Järjestölähtöinen auttaminen vaarassa
Sisällys Imetysuutisia 2/2024
3 Pääkirjoitus
4 Yhdistysuutiset
6 Imetysviikko 2024: Imetystuki kuuluu kaikille perheille
8 Allien ja Samin matka vanhemmuuteen oli ”äärimmäinen ryhmätyökokemus”
12 Tuhannet vanhemmat saavat vuosittain apua Teratologisesta tietopalvelusta
13 Miksi kohdata kasvotusten?
16 Imetyksen vuosisata: 1940–50-luku
20 Tohtori Timo Tilhi –Terveydenhoito-lehden sympaattinen kapinallinen
21 Imetyksen vertaistuki kulkee vauvaperheen rinnalla
24 Imetys eduskunnassa
28 Sakset leikkaavat terveyden tulevaisuuden
31 Kolumni
"Maidonerityksen käynnistäminen on edelleen sellainen asia, jota monet eivät tiedä. On hämmästyttävää, mihin ihmiskeho pystyy!"
Allie ja Sam: "Allien ja Samin matka vanhemmuuteen oli -äärimmäinen ryhmätyökokemus'” s. 8
8–11
”Suunnitellut leikkaukset ovat massiivisia ja tulevat väistämättä vaikuttamaan järjestökentän kykyyn tarjota tukea sitä tarvitseville."
Imetyksen tuen toiminnanjohtaja Heidi Kervinen: "Sakset leikkaavat terveyden tulevaisuuden" s. 24
Julkaisija Imetyksen tuki ry Päätoimittaja Saana Sjöblom-Hasselblatt Toimitussihteeri Johanna Mitjonen-Arino Toimitus Anna Groundstroem, Heidi Kervinen, Tuuli-Annika Kuusaari, Niina Pöyhönen, Ella Rinne Taitto Riikka Helakisa/Nettienkelit Yhteystiedot Nordenskiöldinkatu 18 A, 00250 Helsinkii Osoitteenmuutokset www.imetys.fi/jasenyys • itu@imetys.fi Ilmoitukset imetysuutisia@imetys.fi Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy, Somero • Painos 800 kpl ISSN 1798-8349 www imetys.fi/imetysuutisia Kannessa Sam (vas.) ja Allie Conway ovat kanadalaisia sisällöntuottajia. He ovat saaneet negatiivista palautetta jakamastaan imetykseen liittyvästä sisällöstä, mutta siitä huolimatta parin kaksosia imettäneen Samin kokemus maidonerityksen käynnistämisestä ja imettämisestä ei-synnyttäneenä vanhempana oli hyvin positiivinen. Kannen kuva Makenna Reid Photography
Pääkirjoitus
Yhdenvertaisuus tarkoittaa minulle montaa asiaa, kuten oikeudenmukaisuutta ja arvostusta. Miettiessäni lehden teemaa, imetyksen ja imetystuen yhdenvertaisuutta, tulee mieleeni ennen kaikkea pyrkimys mahdollistaa, ymmärtää, kannustaa ja puhaltaa yhteen hiileen.
Tulin äidiksi suht nuorena siihen nähden, että olen kahden lapsen vanhempana edelleen muutaman vuoden päässä ensisynnyttäjien keski-iästä, 30 vuodesta. Tämä näkyi vanhemmuuden ensimetreillä eniten siten, ettei ystävilläni ollut vielä lapsia vanhemmaksi tullessani, minkä takia en ollut nähnyt tai kuullut imetyksestä juuri mitään lähietäisyydeltä. Olin toki nähnyt hoitohuoneita ostoskeskuksissa, imetyshetkiä perheissä joissa kävin lastenhoitajana ja julki-imetystä useissa paikoissa – onhan imetys yhteiskunnallinen asia, joka tapahtuu kuitenkin jatkuvasti ”lähellä” jokaista.
Oli onni, että sain jo äitiysneuvolassa ja lapsivuodeosastolla kunnioittavaa ja kannustavaa imetysohjausta kädestä pitäen. Rohkenen kuitenkin väittää, että alun jälkeen vähintään yhtä tärkeää oli saada jutella kaikista imetykseen liittyvistä asioista ystävien kanssa siitäkin huolimatta, etteivät he osanneet samaistua siihen. Olenkin jakanut imetyskokemuksiani avoimesti jo muutaman vuoden ja imettänyt monien ystävieni nähden. Huomaan kuitenkin, että käyn samoja keskusteluja imetyksestä ja pulloruokinnasta läpi uudestaan ja uudestaan nyt, kun tuttavapiiriin on syntymässä tänä vuonna 11 vauvaa. Puhujan roolit ovat vain muuttuneet; minä olen sen vaiheen jo elänyt ja mieluusti kuuntelijana paikalla, mutta useat sitä parhaillaan elävät kysyvät minulta kuulumisten sijaan kokemuksia ja neuvoja.
Tuntuu, että suustani kantautuvat tarinat imetyksestä kuulostavat kuin suoratoistolla jatkuvalta podcastilta –
olenhan käynyt tätä ajanjaksoa elämässäni läpi jo laajalti, tässä lehdessäkin. Jotkut kuuntelevat kertomaani korvat höröllä kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa, vaikka ovat kuulleet kyllä aiemminkin. Kaikki imetykseen liittyvä kun alkaa kenties kiinnostaa monia ihmisiä todella vasta siinä vaiheessa, kun se tulee ajankohtaiseksi itselle. Johanna Puhakka vertasi Sara Parikan kanssa pitämässään Papupata-podcastissa synnytyskertomusten jakamista inttijuttujen muistelemiseen. Rohkenen molemmat läpikäyneenä olla samaa mieltä ja lisätä imetysasioista puhumisen osittain tähän samaan kategoriaan. Siis siihen, miten Puhakka kuvaili joidenkin keskusteluaiheiden fiilistelyn olevan vain erilaista tietyissä porukoissa, joissa niistä ollaan eri tavalla kiinnostuneita. Kuitenkin imetys on yhteiskunnallisesti tärkeää ja ihan kaikkien asia, minkä takia toivon sen kiinnostavan jokaista edes jollain tasolla.
Yhdenvertainen imetystuki on palveluiden mahdollistamista, kaikkien omien päätösten hyväksymistä ja julki-imettäville lempeiden katseiden näyttämistä. Imetystuessa on muistettava aina hienotunteisuus; on kuunneltava ja kannustettava arvostelematta kenenkään valintoja, olivatpa ne kuinka erilaisia kuin itsellä. Ja ellei imetyksestä ole omakohtaista kokemusta, on se koskettanut kuitenkin jokaisen vanhempaa, sisarusta, kollegaa, ystävää, valmentajaa tai naapuria, joten aiheesta on hyödyllistä ottaa selvää. Vanhemmuuden neuvoja kysyttäessä olen kokenut pomminvarmaksi yhden keinon; olla neuvomatta. Aina voi kuitenkin kuunnella, kannustaa ja vinkata luotettavien tahojen, kuten imetys.fi-verkkosivun, puoleen. Sivustolle kaikilla on yhdenvertainen pääsy, onneksi.
Saana Sjöblom-Hasselblatt päätoimittaja
Uutta imetys.fi sivustolla
Imetyksen tuen suositulle nettisivustolle on tuotettu jälleen uutta sisältöä.
Erityinen imetys -sivusto antaa tietoa ja tukea tilanteessa, jossa lapsella tai vanhemmalla on imetykseen tai toimintakykyyn vaikuttava sairaus tai vamma. Tietoa löytyy erityisesti niissä tilanteissa, kun imetetyllä vauvalla on kehitysvamma tai aistisäätelyn haasteita.
Uni vauvaperheessä -sivusto antaa perustietoa vauvan unesta ja sen tukemisesta, yöllisistä hulinakausista eri kehitysvaiheissa, vanhemman jaksamisesta sekä yövieroituksesta.
Imetyksen tietopisaroita saa nyt pohjoissaameksi ja ukrainaksi. Tietopisarat ovat tiiviitä tietopaketteja imetyksestä ja ne on helppo linkata tai tulostaa itselle tai asiakkaalle. Imetyksen tietopisaroita on käännetty seitsemälle eri kielelle. Niitä löytyy myös suomeksi ja selkosuomeksi.
Imetyksen vertaistuelle parhaat pisteet STEAlta
Imetyksen tuen toimintaa rahoittava Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA on arvioinut yhdistyksemme vertaistukitoiminnan tuloksellisuuden erittäin hyväksi. Rahoitusta saavat järjestöt seuraavat säännöllisesti toimintansa tuloksia ja vaikutuksia, joista kootaan vuosittain koko toimintaa koskeva raportti rahoittajalle. STEA piste-
ytti Imetyksen tuen vertaistukitoiminnan parhaaseen mahdolliseen tuloksellisuusluokkaan.
STEA rahoittaa 800 järjestöä ja säätiötä, joiden tuloksellisuusraporteista heikko-arvion sai 1 %, tyydyttävä-arvion 11 %, riittävä-arvion 27 %, hyvä-arvion 44 % ja erittäin hyvä -arvion 17 % avustuskohteista.
Imetystukivanhemmat antoivat viime vuonna vertaistukea 20 100 vanhemmalle. Yli 80 prosenttia palautekyselyihin vastanneista vanhemmista koki, että tukivanhemman kohtaaminen auttoi heitä eteenpäin imetyksessä, lisäsi omaa jaksamista ja heijastui koko perheen hyvinvointiin positiivisesti.
Vertaistuen käsikirja
Imetyksen vertaistukijan käsikirja ilmestyi kesällä uusien ja hieman kokeneempienkin vapaaehtoisten käyttöön. Käsikirjaan on koottu Imetyksen tuen vapaaehtoistoiminnan yleiset periaatteet sekä vinkkejä vapaaehtoisena toimimiseen. Pääpaino on kuitenkin erilaisissa vertaistukijan taitojen ja roolin omaksumista tukevissa työkaluissa ja tehtävissä, joita on myös toivottu lisää vapaaehtoisuuden alkutaipaleen tueksi.
Imetyksen vertaistukijoiden koulutuksen tietosisällöt siirtyivät helposti päivitettävään muotoon verkkokoulutusympäristö ImetysAkatemiaan vuonna 2021. Samalla perinteisen kurssivihon merkitys koulutusmateriaalina väheni. Imetyksen vertaistukijan käsikirja korvaa jatkossa kurssivihon koulutuksen tukimateriaalina. Näppärään ja käytännönläheiseen kirjaseen on helppo palata myös koulutuksen jälkeen.
Jyväskylän imetystukitoiminta täytti 30 vuotta
Jyväskylän imetystukiryhmä viettää upeaa juhlavuotta, sillä sen toiminta täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Syntymäpäiväjuhliin kokoontui syyskuussa ihana joukko nykyisiä ja entisiä aktiiveja, sekä jo eläkeiässä olevia perustajajäseniä.
Jyväskylän seudun imetystukitoiminta on ollut aina eläväistä ja monipuolista. Ryhmätapaamisten ohella imetystukivanhemmat ovat järjestäneet tapahtumia, vierailleet synnytyssairaalassa sekä perehdyttäneet hoitoalan opiskelijoita imetykseen ja imetystukeen.
Oma paikallinen yhdistys on mahdollistanut yhteistyön kaupungin ja muiden järjestöjen kanssa laajasti. Ennen verkkoon siirtynyttä perhevalmennusta Jyväskylän imetystukiryh mä ry vastasi muun muassa oman seutunsa perhevalmen nuksen imetysosioista.
Tällä hetkellä toiminnassa on mukana noin 20 tuki vanhempaa. Jokainen elää ruuhkavuosia, mutta yh dessä pyritään silti ideoimaan uutta ja tekemään asioita.
