Kansi: kuva: puolustusvoimat
Juhani Lukka
Eemeli Lappalainen
Jari Multisilta
Esa Rannisto
Petri Ranta
Marjo Sarmet
Raimo Suominen
Kimmo Tuomi
Juha Vasama
Materiaalin toimitus
Sähköpostiosoitteeseen: juhani(at)lukka.fi
Karhu ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Kirjoittaessani tätä pääkirjoitusta olen matkalla Ahvenanmaalle, jossa on Reserviupseeriliiton ja Reserviläisten kokousviikonloppu. Ahvenanmaa on autonominen, demilitarisoitu ja ruotsinkielinen osa Suomea. Maakunnan alue koostuu yli 6 700 saaresta, mutta väestöä, jota maakunnassa on nykyisin yli 30 000 henkeä, asuu noin 60 saarella. Yli 40 prosenttia Ahvenanmaan asukkaista asuu sen ainoassa kaupungissa, Maarianhaminassa, joka on yksi maakunnan 16 kunnasta. Demilitarisointi tarkoittaa jonkin maantieteellisen alueen tyhjentämistä sotilaista, ampumatarvikkeista, aseista ja muusta sotilaallisesta aineksesta. Viime vuosien aikana toimiessani aktiivisena kurssinjohtajana ja harjoituksen johtajana MPK:n harjoituksissa alueen asukkaat ovat tulleet tutuiksi. Paljon julkisuuttakin saaneet Lokalförsvar – Soldatens Grundkurs -kurssit ovat keränneet osallistujia Suomen ruotsinkielisistä. Tässä joukossa on ollut merkittävä edustus myös Ahvenanmaalla asuvia suomalaisia. Kurssit ovat olleet erittäin suosittuja ja niitä on järjestetty MPK:n toimesta Porin Prikaatin Niinisalon ja Säkylän varuskunnissa. Mielestäni edellä oleva kuvaa hyvin sitä laajaa maanpuolustushenkeä ja -tahtoa, joka Suomessa on vaikuttavasti havaittavissa. Tämä näkyy myös MPK:n harjoitusten kasvavina vuorokausina ja osallistujamäärän kasvuna. Lisäksi puolustusvoimat ovat aktivoineet reserviläisiä kertausharjoituksilla. Pidetään jatkossakin maanpuolustushenkeä yllä ja osallistutaan aktiivisesti toimintaan.
Jussi syntyi vuonna 1944. Voidaan hyvällä syyllä todeta, että Jussin maanpuolustustyö alkoi jo jatkosodan aikana.
Vieläkin varhaisemmalle ajanjaksolle voidaan mennä. Jussin tuffa ja mummo ovat kohdanneet Suomen vapausodassa ja Satakunnan rintamalla, jossa mummu toimi sanitäärinä Kankaanpään opistolla. Tuffa taisteli Hans Kalmin joukoissa Viron vapaussodassa.
Tuffa haavoittui Viron vapaussodassa tykistökeskityksessä. Melkoinen perimä.
Käytännön maanpuolustus alkoi, kun ja Jussi astui palvelukseen vapaaehtoisena Upinnimellä vuonna 1962. Jussi kotiutui Suojelukoulusta alikersanttina vuonna 1963.
Työelämä
Jussi työskenteli kotitilalla Nakkilassa. Hän toimi myös laboranttina teollisuudessa.
Jussin hyvä ulosanti ja sosiaalisuus johdatti miehen pian kaupan alalle. Jussi työskenteli myyntitehtävissä ja hän mainitsee tehneensä pisimmän päivätyönsä huonekaluliikkeessä myyjänä.
Vuodesta 1973 vuoteen 2010 Jussi pyöritti Raha-automaattiyhdistyksen rulettia useissa eri kohteissa. Tänä päivänä ei Satakunnassa enää ruletti pyöri.
Jussi on eläkkeellä, mutta tekee yhä työkeikkoja. Jussista huomaa, että liikkeellä olo on pitänyt miehen vireänä.
Vapaaehtoinen maanpuolustustyö Reserviläisyyttä seitsemällä vuosikymmenellä! 1960-luvun lopulla Jussi liittyi Nakkilan Reservinaliupseereihin.
2010 Jussin elämäntilanne salli laajemman toimimisen maanpuolustus- ja veteraanijärjestössä. Jussi toimi Reservinaliupseereissa varapuheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä vuosikausia. Tuohon aikaan Nakkilassa käytiin keskustelua muuttuuko reservin aliupseerit reserviläisiksi. Monet varmaan muistavat, ettei tuo asia mennyt kaikissa yhdistyksissä ihan läpihuutojuttuna.
Juhani Kares kutsui syntymäpäiväjuhlaan edustuksen myös Nakkilan Reserviläisistä.
Jussi toimii tällä hetkellä yhdistyksemme toiminnantarkastajana.
Sotaveteraanit
2010 alkaen Jussi on kuulunut Nakkilan Sotaveteraaniyhdistyksen kannattajajäseniin. Toimien aktiivisesti Suomen lipun airueena, kunniavartioissa, muistotilaisuuksissa ja useissa eri palvelustehtävissä.
Jussi on kuulunut veteraaniyhdistyksen hallitukseen ja jatkaa Tammenlehvän Nakkilan perinneyhdistyksessä.
Jussin luona vieraillessa ei juttelusta ole tulla loppua. Keskustelun lanka vaihtaa suuntaa matkaten milloin vaaran vuosista vanhoihin esineisiin, joilla on uskomattomia tarinoita.
Jussi on kartuttanut tietämystään vieraillen useissa museoissa, perinnekohteissa ja tapahtumissa. Juhani on kulkenut äitinsä, isänsä ja appiukkonsa sotatien, niin rajan tällä puolen, kuin itärajan tuolla puolen. Ensi kesän matka suuntautuu Haminaan Wanha Veteraani museoon. Siellä on Vapausota näyttely, jonne Juhani on lahjoittanut isän äidin Vapaussodan muistomitalin, jonka Porin kaupungin maalaiskunta aikoinaan myönsi kaikille Vapausodan käyneille naisille. Haminan suunta on Jussille entuudestaan tuttu. Hän on käynyt Hamina Tattoossa kolme kertaa.
Juhani toivottaa Satakunnan Reserviläisille hyvää loppuvuotta.
JUHANI KARES ja ESA RANNISTO
Aiemmista vuosista hieman poiketen tänä vuonna perinneretki suuntautui Puolustusvoimien kohteeseen, suureen joukko-osastoon Porin prikaatiin Säkylässä. Retkelle oli ilmoittautunut 32 osanottajaa. Torstaiaamuna 12.9. klo 09 prikaatin pääportille saapuikin 29 maanpuolustuksesta kiinnostunutta vierailijaa, monet puolisoineen. Heistä neljä ilmoittivat edustavansa Vapaussodan Satakunnan perinneyhdistystä tai jatkosodan aikaisen Kevytosasto 8:n perinteitä sekä kaksi Satakunnan Sotilaspoikien Perinnekiltaa. He olivat yhtä tervetulleita kuin piiriläisetkin. Aikaa tutustumiseen oli varattu aamupäivä. Iltapäivällä retki täydennettiin vierailulla läheiseen Kauttuan Ruukkiin.
Porin prikaati
Porin prikaati sopi erinomaisesti perinnekohteeksi siksikin, että se ei ole vain moderni nyky-yksikkö vaan sen kunniakas historia alkaa jo 400 vuoden takaa. Porin rykmentti perustettiin sankarikuningas Kustaa II Adolfin käskystä 1626 30-vuotisen sodan aikana, johon rykmentti jo osallistui. Jokainen aikanaan kouluhistoriansa lukenut tuntee Porilaiset viimeistään Suomen sodasta, heidän urhoollisista taisteluistaan komentajansa von Döbelnin johdolla. Porilaisten marssi on Puolustusvoimien kunniamars-
Prikaatin apulaiskomentaja eversti Marko Kivelä antoi erinomaisen yleiskatsauksen Porin prikaatista.
si ja sillä on vankat juuret Porin rykmentin kunniakkaaseen historiaan. Vuonna 1957 rykmentin nimeksi tuli Porin prikaati. 1960-luvun alussa se muutti Turun Heikkilästä Säkylän Huovinrinteelle. Yksikkö on säilyttänyt asemansa yhtenä maamme arvostetuimmista joukko-osastoista.
Prikaatin pääportilla meitä vastassa ja koko aamupäivän oppaanamme prikaatista oli kapteeni Marko Heino. Alkajaisiksi useimmat nauttivat varusmiesajoilta suositut munkkikahvit parin euron hintaan. Sen jälkeen prikaatin apulaiskomentaja eversti Marko Kivelä kertoi auditoriossa elävästi prikaatin kokoonpanosta, tehtävistä, koulutuksesta ja vastuualueesta.
Porin prikaati on Suomen maavoimien suurin joukko-osasto ja yksi maavoimien kolmesta valmiusyhtymästä. Se on sijoit-
Niinpä pienen kansakunnan kaukana pohjoisessa ei pidä luottaa liikaa vieraan apuun. Kansallista puolustusta on jatkuvasti modernisoitava ja kehitettävä.
tunut Länsi-Suomen alueelle. Muut kaksi valmiusyhtymää ovat Kainuun prikaati ja Karjalan prikaati. Prikaatiin kuuluvat Säkylän ja Niinisalon varuskunnat. Prikaatin esikunta on Säkylässä. Harjoitusalueita on Säkylässä ja sen lähikunnissa, Kankaanpäässä ja Maalahdella. Lisäksi siihen kuuluvat aluetoimistot Turussa ja Vaasassa. Prikaatin komentaja on prikaatikenraali Jami Virta. Prikaatin tärkeimmät tehtävät ovat asevelvollisten ja sotilaiden kouluttaminen maamme puolustamista varten ja kansainvälisiinkin kriisinhallintatehtäviin. Se kouluttaa asevelvollisia vuosittain yhteensä yli 4 000 kahteen erään jaettuina, suunnilleen yhtä paljon Säkylässä ja Niinisalossa. Prikaati ylläpitää ajanmukaista toimintavalmiutta, antaa virka-apua sekä valmistaa re-
serviläisiä kriisinhallintatehtäviin. Se tukee myös vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Tästä reservipiirimme ja muut vierailijat nyt pääsivätkin nauttimaan.
Pitkän rauhallisen jakson jälkeen Ukrainan sota on nyt herättänyt Euroopan huolestumaan puolustuksestaan. Suomi ei nukahtanut vaan säilytti puolustuskykynsä ja on sitä merkittävästi tehostanut. Vuonna 2023 Suomi liittyi NATO:oon ja solmi Yhdysvaltojen kanssa DCA-sopimuksen. Jo kuusi vuotta aikaisemmin se liittyi IsoBritannian johtamiin nopean toiminnan JEF-joukkoihin. Kansainvälisten joukkojen harjoitusalueita on mm. Niinisalossa ja sen maastoissa.
Perinneretken 29 osanottajaa yhteiskuvassa.
NATO:n 5. artikla antaa tukevaa selkänojaa. Tämä tarkoittaa sitä, että mikä tahansa NATO-maahan kohdistuva sotilasluonteinen loukkaus katsotaan loukkaukseksi koko puolustusliittoa vastaan, jolloin se ryhtyy toimenpiteisiin tällaisen loukkauksen torjumiseksi. Siis yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Eikä ydinpelotettakaan ole suljettu pois! NATO:n avustuspäätöksetkin kuitenkin tehdään kansallisilla tasoilla. Niinpä pienen kansakunnan kaukana pohjoisessa ei pidä luottaa liikaa vieraan apuun. Kansallista puolustusta on jatkuvasti modernisoitava ja kehitettävä.
Apulaiskomentajan esityksen päätteeksi Satakunnan reservipiirien perinnetoimikunnan puheenjohtaja Matti Lehtimäki kiitti prikaatia vierailun järjestämisestä ja ojensi apulaiskomentajalle kirjansa: Meririntaman ilmatorjunta 1941–1944.
