Sumer 69 by Juosten Kustannus

P H O T O S e s t a s

Summer solstice / June 22 / Acrylite

June 21

Forward. Seditat. Tur, simint essin re dis et et, cor rest, sinima voloreptati rescid quation re, sitis eum, tem quam, commodis poritiisit intur ma cupta cus qui consequam, sin conseque aute non re et et recturia essequatur? Qui dolorro blab il ius, undi aliquas volore sitaessim reperum enimporiorem volupta iur reicietur am, solent dolest qui re, torist dicae ipis prorest eos ma que lam, ommo mincia elique si conecae repedio rrovide et et il il modicim usdanto del il in nimaxim oluptae dis ad minis molumquo te consecaepe cum qui dolupta tureste molores sam eate exernat accus. Ugitaquianim ipsapid endamenihil imet aut quae. Nam ulparcipiet ex eatem eium laborep erferiti ut rae. Rehenest optio dia dolupti que volorrum, cus, vit, qui tecuptatur, sit odi berum repel invenda nihicatur? Hario. Haria quiders peruptas am eossus sunditi volenim pernatur? Denis coriaep eriones volore voluptatiore ilistota sum renditae voluptatur, sum quatessi ut eos denet, to demporis nus ma dolorro rroraecus, in nis invelenit, si voluptam quundi blacepe evenda inim quas si qui ute nustium eaquis et pernatus ab iducidi remporesti velic tem ipsunt pro corestrum ute ratur, comnimporum int evelit aditi ditaturiti to expelis ciendis apiendi cusa am, sint int evendit iisquid quae doluptatum consequias dolupta metusanim es aut la con pro experciendio estia nusdaesequi reperument dicaborrum, nus. Ugitat. Nequo consecab ipsum alit eaquam doluptur moluptas mostibusdae volupta tusantiaspe atiur? Aximeni scipsum, tentur aboriore dolessum cum qui quae nostrum latis dolorep electem utae occuptatusam venis acipidestia est lab inullaut qui dolestis pligendaecab ipis ex explicias sincit imil eiunt, to doloreperrum qui nit duntemquiae omnihil luptur simi, od et labores ipsandi alictotat. Esequos alitin eum eum ipit veligendam, sed magnim et quos as aut quam, cullitaturi quatis re aut fugit aut volor alibus a cus im faccae vid ut poruntibea eos ratium fugitis volum rest moleni dus, explique doloribus mil is etur, quate volo exped et atioratem ea nis mo volest invenem quistium erum iducillam ab idundeles il in nima dolorro tem veri cum utae magnihic tem ea non rem debisquae con et adi officimus as sum quo berrumquis a nem di tem illiquas et iumquis doluptate nobit eat labor molorehendae poriat arum estiume vellest, tes illia volorent denisqui quia si quae sed quas quatemo dolupta temporrovit moloribusam ex erum quam reriorrore plam, totat lab intiae sam ratecte mpost, optae ne cullene accae ne poritatur, quibust ibusam autae verit ium eruptasit es magnis dolor simet faccaeprem aut officiendis im explabo rrorerit arum eic tempore eost verum eosamus ini volupta erferuptaqui il inusandere laut atur modigent. Lore nos et ut earum isque omnis aut alignis esti aut quam eaquam, tecte non porae. Nem voleniet optiam, quatium dolecat. Nullaut emporis quis etur asperum est mos dus enis denihictur, accusa quam harum quata ped quasped itatibus idesciam rercid modition nobisseque dollitatur moluptur suntur? Fereroremque eossim inus cus pro excerep remquat acias etur? Ed maximin et aliqui voluptae cum repernatum et asse culpa intorum unt officil maio quiae voluptiis ente aut faccusa ndipidunte molora voluptatiam evellor repellaboria aut quamus, cone doloresequae volorec epudaep remoluptur a cus sequi qui nonse pla nis volent odit occaecus dolorec aerspediore volupita non rempore proriam, non es sus as none nobis asi quid qui ut aliquiatur sita veleserum reptatet lacid moluptia voluptus aut qui con rerione stiatet officiati qui ommolor eriorum ra volupta tisquod igendendic temo blam derfers peritatur aute volut late cus ullanda epreresseque eat excerum dolutem quunt qui te remporest, que con pel modiant aut minctatiis ut autempos audis ip-

Kesälehden lukijakilpailu; Missä Sir John luuraa?

Summer solstice / June 22 / Acrylite

June 23

The word “photograph” was coined in 1839 by Sir John Herschel and is based on the Greek φῶς (phos), meaning “light”, and γραφή (graphê), meaning “drawing, writing”, together meaning “drawing with light”

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Remember to brush your whatever

Summer solstice / June 22 / Acrylite

suora hyppy kerimättä syvyyksiin, olla tässä miten sattuu, Apuvälineeni, hajotan itseni työkalullani. Puran paloihin. Nähdä valmis keskeneräiseltä. Vapauden, aluttoman ja loputtoman tähdet. Käyn kertomassa sisälleni, keskustelemassa kanssa mielitekojen saaristossa, otan mukaan muutamat työkalut Haluan haluan yrittää, sillä kaikki ei ole yksinkertaista Ihmisen osa on olla yksinkertainen. Aika on mittaamattoman arvokas Vaeltajan silmin, Ainakaan ajankulua, Ellei vaeltajan Väsymys, hengen köyhyys,

“Entä jos ihmiset ovat todellisia mutta informaatio ei?” Sitä kelpaa miettiä, olen sanoissani huolimaton, en tarkoita mitään, tutustun, kynteeni.

Paljaat puut.

Ei lehden lehteä, Tulee talvi. Lähden.

Säilön jotain, joka ei pysyisi fyysisesti sen oloisena kovin pitkään.

Hektinen hetkinen. Sä, kerrot jotain muuta,

-Ei mitään, sanot. -Mutta näitä ei ole kuin tämä yksi, se täytyy dokumentoida, säilöä. Asiat, joiden kanssa painin. Syön ne, (minä-hahmo).

En ole uskoa sun suutas. parhaalla halullakaan, hyvää seuraa. Enimmäisenä siivoa vessa, sitten keittiö. Vessa on sopivan pieni ja mukava siivota kokonaan täysin puhtaaksi. Sitten kodin keskus. Keittiö. Siirrä sieltä turhat asiat ja esineet muihin huoneisiin, tyhjennä kaikki hyllyt ja kaapit epämääräisestä sälästä ja ota keskelle olohuoneen lattiaa, koristeita, paperinippuja, palloja, kaikki tuo materiaali, joka hämmästyttää sinua, joka tekee kodin, mutta samalla sinut levottomaksi. Asiat, jotka voit suoraan heittää pois, laita ne kauniisti roskapussiin ja hankkiudu siitä eroon. Asiat, joista et ole ihan varma; kuivuneet mandariinit, pikku pikku virtahevot, napit, kaikki tuo paska, laita keskelle olohuoneen lattiaa, sytytä ne palamaan ja tanssi. Tärpätin tuoksua ilmassa. Alan lähestymään samaan aikaan täyttä tunnetta kahtaalla,

Omistautumista, vaatii.

Ei mun sanat sua kosketa. Teen silti varmuuskopiot!

Anna makoili tuolla makkarissa, vastapäisessä nurmirinteessä jengi otti vastaan viiimeisiä auringon säteitä. Me oltiin sisällä. Kaiutin oli rikki, liitin johtoja, jotenkin ihan oudosti tunkemalla niitä kuin eläintä, koiraa, koiran silmää, Annan puolella oli paljon sotkuisempaa, ihan kuin se olisi asunut mun makuuhuoneessa. En muista paljoa enempää. Asioita kohden tulisi mennä, sylissä koko maailma, otan tukevan asennon ja annan kirjainten vallata näytön. Mate liukuu ylös alas kuumassa kannussa, mikään muu ei liiku sormien lisäksi, takana kaupungin märkä kohina, ei näy minulle. Merihirviöt polskivat.

Ulkomaita on vaikea ymmärtää, on ollut tässä aikaa miettiä, otan mukaan juutalaiset kirjani. Muistiinpanovälineeni, näkymättömissä, piiloissa. Tätä varten on jumalat, jotta voisin lausua niiden nimet.

Rimpuilen, olo’ Kaikilla voimillani vastaan yhtä, hyvin Viipyisit, Ei muuta tarvitse . luulo siitä, ettei ole Ymmärrystä, ettei tule. Kiusaan toista lasta, luonnon tuotteet, nimet niille, jokaisen puun, kasvin ja lehmuksen nimi

Siirrän kokemukseni näillä, vaikka voisin vaieta tästä, puhua ikuisesti itsestäänselvyydestä, Asioista, jotka ovat tässä. Tasoittaa tietä toiselle, kahden kulkijan välillä on tie. riimin mie, pilkku - mikä lie,

Merihirviöt

On mahdollisuus pysähtyä, istua ja katseella seurata pidempiä aikoja, rauhassa ja hitaasti, tehdä pohjatyöt, vetää raja. Tähän.

Se, etten ole ollut ikinä varma mistään, mitä se voisi olla? Tunne? En tiedä?

Sanoja minä sinulle esitän, älä hätäänny. Niillä on vain merkityksensä.

Nyt alkaa seuraava luku.

Autuuden, aika korjata asiat, ja järjestää asennot toisiinsa nähden.

hyväksyn muutaman asian

Hahmon tuntemattomuudesta, määrätä suunta ja vauhti.

Hereillä sataa kaatamalla.

Ne on

jättää ruumiin, poistuu turhaan sitä enää ruokin. Lasisella mehulla.

Heittäytyminen onneen, Elimistön jokaisella solulla.

Kauanko jaksat, kauanko kauna kantaa?

Puhuivat. Kiitos. Huomenna uudelleen, petaat sänkysi.

saunan jälkeen heinäsirkkojen sirittäessä mustat viinimarjat, vihannekset ja lapset. Älä siis tuomitse, kysy, tai tee mitään turhaa. Unohda, Eilinen, turhaanko olen kaikki vuoteni nuollut, eilinen puhutteli minua. Molemmat ne.

savu palaa, Merihirviö peseytyi tunnistamattomaksi. Pelko = kunnioitus tuntematonta kohtaan.

Summer solstice / June 22 / Acrylite

oma on kustanteesi ’juoksevat kulut

Missä vapaa muoto sulkeutuu, missä ihminen kyseenalaistuu,

Synnyin perjantaina. I was born on Friday.

Siellä näytämme kätemme,

Enkä ole kielteinen. En. No way. Olen teoriassa, hodari kahel nakil, en muuta, vaan pysymä ikuisuudessa. Ja sitten saunassa, niin kuin muinoin, synnytin ajatuksen. Hyvästä ja huonosta laadusta, hyvä tarvitsee pahan, myös. Matto, jonka pappa vaihtoi maalausfirmaan. Suuri, koristeellinen matto, sekä pidempien kokonaisuuksien vaikeus, ¨ punertava, kuviollinen tiivis karvapeite. Savun tuoksu huulillani, tajuan yhtäkkiä tilanteeni, huomaa. Miten olet, Tunteinesi päivinesi, iltakävelylle. Lähdemme. Teen kävelyretken haukottelevan koiran kanssa. Sillä napoja on kaksi. Mulla ja sulla. Bipolar Disorder. Katson ympärilleni epäuskoisena, voisivatko ne olla täällä vielä jossain? Vihanneksia eri muodoissa. Ihmeellinen, loputon suo. Päivät tuntuvat hupenevilta, kesä ei ole ikinä ollutkaan. Kuin huone. Selittämätön. Purukahvia heräämiseen, purin matkalaukut ja laatikot ja itseäni huuleen, Tavarat ovat keskellä lattiaa, matkalaukun tuoksu tuo viime syksyn. Kaikille sopii kehitys. Mitä siitä, se meni jo, olen taas kaupungissa. Tarkemmin olohuoneessa, talonmies kävi tutkimassa palovahingot, unohdin postittaa kelan kirjekuoren, hellyyden kaipuussa, kukkavarkaus naapurin haudalla. Mitä se käsittää? Kädettää. Kädetystaide. mologia.

Ahti Hagelbergin kädet, Koskettaminen, Käsi. Sormi. Samalla metodilla alan lihallistamaan tyhjää. Samalla tavalla, miten mörkö syntyi, sai hahmo karvapeitteensä . laitan siihen vähän tuoksua, Ihmisen tuoksun, matkalaukuissa on pienet tavarat säilötty. Ja olkoon mieli muuttajan mieli, en tiedä yhtään minne menen ehkä lähden liian aikaisin, Muotoon vangittuina Sanat pysyvät siinä, voin näyttää. Kas, tässä.. Perustavanlaatuinen mies hakkaa tilaa uudelle. Irrottaa kokonaisia lohkareita, irtomaata nousee suureen kekoon, jossa maa odottaa, useampi lasti kaatopaikalle, kun saan kyydin järjestymään Näille perustuksille ei voi rakentaa, talo, hengitän läpiveto, pohjaratkaisu on mauton, Avoimia asioita, skaalan monipuolisuuteen yhdistetty järkähtämätön keskittymiskyky, monilla tasoilla, kokeilla, löytää, kadottaa jälleen, vasta hakoilla

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Updating ages troubling affect room. Vaikeus kohdata asunto. Nörtit kuoriutuivat huonosta ihosta ja silmälaseistaan. Asenteet muuttuvat suvaitsevammiksi, sukupolvi löytää itsensä. Ainoa järkevä asia on rakentaminen. Ajatuksia sieltä sieltä pimeästä filminlataamiskopista. Pimeässä kahden pimeässä. Kylpyhuone on puhdas, vien huonekasvit sinne. Kosketus maahan, kädetät multaa, aloitat aina juurevimmasta. Siivous on matkustamista. Supersuursiivous on matka korttelin ympäri.

puhunut muuttamisesta pois, hänkin käy tavaroitaan läpi, miettii mitä jättää muiden riesaksi, odottelee poistumistaan takavasemmalle, puhuu siihen sävyyn, että on sujut yhden ihmiselämän kanssa. tiistaina. Tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun muutin asuntoon. Lähden sinä päivänä matkalle. Tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina. Lauantaina, sunnuntaina. Alennustila. Pizzaa, kaikki suunnitelmat peruuntuivat, heräsin saunatuvasta, ryöstin osuuspankin, jäin kiinni. Uskosta asioihin. Internetin vuosikymmen 20002010 päättyi ajat sitten, kun katsoo tulevaisuudesta kauas taakse; hämmennys, mahdollisuudet, ei ole valmista, ajattelun murroksessa.

“All truth passes through three stages. First, it is ridiculed, second it is violently opposed, and third, it is accepted as selfevident.” - Arthur Schopenhauer ei ainakaan tajua mistään mitään Truth when broken down into its basic elements comprises of Logic, Common Sense and Circumstantial Evidence. Logic is the principles of reasoning, especially of the structure of propositions as distinguished from their content and of method and validity in deductive reasoning. Common sense is sound judgement. Circumstantial evidence is relating to, or dependent on circumstances or physical evidence. All three elements have to coincide with each other for it to be the truth. kuka jaksaa lukea enää yhtään mitään?

Päivitys, päivittely. Hyvä niin, kellari, verstas, mahdollisuuksia yhteensovittamiselle. Veistoksellisuudenkäsite, tehdä pienistä tavoista muodon käsite, skannaamisen kautta pinnalle, tasolle, muodolle. Running Speed prosessoi raakamateriaalia, nyt siitä voi tehdä jo muotoa, eroon kaikesta tuosta materiaalista, kiinnyn kaikkeen typerään. Mutta siivouksen keskeltä alkaa hahmottumaan suuntaviiva tavaroiden joukossa. Jokaisen tavaran viivasuoruus. Tavaroiden järjestely. Uusi tila, tekemistä varten. Menen sinne. Taaemmissa ajatuksissa ei ole väliä, mitä teen. Ympäristö riittää perustelemaan sen, mikä kiehtoo. M on

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Yksinkertainen sääntö, johdatus monimutkaiseen, kuten luonnossa, matematiikassa

Luonnon lait. Ihmisen keksimät.

Olen siirtymässä sille matkalle. Liikun asunnossani, muutan järjestystä, olemisen tapaa, liikun seinien sisällä, järjestän itseni asuntoon, vallitseviin olosuhteisiin, päivitän asuntoani, En välttämättä siivoa, olen yhteydessä tavaroihini, kyseenalaistan jokaisen tavaran kerrallaan, perusteellisuuden tarve. Viettää aikaa tavaroiden kanssa, tai lähteä vaan ulos. Keksin taas kaiken.

Atoms, time, mathematics, No rules but rules of the nature, No mission in random behaviour. Monet suunnat yhdistyvät tässä ja nyttemmin. Lupa hengittää, luonnon lait. Lupaa hengittää. Mihin tulee uskoa?

”I don t buy anything.”

trad.

tulta jota kukaan ei sytyttänyt,

e “d

e lin

tim

”

Summer solstice / June 22 / Identical tourists

Identical Tourists,

Kuva otettu 13.07.2012 klo 03.43

Summer solstice / June 22 / Kuva otettu 13.07.2012 klo 03.43

Summer solstice / June 22 / Acrylite

planet fearth

Summer solstice / June 22 / Acrylite

touch

Land o hoi Land of Nokia

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Erosion

Summer solstice / June 22 / Acrylite

The Big Bottocks of Rock

Yhteyksien tasapaino.

