anti 1 I 2011
1 I 2011
ILTAKOULU
>> Sisältö
Anti 1/2011
JULKAISIJA Tampereen yliopiston valtio-opin ja kansainvälisen politiikan opiskelijoiden ainejärjestö Iltakoulu
PÄÄTOIMITTAJA Johannes Lehtinen
TOIMITUSKUNTA Bruno Jäntti, Oona Lohilahti, Virve Louekari, Aki Luoto, Katariina Mustasilta, Petter Nissinen, Pilvi Pirhonen, Pontus Ranta, Päivi Tikkakoski, Ilari Väänänen
TAITTO Johannes Lehtinen
PAINOPAIKKA Juvenes Print, Tampere
YHTEYSTIEDOT Anti-lehti/Iltakoulu ry PL 607, 33101 Tampere Johannes.Lehtinen@uta.fi
2 Anti
Sisältö >> 3 Pääkirjoitus Johannes Lehtinen >> 4 Totuus 2011 eduskuntavaaleista Virve Louekari, Ilari Väänänen Antin politiikantoimitus paljastaa. >> 6 Fuksihaastattelu Pilvi Pirhonen Uusien opiskelijoiden kokemuksia. >> 8 ICAHD Finland; poliitisen vaikuttamisen muodoista Bruno Jäntti, Petter Nissinen Ihmisoikeusjärjestö osallistuu ulkopolitiikkaan. >> 12 Rakkaudesta Jalkapalloon AC-Random Katariina Mustasilta Iltakoulun epävirallisen futiskerhon esittely. >> 14 EU:ssa ja sen ulkopuolella Oona Lohilahti Iltakoulu kävi ekskursiolla Kööpenhaminassa. >> 16 Romanien karkotus - eurooppalainen ihmisoikeusrikkomus Päivi Tikkakoski, Katariina Mustasilta TAYK ottaa kantaa romanikerjäläisten kohteluun. >> 18 Anti-Ristikko Aki Luoto, Pontus Ranta Huhutaan ettei tätä voi ratkaista. >> 20 Kuka täällä komentaa, ketä täällä totetellaan? Johannes Lehtinen Kuka meitä johtaa vai johtaako kukaan? >> 23 Anti-Ristikon vastaukset Se ratkeaa sittenkin. >> 38 Saatanan tunarit Pekka Peitsi Urho Kekkosen haamun haastattelu.
1 I 2011
>> Pääkirjoitus
Pääkirjoitus Uusien tuulien puhaltaessa on syytä katsoa taaksepäin, sillä historialla on oma antinsa. Politiikan tutkimuksen laitos jää historiaan ja niin myös allekirjoittaneen päätoimittajan pesti. Edeltäjäni Jari Marjelund haastoi viimeisimmässä Antissaan pohtimaan Antin merkitystä Iltakoululle. Itse olen kokenut että Anti voi toimia eräänlaisena Iltakoulun historiikkina, johon on ilo tarttua vielä vuosien päästä. Facebookin (jota meikäläinen edelleen karttaa kuin ruttoa) kuvagallerioilla on taipumuksena kadota bittien taivaaseen tai jäädä vaille tarkastelua. Painettu lehti on kirjaimellisesti kouriintuntuva muisto eletystä elämästä ja koetuista vaiheista. Toivoisin että Anti tarjoaa oman osansa niihin kokemuksiin ja muistoihin, joita Iltakoulu jäsenilleen antaa. Toinen vakavammin otettava rooli, jonka uskon Antilla myös tulevaisuudessa olevan, on tarjota matalan kynnyksen julkaisufoorumi aloitteleville kirjoittajille. Yhteiskuntakelvottomana ihmisenä kartan sosiaalista mediaa. Silti olen siinä käsityksessä, että internetin ihmemaassa keskustelupalstoilla käytävissä debateissa on toivomisen varaa. Tämä ei tarkoita että Anti olisi nykyisellään kriittisen seulan läpäisseiden tiukkojen analyysien julkaisufoorumi. Tässäkin numerossa korkeintaan pari juttua on edelle mainitun suuntaisia. Silti toivon näkeväni tulevissa Anteissa myös tiukkaa ja ajateltua asiaa. Tämä ei luonnollisestikaan sulje pois kieroutunutta ja alatyylistä huumoria, joka kaikesta suodattamisesta huolimatta edelleen kukkii lehtemme sivuilla. Väistyvän päätoimittajan asemassa haluan haastaa iltakoululaiset kirjoittamaan omia kriittisiä ajatuksiaan tuleviin Anti-lehtiin. Tiukkaa asiaa voi kirjoittaa myös satiirin tai pakinan muodossa, jolloin teksti sekä huvittaa että haastaa. Jokainen opiskelija osallistuu lehtemme merkityksen luomiseen. On todellinen sääli jos ajattelevien ihmisten yhteisössä tämä merkitys jää turhan kevyeksi. Tunnustan että oma roolini päätoimittajana on jäänyt varsinkin syksyn osalta muiden luottamustehtävien varjoon. Kyseessä on samainen vapaaehtoistoiminnan ansa, josta Jari varoitti viime kevään viimeisimmässä Antissa. Luotan siihen että seuraavan vuosituhannen aikana ihmisen evoluutio etenee pisteeseen, jossa joku lopulta ottaa tästä opikseen. Lehtemme seuraava päätoimittaja Petter Nissinen omaa aitoa kokemusta journalismista, joten luotan siihen että Anti on vuonna 2011 hyvissä käsissä. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille.
Johannes
1 I 2011
3 Anti
>> Politiikan nurkkapöydästä
TOTUUS
2011 eduskuntavaaleista Eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja vaalispekulaatiot käyvät jo kuumina. Moni miettiikin kiivaasti tulevien vaalien tulosta ja punnitsee äänestyspäätöstään eri ehdokkaiden välillä. Opiskelijoiden tuskaa ja unettomuutta lievittääksemme selvitimme puoluetutkija Rauli Mickelssonilta kuinka tulevissa vaaleissa käy. Voitte siis viimein lopettaa hermoja raastavan pohdinnan vaalien kulusta! Tulevien vaalien suurimmasta voittajasta ei liene epäilystäkään. Tämän Mickelssonkin uskalsi sanoa suoraan. Kasvussa olevat kannatuslukemat realisoituvat myös vaaliuurnilla Perussuomalaisten saadessa historiansa suurimmat kannatuslukemat. Mikäli tämän ”kansalliskonservatismilinnakkeen” kannatus nousee yli 10 %: n, ministeri paikan pitäisi olla taattu. Puolue ei ole enää yhden kortin varassa vaan puheenjohtaja Timo Soinin takaa on nousemassa muitakin kasvoja. Puolueen sisällä on nyt liikettä ja muutosta, mikä tulee näkymään myös parempana ehdokasasetteluna. Ensi kevään vaalit tulevat olemaan tietynlai nen toisinto vuoden 1986 vaaleista, jolloin Keskusta oli ottanut lahjuksia tamperelaiselta rakennusliikkeeltä ja Suomen Maaseudun Puolue nousi hallitukseen.
4 Anti
Kolmesta suuresta juuri vaalirahoituskohusta kärsinyt Keskusta tulee kohtaamaan suurimmat tappiot. SDP:n ja Kokoomuksen voittaessa vaalit enemmistöhallitukseen kelpuutetaan RKP: n lisäksi joka persut tai vihreät. Edes viimeaikojen kiivas homokeskustelu ja Päivi Räsäsen medianäkyvyys eivät vie Kristillisdemokraatteja hallitukseen. Mickelssonin mukaan puolue on tehnyt itsestään vain marginaalisemman. Vastakkainasettelujen aika ei keväänkään vaaleissa ole ohi, sillä keskustelua tulee leimaamaan konservatismi-liberalismi – jaottelu. Puolueet jakautuvat uudistusmielisiin ja vanhoillisiin. Myös sukupuolijaottelu näkyy vaalikamppailuissa. Perussuomalaisten kerätessä äijä-äänet naisten äänenpainot jakautuvat muiden puolueiden kesken. Vihreät tulevat arvoliberaalina puolueena hyötymään sukupuoli - ja tasaarvo-kysymyksistä. Kysyessämme vaalien teemoista, Mickelssonilla oli selvät näkemykset siitä, että maahanmuuttokysymykset jäävät vaalikeskustelun ulkopuolelle. Moraalikysymyksiin on hänen mukaansa kyllästytty, ja hän toivoikin kilpaileviksi teemoiksi taloutta ja työllisyyttä.
Näitä teemoja SDP onkin yrittänyt nostaa esiin, tosin heikolla menestyksellä. Mickelssonin mielestä maahanmuuttokeskustelu menee helposti stereotypioiden varassa kulkevaan inttämiseen, jolla ei ole juurikaan yhtymäkohtia todellisuuteen. Hän näkee maahanmuuttokeskustelun pienenä asiana, eivätkä ihmiset joita aihe koskettaa yleensä edes osallistu siihen. Yksi mahdollinen vaaliteema Mickelssonin mukaan on vanhustenhoidon huono taso. Vanhustenhoito onkin yhä useamman puolueen vaaliteemana, ja siitä tulevat hyötymään niin SDP, Kokoomus, Kristillisdemokraatit kuin Keskustakin. Seuraavista eduskuntavaaleista ei ole tulossa pääministerivaaleja. Termi oli alun perin SDP:n keksintö, mutta tuleviin vaaleihin puolue ei mene puheenjohtajan vaan arvojen johtamana. Syynä tähän on, ettei Jutta Urpilaisen koeta olevan tarpeeksi kypsä pääministerin paikalle. Tulevia vaalidebatteja leimaa muutenkin puheenjohtajien varovaisuus ja kärkkäiden mielipiteiden välttäminen. Pääministerin sukupuolta ei tulla nostamaan kynnyskysymykseksi, eli tulevaksi pääministeriksi voidaan veikata Jyrki Kataista.
