anti Politologeilta politologeille
1202/4
Pääkirjoitus / Puheenjohtajan tervehdys / Crichton Cup / Mielipidekirjoitus Dear Esko / Fuksiviikoista / Human potential Limited
PÄÄKIRJOITUS
Muistakaa pötkötellä mahdollisuuksien mukaan perioditauolla!
Eräänä lokakuun viikonloppuna olin katsomassa jalkapalloa olympiastadionilla. Omalle paikalle mennessäni nousin stadionin portaita ylös ja kokemus oli suorastaan eufoorinen. 30 000 ihmisen ääni pauhasi ympäri stadionia ja sen valot häikäisivät silmäni. Minä ja kaikki muut ihmiset olimme tulleet nauttimaan illasta ja tunnelma oli katossa. Ottelun päätyttyä (pettymykseen) mietin kuitenkin paluumatkalla tunia, joka samaan aikaan rajoittaa vieläkin toimintaa yliopistolla koronaan vedoten. Millaiset päättäjät ovat tekemässä ratkaisuja tällä hetkellä? Stadikka voidaan myydä melkein täyteen, festarit (jokseenkin pienessä muodossa tosin) järjestettiin Tampereella ja klubeilla saa hillua aamuyöhön asti mutta kulkua rajoitetaan edelleen ja kurssit pyörivät etänä. Erään kielikeskuksen kurssin pitäjä sanoi meille luennolla että kyseiset kaksi kurssia tulevat todennäköisesti jatkossa olemaan etänä riippumatta siitä, mikä on maailman tilanne. On todella ristiriitaista ja turhauttavaa olla tällaisen säädön keskellä. Sydämessäni on erityinen paikka Tampereelle, meidän tutkintoohjelmallamme sekä sen henkilökunnalle ja opiskelijoille. Samaa en voi sanoa tunista, joka saa valitettavasti säännöllisin väliajoin omat päiväni happamiksi töhöilyllään. Päätoimittaja Santeri Iivonen
Puheenjohtajan tervehdys Syksy 2021 on startannut vauhdilla ja rajoitusten purku sekä sen tuoma niin kutsuttu paluu normaaliin on pitänyt hallituksen kiireisenä työn touhussa. Nyt todellakin eletään niitä toivontäyteisiä aikoja, joiden perään haikailin jo tammikuussa. Puolentoistavuoden hiljaiselo, poikkeusaika ja toivottomuus alkaa lähestyä loppuaan. Miltä se nyt sitten tuntuu? Mitä tästä kaikesta nyt sitten oikeastaan jää käteen? Ensimmäiseen kysymykseen vastatakseni: hyvältähän se tuntuu. Ilmassa on tapahtumien ja kohtaamisten odotusta, intoa ja vähän jännitystäkin sekä uusien fuksien myötä myös uusia tuulia. Haalarikansa on palannut Tampereen kaduille, opiskelijat ovat palanneet kampuksille ja luentosalit ovat jälleen opetuskäytössä. Tuleva syksy toivottavasti antaa kaikille fuksista kähmyyn odotuksen aihetta, koska luvassa on toiminnan osalta vähän jokaiselle jotakin. Omaa mieltäni on lämmittänyt valtavasti nähdä vanhoja ja uusia tuttavuuksia tapahtumissa ja ovensa jälleen avanneessa ajtilassa. On niin sanotusti muistanut, että miksi tätä tehdään. Kannustankin kaikkia rohkeasti osallistumaan toimintaan, oli kyseessä sitten eri sektoreiden tapahtumat tai esimerkiksi toimintaa ohjaavien dokumenttien kuten yhteisten pelisääntöjen laatiminen. Tätä toimintaa tehdään kuitenkin edelleen jäsenille ja jäseniä varten, joten se todellakin on jokaisen iltakoululaisen oikeus ja vapaus osallistua.