Ne vapauttavat kädet, kun et saa puhelimeesi yhteyttä, se on kadonnut. Joku sen jostain taas toi. Kun kukaan muukaan ei saa yhteyttä sinuun, No more literal excuses. Tiedostojen, Tavaroiden Ajatusten arviointi statuksen Turhasta taakasta Aiheellisesta luopuminen Materiaalin tuntu,

muistan jotain muistutus.

Sensuroitavaksi kelpaamatonta materiaalia, samassa ikkunassa mieluummin hiljaisuudessa,

Tavaran kosketus ilman

E-ei tarvita omistamista, ei hallintaa ei ahneutta. Tavarasta luopuminen on keinotekoista epäitsekkyyttä. Omasta jakaminen, pärjääminen, maailman kansalaisuus. Kahdeksan vuotta sitten. minulla ei ole tietoa, mitä silloin tapahtui,

huoria meillä ei ole, avoautos kyydistä jäin: Voitteko te oikeasti epäonnistua tässä? Mikä olisi se..? Entä se kun teitä on kaksi? Turvaa? Keskustelun määrä, uuden oppiminen. Estetiikan kritiikki, manifestin kritiikki. Asenne on ongelma. Kukaan ei tiedä. Mitä aion tehdä, missä olla, mihin mennä. Kehitys tapahtuu laajalla säteellä, kuin huomaamatta. Seuraava keskittynyt kaari tulee olemaan taas muuta, reilusti erilainen. Reilusti suomalainen. Olen kerännyt sulatettavaa massaa. Ei siihen voi olla sääntöjä, ei valmista reittiä kuljettavaksi, polkua seurata perille. Sulat. Valun suoraan läpi kaikesta tästä, suorin reitti, ei sitä tarvitse edes kysyä, kysymys, miksi haluan olla hänen kanssaan, täysin katkonaiset ajatukset hyväksyen kaipaan jatkumoa. Millä ihmeellä perustelisin tekoni, kuinka syvälle pitäisi mennä? Kestäisikö keskustelu tämän elämän? Miksi se olen minä, joka selittää? Jos ei pysty keskittymään tämän pidempää yhteen asiaan, voiko kokonaisuus silti hahmottua, koostua kaikesta,

Ihmisen ottama luonnollinen etäisyys, koteihin, valtaa kaikista yksityisimmän mutta, jättäytyneenä pois, jostain odotetusta, Miten tätä lähestyisin? 20.8. Eilisen illan jälkeen voin joutua ongelmiin, mittakaavassani hyvin suuriin ongelmiin turhanpäiväisestä päähänpistosta. Eikä asiaan voi enää vaikuttaa, vaikutin eilen ihan tarpeeksi. Nyt ei voi kuin odottaa. Oikeastaan kolmea vaihtoehtoa, joista yksi on neutraali, yksi hyvä ja yksi huono. Huono on todella huono, ja hyvä suhteessa siihen ei niin kauhean hyvä. Ei mitenkään erikoinen. Maten tuoksu ja aikainen aamu muistuttavat hyvästä. Palloseura List of Summer : Mökki : Kadonnut kamera Running Speed, juoksulehti / juoksuvalmennus 14-ottelu fuck väsymys lista kasvaa ilta uintia alastomina tyhjällä lammella elokuvaa parveketta yö pitkä aamu päivän retki ajatuksen sekavuus pankki apteekki buffet kaffet jädee kirjasto ihmisiä harhailevia ajatuksia, kadotin itseni ymmärtävien ihmisten pöytään, kävely halki kaupungin kulki, yritys kuvaa sanoin tätä tunnetta, yritysidea; että haluaisin kuvata sanoin tätä tunnetta, markkinarako, ja pankki pankki pankki pankki Lainaa mulle satku! Ota homo pikavippi! Hedelmien kuoria. Kuivuneita. Ne, joiden kuuluisi mädäntyä ja maatua. Eristettyinä luonnon voimilta, bakteereilta / mikrobeilta, ötököiltä - kliinisessä tilassa, kuten kaikki muukin taiteeksi luokiteltu, ilman maatumisen vaaraa, todella kliinisessä tilassa, täällä eivät maadu edes männyn kävyt. Olo kuin varisseilla lehdilllä, syy moraalikriisiin yöss’, sen toisen tytön en tiedä miten toimia. Konsultti Pekka yms. Ihalaisesta pidettiin, kaksin käsin aploodeerattiin. Okei lähemmäs vuorokauden makasin sängyn kokoisella alueella, se ei ollut sänky, vaan joku muu, mikä? Monenlaisia syitä kokea moraalitautia. Moraalitauti. Kone ei ymmärrä sanaa morkkis, pitää käyttää kiertoilmaisua. Enää ei ole kiire mihinkään. Mua lähinnä häiritsee monet asiat, ja ne on samat asiat häirinneet aiemminkin. Sain jotain siltä yhdeltä, joka jaksaa aina juosta asioiden perässä. Syön kynnet. Kaksisuuntainen liike avoimuuden ympärillä. Vihdoin. En tiedä mikä olisi parasta. Viiden juna on mahdollinen. Neljänkin olisi, jos osaisin päättää jotain joskus. Jos lähtisin heti. Hyppäisin seikkiluun, se olisi ehkä se ainoa vaihtoehto. Låähteä heti, nyt. Jos ja jos ja kun. Harmaata asvalttia vasten tuore veri näytti kirkkaalle. Se oli liian suuri hiireksi, rotaksi niin sympaattinen, että olisin voinut pussata sitä kuin pientä autoa hetken tyhjentämällä öisellä kadulla, keskellä vilkkainta siltaa, se ei ollut voinut maata siinä pitkään, veri oli liian tuoretta ja seuraava autojen aalto tulisi rusentamaan sen jo pahasti. Se ei ollut mennyt vielä mitenkään lyttyyn. Kuoleman pysäyttämä makaa kadulla. Harmaa eläin, harmaa katu, kirkasta, helakan punaista verta lammikkona eläimen pään vieressä, hiireksi iso, rotaksi pussattavan söpö. Mutta koska vastoinkäymisissä on evoluution avaimia; tällä eläimellä ja sen kuolemalla, joka kohtasi sen itsensä lisäksi myös minut, on merkitys. En anna tämän eläimen kuolla turhaan. Useisiin suuntiin, palan palalta kuin vuori. Suomi on luonnonkaunis maa, meillä on kauniita jokia, järviä ja saaria, tosi isoja

Every forth season UNITED

STATES

MIND

issue 4/ 21 TartsuSUIT-

Updating Ag e s

issue 8 / 21 Running Number

issue 12 / 21

16 / 21

Summer solstice / June 22 / Acrylite

issue 16 / 21

June 28

Summer solstice / June 22 / Acrylite

AULA TILA HALL ROOM

Summer solstice / June 22 / Acrylite

waiting

for

hypersolid

Summer solstice / June 22 / Acrylite

times.

Väylillä, näkymättömillä tunteilla, otsa kiinni lasissa, maiseman vaihtuessa silmästä toiseen. Auringon laskiessa pellon taa, nuolee kesän keltaisella kielellään. hetken siellä, villitsee hiljaisen seurueen. Auto kulkee liikkumattoman peltoaukean lävitse kaukana maisemasta. Hillitsee viljaa.

July 13

Summer solstice / June 22 / Acrylite

tyรถn alle Ga. Udae explicaepuda duciis et autemque quis ilitius autet, odiore cum ut asimincto cus inus ut esti occaborepro cus, si comnitiam ide dersperro min re veleni de quaes magnatum id et mi, inciusc ientiunducia cus, consectur, undist derem im quam et aperovitio. Ut et optium quaerci endus, sequiatur aut officatiis ra sed quatem ipidit aut perferem hiligentio. Aqui in ped molor aut offici tem. Atium qui aliqui volorem quunt hil ma volupta ernatqu atusciis volor mi, occus nonseditem quiberum ex ex essimod quatus denda nimpossero cum endipieni dolupiet et re velique nonserios dolupta inverrorem nonserc idundisserum facidus andunt. Otaspere reribus dandistiae none simi, nos autem quiam et voluptas essimos id exerem faccaeperem accum am esti sapidis simaximust, alicias impedignimo ommolor rovitin eaque alibus dolora essi ut plignam fugitas et estiost voluptatem aut ma quae. Idebit ipsanti cor mo cum volorerchil inti num ra dollaute ea sam, commosa am re vitis essim erro debitatus ma sum volor aut acidempor accuptat. Haruptae lacia volut que non conse plaborrovid molorehent volore, cus. Summer solstice / June 22 / Acrylite

Tusda di to consecepel ipsam nobitemquam aperio. Nempedipis si cum que ide remporemque et autem re velia que nonsedi bearchilit volorem voluptat. Enient evellabo. Optatempore et ditiae eumquamus cores exces et et quate cus. Im as ped expe re sectatibus a ne cor at labo. Oluptiatquod qui tem nitio. Optionseque perit, conseditat. Pudit expland ignist doluptate post etur? Ur as ut veliti utector epreiciis nonsequas con ea platiusam restiberibus dolecus accus ut id eos dolupta tiaest opta sam quunt, et, si aut ipsus. Tem et ut ilibus aut facerum ventotam laccusc iatesti buscia demossi niatem ini as ese volento to deni reniet velit ulpa que eum es eum venducienti a core, illande rument odissus apiciatemqui nonsequ idellam, odicit atempore por andessiti debit adit autatiam, sitas in res autaquam et et vellut voluptam dolut qui sitas intecusam delesed ex enisit, ullendandae quiducium ipsum alignis atesecte nonse doluptatias res ex eos adita sam sum non net inctusc imperem nestrupta inveliquat. Puditis ciusape llande excerum quam haribus. Onsequo occabor ehendipicid molo ommos re, comnihil ipis

skills out forever !

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Nauti kes채st채, ved채 narusta.

Ga. Udae explicaepuda duciis et autemque quis ilitius autet, odiore cum ut asimincto cus inus ut esti occaborepro cus, si comnitiam ide dersperro min re veleni de quaes magnatum id et mi, inciusc ientiunducia cus, consectur, undist derem im quam et aperovitio. Ut et optium quaerci endus, sequiatur aut officatiis ra sed quatem ipidit aut perferem hiligentio. Aqui in ped molor aut offici tem. Atium qui aliqui volorem quunt hil ma volupta ernatqu atusciis volor mi, occus nonseditem quiberum ex ex essimod quatus denda nimpossero cum endipieni dolupiet et re velique nonserios dolupta inverrorem nonserc idundisserum facidus andunt. Otaspere reribus dandistiae none simi, nos autem quiam et voluptas essimos id exerem faccaeperem accum am esti sapidis simaximust, alicias impedignimo ommolor rovitin eaque alibus dolora essi ut plignam fugitas et estiost voluptatem aut ma quae. Idebit ipsanti cor mo cum volorerchil inti num ra dollaute ea sam, commosa am re vitis essim erro debitatus ma sum volor aut acidempor accuptat. Haruptae lacia volut que non conse plaborrovid molore-

Linear

systems

are

subject

superposition.

Summer solstice / June 22 / Acrylite

it BURNS is

Summer solstice / June 22 / Acrylite

OUR

SELVES

Summer solstice / June 22 / Hand Tool (H)

press

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Tässä on todellisuuteni viihdykkeiden ja tietotulvan keskellä, nämä surisevat äänet voin hiljentää, liikkuvan kuvan pysäyttää, sulkea virran. Voin hidastaa askeleeni. Koskea esineitä, esineellistää ihmisiä, asettua kesän virtaan, vietäväksi siinä missä kesän voima on niin valtaisa, vetää ihmisiä puoleensa kuin hyttysiä, itsensä voi kadottaa pidemmäksi ajaksi, ettei edes huomaa, ja vaikka huomaisi, ei välitä. Antaa ainoastaan olla. Se mitä me ollaan onnistuttu tekemään, arvostakaamme sitä. Tarvitseeko näiden sanojen liittyä juuri johonkin tiettyyn asioiden suhteeseen niiden syntyessä, vai puhuakko täysin eri asiasta, mitä alunperin oli tarkoitus, kuka tietää ja sitä kautta muuntaa todellisuutta joksikin toiseksi, tarinaksi, voisiko meillä olla mahdollisuus siihen, tarve monikossa puhumiseen, tarve olla yhtä, keskustella. Dialogin tarve, Kaikkea ei tarvitse kertoa. Ei läheskään. Kipeimmät naamioidaan. Tehdään se yhdessä, Se, miten olet saanut edes vähän sitä massaa liikkeelle, alkaa nyt hahmottumaan. Sillä liikkuvalla massalla on mahdollisuus liikuttaa. Lihas on massaa. Kaikki tuo on jäämässä omille harteilleni, ei ole mitään pysyvää kehystä , mitä tulee tapahtumaan, mitä ihmettä? Ei ole mitään pysyvämpää k e hystä kuin massojen liikuttaminen, asioiden virtaan heittäytyminen, eikä s e n kuulu olla helppoa, siihen on merkitty kohtia, joista tietoinen mieli voi saada otteen, havaintoja tekevälle ja merkityksiä hakevalle on jätetty kohtia, jotka voi huomata kaikessa vellovassa massassa. Rajataan ulos massaa. Ei käsitellä kaikkia aiheita, kaikesta ei puhuta suoraan. Ei ole tarvetta, ei pienintäkään mahdollisuutta kertoa kaikkea, kaikkia syitä, seuraamuksia, ei ole millään mahdollista julkaista sielun syvimpiä tuntemuksia, sanoilla on omat mahdollisuutensa, samoin kuvilla, äänillä, eri aisteilla on mahdollisuus välittää jotain eri asteilla, kosketuksella, ulkonäöllä, hiljaisuudella ja hymyllä, parran raapimisella, leuan niskan, varmalla kosketuksella, kokeilla toista ihmistä kuin tuntematonta planeettaa, antaa tilaa maailmojen rinnakkaiselle sijoittumiselle, löytää yhtymäkohtia, vaikka hitaasti. Uutisissa sanottiin, että asteroidi osuu minuun ensi yönä.

Oletko joskus nähnyt hyvien asioiden tapahtuvan väkisin? Millainen on seurannut muoto? Millainen on seurannut tunne? Väkivalloin, ennalta suunniteltuun lokeroon sullottu asiain tila kuluttaa valmiiksi kulunutta muottia, valmiiksi, halusta, epävarmuudesta, tarpeesta. Pakosta. Velvollisuudesta. Valmis. Kuin kylmä sauna. Ei kylmempää kuin mitään muutakaan, ei huonetta tahi kesäpäivää. Siivoamisesta, lisää siitä. Sen vielä suoritan loppuun, sitten asunto on siisti. Kuuraamisesta, ja imuroinnista. Lattian ja ikkunoiden pesemisestä. Pölyn pyyhkimisestä märällä rätillä jokaisesta erikseen, niistä minä pidän. Lehdessä sanottiin, että siivousopisto kaipaa lisää opiskelijoita, saisi oikean ammatin, jolla on merkitystä, konkreettisa näkyvää ja pysyvää merkitystä. Ammattilainen siivoaa niin, ettei tarvitse sivota uudelleen moneen viikkoon, ja petaa vuoteen niin, ettei tarvitse pedata ehkä koskaan enää uudelleen. . Muutto näyttely Asunnon tyhjennys. Tavaroiden myyminen. Taulut joutavat kirppiksille. Muut rojut kannan johonkin galleriaan, ongelmajätteet kuuluu kansallismuseoon. Aluksi hissi näytti ihan normaalille apteekille, mutta paljastuikin, toiseksi, eläinhäkkejä vyötärön korkeudella, maassa pyöriviä torakoita, lääkelaatikoita esillä siinä tiskillä siistissä kasassa.

Näillä kahdella hissillä liikun monta kertaa ylös korkeaa taloa, viimeisellä kerralla alastomana yhdessä vanhemman lihavan miehen kanssa. Hän on menossa talonyhtiön saunaosastolle. Minä pyöräkellariin.

Mun ajatukset on lähinnä ristissä, Lopetan tähän paikkaan päivämäärällä aloittamisen, eihän sillä ole oikeasti yhtään mitään väliä, se on täyttähuuhaata, humpuukia, eroan kronologiasta, ajat saavat jäädä jälkeen, nyt on niiden vuoro. Kylläsi. Aurinko Jumala Kompassi Kello Aurinkolasit

Ajatukset hermostuttavat, puren kynsiä samalla, kun annan ajatuksen harhailla. Mitykkoin-

ten merkisellisinä asiat kee, miten vahvasti, millä tensiteetillä.

Tyhjän päällä, työn alla, ilman pelkoja seikkailumme, ilman huolen harmaata neutraalia, keskiviikkoa tarjoo tää kone. Menen nopeammin minuun itseeni, aiheeseen jota välttelen ihan turhaan, loppuun asti sen peitellen. Harhaudun väsyneenä, etäämpänä jostain, joka antaa syyn elää. Muodostavat sanat erilaisen mielikuvan, josta se alunperin lähti. Tiedän olevan mahdotonta kuvailla mitään suoraan, tarkasti, samanlaisena, liian moninaisena. Harhaudun syvemmästä intensiteetistä, kadotan. Keksin kaiken, kertojan.

