Selvitys eläkeläisväestön osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista Piikkiössä by Kaarinan kaupunki

Piikkiön Vanhustenkotisäätiö, Päivi Raikaslehto

Selvitys eläkeläisväestön osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista Piikkiössä

Piikkiön Vanhustenkotisäätiö Päivi Raikaslehto

Margaretha Säätiö 2014 © Piikkiön Vanhustenkotisäätiö Kansikuva: Päivi Raikaslehto, Retki Piikkiön Linnavuorelle Painopaikka: Painotalo Painola / T. Nieminen Oy

ISBN 978-952-93-3848-1 (nid.) ISBN 978-952-93-3849-8 (PDF)

”… loppujen lopuks yhressälo se kaikkiin paras on… tavata ain parin viikon pääst…” (19)

SISÄLTÖ

Lukijalle...........................................................................................................................................7 1. Johdanto......................................................................................................................................9 2. Hankkeen lähtökohdat....................................................................................................... 10 2.1. Hankkeen tausta ja tarve.................................................................................... 10 2.2 Hankkeen tehtävä ja tavoitteet.......................................................................... 11 2.3 Yhteistyö.................................................................................................................... 11 3. Selvityksen lähtökohdat ja keskeiset käsitteet.......................................................... 13 3.1. Vanhuspalvelulaki................................................................................................. 13 3.2. Vanhusneuvosto..................................................................................................... 14 3.3. Osallisuus................................................................................................................. 15 3.4. Palveluohjaus.......................................................................................................... 16 4. Selvityksen toteutus............................................................................................................. 18 4.1. Hankesuunnitelma................................................................................................ 18 4.2. Selvityksen kohderyhmä..................................................................................... 18 4.3. Aineiston hankinnan menetelmät.................................................................. 18 4.4. Selvityksen eettisyys ja luotettavuus ............................................................. 20 4.5. Aineiston keruu ja analysointi.......................................................................... 21 5. Selvityksen tulos.................................................................................................................... 23 5.1. Kyselylomakkeiden analyysi.............................................................................. 23 5.2. Haastattelun ja syvähaastattelun analyysi................................................... 25 6. Johtopäätökset...................................................................................................................... 48 6.1. Selvitystyö................................................................................................................. 48 6.2. Palvelut ja palveluohjaus.................................................................................... 49 6.3. Eläkeläisyhdistykset............................................................................................. 50 6.4. Vanhusneuvosto..................................................................................................... 52 6.5. Osallisuus................................................................................................................. 54 6.6. Kaarinan nettikysely............................................................................................. 56 Lähteet.......................................................................................................................................... 58 Liitteet Liite 1. Kyselylomake................................................................................................................. 61 Liite 2. Haastattelulomake....................................................................................................... 67 Liite 3. Syvähaastatteluteemat............................................................................................... 72

Lukijalle

Piikkiön Vanhustenkotisäätiön hallinto päätti vuonna 2013, että säätiö hakee apurahaa selvityksen tekemiseksi Piikkiön ikäihmisten parissa. Tavoitteeksi asetettiin paitsi selvittää se, miten ikäihmiset ovat kokeneet kuntaliitoksen Kaarinan kanssa ja palveluiden saatavuuden uudessa tilanteessa, myös selvittää, toteutuuko uuden vanhuspalvelulain mukainen mahdollisuus vaikuttaa kehitettäviin ikäihmisten palveluin. Onko olemassa todellisia väyliä vaikuttaa tapaan, miten palvelut tuotetaan ja myös siihen, mitä palveluja ikääntyvä ihminen itse tarvitsee ja haluaa käyttää. Tutkimuksessa painopisteenä eivät olleet sosiaali- ja terveyspalvelut, vaan näiden lisäksi laajasti ymmärrettynä kulttuuripalvelut. Margaretha Säätiöltä saatu apuraha mahdollisti selvityksen tekemisen. Piikkiöläiset ikäihmiset ottivat innostuneesti vastaan mahdollisuuden kertoa oma näkemyksensä edellä mainituista asioista. Lämpimät kiitokset Margaretha Säätiölle ja selvityksen ohjausryhmälle sekä kaikille kyselyihin ja haastatteluihin osallistuneille. Tutkimuksen teki erittäin sitoutuneesti sosionomi (ylempi AMK) Päivi Raikaslehto, lämpimät kiitokset myös hänelle. Tutkimuksen tulokset eivät jää vain tekstiksi käsillä olevaan kirjaan. Piikkiön Vanhustenkotisäätiö hakee projektirahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä niiden toiveiden toteuttamiseksi, joita nousi esille etenkin hyvinvointia lisäävien kulttuuripalvelujen järjestämiseksi yhdessä ikäihmisten kanssa. Toivomus on, että tehdystä tutkimuksesta on hyötyä ja virikkeitä Kaarinan kaupungille ja muille toimijoille vaikuttamisväylien vahvistamiseksi, ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja heidän äänensä saamiseksi kuuluville palvelujen toteuttamisessa.

Sirkka Mylly Ohjausryhmän jäsen Piikkiön Vanhustenkotisäätiön hallitus

1. Johdanto

Piikkiön Vanhustenkotisäätiö toteutti vuonna 1993 Piikkiössä vanhustenhuollon kartoituksen. Tuloksista ilmeni muun muassa niidenkin ikääntyneiden yksinäisyys, jotka olivat mukana eläkeläisyhdistysten toiminnassa. Selvityksen pohjalta säätiö haki ja sai Raha-automaattiyhdistykseltä projektirahoituksen ikääntyneiden avoimen päivätoiminnan, Tupakamarin, toiminnan käynnistämiseen. Tupakamari on toiminnassa vielä tänä päivänäkin, nyt Tupasvillan avoimen päivätoiminnan nimellä ja vuoden 2013 alusta alkaen Kaarinan kaupungin vetämänä toimintana. Säätiö päätti syksyllä 2013 toteuttaa uuden selvityksen eläkeläisväestön keskuudessa Piikkiön alueella. Yhteiskunta ja olosuhteet sekä hyvinvoinnin toteutuminen ovat muuttuneet paljon ja muuttuvat jatkuvasti, samoin eläkeläisväestön määrä, tarpeet ja arvot. Eläkeläisväestön sisällä ikäjakauma on suuri. Niin myös kokemusten, tottumusten ja elämäntilanteen sanelemat yksilön henkilökohtaiset tarpeet vaihtelevat suuresti. Näitä kokemuksia halusimme selvittää. Säätiö sai selvityksen tekemiseen Margaretha Säätiöltä kolmen kuukauden apurahan ajalle 1.11.2013–31.1.2014. Kyselynä, haastatteluina ja syvähaastatteluina toteutetulla selvityksellä kuultiin ikääntyneen väestön omalla äänellä kokemuksia, tuntemuksia ja mielen liikkeitä. Selvityksen peruskysymykset nousivat uudesta vanhuspalvelulaista. Selvityksessä pohdittiin erityisesti eläkeläisyhdistyksiin, vanhusneuvostoon, palveluihin ja palveluohjaukseen sekä osallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Haluttiin myös selvittää eläkeläisväestön kokemukset sekä toiveet ja tarpeet kulttuurin, liikunnan, yhdessäolon ja osallistumisen suhteen. Säätiö on hakenut jatkorahoitusta selvityksestä esiin nousevien kulttuuristen painotusten jatkotyöstämiseen eläkeläisväestön itsensä kanssa. Raportissa kuvataan aluksi hankkeen tausta, tavoitteet ja kehittämisympäristö sekä kehittämismenetelmät luvussa kaksi. Tämän jälkeen kuvataan lyhyesti työskentelyä ohjannut teoria, vanhuspalvelulaki, vanhusneuvosto, osallisuus ja palveluohjaus luvussa kolme. Toteutusta ja tuloksia tarkastellaan luvuissa neljä ja viisi. Luvussa kuusi esitetään selvityksen johtopäätöksiä. Kohderyhmästä käytetään raportissa nimitystä eläkeläisväestö tai ikääntynyt väestö, kuten vanhuspalvelulaki eli Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) määrittelee vanhuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä.

2. Hankkeen lähtökohdat

2.1. Hankkeen tausta ja tarve Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kysynnän ja kustannusten pitkään jatkunut kasvu vaatii kiinnittämään entistä enemmän huomiota erilaisiin ehkäiseviin toimenpiteisiin ja väestön omaan vastuuseen itsestään. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tärkeimpiä näkökulmia ovat terveyden edistäminen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy, asukkaiden toimintakyvyn ylläpito sekä kuntalaisten osallisuuden vahvistaminen. Myös valtion hallinnossa jo usean vuoden aikana julkaistut ohjelmat ja suositukset korostavat kaikki hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, ennalta ehkäisevää työtä ja varhaista puuttumista. (Mylly 2008, 1-2; Sosiaali- ja terveysministeriö 2008b, 13; STM 2009.) Hyvinvoinnin ulottuvuuksia voidaan tarkastella esim. yhdessäolon, vaikuttamisen, kulttuurin ja liikunnan näkökulmasta. Historiallisesti ja tilannekohtaisesti määrittyvä hyvinvointi on määriteltävä uudelleen olosuhteiden muuttuessa. Yhteiskuntien eriytyessä hyvinvoinnin kirjo saman yhteiskunnan sisällä tiettynä ajankohtana kasvaa. (Koivisto ym 2010, 11.) Näin voidaan ajatella tapahtuvan myös vanhusväestön sisällä; tämän hetken 60+ ikääntyneet henkilöt ovat eläneet aivan erilaisen elämän kuin esim. 80 + henkilöt. Heillä on hyvin erilaiset näkemykset oman hyvinvointinsa toteuttamisesta. Erik Allard (1976, ks. Koivisto ym. 2010, 12) on määritellyt hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihmisellä on mahdollisuus saada keskeiset tarpeensa tyydytetyiksi. Koska hyvinvointitutkimuksissa on vakiintunut resurssiperusteinen lähestymistapa, ovat jotkin ihmisten arvostamat asiat, kuten oikeudenmukaisuus ja toisten reilu kohtelu jääneet vähemmälle selvittelylle (Bardy 2010, 38). Haastattelu- ja kyselytutkimuksilla voidaan täydentää mitattavaa tietoa ja ihmisten omia kokemuksia ja tulkintoja elämästään. On selvitettävä, miten mm. yhteiskunnan rakenteet ja mentaaliset muutokset vaikuttavat ikääntyneen väestön arkeen. Ihmisen mieltäminen aineellisena, sosiaalisena ja henkisenä oliona on vanhaa perua ja edelleen käyttökelpoinen lähestymistapa. Osallistuminen omaa ja yhteistä elämää koskeviin toimiin ja päätöksiin sekä mahdollisuudet vapaa-ajan tekemiseen ja luonnosta nauttimiseen muodostavat kokonaisuuden, jonka pohjalta olemassaolo voidaan kokea mielekkäänä. Osallisuus, joka merkitsee kuulluksi ja nähdyksi tulemista yhteisönsä jäsenenä, tarkoittaa samalla inhimillisen olemassaolon mielekästä hahmottamista. (Bardy 2010 39–41.) Kanssakäymisestä tulee merkityksellistä silloin, kun ulotutaan siihen, mitä mielessä liikkuu. Kun päästään lähelle koettua, elämästä voidaan kertoa niin kuin se eletään. (Bar-

dy 2007, ks. Bardy 2010, 42.) Emotionaalinen niukkuus ja tunteiden torjunta ovat kuuluneet perinteiseen tottelevaisuuskulttuuriin. (Bardy 2010, 42–43.) Ennakkonäkemys tulevaisuuden vanhusten hyvinvoinnin toteutumisesta on, että se tulee olemaan hyvin erilaista kuin nyt, kunhan suuret ikäluokat ovat palvelujen tarvitsijoita ja käyttäjiä. Uusi vanhuspalvelulaki kiinnittää juuri tähän huomiota: miten ikääntyneet voivat olla osallisina itseään koskevissa päätöksissä ja palvelujen suunnittelussa. Riittääkö, kun kunnassa on vanhusneuvosto vai pitääkö kuulemisen mahdollisuus saada lähemmäksi yksittäistä ikääntynyttä? (980/2012.)

2.2 Hankkeen tehtävä ja tavoitteet Piikkiö Vanhustenkotisäätiö sai Margaretha Säätiöltä kolmen kuukauden apurahan ajalle 1.10.2013–31.1.2014. Säätiö teki selvityksen ikääntyneen väestön kokemuksista kuntaliitoksen jälkeen (Kaarina ja Piikkiö) siitä, miten kunnassa voidaan parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen, myös kulttuuri- ja liikuntapalvelujen (980/2012, 1 §). Lisäksi selvitettiin, miten kunnassa voidaan vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista (980/2012, 1 §). Hankkeen tavoitteena oli saada ikääntyneen väestön ääni kuuluville lähinnä Piikkiön alueella. Haluttiin selvittää paitsi ikääntyneen väestön tunteet ja kokemukset, myös heidän toiveensa ja tarpeensa kulttuurin, liikunnan, yhdessäolon ja osallistumisen suhteen. Konkreettisena tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa selvityksen pohjalta kulttuuritoimintaa, jolle ikääntyneet itse antavat sisällön. Hankkeen toteuttamisessa siirrytään organisaatiolähtöisestä toiminnasta todelliseen asiakaslähtöisyyteen. Selvitys toteutettiin eritasoisina kyselyinä, haastatteluina ja syvähaastatteluina, joilla pyritään pääsemään lähelle ikääntyneen kokemaa, sitä, miltä tuntuu ja mitä mielessä liikkuu. Selvityksestä poimittiin kaikki ikääntyneiden itsensä esiin nostamat kulttuuriset merkitykset ja niistä rakennettiin runko hyvinvointitutkimukselle, jolle on haettu rahoitus jatkumaan 1.2.2014. Tavoitteena on luoda pohja yhteisölliselle, sosiokulttuuriselle osallistamiselle ja ikääntyneistä itsestään lähtevälle mielekkäälle toiminnalle alkusysäyksenä pidempiaikaiseen elämänhallintaan. Toimintaa tarkastellaan ennaltaehkäisevästä ja logoterapeuttisesta näkökulmasta, lähtökohtana yksilön henkilökohtaisen elämän tarkoituksellisuuden hyvinvointia vahvistava voima.

2.3 Yhteistyö Piikkiön Vanhustenkotisäätiö on voittoa tavoittelematon, yleishyödyllinen yhteisö, jonka tehtävänä on tukea kaarinalaisten vanhusten ja vammaisten hoitoa. Säätiö omistaa ja

hallinnoi kaarinalaisille vanhuksille tarkoitettuja palveluja vuokra-asuntoja sekä palvelutalo Tupasvillaa. Tupasvillassa toimii Kaarinan kaupungin omistama Piikkiön Hoivataito Oy, jonka tarkoituksena on vanhusten hoidon tukeminen Kaarinassa.Toiminta suo kaarinalaisille vanhuksille mahdollisuuden ikääntyä turvallisesti ja kodinomaisesti omalla asuinalueellaan, heille tutussa kulttuuriympäristössä. Säätiö rakennutti Vanamon 23 palveluasuntoa vuosina 1986 ja 1991 ja vuonna 2008 Tupasvillan palvelutalon, jossa on kaksi tehostetun palveluasumisen yksikköä, viisi palveluasuntoa sekä avoimen päivätoiminnan tilat. Säätiö on vuonna 1991 korjauttanut Suokukan vuokra-asunnot sekä tehostetun palveluasumisen yksikön, jotka molemmat ovat lopettaneet toimintansa vuonna 2012. Säätiön RAY:n tuella vuonna 1995 käynnistämä avoin päivätoiminta jäi pysyväksi toiminnaksi vuonna 2000 ja siirtyi vuonna 2013 Kaarinan kaupungin toiminnaksi. Säätiö sai vuodeksi 2001 rahoituksen Muutoksesta eteenpäin -projektiin (palveluohjaus palvelusta toiseen siirtyville vanhuksille) ja oli mukana Kaarinan ja Paimion vastaavien säätiöiden Kokka-yhteistyöprojektissa (ennaltaehkäisevät kotikäynnit 80 vuotta täyttäneille). Piikkiön vanhustenkotisäätiön hallitus hyväksyi hankkeen toteuttamissuunnitelman kokouksessaan 22.10.2013. Yhteistyötä kyselyn toteuttamiseksi tehtiin Piikkiön eläkeläisryhmien, SPR:n Piikkiön osaston, Piikkiön seurakunnan, Kaarinan kulttuuri- ja vanhuspalveluiden sekä Kaarinan Vanhus- ja veteraanineuvoston kanssa. Selvityksen tekemiseksi koottiin ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli tavoitteiden toteutumisen seuranta, ohjaus ja tukeminen sekä arviointi. Ohjausryhmässä olivat jäseninä Kaarinan vanhus- ja veteraanineuvoston puheenjohtaja Jaakko Förbom, Kaarinan perusturvalautakunnan sekä Kaarinan vanhus- ja veteraanineuvoston jäsen Sirpa Hyppönen, Kaarinan kaupungin kulttuurisihteeri Mikko Nortela, eläkkeellä oleva kansalaistoiminnan johtaja Sirkka Mylly sekä Piikkiön vanhustenkotisäätiön hallituksen ja SPR:n Piikkiön osaston jäsen Sinikka Varpula. Selvityksen tekemiseen palkattiin työntekijä, jolla on ylempi AMK-tutkinto. Selvityksen tulokset raportoidaan Margaretha Säätiölle, Kaarinan kaupungin vanhus- ja kulttuuripalveluille sekä Piikkiön Vanhustenkotisäätiölle. Tulokset ovat yleisesti hyödynnettävissä. Tehdyn selvityksen perusteella on tarkoitus käynnistää ikääntyneiden parissa toimintaa, jolla pyritään vastaamaan entistä paremmin ikääntyneen väestön tarpeisiin ja toiveisiin niin osallistumisessa kuin palvelujen suuntaamisessakin. Piikkiön Vanhustenkotisäätiön tarkoituksena on hakea vuonna 2014 Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY) kolmen vuoden apuraha tässä selvityksessä saatujen tulosten toteuttamiseksi ja vakiinnuttamiseksi.

3. Selvityksen lähtökohdat ja keskeiset käsitteet

3.1. Vanhuspalvelulaki Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, tuttavallisemmin ja lyhyemmin vanhuspalvelu- tai ikälaki, astui voimaan 1.7.2013. Laki on erillislaki, jolla ei säädetä uusista palveluista tai palvelumaksuista. (980/2012.) Lain soveltamista ja kuntien palveluiden kehittämistyötä helpottamaan on koottu Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (STM 2013). Tässä raportissa käytetään jatkossa laista nimitystä vanhuspalvelulaki ja suosituksesta vanhuspalveluiden laatusuositus. Vanhuspalvelulain käytäntöön soveltamisen keinoja ovat kunnan yleiset velvollisuudet, yksilötason menettelylliset säännökset ja säännökset laadun turvaamiseksi. Lain tavoitteita väestötasolla ovat vanhuuseläkeläisten hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukeminen sekä vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen kunnan päätöksenteossa. Henkilötasolla tavoitteena on parantaa laadukkaiden, oikea-aikaisten ja yksilöllistä tarvetta vastaavien palvelujen saantia sekä vahvistaa mahdollisuutta vaikuttaa omien palvelujen toteuttamiseen. (980/2012.) Kunnan yleisiksi velvollisuuksiksi vanhuspalvelulaki määrittelee yhteistyön eri toimialojen sekä kunnassa ikääntyvän väestön asioissa toimivien tahojen välillä. Kunnan on 1.1.2014 alkaen laadittava suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Palvelujen laadun ja riittävyyden säännöllinen arviointi käynnistyi 1.1.2014. Kunnan on huolehdittava palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta sekä riittävistä voimavaroista ja monipuolisesta asiantuntemuksesta (1.1.2015 alkaen) niiden järjestämiseksi. Voimavaroja on osoitettava myös muihin ikääntyneen väestön kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeviin toimintoihin. (980/2012, 4-10 §.) Vanhusneuvosto tuli lakisääteiseksi jokaiseen kuntaan 1.1.2014 alkaen. Kunnan on asetettava vanhusneuvosto ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä. Jatkossa kunnan järjestettäviksi määriteltyjä kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevia palveluita ovat neuvontapalvelut sekä terveystarkastukset, vastaanotot tai kotikäynnit mahdollisille riskiryhmille. Tavoitteena on palvelujen järjestäminen lähipalveluina matalan kynnyksen toimipaikoissa, asiakkaan luo liikkuvina sekä lisäksi puhelimitse, verkkopalveluina ja tarvittaessa myös henkilökohtaisena neuvontana. (980/2012, 11–12 §.)

Yksilötason menettelylliset säännökset kohdistuvat palvelun tarpeisiin vastaamiseen. Yleiset periaatteet määrittelevät iäkkäälle järjestettävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja pitkäaikaishoitoa ohjaavat periaatteet hoidon järjestämisen. Laki määrittelee palvelutarpeiden selvittämisen ja palvelusuunnitelman laatimisen aikataulun ja yhteistyön sekä tarvittaessa vastuutyöntekijän nimeämisen iäkkäälle henkilölle 1.1.2015 alkaen (980/2012, 13–18 §). Iäkkäälle tarjottavien sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu pyritään varmistamaan säännöksillä henkilöstöstä ja johtamisesta sekä toimitiloista. Toiminnan laatua valvotaan toimintayksikön omavalvontasuunnitelman avulla sekä viranomaisten toimesta. Erinäisinä säännöksinä on lakiin kirjattu ilmoittamisvelvollisuus iäkkään henkilön palvelutarpeesta ja odotusaikojen julkaisu (980/2012, 19–26 §).

3.2. Vanhusneuvosto ”Sen lisäksi, mitä kuntalain 27 §:ssä säädetään kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista, kunnan on asetettava ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi vanhusneuvosto ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä. Vanhusneuvosto on otettava mukaan 5 §:ssä tarkoitetun suunnitelman valmisteluun ja 6 §:ssä tarkoitettuun arviointiin. Lisäksi neuvostolle on muutoinkin annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka ikääntyneen väestön tarvitsemien palvelujen kannalta.” (980/2012, 11 §.) Vanhuspalvelulaki määritteli vanhusneuvoston lakisääteiseksi jokaiseen kuntaan 1.1.2014 alkaen. Lain myötä vanhusneuvoston tehtävä ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamisväylänä ikäryhmää koskevissa asioissa vahvistuu. Myös odotukset vanhusneuvoston toimintaa kohtaan lisääntyvät. Suurimmassa osassa Suomen kuntia vanhusneuvostot ovat toiminnassa, mutta lain määrittelemät tehtävät ovat niille uusia. (980/2012, 11 §; STM 2013, 18.) Vanhusneuvoston merkittävin tehtävä on ikääntyneen väestön tarpeiden, odotusten ja kokemusten tuominen suunnitteluun, päätöksentekoon ja arviointiin. Yhtä tärkeää on tuoda tietoa takaisin eläkeläisväestölle vireillä olevista asioista. Päätöksentekoon vanhusneuvosto voi vaikuttaa tekemällä esityksiä, aloitteita ja lausuntoja ikääntyneen väestön näkökulmasta. Vanhusneuvoston tärkeä tehtävä on myös yhteistyön tekeminen mm. yhdistysten ja kolmannen sektorin toimijoiden sekä poliittisten päättäjien ja virkamiesten kanssa. ( STM 2013, 18.)