Vastaus toiseen kysymykseen on hieman monipolvisempi. Poikkeusaika on herättänyt tärkeän kysymyksen siitä, miten paljon järjestön muistia häviää, kun perinteistä toimintaa joudutaan ajamaan alas pitkäksikin aikaa. Niin Iltakoulussa kuin muissakin opiskelijajärjestöissä on mietitty paljon sitä, miten käy perinteiden ja tapojen toimijoiden ja sukupolvien vaihtuessa. Toki poikkeusaika on antanut mahdollisuuden myös luoda ja ideoida uutta eikä kaikista perinteistä kannata pitää kiinni ainoastaan perinteen vuoksi. On silti kiistämätön tosiasia, että ne perinteet ovat osa yhteisön yhteistä muistia ja sitä mikä tekee yhteisöstä yhteisön. Iltakoulukin on yhtä kuin perinteensä ja niiden puitteissa toteutettu toiminta on iltakoululaisen kulttuurin ja iltakoululaisuuden ytimessä. Osa siitä luonnollisesti häviää, toisaalta muuttaa muotoaan ja tilalle tulee väistämättä uutta vanhempien toimijoiden väistyessä ja uusien tullessa tilalle. Se ei itsessään ole huono asia, koska kehitys kehittyy ja niin poispäin. Se kuitenkin herättää aiheellisen huolen siitä, että jääkö jotain tärkeää matkan varrelle? Siksi juuri nyt olisikin tärkeää aktivoida jäsenistöä läpi vuosikurssien, tekemään yhdessä sekä siirtämään perinteitä eteenpäin ja näyttämään, miten homma toimii. Mitä tulevalta syksyltä on vielä odotettavissa? Hallitus yrittää tällä hetkellä parhaansa mukaan totutella toiminnan muutokseen, normaaliin paluuseen ja kasvaneeseen työmäärään. Tällä hetkellä hallitusta työllistää etenkin tapahtumien pyörittäminen, mutta tapahtuu sitä muutakin.
Syyskokouksen ja seuraavan vuoden toimintaa ohjaavien dokumenttien valmistelua aloitellaan pikkuhiljaa ja lisäksi yhtenä syksyn tärkeimmistä projekteista on yhdenvertaisuussektorilla tapahtuva yhteisten pelisääntöjen valmistelu. Pelisäännöt toivottavasti päätyvät jäsenistön kommenttikierroksen jälkeen syyskokouksen asialistalle. Marraskuussa päästään juhlimaan 46. vuotiasta Iltakoulua Komediateatterilla yhdessä jäsenistön ja tärkeimpien sidosryhmien edustajien kanssa, ja kunhan juhlahumusta on selvitty, päästään nuijimaan toiminnan linjat vuodelle 2022 ja valitsemaan uusi hallitus, jotta 46. vuotias Iltakoulu ei kaatuisi nyt, eikä koskaan myöhemminkään. Vaikka syksyn suunnitelmat ovatkin jo pitkällä, aina on tilaa kuuntelulle. Muistutankin, että hallitus on täällä teitä, teidän toiveitanne ja huolianne varten. Tyhmiä kysymyksiä ei ole ja meitä saakin aina tulla nykimään hihasta, jos mikään mietityttää tai painaa mieltä. Jos ujostuttaa, niin palautelomake on auki vuoden jokaisena päivänä ja jokaisena hetkenä.
Näkemisiin, Cecilia Ingman
CRICHTON CUP 2021 Työven Ampujat matkasivat syyskuun puolella Turkuun paikallisen Veikkausliigassa pelaavan joukkueen järjestämään turnaukseen. Tiedettävästi ensimmäinen kerta (ainakin hetkeen) kun Työväen Ampujat lähtevät ulkomaille turnaukseen. Vastustajista ei ollut mitään tietoa, eikä salapoliisityöstä Turun jodelissa ollut juuri iloa. Reissun käänteistä on mahdollista saada entistä laajempi kuva, kun Gm ja maalivahti kertovat omat näkökulmansa matkasta!
Syyskuun seitsemäntenätoista päivänä viisitoista henkinen poppoo kulki pitkin Turun katuja aiheuttaen
hämmennystä
tamperelaisella
positiivisuudellaan
paikallisissa.