Opastettu kierros prikaatin alueella
Sitten prikaatin alueella tehtiin opastettu esittelykierros kapteeni Marko Heinon johdolla ja asiantuntevalla opastuksella. Seu-
rue pääsi tutustumaan prikaatin rakennuskantaan, kalustoon ja harjoitusalueeseen. Ulkoasultaan kasarmien, varastorakennusten ja toimitilojen kunto vaikuttivat oikein hyviltä ja ajanmukaistetuilta. Varusmiesten kerrottiin majoittuvan edelleen 12 hengen tupiin. Tässä ei ilmeisesti ole mitään uutta, niin aikanamme mekin majoituimme. Tietysti meitä kiinnosti näytillä oleva kalusto, eritoten panssaroitu kuljetusajoneuvokanta, erikoisuutena mm. pioneerien silta-ajoneuvo.
Aidattu varuskunta-alue käsittää yhteensä 4 650 hehtaaria (46,5 km2). Valtaosa siitä on harjoitusaluetta. Siellä ovat monet ampumaradat aina 25 metrisestä 300 metriseen. Yleisimmin varusmiesten henkilökohtaisilla aseilla rynnäkkökivääreillä ammutaan 150 metrin tauluihin. Sieltä löy-
Eurajoen kuohuntaa Kauttuan Ruukinpuistossa. Koski on antanut voimaa ja oivan lähtökohdan Ruukin teolliselle kehittämiselle.
Kauttuan Ruukki
Klo 13:00 Ruukin vierailukeskuksen edustalle kokoontui 23 kiinnostunutta osanottajaa.
Heidät jaettiin kahteen yhtä suureen opasryhmään. Vierailukeskuksen tiloissa oli infoa ensin Kauttuan historiasta ja sitten Ruukinpuiston teollisesta historiasta, luonnosta ja yhteisöstä.
Infotaulun mukaan vanhin kaivauslöytö alueelta olisi 3 500 eaa! Pysyvää asutusta alueella on ollut keski- ja uudenajan vaihteesta 1500 vuoden tienoilta. Teollinen yhteisö Kauttuasta alkoi kehittyä 1689, jolloin vapaaherra Lorentz Creutz perusti Kauttuan Ruukin. Teollisuuden ympärille muodostui pikkuhiljaa omavarainen yhteisö, josta omistajasuvut pitivät hyvää huolta. 1900-luvun alussa teollisuuden tuotanto muuttui raudanvalmistuksesta paperiin ja paperinjalostukseen. 1900-loppupuolelle asti teollisuuslaitokset olivat vain neljän suvun omistuksessa. Creutzien jälkeen muut omistajasuvut olivat Timmit, Falckit ja Ahlströmit. Nykyään omistajuus on hajautunut.
heinäkuussa yli 2 000 uutta alokasta
Porin prikaati vastaanotti palvelukseen maanantaina 8.7.2024 yhteensä 2 230 uutta alokasta. Alokkaista noin 970 aloittaa palveluksensa Niinisalossa ja noin 1 260 Säkylässä. Palveluksensa aloittavista noin 172 on vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavia naisia.
Säkylässä palveluksensa aloittivat myös noin 250 erillishaun kautta Suomen kansainväliseen valmiusjoukkokoulutukseen esivalittua varusmiestä, joista naisia on kolme. SKVJ-koulutettavat ovat läpäisseet huhtikuussa pidetyissä valintatilaisuuksissa henkistä ja fyysistä suorituskykyä mittaavat testit.
tyvät myös ampumahiihtorata ja erikseen aidattu räjäytekoulutukseen varattu alue. Kierroksella näimme koulutusta myös kevyillä jalkaväenaseilla sekä totuttelua telttamajoitukseen.
Vierailu Porin prikaatissa päättyi yhteiseen omakustanteiseen lounaaseen, johon osallistuivat myös prikaatin apulaiskomentaja eversti Kivelä ja oppaamme kapteeni Heino. Halukkaat saivat nauttia varusmiesaikana torstaisin suositusta hernekeitosta ja pannareista!
Vierailukeskuksesta siirryimme Ruukin alueella jalan. Kosken rannalla tutustuimme entiseen paperitehtaan rakennukseen, joka oli lopettanut toimintansa jo vuosia sitten. Kierroksella näimme myös Alvar Aallon suunnittelemat Villa Ahlströmin ja puiston ylärinteen terassitalokokonaisuuden, johon tutustuimme lähemmin sisätiloineen. Pois lähtiessämme näimme lähemmin vielä ruukinkartanon päärakennuksen ja puutarhan. Kotimatkalle lähdimme noin klo 15.
Kiitos reservipiireille, jotka kustansivat pääsymaksut ja opastuksen Kauttuan Ruukinpuistossa.
PAULI YLITALO Perinnetoimikunnan jäsen
Kotiutuneet varusmiehet aloittivat palveluksensa tammikuun 2024 saapumiserässä ja heidät on kuluneen 255 vuorokauden aikana koulutettu miehistön erityistaitoja vaativiin tehtäviin.
Niinisalosta kotiutui yhteensä 80 varusmiestä, joista 8 oli suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja Säkylästä 71 varusmiestä.
Varusmiehet olivat koulutettu miehistön erityistaitoja vaativiin tehtäviin kuten sotilaspoliiseiksi, sotakoiranohjaajiksi, säämiehiksi, lääkintämiehiksi, varusmiestoimikunnan toimihenkilöiksi sekä viestintävarusvarusmiehiksi.
Krista Raatikainen esitteli ajatuksensa Kokemäen Reserviläisten johtokunnalle, joka näytti suunnitelmalle vihreää valoa. Johtokunnan kokouksessa piirrettiin ääriviivat asialle ja johtokunta määräsi hallituksen varapuheenjohtajan Arto Hurvin Kristalle oikeaksi kädeksi. Parivaljakko alkoi hioa suunnitelmaa eteenpäin. Ajatuksena oli myös kehittää yhteistyötä muiden kanssa, mutta tämä ajatus ei tällä kertaa kantanut alkumetrejä pidemmälle.
Jo alussa oli selvää, että aloitettaisiin ammunnalla. Onneksemme Harjavallan reserviläisillä on loistava rata lähietäisyydellä kävelymatkan päässä. Sieltä etenisimme jalkapatikassa rasteja ratkoen Kokemäen Pitkäjärven rantaan, jossa olisi mahdollisuus syödä ja saunoa. Päivän päätteeksi pystytettäisiin teltta ja nautittaisiin unet luonnon helmassa.
Kuukausien valmistelujen jälkeen koitti viimein elokuun 10. päivän aamu. Olimme
joka johti keväällä 2024 suunnitteluun minijotoksen järjestämisestä. Voitaisiin yhdistää reserviläisyyden kulmakivet, ammunta ja liikunta mukavaan kokonaispakettiin unohtamatta yhdessä tekemisen iloa. Asiasta saataisiin huvi ja hyöty samalla kertaa. Eikun tuumasta toimeen.
seuranneet jo päiviä pelon sekaisin tuntein sääennustuksia. Vettä tulisi, mutta kuinka paljon. Se oli vielä kysymysmerkki.
Kokoonnuimme Harjavallan reserviläisten radalla klo 10.00. Työryhmä Raatikainen & Hurvi oli värvännyt huoltojoukkoihin kolme huollon tuntevaa henkilöä, jotka huolehtivat, että kokoontumispaikka pistooliradalla löytyi. He huolehtivat myös koko päivän meistä jotostelijoista mm. pitämällä nälän loitolla.
Ampumapaikalla Krista kokeneena aseenkäyttäjänä esitteli harjoituksissa käytettävät aseet ja kertasi turvamääräykset. Aloitettiin pistooliin tutustuminen kymmenellä harjoituslaukauksella, jotka löysivät maaliin vaihtelevasti. Seuraavaksi suoritettiin kilpailu, jossa jokainen ampui tuplalaukaukset viiteen maalitauluun. Ajatuksena oli, että totutusta ”rintapanssarista” saisi miinuspisteitä ja pluspisteet sitten vähän vaikeimmista paikoista.
Kivääripuolella tutustuttiin AR-tyyliseen puoliautomaattikivääriin. Monet oli-
Kivääripuolella tutustuttiin AR-tyyliseen puoliautomaattikivääriin.
vat aiemmin olleet tekemisissä vain AK-tyylisillä kivääreillä ja ero tuntui merkittävältä.
Liipaisu oli kevyt, eikä aiemmasta tuttua potkaisua tuntunut. Ammuimme tauluihin 50 m:n matkalta ja lopuksi suoritukset kirjattiin ja ampujat pisteytettiin.
Kellon lähestyessä puoltapäivää, hyppä-
simme autoihin ja huristimme lähtöpaikalle laskettelurinteen luo. Sade oli jo yltynyt kohtuullisen kovaksi ja aloitimmekin pukeutumisella sadevarusteisiin. Lähdimme etenemään Hiittenharjua ylös ja kohti tuntematonta.
Matkalla Palojärven taukopaikalle suoritimme monia rastitehtäviä, joissa kysyttiin yleistietoa vaativia tietoja, arvioitiin aistinvaraisesti erilaisia painoja ja pituuksia ja etsittiin Elomaan perheen kadonneita varusteita kesäretken jäljiltä. Viimein parin tunnin kosteahkon vaelluksen jälkeen saavuimme Palojärven laavulle, jossa huolto oli jo kypsentänyt muutaman makkaran ja keittänyt nokipannukahvit.
Ajoitus oli hienosti suunniteltu. Päästyämme laavun suojaan taivas heräsi ja ampui melkoista rumputulta salamoiden välkkyessä ja sateen ropistessa. Tauko venähtikin tunnin mittaiseksi, jonka jälkeen lähdimme etenemään kohti maalialuetta.
Matkalla tunnistettiin vielä kasveja, ihmeteltiin erilaisia sidontatarpeita ja mietittiin karttamerkkejä.
Viimeisenä tehtävänä oli kirjoittaa sana
LEOPARD natoaakkosin. Itselläni oli selvästi kotikenttäetu, sillä olinhan tutustunut asioihin vasta yli 30 vuotta sitten merivoimien merkinantajana. Aivan kaikki eivät kuitenkaan menneet nappiin, joten kertausta pitää suorittaa näiltäkin osin. Maalialueella oli tarjolla vielä lämmintä keittoa ja päivän kruunasi perinteinen sauna.
Suunniteltu telttayöpyminen jäi tällä kertaa vähäisen osallistujamäärän (ja kostean kelin) takia kokematta, mutta ehkä jonain kauniina syksyisenä yönä..
Kaiken kaikkiaan kokemuksesta jäi pelkkää hyvää sanottavaa. Järjestelyt olivat loppuun asti mietittyjä ja huolto toimi kellon tarkkuudella. Kaiken kruunasi hyvä yhteishenki, joka auttoi väsyneet reserviläiset kosteista olosuhteista huolimatta iloisella mielellä maaliin.
Kiitokset Kristalle ja Artolle, huoltojoukkueelle, maalialueen muonittajalle, osallistujille sekä Satakunnan Reserviläispiirille, joka lahjoitti jotoksen patruunat.
Kaiken kruunasi hyvä yhteishenki, joka auttoi väsyneet reserviläiset kosteista olosuhteista huolimatta iloisella mielellä maaliin.
Lavian Metsästysseuran majalla pidettiin lauantaina 31. elokuuta 2024 Reserviläispäivä 16. kertaa. Tilaisuuden avasi Lavianseudun Reserviupseerien puheenjohtaja Pekka Elomaa. Hän kertoi tilaisuudessa myös juhlistettavan ja muisteltavan Lavian Seudun Reserviläisten 60-vuotista taivalta.
Aamupäivän seminaarin puheenjohtajana toimi reserviläisten varapuheenjohtaja Jukka Holma.
Satakunnan Reserviläispiirin puheenjohtaja Jari Multisilta esitti piirin tervehdyksen 63 päiselle kuulijakunnalle sekä 60-vuotiaalle Reserviläisyhdistykselle. Hän kertoi tulevana vuonna kuluneeksi 70 vuotta Reserviläisliiton perustamisesta Porissa. Liittoon kuuluu likimain 50.000 jäsentä. Resursseja pyritään jatkossa suuntaamaan hallinnosta toimintaan. Multisilta kehoitti myös kaikkia osallistumaan 10 km Maaottelumarssiin syyskuussa. Marssin suojelijana toimii puolustusvoimien komentaja Janne Jaakkola.
