kevät 1/12 Politiikan tutkimuksen ainejärjestö Iltakoulun julkaisu
ANTI 1/2012 P채채kirjoitus 3 Keit채s nyt? 4 International Sitsit 6 40 vuotta politiikan tutkimusta 9 TYL:ssa laulu raikaa 14 Anarkismia rautaisen kouran otteessa
19
Politologi ja Twitter 23
Toimitus
Taitto
Paino
Tommi Eskola Noomi Saarinen Salla-Riina Hokkanen Juha Kettinen Matias Oikari Alli Tiensuu Markus Silvennoinen
Tommi Eskola
Juvenes Print
2
ANTI
Pääkirjoitus Käsissäsi lepää nyt allekirjoittaneen ensimmäinen panostus Iltakoulun mainioon Anti -lehteen. Olen ensimmäiseen numerooni erittäin tyytyväinen niin sisällöllisestikin kuin ulkoasullisestikin. Kiitos siitä kaikille lehden tekoon osallistuneille, sekä edeltävällä päätoimittajalle Petter Nissiselle, joka teki mainiota työtä omalla kaudellaan etenkin lehden ulkoasun parissa. Kuten kansista huomaa, olen säilyttänyt Petterin luomat tunnusmerkit, joista toivottavasti tulee pysyvä osa Antia myös tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa Anti tulee jatkamaan tuttua linjaa, tosin toiveissani on, että lehti palaisi jälleen neljä kertaa vuodessa -ilmestymistahtiin. Välittömistä uudistuksista voisin mainita vain ja ainoastaan tuleville fukseille tarkoitetun Antin numeron, joka Se riippuu kuitenkin sinusta rakas politologi, joka kuitenkin pääosin tuottaa sisällön tähän julkaisuun. Suhtaudun tosin mielenkiinnolla myös Johannes Lehtisen herättämään ajatukseen Johtamiskorkeakoulun yhteisestä lehdestä (Anti 1/2010). Pidän kuitenkin tärkeänä myös Iltakoulun oman julkaisun säilyttämistä. Kädessäsi oleva lehti on tuttuun tapaan täyttä timanttia. Sivuilta löydät muun muassa professori Heikki Paloheimon syväluotaavan haastattelun (s. 10) sekä artikkelin Iltakoulun kautta aikain ensimmäisistä kansainvälisistä sitseistä (s. 6). Lisäksi Politiikan tutkimuksen yksikön ahkerin twiittaaja, professori Hiski Haukkala kertoo kokemuksiaan Twitterin käytöstä (s. 24). Koska fuksivuoteni lähenee vääjäämättömästi loppuaan, haluan vielä tässä muistaa mahtavia tuutoreitamme, jotka integroivat minut ja muut fuksit erinomaisesti Iltakoulun mahtavaan yhteisöön. Voin vain toivoa, että suoriudun tulevana syksynä tuutoritovereideni kanssa vastaavasta tehtävästä yhtä ansiokkaasti. Rentouttavaa kesää kaikille! Tommi Eskola Anti-lehden uusi ja toivottavasti pitkäikäinen päätoimittaja ANTI
3
Keitäs nyt? Koonnut Noomi Saarinen Antilla on jälleen kunnia esitellä teille Iltakoulun arvovaltainen hallitus vuosimallia 2012. Tässä muutama eriskummallinen fakta syyslukukauden hallituksesta. Hallituslaiset piilottelevat ympäri lehteä, ole siis tarkkana että löydät heidät kaikki! 1. Kuka sä oot? Mitä sä luulet tekeväs? 2. Anna vihje mistä olet kotoisin: Mikä on parasta kotipaikkakunnassasi kesällä? 3. Missä olit 3 vuotta sitten? Entä 10 vuotta sitten? 4. Mikä on Suomen opiskelijamyönteisin puolue? 5. Asteikolla 1-10, kuinka sisäänpäin lämpeneviä politologit ovat? 6. Mitä vikaa on boomareissa? 7. Kumpi valmistuu ensin, sinä vai Tampereen ratikka? 8. Mikä on karaokebravuurisi? 9. Nimeä tärkein ja turhin omistamasi tavara? 10. Heräät Jani-Petterin ja Jutta Urpilaisen välistä. Mitä on tapahtunut?
4
ANTI
1. Mää oon Maggie aka Mägi aka Mägster ja mää luulen hommaavani meille työpaikkoja ja rahaa. 4. Viherhippeys on vaarallista sielulle ja ruumiille. 5. 8, satunnaiset Patina-veljeilyt pelastaa. 6. Lainaan tässä vaihtariystäväämme Amerigoa, joka sitseillä osasi laulaa että “Boomari on rotta!” 9. Tärkeimmät ovat rakas pöytäkoneeni, suoristusrauta ja random saadut korut. Turhin omistamani tavara on Twilight - Epäilys lautapeli.
Sofia
Maggie
1. Nimi on Sofia Härkönen ja pesti on tapahtumavastaava aka bileneiti. 3. Kolme vuotta sitten istuin varmaankin lukionpenkillä tuijottamassa matikantehtävää, jonka ratkaisusta ei ollut pienintäkään käryä. Kymmenen vuotta sitten olin pohtimassa, voiko 11-vuotias enää leikkiä barbeilla. 5. Ei kertaakaan tarvinnut vaivata päätään miettimällä, miten pääsisi porukkaan mukaan, kun vanhemmat opiskelijat olivat jo puoliväkisin kiskomassa jengiin. Asteikon pienimmissä numeroissa siis liikutaan. 8. Minä ja karaoke emme tule toimeen keskenämme, joten sellaista ei ole. 10. Olen palannut aikakoneella takaisin fuksisyksyyn, jolloin kaikki oli mahdollista. ANTI
5
Cultural differences and shared beer at
International Sitsit Salla-Riina Hokkanen
As the night fell over Tampere on February 8th 2012, a group of internationally oriented people were up to something. The first International Sitsit Party hosted by Iltakoulu and AIESEC was about to start at Sorin klubi. The theme of the evening was “international�. I was wearing an African dress and was happy to sit next to a young lady from an Asian country (sorry, I forgot which one), who was wearing a beautiful silk dress from her country of origin. 6
ANTI
My tutee, a British guy, was seated on my left and waving enthusiastically a big Finnish flag all night long. The German guy opposite me was being very German and refused to drink the Koff beer included in the meal, claiming that it was undrinkable. Instead, he had brought his own imported beer cans with him. Cultural differences, I thought whilst pouring Koff into my mouth. Our toast masters, the King and Queen of the universe, found themselves facing a great challenge: how to maintain peace and were chanting along: “Punishment, punishment...” or, the more pleasant sound, “Det var det besta, det besta vi har hört!” We got to learn the very short drinking song from Tampere: “Ny!” and the very short drinking song from Turku: “Ai ny vai?”. A Nepalese gentleman sung a Nepalese song, although that didn’t catch on as well... But I do remember it was heartbreakingly beautiful! All in all, the International Sitsit Party was a success. The service was excellent and the 2012 Iltak-
order in this international environment? Fortunately, they were both students of IR and natural born leaders: the present and future chairperson of Iltakoulu! Those who arrived late got punished; those who went to the toilet during the meal got punished, and so on, as is the usual procedure at sitsit. Only this time, many of the offenders were surprised when they were told to get on stage and repent. However, soon everyone had learned the name of the game and oulu Event Organizers/ Party Girls Sara and Sofia had really done a good job with their first sitsit. The food was, like it should in these events, cold and dull. But rumour had it, that the pizza came from the infamous La Toore pizzeria! The German donated his Koff cans to me and the British very generously shared his bottle of polish vodka. In the end I was speaking fluent French. Even though I never made it to the after party in Klubi, I would say it was a night to remember!
