Leidit - kymmenen värikästä vuotta by Jyväskylän taidemuseo

kymmenen värikästä vuotta

Portaat, 2015 | Maisa Ulvinen

Ei päivääkään ilman piirtoa. Apelles

Linnut, 2015 Totti Lundstedt

VÄRIT ja MINÄ Minä leikin väreillä. Värit leikkivät minulla. Maailma on täynnä värejä. Voin valita itselleni niistä suosikkini, mutta ne myös valitsevat minut. Jotkut panevat minut hymyilemään, toiset saavat minut surulliseksi. Niinpä voin leikkiä väreillä silloin kun haluan. Voin etsiä uusia väriyhdistelmiä mielikuvitukseni rajoissa.

Satu, 2015 | Totti Lundstedt

Kevät Silmäni näkevät, korvani kuulevat hiirenkorvien puhkeamisen. Tunnen väkevän tuoksun ja levottoman läikähdyksen rinnassani.

Näitä öitä ei voi nukkua.

Juuret Mökillä lämmin kevätsää yllätti minut. Se kantoi kerralla syliini kaikki ihanat lahjansa: lintujen laulut, käen kukunnan ja lempeän tuulen hyväilemään minua.

Polvistuin lämpimään multaan ja otin sitä käsiini. Uskomaton tunne vyöryi ylitseni ja äkkiä ymmärsin: Juuri tässä maassa, tässä mullassa ovat minun juureni. Niitä minun on hoidettava.

Juuret, 2015 | Totti Lundstedt

Antaudu uudella rohkeudella, siten noustaan tĂ¤htiĂ¤ kohti. Vergilius

Silta satuun, 2015 Maisa Ulvinen

Värejä ja muistoja Valkoinen paperi, kasa värejä

– minä odotan.

Herättäkää mieleni värien tuomiin tuntemuksiin ja muistoihin! Sininen

– taivas, meri, järvet

ja ainainen siniseen pukeutuminen lapsena. Punainen

– iloa, riehakkuutta

oi, olisinpa joskus saanut punaisen mekon! Keltainen

– kirkasta päivänpaistetta

sitten se mokoma valvottava keltainen kuu! Vihreä

– kevään herääminen eri vivahteissaan

ja ah, ne ihanat mieleen painuneet piknikit nurmella! Musta

– hiljentävää hartautta

ja lapsuuden körttinaiset kirkkotiellä.

Paljon, paljon on värejä vielä tällä muistojen tiellä. Syksy näistä väreistä ruskan luo, joka meille nautinnon tuo. Kunnes tulee talvi ja kaiken päälle valkoisen vaippansa heittää. Kaiho, 2015 | Maisa Ulvinen

Kesä Kukat hohtavat auringossa. Tuuli soittaa koivun lehviä. Mansikat kypsyvät. Antaudun kesälle.

Kuutamolla, 2015 | Maisa Ulvinen

Hiljaisuus Taivas on musta, loputon, kuuton ja tähdetön. Hitaasti putoan hiljaisuuden maailmaan.

Päästän maiseman silmien sisään. Helena Anhava

Romantiikkaa, 2015 Sirkka Lyytikäinen

Jääkukat, 2015 | Sirkka Lyytikäinen

Tapaaminen Ovikello soi. Seisot yllättäen edessäni

– hopeanharmaana,

ystävä nuoruudesta. Aluksi olet vieras,

– muistan sinut tummana.

Hetken kuluttua olet sama entinen SINÄ, tapasi puhua, liikkua, nauraa – tuttua kaikki. Tuntien rupattelun jälkeen ovat vuosikymmenet väliltämme hävinneet.

Näkyjä Värit, sanat, muodot saavat uuden elämän. Näen näkyjä, etsin ihmeitä, kuulen tarinoita.

Olen tumman ja hämyn ystävä. Rakastan valon luomia varjoja. Siksi usein ihmettelen kuvieni kirkasta värimaailmaa. Se vain tulee jostakin...

