Martti-susi ja lampaiden lumiretki
Janne Pyykkรถ Joulukuu 2013
Kerran eräässä pienessä kylässä, jonka nimi oli Ripsu, alkoi sataa lunta. Ripsun kylän päällikkö Rapsu oli juuri päästänyt lampaat metsään sammalia syömään. Kun lunta satoi, Rapsulle tuli huoli. Valkoisia lampaita oli niin vaikea löytää valkoisesta lumesta. Lampaiden päällikkö, jonka nimi oli Valtteri, sanoi muille lampaille: Onneksi meillä on paljon villaa. Ei tule kylmä, vaikka sataa lunta. Minä ehdotan, että karkaamme. Muut lampaat olivat samaa mieltä. Niin päätettiin tehdä. Eräs pieni tyttölammas Laapa rupesi itkemään. Mitä sinä itket, kysyi Valtteri. Minä en halua karata, sanoi Laapa. Minua pelottaa, että susi hyökkää, kun ryhdymme seikkailemaan. Valtteri sanoi, että ei ole hätää. Me seikkailemme vain ihan vähän, katselemme maailmaa. Niin lampaat kulkivat laumana jäätyneen lammen yli syvemmälle metsään. Mutta oikeasti Laapa mietti myös omenoita. Ripsun kylässä asuva pieni ihmistyttö Neppi oli käynyt monta kertaa lampaiden laitumella. Neppi oli aina rapsuttanut Laapaa. Kun Laapa oli vähän tönäissyt Neppiä, sillä lailla ystävällisesti, Neppi oli antanut omenan. Omenat olivat herkullisinta mitä Laapa tiesi. Miten hän nyt voisi saada omenaa, kun he olivat karanneet? 1
Lähettyvillä asui myös yksinäinen susi Martti. Hän ei ollut pitkään aikaan syönyt elävää lammasta, sillä lampaat olivat aina aitauksessa. Ihmiset olivat ampuneet Martin veljeä häntään, kun tämä oli yrittänyt mennä lampaita syömään. Martti ei uskaltanut edes yrittää. Niinpä Martti oli alkanut kasvattaa omenapuita. Jos Martille tuli nälkä, hän meni torille myymään omenoita. Saamallaan rahalla hän osti kaupasta lampaanlihaa. Se ei kuitenkaan ollut helppoa. Ihmiset pelkäsivät susia, joten kaupunkiin piti aina mennä valepuvussa. Ripsun kylässä ihmiset havaitsivat lampaiden kadonneen. He neuvottelivat ja päättivät lähteä etsimään lampaita lumiseen metsään. Neppi sanoi isälleen Rapsulle, että otetaan omenia mukaan, lampaat pitävät niistä, mutta häntä ei kuunneltu. Hän oli vasta pieni tyttö, eivät aikuiset häntä uskoneet. Niin kyläläiset lähtivät etsimään lampaita. Rapsu johti etsintäpartion metsään. He etsivät lampaiden jälkiä lumesta, mutta mitään ei löytynyt. Lunta satoi koko ajan lisää ja vanhat jäljet olivat peittyneet. Pettyneinä Rapsu ja muut palasivat kylään. Miten ihmeessä he voivat löytää lampaat ennen kuin sudet löytävät ne? Sillä välin Martti meni maakellariin. Siellä oli hänellä säilössä paljon punaposkisia omenoita. Martti ei ollut pitkään aikaan käynyt torilla omenoita myymässä. Hän kyllä halusi kovasti mennä myymään omenoita, koska oli vaarana, että omenat 2
