Simolan Talon entisÜintiä
Historia
1650
Simolan talo sijaitsee Tampereen länsiosassa Ranta-Kaarilan alueella lähellä Pyhäjärven rantaa. Talo on Hyhkyn historiallisen kylän Simolan kantatalon vanha päärakennus. Vuodesta 1540 tunnettu tila on ollut jo sarkajaon aikaan samalla, maisemallisesti merkittävällä paikalla Pyhäjärveen pistävän niemen kummulla, pohjoiseen viettävän viljelymaiseman rajalla. Pirkkalan pitäjän Keijärven neljännekseen ja Harjun jakokuntaan kuuluvan Hyhkyn kylän Simola on yksi kylän kantatiloista, ja se mainitaan yhtenä kylän seitsemästä verotilasta jo vuoden 1540 maakirjoissa. Nämä verotilat olivat Simola, Uotila, Valerianus (Vallen), Mattila, Henneri, Karvola ja Ikuri. Huovari on merkitty maakirjaan vasta 1600-luvun alussa. Simola oli Pirkkalan postitalona vuosin 1658–1690.
1770 Simolan tila toimi kestikievarina Uotilan ja Mattilan kanssa 1724–1740.
Isojaon kartoituksen aikaan 1767 kylässä oli 6 taloa, joista kaksi samalla numerolla. Kylä paloi kokonaan 1770, minkä jälkeen tiivis kylä hajaantui. Simolan ja Karvolan talot jäivät kylänmäelle vierekkäin.
1780
Simolantie noudattelee edelleen isojaon aikaista kyl채tien linjaa.
1847
1800-luvulla Hyhkyn kyl채n Hennerin, Mattilan ja Uotilan tilat olivat Hatanp채채n kartanon omistuksessa.
1915
Hyhky siirtyy paikkana kartalla pohjoisemmaksi rannan tuntumasta. Kasvitarha esiintyy ensimm채ist채 kertaa kartalla.
1927
Reinolan puutarha on ollut nykyisellä paikalla jo viimeistään 1930-luvun puolivälissä. Vielä 1950-luvulla Hyhkyn maisema koostui maatiloista, rantahuviloista sekä Reinolan puutarhan kasvihuoneista, jotka olivat Simolankadun eteläpuolella.
1930 Pohjois-Pirkkala, johon Simola kuului, liitettiin osaksi Tampereen kaupunkia 1937.
1946
1956
1966 Pihapiiri on ollut neljältä sivulta rajattu vielä 1960-luvulla, jonka puolivälissä tilalla lopetettiin maanviljely ja karjanhoito. Länsisivulla omenatarhan rajalla on ollut erikoisen muotoinen asuinrakennus ja vajan edustalla maakellari. Tien toisella puolella oli vilja-aitta. Viimeksi on pihan pohjoislaidalta purettu suuri hirsinavetta.
2006 Karvola purettiin 1980-luvulla Pispan palvelukeskuksen tieltä, joten Simolan päärakennuksen ja yhden talousrakennuksen käsittävä tilakeskus sijaitsee ainoana isojakoa edeltäneellä paikallaan entisen ryhmäkylän luoteistontilla.
Hyhkyn kylätontista ei ole muita talouskeskuksia jäljella ja ympäristö on muuttunut voimakkaasti uudisrakentamisen myötä.
Kyseinen päärakennus on rakennettu rakennusmestari Arvid Männistön suunnitelmien mukaan vuonna 1937. Rakennus on hirsirunkoinen, satulakattoinen ja katettu poltetulla savitiilella. Ulkoasultaan rakennuksessa on havaittavissa 20-luvun klassismin piirteitä, kuten symmetrisesti jäsennellyt julkisivut, frontonit kummallakin sivulla ja lunetti-ikkunat päädyissa. Myös nurkissa olevat kissanpenkit ja nurkkien pilasteriaiheet antavat vaikutelman tyyliarkkitehtuurista.
Alkutilanne
Jotain korjattavaa...
Mutta jotain hyv채채kin!