Tarina, 2015 | Sirkka Lyytikäinen

Kaikki on mahdollista, mahdottoman toteuttaminen vie vain hieman enemmĂ¤n aikaa. Tuntematon

Ruukku, 2015 Liisa Kirveskangas

Sekoitan ja lisään värejä ajattelematta mitä niistä tulee. Kääntelen paperia, hämmästyn ja lumoudun: siinähän on meriä, vuoria, eläimiä. Värit elävät! Tanssijatar, 2015 | Liisa Kirveskangas

Luopuminen Luopuminen, sinä elämänpituinen matkakumppanini, kuljet rinnallani, vaikka nuoruudessani en sinua juuri tuntenutkaan. Vuosien myötä tulet tutummaksi, tunkeilevammaksi, jokapäiväisemmäksi. Olet ankara ja vaadit jotain, josta on vaikea päästää irti; läheisistä, ystävistä ja terveydestä. Riisut pala palalta vähitellen, kyselemättä, kuuntelematta. Jäljelle jää kiitollisuus elämälle.

Suolla, 2015 | Liisa Kirveskangas

Suo Suo, sinä kaunis, pehmeä ja arvaamaton. Uskallanko vastata houkuttelevaan kutsuusi tulla lähemmäksi?

Astun arasti hyllyvälle mättäällesi ja tunnen, että hyväksyt minut. Luotan sinuun.

Tiedämme mitä olemme, mutta emme tiedä, miksi tulemme. Shakespeare

Muisto Roomasta, 2015 Ilse Saares

Levitän värejä: punaista, keltaista, sinistä, vihreää Tällä kertaa vain nautin väreistä enkä ajattele merkityksiä, tarkoitusta tai symboliikkaa. En pyri muotoon enkä viestiin. En vangitse värejä monimutkaisen ajattelun verkkoon, en kömpelön käden armoille. Eläkööt niin kuin tahtovat!

Yön samettia, 2015 | Ilse Saares

Elokuu Pimenevässä elokuun illassa ripustan iloiset lyhdyt pihapuun oksille. Kutsun vieraaksi peltohiiren ja variksen, naapurin kissan ja koiran. Miten hauskasti lyhtyjen valot heijastuvat niiden vilpittömissä silmissä.

Kevät Pehmennyt lumi ja maiseman kultainen reuna enteilevät kevättä. Puut ovat kuulolla.

Kevättää, 2015 | Ilse Saares

Matkan varrelta ”– eivätkä vain nerot luo kauneutta! Sen voi tehdä jokainen itseään etsivä ja sisimpänsä voiman löytänyt ihminen, joka elää totuudessa.” Eero Sovelius-Sovio

Alku Keväällä 2006 Jyväskylän taidemuseossa alkoi Taidetta pitkään ikään -projekti. Sen tavoitteena oli motivoida ikääntyviä ihmisiä taiteen kohtaamiseen. Taustalla oli tieto taiteen terveyttä ja hyvinvointia edistävästä vaikutuksesta. Projektin puitteissa käynnistettiin monenlaista senioreille suunnattua toimintaa alkaen päiväkeskuksissa ja palvelutaloissa kiertävistä näyttelyistä ja vierailevista taideohjaajista erilaisiin työpajoihin. Taidemuseon tiloissa aloitti kaksi seniorityöryhmää, joista toinen, Ulla Lautamajan ohjaama K60-ryhmä oli alku nykyiselle Leidit-ryhmälle. Alussa osallistujia oli vaihtelevasti. Ohjaajan vaihtuessa vuonna 2008 ryhmän muodostivat alusta asti mukana olleet Aulikki Kalliolahti, Liisa Kirveskangas, Maisa Ulvinen, Ilse Saares, Malla Eronen ja Raili Nekkula. Pian ryhmään liittyivät Sirkka Lyytikäinen ja Totti Lundstedt, kun taas Malla ja Raili jäivät pois toiminnasta. Näin kuusi naista: Aulikki, Liisa, Sirkka, Maisa, Totti ja Ilse jatkoivat säännöllisiä viikkotapaamisia. Vuonna 2011 aktiivisesti mukana ollut Aulikki, voimakkaiden värien taitava käyttäjä, muutti Tampereelle. Loput viisi ovat viimeisen viiden vuoden aikana kasvaneet yhä kiinteämmäksi, jäsenilleen elinvoimaa tuottavaksi Leidit-ryhmäksi, joka on keskenään jakanut ainutlaatuisia kokemuksiaan sekä taiteen että vapaaehtoistyön parissa. Ensimmäisen ohjaajamme, Ulla Lautamaja, käytti metodinaan taideterapiaa. Syväluotaus itseen ja sen siirtäminen värien ja muotojen maailmaan oli hyvä pohja kuvalliseen ilmaisuun. Ullan sanoin: ”Työpaja ei ollut ryhmäläisille suinkaan ajankulua, vaan ainutlaatuinen tilaisuus

