artikkelit
Henkinen huolto Puolustusvoimissa Teksti: Janne Aalto
Romaanissaan Anna Karenina Leo Tolstoi kirjoittaa, ettei ole olemassa olosuhteita, joihin ihminen ei sopeutuisi, erityisesti jos näkee kaikkien ympärillään olevien niihin sopeutuvan. Ajatuksessa voi nähdä yhtymäkohtia päämääriin, joita sotilaan toimintakyvyn koulutuksella ja poikkeusolojen järjestelyillä Puolustusvoimissa tavoitellaan: joukkojen ja yksittäisen sotilaan psyykkisen kestokyvyn varmistamista äärimmäisissä kriisitilanteissa.
P
ohdittaessa sotilaan psyykkistä kestävyyttä ja hänen henkistä huoltoaan ollaan tekemisissä kaikkien toimintakyvyn osatekijöiden kanssa. Kokonaisvaltainen psyykkinen jaksaminen poikkeuksellisissa olosuhteissa vaatii paljon niin yksilön fyysiseltä, psyykkiseltä, sosiaaliselta kuin eettiseltäkin toimintakyvyltä. Mitään näistä toimintakykyisyyden osa-alueista ei voi luoda tyhjästä. Koulutus ja valmistautuminen ovat avainasemassa. Samalla ne ovat merkittäviä henkisen huollon elementtejä ennaltaehkäistäessä psyykkisiä ja moraalisia traumoja. Psyykkisestä jaksamisesta huolehdittaessa ja sitä kouluttaessa on äärimmäisen tärkeää tietää, keitä pohjimmiltaan koulutetaan: millaisia ihmisiä koulutettavat ovat arvoiltaan ja asenteiltaan, millainen on heidän taustansa ja mitä valmiuksia heillä on kohdata erilaisia psyykkisesti haastavia tilanteita?
Koulutus – valmistautuminen tulevaan Koulutus 2020 -ohjelmaan liitetty varusmiesten toimintakykykoulutus kehittää osaltaan henkisen kestokyvyn
tavoitteita sekä taistelijan kehoon (fyysinen) että mieleen (psyykkinen, sosiaalinen, eettinen) liittyvillä harjoitteillaan. Harjoitteita suunniteltaessa on pyritty ottamaan huomioon se, millaisia palvelukseen saapuvat varusmiehet ovat taustoiltaan ja valmiuksiltaan. Julkisuudessa paljon esillä ollut varusmiesten aiempaa heikompi fyysinen kestävyyskunto ei tässä suhteessa ole ainoa muuttuja. Henkisessä kestävyydessä on huomioitava myös muutokset yhteiskunnan arvomaailmassa, sosiaalisten suhteiden rakentumisessa ja esimerkiksi kyvyssä pitkäjänteiseen työskentelyyn sekä vastoinkäymisten sietämiseen. Samalla on tiedostettava, että yhtenäiskulttuurin aika on kauas taakse jäänyttä elämää. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen toimintakykyosastolla loppuvuodesta valmistuvasta tutkimuksesta käy ilmi esimerkiksi se, että viime heinäkuun saapumiserässä alokkaille tehtyyn kyselyyn vastanneissa oli useita henkilöitä, jotka olivat eläneet ainakin osan lapsuuttaan tai nuoruuttaan sotatoimialueella. Äidinkieliä vastaajajoukossa oli lähes kolmekymmentä, ja moni vastaaja koki olevansa esimerkik9
Janne Aalto si enemmänkin eurooppalainen kuin suomalainen. Kyselyyn vastasi noin 1 250 alokasta, ja vastaajat edustivat neljää joukko-osastostoa eri puolustushaaroista ja eri puolelta Suomea. Tarkasteltaessa edellä mainittuja tietoja esimerkiksi sen valossa, että taistelun oikeutuksen kokemuksella on merkittävä sotilaiden henkistä jaksamista tukeva ja moraalisia traumoja vähentävä vaikutus, voidaan kysyä, miten isänmaan puolustamisesta pitäisi tulevaisuuden nuorille sotilaille puhua. Osan isänmaa on toisella puolella maailmaa, ja niistä, jotka ovat Suomessa syntyneet ja kasvaneet, yhä useampi identifioi itsensä eräänlaiseksi maailmankansalaiseksi. Samanlaista kosketusta isänmaahan kuin aiemmilla sukupolvilla ei enää monella ole. Ei ole mitään konkreettista maa-aluetta, jota
Kylkirauta 4/2020