Tuo
poppoo
oli
Työväen Ampujien jalkapallojoukkue, joka oli ensimmäistä kertaa koettelemassa pallollisia taitojansa
Tampereen
ensimmäistä mielestä
kertaa
ehkä
tuttujen
vähään
liiankin
ja
aikaan).
vähäisen
turvallisten Matkaan
harjoittelun
rajojen
lähdettiin
jälkeen.
ulkopuolella iloisella
Junamatkan
(tai
vähintään
asenteella,
aikana
joidenkin
ladattiin
akkuja
viimeiset hetket ennen turnaukseen saapumista.
Vaikka
jännitys
alkulämmittely Muutama mutta
oli jäi
erittäin lyhyeksi,
maalipaikkakin
lopulta
suurta onnistui
saatiin
vastustaja
ja
turnauspaikalle
joukkueemme
rakennettua.
onnistui
Toinen
tehokkaalla
kävelemisen
kamppailemaan peli
ruokatauon
prässäyksellä
vuoksi pelin
tasapeliksi.
jälkeen
heiluttamaan
pallollinen
alkoi
hyvin,
maaliverkkoa
muutaman kerran liikaa. Kolmannessa pelissä uskalsimme pelata jo hieman rohkeammin, kun ei
ollut
enää
mitään
hävittävää.
Hyviä
tilanteita
syntyikin,
kun
peli
oli
selvästi
aggressiivisempaa kuin aiemmin, mutta valitettavasti kaksi peräkkäistä peliä oli lopulta liian raskas kokemus, ja pientä hermostumistakin oli ilmassa.
Takaisin
Tampereelle
lähti
hieman
pettynyt,
mutta
yhden
joka on valmis antamaan kaikkensa tulevissa koitoksissa.
Liikuntavastaava/Gm Eetu Niemi
kokemuksen
rikkaampi
joukkue,
Klo
7:30
Herätyskello
soi.
Tänään
kyseessä
oman
Työväen
Ampujien
uran
merkittävin
ja
jännittävin päivä, nimittäin elämäni ensimmäinen jalkapalloturnaus TA:n paidassa. Edellisen päivän
riennot
pelikunnosta
Challenge
tänään.
Acceptedissa
Olo
on
hyvä
jäivät
mutta
(osittain)
jännittynyt.
välistä
varmistuksena
Aamupala
naamariin
hyvästä ja
kohti
rautatieasemaa, josta alkaa virallisesti pelireissu kohti Turkua.
Klo 12:00 Kävelen pelikenttää kohti nappikset jalassa ja luottohanskani kädessä. Huomaan myös, että pelit pelataan pieniin maaleihin. Iso helpotus. Ensimmäinen vastustaja hallitsee peliä
ja
pitää
hyvin
eikä
palloa
horju.
hyvin
puolustusalueellamme
Lopputulos
0-0
ja
ensimmäinen
mutta
pelini
nollapelini
puolustajien
TA:n
paidassa.
kanssa Fiilis
toimii
on
hyvä
mutta katseet suunnataan kohti seuraavaa peliä.
Klo 13:30 Toinen peli. Vastustaja prässää korkealta, mikä aiheuttaa hikipisaroita kasvoille. Vastustajan ohitseni.
hyökkääjä
1-0.
Hetken
pääsee
päästä
laidalta
vapaana
yksin
oleva
läpi.
Lähden
hyökkääjä
vastaan
pääsee
mutta
laukomaan
pallo
menee
pallon
tyhjiin
terävän syötön jälkeen maalialueella ja eikä minulle jää mitään mahdollisuuksia. Tämä ei ole meidän peli.
Klo 14:30 Viimeinen peli eikä paineita ole jatkopaikkamahdollisuuksien kadottua kuin tuhka tuuleen. Nyt lähdetään nauttimaan ja mahdollisesti voittamaan! Peli alkaa osaltani hyvin muutamalla huipputorjunnalla mutta sitten vastustaja kaadetaan maalialueella ja tuomarin pilli
soi
viiltävästi.
merkittävän pallo
löysästi.
vasemmalle.
