Oli vuosi 2008 ja Pulinakerho Toivon talolla Stenbäckinkadulla Helsingin Taka-Töölössä. Nyt jo edesmennyt jäsenemme Julle Tuuliainen mittaili toimiston lattiaa ja värikkäällä kielellään siunaili sitä, että varastettu auto paikannetaan nopeasti ja palautetaan, mutta kaapattua lasta ei löydetä eikä pysäytetä. Siitä syntyi idea.
Pian jo keräsimme nimiä Euroopan parlamentille menevään adressiin. Siinä vaadimme kehittämään Schengen-alueen rajoille rekisteri, johon lapsikaappausuhan alla olevat lapset voisi ilmoittaa. Keräsimme 700
nimeä, joka silloisin keräysmenetelmin oli hyvä saavutus pienelle ja vielä melko tuntemat-tomalle järjestölle. Käännätimme adressimme englanniksi ja pyysimme mukaan kaikkia tiedossamme olevia sisarjärjestöjä Euroopassa. Yhtään vastausta emme saaneet. Otimme yhteyttä Suomen MEP:hin. Heistä Pia-Noora Kauppi teki asiasta kyselyn Euroopan komissiolle. Hän vei aloitettamme muutenkin eteenpäin Euroopan parlamentissa. Vuosien mittaan saimme satunnaisesti tietoa hankkeen etenemisestä, muun muassa osallistuimme asiaan liittyvään kyselyyn. Vihdoin vuonna 2018
Toivo 1 / 2021 16