Arvio aikataulusta Ajatus lähti siitä, että vuoden sisällä pääsisimme jo asumaan täysin rakennuksessa. Kahden vuoden sisällä saisimme osan rakennuksesta vuokralle ja siten tuettua remonttibudjettia. Isoimmat remontit aikataulutettiin ja suunniteltiin siten, että jokaiselle vuodelle saisimme täydet kotitalousvähennykset teetetystä työstä, sekä tietysti kiirreellisyysjärjestyksessä asumiskunnon saavuttamiseksi. Arvio hinnasta
Vuosi 2008 2009 2010 2011 2012 2013
Arvioitu rahan tarve v.2008 Toteutunut 60000eur 23511eur 120000eur 44893eur (putkiremontin aikataulu venyy...) 47000eur 15153eur 37000eur 39830eur 18000eur (katon sadevesijärjestelmät, lämmitysverkoston loput, viimeistely) 10000eur (pihan viimeistely, ikkunaremontin jatko)
Saadut kotitalousvähennykset: n.3000-4000eur vuosi Muut saadut tuet perinnerakentamiseen: ELY-keskus tukenut kattoremonttia, piippujen ja kuistien korjausta, sekä yleisten lahovaurioiden korjausta neljälle vuodelle jaksotettuna yhteensä noin 12000eur. Muut päätökseen vaikuttavat tekijät Alkuvaiheessa oma ymmärrys rakennustekniikasta, rakennusmateriaaleista, rakennusalan kontakteista ja perinnerakentamisesta hyvin pieni...
Katto
Uuden katon ja kattorakenteen valinta Talon ensimmäinen remontti oli vuotavan katon korjaaminen. Katon perusrakenteet olivat edelleen suorassa, huolimatta vuotavista kattolyhtyjen jiireistä. Sanovat, että tiilikattoa ei vettäpitäväksi edes saa, mutta tärkeintä on pitää läpipäässyt vesimäärä sellaisena, että se pääsee aluskaton kautta pois tai viimeistään kuivumaan tuulettuvissa kattorakenteissa. Vanha savitiili osoittautui niin lujaksi materiaaliksi, että olisi tuntunut järjettömältä maksaa tuhansia euroja huonompilaatuisesta uudesta. Aluskatteena käytetty pärekatekin haluttiin säilyttää. Selviäminen tuulesta ja sateesta 80vuotta on merkki kestävyydestä. Jiirin vuotaminen ei johtunut näiden materiaalien heikkoudesta. Enemmänkin katon huollon laiminlyönnistä, puhdistuksesta ja rikkinäisten tiilten jättämisestä katolle.
Katon purkutyöt Vanhojen tiilien laskeminen katolta maahan, siten että rikkoutumisprosentti olisi kohtuu matala ja mahdollisuus rakentaa katto uudelleen vanhoista tiilistä säilyisi. Alhaalla tiilistä harjattiin isoimmat sammaleet pois, varmistettiin ehjyys ja pakattiin pinoon tulevaisuuden katolle nostoa varten.
Kosteusvaurion korjaus
Purkutyöt Kosteusvaurion laajuus selvisi vasta kun rakenteet ympäriltä saatiin purettua. Vaikkakin vaurio ylsi katolta keskikerroksen purueristeeseen vaurio oli kuitenkin helposti rajattavissa. Huono puu poistettiin, valtava määrä maatunutta purua kannettiin talosta ulos.
Korjaus Rakenteet oli avoinna kuivamassa ainakin vuoden, osittain pidempäänkin. Katon vuotanut jiiri tuettiin uudella puulla ala-välipohjan tukipalkeista. Jäljelle jäänyt seinä ja nurkka käsiteltiin Boracolilla. Seinän tyhjäksi jääneeseen kohtaan rakennettiin pystyrankarakenteinen väliseinä. Seinä kun jäi kahden asunnon väliseksi paloseinäksi ja vaati kipsilevyn kummallekin puolelle joka tapauksessa.
Ulkovuori
Hirsirakenteet Lahonneet kohdat hirsistä kaavittiin pois. Seinä paikattiin puutäytöllä. Kokonaisuudessaan talon seiniin jouduttiin tekemään neljä hirren vaihtoa, näissä hirsi oli lahonnut niin paljon, että pelkillä puupaikolla ei saanut enää tilkittyä. Ennen puupaikkojen laittoa seinä käsiteltiin Boracolilla, tämän toivottiin estävän tai hidastavan lahoamista ja kasvillisuuden muodostumista jatkossa. Puupaikkojen asentamisen jälkeen raot tilkittiin puuvillaeristeellä. Myös niiltä osin jossa vanha villa oli kastumisesta johtuen menettänyt eristyskykynsä. Vuorilaudan alle laitettiin entistä tapaa seuraten tervapaperi. Alkuperäisessä seinässä oli myös ohut pahvi tervapaperin alla. Vuorilaudaksi ja listoiksi teetettiin sahalla vanhan kaltaista höylättyä kuusta joka jätettiin vuoden ajaksi seinään paljaaksi odottamaan maalausta.