“Oikeusmurha!!” Pallo Viittaa
viivalle. jää
kuuluu
Nyt
olisi
naulakkoon.
katsomosta, sankarin Hetken
kun
viittaa
rangaistuspotku tarjolla.
päästä
annetaan
Suuntaan
vastustaja
iskee
oikealle, jälleen.
Loppuvihellys soi ja turnauksen pokaalin sijaan mielessäni on henkilökohtainen huurteinen pokaali Bar Toimiston pöydällä...
Maalivahti Oskari Portaankorva
Nyt kävi näin tällä kertaa. Onneksi kokemukset ovat ajattomia ja niin edelleen, eikä hupi vielä tähän lopu! Futsal on potkaistu käyntiin ja olettettavasti (mikäli mahti suo) sitä päästään pelaamaan vielä alkuvuoden puolella. Suurempaa yleisöä kenties kiinnostaa enemmän kyykän mm-kisat, mutta siitä lisää sitten kenties myöhemmin....
MIELIPIDEKIRJOITUS Kaisla Kurki
Elokuussa alkavat yliopisto-opinnot herättivät minussa kesän aikana jännityksen sekaista innostusta – edessä olisi ensimmäinen vuoteni korkeakoulussa. Jännitystä ei ainakaan helpottanut tieto siitä, että opintoni käynnistyisivät enemmän tai vähemmän koronan varjostamina. Spekuloimme monet kerrat muiden korkeakoulumaailmaan sukeltavien kanssa ensimmäisten periodien lähi- ja etäopetuksen yhtälöä: pääsisimmekö ollenkaan kampukselle opiskelemaan ja kokemaan sitä paljon hehkutettua yliopistoelämää? Minä ja muut fuksit ehdimme jo melkein huokaista helpotuksesta, kun Tampereen yliopisto tiedotti priorisoivansa ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita lähiopetuksessa. Orientaatioviikkojen aikana todellisuus sitten iski päin kasvoja: kaikissa perusopintojen kursseissa yhtä lukuun ottamatta toteutusmuodoksi ilmoitettiin etäopetus. Se siitä fuksien priorisoimisesta! Oliko vihreän valon väläytteleminen lähiopetukselle sitten pelkkää etäilyyn kyllästyneille opiskelijoille kohdistettua mielikuvamarkkinointia? Etäopetusta koskevia päätöksiä tulee tietysti tarkastella senhetkisen koronatilanteen valossa. Pirkanmaa oli ja on edelleen viruksen leviämisvaiheessa ja Tampereella peruttiin viranomaismääräyksin esimerkiksi suosittu Blockfest-festivaali. Lähiopetuksen minimoimisella yliopisto pyrkii tarjoamaan opiskelijoilleen ja henkilökunnalleen turvallisen työskentely-ympäristön, mutta kuinka kauan etäopiskelun jatkamista voidaan perustella opiskelijoiden hyvinvoinnin turvaamisella? Keväällä toteutetun TREY:n koronakyselyn tulokset vahvistavat käsitystä opiskelijoiden pääosin kielteistä suhtautumisesta etäopiskeluun. Kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa vastanneista koki yliopiston tilojen käyttörajoitusten vaikuttaneen heidän hyvinvointiinsa ja opiskeluunsa negatiivisesti tai hyvin negatiivisesti. Opiskelijoiden arkea onkin tänä syksynä sujuvoittanut ja normalisoinut opiskelijaravintoloiden, yliopiston itseopiskelutilojen ja kirjaston aukeaminen. Tampereen yliopiston koronavirustilannetta koskevissa julkaisuissa yliopiston päällimmäiseksi tavoitteeksi on määritelty toiminnan jatkuvuus. Moni pandemia-ajan opiskelija voi todennäköisesti yhtyä ajatukseeni siitä, että pahimmillaan puolentoista vuoden etäopiskelun jälkeen toiminnan jatkuvuus turvataan parhaiten siirtymällä lähiopetukseen. Korona-ajalta kertynyt oppimisvelka ja opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat ovat painavia syitä nopeuttaa siirtymistä pandemiaa edeltävään normaaliin yliopisto-opetukseen. Myös Thl:n arvio tapahtumien ja kokoontumisten koronavirukseen liittyvästä riskistä asettaa korkeakouluissa järjestettävän lähiopetuksen alhaisen riskin kategoriaan. Muutos ei tietenkään voi tapahtua hetkessä, ja askelia kohti normaalia yliopisto-opetusta on jo otettu. Monet ovat jaksaneet puskea etäarjessa eteenpäin sen ajatuksen voimalla, että paluu koronattomaan tai ainakin rajoituksettomaan aikaan on lopulta edessä. Siksi koronarokotusten, hygieniakäytänteiden ja tilojen turvallisen käytön avulla tapahtuvaa siirtymistä takaisin lähiopetukseen ei tule viivytellä. On aika päästää opiskelijat ja opetushenkilöstö vapaaksi kotityöpisteiden yksinäisyydestä ja lähteä kohtaamaan toisiamme kampusten akateemiseen pöhinään!