pilaantuvat. Mutta Martti ei voinut enää mennä torille, koska koiperhoset olivat syöneet punaisen mekon, jota hän oli käyttänyt valepukuna. Voi miksi hän ei ollut viimeksi ostanut vaatekaupasta uutta hienoa mekkoa? Hän oli vain ostanut paljon lampaanlihaa pakastimeen. Se häntä harmitti. Lampaat kulkivat metsässä yhä syvemmälle. Lunta satoi. Heille tuli nälkä. Lumen alta he kaivoivat jäisiä sammalia. Se ei ollut kovin hyvää. Jotkut lampaat sanoivat, että tämä ei ollut kovin hyvä seikkailu. Toiset kuitenkin sanoivat, että maisemat olivat hienoja. Oli kumpareita ja rotkoja, metsäaukeita ja pieniä puroja, joista sai vettä, kun janotti. Yötä he viettivät kylki kyljessä toisiinsa painautuneina. Niin he pysyivät lämpiminä. Lampaiden päällikkö Valtteri sanoi, että tämä vasta on lampaan elämää. Ja suurin osa lampaista oli samaa mieltä. Myös Laapa, mutta hän kaipasi myös omenoita, joita ei metsässä ollut. Sillä välin kylässä pientä tyttöä Neppiä ei nukuttanut. Hän nousi ylös aikaisin ja meni keittiöön. Neppi otti kaapista kauppakassin, johon laittoi kymmenen omenaa. Hän teki sen ihan hiljaa, jotta kukaan muu ei heräisi – varsinkaan Rapsu, joka kuorsasi viereisessä huoneessa. Sitten Neppi puki päälleen lämpimät sukat ja vaatteet ja lähti ulos. Ulkona satoi lunta. Neppi aikoi etsiä lampaat omenoiden avulla. Samaan aikaan lunta kertyi pienen majan katolle, jonka sisällä Martti-susi nukkui. Lunta satoi metsäaukiolle, jonka keskellä poppelipuiden ympäröimänä lampaat nukkuivat toisiinsa painautuneina. Ripsun kylässä ihmiset nukkuivat ja varsinkin Rapsu, joka suorastaan kuorsasi. Niin, oikeastaan kaikki nukkuivat paitsi Neppi, joka tarpoi lumessa kauppakassi kädessä, jossa oli kymmenen omenaa. 3
Kuka heräsi seuraavaksi? Se oli Martti-susi. Martin maja ei näet ollut kovin jykevää tekoa. Kun katolle oli satanut paljon lunta, lumi meni katon läpi ja majan sisälle kasvoi jääpuikko, joka piteni pitenemistään, aina Martin nenään asti, jolloin Martti aivasti ja sitten heräsi. Martti lähti unenpöpperössä ulos. Jos sataisi lisää lunta, kohta koko maja voisi romahtaa. Nyt pitää etsiä metsästä poppelipuuta, jolla voi korjata majan katon ja seinät. Kun Martti saapui poppelipuiden ympäröimälle metsäaukiolle, hän hieraisi silmiään. Mikä kumma iso lumikasa siellä olikaan? Lampaita, Martti lopulta käsitti. Hän katseli lampaita ja hänelle tuli mieleen hieno ajatus. Mutta ennen kuin Martti ehti ajatella pitemmälle, samalla heräsi Laapa, joka oli kuullut läheltään kumeaa suden hengitystä. Apua susi, kiljaisi Laapa! Ja silloin kaikki lampaat heräsivät ja lumi pölisi, kun lampaat pinkaisivat pakoon. Tulkaa takaisin, huusi Martti-susi. Tarvitsen teitä, en aio teille pahaa. Mutta lampaat eivät kuunnelleet. Ne juoksivat sutta karkuun päätä pahkaa. Martti ei välittänyt ajaa lampaita takaa. Hän kaatoi metsäaukiolta yhden poppelipuun majansa korjausta varten. Kun Martti oli aikeissa kantaa kaadetun puun majalle, hän kuuli läheltä nyyhkytystä. Mikä kumma se oli, ihmetteli Martti. Hän meni katsomaan. Aivan lähellä, poppelipuiden takana, oli pieni tyttölammas, joka oli jäänyt isompien lampaiden jalkoihin. Se oli selvästikin satuttanut jalkansa eikä voinut juosta karkuun. 4