Alkuperäisen laudoituksen ja rakenteen säilytys Alkuperäisessä ulkoseinärakenteessa ei ole ilmarakoa. Jotta ulkovuorausta ei olisi tarvinnut repiä irti ja vaihtaa uuteen, muutettuna ilmarakorakenteiseksi, valitsimme urakaksi kaapia vanhan lateksimaali pois. Lateksimaali ei sovi huonon hengittävyytensä johdosta tällaiseen rakenteeseen. Lisäksi vanhalla puupinnalla todennäköisesti öljymaali pysyy paremmin. Seinän kaavinta suoritettiin infrapunalämmittimen avulla käsikaapimilla kaapien. Tämä urakka mahdollisti myös sen, että kyettiin säilyttämään mahdollisuus lisätä kevyt lisälämmöneristys kuitulevyillä seinärakenteen sisäpintaan.
Laudoituksen korjausta Vuorilaudoitus oli monelta kohdin lahonnut. Laudoitus käytiin läpi lauta kerrallaa ja arvioitiin missä saadaan vielä öljymaali pysymään. Huonoksi luokitellut kohdat aukaistiin, suoritettiin tarvittavat hirsikorjaukset ja pinnoitettiin uudelleen. Laudoitus käsiteltiin homesuojauksella. Huonoja kohtia löytyi erityisesti kattolyhdyn jiirien alta, palotikkaiden kohdalta - ilmeisesti vesi roiskunut palotikkaista seinään ja pitänyt siten seinän kosteana, nurkista ja ulko-ovien ympäristöistä. Nurkkien mahdollisia lahovaurioita ei lähdetty purkamaan ja korjaamaan, ajateltiin jättää odottamaan seuraavaa sukupolvea.
Maalaus Maalaus suoritettiin öljymaalilla, petrooliöljymaali valintana heitettiin romukoppaan, mahdolliesta päällemaalauksesta ja pitkäaikaisesta kestävyydestä ei tuntunut löytyvän helpolla vielä tietoa. Petrooliöljymaalia kun ei kaikesta huolimatta ole vielä kovin pitkään ollut olemassa. Suurimpia koloja kitattiin samalla kun maalaus eteni taloa ympäri. Raapimis- ja maalausurakka oli ajantarpeeltaan lopulta niin iso, että tälle vuodelle (2012) jäi vielä osittain toinen maalauskerta.
Kuistit
Sivukuisti Kuistin ala-osa oli lahonnut ja kuisti tämän vuoksi jo notkahtanut. Lahonneiden osien purku suoritettiin siten, että kuistin pystypilareita sahattiin yksi kerrallaan poikki ehjän puun kohdalta, jonka jälkeen lisättiin uutta puuta tukemaan. Kuisti suoristettiin tunkilla nostamalla. Pohjarakenne jouduttiin uusimaan kokonaisuudessaan lahovaurion vuoksi. Kuistin kaiderakennetta, sekä pohjalaudoitusta vaihdettiin hiukan alkuperäisestä, koska arveltiin lahovaurion johtuneen osaksi väärästä rakenteesta. Nykyinen rakenne johtaa veden tehokkaammin joko seinäpintaa pitkin, tai harvalaudoituksen välistä maahan.
Pääkuistin katon korjaus ja parvekkeen rakennus Kuistin etureunan laudoituksessa ja tukipuissa oli lahovaurioita. Tukirakenteisiin lisättiin tueksi uutta puuta, jonka jälkeen laudoitus etureunan osalta uusittiin. Vanhat huopakatekerrokset säilytettiin uuden alla kaikilta muilta osin, paitsi etureunan kohdalta. Vanha katerakenne oli osaksi painunut montulle, ja osaksi vanhat kerrokset oli aiheuttanut epämuodostumia jotka aiheuttaa lätäköitymistä. Jotta taipuma olisi saatu korjattua olisi koko kattorakenne pitänyt rakentaa uudelleen. Päätettiin että se ei aiheuta jatkossa haittaa ja jätettiin montulle. Suurimpia epämuodostumia ja monttuja korjattiin pikeämällä. Uusi huopakerros tehtiin kaksinkertaiseksi. Huopakatteen päälle rakennettiin parveke noudattaen vanhoja piirrettyjä linjoja. Parvekkeen kaiteen alkuperäinen korkeus (70cm) muutettiin uusien standardien mukaiseksi, jonka myötä kaiteiden ulkoasua hiukan muutettiin.