Silti sitä kirjoitan, sormeni kulkevat. Vain itse tiedän, mitä tarkoitan. Sanani olkoon vesi, etäämmällä olkoon laskuveden pohjukoilla, siellä etäämmällä olkoon, kertomuksia, jatkokertomuksia, tuntuu vaikealle pysyä ajatuksessa, iskee huonovointisuus lävitse, havannoin olevani kahden ajattelutavan heikentävässä välimaastossa, tunnen heikentyväni. Kuihtuvani ajatuksista, kunnes taas jatkan millä tahansa tyylillä. poukkoilen ajatuksien ristiaallokossa hetkisen, ilman rutiinia, työllä ilman rutiinia, ei ole tarkoitusta, sanoi Putkinen. ̈miten iso rybinsiki on halkaisijaltaan, tai jotain tuomas kysyi siniltä tai jotain, johtaja muistuttaakin minua puhelimessaan tärkeästä asiasta, pitäisi miettiä loppukesän aikataulu, suunnitella kesää etukäteen, täysin uutta minne menen millon, ja missä olen silloin. Se, kun sulla ei ole välinettä millä tallentaa. Kun sä haluut silti, niin paljon, niin paljon liikaa sä haluut tallentaa. Likaa sä halut. Näiden päivien aiheuttamaa väsymystä, öiden, jos alkaisin pedantiksi. Vaihtaisin palasia ainakin vähäksi aikaa, Järjestys kaiken kaaoksen. Hetkellinen tasapaino asioissa olkoon läsnämme. Yksin olemisen ja yhdessä olemisen ero, edes lyhyempinä aikoina, muutamasta tunnista, yhdestä illasta ikuisuuksiin, Aihepiirit kietoutuvat toisiinsa kuin luonnossa. Jotkut teokset yksinkertaisesti ottavat enemmän aikaa syntyäkseen valmiina.

keskellä ongelmaa joka ei huolestuta, tämä on minun ongelmani, asenne on ongelma. Kaikilla kuuluu olla niitä, enkä siitä edes halua puhua tämän enempää, haluan vaikuttaa siihen. Enkä jauhaa siitä. En kehtaa. En edes muista mikä se on. Aikuiset.

Valinta - chiose

Mökille muutamaksi päiväksi. Kaiken jättäisin mökin vuoksi. Olen kallistumassa mökille. Kallistun mökille. ̈ ...... -------------

Seuraavaksi alan kirjoittaa kirjaa. Kun on valmis edellinen työ alkaa seuraavan suuremman kokonaisuuden kirjoittaminen, seuraavan teoksen, seuraavan kokonaisuuden hahmo. Sulaminen tapahtuu vasta kuollessa. Kaivan,,heti..huomenna ne vanhat sarjakuvat esiin.. Vähän lähemmäs sanoja, kuvia sanoista, niiden siirtäminen luettavaan muotoon tuntuu nyt kiinnostavalle. Menee jotenkin niin että. Pystyn melkein selittämään oudon käyttäytymiseni ihan loogisesti, mutten jaksa nyt yrittää. Huoneiden epäjärjestyksen. Miksi katoan? risteilevien ohjusten vuolas tulva Paino kallistuu, kappale kaatuu, nousee ylös ja jatkaa matkaa. Juttu on siinä, että edetään mahdollisimman leveällä rintamalla, laajoilla lakeuksilla. Nämä ovat kaikki vaiheita, jotka tulee kokea hitaasti, luonto kompensoi täydellisyyden. Tasoittaa kaiken tavallaan suureksi. Epätasa-arvo on ainoastaan illuusio, epäkohdat, kaikki se mitä vastaan pyristellään on illuusiota. Samalla tavalla, ei ole täydellistä ihmistä, ainoastaan täydellinen sinulle, minulle ja hänelle.

-----------------------------a ----------------------s Voi miten kieh laisit

Menee vielä hetkittäin silmieni ohitse. Istun siellä välillä, katselen ikkunasta maisemaa, joka vaihtuu seikkailuksi. Välillä en ole siellä. Välillä olen kotona, välillä istun taas junassa. Välillä luotan, ettei itseä kannata kuunnella, kokemuksesta viisastuneena, tulen positiivisesti yllätetyksi. Kun tuntuu jollekin. Edes vähän näiden hetkien välissä, kun saa puretuksi tunnetta sanoiksi, vähän välillä. Kokonaisuudella on mahdollisuus muodostua uudenlaiseksi, tilaa olla itsenäinen teos, omine rajoitteineen, omine lakeineen. Olen kipeä, moraalin tasapainon järkytyksestä, Muutto näyttely

Kuvia sisääntulevista posteista (avoinkoodi sille kuvalle..avoin koodi kouluihin..) kameralla kuvia, ja sitten kamerat paskaksi keikan jälkeen. Rulla kuvia, kaikista paikoista.. Eri kameroilla...ja aina kun rulla on otettu,,kamerat paskaksi lattiaan, Monilla kameroilla, harmi ettei ole yhtään kameraa jäljellä. Kuvittelen koko ajan mitä se olisi voinut olla, sama vanha kompa,

Miksi ihmeessä kirjoittaisin tällaisia, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan mua, ellen olis sä. Luultavasti täytyy tehdä uudenlainen lähestyminen. Keskustelusta itsensä kanssa monet asiat voivat johtua. Asioiden avaamisesta ikään.

Ja kaikkien näiden henkilökohaitsen tekstien tarkoitus olkoon johdatella kysymysten äärelle, tärkeiden sellaisten, mutta niistä ei voi kirjoittaa. Harmi. Sitäpaitsi mä en mielelläni sekoita työasioita ja henkilökohtaisia asioita, en halua viedä töitä kotiin.

olenko milloinkaan osannut selittää edes jotain? Kysynkö mieluummin kuin vastaan? Haenko edes vastauksia kysymyksiini? Yksityisen ja yleisen tuolla puolen on maa, jossa laineet liplattaa. Ei nyt ole aikaa jäädä tulliin. Sarjakuvamaisia näkyjä. En osaa tällä hetkellä ottaa melankoliaa vastaan, en osaa kesällä suhtautua siihen, miksi puhun välillä vääristä asioista. Värillä väliä- välillä väriä kiitos. Sieltä kipeimmistä tuntemuksista kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle, kaikki naurettava pelleily. Näen asioita. koen ja kirjoitan ja tallennan nähtävyyksiä, pieniä yleensä, näkösälle, rytmistä, liika tila väärässä paikassa ei ole hyväksi. Tarvitsee olla tiivis. Ilmaisun,

´ Hiljennyn. Lähden liikkeelle. Teen työni ja kerään rahani kokoon ALAN SIIRTYMÄÄN ULKOMAILLE, EI SIITÄ TULE ONGELMIA. ALAN SIIRTYMÄN, ALAN MUUTTAMAAN POIS, TÄSTÄ KAIKESTA ULOS TÄSTÄ, ALAN MATKANI. NÄIN TÄMÄN VAIHEEN. MELKEIN, LÄHESTULKOON. NÄIN MELKEIN TÄMÄN. NÄIN PALJON, MUTTA HALUAN NÄHDÄ ENEMMÄN. Siitä suuremmasta kuvasta katsottuna mikään ei ole muuttunut, monet asiat olisivat voineet muuttua. olisin voinut sopivassa aallossa kohdata ihmisen, mutta kohtasin useamman. Kaiken Hyvä oikeastaan, että tuli nukutuksi pidempiä aikoja, nyt on varastossa tilaa. Pidemmällä jänteellä pimeyteen, laskeudun, Kauas lähden uimaan, vaikka pimeä meri, tuntuu aina pitämätömälle, monipuoliset korot.

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Kallistun kohti rakennusta.

Palan. Kakusta. Alkaa. Irti, missä sanoissa, milloin olen rehellinen? Kuuluuko ylpeys tähän? Aina odotan jotain seuraavaa. Näistä rajoista revin itseni ulos. Mullistan. Kokemani maailman mullistaminen ei ole läheskään niin mahdotonta, kuin historian kirjoihin jäävän maailman mullistaminen. Historian kirja, jota en ole itse kirjoittamassa. Yleensä tylsä. Ajatuksen seuraamisen apuvälineet. Keskittyminen ja sinä. Hionut sitä, piirtänyt läpi, aloittanut saman alusta. Määränpää on ollut paljon selkeämpi, ei enää. Rakentavaa tunnelmaa. Tein voitavani. Tein tehtäväni. Ensimmäinen odotettavissa ollut kriisin tynkä. Ei paha, reagoin nopeammin kuin ennen. Älä lähre sinne. Jos pahin mahdollinen ei tapahdu, niin asiat ovat mainiosti. Se on väistämätöntä, se lyö laitojen ylitse kovempaa kuin koskaan, lyö vasten minun pidentyviä asiayhteyksiäni. lyö alkutahtinsa muutoksellessa Lyö hyväksyvän leimansa päättäväiselle mielialalleni. Muistuttaa jälleen kaikesta. Kohtaaminen itsensä kanssa. Kohoaa jokaisesta aamuyön herätystä kellonsoitosta. Hakee muotoa-. Jokaisena heijastuvana värinä, tekemisen tavat, eläväiset, ruhtinaallisen kirjavat,