Vanhusneuvoston jäsenet tuntevat ikääntyneiden ihmisten tarpeet. Neuvostojen kautta voidaan turvata koko ikääntyneen väestön osallisuutta sekä myös aktivoida ikääntyneitä käyttämään omia voimavarojaan itsensä ja yhteisön hyväksi. Tämän vuoksi on tärkeää varata neuvostoille riittävät toimintaedellytykset. Ikääntyneen väestön vaikutus- ja osallistumismahdollisuus on keskeinen laadun osatekijä. ( STM 2013, 18.)

3.3. Osallisuus Vanhuspalveluiden laatusuosituksen punaisena lankana on ikääntyneen väestön osallisuuden ja äänen kuulumisen monimuotoinen turvaaminen kaikessa sellaisessa päätöksenteossa, joka heitä koskee. Ikääntyneen väestön eli vanhuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevien osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta olla vaikuttamassa yhteisön jäsenenä ja kansalaisena yhteisön toimintaan ja palvelujen kehittämiseen. Vanhuspalvelulaki korostaa iäkkään eli enemmän palveluita tarvitsevan osallisuutta oman palvelunsa suunnitteluun ja toteutukseen, tarvittaessa osallisuutta tukien. Hänen mielipiteensä on kuultava ja kirjattava palvelusuunnitelmaan. (STM 2013, 17.) Kokemuksellinen ja konkreettinen osallisuus on tunne yhteenkuuluvuudesta ja mahdollisuus osallistua, toimia ja vaikuttaa yhteisössä. Innostus ja voimavarat sekä tavat osallistua ovat yksilölliset ja siten erilaiset eri ihmisillä. Moni on myös tyytyväinen elämäänsä itsekseen, omissa oloissaan. Tahtomattaan osallisuuden ulkopuolelle jääminen on osattomuutta, joka on yksinäisyyden ja turvattomuuden tunnetta tai pahimmillaan yhteisöstä syrjäytymistä ja osallistumismahdollisuuksien puuttumista. (STM 2013, 17.) Hyvän arjen ja osallisuuden toteutumiselle on monia haasteita. Osallistavan ja mielekkään tekemisen puute ja liikkumisen hankaluus ovat esteitä, joihin voivat yhä vielä vaikuttaa yhteiskunnan kielteiset asenteet. Yksinäisyys ja turvattomuus, sekä näistä osittain johtuva koetun elämänlaadun heikentyminen sekä palvelujen ja ennalta ehkäisevän toiminnan riittämättömyys ovat merkittäviä haasteita osallisuuden toteutumiselle. (STM 2013, 17, 19.) Osallisuuden varmistamiseksi merkittäviä tekijöitä ovat esteettömyys ja saavutettavuus, mikä tarkoittaa mahdollisuutta käyttää tuotetta, tilaa tai palvelua toiminnanrajoitteesta huolimatta. Fyysisen esteettömyyden lisäksi on tärkeää huolehtia sosiaalisesta esteettömyydestä, mikä tarkoittaa kaikille turvallista ilmapiiriä ja toimintaympäristöä olla oma itsensä, ilman syrjinnän pelkoa. Meillä kaikilla on vastuu sosiaalisen esteettömyyden toteutumisesta arjessa, omien asenteidemme kautta. (STM 2013, 19.) Edellä todettiin vanhusneuvostojen tärkeä tehtävä ikääntyneen väestön osallisuuden vahvistajana. Yhdistyksillä ja vapaaehtoistyöllä tulee olemaan kasvava merkitys ikääntyneiden osallisuuden turvaamisessa. Tärkeä tehtävä on osattomuuden riskissä olevien tunnistaminen, tilanteiden selvittäminen ja tarkoituksenmukaisen tuen löytäminen yh-

teistyössä kuntien kanssa. Yhdistykset tarjoavat monelle ikäihmiselle yhteisön, johon kuulua ja mahdollisuuden toimia joko vapaaehtoisena tai vertaistoimijana. Aito osallisuus turvataan jatkuvasti kehittyvällä yhteisellä tekemisellä kunnan, yhdistysten, yritysten ja seurakunnan sekä ikääntyvän väestön kesken. Eri toimijoiden ja ikäpolvien yhteisissä kohtaamisissa, esim. kansalaisraadissa, opitaan toisilta ja löydetään jo olevat vahvuudet sekä kehitetään uusia. (STM 2013, 17–19.)

3.4. Palveluohjaus ”Kunnan on järjestettävä ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia neuvontapalveluja.” (980/2012, 12 §.) Kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävillä palveluilla on mahdollista lisätä toimintakykyisiä elinvuosia ja siirtää lisääntyviä palveluntarpeita myöhempiin vuosiin. Ikääntyneen ihmisen elämänlaatua voidaan näin lisätä ja samalla hillitä palvelumenojen kasvua. Erityisen hyödyllistä on ohjaus omaehtoiseen hyvinvoinnin ja terveyden lisäämiseen, jolloin ohjaus painottuu liikunnan, ulkoilun ja terveellisen ruokavalion ymmärtämiseen. Myös sosiaalisen aktiivisuuden merkitys on suuri. (STM 2013, 24–25.) Ohjauksen merkitys ennakoivana toimintana on merkittävä. Toiminnan rajoitteet jakautuvat ikääntyvässä väestössä epätasaisesti. Mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaamiseksi palvelujen kohdentamisessa on syytä huomioida erityisesti ryhmät, joilla on eniten toimintakyvyn heikkenemistä ennakoivia riskejä. Riskiryhmien tunnistaminen ja huomion kiinnittäminen niihin on merkittävä varautumistoimi, jolloin riskiin vaikuttamalla voidaan estää tai vähentää palvelujen tarvetta. (STM 2013, 25.) Neuvonnan ja ohjauksen sisältöön vanhuspalveluiden laatusuositus antaa selkeän ohjeistuksen. Terveystiedon lisäksi tärkeitä neuvonnan sisältöjä ovat aivoterveyden edistäminen, ravitsemustiedon sekä liikuntatiedon ja matalan kynnyksen liikuntaneuvonnan lisääminen, rokotuskattavuuden parantaminen, psyko-sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen ryhmätoimintoihin ohjaamalla sekä omaehtoiseen ennakointiin ohjaaminen erilaisissa siirtymävaiheissa, tiedon haussa ja omahoitoratkaisujen käyttämisessä (STM 2013, 28–29.) Palveluohjaus on yksinkertaisimmillaan hyvinvointia ja terveyttä edistävää neuvontaa ja ohjausta. Se pitää sisällään tietoa palveluista, etuuksista sekä hyvinvoinnin edistämisestä. Palveluohjauksella pyritään myös tukemaan omaehtoista hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä itsehoitoa. Kaija Hänninen (2007, 14) määrittelee palveluohjaus-käsitteen kattokäsitteeksi, jonka alle mahtuvat erilaiset palveluohjauksen työotteet, asiakkaat tarpeineen, auttajatahot eri tukimuotoineen ja palveluineen sekä palvelujen tuottajat. Palveluohjaukseen perustuvia työotteita on kolmenlaisia: neuvonta ja ohjaus, palveluohjauksellinen työote sekä yksilökohtainen palveluohjaus.

Hännisen (2008a, 24–25) mukaan asiakkuuden eri vaiheissa voidaan samankin asiakkaan kohdalla käyttää eritasoisia työotteita. Jos neuvontatasoinen työ ei riitä, voidaan asiakasta auttaa palveluohjauksellisella työotteella, jolloin joku määrätty henkilö koordinoi asiakkaalle tulevat palvelut. Asiakkaan tarvitessa monipuolista tukea, rinnalla kulkijaa tai jopa puolestapuhujaa, autetaan häntä parhaiten yksilökohtaisella palveluohjauksella. Ohjaus ja neuvonta Laajimmillaan palveluohjauksellinen ohjaus ja neuvonta voidaan Marja Säikän (2007, 12) mielestä ymmärtää erilaisissa neuvontapisteissä yhteisöllisenä palveluohjauksena. Yhteisöllistä palveluohjausta on mahdollisuus saada myös alueellisissa pienryhmissä. Omatoimiset ja osaavat asiakkaat sekä myös työntekijät hakevat, löytävät ja saavat apua ”Tieto-, palveluja neuvontaverkkosivustoista”, jotka on tarkoitettu kaikkien tarvitsevien käyttöön (Hänninen 2008a, 24). Palveluohjauksellinen työtapa/-työote Asiakkaan palvelutarpeen tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta käyttää muun muassa Erja Pietiläinen (2003, 21–23) nimitystä palveluohjauksellinen työote. Käsitettä käytetään erityisesti silloin, kun palveluohjaaja tai muu työntekijä mahdollisesti jo ensimmäisen kontaktin yhteydessä kertoo asiakkaalle olemassa olevista palveluista ja ohjaa hänet juuri hänelle sopivan palvelun piiriin. Se tarkoittaa myös sen varmistamista, että asiakkaan prosessi käynnistyy kyseisessä palvelussa. (Hänninen 2007, 207; Hänninen 2008b, 208.) Palveluohjaajana voi toimia sektoristaan vastaava viranomainen, joka tekee palveluohjausta oman toimensa ohella (Suominen & Tuominen 2007, 16). Yksilökohtainen palveluohjaus Kolmannen asiakasryhmän muodostavat henkilöt, joiden tuen tarve voi olla hyvin moninainen ja jotka tarvitsevat yksilökohtaista palveluohjausta. Palveluohjaaja on riittävästi asiakkaansa tarpeiden asiantuntija, joka kulkee rinnalla, tarjoaa erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja jopa tekee asioita hänen puolestaan. Yksilökohtainen eli varsinainen palveluohjaus, kuten Suominen ja Tuominen asian ilmaisevat, perustuu asiakkaan ja palveluohjaajan tiiviiseen, luottamukselliseen suhteeseen. Asiakas on toimeksiantaja ja päämies, johon palveluohjaaja ei voi eikä saa käyttää viranomaisvaltaa. (Suominen & Tuominen 2007, 16–17; Hänninen 2008b, 218–219.)

4. Selvityksen toteutus

4.1. Hankesuunnitelma Piikkiö Vanhustenkotisäätiö sai Margaretha Säätiöltä kolmen kuukauden apurahan ajalle 1.11.2013–31.1.2014. Hankkeen toteuttamiselle laadittiin seuraava aikataulu: 1. hankkeen esittely ja kyselylomakkeiden jako eläkeläisyhdistysten kerhoissa 1.15.11. 2. kysely kohderyhmälle sekä koehaastattelu 1.-30.11. 3. haastattelu palvelukokemuksista ja tarpeista/toiveista; kohteena osa aikaisempaan kyselyyn vastanneista 1.-13.12. 4. keskustelunomainen syvähaastattelu: käsitys omasta ikääntymisestä, kokemukset, tunteet, toiveet, tarpeet; kohteena osa haastatelluista 16.–20.12.2013 5. aineiston analyysi ja raportointi 1.-31.1.2014

4.2. Selvityksen kohderyhmä Selvityksen kohteena olivat kaikki piikkiöläiset eläkeikäiset, jotka eivät olleet säännöllisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä. Aineistoa kerättiin kolmessa vaiheessa: lomakekyselynä, haastattelulla ja syvähaastattelulla. Jouni Tuomi ja Anneli Sarajärvi (2009, 72) toteavat, että kyselyn ja haastattelun idea on hyvin yksinkertainen: jos haluamme tietää, mitä ihminen ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii, on järkevää kysyä sitä häneltä itseltään. Selvityksen kohderyhmäksi valittiin alun perin Piikkiön alueen neljän eläkeläisyhdistyksen ja yhden eläkeläiskerhon jäsenet, joiden tapaamisissa esiteltiin selvitystä ja jaettiin kyselylomakkeita. Yleisen kiinnostuksen takia hanketta esiteltiin kuitenkin myös Piikkiön seurakunnan Kaiken kansan kahvilassa sekä Tupasvillan palvelutalon pihassa ”Kulttuurikävelylle” lähtijöille. Ja koska kyselylomakkeiden palautuspaikoiksi sovittiin Piikkiön kirjaston yhteispalvelupiste sekä palvelutalo Tupasvillan avoin päivätoiminta, näissä paikoissa myös jaettiin lomakkeita.

4.3. Aineiston hankinnan menetelmät Ensimmäinen tiedonkeruu toteutettiin lomakekyselyllä, mikä on tehokas ja nopea tapa saada paljon tietoa suurelta joukolta kohderyhmää. Mahdollisuus aineiston analysointiin tietokoneella nopeuttaa tiedon keruuta entisestään. Menetelmän suurimpana heikkoutena nähdään vastaajien tutkimukseen suhtautuminen ja tästä johtuva vastaamatto-

muus eli kato sekä saadun aineiston pinnallisuus. Kato saatiin vähäiseksi jakamalla kyselylomakkeet yhteisöjen kautta, ja pinnallisuutta pyrittiin selvityksessä poistamaan jatkohaastattelemalla kaikki halukkaat kyselyyn vastanneet. Tutkimuksen aihe on tärkein vastaamiseen vaikuttava seikka, mutta myös lomakkeen ja kysymyksen huolellisella suunnittelulla voidaan tehostaa tiedonhaun onnistumista. (Hirsjärvi ym. 2001, 182 – 185.) Toinen tiedonkeruuvaihe oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastattelu on joustava tapa kerätä tietoa, kysymyksiä on mahdollisuus toistaa, väärinkäsityksiä oikoa, selventää ilmausten sanamuotoa ja käydä keskustelua haastateltavan kanssa. Haastattelija voi esittää kysymykset siinä järjestyksessä, kuin katsoo aiheelliseksi ja myös aineiston tulkinnalle on mahdollisuuksia enemmän kuin lomakekyselyssä. Haastattelun heikkoutena voidaan mainita sen kalleus ja hitaus aineistonkeruumuotona. (Hirsjärvi ym. 2001, 191–193; Tuomi & Sarajärvi 2009, 73.) Teema- eli puolistrukturoidussa haastattelussa edettiin keskeisten, sovittujen teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten mukaan, pyrkien löytämään merkityksellisiä vastauksia tutkimustehtävän mukaisesti. Teemahaastattelun avoimuudesta riippuu, sallitaanko intuitiiviset ja kokemusperäiset havainnot vai pitäydytäänkö tiukasti etukäteen tiedetyissä kysymyksissä (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75). Selvityksessä haettiin vaihtelevilla kysymyksillä erityisesti kokemuksia ja tunteita tiedon lisäksi, ja tämä teki haastatteluista avoimia ja vapaamuotoisia. Viimeinen vaihe tiedon keruussa oli avoin- eli syvähaastattelu. Täysin strukturoimattomassa syvähaastattelussa käytettiin avoimia teemoja sovitusta aiheesta tai ilmiöstä. Syvähaastattelut ovat pitkäkestoisia ja onkin tyypillistä, että haastateltavia on vain muutama, ehkä vain yksi. Samaa henkilöä voidaan ehkä haastatella useita kertoja. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 76.) Haastattelijan tehtävänä on syventää haastateltavien vastauksia rakentamalla syvähaastattelun jatko saatujen vastausten varaan, ja vähän kerrassaan avata tutkittava ilmiö mahdollisimman perinpohjaisesti (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75–76). Haastattelija selvittelee haastateltavan ajatuksia, mielipiteitä, tunteita ja käsityksiä sen mukaan, kuin ne aidosti tulevat esille keskustelun kuluessa (Hirsjärvi ym. 2001, 196). Ritva Levo-Henriksson (2008) kuvaa tutkijan ja haastateltavan tasa-arvoisiksi subjekteiksi, mikä mahdollistaa uusien teemojen ja kysymysten esille ottamisen. Ennen kyselyn ja haastattelujen toteuttamista tehtiin koekyselyt ja haastattelut. Selvityksen koko aineisto kerättiin nimettömänä, mutta haastattelut ovat jäljitettävissä koodauksen perusteella. Aineistosta on poistettu tunnistetiedot eli se on anonymisoitu. Kyselylomakkeet ja haastatteluäänitykset on säilytetty muuttamattomina mahdollisia jatkotutkimuksia varten. (Ks. Kuula & Tiitinen 2010, 452.)

4.4. Selvityksen eettisyys ja luotettavuus Tutkimuksissa pyritään välttämään virheiden syntymistä, siksi tutkimuksen luotettavuutta ja pätevyyttä pyritään arvioimaan. Tutkimuksen reliaabelius tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta eli kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Validius eli pätevyys tarkoittaa tutkimusmenetelmän kykyä mitata sitä, mitä on tarkoitus mitata. (Hirsjärvi ym. 2001, 213). Selvityksen luotettavuutta on pyritty vahvistamaan kuvaamalla mahdollisimman tarkasti koko hankkeen toteuttaminen. Analyysissa on avattu matkan varrella tehtyjä valintoja, rajauksia ja analyysin etenemistä ohjaavia periaatteita. Raportissa kuvataan, mistä aineiston kokonaisuus koostuu ja kuvataan ne aineiston osat, joille päähavainnot perustuvat. Myös aineiston rajoituksia on pohdittu. (ks. Ruusuvuori ym. 2010, 27.) Pätevyyteen pyrittiin keräämällä aineisto mahdollisimman tarkkaan vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja niistä johdettuihin teemoihin. Tulkintoja on pyritty välttämään selvityksessä, jonka tarkoituksena oli kuvata eläkeläisväestön kokemuksia ja tunteita heidän omalla äänellään. Johtopäätöksissä kuvataan yhteenvetona selvityksen teemojen esille tuomat asiat. (ks. Ruusuvuori ym. 2010, 27.) Johanna Ruusuvuori (2010, 428) toteaa, että aineiston muokkaamista tapahtuu tulkinnassa vääjäämättä tavalla tai toisella ja aineistosta tehtyjen tulkintojen hyvään läpinäkyvyyteen on tarpeen pyrkiä hyvän tieteellisen tavan mukaisesti. Selvityksen nauhoitetun aineiston jatkokäyttö on mahdollistettu, mikä luo edellytykset litteraatioon kirjatun tulkinnan perusteella tehtyjen havaintojen tarkistamiseen ja kyseenalaistamiseen tarvittaessa. Tunnistetiedoista tyhjennetty eli anonymisoitu aineisto on myös mahdollisen jatkotutkimuksen käytössä. Laadullisessa tutkimuksessa puhe tulosten läpinäkyvyydestä ja yleistettävyydestä ei viittaa ilmiön paikkansapitävyyteen laajemmassa joukossa, vaan kyse on Ruusuvuoren ym. (2010, 27–28) mukaan ennemminkin mahdollisuuden logiikasta. Ihmisten yhteisen kulttuurisen puhe- ja jäsennystavan varaan voi perustaa ajatuksen, että laadullisessa analyysissä löydetyt jäsennystavat eivät ole täysin yksilöllisiä vaan ovat aina jossain määrin jaettuja. Selvityksen tulokset on liitetty teoreettisiin näkökulmiin ja ajankohtaisiin käytännön ongelmiin, mikä herättää lukijoissa uusia ajatuksia. Analyysin päättyessä tarkasteltu ilmiö asettuu parhaimmillaan uuteen, tuoreen lähestymistavan avaamaan valoon ja innostaa jatkotutkimukseen. (ks. Ruusuvuori ym. 2010, 29.) Aineistoa kertyi runsaasti mutta rajatun ajan takia merkittävää tietoa jäi paljon analysoimatta ja kirjaamatta. Selvityksen tulokset vahvistavat toivottavasti aiheeseen liittyvää keskustelua ja sen myötä kehittämisinnostus lisääntyy.