DEAR ESKO Dear Esko. Missä nykyään voi oikein juhlia? Olen ryypännyt sorsapuistossa nyt kolme kertaa viikon aikana. Auta! Mikä estää Runsaiden sijainti on putka ovat
sinua ryyppäämästä siellä seitsemän päivää viikossa? fasiliteettien lisäksi Sorsapuiston maantieteellinen mainio. Tietopinni, Linnan kalapuikot, Klubi, La Toore ja kaikki suhteellisen lyhyen välimatkan päässä.
Dear Esko, saako fuksia kuksia vai pitääkö fuksin kuksia? En ymmärtänyt kysymystä. Mitä haluat tehdä kuksalla?
Dear Esko, kenellä on Iltakoulun paras perse? Perseen eli takapuolen (lat. culus, tergum) funktio ihmiselomme ylläpitämiseksi on siirtää uloste ulos kehosta. Jotta voisimme määritellä, kenellä on Iltakoulun paras perse, meidän tulisi selvittää, kuka on Iltakoulun paras henkilö ulostamaan. Se, miten paras ulostaja taasen määritellään, on monimutkaisempi kysymys. Onko se henkilö, joka tuottaa eniten ulostetta? Vai henkilö, joka tuottaa useimmin ulostetta? Vai henkilö, jonka uloste on parasta? Onko paras uloste kiinteää? Kaunista? Terveen hajuista ja näköistä? Monipuolisinta ja muuntautumiskykyisintä? Vai onko paras ulostaja sellainen henkilö, jolla on parhaat ulostamistottumukset? Mitkä ovat parhaat ulostamistottumukset? Monta kertaa päivässä? Huomaamattomasti? Nopeasti? Hajuttomasti? Missä tahansa ilman lukemista? Kivuttomasti rokulisiipipäivän jälkeisenä päivänä? Lopullisen vastauksen löytämiseksi minun tulisi aluksi selvittää tutkimusaiheen epistemologiset ja ontologiset kysymykset ja suorittaa tarkka ja kattava empiirinen tutkimus iltakoululaisten ulosteista ja ulostamistottumuksista.
Yo Esko, mihin päihteeseen kannattaa siirtyä, kun ei jaksa enää juoda kaljaa? Elämä ei ole vaihtoehto. Innokkaana sienestäjänä Esko tietää, että käynnissä on mitä parhain sienestysaika. Näinä ilmastonmuutoksen piinaamina aikoina oikea ilmastoteko onkin suosia myös päihteissä lähi- ja sesonkituotteita. Huomioithan, että golfkenttien laitamilta löytyvien suippumadonlakkien poiminta ja syöminen on laitonta. Sen sijaan punakärpässienien syöminen ei ole laitonta. Oikeiden suomalaisten shamaanien vanha vinkki on paahtaa kärpässienen lakin kuorta uunissa ja polttaa tai nauttia se teenä.