1 I 2011
>> Politiikan nurkkapöydästä
“Vastakkainasettelujen aika ei kevään vaaleissakaan ole ohi.” Nähtäväksi myös jää, loppuuko Mari Kiviniemen ”kuherruskuukausi” vaalien kynnyksellä. Mickelsson on jo aiemmin syksyllä kommentoinut median käsitelleen Kiviniemeä uutena pääministerinä lempeästi. Vielä lopuksi muistilista ihmisille, jotka tavoittelevat sosiaalisen hyväksynnän maksimoimista tulevissa vaalikeskusteluissa. Tulevat vaalit eivät tee suurta muutosta nykyiseen verrattuna. Suuret ovat edelleen suuria ja pienet pieniä. Ainoana poikkeuksena on persut, jotka todennäköisesti nousevat hallitukseen asti. Jos haluat välttää riitoja, älä tuo ympäristöasioita vaalikeskustelussa esiin. Ympäristöteemat ovat arka aihe, koska ne herättävät puolueissa liikaa erimielisyyksiä.
Älä keskustele myöskään Natosta, sillä siitä seuraa vain kiusallinen hiljaisuus. Kenelläkään ei ole vieläkään selkeätä linjaa Naton suhteen. Ainoastaan jotkut puhuvat jostain avonaisista ovista. Puolestaan keskustelua herättääksesi pyri puhumaan mahdollisimman tunteisiin vetoavasti. Hyviä arvokeskustelun teemoja ovat maahanmuuttajat ja homot. Niistä on kaikilla mielipide. On myös hyvä muistaa, että kaikkea ei itseään kunnioittavan politiikan opiskelijankaan tarvitse tietää. Kun et tiedä vastausta ensi kevään vaalikeskusteluissa sinulle esitettyyn kysymykseen, voit todeta puolueiden puheenjohtajien tapaan – kyllä kansa tietää. Totuushan on, että vaalit ratkaisevat. Virve Louekari Ilari Väänänen
1 I 2011
5 Anti
>> Uu�a Verta
Fuksihaastattelu Miten uudet politologifuksit pärjäävät yliopistolla? Keräsin alakuppilaan kolme ensimmäisen vuoden opiskelijaa puhumaan opiskelusta, elämästä sekä hieman myös tulevista eduskuntavaaleista.
Haastateltavina: Salla-Riina Hokkanen, 22, valtio-oppi Juha Valtamo, 21, valtio-oppi Noora Reiniö, 21, kansainvälinen politiikka
Miksi tulitte opiskelemaan juuri politiikan tutkimusta? Salla-Riina: ”Pääsykoekirja oli mielenkiintoinen silloin kun aloin lukea sitä ensimmäisen kerran vuonna 2009.” Noora: ”Olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisistä asioista, mutta en ole osannut määritellä mistä, kielistäkö? Jotenkin se vaan lähti politiikan suuntaan.” Juha: ”Lukion toisena vuotena olin vielä menossa lukemaan oikeustieteitä, mutta luettuani hakuoppaita päädyinkin tähän. Ajattelin, että jos tätä on mielenkiintoista opiskella niin kai työtkin sitten tulevat olemaan mielenkiintoisia.
6 Anti
No, millaisia töitä kuvittelisitte tekevänne esimerkiksi kymmenen vuoden päästä? Salla-Riina: ”Haluaisin ulkomaille töihin, tekemään jotain ympäristöön, kehitykseen tai tasaarvoon liittyvää. Tiivistyksenä, tekisin jotain hienoa ja suurta maailman hyväksi.” Noora: ”Olen kiinnostunut esimerkiksi YK:n ja EU:n kautta tehtävistä hommista tai toimittajan urasta.” Juha: ”Minulla ei ole maailmanparannusmotiiveja, se ei ole sillä tavalla sydämen asia. En näe pahana jotain virkamieshommaa, siellä papereiden keskellä.” Salla-Riina: ”Tarkennan vielä: tekisin tietenkin vain kovapalkkaista maailmanparannustyötä.”
Miksi tulitte pereelle?
juuri
Tam-
Noora: ”Halusin lukemaan nimenomaan kansainvälistä politiikkaa, eikä sitä ole kaikkialla erikseen. Helsingin pääsykoe oli todella pikkutarkka ja Jyväskylän pääsykoe oli samana päivänä kuin Tampereen. Päädyin Tampereelle.” Juha: ”Halusin oikeastaan Helsinkiin. Nyt olen iloinen, etten päässyt sinne. Täältä on kotiin Kangasallekin matkaa vain 20 km.”
Salla-Riina: ”Lukioaikana minäkin halusin Helsinkiin, mutta välivuosien aikoina Tampere tuli tutuksi kavereiden ja siskon kautta. Sitä paitsi, onhan Helsinki ihan tympeä ja kalsea paikka.” Noora: ”Lisäyksenä vielä, tänä vuonna en hakenut enää Helsinkiin.” Juha: ”Alun perin jäin itse asiassa puolipistettä alle sisäänpääsyrajan ja olisin päässyt papereilla sisään TTY:lle. Sinne en todellakaan ollut menossa!” Miten opiskelu on lähtenyt käyntiin? Onko se vastannut odotuksianne? Noora: ”Aika vähän on toistaiseksi ollut oman alan keskeistä asiaa. On ollut yleiskursseja ja yhteisiä opintoja niin paljon, ettei ole oikein päässyt kosketuksiin siihen mitä se pääaine oikeastaan on.” Salla-Riina: ”Massaluennot ovat ihan kivoja ja oikeastaan sillä ei ole väliä kuinka paljon kuulijoita on, kunhan luennoitsija on hyvä. Olen myös pitänyt nettipolitiikkakurssista. Siinä on enemmän vuorovaikutusta osanottajien kesken, vaikkei se kasvokkain tapahdukaan.” Noora: ”Massaluennoilla monilla voi olla iso kynnys sanoa mitään. Toisaalta eihän sekään toimisi, että massaluennoilla keskusteltaisiin koko ajan. Sähköinen tenttiminen on jäänyt vähemmälle, koska kirjoja ei ole oikein aikaa lukea. On niin paljon muita töitä. Kirjoilla ei myöskään ole aikarajaa kuten esimerkiksi opintopäiväkirjoilla, joten ne on helppo jättää myöhemmäksi.”
1 I 2011
>> Uu�a Verta Salla-Riina: ”Vapaa-aikaa jää itse asiassa aika vähän. Tutor-homma oli hyvin järjestetty, sen kautta on tutustunut ihmisiin.” Noora: ”Iltakoulu on järjestänyt monipuolisesti tapahtumia ja muutakin kuin saunailtoja, mikä on mielestäni hyvä asia. Esimerkiksi Pispala-kierros.” Juha: ”Nyt vasta oikeastaan hoksasin miten vähän olen suhteessa käynyt noissa tapahtumissa, vaikka tuntuu, että olisin ollut monissa. Iltakoululla on siis ollut paljon tapahtumia. Odotukseni olivat hyvin erilaiset sen perusteella mitä eri pääaineita opiskelevat kaverini ovat kertoneet.”
Loppuun vielä, miten arvelette eduskuntavaaleissa käyvän keväällä? Noora: ”Toivon etteivät perussuomalaiset tule pärjäämään, mutta näyttää siltä, että saavat paikkoja.” Salla-Riina: ”Toisaalta, perussuomalaisten näennäinen kannatus ja se, että todella antaa äänensä heille ovat eri asia.”
Kaikki ovat samaa mieltä, että yksi vaalien ykköspuheenaiheista tulee olemaan maahanmuutto.
Juha: ”Mielestäni SDP ei ole oikein osannut käyttää oppositioasemaansa hyväkseen.”
“Odotukseni olivat hyvin erilaisia sen perusteella, mitä eri pääaineita opiskelleet kaverini olivat kertoneet” Salla-Riina: ”Vihreille toivon menestystä, uskon sen olevan kohtuullisen pysyvä, mutta kasvava puolue. Tosin kaikki muutkin puolueet mainostavat itseään nykyään vihreinä.”
Juha: ”Toivon, ettei se olisi samanlaista kuin se on ollut: tietyt rääväsuut vastassaan niin sanotut arvostetut poliitikot.” Noora: ”Kai kyse on siitä, ketkä hyväksytään suomalaisiksi.” Salla-Riina: ”Ilmapiiri on ongelmana maahanmuuttokysymyksessä. Siitä pitää keskustella.” Pilvi Pirhonen
Where exactly does fear lead? Yhdistä sitaatti oikeaan henkilöön “Fear leads to anger, anger leads to hate, hate leads to suffering.” “Fear leads to egoism, egoism leads to nationalism, nationalism leads to war.” Hehän ovat kuin kaksi marjaa:
Juha: ”Uskon monien nyt perussuomalaisten puoleen kääntyneistä äänestäjistä olevan liikkuvia. He voivat siis siirtyä muuallekin. Olen yllättynyt jos tulee keskustalainen pääministeri, luultavasti se tulee olemaan kokoomuslainen.” Noora: ”SDP on ollut taustalla viimeaikoina.” Salla-Riina: ”Luulen, että jos he keksivät jonkin tosi hyvän kampanjan, he voisivat pärjätäkin.”