– Parasta Jyväskylän toiminnassa on aivan mahtava tukivanhempien porukka. Erilaista osaamista on paljon ja kun kiireiltämme pääsemme toteuttamaan jotain yhdessä, se on aivan ihanaa. He ovat oikeita voima naisia!, kiittelee Jyväskylän imetystukiryh mä ry:n puheenjohtaja Marika Sarja.
TEKSTI NIINA PÖYHÖNEN
IMETYSVIIKKO 2024
Imetystuki kuuluu kaikille perheille
Imetysviikkoa vietetään Suomessa viikolla 40, tänä vuonna 30.9.–6.10.2024
Kansainvälistä Imetysviikkoa koordinoi World Alliance for Breastfeeding Action (WABA). Tutustu materiaaleihin osoitteessa: worldbreastfeedingweek.org
Imetysviikon kansainvälisenä teemana on tänä vuonna Closing the Gap: Breastfeeding Support for All. Teema nostaa esiin imetyksen eriarvoisen toteutumisen taustatekijöitä ja ratkaisuja sekä muistuttaa imetyksen roolista YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.
Yksilöllisyys on imetysohjauksen laatutekijä Tasa-arvoisuus odotus- ja vauva-ajan palvelujen tarjoamisessa kuulostaa
ihanteelliselta. Imetysohjauksessa samojen palvelujen tarjoaminen kaikille aiheuttaa ongelmatilanteita: imetysohjaus jää usein riittämättömäksi enemmän tukea tarvitseville.
Suomesta puuttuvat imetysohjauksen hoitopolut, joissa ohjausta kohdennetaan perheen tarpeesta tehdyn arvioinnin perusteella ja tilannekohtaisesti. Aidosti tavoiteltava ihanne palvelujärjestelmässä olisi yhdenvertaisuus, jolloin jokaiselle imettävälle vanhemmalle varmistettaisiin yhtä-
läiset mahdollisuudet sujuvaan imetykseen yksilöllisen, oikea-aikaisen ja asiantuntevan imetystuen avulla.
Imetys voi tasoittaa terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoista jakautumista
Suomessa muita vähemmän imettävät nuoret, matalasti koulutetut, tupakoivat tai lapsesta yksin huolehtivat vanhemmat. Myös lapsen ei-imettävän vanhemman nuori ikä, matala koulutustaso ja tupakkatuotteiden käyttö vähentävät imetyksen toteutumista. Epäoptimaalisen imetyksen aiheuttamat terveysriskit kasautuvat samoille väestöryhmille, joilla on muutenkin suurempi riski sairastua pitkäaikaissairauksiin, joiden riskiä voisi imetyksellä pienentää. Kansainvälisissä tutkimuksissa imetys on yhdistetty myös sosiaalisen ja ekono-
misen yhdenvertaisuuden parantumiseen: imetys on yhteydessä korkeampaan älykkyysosamäärään sekä parempaan koulutus- ja tulotasoon aikuisena.
Imetysongelmissa ei ole aikaa odottaa
Vauvan ensimmäisen viikon aikana annetulla imetysohjauksella on kriittinen merkitys imetyksen käynnistymiselle ja kokonaiskestolle. Vaikka imetyksen haasteisiin ja maitomäärään voi usein puuttua vielä myöhemminkin, ensimmäisten päivien sujuminen vaikuttaa imetysluottamukseen ja perheen käsityksiin vauvan ruokinnasta.
Suomessa esikoislapsia täysimetetään vähemmän kuin myöhemmin syntyviä lapsia, mikä kertoo ensisynnyttäjien suuremmasta imetystuen
tarpeesta. On kuitenkin tärkeää huomioida, että myös uudelleensynnyttäjä voi tarvita runsaasti tukea imetyksen käynnistymisvaiheessa, mikäli esikoisen imetys on ollut osittaisimetystä tai päättynyt varhain.
Nykytilanteessa perheen asuinpaikka vaikuttaa merkittävästi siihen, miten nopeasti ja millaista tukea on saatavilla esimerkiksi haastavampiin imetysongelmiin, kireän kieli- tai huulijänteen hoitoon tai imetyksen erityistilanteisiin. Esimerkiksi erityistason imetysohjausta tarjoavia vastaanottoja on vain osassa synnytyssairaaloista ja neuvoloista, ja asiakkaaksi pääsyn kriteerit vaihtelevat. Imetysohjauksen palvelujärjestelmän kehittäminen valtakunnallisesti onkin tärkeimpiä keinoja imetykseen liittyvän eriarvoisuuden vähentämiseksi.
OLEMME ÄITIEN TUKENA
Kun äidit voivat hyvin, me kaikki voimme hyvin
Uudet äidit luottavat Lansinohiin ensikosketuksellaan äitiyden maailmaan. Lansinohin matka on alkanut palkitulla HPA®-nännivoiteella. Tänä päivänä brändi tarjoaa kattavan valikoiman tuotteita, jotka auttavat uusia vanhempia läpi raskauden, synnytyksen, imetyksen ja pumppauksen.
COMPACT SINGLE SÄHKÖKÄYTTÖINEN RINTAPUMPPU KÄSIKÄYTTÖINEN RINTAPUMPPU
Lue
imetys.fi/tyo
Allien ja Samin matka vanhemmuuteen oli
äärimmäinen ryhmätyökokemus
Kanadalaisparin tie kaksosten äideiksi oli molemmat vahvasti osallistava: he käyttivät Samin munasoluja, Allie oli raskaana ja synnytti lapset, mutta Sam imetti heitä.
TEKSTI SAANA SJÖBLOM-HASSELBLATT KUVAT MAKENNA REID PHOTOGRAPHY
Allie ja Sam Conway jakavat elämäänsä sosiaalisessa mediassa koko maailmalle. Heidän videoillaan on miljooniakin näyttökertoja ja sometileillään satoja tuhansia seuraajia, joille Allie ja Sam jakavat paloja perhearjestaan, kuten esimerkiksi hedelmöityshoidoista tai ei-synnyttäneen vanhemman imetystaipaleesta. Jälkimmäisestä he ovatkin saaneet paljon kiitosta, vaikkakin myös negatiivisia kommentteja.
Määrätietoista valmistautumista
Allie Conway ei ollut koskaan haaveillut raskaana olemisesta tai varsinkaan imettämisestä – ajatus imetyksestä tuntui hänestä oikeastaan epämukavalta. Hänen vaimollaan Sam Conwaylle raskaus, synnytys ja imetys olivat puolestaan olleet toiveissa aina. Lähes kymmenen vuotta yhdessä olleen parin tie vanhemmuuteen vei aikaa ja suunnitelmat ehtivät muuttua, mutta lopulta he löysivät itselleen sopivat keinot.
– Olen aina ajatellut haluavani imettää, jos voin. Alkuperäinen suun-
nitelmamme oli, että minä tulisin raskaaksi ja kantaisin lapsemme, mutta hankalan hedelmöityshoitorupeaman sekä keskenmenon jälkeen päätimme kokeilla vuorostaan Allien mahdollisuuksia. Alkionsiirto onnistui ja siunasi meille kaksospojat. Se kuitenkin muutti hyvin paljon imetyssuunnitelmiani, Sam kuvailee.
Samin ja Allien kaksoset ovat nyt kaksivuotiaita. Vauva-ajan yöherätysten muisteleminen juontaa Samilla kuitenkin lasten syntymää kauemmaksi, sillä hän alkoi heräillä jo kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa pumppaamaan muutaman tunnin välein. Hän siis käynnisti maidonerityksen ei-synnyttävänä vanhempana.
– En muista milloin kuulin ensimmäistä kertaa maidonerityksen käynnistämisestä, mutta tiesin että haluan kokeilla sitä. Maidonerityksen käynnistäminen oli aikaa vievää, ja pumppasin 20 minuuttia 2–3 tunnin välein kellon ympäri. Eli kaikki se uni, jota minun olisi pitänyt vaalia ennen vastasyntyneiden kaksosten saapumista, valui viemäriin, Sam nauraa.
Maidonerityksen käynnistäminen on useita viikkoa kestävä prosessi, jossa rintoja stimuloidaan rintapumpulla lypsämällä kasvattamaan maitorauhaskudosta ja erittämään maitoa. Rintojen lypsäminen, eli kysynnän luominen, on maidonerityksen käynnistämisessä kaikkein olennaisinta. Toiset tarvitsevat lisäksi hormoni- ja/tai lääkehoitoa.
– Pian Allien raskautumisen jälkeen etsin lääkärin auttamaan minua maidonerityksen käynnistämisen prosessissa. Sain hormonaalisia ehkäisypillereitä pumppauksen aloittamista edeltäville kuukausille, Sam kuvailee.
On yksilöllistä, miten nopeasti lypsäminen alkaa tuottaa maitoa. Useimmiten maitorauhaskudoksen valmisteluun kuluu useampi viikko, näin tapahtuu raskaana olevallakin. Samia jännitti se, ettei ennakoivista toimista huolimatta ollut takeita siitä, että hän pystyisi tuottamaan maitoa.
– Kaikki reagoivat eri tavalla ja olin peloissani, että kaikki vaivannäkö olisi turhaa. Onneksi näin ei käynyt vaan sain muutaman tipan jo toisena pumppauspäivänä. Oli hauska seura-
Sam (vas.) oli aina halunnut imettää. Alliesta ajatus imetyksestä tuntui puolestaan epämukavalta.
Imetysuutisia 2/2024 9
ta kaksosten syntymään asti, miten määrä kasvoi joka päivä!
Yhteyden kokeminen vauvoihin jännitti molempia, mutta turhaan
Kun Samin ja Allien kaksoset syntyivät, Samin imetys auttoi siinä, että Allie pystyi toipumaan raskaudesta ja keisarileikkauksesta paremmin. Molemmat pitivät myös kätevänä, ettei imetyksen ansiosta pulloja ja korviketta tarvinnut varata mukaan kaikkialle. Sam täysimetti kaksosia neljä kuukautta, ja nautti siitä kovasti.
– Rakastin kaikkea sitä syleilyä mitä sain imettäessäni poikiamme mukavasti sohvalla. Myös tandemimetys oli ihanaa. Joskus pojat pitivät toisiaan kädestä kiinni tai katsoivat toisiaan imetyksen aikana, mikä tuntui upealta, Sam muistelee.
Allie tunsi välittömästi rakkautta lapsia kohtaan heti alkionsiirrosta lähtien. Raskausaikana hän oli ahdistunut ja pelkäsi raskauden menetystä, samalla kun tunsi samalla suurta rakkautta sekä yhteyden tunnetta vauvoja kohtaan. Vauvojen synnyttyä kiintymyksen muodostumisessa kesti kuitenkin oma aikansa.
– Minulta meni muutama kuukausi ennen kuin tunsin, että todella tunnen heidät. Uskon, että tämä on yleistä ja normaalia, mutta siitä ei vain juuri puhuta. Nykyään meidän molempien äitien yhteys lapsiimme on samanlainen, Allie korostaa.
Sam puolestaan jännitti yhteyden muodostumista vauvoihin ei-synnyttävänä vanhempana.
– Olin hieman hermostunut siitä, ettei minulla ollut vietettynä kaikkea sitä aikaa vauvat sisälläni, mutta koin vauvoihin vahvan yhteyden heti heidän synnyttyään.
Vaikka Sam oli pumpannut aktiivisesti jo ennen lasten tuloa, yllätti imetykseen kuluva aika hänet kuitenkin.
– En ollut kuitenkaan tajunnut, kuinka aikaa vievää imetys on. Varsinkin vastasyntyneiden kanssa tuntui, että minulla oli aina rinnassa kiinni joko vauva tai pumppu. Ja jos en imettänyt, oli puhdistettavia pumpun ja pullon osia loputtomasti.
Sam ja Allie hyödynsivät doulan apua synnytyksen jälkeen. Hän auttoi heitä myös yösyötöissä, mutta siitäkin huolimatta Sam heräsi tyhjentämään täysiä rintojaan ja ylläpitämään maidoneritystään.