Aamupäivän seminaariosuuden pääesiintyjä oli kommodori Ari Kallio, jonka perinnetoimikunnan jäsen Pauli Ylitalo esitteli. Hän totesi, että edellisillä reserviläispäivillä pääpuhujina on ollut everstejä niin maavoimista kuin ilmavoimistakin. Nyt osallistujilla oli ensimmäistä kertaa tilaisuus saada merivoimien ajankohtaiskatsaus. Kommodori Kallio on toiminut mm. miina- ja koululaiva Pohjanmaan päällikkönä ja tehnyt useita koulutuspurjehduksia aina Kanariansaarille asti. Viimeisimpänä tehtävänään hän on toiminut puolustusvoimien logistiikkalaitoksella osastopäällikkönä.
Aluksi kommodori Kallio toi Merivoi-
mien komentajan kontra-amiraali Tuomas Tiilikaisen tervehdyksen ja onnittelut 60 vuotta täyttävälle Lavian Seudun Reserviläiset ry:lle.
Kallio esitteli Merivoimien päätehtävät: merialueiden valvonta ja alueloukkausten torjuminen, meriyhteyksien turvaaminen sekä merellisten hyökkäysten torjuminen. Tehtävistään vaativissa neljän vuodenajan saaristo-olosuhteissa suoriutuakseen on tällä hetkellä rakenteilla neljä Pohjanmaa luokan monitoimikorvettialusta.
Kommodori selosti ymmärrettävästi ja elävästi sota-aluksen suunnitteluperiaatteet ja miten aluksen dimensiot määritellään kreikkalaisen Arkhimedeen ennen ajanlaskumme alkua kehittämän fysiikan lain mukaan. Alus mitoitetaan tehtävänsä, syväyksen ja painolastinsa mukaan. Kriteereissä määritellään aluksen miehistön määrän ja itsenäisesti merelläolopäivien mukaan tarvittavien kylmäsäilytettävien elintarvikkei-
den, polttoaineen sekä käyttöveden paino. Edellämainituista perusteista saadaan alukselle mitat. Esityksessä käsiteltiin myös alusten huoltovarmuutta ja NATO-yhteensopivuutta. Kysymysosiossa kommodori sai vastata kysymyksiin mm. pelastautumisesta, merimiinan tuhovoimasta ja alukseen syntyneiden reikien paikkaamisesta merellä. Huumorilla sopivasti höystetty selkeä esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava.
Kommodori Kallio valmistelee parhaillaan väitöskirjaansa, jonka odottaa valmistuvan ensi vuonna.
Nykyinen yhdistys perustettiin vuonna 1964, mutta juuret ulottuvat vuonna 1934 Suojeluskunnan perustamaan Lavian ampumarataan ja sen toimintaan. Lavian Lotta-Svärd osasto lahjoitti silloin suuren osan ampumaradan rakennuskuluista, joihin kuului myös paviljonkirakennus.
Niinisalon varuskunnasta saapunut kokelas Ketola kävi läpi taistelijan varustuksen pukiessaan ylleen sirpaleilta suojaavan liivin, sen päälle puettavan varusteliivin sekä komposiittikypärän. Hän kertoi myös johtajaksi koulutettavien varusmiesten koulutusosioista ja niiden kestosta.
Lavian Seudun Reserviläisten puheenjohtaja Asko Knuutila kävi läpi yhdistyksen 60-vuotista taivalta. Nykyinen yhdistys perustettiin vuonna 1964, mutta juuret ulottuvat vuonna 1934 Suojeluskunnan perustamaan Lavian ampumarataan ja sen toimintaan. Lavian Lotta-Svärd osasto lahjoitti silloin suuren osan ampumaradan rakennuskuluista, joihin kuului myös paviljonkirakennus. Sodan jälkeen em. järjestöjen
jouduttua lakkautetuiksi, lahjoitti Lavian kunta vuonna 1945 ampumaradan Jonkan perheelle maanviljelyskäyttöön. Entinen oikeuskanslerimme Jaakko Jonkka asui osan lapsuudestaan ampumaradan paviljongissa. Jonkat puolestaan myivät ampumaradan Lavian Metsästysseuralle ja Reserviupseerikerholle vuonna 1955. Nykyään hirvi-, pienoishirvi- ja haulikkoradat omistaa metsästysseura, paviljongin sekä pistooli- ja pienoiskivääriradat yhdessä reserviläiset ja reserviupseerit. Yhteistoiminta metsästysseuran kanssa on saumatonta. Ahkeralla talkootyöllä on kehitetty ampumarataa ja pidetty kunnossa rakennuskantaa.
jatkuu
Ampumaratojen käyttö on vilkasta ja tarjoaa kesäkaudella myös kaikille avoimena ohjattua ammuntaa järjestäjien aseilla.
Lavian Seudun Reserviläiset ry:ssä on 90 jäsentä. Puheenjohtaja Knuutila uskoi lopuksi reserviläisyhdistyksellä olevan oma paikkansa nykymaailmassa ja yhteistyön jatkuvan kumppaneiden kanssa tulevaisuudessa entistäkin vahvempana.
Myös Kommodori Kallio totesi Lavian tyyppisten aktiivisten reserviläisyhdistysten muodostavan merkittävän osan armeijan selkärankaa.
Seminaariosuuden päätteeksi Satakunnan Reserviläispiirin puheenjohtaja Jari Multisilta ja Satakunnan Reservipiirien toiminnanjohtaja Kimmo Tuomi jakoivat seuraavat huomionosoitukset:
Satakunnan reserviläispiirin kultaisen ansiomitalin vastaanottivat Jouko Jokinen ja Pentti Kaukoniemi. Piirin hopeisen ansiomitalin vastaanottivat Jari Aarnikuru, Reijo Järnstedt, Ulla Kaukoniemi, Lauri-Petteri Knuutila sekä Heikki Nygård. Piirin pronssisen ansiomitalin vastaanotti poissaolevana Jukka Niinisalo
Lavianseudun Reserviupseerikerho luovutti tilaisuudessa standaarin Lavian Seudun Reserviläiset ry:lle vuosipäivän johdosta. Puheenjohtaja Pekka Elomaa kiitti reserviläisiä ja erityisesti Asko Knuutilaa erittäin hyvästä ja pitkäaikaisesta yhteistyöstä, muistellen samalla yhteisiä hankkeita.
Järjestäjien tarjoaman maukkaan lounaan jälkeen siirryttiin ampumaradoille, joilla oli mahdollisuus ampua Parabellum M/23 7.65x21 perinnepistoolilla, Browning 22LR Buck Mark pienoispistoolilla, Glock 17 (9mm) pistoolilla, perinnekivääri m/28-30 7.62x54R harvinaisemmalla versiolla, 7,62x39 Noringo reserviläiskiväärillä sekä 223 Heckler&Koch kiväärillä. Nähtävillä oli myös Bushmaster Varminter .223 20” puoliautomaattinen reserviläisten kilpailuase ja 1920–1940-luvun kilpa-ampu-
Kommodori Kallio totesi Lavian tyyppisten
aktiivisten reserviläisyhdistysten muodostavan merkittävän osan armeijan selkärankaa.
jan kivääreitä, välineitä ja palkintoja. Koko päivän ajan oli mahdollisuus ostaa arpoja toiminnan tukemiseen. Tilaisuuden päätteeksi arvottiin 100 euron arvoinen lahjakortti.
Kiitos
Kiitos erinomaisista esityksistä ja aktiivisesta osallistumisesta! Kiitos Satakunnan piireille ystävällisestä tuesta. Kiitos paikallisten reserviläisyhdistystemme aktiiveille jäsenille onnistuneista järjestelyistä. Erityisen kiitosmaininnan ansaitsevat kahvituksista, lou-
naista ja toimitiloista huolehtineet jäsenemme, jotka myös johtivat kenttätapahtumia ja valvoivat ammuntoja. Kiitos arpajaisvoittojen ja palkintojen lahjoituksista. Arpajaistuotto ja vapaaehtoiset kahvi/lounasmaksut kattoivat merkittävän osan kuluista ja mahdollistivat näin osaltaan maksuttoman osallistumisen.
Sää suosi tilaisuutta ja maanpuolustushenki oli korkealla.
MATTI
LEHTIMÄKI perinnetoimikunnan puheenjohtaja
Yhdistyksen ympärivuotiset ampumaharjoitukset jatkuvat myös talvella.
Nakkilassa on tänäkin vuonna ollut ihan mukavasti pöhinää. Ruuti- ja ilma-asein on ammuttu kilpaillen ja harjoitellen. On myös kokoustettu ja marssittu. Jotoksiinkin on muutamat ehtineet osallistua. Jäsenet ovat olleet mukana SRA- ja TA-toiminnassa ja Reserviläispiirin kokouksiin on aktiivisesti osallistuttu.
Ampumakausi ei ole millään muotoa ohi. Tähän saakka erillisiä ampumasuorituksia on kirjattu yli kolme sataa, eli on menty radalle ja ryhdytty ampumaan. Mukaan on laskettu myös ilma-aseradan suoritteet. Yhdistyksen harjoitusammunnat ruutiasein tulevat jatkumaan ympäri vuoden. Talviaikaan toki harvemmin kuin kesällä.
Oma kilpasarjamme keräsi totutusti hyvän osanoton. Tunnelma on hyvä ja kilpailun ohessa tai jälkeen voi juoda kupin kahvia tai syödä makkaran.
Johtokunta on kokoustanut kerran kuussa. Tarvittaessa on voitu pitää myös pikako-
kous jonkin tärkeän asian tiimoilta.
Yhdistys on käyttänyt Osuuspankin myöntämän tukirahan ilma-aseen hankitaan. Yhdistykselle on hankittu ensimmäinen ilmakivääri, jota ei tarvitse otsa hiessä virittää – eli paineilmasäiliöllä varustettu kivääri. Aseen etsintä ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin luultiin. Lopulta ase löytyi ja se sopi tukibudjettiin.
Yhdistys on saanut harjoitteluun sopivan pienoispistooliparin. Näiden aseiden lupaasiat ovat viimeistä sinettiä vaille valmiit.
Johtokunta on kokoontunut pitkään samalla kokoonpanolla. Nyt tulee kaksi jäsentä jättämään hallituksen. Yleensä uusien jäsenien saaminen on ollut hankalaa. Tällä kertaa asia hoitui varsin kivuttomasti – kertalaakista niinsanotusti.
Mutta, mutta...
Meiltä on jäänyt esilläolo pois. Hyvät tilaisuudet kertoa maanpuolustuksesta jää-
vät vähiin. Uusien jäsenten kosiskelu myös. Olemme yleensä olleet teltan/ecoaimssin yms. kanssa esittelemässä reserviläistoimintaa milloin missäkin. Piiristä saa telttaa ja lisää ecoaimsseja lainaksi, jolloin puitteet saadaan komiaksi.
Ei vaan tahdo löytyä aikaa ja lähtijöitä. Olemmeko lämmeneet sisäänpäin vai emmekö osaa kysyä jäseniltä, että kuka haluaa astua esiin. Hallitus tekee useimmat asiat itse. Mielestäni toki erittäin laadukkaasti. Myöskään varusmieskontakteja emme ole osanneet solmia. Reserviin astuville varusmiehille olisi hyvä asia ainakin kertoa, että täällä ollaan ja tälläista tehdään. Samalla voisi esittää kutsun tulla seuraamaan toimintaamme vaikka ampumaradalle.
Vielä on vuotta jäljellä.
Porin prikaatissa Niinisalossa järjestettiin kesäkuussa NORDEFCO-harjoitus, johon osallistui koiranohjaajia useista eri maista. NORDEFCO on pohjoismaisen yhteistyön harjoitus, joka järjestetään vuosittain vuorotellen Suomessa, Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. NORDEFCO-koiranohjaajaharjoituksen päätarkoituksena on yhtenäistää toimintatapamalleja eri maiden välillä. Harjoitukseen osallistuu joka vuosi sekä kurssilaisia että tarkkailijoita muistakin kuin Pohjoismaista. Tänä vuonna Pohjoismaita kauempaa harjoitukseen matkusti hollantilaisia, portugalilaisia sekä australialaisia koiranohjaajia.