ANTI
7
1. Sara Linnoinen, 21v. Opiskelen kv-politiikkaa ja järkkäilen kaikkea rusettiluistelusta sitseihin. 2. Poiketa pyörällä katsomaan Matti Vanhasen lautakasoja tai Aleksis Kiven syntymäkotia. 4. En osaa valita pienintä pahaa… 7. Luultavasti rantatunneli valmistuu ensin. 10. Lähdin lainaamaan Urpilaiselta verkkosukkahousuja pornobileisiin ja muuta en muista…
Sara
Linda 1. Olen Linda ja luulen opiskelevani tehokkaasti ja energisesti samalla kun käyn töissä ja toimin koulutuspoliittisena vastaavana ja tästä syksystä lähtien myös varapuheenjohtajana. 2. Kotikaupungissani sijaitsee Suomen vanhin brittiläistyylinen pubi (1969 lähtien) ja katukiveystä kutsutaan tietenkin oikealla nimellään eli rotvalliksi. Parasta kesällä on loikoilla ja uida Onkkarissa sekä hengailla kavereiden kanssa Näsinkallioilla. 4. Suomen opiskelijamyönteisin puolue lienee vihreät tai vasemmisto. Toisaalta piraattipuolue kuuluu ajavan tiedon vapauden lisäämistä. 6. Boomarit on ärsyttävän reippaita tehopakkauksia jotka aina vaan juhlii! Ja sitten niillä on se kadehdittava Bola. 8. Karaokelaulaminen on vähän turhan jännittävää minulle, mutta viimeksi (noin vuosi sitten fuksikastajaisissa) tuli vedettyä ryhmän mukana Spice Girlsien Stop-kappale. 8
ANTI
Heikki Paloheimo -40 vuotta politiikan tutkimustaJuha Kettinen & Matias Oikari
Vuonna 1966 astui Turun yliopistoon sisään fuksi nimeltään Heikki Paloheimo. Politiikka oli alkanut kiinnostaa jo keskikoulussa, kun sanomalehtien politiikkauutiset alkoivat vaikuttaa mielenkiintoisilta. Lukio-aikoina jatko-opiskelupaikan valinta ei ollut kuitenkaan läpihuutojuttu, sillä myös kemia kiinnosti paljon - mutta lopulta politiikan tutkimus voitti ja sellunkeittäjäinsinöörin ura sai jäädä. ANTI
9
Ura politiikan tutkimuksen parissa avautui täysin sattumalta lähes heti pro gradu -tutkielman valmistumisen jälkeen vuonna 1972. Paloheimo sai puhelun professorilta, joka kertoi Turun yliopiston valtio-opin laitoksen assistentti Pekka Väänäsen lähteneen uusiin tehtäviin lääninhallitukseen ja kysyi halukkuutta assistentin sijaisuuteen. Vastausta ei täytynyt kauan miettiä ja täten ovi akateemiselle uralle avautui. Ilman tuota puhelinsoittoa nuori maisteri olisi saattanut lähteä esimerkiksi virkamiesuralle.
Paloheimolle on jäänyt pitkältä uralta mieleen paljon hyviä kokemuksia, mutta kysyttäessä hän nostaa lähihistoriasta esiin vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaalitutkimuksien vetämisen.
Neljäkymmentävuotista uraansa Paloheimo kuvailee miellyttäväksi ja kertaakaan valintaa ei ole tarvinnut katua. Tähän ovat vaikuttaneet merkittävästi työn luonne vuorovaikutuksellisena tehtävänä samoista asioista kiinnostuneiden nuorten aikuisten kanssa sekä yliopisto-opettajuuteen vahvasti liittyvä vapaus. Työhön liittyy paljon valinnanvapautta - alkaen tutkimuskohteista jatkuen aina opetettujen kurssien sisältökysymyksiin. Politiikan tutkimuksen parissa voi verrattain helposti tyydyttää omaa tiedonjanoaan valitsemalla tutkimuskohteiksi asioita, jotka kiinnostavat itseä ja joista vielä tiedetään vähän.
Paloheimo haluaisi mielellään myös nähdä politiikan tutkijoita käytettävän laajemminkin erilaisissa asiantuntijatehtävissä, esimerkiksi komitea- ja valiokuntakuulemisissa. “Politiikan tutkijat ovat mielestäni yllättävän vähän mukana tämänkaltaisissa tehtävissä”, Paloheimo kommentoi. Esimerkiksi juristeja kuullaan asioissa, joihin itse asiassa politiikan tutkijoilla olisi enemmän kompetenssia vastata. Ilmiön syyksi Paloheimo näkee Suomen erittäin juridisen poliittisen kulttuurin.
10
ANTI
“Suomi oli jäänyt Länsi-Euroopassa vaalitutkimuksen alueella asiallisesti ottaen jollakin tapaa vähän takapajulaksi”, Paloheimo toteaa. Näillä projekteilla suomalainen vaalitutkimus palautettiin takaisin oikeille urille aiheesta tutkimuksellisesti kuivan ajanjakson jälkeen.
Politiikan tutkimus on Paloheimon mielestä muuttunut verrattain paljon vuosikymmenten saatossa.
