Jooei 4 by Veli Räsänen

No 4

ntti Raatikaisen Järki lähtee1 on vaatimaton, noin 15x10 senttimetrin kokoinen piirros joka kosketti galleriassa sekä kuvaaiheellaan, minimalistisella tekniikallaan, edullisella hinnallaan ja muistorikkaalla aikahypyllä 24 vuoden päähän. Vuonna 1986 julkaistiin Mustanaamio-lehdessä Will Eisnerin Spirit-sarjakuvia. Will Eisner on amerikkalaisen sarjakuvan yksi suurista piirtäjistä ja kertojista ja Spirit on mustavalkoisen dekkarisarjakuvan yksi suurista sankareista. Tällä kertaa sarjakuva oli toteutettu erikoiseen tyyliin, kolmiulotteisena. Mustavalkoinen piirros oli muokattu punavihreäksi ja sitä luettiin lehden mukana tulleiden lasien

läpi. Sarjakuva oli oikeasti kolmiulotteinen. Kuvassa lähellä olevat kohteet näyttivät todella olevan lähempänä. Järki lähtee 1 ei ole kolmiulotteinen edes punavihreiden lasien läpi katsottuna. Mutta pointti on se että siitä tulee mielikuva tuosta Spirit-sarjakuvasta. Minkään ei tarvitse olla oikeasti mitään kunhan ne vain näyttävät oikealta. Tämä viisaus on keksitty ehkä jossakin mainostoimistossa. Teos on tehty värillisillä tusseilla paperille. Se on kuin pelkkä luonnos, mutta tarkemmin ajatellen varmalla kädellä piirretty valmis teos. Työtä ei olisi voinut tehdä muuten ja toteutuksen pienuus on yksi tärkeä siinä viehättävä ominaisuus.

Persettään näyttävää naista ei voi hymyilemättä katsoa, Vain kuutamo auton ikkunasta huvittaa enemmän. Naisen kiusoitteleva katse sanoo: “Tämän lähemmäs et pääse.” Siksi sitä pitää katsoa ohikävellessä hymyyn vastaten.

stalla josKerro tällä p al a jonka takin teoksest a on sinulle omistat ja jok erityis en jostain syystä teksti ja rakas. Lähetä sesta osoitjpg-kuva teok ei@gmail. tees een joojoo com .

No4|2011 JULKAISIJA

@-POSTI joojooei@gmail.com

PÄÄTOIMITTAJA Vp Räsänen

ULKOASU Suvi Palosaari

PAINOPAIKKA Suomen Painotuote, Joensuu

JAKELUPISTEET SIELLÄ TÄÄLLÄ JOENSUUSSA Kaupunginkirjasto, taidemuseo, galleria Ahjo, galleria Kohina, galleria Harha, Taitokortteli JA LÖYTYY MYÖS issuu.com/jooei/docs/ KANSI Yksityiskohta Hanna Niemiahon maalauksesta MOTTO Imprimis non fastidiose vivere! Tärkeintä on elää ei-tylsästi!

Sisältö 5

Pääkirjoitus

Rahat loppuivat muttei rakkaus. <3

Taiteilijat sukupuuton partaalla

Surraan hetki mutta ei jäädä tuleen

Juha Kettunen astialla

Mattisen Riikka piirsi

Käydään vielä näyttelyssä

Kolumni

hinnoittelu on vaikeaa.

makailemaan.

Peltikanisteri on parempi kuin posliinikuppi.

hiljaa rakkaudesta.

Mitä ne lajinsa viimeiset saivatkaan aikaan?

Jossa väitetään että taiteen

Itsetunto koholla tai pissaa päässä.

Jos s et s ait vin kanne k nel e ä on lis e jot ka lle ä ja vom is es ks av ta hu

h al t et s uusi p nni inulla ap eritt o äid elukor n täss i ll ä tt vat e ja i i ons uol hymyi älle ima l tta lä val . O nne a!