Harjoitukseen osallistuu eri suoritekykyjen koiria, joille on omat ohjelmansa kaksiviikkoisen harjoituksen ajalle. Räjähdekoirat harjoittelevat pääasiassa räjähde-etsintää ja sen kouluttamista sekä tekevät etsintöjä erilaisissa ympäristöissä. Partiokoirat harjoittelevat kaikkia partiokoiran suoritekykyyn kuuluvia osa-alueita, eli voimankäyttöä, jäljestystä ja henkilöetsintää.
Koiran taisteluensiapua simulaattorin avulla
Kurssilla oli myös kaikille koiranohjaajille yhteistä koulutusta: kaikki osallistujat pääsivät harjoittelemaan koiran taisteluensiapua, kun Porin prikaatin eläinlääkärin Tuomas Penttilän johdolla harjoiteltiin koiran ensiaputilanteita koirasimulaattorin avulla. Oikeaa koiraa jäljittelevä simulaattori toimii samalla periaatteella kuin vastaava ”ihmisnukke”, jota käytetään ihmisten ensiapukoulutuksessa.
– Simulaattorin olennaisin hyöty on se, että sille pystyy tekemään ensiaputoimenpiteitä oikealla tekniikalla ja riittävällä voimakkuudella, eli mahdollisimman todentuntuisesti. Oikealle koiralle ei pysty tekemään esimerkiksi kiristyssiteen laittoa oikealla tavalla ja yhtä kireälle kuin kuuluisi, koska toimenpide tuottaa kipua, Penttilä selittää.
Koirasimulaattorista löytyy erilaisia toimintoja, joiden avulla sille voidaan tehdä aidon näköisiä vammoja. Koirasimulaattori myös vastaa hoitoon, eli ensiavun antaja huomaa, onko tehnyt oikeita toimenpiteitä. Koirasimulaattorit olivat lainassa Norjas-
ta ja Tanskasta, sillä Suomessa ei niitä ainakaan vielä ole.
Räjähteitä etsimässä kauppakeskuksessa ja uimarannalla Räjähdekoirat pääsivät harjoittelemaan NORDEFCO-harjoituksen aikana räjähde-etsintää hyvin vaihtelevissa ja monipuolisissa ympäristöissä. Etsintöjä tehtiin esimerkiksi Porin Puuvilla-kauppakeskuksessa, Porin lentokentällä, Yyterin uimarannalla, autopurkaamolla sekä vanhoissa koulurakennuksissa.
Räjähdekoiranohjaaja Evelina Johansson Ruotsista oli tyytyväinen kurssin har-
joitteluympäristöihin ja -paikkoihin.
– Case-harjoitukset olivat hyviä ja hyödyllisiä, ne olivat hyvin todentuntuisia. Pidin erityisesti yhdestä vanhalla koululla suoritetusta casesta, se oli mielenkiintoinen, sillä teimme siinä yhteistyötä partiokoiranohjaajien kanssa, Johansson muistelee kurssin harjoitteita.
Tukholmassa työskentelevät Johansson ja saksanpaimenkoira O-LISA olivat ensimmäistä kertaa kansainvälisellä koiranohjaajakurssilla. Koirakko on työskennellyt yhdessä kolme vuotta ja pääsi nyt testaamaan
kuvat: Annika Riihimäki jatkuu
Partiokoirien voittajakoirakon vauhtia esteradalla, jossa koirakot suorittivat perinteisen sotilasesteradan esteitä sovelletusti. Rastiradan voiton veivät Edvin Ek ja saksanpaimenkoiranarttu O-LEA Ruotsista.
taitojaan yhdessä muiden maiden koiranohjaajien kanssa haastavissa case-harjoituksissa.
– O-LISA on erittäin taitava etsintähommissa: se jaksaa yrittää aina parhaansa, vaikka olisi väsynyt, Johansson kehuu työpariaan.
Todenmukaista
harjoittelua työkoirille
NORDEFCO-koiranohjaajakurssi järjestettiin Suomessa viimeksi vuonna 2017, jonka jälkeen koronarajoitukset hieman sekoittivat kurssin järjestämisvuoroja. Sotakoiraosaston johtaja, sotilasmestari Tero Rissanen kertoo, että kurssilaisilta saadun palautteen perusteella kurssin sisältöön ja järjestelyihin oltiin tänä vuonna tyytyväisiä.
– Eniten kehitettävää palautetta tuli siitä, että osallistujat toivoisivat kahden viikon kurssin olevan vielä viikon pidempi. Juuri kun yhteistyössä päästään hyvään vauhtiin, kurssi onkin jo ohi. Pidemmällä kurssilla päästäisiin yhteistyön harjoittelussa vieläkin paremmalle tasolle, Rissanen pohtii.
Servaes Engelen Hollannista piti Suomen NORDEFCO-kurssin puitteista.
– Case-harjoitukset olivat erittäin todenmukaisia, kun niitä sai suorittaa aidoissa ympäristöissä, joissa on ihmisiä ja kaikenlaista häiriötä ympärillä. Arkityössä harjoituksia tulee tehtyä liian ”kliinisissä” olosuhteissa, mikä ei vastaa todellisuutta, Engelen selittää.
Engelen oli edellisenä vuonna Ruotsissa järjestellä kurssilla tarkkailijana, joten tänä vuonna osallistuessaan koiransa kanssa kurssille, hän osasi jo odottaa, mitä tuleman pitää.
– Aina silti tulee esiin uusia asioita, kuten erilaisia koulutustapoja. Hajukoulutuksessa yksi suurimmista eroista eri maiden välillä on mielestäni se, miten koiran hajukoulutus viedään alusta loppuun eli miten koulutuksen päämäärään päästään, Engelen avaa kurssilla huomaamiaan eroja.
NORDEFCO-harjoituksessa koiranohjaajat pääsivät hiomaan eri maiden välistä yhteistyötä sekä suorittamaan haastavia case-harjoituksia monipuolisissa ympäristöissä.
Koirankouluttaja ei ole koskaan valmis
Samuel Batista Portugalista oli kurssilla tarkkailijana. Hänellä on kokemusta työkoirien koulutuksesta vuosien ajalta, mikä näkyy, sillä häneltä löytyy aina jotakin kommentoitavaa koirakkojen suorituksista.
”Jokaisen koiran koulutuksessa on toimittava omalla tavallaan, sillä ne ovat jokainen erilaisia yksilöitä kuten ihmisetkin. Koiran kouluttajan tulee osata valita oppimistaan asioista juuri omalle koiralleen sopivat tavat kouluttaa”, Batista painottaa yhtä koirankoulutuksen tärkeimmistä asioista.
Koiranohjaajakurssin seuraamisesta on Batistan mukaan hyötyä kokeneemmallekin
koiramiehelle, sillä muiden koiranohjaajien ja koirien työskentelystä oppii aina. Innostuksen ja mielenkiinnon työkoirien koulutusta kohtaan huomaa Batistan puheesta: hän pohtii tarkkaan kurssin harjoituksia, kuten niiden onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä, sekä miten suorituksia voisi parantaa ja koulutusta muuttaa.
”Vaikka olisi kokemusta, ei koiran kouluttamisessa ole koskaan valmis: aina voi oppia jotakin uutta muilta”, Batista tiivistää koirankoulutuksen ytimen, johon varmasti jokainen koiranohjaaja voi samaistua.
ANNIKA RIIHIMÄKI
Kesä alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää ja on aika suunnata katseet kohti tulevaa syksyä. Toivottavasti akut on saatu ladattua, sillä paljon on toimintaa tiedossa harrastuksemme saralla. Naisten maanpuolustustoiminta kiinnostaa tällä hetkellä erittäin paljon naisia, josta osoituksena on jo kolmen uuden yhdistyksen perustaminen tämän vuoden aikana. Jotta pystymme vastaamaan jäsenistön odotuksiin, on tärkeää, että jokainen meistä on aktiivinen ja kertoo ajatuksia, toiveita, kehitysehdotuksia tai ihan mitä vaan tulevan toiminnan pohjaksi. Yhdessä olemme enemmän.
Omalta osaltamme syksyn toimintakausi alkoi 10.9.2024, jolloin piiri järjesti vuosittaisen järjestökoulutuksen sekä uusille että vanhoille jäsenillemme.
Järjestökoulutuksesta saa ajantasaista tietoa piirin ja liiton toiminnasta. Syksyn aikana on tarjolla myös monenlaista muuta koulutusta, joihin kannattaa osallistua. Mikäli haluat suorittaa liiton omia koulutusmerkkejä, niin ota yhteys yhdistyksesi puheenjohtajaan, joka osaa
kertoa asiasta tarkemmin.
Liiton hyvinvointikampanja jatkuu vielä lokakuun loppuun asti. Elokuussa teemana oli ”Muu maa mustikka”, syyskuussa ”Löytyykö sieniä?” ja lokakuussa ”Lihaskuntoa”. Eli kun olet suorittanut teemaan liittyvää aktiviteettia, niin ilmoita siitä yhdistyksesi yhteyshenkilölle. Häneltä saat myös tarvittaessa lisätietoa asiasta. Kampanja jatkuu myös ensi vuonna, tarkemmat tiedot saamme myöhemmin.
Liittomme on perustettu 13.11.2004 ja täyttää siis tänä vuonna 20 vuotta. Liiton perustamispäivä 13.11. onkin päätetty nimetty liittomme vuosipäiväksi, joten on taas yksi uusi hyvä syy juhlaan. Tasavuosien johdosta järjestetään Helsingissä lauantaina 16.11.2024 juhlavuosikokous, jonka yhteydessä on myös erillinen juhlatilaisuus ja iltaohjelmaa. Piirihallituksessa päätettiin selvittää mahdollisuutta yhteiskuljetuksen järjestämistä tapahtumaan, joten toivottavasti yhdistyksistämme on halukkaita lähtijöitä tapahtumaan, jotta kuljetus saadaan toteutumaan.
Piirin oma syyskokous pidetään tiistaina
29.10.2024 Porissa, Pohjoisväylän koulussa. Kokoustapahtuma on taas yhteinen miesten yhdistysten kanssa ja virallinen kokouskutsu löytyy tämän lehden loppupuolelta. Syyskokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat, kuten henkilövalinnat sekä toiminta- ja talousasiat. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan päättämään tärkeistä asioista.
Tässä tiivistetysti ajankohtaisia asioita harrastukseemme liittyen. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja toivottavasti tapaamme tulevissa tilaisuuksissa.
MARJO SARMET puheenjohtaja Maanpuolustusnaisten liitto ry:n Satakunnan piiri
Kesäisen kauniina lauantaipäivänä joukko maanpuolustusnaisia kokoontui Huittisten Pyhän Katariinan kirkon edustalla. Näin alkoi joka vuotinen kesäretki tällä kertaa Kokemäen Maanpuolustusnaisten järjestämänä Sinikka Vainio-Köpin johdolla. Retken opas Tarja Eklöf oli meitä vastassa Huittisten kirkon ”Läpikäytävän”-portilla. Kirkon vanhin osa on peräisin myöhäiskeskiajalta ja muut osat 1700-1800-luvuilta. Kirkko ympäristöineen kuuluu Museoviraston luokittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Nykyisen muotonsa kirkko sai 1850-60 -luvuilla. Teimme hautausmaakierroksen tunnettujen huittislaisten henkilöiden muistokivillä. Hautausmaalla sijaitsevat myös 1939–1945 sotien sankarihauta sekä sisällissodan valkoisten ja punaisten hautamuistomerkit. Arkkitehti Mikael Nordensvanin suunnittelema sankarihauta-alue on valmistunut vuonna 1943. Siellä on upea Lauri Leppäsen tekemä ”Suojelusenkeli” patsas. Hautausmaalla on myös Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki sekä Kaukolan siirtoväen hautamuistomerkki. Lisäksi kirkon edustalla on 1979 paljastettu Kauko Räikkeen suunnittelema presidentti Risto Rytin patsas.