4.5. Aineiston keruu ja analysointi Lomakekyselyt Puolistrukturoitu kyselylomake sisälsi avoimia ja monivalintakysymyksiä sekä asteikkokysymyksiä erilaisilla vaihtoehdoilla (ks. Hirsjärvi ym. 2001, 185–187) (kyselylomake LIITE 1). Kyselylomakkeita jaettiin eläkeläisyhdistyksille ja Nunnan eläkeläiskerholle yhteensä 310 kpl, seurakunnan ryhmille 50 kpl, Tupasvillan avoimeen päivätoimintaan 30 kpl ja Yhteispalvelupisteeseen 40 kpl eli yhteensä 430 kpl. Kyselylomakkeiden jakopaikkojen suunnittelussa pyrittiin varmistamaan tieto kyselystä ja vastausmahdollisuus kaikille asiasta kiinnostuneille. Täytettyjä kyselylomakkeita palautui määräaikaan mennessä 123 kpl, yksi määräajan jälkeen. Määrä on noin 10 % Piikkiön 65–90 vuotiaista (1266) (Kaarinan kaupunki 2014). Kysely analysoitiin Digium – ohjelmalla ja analysointi suoritettiin yhteenvetoraportista, josta ilmeni kuhunkin kysymykseen vastanneiden määrä ja prosentuaalinen osuus sekä avoimet vastaukset. Kaarinan kaupungin nettisivuilla oli samanaikaisesti vastaava, verkossa täytettävä kysely kaikille Kaarinalaisille eläkeikäisille. Vastausaika oli joulukuusta 2013 tammikuuhun 2014. Kyselyyn vastasi yhdeksän henkilöä. Haastattelut Haastattelut aloitettiin kyselyn jakamisen ja esittelyn kanssa limittäin sitä mukaa, kun haastatteluun halukkaat jättivät lomakkeita. Haastattelukysymykset olivat avoimia sekä monivalintakysymyksiä (haastattelulomake LIITE 2). Haastattelusuostumuksen sai ilmaista jokainen kyselyn täyttänyt kirjoittamalla puhelinnumeronsa kyselylomakkeen loppuun. Haastatteluun osallistui 23 henkilöä ajalla 15.11. – 9.12. Yksi haastattelu toteutettiin tammikuun alussa. Haastattelujen kesto oli vajaasta tunnista kahteen tuntiin. Haastatteluista seitsemän toteutettiin Tupasvillassa ja 17 haastateltavan kotona. Luokiteltua haastatteluaineistoa kertyi 29 sivua. Tutkijan tekemiä teoreettisia valintoja ja tulkintoja sisältyy keräysvaiheen lisäksi myös aineiston jäsentelyyn. Ruusuvuori ym. (2010, 20) muistuttavat, että luokittelun tärkeä lähtökohta on sopivan havaintoyksikön valinta. Analysoitavat ilmiöt elävät ja jäsentyvät entistä selkeämmiksi ja analyyttisesti kirkkaammiksi, kun ne asetellaan alustaviin luokkiin (Ruusuvuori ym. 2010, 25). Koodaus on jo osa aineiston tulkintaa. Tutkimustehtävän kannalta relevanteiksi katsotut koodit eli tekstikatkelmat ja niille annetut nimet ovat tutkijan jollakin perusteella valitsemia ja nimeämiä. (Jolanki & Karhunen 2010, 399.) Tässä selvityksessä on koodattu eri toimijoiden ilmiöille antamia merkityksiä. Tutkittavat ilmiöt on ymmärretty yksilöön,

vuorovaikutukseen, ryhmään ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin sekä kulttuurisiin merkityksiin liittyviksi. Tärkeää on ollut koko aineiston kattavan yleiskuvan luominen. Haastatteluaineistosta pyrittiin löytämään olennaiset aiheet. Haastattelut teemoiteltiin eli eriteltiin luokitusyksiköittäin teemoiksi, jotka nousivat haastattelurungosta ja -aineistosta. Haastattelujen lausumat lajiteltiin yhteisiin teemaluokkiin, minkä jälkeen koko haastatteluaineistoa käsiteltiin teemoittain. Jokaisessa lausumassa on merkki, jonka avulla se on jäljitettävissä oikeaan haastatteluun tarvittaessa tarkastettavaksi. Syvähaastattelut Syvähaastattelut toteutettiin teemarungon pohjalta (syvähaastatteluteemat LIITE 3). Syvähaastatteluun osallistui 11 haastattelussa ollutta henkilöä. Syvähaastattelut äänitettiin ja niiden kesto vaihteli tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Syvähaastatteluista kuusi toteutettiin Tupasvillassa ja viisi haastateltavan kotona. Äänitetyn haastatteluaineiston litterointi on merkittävä osa aineistoon tutustumista. Sen tarkkuus on syytä määrittää suhteessa tutkimusintressiin ja analyysin tarkkuustasoon sillä aina ei ole syytä litteroida koko aineistoa vaan valikoidusti tutkimusongelman kannalta olennaiset osat (Ruusuvuori ym. 2010, 13–14). Ruusuvuori huomauttaa, että kovin yksityiskohtainen litterointi ei ole tarpeen, jos kiinnostus kohdistuu haastattelussa esiin tuleviin asiasisältöihin (2010, 425). Litteroidut syvähaastattelut teemoiteltiin eli luokiteltiin haastattelun sisällöstä nouseviksi olennaisiksi teemoiksi, minkä jälkeen haastatteluaineistoa käsiteltiin teemoittain. Haastattelut ja syvähaastattelut käytiin läpi erikseen, lajitellen lausumat lopuksi yhteisiin teemaluokkiin. Jokaisessa lausumassa on merkki, jonka avulla se on jäljitettävissä oikeaan haastatteluun tarvittaessa tarkastettavaksi. Luokiteltua haastatteluaineistoa kertyi 123 sivua. Teemojen tarkempi läpi käyminen ja yhdistely ei tiukan aikataulun takia ollut mahdollisuutta. Laajan tutkimuskysymyksen purkaminen muutamaksi tarkentavaksi alakysymykseksi mahdollistaa aineiston haltuunoton erikseen jokaista tutkimuskysymyksen osa-aluetta varten. Alakysymysten täsmentäminen onnistuu vasta, kun on saatu käsitys aineiston sisältämästä puheesta. Haastattelujen aikana pidetty päiväkirja aineiston keruun vaiheista ja sen aikana syntyneistä ajatuksista, havainnoista ja alustavista tulkinnoista tarjoaa oivalluksen paikkoja ja on apuna aineiston tarkemman tutustumisen vaiheessa. (Ruusuvuori ym. 2010, 13, 20–21.)

5. Selvityksen tulos

5.1. Kyselylomakkeiden analyysi Kyselylomakkeessa (LIITE 1) kysyttiin vastaajan sukupuoli, syntymävuosi ja siviilisääty, asumismuoto sekä viihtyminen omassa kodissa ja asuinympäristössä. ”Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen” –osiossa kysyttiin yhteydenpitoa omaisiin ja ystäviin, yksinäisyyden tunnetta sekä harrastuksia kotona ja kodin ulkopuolella. Seuraavaksi tiedusteltiin kiinnostusta osallistua kodin ulkopuolisiin toimintoihin ja edellytyksiä osallistumiselle. ”Terveys ja toimintakyky” –osiossa tiedusteltiin terveydentilaa, muutoksia ruokailuja liikuntatottumuksissa, liikuntamuotoja sekä kiinnostusta uusiin ryhmäliikuntaharrastuksiin. Lomakkeen lopussa kysyttiin tietämystä palveluohjauksesta ja vanhusneuvostosta sekä odotuksia niiden suhteen. Kysymyksiin vastattiin melko hyvin läpi lomakkeen, lukuun ottamatta kysymyksiä palveluohjauksesta ja vanhusneuvostosta. Suluissa oleva luku kertoo kysymykseen vastanneiden kokonaislukumäärän. Vain kysymykseen sukupuolesta olivat vastanneet kaikki lomakkeen palauttaneet. ”Koti ja asuminen” sekä ”Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen” -osion kysymyksiin vastausaktiivisuus oli yli 97 %. Vastanneista naisia oli 73 ja miehiä 50. Parisuhteessa eli 70 henkilöä ja eri syistä yksin asuvia oli 46. Kolme henkilöä asui jonkun muun kuin puolison kanssa ja neljän vastaajan puoliso asui hoitokodissa. Kerrostalossa asui 44 %, omakotitalossa 42 % ja rivitalossa 14 %. Nykyisessä kodissaan viihtyi hyvin 84, melko hyvin 32 henkilöä ja kohtalaisesti 5. Vastanneista lähes kaikki eli 118 (122) tunsi olonsa turvalliseksi. Turvattomuuden syitä olivat mm. pelko häiriökäyttäytymisestä, pelko vastoinkäymisistä sekä pelko kyvyttömyydestä oman auton käyttöön ja sen myötä liikkumisen hankaloitumiseen. Asuinympäristönsä sijaintiin, viihtyvyyteen ja kulkuyhteyksiin oli tyytyväisiä 83 (118) vastaajaa. Tyytymättömyyden syinä oli 23 vastauksessa kulkuyhteyksien heikkous tai puuttuminen kokonaan. Näistä yhdeksällä kulkuyhteydet olivat oman auton varassa ja pelkona oli aika, kun omaa autoa ei voi enää käyttää. Suurin osa vastaajista (120) oli yhteydessä sukulaisiin sekä ystäviin vähintään viikoittain. Yksi henkilö ei ollut yhteydessä sukulaisiin eikä ystäviin. Yksinäisyyttä ja alakuloisuutta tunsi joskus 39 (120) henkilöä ja usein seitsemän henkilöä. Syinä olivat puolison asuminen hoitokodissa (2) tai kuolema (3), avioero (1), muutto (1), yksinäisyys ja seuran puute (3), terveydentila (4), omasta itsestä johtuvat syyt (4) sekä maailman meno (2).

Lähes kaikki vastaajat harrastivat kotona jotain, ja myös kodin ulkopuolella toiminta oli aktiivista. Eläkeläisyhdistysten toimintaan osallistui 80 vastaajaa, muissa yhdistyksissä toimii 52 ja seurakunnan toiminnoissa 35 vastaajaa. Muihin järjestettyihin toimintoihin osallistui 23 vastaajaa. Mahdollisiin uusiin ryhmätoimintoihin ilmeni suurta mielenkiintoa. Vaihtoehdoista kiinnostavin oli luontoliikunta 50 vastaajan mielestä. Suurta mielenkiintoa herättivät myös muistelu (30) ja talkootyö (28) sekä hyvinvointipuutarha (18), vapaaehtoistyö erityisesti ikäihmisten parissa (17) ja teatteri (17). Musiikki ja sanataide sekä kuvataide ja valokuvaus kiinnostivat kukin noin kymmentä vastaajaa. Usealle vastaajalle (36) sopiva ajankohta oli merkittävin edellytys uuteen toimintaan osallistumiselle. Myös ystävän mukaan saaminen (33) helpotti uuteen harrastukseen osallistumista, samoin kyydin järjestyminen (26). Kaikki vaihtoehdot vaikuttivat jossain määrin osallistumiseen. Harrastuksia oli usealla jo riittävästi, eikä lisää kaivattu tai ei ollut aikaa uusiin. Kotona oli myös riittävästi tekemistä eikä ulkopuolisia toimintoja kaivattu. Terveydentila oli hyvä tai tyydyttävä 101 (121) vastaajalla, välttävä 14:llä ja huono kuudella. Ruokahalu oli pääsääntöisesti pysynyt muuttumattomana ja liikuntaa harrastettiin paljon. Vastaajista 71 (117) liikkui päivittäin ja 36 vähintään viikoittain. Harvoin liikkujia oli 10. Liikunta oli myös pysynyt ennallaan tai lisääntynyt 85 vastaajalla mutta vähentynyt 35:llä. Syynä liikunnan vähentymiseen olivat useimmiten muutokset terveydentilassa. Vastaajista sadalla ulkoilu oli liikuntamuotona tavalla tai toisella. Muita suosittuja liikuntamuotoja olivat voimistelu, jooga, kuntosali ja uinti sekä tanssi. Koti- ja pihatyöt olivat useille säännöllistä hyötyliikuntaa. Perinteinen ryhmävoimistelu uutena ryhmäliikuntamuotona ei kiinnostanut monia (10). Kiinnostavimpia olivat luontolenkkeily (33) ja kuntosali (27). Sauvakävely (22) ja jooga olivat myös toivottuja ryhmäliikuntamuotoja. Vesijuoksu ja -voimistelu sekä tanssi mainittiin myös mieleisinä vaihtoehtoina. Vastaajilta tiedusteltiin tuntemusta ja kokemuksia palveluohjauksesta. Vastanneista 83 (105) oli sitä mieltä, että palveluohjaus ei ole tuttu asia ja 53 (68) ei mielestään ollut saanut palveluohjausta. 16 (33) vastaajaa oli sitä mieltä, että palveluohjausta oli helppo saada ja 16 (17) vastaajaa piti sitä hyödyllisenä, pienempi joukko riittävänä ja asiantuntevana. Sanallisista vastauksista ilmeni vähäinen tietämys palveluohjauksesta. Sitä pidettiin kuitenkin tarpeellisena ja tärkeänä sekä myös edellytyksenä ikääntyneen väestön kotona pärjäämiselle mahdollisimman pitkään. Hyviä palvelukokemuksia olivat muun muassa kotiin tuodut hyvät palvelut, apua sekä hyviä neuvoja oli saatu tarvittaessa. Lisäksi mainittiin Visiitin edulliset liikuntamah-

dollisuudet ja ohjaus (3) sekä Tupasvillan jumppaohjaus ja asiantunteva palveluohjaus. Kotisairaanhoidon antama hyvä hoito (2) sekä terveysaseman avuliaisuus ja asiallisuus mainittiin. Myös Kaarinassa toiminut terveyskeskuksen yöpäivystys sai kiitosta. Ikävinä palvelukokemuksina mainittiin tyly kohtelu terveyskeskuksessa ja pitkän ajan päähän menevät lääkärin vastaanottoajat. Vastaajilta tiedusteltiin kokemusta omista vaikutusmahdollisuuksista palveluihin. Vaikutusmahdollisuus koettiin hyväksi yksityisten palveluiden parissa. Julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista ei monellakaan vastaajalla vielä ollut tarvetta ja kokemusta. Eläkeläisyhdistykset koettiin jossain määrin mahdollisuutena vaikuttaa omiin palveluihin. Kolmella vastaajalla oli palvelulinjan kautta kokemus siitä, että palveluihin ei voi vaikuttaa. He olivat pyrkineet vaikuttamaan palvelulinjan reittiin tuloksetta. Myös vanhusneuvosto oli suurimmalle osalle vastaajista vieras asia. Vastaajista 81 (111) ei tuntenut vanhusneuvostoa ja neuvostoa oli vaikea lähestyä 34 (53) vastaajan mielestä. Pieni joukko (15) kuvasi vanhusneuvoston tarkoitusta ja piti sen olemassaoloa tärkeänä. Odotuksena oli mm. tiedon jakaminen neuvostosta ja sen toiminnasta, asianajo ikääntyneen väestön palvelujen ja asumispalvelujen säilymisen puolesta Piikkiössä sekä ikääntyneen väestön asioiden ajaminen kaikin puolin.

5.2. Haastattelun ja syvähaastattelun analyysi Haastatteluissa ja syvähaastatteluissa keskustelua jatkettiin kyselylomakkeesta tuttujen teemojen parissa. Aineistoja luetaan ja kuvataan jatkossa rinnakkain sekä myös ristiin, koska eri aineistot voivat täydentää mutta myös kyseenalaistaa ja lisäksi toisinaan selvittää toisiaan. Myös kyselylomakkeiden vastaukset kulkevat rinnalla analyysissa. Hedelmällinen luenta muistaa tutkimuskysymyksen: mihin näillä aineistoilla halutaan saada vastaus. (ks. Huttunen 2010, 42.) Aineiston analyysissa käytetään tiedon lähdettä selventämään nimityksiä kysely, haastattelu ja syvähaastattelu tai nimitystä aineisto, jos tieto on noussut koko aineistosta. Analyysivaiheessa aineistosta on tarkoitus järjestelmällisesti läpi käyden saada irti enemmän, kuin suorien lainausten sanoma. Analyysiksi ei riitä pelkkä aineiston luokittelu ja luokkien sisällöstä kertominen. Myös pelkkien lainausten ja niiden selittämisen varaan jääneen tutkimuksen analyysi ja tulkinta ovat jääneet tekemättä. (Ruusuvuori ym. 2010, 19.) Kiinnostuksen kohteena selvityksessä olivat osallistuvien tavat antaa merkityksiä asioille, asioissa havaittavat mahdolliset yhtäläisyydet ja erot sekä se, mitä nämä yhtäläisyydet ja erot kertovat. Suoria lainauksia on jonkin verran käytetty, jotta päästään lähemmäs aitoa kokemusta ja tunnetta kokemuksen takana. Haastattelu jakautui kahteen vanhuspalvelulaista nousevaan kokonaisuuteen. 1) Haastattelun ensimmäisessä osassa pohdittiin, miten kunnassa voidaan parantaa ikään-

tyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen, myös kulttuuri- ja liikuntapalvelujen (980/2012, 1 §). Haastattelussa keskusteltiin eläkeläisyhdistysten, vanhus- ja veteraanineuvoston sekä yksittäisen eläkeläisen roolin vahvistamisesta eläkeläisväestön asioiden ajamisessa. Pohdinnan kohteena olivat seuraavaksi tiedon haku ja jako, teknistyneen yhteiskunnan tuomat haasteet sekä palvelulinjan ja kuntaliitoksen vaikutukset palveluiden saannissa. 2) Haastattelun toisessa osassa mietittiin, miten kunnassa voidaan vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista (980/2012, 1 §). Haastattelussa kysyttiin kokemuksia palveluohjauksesta, sen saannista ja sisällöstä. Keskusteltiin itsemääräämisoikeudesta, kuulluksi tulemisesta ja sen vaikutuksista palvelujen parissa. Lopuksi olivat pohdinnassa palvelukokemukset, työntekijöiden palveluasenne ja pysyvyys sekä haastateltavan oma halukkuus vaikuttaa palveluihin. Syvähaastattelussa keskusteluteemoina olivat palvelukokemukset, eläkeläisyhdistysten toiminta ja kokemukset niissä, vanhusneuvoston toiminta, eläkeläisväestön hyvän yhteisen toiminnan pohdiskelu, kokemus itsestä ”oman elämän herrana” sekä omat mieleiset tekemiset ja harrastukset. Lopuksi oli mahdollisuus vielä lisätä tai kertoa jotain niin halutessaan. Kaikki keskusteluteemat luokiteltiin seuraavasti: pettymyksen aiheet, korjattavat asiat, tyytyväisyyttä herättävät, eläkeläisten heterogeeniset asemat/subjektiasemat, ikä osana identiteettiä, toimintakykyinen/täynnä energiaa, kyvyttömyyden/kykenemättömyyden ilmaisut ja voimauttavat kokemukset/asiat. Sosiaali- ja terveyspalvelut Palvelukeskustelussa virisi keskustelua eri palveluista ja tarkastelen aineistoa palvelukohtaisesti. Terveyspalvelut synnyttivät paljon keskustelua. Piikkiön terveysaseman lähipalvelut olivat asukkaille tärkeitä ja toiminnan toivottiin säilyvän. Usealla vastaajalla oli hyviä kokemuksia terveysasemalta. Terveysaseman lääkäri- ja laboratoriopalvelut sekä kotiin soittaminen koettiin hyvinä asioina. Kotisairaanhoidon palveluita ja työntekijöitä kiitettiin. Lääkäreiden ja henkilöstön vaihtuvuus koettiin hankalana tuttuuden ja jatkuvuuden kannalta. Yksi vastaaja kaipasi omalääkäritoimintaa takaisin, myös kotiin vietynä. ”… vuoden aikana ollut aina eri henkilöt, jolloin heillä ei yhtään tietämystä, mitä minulle on tapahtunut… lähtee aina nollatilasta…” (17) Lääkäriajan varaaminen tuotti useille (8/24) vaikeuksia, samalle lääkärille oli vaikea päästä ja ajan sai pidemmän ajan päähän. Myös vastakkaisia kokemuksia tuli ilmi, lää-

käriin ja hammaslääkäriin pääsi nopeasti. Yksi syvähaastateltu koki lääkärin tarkastukset puutteellisina ja monta kertaa lääkäriin oli pelkkä puhelinkontakti, jolloin asiat jäivät usein keskeneräisiksi. Kokonaisvaltaista lääkekontrollia (1) kaivattiin sekä osaavaa vanhuslääkäriä (1). Terveyskeskuksesta oli kahdella syvähaastatellulla ikäviä kokemuksia mutta myös kiitosta toiminnasta jaettiin. Sosiaalipalveluiden tarve oli haastatelluilla ja syvähaastatelluilla vähäinen. Kokemuksia oli lähinnä omaisten kautta tai avoimen päivätoiminnan käynneiltä. Tulevaisuus kuitenkin askarrutti monia ja mahdollisia palvelun tarpeita pohdttiin. ”…heitetäänkö paikkakunnalta toiselle… riittääkö hoitajat…et semmone pelottaa.” (17) Syvähaastateltujen toiveena oli saada asua kotona mahdollisimman pitkään erilaisten tukien turvin, mutta halutessaan ja tilanteen niin vaatiessa päästä asumaan palveluiden piiriin. Asumispalveluiden toivottiin pysyvän saman tasoisina ja paikallisina. ”… sillo tuntu silt et… voi et täälhä miekii haluaisin viettää vanhuutein… niin ihanalta paikalta.” (17)” ”… ettei paljoo heikentyis eikä vähenis, et tota, pysyi suunnillee entisel tasol…” (19) Haastattelussa tiedusteltiin kokemuksia mahdollisuudesta päättää sosiaali- ja terveyspalveluita koskevista valinnoista. Haastatelluista viidellä (24) oli kielteisiä kokemuksia asiassa. Kaksi kertoi ottavansa mitä annetaan, yksi ei kokenut päätösvaltaa ja toinen koki vain toisinaan. Kaksi haastateltua ei halua puuttua asioihin, koska pelkää, että puuttuminen kostetaan hoidossa tai palvelussa. ”… meinas et seuraaval kerral on huonompi vaa jos hän valittaa.” (23) Haastatelluista 20 (24) koki omaavansa itsemääräämisoikeutta ja voivansa vaikuttaa palveluihin. Työntekijän asenne vaikutuspyrkimyksissä oli pääsääntöisesti hyvä. Kuudella haastatellulla oli ollut ikäviä kokemuksia tilanteisiin liittyen. Muutamat (5) ajattelivat myös oman mielialan ja asenteen vaikuttavan tilanteessa. Haastatelluista 19 (24) halusi vaikuttaa palveluihinsa. Vaikutuskeinoina olivat palaute suoraan (11) tai kirjallisena (3), joka voi olla nimellinen tai nimetön. Muutama henkilö oli valmis kirjoittamaan yleisönosastokirjoituksen, yksi halusi vaikuttaa pakinan kirjoittamisen kautta. Liikunta ja kulttuuri Liikuntapalvelut saivat kiitosta. 70+ -kortti koettiin hyvänä ja monipuolisena. Toivottiin, että useampi osaisi sitä hyödyntää. Toivottiin myös Piikkiöön liikuntaa, johon voi osallistua 70+ -kortilla. Visiitti-kortti sekä Visiitin edulliset ja asiantuntevasti ohjatut liikuntamahdollisuudet saivat erityistä kiitosta monelta vastaajalta. Myös Tupasvillan ohjattu liikunta oli tuttua ja tärkeää monelle vastaajalle.

”… ni sillon voitas mennä porukal vähä niiku tutustumaa sinne. … se on semmost sosiaalist yhteist yhtydepitoo ja just et monta kertaa joku asia o ja sit ruvetaa juttelemaa siit ja vähä vanhojakii…” (23) Jumppatarjontaa oli haastateltujen mielestä runsaasti. Erilaista liikuntatoimintaa järjestävät mm. kaupunki, säätiö, kansalaisopisto ja eläkeläisyhdistykset. Nunnan alueella asuvat hyödynsivät tarjonnan sekä Piikkiössä että Littoisissa, jossa oli mahdollisuus osallistua myös Liedon kansalaisopiston kursseille. Alkuvuodesta käynnistyvä, Seniorien ja kaupungin yhteistyönä järjestämä, Koukkupolvet-ryhmä Piikkiöläisille eläkeläisille kiinnosti monia. Osallistumisen hidasteena oli kuitenkin jonkin verran poliittisen leimautumisen pelko. ”… vaikei niitä puolueita tulis millään tavalla esil, se on kuitenkii… leimautuu, ja sitä mä en taas haluaisi. … jos taas menet, mitä ajattelee tää lähi, sanotaanko nyt sit viiteryhmäks mis sit on… (22) Haastatelluista 12:lla (24) oli kokemusta kulttuuripalveluista, jollakin myös esiintyjänä, ja niihin oltiin tyytyväisiä. Lehdistä löydettiin ilmoitukset ja Piikkiön tapahtumiin osallistuttiin kiinnostuksen mukaan. Paikallisia kulttuuritapahtumia toivottiin lisää. Palvelulinja Palvelulinja keräsi paljon myönteistä palautetta. Kyyti oli edullista, kuljettaja tosi mukava ja palvelu erinomaista, kun matkustaja tarvittaessa haetaan reitin läheltä kotiovelta kyytiin. Useille järjestyi keino kulkea tarpeellisilla asioilla, toiset taas laajentavat asioimisaluettaan Kaarinaan mahdollisuuden järjestyttyä. ”…meinkii talos on yks rouva ku hän käy vakituisesti ainakii kerran viikos jos ei kakskii… aika yksinäine ja on jottai vaihteluu sit… ja näkee vähä toisii siin autossaki… sinne saa rollaattorinki ottaa…” (21) Myös kotiseuturetket olivat mahdollistuneet palvelulinjan kyydillä. Edulliseen hintaan pääsi vaikka uimarantaan tai marjastamaan kesällä. ”… oltiin nii sellasella ilosella päällä ku oltii kotiseuturetkel… me oltiin oikein tyytyväisiä!” (21) Palvelulinjan kokivat erinomaisena ne, joiden kulkua sen reitit palvelivat. Tarpeellisena ja tärkeänä sen mielsivät myös monet, jotka eivät sitä tarvinneet. ”…ja toimi hienosti… ihan yhren kerran olen käyny ja sanosin et ei jää viimeseks! On tosi hieno juttu!” Sen sijaan suurta harmistusta palvelulinja aiheutti niille, jotka eivät asuneet reitin varrella mutta sitä liikkumiseensa olisivat tarvinneet. Reittejä oli palvelulinjan toiminnan aikana kehitetty tarpeita kuunnellen. Haastattelussa nousi esille ajatus liikennesuunnittelijan ja vanhusneuvoston yhteispalaverista.