vaikuttaa siihen, että ihminen voi taiteen keinoin omaehtoisesti prosessoida elämäänsä arjen tasolta.” Loppukesällä 2008 Ulla, johon olimme ehtineet kiintyä, nukkui yllättäen pois. Ryhmän säilyminen ilman innostavaa ohjaajaa oli vaakalaudalla. Ratkaisevaa koko toiminnan jatkumiselle ja sen kehittämiselle olikin sitten kulttuuriluotsikoordinaattori Hanne Laitisen saaminen ohjaajaksi. Hän opetti erilaisia tekniikoita, tutustutti välineisiin, vei taiteen äärelle, jakoi tietoa ja rohkaisi vähitellen etsimään ja kokeilemaan itse. Värien löytäminen ja niillä leikkiminen on ollut suorastaan huikeaa. Vuonna 2011 saimme Hannen ohjaamana käydä Vedic Art -kurssin, joka sekä rikasti, että hämmensi kaikkea aikaisemmin opittua. Hanne opasti Leidit myös vapaaehtoistyöhön. Hän vei meidät ”kädestä pitäen” vanhusten ja muistisairaiden pariin välittämään väreillä leikkimisen iloa.

Suhde taiteeseen Jokaisen ryhmäläisen suhde kuvataiteeseen ja kuvalliseen tuottamiseen on erilainen. Sirkka oli harrastanut valokuvausta, Totti vähän kaikkea käsin tekemistä käsitöistä kuvanveistoon, Maisa oli käsityöihmisiä ja piirsi myös omaksi ilokseen, Ilse oli ikänsä piirrellyt ja tehnyt myös kirjan kuvitusta. Liisa väittää, ettei hänellä ole minkäänlaista taustaa kuvan tekemisestä, mutta löytyypä muutama kuvan tekoon liittyvä kurssi häneltäkin ennen Leidejä. Myöhemmin Totti ja Ilse innostuivat myös elävän mallin piirtämisestä kansalaisopistossa. Kuvataide on aina kiinnostanut meitä kaikkia. Taidenäyttelyissä olemme kohdanneet kiehtovia, eri tavoin kiinnostavia ja myös kysymyksiä herättäviä teoksia, mutta suhtautumisemme on ollut – kuten nyt oivallamme – enimmäkseen hartaan kunnioittava. Kun eri taidelajit ovat tulleet tutummiksi ja eri tekniikoita on kokeiltu, olemme ruvenneet katsomaan taideteoksia rohkeammin. Meitä kiinnostaa, miten työ on tehty, keskustelemme siitä, mitä tekijä on halunnut viestittää ja mikä teoksessa itse kutakin erityisesti koskettaa. Uskallamme joskus jopa leikkiä ajatuksella, että voisiko sama aihe tai tekniikka olla itse kokeiltavissa. Kaiken kaikkiaan taidekäsitys on avartunut ja kiinnostus taidetta kohtaan lisääntynyt. Nykytaide eri muodoissaan on saanut oivaltamaan, että taiteen tekeminen on paljolti myös uskallusta antaa tilaa rohkeammalle mielikuvitukselle ja uuden kokeilulle. Koska työskentelemme viikoittain taidemuseon työpajassa, näemme aina kulloinkin esillä olevat näyttelyt. Tutkimme teoksia ja joskus saamme myös opastusta niiden tulkintaan. Jotkut näyttelyt ovat jääneet mieleen aivan erityisesti. Esimerkiksi Olli Marttilan näyttely (2013–2014) pehmeine

Kahvit ja herkut naurujen kera aloittavat maalaustuokiot.

okran väreineen ja mystisine, mutta niin läheisiltä tuntuvine kuvineen on jäänyt kaikkien mieleen, samoin Kuutti Lavosen (2014) renessanssityyliset kasvokuvat, joissa mestarillinen viivan käyttö ja voimakkaat värit puhuttelivat. ”Kasvot ovat suora väylä ihmiseen” – Kuutti Lavonen. Kesällä 2010 teimme ensimmäisen kesäretken Mäntän kuvataideviikoille. Kokemus oli niin antoisa ja ravisteleva, että olemme pyrkineet osallistumaan joka kesä. Myös kulttuuriluotsien tekemillä hienoilla taidenäyttelyretkillä esim. Tampereelle ja Helsinkiin olemme avartaneet taidekäsitystämme.