”Sam hukkaa vain aikaansa”
Monet eivät tiedä, ettei tarvitse olla raskaana tai synnyttää voidakseen imettää. Sam tai Allie eivät myöskään tunteneet entuudestaan ketään, joka olisi ei-synnyttäneenä vanhempana käynnistänyt maidonerityksen onnistuneesti. Hoitohenkilökunta suhtautui asiaan kannustavasti, mutta he saivat paljon negatiivisia viestejä sosiaalisessa mediassa.
– Lääkärimme kunnioittivat päätöstäni yrittää käynnistää maidoneritys ja Allien olla kokonaan imettämättä. Valitettavasti somessa tuli kuitenkin paljon kommentteja ja viestejä siitä, ettei maidonerityksen käynnistäminen toimisi koskaan ja että minun oli turha edes yrittää. Ja sitten kun se onnistui, monet haukkuivat oudoksi sitä, että imetän lapsia, joita en synnyttänyt. Tai että maito ei ole terveellistä vaan huonoa vauvoille ja minulle, Sam avaa. Käynnistetyssä maidonerityksessä maito ei poikkea raskauden jälkeen käynnistyneen imetyksen maidosta muuten kuin siten, että rinta ei eritä kolostrumia eli ensimaitoa.
Allie koki puolestaan jonkin verran paineita siitä, että hänen odotettiin imettävän.
Sam käynnisti maidonerityksen voidakseen imettää, vaikka Allie oli raskaana.
– Sain välillä negatiivisia kommentteja päätöksestäni olla imettämättä, mutta pääosin kaikki kunnioittivat valintaani, ainakin suurimmaksi osaksi. Minusta tärkeintä on että vauva on ruokittu, enkä olisi tehnyt toisin, vaikka Sam ei olisi imettänyt.
Negatiiviset kommentit ovat sisällöntuottajaparin mielestä työn vaikein puoli. Sam muistaa jopa saaneensa viestin yhdeltä imetyksen ammattilaiselta, ettei tämä ollut koskaan nähnyt maidonerityksen käynnistämisen onnistuvan ja Sam hukkaa vain aikaansa.
– Negatiiviset kommentit saivat minut vain haluamaan todistaa muiden olevan väärässä ja näyttää, että tämä on mahdollista. Sain vertaistukea Facebook-ryhmistä ja nykyään tiedän muitakin ilman raskautta imettäneitä, Sam kertoo.
Esikuvana muille
Negatiivisesta palautteesta huolimatta Samin kokemus imettämisestä oli hyvin positiivinen. Häntä ei koskaan jännittänyt julki-imettää kaksosia.
– Olen todella kiitollinen, että kukaan ei sanonut koskaan mitään ilkeää minulle imetyshetkellä. Ja vaikka tiedän, että imetystä suositellaan 2-vuotiaaksi, ei kukaan tuominnut valintaani lopettaa imetys ja pumppaus reilun vuoden jälkeen, Sam kiittää.
Pariskunta jakaa Instagram-, TikTok- ja YouTube-tililleen edelleen paljon sisältöä onnistuneeseen imetyskokemukseensa liittyen. Heille tulee viestejä, joissa kerrotaan heidän inspiroineen muita ja kysymyksiä vinkeistä maidonerityksen käynnistämiseen liittyen. Heistä tuntuu erityiseltä voida auttaa muita imetysmatkalla.
– Maidonerityksen käynnistäminen on edelleen sellainen asia, jota monet eivät tiedä. On hämmästyttävää, mihin ihmiskeho pystyy!
Jos pari saisi lisää lapsia, Sam haluaisi jälleen imettää ja uskoisi myös jakavansa imetysmatkaansa uudelleen. Kenties maidonerityksen käynnistämistä ei kuitenkaan tarvittaisi, jos Sam vuorostaan kantaisi lapset.
Nyt onnelliset kaksospoikien ja useiden lemmikkien vanhemmat keskittyvät saamaansa positiiviseen palautteeseen sekä vertaistukeen, ja jättävät vihapuheen omaan arvoonsa.
– Loppujen lopuksi mielestämme on aivan ainutlaatuista ja erityistä, et-
tä käytimme Samin munasoluja, minä kannoin pojat ja Sam imetti heitä. Se oli äärimmäinen ryhmätyökokemus! Olemme niin onnekkaita, että tarinamme toteutui juuri tällä tavalla, Allie ja Sam iloitsevat.
● Maidonerityksen voi käynnistää myös vanhempi, joka ei itse synnytä lasta
● Tavallisimpia tilanteita ovat naisparin yhteisimetys ja adoptiolapsen imetys
● Maidonerityksen käynnistämisen prosessi on periaatteessa yksinkertainen mutta edellyttää suunnittelua, sitoutumista, aikaa ja motivaatiota
● Kun säännöllinen lypsäminen on aloitettu, alkaa maitorauhaskudos kasvaa
● Maitorauhaskudoksen kasvu voi tuntua esimerkiksi aristuksena tai painontunteena
● Rintoja lypsetään päiväsaikaan 2–3 tunnin välein ja 1–2 kertaa myös yön aikana (Yhteensä lypsykertoja tarvitaan vuorokauteen 8–12 eli yhtä monta kuin täysimetetty vauva tarvitsee)
● Maidonerityksen käynnistäminen on yleensä helpompaa, jos on aiemmin ollut raskaana tai imettänyt
Lisätietoa aiheesta löytyy Imetyksen tuen sivuilta:
imetys.fi > Imetys sateenkaariperheessä
> Maidonerityksen käynnistäminen
vanhempana, mutta turhaan.
Sam jännitti yhteyden muodostumista vauvoihin ei-synnyttävänä
Tuhannet vanhemmat saavat vuosittain apua Teratologisesta tietopalvelusta
Teratologisen tietopalvelun tavoitteena on, ettei kenenkään tarvitse miettiä lääkityksen sopivuutta raskaus- ja imetysajalle yksin, vaan mahdollisimman moni osaisi kääntyä sen puoleen.
TEKSTI JOHANNA MITJONEN-ARINO
Tiesitkö, että pohdintoihin imetyksen ja lääkkeiden yhteensopivuudesta on mahdollista saada asiantuntija-apua nopeasti ja helposti? Teratologinen tietopalvelu antaa lääkeneuvontaa raskautta suunnitteleville, raskaana oleville ja imettäville vanhemmille koko Suomessa.
Tietopalvelun antaman neuvonnan keskeinen tehtävä on ehkäistä sikiövaurioita. Toinen merkittävä tehtävä on antaa vanhemmille tietoa raskauden ja imetyksen aikana sopivasta lääkityksestä: tarkoituksena on, että tarpeellista lääkitystä ei turhaan lopetettaisi raskauden tai imetyksen vuoksi. Yhteydenotto jo raskauden suunnitteluvaiheessa mahdollistaa parhaiten sopivan lääkityksen löytämisen. Neuvonnan lisäksi tietopalvelu tekee tutkimustoimintaa ja kouluttaa terveydenhuollon henkilöstöä raskauden ja imetyksen aikana tapahtuvasta lääkkeiden käytöstä. Puheluihin ja chat-viesteihin vastaa kokenut kätilö tai farmaseutti, jonka antama lääkeneuvonta perustuu ajantasaisiin tietokantoihin ja uusimpaan julkaistuun tutkimustietoon. Imetystukivanhemmille hyvä vinkki on ottaa seurantaan tietopalvelun tili Instagramissa tai Facebookissa. Ne tarjoavat hyviä tietoiskuja imetyksestä ja lääkityksestä sekä ajankohtais-
ta informaatiota. Myös Teratologisen tietopalvelun nettisivuilta löytyy tietoa raskauden ja imetyksen aikana sopivista tai vältettävistä lääkkeistä. Tietopalvelua ylläpitää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.
Moni imettäjä ottaa yhteyttä
HUSin osastonylilääkäri Heidi Sormunen-Harju kertoo, että suurin osa tietopalveluun tulevista kyselyistä koskee raskautta. Vajaa 40 prosenttia kyselyistä koskee imetystä. Kyselyissä näkyy vaihtelua vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi keväällä kysytään paljon allergialääkkeistä, kesällä taas aurinkosuojista ja hyttyskarkotteista. Kysymyksiä tulee sekä resepti- että käsikauppalääkkeisiin liittyen. Myös muista altistuksista, kuten kemikaaleista ja elintarvikkeista, kysytään.
Viime vuonna Teratologinen tietopalvelu vastasi reiluun 6 000 puheluun ja noin 1 400 yhteydenottoon chatissa. Lisäksi vastattiin terveydenhuollon henkilöstön kysymyksiin.
Teratologinen tietopalvelu on perustettu vuonna 1994 ja se juhliikin tänä vuonna palvelun 30-vuotista taivalta. Jotkin asiat ovat vuosien varrella muuttuneet, toiset taas eivät.
Sormunen-Harju kertoo, että synnyttäjien aiempaa korkeampi kes-
ki-ikä näkyy siinä, että odottajilla ja imettäjillä on enemmän perussairauksia ja lääkityksen tarvetta. Joidenkin lääkeryhmien, esimerkiksi ADHD-lääkkeiden, lisääntyvä käyttö heijastuu kysymysten lisääntymisenä juuri näihin lääkeaineisiin liittyen.
– Monissa perusasioissa tiedon tarve ei ole kuitenkaan muuttunut, vaan niitä kysytään vuodesta toiseen. Pakkausselosteet hämmentävät odottajia ja imettäjiä, kun ne kieltävät monen sellaisenkin lääkkeen käytön, mistä on ehtinyt vuosien aikana kertyä runsaasti turvallisuusnäyttöä, hän sanoo. Hän myös mainitsee yhden tietyn kysymyksen toistuvan imettäjien yhteydenotoissa.
– Asia, johon törmäämme hyvin usein, on virheellinen käsitys, että rinnat tulisi pumpata tyhjiksi imeväisen lääkealtistuksen välttämiseksi. Terveydenhuollon henkilöstö antaa myös ajoittain tätä ohjetta, vaikka sille ei olisi aihetta. Lähes kaikki lääkeaineet häviävät rintamaidosta samanaikaisesti kuin imettäjän elimistöstä, Sormunen-Harju sanoo.
Teratologinen tietopalvelu sai Imetyksen tuen vuosittain jakaman Imetyksen edistämisen palkinnon vuonna 2020. Palkintoperusteluissa korostettiin, että tietopalvelun neuvonnan avulla voidaan välttää tarpeettomia imetystaukoja, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti imetyksen jatkumiseen ja tuoda perheille tarpeetonta huolta.
Miksi kohdata kasvotusten?
Viime vuosien valtava digiloikka on muuttanut ihmisten välistä vuorovaikutusta, ehkä jopa pysyvästi. Miten aivot pysyvät perässä ja miksi kasvokkainen kohtaaminen on edelleen arvokasta?
Yhteiskunnassa suunniteltiin vielä muutama vuosi sitten paluuta takaisin normaaliin. Kului vuosi, sen jälkeen toinen, eikä mennyttä aikaa tullutkaan. Sitten suuntauduttiin kohti uutta normaalia, joka on tuonut mukanaan paljon hyvää, kuten lisää vapaa-aikaa matkustamisen vähentyessä ja mahdollisuuden osallistua erilaisiin tapahtumiin myös etäyhteydellä. Asialla on myös toinen puoli, kun ihmisten liikkuminen toistensa luo ja sattumalta tapahtuvat kuulumisten vaihdot vähentyvät.
Nykyään yhteyttä toisiin pidetään paljon erilaisten laitteiden avulla, kirjoittamalla ja videon välityksellä. Ihmisten välinen kohtaaminen ja viestintä on varmuudella muuttunut, mutta aivojen perusrakenteet ja aivojen terveyttä edistävät perusasiat eivät ole muuttuneet samassa tahdissa. Tämä aiheuttaa meille haasteen tasapainoilussa uuden kulttuurin ja aivojen hyvinvoinnin välillä.
