja protokollineen.

sen avulla voidaan rakentaa mielikuvia ja yhdistää ihmisiä jopa konfliktien jälkeen, mutta

Se, missä jalkapallon arvokisat pidetään, ei ole

sen avulla voidaan myös erotella ryhmiä

yksiselitteinen prosessi. Edes se, kuka pelaa ja

toisistaan rakentamalla narratiiveja toiseudesta.

ketä vastaan, ei ole yhdentekevää. Ensi kesänä

Maajoukkueurheilussa se tarkoittaisi vastustajia,

Venäjä ja Ukraina eivät kohtaa toisiaan

toisia valtioita.

alkulohkovaiheessa, koska niin on jo päätetty etukäteen – poliittisista syistä. Urheilun

”Urheilua ja politiikkaa ei pidä sotkea toisiinsa” on

megatapahtumia pyrkivät järjestämään

fraasi, joka oli jo syntyessään höttöä. Läpi

erityisesti sellaiset valtiot, jotka haluavat

historian urheilulla on pyritty vaikuttamaan sisä –

vahvistaa asemaansa kansainvälisessä

ja ulkopolitiikkaan ja kuuluisia esimerkkejä voi

politiikassa. Ei ole sattumaa, että Venäjä järjesti

hakea natsi-Saksan ajoilta Berliinin

vuoden 2018 MM-kisat ja Qatar puolestaan

olympialaisista tai kylmän sodan

rakensi tyhjästä infrastruktuurin vuoden 2022

Neuvostoliitosta, jossa urheilumenestys oli tärkeä

MM-kisoille.

osa valtion menestysstrategiaa. Vuoden 1969 jalkapallosota El Salvadorin ja Hondurasin välillä

PAGE 28

URHEILU

ANALYYSI

Molemmilla valtioilla on pyrkimyksenä osoittaa

Siinä missä FIFA kieltää poliittiset kannanotot

paikkansa maailmanpolitiikassa, siinä missä

kilpailuissaan, kannattajat ja pelaajat pyrkivät

Venäjä näytti voimansa hankkimalla

niitä otteluissa säännöllisesti esittämään

kisaisännyyden, järjestämällä historian

sakkojen uhallakin. Politiikka yltää niin kentälle

kalleimmat MM-kilpailut ja lisäten Putinin

kuin katsomoonkin, eikä jalkapalloa voi irrottaa

suosiota kotimaan politiikassa, Qatarilla on tarve

ympärillä vallitsevasta maailmantilasta, vaikka

esittää itsensä huomion arvoisena toimijana

sen rooli tuntuisikin ajoittain epäselvältä.

Lähi-idässä. Saudi-Arabian tuoma paine pienen

Jalkapallon poliittisuutta kuvaa hyvin Turun

öljyvaltion turvallisuudentunteeseen on saanut

yliopiston professori ja intohimoinen

sen satsaamaan merkittävästi urheilun kautta

jalkapallofani Vesa Vares: ”politiikka on tavallaan

saatavaan näkyvyyteen. Tätä kutsutaan

läsnä kaikessa, mikä liittyy jalkapallon ja

pehmeäksi vallaksi, mikä onkin yhteydessä

yhteiskunnan suhteisiin, ja samalla se ei ole läsnä

valtioiden strategiaan rakentaa positiivista

tarkasti missään.”

maakuvabrändiä. Tämän piti mielessään Venäjän MM-kisoissa 2018 muun muassa Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov, joka järjesti Egyptin tähtipelaaja Mo Salahin kanssa tapaamisia, joissa pelaaja päätyi Kadyrovin propagandan välineeksi.

Jalkapallon ympärillä pyörii myös valtava määrä rahaa. Sponsorisopimukset, oheistuotteet, tvoikeudet ja pelaajamarkkinat yhdistettyinä monikansallisiin suuryrityksiin ja valtioiden poliittisiin pyrkimyksiin ovat valtava markkinavoima. Esimerkiksi Qatar omistaa jalkapalloseura Paris-Saint-Germainin ja lentoyhtiö Qatar Airways sponsoroi mm. FC Barcelonan, Bayer Munchenin ja AS Roman pelipaitoja. Qatar on myös yksi FIFA:n pääsponsoreista, Aasiassa puolestaan panostetaan Englannin Valioliigaan, joka on maailman suosituin kansallinen jalkapalloliiga.