Laapan jalkaan tosiaan sattui. Olikohan se poikki? Mutta vielä kamalampaa oli, että iso susi lähestyi häntä. Mitä tuo hirveä susi oikein aikoi? Sitten tapahtui aivan kummallisesti. Martti-susi otti Laapalampaan syliin ja kantoi kotiin. Mitä ihmettä nyt on tapahtumassa? Samaan aikaan Ripsun kylässä ihmiset heräsivät. Kylän päällikkö Rapsukin heräsi ja ryhtyi paistamaan aamiaiseksi munia ja pekonia. Rapsu kailotti, että tulkaa kaikki aamiaiselle. Kaikki tulivat paitsi Neppi. Miksi Neppi nukkuu niin pitkään? Rapsu kävi herättämässä Nepin ja silloin hän huomasi, että Nepin sänky oli tyhjä. Missä Neppi oikein oli? Aluksi muut arvelivat, että Neppi on mennyt piiloon ullakolle, mutta ei hän ollut siellä. Vaatehuoneestakin etsittiin ja pesuhuoneesta, mutta Neppi ei löytynyt. Sitten huomattiin, että kauppakassi puuttui ja joku oli ottanut kaikki omenat. Ja eikö Neppi ollutkin aiemmin sanonut, että lampaita pitää etsiä omenien avulla? Siinäpä se. Rapsu pelästyi, kun hän ymmärsi, että Neppi oli lähtenyt yksin ulos lumisateeseen lampaita etsimään. Tämä tästä vielä puuttui. Nyt täytyi heti lähteä etsimään Neppiä! Samaan aikaan Neppi oli kävellyt jo monta tuntia kauppakassin ja omenoiden kanssa. Hän oli tullut nälkäiseksi ja syönyt neljä omenaa. Jalkojakin palelsi. Silloin Neppi näki pienen majan metsän laidassa. Kukahan siellä asui? Hän päätti mennä kolkuttamaan oveen. Ehkä siellä asuu joku kiltti täti, joka antaisi hänen lämmitellä jalkoja lieden ääressä? 5
Se oli Martti-suden maja. Kuka koputtaa oveen, Martti hämmentyi. Martti ei avannut eikä hiiskahtanut sanaakaan. Hän toivoi, että koputtaja lähtisi pois. Neppi kolkutti majan oveen toisen kerran. Onko ketään kotona, hän huusi. Olen kiltti tyttö ja minun jalkojani paleltaa. Voisinko hiukan lämmitellä jalkojani? Martti-susi oli yhä aivan hiljaa. Mutta majassa oli myös Laapa, joka tunnisti Nepin äänen. Laapa määkäisi takaisin bää-ää-ää niin kovaa kuin jaksoi, joka ei tosin ollut kovin kovaa, koska Laapa oli vasta pieni tyttölammas. Mutta se oli kuitenkin ihan tarpeeksi kovaa, koska silloin Neppi tunnisti tutun tyttölampaan äänen. Laapa, Laapa, oletko siellä? Onko siellä kaikki karanneet lampaat, Neppi huusi oven läpi. Silloin Martti päätti, että hänen on syytä päästää Neppi sisään, ja avasi oven. Mutta kun ovi oli auki, Neppi kauhistui, koska näki edessään ison suden. Neppi aikoi juosta karkuun, mutta Martti otti häntä kädestä kiinni. Älä pelkää, sanoi Martti, en aio syödä sinua. Minulla on paljon lampaanlihaa pakastimessa, voin antaa sinullekin. Mutta silloin Neppi rupesi itkemään. Oletko sinä syönyt kaikki meidän lampaat ja nyt aiot syödä Laapankin? Neppi itki aivan lohduttomasti. Martti-susi huokaisi syvään ja sanoi, että siitä ei ole kysymys. Minä olen kunniallinen Martti-susi, en aio syödä yhtään elävää lammasta. Jos minulla onkin lampaanlihaa pakastimessa, ne on 6
kaikki ostettu Ripsun kylän myymälästä. Martti antoi Nepille nenäliinan, jotta tämä voisi kuivata kyyneleensä. Onko se totta, ihmetteli Neppi. Miksi sinä sitten olet ottanut Laapan kiinni? Silloin Laapa sanoi, että ei se niin ollut. Hänellä oli jalka mennyt poikki ja susi oli kantanut hänet kotiin. Sitten susi oli tehnyt poppelipuusta lastan hänen jalkaansa ja antanut omenoita. Ja kun Neppi katseli Laapan jalkaa, toden totta niin oli käynyt. Laapan jalassa oli poppelipuinen lasta. Lampaat eivät osaa laittaa lastaa jalkaan, joten sen on siis tehnyt tämä susi, joka on auttanut Laapaa. Mutta mistä