Aivot tarvitsevat läheisyyttä
Kasvokkaiseen kohtaamiseen liittyy paljon muutakin kuin samassa tilassa oleminen. Vuorovaikutusta voisi kuvailla niin, että kumpikin ihminen vaikuttaa vuorollaan toisiinsa jollakin tavalla. Aivoille tekee hyvää, kun
ne saavat tulkita kasvokkaisissa kohtaamisissa toisten ihmisten ilmeitä ja eleitä. Muiden ihmisten kommunikoinnin ymmärtäminen on yksi tärkeimmistä syistä sille, että meillä on aivot. Jos kohtaamisia ei ole, aivojen perustoiminnasta jää yksi tärkeä osa täyttämättä.
Sosiaalinen media tai digitaalisuus eivät ole aivoille huonoja asioita. Kyse on määristä: kuinka paljon älylaitteiden kanssa vietetään aikaa ja jääkö levolle tarpeeksi tunteja. Nykyinen nopeatempoinen ympäristö poikkeaa paljon siitä, millaisessa luonnonympäristössä ihmisen aivot ovat alun perin kehittyneet. Aivoilla on vielä tottumista uuteen kulttuuriin ja siihen, että yhteyttä toisiin ihmisiin pidetään uusin tavoin. Somealustoilla ja etäyhteydellä tavoitetaan osa vuorovaikutuksen tasoista, mutta osa voi jäädä puuttumaan. Aivot kaipaavat myös läheisyyttä ja läsnäoloa.
Lapsen aivot kehittyvät yhdessä muiden kanssa
Varsinkin lasten on tärkeää nähdä toistensa kasvoja ilman älylaitteita ja päästä leikkimään muiden lasten kanssa samassa tilassa. Vauvat opettelevat vuorovaikutusta ja heillä aivojen rakentuminen on vasta aivan aluillaan. Vuorovaikutuksen oppimiseen tarvitaan muiden ihmisten kohtaamista ja toisten lasten sekä aikuisten toiminnan seuraamista. Älylaite ei voi korvata sitä, että ihmisten kehot ovat samassa tilassa samaan aikaan. Sanojen ja ilmeiden lisäksi myös kehon asento, liikkuminen, kehon asennosta tulkittavat aikomukset ja muut hienovaraiset asiat vaikuttavat siihen, miten sosiaalinen tilanne koetaan ja miten lapsi siitä oppii. Muiden perheiden kohtaaminen ja erilaiset ryhmät ja kerhot ovat hyviä paikkoja niin lapselle kuin aikuiselle saada aivojen kaipaamaa yhteyttä muihin ihmisiin.
Lapsi huomaa kokemuksen kautta, miten hänen tekemänsä asiat ja eri-
Miksi kohdata kasvotusten?
● muiden ihmisten kohtaaminen on aivojen hyvinvoinnille tärkeää kaiken ikäisillä
● vuorovaikutus on edellytys lapsen normaalille kehitykselle
● aivot saavat sopivasti virikkeitä ja mieliala kohenee
● muilta ihmisiltä voi oppia mielenkiintoisia asioita ja uusia taitoja
● vuorovaikutus ihmisten välillä syvenee
● ystävyyssuhteet voivat tiivistyä
Vuorovaikutuksen
oppimiseen tarvitaan muiden ihmisten kohtaamista ja toisten lasten sekä aikuisten toiminnan seuraamista.
ja toisilta. Hermosolujen väliset yhteydet muovautuvat toistojen myötä, ja lapsilla tämä kehitys on erityisen nopeaa. Harjoittelu muiden ihmisten kanssa vauhdittaa oppimista, koska vauvalle muiden lasten tai omien läheisten ihmisten kanssa vietetty aika on yleensä mieleistä ja motivoivaa.
Se vahvistuu, mitä toistetaan
Lapsen kasvaessa tunteiden tunnistaminenkin vaatii harjoitusta ja muiden ihmisten kanssa vietetty aika tarjoaa siihen mahdollisuuden. Lapsuudessa on omat herkkyyskautensa, jolloin harjoitellaan tärkeitä sosiaalisia taitoja, sekä myöhempään oppimiseen vaikuttavia taitoja, kuten omaa kieltä. Aivojen perusominaisuuksiin kuuluu se, että aivot toistavat sitä toimintaa, mihin aivoja on käytetty. Toisin sanoen ne taidot, joita harjoitellaan, vahvistuvat. Lapselle erityisen tärkeitä taitoja on oppia kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa. Nykyisillä aikuisilla on ollut lapsuudessaan nykypäivän lapsia enemmän vuorovaikutusta sähköisten alustojen ulkopuolella. Iso osa monen nykyihmisen sosiaalisuudesta tapahtuu tänä päivänä netissä. Koska asia on uusi, pitkän aikavälin vaikutuksia lapsiin ei vielä täysin tunneta. Vaikka älylaitteet antavat, ne voivat myös passivoida sekä vähentää lasten leikkiin ja liikkumiseen käyttämää aikaa.
Kohtaaminen hoitaa aivoja
laiset ilmeet ja eleet vaikuttavat muihin. Vanhempi vastaa vauvan ääntelyyn, jolloin vauva tietää vanhemman olevan hänen kanssaan. Toistot kommunikaatiossa vahvistavat vauvan aivoissa kokemusta, että hän on yhteydessä perheensä kanssa ja että hän on turvassa. Vauva oppii, miten leikitään yhdessä ja opitaan tärkeitä taito-
Pienetkin sosiaaliset hetket ovat aivoille hyväksi. Sosiaalisuus on aivoille luontaista toimintaa, eikä tämä kauan aikaa sitten muodostunut ominaisuus muutu, vaikka viestintätavat ja sovellukset muuttuvat. Kasvokkaiset kohtaamiset muiden ihmisten kanssa tarjoavat aivoille virikkeitä sopivalla tavalla.
Tiedetään, että muista ihmisistä eristyksiin jääminen vaikuttaa mielen hyvinvointia heikentävästi ja yksinäisyys onkin riski mielenterve-
ydelle. Olemme tietysti yksilöllisiä sen suhteen, paljonko kaipaamme ihmisiä ympärillemme. Monelle meistä on kuitenkin tuttua, että toisista ihmisistä saa virtaa, vaikka ajatus ihmisten ilmoille lähtemisestä olisi ensin tuntunut vaikealta. Aina ei jaksaisi lähteä, mutta monesti se kannattaa.
Tukimuodot kulkevat rinnakkain
Imetyksen tuella on säännöllistä ryhmätoimintaa yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Imetystukea on saatavilla myös tapahtumissa ja monissa eri perheiden suosimissa paikoissa, joissa imetystukivanhemmat liikkuvat. Vuonna 2023 tapahtui yli 6000 kasvokkaista kohtaamista imetystukivanhempien kanssa. Vapaaehtoisten imetystukivanhempien antama tuki on korvaamatonta kaikissa tukimuodoissa. Ilman tätä tukea monen perheen imetystoive jäisi toteutumatta ja imetykseen liittyvät kokemukset keskustelematta.
Vaikka netti on tarjonnut aivan uudenlaisen mahdollisuuden saada ja antaa tukea, aivot tarvitsevat edelleen myös läsnäoloa muiden ihmisten kanssa samassa paikassa ja tilassa. Etä- ja livetoiminnan tarjolla oleminen samaan aikaan on tämän päivän hieno mahdollisuus. Tervetuloa mukaan joko yksin tai yhdessä kaverin kanssa!
Kirjoittaja on biologi ja Imetyksen tuki ry:n toiminnanjohtaja.
Lähde:
Hari R. From brain-environment connections to temporal dynamics and social interaction: principles of human brain function. Neuron 2017;94:1033-9.
Imetyksen tuen liveryhmät löydät osoitteesta: imetys.fi/ryhmat
Tallenna imetysmuistosi kauniiksi koruksi, joka valmistetaan omasta maidostasi. Korussa kannat sinun ja lapsesi tarinaa,
Voit tilata korun helposti verkkokaupasta.
Tukea imetykseen kotisohvalle
Rinnalla-sovelluksen kautta saat vertaistukea imetykseen ja vanhemmuuteen
Lataa Rinnalla-sovellus Google Playsta
Lataa Rinnalla-sovellus AppStoresta
1940–50 luku
Imetys sodan ja jälleenrakennuksen vuosikymmeninä
Toinen maailmansota lisäsi imetystä vääjäämättä, koska puutteen ja säännöstelyn takia muutakaan ravintoa vauvoille ei välttämättä ollut tarjolla. Sodan jälkeen imetyksen suosio kääntyi kuitenkin vuosikymmeniä kestävään laskuun. 50-luvulla imetystä ja vauvanhoitoa koskevassa kirjallisuudessa alkoi ensimmäisen kerran kuulua ymmärrystä vauvan tunteille ja kokemuksille.
TEKSTI NIINA PÖYHÖNEN KUVAT HISTORIAN KUVAKOKOELMA, TAMPEREEN HISTORIALLISET MUSEOT, HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO, KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA
Sota-aikana elintarvikkeista oli pulaa, ja tiukimpina säännöstelyn vuosina 1941–1945 lähes kaikki elintarvikkeet perunaa lukuun ottamatta olivat kortilla. Ruoan heikko saatavuus saattoi heijastua myös imetykseen. Vaikka edes huomattava aliravitsemus ei heikennä rintamaidon ravitsemuksellista arvoa, vanhemman ruokavaliolla on vaikutusta rintamaidon rasvahappojen laatuun ja vesiliukoisten vitamiinien määrään. Helsingin Lastenklinikalla toimineessa äidinmaitokeskuksessa tehtiin mielenkiintoinen havainto, että myös luovutetun maidon keskimääräinen rasvapitoisuus nousi sotavuosien kolmesta prosentista viiteen prosenttiin elintarvikkeiden säännöstelyn päätyttyä. On kuitenkin huomioitava, että molemmat keskiarvot mahtuvat rasvapitoisuuden normaalivaihteluun, joka on 3–5 grammaa 100 grammaa kohden.
Rintamaidon vesiliukoisten vitamiinien määrää sotavuodet eivät luultavasti hetkauttaneet, koska kaikeksi onneksi peruna on oivallinen C- ja B-vitamiinien lähde. Perunan jättäminen säännöstelyn ulkopuolelle todennäköisesti esti myös sotavuosien nälkäkuolemat Suomessa.
Maitoa pienille boomereille
Jo 1930-luvulta lähtien imetyksen suosiota oli alkanut nakertaa teollisesti valmistettujen äidinmaidonkorvikkeiden parempi saatavuus ja pastöroinnin käyttöönoton myötä parantunut turvallisuus. Sotavuosista johtuneen nousun jälkeen imetyksen suosio kääntyi jälleen laskuun perheiden taloudellisen tilanteen parantuessa. 1940-luvun puolivälissä puolen vuoden ikään asti imetettyjä lapsia oli noin puolet ikäluokasta, mutta vuoteen 1950 mennessä
osuus oli pudonnut noin 30 prosenttiin. Imetystiedolle ja -ohjaukselle oli siitä huolimatta kysyntää, koska syntyvyys oli suurta. Vuosina 1945–49 Suomessa syntyivät suuret ikäluokat, yli 100 000 lasta vuosittain. Myös luovutettua rintamaitoa tarvittiin runsaasti. Helsingin Lastenklinikan Äidinmaitokeskuksen tunnuslause olikin ”Jokainen tilkka äidinmaitoa talteen”. Koska kylmäketjun turvaaminen kuljetuksen aikana oli haaste, rintamaidon luovuttajat asuivat pääosin kaupungissa. Luovutetun maidon keräilyssä tehtiin yhteistyötä kauppaliike Elannon kanssa: luovuttajat veivät maidon myymälöihin, joista ketjun kuljetusautot toimittivat maidon Äidinmaitokeskukseen. Keväisin piiriä laajennettiin ja myös maaseudulla asuvat vanhemmat saattoivat osallistua maidonluovutuksen “kevätrynnistykseen”, jolla
”Kesän kuumimpana aikana vatsataudit ovat yleisiä, erikoisesti näin on laita imeväisten keskuudessa. Sen vuoksi ei ole suotavaa tähän vuodenaikaan aloittaa lapsen vieroittamista. Jos tämä on jo aloitettu keväällä tai alkukesästä, voi sitä kyllä kesän aikana jatkaa. Parasta kuitenkin on, ettei vieroittamista suoriteta loppuun ennen syksyä, vaan jatketaan rintamaidon antoa ainakin jossain määrin vielä mätäkuun aikana, jolloin sitä lapsen mahdollisesti sairastuessa voidaan kipeästi tarvita.”