Aivan kuten yhteiskuntatieteissä yleensäkin, politiikan tutkimuksessa on myös havaittavissa erilaisia muoti-ilmiöitä eri aikakausilla. Professorin mukaan tutkimustraditiot ovat vuorotelleet valokeilassa samalla sysäten aikaisemmin keskeisessä asemassa olleita traditioita taka-alalle. Esimerkiksi 1950-luvulla esiin nousi behavioralistinen tutkimussuuntaus, jonka perustana toimivat joukkohaastatteluin kootut suuret aineistot. Näiden aineistojen käsittelemistä puolestaan helpotti tutkijoiden pöydille ilmaantuneet tietokoneet, jotka muuttivat kokonaisuudessaan tieteenalaa varsin paljon - luoden aivan uudenlaiset puitteet tutkimuksen tekemiselle. Vastaavasti esimerkiksi 1970-luvulla korostui instituutioiden tutkimus, joka voidaan Paloheimon mukaan nähdä eräänlaisena vastareaktiona aikaisemmin keskiössä olleille tutkimussuuntauksille. Myös yliopistot ovat käyneet läpi muutoksia viimeisen 40 vuoden aikana. Paloheimo mainitsee esimerkiksi päätöksentekoa koskeneet uudistukset, joista merkittävin lienee ollut opiskelijoiden mukaantulo yliopistojen päätöksentekoon 1970-luvulla. Suurin muutos yliopistoissa liittyy kuiten-
kin opiskelijoiden kasvaneeseen lukumäärään: massoittuminen on muuttanut yliopistojen luonnetta, joka näkyy professorin mukaan esimerkiksi opettajien ja opiskelijoiden välisessä suhteessa. Mukaan on tullut myös yliopistojen välinen kilpailu rahoituksesta: ”Opetusministeriön antama rahoitus muuttui jossakin vaiheessa sellaiseksi, että yliopistot joutuivat yhä enemmän kilpailemaan siitä, kuinka paljon valtion budjetista saadaan rahaa. Tämä on selkeästi heikentänyt sivistysyliopistomaista eetosta, joka on jossain määrin surullista”, Paloheimo kertoo. Opiskelijoista puhuttaessa Paloheimo nostaa esille erityisesti opiskelijoiden kiinnostuksen lopahtamisen yliopiston hallinnollisia tehtäviä kohtaan. Tähän osasyynä hän mainitsee taloudelliset tekijät: “1990-luvun alun lama heikensi opiskelijoiden taloudellista tilannetta ja nähtiin, että heidän tulisi valmistua nopeasti. Myöhemmin myös opiskelijoiden osa-aikainen työnteko ympäri vuoden lisääntyi huomattavasti - täten kalenterit täyttyvät opiskelusta ja työnteosta hallinnollisten asioiden jäädessä taka-alalle.” ANTI
11
Kiinnostuksen puutteen Paloheimo näkee huolestuttavana, sillä se saattaa näkyä myös ainejärjestöjen toiminnassa. Ainejärjestöt ovat perinteisesti ottaneet aktiivisesti kantaa ja osallistuneet yliopistojen päätöksentekoon, mutta opiskelijoiden mielenkiinnon puute saattaa kääntää tilanteen päinvastoin. Ainejärjestöt ovatkin Paloheimon mukaan käännekohdassa yliopistossamme käynnissä olevan rakennemuutoksen myötä. Niiden tulisi kyetä pitämään jalkansa oven välissä, jotta vaikuttaminen yliopiston ja esimerkiksi Johtamiskorkeakoulun hallinnossa olisi mahdollista myös tulevaisuudessa. Paloheimo näkee, että hallinnollisen vaikuttamisen jäädessä ainejärjestöissä taka-alalle, on niistä vaarassa tulla pelkästään viihdetapahtumien organisointiin keskittyviä toimijoita. Toki professori tiedostaa myös viihdetapahtumien tärkeän roolin opiskelijoiden välisessä yhdessäolossa ja yhteisöl-
12
ANTI
lisyyden rakentamisessa. Eläkepäivistä kysyttäessä Paloheimo mainitsee professorin työn olevan siinä mielessä upea ammatti, että eläkkeelle jäänti ei tarkoita tutkimustyön loppumista, vaan sitä voi jatkaa myös tulevaisuudessa omassa tahdissa. Tämä mahdollistaa myös vanhojen työtovereiden tapaamisen ja kontaktien säilymisen: “Irtaantuminen työyhteisöstä ei tapahdu kirveellä leikaten - eläköityminen on pehmeä prosessi.” hän kertoo. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen yksi asia tulee kuitenkin muuttumaan, toteaa Paloheimo päättäväisellä äänellä: ”Haitarin soitto tulee varmuudella lisääntymään, sillä sille on jäänyt viime aikoina aivan liian vähän aikaa!”
Juha Kettinen on valtio-opin fuksi, joka muodosi professori Paloheimoon erityisen suhteen nautiskellessaan hänen kanssaan aarrearkkukarkkeja vuosijuhlien jatkoilla.
1. Olen Hätösen Meri, 22-vuotias reipas ja sosiaalinen tyttö. Luulen tekeväni usein hyvää ruokaa ja nauttivani elämästä täysin rinnoin! 2. Parasta kotipaikkakunnallani on sen mainio koko ja boheemit baarikierrokset. Sekä tietysti ihanat ystävät! 3. Kolme vuotta sitten tähän aikaan olin lukioni kallioilla hengailemassa ja heittämässä läpänderiä. Kymmenen vuotta sitten olin elämäni autuaassa tietämättömyyden tilassa. 5. Kuumia ku hellat kutosella! 8. Volga!
