22 KARHU
Poliisihallituksen lausuntopyyntö luonnoksesta aselupakäytäntöjä linjaavaksi ohjeeksi Pääministeri Antti Rinteen hallitus asetti hallitusohjelman strategisessa kokonaisuudessa Turvallinen oikeusvaltio Suomi ja sen alakohdassa Oikeusvaltion kehittäminen tavoitteeksi vahvistaa demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnan instituutioihin. Yhdeksi keinoksi tavoitteeseen pääsemiseksi kirjattiin aselupakäytäntöjen yhdenmukaistaminen siten, että aselainsäädäntö ei kiristy. Ohjeluonnos lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle 06 07 2021 Lausuntomenettelyn tarkoituksena on saada tulevasta ohjeesta mahdollisimman hyvin kaikkia alan toimijoita palveleva ja informatiivinen, mutta tiivis asiakirja. Nyt lausuttavana oleva luonnos ei välttämättä sisällä kaikkia niitä näkökulmia, jotka ovat nousseet keskusteluun aselupa-asioiden yhteydessä. Tämän vuoksi Poliisihallitus rohkaisi lausunnon antajia tuomaan esiin sellaisia tekijöitä, jotka mahdollisesti vielä puuttuvat lausuttavana olevasta luonnoksesta ja jotka edistäisivät aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä. Mahdollisimman laaja keskustelu jakelussa mukana olevien tahojen jäsenjärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa on myös toivottavaa. Tulevalla ohjeella huolehditaan lupakäytäntöjen yhdenmukaistamisen lisäksi siitä, että aselupa-asiat hoidetaan koko valtakunnassa niin, että aseturvallisuus ei vaarannu. Lausunnot piti toimittaa 31.8.2021 mennessä.
Havaintoja ja lausunnoissa esille tulleita kohtia: Aseen käyttötarkoitus
Aselain perusteluissa on mainittu, että yhteen käyttötarkoitukseen aikanaan hankit-
tua ampuma-asetta voidaan käyttää myös muihin laillisiin käyttötarkoituksiin, joihin ase ominaisuuksiltaan soveltuu. On hyvä, että pyritään selkeyttämään aseluvan hallinnollista prosessia eri ampumalajien osalta laatimalla luettelo eri lajeihin soveltuvista aseista. Luettelo tukee aseluvan hakijoita sekä aselupahallintoa tekeviä poliisivirkamiehiä ja vähentää turhaa byrokratiaa. Näin voidaan selkeyttää ja nopeuttaa aselupien käsittelyä ja myös alentaa aselupien huomattavan korkeaksi nousseita lupamaksuja osana maksupalveluasetuksen päivittämistä. Tämä voisi myös vähentää aikaisemmin epäkohdaksi koettua kansalaisten eriarvoista kohtelua Suomen eri poliisilaitosten erilaisissa tavoissa toteuttaa aselupahallintoa. Luettelon heikkoutena tosin nähdään, että se on parhaimmillaankin vain hetkellinen näkemys jatkuvasti kehittyvästä harrastuslajeista, säännöistä ja teknisen kehityksen tuomista uusista mahdollisuuksista. Luettelon päivitys ei mitenkään voi pysyä alan kehityksessä mukana ja luettelo voi pahimmillaan alkaa toimia tarkoitustaan vastaan rajoittamalla aselupien saamista, kun joku ampumalaji puuttuu luettelosta. Asekeräilyn ja asehistorian näkökulmasta luettelosta puuttuu mustaruutiammunta, jota on ampuma-aseilla harrastettu jo satoja vuosia.
Aseen soveltuminen hyväksyttävään kyttötarkoitukseen
Luettelo eri lajeihin ”hyvin soveltuvista” asemalleista sisältää ongelmia. Kaiken kaikkiaan aselakiin kirjattu, viranomaisen arvioinnin ja mielipiteen varassa ”tarkoitukseen hyvin soveltuva” -käsite on ongelmallinen. On ymmärrettävää, että se on se lain kohta, johon aselupaharkintaa tekevä poliisivirkamies perustaa kokonaisarvionsa ase ja käyttäjä -yhdistelmän muodostamasta uhkasta yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. On tosiasia, että yksikin pienoispistooli väärän henkilön kädessä on vaarallinen, mutta kymmenen metsästyskivääriä huolellisen henkilön omistuksessa ei ole mikään uhka yhteiskunnalle. Lupahallinnon henkilöstön hyvä ammattitaito, laaja kokemus ja arvokas työaika pitäisikin suunnata ensimmäisiä aselupiaan hakevien henkilöiden taustojen tarkastamiseen ja tarvittaessa vaikka useampiin haastatteluihin. Ase ja ihminen -yhdistelmässä ihminen on se keskeinen ja oleellinen tekijä. Rajallisten resurssien maailmassa tulee keskittyä olennaisiin asioihin. Mikä mahtaa olla tämän lupakarusellin turvallisuutta parantava vaikutus verrattuna turhaan byrokratiaan käytettyyn virkamiesten työaikaan? Asia näyttää vielä oudommalta, kun samaan aikaan on käynnissä keskustelua poliisin riittämättömistä resursseista.
Aseilla harrastaminen tukee merkittävästi myös sotilaallisen reservin maanpuolustuskykyä konkreettisesti sekä maanpuolustustahtoa henkisellä tasolla.