Ikkunat ja Ovet
Ikkunat Suuri osa ikkunoiden ala- ja yläräystäspuista oli lahonnut ja jouduttiin korvaamaan uudella. Vanha rakennemalli ja muoto säilytettiin. Ikkunaremontti on taidelaji, jonka vivahteet vaikuttavat kestävyyteen ja remontin onnistumiseen.
Ovet Kaikissa ulko-ovissa havaittiin lahovaurioita ja joitain puupaikkoja jouduttiin tekemään. Nämä tehtiin joko vanhoista rikkinäisistä ovista löytyneistä “varaosista”, tai vanhasta puusta muotoilemalla. Lukko uusittiin pääoveen, sovitus lukolle tehtiin puutyönä vanhaan oveen. Pienemmän oven salpa on vanha kunnostettu, lukkokaupasta kun ei löytynyt enää näin tukevaa valurautaista vaihdokkia. Väliovia ei tarvinnut ottaa tämän hetkiseen korjausurakkaan mukaan. Kaikki, myös salin pariliukuovi olivat kelvollisessa kunnossa.
Sis채tilat
Pinkopahvitus Ulkoseiniin lisättiin puukuitulevy lisäeristeeksi. Puukuitulevylle rakennettiin “kehykset” puusta, jotta pinkopahvit saatiin paremmin kiinni. Pinkopahvi säilytettiin pintamateriaalina lähes poikkeuksetta missä mahdollista. Pinkopahvia valmistaa Suomessa vain Ypap (Paavo pinkopahvi)
Tapetointi Paperitapettia tekeviä yrityksiä on hyvin vähän: Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy Toijalassa, Lim & Handtryck Ruotsissa, William Morris (osa) Englannissa. Toinen pinkopahvin pintakäsittely on maalaus. Historia on kiva säilyttää kuvissa itselle, ja jälkipolville seinässä.
Keittiö Keittiön kaltaisia huoneita talossa oli kolme. Yksikään niistä ei ollut ilmeisimmin alkuperäisessä kunnossa. Keittiön suunnittelu tehtiin itse hakemalla tietoa useista lähteistä ja konsultoimalla puuseppiä. Puusepän tekemä toteutus hinnallisesti vastasi lähes “pakettikeittiö” hintoja. Myös kokoonpano hoidettiin itse.
Pesutilat Rakennettiin alkuperäiselle paikalleen hiukan huonejärjestystä muuttaen. Uudet tilat laajennettiin siten, että saunan ja pesuhuoneen yhteyteen saatiin takkahuone. Seinärakenne kellarin pesutiloissa vastaa hyvin pitkälti alkuperäistä.
Pihatyรถt
Taloa kiertänyt tie, kivivalli ja korkeuserot säilytettiin. Kivivallia korostettiin ja nostettiin esiin tontilla säilyneillä navetan kivijalan kivillä. Tontin rehevöitynyt maasto tuotti hankaluuksia nurmikentän aikaansaamisessa. Isot kaivaukset viemäröintiä varten tehtiin yhteistyössä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa. Kaivaukset seurasi pääasiassa aikaisempia linjoja, eikä uusia löydöksiä tehty.
Talotekniikka (LVI ja Sähkö)
tekninen tila siirtyy...
LVI työn suunnittelun yksityiskohtiin käytettiin liian paljon aikaa alussa. Linjojen paikat ja toteutus pystytään suunnittelemaan vasta yksittäistä kohdetta työstettäessä. Alustava suunnitelma putkien koosta ja määrästä on tarpeeksi. Hyvänä esimerkkinä teknisen tilan siirto kaivuutyön alkaessa. Talon lämmitys vaihdettiin öljylämmityksestä kaukolämpöön ja rakennukseen lisättiin kaksi takkaa lisälämpöä tuottamaan.
Älä pura ellei välttämätöntä. Meidän talossa päädyttiin tämän osalta kompromissiin ja iso osa pinkopahveista ja tapeteista jouduttiin purkamaan sähkötöiden tieltä. Talon alkuperäiset sähköt oli rakennettu koloamalla johdot hirsiin. Koitimme käyttää vanhoja koloja siellä missä mahdollista, uusia jouduttiin vain harvoin luomaan. Kaikkien sähköjen vetäminen pintatyönä olisi ollut hankala urakka, varsinkaan kun pinnat eivät olleet suurelta osin valmiit. Edelleen koittaa keksiä syitä miksi tämä päätös tehtiin, mutta kompromissi asia olisi ollut puolin ja toisin.