Herman Van Rompuy EU:n presidentti
Yoda Jedimestari (kuvien henkilöt eivät liity haastatteluun)
1 I 2011
7 Anti
>> Asekauppa ja ulkopolitiikka
ICAHD FINLAND poliittisen vaikuttamisen muodoista
ICAHD Finland on vuoden 2009 loppupuolella perustettu puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö, jonka toiminta rakentuu yksinomaan Israel/Palestiinakonfliktin ympärille. ICAHD on lyhenne nimestä Israeli Committee Against House Demolitions, ja ICAHD Finland on Israelin ICAHDin Suomen osasto. ICAHD perustettiin vuonna 1993 Jerusalemissa.
Politiikantutkimus on aina tutkinut poliittisten ilmiöiden, kuten esimerkiksi poliittisten järjestelmien ja ideologioiden, ohella poliittista osallistumista. Ottaen huomioon, että poliittista vaikuttamista harjoittavan ihmisoikeusjärjestö ICAHD Finlandin jäsenistä kolme opiskelee Tampereen yliopistossa valtio-oppia – ja jäsenistä yli puolet on Tampereen yliopiston opiskelijoita – koimme Anti-lehden päätoimittajan juttupyynnön ICAHD Finlandista mielekkääksi. Esittelemme tässä artikkelissa poliittisen vaikuttamisemme strategiaa pääpiirteittäin.
8 Anti
“Järjestö on monipuolinen ja aikaansaava poliittinen toimija.” ICAHD:in ensisijainen fokus on Israelin harjoittama palestiinalaisperheiden talojen tuhoamispolitiikka. Israel on tuhonnut vuodesta 1967 lähtien yli 24 000 taloa osana Israelin tavoitetta saada haltuunsa mahdollisimman suuri maa-alue pieneltä palestiinalaisväestöltä. Yksi ICAHDin lukuisista toimintamuodoista tämän politiikan vastustamiseksi on tuhottujen talojen jälleenrakentaminen yhteistyössä palestiinalaisten perheiden ja yhteisöjen kanssa.
ICAHD Finlandin, joka nimensä mukaisesti toimii Suomessa, perustajajäsenet olivat jo ennen järjestön rekisteröimistä yksimielisiä siitä, että ICAHD Finlandista kehitetään moninainen ja aikaansaava poliittinen toimija. Kävimme läpi huomattavan määrän poliittisen osallistumisen ja kampanjoinnin strategioita, ja valitsimme parhaamme mukaan erityisosaamiseemme, resursseihimme ja muihin olosuhteisiin nähden tehokkaimmilta vaikuttavat toimintamuodot. Tehokas ja intensiivinen toiminta Teemme tilannekatsauksen toimintaamme ja projekteihimme säännöllisissä kokouksissamme. Ajatuksena on tehdä tarvittaessa parannuksia, miettiä ja tehdä mahdollisia uudelleenjärjestelyjä työnjaossa ja jakaa tehtäviä seuraavalle viikolle. Järjestön jäsenet arvioivat tehtävien edistymistä alusta asti, jolloin ongelmien ilmentyessä voidaan heti delegoida apuvoimia tai muuttaa vastuualueita niin, että tehtävät toteutuvat lähtökohtaisesti määräaikaan mennessä.
1 I 2011
>> Asekauppa ja ulkopolitiikka
Viime maaliskuusta asti järjestömme toiminta on priorisoitu asekauppa-kampanjan ympärille. Kampanjan tavoitteena on lopettaa Suomen ja Israelin välinen asekauppa, jota on vuoden 1994 jälkeen käyty yli 175 miljoonalla eurolla. Kaupat tukevat suurimpia israelilaisia aseyhtiöitä, jotka suoraan hyötyvät Israelin käymistä sodista ja konfliktin jatkumisesta. Aloitimme kampanjamme julkaisemalla tutkimuksen: “Suomen ja Israelin vaiettu asekauppa” selvitys tarkasteli kahta suurinta israelilaista aseyhtiöitä, joiden kanssa Suomi on käynyt kauppaa yli 152 miljoonalla eurolla. Tutkimuksessa selvitimme yhtiöiden kytköksiä Israelin asevoimien tekemiin sotarikoksiin. Pyrimme esittämään asiat mahdollisimman selkeästi, ja perustelimme kaiken esittämämme arvostetuilla lähteillä. Kaikki lähteemme ovat julkisia ja helposti löydettävissä. Meiltä kysytään usein, miksi asekaupasta ja käsittelemistämme yhtiöistä ei ennen olla keskusteltu.
1 I 2011
Kyse on siitä, että Suomen ulkopoliittisia ratkaisuja tutkitaan verrattain vähän, ja asekauppa on jäänyt julkisuudessa lähes kokonaan vailla huomiota. Suomalainen media ei selvästikään ole kantanut vastuuta suomalaisia koskevan tiedon levittämisessä tässä asiassa. Ja toki on myös kansalaisten tehtävä pitää huolta, ettei media turru poliittisesta vahtikoirasta sylikoiraksi.
“Asekauppa on jäänyt julkisuudessa vaille huomiota.”
Pääsimme ensimmäisen kerran näkyvästi julkisuuteen huhtikuun alussa, kun Taloussanomien silloinen päätoimittaja julkaisi artikkelin tutkimuksemme pohjalta. Sen jälkeen olemme tarjonneet haastatteluja ja olleet esillä noin kymmenessä suomalaisessa valtamediassa. Tarkoitus onkin löytää järkevä keino päästä julkisen keskustelun areenalle (järjestömme tapauksessa huomiota herättävän, mutta asiallisen tutkimuksen avulla) ja pysyä siellä tarpeeksi pitkään, jotta läpimurto poliittisen keskustelun areenalla onnistuu.
Suomen ulkopoliittinen johto otti kantaa kampanjaamme lokakuussa. Tätä edelsi kampanjamme toinen vaihe, vetoomus. Hylkäsimme nopeasti ajatuksen yleisestä kansalaisvetoomuksesta ajanpuutteen ja vähäisten resurssiemme takia, ja päädyimme keräämään tunnettujen suomalaisten vaikuttajien allekirjoituksia politiikan, tieteen ja taiteen aloilta. Yllätyimme siitä innokkuudesta, jolla moni kansainvälisestikin tunnettu suomalainen tuki Suomen ja Israelin välisen asekaupan lopettamista, ja moni allekirjoittaneista sanoi odottaneensa mahdollisuutta vaikuttaa tähän epäkohtaan, vaikka ei tavallisesti olisikaan ottanut kantaa politiikkaan. Kun vetoomuksessamme oli yli 150 merkittävää nimeä, mm. kansainvälisen politiikan, valtio-opin ja kansainvälisen lain professoreita ja Euroopan parlamentin jäseniä, Helsingin Sanomat kirjoitti 10.10. aiheesta koko sivun artikkelin Sunnuntai-liitteessään. Olemme saaneet vetoomukseemme nyt reilussa kuukaudessa toiset sata nimeä lisää, ja kasvava lista on koko ajan nähtävissä kotisivuillamme.
9 Anti
>> Asekauppa ja ulkopolitiikka
Argumentaation perusta Jotta järjestöllämme olisi pienintäkään mahdollisuutta nostaa ajamamme asia poliittisen keskustelun areenalle, on tietyt tekijät pidettävä koko ajan mielessä. Asialla on oltava vahva perusta. Argumenttimme perustuvat erityisesti kansainväliseen lakiin ja -sopimuksiin, sillä vaikka voidaankin sanoa, etteivät ne edelleenkään toimi kovin hyvin erityisesti turvallisuusneuvoston heikkouden takia, on vaikea löytää poliitikkoja, jotka eivät kannata kansainvälisen lain ja tuomioistuimen päätösten noudattamista ja puolustamista. Nimellisestä noudattamisesta ja puolustamisesta voi kuitenkin olla lyhyt matka poliittisten ristiriitaisuuksien katsomiseen läpi sormien. YK:n asekauppasopimuksen pykälät ovat selvästi ristiriidassa Suomen asekauppojen kanssa. Suomen ajaman asekauppasopimuksen pykälät kieltäisivät kaiken asekaupan (aseiden tuonnin, viennin ja aseiden siirtämisen) ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyvien valtioiden kanssa.
10 Anti
“ICAHD Finland on tarttunut nimenomaan Suomen ulkopolitiikan räikeään ristiriitaisuuteen.”
ICAHD Finland on tarttunut nimenomaan Suomen ulkopolitiikan räikeään ristiriitaisuuteen – ulkoministeriö samalla sekä mainostaa Suomea yhtenä edistyksellisen asekauppasopimuksen alullepanijamaana että hyväksyy puolustusministeriön päätökset jatkuvasta asekaupasta Israelin kanssa. Ristiriitaisuus ja heikosti peitelty tekopyhyys valtion edustajien lausunnoissa on yksinkertainen tapa viedä kampanjaamme eteenpäin.