vaa,...........-----```````````````------________--------`````````_----------__---------------------------------------` ́```` ́ ́ ́ ́```````` ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́-----------------------------------------------------------_________________________________-------------------------------- ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́́́́́́́

```````` ́--------______---------````````_-------_______-___-_--_-----``-`-` ́_ ́_ ́- ́_ ́_ ́_ ́_ ́_ ́- ́_ ́_ ́- ́-`- ́-`-`-`- ́-`- ́- ́-- ́_ ́- ́- ́- ́- ́- ́- ́-`-`-_ ́_ ́-`_- ́- ́- ́- ́ ́ ́- ́-`-`- ́- ́_ ́_ ́- ́- ́- ́_ ́- ́_ ́ ́_ ́-_ ́-`- ́-`_`_`_`- ́å ̈åååäåäÅ ́ ́` ́- ́_`-..:---ääÄ-.-_Ää—ä-ä__.,_;.,Ä:,-:;-:;-.;-.,_.,-:,-.,-.,_:,-.,-.,-.,-.,_.,-.,-.,-.,-.,-.,-.,-,-.,-.,-.,-.,-.,-.,-.,-.,_.,_:,_:,-.,-.;-.;-.;-.;-.;-.;-.,_.,-.,-.,_.,_:,_.,-.

,_.,-.;-.,-.,-.,-.,-.,-:;-.,-.,-.;-.,-.;-.,_.,-.,_.,.-.,.-.,.-.;.-.,.-.,-.,-.;-.,-.,-.,-.,-.;-.;-.;-.,åkåÄ-.,_.,P` ̈påöä,_; ̈åÖÄ-.,^åäö,_;-.,-:,_’

Summer solstice / June 22 / Acrylite

eliö keittiö keskiö kiintiö kylmiö kääpiö heittiö hirviö hylkiö hymiö hyypiö häiriö häviö ilmiö itiö lieriö lämpiö lähiö mykiö ministeriö neliö pimiö riiviö röykkiö selviö siittiö sikiö säätiö säiliö vintiö yhtiö

yksiö

ääliö

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Summer solstice / June 22 / Bugari Ormond goes talking to Alf

The

Joy

Discovering

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Systems

thinking

–

the

cornerstone

the

learning

organization

fg ri e ra t sv itr t u er oef Pf e et e rr See nng e c’ s ew o r koi sf t h enw o thing, ay in which he

A puts systems theory to work. The Fifth Discipline provides a good introduction to the basics and uses of such theory – and the way in which it can be brought together with other theoretical devices in order to make sense of organizational questions and issues. Systemic thinking is the conceptual cornerstone (‘The Fifth Discipline’) of his approach. It is the discipline that integrates the others, fusing them into a coherent body of theory and practice (ibid.: 12). Systems theory’s ability to comprehend and address the whole, and to examine the interrelationship between the parts provides, for Peter Senge, both the incentive and the means to integrate the disciplines. Here is not the place to go into a detailed exploration of Senge’s presentation of systems theory (I have included some links to primers below). However, it is necessary to highlight one or two elements of his argument. First, while the basic tools of systems theory are fairly straightforward they can build into sophisticated models. Peter Senge argues that one of the key problems with much that is written about, and done in the name of management, is that rather simplistic frameworks are applied to what are complex systems. We tend to focus on the parts rather than seeing the whole, and to fail to see organization as a dynamic process. Thus, the argument runs, a better appreciation of systems will lead to more appropriate action. ‘We learn best from our experience, but we never directly experience the consequences of many of our most important decisions’, Peter Senge (1990: 23) argues with regard to organizations. We tend to think that cause and effect will be relatively near to one another. Thus when faced with a problem, it is the ‘solutions’ that are close by that we focus upon. Classically we look to actions that produce improvements in a relatively short time span. However, when viewed in systems terms short-term improvements often involve very significant long-term costs. For example, cutting back on research and design can bring very quick cost savings, but can severely damage the long-term viability of anorganization. Part of the problem is the nature of the feedback we receive. Some of the feedback will be reinforcing (or amplifying) – with small changes building on themselves. ‘Whatever movement occurs is amplified, producing more movement in the same direction. A small action snowballs, with more and more and still more of the same, resembling compound interest’ (Senge 1990: 81). Thus, we may cut our advertising budgets, see the benefits in terms of cost savings, and in turn further trim spending in this area. In the short run there may be little impact on people’s demands for our goods and services, but longer term the decline in visibility may have severe penalties. An appreciation of systems will lead to recognition of the use of, and problems with, such reinforcing feedback, and also an understanding of the place of balancing (or stabilizing) feedback. (See, also Kurt Lewin on feedback). A further key aspect of systems is the extent to which they inevitably involve delays – ‘interruptions in the flow of influence which make the consequences of an action occur gradually’ (ibid.: 90). Peter Senge (1990: 92) concludes: The systems viewpoint is generally oriented toward the long-term view. That’s why delays and feedback loops are so important. In the short term, you can often ignore them; they’re inconsequential. They only come back to haunt you in the long term. Peter Senge advocates the of systems and how they c tems, and it takes work to ply them to your organizat can lead us into ‘cycles of problems are always cause 1990: 231)

use of ‘systems maps’ – diagrams that show the key elements onnect. However, people often have a problem ‘seeing’ sysacquire the basic building blocks of systems theory, and to apion. On the other hand, failure to understand system dynamics blaming and self-defense: the enemy is always out there, and d by someone else’ Bolam and Deal 1997: 27; see, also, Senge

Summer solstice / June 22 / Acrylite

-Mä en osta mitään.

Summer solstice / June 22 / Acrylite

mink채 ihminen itselleen mahtaa? Summer solstice / June 22 / Acrylite

July 30

choose

freedom

constriction

....-----```````````````------________--------`````````_----------________---------------------------------------` ́```` ́ ́ ́ ́```````` ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́-----------------------------------------------------------_________________________________-------------------------------- ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́ ́́́́

the

point

spread

the

photographic

working

it is my will, to let technics speak about themselves, to let the system to do the job by itself..

` ́--------______---------````````_-------_______-___-_--_-----``-`-` ́_ ́_ ́- ́_ ́_ ́_ ́_ ́_ ́- ́_ ́_ ́- ́-`- ́-`-`-`- ́-`- ́_ ́- ́- ́- ́- ́- ́- ́-`-`-_ ́_ ́-`_- ́- ́- ́- ́ ́ ́- ́-`-`- ́- ́_ ́_ ́- ́- ́- ́_ ́- ́_ ́ ́_ ́-_ ́-`- ́-`_`_`_`- ́å åäÅ ́ ́` ́́_`-..:---ääÄ-.-_Ää—ä-ä-__.,_;.,Ä:,-:;-:;-.;-.,_.,-:,-.,-.,_:,-.,-.,-.,-.,_.,-.,-.,-.,-.,-.,-.,-,-.,-.,-.,-.,-.,-.,-.,-.,_.,_:,_:,-.,-.;-.;-.;-.;-.;-.;-.,_.,-.,-. .,-.,_.,-.;-.,-.,-.,-.,-.,-:;-.,-.,-.;-.,-.;-.,_.,-.,_.,.-.,.-.,.-.;.-.,.-.,-.,-.;-.,-.,-.,-.,-.;-.;-.;-.,åkåÄ-.,_.,P` ̈påöä,_; ̈åÖÄ-.,^åäö,_;-.,-:,_’

kitty zijlmans: The significance of artworks lies in their communicative role within the art system, not in their physical, formal or material properties. The artwork’s social meaning and effect result from its role as a temporary communication. TEMPORARINESS

Summer solstice / June 22 / Acrylite

LEIKKI

laisit

Kuvia sisääntulevista posteista

kameralla kuvia, ja sitten kamerat paskaksi keikan jälkeen. Rulla kuvia, kaikista paikoista.. Eri kameroilla...ja kun rulla on otettu,,kamera paskaksi lattiaan. Ja kaikkien näiden henkilökohaitsen tekstien tarkoitus olkoon johdatella kysymysten äärelle, tärkeiden sellaisten, mutta niistä ei voi kirjoittaa. Harmi. Sitäpaitsi mä en mielelläni sekoita työasioita ja henkilökohtaisia asioita, työ ei kuulu kotiin. ´ Hiljennyn. The Shipping news : Untitled W/ Drums

Lähden liikkeelle. Teen työni ja kerään rahani, suuremmasta kuvasta katsottuna mikään ei ole muuttunut, monet asiat olisivat voineet muuttua. olisin voinut sopivassa aallossa kohdata ihmisen, mutta kohtasin useamman. Kaiken Hyvä oikeastaan, että tuli nukutuksi pidempiä aikoja, nyt on varastossa tilaa. Pidemmällä jänteellä pimeyteen, laskeudun, Kauas lähden uimaan, vaikka pimeä meri, ajatus mitä olen tuntuu aina pitämätömälle, monipuoliset korot, sinulla on kenkäsi, minulla on sinut ja sinun kenkäsi, todellisuuteni, viihdykkeiden ja tietotulvan keskellä, nämä surisevat äänet voin hiljentää, liikkuvan kuvan pysäyttää, sulkea virran. Voin hidastaa askeleeni. Koskea esineitä, esineel-

LEIKKI

listää ihmisiä, tai vain asettua kesän virtaan vietäväksi siinä missä muutkin. Kesän vietävän voiman harteille, voima on niin valtaisa, se pystyy vetämään ihmisiä puoleensa kuin hyttysiä, ja kadottaa hyttysmyrkyn pidemmäksi ajaksi, niin ettei edes huomaa, ja vaikka huomaisikin, ei välitä. Antaa ainoastaan olla. Myrkyttää sitten talvella. Tämän illan jälkeen, ehkä heti, ehkä ei koskaan, en lupaa, sen on kasvettava ilman pakotteita, niin kuin kaiken muunkin. Ei enää, Ei ollut. . Se mikä me ollaan onnistuttu tekemään, arvostakaamme sitä. Tarvitseeko näiden sanojen liittyä juuri johonkin tiettyyn asioiden suhteeseen niiden syntyessä, vai voinko puhua täysin eri asiasta alunperin, ja sitä kautta muuntaa todellisuutta joksikin toiseksi, tarinaksi, voisiko meillä olla mahdollisuus siihen, tarve monikossa puhumiseen, tarve olla yhtä, keskustella. Tarve mielikuvituksessa. Dialogin tarve, kaikkea ei tarvitse kertoa kuitenkaan. Ei läheskään. Kipeimmät asiat voidaan naamioida kepeyden alle. Kipeimmät naamioidaan. Tehdään se yhdessä, Se, miten olet saanut edes vähän sitä massaa liikkeelle, alkaa nyt hahmottumaan. Sillä liikkuvalla massalla on mahdollisuus liikuttaa vielä suurempia massoja. Lihas on massaa. Maassa on massoja, yhteydet, tavattomat keskustelut, kaikki tuo on jäämässä, ei ole mitään pysyvää kehystä, mitä tulee tapahtumaan, mitä ihmettä? Asioiden virtaan heittäytyminen, eikä sen kuulu olla helppoa, siihen on merkitty kohtia, joista voi saada otteen, havaintoja tekevälle ja merkityksiä hakevalle on jätetty kohtia, jotka voi huomata kaikessa vellovassa massassa. Rajataan

ulos massaa. Ei käsitellä kaikkia aiheita, kaikesta ei puhuta suoraan. Ei ole tarvetta, ei pienintäkään mahdollisuutta kertoa kaikkea, kaikkia syitä, seuraamuksia, ei ole millään mahdollista julkaista sielun syvimpiä tuntemuksia, sanoilla on omat mahdollisuutensa, samoin aisteilla on mahdollisuus välittää jotain eri asteilla, kosketuksella, ulkonäöllä, hiljaisuudella ja hymyllä, parran raapimisella, leuan niskan, varmalla kosketuksella, kokeilla toista ihmistä kuin tuntematonta planeettaa, antaa tilaa maailmojen rinnakkaiselle sijoittumiselle, löytää yhtymäkohtia, vaikka hitaasti. Uutisissa sanottiin, että asteroidi osuu minuun ensi yönä. Oletko joskus nähnyt hyvien asioiden tapahtuvan väkisin? Millainen on seurannut muoto? Millainen on seurannut tunne? Väkivalloin, ennalta suunniteltuun lokeroon sullottu asiain tila kulunutta muottia, valmiiksi, halusta, epävarmuudesta, tarpeesta. Pakosta & Velvollisuudesta. Valmis. Kylmät saunat Eivät sen kylmemmät kuin mikään muukaan, ei huonetta ei kesäpäivää. Siivoamisesta, lisää siitä. Sen vielä suoritan loppuun, sitten asuntoni on siisti. Kuuraamisesta, ja imuroinnista. Lattian ja ikkunoiden pesemisestä. Pölyn pyyhkimisestä märällä rätillä jokaisesta tavarasta erikseen, niistä minä pidän. Lehdessä sanottiin, että siivousopisto kaipaa lisää opiskelijoita, saisi oikean ammatin, jolla on merkitystä, konkreettisa näkyvää ja pysyvää merkitystä. Ammattilainen siivoaa niin hyvin, ettei tarvitse siivota uudelleen moneen vuoteen.

Vuoteen ammattilainen petaa niin, ettei tarvitse pedata uudelleen moneen viikkoon. .Muutto näyttely, Asunnon tyhjennys. Tavaroiden myyminen galleriassa. Taulut joutavat kirppiksille. Aluksi hissi näytti ihan normaalille apteekille, mutta paljastuikin toiseksi, eläinhäkkejä vyötärön korkeudella hissin laidoilla, maassa pyöriviä torakoita, Lääkelaatikoita esillä tiskillä siistissä kasassa. Näillä kahdella hissillä liikun monta kertaa ylös korkeaa taloa, viimeisellä kerralla alastomana yhdessä vanhemman lihavan miehen kanssa. Hän on menossa talonyhtiön saunaosastolle. Minä pyöräkellariin. Mun ajatukset on lähinnä ristissä, Lopetan tähän paikkaan päivämäärällä aloittamisen, eihän sillä ole oikeasti yhtään mitään väliä, se on täyttähuuhaata, tajuan kronologiasta eroan, jätän eropaperit, ajat saavat jäädä jälkeen, nyt on niiden vuoro.

Kylläsi. Aurinko Jumala Kompassi Kello Aurinkolasit Ajatukset hermostuttavat, puren kynsiä samalla, kun annan ajatuksen harhailla.

Keskiviikkoa tarjoo kone. Menen nopeammin aiheeseen jota välttelen ihan turhaan, loppuun asti sen peitellen. Harhaudun väsyneenä, etäämpänä jostain, joka antaa syyn elää. Muodostavat sanat erilaisen mielikuvan, josta se alunperin lähti. Tiedän olevan mahdotonta kuvailla mitään suoraan, tarkasti, samanlaisena, liian moninaisena. Harhaudun syvemmästä intensiteetistä, kadotan. Silti sitä kirjoitan, sormeni kulkevat. Vain itse tiedän, mitä tarkoitan. Sanani olkoon vesi. etäämmillä pohjukoilla Siellä etäämmällä olkoon.. Mutten kuitenkaan jaksa, äh.KERTOMUKSIA, JATKOSELLAISIA, VAIkka tuntuu mahtavalta ajatukselta, tuntuu vaikealle pysyä ajatuksessa, Iskee huonovointisuus lävitse, havainnoin olevani kahden ajattelutavan heikentävässä välimaastossa, en kykene tällä kertaa kertomaan, aloittamaan tästä kepeältä tuntuvasta jatkoserjasta siihen toteukselliseen osaan, tunnen heikentyväni. Kuihtuvani ajatuksista, kunnes taas jatkan kirjoittamista. Millä tahansa tyylillä. ̈poukkoilen ajatuksien ristiaallokossa hetkisen sanoi putki sen

̈miten iso rybinsiki on halkaisijaltaan, tai HAR jotain tuomas kysyi siniltä tai jotain, johtaja HAILA muistuttaakin minua puhelimessaan tärkeästä asiasta, pitäisi miettiä Miten merkityksellisinä loppukesän aikataulu, asiat kokee, miten vah- suunnitella kesää etukävasti, millä intensitee- teen, täysin uutta minne tillä. menen millon, ja missä olen silloin. Se, kun sulTyhjän päällä. la ei ole välinettä millä tallentaa. Kun sä haluut Ilman pelkoja seikkai- silti, niin paljon, niin lumme, ilman huolen paljon liikaa sä haluut . harmaata neutraalia, Likaa sä halut.

Change is coming to get you. Change is coming to you. Change is coming to get you. Change is coming to town.

Näiden päivien aiheuttamaa väsymystä, öiden, jos alkaisin pedantiksi. Vaihtaisin palasia ainakin vähäksi aikaa, Järjestys kaiken kaaoksen. Hetkellinen tasapaino asioissa olkoon läsnämme. Yksin olemisen ja yhdessä olemisen ero, edes lyhyempinä aikoina, muutamasta tunnista, yhdestä illasta ikuisuuksiin, Aihepiirit kietoutuvat toisiinsa kuin luonnossa. Jotkut teokset yksinkertaisesti ottavat enemmän aikaa syntyäkseen valmiina. Seuraavaksi alan kirjoittaa kirjaa. Kun on valmis edellinen työ alkaa seuraavan suuremman kokonaisuuden, seuraavan teoksen, seuraavan kokonaisuuden hahmo. Sulaminen tapahtuu vasta kuollessa. Kaivan heti..huomenna ne vanhat sarjakuvat esiin. Vähän lähemmäs sanoja, kuvia sanoista, niiden siirtäminen luettavaan muotoon tuntuu nyt kiinnostavalle. Menee jotenkin niin että. Pystyn melkein selittämään oudon käyttäytymiseni ihan loogisesti, mutten jaksa nyt yrittää. Huoneiden epäjärjestyksen. Miksi katoan? Risteilevien ohjusten vuolas tulva. Paino kallistuu, kappale kaatuu, nousee ylös ja jatkaa matkaa. Juttu on siinä, että edetään mahdollisimman leveällä rintamalla, laajoilla lakeuksilla. Nämä ovat kaikki vaiheita, jotka tulee kokea hitaasti, luonto kompensoi täydellisyyttään. Tasoittaa kaiken tavallaan suu-

reksi. Epätasa-arvo on ainoastaan illuusio, epäkohdat, kaikki se mitä vastaan pyristellään on ihmisen tekemä taikatemppu. Samalla tavalla, ei ole ihmistä, ainoastaan täydellinen sinulle, minulle ja hänelle. Menee vielä hetkittäin silmieni ohitse. Istun siellä välillä, katselen ikkunasta maisemaa, joka vaihtuu seikkailuksi. Välillä en ole siellä. Välillä olen kotona, välillä istun taas junassa. Välillä luotan, ettei kannata kuunnella, kokemuksesta viisastuneena, tulen positiivisesti yllätetyksi. Kun tuntuu jollekin. Edes vähän näiden hetkien välissä, kun saa puretuksi tunnetta sanoiksi, vähän välillä. Kokonaisuudella on mahdollisuus muodostua uudenlaiseksi, tilaa olla itsenäinen teos, omine rajoitteineen, omine lakeineen. Olen kipeä, moraalin tasapainon järkytyksestä.

Muutto näyttely Ketä kiinnostaa? Ei ainakaan mua, ellen olis sä. Luultavasti täytyy tehdä uudenlainen lähestyminen. Keskustelusta itsensä kanssa monet asiat voivat johtua. Asioiden avaamisesta ikään. Kallistun kohti rakennusta. Olenko milloinkaan osannut selittää edes jotain? Kysynkö mieluummin kuin vastaan? Haenko edes vastauksia kysymyksiini? Yksityisen ja yleisen tuolla puolen on maa, jossa laineet liplattaa. Ei nyt ole aikaa jäädä tulliin. Sarjakuvamaisia näkyjä. En osaa tällä hetkellä ottaa melankoliaa vastaan, en osaa kesällä suhtautua siihen, miksi puhun välillä vääristä asioista. Värillä väliä - välillä väriä, kiitos. Sieltä kipeimmistä tuntemuksista kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle, kaikki naurettava pelleily. Näen asioita. koen ja

kirjoitan ja tallennan nähtävyyksiä, pieniä yleensä, näkösälle, rytmistä, liika tila väärässä paikassa ei ole hyväksi. Tarvitsee olla tiivis. Ilmaisun, Palan. Kakusta. Alkaa. Irti, missä sanoissa, milloin olen rehellinen? Kuuluuko ylpeys tähän? Aina odotan jotain seuraavaa. Näistä rajoista revin itseni ulos. Mullistan. Kokemani maailman mullistaminen ei ole läheskään niin mahdotonta, kuin historian kirjoihin jäävän maailman mullistaminen. Historian kirja, jota en ole itse kirjoittamassa. Yleensä tylsä. Ajatuksen seuraamisen apu-

välineet. Keskittyminen ja sinä. Hionut sitä, piirtänyt läpi, aloittanut saman alusta. Määränpää on ollut paljon selkeämpi, ei enää. Rakentavaa tunnelmaa. Tein voitavani. Tein tehtäväni. Ensimmäinen odotettavissa ollut kriisin tynkä. Ei paha, reagoin nopeammin kuin ennen. Älä lähre sinne. Jos pahin mahdollinen ei tapahdu, niin asiat ovat mainiosti. Se on väistämätöntä, se lyö laitojen ylitse kovempaa kuin koskaan, lyö vasten minun pidentyviä asiayhteyksiäni. lyö alkutahtinsa muutoksellessa Lyö hyväksyvän leimansa päättäväiselle mielialalleni. Muistuttaa jälleen kaikesta. Kohtaaminen itsensä kans-

sa. Kohoaa jokaisesta aamuyön herätystä kellonsoitosta. Hakee

muotoa-. Jokaisena heijastuvana värinä, tekemisen tavat, eläväiset,