Ilmari
Meri 1. Mä olen Ilu. Ja mä luulen olevani jonkin sortin liikuntaäijä tässä lafkassa. 3. Kolme vuotta sitten ylppärit oli justiinsa ohi, ja olin töissä Cittarissa maitopoikana. Kymmenen vuotta sitten 5-luokkalaisen haaveet NHLurasta olivat vielä täysissä voimissaan, ja olin juuri ansainnut hymypatsaan – olin siis ala-asteurani huipulla. 5. 6,5. Aika monta pariskuntaa näissäkin piireissä pyörii (kröhöm), mutta kyllä aina välillä muidenkin kanssa tulee keskusteltua. 7. Keskusareena, jossa Ilves taistelee Stanley Cupista. No minä tietenkin. 9. Tärkein esine on oikeastaan isäni omistama auto, Opel Astra -96, joka nykyään tunnetaan myös Tampereen opiskelijoiden yhteisenä autona (terveisiä bileneideille niin Iltakouluun kuin Patinaankin). Turhimmaksi voisin sanoa astiakaapista löytyvät “tee-lasit”, joista löytyy vieläkin hintalappu pohjasta; 12e/kpl. ANTI
13
TYL:ssa laulu raikaa Alli Tiensuu Jos yliopiston käytävillä tai ravintolassa kuulee puhuttavan Tyllistä, kyse ei välttämättä ole verkkomaisesta kankaasta, jota esimerkiksi ballerinojen tutu-hameissa käytetään, vaan viriilistä kuorosta nimeltä Tampereen yliopiston laulajat. TYL on perustettu 1964 ja aluksi sen nimi oli Yhteiskunnallisen korkeakoulun laulajat oppilaitoksen silloisen nimen mukaisesti. Vuonna 1988 TYL sai yliopiston virallisen kuoron statuksen. Sekakuoroon kuuluu tällä hetkellä reilu 70 laulajaa, jotka on jaettu äänialojensa mukaan sopraanoihin, alttoihin, tenoreihin ja bassoihin. Harjoitukset ovat joka tiistai Attilassa kuudesta yhdeksään ja lisäksi vuosittain on muutama harjoitusviikonloppu. Viikoittaisiin harjoituksiin sisältyy ko-
14
ANTI
van treenin lisäksi rentouttava tauko, jolloin herkutellaan yhdessä kahvilla, teellä ja mehulla sekä esimerkkisi voileivillä, leivonnaisilla ja hedelmillä. Harjoitusten ohella opiskelijakuoro viettää aikaa yhdessä esimerkiksi illanviettojen merkeissä. Tällä hetkellä harjoituksissa tähyillään hieman ensi marraskuuhun ja Mozartin ylvään Requiemin esittämiseen yhdessä Tampereen akateemisen sinfoniaorkesterin kanssa sekä harjoitellaan intensiivisesti toukokuista kevätkonserttia ja Ranskan-matkaa
varten – pääseehän kuoron riveissä seistessään matkustelun makuun, sillä ennen Ranskaa TYL on vieraillut esimerkiksi Unkarissa, Slovakiassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa. Kuoronjohtajana vuodesta 2010 on toiminut Sibelius-Akatemiasta valmistunut Päivi Liimola. Ennen TYL:ää hän on johtanut monia kuoroja sekä toiminut varajohtajana ja harjoittajana muun muassa Tampereen oopperan kuorossa, Harjun kamarikuorossa ja Tampereen filharmonisessa kuorossa. Laulamisesta innostunut ja kuorourasta haaveileva voi päästä mukaan koelaulujen kautta. Ne pidetään yleensä joka syksy ja kevät. Koelau-
luihin kuuluu yksi omavalintainen laulu sekä yksinkertaisia taitotasoa ja äänialaa mittaavia tehtäviä. Jännittää ei tarvitse, sillä raati on huomattavasti ystävällisempi kuin vaikkapa Idolsissa ja kaikki kuorolaiset ovat kerran olleet samassa tilanteessa. Miehillä on pienen pieni etulyöntiasema – heillä on mahdollisuus liittyä kuoroon myös koelaulujen ulkopuolella. Hakuprosessin voi aloittaa ottamalla yhteyttä esimerkiksi TYL:n nettisivujen valmiilla lomakkeella. Seuraavaksi kahden Iltakoululaisen kokemuksia TYL:sta.
ANTI
15
Ilari Väänänen, valtio-oppi, neljäs opintovuosi: ”Päädyin Tampereen yliopiston laulajiin, kun olin lukenut siitä aiemmin Aviisista ja miettinyt, että voisi olla hienoa laulaa yliopiston kuorossa. Lisäksi innostuin muutamista perinteisten kuorolaulujen sovituksista kuunnellessani niitä Spotifyssa. Kuorolaulu vaikutti kiinnostavalta ja hauskalta harrastukselta, ja lisäksi tuntui mukavalta haastaa itsensä laulamisessa. Aloitin, pitkään asiaa mietittyäni, tänä keväänä TYL:ssa, joten olen vielä aika noviisi kuorolaulussa. Tammikuiset koelaulut jännittivät aika paljon, enhän ollut laulanut karaokea lukuun ottamatta juuri koskaan ennen muille. Puhumattakaan siitä, että joku arvioisi suoritustani! Muistan, että yllätyin kuinka paljon osallistujia koelauluissa oli ja kuunnellessa oven läpi muiden suorituksia pidin tasoa korkeana. Vaikka koelaulut olivat tilanteena outo ja minulle täysin uusi kokemus, muistelen koelauluja ihan mielelläni. Suurin jännitys poistui, kun kävin availemassa ääntäni ja vähän treenailemassa biisiäni Pinnin putkessa. Lauloin Nälkämaan laulun, koska halusin laulaa perinteistä musiikkia, ja jotain mitä tiesin laulettavan myös kuoroissa. Koelaulut menivät mielestäni ihan hyvin, vaikka etukäteen pelkäsinkin, että alan laulaa joko liian matalalta tai korkealta.
16
ANTI
Minulla on aika vaatimaton musiikkitausta. Olen laulanut lähinnä suihkussa ja karaokessa. Ainoa kuorokokemukseni oli, kun kävimme kaveriporukalla laulamassa Koukkuniemen vanhainkodissa joululauluja ennen viime joululomaa. Siitä jäi positiivinen tunne laulamisesta, ja se osaltaan kannusti minua osallistumaan koelauluihin. Vastaanotto oli hienoa, ja muutama mummo ja pappa tirautti jopa kyyneleitä, kun lauloimme lapsuuden joululauluja vanhuksille. Olenhan minä soittanut myös viulua ala-asteella, mutta olen kaiken aika lahjakkaasti unohtanut, enkä voi enää sanoa osaavani soittaa kyseistä instrumenttia. Jouduin myös opettelemaan nuoteista lukemisen uudestaan, enkä vieläkään ole siinä mestari. Kuorossa olo on ollut ihan parasta ja suosittelen sitä kaikille vähänkin harkitseville! Vaikka treeneissä ei ollut minkäänlaista pehmeää laskua ja lauloimme heti ensimmäisissä harjoituksissa Mozartia, koen päässeeni hyvin kuoroon sisään. Olen tutustunut useisiin mahtaviin tyyppeihin ja saanut paljon uusia kavereita. Parhaita ovat ollut hetket, kun huomaa laulavansa hyvin ja kehittyvänsä siinä. Myös kuoroleirillä oli mahtikivaa, tuli ihan lapsuuden korisreissut ja koulumajoitukset mieleen. Siellä me paistettiin makkaraa, saunottiin ja laulettiin aamusta iltaan. Tyhmintä kuorossa on ehkä ollut alkulämmittelyn ryhmäleikit. Onhan ne ihan hauskoja, mutta välillä tuntuu oudolta leikkiä
lasten leikkejä ennen treeenejä. Kannatan ennemmin tavallista venyttelyä ennen äänen avausta.* Yllättävintä on ollut se kuinka nopeasti laulamisessa kehittyy ja kuinka koukuttavaa se on. En ole vielä jättänyt yksiäkään harjoituksia väliin. Olen esiintynyt tähän mennessä yhdellä keikalla, joka oli ensimmäinen koko kuoron yhteinen esiintyminen tänä keväänä. Oli tosi hienoa - lauloimme Raatihuoneella, joten ainakin puitteet oli kohdallaan menettää kuorolauluneitsyys. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka erilainen esiintymistilanne keikka on harjoituksiin verrattuna. Tulevaisuudelta odotan oman laulun kehittymistä ja erityisesti tulevia esiintymisiä, joista pitää ehdottomasti mainita ensi syksyn yhteiskeikka TASO:n kanssa, jossa vedämme Tuomiokirkossa Mozartin Requiemia, ei paha! Niin ja tietysti tämän kevään konserttia yliopiston juhlasalissa. Jännittää vähän kavereiden reaktio omasta esiintymisestä, mutta kelpaahan meidän kuoroa näyttääkin!”
