4 minute read
Marssikompassiin luotettiin
SA-kuvan alkuperäinen kuvateksti: Partiomiehen, lähinnä partionjohtajan varusteet: konepistooli, pistooli, käsikranaatteja, narua, kartta, kompassi, kenttäpullo, rautaisannos, lihasäilykepurkki, sokeria ja leipää. Nuijamaa 2.8.1941.
Marssikompassiin luottivat sotilaat ja suunnistajat
Advertisement
Minulla on vielä isäni sodanaikainen marssikompassi, jonka kylkeen on raapustettu Valli. Ensi kerran olen nähnyt ko. kompassin sodan jälkeen moottoripaateisamme Kokemäenjoella. Muita kompasseja ei ollut. Joella sitä ei pahemmin tarvittu, mutta jo Pihlavan selällä yöllä tai sumussa se oli kova sana. Marssikompassi oli käytössä maalla ja merellä Samanlainen oli varustus muissakin paateissa. Kerran olimme tuomassa isäni veljen venettä Viasvedeltä Poriin ja sumu yllätti. Kompassikin hytististä löytyi ja tietysti samanlainen marssikompassi, mutta sen nesteet olivat karanneet jonnekin, eikä kompassiin saatu mitään tolkkua. Ainoa suunta oli Kallon silloinen ’sumuruuppari’, jota kohden yritimme suunnistaa. Kokemuksesta sanon, että se on aika vaikeaa. Jotenkin Kallon edustalle päästiin, mutta vaikeampaa oli lyhyt matka Reposaarelle.
Vielä 1960-luvulla isäni kompassi oli aina mukana metsäretkilläni, suunnistushar
kuva: Suunto
joituksissa ja tietysti meidän peräprutkuissamme vesillä. Mökkikin oli meren äärellä Tyltyssä.
Vielä 70-luvulla marssi seurasi mukana meidän nuorten miesten purjehdusretkillä varakompassina taskussa, ja aina tiptopkunnossa. Kompassit muuttuivat ja marssikompassi unohtui sitten kaapin pohjalle. Joskus vein sen sentään laivurikursseille näytille ja edelleen se toimi hyvin.
Marssikompassille asetettiin kovat vaatimukset Mielenkiinnolla luin uuden vuosituhannen alussa julkaistua Suunnon historiateosta. Otin marssin esille – siihen liittyi niin vaiherikas historia ja tarina. Sen arvo nousi kädessäni, vaikka ensimmäinen ilmakupla olikin ilmestynyt kompassin sisälle.
Kompassi osoittautui hyväksi avuksi Suomen taistellassa itsenäisyytensä puolestaja palveli montaa sukupolvea arjen askareissa vuosikymmeniä sodan jälkeen. Keksijälleen Tommo Vohloselle ja hänen vaimolleen jokamiehen marssikompassi ei iloa ja rauhaa suonut kertoo Suunnon historia. 1930-Iuvun alkupuolella heräsi Suomen Armeijassa tarve kompassille, jota jokainen mies voisi kantaa mukanaan, jonka neulan liike olisi vakaa ja kaikki häiriöt mahdollisimman tarkasti eliminoitu. Itse laiteen tulisi olla pienikokoinen, kestävä ja helppokäyttöinen.
Suomen puolustusvoimat kävi tässä asiassa neuvotteluja ainakin tunnetun ruotsalaisen kompassinvalmistajan Nya Instrumenfabriks Aktiebolaget Lythin ja suomalaisen Physica Oy:n, samoin kuin keksijä Tuomas Vohlosen kanssa, mikä käy ilmi Vohlosen kompassipatentteihin liittyvistä asiakirjoista. Tarvittiin siis keksintö, jota hyvällä syyllä voitaisiin kutsua jokamiehen kompassiksi ja joka mm. kestäisi kaikki sodan rasitukset.
Kompasseja, joiden neulan liikettä vakautettiin nesteellä käytettiin jo laivoissa ja lentokoneissa. Ne olivat kuin suuria nesteellä täytettyjä maljoja, jotka useimmiten oli kardaanisesti ripustettu ympäristön liikkeen eliminoimiseksi. Kuinka valmistaa sitten pieni nestetäytteinen taskukompassi? Tähän ongelmaan ei etsinyt ratkaisua yksin Tuomas Vohlonen. Hän ei myöskään ollut ainoa, joka kykeni sen ratkaisemaan, mutta hänen ratkaisunsa todennäköisesti oli paras.
Tuomas (Tommo) Vohlonen oli jo pitkään pyrkinyt ratkaisemaan kompassineulan liikkeen epävakauden aiheuttamaa ongelmaa. Samoin hän oli pyrkinyt helpotta
Tommo Vohlosen keksintö oli menetelmä, jolla kompassi valmistetaan ilman mekaanisia kiinnityksiä ja epävarmoja tiivistyksiä.
maan asteikon luettavuutta ja tehnyt lukemattomia pieniä parannuksia erilaisiin suunnistus- ja mittausvälineisiin.