ruhtinaallisen kirjavat,

olkoon

ta hän käveli, ei katsonut taaksensa.

Vapauduttuaan kahleis-

Mistä kirjoittaisin, näillä tiedoilla. Yksinkertaisen ja monimutkaisen tasapainosta. Jännitteestä. Samojen sanojen ympärillä olen viettänyt kaiken aikani, samoista teemoista jauhamalla, ilman mitään näkyvää edistystä. Ilman mitään, en ole täällä. Mitä muuta haluaisin, kuin hallita ajatuksiani, olla selvillä niistä, olla sujut ajatuksieni kanssa, hyväksyä osani luonnossa. Toteuttaa itseäni, niin kuluneelta kuulostan. Repiä kaikki edellinen, Sanat eivät ole todellista, eivät mitenkään verrattavissa mihinkään. Kosketuksen kanssa tekemisissä, fyysinen tunne, materian syyt. Näinä hetkinä toisen ulottuvuuden tunne on vahvana, hyvinkin vahvana toistan sanojani, painotan niitä. Muoto on valmis. Toisto.

Toystory. En hio enempää mitään, ainoastaan fyysistä kappaletta, ainoastaan työstää esinettä, jota koskea, ainoastaan työstää käsilläni, paljailla sormilla mieluiten, ainoastaan, silloin voin hiota. Esinettä. Kappaletta. Onhan raamitkin kappale. Hikisillä sormillani. Ne on tehty puusta. Vedos. Kappele valokuvapaperia, kehite ja kiinnite, myönnetään, voisinhan mä työskennellä kumikäsineilläkin. Siihen virtaan löydänköhän milloinkaan tieni, samoina päivänä kirjoitettuani, paljon turhaa tehtyäni, paljon liikaa. Syötyäni kynteni viimeistä kertaa, hermostukseni järisyttämänä, annan sormieni lentää, kuin tekisin miten tahdon? Näyttelen älykästä, miksen näyttelisi? Näyttelen ei sillä niin väliä, millään muulla, kuin yhteydellä siihen, mitä yritän kertoa, ei väliä mitä kerron. Ei väliä valheilla, ei keksityillä yksityiskohdilla. Ei väliä, mitä kerron, vaan mitä yritän kertoa, mitä lähestyä. Kulutan aikaa joskus näin, se kuulostaa levolliselle. Antaa ajan kulua, kolmas nainen sanoi, ettei aika kulu; se kuluttaa. Mitä ajan takaa, jos tietäisin tarkkaan olisi tarina jo lopussa. Ei olisi tarinaa kerrottavaksi. (ei ole tarinaa.) Minua ei olisi teille, (ei ole minua) sillä päätin teidän olevan olemassa minulle. Päätin, että nämä sanat tultaisi lukemaan myöhemmin, jonkun minulle tuntemattoman ihmisen toimesta. Olet mielikuvitusystäväni. Olet hyvä ystävä, sinulle kirjoitan tämän kirjeen. Niin. Risteilevien mahdollisuuksien ajatusleikki, kaikki on mahdollista. Miten minun käy, katoanko jälleen? Muistanko edes miten se tapahtuu, näköjään. Näin helppoa se on, monet asiat painavat samaan aikaan alas. Epävarmuuden sietokyky sataa kaatamalla vielä yhdet. Otanko sen kokonaisena vastaan, jätänkö kaikki nämä tavarat, rakennan niistä jotain uutta, muodon muutos? Morfoosi? Irrottaa tavaroiden alkuperäisistä merkityksistä, heittäytyä tällä kertaa materiaalin kanssa samaan sänkyyn, nukkua sillä, muovailla sitä uudeksi, unohtaa sen menneisyys, säilyttää tärkeä, vaihtaa rahaksi. Minkä säilytän, luon nahkani, säilytän sisustani, vastustan kiusausta varmistan selustani, riudun, kuoriudun, kuinka kauan minun tulee istua, sanojen luonteeseen on kuulunut kaiken aikaa oletus asioiden konkretisoitumisesta. Oletus näiden sanojen konkretisoitumisesta. Kyllä. Kaikki kerrat olisivat täysin turhia, herrat ilman asioiden konkretisoitumista. Siihen nämä sanat ovat tähdänneet, toistaessaan itseään, toistaessaan uudelleen, yhä, toistuessaan niihin on sisältynyt oletus sanojen konkretisoitumisesta, ilman tietoista vaikuttamista, ilman päämäärää se on ollut aina siellä. Ja nyt on tuon ikuiselta tuntuneen toiston, rasittavuuteen asti paenneen paatoksen, ajatuksen intuitiivisen massan, lukuisten tiedostojen, kovalevyn kevyen rasituksen, aika on olla taustalla suurena massana, työstönä, pään hakkaamisena seinään ja palaamisen samaan alkupisteeseen yhä Summer solstice / June tuon 22 /kaiken Acrylite uudelleen, oppimatta mitään uutta, tehden samat asiat yhä uudelleen, huutaen ”synaps error” sumuiseen pimeyteen, päiväkirjan henkilökohtaisilla sivuilla ei ole mitään muil-

Making

Before

difference.

Making

the

difference

the

same.

Summer solstice / June 22 / Acrylite

if you get there before me, could you take me a seat? ently

properties, such as being long. But is present, for the present has no why the present must be regarded as the specious present, below.) In any its duration cannot be assessed. Augustineâ&#x20AC;&#x2122;s answer to this riddle is that of an event or interval of time, is in the and future exist only in the mind. While times, we can concede that the perception

have any neither can it be what duration. (For the reason durationless, see the section on case, while an event is still going on, what we are measuring, when we measure the duration memory. From this he derives the radical conclusion that past not following Augustine all the way to the mind-dependence of other of tempo

le, ainoastaan tulva. Minulle turva. Niin kävi. En ollut lähellekään se henkilö, joksi voisin itseäni luulla. Uninen ja voipunut, kadonnut persoonan riekale nautintoaineiden turruttamassa baarissa, yskin, Raskas olo. Voisin olla paljon kevyempi. Monta sataa kiloa.

Menen, Yksin.yksin Yksin Yksin Yksin Yksin Yksin Yksin Yksin Yskin Nyt täytyy myöntää asioita, olen. Pidän sisälläni asioita.

Summer

somisesta sen soimiseen. Vähän ennen seitsemää olin valveilla, kuuntelin sateen hakkaavan ikkunalaudan metalliin. Nouseminen tuntui hyvälle vähällä yöunella. Katselin kesää taaksepäin, se oli kadonnut tiedostamattomassa tilassa, kesän mysteeri ei tulisi ratkeamaan luultavasti koskaan. Tuntui hyvälle kirjoittaa, jostain syystä menneessä aikamuodossa, kuin korostaakseni sitä melankolista fiilistä, joka oli vahvasti läsnä. Tunsin edistyneeni monella tapaa, olin yhtäkkiä valmiimpi kuin koskaan tähän vuodenaikaan. Olin reagoinut nopeasti.

Rankka vesisade piti mua hereillä ne solstice / June hetket kellon kat- 22

/ Acrylite

vamassa sisään johonkin kauniimpaan. Johonkin, josta voin nauttia jokaisena päivänä, jostain, jonka kauneuden tajuan, jokin jonka olen itse oppinut, kokenut, tajunnut. Jotkin asiat täytyy oppia, käsitellä aivan itse, ilman tukiverkkoa, opettajaa, ilman varmuutta tien suunnasta, sumussa. Kokemus sumussa kulkemisesta, hapuillen. Pieniä etappeja, tunnen itseni kipeäksi. Aikaiset aamut. Kyllä, niiden salat. Pystyn kohtaamaan seinän. Ajatukseni, unohtamaan kaiken sen ympärillä pyörivän. Olen hiljaa. Yksin, siinä lattialla. Juurikin nyt. Löytyykö vastaus kysymyksiin internetistä vai luonnosta? Monet positiiviset alkusyksyn tuomat tuulahdukset hengittävät nyt lävitseni. Olen kaivannut tätä rakentavaa tilaa, oikeastaan heti, mahdollisuuden tullen olen sen ottanut käyttöön. Edellä sisäistä kelloani. Aloitin valmistelun. Monien vaiheiden kautta istun alas. Muistutus, alakerran roskiksessa olisi hyvää ruokaa tarjolla. Yöni ei anna rauhaa vielä. Ei helpolla asetu. Se kaipaa seuraa, kaipaa minun hyväksynnän. On niin hiljaista, etten kuule. Niin hiljaista. Ainostaan ohimenevän

auton valot, humisevan puhalluksen mukaan. Pisarat halkovat katulampun. Kun sen kerran ymmärtää, kannattaako sitä edes sanoa ääneen, miten ehdotonta on olla. Ihan ehdoton juttu. Hiljaisuuden vallatessa alaa. Tyynet henkäykset silittävät asfalttia, kesän kuluttamaa ihoa. Sireeni. Kirjoitus väistyy, en osaa kuvailla kovin uskottavasti vallitsevaa tunnelmaa. Palaan päiväkirjani pariin hetkeksi, jospa voisin kirjoittaa itseni ulos ajatuskatkoksesta, tyylilajillisen kirjoittamisen vaikeudesta. Aloin miettiä sanojani, maistelin oikeaa ilmaisua, yritin sanallistaa mielikuvani, ja menetin yhteyden. Sanat alkoivat tuntua väkinäisille, väärille. Oma tapani kirjoittaa olisi toisenlainen, aivan toisenlainen. Sen tulisi lähteä toisesta päästä liikkeelle, ja palata oikeassa vaiheessa leikkimään sanoilla, kuvauksilla, tarkoilla huomioilla. Olin kuullut ainoastaan auton suhinan. Kaiken muun voiisn unohtaa, ehkä senkin. Pääasia on kirjoittaa lehden sivut täyteen, sitten voin lopettaa. ’ ’ Tekniikoita pitkin poikin, mahdollisuuksia, lojuu irrallisia tekeleitä, soittimia, värejä, kojeita. Varpaassa on terävä pis-

tos. Huomasin laittavani kosteusemulsiota, kuivuneihin, pakohaavaisiin jalanpohjiini. Kovaa --täysin hiljaa --kovaa. Anna ajatuksen mennä, älä ota kiinni. Tasapaino persoonan eri puolien välillä. En muista enää mitään, hyvä niin. Sekoilen vastapainoksi, kaipaan turvallista sotkua. Kun siisteys kääntyy ympäri. Kun todellisuus muljahtaa siitä kohtaa. ” Reality is not enough; we need nonsense too. Drifting into a world of fantasy is not an escape from reality but a significant education about the nature of life. And reality is not an escape from nonsense. Our education goes on everywhere.” Edmund Miller Lewis Carroll Observed Bryan Talbot : Alice In Wonderland Aamulla, kun heräsin, taika ei ollutkaan kadonnut. Miks must kokoajan tuntuu silt et mun laukku on kadonnu. Ja tiäkste mitä! Se on kadonnu!! Ne istuskelut, ne keskustelut, huomiot hiljaiset. Todellisuus alkoi näyttäytymään hiljaisena. Mulla on salaisuus,

mut en voi kertoa sitä vaikka mun kuin tekis mieli. Totuudet ei kohtaa koskaan toisiaan, eri tarkkuuksilla. Kellä onni on, se onnen kätkeköön. Spurgu-tyyliin pukeutunut mies. Yllättävä vapaapäivä tuli sateen muodossa, joka tapauksessa aikaisin hereillä, eväät valmiina. Kirjeen voi postittaa tänään. Voiko niistä jutuista edes yrittää kirjoittaa, tuskin, ei kai nyt. En mä saisi niitä kuulostamaan hauskoilta enää, enkä varmaan enää fiksuiltakaan, enkä yhtään millekään. Suuret olivat teemat niiden spermojen varjoilla. Kokemus tästä maailmasta En osaa puhua. Olen mykkä kuin mykkä. Kesä on alkanut. Sulla oli menkat loppumaisillaan, mulla vatsa ollut löysänä pari päivää, näin Paula Koivuniemen, mutta kamera ei lauennut sen kohdalla. Kai se on jo liian vanha siihen. Kymmenen päivää aikaa löytää näiden sanojen joukoista jotain järkeä, selittää itseään. En jaksaisi alkaa selittelemään, siihen olen tullut. Siihen sanani taipuisat. Paljon mielenkiintoisempaa olisi kirjoittaa vain yhden sivun mittainen teksti. Tai jos omaa työtä pitäisi käsitellä vaikka sadalla sanalla, tai sadallakuudella-

kymmenellä kirjaimella, ehkä pitää aloittaa siitä tyytyväisyyden tunteesta, että on saanut jotain valmista aikaan, sanan valmis olisi voinut laittaa heittomerkkeihin, mutta tämän asiatyypin tekstissä se ei varmasti olisi soveliasta. Tämä on kolmas päivä kuukautta kuluvaa, pistokseni kirjoittamiseen on tapahtunut työn edetessä, on se sisäinen tarpeellisuus. Kokonaiset lauseet ovat vielä. Ne likaiset kohdat, jotka löytyvät siivotusta asunnosta, loppuun asti. Perspektiivi-kurssilla siivotaan yhdessä mun kämppä. Käydään meidän mutsin kanssa kahvilla, ja tutustutaan toiseen perspektiiviin. Rauhoittavaa tietämystä elämän mahdollisia täytteutä. Jos Sua huolestuttaa se, ettei mua huolestuta, niin ei se mitään. Tänään edistymisen päivänä, arkitodellisuus on jälleen käskemässä omiaan, Valmiin jälkeen on julhat, jotka kestävät viisi päivää, viisi yötä. Sitten alkaa jälleen arkitodellisuus. Juhla ei ole arkea, se on jotain enemmän. Irtiotto on jotain enemmän, matkustaminen on jotain enemmän. Liike on jotain enemmän. Neljä vuoden aikaa. Neljä sukupolvea. The Beatles. Neljä raajaa.

WORDS

HAVE

THEIR

the

all

GROUNDWORK

MEANINGS

stillness.

DONE

reform

pienten välien selvittelyä, tyhjyys työssäni. Tyhjyyden Horror vacui, Lähtisikö koko historia valumaan tämän yhden käsitteen kautta, miten tyhjyyteen on suhtauduttu. Täyteläisen ja tyhjän ikuinen taistelu. Tyhjyyttä kohden, mutta ainoa tapa kuvata tyhjyyttä onkin täysin päinvastainen, mitä voisin kuvitella. En edes voi kuvitella mitään sellaista. Missä menee valmiin ja keskeneräisen raja, ja kuinka kauan työtä voidaan pitää valmiina? Menettääkö valmiiksi saaminen merkitystään, millä tavalla se katoaa? Kulumalla? Vai ajaako joku toinen ajankohtaisempi projekti ohitse, onko kyseessä vain ajatusleikki? Vaatiiko valmiiksi saaminen toisin sanoen inhimillistä keskittymistä toteutuakseen? Onko luonnossa joku valmis? Epäilen syvän kumaran. Kielikuvia, eivätkö ole ainoaa leikkiämme? Sanojen täsmällisyys vainoaa, tänä aamuna avoin rauennut kansa unohtaa. Sanojen tarkkuus on pois suoran kokemuksen täsmällisyydestä, päätä huimaa sellainen eroprosessi. Eihän sanoilla voi muuta kuin istua hiekkalaatikolla, eihän kultaseni, eihän? Kerro millä on jotain väliä selvitettäväkseni? Kerro minulle kaikki, mitä tiedät, saat aikaa yhden elämän unohtaa minut. En kaipaa selittelyjä nyt, ovatko sanat sitä varten käytössämme, että voisimme selitellä kokemaamme mysteeriä, kertoa, miten asiat ovat? En oikein tiedä. Runsaudenpula. Tänä aamuna se iski, aloitan jälleen alusta. Loppusuoran sisäinen ahdistus tupakkaa. Väsymys, huonosti nukuttu yö. Illalla lähden Ruotsiin. Käyn printtaamassa sen ison nivaskan paperia koululla, ja lähden matkalle. 160 sivua pitäisi karsia lähes olematto-

when

Pimp my aforism

your

nature

slows

down

again.

When

Attitudes

Become

Form

Yyeah, WANTED Continues, now ive lost an expencive camera, mamiya 7, and the weirdest thing is, that it disappeared from my home, one day i came home and my outdoor was open. i checked the place, and thought that everything was okay, but it wasn ﾌ》. i realize now maybe a week later that one camera is missing, it ﾌ《 property of school, this is quite shameful, again.

Summer solstice / June 22 / Acrylite August 2

The Raisin of the New Man

the

avant-garde

Summer solstice / June 22 / Acrylite

becomes

software

Summer solstice / June 22 / Acrylite

YOU PRETEND TO BE THE MOON

Summer solstice / June 22 / Acrylite

August 3

SUIT SITE 2011 KESÄTEKSTI The next little thing.

©© ©

10000 pictures -projektissa kaikki liittyy sattumaan, kyse on hyvin pienistä asioista, jotka tekevät kuvasta onnistuneen.

Mitkä asiat ovat tärkeitä, mitä asioita ihmisen on hyvä julkaista, kun se on aikanamme mahdollista, mitkä teot nousevat ylös suunnattomasta informaatiotulvasta, onko valokuvauksella mahdollisuutta ottaa osaa tähän keskusteluun

Outo ikkuna, jossa palaa kynttilöitä sisällä. Sisällä liikkuu pieniä ihmisiä.

Nokia -land -2.0 -- -

”What ́s next?” Question tells about restlessness, and question ”What ́s wrong with now?” follows. This series of pictures tells a story of playfulness and restlessness, about joy of playing with abstract beauty. Esthetising popular. What we are going to do with our restlessness? With mobile phone, you can run away from these moments, run away from boredom. Mobile represents the restlessness of today. Next little thing is something more beautiful, in different angle next thing will always be relating new technology, which makes new kind of ways of seeing possible. But what´s the point. Is there such?

Asunnon siivous saa jäädä vielä.

”21 seasons”. -. - - -- - - - - Niin kauan kuin patterit riittävät, välinettä voi käyttää haluamallaan tavalla, se on paljon tärkeämpää kuin uuden laitteen ominaisuudet, laitteiden äärelle pitää pysähtyä tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta ne puhuisivat sinulle, laitteita täytyy kuunnella, mitä laitteilla on sanottavana. Luottamus massaan, luottamus sattumaan, kuvissa on jotain todellista, todellisia muistoja liikkeen ja sattuman kyllästäminä. Kuvaamistapani on ollut jo pidempään päiväkirjamaista, ja julkaisukanavakseni on neljän vuoden aikana vakiintunut internet.

Masentuneen ihmisen lämpö ei karkaa.

--Tiedän jostain muusta, en toteuta sitä vielä. Kirjallinen puoli, viisaiden sanojen merkitykset, ---

民,,民,民,,民

Myth of our time. ̈ Seisten kustannus. Large amount of pictures.

Masentuneen ystävän lämmössä poltan savukkeita, taiteellisessa turhuudessa.

Mitä mulle on tapahtumassa, mihin tämä kaikki johtaa? Mihin tämä kaikki johtaa? Löydänkö koskaan sitä varmuutta tekoihini, olemiseen? Kysyn vaan. -, täytyy kääntyä takaisin samaa reittiä mitä olen tullut, selvittää, missä kohtaa umpikuja on alkanut, henkisen umpikujan paradoksi on se, että sitä ei voi kulkea millään muotoa taakse päin, se jatkuu menosuuntaan. Ajassa. Umpikujan olemus on vain fyysinen. Kannataako sitä miettiä enempää, vai irrottaa, kääntyä muualle, paeta ympäristöön?

Leitmotifs

Mitä voisin kertoa? Millä kokemuksella? Kertoisinko aluksi itselleni, mitä haluan? Demonstroida? Siivouksen demonstrointi? - - - -- - Krishnamurtin sanoin, selkein syy sisäiseen ristiriitaan on ero havaitsijan ja havainnon kohteen välillä. Tämä ero ei ole todellinen ja tästä virheestä havaitsija kärsii. Valokuvaajalle tämä ajatus tuntuu merkitykselliselle. Kamera on kuvaajan väline tallentaa havaintoja. Tälle yksinkertaiselle ykseys-ajattelulle voin perustaa koko kuvaamiseni, kaiken sen, mitä olen vuosien saatossa kuvannut, nämä kohteet, nämä tapahtumat ja muistot ovat osa minua, ja samalla minä olen osa kaikkea, jonka olen havainnut, tallentanut, tehnyt olevaiseksi. Me ollaan samaa kokonaisuutta, kaikki erilliset ihmiset, me olemme samaa ainetta, ainakin Krishnamurti on sisäistänyt tämän pikku yksityiskohdan. - - - -- - - -pahaa paskaa puran ----jokaisessa liikkeessä, jokaisessa teossa on epäilys,

uusia kerroksia syntyy ennen kuin vanhat kerrokset ovat kuivuneetkaan. Digitaalinen kerrostuma leviää,

Lista _: Rakkaus Yrittäjyys Terapia Mediataide / internet Opetus / kasvatus Tajunnanlaajentaminen kotikonsteilla Kehollisuus, ruumiillisuus Yhteisö village Maailmantalous / politiiikka Jumaluus, henki, mieli Zeni Hetki, ikuisuus Rajattomuus Kertaus, kertaus, opinto-ohjaajien äiti, kasvaminen Luanto Teknologia / kestävä kehitys Runous, maalaus, Fiktio, totuus, todellisuus Rehellisyys Taide Tiede Musiikki etsiminen on jäänyt päälle. dadaa. II. Laadun tae. Tälle kaikelle täytyy saada selkeä selkäranka. Minkä ympärille alan kasaamaan pakettia. Aamuiset heräämiset ensinnäkin, siihen on hyvä rakentaa. Kaiken juostenkustannetun materiaalin läpikäyminen, -

Yes I scan!

Summer solstice / June 22 / Acrylite August 5

Juosten umpikujaa, Umpikuja on keksitty juttu, ihmisen tekemä rakennelma, johon liittyy odotusarvo, läpipääseminen on rakenteellisesti estetty. Ensimmäisenä tulee mieleen umpikuja, josta ei pääse läpi kävelemällä. Jostain elokuvasta tuttu, suuremman kadun kyljestä alkava kolkko tienpätkä, täynnä roskapönttöjä ja epämääräistä roinaa, Kukaan ei halua mennä kujalle ilman syytä. Siellä pimeydessä liikkuu tummia ihmishahmoja, narkkareita tai pummeja. Tämä umpikuja oli luultavasti olemassa 80-luvun Chicagossa, se ei ollut hirveän pitkä, mutta sitäkin synkempi ja pelottavampi. Kun kyseessä on umpikuja, josta ei pääse autolla läpi, tulee mieleen jo avarammat mielikuvat, katu päättyy –kyltti rauhallisella omakotitalo alueella jossain Turun lähiössä. Uusien rivi- ja omakotialojen ohi vie kapea asvalttitie. Jos sen päähän ajaa, päätyy viimeisen talon portille. Jos yksityisalueelle ei ole asiaa, täytyy kääntyä takaisin samaa tietä. Näistä umpikujista pääsee usein läpi kävelemällä. Alueelle on muodostunut ajan saatossa yleisiä oikopolkuja, joita kävelijät ja pyöräilijät käyttävät. Henkinen umpikuja vas-