Luova työskentely Alusta asti toimintaamme on voinut kuvata eräänlaiseksi leikiksi. Jo Ulla Lautamajan aikana mottonamme oli Maaria Leinosen runo Elämä on leikki, jota Aulikki Kalliolahti useamman kerran koskettavasti tulkitsi. Niinpä leikimmekin estottomasti väreillä ja olemme huomanneet, kuten Totti runossaan ilmaisee, että ”Värit leikkivät minulla. – Voin valita itse suosikkini, mutta ne myös valitsevat minut.” Eräässä vaiheessa päätimme tutkia värejä yksi kerrallaan ja aloitimme sinisestä. Mutta sininen vangitsi meidät niin, että oli varsin vaikeata siirtyä muihin väreihin. Havaitsimme, että sinisellä oli loputtomiin eri sävyjä, vahvuuksia ja ilmeitä. Elimme pitkään ”sinistä kauttamme.”

Sininen miettii ja harkitsee ei vaadi, ei kiirehdi. Sininen viilentää ja hoitaa, ei pakota. Sininen soi hiljaa, ei huuda, ei metelöi. Sinisessä minä lepään.

Leikimme maalatessamme ”etsi kuva kuvasta” -leikkiä. Abstraktilta näyttävästä tuotoksesta alkaa löytyä pienoismaisemia, kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Nämä leikit ovat opettaneet meitä katsomaan kuvia yleensä uteliaasti ja tarkasti ja löytämään niistä merkityksiä. Leidien joulu- ja muissa juhlissa leikimme myös ihan oikeasti. Mielestämme leikillä ja luovuudella on vankka yhteys. Leikin kautta löytyy joskus yllättäviä ideoita ja itsensä ilmaisemiseen tulee lisää rohkeutta. Olemme myös oppineet nauramaan itsellemme. Leikin ilmapiirissä on helppo hengittää. Olemme rohkeasti tarttuneet kaikkeen, mitä on ollut tarjolla. Kokeilimme hiukan grafiikkaa ja akvarellimaalausta enemmänkin. Viimeksi mainitun olemme kokeneet vaikeaksi, mutta mieluisaksi. Ulkona maalaamisessa on oma hohtonsa ja sitä haluamme tehdä lisää. Välillä on ollut hiljaisempia vaiheita, eivätkä toki kaikki tuotokset ole olleet palkitsevia. Silloin palaamme aina väreillä leikkimiseen mainiolla ”pankkikorttitekniikalla”. Olemme saaneet töitämme esiin silloin tällöin. Jo aloitusvuonna 2006 Taidemuseon Taidetta pitkään ikään -näyttelyssä oli esillä muutamia Ulla Lautamajan johdolla tehtyjä töitä. Samoin hänen ohjaamanaan osallistuimme LUMO 2007 -näyttelyyn. Pääteoksemme oli nimeltään Ajan Ladyt (josta nykyinen Leidit-nimi on saanut alkunsa). Teos tehtiin isoille lakanakankaille syanotypia-tekniikalla. ”Tarvittiin lakana, vettä, kemikaaleja, pimiö kuivattamiseen, aurinkoinen sää kuvien tekemiseen. Ja tietenkin ihminen, joka sopi lakanalle. Tavallinen valkoinen lakanakangas toimi filminä, johon kuva valottui. Valottamisen tuloksena lakanalle syntyi preussinsininen pigmentti. – Ryhmä varasi kangasta kymmenen metriä ja aikaa 40 tuntia. Kangas riitti, mutta aika ei.” (Keskisuomalainen). Leidien 5-vuotisjuhlanäyttely rakennettiin syksyllä 2010 KeskiSuomen keskussairaalan aulaan nimellä Leidien leikkiä ja liekehdintää. Vuonna 2012 osallistuimme Kulttuuriluotsit taiteilee itse -näyttelyyn Kaupungin kirjastossa. Näyttelymme Vantaan Korsossa vuonna 2013

Kultahiekka, 2015 | Ilse Saares

Jäälauttoja, 2015 | Maisa Ulvinen

Fantasia, 2015 | Liisa Kirveskangas

oli kuitenkin ryhmälle se todellinen tulikoe. Lähinnä abstrakteista töistä koostamamme näyttely sai nimen Värit elävät ja se sijoitettiin Korson kirkon avariin näyttelytiloihin. Nämä työt ovat sen jälkeen kiertäneet Jyväskylän taidemuseon välittämänä tilattavana näyttelynä vanhusten palvelutaloissa ja päiväkeskuksissa. Sitä mukaa, kun tietoa ja kokemusta on kertynyt, näkemyksemme taiteesta on avartunut. Yhteiset konsertti- ja teatterikäynnit sekä lukukokemusten jakaminen ovat rohkaisseet meitä tekemään ”runoja ja mietelmiä” maalausten lisäksi. Tuloksena on uniikkikirjoja, joissa kuvaan liittyy runo tai tarina.