– PAAVO HEINIÖ, 1948
kerättiin maitoa pakastettavaksi kesäripulia varten. Jääkaapit olivat harvinaisuuksia vielä 40- ja 50-luvuilla ja ruokia säilytettiin useimmiten ruokakomeroissa ja kellareissa. Kesäkuumalla elintarvikehygienia heikkeni ja ripuli uhkasi etenkin korvikkeella ja kotitekoisilla maitoseoksilla ruokittuja vauvoja.
Äitiyshuoltoa torppiin ja työläiskoteihin
Läheskään kaikki synnyttäjät eivät asuneet neuvoloiden vaikutuspiirissä, ja myös kotisynnytykset olivat vielä tavallisia. Äitiyshuoltoa kehitettiin tavoittamaan mahdollisimman suuri osa odottavista äideistä. Samalla pyrittiin tarttumaan suuriin ongelmiin, kuten tuberkuloosin
Sotilaspukuinen mies, nainen ja vauva perhekuvassa vuonna 1942.
Tiesitkö?
Sodan jälkeen Helsingin lastenklinikan Äidinmaitokeskukselle maitoa luovutti yhtä aikaa noin sata luovuttajaa ja keskuksessa käsiteltiin keskimäärin 7300 litraa maitoa vuodessa.
Vuonna 2023 HUSin Äidinmaitokeskuksen kautta kulki 3000 litraa luovutettua rintamaitoa. Kerrallaan luovuttajia oli 20–30.
leviämiseen ja vähävaraisten perheiden puutteeseen. 1940-luvulla neuvolatyötä säädeltiin jo valtakunnallisesti, kun toimintaa ohjasivat kunnallisesta äitiys- ja lastenneuvolasta annettu johtosääntö sekä käyntikohtaiset suunnitelmat. Neuvolat tarjosivat kätilön ja lääkärin tekemää raskauden seurantaa, äitiysvalmennusluentoja sekä lastenneuvolavastaanottoja. Etenkin maaseudulla kätilöt tekivät kotikäyntejä raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, kunnes vauva kahden viikon ikäisenä siirtyi lastenneuvolan terveyssisaren asiakkaaksi. Äitiysneuvolakortteihin kirjattiin tarkasti raskauden kulkuun, synnytykseen valmistautumiseen ja lapsivuodeaikaan liittyvät havainnot, ja kukin äitiysneuvola oli velvollinen laatimaan vuosikertomuksena yhteenvedon asiakkaistaan. Imetyksen tilastointi ei sisältynyt vuosiraporttiin, vaikka siitäkin tehtiin merkintöjä neuvolakorttiin.
Terveydenhuollosta saatava imetysohjaus oli kätilöiden vastuulla ja ohjeet perustuivat edelleen järkähtämättä vuosisadan alkuvuosikymmeninä syntyneeseen ihanteeseen imetyksen aikatauluttamisesta. Raskausajan imetysohjaus toteutui äitiysvalmennusluentona, jossa annettiin tietoa
Äitiys
valmennuksen luennot
(Ohjeita äitiyshuollon työntekijöille, 1943)
I luento: Äiti pienokaistaan odottaessa
II luento: Äidin päivittäinen terveydenhoito
III luento: Äidin ravinto raskauden aikana
IV luento: Lapsen vuode
V luento: Lapsen vaatetus
VI luento: Lapsen kylvetys
VII luento: Lapsen ruokinta
0–6 kk
VIII luento: Lapsen ruokinta 6–12 kk
IX luento: Leikki ja leikkikalut
X luento: Hoidon säännöllisyys ja tautien ehkäisy
XI luento: Äidin osuus hyvien tottumusten muovaajana
XII luento: Leikki-ikäisen lapsen hoito
imetyksen hyödyllisyydestä ja sopivaisuudesta, imetyksen esteistä sekä käytännöistä, kuten imetysasennosta, rintojen puhtaanapidosta, sekä imetyskertojen määrästä ja kestosta. Neuvolan yksilökäynneillä imetyksestä ei juuri juteltu. Kaikkiaan viiden raskaudenaikaisen neuvolakäynnin aikana imetys oli aiheena vain sen verran, että tulevalle äidille ohjattiin rintojen pesujen ja karaisun aloittaminen 7–9 raskauskuukaudella. Vielä vauvan synnyttyäkin imetysohjauksen päätavoitteisiin lukeutuivat rintojen hoidon kertaaminen sekä tietenkin ohjeet imetyskertojen aikatauluttamiseen.
Vauvan ääni
Myös tietokirjallisuuden rintamalla klassikot pysyivät suosiossa, vaikka markkinoille tuli tuoreitakin julkaisuja. Esimerkiksi Arvo Ylpön jo
20-luvulla kirjoittamasta lastenhoidon oppaasta otettiin yhä uusintapainoksia. 40- ja 50-luvuilla julkaistuissa uusissa opaskirjoissa oli aiemmilta vuosikymmeniltä tuttujen imetyksen rytmitysohjeiden lisäksi myös jo käytännöllisempiä ohjeita, esimerkiksi hyvän imetysasennon löytämiseen. Myös ohjekirjojen sävy muuttui yksiselitteisen sanelevasta seikkaperäisemmin perustelevaan. Eräs muutokseen vaikuttanut tekijä oli se, että mieslääkäreiden monopoli vauvanhoito-oppaiden kirjailijoina loppui, kun kynään tarttuivat myös naiset. Ei ole sattumaa, että samaan aikaan vau-
”Sielutieteilijät, jotka ovat tutkineet vastasyntyneen vaikutelmia tästä maailmasta, sanovat, että milloin lapsi ei saa ruokaa silloin kun se on herännyt sitä hakemaan, se kokee suuren pettymyksen. Äänen sävy on ensin tuollainen varovaisesti muistuttava, viimein hyvin katkera ja hätääntynyt: onko minut hylätty? Lapsi saa imiessään äidin rintaa näet paitsi ravintoaan, myöskin turvallisuuden tunteen.”
– MAIJA TAKA, 1957
van kokemusmaailma sai ensimmäiset sanoittajansa.
Maija Taka oli ensimmäinen naispuolinen lääkäri suomalaisten vauvanhoito-oppaiden kentällä. Hän oli äiti itsekin ja valotti vauvan käytöstä psykologisesta näkökulmasta.
Oma kokemus vauvanhoidosta kuului Maija Takan ohjeissa myös ehdottomuuden puuttumisena ja arkipäivän realismina:
”Monet lapset syövät joka ikinen yö aina vuoden vanhoiksi asti. Tässäkin omasta puolestani neuvoisin noudattamaan sovinnollista politiikkaa. Vastasyntynyt on usein pieni ja laiha. Ruoka tekee sille hyvää, etenkin tuollainen puoliluvaton ylimääräinen ateria. Toinen ja tärkeä syy on se, että lapsi pitää pontevasti puoliaan. Kun se kerran on yöllä herännyt nälkäänsä ja ruvennut ruokaa vaatimaan, ei se vähällä hellitä. Silloin ei äiti nuku eikä nuku juuri kukaan muukaan talonväestä. Vaivattomampaa on antaa ruokaa kuin kuunnella tunti tai kaksi epätoivoista parkumista.”
– MAIJA TAKA,
1957
Vauvoja Tampereen synnytyslaitoksella 1954.
Samoihin aikoihin myös lääkäriseura Duodecimin 1955 julkaisemassa Terveydenhuollon kulmakiviä -kirjasessa lapsen henkinen kasvatus oli nostettu näkyvästi omaksi teemakseen. Jopa ravintoa ja fyysistä huolenpitoa tärkeämpänä lapsen kehitykselle pidettiin sitä, että lasta kohdellaan rakkaudella ja häneen suhtaudutaan ystävällisesti ja rauhallisesti ottaen huomioon lapsen kehityksen kulloinkin sanelemat tarpeet: ”Imeväisikäiselle lapselle tämä esim. merkitsee sitä, että syöttäminen tapahtuu rauhallisesti ja hoitajan voidessa uhrata koko huomionsa syöttämisen aikana lapselle”. Samalla korostettiin vauvojen yksilöllisyyttä ja imemisen ei-ravitsemuksellisia hyötyjä: ”Imemisajan pituus vaihtelee eri lapsilla ja sellainen lapsi, joka syö nopeasti rinnan tai pullon tyhjäksi, voi tarvita vielä sen jälkeen aikaa imeä, jotta sen imemisentarve tulee tyydytetyksi. Imemistarve on eri lapsille eri suuri. Siis jo tässä iässä olisi lapsen yksilöllisyys otettava huomioon. Jos vieroittaminen
tuntuu koskevan lapseen, olisi sitä lykättävä ja suoritettava vieroittaminen sitten vähitellen ja varovasti.”
Vauvamyönteisyyden alkuhämärissä
Vaikka sodanjälkeisen vuosikymmenet toivat vauvanhoito-ohjeisiin vauvamyönteisyyden ensimmäisiä aavistuksia ja aiempaa realistisempaa näkökulmaa, kesti vielä kauan, ennen kuin virallisissa imetyssuosituksissa luovuttiin imetyskertojen määrän ja keston rajaamisesta.
1940–50-luvuilla synnyttäneiden äitien muistoissa toistuu jopa ahdistusta ja epätoivoa aiheuttanut ristiriita ohjeiden kuuliaisen noudattamisen ja vauvan tarpeisiin vastaamisen välillä. Aihe jakoi varmasti myös lääkäreiden, kätilöiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten leirejä, koska sekä virallisilla ohjeilla että vauvaystävällisellä lähestymistavalla oli kannattajansa.
Suositukset imetyksestä ja kiinteiden ruokien aloittamisesta
50 luvulla
● Äidin kädet ja rinnanpää pestään ennen imetyksen aloittamista ja rinnanpää kuivataan imetyksen päätteeksi
● Vauvaa imetetään 5 kertaa vuorokaudessa
● Imetyskertojen väliin on jäätävä vähintään 3,5–4 tuntia, jotta maha saa tyhjentyä ja levätä
● Täysimetystä tai keinoruokintaa maito-kauraliemellä ja teellä jatketaan noin 6 kk ikään asti
● Kiinteät ruoat aloitetaan hieman ennen puolen vuoden ikää, pullolapsille annetaan hedelmä- ja vihannesmehuja jo muutaman viikon ikäisestä
● Imetystä jatketaan kiinteiden ruokien ohella 8–10 kuukauden ikään saakka
● Vieroittamista rinnasta ei tule aloittaa kesäaikaan
● Lapsi ei välttämättä tarvitse lihaa (poislukien kala ja muna) vielä ensimmäisen vuoden aikana
● A- ja D-vitamiinilisää annetaan kaikille, tarvittaessa rautaa ja kalsiumia, jos lapsi ei saa niitä tarpeeksi ruokavaliostaan.