Harmin ilmauksia tuli paljon Nunnan tien varrella asuvilta. Alue oli julkisen liikenteen ulottumattomissa, lukuun ottamatta palvelulinjan reittiä kerran viikossa Piikkiöstä Visiitin ja Kaarinan keskustan kautta Piispanristin Prismaan ja takaisin. Kaarinan palvelulinja kulki Littoisten puolella omaa reittiään. Alueen eläkeläiset käyttivät paljon sekä Piikkiön että Littoisten palveluita ja kulkeminen oli oman auton tai naapuriavun varassa. Nunnan tien kulkuyhteyksistä oli kirjelmöity Kaarinan kaupungille mutta vastausta ei oltu saatu. Esille nousi myös Hakametsän alue (3), jossa asui paljon eläkeläisiä ja jotka kokivat jääneensä reitin ulkopuolelle. Yppi Piikkiöläiset olivat melko hyvin löytäneet yhteispalvelupisteen eli Ypin. Haastatelluissa (24) oli muutama, jotka eivät tunteneet Yppiä. Koko kirjaston palveluita pidetiin hyvänä palvelukokonaisuutena. ”…toi kirjasto o mahrottoma hyvä juttu…” (21) Suurin osa haastatelluista oli sitä mieltä, että Ypin palvelu oli monipuolista ja kattavaa. Tietoa sai kaikenlaisista asioista hyvin, palvelu oli erinomaista ja ystävällistä. Ypin toimiva palveluohjaus oli jonkun mielestä riittävä palveluohjausmuoto. Informaation ja tiedon jaon koettiin toimivan nykyisin edellisvuosia paremmin. ”…yhteispiste nii paljo hyvä, sielt saa apua ja…” (17, 18) Palveluohjaus Palveluohjaus oli eläkeläisväestölle melko vieras käsite. Sitä pidettiin kuitenkin tärkeänä ja merkityksellisenä eläkeläisväestön hyvinvoinnille ja kotona pärjäämiselle. Yleinen ajatus oli, että tietoa oli halutessaan saatavilla runsaasti. Tiedon saanti palveluista ei aina ollut helppoa, mutta apua oli yleensä pyydettäessä saanut. Auttajina olivat monilla sukulaiset, ystävät ja naapurit. Tärkeänä pidettiin tietoa siitä, mistä tai keneltä asioista voi kysellä henkilökohtaisesti tai puhelimitse. Samalta taholta toivottiin saatavan erilaista tietoa. Neutraali ja puolueeton taho palveluohjauksen järjestäjänä oli muutamien (3/24) mielestä parempi, muutamille taustaorganisaatiolla ei ollut merkitystä. Tärkeämmäksi miellettiin työntekijän persoona, ei niinkään taustaorganisaatio. Palveluohjauksen jatkuvuus ja asiantuntemus on turvattava, siksi sen toteuttaminen vapaaehtoistyönä nähtiin mahdottomana. Palveluohjaajan toivottiin kertovan asioista ja ohjaavan eteenpäin, sekä myös tulevan eläkeläisyhdistyksiin kertomaan ikääntyneen väestön palveluista. Tietoa oli haettu ja saatu sekä jaettu hakematta sosiaali- ja terveyspalveluista, liikunta- ja kulttuuripalveluista sekä omaan hyvinvointiin ja itsehoitoon liittyen. Ohjausta kaivattiin myös vaihtelevasti asioinnissa. Ohjaustarve saattoi olla pieni ja kertaluontoinen tai elämäntilantees-

ta johtuva laajempi ja eteenpäin ohjausta kaipaava. Asiantuntevaa palveluohjausta ja neuvontaa oli saatu Tupasvillan palvelutalosta, jonne oli helppo tulla sekä sijaintinsa että toiminnan luonteen takia. Palveluohjausta oli saatu myös seurakunnasta, yksittäisiltä sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöitä sekä Vinkistä (Ikäihmisten neuvonta). ”… mää saisin tutustua et mitä eläkeläisil kuuluu…” (23), Ikäihmisten palveluista oli kerrottu myös eläkeläisyhdistyksessä. Yhteispalvelupiste eli Yppi oli löydetty hyvin ja sen palveluita osattiin käyttää. Muutamat osasivat käyttää tehokkaasti Kaarinan palveluluetteloa, josta haettiin sekä palvelu- että yhteystietoja tarvittaessa ja soitettiin suoraan asianomaiselle taholle. ”… tätä mä aika paljon käytän hyödyks kun mä jotain haen täältä…” (2). Ikääntyneelle eläkeläisväestölle suunnattua omaa palveluluetteloa selkeine yhteystietoineen kaivattiin ja haastattelukäynnillä jaettu materiaali otettiin tyytyväisenä vastaan. Haastatelluista 11 (24) hallitsi tietokoneen käytön omia tarpeita vastaavasti tai pienellä avustuksella, 15 henkilöllä oli erilaisia vaikeuksia sekä tietokoneen, että matkapuhelimen käytössä. Vain pieni osa vastanneista haki tietoa netin kautta. Nettiä käytettiin usein vain laskujen maksuun toisen henkilön avustuksella. Osa nuoremmista eläkeläisistä ja vain harva iäkkäämpi (yhteensä 5) hallitsi tiedon haun netistä. Tiedon koettiin myös liian usein olevan hankalasti löydettävissä. Myös asioiden hoitaminen puhelimitse koettiin hankalaksi automaatin kanssa asioitaessa. Palveluohjauksen merkitys yksinäisille korostui, tarvittaessa henkilökohtaisena kontaktina ja kädestä pitäen ohjattuna. Kotiin tuodut palvelut koettiin tässä tilanteessa arvokkaiksi. Kaikilla ei ole läheisiä auttamassa eikä jaksamista etsiä oikeita kontakteja palveluohjauksen saamiseen. Haastateltu koki, että ikäihminen tarvitsee vetäjän houkuttelemaan ja saattamaan toisten pariin. Henkilö voi tulla työnsä puolesta tai vapaaehtoisena. ”… mää ole itte sen huomannu et helpost jää vaan suremaan kottii… mää olen aika yksinäinen loppujen lopuks… vaika mä puhun paljo. … kyl mä lähtisin, ei mua paljo tartte houkutella.” (24) Palvelutyytyväisyys Haastatellut viihtyivät melko hyvin Piikkiössä. Pienessä kuntataajamassa oli hyvä elää, ja lähipalvelut toimivat useimpien mielestä riittävästi. Elämään osana Kaarinan kaupunkia oli totuttu ja osa haastatelluista piti kuntaliitosta palveluiden kannalta hyvänä asiana. Palveluihin oli monien (19/24) mielestä tullut parannuksia, vaikka jotain oli lopetettu ja osa palveluista oli siirtynyt kauemmas. Kunnallistekniikka ja puistoalueiden hoito toimi joidenkin mielestä nykyisin paremmin.

”… kyl niin kauheast parani kun Kaarina ja Piikkiö yhdisty… mä olen paljasjalkane Piikkiöläine eikä ole ollu mitää vaikeuksii…” (23) Vähennyksiä ja heikennyksiä oli myös huomioitu palveluissa Piikkiön alueella (17/24). Muutama kauppa oli lopettanut, taksin saanti oli heikentynyt ja pankkiasioiden hoito oli vaikeutunut. Palveluiden ja paikallishallinnon sekä terveyspalveluiden osittainen siirtyminen Kaarinan keskustaan harmitti monia. Usein hankalan kulkuyhteyden lisäksi työntekijät olivat vieraampia ja yhteys oli kaukaisempi. Yksi haastateltu ajatteli, että lupauksia ei ollut pidetty esimerkiksi urheilukentän ja liikuntatilojen kunnostamisasioissa. Eläkeläisyhdistykset Toiminta ”Parhaiten käyttää toisia hyväksi se joka on toisten alamainen. Ja tää on yhdistystoiminnas… pitää olla nöyrä ja alamainen. Jos joku yrittää… sitä painetaan heti alas… pitää olla nöyrä…” (24) Piikkiössä toimii viisi eläkeläisyhdistystä: Eläkeliiton Piikkiön yhdistys ry, Piikkiön Eläkeläiset ry, Piikkiön Eläkkeensaajat ry ja Piikkiön Kansalliset Seniorit ry sekä Nunnan eläkeläiskerho Nunnan seudun omakotiyhdistys ry:n osana. Kyselyyn vastanneista 80 (123) oli jäsenenä jossain eläkeläisyhdistyksessä. Eläkeläisyhdistykset ovat saaneet Kaarinan kaupungin omistaman nuorisotalo Pontelan maksutta käyttöönsä. Pontelassa kokoontuvat kaikki yhdistykset omalla, säännöllisellä ajallaan. Pontelassa järjestetään myös joitain kertaluontoisia tapahtumia. Nunnan eläkeläiskerho kokoontuu Nunnan kerhotalossa. Jäsenistön mukaan maksuttomia kokoontumistiloja oli helppo saada tarvittaessa myös muualta, muun muassa myyjäisiin. Vastavuoroisesti autettiin tarvittaessa. Eläkeläisyhdistykset kokoontuivat kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa. Toiminta oli pääasiassa viihteellistä, asiapuhuminen koettiin vähäisenä ja esittäjävetoisena, eikä keskusteluja useinkaan syntynyt. Tapaamisten ohjelmassa oli yhteislaulua, sketsejä, runoja, musiikkiesityksiä ja kahvitarjoilu sekä arpajaiset, jonka tuotto käytettiin muun muassa tarjoilujen hankintaan. Yhden yhdistyksen muisti- ja kirjallisuuskerhot mainittiin osallistujilleen tärkeinä toimintoina. Vaihtelevan suuruinen aktiivisten joukko järjesti ohjelmaa ja veti toimintoja. Jossain yhdistyksessä toivomuksia toiminnasta sai esittää, mutta ohjelma koettiin hyvänä tällaisenaan. ”… meil oli yhtee aikaa oikee semmone aloitelaatikko mut kun ei sinne tullu mitää…” (23) Yhdistyksillä oli myös kerhotoimintaa askartelun, laulun, tanssin ja pelien merkeissä. Kerhot kokoontuivat 1-4 kertaa kuukaudessa. Ohjelmasta ja tarjoilusta saattoivat ol-

la vastuussa omat pienet ryhmänsä. Yhdistysten tanssi- ja musiikkiryhmät esiintyivät myös omien tapaamisten ulkopuolella, muun muassa iäkkäiden asumisyksiköissä. Yhdistykset järjestivät lisäksi matkoja ja vierailuja sekä teatteriretkiä. Yhdistykset olivat jäsenistön mielestä tällaisinaan sopivan pieniä. Liittäminen Kaarinan vastaaviin yhdistyksiin saisi aikaan yhdistysten koon voimakkaan kasvamisen ja tuttuuden sekä paikallisuuden ohenemisen. Myös yksi yhteinen yhdistys Piikkiössä kasvaisi liian suureksi, jäsenet tosin olisivat melko tuttuja keskenään. Vastakkaisia ajatuksia myös esiintyi: ”Miksi niitä täytyy sit olla niin monta ryhmää?” (22) Kehittelyn mahdollisuutta sen sijaan nähtiin yhdistysten yhteisessä kerhotoiminnassa. Monet nykyiset kerhot kärsivät jäsenpulasta ja toiminnat olivat jossain määrin jo supistuneet tästä syystä. Yhteisiin kerhoihin olisi myös helpompi liittyä niiden, jotka eivät halua leimautua tiettyyn yhdistykseen. Jäsenistön ikäjakauma oli suuri, nuorimmat olivat juuri eläkeiän saavuttaneita ja vanhimmat noin 95–vuotiaita. Yhdistysten tapaamiset olivat useille ainoita kodin ulkopuolisia tapahtumia ja tapaamisia. Yksin ja ehkä yksinäisenä eläessä yhdistyksellä oli suuri merkitys. Tekemisissä ei ehkä oltu muuten, kuin yhdistyksen kokoontumisissa. Parasta oli yhdessä olo ja ystävien tapaaminen. ”… loppujen lopuks yhressälo se kaikkiin paras on… tavata ain parin viikon pääst…” (19) ja ”Sanoisko, et, toiset ihmiset. … kohtalotovereita.” (24) Asioista puhuminen Vanhusneuvostoa tunnettiin heikosti, jäsenet toivoivat keskustelua ja tietoa asiasta yhdistyksen omalta jäseneltä. Tarkoituksena oli, että jäseneen voi tärkeiden asioiden kanssa olla yhteydessä kuka tahansa, mutta yhteydenotot olivat paikoin vähäisiä. Kaikilla, melko aktiivisillakaan, jäsenillä ei ollut tietoa oman yhdistyksen jäsenestä vanhusneuvostossa. Tärkeistä asioista puhumiselle yhdessä oli jäsenten mielestä tarvetta. Toivottiin myös jäsenistöstä lähtevien asioiden käsittelyä ja eteenpäin viemistä. Tärkeät päätösasiat ja mm. vanhusneuvostoon menevät asiat käsiteltiin useimmiten hallituksessa, johon myös tuotiin terveiset vanhusneuvostosta oman jäsenen toimesta. Yhteisissä keskusteluissa tärkeistä asioista yhdistysväki yleensä enimmäkseen kuunteli, ottamatta osaa keskusteluun. ”…vähemmän osallistuu siis niinku, siel on ne määrätyt jotka osallistuu…” (23 ) Oli myös kokemusta, että jäsenistöstä nouseva kysymys keskusteltiin yhdessä ja saatiin vastaus, jolloin asiaa ei tarvinnut viedä eteenpäin. ”… kyl keskustelua aina tulee…”(15)

Haastatteluissa nousi tarve puhua tapaamisissa enemmän asiaa, keskustella jäsenistölle tärkeistä asioista (14). Keinona nähtiin mm. säännölliset ”asiatapaamiset” muutaman kerran vuodessa tai tarvittaessa, jolloin keskustellaan yhdessä sovituista ja esiin nousevista tärkeistä asioista, mahdollisesti vanhusneuvostolle esitettäviksi. Edustajan vanhusneuvostosta tuomat ja sinne lähtevä asiat toivottiin yhteiseen keskusteluun, ei pelkästään tiedotusasioiksi. Tapaamisiin toivottiin lisää keskustelevia esityksiä tärkeistä asioista, joko oman jäsenen tai ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Esimerkiksi uudesta vanhuspalvelulaista toivottiin tietoa ja mahdollisuutta kysellä asiasta. Tiedon kulku oman yhdistyksen sisällä saattoi katkeilla. Haastatellun mukaan tietoa saivat kiitettävästi ne, jotka olivat mukana kokoontumisissa. Kotona olijat saivat mahdollisessa jäsenkirjeissä olevan tiedon ja jäivät ilman tarkempaa, tapaamisissa jaettavaa tietoa. Haasteet Yhdistysten toiminnan haasteena nähtiin ikääntyvä ja vähenevä jäsenistö. Nuoret, juuri eläkkeelle jääneet, eivät halua osallistua yhdistystoimintaan. Vapaa-aika saattaa olla aktiivista ja kunto on usein hyvä. Ikäero yhdistyksissä saattoi olla sukupolven mittainen, samoin kiinnostuksen aiheet. Jäsenhankinnassa koettiin haasteena seuraavan sukupolven saaminen mukaan toimintaan, ehkä toimintoja osittain muuttaen. Monet hyväkuntoiset eläkeläiset olivat useassa yhdistyksessä ”matkajäseninä” eli osallistuvat vain yhdistysten järjestämiin matkoihin ja ehkä pelitoimintaan. Kaikenikäiset eläkeläiset toimivat näin. Muutaman haastatellun (3) mukaan uutta jäsentä ei aina huomioitu riittävästi. Toiminnasta ei kerrottu riittävästi eikä otettu istumaan ”kaveripöytiin”. Kerhoissa oli samat pöytäseurueet ja uusi jäi ulkopuoliseksi, joskin päinvastaisiakin kokemuksia oli uusilla jäsenillä ollut. ”… tämä pöytä on vakituisille…”. Haasteena oli myös aktiivisten jäsenten puute. Usein pieni joukko jäseniä järjesti useimmat toiminnat, saamatta kaikkia mukaan. Monet aktiiviset olivat kuormittuneita runsaasta järjestelyvastuusta. ”… vetäjistä ja toimihenkilöistä on aina niinku puute… joskus täytyy pakolla joku valkata…” (19) ”… mua jotenkii rasittaa ne leipomiset ja muut, jos niitä tulee liian usein…” (22) Aktiivisia saatettiin pitää myös liian toimeliaina. Samat henkilöt olivat usein aktiivisesti mukana monella taholla eläkeläisyhdistysten lisäksi. Jäsenten ikääntyminen ja jäsenmäärän väheneminen olivat vähentäneet myös toimintoja, mm. myyjäistoiminta oli jossain yhdistyksessä loppunut tästä syystä. Myyjäi-

sillä hankittiin rahaa tarjoiluun ja muihin yhteisiin hankintoihin. Kerhojen jäsenmäärän supistuminen oli paikoin vaikeuttanut myös kerhotoimintaa. Ryhmän henki Yleisesti ottaen ryhmähenki koettiin yhdistyksissä hyväksi, jopa parhaaksi asiaksi koko toiminnassa. ”…kyl meil on hyvä porukka, jos on sanomista se sovitaa ja se on sillä sipuli.” (17, 18) Tapaamisissa nähtiin, millaisessa kunnossa kukin oli ja jäsenet huolehtivat, jos joku oli jäämässä joukosta pois. Tapaamisissa soviteltiin hyvin kaikenkuntoiset jäsenet ja heidän tarpeensa. Toivottiin, että joukossa ei ole liian määrääviä henkilöitä, vaan kaikilla olisi rohkeutta ja mahdollisuus vaikuttaa toimintaan. Myös kuppikuntaisuutta saattoi esiintyä. ”… ei leikitä ton kanssa…” (24). Yhdistysten tapaamisissa tuttavien yhteiset pöytävaraukset nousivat esille useissa haastatteluissa (6). Ymmärrettiin, että syynä oli ystävyys tai naapuruus, ystävät ovat tärkeitä. Tilanne kuitenkin harmitti myös pitkäaikaisia jäseniä, ei pelkästään uusia. Esille nousi ajatuksia paikkojen sekoittamisesta esm. puheenjohtajan johdolla, jota oli joskus yritettykin. ”… et sekotetaa nyt tää pakka ja… vaikka numeropaikat panisi iha…” (21) Tuttujen pöytävaraukset olivat herättäneet pahaa mieltä myös yhdistysten yhteisissä tapahtumissa. Omalle tuttavapiirille oli varattu pöydät etukäteen. ”… oli varattu etukäteen omalle porukalle pöydät, joku ku tuli tähän pöytään, sit lappua näytettiin, et tää on varattu…” (17, 18) Jäsenhankinta Uusien jäsenien saaminen yhdistyksiin oli vaihtelevaa. Haasteellista se oli myös siksi, että jäsenistöstä kilpaili neljä yhdistystä ja yksi kerho. Jäsenhankintavastaavalla oli tärkeä tehtävä markkinoida toimintaa esitteitä jakamalla ja ehkä henkilökohtaisesti kontaktia ottamalla. Jäsenhankinnassa oli pohdittu yksinäisten ihmisten saamista mukaan toimintaan. Joku oli tullut tuttavan mukana tutustumaan toimintaan ja liittynyt jäseneksi. Joku toinen ei tullut uudelleen kerran käytyään. Myös muutostilanteessa yksin jääneitä (eläköityneet, leskeytyneet, eronneet, muuttaneet) olivat jotkut hakeneet aktiivisesti kotoa. Vanhojen tuttavien löytäminen tapaamisessa oli helpottanut toimintaan kiinnittymistä. Yksin oli ehkä vaikea mennä tutustumaan toimintaan. Syynä voi olla myös pelko leimautumisesta tiettyyn järjestöön.