Ryhmän merkitys

Leidien leikkiä ja liekehdintää -näyttelyn Keski-Suomen keskussairaalassa avasi Maria Hallman-Keiskoski.

Ryhmän jäsenten elämänkokemus on sekä voimavara että eräänlainen aarrearkku, josta olemme ammentaneet sisältöä toimintaamme. Leidit on myös vertaisryhmä, joka tukee jäsentensä kasvua. Keskinäisen luottamuksen lujittuminen vapauttaa ilmaisuun ja luovaan toimintaan. Jokainen saa olla oma itsensä, eikä kilpailua tarvita. Tapaamisissamme on tärkeää ensin vaihtaa kuulumiset ja pohtia toiminnasta tai elämäs-

tä kumpuavia asioita, ja vasta sitten ryhtyä maalaamaan. Olemme erityisesti panneet merkille, että ikääntyessämme ryhmä on tukenut itse kunkin fyysistä ja henkistä jaksamista. Eikä se todellakaan ole vähäinen hyöty toiminnastamme. Totti on löytänyt voimaa ryhmästä ja sen välittämästä taiteen kohtaamisesta. Hän on myös oppinut nauttimaan omasta työskentelystään ja siinä onnistumisesta (s.1942). Maisaa ryhmä on rohkaissut heittäytymään kuvien tekemiseen ja myös arvostamaan omia tuotoksiaan, mikä aluksi oli vaikeaa (s.1939). Sirkka on uskaltautunut tekemään kuvia yhä rohkeammin ja myös käsittelemään niitä. Hän haluaisi välittää luontoa kuviensa kautta (s.1940). Liisaa ryhmässä olo on inspiroinut väreillä leikkimiseen ja niistä nauttimiseen, sekä rohkaissut kokeilemaan erilaisia maalaamisen tapoja (s.1942). Ilse kokee olevansa pohjimmiltaan arka. Hänelle ryhmän keskinäinen vankka luottamus on luonut turvallisen ilmapiirin, jossa monenlainen luovuus saa vapaasti kasvaa (s.1934).

Vapaaehtoistyö Koemme, että vapaaehtoistyö on pieni vastine sille, että saamme toimia taidemuseon tiloissa ja sen tukemana. Kohderyhmämme vapaaehtoistyössä ovat vanhukset; onhan jo ikämme eräänlainen vahvuus tällaisessa toiminnassa. Olemme käyneet vanhusten palvelutaloissa ja päiväkeskuksissa maalaamassa asiakkaiden kanssa. Erityisen antavaa on ollut työskentely muistisairaiden parissa. Yhdessä puuhatessa ja usein myös laulaessa olemme kokeneet, että kohtaaminen on ollut aitoa ja vuorovaikutteista. Asiakkaiden töistä olemme koonneet näyttelyitä, joita henkilökunta on parhaassa tapauksessa käyttänyt jälkeenpäin vanhusten aktivoimiseen. Eräässä päiväkeskuksessa liitimme näyttelytöihin tekijöiden muisteluita ja kuviin liittyviä kommentteja. Ne olivat mainioita, jotkut jopa runon muotoisia, ja kiinnostivat suuresti sekä tekijöitä, että katsojia. Taidemuseon yleisölle avoimiin työpajoihin olemme silloin tällöin osallistuneet ohjaajina. Niissä osallistujia on ollut pienistä lapsista varttuneisiin aikuisiin, mikä on tuntunut mukavan virkistävältä. Kulttuuriluotseina olemme lisäksi osallistuneet avustajina erilaisiin kulttuuritilaisuuksiin ja -retkiin.

Kesällä 2011 Leidit olivat Jyväskylän Kesä -tapahtuman Taidebasaarissa kirkkopuistossa myymässä töitään. Tuotto välitettiin Afrikan orpolapsille tohtori Leena Pasasen kautta. Totti, Liisa ja Sirkka tunsivat hänet ennestään ja olivat myös vierailleet Afrikassa. He tutustuttivat Leiditryhmän Leenaan ja hänen työhönsä lastenlääkärinä Ilembulan sairaalassa Tansaniassa. Kun Leena lomillaan pistäytyy Suomessa, järjestetään tapaaminen, jossa kuullaan tuoreimmat Ilembulan uutiset. Olemme näin saaneet toimintaamme myös laajempaa ulottuvuutta!