*Haastattelun jälkeen kuoron hallitus teki päätöksen, että leikkien sijaan tehdään ainoastaan venyttelyjä. Maria Kauko, kansainvälinen politiikka, omasta mielestään saattanut jo siirtyä kategoriaan, jossa opintovuosiin on korrektia viitata ”n”:llä:
”Aloitin TYL:issä tammikuussa 2012. Päädyin koelauluihin ilmoitustaulun julisteen perusteella. Olin tosin harkinnut uinuneen musiikkiharrastuksen elvyttämistä jo aiemminkin, mutta jänistin vedoten aikataulullisiin ongelmiin. Siitäkin huolimatta, että jury koelauluissa oli hyvin lempeä ja ystävällismielinen, en voi kehua tilannetta järin miellyttäväksi. Koska koelaulut pidettiin Pinnin 5. kerroksen kappelissa, päädyin spontaanisti (ja tilaan sopien) laulamaan virren “Suojelusenkeli”. Esitykseni oli varmasti rienaavin versio, joka virrestä on kappelissa koskaan kuultu. Jostain syystä jury kuitenkin heltyi epävarman punakalle olemukselleni. Musiikkitaustastani puhuen; isäni oli muusikko ja äitini taas pakkomielteinen virikkeidentäyteisen kasvatuksen puolestapuhuja, joten jouduin musiikkileikkikouluun heti kun oli syytä olettaa, että marakassi pysyisi edes auttavasti kädessä. Myöhemmin päädyin musiikkiluokalle ja musiikkiopistoon soittamaan huilua. Lauloin myös useammassa kuorossa aina lukion loppuun saakka. Muutettuani Tampereelle vuonna 2003 musiikkiharrastukseni kuitenkin typistyi naapureiden häirintään yliäänekkäällä radion soitolla. Koitin tosin hetkellisesti opetella kitaran soittoa saatuani soittopelin perinnöksi isältäni. Kynsien pitäminen lyhyinä kuitenkin osoittautui liian haastavaksi ja orastava innostuk-
ANTI
17
seni hiipui puolen vuoden jälkeen. Kuorolaulu vaatii onnekseni vähemmän kehollisia uhrauksia.
udelta odotan erityisesti toukokuista Ranskan-matkaa sekä ensi syksyistä Mozartin Requiemin esitystä.
Kuorossa on ollut kaikin puolin viihdyttävää. Tiistai-illat Attilan yläkerrassa ovat olleet suorastaan terapeuttisia - en muista koskaan olleeni huolestunut kirjoittamattomista esseistä tai häämöttävistä tenteistä. Tyhmiä seikkoja en ilman suunnatonta mielikuvituksen käyttöä kykene nimeämään. Yllättävintä itselleni on ollut erilaisten kuorolaisten kirjo sekä uskomaton aktiivisuus erinäisissä luottamustehtävissä. Tulevaisu-
Tyllin riveissä olen osallistunut vasta yhteen esiintymiseen Tampereen Raatihuonella ja se sujui varsin mainiosti. En kuitenkaan myönnä, että kuorolaisille paikan päällä tarjotulla viinillä olisi ollut osuutta asiaan…” Katso lisää: www.tyl.fi TYL:n seuraava konsertti Keväthuuto 10.5.2012 Yliopiston juhlasalissa klo 19.
Pauliina
1. Mää oon Forssin Pauliina, Forssin Jarin tyttö. Usseimmite mää en palijo tiijä mitä mää teen, mutta aina joskus oon Iltakoulun sihteeri. 2. Minu kotipaikkakunnalla parasta kesällä on Särkit ja aurinko, ja ilimammuuta juhannus. 6. Noku puumareilla on aina uuet puhelimet ja merkkilaukut, niillä on tulevaisueesa työsuhebemarit ja osakerahastot, ja niillä on Boomilaaksot ja saunat ja lupit. 7. Siinä rintarinnan mennään, mutta maaliviivalla kurotan niinku Wassberi kuunaan Lake Placidissa Mietaan Jussin eelle. 8. Ylleisöm mielestä ehoton bravvuuri on ko jätän laulamata. 18
ANTI
Anarkismia rautaisen kouran otteessa Markus Silvennoinen
Miellyttävästi alkanut elämäni iltakoululaisena jäi tammikuussa tauolle ja luentosalit vaihtuivat ampumaratoihin lähdettyäni tekemään työtä, jolla on tarkoitus. Asepalveluksessa kaikki aika ei ole kuitenkaan mennyt lumessa ryömimiseen ja ihmisten tappamisen - anteeksi – vihollisten tuhoamisen opetteluun, vaan aikaa on jäänyt myös lukemiseen. Armeija-ajan kynnyksellä ja sen aikana lukemani kaksi hyvin erilaista kirjaa osoittautuivat sattumalta anarkismiin myötämielisesti suhtautuviksi, mikä loi vahvan kontrastin tiukkaan kuriin ja hierarkiaan perustuvan armeijaelämän kanssa, antaen samalla sille virkistävää vastapainoa. Anarkismin
kanssa huonommin yhteensopivaa instituutiota kuin armeija onkin vaikea kuvitella. Yliopiston kirjaston poistohyllystä kohtuulliseen kahden euron hintaan alkuperäiskielellä löytämäni ja lapsuuteni lempikirjoihin kuulunut Astrid Lindgrenin ANTI
19
Veljeni, Leijonamieli vaikuttaa ensisilmäykseltä viattomalta lastenkirjalta. Maailma on kuitenkin erilainen politologin silmin ja äitini minulle pienenä lukema hyvästä, pahasta ja veljeydestä kertova tarina sisälsi nyt myös selvän poliittisen ulottuvuuden.
tista ja onnetonta elämä on ilman varjelevaa valtiota. Ennustuksista poiketen kaupungin arki sujuu kuitenkin rauhallisesti ilman ylempää tulevaa ohjausta ja valtio, jonka pitäisi suojata kansalaisia väkivallalta, osoittautuukin sen aiheuttajaksi.