”…toi on just se asia, mikä mones asias just tulee vastaan et ajatellaan et tämä on nyt tämän ryhmän, jotka tuntee kaik sit toisensa ja enhänmää nyt sinne sit…” (22) Ryhmien sisällä oli yleinen ajatus, että uudet jäsenet olivat tervetulleita ja otettiin hyvin vastaan. Tulemisen ja asettumisen helppous riippui uudesta jäsenestäkin. Tutun aktiivijäsenen kanssa oli helppo tulla ryhmään. Yhdistysten yhteiset toiminnat Piikkiössä kokoontuvassa Eläkeläisyhdistysten neuvottelukunnassa on edustus jokaisesta yhdistyksestä sekä yhdestä kerhosta. Neuvottelukunta kokoontuu tarpeen mukaan suunnittelemaan yhteisiä toimintoja, joita on vuoden aikana kolme. Järjestelyvastuu on vuorollaan vuoden ajan kullakin yhdistyksellä tai kerholla. Keväällä järjestetään Eläkeläisten iloinen iltapäivä, loppukesästä yhteiset boccia–kisat ja joulukuussa eläkeläisten yhteinen puurojuhla, jonka kustannukset kaupunki maksaa. Yhdistysten yhteistä toimintaa arvostettiin paljon ja sitä pidettiin mukavana. Järjestelyvastuussa olevan ryhmän vastuut ja tehtävät voitiin kokea hetkittäin kuormittaviksi mutta lopputulos koettiin vaivan arvoiseksi. Jäsenistöltään pienimpiä ryhmiä olivat toiset yhdistykset tarvittaessa auttaneet. Jäsenistö toivoi lisää yhteisiä tapahtumia, ehkä neljäs yhteinen nähtiin mahdollisena järjestää. ”… enemmi tilaisuuksia et saatais olla kaikki yhdes… nää on kivoja, tutustuttais enemmän…” (17, 18) Vanhusneuvosto Tieto neuvostosta Vanhusneuvosto koettiin yleisesti hyvänä ja tärkeänä asiana. Kuitenkin keskustelussa tuli voimakkaasti esille eläkeläisväestön heikko tietämys neuvostosta ja sen toiminnasta. Lomakekyselyn tulos, 81 (111) vastaajaa ei tuntenut vanhusneuvostoa, tarkentui haastatteluissa. Neuvosto oli suurimmalle osalle vieras, jopa täysin tuntematon asia, myös eläkeläisyhdistyksissä 80 (123) toimivien keskuudessa. Kaupungilta tulleessa tiedotteessa oli kerrottu neuvoston kokoonpano, ei paljoa muuta. ”… mä en olis ajatellu että täällä edes on vanhusneuvostotoimintaa jos ei sitä siinä edellisessä haastattelussa tullu kyse.” (22) ”… ei oo enne tätä vanhusneuvostosta kuultu…” (17, 18) Myöskään oman eläkeläisyhdistyksen jäsen neuvostossa ei ollut kaikkien tiedossa. ”… en o koskaan kuullu, en mainittavanka.” (21) Oman yhdistyksen edustajalle toivottiin suurempaa roolia tiedon välittäjänä koko yhdistyksen ja neuvoston välillä. Myös neuvostoon vietävien ja sieltä tuotavien asioiden käsittely koko eläkeläisyhdistyksen kesken nähtiin tärkeänä. Eläkeläisyhdistyksiin toivot-

tiin myös ulkopuolisia asiantuntijoita keskustelemaan neuvostosta ja sen toiminnasta. Neuvostosta ja sen toiminnasta oli myös haastavaa löytää tietoa yleisellä, mutta erityisesti paikallisella tasolla. Kaupungin sivuilta taitavasti nettiä käyttävä haastateltu oli löytänyt vain niukasti tietoa. ”… mullei oo siitä mitään käsitystä mitä ne todellakin, tekevät… tekevätkö ne jotain esityksiä…” (22) Neuvoston omia, ajan tasalla olevia nettisivuja kaivattiin. Netti ei kuitenkaan tavoita suurta osaa eläkeläisväestöstä. Vanhusneuvosto ei ole haastateltavien mielestä riittävästi esillä mediassa. Eläkeläiset seuraavat kiinnostuneina itseään koskevia television ajankohtaisohjelmia, niitä haluttiin lisää. Paikallislehtien ja suurempien sanomalehtien toivottiin panostavan tiedon levittämiseen. Toivottiin säännöllistä ilmoitustilaa esim. ”Vanhus- ja veteraanineuvosto tiedottaa” ja tietoa missä asioissa, miten ja kenen puoleen voi kääntyä, jos haluaa yhteyden vanhusneuvostoon. ”… onko olemassa jotain yhteyshenkilöä vai voiko sinne kokoukseen vaan mennä sanomaan… näkemyksensä…” (22) Neuvoston rooli ja tehtävät Neuvostolta peräänkuulutettiin uusia tapoja kohdata edustamaansa väestöä. Yleisötilaisuudet nähtiin hyvänä keinona näkyvyyden ja tunnettuuden lisäämiseen. Myös maksuttomat neuvottelutilaisuudet kaupunginosittain ja eläkeläisyhdistyksissä lisäisivät haastateltujen mielestä ihmisten tietoisuutta ja rohkaisisivat eläkeläisväestöä omien asioiden ajamiseen. Tietoiskuissa toivottiin saatavan tietoa, minkälaisten asioiden kanssa voi ottaa neuvostoon yhteyttä ja kenen puoleen voi kääntyä. ”…ääntä saatava enemmän kuuluviin, kun on lakisääteinen ja enemmän esillä. Jos ihmiset tekisivät enemmän esityksiä neuvostolle, neuvosto tekisi niistä kyllä esityksiä eteenpäin…” (15) Vanhusneuvoston ja eläkeläisyhdistysten neuvottelukunnan tai vastaavan säännöllinen yhteistyö nähtiin mahdollisuutena eläkeläisväestön äänen kuulumisen vahvistamiseen ja lisäämiseen. Neuvottelukunnan kautta kullakin yhdistyksellä olisi mahdollisuus tuoda yhteisesti keskusteltuja ja valmisteltuja asioita vanhusneuvostolle käsiteltäviksi. Neuvoston keskeisenä tehtävänä oli muutaman haastatellun mielestä vanhuspalvelulain toteutumisen seuranta. Tärkeänä pidettiin myös aktiivisuutta yhteydenpidossa lautakuntiin (13/11) eläkeläisväestön asioihin liittyvien lausuntojen tarjoajana. Neuvoston ja kaupungin yhteistyön vahvistaminen nähtiin tärkeänä haasteena. Toiminnan kehittämistä laajemmin oli yhteistyö muiden kuntien ja kaupunkien neuvostojen kanssa. Neuvoston tehtävä oli useille vastaajille epäselvä. Epäselvä oli osittain myös väestön osa, jonka asiaa neuvosto ajaa.

” …kohdistuuko se lähinnä vain vanhuksiin, vai kohdistuuks se myös tällasiin omahoitajiin ja… heidän esityksensä ja aloitteensa…” (22) Neuvoston toivottiin käsittelevän ja ajavan monipuolisesti ajankohtaisia, koko eläkeläisväestön hyvinvointiin liittyviä asioita, kuten asumisasiaa ja terveyskeskuksen vanhuslääkäriasiaa. Asioiden käsittely ja tiedon kulku Neuvoston toivottiin olevan aktiivinen kentältä nousevien asioiden käsittelyssä ja asioiden valmistelussa sekä viemisessä lautakuntiin. Neuvostoissa olevat lautakuntien jäsenet nähtiin tärkeinä tiedon välittäjinä lautakuntiin sekä tiedon tuojina lautakunnissa käsiteltävistä asioista. Päättäjien toivottiin myös aktiivisemmin pyytävän lausuntoja ja kutsuvan neuvoston edustajaa kuultavaksi lautakuntien kokouksiin. Haastateltujen mielestä eläkeläisyhdistyksissä oli tarpeen keskustella enemmän yhdessä tärkeistä, neuvostoon vietävistä asioista. Rivijäsenillä ei ollut riittävästi tiedossa, että he voivat tuoda asioita yhteisen keskustelun kautta eteenpäin. ”… ilman muuta, et sen tietäis kaikki ja kuulis kaikki mitä tapahtuu… siittä vois olla jonkulle hyötyäkii…” (21) Yksittäisen, eläkeläisyhdistykseen kuulumattoman eläkeläisen äänen kuuluviin saaminen koettiin haasteelliseksi. Yksittäisen eläkeläisen vaikutuskeinoina nähtiin puhe valtuutetuille ja neuvoston jäsenille suoraan, keskustelu tuttavien kesken ja näin kasvava joukkovoima, sosiaalinen media, lehtien yleisöosasto, kansalaisaloite, jonkun tahon järjestämä ideariihi tai asian puhuminen yhdistyksen jäsenelle yhdistykseen keskusteltavaksi ja sieltä neuvostoon. ”… mä en edes tiedä miten sinne vanhusneuvostoon vois viedä semmosen yksittäisen vanhuksen ehdotuksen tai esityksen tai kysymyksen tai jonku…” (22) Kahdeksan (24) haastateltua oli pyrkinyt vaikuttamaan asioihin viemällä asian yhdistykseen keskusteltavaksi, neuvoston jäsenen kautta, neuvoston jäsenenä tai yleisöosastokirjoituksen avulla. Osallisuus Eläkeläisväestön toiminnot Kyselyssä ja syvähaastattelussa kysyttiin omia harrastuksia sekä osallistumista eläkeläisväestön yhteisiin toimintoihin. Syvähaastattelussa pohdittiin omia mieleisiä tekemisiä ja harrastuksia sekä eläkeläisväestön hyvää yhteistä toimintaa parhaimmillaan. Näitä vastauksia avataan seuraavassa yhteisesti. Kyselyyn vastanneista 106 (118) harrasti kotona jotain, suurin osa useampia asioita. Lukeminen, sanaristikot ja kirjoittaminen sekä erilaiset käsityöt olivat suosituimpia

tekemisiä. Television katsominen ja musiikin kuuntelu olivat ajanvietteenä usealla. Valokuvien järjestely ja aforismien keräily olivat myös mukavaa ajanvietettä. Tietokone ja tablettitietokone kiinnostivat useita haastateltuja (14/24). Niitä osattiin hyödyntää mm. valokuvien käsittelyyn ja sukututkimukseen (1). ”… ku sieltä tulee niin semmoisia kiinnostavia asioita, ettei sitä kukkaa uskois että… mut tämmösest mä olen aivan äärettömän kiinnostunu ja luen noita historiallisia kirjoja… (22) ” Liikuntaa harrasti vähintään kerran viikossa 107 (117) vastaajaa. Ulkoilu oli mukana jossain muodossa lähes kaikilla. Liikunnan vähenemiseen oli syynä yleensä terveyden ja toimintakyvyn heikkeneminen. Hyötyliikunnan ja kotivoimistelun lisäksi lenkkeiltiin sauvoilla tai ilman sekä myös rollaattorilla ja pyöräkelkalla, pyöräiltiin, marjastettiin ja sienestettiin. Uimassa ja kuntosalilla käytiin yksin tai yhdessä. Suosittuja ryhmäliikuntamuotoja olivat jooga ja tuolijooga, erilaiset voimisteluryhmät, tanssi, vesiliikuntaryhmät sekä pelit (boccia, mölkky, petanque). Yksittäisinä mainittiin luistelu, rullaluistelu, keilaus, hiihto ja laskettelu sekä suunnistus. Kulttuurin järjestäjänä oma eläkeläisyhdistys oli merkittävässä asemassa. Kyselyyn vastanneista 80 (123) osallistui eläkeläisyhdistysten toimintaan. Kulttuuri oli esillä joka tapaamisella tavalla tai toisella ja yksittäiset tapahtumat sekä teatterimatkat olivat mieleisiä. ”… kyl myö ollaa aika tirikoita siellä… lapsest saakka et elän siint et saan esittää… kyl myö ollaan aika paljon ohjelmissa…” (17) Eläkeläisjärjestöjen lisäksi muissa yhdistyksissä toimi 52 (123) vastaajaa. Ryhmiä olivat mm. Kaarinan vanhus- ja veteraanineuvosto, Piikkiö-Seura, Lions Club Piikkiö, Kaarinan – Piikkiön sotaveteraanit ja Piikkiön veteraanikuoro, Veteraaninaiset, SPR Piikkiön osasto, Piikkiön palokuntanaiset ry ja Piikkiön Kehitys ry–urheiluseura. Lisäksi osallistuttiin kansalaisopiston toimintaan sekä kunnallispolitiikkaan. Piikkiöön toivottiin enemmän kaikille yhteisiä kulttuuritapahtumia. Kylämatka– teatteriesitys oli mieleinen kokemus yhdessä järjestetystä teatterista. Harjoitukset olivat mukavia, yhteisöllisiä hetkiä. Tämän tyyppistä teatteritoimintaa toivottiin lisää. Vastaajista 23 osallistui palvelukeskuksen toimintaan, jossa erityisesti yhteislaulutilaisuudet ja runot olivat pidettyjä. Kaarinassa järjestettävät toiminnat, muun muassa teatteri, kiinnostivat, mutta kulkeminen iltaisin tuotti vaikeuksia. Vastaajista 23 (123) osallistui säännöllisiin kulttuuri- tai liikuntatapahtumiin. Muutama haastateltu teki kulttuuria itse kirjoittamalla. Tekstiä syntyi yleisönosastoille, pakinoiksi, sketseiksi ja näytelmiksi sekä kirjaksi saakka. Omia tekstejä myös esitettiin tai tehtiin yhdessä esitettäviksi. Kyselyissä ja haastatteluissa tuli myös esille toiminta oppaana sekä kirjaston lukupiiri.

Seurakunta Seurakunnan toiminnat olivat jossain määrin tuttuja kyselyyn vastanneille. Mukana toiminnoissa on 35 (123) vastannutta. Suosituissa joukkotilaisuuksissa käytiin yleisesti, mutta kaikesta eläkeläisväestölle suunnatusta toiminnasta ei useilla vastaajilla ollut tietoa. Eniten kävijöitä oli Eläkeläisten iltapäivässä ja Kaiken kansan kahvilassa. Tuttu oli myös miesten piiri Pyölinrannassa sekä naisten piiri. Vapaaehtois- ja ystävätoiminta olivat hyvin ihmisten tietoisuudessa. Toiminnassa oli mukana samoja aktiivisia vapaaehtoisia, kuin muissa vapaaehtoistoiminnoissa. Muutama haastateltu oli kiinnostunut osallistumaan seurakunnan vapaaehtoistyöhön. Yleinen ajatus oli, että seurakunnalla on paljon toimintaa, valinnan varaa osallistumiseen ja helppo osallistua. Toimintoihin osallistuminen kiinnosti muutamia. ”… paljon on, itsestä kiinni lähteekö vai ei… paljon on tarjolla…” (17, 18) Tapahtumissa ikävänä koetaan ”klikit”, tuttujen pöytäseurueet. ”… (tuttava) meni istumaa johoki ku hän tykkäs et se oli tuttava tota ni se sanos et tämä paikka on varattu. Tulee tietysti semmonen mieleen et voiks mä mennä sinne… et se on aika huono asia semmone… niiko erotellaa …silloha se juttu luistaa paremmi ku siin on montaa lai väkeä… hän sano et kirkossakii tahtoo olla et niil on se oma penkki.” (23) Seurakunnan työntekijän kotikäynnit koettiin tärkeimmäksi työksi. Nyt yhteydenotto toteutui haastateltavan mielestä enemmän puhelimitse. Myös diakoniatyötä arvostettiin. Tilaisuuksissa parasta oli hengellinen anti, hyvä ohjelma ja seurustelu. Seurakunnan työntekijät koettiin myönteisinä. Oman seurakunnan säilymisestä oltiin tyytyväisiä. Kirkon yhteisöllisyyden koettiin kuitenkin vähentyneen perinteiden murennuttua. Seurakunnan työntekijät ja kirkkoherran virasto olivat vaikeammin tavoitettavissa. Kirkon ovien toivottiin olevan enemmän auki seurakuntalaisille ja ohikulkijoille. Oman tai läheisen sielun hoitoon oli tarvetta hiljaisessa paikassa. Perhe Oma perhe oli tärkeä eläkeläisväestölle. Yhteyttä pidettiin vaihtelevan säännöllisesti. Muutamat olivat kiinteästi yhteydessä lastensa perheisiin, jotkut jopa mukana lastenlasten harrastustoiminnassa tai hoidossa. Puolison merkitys ilmeni aineistosta keskustelukumppanina, harrastuskaverina ja seurana. Vastapainona myös yksin vietettävät hetket olivat tärkeitä parisuhteessa eläville. ”…kotonaki täytyy ehtiä jotai tehdä… ja kotona täytyy ehtiä vaan olla!” (15)

Ystävät Ystävien ja yhteisöllisyyden merkitys kotona pärjäämiselle ja hyvälle toimintakyvylle tuli esille monissa haastatteluissa. Muuton, eron, leskeytymisen tai sairastumisen jälkeen yhteisön kannustava ja kannatteleva voima oli auttanut monia selviytymään. ”… ne mun pojalle sanos et misä se sun äitis on ku ei se tul ollenkaa ulos ja kyl se on, huomattavast siit on ollu apua, näist ihmisist et he on niinku antanu sellasen halun yrittää, taas, enemmän ja enemmän. … itteki… et parempaa suuntaa täs mennää eikä huonompaa… täytyy pittää yllä semmost optimistiajatusta…” (25) Ystävien merkitys oli suuri kaikenikäisille, mutta erityisen tärkeä yksin eläville. Erilaiset ystäväporukat (koulukaverit, ystävät, työkaverit) jopa kymmenien vuosien takaa kokoontuivat säännöllisesti. Ryhmiä oli syntynyt myös eläkeiässä esimerkiksi naapuruston kesken. ”… se on täs meijän taloyhteisös se plussa, yhteistyö ja avun anto… oma piiri tullu ihan luonnostaa enempi me yksinäiset ollaan tekemisissä… muutama pariskunta… käydään toinen toisillamme… nikkaroidaan toinen toisemme luona kun apua tarvii…” (17, 18) Yhdistyksen tapaamiset saattoivat olla monille ainoa kodin ulkopuolinen tapahtuma ja kontakti ystäviin, muutamat taas vierailivat ahkerasti toistensa luona. ” Haluan tähä lisästä Ilkka Kanervan aforismin jonka mä löysin, ei se aforismi ollu mutta hänen lauseenaan: Niin kovaa kaveria ei ole syntynytkään, että hän pärjää ilman ystäviä!” (24) Vapaaehtoistyö Tarve vapaaehtoisista ja ystävistä on jatkuva sekä kotona käymiseen että ulkoilu- tai asiointiavuksi. Ystävän kanssa oli helpompi mennä vaikka palvelukeskukseen tai tapahtumiin. Ystävää kaivattiin myös kotiin juttuseuraksi ja innostajaksi. ”… jonkun niiku juttelis, niinku sää nytte… se niiku vahvistaa tätä olemassaoloa…” (24) Myös toimintojen vetäjinä kaivataan vapaaehtoisia koko ajan enemmän. Palvelukeskuksessa on vapaaehtoisia säännöllisesti avustamassa toiminnassa ja uusi, Piikkiön eläkeläisille suunnattu liikuntaryhmä on aloittanut vapaaehtoisten ja kaupungin yhteistyönä. Toteutuakseen vapaaehtoistyö kaipaa koordinointia ja ihmisiä sitä järjestämään. ”… niin kuin sinä olet nyt täällä… tämän tyyppisiä – että yhteistyö…” (20) Vapaaehtoistyö oli suurella osalla haastatelluista mukana elämässä jollain tavoin. Osallistuminen antoi merkitystä elämään, toi seuraa ja mukavaa ajankulua. Vapaaehtoistyöhön oli osallistuttu ja osallistutaan mm. seurakunnan toiminnoissa, palvelukeskuksessa, SPR:n toiminnassa, palokuntanaisissa, eläkeläisyhdistysten mukana, kouluissa ja päiväkodeissa sekä monen muun toiminnan osana.

Useat toimeliaat vapaaehtoiset olivat mukana monessa. Myös vapaaehtoistyöhön saatettiin osallistua monessa eri paikassa. Toiminta saattoi uuvuttaa ja siirryttiin kertaluontoisiin tapahtumiin, mikä sopii vapaaehtoistyön luonteeseen. Syvähaastatteluissa ilmeni, että joku vapaaehtoistyöstä kiinnostunut pelkäsi myös sitoutua säännöllisiin tehtäviin eikä ollut tämän vuoksi hakeutunut mukaan toimintaan. Vapaaehtoistoiminnasta ei saa tulla stressi ”… meinas tulla jo…” (15) Uudet toiminnat Aineistosta tuli ilmi yleinen tyytyväisyys tarjolla olevaan toimintaan ja omaan aktiivisuuteen. Uusia asioita ei monikaan syvähaastatelluista kokenut tarvitsevansa, vanhoja taitoja ja harrastuksia sen sijaan muutama halusi verestää nykyisten toimintojen lisäksi. Pitsin nypläys, sukututkimus sekä retki Lappiin ja saaristoon nousivat vanhoina, hyvinä ja vahvistusta kaipaavina kokemuksina. Toisaalta: ”…maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita…” (22) ja ”… mää kauhee helpol innostun, jos on…” (23) Moni syvähaastateltu kertoi kiinnostuvansa, jos tarjolla on uutta mielenkiintoista toimintaa. Tietokoneen ja tablettitietokoneen käyttö kiinnosti useita (14/24). Ohjaustapahtumissa mm. palvelukeskuksessa oli herännyt kiinnostus laitehankintaan ja taitojen kartuttamiseen omatoimisesti. ”… mä sain siitä aivan kamalasti irti, nyt mä ymmärrän nuorisoakin taas enemmän… tämmönenki ajatus et tarttisko meijän joki ipadi hankkia (naurua) mitä mä sillä teen mutta mutta, maailma on kiinnostava, kaikin puolin… täytyyhän tässä maailmassa jotenkin mukana pysyä!” (22) Lomakekyselyn tuloksissa ilmeni eläkeläisväestön selvä kiinnostus uusiin ryhmämuotoisiin toimintoihin. Kiinnostavimmat vaihtoehdot olivat luontoliikunta (50/ 123) muistelu (30) ja talkootyö (28) sekä hyvinvointipuutarha (18) ja vaapaaehtoistyö erityisesti ikäihmisten parissa (17). Hyvät yhteiset toiminnat Syvähaastattelussa pohdittiin, minkälaista eläkeikäisten hyvä yhteinen toiminta parhaimmillaan voisi olla. ”…Piikkiössä eläkeläisten yhteinen toiminta parhaimmillaan… ei kyräilyä jäsenten kesken…” (20) Monenlaista toimintaa oli tarjolla kaupungin, srk:n, SPR:n ja säätiön sekä yhdistysten toimesta ja niistä tiedotettiin paikallislehdissä ja ilmoitustauluilla. Eläkeläisyhdistyksissä oli monipuolista toimintaa, ja yhdistysten yhteiset tapahtumat toivat oman lisänsä ja tutustuttivat jäseniä toisiinsa. Joku piti parhaana kiireetöntä menoa ystävien