Huhtikuussa 1933 Tommo Vohlonen jätti patenttihakemuksen. Keksinnön nimitys oli Nestekompassi. ”Kysymyksessä oleva keksintö tarkoittaa kompassia, jonka magneettineula on kokonaan sulettu umpinaiseen selluloidirasiaan.” Marraskuussa 1932 oli ruotsalainen Lyth kuitenkin jättänyt Suomessa patenttianomuksen keksinnölle Vätskekompass ja tämän vuoksi uhkasi Vohlosen hakemus jäädä patenttivirastossa pöydälle odottamaan aikaisemmin jätetyn hakemuksen ratkaisemista.
Puolustusministeriö kuitenkin kiirehti Vohlosen patenttihakemuksen käsittelyä ”sen johdosta, että puolustuslaitos on hyväksynyt ko. kompassimallin armeijan kompassiksi ja tulevat hankinnat voivat riippua patenttiasian ratkaisusta.” Patenttiviraston tutkijainsinöörin annettua lausunnon hakemusasiassa tarkentui keksinnön nimitys muotoon Nestekompassien valmistustapa ja sen mukaisesti tehty kompassi.
Patentti myönnettiin 25.1.1935 numerolla 16285. Myös Lythin patenttihakemus hyväksyttiin.
Tommo Vohlosen keksintö ei ole kompassin rakenne, kuten Lythin patentissa vaan menetelmä, jolla kompassi valmistetaan ilman mekaanisia kiinnityksiä ja epävarmoja tiivistyksiä. Erona Lythin patentin nestekompassiin, jossa myös on läpinäkyvästä, joustavasta materiaalista, esim. selluloidista tehty kansi, on se, että Vohlosen kompassissa magneettineula nesteineen on kokonaan suljettu umpinaiseen selluloidirasiaan.
Lythin patentin mukaisessa kompassissa siis vain nestesäiliön kansi oli joustavaa materiaalia. Lisäksi Vohlosen patentin selitysosassa kuvataan kuinka kompassirasia täytetään nesteellä ja suljetaan täytön jälkeen tiiviisti, jota menetelmävaihetta Lythin patentissa ei ole kuvattu.
Lythin hakemus koski tämän saman ongelman ratkaisua rakenteella, jossa nestesäili
jatkuu
ön kansi ja pohja ovat eri materiaalia.Vohlosen kompassirasia oli myös yksinkertaisen rakenteensa ansiosta helppo valmistaa ja se oli tiivis, mikä ominaisuus oli vaikeasti tehtävissä tuolloin tunnetuilla rakenteilla.
Suunto perustetaan Helmikuussa 1936 merkitään kaupparekisteriin Oy Suunto. Kompassien valmistus alkoi.
Puolustusvoimien tilaukset olivat massiivisia ja patenttisuojat taloudellisesti merkittäviä. Keksijät kävivät taistelua toistensa patentteja vastaan. Tuomas Vohlonen jätti vielä joitakin kompassia koskevia patenttiliakemuksia. Oy Physica AB esittää ensin vastaväitteitä niiden hyväksymiselle ja myöhemmin vaati eri tuomioistuimissa korkeinta oikeutta myöten Vohlosen patenttisuojien kumoamista. Suojat jäivät voimaan, mutta taistelu kesti 12 vuotta. Toisaalta rouva Elli Vohlonen esitti ankaria väitteitä Oy Physica AB:n patenttihakemuksen hyväksymistä vastaan. Hakemus koskee nestekompassin nesterasian valmistustapaa. Physica oli jättänyt hakemuksen maaliskuussa 1935.
Hakemus hyväksyttiin vasta lokakuussa 1951. Vastaväitteet olivat saaneet käsittelyyn kulumaan 16 vuotta.
Elisa (Elli) Vohlonen toimi prokuristina Oy Suunnossa, jota oli ollut yhdessä puolisonsa kanssa perustamassa 1936. Tuomas Vohlosen kuollessa talvisodan vuoden 1939 keväällä, otti Elli johdon yrityksessä.
Hänelle siirtyivät myös oikeudet Tuomas Vohlosen patentteihin ja vireillä olevat patenttihakemukset. Leskirouva Elli Vohlonen toimi Suunnon toimitusjohtajana 12 vuotta. Hän luotsasi yrityksen yli sota-ajan ja taloudellisesti vaikean 50-luvun. Hän myös taisteli ankarasti patenttioikeuksiensa puolesta, Patentteja kertyi Vohlosille kaikkiaan 39.
SIMO VALLI