Leidien löydöt Alun Eero Sovelius-Sovion ajatelmassa puhuttiin kauneuden luomisesta. Taiteessa on toki kyse paljon enemmästä, vaikkapa ihmisten henkisestä ravistelusta, jopa järkyttämisestä. Paljon kokeneina ikäihmisinä emme halua ravistella, saati järkyttää ketään, emmekä sitä osaisikaan. Me voimme vain avoimesti myöntää, että yritämme etsiä itsellemme, ja välittää vähän myös muille, iloa ja mielihyvää, ehkä joskus myös pisaran kauneutta taiteen kokemisen ja luovan toiminnan kautta. Ryhmämme avulla olemme saaneet kasvaa myös sisäisen voimamme löytämisessä. Ja se löytö on ollut varsin merkittävä tekijä myös itse kunkin terveydelle, hyvinvoinnille ja rohkealle vanhenemiselle. Ilse Saares

Verkoilla, 2015 | Liisa Kirveskangas

Iirikset, 2015 | Liisa Kirveskangas

Leikit Leidien kanssa Museon työpaja innosti taiteeseen

Kuusi, 2015 | Maisa Ulvinen

”Kohtaamisia taiteessa” oli yhteisöllinen taideprojekti, jonka tavoitteena oli tuoda esiin taiteen mahdollisuuksia yhdistävänä, tervehdyttävänä ja elämänlaatua parantavana voimana. Projekti huipentui näyttelyyn ja taidetapahtumaan Jyväskylän taidemuseossa 2.4.–30.5.2004. Tapahtuman suunnitteli ja toteutti eri taiteen alojen ammattilaisista, harrastajista ja taiteen kuluttajista muodostuva työryhmä yhteistyössä Jyväskylän taidemuseon kanssa. Mukana oli lukuisa joukko taustoiltaan erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia toimijoita; kuvataiteilijoita, tanssijoita, näyttelijöitä, sanataiteilijoita, kirjoittajia, opiskelijoita, opettajia, eläkeläisiä, maahanmuuttajia, vammaisia. Kaikkia yhdisti halu osallistua itse taiteeseen ja työskennellä yhdessä. Yksi projektissa syntyneistä työpajoista oli tarkoitettu ikääntyneille. K-60-työpajassa käytettiin taidetta välineenä oman elämän ja sen käänteiden tarkasteluun. Ilmaisia työpajoja järjestettiin kolme kertaa, ja niihin saattoi osallistua kerran tai kaikille kerroille. Työpajan ohjaaja taiteilija Ulla Lautamaja oli itse kokenut taiteen tervehdyttävän voiman ja halusi jakaa tuon kokemuksen toisten kanssa. Työpajat saivat niin suuren suosion, että K-60-työpajoja jatkettiin vuonna 2006, jolloin ryhmä esitteli töitään taidemuseon alagalleriassa Taidetta pitkän ikään -näyttelyssä. Tuolloin sai alkunsa Leidien ydinryhmä ja Ulla pyysi minulta lupaa jatkaa vapaaehtoisena ryhmän ohjaamista, jos museo tulee vastaan tilojen ja materiaalien muodossa. Ymmärsin, että meille oli syntymässä senioreiden vertaisryhmä, joka osallistuisi museon yleisötyöhön taiteellisin menetelmin. Seuraavana vuonna ryhmä osallistui omalla näyttelyllään kaupunginteatterin lämpiössä kansainväliseen LUMO 2007 -näyttelyyn, jonka teemana oli ”me”. Näyttelyssä oli ryhmän jäsenten omista jalkapohjistaan ottamia valokuvia ja omalla keholla auringonvalolla toteutettuja vedoksia kankaalle sekä vanhuksen tilaa kommentoiva installaatio. Muistan kuinka Ulla kommentoi omaa vartalokuvaansa sanoen sen olevan kuin ”taivaaseen astumassa”. Kuinka enteellinen tuo lause olikaan. Seuraavana kesänä vuonna 2008 Ulla yllättäen menehtyi.