Paratiisinomaisessa Nangijalassa elämä on auvoista ja harmonista ihmisten auttaessa toinen toistaan kunnes tyranni nousee väkivaltaa hyväksi käyttäen valtaan riistäen ja säännellen ihmisten elämää. Valtio on syntynyt ja sen myötä elämä on lyhyttä, köyhää ja onnetonta. José Saramagon Kertomus näkevistä kertoo pääkaupungista, jonka asukkaiden enemmistön äänestäessä tyhjää, valtiovalta päättää poistua kaupungista asettaen samalla sen saartoon osin pelosta ja osin näyttääkseen tyhjää äänestäneille, miten kaoot-
Kirjat eroavat kieleltään kuin yö ja päivä tai jopa kuin elo kasarmilla ja kampuksella. Lastenkirjoille tyypillisesti Veljeni, Leijonamieli on toisella kotimaisellakin helposti ymmärrettävää ja yksinkertaista luettavaa, kun taas Saramagon omintakeinen kirjoitustyyli on oivaltavaa mutta samalla raskaslukuista. Saramagon virkkeet ovat usein erittäin pitkiä ja kappalejaot harvinaisia. Nobel-palkitun Saramagon teksti on myös siinä määrin oikeinkirjoitussääntöjä rikkovaa, ettei hänellä olisi ollut toivoakaan päästä kirjassa esiintyvällä kieliopilla ala-asteen välimerkkikokeesta läpi. Kertomuksen näkevistä parasta antia on rivien välistä herkullisesti tihkuva piilotettu iva, jonka päämaaleina ovat oikeistolaiset arvot, lehdistön toiminta ja politiikan valtapeli. Kirjaa ei ole sidottu mihinkään aikaan tai paikkaan ja erisnimiä ei käytetä juuri lainkaan
20
ANTI
ja näin tapahtumat näyttäytyvät yleismaailmallisesti mahdollisina, mutta samalla henkilöiden ja paikkojen geneerisyys on välillä puuduttavaa. Ainakin politiikan opiskelijalle kirja on kuitenkin antoisaa luettavaa. Kertomus näkevistä kuvataan piikittelevästi mutta asiallisesti ylhäältä päin, kun taas Veljeni leijonamieli kertoo tarinaansa pojan näkökulmasta korostaen yksilön kokemuksia ja elämän pieniä mutta sitäkin tärkeämpiä asioita. Veljeni, Leijonamieltä oli mukavan nostalgista lukea eikä kirja muutenkaan aiheuttanut pettymystä. Oli piristävää lukea oppikirjojen ja ns. vakavasti otettavien kirjojen jälkeen lastenkirjaa eikä kyseinen kokeilu luultavasti jäänyt viimeiseksi laatuaan. Kirjojen sanomaa on aiheellista peilata kirjailijoiden poliittisen taustan kautta. Saramago oli itsejulistautunut anarkokapitalisti ja hänellä oli Portugalin Kommunistisen puolueen jäsenkirja vuosikymmenten ajan aina kuolemaansa saakka. Astrid Lindgren puolestaan vähemmän radikaalina kuului Ruotsin poliittista kenttää dominoineeseen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen,
mutta tunnetumpi hän oli lasten ja eläinten oikeuksien puolestapuhujana. Veljeni, Leijonamieli on satukirja ja Kertomuksessa näkevistä ihmiset toimivat ilman Isoveljen huomaa epärealistisen rauhanomaisesti ja hallitusti muurahaisyhdyskunnan jäsenten tapaan. Kirjojen naiiviudesta ja epärealistisuudesta huolimatta kirjat herättivät ajatuksia anarkismin soveltamisesta käytäntöön. Olisiko kirjoissa kuvattu harmoninen elämä ilman valtiota mahdollista saavuttaa? Veljeni, Leijonamielen Nangijalan kaltaisiksi pienehköiksi anarkistisiksi yhteisöiksi voidaan laskea esimerkiksi irokeesien ja inuiittien heimot, mutta Kertomuksessa näkevistä kuvattua modernissa yhteiskunnassa toteutettavaa anarkismia ei ole toteutettu ainakaan kovin menestyksekkäästi. Luultavasti anarkismia sovellettaessa nykyaikaisessa yhteiskunnassa käytäntöön törmätään Matrix-elokuvista tuttuun ongelmaan; järjestelmä voi olla täydellinen mutta ihmiset eivät ole, mikä johtaa järjestelmän heikkoon toimintaan ja lopulta romahdukseen. ANTI
21
PS: Minulle yksi tärkeimmistä armeijan opettamista asioista on siviili- ja erityisesti opiskelijaelämän näkeminen uusin silmin. Onhan se vaan kertakaikkisen upeaa. Nauttikaa siitä sekä kesästä hyvät politologitoverit!
PPS: Kiitos Platonin opiskelut jatkuvat taas syksyllä. Arvelisin, ettei kapteeni ollut kovin usein aiemmin kuullut kyseistä herrasmiestä lainattavan jatkokoulutushaastatteluissa.
Noomi
1. Olen Noomi. Iltakoulussa vastaan viestimisestä ja muuten yritän olla reipas opiskelija. 2. Kesällä voi istuskella Rantapuiston Kolmisoinnuilla ja tuntea itsensä yhtä merkityksekkääksi kuin samoilla huudeilla sata vuotta sitten inspiraatiotaan hakenut Sibben Janne. 3. Kolme vuotta sitten vietin huoletonta elämää Euroopan pääkaupungissa Brysselissä. Kymmenen vuotta sitten olin tyylini huipulla eli olin juuri hankkinut skedekengät ja farkkuhameen ala-asteen viimeisiin kevätjuhliin. 9. Tärkeimmät ovat muumimukikokoelma ja kahvinkeitin. Turhin voisi olla purkillinen kofeiinitabletteja, vaikka ne voisivatkin olla avuksi iltapäiväluentojen unisuuteen. 10. En se minä ollut, saattoi olla pikkusiskoni, johon mut aina toisinaan sekoitetaan. 22
ANTI
Politologi ja Twitter @eskolatt
Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa tapahtui sunnuntaina 16.4. itsemurhaiskujen sarja. Selatessani kännykällä Twitteriä alkoi päivityksiä Afganistanin tilanteesta virrata jatkuvalla syötöllä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkosivuille ensimmäinen uutinen iskuista tuli vasta noin 20 minuuttia myöhemmin. Rekisteröidyin Twitteriin helmikuun lopulla ja ihastuin siihen välittömästi. Yksinkertainen ja vaivaton käyttöliittymä yhdistettynä mielenkiintoiseen ja kattavaan tarjontaan twiittailevia, mielenkiintoisia ihmisiä ja yhteisöjä. Twitter on kuin suuri sanomalehti, johon voi valita seurattavat kohteet ulkomaat, kotimaa, urheilu ja talous - palstoille.