http://issuu.com/jooei/docs

anit finis, paltto kanis, veltto penis. Siis rahat ovat siinä olemattomassa tilassa, että lehti ilmestyy nelisivuisena “kantena” ja loppuosa pitää mennä lukemaan nettiin. Lukekaa samalla aikaisemmatkin numerot. Lehden alkupuolella lyödään lautoja ikkunoihin tai nauloja kuvataiteen arkkuun ja märehditään kuvataidelinjan lopetusta Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Syy siihen on arvatenkin taloudellinen. Taide on vaikea myydä yrityksille. Joensuun kaupungin omistama ammattikorkeakoulu on voittoa tavoitteleva liikelaitos ja kravatti kiristetään tiukalle tilinpäätöksen aikaan. Syyllistä on turha etsiä pitkin metsiä. Maailman menoon on sopeuduttava. Eikä tässä olla mitään menettämässä. Ajatelkaa sitä voittona. Tämänkin lehden sivuilla on nähty joitakin sieltä tulleita ja tuonnepäin menneitä, eikä olla tultu juuri hullua valistuneemmaksi. Ja muistakaamme C’est la vie. Se kaikki on kuitenkin vain elämää, ei sen enempää. Juha Kettunen on valmistunut ei-niin-kovin-kauaa ennen näitä viimeisiä mohikaaneja ja hänen töistään voidaan puhua jo nyt mairittelevasti. Toimittaja jutteli hänen kanssaan muutamista töistä. Työmaata on hänelläkin edessä, vaan pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri yhdelle taiteiljalle on jo otettu. Riikka Mattinen piirsi keskiaukeamalle runoon hienon kuvituksen runoon, tulostakaa vaikka julisteeksi seinälle. Aivan. Minuakin ottaa päähän, että ei ollut varaa. Kaikesta huolimatta, hyvää kesänodotusta. Teidän,

Vp Räsänen

idin sisälle. ä n i l e p p i p i n a p Isä . e l l ä s i ” don h a T “ i sano i t i Ä

Tää vituttaa

Ei ole semmoista ilmapiiriä että koululla tuettaisiin kuvallista ilmaisua.

Tilanne on se, että Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun kuvataidelinjan vihonviimeiset valmistuvat siivoavat pikkuhiljaa kaappejansa eivätkä näe enää amk-taiteilijoita jäljessään. Perimmäiset syyt ovat mitä ovat, mutta nykymaailmassa kaiken mitta on raha. Luultavasti niin on myös tässä tapauksessa. Mutta. Mitäpä sitä arvailemaan. Mitalikahvit on juotu eikä niitä juomattomaksikaan saa. Tämän mustan sivun myötä Jooei hiljentyy hetkeksi viimeisten kuvataiteilijoiden murheiden luona, mutta ei-joo jää tuleen makaamaan vaan käy vielä lehden loppupuolella vilkaisemassa taiteilijaversojen opinnäytenäyttelyä Joensuun Taidemuseon Ahjo-rakennuksessa. Paikallaan istuivat Hanna Niemiaho, Katja Pirinen, Niina Halonen ja vähän myöhässä myös unikeko Sanna Palm.

Katja Pirinen,

Että saisi motivoitua itsensä seuraavaan näyttelyyn, koska sehän on se edellytys että tekee ja pitää näyttelyitä.

Kuvataiteilijat ovat ymmärrettävästi hieman katkeria, sillä taideopetusta on ajettu vielä opintojen jatkuessa hiljalleen alas. Tunteja on vähennetty. Tiloja on pienennetty. Opettajat on häädetty ympäriltä. Kun kuvataiteen opiskelijakumppanitkin ovat luonnollisen poistuman, siis valmistumisen kautta kaikonneet ympäriltä, ei käytävillä viimeisinä aikoina ole ystävällisiin kasvoihin törmännyt. Kuvataide on saanut väistyä kansainvälisen kaupan ja muotoilun tieltä ja muiden linjojen opiskelijat katsovat pensseliensä kanssa käveleviä dinosauruksia pitkin nenänvarttaan. Ja muotoilijan nenänvarsi on pitkä. Haastattelu tehtiin murheellisessa hengessä eikä sitä ole kokonaisuudessaan syytä latoa tähän, koska elämän tavoite on on elää onnellisena. Taiteilija voi nimittäin elää onnellista ja rikasta elämää sillä hän ei joudu samaan pyörään kuin muotoilija. Muut taiteilijat eivät puukota häntä selkään vaan tukevat ja tarvittaessa auttavat. Ja ennenkaikkea, ovat aidosti iloisia ja kiinnostuneita toisen tekemisistä. Kaikista taiteilijoista ei tule Leonardoa tai Picassoa mutta elämän

Sanna Palm

Toisaalta, henkilökohtaiselta kannalta, tuntuu että kyllä tämä jo riittää. Tässä alkaa olla niin kettuuntunut tähän toimintaan.