sinä olet saanut omenia, oletko varastanut ne ihmisiltä, kysyi Neppi, joka vielä hiukan epäili sutta. Minulla on täällä paljon omenapuita ja iso kasa omenia kellarissa, vastasi Martti. Oletko sinä tosiaan kiltti susi, ihmetteli Neppi. Kyllä minä olen, sanoi Martti. Mutta missä muut lampaat ovat, kysyi Neppi. Martti sanoi, että lampaat olivat paenneet häntä, kun luulivat, että aion syödä heitä. Mutta se ei ollut aikomukseni. Halusin vain lampailta villaa, koska minä tarvitsen uuden valepuvun mennäkseni kylän torille myymään omenia ennen kuin omenat pilaantuvat. Nyt Neppi ymmärsi kaiken ja pyysi anteeksi. Me ihmiset olemme tällaisia, pelkäämme susia. Oikein mukavaa tavata kiltti susi. Hyvää päivää, minun nimeni on Neppi, sanoi Neppi, joka vihdoin muisti esitellä itsensä. 7
Aiotko sinä nyt keritä Laapan ja ottaa häneltä villat, kysyi Neppi. En aio, vastasi Martti. Laapa on niin pieni, että hän tarvitsee villansa selvitäkseen lämpimänä talven yli. Mutta minä voisin ottaa hiukan villaa muilta lampailta, jos voit houkutella ne tänne. Sillä välin lampaat olivat toden totta tulleet takaisin metsäaukiolle ja lähestyivät suden majaa. He halusivat tietää miten pienelle lammastyttö Laapalle oli käynyt, kun tämä ei enää ollut muiden lampaiden laumassa. Lampaiden päällikkö Valtteri hiipi majan lähelle ja kurkkasi varovasti ikkunasta sisään. Hän näki, että Laapa oli suden ja Nepin kanssa majassa, ja kauhistui. Nyt susi on ottanut kiinni Laapan ja Nepin! Lampaat ryhtyivät laatimaan pelastussuunnitelmaa. He päättivät, että kaikkein urheimmat lampaat voisivat juosta koko majan kumoon, jos ottaisivat kovan vauhdin. Valtteri huusi majaan: Iso paha susi, me tiedämme, että olet ottanut kiinni Laapan ja Nepin. Päästä heidät heti vapaaksi tai me kaadamme sinun majasi! Martti-susi säikähti. Mitä hän nyt voisi tehdä? Silloin Neppi päätti toimia. Hän avasi majan oven ja sanoi lampaille, että älkää turhaan uhkailko, Martti-susi on kunniallinen susi ja meidän ystävämme. Olen varma, että jos olette kilttejä hänelle, hän antaa teille omenia. Valtteri ja lampaat olivat kummissaan. Voiko tämä olla totta? Kun Martti tuli ulos omenakulhon kanssa ja lampaat saivat 8
pitkästä aikaa syödä herkullisia omenia, he leppyivät. Voimmeko antaa sinulle vastalahjaksi jotakin, kysyi Valtteri. Sillä välin kyläläiset olivat Rapsun johdolla alkaneet etsiä Neppiä. Koska lumisade oli lakannut, Nepin jäljet näkyivät lumessa, joskin aika heikosti. Jäljet veivät ensi pellon yli, sitten tietä pitkin vähän matkaa ja sieltä metsään. Voi hyvä tavaton, aikuiset ihmettelivät. Mihin asti Neppi on oikein ehtinyt? Jäljet johtivat kukkuloiden yli ja sitten rotkoon, rotkon jälkeen tuli toinen pelto ja puro ja sitten toinen metsä. Aina vain jäljet jatkuivat, mutta Rapsu ei halunnut lopettaa etsintää. Neppi oli löydettävä. Kun kyläläiset kulkivat eteenpäin, he löysivät ajan mittaan jotain muutakin. Lampaan papanoita! Mutta nyt metsässä oli niin paljon jälkiä, ettei enää ollut selvää mihin pitäisi mennä. Rapsu sanoi, että on pysähdyttävä ja mietittävä. Onko joku jo nähnyt lampaita? Kukaan ei ollut nähnyt yhtään