Poliklinikan ja lastenneuvolan piha Auroran sairaalalla (Helsingin kulkutautisairaala), osoitteessa Nordenskiöldinkatu 20, 1954.
Rouva Toini Kyytinen vastasyntyneen tyttärensä Ritvan kanssa sairaalassa, 1946
TEKSTI
NIINA PÖYHÖNEN
Tohtori Timo Tilhi
–lehdenTerveydenhoito-sympaattinen kapinallinen
50-luvulla satuhahmomainen lääkärilintu, tohtori Timo Tilhi, oli vakiohahmo Duodecimin kustantamassa Terveydenhoito-lehdessä. Palstallaan tohtori Tilhi neuvoi kuvitteellista nuorta pariskuntaa raskausaikana ja vauvan synnyttyä. Tohtori Tilhen viisaat ohjeet muistuttivat enemmän nykyaikaista terveyden edistämistä kuin ajan vakiintuneita ohjeita. Tohtori Tilhi oli “kiinnostunut äidin ja lapsen ja pikkuisen isänkin hyvinvoinnista, erityisesti heidän mielenterveydestään”. Niinpä hän kaikissa ohjeissaan korosti hellyyden, läheisyyden ja turvallisuuden tunteen merkitystä lapselle. Samalla lempeä pikku tohtorilintu antoi kyytiä virallisille, imetystä ja vuorovaikutusta rajoittaville, ohjeille:
“Jos äiti haluaa ajatella pienokaisensa parasta, hänen olisi viisainta antaa lapsen itse laatia ruoka-aikataulunsa. Lapsen ei saa antaa itkeä ruokaansa. Ja sen lapsi väkisinkin joutuu tekemään, jos äiti sen ruoka-aikataulun laatii”. Virallisissa ohjeissa yöimetyksiä ei saanut vauvalle sallia, mutta tohtori Tilhi piti selvänä, että vauva tarvitsee ruokaa myös yöllä. ”Äiti joutuu valvomaankin lapsen kanssa öisin – ne vekkulit haluavat aterian vuorokauden ajoista piittaamatta."
Rohkeasti omaäänisen hahmon takaa löytyi kätilö Leena Valvanne, joka oli 50-luvulla vasta pääsemässä alkuun vauvojen, perheiden ja kätilötyön esitaistelijana. Tohtori Timo Tilhen palsta perustui yhdysvaltalaiseen, Louisianan mielenterveysseuran julkaisemaan Peter Pelican -sarjaan. Peter Pelicanin lämminhenkisesti vanhemmuutta tukevat ohjeistukset ihastuttivat myös Suomessa niin paljon, että idean hyödyntämiseen Terveydenhoito-lehdessä hankittiin lupa.
Leena Valvanne, joka oli jo lehden Avioliitto ja koti -palstan lukijasuosiota nauttiva asiantuntija, sai tehtäväkseen luoda Tohtori Timo Tilhi -sarjan. Vauvamyönteisen kätilövaikuttajan saaman runsaan palstatilan lääkäriseuran julkaisussa mahdollisti lehteä 50-luvulla kehittänyt, edistyksellinen päätoimittaja, professori Antti Mattila. Tohtori Tilhenä Leena Valvanne pyrki säilyttämään Peter Pelican -sarjan lämpimän ja viehättävän hengen, mutta sisällytti mukaan runsaasti omassa työssään tunnistamiaan vauvamyönteisyyden kehittämiskohtia.
Piirroskuva tohtori Tilhestä, piirtäjä Liisa Kaarsalo.
IMETYKSEN VERTAISTUKI
kulkee vauvaperheen rinnalla
Vain harvalla imetys sujuu alusta loppuun omalla painollaan ilman mitään kysymyksiä tai pulmia. Imetyksen vertaistukija on imettävien vanhempien turvallinen matkakumppani, joka kulkee rinnalla, kuuntelee ja tukee perhettä imetysmatkallaan.
TEKSTI TUULI-ANNIKA KUUSAARI JA ANNA GROUNDSTROEM
Lähes jokaisella imetysmatkalla tulee hetkiä, jolloin me vanhemmat mietimme, mitä tehdä. Epävarmuuden tunteiden ja imetyksen haasteiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Imetyksen vertaistukijan kanssa jutellessa huolet usein helpottuvat ja pulmiin keksitään ratkaisuja. Tarvittaessa voidaan pohtia yhdessä, mistä tilanteeseen saisi vielä lisää apua. Imetyksen tuen koulutetut imetystukivanhemmat tarjoavat tukea verkossa ja kasvotusten. Odottavat ja imettävät vanhemmat voivat valita eri tuen muodoista juuri itselleen sopivan.
Kun vauva on aivan pieni, verkkotukea saa nopeasti vaikka kotisohvalle. Hyvä imetysasento taas voi löytyä helpommin livetapaamisessa. Livetuen parista voi myös löytää samassa elämänvaiheessa olevaa seuraa muista vanhemmista.
Turvallista tukea jokaisen perheen tarpeisiin
Koulutettu vertaistuki on näyttöön perustuvaa ja turvallista. Jokaisella imetystukivanhemmalla on imetyskoulutuksen lisäksi myös omakohtaista kokemusta imetyksestä siihen liittyvine haasteineen. Jokainen tukee omalla persoonallaan ja oman elämäntilanteensa rajoissa. Oman vauvan syntymä voi olla tukivanhemmalle pienen tauon paikka, mutta mukaan palataan uutta kokemustietoa rikkaampana.
Koska jokaisen perheen tilanne on omanlaisensa, myös imetystuki on yksilöllistä. Imetystukivanhemmat osaavat antaa vinkkejä erilaisiin imetystilanteisiin, oli toiveena sitten imetyksen lisääminen täysimetykseksi, osittaisimetyksen ylläpitäminen tai vieroitus. Omista toiveista kannattaa kertoa tukivanhemmalle. Ja
jos omasta imetystoiveesta ei ole aivan varma, sitä voi selkeyttää ja pohtia tukivanhemman kanssa. Imetystukivanhemman kanssa voi jutella jo odotusaikana tai imetyksen päätyttyä. Imetystuki on aina luottamuksellista ja tukimuodoista voi valita halutessaan esimerkiksi täysin anonyymin verkkotuen.
Tapaa imetystukivanhempi perhekerhossa tai tapahtumassa
Livetuen muodot ovat vuosien varrella monipuolistuneet. Tukivanhemman voi kohdata kasvotusten perhekerhossa, tapahtumassa tai imetystukiryhmässä. Livetuen tapaamiset ovat etenkin tuoreille vanhemmille tärkeä paikka saada tukea imetysasentojen tai imemisotteen kanssa. Livetuen tapaamisissa voi myös huomata, miten melkein jokaisessa perheessä käydään läpi samoja vaiheita ja pohdintoja vauvan kanssa.
Imetystukiryhmä on kaikille perheille avoin tapaaminen, jossa imetys koskettaa lähes kaikkien osallistujien elämää. Tapaamisessa jutellaan
imetyksen lisäksi myös muista lapsiperhe-elämään liittyvistä asioista. Toisinaan tapaamisissa voi olla jokin imettäville perheille ajankohtainen teema. Lasta odottaville vanhemmille järjestetään myös omia iltoja.
Tukivanhemmat vierailevat myös perhekerhoissa. Tämä mahdollistaa livetukea niilläkin paikkakunnilla, joilla tukivanhempia on vähemmän, koska vierailu jo valmiiksi kokoontuvaan ryhmään on helppo toteuttaa. Perhekerhoissa imetyksestä pääsevät juttelemaan myös ne vanhemmat, joille pelkästään imetykseen keskittyvään ryhmään osallistuminen ei tunnu omalta.
Imetystukivanhempia voi kohdata myös lapsiperheille suunnatuilla messuilla ja muissa tapahtumissa. Tukivanhemman kanssa voi silloinkin pistäytyä juttelemassa itselle ajankohtaisista imetysasioista tai kertoa, miten oma imetys on sujunut.
Verkkotuki on aina avoinna perheille
Verkkotuki on nykyisin sekä tuettavien että tukivanhempien keskuudessa kaikkein suosituin tukimuoto. Verkkotuessa kohdataan ja tuetaan kirjoittamalla
Rinnalla-sovellus on aina avoinna. Sen kautta voi viestitellä saman tukivanhemman kanssa tarpeen mukaan pitkiäkin aikoja. Keskustelua voi jatkaa, jos haasteet eivät ala helpottua tai imetysmatkan aikana mieleen tulee uusia kysymyksiä. Tukivanhemmat vastaavat viesteihin oman arkensa lomassa parin päivän kuluessa. Rinnalla-sovelluksessa käydään vuosittain tuhansia imetyskeskusteluja.
ImetysChat on 2–3 kertaa viikossa päivystävä anonyymi tukikanava, jonka kautta on mahdollista saada nopeasti apua imetyspulmiin. Chatissa keskustellaan reaaliaikaisesti kahden kesken tukivanhemman kanssa.
Chat-painike kelluu lähes jokaisella imetys.fi-sivuston sivulla ja chat-
Verkkotuki on nykyisin sekä tuettavien että tukivanhempien keskuudessa kaikkein suosituin tukimuoto.
tiin pääsee juttelemaan sen aukioloaikoina.
Imetyksen tuen sosiaalisen median vertaistukiryhmä toimii Facebookissa. Yli 55 000 jäsenen ryhmässä keskustellaan monipuolisesti imetykseen liittyvistä asioista. Suurin osa ryhmän keskusteluista on vanhempien toisilleen tarjoamaa vertaistukea, johon myös tukivanhemmat osallistuvat osan aikaa.
Webinaarit
vanhemmuuden tukena
Webinaarit ovat uusin tulokas Imetyksen tuen palveluvalikoimassa. Webinaarien tavoitteena on antaa perheille ajantasaista tietoa ja luoda luottamusta ja varmuutta vanhemmuuteen. Webinaarit ovat maksuttomia, kuten kaikki muukin yhdistyksen vertaistuki.
Odottajien webinaareissa valmistaudutaan tulevien vanhempien kanssa imetyksen ensipäiviin. Puolentois-
ta tunnin mittainen webinaari kertoo, miten imetys lähtee käyntiin, miten vauva viestii ja kuinka ei-imettävä vanhempi voi luoda suhdetta ja hoivata vauvaa intensiivisenä imetysaikana. Imetystukivanhempien vetämiä odottajien webinaareja järjestetään noin kerran kuussa. Mukana on aina myös webinaarin chattia hoitava tukivanhempien tiimi, joka vastaa osallistujien kysymyksiin.
Uni ja imetys -webinaari on järjestetty tänä vuonna kaksi kertaa ja siihen on osallistunut satoja vanhempia. Webinaari on tuotettu yhteistyössä Lapsiperheiden uni ry:n kanssa. Webinaari antaa tutkittua tietoa vauvan unesta, imetyksen yhdistämisestä mahdollisimman hyviin uniin ja tukee perheitä tekemään itselle sopivia ja vauvan kannalta lempeitä ratkaisuja unen hyväksi.
Työ ja imetys-teemaisia webinaareja on järjestetty yhdessä Mothers in Business -järjestön kanssa.
Olet lämpimästi tervetullut imetystukivanhemmaksi
Kun omaa imetystä on hetki takana, monelle herää toive olla itsekin toisen vanhemman tukena vanhemmuuden alkutaipaleella. Imetystukivanhemmuus on uusia kokemuksia, merkityksellisyyttä ja usein uusia kavereita elämään tuova harrastus. Se sopii monenlaisiin elämäntilanteisiin, koska vapaaehtoistyötä tehdään aina omien aikataulujen ehdoilla. Kaikki uudet tukivanhemmat saavat yhdistykseltä koulutuksen ja tuen, mutta tukityötä tehdään aina omalla persoonalla ja myös omaa kokemustietoa hyödyntäen.