Lounastimme Kahvila-ravintola Brewessä ja taas jaksoimme jatkaa retkeämme Huittisten museolle. Opas Tarja Eklöf kertoi museon olevan vuonna 1902 valmis-
Kokemäen Maanpuolustusnaiset Ry:n puheenjohtaja Sinikka Vainio-Köpi Lauri Leppäsen tekemän Minna Canthin patsaan luona Huittisten museolla.
tunut viljamakasiini. Paikallista talonpoikaiskulttuuria esittelevän kokoelman lisäksi museossa on esillä professori Lauri Leppäsen taidekokoelma, presidentti Risto Rytin elämäntyötä esittelevä osasto sekä vaihtuvien näyttelyiden osastolla ”Paas tullen kahveelle!” -näyttely. Museossa on myös esillä jäljennös ”Huittisten hirvenpäästä”, joka on yksi tunnetuimpia suomalaisia muinaisesineitä.
Suuntasimme seuraavaksi Huittisten
Sammun kylään Ripovuoren kalliolle. Ihailimme kauniina avautuvaa satakuntalaista kulttuurimaisemaa ja upeaa Kokemäenjokea. Tähän hetkeen sopi mainiosti ”Satakunnan laulun” sanat oppaan lausumana. Paikka on muinoin ollut tärkeä kulttipaikka ja siellä on ollut pronssikautisia rautaröykkiöitä. Ikävä kyllä nuo rautaröykkiöt eli hiidenkiukaat tuhottiin 1900-luvun alussa. Vuoren salaisuus jäi paljastumatta. Viimeisenä retkikohteena oli Mattilan marjatila. Saimme kuulla esittelyn tilan toiminnasta. Tilalla viljellään mansikkaa, vadelmaa, pensasmustikkaa, tarhahernettä ja varhaisperunaa. Mansikoita voi poimia kesällä sesonkiaikaan itse tai ostaa valmiiksi poimittuna eri myyntipaikoilta ja tilamyymälästä. Pihapiirin kesäkahvio Hiidenkolo on säännöllisesti auki kesällä ja tilauksesta myös talvikautena. Marjatilan jatkojalosteita ovat limonadit, kuohujuomat, mehut ja tilaviinit.
Retken päätöskahvit nautimme Mattilan marjatilan tarjoamina kera makoisan piirakan.
Jokavuotinen kesäretki oli antoisa, monipuolinen ja kiinnostava. Päivä yhdessä maanpuolustusnaisten kanssa oli kaikin puolin onnistunut. Kiitos Kokemäen Maanpuolustusnaisille järjestelyistä!
LEENA LUKKA Porin Seudun Maanpuolustusnaiset
Satuinpa tuossa yhtenä kesäisenä aamuna lehteä lukiessani kiinnittämään huomioni Turun Sanomien artikkeliin, jossa otsikkona oli ”Asiantuntijan mukaan turvatoimet epäonnistuivat täydellisesti”. Kyseessä oli artikkeli, jossa nuori asiantuntija käsitteli Donald Trumpiin kohdistunutta murhayritystä. Artikkelin sisältö ja asiantuntijan lausunto eivät olleet kovin erityisiä ja uskon, että meistä pääosa olisi voinut todeta otsikossa mainittujen turvatoimien epäonnistuneen. Artikkelin kirjoittajan asiantuntijuus perustui Yhdysvaltain yhteiskunnan tuntemukseen, mutta mistään ei ilmennyt hänen osaamistaan esimerkiksi henkilösuojaukseen liittyen. Taustallaan kirjoittaja arvioi turvallisuusjärjestelyiden toteutumista ja salaisen palvelun toimintaa. Itselleni herää kuitenkin kysymyksiä asiantuntijan kokemuksesta: monenko tapahtuman turvallisuusjärjestelyt hän on suunnitellut ja niistä vastannut, montako kertaa hän on henkilökohtaisesti toiminut henkilösuojaustehtävässä, montako kertaa hän on yleensäkään osallistunut tämän tasoisten tapahtumien ja henkilöiden turvallisuusjärjestelyjen ja henkilösuojauksen toteutukseen.
Asiantuntijuutta edustivat kuluneen kesän aikana myös henkilöt, jotka julkisuudessa arvioivat rajaturvallisuuden parantamiseen liittyneen käännytyslain tarpeellisuutta.
Heidän asiantuntijuutensa oli tietystä näkökulmasta katsottuna varmasti kiistaton, mutta puhtaasti sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden parantamisen näkökulmasta suurinta asiantuntijuutta edustivat julkisuuden ulkopuolella päättäjille näkemyksensä esittäneet rajaturvallisuuden osaajat. Nämä alansa ammattilaiset tuottivat virkavelvollisuudella tarvittavaa tietoa päätöksenteon pohjaksi. Tässä tapauksessa todettakoon, että onneksi päättäjät kuuntelivat näitä asiantuntijoita ja tekivät päätöksen lain hyväksymisestä Suomen turvallisuus edellä.
Asiantuntijuutta ilmeni myös Sotilasaikakausilehden numerossa 4/2024, jonka sisältöä Turun Sanomat syyskuun puolivälissä julkaistussa artikkelissaan lyhyemmässä muodossa käsitteli. Sotilasaikakausilehden päätoimittajan mukaan lehdessä julkaistu kirjoitus oli kokemusasiantuntijan artikkeli asevelvollisuudesta, joka ei edusta upseeriliiton virallista kantaa. Onneksi kokemusasiantuntijuutta edustavan kapteenin, jolla on palvelusvuosia vajaa kymmenen ja kokemusta asevelvollisuusasioista aluetoimistossa reilun vuoden verran, näkemys ei edusta upseeriliiton ja upseerien virallista kantaa. Kokemusasiantuntija esitti artikkelissaan kyllä tiettyjä faktoja esimerkiksi asepalveluksen suorittavien ja reservistä eronneiden määrästä, mutta kirjoituksessa esitetyt joh-
Suurin osa suomalaisista miehistä suorittaa kansalaisvelvollisuutensa asepalveluksessa ja pääosin ne, jotka eivät siihen terveydentilansa tai muun syyn takia kykene, palvelevat yhteiskuntaa muulla tavoin.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni uskallan sanoa, että suomalainen asevelvollisuus voi hyvin ja kutsuntoihin tulevat nuoret miehet ovat motivoituneita huolehtimaan isänmaansa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
topäätökset ja näkemykset eivät perustuneet kovinkaan syvälliseen analyysiin, ja mutkia oiottiin melko tiukasti.
Artikkeli sisälsi myös suoria asiavirheitä esimerkiksi siltä osin, että ”Ahvenanmaalaiset tulevat asevelvollisiksi vain omasta halustaan”. Vapauttaminen asepalveluksesta Ahvenanmaan itsehallintolain perusteella koskee vain niitä kotiseutuoikeuden omaavia, jotka ovat muuttaneet maakuntaan ennen kuin ovat täyttäneet 12 vuotta. Kaikkiaan Ahvenanmaan asema perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen lainsäädäntöön, josta löytyy säädöksiä kansalaisten perustuslaillisista oikeuksista.
Sotilasaikakausilehden artikkelissa arvostellaan useita muitakin perusteita asepalveluksen suorittamattomuudelle. Pääosa näistä syistä perustuu kuitenkin lainsäädäntöön, ja kyseenalaistettaessa henkilöiden tarkoitusperiä sekä yleisen asevelvollisuuden toteutumista, kyseenalaistetaan myös suomalaista demokratiaa. Arvioidessaan eri syitä asepalveluksen suorittamattomuudelle kirjoittaja unohtaa myös sen, että Puolustusvoimat on aikojen saatossa sisäisesti tarkentanut terveystarkastusohjetta ja nostanut kynnystä palvelukseen määräämiseksi. Tosiasia on, että mielenterveydelliset ongelmat ja huumaavien aineiden väärinkäyttö ovat lisääntyneet yhteiskunnassa ja vaikuttavat
asevelvollisten palveluskelpoisuuteen, mutta ne tai fyysiset vammat eivät ole ainoita syitä palveluksesta vapauttamiselle. Nykyisten määräysten perusteella esimerkiksi diabeetikot vapautetaan terveydellisin perustein rauhan ajan palveluksesta.
En voi julistaa itseäni kyseisessä asiassa asiantuntijaksi, mutta henkilökohtaisena mielipiteenäni uskallan sanoa, että suomalainen asevelvollisuus voi hyvin ja kutsuntoihin tulevat nuoret miehet ovat motivoituneita huolehtimaan isänmaansa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Pääosa suorittaa kansalaisvelvollisuutensa asepalveluksessa ja pääosin ne, jotka eivät siihen terveydentilansa tai muun syyn takia kykene palvelevat yhteiskuntaa muulla tavoin. Yleinen asevelvollisuus tuottaa edelleen laajan maanpuolustustahtoisen reservin, jolla kyetään koko maan puolustamiseen.
Asiantuntijuutta on siis monenlaista ja viimekädessä tiedon vastaanottaja päättää asiantuntijuuden laadun ja sen mihin totuuteen uskoo.
Aurinkoista syksyä aluetoimistosta.
Everstiluutnantti
PETTERI IITTI Toimistopäällikkö / L-SALTSTO
Henna Honkalahti, Lotta Moisio ja Sini Siro yhteisposeerauksessa RUK:n viimeisenä palveluspäivänään.
Maanpuolustuskoulutus MPK:n koulutuksen käytännön toteutuksesta vastaavat noin 3000 vapaaehtoista kouluttajaa ja tukitoimijaa. Osa heistä nimetään osaamisen mukaan reserviläiskouluttajiksi puolustusvoimien harjoituksiin kouluttamaan sekä varusmiehiä, että reserviläisiä. Innostuneet nuoret, Lotta Moisio, Sini Siro ja Henna Honkalahti kuuluvat tähän osaavaan joukkoon ja ovat löytäneet oman kutsumuksensa maanpuolustuksen parista. Varusmiespalveluksen jälkeen he päätyivät vapaaehtoisina maanpuolustuskoulutuksen pariin, jossa he ovat päässeet haastamaan itseään sekä jakamaan osaamistaan ja innostusta eteenpäin.
Ystävyyden ja osaamisen voima koulutuskentällä Kolmikon yhteinen matka alkoi jo varusmiespalveluksen aikana, ja ystävyys on kantanut sen jälkeen reserviläiskouluttajan rooliin. Henna kertoo:
– Palveluksessa ja MPK:n hommissa olen huomannut, ettei jokaisen kouluttajan tarvitse olla samanlainen. Jokaisella on oma tyylinsä ja taitonsa kouluttaa. Ei tarvitse vetää mitään roolia, vaan riittää, että on oma itsensä.
Lotta lisää:
– Meillä oli reserviläiskouluttaja yhdessä harjoituksessa varusmiespalveluksessa. Silloin kuulin ensimmäisen kerran MPK:n toiminnasta ja olin, että ’Vau!’ kun meil-
lä oli innokas nuori vänrikki kouluttajana. Myöhemmin Henna vinkkasi MPK:n kouluttajakurssista, ja lähdimme heti mukaan. Siitä kaikki lähti.
MPK Lounais-Suomen valmiuspäällikkö Tino Puhakka kertoo, että Porin prikaatista annetaan reserviläiskouluttajien tehtävien osaamisvaatimukset maanpuolustuspiireille. Tämän jälkeen hän etsii osaamisprofiililtaan sopivia kouluttajia, joita nimetään tehtäviin.
Reserviläiskouluttajan haasteet ja mahdollisuudet
Reserviläiskouluttajana toimiminen on tarjonnut paitsi uusia mahdollisuuksia, myös yllättäviä haasteita. Henna kertoo, että motivaatio kouluttajana löytyy, kun näkee kou-
lutettavien innostuvan.
– Erityisesti haastavissa olosuhteissa, kuten väsyttävissä sääolosuhteissa, on palkitsevaa huomata, miten oma innostus tarttuu muihin.
Sini on puolestaan huomannut, että kouluttajan roolissa jatkuva oppiminen on tärkeää.