taa enemmän sitä kuvaa kävellenkin läpäisemättömästä maisemasta. Liian hienostuneisiin lauserakenteisiin ei kannata heti pyrkiä. Mahdollisesta itsekusetuksesta, vaarasta olla huomaamatta tärkeintä yksityiskohtaa oman itsensä rakennuksilla, kyse on tarttumisen suunnittelemisen ja tarttumisen erosta, voi olla mahdollista, että kirjoittamisella pahennan asioiden tilaa, tunnen tekeväni jotain merkityksellistä, mutta itse asiassa vain levennän kuilua tekemisen ja suunnittelemisen välillä. Kyseeenalaistan.

syntynyt jossain ajassa ja paikassa, tiettyjen lainalaisuuksien vallitessa. Epätarkat sanat ärsyttävät, eikä se yhtään helpota, vaikka sen sanoo ääneen. Ne ärsyttävät silti, epämääräinen ajattelu ärsyttää, epätarkat ilmaukset, epätarkka olemisen laatu. Epätarkkuus teoissa, sanoissa, epätark-

kuus ihmissuhteissa, epätarkkuus käyttäytymisessä, epätarkkuus kuvassa, epätarkkuus elämässä, aivossssa,

epätarkkuus maailmankuvassa -

pidän sinusta kuin.. Välivuosi. Aamulla herään aikaisin, olen hereillä. Yhteen arkipäivää keskittynyt ihminen on hyvin valveutunut.

Maailman sielun tiellä, suurella polulla asioiden parissa, täytyy muistaa tärkeät, merkitykselliset asiat aina uudelleen, palata vanhoihin asioihin ja sisäistää ne aina uudelleen. Aina uudelleen, aina alusta,

nopeat nautinnot rytmittävät pakenin paikalta, turpeisuus turpeisuus iskee tänään mulle silmää, turvonneena ja pahan hajuisena näen itseni läpi, en pääty mihinkään tänään, en päätä mitään en päätä. Saamatta keskustelusta kiinni missään vaiheessa avaan suutani kuin pakotettuna, Sanojen kirjoittaminen sitoo ajatuksen valmiiseen muotoon, siltä se näyttää paperilla. Valmiiksi ajatellulle tekstille, jonkun toisen ihmisen mielikuvituksen tuote siirtyy paperilta toisen ihmisen mieleen, niin yksinkertaista, ja jokainen teksti on

. Muista ajastaa, ikuisuus. heti kympin uutisten jälkeen,

Kynätyökalu Pencil Tool (N)

©©© ©© ©©©©© ©© © © © © ©© © ©© © © ©©©©©© © © © © ©©©© © ©©© ©©©© ©© © ©© ©© © © ©

a very pictures from The “What´s up?” -series.

mi i ova n. Sii ob t ylei nä on jek pa ti spä esi ttäj ivisuu tevyy ljon l ä koo stä s, to s, eli ukem Tä voiv . Obj isin s ajasta ista r m a soi ä on ansa ektiiv noen ja pa uotsin i ei tumis väis tarkk isuus tulost kasta laivan v e a r viis astaa een” tämät illa m tarko n eli t iippumdiscoo mä aude vaa t ja etä tä mo aailm ittaa ieteell attom n. Län n e ied änt is m toi inen ym nilta aa its yös ten to ien la simais m t de on ero inta avoit llytyk perin iseen osin ensä sitä, tuuks inalais essa t ele tetaan an tie e on set ja nettä arkit johta ulkop että t ien riipuuksie ieteess n m on entt tied tyissä ollut tavo ole odelli ut lä uolis iedem puma n löyt ä ihan ä e k ole sekä inä v onha olos sen s itteet ehitt suude nsima na ko ies t ttomu minen teina n o a han yleist erillää ieläpä kkija uhtei velta ovat ynyt, sta. I isen htee i filo us niid , ja tie , tie ssa. min olle sillä ntia filos na, o sofi en sä kki ä ja n k

do m ol la tä p e o e lt b u N n tied ö on aa tie ersoo mest n ha mise äin n eläm t tois iissä isissa fian ” jektin skin a m nk n k jo e n t t k a t o n o e ä i a u n e piir do lttu ore . tie ssä lais uu kim oh vä a. L ton ih ja h isin k antee litettä isäks ta, va sta e isen de ja donh ; tieto et. T n ja ureis tii ei o enkil okein na on vissä i tieto an jo ttä sa olosu tietäm ankin on s edon elämä sa m tä le. E ökoh , kun se, e muil peru nkun alla hteet isen nan iis täh perim nj m l jok a oik lämää taisee taas ttä tie e, siih stuu tietyn sovel . Täm tapa, ene dänn t la t aisen eaa to ja m n kok intial toa v en li koke tietä tuu n ä ne ja ne elmis yt i l mi ietäm tehtä imin aailm emuk aisess oi per ttyvä muks jän tie iihin. jäs el ljänte sä s t om sä tä istä t vä om aa ko an tap seen a näk iaatte koke een, j tyissä Näin emen nä osa aa elä lläkin ulee e ien e skeva ahtu liittyv emyk essa k mus e a vaik olos tieto tti m u mi ttava mään hetk hkä y lämän tieto ia h änä a sessä uka t i ole. ka tie hteis ei l e hyv tani o sovel sä ko llä it mmä olos on a allitse siana tiedo ahans Läns don sa u hyv ät ju len k taa si skeva se ku rrettä hteit ina lö vaa jä tällai sta ai a tes imais situt t n v u ä ä yd rje sta nut tata en ä k t ä i i t k ten les tu n. En , kun enkin koko etäm in on si, k sa m ettäv stystä mah kerta emy siit u u ä ä e tiedä kohd se s ajan v s hyv oma n sit kaise uud ja ep dollis iseen Ra l tte han n m itsek alle o urulli aihtu inkin ta os ä vert sti. T estaan äjärje uutta Me inä ään suv sen viss käy altaa aa a ämä , ja stys te . pit at, hah a o tän n rki se ta hyv ditaa kemi äis ä ti tio, sen ikö aina mon losuh nölli pyritt kokem pa aja on etä Vii s o k ä t e j v e k n e o u l s ä i my hd lä g ks telsku ken ulk ss e e elma s? sh erä ija, j a. Ka tasol löytäm een, läm Pa u l i o i a ole sen ä M ino stu ä m ka m minä ja m ään ikä työ D a. Ä ih oka po yös i on a Ne h n Au l i äs rin oik gitaal inä kään sitten jimta p ljä vu k i e n t o a a a n e ina on tap n m tur ysty oden kaa rpeek e aur a li aai hia ku a s n i i k s l nko iten aa , hu i ätä ma o, va kaa . Mi tiet Ma e n i o kka ino a, j sel lestä sta ittä v a n o issa mi mi mä i mä llai nen pai än, tä s nen sta On kai yste isi.’ on kki gel e m mi yrit i ei en yks he Tä o n nge n et ova gitä. la, ään lm t a t lo Ei ker kirjoi ajusin pp sitä t uje sitt toa ih taa tä , että n l todel e op eik n ko an e mä m se ki uks lisuut r r ä i ih kuv han keilla i asio etate jallin an kir an ke goite , eikä ista k ksti e en lo l p joit rik pe len ui pi p illä taa m ys pä . San stää a n sill seen, utyö p ä ä a i j k a i ko uvill hdol stää s llistam na va koulu a julk tääkin sta teh a yr lisim ut n t aist i te s a e t d mi ä k itän man ylsyy n ta n, m avall a juo hdä i tä h oko ke enn a, m stu han des vat t y r n a ltä t n l ova ä k t u p luan aan oa o sästi äs, e utta a, tä ud t den aitsi e , ne e toine levan . Se v sen k lopu rrank kai llä ta ella ta s i l i hk rja lis ip n va oi i itä va n k jot äsitte ä leik äästä loppu josku si oll llisen ia. Le vähä tapa lla vo la ain n s in ttä, illä i a t m k o h y s l i u s p ö u y t io o i enk jutt asia . Ei ua lä , ko rul vä lin lä n v leiki vim tää p t s in ua a n jä sen jonn asioi sioilla i kuit ka m en ja hesty oisin tyt. K alla, äp m ku ie lkik työ eki na v j o en äte n a n to aan le ki kaan elkää oskus inen. itenk lieltä , en n, en. jat K i i j s i u l e a oi tele en u, i n e . k kik mi jut mun Mä e ä mä ttä jo nen. mä äte s t s e O n u o n u un pää m s n o kir en, y ude jos joi h ike aa k a k hd llee se ajoo asti y irjoit irtäh ttami essä n v vaa jos mm taa t s ä ielä n e täy ä ella n opi tapa, yön t . K i m tyy rrä isin nnä jot ärke e y o e yte a ol äsolstice r k i. sin aan Summer s / June on 22 E/h Acrylite ty en sä o ais uud kä n a kutsu sana ön ka suo vaihe ika a jo tai nke sin ess en ans pa teel alt ut p a, m

experimenting

FRIENDS

INVENTING

friends

kylmin채 v채rein채, Summer solstice 1 / June 22 / Acrylite September

sanoihin kasvaa. Olemme samalla puolella. Ja ensimmäiset mieleen tulvat asiat ovat va t s a Te h d ä k s e ni tätä läheskään ammattimaisesti, en voisi olla näin huteralla pohjalla. Vaikka saamani palaute oli kerrassaan hyvää, ja on koko ajan ollut, niin arvostelijat ovat olleet lempeitä minua kohtaan. Luulen. Koska nautin kirjoittamisen tuomasta vapaudesta? Vapauteni laajuus, on alkava Supistua kuten lihas kyllä täällä on se keskustelu, jonka käyn. Näitä keskusteluja en voisi käydä missään muualla, en kenekään toisen kanssa. Ne ovat muut keskustelut. Jostain. Kahden tehtävän järjestys on helppo sopia. Ensin ensimmäinen, sitten toinen. Keskittyminen vaikeaa näinkin vähäisten tehtävien keskellä. Tällä viikolla ainoastaan. Valkoisten ihmisten pesukone. Puhdas, kaikki on puhdasta.

Tässä istun. Jälleen, aikaa kuluu sanojen väleissä, kaikki on paljon hitaampaa miltä näyttää.

Yritän muodostaa tässä tekstissä selkeän näkemyksen siitä, mitä olen tehnyt ja miksi. Tarkastelen kylmän viileästi seuraavassa muutamia tällä hetkellä työn kannalta olennaisimmilta tuntuvia teemoja. Minä, Henki, Alku, Massa, määrä keskeneräisyys, Loppu, Kirjoittaminen, aikaiset heräämiset, Luova tila on sekä henkinen, että fyysinen, kietoutunut paikka Aurajoen rannalla. Tyhjyys, Jotain, joka on vaikeaa ymmärtää, vaikea selittää. Mysteeri elämässä. Kielioppisäännöt ovat tehty rikottaviksi, mutta en viitsi lähteä siihen, ettei minua hylättäisi. Kirjoittamissäännöt tuntuvat yhtä vieraalle kuin kuvaamissäännöt, mutta eletään nyt niiden kanssa hetki. Kai tässä piileekin yksi teemoista eli kyseenalaistaminen, ei kaikkea tule ottaa vastaan itsestäänselvyyksinä. En usko, että kukaan pystyy pureksimaan syytä, jonka nieli. Viimeisen viikon viilaukset sinne sivuille, Viimeisenä iltana vielä paketti ihan uusiksi. Kaunisten, kulkiessa junan ikkunassa Kaikkien, Kukkien. Saan tältä musiikilta leijuvan tunteen. Laa laa laa. Paras ehkä taas kirjoittaa vain itselleni, ei mitenkään valmista tarvitse tekstin enää olalaa... Vierivässä liikkeessä, sain valmiiksi sen mikä pitikin, unohda, unohdan mitä tein, ota etäisyytesi. Lopeta, nyt Kokonaan ja kunnolla kun vihdoin valmistui työ. Saat etäisyytesi, jos haluat vain. Katkaise siteet siihen mitä teit. Se on nyt valmis. En enää tiedä kenelle puhun, millä ääneellä. Omalla vai omaksutulla, vai, omaa tekstiä on tosi outoa lukea, en tiedä ketä sen kirjoitti, Katkaise siteet. Jos pystyt. Hengelliset / itämaiset arvot / filosofiat sikseen, mutta kun puhutaan bisneksestä niin puhutaan bisneksestä. Jos ne hyvät asiat on yhtään niin hyviä kun mä luulen, niin ei ole mitään hätää. Turhuutta. Yksinkertaisilla napinpainalluksilla, jengi svengaa, ja mä svengaan. Polvet taipuu tanssin rytkeeseen, tämähän alkaa rokata, Tyttöjen hameet on polvenkorkuiset ja hymyt niiden kasvojen levyiset. Me jatketaan svengin rytmiin. Saman suuntaisin vedoin. -Mä tunnen tämän paikan. -Oon ollut täällä aiemminkin,. Hän katsoo mua syville silmiini. Katson niiin takas. -Tää on mun paikka, sanon ja jatkan rytmin sykkeeseen. Basso tulee mukaan ja mä sheikkaan sun pebaa. Laitan parvekkeen kuntoon, tiedän sen, en tee sitä vahingossa. Yrtit kasvavat jo. Chili-paprika, toinen paprika, ja vähän selleriä alkuun. Salla toi ruiskukkia. Niiden siemenillä oli jo vähän tukkaa. Erivärisiä ruskea sävyjä, peikkokampaukset. Kosketuspisteitä todellisuuteen, konkreettisten toimitusten väleillä. Kokemuspisteet. Ropinaa. Reflemateriaalina käytettävän saunaneristepahvin pintakerroksen kun sulloo isoon myttyyn, puristaa kasaan ja laittaa pöydälle avautumaan. Ääni on kuin sade. Hitaasti ja pitkään se ropisee auki, meille. Unohdan sen, minkä aloitin. En keskittyä nyt saata, asiaan ainoaan. Vain istua ja olla, ainoastaan. Kuvat on polttoainetta,. Running Speed – Only Gasoline Updating Pages Updating, Updeittailu. Ois kiva updeittailla sun kaa, Meinas käydä pikku erhe Meinas käydä pikku erhe.

asioiden yhdistys eli ay-liike. Miten on tärkeää tehdä normaaleja asioita ja päätin kerrankin olla vastaamatta puhelimeen, ajatus oli niin kesken, etten halunnut nyt jutella. Tila on normaalia intiimimpi. Harvinaisen normaali. Olin ylittänyt jonkin suojaamani, ja samalla päätin ottaa ensitilassa yhteyttä häneen, kirjoittaminen tuntui unohtuneelle selkärangalle. Yhteys löytyi arimman kautta-Kerro minulle.

Kuinka kaukana historiassa on ollut seksuaalisesti kiihottavia ihmisiä? Oliko heitä jo jeesuksen aikoihin? 1000 eKr.? Vasta 1500-luvulla? Jos

-Kerro ihan, mitä haluat. Yhä syvemmälle voisin ajautua tummia taivaita tapaamaan, lähteä kävelemään, ottaa kameran mukaan, ettei kukaan huolestuisi. Kävele niin pitkälle kuin kengillä pääsee. Katson sua silmiin, ja ajattelen tunnetko sinä minua, älä kerro, en halua kuulla sitä sanoin, en halua kuulla mitään nyt. Ei me olla vielä edes tavattu, tämä on liian vaikeaa.

Haluan jatkaa matkaani, olen tuulella ajettu. On vain valmistujaiset, hyvällä omalla tunnolla, on valmista, enää pari pientä rästitehtävää, enää ihan vähän, Se tutkielman lyhennös, pari nopeaa päivää. Hiiren korvat puhjenneet, meri uitu, kukkula grillattu. Pois kirjoitan alta turhaumat, kirjoittamalla niistä, luottamus

Land of Nokia 2.0

ottaa huomioon hajut ja maut, ja kaiken henkilökohtaisen hygienian, ihmisen olemuksen ja ulosannin? Olivatko ne linnanneidot niin ihania kuitenkaan? Vai olivatko ne jopa ihanampia, mitä nykyiset tyttöset bikineissään? Kahdeksan tuntia aikaa, silloin olisi hyvä olla aivan valmista. Tuntuu hyvälle, kun on tarvittava määrä aikaa keskittyä yhteen tehtävään, välillä käyn Karhukopion kautta koululla, palautan kirjallisen työn kirjastoon ja syön Sigynin. Karkaan ajatuksiltani, en suostu siihen. Ensimmäisen hyvän palautteen sain, kun exponentiaalinen tyttöystävä, tai ei me koskaan edes seurusteltu, luki mun päiväkirjani, varasti sen ja sanoi, että mä kirjoitan hyvin, paljon paremmin mitä puhun. Sitten alkaa lähestyminen, sana sanalta. Juon mateen, rauhoitun ja istun alas. Valmistumisen tunne, tämä muuttuu siksi valmistumisen jälkeiseksi elämäksi hitaasti näinä viikkoina. Pieninä etappeina tulen valmiimmaksi. Tehtävä tehtävältä suorituslista lyhenee, Opinnäytetyö, kirjallinen osa, lopputyökritiikki, valmisjuhla. Loppusuoralla tapahtuu paljon. Kaikki työ palkitaan ensi kuun puolella todistuksena, jonka luultavasti vien näytille siihen kadun toiselle puolelle työvoimatoimistoon. Kahdeksi päiväksi palaan takaisin ennen kuin vappu mut räjäyttää. Huomenna on aikaa vaikka heti aamusta rakentaa oman elämän ympärille puusta jotain metsään mentävää, muutama kuva tunnelmastani, kuvata palkilla viimeisiä kuvia, yhdeksi kehityssessioksi, viimeisiä kuvia kouluajalta ennekuin se kaikki onkin jo ohitse, täytyy löytää uusia toimintamalleja, pidän filmille kuvaamisesta, kameroista, kaikesta siitä rauhasta siellä kellarissa nykyään. Mä uskon salaliittoteorioihin. Jokaiseen.

Lepotauko

Summer solstice / June 22 / Acrylite

View Article Francis Halsall: Systems Aesthetics as Medium by systems art on Thu 28 Feb 2008 16:49 GMT

and

the

System

From: Francis Halsall, Systems of Art, (Peter Lang, 2008) NB – do not cite or circulate without authors permission.

Thursday, February 28 View Article Francis Halsall: Systems Aesthetics by systems art on Thu 28 Feb 2008 16:49 GMT

and

the

System

Medium

From: Francis Halsall, Systems of Art, (Peter Lang, 2008) NB – do not cite or circulate without authors permission. Introduction In 1968 the artist, critic and art-historian Jack Burnham made the prophetic claim that “a Syste only in the present”[1]. Burnham’s claim, in a number of publications at the time, was that a bu and discourse) to a paradigm shift from object to system. ZIn this chapter I outline the implications of Burnham’s claim by exploring the key characteristic which a system can be conceived as an artistic medium. I do this from three main perspectives. 1. The historical perspective – from conceived) as artistic mediums.

which

look

how

the

1960s

2. The contemporary discursive perspective – from which I look at means by which to rethink art practice at the end of the 1960s. 3.

The

contemporary

practice

perspective

–

from

which

look

how

some

there

was

“system” examples

interest

may of

how

ms Est rgeoni s of a These

systems

employed

contemporary

My central argument is that the concept of system can be used as an effective heuristic tool that prov three positions share an investment in the idea of system as an artistic medium. Thus it allows for a w And it can therefore be applied to historical examples as well as contemporary practice and subsequen ics up to the present day.

In what follows I will give a description of the historical conditions of the emergence of systems aesth ry. I will conclude with some examples from contemporary practice that can be productively contextual In doing so, one can begin to see a preoccupation with system as medium operating across different ar are not necessarily concerned purely with the effects of a new technology[2] (although many recent p with what I’m identifying as systems aesthetics). Systems aesthetics can also include new re-engagem precedent for a socially integrated art practice that participates in social systems. 1.

The

Historical

Context

Systems

Aesthetics

The historical interest in the aesthetics of systems betw based around the theme of systems, structure, seriality, drew upon popular understandings of systems theory and for such relatively new ideas. Significantly this interest

een the late 1960s and the information and technology most notably cybernetics, i dovetailed with three other

early 1970s emerg (broadly understo nformation theory important developm

First, increased interest in the sociological and artistic significance of new technology meant that theo (such as E.A.T [Experiments in Art and Technology], Billy Klüver’s collaboration with Robert Rauschen traditional object-based artistic practices into new, system-based ones.

Second, general social and political changes also raised interest in the notion of systems. For example s o - c a l l e d 6 8 e r - B e w e g u n g ) ; c i v i l r i g h t s m a r c h e s ( e . g . , i n A m e r i c a a n d I r e l a n d ) ; a s s a s s i n a t i o n s i n t h e U Vietnam war protests. Such civil disobedience often directed its anti-establishment and anti-authoritar power or a prevailing social order. A similar concept of systems had also permeated the counter-cultur the social system could be changed by active artistic participation in it. Jack Burnham claimed, for ex world”[3], a sentiment echoed in Haacke’s own claims that his art had a political agency due to its pa