kesken. Toiminnan ei ollut tarpeen olla liian tarkkaan suunniteltua. Näin säilyi vapaus ja mahdollisuus tarttua tilaisuuteen. ”... yhdessäoloa – sopivasti suunniteltua…” (24) Mahdollisuus kaikkien eläkeläisyhdistysten yhteisen ryhmän tai kerhon toteuttamisesta askarrutti haastateltuja paljon. Ajatus nähtiin mahdottomana ryhmän suuren koon takia. Yksikään yhdistys ei todennäköisesti myöskään ollut valmis lopettamaan toimintaansa. Sen sijaan nähtiin mahdollisena järjestää kaikkien yhdistysten yhteistä kerhotoimintaa, jonka järjestäjänä on joku ulkopuolinen taho ja jossa myös kaupunki olisi jollain tavalla mukana. Näin turvattaisiin joissakin yhdistyksissä hiipumassa oleva, tai kokonaan puuttuva kerhotoiminta ja säännölliset tapaamiset säilyisivät ennallaan. ”…Suhtautuminen on vähä eri jos joku neutraali taho järjestää ja kutsuu kaikkia halukkaita osallistumaan. Tämmöisiä enemmän…” (20) Vaihtoehtona nähtiin yhdistysten yhteisen toiminnan lisääminen ainakin yhden tapahtuman verran. Tapahtumat olivat mukavia ja jo melko tutut ihmiset tutustuvat paremmin toisiinsa. Tapahtuma voisi olla esimerkiksi leikkimielinen liikuntatapahtuma tai pelitapahtuma. Yhteisiin tapaamisiin toivottiin myös asiaohjelmaa, keskustelua tärkeistä asioista joka kerraksi. Ongelmana toiminnan lisäämisessä oli järjestävän yhdistyksen ja usein pienen aktiiviryhmän täystyöllisyys sekä myös taloudellinen paine. Muutamassa haastattelussa nousi esille yhdistysten tapaamisten sisällön ja toiminnan uudistaminen, jopa nimestä alkaen. Tämän uskottiin innostavan uusia ja nuorempia jäseniä liittymään yhdistyksiin. Eläkeläisten tanssit puuttuivat Piikkiön alueelta ja tämän nähtiin sopivan karaoken lisäksi sisällöksi nuorentuneeseen toimintaan. Myös perinteiset iltamat ohjelmineen, tarjoiluineen ja tansseineen nousivat esille. ”… jos se olis vaa karaokee ja tanssii eikä ois näytelmii ollenkaa, ei tulis painetta et tarvii ohjelmaa esittää…” (17, 18) Yksittäisinä kerhosisältöinä toivottiin pelikerhoa, käsityökerhoa ja mahdollisuutta kutoa kangaspuilla. Esiin nousi myös tarve paikasta tai ryhmästä, missä säännöllisesti keskustellaan tärkeistä, yhteisistä asioista ja saadaan neuvoja. Teema sovittaisiin etukäteen. Teemoja voisi olla myös musiikkiin, ja mukavaan yhdessä oloon liittyen. ”… sitä voi saada monta lai hyvää neuvoa tommosest paikasta ja siel vois olla jotai esitelmiä ja ja tämmösii et pidetään…” (25) Eläkeläisten yhteinen toiminta parhaimmillaan oli joidenkin mielestä liikunnallista yhdessä oloa. Liikuntaa oli useimpien mielestä hyvin tarjolla ja siihen kannustettiin erilaisten alennuskorttien ja järjestäjätahojen toimesta. 70+ - korttia kiitettiin ja toivottiin käyttömahdollisuuksia myös Piikkiön alueelle. Naapurikuntien vaihtelevat liikuntamahdollisuudet oli huomioitu ja jonkun mielestä liikunta oli lapsipuolen asemassa Piikkiössä. Aiemmin yhdistysten ja muiden tahojen

yhdessä järjestämää ikäihmisten liikuntapäivää toivottiin säännölliseksi tapahtumaksi. Yhteisiä kävelylenkkejä oli järjestetty, mutta osallistujia oli ollut vähän. ”…liikuntaa o yritetty, kävely ei oikei…” (23) Haastattelussa pohdittiin, löytyisikö Piikkiössä kävijöitä Kaarinan keskustassa toimivan Ystävän kahvila -tyyppiseen tapaamispaikkaan, joka olisi neutraalin tahon ylläpitämä ja siten kaikkien olisi sinne helppo tulla. ”… paikka päästä pissille ja saada jotain juotavaa, keskustan tuntumassa. Saattais olla ihan hyvä! Pitäis olla niinku Tupakamari, sen tyyppisenä se saattais… tämähä (Tupasvilla) on sen jatko…” (16) Esille nousi myös ajatus nuorten ja ikäihmisten yhteisen tapaamispaikan järjestämisestä. Ihmisten innostaminen toimintoihin koettiin haastavana. Nuorilla, juuri eläköityneillä oli usein harrastuksia ja ystäväpiiri työajalta, uusiin ei heti välitetty tarttua. Taas ne, jotka jäivät yksin kotiin eläköidyttyään, sairastuttuaan, erottuaan tai muutettuaan, olivat usein hankalia innostettavia. Asiaa pohdittiin haastattelussa. Ystävä tai sukulainen nähtiin tärkeässä roolissa, hakemassa yksin asuvaa kotoa mukaansa toimintoihin. ”… jos ei ole ollu mukana paljoa, alkuun lähtö on hankalaa… siit tuntuu että kaikki kattoo et mitäs toi täällä tekee vaikkei ne kattoiskaa… et ainakin tämmönen joka ei oo mukana jossakin toiminnas ollu, ni sitä olis kauhean kiva sitte …” (22) Tutun mukana tuleminen oli helpompaa ja jos kokemus on hyvä, tullaan toisenkin kerran. Haastateltavien mielestä työnsä puolesta tulevaa innostajaa voidaan kavahtaa, jollei tämä ole ennestään tuttu ja luotettu. Työntekijällä taas voi olla enemmän taitoa ja oikeita sanoja tilanteeseen. Kotihoito nähdään hyvänä vinkkien antajana innostamisessa sekä myös muistuttajana tapahtumista. ”… kyl se työntekijä… työntekijäl on varmaankii enemmän näitä kokemuksii…” (25) Myös muiden toimijoiden roolia innostajana painotettiin. Esimerkiksi terveyskeskuksesta muistutettaisiin tapahtumista. ”… ihan vaan muistutettas et ootkos huomannu tuolla Pontelassa on tänään semmonen tilaisuus…” (22) Itsenäisyys ja toimintakykyisyys Itsenäisyys ja toimintakykyisyys olivat eläkeläisväestölle tärkeä ja arvokas asia. Itsestä huolehtimisen merkitys oli ymmärretty. Syvähaastatteluissa ilmeni, että yksittäisistä mutta merkittävistä asioista koostuva itsehoito pitää sisällään sopivassa suhteessa liikuntaa ja lepoa sekä kohtuullisen ruokavalion. Ystävien ja yhteisöllisyyden merkitys mielen ja sitä kautta koko ihmisen hyvinvoinnille oli monille koettu asia. ”… taivaan lahja et olen viel näinkii hyväs kunnossa… …se on niin tärkiää, et sano-

taa, hoitaa itsiää.” (17) Liikkumisen vapaus ja mahdollisuus tuo jokaiselle itsenäisyyttä. Oman auton käytön mahdollisuus oli monille iän karttuessa yksi tärkeimmistä itsenäisyyden edellytyksistä ja ulkoisista merkeistä. Taajaman ja kulkuyhteyksien ulkopuolella se on usein myös liikkumisen edellytys. Ajokortin luovutuksen hetkeä saatetaan pelätä, vaikka se olisi vielä kaukana tulevaisuudessa. ”… niin kauvan kun pystyy käyttämään ajoneuvoo ja on ajoneuvo, niin kauvan on itsellinen, sen jälkeen… kun tulee rollaattori, siinä vaiheessa tulee tarve…” (16) Itsenäisyyden kokemusta lisäsi tietoisuus avun saannista. Useimmilla haastatelluista oli lähellä sukulaisia ja perheenjäseniä, jotka auttoivat tarvittaessa. Halu selviytyä itsenäisesti oli kuitenkin suuri ja apua ei pyydetty pieniin tarpeisiin. Syvähaastattelussa pohdittiin itsenäisyyden ja toimintakykyisyyden edellytyksiä, joita ovat muun muassa esteetön mahdollisuus toimia normaalissa elinympäristössä ja toimittaa päivittäisiä askareita. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta myös kodin ulkopuolella on tarpeen saada itsenäisyyden ja toimintakykyisyyden kokemuksia. Ystävä tai vapaaehtoinen oli joillakin tärkeässä asemassa tämän mahdollistamisessa. Liikuntarajoitteiset otettiin yhden haastatellun mukaan hyvin palveluissa huomioon, mm. istuimia oli monessa paikassa mukavasti tarjolla ja palveluhenkilöstö on valmis auttamaan. ”…mones paikas muuten huomioidaan just se, et näkevät et on liikintavammanen, ollaan avuliaita… olen nyt vähemmän ollu…” (25) Kuitenkin ”… tulee joskus semmone olo et mitä mä nyt jokapaikkaa lähden… tulee tämmönen huono kokemus, varmaa pitäs enemmän mennä ja kattoo, et ettei ol niin varovaine.” (25) Yksinäisyys ja pelko tulevaisuudesta ”…oha niitä surullisii päiviä mut jos jaksais vaa toivoa ilosempia päiviä, sitä jaksais vaan nii paljo paremmi… ei nii paha asia, et sielt täytyy jokasest ilosiemen löytyy.” (17) Mahdollinen yksinäisyys ikääntymisen myötä pelotti useita. Voimien väheneminen ja lisääntynyt väsymys oli huomioitu. Tulevaisuuteen varauduttiin miettimällä aikaa, jolloin terveyspalveluiden lisääntymisen myötä myös sosiaalipalveluiden tarve alkaa lisääntyä. Kodin muutostyöt, ajokortin menetys ja ateriapalvelun aloittaminen liikkuivat mielessä. Tulevaisuuden avunsaantimahdollisuuksia selvitettiin jo valmiiksi. *”… kysyin lääkäriltä, että mitä sitten jos tulen niin höppänäks etten osaa enää pistää insuliinia… hän sano et sitä varten on kotipalvelu…” (21) Ajatuksia askarrutti myös elämänvaihe, kun yksin ei enää pärjää ja apuja tarvitsee paljon.

”… käydään antamassa pillerit ku ne on muuten lukkojen takana. Annetaa ihmiselle mahdollisuus olla siinä omassa vankeudessaa… johtuen siit et tän oman perheen vastuut on lopetettu… mitä korkeampi elintaso sul on, toteat et valtion pitäs hoitaa vanhus eteenpäin elikkä yhteiskunnan pitäis hoitaa…” (16) Ja kun kotona ei enää pärjää ja muutto omasta kodista on ajankohtainen. ”… että mikä on tulevaisuus sillon… heitetäänkö paikkakunnalta toiselle… riittääkö hoitajat… et semmone pelottaa.” (17) Tiukka talous oli monen ikääntyneen ajatuksissa jatkuvasti. Eläke on usein pieni ja vain välttämättömät voi hankkia. Yllättävät menot, esimerkiksi sairastuminen, pelottivat. ”… talous on niin tiukka et jos tulee jotain sairautta …kyl siit on vaa suuri huoli.” (17, 18) Taloutta saattoivat kiristää myös hoitokodissa olevan puolison hoitomaksut, joiden jälkeen käyttövarat olivat vähäiset. Raha-asioiden hoitaminen kokonaisuudessaan ahdisti ja siihen toivottiin usein apua läheisiltä. Oman elämänsä herra Syvähaastattelussa keskusteltiin lopuksi kokemuksesta olla oman elämänsä herra. Aihe ei ollut helppo, asiaa ei monikaan ollut tullut miettineeksi. Suoria lainauksia on käytetty tekstissä runsaasti, koska niiden avulla oli helpompi päästä lähelle kokemuksia ja tunteita, jotka aiheeseen liittyivät. Jollekin ajatus olla oman elämänsä herra oli liian vaikea pohdittavaksi. ”On se… ei tää o sitä ettemmä puhuis… mutta,,, kun emmä oo ajatellu sitä… emmä ole ajatellu tätä asiaa koskaa, et mä olisin oman elämäni herra.” (24) Asiaa pohdittiin oman arjen ja ihmissuhteiden kannalta, mitä henkilökohtaisessa elämässä tarkoittaa oman elämänsä herra. ”…vapaa menemään minne haluaa… vapauttava tunne… perheen yhteinen tunne… saa yksinkin liikkua ja tavata ihmisiä…” (15) Joku oli kasvanut tunteeseen muuttuneen elämänvaiheen myötä. ”… itsetunto nousi kummasti ku mä huomasin, et osaan asiani järjestää ilman toisten holhousta… ja mä olen ylpee ittestäni, et olen pärjänny. Mä luulin et seinä tuli vastaa mut ei mittää…” (18) Oman elämänsä herruus oli ehkä jouduttu omaksumaan hyvin varhain, olosuhteiden pakosta, ja se on ollut itsestään selvä osa elämää. ”… mul on ollu jo ihan lapsena semmonen kokemus ku olen jääny orvoks… ja sillon sitä niinku itsenäistyi.” (25) Se voi olla kokemus, että oli pärjännyt jo nuoresta ja koko elämänsä. ”… sillo sitä alko tuntea et nyt mä saan rahaa, mulle maksetaan palkkaa ja … saan antaa mummolle rahaa…” (25) Se oli itsenäisyyttä ja itsestään selvää päätösvaltaa, jota ei kyseenalaistettu. ”… ei

munt niin kovin paljon varmasti määräillä ja ja seon ehkä siit just, nuoruudest, jääny tämmöne, et mitä mää olen päättäny ni… et aina löytää se oikeen ratkasun…” (25) Oman elämänsä herra voi olla joissakin asioissa ja se oli usein riittävä tunne. ”… hyvä, että saa määrättyihin asioihin vaikuttaa…” (19) Tunne voi tulla myös tiedosta, että on terve, kykenevä vaikka mihin. ”…kun nyt anettiin, et on… kunnos, ei oo… tai muuta, saan ite ratkasta…” (16) Oman elämän herruus nousi tietoisuudesta, että pystyi huolehtimaan perheestään ja kodistaan. Ihmiset olivat tottuneet hallitsemaan omaa henkilökohtaista elinympäristöään. ”…omassa pihapiirissä olen kukko tunkiolla…” (16) Parisuhteessa oman elämän herruus oli myös yhteisen elämän herruutta. Toinen huomioitiin päätöksissä ja tekemisissä. ”… aina on kahden ajatukset sovitettava… parisuhteessa on aina huomioitava toinen, muuten omassa hallussa…” (16). Arjesta selvittiin toinen toistaan auttaen: ”… ja kummanki pää toimii…sitku toisen pää ei jossakin kohtaa toimi, sit toinen muistaa et tämä piti tehdä ja tämä… täs vaiheessa ni aika paljon tuetaan toinen toiseen… (22) Vapaa-aikaa saatiin ja sitä annettiin toiselle: ”… hyvä kun kummallakin omaa aikaa… tietty itse luotu rytmi, josta pitää kiinni… tietynlainen itsekuri selkiytyi… oma aikataulu… ei kireä…” (20) Yksin eläessä saattoi tuntea syvää tyytyväisyyttä ja rauhallisuutta, saadessaan päättää kaikista omista asioistaan. ”… yksin joutuu paljon olemaa mut mää nautin… tulee sellanen hiljanen hetki ja saa ihan miettiä omat asiat… mä olen sanonu, et vaik mää olen yksin, mää en oo yksinäinen…” (21) Yhteisössä oman elämän herruus oli rohkeutta olla omaa mieltä ja tuoda se julki, olla esillä ja toteuttaa. ”… ja tuost ystävät pittää sanoo et se sano… et en minä en minä, mut me raahattii se väkisin … ja nyt se uskaltaa jo omat mielipitteet sanoo…” (17) Toiset voi päästää elämäänsä tai halutessaan vetäytyä omaan seuraan: ”…katon tätä allakkaa, oon antanu toisille luvan tulla mun elämään… toisaalta tuntemus on, en jaksa - en viitsi – en tahdo, mä voin tehdä sen…” (16) Eläkkeelle jääminen oli parhaimmillaan voimauttava kokemus, tunne oman elämän hallinnasta: ”… elämä seesteytyi eläkkeelle jäämisen ja lepäämisen jälkeen…” (20). Hyvänkin työelämän jälkeen elämänlaatu usein parani, jos perusasiat olivat kunnossa. ”… ei tarvinu enää nousta turhan aikasi ylös… mä sain itte ratkasta mihin mä menen ja aluksi mä meninki vähä joka paikkaa ja kaikennäköseen toimintaan mut sitte mä huomasin et mulle ei taas jää omaa aikaa ja mun piti vähä rajata…” (22) Tunne oman elämän herruudesta saattoi olla hetkellisesti tai pidemmän aikaa hukassa suuren elämänmuutoksen (eläköityminen, leskeytyminen, ero, muutto, sairastuminen) aikana ja jälkeen: ”… ei vielä tunnetta… en halunnu kohdata ketää… mut siit se vaa lähti…” (17) Muutokseen pyrittiin ehkä varautumaan ja ennakoitiin tulevaa: ”…aina ku sa-

notaa et sitte ku jää eläkkeelle, tulee tyhjä kohta ja mää lykkäsin itseni viiteen kansalaispiston kurssille ja… nyt mä olen päässy sellaseen tasapainoon…” (22) Oman elämän herruus ilmeni omien rajojen asetteluna ja jaksamisesta huolehtimisena: ”…en siihen… ole menny kun olen ajatellu et täytyy olla jotkut rajat… joutuis kuitenkin kieltäytymään kun pyydetään…”(15) Kokemus oman elämän herruudesta oli jollekin itsestään selvä ja ehdoton: ”Mikä, se on ehdoton! Minä itse päätän!… tykkään että mä olen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, se on sit eri asia kun se muuttuu.” (22) Kokemus nousi usein tyytyväisyydestä elämäntilanteeseen, terveyteen, taloudelliseen tilanteeseen, kotiin ja ihmissuhteisiin. Myös myönteinen elämänasenne kannatteli ja ruokki tunnetta. ”Mä olen hyvi tyytyväine omaan olooni!” (23)

”…luen mä yhren vielä… Iloiten ikä lyhyempi rallatellen rattoisampi, itkiin ikä pitempi surren on aika surkeampi… se on Larin Parasken…” (24)

6. Johtopäätökset

6.1. Selvitystyö Toteutettu selvitystyö avasi Piikkiön alueella asuvan eläkeläisväestön kokemuksia palveluiden parissa sekä vaikuttamismahdollisuuksista että osallisuudesta päätösten teossa ja palveluiden valinnassa. Selvitettiin ikääntyneen väestön tunteita ja kokemuksia, sekä myös heidän toiveitaan ja tarpeitaan kulttuurin, liikunnan, yhdessäolon ja osallistumisen suhteen. Haastattelujen avulla pyrittiin pääsemään kokemukselliselle tunnetasolle. Selvityksen teemoina olivat palvelut ja palveluohjaus, vanhusneuvosto ja eläkeläisjärjestöt sekä osallisuus. Teemojen sisällä selvitettiin mm. palveluiden hallintaa ja tiedon saannin mahdollisuuksia, eläkeläisväestön asioiden ajoa ja tärkeän tiedon kulkua sekä yhteisöllisyyttä ja tyytyväisyyttä yleisesti. Selvityshanke otettiin vastaan innostuneesti ja tyytyväisenä siitä, että eläkeläisväestölle annettiin mahdollisuus turvallisesti ja nimettömänä puhua kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Selvityksen kohteena olivat ne kotona asuvat henkilöt, jotka eivät ole säännöllisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä. Alkuperäinen ajatus kyselylomakkeiden levittämisestä eläkeläisyhdistysten parissa muuttui yleisen kiinnostuksen vuoksi laajemmaksi levitykseksi seurakunnan, Ypin ja Tupasvillan avoimen päivätoiminnan kautta, joihin kahteen viimeiseen lomakkeet myös palautettiin. Kyselyn vastauksia palautui 123 kpl eli noin 10 % Piikkiön eläkeikäisistä (1266) vastasi kyselyyn. Tästä joukosta halukkaat osallistuivat haastatteluun ja syvähaastatteluun. Kyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa (80/123) oli eläkeläisyhdistysten jäseniä, joten lomakkeiden jako useista eri paikoista tavoitti hyvin myös muita kuin eläkeläisyhdistysten jäseniä (43/123). Mahdollisesti kyselyn tiedotus ja lomakkeen jako ei kuitenkaan tavoittanut kaikkia halukkaita ja erityisesti niitä, jotka lähtevät harvemmin kotoa muiden eläkeläisten pariin. Haastattelijan eriasteinen tuttuus suurimmalle osalle haastateltuja oli pääsääntöisesti myönteinen asia. Haastattelut rönsyilivät usein molemmin puolin ja siihen oli mahdollisuus joustavan aikataulun ansiosta. Kiireettömässä keskustelussa luottamus syveni ja haastattelun anti oli rikas. Joissakin haastatteluissa ilmeni palveluohjauksellisia tarpeita ja näihin vastattiin. Syvähaastattelujen tallentaminen häiritsi jonkin verran joitakin haastateltuja, mutta enimmäkseen keskustelu eteni vilkkaana ja välittömänä. Haastattelut olivat erityisen mieluinen kokemus haastattelijalle. Kyselylomakkeiden ai-

neistoja tutkiessa syntyi vahva tunne, että joihinkin vastaajiin olisi halunnut saada yhteyden ja keskustella asioista enemmän. Hankkeen aikataulu, kolme kuukautta, oli tiukka. Haastatteluun osallistui 24 henkilöä ja näistä 11 osallistui syvähaastatteluun. Ajallisesti olisi ollut mahdollista haastatella joulukuussa muutama henkilö lisää, mutta saadunkin aineiston analysointiin ja raportointiin tammikuu oli liian lyhyt aika, ja työ jatkui vielä helmikuussa. Tulosten esittely jatkuu vielä tästä eteenpäin. Saman selvityksen tiedon hankinnan keinoina puolistrukturoituna teemahaastatteluna suoritettu haastattelu ja syvähaastattelu muistuttavat toisiaan, eivätkä sovi erityisen hyvin saman selvityksen tiedonhakuvälineiksi. Muistiinpanojen lisäksi haastattelun tallentaminen olisi tuottanut riittävän aineiston ilman syvähaastattelua. Kysymysten asettelulla vältettiin kuitenkin päällekkäisten tietojen hankinta muuten, kuin teemoja syventämään ja aineisto näin keräten oli laaja ja runsas. Kaikkea kertynyttä tietoa ei raporttiin pystytty kokoamaan. Selvityksen tulokset nousivat vastauksista ja vaikka ovatkin määriltään vähäiset (10 % alueen eläkeläisväestöstä), ovat kuitenkin selkeydessään suuntaa antavia ja siten jatkopohdinnan arvoisia. Tutkimukseen ja sitä koskevaan selosteeseen kytkeytyy Sirkka Hirsjärven ym. (2001, 211–212) mukaan aina moninkertaisia tulkintoja, jotka eivät täydellisesti yhdy. Tutkimusta tai sen vaihetta tulkitsevat tutkija ja haastateltu sekä vielä lukijakin omalla tavallaan. Kaikille yhteisiä tulkintoja samasta asiasta voi olla vähän. Hirsjärvi ym. (2001, 211) muistuttavat, että tutkimuksen tulokset on selitettävä ja tulkittava eli tutkija pohtii analyysia ja tekee niistä omia johtopäätöksiä. Tämän selvityksen johtopäätökset ovat muodostuneet kyselyiden, haastattelujen ja syvähaastattelujen tuottaman aineiston pohjalta. Teksti ei sisällä erityisesti omaa pohdintaa ja kehittämisideoita vaan kokoaa yhteenvedon omaisesti selvityksen tuloksen. Kertyneen runsaan aineiston pohjalta on kuitenkin mahdollista tehdä jatkotutkimusta ja kokemuksista pohjautuvaa kehittämistyötä.