Twitter on Suomessa vasta nouseva ilmiö. Yhtenä merkittävänä pisteenä on pidetty viime vuoden tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa, jolloin #linnanjuhlat – keskustelu oli hetken aikaa Twitterin listauksessa neljänneksi puhutuin asia. Käyttäjien määrä onkin noussut tasaisesti, mutta aktiivisten käyttäjien määrä ei ole ainakaan vielä kovinkaan suuri. ANTI
23
Twitterin hienous piilee ilman muuta siellä twiittaavissa ihmisissä. Mahdollisia seurattavia riittää hurja määrä kaikilta mahdollisilta yhteiskunnan aloilta. On julkkiksia, urheilijoita, journalisteja, poliitikkoja, tutkijoita ja heidän lisäkseen kasa muita ihmisiä, jotka twiittaavat heitä kiinnostavista asioita. Hyvä asia Twitterissä on lisäksi se, että ainakin Suomessa se on pysynyt vielä pääosin asiapitoisena. Politiikan tutkimuksen opiskelijan kannalta yksi mielenkiintoisimmista kotimaisista seurattavista on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan ma. professori Hiski Haukkala. - Sori en ehdi juttelemaan nyt Twitteristä koska twiittaan juuri itse, Haukkala kommentoi haastattelun alkajaisiksi. Niinpä, Haukkala rekisteröityi itsekin Twitteriin vasta viime tammikuussa osana kirjansa Suomen muuttuvat koordinaatit mainostuskampanjaa ja sen jälkeen twiittejä on ilmestynyt tasaista vauhtia. Asiantuntijapohjalta alkanut twiittaaminen kuitenkin karkasi nopeasti käsistä, ja nyt suuri osa sisällöstä on Haukkalan itsensä mukaan kaikkea muuta kuin puhdasta asiaa. 24
ANTI
- Twitter vie tällä hetkellä kaiken aikani, hän naurahtaa. Twitterissä seurattavaa riittää lähes rajattomasti. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, sillä siellä saa helposti kulumaan enemmän aikaa kuin olisi tarpeen. Pienellä panostuksella palvelusta saa kuitenkin erittäin paljon irti, ja sitä voi hyvin hyödyntää omiin tarkoituksiinsa. -Hienoa on se, että Twitterissä pystyy valtauttamaan itsensä sisällöntuottajaksi, jota kautta seuraajia ajatuksilleen voi saada huomattavia määriä hyvinkin nopeasti. Uudelleentwiittauksilla oma ajatus voi levitä vaikka tuhansille ihmisille. Se on opiskelijankin kannalta erittäin mielenkiintoista, Haukkala pohtii. Hän tosin harmittelee, että suomalaiset opiskelijat ovat niin itsekriittisiä omien mielipiteidensä suhteen. Taidot kehittyvät luonnollisesti opiskelujen edetessä, mutta hänen mukaansa jo aloittelevien opiskelijoidenkin luentopäiväkirjoissa on hyviä ajatuksia, joita voisi jakaa esimerkiksi juuri Twitterissä tai muussa internetin palvelussa. - Miksi ei Iltakoululla ole yhteistä blogia, Haukkala kysyy.
Vastaus löytynee edellisestä kappaleesta. Ketä kannattaa seurata? Harmittavaa on se, että suomalaisia poliitikkoja seuraamalla ei saa oikein mitään irti. Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb twiittaa joskus myös asiaa, mutta muistaa mainita myös polkupyörälenkeistään Espanjassa. Sama pätee muun muassa valtionvarainministeri Jutta Urpilaiseen tai Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtiin, joiden twiittejä seuratessa erehtyy välillä lukemaan matkatoimiston mainoksia. Maisemat vaihtuvat päivittäin ja jokaisessa kohteessa on tosi kivaa. Suomessa myös tutkijayhteisö on yllättävän hiljainen. Esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin tutkijoista vain Charly Salonius-Pasternak ja Hanna Ojanen löytyvät Twitteristä, ja heidänkin aktiivisuutensa on ainakin tällä hetkellä varsin vaatimatonta. Se on harmi, sillä UPI:stä löytyy kirjava joukko erinomaisia tutkijoita, joilla olisi varmasti annettavaa myös internetin ihmeellisessä maailmassa.
liset prosessit ovat entistä enemmän netissä, ja se on alue, jonka nuoret politiikan tutkimuksen opiskelijat voivat jo nyt ottaa hyvin haltuunsa. - Te olette parin kymmenen vuoden päästä tämä maa. Eikö ole aika humalluttava ajatus, Haukkala sanoo. Lopuksi vielä lyhyt lista hyödylliseksi havaitsemistani seurattavista. @HiskiHaukkala Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori @Ulkopolitist Suomalainen, kansaninvälisen politiikan blogikollektiivi @e-IR The world’s leading website for students of international relations @Euroopanrajalla Erinomainen Turkkiin keskittyvä blogi @mklauren Etenkin nyt keskittynyt USA:n presidentinvaaleihin
Haukkala kuitenkin muistuttaa, että tulevaisuudessa yhteiskunnalANTI
25
1. Oon Johanna, Iltakoulun porotyttö ja kirstunvartija. 4. Jaa’a. Olkoon se RKP, kun he niin liberaalisti antavat kaikkien kukkien kukkia! Ja kyllä, ruotsia pitää osata. 6. Ei yhtään mitään muuta vikaa kuin se, että ne yrittää viedä politologinaiset. Tytöt, teillä on myyjän markkinat, heitä lainatakseni. 9. Tärkein on kalenteri, ja sen tulette huomaamaan itsekin. Aivan liian korkeat korkkarit ovat turhin tavarani. Perustelin jo niitä ostaessani itselleni, että “ne ovat vain sellaiset seisomiskengät, ei niillä tarvi kävellä”. Joo ei tarvi, ei… 10. Nyt hämmentää. Ehkä... Ei. Tai sitten. Ei sittenkään.. Ei mitään hajua! Uskon vahvasti, ettei tätä tule koskaan tapahtumaan, joten en myöskään valmistaudu pohtimaan syitä. Oliko tarpeeksi diplomaattinen ja ympäripyöreä vastaus?