lammasta eikä ollut selvää mihin päin lampaat olivat kulkeneet, kun jälkiä oli joka suuntaan. Samaan aikaan suden majassa jotkut lampaat olivat antaneet sudelle villaa. Neppi, joka oli taitava käsistään, oli alkanut kehrätä villaa ja tehdä siitä sudelle uutta mekkoa. Välillä kun tuli nälkä, he söivät omenia. Susi otti pakastimesta lampaanlihaa ja teki siitä herkullisen päivällisen. Kun oli syöty, Neppi jatkoi mekon valmistamista. Lampaat katselivat vierestä ja niin teki Laapakin, jonka jalka tuntui jo paljon paremmalta. 9
Sillä välin kyläläiset olivat pitäneet evästaukoa metsässä ja kiistelleet mihin suuntaan pitäisi lähteä. Rapsu oli ymmällään. Ei auttanut kuin arvata joku suunta ja lähteä sinne. Ilta alkoi koittaa. Tähdet kiipesivät taivaalle ja lyhdyt sytytettiin. Moni halusi palata kotiin. Rapsu sanoi muille, että saavat mennä, mutta hän ei luovuta. Hän jää yöksi etsimään. Kuu nousi taivaalle, kun Rapsu kulki yksin pimeässä metsässä lyhdyn valossa. Hän saapui metsäaukiolle ja huomasi, että tällä paikalla oli hiljattain kaadettu poppelipuu. Rapsu lähti seuraamaan kaadetun puun lastujen jälkiä ja hämmästyi suuresti, kun näki kaikki kadonneet lampaat majan ympärillä. Lampaat alkoivat määkiä. Mitäs määitte, ihmetteli Rapsu. Samaan aikaan majassa Martti pelästyi. Miksi lampaat määkivät? Onko joku ihminen löytänyt hänen majansa? Hän kurkkasi ikkunasta ulos, huomasi miehen pyssyn kanssa ja meni sängyn alle piiloon. Neppi huomasi saman ja meni ulos. Isä, älä ammu sutta, hän on kiltti. Kun Rapsu kuuli, että majassa on susi hän latasi pyssyn. Sitten hän siirsi lampaat ja Nepin syrjään ja astui majaan. Sillä välin Martti oli toiminut nopeasti. Hän oli pukenut Nepin tekemän melkein valmiin mekon päällensä, jotta häntä ei tunnistettaisi sudeksi. Kun Rapsu astui majaan, hän hämmästyi: Mikä ihme tämä ilmestys on? Joku kumma olento on mekko päällä majassa, mutta näyttää sudelta. Neppi tarttui Rapsua jalasta ja huusi: Älä 10
ammu, Martti on kiltti. Onneksi Rapsu oli viisas mies. Hän ymmärsi heti kaiken eikä sitä tarvinnut hänelle selittääkään. Hän oli ostanut monta kertaa omenia kylässä tältä samalta naiselta, tai siis mieheltä, tai siis sudelta. Täällä oli suden omenatarha, suden omenavarasto ja suden maja. Ja niin Rapsu laski aseensa eikä enää aikonut ampua sutta. Mutta mitä kyläläiset ajattelevat? Jos tulee ilmi, että metsässä asuu susi, kyläläiset haluavat ampua sen, kaikilla kun ei ole niin paljon ymmärrystä kuin Rapsulla ja Nepillä. Ettepä taida arvata mitä sitten tapahtui? No sehän on päivänselvää. Tietysti Martti ryhtyi Rapsun koiraksi, jotta kyläläiset eivät pelkäisi sitä. Kaikki pitivät Martista, koska se oli niin hyvä lammaskoira. Silloin kun lampaita ei tarvinut vahtia, Martti vietti vapaa-aikaa majallaan omenia popsien ja keräillen. Mutta sitä hänen ei enää tarvinnut tehdä yksin, koska Neppi auttoi häntä. Ja mitä Valtteriin ja lampaisiin tulee, he varsinkin olivat tyytyväisiä. He olivat saaneet kokea jännittävän seikkailun, joka oli päättynyt hyvin. Laapan jalkakin on nykyisin ihan terve. Hänestä tulee kohta iso lammas.
Sen pituinen se.
11