Niina Halonen

Tiloja on supistettu. Grafiikan paja lähti kokonaan ja kuvanveiston tila oli ennen kolme kertaa nykysen kokoinen. Ettei mentäsi ihan masentelulinjalle, niin ollaanhan me täältä paljon saatu.

Hanna Niemiaho

Astiat tuntuvat edustavan jotain Tapaaminen Juha Kettunen kanssa on sovittu lauantaiksi kello 15.00 jooeinsuulaiseen kahvilaan. Juhaa ei näy missään. Kahvilakin menee kiinni sopivasti. Ulos ja katua eteenpäin. Kulttuurikeskus Carelicumin kohdalla ovesta törmää Roosa-tytär äitinsä kanssa. Moi moi, olitteko mukulakadulla? Heidän jäljessään ovesta kävelee Juha Kettunen työpäivän tehneenä. Terve Juha. Taitavat kahvilat mennä jo kiinni. Päätämme lähteä Jokelaan, mutta sielläkin tulee seinä eteen. Kabinetissa alkaa yksityistilaisuus ja baarin puoli on liian meluisa äänittämiseen. Onneksi Juhalla on kämppä keskustassa, joten tallaamme sinne.

7 Hauenpää, 2009, öljyväri juuttikankaalle, 24 x 37 cm

Luukku on pieni ja taiteilemiseen vähintäänkin epäkäytännöllinen. Seinänvieret ovat kuitenkin asiaankuuluvasti täynnä aloitettuja maalauksia ja luonnoksia. Juha laittaa kahvin tippumaan ja kyselutunti voi alkaa. Jooei: Sinun työt ovat aiheeltaan melko likaisia ja synkkiä. Onko tämä sinun näkemys maailmasta? Maailma ei ole kaunis? JK: Maailma on kyllä kaunis, mutta maalaukset syntyvät oman mielentilan mukaan. Mikä sattuu tuntumaan kuvattavan arvoiselta tässä maailmassa. Ehkä maalaukset on enemmänkin romanttisia, minun mielestä. (Vai romunttisia, taitt. huom.) En halua synkistellä turhaan. Oman mielentilan mukaan rehellisesti mennään. Jooei: Miellyttääkö “romu” sinun silmää, esteettisesti, siten että se on ehkä mielenkiintoisempaa kuin “kauniit” asiat.

JK: Se on mielenkiintoisempaa. En tiedä onko se esteettisesti arvokkaampaa kuin “puhdas” ja “täydellinen”. Ei ole varmaan ensimmäinen kerta kun kuvataiteilija on kiinnostunut rapistumisesta tai... se on vaikea pukea sanoiksi... enemmänkin semmoista tunnetilaa... tahto ilmaista joku esine.

Jooei: Sinun blogissa on irroitettu yksityiskohta Vastamaalattu-teoksesta, lähikuva pinnasta. Onko ruostunut, kolhiintunut, likainen pinta taiteellinen haaste?

...enemmänkin semmoista tunnetilaa... tahto ilmaista joku esine.

JK: On. Näissä kaikissa töissä on juuri se tekninen haaste että miten sen voisi toteuttaa ja kuva näyttäisi siltä kuin se on. Mutta toisaalta, en minä pelkästään sen teknisen haasteen vuoksi ole näitä ottanut aiheeksi, mutta jotenkin on tuntunut että nämä edustaisi jotain muutakin kuin voisi ensimmäiseksi ajatella. Ehkä se tunnelma niissä on semmoinen että sen voisi ajatella edustavan jotain muutakin.

Syysyöelämä -teos on pelkkää surua, siitä ei pääse mihinkään. Jos on joutunut kulkemaan sateista tietä pimeällä ei ole takuulla nauranut. Teokset kertovat näennäisen pienistä aiheistaan huolimatta suuria tarinoita. Mihin lienee menossa kadun yksinäinen kulkija. Hänelle toivoo vain parasta ja mikä tärkeintä: Toivottavasti hänellä on heijastin. Juha tarjoaa kahvia. Ei maitoa eikä sokeria, kiitos. Jooei: Sinä et kuitenkaan levitä maalia niin paksulti että pinta tulisi fyysisesti ruosteisen näköiseksi kohopinnaksi (impastotekniikka, taidepoliisin huom.) JK: Se vaatisi semmoisen palettiveitsitekniikan, mutta en ole itse tällä hetkellä kiinnostunut semmoisesta.