Lue lisää Imetyksen tuen vertaistukitoiminnasta ja koulutuksista! imetys.fi/koulutus
Imetys eduskunnassa
Vauvan maidontarve ei katso aikaa, paikkaa tai tilannetta työuralla. Miten eduskunnassa on suhtauduttu vauvoihin ja imettämiseen, kun töihin on menty pienokainen mukana?
Ikuinen imettäjä
Oli vuosi 1995. Olin juuri täyttänyt 24 vuotta ja olin kolmen viikon ikäisen vauvan äiti, kun aloitin työni kansanedustajana. En ollut koskaan aikaisemmin vieraillut eduskunnassa ja olin tottunut vauvojen läsnäoloon vihreiden kokouksissa. Siksi en ymmärtänyt millaisen kalabaliikin aiheutin, kun aloitin ensimmäisenä päivänä uutena kansanedustajana. Yritimme mieheni kanssa olla mahdollisimman käytännöllisiä ja vain hoitaa rauhassa vauvaa, samalla kun ympärillä oli kauhea mediarumba. En ollut saanut vielä omaa työhuonetta, enkä tiennyt minne olisi pitänyt mennä imettämään isossa talossa. Joten tein niin kuin aina muutoinkin, eli laitoin vauvan jumpperini alle, kun hänelle tuli nälkä.
Kukaan ei sanonut kasvotusten, että tein jotain väärin, mutta puhemiestä myöten minua haukuttiin mediassa. Onneksi koko sukuni tuki meitä, eikä kuohunta siksi onneksi hetkauttanut uskoani imetykseen täysin luonnollisena asiana. Sain kuitenkin tästä sellaisen leiman, että koen olevani ikuinen imettäjä.
Tästä seurasi myös hy viä asioita, sillä seuraavien vaalien jälkeen puhemiehik si nousi kolme naista, jot ka päättivät muuttaa juuri sen huoneen, jossa vauvaa olimme hoitaneet, viral liseksi vauvanhoitohuo neeksi. Se päätös helpotti toivottavasti monen sen jälkeisen vauvan elämää eduskunnassa.
Lisäksi olin mukana perustamassa eduskuntaan Lapsen puolesta -ryhmää. Nykyään teen töi tä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirissä, joten vauvojen etujen puolustaminen on tullut elämäntavaksi.
JANINA ANDERSSON
MLL:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Kansanedustaja 1995–2011
Vauvan kanssa eduskunnan arjessa
Eduskunnassa ollaan aina pätkätöissä kansan luottamuksen varassa, minkä vuoksi moni kansanedustaja arastelee lapsista haaveilemista. Lapsen oikean ajan myytti pitää kuitenkin rikkoa. Ei ole olemassa oikeaa aikaa – toisinpäin: aina on oikea aika. Elämäntilanne ja työpaikka kyllä joustavat ja sen eteen meidän on jatkettava vaikuttamista.
Vaativan työn ja vauvan yhdistäminen vaatii toki paljon erityisesti vanhemmilta. On suunniteltava, muutettava maailmaa ja luotettava. Näitä ohjeita noudattaen olen itsekin pyrkinyt elämään.
Minulla on kaksi lasta, joista nuorin on tätä kirjoittaessani vasta syntymässä. Odotin esikoistani korona-aikana, minkä vuoksi tein paljon etätöitä ja tilanne oli kovin erilainen kuin nyt. Etätyöt sopivat hyvin elämäntilanteeseeni tuolloin ja nyt jälkikäteen tiedostan, että työt kotona olivat iso apu myös imetyksen onnistumiseen. Nyt tilanne on toinen ja olen jo etukäteen aistinut eduskunnan vielä jähmeän suhtautumisen vauvoihin.
Palasin töihin esikoiseni ollessa kolmikuinen, mutta imetys onnistui silti yli vuoden ikään asti. Imetys oli mahdollista, sillä lapsen isä kävi puolen vuoden vanhempainvapaallaan vauvan kanssa useamman kerran päivässä eduskunnassa. Mieheni ehdotti järjestelyä itse ja se tuntui parhaalta ratkaisulta. Pian syntyvän toisen lapsen kanssa tarkoituksena on jakaa perhevapaat tasaisemmin. Olen innoissani, kun saan nähdä uuden perhevapaamallin käytännössä.
Muistan elävästi edelleen kun itkin synnärillä esikoinen kainalossa, kun imetys ei hetkeen onnistunut. Ensin harjoittelimme imuotetta, sitten yritin parannella rikkoutunutta ihoa ja samalla maitoa tuli niin paljon että rinnat olivat jatkuvasti tukossa. Tahtoni imettää oli kuitenkin vahva ja maitoa tuli, joten lopulta imetys alkoi sujumaan. Se tuntui tärkeältä kaikkein eniten itselleni.
Vedin aikanaan Päijät-Hämeen perheystävällisten työpaikkojen verkoston tapaamista, jossa eräs firma sanoi osuvasti: olisimme tosi kylmä betonitehdas, jos emme ymmärtäisi työntekijöiden perheitä. Ja tottahan
se on, että jokainen työntekijä tulee perheestä. Minulle mieheni ja lähipiirimme tuki on korvaamatonta arjessamme, jotta voin yhdistää hyvän äitiyden sekä kunnianhimoisen uran.
Siksi myös eduskunnan imetysmyönteisyyttä on edelleen parannettava. Valiokuntaan tai täysistuntoihin ei saa viedä vauvaa, mikä haastaa työn ja perheen yhteen sovittamista. Huomasimme puolisoni kanssa, että aluksi esikoisellani oli aika usein nälkä juuri silloin, kun tunteja kestävä valiokunta alkoi. Lopulta rytmi löytyi ja päällekkäisyydet vähenivät.
Kuvassa Hilkka loppukesällä 2024 syntyneen kuopuksensa kanssa.
Rattaiden tuominen perinteiseen eduskuntataloon on haastavaa, minkä vuoksi vauvan tuominen taloon oli aina oma urakkansa. Onneksi eduskunnan turva kuitenkin suhtautui vauvaan positiivisesti ja avasi ovia valvomon kautta miehelleni ja lapsellemme auliisti. Meillä oli esikoiseni kanssa työhuone väliaikaisesti sekä vanhan eduskuntatalon että pikkuparlamentin puolella. Talossa on työhuoneita lukuun ottamatta hyvin vähän tiloja, joissa olisi mukavat oltavat imettämiselle. Kolkoissa, kaikuvissa ja kylmissä vessoissa imettäminen ei ollut minun tai vauvani juttu. Kaiken kaikkiaan imetysmyönteinen työpaikka ei nähdäkseni vaadi työnantajalta ihmeitä, vaan enemmänkin tahtoa.
HILKKA KEMPPI
Kansanedustaja 2019–Keskustan varapuheenjohtaja
Hoitava ja parantava rintasidos Estävätkö kipeät rinnanpäät imetyksen?
Nursicare vähentää tutkitusti kipua1 ilman lääkeaineita ja parantaa rikkoutuneet rinnanpäät hellästi ja tehokkaasti.
Sakset leikkaavat terveyden tulevaisuuden
Järjestölähtöinen auttaminen vaarassa
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen myöntämiin STEA-avustuksiin on suunniteltu kymmenien prosenttien leikkauksia hallituskauden loppuun mennessä. Imetyksen tuki ry saa suurimman osan rahoituksestaan STEAn kautta, ja riittävä rahoitus on elinehto niin Imetyksen tuen kuin monen muun järjestön toiminnalle.
TEKSTI ELLA RINNE JA HEIDI KERVINEN
Petteri Orpon (kok.) hallitus päätti huhtikuun 2024 kehysriihessä hallitusohjelmaan kirjattua suuremmista leikkauksista sosiaali- ja terveysministeriön alaisiin valtionavustuksiin. Hallituksen linjaukset ovat aiheuttanut suurta huolta koko järjestökentällä.
– Suunnitellut leikkaukset ovat massiivisia ja tulevat väistämättä vaikuttamaan järjestökentän kykyyn tarjota tukea sitä tarvitseville, toteaa Imetyksen tuen toiminnanjohtaja Heidi Kervinen.
Leikkausten tarkemmasta kohdentumisesta ei tämän artikkelin kirjoitushetkellä ole vielä tietoa, mutta suuria vähennyksiä Suomen sote-järjestöjen rahoitukseen on kuitenkin odotettavissa jo ensi vuodesta alkaen.
Kymmenien prosenttien pudotukset rahoituksesta voivat pahimmillaan tarkoittaa järjestölähtöisen auttamisen vähentymistä samassa suhteessa, mikä olisi valtava menetys hyvinvoinnille.
Imetyksen tuki
tekee tuloksellista vertaistukityötä
Järjestöissä töitä tehdään tyypillisesti tehokkaasti, ja toiminta kohdistuu suoraan sitä tarvitseville. Avustusta saavien järjestöjen toiminnan tuloksellisuutta seurataan säännöllisesti. Imetyksen tuen vertaistukitoiminta on arvioitu viimeksi keväällä 2024 STEAn mittareilla erittäin tulokselliseksi. Järjestö on kyennyt tarjoamaan vertaistukea ja imetystietoa oikea-
aikaisesti ja sellaisella tavalla, jonka perheet kokevat olevan heille avuksi. Lisäksi kohderyhmää on tavoitettu etukäteen suunnitellulla tavalla. – Laadukasta tukea annetaan vuosittain erilaisissa imetyksen haasteissa tuhansille perheille. Imetyksen tuen vahvuus on osaavat vapaaehtoiset ja henkilökunta, sekä imetystuen kohdentuminen eri tukikanavien kautta suoraan sitä tarvitseville, Kervinen sanoo.
Järjestöjen pitkäjänteisellä työllä kerrytetty erityisosaaminen sekä kyky reagoida ja ohjata toimintaa nopeasti uuteen suuntaan on ainutlaatuista ja tehokasta. Näin nopealla aikataululla toteutuvat leikkaukset kohdistuvat järjestöjen käynnissä olevaan toimintaan ja johtavat pa-
himmillaan yksittäisten järjestöjen tai niiden osa-alueiden hallitsemattomaan alasajoon. Seuraukset tulevat näkymään yhteiskunnallisella tasolla osittain heti tai viimeistään joitakin vuosia myöhemmin ja ne voivat olla vaikutuksiltaan kauaskantoisia.
Järjestöjen vakiintunutta asemaa matalan kynnyksen tuen antajina on mahdotonta korvata tarpeeksi nopeasti millään muulla toiminnalla, jonka pariin ihmiset löytäisivät ilman viiveitä. Jos myöhemmin todetaan, että toiminta voidaan käynnistää uudestaan, uudelleenkäynnistämisen vaiheessa on etsittävä ja koulutettava sekä henkilöstö että vapaaehtoiset. Tämä vie aikaa ja aiheuttaa lisäksi uuden taloudellisen kulun.
Leikkaukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin
Leikkaukset perustuvat poliittisiin päätöksiin, eivät rahoittajan omiin linjauksiin. STEAn mukaan leikkausten vaikutukset kohdistuvat merkittävimmin heihin, joiden arjessa selviytyminen on vahvasti järjestökentältä saatavan avun varassa. Etenkin erityisryhmät ja jo heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kärsivät.