– Aina on jotain uutta opittavaa tai kehitettävää. Omia koulutustapoja voi kehittää tilanteenmukaisiksi ja monipuolisiksi, jolloin voi tarjota koulutettaville mahdollisimman hyvän oppimiskokemuksen.
Valmiuspäällikön vastinparina Porin prikaatissa toimiva vapaaehtoisen maanpuolustuksen (VMP)-upseeri Majuri Matti Kulmanen korostaa, että aktiivinen osallistuminen MPK:n kursseille, sekä Puolustus-
voimien harjoituksiin antaa valmiudet toimia vastuullisessa kouluttajatehtävässä.
Nykyaikaiset oppimisympäristöt tukena kouluttamisessa
Reserviläiskouluttajat ovat päässeet hyödyntämään modernin koulutuksen tarjoamia välineitä.
– Olemme päässeet kokeilemaan simulaattoreita, kuten palveluksen aikana ampumista ja sinkojen sekä ohjusten käyttöä. Tämä oli mukavaa vaihtelua ja hyvää harjoitusta, vaikka se ei täysin vastaa todellisuutta, Henna kertoo kokemuksistaan.
Simulaattorien lisäksi virtuaalinen koulutusympäristö (VKY) on ollut käytössä
MPK:n
toimintaan päätyminen on
avannut
ovia jatkuvaan oppimiseen ja yhteisöllisyyteen.
myös MPK:n toiminnassa, mikä mahdollistaa monipuolisen ja käytännönläheisen oppimisen.
Motivaatio löytyy merkityksellisestä tekemisestä
Kaikki kolme kouluttajaa ovat yksimielisiä siitä, että reserviläistoiminta on paljon enemmän kuin pelkkä harrastus – se on tapa vaikuttaa ja olla osa jotain merkityksellistä.
– Nämä vapaaehtoishommat ovat hyvän ja tärkeän asian puolesta, mikä tuntuu todella merkitykselliseltä, Henna toteaa.
– Niihin palaa mielellään kerta toisensa jälkeen.
Henna muistelee erityisesti yhtä tilannetta, joka jäi mieleen:
– Puolustusvoimien Sapeli 24 -harjoituksessa olimme MPK:n kautta reserviläiskouluttajina varusmiehille. Oli hienoa nähdä, miten koulutettavien taidot kehittyivät viikon aikana ja miten saimme heidän motivaationsa heräämään.
Lotta kertoo, kuinka he ovat saaneet todella hyvää palautetta varsinkin innokkuudesta ja hyvästä fiiliksestä. Heiltä sitä kuulemma löytyy aina matkasta! Myös aselajiosaamisesta he saivat hyvää palautetta juuri Sapeli24:n jälkeen.
MPK:n kautta uutta oppia ja yhteisöllisyyttä
MPK:n toimintaan päätyminen on avannut ovia jatkuvaan oppimiseen ja yhteisöllisyyteen.
– Henna kysyi minut mukaan osallistumaan kouluttajakurssille. En ollut aiemmin kuullut MPK:n toiminnasta, mutta tutustuttuani siihen innostuin heti. MPK tarjoaa
niin laajan kurssitarjonnan, että jokaiselle löytyy varmasti jotain, Sini kertoo.
Keskeinen osa MPK:n kurssitarjonnasta käsittää reserviläisille tarkoitetut sotilaallisia valmiuksia palvelevan (SOTVA)-koulutuksen, joka järjestetään yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Kurssit jaetaan perus- jatko- ja erikoistason kursseihin.
Lotan isä on ollut aktiivinen reserviläinen, ja tätä kautta MPK tuli hänelle tutuksi. Myös Henna muistelee isänsä vinkanneen MPK:n kursseista, joista hän kävikin jo useammalla ennen palvelukseen astumista. Tutuksi tulivat mm. sotilaan perustaidot naisille-kurssi sekä perustason ammunnat.
Katse tulevaisuuteen: Unelmia ja tavoitteita reservissä Kolmikon tulevaisuudensuunnitelmat liittyvät vahvasti reserviläistoiminnan jatkamiseen.
Lotta toteaa:
– Minulla on tavoitteena olla aktiivinen reserviläiskouluttaja pitkään. Tämä on minulle mukava harrastus, ja koitan olla niin aktiivinen kuin ehdin koulun ohella. Haluaisin opiskella MPKK:ssa sotatieteitä sivuaineena ja ylentyä reservissä.
Henna ja Sini puolestaan näkevät MPK:n toiminnan mahdollisuutena kasvaa kouluttajana ja antaa omaa panostaan niin pitkään kuin se tuntuu palkitsevalta ja mielekkäältä. Hennan tähtäimessä on aloittaa syksyllä sopimussotilaana, kunhan vielä Cooperin testi menee läpi. Sen jälkeen aika näyttää olisiko esimerkiksi kadettikoulu kiinnostava vaihtoehto tulevaisuudessa.
SARI MASTROMARINO Koulutus- ja viestintäsihteeri
MPK Lounais-Suomi
Reserviläiskouluttajat ovat keskeisessä roolissa Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toiminnassa. Heidän tehtävänään on paitsi jakaa omaa osaamistaan, myös tukea muiden reserviläisten ja varusmiesten koulutusta. Tässä muutamia keskeisiä faktoja:
Monipuolinen koulutustarjonta: MPK tarjoaa laajan valikoiman kursseja, jotka kattavat lähes kaikki aselajit ja koulutushaarat.
Reserviläiskouluttajat voivat toimia niin perustaitojen kuin erikoistuneempien osa-alueiden kouluttajina.
Yhteistyö Puolustusvoimien kanssa: MPK:n reserviläiskouluttajat osallistuvat myös kouluttajina Puolustusvoimien kertausharjoituksiin. Yhteistyö mahdollistaa saumattoman koulutuksen reservin joukkojen osaamisen kehittämiseksi.
Nykyaikaiset opetusmenetelmät: Reserviläiskoulutuksessa hyödynnetään simulaattoreita, virtuaalisia oppimisympäristöjä ja verkko-opiskelua, mikä tekee koulutuksesta tehokasta ja monipuolista.
Operatiivinen kumppanuus: MPK:n koulutus täydentää Puolustusvoimien järjestelmää, ja MPK:n reserviläiskouluttajat ovat keskeisiä toimijoita tässä yhteistyössä. Tavoitteena on sijoittaa vuosittain noin tuhat reserviläistä kertausharjoitusten ja vapaaehtoisten harjoitusten kouluttaja- ja tukitehtäviin.
Vapaaehtoisena merkityksellisen asian puolesta: Reserviläiskouluttajat ovat vapaaehtoisia, jotka toimivat intohimosta maanpuolustusta kohtaan. Tämä vahva sitoutuminen näkyy niin koulutustilanteissa kuin koko koulutusjärjestelmän kehittämisessä.
LISÄTIETOA:
Valmiuspäällikkö Tino Puhakka tino.puhakka@mpk.fi
MPK:n kurssit: koulutuskalenteri.mpk.fi/Koulutuskalenteri
Suomalaiset reserviläiset saivat kunnian marssia Viron Voiton päivän paraatissa Narvassa. Osaston kärjessä marssii Ravo Sarmet.
Viron presidentti Karis Voitonpäivänä 23.6.2024 Narvassa:
”Investointi puolustuskykyyn
rauhanomaiseen tulevaisuuteen”
Eestin tasavallan itsenäisyyden palauttamisen jälkeen on maassa ollut tapana muistaa sekä juhlia Võnnun taistelussa saavutettua voittoa balttiansaksalaisista joukoista 23.6.1919. Vuodesta 1934 alkaen on tasavallan hallituksen päätöksellä Voiton pyhän paraati järjestetty kiertävänä tapahtumana maan kaupungeissa, aivan kuten suomessa lippujuhlapäivä tai itsenäisyyspäivänä. Päivä on Viron virallinen juhlapyhä jolloin muistetaan myös kaikkia muita eestiläisiä voittoja sekä taisteluja.
Vuoden 2024 Voiton päivän paraatin pitopaikaksi oli valikoitunut rajakaupunki Narva. Kohtalon iva tai ei, mutta tuskin sen lähempänä Venäjän rajaa paraatia olisi voinut järjestää. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on vakiintunut käytäntö jonka mukaan myös Suomi saa kutsun osallistua järjestettävään paraatiin. Suomen lippua kantaneen joukkueen asetti MPK:n EteläSuomen maanpuolustuspiiri. Nyt kun oltiin Itä-Virossa käytäntöön tuli lisäys, koska Kymenlaakson reserviläispiirillä on ollut
kiinteä yhteistyö jo 13 vuotta paikalliseen Alutagusen maleviin. Tämän johdosta myös Kymenlaakson reserviläispiirin sai kenraali Tammelta kutsun osallistua oman lipun kera valtakunnalliseen paraatiin. Edellisen kerran paraati on ollut Narvan kaupungissa vuonna 1996 eli kierto on varsin pitkä ihmiselämällä mitattuna. Suomesta paraatiin osallistui siis kaksi lippua sekä kaksi joukkuetta.
Itse olen vuodesta 2016 saanut olla mukana toteuttamassa yhteistyötä Viron ja
Suomen eli Alutagusen malevin sekä Kymenlaakson reserviläispiirin välillä. Tästä johtuen sain tarjouksen, josta ei vain voinut kieltäytyä. Tarjous koski toimimista lippujoukkueen johtajana paraatissa. Näitä tilaisuuksia ei ainakaan minun kohdalleni ole osunut turhan usein, viimeksi olen osallistunut valtakunnalliseen paraatiin maakuntakomppanian riveissä 4. kesäkuuta Porissa vuonna 2009.
Paraatin pitopaikaksi oli valikoitunut Peetrin aukio Narvan kaupungissa ja luonnollisesti siellä järjestettiin myös harjoitusparaati edellisenä iltana eli lauantaina 22. kesäkuuta. Peetrin aukion laidassa on myös rajanylityspaikalle johtavien kaistojen alku, josta johtuen raja oli kokonaan suljettuna lauantaina sekä sunnuntaina. Rajan ylitys on tapahtunut vuonna 2024 muutoinkin vain kävellen eli ajoneuvoliikenne ei ole ollut sallittua ollenkaan (=Ukraina).
Paraatin johtajan, kenraalimajuri Tammen (Kaitseliitin komentaja) presidentille tekemän ilmoituksen mukaan paraatin vahvuus oli 1 011 henkilöä, 8 palveluskoiraa, 3 soittokuntaa, säkkipilliosasto sekä 15 yksikköä ajoneuvoja. Paraati noudatti tututtua kaava, mutta virolaisena erikoisuutena siinä oli Lennart Meren aloittaman tavan mukaisesti ajoneuvolla Torin kirkosta paikalle saapuvan juhannustulen (voiton tulen) jakaminen ja lähettäminen jokaiseen maakuntaan henkilökohtaisesti tasavallan presidentin toimesta. Maakuntien edustajina tehtävään valitaan kunakin vuonna yksi mies (Kaitseliit) ja yksi nainen (Naiskodukaitse) jotka toimivat yhdessä lähettiparina. Valintakriteerit vaihtuvat vuosittain ja nyt tehtävässä olivat parhaat ampujat. Torin kirkkohan on Pärnun maakunnassa sijaitseva Viron sotilaiden kirkko jossa mm. tulevat poliisit ja upseerit vannovat virkavalansa. Muutama merkittävä poiminta presidentti Alar Karisin puheesta:
On kulunut 28 vuotta siitä, kun Voitonpäivän paraati viimeksi saapui Narvaan. Paljon on muuttunut tänä aikana, mutta jotkut asiat ympärillämme ovat pysyneet samoina eivätkä muutu. Venäjä yritti jo tuolloin tuhota itsenäisyytensä takaisin saaneiden maiden, myös Viron, sisäisen vakauden ja kehityksen varjo- ja hybridisodallaan, ku-
jatkuu
ten se tekee nyt kaikkialla Euroopassa.
Myös Venäjän valtionjohtajien tahto alistaa naapurivaltionsa sotilaallisin keinoin on ajatonta. Aggressiivisin näistä sodista on parhaillaan käynnissä Ukrainassa maan, ukrainalaisten vapauden ja itsemääräämisoikeuden tuhoamiseksi. Venäjä ei voi voittaa tätä sotaa, eikä se voita tätä sotaa.