DEAR ESKO
Dear Esko, ei ollut heilaa kesällä. Onko täysin tuhoontuomittu ajatus löytää sellainen ennen kuin kaamos iskee? Jos ei, miten etenisit niin, että onnistumismahdollisuudet ovat parhaimmat? Opiskelijoillahan on juuri nyt kaikkein parhain sesonki löytää heila. Eihän kesällä kukaan ehdi heilaa etsiä terassien, festareiden, pussikaljojen ja klamydiatestien keskellä. Juuri nyt talot ovat täynnä tuoretta lihaa ja reippaasti rientoja. Opiskelijakesä on vasta alussa ja muista, että vappu on vitun pitkä vuosi.
Dear Esko, kuinka selvitä yhteenmuutosta kumppanin kanssa? Mene vessaan pitkiksi ajoiksi älypuhelimen kanssa. Aloita lähityöt heti, kun Krista Kiuru sallii.
Dear Esko, missä tanssia nyt, kun dorkaa ei enää ole? Koska olet päätynyt opiskelemaan politiikan tutkimusta yliopistoon, olet ensinnäkin itse dorka. Löydä se siis sisältäsi ja tanssi menemään vaikkapa kaupungin parhaassa jäljellä olevassa yökerhossa Klubilla. Tanssi- ja karaokekieltokin sopivasti kumottiin juuri.
Dear Esko, koska vallankumous koittaa? Politiikan tutkimuksen opiskelijalle suosittelen ajankohtaisten asioiden, ilmiöiden ja uutisten seuraamista. Vallankumoushan juuri tapahtui. Afganistanissa.
Dear Esko, mitä tehdä, jos jallu iskee liian kovaa vujuilla? Löysitkö jallun saniteettitiloista, vai miksi sinulla oli vuosijuhlilla mukana jo edesmenneen miestenlehden numero? Jos kysymys on futuurissa, naamioi lehti ainakin huolella. Lisäksi, pornograafisen materiaalin nauttiminen muiden läsnä ollessa ei ole soveliasta, jos asiasta ei ole sovittu. Muistathan pyytää pöytäseurueelta suostumuksen etukäteen jallun nauttimiseen.
FUKSIVIIKOT 2021, TARINA PERIKSIANTAMATTOMUUDESTA Fuksiviikkojen suunnitteluprosessin alkaessa keväällä näkymät olivat valoisat, rokotejärjestyksen edetessä vauhdilla yhä nuoremmille, vallitsi Iltakoulun tuutorointisektorilla optimistinen henki. Tapahtumien määrää laajennettiin rajusti edellisestä vuodesta, tarkoituksena taata uusille fukseille maksimaalisen ryhmäyttävä ensikokemus yliopistosta yleensä ja Iltakoulustä erityisesti, ja ennetyksellisen lukuisat tuutorit suunnittelivat kuumeisena mitä monituisempia tapahtumakonsepteja tulevalle
syksylle.
Kesän edetessä ja syksyn lähestyessä näkymät kuitenkin olennaisesti muuttuivat, tapahtumarajoitusten kiristyessä uudestaan kohtuuttoman pieniksi, ja pandemian lopun häämöttäessä horisontin takana näkymättömissä alkoi sekä tuutoriston että hallituksen kollektiivinen kismitys kasaantua kohtuuttomaksi. Tapahtumia jouduttiin uudelleensuunnittelemaan jopa alle kahden viikon varoitusajalla, ja sisätapahtumia joko siirrettiin ulkotiloihin tai peruttiin tyystin.
Iltakoulun tuutorointi ei kuitenkaan kaatunut.
Kiovanpuistossa järjestetyn virallisen tutustumisillan jättimenestys palautti tuutoreille ja hallitukselle tarvittavan taistelutahdon, ja tulevissa tapahtumissa tämä talvisodan henki piti poikkeustilassakin prosessin pystyssä.