6.2. Palvelut ja palveluohjaus Palvelukeskustelussa nousi esille kohtuullinen tyytyväisyys paikalliseen palvelutarjontaan ja saatuihin palveluihin. Terveyspalvelut herättivät runsaasti keskustelua. Ajan varaamisen hankaluus, lääkäriajan saamisen vaikeus ja aikojen saaminen pitkän ajan päähän harmitti, mutta samat asiat todettiin myös hyvinä ja toimivina. Lääkäritilanne on parantunut lähiaikoina, kun lääkärin vakanssit on saatu täytettyä Kaarinan terveysasemilla. Kielteisen kokemuksen taustalla saattaa olla haastatteluissa ilmenneitä muita toimintaa vaikeuttavia tekijöitä, kuten puhelimen käytön vaikeudet, liikkumisen ongelmat

tai terveysongelmista johtuva mielipaha. Myös oman käyttäytymisen vaikutusta vuorovaikutustilanteissa pohdittiin joissakin syvähaastatteluissa. Haastatteluissa ilmeni tapauksia (3), joissa tieto ei kulkenut palvelusta toiseen ja aiheutti asiakkaalle turhia kustannuksia. Tilanteet ovat haastavia henkilöille, joiden on hankala selvittää asioita ilman apua ja asianomaisille aiheutuu paljon vaivaa ja pahaa mieltä. Asioita, joista ei tiedetä, on vaikea kysyä etukäteen. Tiedon kulun varmistaminen palveluntuottajien välillä on asia, johon asiakas tai potilas ei voi vaikuttaa. Sosiaalipalveluista puhuttiin ja tiedettiin vähemmän ehkä syystä, että hyväkuntoiset haastatellut eivät niitä vielä tarvinneet. Samasta syystä ajatus tiedonhakupaikasta tai – tavasta oli epäselvä. Asiaan voi olla tyytymätön tiedon haun hankaluutena tai tyytyväinen hyvän toimintakykynsä takia ja alkaa ehkä rauhassa selvittää tiedon saantia asiasta. Haastatteluissa kävi ilmi, että palvelutyytymättömyyden taustalla saattaa vaikuttaa kielteinen asenne kuntaliitokseen ja sen mukanaan tuomaan muutokseen. Liitos ja muutokset palveluissa on myös koettu joko osittain tai pääsääntöisesti myönteisinä. Epäselvää myös on, kuinka moni muutos palvelutarjonnassa ja – rakenteissa on talouden sanelema tai ajan ilmiö, eikä lainkaan yhteydessä kuntaliitokseen. Kehitykset ja toimivat uudet palvelut on huomattu hyvin ja osattu hyödyntää. Näistä esimerkiksi Yppi ja palvelulinja olivat tiedossa lähes kaikilla, riippumatta omasta käyttötarpeesta. Palveluohjauksen käsite oli vieras suurelle osalle (83/105) kyselyyn vastanneista. Haastatteluissa asia ymmärrettiin tärkeänä kotona selviytymisen tukena ikääntyvälle väestölle. Lähes tärkeimpänä koettiin kaikille jaettava tieto siitä, mistä yhdeltä luukulta neuvoja voi mennä kysymään tai saada puhelimitse. Järjestävällä taholla ei niinkään ole merkitystä, tärkeämpää on palveluohjaajan persoona. Ypin erinomainen palvelu on löydetty hyvin. Se pystyy vastaamaan suureen osaan kysymyksistä ja ohjaa tehokkaasti eteenpäin. Lähes kaikista palveluista saa tietoa netin kautta melko vaivattomasti ja tähän etenkin tarkemman tiedon jako usein jää. Tämän hetken eläkeläisväestöstä kuitenkaan suurin osa ei omista tietokonetta eikä osaa sitä käyttää ja jää näin monesta tiedosta paitsi. Netistä haettavan, ikääntyvälle väestölle suunnatun tiedon on syytä olla erityisen helposti löydettävissä ja vain yksi muoto jaettavasta tiedosta. Paikallislehdet sekä joka kotiin jaettavat palveluoppaat ja tiedotteet tavoittavat suuremman osan eläkeläisväestöä.

6.3. Eläkeläisyhdistykset Eläkeläisyhdistykset mielletään Piikkiössä melko vahvasti viihteellisiksi yhdistyksiksi ja moni kokee toiminnan olevan hyvää juuri tällaisenaan. Yhdessä viihdytään erilaisten toimintojen parissa jokseenkin tarkan suunnitelman mukaan. Lähes jokaisen neljän yhdistyksen ja yhden kerhon toimintaryhmissä harrastetaan erilaisia asioita. Vanhus-

neuvostoon vietävät asiat sekä terveiset neuvostosta keskustellaan yleensä hallituksessa ja tuodaan esille jäsenistöön. Keskusteluja ei useinkaan synny ja jos syntyy, vain harvat osallistuvat. Eläkeläisjärjestöjä ei mielletä vaikuttamiskanaviksi. Koko selvityksestä nousi esille suuri tarve parantaa tiedon kulkua ja keskustella tärkeistä asioista. Onko kyselyyn ja erityisesti haastatteluihin valikoitunut aktiivisempi joukko, jotka haluavat tietää yhteisistä asioista. Tieto vanhusneuvostosta ja omasta jäsenestä oli huomattavan vähäinen vastanneiden jäsenten keskuudessa. Kyselyyn vastanneista 80 (123) kuuluu eläkeläisjärjestöihin ja vastanneista 81 (111) ei tuntenut vanhusneuvostoa. Suurin osa on todennäköisesti kuullut vanhusneuvostosta mutta tarkempi tieto, ja erityisesti ymmärrys mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisiin asioihin, on vähäinen. Tilanne kaipaa rakentavaa keskustelua ja pohdiskelua yhdistysten hallituksissa ja erityisesti yhteisesti jäsenistön kesken. Yhteinen keskustelu vanhusneuvostosta muutaman kerran ei tunnu riittävän, koska kaikki eivät ole koskaan paikalla jokaisessa tapaamisessa. Jäsenen ajamat, oman yhdistyksen hallituksessa mietityt asiat eivät ehkä edusta koko eläkeläisväestön mielipidettä, vaan aktiivisten ja asioista ehkä enemmän kiinnostuneiden mielipiteitä. Eräässä haastattelussa pohdittu asiakokoontuminen keväisin ja syksyisin ei ole huono ajatus. Tällöin tapaamisesta voivat halutessaan jäädä pois ne, jotka eivät ole kiinnostuneita. Mietittiin myös tärkeän asian nostamista keskusteluun tai pöytäpohdintoihin joka tapaamisella, muun ohjelman lomassa, mikä totuttaa jäseniä pikkuhiljaa asiakeskusteluihin. Piikkiössä toimivan, eläkeläisyhdistysten edustajista koostuvan Eläkeläisyhdistysten neuvottelukunnan tehtävänä on ollut yhdistysten yhteisten tapahtumien suunnittelu. Haastattelussa heräsi kysymys, voiko tämä valmis kokoonpano tulevaisuudessa toimia kaikkien yhdistysten yhteisenä ideariihenä ja ajatushautomona vanhusneuvoston ja yhdistysten välillä? Jäsenten ikääntyessä ja jäsenmäärän pienentyessä uusia ja erityisesti nuorempia aktiivijäseniä on hankala löytää neljään eri yhdistykseen ja yhteen kerhoon. Eräs syvähaastateltu mietti, onko mahdollisuutena toiminnan sisällön uudistaminen muun muassa asiapitoisempaan suuntaan? Tietoisuus mahdollisuudesta päästä vaikuttamaan oman ikäryhmän asioihin voi innostaa uudella tavalla nuorempia eläkeläisiä. Haastatteluissa pohdittiin mahdollisuutta yhdistysten yhdistämisestä jollain tasolla jäsenmäärän ja toimintojen turvaamiseksi. Jokainen yhdistys on tärkeä omilleen ja yksi yhteinen jäsenmäärältään liian suuri. Sen sijaan useassa syvähaastattelussa esille noussut ajatus kerhojen järjestämisestä yhteisenä toimintana, ulkopuolisen vetäjän toimesta, turvaisi toiminnan ja vähentäisi ehkä pienenkin järjestäjäjoukon taakkaa. Tiettyyn yhdistykseen leimautumisen pelko ilmeni useassa syvähaastattelussa syyksi, ettei osallistuta tai liitytä. Yhteiset toimintakerhot poistaisivat tämän esteen osallistumiselle. Myös

yhdistysten yhteinen asia- tai keskustelukerho, jota eräs syvähaastateltu toivoi, takaisi osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuden niitä haluaville. Eläkeläisyhdistykset ovat jäsenilleen tärkeä kontakti ulkomaailmaan, joillekin lähes ainoa. Tämä yhteys on säilytettävä ja jokaisen voitava osallistua haluamallaan tavalla. Niiden, jotka viihtyvät mukavassa seurassa hyvän ohjelman parissa sekä myös niiden, jotka haluavat yhdessä miettiä yhteisiä asioita ja joille yhdistyksen tapaaminen on ainoa mahdollisuus tähän.

6.4. Vanhusneuvosto Vanhusneuvoston rooli vahvistui sen tultua lakisääteiseksi 1.1.2014 alkaen. Tavoitteita ja velvoitteita asetettiin, mutta kuitenkin tarkoituksella, että tästä alkaa toiminnan kehitystyö. Tehty selvitys sopii ajallisesti vanhusneuvoston toiminnan kehittämiseen. Piikkiön alueen tulos on selvä vaikka otos on pieni, 10 % eläkeläisväestöstä. Samoja haasteita on todettu valtakunnallisesti mutta paikallinen tieto on konkreettisempaa ja riittävän lähellä haastaakseen toimintaan. Eläkeläisliittojen etujärjestö Eetu ry:n vahvat vanhusneuvostot Ääni kuuluviin – osaaminen näkyväksi -hankkeen seminaarikiertue kiertää kuluvan vuoden aikana ympäri Suomen kokoamassa osallistujien kanssa kokemuksia vanhusneuvostotyöstä. Yhteistyössä ovat mukana Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sekä Turun ja Tampereen kaupunkien kehittämishankkeet. Kerättyjen kokemusten pohjalta on tarkoitus kehittää uusia toimintatapoja ja -malleja vanhusneuvostojen toiminnan kehittämiseksi. (Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, 2013.) Vanhusneuvoston haasteita kuvattiin jo edellisessä luvussa. Suurin haaste selvityksen mukaan on tunnettuuden lisääminen. Vanhusneuvostoa tunnetaan hyvin huonosti eläkeläisväestön keskuudessa. Nimi saattaa olla tiedossa mutta toiminnan luonne, tarkoitus ja tehtävät ovat epäselvät. Syynä voi olla suurelta osin mielenkiinnon puute, toimintaa ei ole koettu tärkeäksi ja omalle ikäryhmälle merkittäväksi. Yllättävä oli kuitenkin tieto, että vanhusneuvosto oli melko tuntematon eläkeläisyhdistyksissä, joilla jokaisella on Kaarinan vanhus- ja veteraanineuvostossa edustus jäsenen sekä varajäsenen muodossa. Tilanne kaipaa pikaista pohdintaa neuvostossa ja yhteistä sopimusta tiedon levittämiseksi kunkin jäsenen omaan yhdistykseen. Vanhusneuvoston on helpompi kehittyä nykymuodossaan eläkeläisväestön edunvalvojaksi, jos sen jäsenistö nousee yhdistyksistä, joissa keskustellaan säännöllisesti ja aktiivisesti eläkeläisväestön elämään liittyvistä tärkeistä asioista. Haastatteluissa ja syvähaastatteluissa virisi mielenkiinto vanhusneuvostoa kohtaan sekä ilmeni selkeä tarve saada tietoa asiasta. Toiveena oli tiedottamisen lisääminen useammassa muodossa. Tällä hetkellä tietoa on hyvä levittää voimakkaasti ja keinoilla, jot-

ka saavuttavat mahdollisimman suuren osan kohderyhmää sekä myös heidän edustajiaan ja omaisiaan. Haastattelussa tuli esille ajatus jokaiseen eläkeläistalouteen jaettavasta tiedotuslehtisestä jossa Kaarinan vanhus- ja veteraanineuvosto ja sen toiminta kuvataan lyhyesti ja tehokkaasti. Kaarina-lehden peittojakelu leviää jokaiseen kaarinalaiseen talouteen ja selkeästi kuvattu artikkeli tai tiedote tavoittaa hyvin lukijansa nopealla aikataululla. Tiivis tietopaketti vanhusneuvostosta yhteystietoineen palveluluettelossa sekä mahdollisesti jatkossa ilmestyvässä ikääntyvälle väestölle suunnatussa palveluluettelossa lisää tietoisuutta kohderyhmässä. Aikakausilehtiä luetaan ja televisiosta katsotaan ikäryhmän asioihin liittyviä asiaohjelmia. Vanhusneuvostotiedon toistaminen näiden tiedotusvälineiden kautta kertauksena lisää yleistä tietämystä. Tietokone on vain pienen eläkeläisväestön osan käytössä ja netin käyttö on useille hankalaa. Kaarinan kaupungin sivuilla olevan linkin kautta tietoa vanhusneuvostosta löytyi vuoden 2014 alussa hyvin vähän ja muu tieto oli netistä hankalasti haettavissa. Vanhus- ja veteraanineuvoston sivulle kaivataan yleistä tietoa muun muassa neuvoston toiminnasta, tähänastisista saavutuksista, ajankohtaisista keskusteluista ja meneillään olevista asioista. Jäsenten yhteystietoja kaivataan sekä kuvausta, miten yksityiset henkilöt voivat lähestyä vanhus- ja veteraanineuvostoa. Asiat etenevät hitaasti ja tämä on hyvä mainita sivulla, ettei pitkä odotus tuo mielikuvaa turhista vaikutuspyrkimyksistä. Haastatteluista nousi toiveita ja ideoita neuvoston erilaisista tavoista tulla esille ja kohdata eläkeläisväestöä erilaisilla tapahtumapaikoilla. Erilaisilla kokoonpanoilla, erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa pienimuotoisia keskustelutilaisuuksia järjestäen näkyvyys lisääntyy pikkuhiljaa. Säännöllisellä yhteistyöllä eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan tai vastaavan kanssa esimerkiksi ennen kokouksia on mahdollista saada eläkeläisväestön asioita valmisteltuna neuvostoon. Selvityksestä ilmeni myös vanhusneuvoston vähäinen kontakti päättäjien suuntaan eli lautakuntiin. Kaikki lautakunnat tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat jollain tavoin ikääntyvän väestön elämään. Ilmeni, että lautakunnat ovat hyvin niukasti pyytäneet lausuntoja neuvostolta ikäihmisten elämään vaikuttavien päätösten valmistelussa eivätkä neuvoston jäsenet ole olleet henkilökohtaisesti kuultavina lautakunnissa. Vanhusneuvoston jäseninä olevat lautakuntien jäsenet ovat avainasemassa tiedon kuljettamisessa omaan lautakuntaan ja takaisin, mutta vaikutusmahdollisuudet on koettu vähäisiksi. Vanhusneuvostossa vaikuttaneiden haastateltujen mielestä vaikuttaa siltä, että myös päättäjien tieto vanhusneuvostosta saattaa olla hyvin vähäinen ja nykyisellä tiedolla ja ymmärryksellä neuvostoa ei koeta tärkeänä eikä sen roolia merkittävänä ikäihmisiä koskevien päätösten teossa. Heidän mielestään lautakunnille on syytä jakaa riittävän usein tietoa vanhus- ja veteraanineuvostosta ja tarpeellisesta yhteistyöstä sen kanssa.

6.5. Osallisuus Selvityksessä osallisuutta pohdittiin vaikuttamismahdollisuutena päätöksenteossa ja mahdollisuutena vaikuttaa omien palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Kokemus vaikutusmahdollisuuksista omiin palveluihin oli pääsääntöisesti hyvä jo palvelutilanteessa ja palautetta annetaan luontevasti. Sen sijaan mahdollisuus vaikuttaa palveluiden suunnitteluun oli vähäinen. Suuri osa eläkeläisväestöstä ei vielä tunnista eläkeläisyhdistyksiä ja vanhusneuvostoa vaikuttamisväylinä ikäryhmäänsä koskevissa asioissa. Osallisuutta pohdittiin selvityksessä laajemmin kokemuksena ja tunteena yhteenkuuluvuudesta. Osallisuus nousi haastatteluissa tunteesta, että kuuluu johonkin, on jäsen yhteisössä, jossa voi toimia ja vaikuttaa. Yksin elämistä ei yleensä koeta yksinäisyytenä vaan hyvänä olotilana, jos on pienikin kokemus kuulumisesta johonkin ja mahdollisuus halutessaan osallistua. Tunne tarpeellisuudesta, olla tärkeä jollekin, antaa merkityksen jokaisen elämälle. Tämä näkyy muun muassa runsaana osallistumisena vapaaehtoistyöhön, jossa saa olla sekä avun antajana että tyydytyksen saajana. Jotkut osallistuvat useampien järjestäjien vapaaehtoistoimintaan, toiset keskittyvät kertaluontoisiin tapahtumiin oman aikataulun mukaan. Vapaaehtoiset ovat ymmärtäneet, että kaikki osallistuminen on tärkeää ja arvokasta sillä tarve erityyppiseen toimintaan lisääntyy koko ajan. Vapaaehtoisten tarve tunnistettiin syvähaastatteluissa muun muassa muuttuneessa elämänvaiheessa (eläköityminen, leskeytyminen, sairaus, avioero, muutto) olevien innostajina kotoa toimintoihin ja ihmisten pariin. Ystävät ja sukulaiset nähtiin työntekijöitä parempina tässä tehtävässä, vaikka kumpiakin tarvitaan. Yksinäisyyden tunne ja kotiin jääminen näissä tilanteissa nähtiin todellisena uhkana, vaikka vierellä olisi vielä puoliso. Yksinäisyys syntyy osattomuuden tunteesta. Syvähaastatteluissa ilmeni halu osallistua mutta jaksaminen, keinot ja innostajat puuttuivat. Näihin tilanteisiin nähtiin yhtenä mahdollisuutena työnsä puolesta ikääntyvien parissa liikkuvien valppaus ja tiedon välittäminen sekä myös toimintaa koordinoivan tahon tarve. Ikääntymiseen ja mahdolliseen yksinäisyyteen varaudutaan vaihtelevasti. Syvähaastatteluissa ilmeni, että oma ikääntyminen ja sen tuomat tarpeet liikkuvat mielessä useammin yksinäisinä hetkinä kuin toimeliaassa ja osallistuvassa elämänvaiheessa. Myös parisuhteessa elävät pohtivat tahollaan tulevaisuutta ja lisääntyviä tarpeita, sekä myös mahdollista yksin jäämistä. Perhe on yleensä tärkeässä osassa niillä, joilla se on riittävän lähellä ja yhteyttä pidetään. Kyselyissä ja haastatteluissa ilmeni, että jotkut nuoremmat eläkeläiset osallistuvat tärkeänä apuna lastensa elämään. Jossain vaiheessa avun antamisen ja saamisen suunta vaihtuu ja läheisiltä saatavan avun merkitys ikääntyvälle lisääntyy. Moni haastateltu pyr-

kii selviytymään mahdollisimman pitkälle vaivaamatta omaisiaan. Kuitenkin tieto avun saamisesta tarvittaessa vahvistaa ikääntyvän Itsenäisyyttä, toimintakykyä ja turvallisuuden tunnetta. Näihin haastatellut vaikuttavat myös itse muun muassa liikkumalla runsaasti sekä osallistumalla useisiin yhteisöllisiin toimintoihin. Yhteisöllisyyden merkitys nousi selkeästi esille koko selvityksessä. Yhteisö saattoi olla säännöllisen harvakseltaan kokoontuva ystäväporukka tai lähes päivittäin tekemisissä oleva ja toisiaan autteleva kerrostalon naapurusto. Seurakunnan ja Tupasvillan yhteisöt sekä erilaiset liikunta- ja kansalaisopistoryhmät ovat useille tärkeitä ja säännöllisiä käyntikohteita sekä toimintansa että ystävyyssuhteidensa puolesta. Kyselyihin vastanneista (123) vähintään kaksi kolmasosaa osallistui eläkeläis- ja/tai muiden yhdistysten toimintaan. Paikalliset eläkeläisyhdistykset ovat vilkkaasti toimivia, jäsenilleen tärkeitä ja näkyvästi esillä. Jäsenet ovat melko tyytyväisiä lähinnä viihteelliseen toimintaan mutta haastatteluissa ja syvähaastatteluissa nousi selkeästi esille jäsenien halu keskustella tärkeistä asioista. Pienellä paikkakunnalla viisi eläkeläisyhdistystä on suuri määrä. Nykyiset neljä yhdistystä ja yksi kerho tarvitsevat uusia jäseniä, mikä koetaan jonkinasteisena haasteena joka ryhmässä. Usein samat ihmiset järjestelevät monia asioita ja alkavat väsyä. Samat ihmiset ovat usein myös järjestämässä yhdistysten yhteisiä tapahtumia, jotka ovat vastaajien mielestä mukavia ja joita jotkut toivovat lisää. Syvähaastattelussa pohdittiin vielä, minkälaista eläkeikäisten yhteinen kanssakäyminen parhaimmillaan voisi olla. Useat haastatellut ajattelivat toiminnan ja vaihtoehtojen olevan hyviä tällaisenaan. Joidenkin mielestä liikunnallinen toiminta on yhdessäoloa parhaimmillaan. Muutamissa haastatteluissa nousi esille ajatus eläkeläisyhdistysten yhteisten kerhojen järjestämisestä ulkopuolisen vetäjän toimesta, jolloin kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus osallistua eri kerhoihin. Esille nousi myös ajatus yhdistyksen toiminnan ja tapaamisten sisällön uudistamisesta ottamalla mukaan toimintaan esimerkiksi eläkeläistansseja ja karaokelaulua. Muun muassa näillä keinoin uskottiin myös nuorempien eläkeläisten paremmin innostuvan mukaan toimintaan. Syvähaastattelussa keskusteltiin lopuksi kokemuksesta olla oman elämänsä herra. Pohdinnan tuloksena syntyi monia voimauttavia huomioita omasta elämästä ja sen hallinnasta. Oman elämänsä herruus oli otettu haltuun vaikeidenkin kokemusten kautta ja ilmeni monin eri tavoin lähes jokaisella haastatellulla. Todennäköisesti pidemmän pohdinnan jälkeen myös hänellä, joka ei ollut asiaa koskaan ajatellut.