Muistan kuinka syksyllä mietimme ryhmän kanssa kuinka muistaisimme Ullaa, samalla kasvoi huoli ryhmän tulevaisuudesta, kun rakas ohjaaja oli poissa. Mielestäni ryhmän toiminta oli tärkeää ja esittelin sen uudelle kulttuuriluotsikoordinaattorillemme Hanne Laitiselle. Hanne ymmärsi heti miten tärkeää ryhmän jatkuminen oli ja otti ryhmän ohjaamisen vastuulleen. Hannen ohjauksessa ryhmästä tuli Leidit, joka kokoontuu ja suunnittelee toimintaansa omaehtoisesti, tekee juuri sitä, mikä tuntuu tarpeellisesta ja hyvältä. Välillä olen joutunut puolustamaan ryhmää, kun asiaa tuntematon kollega on ihmetellyt, miksi taidemuseossa kokoontuu sama ryhmä säännöllisesti ilmaiseksi. Puolustelun tarve loppui siihen paikkaan, kun Leidit toteuttivat taidemuseolle vanhusten laitoksiin lainattavan näyttelyn Elävät värit. Lisäksi he sitoutuivat ripustamaan näyttelyn sekä pitämään vielä vanhuksille työpajan vapaaehtoistyönä. Näiden kymmenen vuoden aikana olen nähnyt mitä taiteellinen työskentely yhdessä ystävien kanssa voi saada aikaan. Leidit eivät ole vanhentuneet päivääkään vaan näyttävät samalta kuin heidät tapasin ensimmäisen kerran. Sisäinen muutos on sen sijaan valtava. Poissa on ujous ja arkuus ja tilalla on ilo, luovuus ja heittäytyminen sekä taito olla tässä hetkessä, läsnä itselle ja toisille. Sirpa Turpeinen, museolehtori Jyväskylän taidemuseo

LUMO 2007 -näyttelyn avajaisista kaupunginteatterilla Sirpa Turpeinen, Aulikki Kalliolahti, Ulla Lautamaja ja Liisa Kirveskangas Ajan Ladyt -teoksen edessä. Kuva: Ksml 13.9.2007, Riikka Kaakkurivaara

Leikkivät leidit Taidenälkä oli jo tarttunut leideihin ja säännöllinen luovuuden ruokkiminen tuntui tärkeältä. Tapaamiset aloitettiin porinalla kahvikupin ääressä itse leivotuin herkuin, ensin kuulumiset ja sitten taidepuheet. Aina myös maalattiin toisiamme innostaen, joskus samaa maalausta yhdessä tai erillään, silloinkin vierekkäin. Testailtiin erilaisia tekniikoita ja kokeilujen myötä villiinnyttiin lisää Taikatilassa. Siellä myös siivottiin, järjesteltiin ja kasteltiin kukat. Välillä katsottiin näyttelyitä ja tutkittiin yhdessä tyylejä, värejä, tekniikoita ja tarinoita. Väreistä riitti juttua. Värimaailmaan sukeltamisesta, tekemisen ilosta syntyi näyttelyitä ja lainattava matkalaukkunäyttely, jonka mukana Leidit ovat kiertäneet monissa palvelutaloissa ja päiväkeskuksissa. He ohjaavat ja avustavat lempeästi huonokätisiä tai epäröiviä asukkaita tarttumaan telaan tai lastoihin. Kuvista etsitään yhdessä merkityksiä ja kuunnellaan herkin korvin, mitä muistinsa kanssa hankaluuksissa olevilla asukkailla on sanottavaa. Niinpä teoksista on syntynyt pienoisnäyttelyitä runoineen ja avajaisia on vietetty taiteella herkutellen. Omat näyttelyt ovat antaneet kimmoketta Leideille ja laittaneet luovuuden liikkeelle. Osalle leideistä keskussairaala tuntui aluksi haastavalta ympäristöltä, olihan se heidän entinen työpaikkansa, jossa he nyt vierailivat taiteilijoina. Mutta he, jos ketkä tiesivät, että juuri sinne tarvittiin katsottavaa. Ideat lensivät, ajatuksissa kehkeytyi teos kattoon sänkypotilaille. Kahvitauolla innokkaat ripustajat kuvittivat vieraskirjaa ja kyselivät ohikulkijoilta mielipiteitä. Taide tosiaankin sopii kaikkialle ja herättää mielenkiintoa. Hyvää tuulta ja hyvinvointia levittävät Leidit herättivät monille halun tehdä itse. Niinpä ryhmään olisi heti ollut lisää tulijoita.