Järjestöihin kohdistuvien leikkausten lisäksi hallitus on päättänyt
Julkisen terveydenhuollon resurssien niukkuudesta johtuva vähäinen tai jopa puutteellinen tuki lisää järjestösektorin merkitystä.
useista sosiaaliturvan ja sote-palveluiden heikennyksistä. Ne kohdistuvat samoihin ihmisiin, joiden elämään osuvat myös järjestöjen palvelujen leikkaukset. Tämä kehityssuunta, huomioiden jo olemassa olevan julkisen terveydenhuollon kriisin, on Kervisen mukaan huolestuttava. Leikkaukset kohdistuvat terveyttä ja hyvinvointia vahvistavaan työhön, ja näin ollen vaikuttavat negatiivisesti sekä yksittäisten ihmisten että yhteisöjen kykyyn pärjätä ar-
jessaan. Talouden ja terveyden haasteet kasautuvat tutkimusten mukaan usein samoille henkilöille. Nämä taustatekijät myös vaikeuttavat imetyksen käynnistymistä ja lyhentävät sen kestoa. Yhdenvertaisuuden kasvattaminen vaatii leikkausten sijaan resurssien lisäämistä ja eri toimijoiden välistä tiivistä yhteistyötä.
Julkisen terveydenhuollon resurssien niukkuudesta johtuva vähäinen tai jopa puutteellinen tuki lisää järjestösektorin merkitystä. Imetyksen tuki ry:n verkkotuen tavoittaneista 7000 tukikontaktista 40 prosenttia koki terveydenhuollon imetysohjauksen riittämättömäksi. Järjestöjen tehtävä ei ole korvata julkisen terveydenhuollon palveluja, mutta perheiden kokemukset kertovat järjestöjen toiminnan tarpeellisuudesta. Järjestöjen tarjoama apu voi pysäyttää ongelmien etenemisen ajoissa. Tuen ja ohjauksen saaminen oikeaan aikaan on imetyksen jatkumisen kannalta ratkaisevaa.
Järjestötoiminta lisää hyvinvointia monella tasolla
Tuloksellinen vapaaehtoistoiminta ei toteudu itsestään. Se tarvitsee organisointia, joka on järjestöissä mahdollista tuottaa pienillä hallinnollisilla
Ella Rinne ja Heidi Kervinen.
kuluilla. Järjestöt ovat usein löytäneet keinoja pärjätä pienillä budjeteilla, ja toiminnasta suuri osa järjestetään vapaaehtoisvoimin.
Vapaaehtoistoiminta tarjoaa ihmisille mahdollisuuden toimia itselleen merkityksellisen asian hyväksi ja luoda samalla suhteita muihin. Se vähentää yksinäisyyden kokemusta sekä vahvistaa toimijuutta. Vapaaehtoistoiminta tuo myös mahdollisuuksia oman osaamisen ja ammattitaidon lisäämiseen, millä on positiivisia vaikutuksia esimerkiksi työelämän näkökulmasta.
– Suurin osa toiminnassamme mukana olevista imetystukivanhemmista kertoo vapaaehtoistoiminnan lisäävän omaa hyvinvointia ja antavan uusia taitoja, Kervinen sanoo.
Järjestöjen toiminnan merkitys valtiontaloudelle on kokonaiskuvassa hyvinkin positiivinen. Järjestökentälle laitettu euro tuo sen moninkertaisena hyvinvointina takaisin yhteiskunnalle – tästä syystä nyt kaavaillut avustusleikkaukset eivät tunnu perustelluilta säästämisen näkökulmasta. Järjestöt tuottavat runsaasti palveluita, joita esimerkiksi julkinen terveydenhuolto ei järjestä.
Miksi järjestöt eivät rahoita toimintaansa itse?
Suomen järjestöjen rahoitus on suurelta osin sen varassa, että yleishyödyllistä ja voittoa tavoittelematonta, yhteiskuntaa hyödyttävää toimintaa rahoitetaan julkisista varoista. Koska näiden järjestöjen tekemä työ ei tuota voittoa, järjestöt eivät saa yleensä rahoitusta sellaisista lähteistä, jotka olisivat kiinnostuneita taloudellisesta kasvusta. Yhdistyksen omat
Järjestökentälle laitettu euro tuo sen moninkertaisena hyvinvointina takaisin yhteiskunnalle.
säännöt tai rahoittajien ohjeet voivat myös asettaa rajoja sille, millaista rahoitusta voidaan ottaa vastaan.
Kun toimintaa halutaan järjestää pitkäjänteisesti ja vaikuttavasti, tarvitaan myös rahoituksen vakautta ja ennakoitavuutta.
Useimmat sote-järjestöt eivät pysty rahoittamaan koko toimintaansa esimerkiksi jäsenmaksuilla tai lahjoituksilla, koska saadut tuotot eivät riitä toiminnan kulujen kattamiseen. Lahjoitusten keräämisestä koituu myös omat kulunsa, jotka liittyvät esimerkiksi lakisääteisiin raportointeihin, lupamaksuihin ja lahjoitustoimintaa hoitavan henkilöstön palkkakuluihin.
Vaikka hallituksen suunnittelemat leikkaukset eivät kohdistuisi suoraan Imetyksen tuen saamiin avustuksiin, on koko järjestökenttä verkosto, jossa jokaisen järjestön kohderyhmiä tavoitetaan eniten yhteistyöllä. Järjestöt vahvistavat toistensa tekemää työtä ja usean järjestön yhdessä aikaansaama vaikutus terveydelle ja taloudelle on on erillään tehdyn työn vaikutuksia suurempi.
Tuen myöhästyminen tulee kalliiksi kansanterveydelle
Imetyksen tuki tarjoaa imetykseen koulutettua vertaistukea sekä helposti saatavilla olevaa, luotettavaa imetystietoa. Imetys.fi -sivustolla on vuosittain noin 7 miljoonaa selailukertaa. Tiedon ja tuen helppo saatavuus tu-
kee vanhemmuutta ja ennaltaehkäisee imetyshaasteiden kehittymistä. Jos apua ei saada, vanhemman huoli kasvaa ja alkuperäinen, mahdollisesti pienempi haaste, alkaa kasvaa suuremmaksi. Imetyksen ei pitäisi koskaan päättyä ohjauksen ja avun puutteen takia, jos vanhemman toive on jatkaa imetystä.
– Imetyksen tukeminen on erittäin merkittävä teko kansanterveydelle. Imetys säästää rahaa pitkäaikaissairauksien hoitokuluissa, sillä tutkimusten mukaan imetys pienentää mm. riskiä sairastua rintasyöpään tai tyypin 2 diabetekseen. Lisäksi imetys vähentää lasten infektioita. WHO:n mukaan jokainen imetyksen edistämiseen sijoitettu dollari tuottaa 35-kertaisen taloudellisen hyödyn, Heidi Kervinen sanoo.
Imetyksen tuen vapaaehtoiset käyvät keskusteluja vanhempien kanssa aina odotusajasta imetyksen päättymisen jälkeiseen aikaan. Etenkin vauvavuonna imetyshaasteissa on usein kysymys perheen arkeen kohdistuvasta jatkuvasta kuormituksesta. Imetyksen vertaistukea saaneet vanhemmat kertovat sen lisänneen omaa jaksamista ja koko perheen hyvinvointia. Saatu tuki, kannustus ja kaikki hyvät kokemukset imetyksestä tuovat jaksamista ja toiveikkuutta elämään.
Järjestötoiminta turvaa tulevaisuuttamme. Siitä ei saa leikata.
Päättäjien taattava vauvaperheiden riittävät
resurssit
Kun vuonna 2019 aloitin työt kansanedustajana, lapseni oli vain kolmen kuukauden ikäinen ja hänestä tuli tuttu näky eduskunnan käytävillä. Silloin päätin, että teen kaikkeni, jotta tässä maassa jokainen vanhempi saa tarvitsemansa tuen imettämiseen.
Imetys on asia, josta täytyy voida puhua yhteiskunnassa avoimesti. Meillä päättäjillä on vastuu huolehtia, että vauvaperheiden palveluiden resurssit ovat riittävät ja että imetyksen tukemista edistetään valtakunnallisesti.
Imetyksen hyödyt niin vauvalle kuin imettävälle vanhemmalle ovat moninaiset ja imetyksen edistäminen on yksi tehokkaimmista tavoista edistää kansanterveyttä. On siis perusteltua, että imetystä edistetään ja siihen tarjotaan apua kansallisen koordinoinnin avulla.
Imetyksessä tulee aina ottaa huomioon perheiden yksilölliset tilanteet ja toiveet. Moni tarvitsee imetyksessä myös neuvoja ja muuta tukea. Onkin äärimmäisen tärkeää, että Suomi edistää imetystä tukemalla perheitä, jakamalla tietoa sekä varmistamalla ammattilaisten riittävän osaamisen ja resurssit.
THL:ssä toimi osa-aikaisena kansallinen imetyskoordinaattori vuosina 2018–2020. Imetyskoordinaattorin tehtäviin kuului muun muassa näyttöön perustuvan imetysohjauksen implementoinnin tuki sairaaloille ja neuvoloille sekä Vauvamyönteisyysohjelman koordinointi ja kansallisten imetysohjauskäytäntöjen yhtenäistäminen. Imetyskoordinaattori tuotti tutkimustietoa kansallisesta tilanteesta päätöksenteon tueksi.
Kansallisen imetyskoordinaattorin tuki koettiin terveydenhuollossa tärkeäksi. Vaikka kansallisen imetyskoordinaattorin työ on lopetettu, koordinoivan työn tarve
ei ole loppunut. Itse asiassa saan säännöllisesti terveydenhuollon kentältä viestiä, että kansalliselle koordinoinnille todella olisi yhä tarvetta. Ennen kaikkea koordinaattoria tarvittaisiin, jotta eri puolilla Suomea asuvat perheet olisivat yhdenvertaisessa asemassa imetysohjauksen laadun ja saavutettavuuden näkökulmasta.
Loppuvuodesta 2021 jätin eduskunnassa toimenpidealoitteen koskien kansallisen imetyskoordinaattorin työn jatkamista sekä koordinoinnin riittävää resursointia. Lähivuosina olisi olennaista jatkaa Kansallisen imetyksen edistämisen toimintaohjelman toimeenpanoa antamalla vahvaa tukea implementoinnille. Erityisesti neuvoloiden vauva- ja perhemyönteisyysohjelman kehittäminen ja implementointi kansallisesti koordinoiden on olennaista, jotta toimintaohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa. Tähän tarvitaan kansallista imetyskoordinaattoria.
Imetys voi tuntua marginaaliselta aiheelta silloin kun se ei kosketa itseä. Kyseessä on kuitenkin merkittävä kansanterveydellinen sekä lapsen oikeuksiin liittyvä asia, jonka suhteen tulisi varmistaa, että jokainen perhe saa imetykseen riittävän tuen. Kyseessä ei ole vastakkainasettelu imettävien ja ei-imettävien perheiden kesken vaan pyrkimys tarjota kaikki tuki, tieto ja ohjaus sitä tarvitseville perheille. Edistämme yhdessä asiaa myös aloitteestani eduskuntaan perustetussa Eduskunnan turvallisen odotusja vauva-ajan edistämisryhmässä, jossa on mukana poliitikkoja eri puolueista sekä iso joukko alan asiantuntijoita.
SOFIA VIRTA
Kansanedustaja, vihreiden puheenjohtaja, eduskunnan turvallisen odotus- ja vauvaryhmän puheenjohtaja
KATRI HAAVISTO
Hei äiti! Kuntouta keskivartalo raskauden
Eroon selkäkivuista ja pömppövatsasta
Kuntouta vatsalihasten erkaumaa
Uskalla taas hyppiä - apua virtsankarkailuun
Nordic Fit Mama 1 – Kuntouta keskivartalo® verkkovalmennuksen kaikki harjoitukset ovat lääkärikeskus Mehiläisen asiantuntijoiden hyväksymiä. Treenaa missä ja milloin sinulle parhaiten sopii. Aikaa tarvitset vain 10 min. päivässä.
Tutkitusti toimiva 6-viikon verkkovalmennus äideille "Valmennus oli todellinen suunnanmuuttaja. Sain 4 cm erkauman lähes kokonaan pois."
Kohenna seksuaalisuutta lantionpohjatreenillä nordicfitmama.fi @nordicfitmamasuomi