6.6. Kaarinan nettikysely Selvityksen kyselylomake oli Kaarinan kaupungin sivuilla kaikille kaarinalaisille eläkeläisille suunnattuna nettikyselynä joulu-tammikuun aikana. Kyselyyn vastasi yhdeksän henkilöä, kolme miestä ja kuusi naista. Nettikyselyyn vastanneiden vähälukuisuuden takia vertailtavuus oli heikko ja voitiin tehdä vain alustavia huomioita, nekin lähinnä siitä, miten eri vastausmediat saattoivat vaikuttaa vastaajien valikoitumiseen. Seuraavassa on kuvattu muutamia eroja nettikyselyssä ja Piikkiössä vastanneiden välillä. Nettikyselyssä vastanneista vajaa puolet oli naimisissa ja yli puolet eronneita, Piikkiössä naimisissa olevia oli vastanneista 60 %. Yksin asuvia oli nettikyselyssä 67 % vastanneista ja yleisin asumismuoto kerros- tai rivitalo (33 % ja 56 %). Piikkiössä yksin asui 32,5 % ja asuttiin yleisimmin kerros- tai omakotitalossa (43 % ja 42 %). Nettikyselyyn vastanneista yksinäisyyttä koki joskus 22 % vastanneista, Piikkiössä joskus 32 % ja usein 6 %. Vaikka nettivastaajien kontaktit olivat ehkä muita vastaajia vähäisemmät, saattoi internetin käyttö siis vähentää yksinäisyydentunnetta ja lisätä muita kuin kyselyssä esiin nousseita sosiaalisia suhteita. Nettikyselyyn vastanneista eläkeläisjärjestöihin kuului 13 % ja muihin järjestöihin 63 % kun vastaavat luvut olivat Piikkiössä 65 % ja 42 %. Palvelukeskuksen ja seurakunnan toimintaan ei nettikyselyyn vastanneista osallistunut kukaan, kun taas kansalaisopiston toimintaan 38 % ja kulttuuri- ja urheilutilaisuuksiin 63 %. Piikkiössä Palvelukeskuksen toimintaan osallistui 19 % ja seurakuntien toimintaan 28 %, kansalaisopiston toimintaan 13 % ja kulttuuri- ja urheilutilaisuuksiin 19 %. Uusista toiminnoista kummassakin kyselyssä eniten kiinnosti luontoliikunta (60 % ja 57 %). Netissä vastanneita kiinnosti myös paljon sanataide ja kuvataide (60 % ja 40 %), jotka eivät Piikkiössä herättäneet kiinnostusta. Piikkiössä kiinnostuksen kohteina olivat seuraavaksi muistelu (34 %) ja talkootyö (32 %). Nettikyselyyn vastanneet tunsivat kaikki terveydentilansa hyväksi tai tyydyttäväksi, Piikkiössä vastanneista 11 % tunsi terveydentilansa välttäväksi ja 5 % huonoksi. Lähes kaikki vastaajat liikkuvat vähintään viikoittain. Nettikyselyyn vastanneista hieman suurempi osa oli lisännyt liikuntaa viime aikoina. Vastaukset palveluohjaukseen liittyen olivat samansuuntaisia, käsite oli vieras suurelle osalle (63 % ja 68 %). Nettikyselyyn vastanneista 75 % ei ole mielestään saanut palveluohjausta ja 60 % koki vaikeaksi saada sitä tarvitessaan (Piikkiö 43 % ja 14 %). Myös tieto vanhus- ja veteraanineuvostosta oli kumpaankin kyselyyn vastanneilla heikko. Nettikyselyyn vastanneista 67 % ja piikkiöläisistä 66 % ei tuntenut vanhusneuvostoa. Nettikyselyyn vastanneista kaikki ja Piikkiöläisistä 90 % koki, että sitä oli vaikea lähestyä. Nettikyselyä ei voi suoraan verrata varsinaisen selvityksen tuloksiin, koska vastaajia on vähän ja he ovat tietyllä tavalla valikoitunutta joukkoa. Kyselylomake on täytynyt itse

löytää netistä mikä vaatii kiinnostusta ja osaamista tietokoneen käytössä. Joukossa oli runsaasti yksin kerros- tai rivitalossa asuvia ihmisiä. Vastaajien terveydentila oli hyvä ja he käyttivät runsaasti aikaa liikunnan, kulttuurin ja yhdistystoiminnan parissa.

LÄHTEET

Bardy, M. 2010. Hyvinvoinnin moniulotteisuus. Teoksessa Koivisto, N.; Lehikoinen, K.; Pasanen – Willberg, R.; Ruusuvirta, M.; Saukkonen, P.; Tolvanen, P. & Veikkolainen, A. 2010. Kolmannella lähteellä Hyvinvointipalveluja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilta. Kolmas lähde – koordinaatiohanke 2010. Hirsjärvi, S.; Remes, P. & Sajavaara P. 2001. Tutki ja kirjoita. 6. – 7. painos. Helsinki: Tammi. Huttunen, L. 2010. Tiheä kontekstointi: Haastattelu osana etnografista tutkimusta. Teoksessa Ruusuvuori, J.; Nikander, P. & Hyvärinen, M. 2010. Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino. 39 – 63. Hänninen, K. 2007. Palveluohjaus. Asiakaslähtöistä täsmäpalvelua vauvasta vaariin. Raportteja 20/2007. Helsinki: Stakes. Hänninen, K. 2008a. Palveluohjauskäytäntöjen arviointia ja haasteita. FinSoc 1/2008, 24–28. Hänninen, K. 2008b. Palveluohjaus – täsmäpalvelua ikäihmisille. Teoksessa Suomi, A. & Hakonen, S. (toim.) Kuluerästä voimavaraksi. Sosiokulttuurinen puheenvuoro ikääntymiskysymyksiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 196–219. Jolanki, O. & Karhunen, S. 2010. Renki vai isäntä? Analyysiohjelmat laadullisessa tutkimuksessa. Teoksessa Ruusuvuori, J.; Nikander, P. & Hyvärinen, M. 2010. Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino. 395 - 410. Koivisto, N.; Lehikoinen, K.; Pasanen – Willberg, R.; Ruusuvirta, M.; Saukkonen, P.; Tolvanen, P. & Veikkolainen, A. 2010. Kolmannella lähteellä Hyvinvointipalveluja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilta. Kolmas lähde – koordinaatiohanke 2010. Kuula, A. & Tiitinen, S. 2010. Eettiset kysymykset ja haastattelujen jatkokäyttö. Teoksessa Ruusuvuori, J.; Nikander, P. & Hyvärinen, M. 2010. Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino. 446 – 459. Pietiläinen, E. (toim.) 2003. Lapsi, perhe ja palveluohjaus. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten ja nuorten ja heidän perheidensä palveluohjauskokeilu 2001–2003. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavissa myös http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/palveluohjaus/palveluohjaus.pdf

Ruusuvuori, J. 2010. Litteroijan muistilista. Teoksessa Ruusuvuori, J.; Nikander, P. & Hyvärinen, M. 2010. Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino. 424 – 431. Ruusuvuori, J.; Nikander, P. & Hyvärinen, M. 2010. Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino. Suominen, S. & Tuominen, M. 2007. Palveluohjaus portti itsenäiseen elämään. Helsinki. Omaiset mielenterveystyön tukena. Uudenmaan yhdistys ry. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Sosiaali- ja terveysministeriö 2008b. Ikääntyneiden palveluiden uudet konseptit. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:47. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Neuvonta- ja palveluverkosto ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä. Ikäneuvo-työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:24. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavissa myös http:// www.stm.fi/c/document _library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-9894.pdf

Sähköiset lähteet Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, 2013. Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen –hanke. Viitattu 13.3.2014 http://www.elakkeensaajat.fi/toiminta/elakelaisliittojen_etujarjesto_e/aktiivinen-ja-hyvinvoiva-ikaihmi/ Levo-Henriksson, R. 2008. Haastattelut. Viitattu 3.2.2014 http://blogs.helsinki.fi/jsumiala/files/2008/11/haastattelut-08.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 30.1.2014 http://www.stm.fi/c/document_library/ get_file?folderId=6511564&name=DLFE-26915.pdf Säikkä, M. 2007. Keskellä seniorin arkea. Tavaratalon tiloissa toimiva ennaltaehkäisevä palveluohjaus Jyväskylässä. Opinnäytetyö. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma. Viitattu 18.4.2009 https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/6396/TMP.ojres. 469.pdf?sequence=1

Lakitekstit Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012.

Julkaisemattomat lähteet Kaarinan kaupunki 2014. Kaarinan maankäytön selvityksiä. Kaupunginosien väestö 2014. Julkaisematon lähde. Mylly, S., hyvinvoinnin edistämisen vastuualuejohtaja, kansalaistoiminnan johtaja. Haastattelu 23.5.2009. Kaarinan kaupunki.

Liite 1 Selvitys eläkeläisväestön osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista Piikkiössä Piikkiön Vanhustenkotisäätiön toteuttaman selvityksen tavoitteena on saada eläkeläisväes-tön, 63+, ääni kuuluville lähinnä Piikkiön alueella. Selvityksen toteutetaan eritasoisina kyselyinä, haastatteluina ja syvähaastatteluina, joilla pyritään pääsemään lähelle eläkeläis-väestön kokemaa, miltä tuntuu ja mitä mielessä liikkuu. Kyselyn avulla halutaan selvittää paitsi eläkeläisväestön tunteet ja kokemukset, myös Teidän toiveenne ja tarpeenne kulttuurin, liikunnan, yhdessäolon ja osallistumisen suhteen. Tehdyn selvityksen perusteella on tarkoitus käynnistää eläkeläisväestön parissa toimintaa, jolla pyritään vastaamaan entistä paremmin tarpeisiinne ja toiveisiinne niin osallistumisessa kuin palvelujen suuntaamisessakin. Tulevan toiminnan tavoitteena on lisätä virkeyttä ja sosiaalista aktiivisuutta sekä vahvistaa hyviä elinvuosia kotona. Täyttäkää ystävällisesti tämän kyselylomake henkilökohtaisesti omien kokemustenne ja tuntemustenne pohjalta. Tyhjiä rivejä voi käyttää asioiden selittämiseen ja mielipiteiden lisäämiseen. Jos ette ymmärrä kysymystä, voitte jättää vastaamatta. Jokainen vastaus on arvokas yhteisen asiamme eteenpäin saattamiseksi. Autan tarvittaessa lomakkeen täytössä. Jos haluatte osallistua jatkohaastatteluun, lisätkää puhelinnumeronne lomakkeen loppuun, sille varattuun tilaan. Lomakkeen palautus kirjaston yhteispalvelupisteeseen tai Tupasvillan päivätoimintaan 30.11.2013 mennessä. Kiitos! Päivi Raikaslehto, puh 050 462 1421 TAUSTATIEDOT Sukupuoli:

mies [

]

nainen [

]

Syntymävuosi: Siviilisääty:

naimisissa [

] naimaton [

]

leski [

]

eronnut [

]

KOTI JA ASUMINEN Asumismuotonne:

kerrostalo [

]

rivitalo [

]

omakotitalo [

]

Alue, jolla asutte Piikkiössä Asutteko:

yksin [

]

jonkun muun kanssa, kenen? [

]

______________________________________________________________________ Asuuko puolisonne hoitoyksikössä? _________________________________________

Miten viihdytte nykyisessä kodissanne? hyvin [ ] melko hyvin [ ] kohtalaisesti [

]

huonosti [

]

Tunnetteko olonne turvalliseksi kotona? kyllä [ ] en [ ] Jos ette, miksi ette?______________________________________________________ ______________________________________________________________________ Oletko tyytyväinen asuinympäristönne sijaintiin, ympäristöön ja kulkuyhteyksiin? kyllä, olen tyytyväinen [ ] parantamisen varaa olisi, missä? [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ SOSIAALINEN VERKOSTO ja OSALLISTUMINEN Kuinka usein tapaatte tai olette puhelinyhteydessä omaisiinne? (lapset ja lähisukulaiset) päivittäin [ ] viikoittain [ ] harvemmin, kuinka usein? _________________________ en koskaan [ ] Kuinka usein tapaatte tai olette yhteydessä ystäviinne? päivittäin [ ] viikoittain [ ] harvemmin, kuinka usein? _________________________ en koskaan [ ] Tunnetteko itsenne yksinäiseksi tai alakuloiseksi en [ ] joskus [ ] usein [ ] Jos tunnette olonne usein yksinäiseksi tai alakuloiseksi, mistä arvelette sen johtuvan? ______________________________________________________________________ Harrastatteko kotona jotain (esim. maalaamista, lukemista, kirjoittamista, käsitöitä, elokuvia, puutarhanhoitoa, marjastusta, sanaristikkoja, opiskelua…) en harrasta [ ] kyllä [ ] mitä___________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

Osallistutteko joihinkin seuraavista kodin ulkopuolisista toiminnoista eläkeläisjärjestöjen toimintaan kyllä [ ] en [ muiden järjestöjen tai yhdistyksien toimintaan kyllä [ ] en [ paikkakunnan palvelukeskuksen toimintaan kyllä [ ] en [ seurakuntien toimintaan kyllä [ ] en [ kansalaisopistojen toimintaan kyllä [ ] en [ säännölliseen kulttuuri- tai urheilutilaisuuteen kyllä [ ] en [

] ] ] ] ] ]

Osallistutteko edellä mainittujen lisäksi muihin kodin ulkopuolisiin toimintoihin. Jos osallistutte, niin mihin? ________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ inkälaiseen uuteen yhteisölliseen / ryhmätoimintaan haluaisitte osallistua M valokuvaus kyllä [ ] en [ ] teatteri kyllä [ ] en [ ] kuvataide (akvarelli, maalaus) kyllä [ ] en [ ] sanataide (lukupiiri, elämänkertakirjoittaminen) kyllä [ ] en [ ] muistelu kyllä [ ] en [ ] musiikki (kuoro, soittaminen) kyllä [ ] en [ ] hyvinvointipuutarha kyllä [ ] en [ ] luontoliikunta kyllä [ ] en [ ] yhteisöllinen talkootyö kyllä [ ] en [ ] vapaaehtoistyö (päiväkoti, koulu, ikäihmiset) kyllä [ ] en [ ] Jotain muuta edellisten lisäksi______________________________________________ ______________________________________________________________________ Millä edellytyksillä voisitte osallistua uuteen harrastukseen jos olisi ystävä mukana kyllä [ ] en [ ] jos kyyti järjestyisi kyllä [ ] en [ ] jos olisi taloudellisesti mahdollista kyllä [ ] en [ ] jos saisin kotona asiat järjestettyä kyllä [ ] en [ ] jos aika on sopiva kyllä [ ] en [ ] jos voisin itse vaikuttaa sisältöön kyllä [ ] en [ ] jos saisin kulttuuri- tai liikuntareseptin kyllä [ ] en [ ] jos saisin yksilöllistä ohjausta kyllä [ ] en [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

TERVEYS JA TOIMINTAKYKY Millaisena koette oman terveydentilanne? hyvä [ ] tyydyttävä [ ] välttävä [ ] huono [ ] _________________ _____________________________________________________ _____________________________________________________ Onko ruokahalunne muuttunut viimeisen vuoden aikana ei ole [ ] kyllä on Mikäli ruokahalunne on noussut/alentunut, mikä siihen on syynä?________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko liikuntanne muuttunut viimeisen vuoden aikana? vähentynyt [ ] pysynyt ennallaan [ ] lisääntynyt [ ] Mikäli liikuntanne on vähentynyt/lisääntynyt, mikä siihen on mielestänne syynä? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Harrastatte liikuntaa päivittäin [ ] viikoittain [ ] harvemmin [ ] kuinka usein? ______________________ Mitkä ovat liikuntamuotonne? (esim. ulkoilu, pyöräily, voimistelu, uinti, kuntosali tms.) ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Minkälaiseen uuteen liikuntaharrastukseen haluaisitte osallistua ryhmävoimistelu jooga kuntosali luontolenkkeily sauvakävely

kyllä [ kyllä [ kyllä [ kyllä [ kyllä [

] ] ] ] ]

en [ en [ en [ en [ en [

] ] ] ] ]

Jotain muuta edellisten lisäksi______________________________________________ ______________________________________________________________________

PALVELUOHJAUS JA PALVELUT Palveluohjaus on yksinkertaisimmillaan hyvinvointia ja terveyttä edistävää neuvontaa ja ohjausta. Se pitää sisällään tietoa palveluista, etuuksista sekä hyvinvoinnin edistämisestä. Palveluohjauksella pyritään tukemaan omaehtoista hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä itsehoitoa. Onko palveluohjaus Teille tuttu asia? kyllä [ ] ei [ ] Mikäli se on tuttu, mikä mielestänne on palveluohjauksen merkitys ja tehtävä? _____ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Oletteko mielestänne saanut palveluohjausta? kyllä [ ] ei [ ] Onko palveluohjausta helppo tarvitessaan saada? kyllä [ ] ei [ ] Jos olette saanut, onko anti ollut hyödyllistä kyllä [ ] ei [ ] riittävää kyllä [ ] ei [ ] asiantuntevaa kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko teillä odotuksia palveluohjauksen suhteen? _____________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Parhaat kokemukset palveluiden parissa?____________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Ikävät palvelukokemukset?________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omiin palveluihin?________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

VANHUSNEUVOSTO Vanhusneuvosto on ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamisväylä ikäryhmää koskevissa asioissa. Vanhuspalvelulain 11 §:n mukaan kunnan on asetettava vanhusneuvosto viimeistään 1.1.2014 ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä. Vanhusneuvosto on otettava mukaan ikääntyneen väestön hyvinvointia koskevan suunnitelman valmisteluun sekä palvelujen riittävyyden ja laadun arviointiin. Lisäksi neuvostolle on muutoinkin annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka ikääntyneen väestön tarvitsemien palvelujen kannalta. Onko vanhusneuvosto Teille tuttu asia? kyllä [ ] ei [ ] Mikäli vanhusneuvosto on tuttu, mikä on mielestänne sen merkitys ja tehtävä? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko vanhusneuvostoa helppo lähestyä? kyllä [ ] ei [ ] Onko teillä toiveita ja odotuksia vanhusneuvoston tehtävien suhteen? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Haluatteko itse joskus osallistua ikääntyneiden asioiden ajamiseen? kyllä [ ] ei [ ] SUOSTUMUS Haluan osallistua haastatteluun ja annan puhelinnumeroni ajan sopimista varten. ______________________________________________________________________ päivämäärä_____________________________________________________________ puhelinnumero_________________________________________________________

Liite 2 Selvitys eläkeläisväestön osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista Piikkiössä

HAASTATTELULOMAKE 1. Miten kunnassa voidaan parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen, myös kulttuuri- ja liikuntapalvelujen (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 1 § kohta 2). Voiko mielestänne Eläkeläisjärjestöjen roolia vahvistaa vanhusneuvostoon päin? kyllä [ ] ei [ ] Millä keinoilla?__________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Voiko mielestänne Vanhus- ja veteraanineuvoston roolia vahvistaa lautakuntiin/päättäjiin päin? kyllä [ ] ei [ ] Millä keinoilla?__________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Voiko mielestänne yksittäisen eläkeläisen roolia vahvistaa vanhusneuvostoon päin? kyllä [ ] ei [ ] Millä keinoilla?__________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Oletteko pyrkinyt vaikuttamaan/vienyt vanhusneuvostolle asian? kyllä [ ] ei [ ] Jos olette, onko vastaus tullut riittävän nopeasti vai onko vastausta tullut lainkaan? Onko toiminta tuottanut tulosta?___________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

Oletteko joskus kokenut niin, että asioista on saanut tietoa liian myöhään, jolloin asioita jo pannaan toimeksi? kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko joskus tuntunut siltä, ettei ole osannut hakea tietoa jostain asiasta? kkyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko palvelulinja vaikuttanut palveluiden saatavuuteen? kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Oletteko huomannut parannuksia/heikennyksiä palveluiden saannissa kuntaliitoksen jälkeen? kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Tuottaako teknistynyt yhteiskunta teille vaikeuksia? kyllä [ ] ei [ ] Miten olette kokenut teknistyneen maailman? Mitkä ovat valmiutenne tekniikan parissa? Mitä asialle voi tehdä? _________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

2. Miten kunnassa voidaan vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 1 § kohta 4). Onko ollut helppoa saada tarvitsemaansa tietoa palvelujärjestelmästä (sote-palvelut, vapaa-ajan palvelut) kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko teidät ohjattu vain julkisiin palveluihin vai yli tuottajarajojen? (yksityiset, järjestöt) kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko jaettu tietoa kulttuuri- ja liikuntapalveluista? Onko ohjattu niiden pariin? kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Koetteko omaavanne itsemääräämisoikeutta asioihin? kyllä [ ] ei [ ] Jos ette, miksi ette? Mitä asialle voi tehdä? ___________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Oletteko tullut kuulluksi, onko työntekijä ymmärtänyt mitä tarkoitatte? kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko tullut luottamuksellinen olo? kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

Onko keskustelu/kuulluksi tuleminen vaikuttanut mihinkään tulokseen? kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Onko työntekijöillä ollut asiallinen asenne pyrkiessänne vaikuttamaan palveluunne? kyllä [ ] ei [ ] ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Oletteko ollut tekemisissä vanhus- ja/tai kulttuuripalvelujen kanssa? kyllä [ ] ei [ ] Jos ette, miksi ette? Jos olette, minkälaisia olivat kokemuksenne? _________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Voiko palveluiden parissa luottaa jatkuvuuteen, että työntekijä on sama? Onko aina/ usein uusi työntekijä? kyllä [ ] ei [ ] Miltä tilanne tuntuu? _____________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Haluatteko vaikuttaa palveluihin yleensä? Mitä kautta, miten? (matala kynnys, järjestön palveluohjaaja, suoraan palvelun tuottajalle) kyllä [ ] ei [ ] Mitä kautta/miten? (matala kynnys, järjestön palveluohjaaja, suoraan palvelun tuottajalle) __________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Myös / tai vai omiin palveluihin?____________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

Mitä muuta haluaisitte kertoa?_____________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

SUOSTUMUS Haluan osallistua syvähaastatteluun ja annan puhelinnumeroni ajan sopimista varten. ______________________________________________________________________ päivämäärä_____________________________________________________________ puhelinnumero_________________________________________________________

Liite 3 Selvitys eläkeläisväestön osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista Piikkiössä syvähaastattelu 10.–19.12.2013 1. Miten kunnassa voidaan parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen, myös kulttuuri- ja liikuntapalvelujen (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 1 § kohta 2). 2. Miten kunnassa voidaan vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 1 § kohta 4). Syvähaastatteluteemat Ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia palvelujen parissa, Oletko jäsenenä jossain eläkeläisryhmässä Ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia srk:n vanhustyössä, Ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia eläkeläisjärjestöjen parissa, Ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia vanhusneuvostoon liittyen, Mitä eläkeläisten yhteinen toiminta parhaimmillaan voisi olla, miten eläkeläiset toimintoihin saadaan innostettua. Minkälainen on kokemuksesi ”oman elämänsä herra” eläkeläisenä yksityiselämässä miten ilmenee/ miltä tuntuu perheessä/ yhteisössä Minkälaisista asioista pidät/ haluat tehdä, harrastat/ haluaisit harrastaa Mitä haluaisit vielä lisätä/ kertoa