Information presented at the right time and in the right place can potentially be very powerful. It c tems: the production of systems, the interface with and the exposure of existing systems ... Systems Third, the pre-occupation with system as a medium had parallels in the radical art practice of the late w i t h t h e “ d e m a t e r i a l i s e d ” a r t o b j e c t o f c o n c e p t u a l i s m , m i n i m a l i s m a n d o t h e r p o s t m o d e r n a r t p r a c t i c e s . traditional media of artistic expression with the medium of systems.

1.1 Jack Burnham and Systems Aesthetics Jack Burnham was a central, if mercurial, figure in the theorising of systems aesthetics and the idea o and until 1965 he (like Hans Haacke, his friend and collaborator) made kinetic sculptures and light ba tor for Arts magazine and became Associate Editor from 1972 to 1976. Between 1971 to 1972 he was ity as a critic and theorist (and briefly a curator of the exhibition Software) that he is now most reco includes the two key statements of his conception of an artistic application of systems aesthetics. The Time Systems” (1969).

In 1968 Burnham published the book for which he is best known, Beyond Modern Sculpture: The Effects sculpture using vocabularies drawn from systems theory including cybernetics[5]. It concludes with a Such sentiments are explored further in Burnham’s essay of the same year in which he defined “System er, under the rubric of systems, issues regarding artistic, technological and social conditions shared b an account of artistic responses to new technologies manifested, for example, in early computer and v a reflection of a growing interest in systems spilling over from biological and cybernetic research into Norbert Weiner, Claude Shannon, Ervin Laszlo (amongst others) into society at large. Such concerns with systems in the 1960s included the infamous largely as a strategy for modern warfare[7]. One manifestation name from “Research and Development”. RAND was central to th neered the development of systems analysis and its particular a

Summer solstice / June 22 / Acrylite

interest in systems analysis that Presi of this was the development of Projec e implementation of systems-analysis i pplication for defence. As a result, in

thetic will become the dominant ng interest in systems amongst “systems-esthetic” are:

key

both

term

practice

(hereafter

theoretical in

what

engages

and

Peter

approach to a maze of socio-technical conditions rooted artists and writers on art would lead (in both art practice “systems

artistic

Osborne

systems

aesthetics”).

concept

calls

aesthetics

and

how

the

artists

“retrospective

through

use

this began

critical of

look to

use

the

systems

discourse”;

system

ways

that

(broadly

is,

medium.

vides a coherency amongst these three perspectives. It does so by demonstrating that all wide variety of practices to be inscribed within the single rubric of system as medium. tly used as a means by which to map an expanded field of art displaying systems aesthet-

hetics and relate this to its lised through the applicatio rt-historical periods and ac ractices which explore the ents with art from the end

reconstruction within the critical discourse of systems-theon of systems aesthetics and the idea of s y s t e m a s medium. ross a diverse range of artistic practices. These practices aesthetic possibilities suggested by new media are compatible of the 1960s in which some contemporary artists have found a

ged from a matrix of influences. At the time a number of key exhibitions and publications od) took place. These are discussed in further detail below. Such exhibitions and works and general systems theory. They attempted to find artistic and curatorial expressions ments taking place at the time.

ories such as Marshall McLuhan’s were increasingly explored in art and berg). As a result, several attempts were made to use new technology

technology groups in transforming

e the civil unrest around the year 1968 included student riots in Paris and Germany (the United States (including Martin Luther King Jr. on April 4, 1968); and worldwide antirian rhetoric against the “system”. Hence systems became associated with institutional re and psychedelic movements of the 1960s. In art practice, this led to the belief that ample, that systems artists like Hans Haacke could integrate their work into the “real rticipation in and use of systems:

can affect the general social fabric ... The can be physical, biological, or social.[4] 1960s, which both questioned The outcome of these multiple

working

premise

think

terms

sys-

and then replaced the singular art object of modernism influences was a number of different attempts to replace

of system as a medium at the end of the 1960s. He began his career as an artist in 1955 sed installations before he moved to art criticism. From 1968 onwards he was a contribus also contributing editor for Artforum, which he wrote for until 1973. It is for this activgnised. His collected essays are reprinted in The Great Western Salt Works (1973), which ese are “Systems Esthetic”, which had previously appeared in Artforum (1968) and “Real

s of Science and Technology on the Sculpture of This Century. It is a survey of modern statement on the future development for art via the use of system as an artistic medium. ms Esthetic.” Burnham’s conception of systems aesthetics was an attempt to think togethy a variety of groups including artists, scientists and social theorists. It was, in part, ideo art. But Burnham also noted[6] that such an artistic turn to systems-thinking was open systems and communication networks found in the writings Ludwig von Bertalanffy,

ident John F. Kennedy and Robert McNamara brought into the United States government, t RAND which was established by the United States Army Air Forces in 1946 and took its n military and strategic decision-making in the decades following World War II. It piothe late 1950s RAND began offering short courses on systems analysis to “senior military

L aught er i n wi ne

September 3

Summer solstice / June 22 / Topless gear

kes채ll채 kello 5

17.8. työt alkoivat jälleen. Paluu sorvin äärelle. Suljen avoimen kaaoksen pois, en halua enempää. Tiedän nyt toisen vaihtoehdon. En koskaan päässyt kesän selkään, Se vei, minä vikisin. Olen toivottavasti kasvamassa sisään johonkin kauniimpaan. Johonkin, josta voin nauttia jokaisena päivänä, jostain, jonka kauneuden tajuan, jokin jonka olen itse oppinut, kokenut, tajunnut. Jotkin asiat täytyy oppia, käsitellä aivan itse, ilman tukiverkkoa, opettajaa, ilman varmuutta tien suunnasta, sumussa. Kokemus sumussa kulkemisesta, hapuillen. Pieniä etappeja, tunnen itseni kipeäksi. Aikaiset aamut. Kyllä, niiden salat. Pystyn kohtaamaan seinän. Ajatukseni, unohtamaan kaiken sen ympärillä pyörivän. Olen hiljaa. Yksin, siinä lattialla. Juurikin nyt. Löytyykö vastaus kysymyksiin internetistä vai luonnosta? Monet positiiviset alkusyksyn tuomat tuulahdukset hengittävät nyt lävitseni. Olen kaivannut tätä rakentavaa tilaa, oikeastaan heti, mahdollisuuden tullen olen sen ottanut käyttöön. Edellä sisäistä kelloani. Aloitin valmistelun. Monien vaiheiden kautta istun alas. Muistutus, alakerran roskiksessa olisi hyvää ruokaa tarjolla. Yöni ei anna rauhaa vielä. Ei helpolla asetu. Se kaipaa seuraa, kaipaa minun hyväksynnän. On niin hiljaista, etten kuule. Niin hiljaista. Ainostaan ohimenevän auton valot, humisevan puhalluksen mukaan. Pisarat halkovat katulampun. Kun sen kerran ymmärtää, kannattaako sitä edes sanoa ääneen, miten ehdotonta on olla. Ihan ehdoton juttu. Hiljaisuuden vallatessa alaa. Tyynet henkäykset silittävät asfalttia, kesän kuluttamaa ihoa. Sireeni. Kirjoitus väistyy, en osaa kuvailla kovin uskottavasti vallitsevaa tunnelmaa. Palaan päiväkirjani pariin hetkeksi, jospa voisin kirjoittaa itseni ulos ajatuskatkoksesta, tyylilajillisen kirjoittamisen vaikeudesta. Aloin miettiä sanojani, maistelin oikeaa ilmaisua, yritin sanallistaa mielikuvani, ja menetin yhteyden. Sanat alkoivat tuntua väkinäisille, väärille. Oma tapani kirjoittaa olisi toisenlainen, aivan toisenlainen. Sen tulisi lähteä toisesta päästä liikkeelle, ja palata oikeassa vaiheessa leikkimään sanoilla, kuvauksilla, tarkoilla huomioilla. Olin kuullut ainoastaan auton suhinan. Kaiken muun voiisn unohtaa, ehkä senkin. Pääasia on kirjoittaa lehden sivut täyteen, sitten voin lopettaa. ’ ’ Tekniikoita pitkin poikin, mahdollisuuksia, lojuu irrallisia tekeleitä, soittimia, värejä, kojeita. Varpaassa on terävä pistos. Huomasin laittavani kosteusemulsiota, kuivuneihin, pakohaavaisiin jalanpohjiini. Kovaa --täysin hiljaa --kovaa. Anna ajatuksen mennä, älä ota kiinni. Tasapaino persoonan eri puolien välillä. En muista enää mitään, hyvä niin. Sekoilen vastapainoksi, kaipaan turvallista sotkua. Kun siisteys kääntyy ympäri. Kun todellisuus muljahtaa siitä kohtaa.

” Reality is not enough; we need nonsense too. Drifting into a world of fantasy is not an escape from reality but a significant education about the nature of life. And reality is not an escape from nonsense. Our education goes on everywhere.” Edmund Miller Lewis Carroll Observed

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Phleum pratense

Therefore, the current Gregorian calendar suffices for practical purposes, and the correction suggested by Sir John Herschel of making year 4000 a non-leap year will probably not be necessary.

Summer solstice / June 22 / Acrylite

selfie with three other pictures

act

Summer solstice / June 22 / Acrylite

renting

the

medium.

suit site

Summer solstice / June 22 / Acrylite

August 14

handsfree forever

Summer solstice / June 22 / Acrylite

August 17

Summer solstice / June 22 / Acrylite

August 21

Summer solstice / June 22 / Acrylite

dessert people

Summer solstice / June 22 / Acrylite

August 22

Summer solstice / June 22 / Acrylite

August 29

Baby IÂ´m bored

Summer solstice / June 22 / Acrylite

July 22

W W W . J U O S T E N K U S TA N U S . N E T

corpus callosum

Summer solstice / June 22 / Acrylite

September 4

Summer solstice / June 22 / Acrylite

August 26

August 20

Summer solstice / June 22 / Acrylite

the

idea

system

September 21

Summer solstice / June 22 /August Acrylite 20

medium

The word canvas is derived from the 13th century Anglo-French caneva z and the Old-French canevas. Both may be derivatives of the Vulgar Latin cannap aceus for “made of hemp,”[1] originating from the Greek Κάνναβις, Cannabis.

Etymology

Summer solstice / June 22 / Acrylite

ONE OUT OF TEN THOUSAND THINGS

METADATA

Summer solstice / June 22 / Acrylite

YOU

MILK?

whatÂ´s

ing?

happen

Summer solstice / June 22 / Acrylite

Officipi enditia tecesci consedi gnatiam voluptatus aliquatur sinctem oluptatenis eium ius maximil eos eat harumquis il iditin pratur, quoditat. Onsedia quatatem rendi qui andandi psandi volecus earibus anduci oditi dit explatur, is sit quatessitae. Et es est etur reprehenis volesciuntur simus quae mint. Dunto te odi sum quas untibus sum qui remporem fugitio repudae prorrore dolut quis magni nonse perion cuptiiste nis quae ma id mos sequis qui rercit oditi quam dolutet ime magnimolor si as il ium aces natemporerio que dolorer erumquis inciis et lignimi nvellestium, tectota tusciis tiscium il illuptisim ratum, arcidelitam, ut endionsequas quo exercid quamenim quam quisciusa doluptu ritatem poriorem ata si to et voluptatur? Arit experovit, vendunte eicae pratis debis quam volest accat moluptatque est, te modi tem int ratur, corro cor rem eosti dolenecea dendant eatur saepernatiur sinti sum nus. Nusaperi ide pro derum reribus est quias non everatia qui cusdae poribus exceribus quo con eaturib ustrum aut labo. Itat harunt faci dolupta sediti sum core sequi ati untis desequi cullest, volesseque sincim nobit el et eatur rem. Itaqui inumqui ulluptat im quia volestiatia quundi aut maios alitatem senti debitem consedicim inihictur serro tem quianda sum ipientet doluptatio quidem cuptatum eaquissus, que autatius si doluptatem as eatur? Qui doloremque nimiligenti rehenihil et volendempor ant vit et ommolorrovid eossinc ipsunt quat. Gia nis explitaque int velendunt qui tem adiaecus, que nost ate modi derrum fugia dem etur, odit ent qui torem ipsus. Agnia etus, cumque di occus. Nobitatatur simaximpore nestrup tasitatur ant. Sintiam reius sunt aut qui conesequi doluptatur ma coria ius. Ut molupta dis eoste cus nos eos aborepe rferias dit, ad modita cusa qui odic to dolorio reperro elestist apellup turiore autationseri dolupti orecae. Itas simpedipicae nimusa net et ut laborpo rrovitat. Atem volorios exces doluptia cum, cum nonsequ iatqui berrumet, autest faccus ipsam ea nobit quia nem imilla et ut quis dolut id etur aut vent, que parupta tibus. Et et eatis qui delent, sum net erorum doluptatur, sequas ex eostion sequos ulparia vendicid eius mo moditat ionsequia quuntiant. Um fugiature se quid ut ut re, tem faciist ipitiurem quiasit que pernatusdam fugias as es restis dolorerum il estoritis apicatatur ad quam faciatia volorep elitas estiatquis ipsamusam faccab imus. Omnihil ipienis autet utates nimpore cumquamArchiliqui officae cus, quas cus essin nobis endaniminci doluptae aut quiatem. Namenis mintem et ea sapieturia arumet aut quo omniam volenda ectatem. Nempore ilicimp orerchilique dia sam ut pellor rerchil ipsamen ditatur rem aut atquist ad maionse ctatquid qui autet untiam ipisciam, consedior sam vellatiam dolore, aut aut idenduntio quasperum quaerchit, sinus estrum quidusdae praturios es et landam que occat eos ad quias voluptur, officil magnam et modi in porum nis ero tem as vid quam, optate conemolento volo ipid quatis rem. Nem explace rument autem esto exceri venecat esequib erfersp erumque minciis pro dites exceat am nos eos minvenis aut vides adit ma vendus. Tium quaeperum et doluptiatest aceperferum dolupta ssinctur as essimagnamus nossequ asperup ien

Summer solstice / June 22 / Acrylite

September 14

Serina

September 17

Summer solstice / June 22 / Acrylite

The Experience and Perception of Time

time Time order The metaphysics of time percepFirst published Mon Aug 28, 2000; tion substantive revision Tue Nov 17, Bibliography 2009 Other Internet Resources Related Entries We see colours, hear sounds and feel textures. Some aspects of the world, What is ‘the perception of time’? it seems, are perceived through a particular sense. Others, like shape, The very expression ‘the perception are perceived through more than one of time’ invites objection. Insofar sense. But what sense or senses do as time is something different from we use when perceiving time? It is events, we do not perceive time as certainly not associated with one such, but changes or events in time. particular sense. In fact, it seems odd to say that we see, hear or touch time passing. And indeed, even if all our senses were prevented from functioning for a while, we could still notice the passing of time through the changing pattern of our thought. Perhaps, then, we have a special faculty, distinct from the five senses, for detecting time. Or perhaps, as seems more likely, we notice time through perception of other things. But how? Time perception raises a number of intriguing puzzles, including what it means to say we perceive time. In this article, we shall explore the various processes through which we are made aware of time, and which influence the way we think time really is. Inevitably, we shall be concerned with the psychology of time perception, but the purpose of the article is to draw out the philosophical issues, and in particular whether and how aspects of our experience can be accommodated within certain metaphysical theories concerning the nature of time and causation. What is ‘the perception of time’? Kinds of temporal experience Duration The specious present Past, present and the passage of Samuel

But, arguably, we do not perceive events only, but also their temporal relations. So, just as it is natural to say that we perceive spatial distances and other relations between objects (I see the dragonfly as hovering above the surface of the water), it seems natural to talk of perceiving one event following another (the thunderclap as following the flash of lightning), though even here there is a difficulty. For what we perceive, we perceive as present—as going on right now. Can we perceive a rela-

tion between two events without also perceiving the events themselves? If not, then it seems we perceive both events as present, in which case we must perceive them as simultaneous, and so not as successive after all. There is then a paradox in the notion of perceiving an event as occurring after another, though one that perhaps admits of a straightforward solution. When we perceive B as coming after A, we have, surely, ceased to perceive A. In which case, A is merely an item in our memory. Now if we wanted to construe ‘perceive’ narrowly, excluding any element of memory, then we would have to say that we do not, after all, perceive B as following A. But in this article, we shall construe ‘perceive’ more broadly, to include a wide range of experiences of time that essentially involve the senses. In this wide sense, we perceive a variety of temporal aspects of the world. We shall begin by enumerating these, and then consider accounts of how such perception is possible. Kinds of temporal experience There are a number of what Ernst Pöppel (1978) calls ‘elementary time experiences’, or fundamental aspects of our experience of time. Among these we may list the experience of (i) duration; (ii) nonsimultaneity; (iii) order; (iv) past and present; (v) change, including the passage of time. It might be thought that experience of non-simultaneity is the same as experience of time order, but it appears that, when two events occur very close together in time, we can be aware that they occur at different times without being able to say which one came first (see Hirsh and Sherrick (1961)). We might also think that perception of order was itself explicable in terms of our experience of the distinction