Meidän täällä länsimaissa on muistettava, että sotadiktaattorit eivät pysähdy, he haluavat jatkaa. Ja meidän on myös muistettava Lennart Meren varoitus vuonna 1996. Hän nimittäin sanoi, että elämässä on aloja, joilla kompromissi ei ole älykäs sopimus, vaan vetäytyminen, joka pakottaa vetäytymään uudelleen. Ja kun vetäydymme kerran, vetäydymme kuiluun, joka erottaa meidät uudesta globaalista katastrofista.
Viimeksi puolustusliittolaiset marssivat täällä Peetrin aukiolla keskenään. Tänään olemme kuitenkin yhdessä yhdeksän liittoutuneen maan kanssa. Nämä ovat liittolaisia, joiden kanssa olemme juuri laatineet kattavat Naton puolustus-suunnitelmat Venäjän mahdollisen hyökkäyksen torjumiseksi. Näiden liittolaisten kanssa rakennamme yhteistä pelote- ja puolustusresurssia kulloinkin tarvittavin joukoin ja asein. On myös huomionarvoista, että Viroon on pysyvästi sijoitettu taisteluyksiköitä kaikista kolmesta Naton ydinasevaltiosta - Iso-Britanniasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista.
Investointi puolustuskykyyn on investointi rauhanomaiseen tulevaisuuteen, eikä se saa olla liian riippuvainen siitä, kuinka hyvin meillä menee nyt tai mitkä ovat poliittiset tuulet. Parempi puolustus palvelee meitä kaikkia, joten tehdään nämä tarpeelliset päätökset nyt.
RAVO SARMET
Saksalaiset joukot toimivat alun perin Latviassa turvaamassa maata puna-armeijan etenemiseltä. Kārlis Ulmanisin johtama Latvian väliaikaishallitus oli voimaton ja joutui tukeutumaan kokonaan saksalaisten apuun pysyäkseen pystyssä. Maaliskuussa 1919 koko Väinäjoen pohjoispuolinen Latvia oli vastaperustetun Latvian neuvostotasavallan käsissä. Väliaikaishallitus yritti suorittaa joukkojen pakkomobilisaation, mikä ei sopinut saksalaisten suunnitelmiin. Saksalaiset järjestivät vallankaappauksen ja nostivat valtaan itselleen myönteisen Andrievs Niedran johtaman hallituksen. Ulmanis pakeni englantilaiseen sotalaivaan. 22. toukokuuta. Rüdiger von der Goltzin johtamat saksalaisista vapaaehtoisista koottu Rautainen divisioona ja baltiansaksalaisten Baltian Landeswehr valtasivat Riian puna-armeijalta. Hyökkäystä jatkettiin edelleen, kunnes Cēsisin edustalla törmättiin virolaisiin, jotka olivat saksalaisten tietämättä vallanneet Pohjois-Latvian perääntyvältä puna-armeijalta. Tämä ei sopinut saksalaisten kuvioihin ja he päättivät ryhtyä sotaan virolaisia vastaan.
Landeswehrin sota käytiin Viron ja Rüdiger von der Goltzin johtamien saksalaisjoukkojen välillä Pohjois-Latvian alueella 3. kesäkuuta – 3. heinäkuuta 1919. Sota liittyi saksalaisten suunnitelmaan muodostaa alueelle valtio, jossa baltiansaksalaisilla olisi vähintään samanvertaiset oikeudet kuin maan kansallisella latvialaisella väestöllä, vaikka balttiansaksalaisia oli alle 10% väestöstä. Saksan miehitysvallan loppuvaiheessa syksyllä 1918 keisarillisen Saksan tukemana oli muodostettu Kuurinmaan, Liivinmaan ja Vironmaan alueelle saksalaisten johtama valtio Baltian yhdistynyt herttuakunta, joka oli vain Saksan tunnustama. Sota päättyi saksalaisten tappioon ja ympärysvallat määräsivät saksalaisten vapaaehtoisjoukot palaamaan Saksaan. Sota hidasti merkittävästi puna-armeijan kukistamista Latviassa. Cēsisissä (saks. Wenden, vir. Võnnu) käytyä ratkaisevan taistelun päivämäärää 23. kesäkuuta juhlitaan Virossa voitonpyhänä. Tappio merkitsi Viron ja Latvian baltiansaksalaisten haaveileman saksalaisjohtoisen yhtenäisvaltion suunnitelmista luopumista. Sodan myötä heistä tuli vain yksi vähemmistö muiden joukossa ja he menettivät ylimystön asemansa. Latviassa ja Virossa suoritettiin maareformit, joilla saksalaisten suurtilat jaettiin alkuperäisväestöön kuuluville talonpojille. Virossa voitto saksalaisista oli henkisesti tärkeä ja ratkaisevan Cēsis taistelun päivämäärää 23. kesäkuuta julistettiin voitonpyhäksi (vir. Võidupüha), jota pidettiin pitkään jopa suuremmassa arvossa kuin varsinaista itsenäisyyspäivää.
Kari Oikonen
Mikko Kähkönen jäsentenvälisten voittaja valitsemassa palkintopöydältä sopivaa palkintoa. Jukka Levola antaa hyviä neuvoja.
Ruutiaseammunnat 2024
Kymmenen kärki Yht. pisteet 5 osakilpailusta
1. Palomäki Veikko Harjavallan Res 61
2. Pihlajamäki Matti Porin Res Ups 56
3. Kähkönen Mikko Nakkilan Res 48
4. Afkir Aleksi Nakkilan Res 44
5. Jokinen Arto Porin Seudun Res 43
6. Varjus Antti Nakkilan Res 41
7. Parkkali Urpo Nakkilan Res 26
8. Kivimäki Sami Nakkilan Res 24
9. Sitkiä Pasi Harjavallan Res 22
10.Oikonen Kari Nakkilan Res 22
Tarkkuusammuntakerho, ampumakerho, ammuntakerho ja nyt
Samdy Shooters.
Rakkaalla kerholla on monta nimeä.
Kerho perustettiin 2019. Aloite tuli Samdyn Merviltä. Alkuperäisiä jäseniä on enää Elias ja Jussi ja kerhon vetäjä Esa Kerhossa on matala kynnys. On helppo tulla kokeilemaan ilma-aseammuntaa. Olemme tottuneet siihen, että uusia kokeilijoita tulee ja menee. Tänä vuonna saimme käyttöön nykyaikaisen ilmakiväärin. Painatimme Suunnistustarvikkeessa kerhon logon valitsemiinne omiin vaatteisiin. Kiitos Sami
Kerho kokoontuu tiistai-iltaisin. Kokoonnumme vuosittain noin 25 kertaa
Sarjataulukko kaudella 2024
Sissipuukko
Yht. pisteet
1. Laiho Pasi 95
2. Elo Riku 79
3. Alho Oskari 76
4. Alho Jani 68
5. Pihlajamäki Matti 47
6. Kähkönen Mikko 43
7. Grönroos Kristian 42
8. Erola Jaakko 39
9. Lahtonen Pasi 38
10. Wikman Jani 38
11. Rantala Timo 31
12. Jokela Juha 30
13. Jokinen Arto 30
14. Nikkanen Tomi 22
15. Haanmäki Ismo 19
16. Laakso Harri 19
17. Juuti Mikko 17
18. Raitanen Leo 17
19. Heikkilä Teemu 14
20. Korpinen Aki 14
Sissipuukko-osakilpailuihin osallistui kaikkiaan 34 ampujaa
Sisäministeriö on 1. elokuuta 2024 asettanut lainsäädäntöhankkeen ampuma-aselain (1/1998) ja ampuma-aseasetuksen (145/1998) muuttamiseksi. Hankkeen toimikausi on 1.8.2024–31.7.2025. Hankkeen tehtävänä on laatia hallituksen esitys. Ehdotus hallituksen esitykseksi valmistellaan sisäministeriön poliisiosastolla.
Hankkeen vastuuvalmistelijana toimii johtava asiantuntija Mika Lehtonen. Valmistelun aikana voidaan kuulla asevalvontaan osallistuvia ministeriöitä, keskusvirastoja, alueellisia viranomaisia sekä asealan harrastajajärjestöjä ja muita kansalaisjärjestöjä.
Mikäli Poliisihallitus laatii tuon ehdotuksen kuulematta harrastajajärjestöjä, pitää kaikki muutosesitykset perustella sitä vasten. Mahdollisuudet olisivat ehkä paremmat, jos tulisimme kuulluksi heti alkuvaiheessa. Vaikutusta voisi olla myös lainsäätäjien kautta, eli sisäministerin puolelta annettaisiin ”omistajaohjausta” Poliisihallitukselle. Kaikkiin muutoskohtiin, erityisesti erva-aseihin, deaktivoituihin tykkeihin tms. ja lippaisiin sisältyy paljon uhkakuvia.
Tausta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/853, aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta (jäljempänä asedirektiivi) on laitettu kansallisesti täytäntöön ampumaaselain osalta lailla ampuma-aselain muuttamista (724/2019). Vuoden 2019 jälkeen on noussut esille seikkoja, jotka edellyttävät ampuma-aselain tarkastelua ja tarvittaessa täydentämistä asedirektiivin mukaiseksi.
Lakihankkeessa arvioidaan ja valmistellaan tarvittavat muutokset ampuma-aselakiin ja ampuma-aseasetukseen ainakin seuraavista asioista
Asedirektiivin pohjalta perustetussa komission ampuma-asekomiteassa on valmisteltu ja hyväksytty täytäntöönpanodirektiivejä ampuma-aseiden ja niiden oleellisten osien merkinnöistä. Täytäntöönpanodirektiivien suhdetta ampuma-aselakiin tulee tarkastella ainakin seuraavissa kohdissa:
1. Komission täytäntöönpanodirektiivien täytäntöönpano siltä osin, kun ne edellyttävät muutoksia ampuma-aselakiin. Täytäntöönpanodirektiivin mukaan aseen tai sen osien merkinnässä tulee käyttää muun muassa jäsenvaltion vahvistamaa kirjasinkokoa ja jäsenvaltion määrittämää kehystai runkotyyppiä. Myös merkinnän vähimmäissyvyydestä on säädettävä. Ampumaaseen merkinnöillä voidaan parantaa ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien jäljitettävyyttä.
2. Ampuma-aselaissa olevaa aseen muuntamisen määritelmää on täydennettävä. Määritelmä ei kata ampuma-aseen muuntamista erityisen vaaralliseksi ampuma-aseeksi.
3. Deaktivoituja aseita koskevia säädöksiä tulee tarkastella kattavasti. Esimerkiksi
ampuma-aselain soveltamisalaan tulee lisätä deaktivoidut ampuma-aseet. Kyseiset aseet ovat EU-säädösten mukaan aseita, vaikka ne ovat ampumakelvottomia. Myös esimerkiksi ampuma-aselaissa ja ampuma-asetuksessa tarkoitettua deaktivoidun ampuma-aseen määritelmää on tarkasteltava ottaen huomioon EU-säädökset. Tykkien, sinkojen, kranaatinheittimien sekä ohjus- ja raketinheitinjärjestelmien deaktivoinnista olisi säädettävä, koska niistä ei säädetä EU:n deaktivointiasetuksessa Lisäksi tulisi tarkastella deaktivoitujen aseiden rekisteröinti- ja säilytyssäännösten tarkoituksenmukaisuus. Kyse olisi siten kansallisesta ratkaisusta
4. Asevastaavalle, ampuma-asekouluttajalle ja asekeräilijälle annetun hyväksynnän peruuttamista sekä ase-elinkeinonharjoittajan vastuuhenkilön hyväksymistä ja peruuttamista koskevia säännöksiä olisi muutettava vastaamaan asedirektiivin tarkoitusta. Asedirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat sallia ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon ainoastaan henkilöille, joilla on siihen hyväksyttävä peruste ja jotka eivät oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle tai yleiselle tur-
Aseen omistajan on oltava asiassa oma-aloitteinen, sillä 5 vuotta ei saa ylittyä.
vallisuudelle ja sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltaisesta rikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon.