Jooei: Onko niissä surullinen tunnelma?

Jooei: Suunnitteleko sinä teokset ensin tarkasti asettelun suhteen kuinka mitkäkin kohteet sijoittuvat pohjan eri osiin. Haetko kultaisia leikkauksia tai muuten sijoitat tiettyjä osia joihinkin kohtiin vai syntyykö asettelu jotenkin intuitiivisesti.

JK: Ehkä se on suurempi haaste se tunnelman välittäminen kuin tekniset haasteet.

JK: Se menee aika intuitiivisesti maalaamisen aikana. Joissakin töissä suunnittelen työvaiheet ja työskente-

Vastamaalattu, 2009, öljyväri, 30 x 22 cm

*hell, 2009, akryyli MDF-levylle, 50 x 50 cm

lyjärjestyksen. Siihen maalaustilanteeseen on kuitenkin jätettävä tilaa. Jooei: Ne menevät luonnostaan oikeille paikoille? Ruoste-teoksessa esimerkiksi tölkin suu sijoittuu minun mielestä jotenkin suunnitellusti oikeaan paikkaan. JK: Ihan omasta esteettisestä mieltymyksestä minä asetan kohteet siten kuin haluan. Mitään teoriaa ei ole sen taustalla. Jooei: Taiteellisen silmän avulla kohteet hakeutuvat automaattisesti kohdilleen? JK: Välillä hakeutuvat ja välillä ei. Välillä asetteluratkaisu voi olla niin häiritsevä että maalaus toimii sen takia. Ei voi sanoa että kaikki maalaukset ovat täysin onnistuneita. Jooei: Ruoste-teoksesta vielä: Onko se ekologinen kannanotto? Maalipönttö huutaa jotain, apua, tai jonkun kommentin? Mitä pönttö sanoo? JK: Kyllä se varmasti jotain sanoo. Aloin vasta vähän aikaa sitten miettimään astia-aiheista, että onko niillä joku tarkoitus. Nykyaikana olisi tietysti muodikasta sanoa että ne ovat ekologisia kannanottoja, mutta yleisesti tuntuu että astioiden olemuksessa on jotain kiinnostavaa. Jos yrittää laittaa töihin jotain sanomaa niin se ei usein toimi. Aihetta jatkaen tähän pohjaan (näyttää vielä valkoista maalauspohjaa) on suunnitelmana laittaa pahvilaatikko. En tiedä mitä haluan sillä sanoa. Ehkä haluan onnistua teknisesti. Jooei: Sanoma jää katsojalle? JK: On vaikea löytää aiheita. Astiat tuntuvat edustavan jotain, en tiedä mitä. Ehkä sitä ei tarvitse tietääkään. Jooei: Maalaatko mallista vai kuvien ja luonnosten pohjalta? JK: Ideat tulevat luonnostelemalla lehtiöihin ja kun näen luonnossa jotain mikä vastaa ideaa niin otan kuvan ja maalaan sen kuvan pohjalta. Jooei: Öljypönttö (*hell) taisi olla juuri noin tapahtunut. Blogissasi taisit mainita jotain sellaista. JK: Juu ja varsinkin se Ruoste-maalaus kävi niin. Näin kävelyllä ruosteisen pöntön ja olin jo sitä ennen

Kerran luumu muna , kalp e a kerran mu na, luumu kuin g n t ule ootti vaksi ootti Munan kuorta kuori tois et m yksin eni hieman p otki nyyhk r ytti j ikki a itki Luumu n kun s e p oskiin no usi pu munan na h aavei li ja s luoks e kulk ilmät i sulki Luumu p lohdut ääsi munan ti ja h luo siitä l alasi ämp ö p alasi Olkaa k t unne aksi kahde st syvä r akkau aan ei h ai t ttaa m t uut jo a s s an o o mut ta

Kuva: R Teksti: iikka Mattin e Vp Räs änen n

OOEI

piirtänyt luonnoksia maalipöntöstä. Otin pöntöstä valokuvan ja maalasin sen. Jooei: Oliko se näkymä valmis, tölkki oli nurmikolla? JK: Vähän sitä siirsin ja käänsin, että sain ruostepinnan paremmin esiin. Jooei: Juhakettunen.net -sivulla on jonkinverran omakuvia. Ovatko ne käden harjoittamista vai jotakin itsetutkiskelua? JK: Kun on kohta kolmekymppinen, niin niillä aikaa sitten tehdyillä töillä alkaa olla jotain merkitystä itselle. Ehkä omakuvilla ei enää ole niin paljon merkitystä.