Rauhallisuus ja selkeä argumentointi erottuvat edukseen monissa poliittisissa aihepiireissä, eivätkä vähiten Israel/Palestiina -konfliktissa, jossa vastapuolen kannat perustuvat muun muassa uskonnollisiin auktoriteetteihin, nationalistiseen kansallisromantiikkaan, historiallisiin virhetulkintoihin tai rasismiin. Noudattamalla täsmällistä ja luotettaviin lähteisiin nojaavaa linjaa alkoi järjestömme pikku hiljaa erottua edukseen. Lähi-idän konfliktia leimaa usein sekava ja mystinen sumuverho, jota päästään purkamaan vasta kun vääristyneet ennakkokäsitykset kyseenalaistetaan ja rauhallisesti selitetyt, kansainväliseen lakiin ja validiin empiiriseen näyttöön perustuvat argumentit saavuttavat huomion eri medioissa, julkisessa keskustelussa ja lopulta - tarkasti suunnitellun painostuksen tuloksena poliittisessa päätöksenteossa. Petter Nissinen, Bruno Jäntti kuvat: Anna Saraste
1 I 2011
>> Asekauppa ja ulkopolitiikka
Puolustusministeriö antaa epävirallisen hyväksyntänsä miehitykselle Flight Global tiedotti joulukuussa (1.12.2010) että Puolustusministeriö on rajannut kilpailun Suomen Puolustusvoimille myytävien miehittämättömien lentokoneiden (UAV) valmistajista viiteen yritykseen. Artikkelin mukaan Puolustusvoimat “suunnittelee hankkivansa 35-45 UAVsysteemiä, mikä kattaisi 120-176 lentokonetta. Kaupan arvo tulee olemaan noin 25 miljoonaa [Yhdysvaltain] dollaria.”
Ehdokkaista ainakin kaksi mainostaa kalustoaan ”taistelussa testatuksi”. BlueBird kertoo SpyLite-lentokoneistaan, että Israelin asevoimat on ”käyttänyt konetta menestyksekkäästi taisteluolosuhteissa”. Israelilainen nettisivusto WhoProfits.org, joka listaa Länsirannan miehityksestä taloudellisesti hyötyviä yhtiöitä, kertoo, että SpyLitea käytettiin vuoden 2008 lopulla alkaneessa Gazan hyökkäyksessä.
Viidestä Puolustusministeriön kilpailuttamasta yhtiöstä neljä on israelilaisia asejättejä, joilla on tiiviit kytkökset Palestiinalaisalueiden laittomaan miehitykseen. Näistä neljästä yhtiöstä kolme tarjoaa Puolustusvoimille sellaisia UAV-malleja, jotka ovat olleet Israelin asevoimien aktiivisessa käytössä sotilasoperaatioissa Länsirannalla, Gazassa ja Etelä-Libanonissa. Israelilaisvalmisteiset mallit ovat BlueBirdin Spylite, Elbit Systemsin Skylark, Israel Aerospace Industriesin (IAI) Bird-Eye 650 sekä Aeronautics Defence Systemsin Orbiter.
Elbit puolestaan on Israelin suurin aseyhtiö, josta esimerkiksi Deutsche Bank sekä Norjan ja Ruotsin eläkerahastot ovat vetäneet pois sijoituksiaan. Samaan aikaan Suomi on valinnut päinvastaisen linjan: vuonna 2009 se solmi Elbitin kanssa 17 miljoonan euron kaupat.
1 I 2011
IAI:n Bird-Eye 650 -mallia ei vielä toistaiseksi löydy yhdenkään maailman asevoimien käytöstä. IAI:n menestyksekkäin miehittämätön lentokonemalli on Heron, jota Human Rights Watchin mukaan käytettiin Gazan hyökkäyksen aikana.
BlueBird Spylite miehittämätön lentokone
Operaatio Cast Lead:n ensimmäisenä päivinä UAV:sta ammuttiin muun muassa opiskelijaryhmää, joka odotti bussia Gazan teknillisen oppilaitoksen edessä. Miehittämättömistä lentokoneista ammutuilla huipputarkoilla ohjuksilla tapettiin samoihin aikoihin, ennen varsinaisen maahyökkäyksen alkua, myös talojen katoilla leikkineitä lapsia. YK:n tutkimusryhmän tekemässä raportissa todetaan, että Israel syyllistyi hyökkäyksen aikana sotarikoksiin ja mahdollisesti rikoksiin ihmisyyttä vastaan. (Katso ICAHD Finlandin tutkimus Suomen ja Israelin vaiettu asekauppa, 1.4.2010 ) Jos kaupat toteutuvat, Suomen puheita Asekauppasopimuksesta seuraavassa YK:n yleiskokouksessa on vaikea ottaa vakavasti. Petter Nissinen
11 Anti
>> Työväen Potkijat
AC-Random – Rakkaudesta jalkapalloon? En näe mitään. Silmälasini ovat edellisten minuuttien aikana estäneet minua kunnolla havaitsemasta kenttää tai sitä, onko pallo meidän vai vastustajan päässä. Lisäksi sade on tehnyt nurmikosta niin märän, että joka kerta suuntaa vaihtaessani tunnen jalkojeni jatkavan liukumista muun kropan jo kääntyessä. Mieleeni nousee ajatus uuden harrastukseni mahdollisesta järjettömyydestä minun ja monen muun kohdalla. Tuo ajatus väistyy kuitenkin nopeasti pallon liikkuessa kohti minua. Tällä kertaa onnistun, otan pallon haltuuni, harhautan puolustajat ja ohjaan pallon maaliin – tai sitten en. Kävi miten kävi, AC-Random on yksi parhaista jutuista tänä kesänä. AC-Random perustettiin vuonna 2010 – jossain siinä heinäkuun aikana. Toisaalta, tätä virallistamista (jolla viittaan muun muassa facebook-ryhmän perustamiseen) edelsi koko alkukesän jatkunut ja kasvanut ”jalkapallohöntsäily”. Pelit olisivat saattaneet jäädä pienen ryhmän jakamaksi iloksi, mutta erinäisten sattumien kautta laajeni säännöllisesti höntsäilemässä käyvä porukka jo kesäkuun aikana sisältämään naisia, miehiä, jalkapalloilijoita, ensimmäistä kertaa jalkapalloon koskevia ja muuten vain liikunnasta innostuneita. AC-Randomin kehitykseen vaikutti ennen kaikkea Tamyn kulttuurijaoston pelimiehen hetkittäin huolestuttavaltakin vaikuttava intohimo jalkapalloon.
12 Anti
Aki Luoto levitti jalkapallon ilosanomaa MM-pelit ja helteinen kesä apunaan. Tätä tarttuvaa innostusta oli vaikea vastustaa ja näin löysivät ensimmäistä kertaa palloon koskevat tulevan joukkueen jäsenet yksi toisensa jälkeen itsensä kentältä, Harjoituspäivät alkoivat väen lisääntyessä vakinaistua, Kaupin kentät vaihdettiin Kalevan nurmikkoon ja kohtuuhintaisille nappiksille alkoi kaupungissamme olla taas kysyntää. Harjoituksiin ei taitojen vaihtelevuudesta huolimatta – tai juuri sen vuoksi – kuulunut tai kuulu tekniikkaharjoituksia; parin tunnin ajan sekalainen joukkomme pelaa tosissaan tai vähemmän tosissaan jalkapalloa, tai miksi ikinä sen kukin meistä mieltääkään. Helteinen kesä edesauttoi ACRandomin harjoituksia niin kauan kun sitä kesti. AC-Randomin aika ei kuitenkaan loppunut ruskan ja sateiden saapumiseen. Pelit jatkuivat uusien opiskelijoiden saapuessa ja syyskuun vaihtuessa siihen pimeään kuuhun. Iltojen lyhentyessä harjoituksia aikaistettiin. Puheet lumipallosta alkoivat ensimmäisten oikeasti kylmien harjoitusten lomassa. Loppua tälle lähinnä politiikan tutkimuksen laitoksen opiskelijoiden ja heidän kavereidensa sekä kavereidensa kavereiden muodostamalle futistiimille ei näy. Jotain ’höntsäilyn’ vetovoimaisuudesta kertoo se, että kertaakaan harjoituksia ei ole peruttu tai keskeytetty sään takia.
Mikä sitten tekee jalkapalloilusta yhtäkkiä niin hauskaa? Tapasin kampuksemme lounasravintolassa AC-Randomiin kuuluvan Elina Kampin, sillä uskoin Elinan – jos kenen – osaavan kertoa minulle miksi ja mistä syystä AC-random viehättää meitä kaikkia niin paljon. Miksi valitsin Elinan? Tulkaa kentälle ja selvittäkää. Istuessamme nauttimaan lounasta panen merkille, että Elina näyttää urheilijamaisen hyvinvoivalta ja että hänen oikea silmäkulmansa on täysin parantunut kesällä pelissä sattuneesta törmäyksestä. Tunnen omantunnon pistoksen tajutessani, etten ole ehtinyt moneen edelliseen kertaan pelaamaan. Aloittaessani ihka ensimmäistä pelaajahaastatteluani seuraamme liittyy toinen AC-Randomin pelaaja Ilari Väänänen. Miksi Elina alun perin lähti mukaan pelaamaan? Elina: Muistaakseni ensimmäisen kerran kuulin höntsäily-mahdollisuudesta ollessani rannalla. Ajatus tuntui hauskalta ja jollain hyvällä tapaa - lapsenomaiselta. Elina kuuluu AC-Randomissa niihin pelaajiin, jotka ovat lähteneet mukaan puhtaasta uteliaisuudesta ilman minkäänlaista kokemusta jalkapallosta. Ennen siirtymistään AC-Randomiin Elina on kartuttanut futistaitojaan viimeksi alaasteen ”tähtiliigassa”. Ylä-asteen jalkapallotunneista Elinalla on enintään ”hataria muistoja”.