5. Latauslaitteita ja äänenvaimentimia koskevia säännöksiä tulee selkeyttää.
6. Patruunoiden säilyttämiseen sovellettavia säännöksiä tulee selventää ja tehdä tarvittavat muutokset ampuma-aselakiin ja vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettuun lakiin (819/2015).
7. Lisäksi hankkeessa valmistellaan mahdolliset muut välttämättömät muutokset ampuma-aselakiin.
8. Hankkeessa selvitetään myös, miten ampuma-aseisiin liittyvien tehtävien hoitaminen olisi jatkossa tarkoituksenmukaisinta järjestää, ml. Poliisihallituksen asehallintoyksikön asema.
Harrastuksen jatkumisen osoittaminen helpottui? Ketä tämä koskee? Toistaiseksi voimassa olevan aseluvan haltija on velvoitettu itse ilmoittamaan harrastuksen jatkumisesta 5 vuoden välein. Velvollisuus on niillä, joilla on:
1) lupa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin eli ns. ”käsiaseeseen”,
2) erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen tai
3) pitkään ampuma-aseeseen, jonka toimintatapa on itselataava kertatuli. (toimintatapa 3)
(1) Tätä EI sovelleta ennen 13.6. 2011 myönnettyihin pistoolilupiin. Asia koskee vain niitä, joiden lupahakemus pistooleille, pienoispistooleille, revolvereille ja pienoisrevolvereille on tullut vireille 13.6.2011 tai sen jälkeen.
Ensimmäiset näistä edellä mainituista ”viiden vuoden todistuksen antajista” ovat tehneet ilmoituksen jo 13. kesäkuuta 2016 lähtien. Jos luvanhaltija ei voi esittää harrastuksen jatkumista, poliisi voi tällä perusteella peruuttaa luvanhaltijan sen aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan, jonka osalta harrastus on loppunut. Ilmoitus on siis ”mieskohtainen” eikä sitä tehdä kaikista pistooleista, vaan viimeisemmän pistooliluvan antamisen lähestyessä viittä vuotta.
HUOM. kohdat 2. ja 3. Tätä kohtaa EI sovelleta ennen 15.7.2019 myönnettyihin
itselataaviin lupiin.
(2) Oikea pvm. itselataaville pitkille aseille, myös ERVA-aseille (sekä ERVA-pistooli) on 15.7.2019.
(3) Pitkät aseet eli itselataava haulikko ja pienoiskivääri eivät ole ERVA-aseita edes yli 10 patruunan lippaalla/makasiinilla. Itselataava kiväärikään ei ole ERVA, jos käytetään max. 10 patruunan lipasta.
Nyt pitää olla tarkkana, sillä ns. ”uusien” eli 15.7.2019 tai sen jälkeen myönnettyjen itselataavaa kertatulta ampuvien kiväärien, haulikoiden ja pienoiskiväärien lupien osalta seuraava viisivuotistarkastus saattoi olla jo käsillä (15.7.2024 jälkeen).
Mikäli aselupa on määräaikainen, sekin pitää muistaa uusia ennen määräajan umpeenmenoa. Aselupaa uusittaessa toimitaan voimassa olevan aselain puitteissa. Tällä hetkellä se on ”2019 aselaki”.
Aseen omistajan on oltava asiassa omaaloitteinen, sillä 5 vuotta ei saa ylittyä.
Poliisille voi nyt toimittaa tiedot harrastuksen jatkumisesta ilman käyntiä poliisilaitoksella. Huomioi, että tarvitset tähänkin liitteeksi ampuma-asekouluttajan antaman todistuksen ampumaurheilun ja -harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta. Hoida liitteet kuntoon etukäteen, ennen harrastuksen jatkumisilmoituksen jättämistä. Ampuma-asekouluttajan suositus: Ilmoituksen voi edelleen jättää myös käymällä poliisiasemalla.
RAIMO SUOMINEN
Kilpailijat keskittyneenä suoritukseen.
matkaa
Jälleen kerran, muutaman vuoden tauon jälkeen, ratkottiin Satakunnan reserviläispiirien 300 metrin perinnekiväärimestaruudet Harjavallan hienot puitteet tarjoavalla radalla. Nihkeästä sääennusteesta huolimatta aurinko paistoi ja tuulikin oli maltillinen ja osallistujia olikin useammasta seurasta innostunut lähtemään mitalia tavoittelemaan. H50 luokassa mitalit levisivät ympäri satakuntaa, H-luokan mitalit taas jäivät kaikki Harjavallan edustajille. Toivottavasti ensi vuonna saadaan kilpailijoita lisää molempiin luokkiin ja H-luokan mitaleitakin maakuntaan levitettäväksi.
Osallistujilta kiitosta saanutta vapaata kohdistusaikaa koitetaan saada ensi vuonnakin järjestettyä, toivottavasti kuitenkin hieman lisää ja vaikka viikonloppuna jos se mahdollistaisi osallistumisen useammalle. Ja haasteena alueen seuroille, kilpailun jälkeen
ratapaviljongilla käytiin keskustelua joukkuekilpailustakin, niin monestakohan seurasta saataisiin ensi vuonna kolmen ampu-
jan joukkueet Harjavaltaan kiertopalkintoa tavoittelemaan?
ILKKA NASKI
H-luokan voittajat, keskellä Mikko Kähkönen(kulta), vasemmalla Tomi Nikkanen(hopea) ja oikealla Ilkka Naski(pronssi).
H-50
1. Arto Jokinen Porin Seudun Reserviläiset 230
2. Veikko Palomäki Harjavallan Reserviläiset 224
3. Jussi Vatka Rauman Reserviupseerikerho 180
4. Tarja-Tuulikki Ala-Kleemola Rauman Seudun Reserviläiset 155
5. Tommi Salonen Rauman Seudun Reserviläiset 137
6. Ismo Kopra Kokemäen Reserviläiset 17
H
1. Mikko Kähkönen Harjavallan Reserviupseerit 250
2. Tomi Nikkanen Harjavallan Reserviläiset 179
3. Ilkka Naski Harjavallan Reserviläiset 162
4. Mikko Syväluoto Harjavallan Reserviläiset 141
5. Timo Rantala Harjavallan Reserviläiset 132
Laatukalustoa Harjavallan hienolla 300m:n radalla: siviilisarjan M28-30, suorakaulainen M39 ja yleisempi kyhmytukilla oleva M39. Taisi myös yksi M91-30 kilpailussa olla mukana. Pitkästä matkasta huolimatta hyviä osumia tauluista löytyi.
Kilpailijoita ympäri Suomen (Satakunnasta ei valitettavasti ainuttakaan) kilpailupuhuttelussa Köyliön Kepolassa Harrin Patissa.
Reserviläisurheiluliiton pistooliampumajuoksumestaruuksista kisailtiin lauantaina 14.9.2024 Köyliössä.
Henkilökohtaisessa kilpailussa kaikki sarjat juoksivat saman matkan (yht. noin 3,8 km) ja suorittivat lajiin kuuluvat 2 x 5 ls ammunnat 20 metrin matkalta ampumahiihdon pystytauluihin. Ohilaukauksista kokonaisaikaan lisättiin 1 sakkominuutti kustakin.
Parhaan kokonaisajan sai H45 sarjassa kilpaillut Mikko Välivirta Varsinais-Suomesta (19.00 kahdella sakolla).
Alastaron Reserviläisten Erkki Kallio suorittamassa pistooliammuntaa.
Pariviestissä joukkueen kummallakin kilpailijalla oli juostavanaan kolme 750 metrin lenkkiä, suoritettavana niin ikään kaksi ammuntaa, joiden ohilaukauksista sakkokierrokset (n. 100 m).
Yhteislähtönä kilpaillussa sprinttiviestissä parhaan kokonaisajan sai H100-sarjan Etelä-Pohjanmaan joukkue Mauno Leskelä-Janne Koivumäki (26.13).
Kilpailun järjestelyistä vastasivat Huittisten Seudun Reserviläiset Lasse Varjosen johdolla.
A Perinnepistooli 25 m, tarkkuusosio 30 laukausta, 2x (3x5) laukauksen sarjaa.
H
1. Ilkka Naski Harjavallan Res. 107+114 =221
2. Tomi Nikkanen Harjavallan Res. 101+ 97 =198
3. Janne Huttunen Porin Res. Ups. 82+ 88 =170
D
1. Mari Vainio-Kaila Viitala Rauman Res. Ups. 86+107 =193 H50
1. Olli Söderlund Rauman S. Res. 117+124 =241
2. Veikko Palomäki Harjavallan Res. 84+113 =197
3. Jari Lähteenmäki Porin Seudun Res. 51+ 43 = 94
H60
1. Juhani Lukka Porin Res. Ups 127+129 =256
2. Arto Jokinen Porin Seudun Res.120+113 =233
3. Ari Aittamäki Porin Seudun Res. 97 +117=214
H70
1. Tapani Koskinen Porin Seudun Res. 115+120 =235
2. Matti Pihlajamäki Porin Res. Ups. 85+ 97 =182
B. Perinnepistooli 25 m kuvio (”kaksintaistelu”)
3 x5 laukausta ”heittolaukauksina” taulu 3 sek. näkyvissä / 7 sek. poissa+ 15 laukausta pikasarjoina (3x5 ls sarjaa)
H
1. Janne Huttunen Porin Res. Ups. 75+122 =197
2. Tomi Nikkanen Harjavallan Res. 102+ 81 =176
3. Ilkka Naski Harjavallan Res. 100+ 6 =106
D
1. Mari Vainio-Kaila Viitala Rauman Res. Ups. 82+102 =184
H50
1. Veikko Palomäki Harjavallan Res. 113+113 =226
2. Olli Söderlund Rauman S. Res. 82+119 =201
5. Jari Lähteenmäki Porin Seudun Res. 41+ 79 =120
H60
1. Arto Jokinen Porin Seudun Res. 131+125 =256
2. Juhani Lukka Porin Res. Ups 103+113 =216
3. Ari Aittamäki Porin Seudun Res. 38+ 81 =119
H- ja D-sarjan mitalisteja Katinkurun pistooliradalla, vasemmalta Janne Huttunen, Ilkka Naski, Mari Vainio-Kaila Viitala ja Tomi Nikkanen.
H50-sarjan mitalikolmikko Veikko Palomäki, Olli Söderlund ja Jari Lähteenmäki.
H70
1. Matti Pihlajamäki Porin Res. Ups 68+ 103 =171
2. Tapani Koskinen Porin Seudun Res. 58+ 54 =112
Satakunnan SRA Cup 2024 järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2024 viidellä eri paikkakunnalla ympäri Satakuntaa.
Osakilpailut olivat seuraavat:
Harjavalta 20.04.2024
Pori 09.06.2024
Niinisalo 07.07.2024
Huittinen 10.08.2024
Rauma 25.08.2024
Yhteensä 65 eri kilpailijaa osallistui cuppiin.
Voittajat:
Avoin:
1 Aki Korpinen
2 Teemu Heikkilä
3 Heikki Levänsuo
Vakio:
1 Jani Vainiomäki
2 Pasi Laiho
3 Alex Enonkoski
TST:
1 Jan Hirvonen
2 Sami Ketola
3 Teemu Rinta-aho
Satakunnan Reserviupseeripiiri ry
Satakunnan Reserviläispiiri ry
Maanpuolustusnaisten Liitto Satakunnan piiri ry
tiistaina 29.10.2024 klo 18.00
POHJOISVÄYLÄN KOULU, Pappilanpuistikko 47, 28220 Pori
Kokouskahvit, valtakirjat klo 17.30
Uuden Pohjoisväylän koulun esittely, rehtori Aki Kerminen klo 18.00
Huomionosoitukset klo 18.30
Piirien syyskokoukset klo 18.40
Kokouksissa käsitellään piirien sääntömääräiset asiat.
Virallisilla kokousedustajilla tulee olla valtakirja omista yhdistyksistään. Muilla on läsnäolo- ja puheoikeus.
Jäsenet tervetuloa !
Piirihallitukset
Satakunnan Osuuskauppa, Länsi-Suomen Osuuspankki