Moninaiset rastitapahtumat soveltuivat hyvin poikkeustilanteeseen, Amazing Race ja Harkka-aprot olivat erinomaisen onnistuneita, ja vastalanseerattu tapahtumakonsepti Iltakoulun Olympialaiset on tullut pysyäkseen. Myös pienimuotoiset ekskursiot rannalle, Pyynikkiin ja Herwoodiin keräsivät paljon osallistujia ja positiivista palautetta fuksien keskuudesta, ja olivat ulkona tapahtuvina retkinä sopivia Iltakoulun syksyn laajempaan mission olla olematta tänä vuonna Tampereen Yliopiston positiivisin ainejärjestö.
Koronatilanteen parantuessa ja rajoitusten poistuessa keskuudestamme myös tapahtumien laatu kasvoi jyrkästi jo-korkeasta lähtötasostaankin. Fuksisitseillä kovaa ja selkeästi kajahtavat ”IK ei kaadu koskaan!” -huudot reflektoivat olennaisesti ainejärjestömme periksiantamattomuutta, johon akkulturoimme uusia opiskelijoita. Samaa innokkuutta on aistittavissa keskuudessamme tulevista haalarikastajaisista, jossa fuksiviikot kulminoituvat aivan mielettömään huipputapahtumaan, jonka sisällöstä kertoisin enemmän, jos enemmän tietäisin!
Tuutorvastaavalla on aina vaikea tehtävä tuutorien ja hallituksen yhteistyön fasilitoijana, mutta koen oman työni olennaisesti helpommaksi kiitos muiden loistavien hallituslaisten ja tuutorien antaman tuen ja kannustuksen, mutta koska fuksien tapahtumat eivät ole lainkaan vielä loppu, jätän itsekehun myöhemmäksi! - Matias, tuutorvastaava
Huh (oh my days), onpas ollut aikamoiset hiiriviikot. Parastahan tässä on vielä se, että eiväthän hiiriviikot edes ole virallisesti ohi! Tapahtumiahan on vielä luvassa maisteritapahtumien muodossa lokakuun aikana. Maistereiden Pilallasitsit, maistereiden huurteinen seikkailu ja maisterisauna kruunaavatkin vielä ikuisesti jatkuvat fuksiviikot. Hype tulevia haalarikastajaisia varten, joista Matias ehtikin jo aikaisemmin mainita, on myös sanoin kuvaamattoman suuri.
Matias ylempänä myös hyvin kiteyttikin hiiriviikkojen etenemistä, sekä sen tuomista monista ”dramaattisista” käänteistä. Pieni dramatiikka, joita esimerkiksi lokakuussa, sekä syyskuussa olleet rajoitukset toivat, onneksi kuuluvat asian henkeen. Tärkeintähän tässä on ollut kuitenkin se, että tuutorointi ei ikinä kaatunut, vaan tuutorit painoivat kovasti röitä tapahtumiansa varten, jotta fukseille saatiin mahdollisimman hyvät, sekä koronaturvalliset hiiriviikot. Ja sitähän ne ovat tähän mennessä olleet, joten kiitos siitä (a special mention goes to Hatim!) Ilahduttavaa on ollut myös nähdä kuinka suuri osallistujamäärä monessa fuksitapahtumassa on ollut, vaikka tapahtumia teille fuksit riittikin kyllästymiseen asti (joten kiitos siitä, että niissä jaksoitte innokkaasti käydä :D). Tavoitteemme oli luoda hiiriviikkoihin rentoa meininkiä, joten toivottavasti ne myös teille ovat olleet semmoiset.
Syksystä onkin kerääntynyt paljon ikimuistoisia hetkiä, joita voi sitten vanhana eläkepäivinä (jos sinne ikinä päästään) muistella. Varsinkin ensimmäinen sateessa pidetty virallinen fuksitapahtuma oli vähintäänkin omalaatuinen. Kiva on ollut myös kuulla monen tapahtuman jälkeen hiiriviikkojen aikana fukseilta, että ”tää oli paras tapahtuma tähän mennessä”. Se on aina kiva kuulla tuutorsektorin, sekä myös tuutoreiden, että olemme jossain aidosti onnistuneet. Mutta joo, ehkä Matias on oikeassa ja jätetään ne itsekehut myöhemmäksi.