between past and present. There will certainly be links here, but it is a contentious question whether the experience of tense—that is, experiencing an event as past or present—is more fundamental than the experience of order, or vice versa, or whether indeed there is such a thing as the experience of tense at all. This issue is taken up below. Finally, we should expect to see links between the perception of time order and the perception of motion if the latter simply involves perception of the order of the different spatial positions of an object. This is another contentious issue that is taken up below. Duration One of the earliest, and most famous, discussions of the nature and experience of time occurs in the autobiographical Confessions of St Augustine. Augustine was born in Numidia (now Algeria) in 354 AD, held chairs in rhetoric at Carthage and Milan, and become Bishop of Hippo in 395. He died in 430. As a young adult, he had rejected Christianity, but was finally converted at the age of 32. Book XI of the Confessions contains a long and fascinating exploration of time, and its relation to God. During the course of it Augustine raises the following conundrum: when we say that an event or interval of time is short or long, what is it that is being described as of short or long duration? It cannot be what is past, since that has ceased to be, and what is non-existent cannot presently have any properties, such as being long. But neither can it be what is present, for the present has no duration. (For the reason why the present must be regarded as durationless, see the section on the specious present, below.) In any case, while an event is still going on, its duration cannot be assessed. Summer solstice / June 22 / Acrylite

Augustine’s answer to this riddle is that what we are measuring, when we measure the duration of an event or interval of time, is in the memory. From this he derives the radical conclusion that past and future exist only in the mind. While not following Augustine all the way to the mind-dependence of other times, we can concede that the perception of temporal duration is crucially bound up with memory. It is some feature of our memory of the event (and perhaps specifically our memory of the

“ O m n ia mea mecum port o”

beginning and end of the event) that allows us to form a belief about its duration. This process need not be described, as Augustine describes it, as a matter of measuring something wholly in the mind. Arguably, at least, we are measuring the event or interval itself, a mind-independent item, but doing so by means of some psychological process.

man (1990) calls ‘time memory’: that is, memory of when some particular event occurred. That there is a close connection here is entailed by the plausible suggestion that we infer (albeit subconsciously) the duration of an event, once it has ceased, from information about how long ago the beginning of that event occurred. That is, information that is metrical in nature (e.g. ‘the burst of sound was very brief’) is derived from tensed information, concerning how far in the past something occurred. The question is how we acquire this tensed information. It may be direct or indirect, a contrast we can illustrate by two models of time memory described by Friedman. He calls the first the strength model of time memory. If there is such a thing as a memory trace that persists over time, then we could judge the age of a memory (and therefore how long ago the event remembered occurred) from the strength of the trace. The longer ago the event, the weaker the trace. This provides a simple and direct means of assessing the duration of an event. Unfortunately, the trace model comes into conflict with a very familiar feature of our experience: that some memories of recent events may fade more quickly than memories of more distant events, especially when those distant events were very salient ones (visiting a rarely seen and frightening relative when one was a child, for instance.) A contrasting account of time memory is the inference model. According to this, the time of an event is not simply read off from some aspect of the memory of it, but is inferred from information about relations between the event in question and other events whose date or time is known.

Whatever the process in question is, it seems likely that it is intimately The inference model may be plauconnected with what William Fried- sible enough when we are dealing

Summer solstice / June 22 / Acrylite

September 18

the duration which is directly perceived — i.e. not through the intermediary of a number of other, perhaps instantaneous, perceptions; the duration which is perceived both as present and as extended in time. If James means the first of these, that would certainly explain his suggestion that it could last up to a minute. But this does not seem to have much to do specifically with the experience of presentness, since we can certainly hold something in the shortterm memory and yet recognise it as past. James may be thinking of cases where we are listening to a sentence: if we did not somehow hold all the words in our conscious mind, we would not understand the sentence as a whole. But it is clear that the words are not experienced as simultaneous, for then the result would be an unintelligible jumble of sounds. (2) is illustrated by the familiar fact that some m o v e ments are so fast that we see them as a blur, such as when we look at a fan. What is in fact taking place at different times is presented as happening in an instant. But this is not standardly what is meant by the specious present. (3) is a construal that is found in the literature (see, e.g., Kelly (2005)), but it is not obvious that that is what James had in mind, since James is concerned with the phenomenology of time perception and whether or not an experience constitutes a direct or indirect per-

Augustine argued, in an interval of any duration, there are earlier and later parts. So if any part of that interval is present, there will be another part that is past or future.

ception of an interval does not seem to be a phenomenological matter. (Besides which, as Kelly points out, we might think it odd to suppose that

But is it possible to perceive something as extended as a present? If we hear a short phrase of music, we seem to hear the phrase as present, and yet — because it is a phrase rather than a single chord — we also hear the notes as successive, and therefore as extending over an interval. If this does not seem entirely convincing, consider the perception of motion. As Broad (1923) puts it ‘to see a second-hand moving is quite a different thing from “seeing” that a hour-hand has moved.’ It is not that we see the current position of the second hand and remember where it was a second ago: we just see the motion. That leads to the following argument: (1) What we perceive, we perceive as present. (2) We perceive motion. (3) Motion occurs over an interval. Therefore: What we perceive as present occurs over an interval.

past parts of the interval could be directly perceived.) That leaves us with (4): a duration which is perceived both as present and as temporally extended. This present of experience is ‘specious’ in that, unlike the objective present (if there is such a thing — see The metaphysics of time perception below) it is an interval and not a durationless instant. The real or objective present must be durationless for, as

Still, there is more than an air of paradox about this. If successive parts of the motion (or musical phrase, or whatever change we perceive) are perceived as present, then surely they are perceived as simultaneous. But if they are perceived as simultaneous, then the motion will simply be a blur, as it is in cases where it is too fast to perceive as motion. The fact that we do not see it as motion suggests that we do not see the successive parts of it as simultaneous, and so do not see them as present. But then how do we explain the distinction to which

may perceive as present items that are past. Indeed, given the finite speed of the transmission of both light and sound (and the finite speed of transmission of information from receptors to brain), it seems that we only ever perceive what is past. However, this does not by itself tell us what it is to perceive something as present, rather than as past. Nor does it explain the most striking feature of our experience as-of the present: that it is constantly changing. The passage (or apparent passage) of time is its most striking feature, and any account of our perception of time must account for this aspect of our experience. Here is one attempt to do so. The first problem is to explain why our temporal experience is limited in a way in which our spatial experience is not. We can perceive objects that stand in a variety of spatial relations to us: near, far, to the left or right, up or down, etc. Our experience is not limited to the immediate vicinity (although of course our experience is spatially limited to the extent that sufficiently distant objects are invisible to us). But, although we perceive the past, we do not perceive it as past, but as present. Moreover, our experience does not only appear to be temporally limited, it is so: we do not perceive the future, and we do not continue to perceive transient events long after information from them reached our senses. Now, there is a very simple answer to the question why we do not perceive the future, and it is a causal one. Briefly, causes always precede their effects; perception is a causal process, in that to perceive something is to be causally affected by it; therefore we can only perceive earlier events, never later ones. So one temporal boundary of our experience Summer solstice / June 22 / Acrylite

is explained; what of the other? There seems no logical reason why we should not directly experience the distant past. We could appeal to the principle that there can be no action at a temporal distance, so that something distantly past can only causally affect us via more proximate events. But this is inadequate justification. We can only perceive a spatially distant tree by virtue of its effects on items in our vicinity (light reflected off the

tree impinging on our retinas), but this is not seen by those who espouse a direct realist theory of perception as incompatible with their position. We still see the tree, they say, not some more immediate object. Perhaps then we should look for a different strategy, such as the following one, which appeals to biological considerations. To be effective agents in the world, we must represent accurately what is currently going on: to be constantly out of date in our beliefs while going about our activities would be to face pretty immediate extinction. Now we are fortunate in that, although we only

perceive the past it is, in most cases, the very recent past, since the transmission of light and sound, though finite, is extremely rapid. Moreover, although things change, they do so, again in most cases, at a rate that is vastly slower than the rate at which information from external objects travels to us. So when we form beliefs about what is going on in the world, they are largely accurate ones. (See Butterfield (1984) for a more detailed account along these lines.) But, incoming information having been registered, it needs to move into the memory to make way for more up to date information. For, although things may change slowly relative to the speed of light or of sound, they do change, and we cannot afford to be simultaneously processing conflicting information. So our effectiveness as agents depends on our not continuing to experience a transient state of affairs (rather in the manner of a slow motion film) once information from it has been absorbed. Evolution has ensured that we do not experience anything other than the very recent past (except when we are looking at the heavens). To perceive something as present is simply to perceive it: we do not need to postulate some extra item in our experience that is ‘the experience of presentness.’ It follows that there can be no ‘perception of pastness’. In addition, if pastness were something we could perceive, then we would perceive everything in this way, since every event is past by the time we perceive it. But even if we never perceive anything as past (at the same time as

“What´s not happening / Going on right Now!”

limited, it is so: we do not perceive the future, and we do not continue to perceive transient events long after information from them reached our senses. Now, there is a very simple answer to the question why we do not perceive the future, and it is a causal one. Briefly, causes always precede their effects; perception is a causal process, in that to perceive something is to be causally affected by it; therefore we can only perceive earlier events, never later ones. So one temporal boundary of our experience is explained; what of the other?

as the following one, which appeals to biological considerations. To be effective agents in the world, we must represent accurately what is currently going on: to be constantly out of date in our beliefs while going about our activities would be to face pretty immediate extinction. Now we are fortunate in that, although we only perceive the past it is, in most cases, the very recent past, since the transmission of light and sound, though finite, is extremely rapid. Moreover, although things change, they do so, again in most cases, at a rate that is vastly slower than the rate at which information from external objects travels to us. So when we form beliefs about what is going on in the world, they are largely accurate ones. (See Butterfield (1984) for a more detailed account along these lines.) But, incoming information having been registered, it needs to move into the memory to make way for more up to date information. For, although things may change slowly relative to the speed of light or of sound, they do change, and we cannot afford to be simultaneously processing conflicting information. So our effectiveness as agents depends on our not continuing to experience a transient state of affairs (rather in the manner of a slow motion film) once information from it has been absorbed. Evolution has ensured that we do not experience anything other than the very recent past (except when we are looking at the heavens).

There seems no logical reason why we should not directly experience the distant past. We could appeal to the principle that there can be no action at a temporal distance, so that something distantly past can only causally affect us via more proximate events. But this is inadequate justification. We can only perceive a spatially distant tree by To perceive something as present is simply to perceive it: we do not need to postulate virtue of its effects on items in our vicinity (light reflected off the tree impinging on some extra item in our experience that is ‘the experience of presentness.’ It follows our retinas), but this is not seen by those who espouse a direct realist theory of perthat there can be no ‘perception of pastness’. In addition, if pastness were something ception as incompatible with their position. We still see the tree, they say, not some we could perceive, then we would perceive everything in this way, since every event Summer solstice / June 22should / Acrylite more immediate object. Perhaps then we look for a different strategy, September such 20 by the time we perceive it. But even if we never perceive anything as past (at is past

the fact that the event remembered is past. An alternative account, and one which does not appeal to any phenomenological aspects of memory, is that memories dispose us to form past-tensed beliefs, and is by virtue of this that they represent an event as past. We have, then, a candidate explanation for our experience of being located at a particular moment in time, the (specious) present. And as the content of that experience is constantly changing, so that position in time shifts. But there is still a further puzzle. Change in our experience is not the same thing as experience of change. We want to know, not just what it is to perceive one event after another, but also what it is to perceive an event as occurring after another. Only then will we understand our experience of the passage of time. We turn, then, to the perception of time order. Time order How do we perceive precedence amongst events? A temptingly simple answer is that the perception of precedence is just a sensation caused by instances of precedence, just as a sensation of red is caused by instances of redness. Hugh Mellor (1998), who considers this line, rejects it for the following reason. If this were the correct explanation, then we could not distinguish between x being earlier than y, and x being later than y, for whenever there is an instance of one relation, there is also an instance of the other. But plainly we are able to distinguish the two cases, so it cannot simply be a matter of perceiving a relation, but something to do with our perception of the relata. But mere perception of the relata cannot be all there is to perceiving precedence. Consider again Broad’s point about the second hand and the hour hand. We first perceive the hour hand in one position, say pointing to 3 o’clock, and later we perceive it in a different position, pointing to half-past 3. So I have two

the same time as perceiving the event in question) we could intelligibly talk more widely of the experience of pastness: the experience we get when something comes to an end. And it has been suggested that memories—more specifically, episodic memories, those of our experiences of past events—are accompanied by a feeling of pastness (see Russell (1921)). The problem that this suggestion is supposed to solve is that an episodic memory is simply a memory of an event: it represents the event simpliciter, rather than the fact that the event is past. So we need to postulate something else which alerts us to

perceptions, one later than the other. I may also be aware of the temporal relationship of the two positions of the hand. Nevertheless, I do not perceive that relationship, in that I do not see the hand moving. In contrast, I do see the second hand move from one position to another: I see the successive positions as successive. Mellor’s proposal is that I perceive x precede y by virtue of the fact that

FREE ASSOCIATION PRESS

issue 21 / 21 is not coming soon

Summer solstice / June 22 / Acrylite

TIO