1 I 2011
>> Työväen Potkijat Miksi AC-Random ja Kalevan nurmikko ovat saaneet Elinan pysymään jalkapallon parissa? Elina: Pelatessa kokee vauhdin huumaa ja toisaalta pelit ovat aina erilaisia. Jalkapalloilu on liikkumisen kannalta tehokasta ja pelatessa viettää aikaa samalla kavereiden kanssa. Tivatessani pelin vetovoimaisuuden syitä Elina viittaa myös AC-Randomin kenties uniikkiin piirteeseen: ”Höntsäily on hauskaa ja mielenkiintoista, koska pelaajia on niin monenlaisia.” Elinan vastaus saa minut pohtimaan seuraavaa, entuudestaan itselleni vierasta ajatusta: Ehkä urheilun ei aina tarvitsekaan olla niin laadukasta tai harkittua ollakseen hauskaa, kehittävää ja palkitsevaa. AC-Randomissa osa porukasta seuraa säännöllisesti jalkapalloa (aivan liikaa), osa on pelannut sitä vuosia, osalle paitsio ei sano yhtään mitään (AC-Randomissa paitsiota ei ole katsottu tarpeelliseksi ottaa peliä sotkemaan). Silti kaikki tuntuvat nauttivan pelistä aivan yhtä paljon ja kenties juuri siitä syystä, että se sallii niin monenlaiset taidot ja pelinrakentajat mukaansa. Elina ei myönnä alkaneensa seurata jalkapalloa AC-Randomissa pelaamisen aloitettuaan. Haastattelu keskeytyy Elinan huomion kiinnittyessä Ilarin puheisiin edellisen illan pelistä. Keskustelun aiheena on yksi harvoista säännöistä, joita pelissämme käytetään. Seuraan hämmästyneenä, kun vastapäätä istuva tähtipelaajamme – asiantuntevin elkein selittää kädellä pelaamisen kiellosta, siihen liittyvistä rajapinnoista ja varsinkin edellisen pelin kiistanalaisen tilanteen totuudenmukaisesta ku-
1 I 2011
lusta. Tämä on se sama Elina, joka ei seuraa jalkapalloa ja joka koski edellisen kerran ennen tätä kesää jalkapalloon ollessaan nykyisessä alakoulussa. Saadessani hetken väittelyn jälkeen puheenvuoron kysyn Elinalta, tunteeko hän kehittyneensä jalkapalloilussa kesän ja syksyn aikana? Vastaus on yksinkertainen: ”Pallokauhuni on selvästi vähentynyt”. Tämä ei tietenkään ole koko totuus, mutta Elina on muusta kehityksestään hyvin nöyrä. Ehkä jotain pelin ja pelaajien muuttuneesta tasosta kertoo se, että nykyisin kentällä ei saa olla enää niin vapaana. Elinasta on tullut pelaaja, jota täytyy ”pitää” eli puolustaa eli vartioida. Elina on pelissä kehittymisen lisäksi saanut kenties keskimääräistä enemmän iskuja kentällä, siksi minun onkin pakko kysyä seuraavaa: Eikö Elina ollenkaan pelkää palloa? Onko pelaaminen pysynyt hauskana haavereidenkin jälkeen? Elina: En pelkää, mutta ehkä hieman varovaisemmaksi olen tullut. Toisaalta, näille tapauksille on voinut jälkeenpäin nauraa. Tähtiliigaan (jolla Elina siis viittaa ala-asteen liikuntatunteihin) verrattuna meno AC-Randomissa on turvallista. Turvallista? Kesän ja alkusyksyn aikana AC-Randomin saldona on yksi auennut silmäkulma, muutama muljahtanut nilkka, parit keuhkoista karanneet ilmat ja monta rasitusvammaa. Pieniä haavereitahan nämä ovat, mutta ne herättävät kysymyksen Elinan ala-asteen liikuntatuntien turvallisuudesta.
Pohtiessani viimeisten kysymysten muotoilua, Elina ja Ilari syventyvät ilmeisen huolissaan pohtimaan AC-Randomin talvikautta. Kuulen sanat hankipallo, lumipallo ja jääkiekko. Jälkimmäisen ilmestyessä keskusteluun päätän pistää pelin poikki. Ihan kaikkea ei pidä ehdottaa. Mikä on AC-Randomin menestyksen salaisuus? Noin seitsemän hengen peliporukka on kesän aikana laajentunut maksimissaan lähes kolmeenkymmeneen pelaajaan. Miksi näin? Elina: AC-Random tekee futiksesta monelle ensimmäistä kertaa hauskan ja rennon. Peli on yhdessä tekemistä eikä siitä tehdä liian vakavaa. Kysyn Elinalta viimeisen – täysin irrelevantin – kysymyksen: Mikä on paitsio? Elina miettii hetken, naurahtaa sitten ja muotoilee vastauksensa seuraavasti: Yksi vastakkaisen joukkueen pelaajista on vastustajajoukkueen puolustuspäässä ilman, että pallo on siellä? Olen tyytyväinen vastaukseen. Vieressäni istuvalla tähtikeskittäjällämme on pari kohtaa vastauksesta huomautettavanaan, mutta AC-Randomin hengen mukaisesti hän tekee korjauksensa ilman minkäänlaista pilkkaa meitä ”ei niin perillä kaikista säännöistä” olevia kohtaan. AC-Random on lempeä, tosissaan ja täynnä potentiaalia. Kiitos Elina ja kaikki muut pelaajat. Sekä ennen kaikkea, Kiitos AKI. Katariina Mustasilta
13 Anti
>> Ulkomaan kirjeenvaihtajalta
EU:ssa ja sen ulkopuolella Sunnuntaiaamuna bussissa vertaillaan edellisenä yönä nukuttuja tunteja. Ruotsinlaivalla discoilu ja tax free –ostoksilla vauhditetut hyttikeskustelut taisivat venyä aamuyön tunneille, koska laivan seiskakannella kuulee puhuttavan tunnin unista. Osa iltakoululaisista vajoaakin horrokseen bussiin päästyään, mutta osa jää katselemaan naapurimaan maisemia, jotka saavat jo parin tunnin ajomatkan jälkeen etenkin naispuoliset matkalaiset huokailemaan ihastuksesta. ”Ei Suomessa ole mitään tällaista!” ”Minkäköhänlaisia työntekijöitä täällä tarvitaan?” Maisemat muistuttavat paikoin Irlantia, ja moni päättääkin muuttaa Keski-Ruotsiin. Tuparikutsuja jaetaan. Rakastun loputtoman tuntuiseen järveen ja linnoihin. Suurimman vaikutuksen kuitenkin tekee ruotsalainen pikaruokaketju Max, jonka listoilta löytyy kyllä luomua, mutta mikä parasta: ruokalistaan on merkitty kaikkien tuotteiden hiilijalanjälkimäärät! Luomu falafelburgerini saa muidenkin hyväksynnän. Taas Suomi on askeleen tai kaksi jäljessä naapuriaan.
14 Anti
Pääsemme turvallisesti Helsinborgiin ja lautalla Tanskaan, ja eron Ruotsiin huomaa heti – maisemat ovat paljon keskieurooppalaisemmat. Tanskan puolella ihmetystä aiheuttavat liikennevalot liikenneympyrässä. Myöhemmin saamme kuulla nähneemme myös Hamletin linnan! Ekskursioryhmämme majoittuu Danhostelliin, joka mainostaa itseään Euroopan suurimpana kaupunkihostellina. Jazzia ja jalkapalloa Hostellissa huonetoverini kertoo saaneensa isältään kehotuksen pysyä kaukana Jyllands Postenista, koska se on luonnollisesti potentiaalinen terrori-iskun kohde. Vahinko, että toimituksen rakennus näkyy suoraan huoneemme ikkunasta! Sunnuntai-ilta soljuu eteenpäin raukeasti. Pieni porukka suuntaa kohti jalkapallo-ottelua, loput kiertelevät kaupunkia ja istuskelevat pubeissa ja kahviloissa. Lyhyelläkin kaupunkikierroksella huomata, että Kööpenhamina on kalliimpi kuin Helsinki ja Tukholma.
450 kilokaloria Maanantaiaamuna lähden aikaisin liikkeelle ja suunnistan muutaman mutkan kautta postikorttimaiseen Nyhavnin satamaan. Aamuaurinko valaisee pastellinväriset talot ja purjeveneiden mastot niin kirkkaasti ja kauniisti, että henki meinaa salpautua. Jos tämä ei ole merkki hyvästä päivästä, niin ei sitten mikään. Ekskursion ensimmäinen vierailukohde onkin Nyhavnin kupeessa oleva European Envinronment Agency, jossa norjalainen työntekijä kertoo meille paikan toiminnasta ja vastailee kysymyksiimme. Ikävä kyllä ainakaan vielä EEA:ssa ei ole mahdollista tehdä harjoittelua. Vierailun jälkeisen vapaa-ajan oma porukkani käyttää linnoja katsellen. Löydämme tiemme Pienelle Merenneidolle, mutta paikalla on vain screen, jossa näkyy jokin epämääräinen möykky. Minua valistetaan, että Merenneito on fyysisesti Shanghain maailmannäyttelyssä. Asia on yritetty korvata lähettämällä suttuista livekuvaa paikan päältä. No, onpahan ainakin yksi syy käydä Kööpenhaminassa uudestaan.