Santeri
Johanna 1. Mä oon Sane ja syksyisin mä kuljen öissä. 3. Kolme vuotta sitten olin Marbellassa jetset-bileissä gt:tä imailemassa. Kymmenen vuotta sitten olin flippaamassa hippimusaan Pitskun kaltseilla Iggyn kanssa. 4. Nukkuvien puolue, joka ei järjestäydy tai nouse vastustamaan maksutonta yliopisto-opiskelua. 7. Kiinalaisessa “kylässä” ratikka olisi jo rakennettu ja purettu samassa ajassa, kun Suomessa vasta suunnitellaan sitä. Valmistun siis ennen sporaa. 9. Kukkalätsä/Röhkivä, pinkki, leluporsas. 26
ANTI
1. Moi! Olen Oona. Ajattelin järjestää teille esimerkiksi kaikenlaista kulttuuriohjelmaa ja huolehtia Iltakoulun sosiaalipoliittisista ja ympäristöllisistä asioista. 3. Kolme vuotta sitten luin pääsykokeisiin ja olin työharjoittelussa Joensuun kaupunkilehdessä. Kymmenen vuotta sitten leikin Barbeilla, hiihdin ja soitin pianoa ja nokkahuilua. 8. En ole koskaan laulanut karaokea! Mutta jos laulaisin, se olisi varmastikin jotain Rauli Badding Somerjoen tuotannosta. 9. Turhin: vempain, joka kuorii omenan, poraa kodan pois ja viipaloi omenan spiraaliksi! Kaikki nämä yhtä aikaa! Tällä hetkellä tärkein on varmaankin kamera. 10. Kaikki ovat varmaan kuulleet muistinmenetysongelmastani? Kannattaa tarkistaa puhelimeni lähetetyt viestit -kansio tai kysäistä joltakulta ystävistäni.
Oona
Eetu 1. Eetu Kreivi, Iltakoulun puheenjohtaja, kuvittelen opiskelevani kansainvälistä politiikkaa syksyllä jo kolmatta vuotta. 2. Sääsket ja ympärivuorokautinen auringonpaiste. Ja lunta on vähemmän kuin talvella. 5. Politologi lämpiää hyvin sisäänpäin, kun lämmönsiirron välikappaleena toimii kanssapolitoligin tehtailema uunituore leipomus. Muuten politologi johtaa lämpöä myös varsin hyvin ulospäin ja on myös valmis tämän osoittamaan. Vastaan 3, sillä aina toisinaan politologi päätyy lopputulokseen, että paras seura vain löytyy läheltä. 6. He eivät ole politologeja. 7. Niin, milloinkas se ratikka valmistuukaan? Sanotaanko, että kumpainenkin on hyvin suunniteltu, harkittu ja pitkäjänteinen prosessi. ANTI
27
Terveisiä puheenjohtajalta Iltakoulun kevät on ollut energinen ja aktiivinen. Tapahtumia on järjestetty runsaasti ja moneen makuun. Ahkerat bileneitokaisemme Sara ja Sofia ovat pitäneet kevään kuluessa huolen siitä, että iltakoululaiset ovat päässeet juhlimaan perinteisissä pippaloissamme, kuten Pornobileissä ja Lavatansseissa. Uutuutena Iltakoulun kevään ohjelmassa olivat englanniksi pidetyt kansainväliset sitsit, joissa Iltakoulun sitsikulttuuria päästiin opettamaan vaihtareillemme ja muille kansainvälisille opiskelijoille. Kevätlukukauteen on mahtunut myös liikuntaa. Ystävänpäivänä rusettiluistelimme spatikkalaisten kanssa Pyynikin kentällä. Iltakoulu osallistui myös perinteisesti kahdella joukkueella Hervannan akateemiseen MM-kyykkään. Menestys jäi tosin heikonlaiseksi: Iltakoulun joukkueet olivat sijoilla 432. ja 440… Talviolympialaisissa sen sijaan Iltakoululaisten menestys oli loistokasta: kaikki mitalisijat napsahtivat ansaitusti iltakoululaisten joukkueille! Juhlimisen ja liikkumisen vastapainoksi iltakoululaisille on ollut tarjolla myös kulttuuria. Kulttuurivastaavamme Ville on johdattanut meitä muun muassa kuuntelemaan Tampere Filharmoniaa ja seuraamaan teatteriesityksiä. Kevään agendalla on ollut myös jo viime vuoden puolella liikkeelle laitettu nettisivu-uudistus. Sivujen ulkoasu on kokonaan päivitetty, ja viestintävastaava Noomi parantelee sivujen käytettävyyttä ja informatiivisuutta edelleen. Tietotekniikkapuolella on muutoinkin tapahtunut suoranainen mullistus: aj-tilassa on jo muutaman kuukauden ollut uusi tietokone! R.I.P Ubuntu. Mainitsemisen arvoinen asia on myös varainhankintavastaava Maggien alullepanema Iltakoulun ja Suomen ravintolatoimi Oy:n solmima yhteistyösopimus. Käytännössä sopimus tarkoittaa sitä, että syksyllä Iltakoulu järjestää ainakin kolme tapahtumaa Minibaarissa ja Volumessa. Iltakoulu sai mukavan sponsorisumman ja tapahtumissa saamme lisäksi hyviä alennuksia juomista. Esimakua yhteistyöstä saimme taannoin Minibaarissa järjestetyssä visaja drinkki-illassa, jossa visailut ja drinksut tuntuivat maistuvan hyvin. Tämän lehden ilmestyessä olemme myös jo tehneet työelämäekskursion Helsinkiin, jonka ohjelmassa on vierailu eduskuntaan, Tanskan suurlähettilään tapaaminen ja vierailu Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepaan. Lisäksi vappuaaton perinteiset sitsit Messukylän työväentalolla on sitsattu (toivottavasti liiallinen siman nauttiminen ei aiheuttanut kenellekään pahoinvointia). Syksyllä Iltakoululle haasteita asettaa koulutusuudistus. Mutta ei hätää, tuutorivastaavamme Santeri huolehtii uusien fuksien tuutoroinnista, ja Linda jatkaa tehokasta kopoiluaan. Syksyllä Iltakoulun puheenjohtajana en enää toimikaan minä, vaan hallituksen puikkoihin siirtyy loistava Eetu Kreivi. Kahden ja puolen vuoden hallitusrupeaman jälkeen sanon: kiitos sinä ihana iltakoululainen!
Saara Kuittinen Iltakoulun pj
28
ANTI