Leideistä kulttuuriluotsiksi ja museolähettiläiksi Leidit ovat liittyneet kulttuuriluotseiksi Korpilahden luotsien kanssa vuonna 2011. Luotsauskokemusta heille on kertynyt näkövammaisista tai sotainvalideista. Taidemuseon Avoimissa pajoissa he ovat jakaneet tekniikkavinkkejä eri-ikäisille ja rohkaisseet kävijöitä kokeilemaan erilaisia välineitä. Taidetta on seurattu vakavasti, kesäretket Mänttään ovat pitäneet heidät hyvin nykytaiteessa ajan tasalla.

Leikki ei katso ikää Leidien kanssa olen ollut rennosti mukana, maalannut ja auttanut tekstien kanssa, näyttelyiden organisoinnissa, ripustuksessa, kehystyksessä, innostanut ja yllyttänyt. Iloinen leikkivirnistys on pilkahtanut kaikkien silmissä niin yllätyssarjakuvien muodossa kuin pikkujoulujen rekiretkellä tai yhteisillä näyttelykäynneillä. Lapsuuden leikit eivät ikääntymisen myötä häviä, eikä leikki lopu, kun sen antaa viedä ja naurun raikua. Parhaita ovat olleet hetket, jolloin olen pikkujoululahjaksi saanut pienoisgallerian tai satukirjan. Maalausten innoittamina on syntynyt tarinoita tai runoja, yhdessä löydettyjä satuja, joissa rohkea voittaa haasteet ja herkin aistein havaitut luontoelämykset kukkivat. Leidien yhdessä ideoimat elämänmakuiset tarinat ansaitsevat tulla paremmin esille.

Flow Leidit elävät hetkessä, seilaavat luovuuden virrassa, silloin ilon pisarat lentelevät kauas. Flow-tila, jossa kaikki virtaa vaivatta ja ajantaju pysähtyy, on terveellisintä, mitä tiedän. Luovassa tilassa ihminen sinut itsensä kanssa ja voi mainiosti. Jo sen näkeminen saa hymyn huulille. Taide lääkkeenä on antanut minulle aitiopaikan nähdä ja todistaa, että yhdessä luominen tuo laatua elämään. Leidit osaavat myös antaa hyvän kiertää, he jatkavat omien voimiensa mukaan ikäihmisten kanssa. Viimeaikojen uusia kokeiluja on työpaja ja luotsitoiminnan esittely kipu-ryhmässä sekä maalausneuvontaa maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksessa. Leidit avaavat osallistujien silmiä ja auttavat löytämään kuvista hahmoja ja neuvovat, mitä niillä voi tehdä, esimerkiksi muotoilla tarinoita. Se on lahja. Hanne Laitinen, kulttuuriluotsikoordinaattori Jyväskylän kulttuuripalvelut ja taidemuseo

Oudot otukset, 2015 | Maisa Ulvinen

Sirkka

Ilse

Lumisen pellon poikki käyn tummaan metsään. Pitkän matkan suunnistan metsän hämärässä lumen valolla.

Ikkunan takana hiutaleiden leikki. Maisa

Hengittämättä maisema odottaa valkoista peittoa.

Lapsena pelkäsin revontulia, värit olivat liian voimakkaat. Nyt minut on kesytetty.

Totti

Olemme kylpeneet väreissä. Tarttuiko mitään?

Ilse

Maisa

Elämän loppupuolella kuljettu matka tuntuu unelta.

Kun pakkanen paukkuu, lämmitän mieltäni tropiikissa.

Ilse

Ja Jumala sanoi: Annan sinulle muutaman kauniin ajatuksen. Riitt채채, ett채 teet niist채 totta.

Ilse

Tuumivat lapset Onni ja Anni: saatiinpa nähdä navat ja savanni, Afrikka, Atlanti, Ameriikka suuri. Miten meille kävikin semmoinen tuuri? Kirjasta Leidit – Rosa Amanda ja muita siistejä satuja Kuva Liisa, teksti Ilse

Jyväskylän taidemuseo Liisa Kirveskangas, Maisa Ulvinen, Ilse Saares, Sirkka Lyytikäinen, Totti Lundstedt Tiina Ekosaari Grano Oy Jyväskylä, 2016 1799–6929 1799–6929

Kannen maalaukset Etukansi: Sininen, Ilse Saares Etukannen sisus: Kettu, Sirkka Lyytikäinen Takakannen sisus: Pianisti, Sirkka Lyytikäinen Takakansi: Iirikset, Liisa Kirveskangas