1 I 2011
>> Ulkomaan kirjeenvaihtajalta Toiseen kohteeseen, Kööpenhaminan YK-talolle, mentäessä moni on jo nälkäinen, mutta sieltä lähtiessä asiat ovat jo paremmalla mallilla. World Food Programmen suomalainen harjoittelija Ilmari tarjoaa meille katastrofiavun keksejä. Numeroina yksi keksi on 450 kaloria, mikä vastaa 90 grammaa suklaata. Tuhtia tavaraa siis! Ilmari ei kannusta meitä napostelemaan ruoka-apukeksejä kuin sipsejä telkkaria katsellessamme. ”You are now entering the EU” YK-talon jälkeen päätämme mennä koko ryhmä käymään Christianiassa. Toinen rakkaista matkaoppaistani kertookin, että vapaakaupunki Christianiassa avoin huumekauppa kiellettiin pari vuotta sitten, ja että poliisit ovat nykyään tiiviisti katukuvassa. Ehkä vierailemme tuhannen asukkaan kommuunissa poliisien lounastauolla, kun matkaoppaan tiedot ovat täysin pielessä: ei poliiseja, huumekauppaa kylläkin. Paikka on kuin elokuvasta: kaikkialla graffitteja, suurissa metallitynnyreissä poltetaan tulia, isot koirat juoksevat vapaina eivätkä kaikki vastaan tulevat ihmiset näytä aivan täysjärkisiltä. Itse meinaan joutua mylvivän ja huojuen liikkuvan vanhan naisen yliajamaksi. ”You are now entering the EU”, toivottaakin yksi vapaakaupungin porteista, kun astuu ulos Christianiasta. Ilmaus on varsin osuva. Tarkkasilmäiset voivat muuten bongata parin fuksin haalareista Bevar Christiania -merkit.
1 I 2011
Kaksi yhden hinnalla
Outoja käytäntöjä
Maanantai-ilta on taas kerran osoitus siitä, miten paikallisten kanssa kaupunkiin tutustuu aivan eri tavalla. Hämmentävän suuri karvalakki päässään joukkoa johtava Andreas vie iltakoululaiset baarista toiseen eikä kierros yliopiston lähikapakoissa tule kovin kalliiksi.
Vaikka Tanska onkin Pohjoismaa, huomaa jo nopealla visiitillä sen olevan erilainen verrattuna Suomeen ja Ruotsiin. Tanskassa esimerkiksi tunnetaan käsite take away –olut eli baarista voi lähteä lasin kanssa. Lasinsiruja on maassa sen verran, etten ole ihan varma, kannatanko tätä tapaa vai en.
Ensimmäisessä baarissa kaikki juomat ovat puoleen hintaan. Toisessa saa kaksi olutta yhden hinnalla ja muistini mukaan näin on myös kolmannessa. Viimeisessä baarissa, Vikingissä, iltakoululaisten rivit ovat harventuneet. Illan ja yön aikana tanssilattialla nähdään iltakoululaisia tukat auki hulmuten, korokkeella tanssien. Kanadalainen vaihtoopiskelija, joka kiroaa ryhmän amerikkalaiset, saa puolestaan oppitunnin Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden historiasta.
Kaikkein eniten iltakoululaisia ihmetyttää tupakointipolitiikka: Tanskassa saa vielä joissain paikoissa tupakoida sisällä. Tiistaiaamuna Suomen tupakkalakia siunataankin ja muistellaan sitä aikaa, kun Suomen kuppilat olivat vielä täynnä savua. Ennen pitkää kotimatkaa vierailemme vielä Danish Institute For International Studiesissa, mikä ainakin kysymyksistä päätellen alkaa kiinnostaa muutamia politiikan opiskelijoita. Loppupäivä on varattu ostoksille. Illalla bussiin nousee tyytyväisiä ja ensi vuoden ekskursiota suunnittelevia matkaajia. Yön aikana ajamme Ruotsin halki, aloitamme keskiviikon meriaamiaisella ja vietämmekiireettömän laivapäivän, joka huipentuu tanssilattialla taitojaan näyttävien eläkeläisten hurjan menon seuraamiseen. Jos Iltakoulun vuoden 2010 ekskursiosta pitäisi sanoa jotain loppuyhteenvedon tapaista, olisi oiva sana varmaankin ”täydellinen”.
Oona Lohilahti Kuvat: Oona Lohilahti, Johannes Lehtinen
15 Anti
>> YK- yhdistys o�aa kantaa
Romanien karkotus – eurooppalainen ihmisoikeusrikkomus Romanikysymyksestä on tullut erityisesti kuluneen vuoden aikana yksi vaikeimmista ongelmista, johon Euroopan Unioni ja sen jäsenmaat ovat törmänneet. Romanian EU-jäsenyys (1.1.2007 alkaen) avasi Euroopan rajat myös mustalaiselämää viettäville romaneille, joita huonot olot kotimaassa ovat lisääntyvässä määrin ajaneet ulkomaille työn ja toimeentulon hakuun. Romanien lisääntyvä liikkuminen ja romanikerjäläisten ilmestyminen katukuvaan – mukaan luettuna romanislummien nousu kaupunkien liepeille – on nostanut vastalauseiden myrskyn ja koventanut vaatimuksia ongelman ratkaisusta. Ongelmaan on tarjottu erilaisia ratkaisuja, joista Ranskan ja useiden muiden Länsi-Euroopan maiden suosimat maasta karkotukset edustavat suorimpia ja kovimpia toimenpiteitä ja useimpien Pohjoismaiden hyväksymä kerjäyskielto hieman epäsuorempaa lähestymistapaa. Nämä toimintamallit tuovat hyvin esiin EU-maissa piilevää rasismia ja muukalaisvihaa niin romaneja kuin muitakin maahanmuuttajia kohtaan. Tämä on nykyisen taloudellisen laman aikana lisääntynyt entisestään. Romaneja on kuluneen vuoden aikana karkotettu jo yli 8000. Erityisesti Ranskan suorittamat massakarkotukset ovat saaneet kyseenalaista julkisuutta. Ranska on perustellut karkotuksia vedoten maan sisäiseen turvallisuuteen ja järjestykseen, jota romanileirit ja romanien lisääntyvä rikollinen toiminta uhkaavat.
16 Anti
Vaikka karkotus on vastoin Euroopan Unionin vapaan liikkuvuuden periaatetta, EU on pitkälti toiminut sivustakatsojana ja sen hiljainen kritiikki on tähän saakka ollut melko tehotonta – vasta YK: n rasismin ja syrjinnän vastaisen komitean (CERD) puuttuminen asiaan on tuonut esiin romanikysymykseen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset sekä pitkään jatkuneen syrjinnän EU-maissa.
Romanikysymys on siten häpeällinen osoitus EU:n alueella tapahtuvista jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista ja haluttomuudesta korjata tilannetta, josta vastuu on ensisijaisesti valtioilla ja toiseksi EU:lla. Näiden toimijoiden tehtävänä on varmistaa YK:n ihmisoikeusnormien toteutumien jäsenmaissaan – varsinkin jos Unioni haluaa jatkossa säilyttää arvovaltansa ja asemansa normatiivisena valtana, jonka keskeisenä ohjenuorana on ihmisoikeuksien edistäminen.
Romanikysymyksen käsittely ja romanien karkotus heijastaa pitkälti yhä vallalla olevaa kahtiajakoa ”meihin ja muihin” tai ns. muukalaisiin sekä kielii rodullisten hierarkioiden olemassaolosta. Ranskan tapaus todistaa myös kuinka muukalaisviha, rasismi ja syrjintä ovat edelleen arkipäivää valtioissa, joiden viimeksi luulisi syyllistyvän ihmisoikeusloukkauksiin. Ihmisoikeudet vaikuttavat tämän tapauksen valossa olevan pitkälti pelkkää tyhjää puhetta ja tiukan paikan Erzsebet Fodor ja hänen puolisonsa tullen alisteisia muille arvoille, Zoltan Koza häädettiin romanialaisenkuten talous ja sisäpolitiikka. Miercurea Ciucin keskustasta vuonna 2004. ©AI
Amnesty Internationalin mukaan romanit ovat olleet syrjinnän kohteena vuosikausia: yhteiskuntien rasistinen suhtautuminen romanivähemmistöihin, poliisin väkivalta sekä romanien puutteellinen koulutus ja kurjistuneet asumisolosuhteet pitävät romanit jatkuvassa köyhyysloukussa. Romanien ”paperittomuus” estää usein myös työpaikan ja kansalaisuuden hakemisen muualla Euroopassa.
Romanien kohtelu on osoitus tiukentuneista asenteista ja sitä on pidetty merkkinä myös nationalismin elpymisestä Euroopassa. Romanikysymyksen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla olisi kuitenkin tärkeää että juuri asenteet romaneja kohtaa muuttuisivat ja romanien taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia tuettaisiin suoraan esimerkiksi EU:n kautta tai jäsenvaltioiden sisällä.
1 I 2011
>> YK- yhdistys o�aa kantaa Ongelman kieltäminen ja sulkeminen omien rajojen taakse karkottamalla romanit tai esittämällä kerjäyskieltoa ja muita kurinpitotoimenpiteitä ei tilannetta merkittävästi paranna, vaikkakin se saattaa viedä ongelman hetkellisesti pois näköpiiristämme. Kerjäämisen kieltäminen sinänsä on arveluttava lakimuutos, sillä köyhien ja vähävaraisten ihmisten auttaminen ja heistä huolehtiminen on perinteisesti kuulunut hyvinvointivaltioiden toimenkuvaan.