J채tehuolto
Jätehuolto Syntyneet purkujätteet on lajiteltu ja kierrätetty, tai niillä on lämmitetty taloa. Alue on pidetty siistinä ja ympäristö otettu työn aikana huomioon.
Lopuksi
Oma käsitys... Mitä perinnerakentaminen on? - Materiaalioppia. Uutuustuotteen testi tekniikan maailmassa ei ole turva, käyttö Utön majakalla 80 vuoden ajan on. Toisaalta, kaikkea uutta ei kannata tuomita. Paljon hyviä tuotteita ja tarvikkeita on saatavilla mitä ennen ei ollut. - Mitä laitetaan minnekin talon osaan. Eli ns. Tunnista muovi kilpailu. - Olemista ja asumista remontin keskellä. Elämä on kunnostustyötä, koskee varmaankin kaikkia asunnonomistajia. Jokaiselle vuodelle kannattaa varata kunnostustehtäviä. Muuten työt alkavat pakkaantumaan. - Aikataulupaineet ovat pahasta. Korjattavaa kohdetta ei ymmärrä, ennen kuin on avannut rakenteet. Remontti ja kohde kerrallaan. - Opi tunnistamaan mitä tarvitsee korjata ja millä aikataululla. Kaikkea ei tarvi tehdä nyt. - Rakennusyrityksiä perinnerakentamiseen on hankala löytää. Perinteiden noudattamista rakentamisessa saa aina perustella yrityksille tarjousta kysyttäessä, mahdollisesti tarjousta ei edes anneta. - Rakennusmessuilta, tai design lehdistä ei saa sisustusohjeita. Paras paikka ideoille on museot ja muut vanhat talot. - Mistä rakennusmateriaali? Tunnetuista puumarketeista, tai rautakaupoista harvoin löytää samaa materiaalia ja profiileita mitä aikoinaan on käytetty. Tarvii mennä puuntyöstön alkulähteille, mikä on myös positiivista hinnan kannalta... vaikkakin ehkä hiukan hankalampaa. - Purkutyö on hankala rajata, se on vaativaa ja aikaa vievää turhaa työtä jota kannattaa välttää. - Vanhalta näyttävää rakennusmateriaalia ei saa... ellei hanki purettavaa latoa tai taloa.
Rahatalous perinnerakentamisessa - Kun kohtuulliset elinolosuhteet on saavutettu, taukojen pitäminen on mahdollista. Vähemmän riskejä kuin uudisrakentamisessa, mahdollista todennäköisemmin käyttää omia tulojaan rakentamiseen. - Tukien ja kotitalousvähennyksiin liittyvien töiden sijoittaminen kalenteriin suunnitelmallisesti kannattaa. - Budjetointi todellisten tarjousten pohjalta on helpompaa. Tietää millä saa korjattua kohteen, jos omat rahkeet tai aika ei riitä.
Muuta huomionarvoista - Älä uhraa terveyttäsi, suojaudu ja hoida kehoa. Anna aikaa palautumiselle. - Kamera on tärkein työkalu. Lopulliset ratkaisut eivät ole tehdyissä piirustuksissa. Ainoa keino dokumentoida todelliset rakenteet ja toteutus on valokuva. - Kuntokartotuksen tärkeys, sen perusteella tehdään kunnostussuunnitelma eli mitä on järkevää tehdä missäkin järjestyksessä. Vanhoissa kohteissa on hyvä käyttää asiantuntijaa joka oikeasti ymmärtää perinnerakentamisen päälle.
Lähteet Historia osuuteen Hyhkyn Simola rakennetun ympäristön inventointi 2.6.2004 (Arkkitehtitoimisto Eija Teivas) Helenius, Kyllikki: Pispala Tampereen pääkaupunki, Kuvaus Pispalasta, sen maiseman erikoispiirteistä, sen vanhasta historiasta ja sen asutuksesta. Tampere 2001. ISBN 951-9080-85-6 Helenius, Kyllikki: Hyhky, hyvä kylä. Hyhkyn kaupunginosakirja. Tampere 2003. Jaakkola, K: Pirkkalan historia. Tampere 1934. Pirkanmaan maakuntamuseo, lausunto 19.12.2003 Saarenheimo, Juhani: Vanhan Pirkkalan historia. Tampere 1974.