Ihmisen kasvot eivät sano niin paljon kuin kuppi tai lautanen. Astiassa on jokin vielä tuntematon mahdollisuus, mutta ihminen on jo tietyllä tavalla valmis.

Lisää: http://www.juhakettunen.net/ http://juhakettusentaidetta.blogspot. com/

Syysyöelämä, 2008, pastelli, 62 x 43 cm,

Ehkä omakuvilla ei enää ole niin paljon merkitystä.

Ruoste, 2008, öljyväri, 50 x 60 cm

Ihanat nais Lehden alkupuolella murheiltiin kuvataideopetuksen päättymisestä amk-tasolla. Sitä voi pitää jollain tasolla hyvänäkin asiana. Kuvataiteilijan ei ehkä sittenkään pidä olla liian korkeasti koulutettu. Humanistisia lukuja vain niin paljon kuin ehtii ja teologista soopaa siihen mausteeksi sekä kävelyä metsissä ja kujilla, niin johan alkaa kuvataide humista päässä. Lehteä on pari aukemaa jäljellä, joten soluttaudutaan viimeisten amk-kuvataiteiljoiden näyttelynrakentamisruljanssiin mukaan. Vatupassia kääntelivät Niina Halonen, Satu Laaninen, Hanna Niemiaho, Sanna Palm ja Talvikki Vihla.

set raksalla

Valmista.

Taiteilija kompastuu hinnoitteluun ja myyntiin

len huomannut että taiteen tekemisessä hinnoittelu on yksi vaikeimpia asioita. Mikä laittaa hinnaksi teokselle niin, että hinta miellyttää sekä tekijää että ostajaa? Se ei voi olla liian vähän, jottei jää paha maku koko hommasta suuhun – eikä se voi toisaalta olla liian paljonkaan. Mistä muodostuu nykyään taiteen arvo? Teoksen hinnoittelussa täytyy ottaa huomioon useita osatekijöitä. Ensin pitää laskea käytetyt materiaalit. Seuraavaksi teokseen käytetty aika ja tekniikan vaativuus. Lopuksi teoksen taiteellinen arvo. Ylihinnoittelua näkee, mutta uskon että tämä on häviävä tapa tekijöitä ollessa jo paljon. Taidealalla vallitsee nyt ostajan markkinat. Olen huomannut että usein teokset ovat ylihinnoiteltuja. Omat taidot arvioidaan korkeammalle kuin mitä ne

oikeasti ovat tai juuri tehdyn teoksen taiteellinen arvo taiteen kentässä arvioidaan suuremmaksi kuin mitä se sillä hetkellä on. ”Nostanpa hintaa nyt satasella, kun tuntuu nyt siltä” -mentaliteetti ei välttämättä päde enää ostajan markkinoilla.

Taidealalla vallitsee nyt ostajan markkinat.

Tuntuu, että koko sana ”taide” on kärsinyt vakavasta inflaatiosta. Taidetta tulee joka tuutista ja nekin jotka sitä rakastavat, eivät pysty elättämään

kaikkia taiteilijoita. Luomisen nautinto on ihanaa, mutta taiteilijat voisivat suorittaa hieman enemmän esikarsintaa omien töidensä suhteen. Itse ainakin olen hyvin kriittinen töitteni suhteen, eivätkä kaikki luonnokset ole myyntimateriaalia. Lasketaan tuotteen hinta materiaalin ja työn vaativuuden mukaan. Laitetaan hieman lisää sitä taide-arvoa, jos siltä tuntuu. Nopeiden teosten hinnoitteluissa varteenotettava vaihtoehto on tuntitaksa, tosin pitkään työstetyistä teoksista ei saa näin täyttä tuntitaksaa koskaan. Yksi hyvä kriteeri on laittaa teokselle hintaa sen verran kuin mitä olisi siitä itse valmis maksamaan. Suvi Lyhykäinen

Psykologin lausunto: Kirjoittajalla on ns. noussut kusi päähän. On kuitenkin positiivista, että hän tunnustaa tilanteen itselleen. Tervehtymisprosessi on alkanut. Hoitona toteutetaan 2 kk:n ajan 3 kertaa viikossa psykoterapiaa ja ryhmäterapiaa.

T채m채n ilmoituksen tarjoaa Jooei-lehti.