Lukupiirien puolesta Kannatan sekä erilaisiin yhdistyksiin ja järjestöihin tutustumista - ajan sallimissa rajoissa - että lukupiirien järjestämistä ja niissä käymistä. Näistä kahdesta järjestötouhut on helppo perustella. Tapahtumissa ja kokouksissa tapaa uusia ihmisiä, järjestöillessä saa olla mukana ideoimassa uusia hankkeita sekä tulevia tapahtumia ja tarttuu tätä kaikkea tehdessä hieman myös sitä kuuluisaa ja arvostettua ”työelämätaitoa” kunkin järjestöaktiivin matkaan.
Lukupiirit ovat myös hyvää vaihtelua lukusalin hiljaisuudessa pänttäämiselle. Ne rikkovat lukusalissa jämähtäneitä ajatusketjuja ja sisältävät usein teetä, kahvia ja paljon mukavamman ympäristön ajattelun kehittämiselle. Oheinen juttu on koonti Tampereen YK-yhdistyksen syksyn ensimmäisen lukupiirin pohdinnoista koskien romaneja ja heidän asemaansa tämän päivän Euroopassa.
Päivi Tikkakoski
Lähteet: Amnesty International. “Eurooppalainen ihmisoikeusongelma: Romaneja kohdellaan kuin roskaa.” Luettu 19.9.2010. < http://www.amnesty.fi/mitateemme/romanien-ihmisoikeudet-euroopassa> Brooks, Ethel. 18.8.2010. “Stop this state persecution of Roma.” Guardian. Luettu 19.9.2010. < HTTP://guardianship/commentisfree/libertycentral/2010/ Aug/18/persecution-roam-muststop> Troublesome, Alexandra. 27.8.2010.”UN panel tells France to avoid mass Roma deportations.” Luettu 19.9.2010. <http://news. yahoo.com/s/afp/20100827/wl_ afp/franceimmigrationpoliticsromaromaniaunrights> kuvat: <http://www.amnesty.fi/kuuluukaikille/kampanjasta>
1 I 2011
Saltana Ahmetovich ja hänen perheensä Mochinan leirillä Roomassa syyskuussa 2009. ©AI
Väitän että olemme nykyisessä yhteiskunnassamme, esittämättä minkäänlaisia väitöksiä sen luonteesta, tottuneet mieltämään ajattelun, oppimisen ja kehittymisen juontavan liiaksikin yksilön tekemästä työstä ja sen kertaamisesta. Lukupiirit edustavat toisenlaista oppimista ja ajattelun kehittymistä. Istuessaan alas muiden kanssa, keskustellessaan ja hetkittäin kiivaasti väitellessään, saattaa itse kukin saavuttaa paremman ymmärryksen käsillä olevasta asiasta.
Lapset leikkivät kaupungin kaatopaikoilta kerättyjen pullojen keskellä Miercurea Ciucissa Romaniassa toukokuussa 2009. ©Zsuzsanna Ardó
TAYK:n lukupiireihin saavat osallistua kaikki halukkaat, jotka sähköpostilistojen tai puskaradion kautta näistä kuulevat tai jotka sattuvat samaan kahvilaan kanssamme. Keskustelu on rentoa ja suurimmaksi osin asiapitoista, mukaan voi tulla vaikka vain kuuntelemaan. Lukupiirejä voi ja kannattaa järjestää myös itse – muiden kanssa. Katariina Mustasilta Tampereen YK-yhdistys
17 Anti
>> Aivot narikkaan
Anti-ristikko 1 2
3
4 5 8
6
9
10
11
7
12
13
14 15 16 17
19
18
20
21
22 23
24 25
26
27 28
29
30
31
32
18 Anti
1 I 2011
>> Aivot narikkaan VIHJEET Vaakaan:
Pystyyn:
2. Ilmeisesti käynyt Berliinissä
1. Leea
3. Sihteeri
2. Johtajia
8. Leveähymy
4. Jere
11. 5101
5. Kaisa&Ulla
13. Sankariarkkitehtuuria
6. Iso kahvi 1,90
17. M-15
7. FC Soini
18. Linna 3. krs
9. 681,23
20. Johannes
10. T Mäkelä
23. Taloustieteilijä politologin vaatteissa
12. Kanki
25. Johtaja
14. Picnic With
26. Grit-10
15. Tuppeensahattu
30. Kehräsaaressa
16. A206
31. “Ville”
19. 2,60
32. Pitkänen
21. 5036 22. VALTP1 24. 4,80 27. Ervani 28. Michael, Niilo & Sarah 29. 33014
1 I 2011
19 Anti
>> Vuonna 2010
Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan?
Kulunut vuosi on tuonut vallankäytön ja vastarinnan eri muodot näkyvästi esille yliopistoyhteisössä. Uusi yliopistolaki astui voimaan vuoden 2010 alusta ja tuon lain perillisenä Tampereen yliopisto aloitti oman rakenneuudistuksensa. Kukaan yliopistolainen ei ole voinut välttyä kohtaamasta uudistuksissa ilmenneitä hegemonian saavuttaneita painotuksia tai huomaamasta niiden herättämää epävarmuutta ja ahdistusta. Muutokset missä tahansa yhteisössä herättänevät aina erimielisyyksiä ja ristiriitoja, mutta Tampereen yliopistolla nämä ongelmat näkyivät harvinaisen kärjekkäästi.
20 Anti
Uudistaminen olisi voinut tarjota mahdollisuuden aktiiviseen keskusteluun siitä, mikä todella on yliopistojen asema kulttuurimme ja yhteiskuntamme osana. Nyt keskustelu jäi torsoksi, koska uudistuksen ajajilla oli jo vastaus valmiina – yliopistoista rakennetaan kasvavassa määrin korkeasti koulutettujen tuotantolaitoksia. Ikärakenteen muutos ja taloudelliset tekijät on toki syytä huomioida uudistuksia tehtäessä, mutta ne ovat vain yksi osa-alue yliopistojen tehtäväkentässä. Lisäksi on kyseenalaista, kuinka viisasta on rakentaa uudelleen markkinalogikalle perustuvaa toimintamallia tilanteessa,
jossa uusliberalistinen markkinatalousajattelu on kasvavalla nopeudella uppoamassa talouskriisin suohon. Talouden rakenteiden ymmärtäminen ja muuttaminen eettisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle on myös yliopistojen tehtävä ja eräs tämän hetken keskeisimpiä haasteita. Nykyinen talousajattelu ei kuitenkaan pysty osallistumaan kuin pieneen osaan siitä suunnattomasta kokonaisuudesta, jota yliopistoissa ihmistieteiden alalla käsitellään.