Kuitenkin kiitos kaikille hiiriviikkoihin tähän menneessä osallistuneille. Lystiä on ollut. Ja vaikka fuksitapahtumia ei enää järjestetäkään niin no worries, Iltakoulu järjestää vielä paljon erilaisia tapahtumia, joihin varmasti kannattaa osallistua! Joten tylsää hetkeä teille tuskin ei ole vielä hetkeen tulossa :D
Ps. Onnittelut fuksikuninkaallisille! Saatte nyt suuren kunnian järjestää ensi vuonna IK:n olympialaiset, josta muodostuukin tämän vuoden jälkeen pysyvä fuksitapahtuma. Ottakaa tämä kunnia ylpeydellä vastaan, koska.
- Henkka, tutortoimihenkilö
HUMAN POTENTIAL LIMITED Visa Veijonen Olipa taas kiva fiilis aloittaa uusi lukuvuosi yliopistossa! Puolentoista koronavuoden jälkeen koitti aika, jolloin voisi taas elää lähes normaalia opiskeluelämää. Paitsi että eipä koittanut kuitenkaan. Etäily neljän seinän sisällä kotona on näköjään pysyvä opiskelun muoto, ja valmistuminen lähes pelkillä kirjekursseilla on kuukausi kuukaudelta lähempänä. Edes kaikkia pienryhmäkursseja ei voi missään tapauksessa pitää livenä, koska zoomit ja teamsit on nykyään niin cool. Onhan tässä posia ainakin se, että kursseille pitäisi nyt päästä kaikki halukkaat, kun ihmisten ei tarvitse mahtua turvaväliajanjakson jälkeen jokseenkin ahtailta tuntuviin luentosaleihin. Tai siis näin luulisi olevan, mutta en syksyn alkajaisiksi päässyt yhdelle kurssille, koska Zoom-luennolla oli 60 osallistujan raja – varmaankin siksi että opettaja ehtisi läsnäolopakollisella kurssilla pitää kirjaa siitä, ketkä kaikki kirjoittavat chattiin ”paikalla”. Koronapandemian aikana painotettiin ulosannissa kovasti sitä, kuinka opiskelijoiden tukeminen on ensisijaisen tärkeää etäkurssien aikana. Deadlinet ovat toki kuitenkin ehdottomia ja eräskin opettaja tuli luontevasti siihen lopputulokseen, ettei voi antaa paria päivää lisäaikaa, koska ”muillakin voi olla vaikka mitä ongelmia ja he tekevät silti tehtävät ajallaan”. Sama opettaja jousti kuitenkin sen verran, että vaihtoi päivän varoitusajalla kurssin nelituntiset zoom-luennot viiden minuutin videoiksi ja kurssin muutoin itsenäisesti opiskeltavaksi. Ei voi muuta kuin ihailla tuollaista joustavuutta. Turhahan sinne yliopistolle oli edes koronavuonna paikan päälle pyrkiä, kun eihän siellä mikään auki ollut. Yliopisto käytti tämän tiloissaan vallitsevan hiljaisuuden varsin luovasti tuhoamalla roskalavoittain kirjaston kirjoja, sillä eihän niitä kukaan tarvitse mihinkään sitten kun Linna on myyty. Ei kai nyt kukaan hullu mihinkään kirjastoon halua ylipäätään edes lähteä, kun kaikki tarvittava materiaali on jo saatavissa sähköisenä. Jos ihminen ei joskus ratkaise, niin järjestelmä hoitaa kyllä loput. Nimittäin SISU-järjestelmä. Viime viikolla saatiin Hesarista asti lukea, kuinka eräs Helsingin yliopiston oppilas keskeytti opintonsa tämän edistyksellisen opetusjärjestelmän tuomien ongelmien takia. No, onhan meillä onneksi sentään huipputason brändäys, upea TUNI-ratikka ja kirsikkana kakun päällä upouusi somekoulutus, jolla saadaan varmasti luotua merkittävästi imagon mukaista pöhinää. Tärkeintä on se, että kehitys kehittyy. Kukaan ei vaan tunnu tietävän, että mihin suuntaan. 12