sotatieteiden kentältä
Voimaa ja kestävyyttä varusmiehille Teksti: Joonas Helén
Sotilaan fyysisen toimintakyvyn vaatimukset edellyttävät monipuolisia ominaisuuksia – maksimi- ja nopeusvoimaa, lihaskestävyyttä sekä aerobista ja anaerobista suorituskykyä. Kirjoittaja pohtii, miten Puolustusvoimien liikuntakoulutuksen tavoitteisiin ja niiden vaatimuksiin voidaan vastata kuormittavan sotilaskoulutuksen ohessa.
V
arusmiesten liikuntakoulutus on perinteisesti ollut kestävyysliikuntaa. Sen järjestäminen on suhteellisen helppoa, sillä tilojen ja välineiden tarve on pienempi kuin voimaharjoittelussa. Monet kestävyysliikuntamuodot ovat myös suurimmalle osalle ennestään tuttuja. Turvallisen ja tehokkaan voimaharjoittelun toteuttaminen vaatii enemmän osaamista sekä varusmiehiltä että kouluttajilta.
Liikuntakoulutusta kehitettävä Tarve kehittää sotilaiden fyysistä toimintakykyä entistä monipuolisemmaksi on selvä. Tiedetään, että runsas kestävyysliikunta yhdistettynä kuormittavaan sotilaskoulutukseen on yhteydessä suurempaan vammautumisriskiin. Kestävyysliikunnan lisääminen voi myös heikentää voimaominaisuuksien kehittymistä varusmiespalveluksessa. Lisäksi koulutuksessa tapahtuva pitkäkestoinen ja matalatehoinen kuormitus on jo itsessään riittävä harjoitusärsyke etenkin heikkokuntoisimmille, joiden kestävyyskunto yleensä paranee varusmiespalveluksen aikana. Voimaharjoittelua ja korkeaintensiteettistä liikuntaa siis tarvitaan. Varusmiesten uusimuotoista liikuntakoulutusta tutkittiin vuonna 2019 Kainuun prikaatissa osana Puolustus-
voimien Koulutus 2020 -ohjelmaa. Tutkimukseen osallistui kaksi perusyksikköä saapumiserästä 2/19. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kehittääkö uusi voimaharjoittelua ja korkeaintensiteettistä liikuntaa painottava harjoittelu paremmin varusmiesten kuntoa kuin perinteinen kestävyyspainotteinen liikuntakoulutus.
Muutostarpeen perusteet Nykyaikaisessa sodankäynnissä taisteluvarustuksen paino on kasvanut ja taistelun luonne muuttunut. Se on lisännyt erityisesti voimaominaisuuksien tärkeyttä. Sotilaan on tehtävässään pystyttävä tekemään kriittisimmät voimaa vaativat suoritukset, joiden epäonnistuminen vaarantaa joukolle annetun tehtävän toteutumisen ja oman tai muiden sotilaiden hengen. Esimerkki tällaisesta suorituksesta on haavoittuneen evakuointi. Voimaa tarvitaan, koska taisteluvarustus päällään sotilas voi painaa lähes sata kiloa. Monia arveluttaisi lähteä taisteluun sellaisen sotilaan kanssa, joka ei pysty raahaamaan tai kantamaan haavoittunutta kiven tai kulman taakse suojaan. Anaerobista suorituskykyä tarvitaan lyhyissä ja kovatehoisissa suorituksissa, kuten ryömimisessä, sprinteissä ja syöksymisessä, – mitä nopeammin, sitä parempi. Suorituksen keston ylittäes33
Joonas Helén sä noin kahden minuutin rajan tärkein suorituskykyä määrittävä ominaisuus on maksimaalinen hapenottokyky eli aerobinen kestävyys. Hyvän hapenottokyvyn tiedetään olevan yhteydessä myös nopeampaan palautumiseen. Ei riitä, että sotilaalla on runsaasti voimaa ja anaerobista suorituskykyä, sillä lyhytkestoisia ja kovatehoisia suorituksia on pystyttävä tekemään toistuvasti pidemmällä aikavälillä.
Liikuntakoulutuksen toteutuksessa rajoitteita Huippu-urheilijan harjoittelu tähtää kilpailusuoritukseen, jossa panoksena on voitto tai tappio. Urheilijan suoritusvaatimukset ovat tiedossa, ja harjoittelussa voidaan keskittyä täsmällisesti haluttujen ominaisuuksien kehittämiseen. Olosuhteet valmistautumiseen luodaan optimaa-
Kylkirauta 3/2020