1 I 2011
>> Vuonna 2010 Ajassa ja ajattomassa Keskeinen osa yliopistouudistusta vaivannutta ongelmaa on, että nykyinen markkinoiden logiikka etenee vuosineljännesten ja päivittäisten pörssiheilahteluiden tahdissa. Yliopistoissa tulisi voida tarkastella inhimillistä todellisuutta huomattavasti pidemmällä aikajaksolla. Suuri osa yliopistoissa tehtävästä työstä on luonteeltaan aikaa vaativaa ja soveltuu huonosti tehokkuusindikaattorein mitattavaksi. Nykyisen yliopistomallin tarkastelu saattaisi kuitenkin paljastaa että kriittinen ajattelu ja sille perustuva toiminta eivät ole ainoastaan hyväksi, vaan täysin välttämätöntä sen sivistyksen säilyttämiselle, mitä tähän mennessä on saavutettu. On perusteltua vaatia yliopistoilta aikansa seuraamista, mutta tämän ei tulisi johtaa marionettimaiseen tempoiluun, jossa jokainen nouseva trendi määrää yliopiston suunnan. Tällainen pyrkimys rakentaa yliopisto uudelleen kulloisenkin trendin mukaan johtaa siihen, että yliopisto on aina uudistuksissaan myöhässä. Todellisuutta tulisikin tarkastella molemmilla silmillä, toinen kiinni ajassa ja toinen ajattomassa. Tältä pohjalta voidaan huomata että Tampereen yliopiston rakennemuutos on vain osa kansainvälistä muutosta, jossa yliopistoja ajetaan yhä enemmän markkinavetoiseen suuntaan. On kokonaan toinen asia onko tämä yliopistomalli todella se, jota tulevaisuuden rakentaminen tarvitsee. Mutta me olemme ja.... Yliopiston uuteen strategiaan on kirjattu keskeiseksi menestys- ja hyvinvointitekijäksi hyvä johtaminen. Tämä on tärkeää tulevaisuutta ajatellen, mutta vain siinä tapauksessa että
1 I 2011
tulevaisuudessa hyvä johtaminen on luonteeltaan aivan toisenlaista, kuin se mihin kuluneen vuoden aikana yliopistolla saatiin tottua. Koko prosessia leimasi jatkuva autoritaarisuudesta seurannut osattomuus, tiedon panttaaminen ja siitä aiheutunut epävarmuus, kyvyttömyys itsekritiikkiin sekä kiireen käyttö vallan välineenä. Tampereen yliopiston rakenneuudistus vuonna 2010 oli myös toteuttamistavassaan uuden yliopistolain perillinen. Yliopistolaitoksen uudistusta on Suomessa leimannut ylhäältä johtaminen, jossa yliopistoväen ääni on jäänyt kuulematta. Toisaalta yliopistolaisten osattomuuteen vaikuttaa myös erityisesti opiskelijoiden taholta ilmenevä ajoittainen passiivisuus. Idea yliopistosta nousevan uraputken alkuna on alkanut juurtua tavalla, joka on huolestuttavaa. Keskustellessani muiden politiikan tutkimuksen opiskelijoiden kanssa olen huomannut, että osalle opiskelijoista yliopistolla on lähinnä välineellinen arvo. Kysyessäni miksi opiskelijat eivät halua aktiivisemmin muodostaa mielipiteitä omassa ympäristössään tapahtuvista muutoksista, olen muutaman kerran saanut vastaukseksi, ettei mielipiteen muodostaminen varsinaisesti kuulu tutkintoon. Osa opiskelijoista ei myöskään halua mahdollisen osallistumisen tai poliittisluonteisen toiminnan vahingoittavan omia uramahdollisuuksiaan. On selvä että opiskelijoihin kohdistuu ulkoisia paineita valmistumisaikojen, työllisyyden ja toimeentulon osalta. Nämä eivät kuitenkaan vielä riitä perusteeksi passivoitumiselle tai luopumiselle siitä vastuusta, joka mielestäni yliopisto-opiskelijoille kuuluu. Yliopistossa tämä vastuu käsittää helppojen vastausten aktiivisen kyseenalaistamisen ja
itsenäisen ajattelun harjoittamisen – mieluiten yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Onneksi näitäkin ominaisuuksia opiskelijoilta löytyy. --elämme ja hengitämme Itselleni tärkein osa uudistusta ja samalla keskeisin toivon herättäjä olivat Tampereen yliopiston opiskelijat, jotka eivät nöyrtyneet hiljaa johdettaviksi. Jos yliopistolakia vastustanut opiskelija-aktivismi olisi lakannut lakiuudistuksen toteutumisen myötä, se olisi samalla vahvistanut opiskelijaliikkeeseen kohdistuneet arvostelut keskenkasvuisesta aktivismista aktivismin vuoksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, opiskelijat eivät lopettaneet toimintaansa eivätkä lakanneet välittämästä omasta yhteisöstään. Juuri tämä välittämisen, kriittisen ajattelun ja tälle ajattelulle perustuvan määrätietoisen toiminnan kulttuuri oli mielestäni koko prosessin parasta antia. Prosessiin osallistuminen ja aktiivinen vaikuttaminen monilla osa-alueilla toivat opiskelijoille ainutlaatuista henkistä rikkautta. Ensimmäinen kokemukseni laajasta opiskelijatoiminnasta rakenneuudistuksen vaiheilla oli keväällä 2010 osallistuminen yliopiston strategian laatimiseen. Vaikka strategia pyrittiin yliopiston johdon taholta viemään läpi äärimmäisellä kiireellä, jossa aikaa kommenteille ja osallistumiselle oli vain vähän, ei tämä estänyt opiskelijoita osallistumasta. Koulutuspoliittisen jaoston kokouksessa 11.2.2010 opiskelijoiden osanotto oli huomattavan laajaa. Ylioppilaskunta keräsi kokouksessa palautetta opiskelijoilla keskeisistä kysymyksistä. Näistä merkittävimmät koskivat yliopistodemokratian toteutumista ja vapaata sivuaineoikeutta.
21 Anti
>> Vuonna 2010 Toinen merkittävä opiskelijatoiminnan nousu oli elo-syyskuun vaihteessa, kun schooluudistus oli vielä avoinna. Koko rakenneuudistusta värittäneen salailun ja kiireen aiheuttama suuttumus manifestoitui syksyn aikana useissa eri kannanotoissa ja protesteissa yliopistolla. Sekä opiskelijat että henkilökunta toivat näkyvästi ilmi osattomuutensa prosessiin ja sen aiheuttaman ahdistuksen. Epävarmuus kosketti erityisellä tavalla politiikan tutkimuksen opiskelijoita, sillä laitoksemme kohtalo oli avoinna viime hetkille asti. Vaihtoehdot olivat politiikan tutkimuksen säilyttäminen osana yhteiskunnallista alaa, sen liittäminen uuteen johtamistieteiden yksikköön tai oppiaineiden jakaminen erilleen. Viimeisin vaihtoehto olisi saattanut tarkoittaa mm. ainejärjestömme Iltakoulun loppua. Valtio-opin ja Kansainvälisen politiikan erottamisesta äänestettiin vielä viimeisessä kokouksessa, jossa yliopiston hallitus löi rakenneuudistuksen lukkoon. Keskeisin toimi politiikan tutkimuksen opiskelijoiden osalta oli opiskelijoilta kerätty adressi, jossa vaadittiin politiikan tutkimuksen säilyttämistä osana yhteiskuntatieteitä. Adressiin kertyi reilusti yli kaksisataa nimeä. Yliopiston hallitus päätti uusista tieteenalayksiköistä kokouksessaan 5.10.2010. Politiikan tutkimuksen laitos sijoitettiin kokonaisuudessaan johtamistieteiden yksikköön. Monissa politiikan alan opiskelijoissa tieto aiheutti turhautumista ja huolta oman oppialan tulevaisuudesta. Muutamat opiskelijat harkitsivat jopa pääaineen tai yksikön vaihtamista. Uusi yksikkö koettiin vahvasti markkinasidonnaisena ja kriittisesti orientoitunutta opiskelua ja tutkimusta rajoit-
22 Anti
tavana. Politiikan tutkimuksen asemaa perinteisten yhteiskuntatieteiden joukossa puolustaneelle protesti-liikkeelle kävi jossain määrin samoin, kuin yliopistolakia kritisoineille opiskelijoille. Vastarinnasta huolimatta uudistus ajettiin läpi tavalla, joka rikkoi opiskelijoiden näkemyksiä vastaan. Toisaalta rakenneuudistukseen osallistuneet opiskelijat eivät passivoituneet, vaikka toteutunut uudistus olikin monille toiveiden vastainen. Tästä jatkuvasta toiminnasta näkyvimpänä esimerkkinä on Johtamiskorkeakoulun opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen Johtamiskorkeakoulun ylioppilaat (JKY) nimellä kulkevan yksikön sisäisen kattojärjestön perustamiseen. Yhteistyö on vasta alussa, mutta jo sen syntyminen osoittaa, että tahtoa vaikuttaa ja osallistua oman yhteisön toimintaan löytyy Johtamiskorkeakoulun kaikkien opiskelijoiden joukosta. Osallistuminen vaatii sitkeyttä Johtaminen on laaja-alainen käsite, joka kattaa useita ulottuvuuksia. Toivon että uudessa Johtamiskorkeakoulussa opiskelijat jatkavat samaa aktiivisen osallistumisen ja kriittisen ajattelun linjaa, joka on heijastunut opiskelijatoiminnasta koko yliopistolakiuudistuksen ja sitä seuranneiden muutosten aikana. Olemme itse vapaita määrittelemään mitä johtaminen meille merkitsee ja miten tahdomme sitä toteuttaa. Autoritaarinen ja hierarkkinen johtaminen on mahdollista vain siellä, missä siihen kyselemättä suostutaan. Syksyllä pidetyssä seminaarissa Vilho Harle alusti johtamisesta otsikolla: ”Siellä missä on johtamista on myös vastarintaa.” Vastarinnan tekeminen ja vaatimus omasta
osallisuudesta on toisenlaisen johtamiskulttuurin luomista. Kyseessä ei ole konservatiivinen muutoskammo vaan vaatimus rehellisestä ja avoimesta toimintakulttuurista, jossa myös vähemmistöjen mielipiteet huomioidaan ja ongelmista on mahdollista puhua suoraan. Hyvä johtaminen voi olla hyvinvointitekijä, mutta sen toteutuminen edellyttää aitoa ja osallistavaa demokratiaa. Vaatimalla osallisuutta uudistuksissa ja vastustamalla ilmenneitä epäkohtia opiskelijat ovat jo luoneet uutta johtamista. Johtamiskorkeakoulussa politiikan tutkimuksen opiskelijat joutuvat kyseenalaistamaan omaa identiteettiään ja oman toimintansa perusteita. Tämä on mielestäni hyvä asia. Yhteistyö muiden alojen opiskelijoiden kanssa on lähtenyt erittäin hyvin liikkeelle. Eri puolilla ollaan tultu vastaan, mutta samanaikaisesti tiedostettu ja puolustettu omia tärkeitä periaatteita. Mukana olemisen ei tulekaan tarkoittaa mukautumista. Tieteenalojen ja opiskelijoiden vuorovaikutuksen rikkaus syntyy avoimesta dialogista ja kunnioituksesta toisten työtä kohtaan. Tällaisessa ilmapiirissä teräväkin kritiikki on tervetullutta ja ristiriitojen pohjalta on mahdollista luoda uutta. Toivon että Johtamiskorkeakoulun opiskelijat jatkavat yhteistyötään samassa kriittisyyden, osallistumisen ja yhteisöllisyyden hengessä, jossa opiskelijaliike on tähänkin asti toiminut. Johannes Lehtinen
1 I 2011
>> Nouda aivosi narikasta
Anti-ristikko vastaukset Ä
Ä Ä
ö Ä Ä
1 I 2011
23 Anti
“Se on ihan fine.” -V.I. Lenin-
1 I 2011