Merkkienselite Topografinen kartta 1:100 000
Topografinen kartta 1:20 000
Kartoille lis채tyt merkinn채t
Kartat on pienennetty aukeamille mittakaavaan 1:30 000
Suomalaisten puolustusasema
Puolustusaseman tukilinja
Kantalinnoite talvisodassa, sulkulinnake tai rannikkotykkiasema
Moskovan rauhan 1940 raja
Viereisen saman mittakaavan kartta-aukeaman sivunumero
32
3
LUKIJALLE
K
un Mikko Lantz esitti minulle ajatuksen Karjalan kannaksen karttakirjasta, jonka kartat olisivat sodan aikana käytössä olleita 1:100 000 ja 1:20 000 topografisia karttoja, innostuin ajatuksesta heti. Tällaista olen monesti itse kaivannut. Sodanaikaisten karttojen avulla monen sotahistorian kirjan lukeminen helpottuu. Sodassa esikuntien upseerit käyttivät juuri samoja topografisia karttoja, joten sotapäivä kirjat ja muut arkistolähteet aukeavat aivan eri tavalla karttojen avulla. Kannaksen sotakartasto on oiva apuväline kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille. Kirjan aukeamien kartat on yhdistetty useista karttalehdistä, jolloin niiden rajaukset eivät ole sidottuja painettujen karttojen lehtijakoon. Näin olemme voineet esittää aukeamalla sotatapahtumien kannalta sopivia kokonaisuuksia. Karttarajaukset ovat yhteisen pohdinnan tulos. Kirjan 1:100 000 -mittakaavaiset kartat kattavat koko Karjalan kannaksen. Suurempimittakaavaisten 1:20 000 -karttojen painaminen kirjaan ei olisi ollut mahdollista näin laajalta alueelta ilman niiden pienentämistä mittakaavaan 1:30 000. Silti olemme joutuneet tekemään kompromisseja esitettävien alueiden valinnassa. Koko Kannaksen tarkat kartat eivät mahtuneet mukaan, mutta pääosa kuitenkin. Kirjan karttojen lehtijakopiirros sivunumeroineen löytyy seuraavalta aukeamalta. Kannaksen sotakartasto 1939−1944 sisältää kartat, joiden avulla voi tarkastella sekä talvisodan 1939−40 että jatkosodan 1941−44 taisteluja Karjalan kannaksella. Molemmissa sodissa taisteltiin osin samoilla alueilla, mutta aina joukkojen taistelualueet eivät olleet yhteneväiset. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 ja kesän 1944 vetäytymis- ja torjunta taisteluissa joukot toimivat laajoilla alueilla. Kirjaan on otettu tekijöiden mielestä keskeisimmät taistelualueet. Tapahtumapaikkojen hahmottamisen helpottamiseksi kartoille on lisätty suomalaisten tärkeimpiä puolustusasemia, talvisodan Mannerheim-linjan kantalinnoitteita ja Moskovan rauhan 1940 rajalinja.
Kartta-aukeamien teksteissä on selostettu alueen taistelut ja osoitettu kartalta keskeisiä paikkoja. Mittakaavan 1:100 000 kartoilla selvitetään taistelutapahtumia divisioonien ja joskus jalkaväkirykmenttien tarkkuudella. Tarkemmilla 1:30 000 -kartoilla kerrotaan jalkaväkirykmenttien ja pataljoonien toiminnasta kyseisen aukeaman alueella. Päälähteinä ovat olleet puolustusvoimien eri aikoina tuottamat sotahistorian teossarjat: Suomen sota 1950-luvulta, Talvisodan historia 1970-luvulta ja Jatkosodan historia 1990-luvulta. Lisäksi olemme hyödyntäneet Karttakeskuksen aiemmin julkaisemia kirjojamme; Sotatoimet – Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin, Talvisodan taisteluja, Jatkosodan hyökkäystaisteluja 1941 ja Jatkosodan torjuntataisteluja 1942−44. Kolmessa viimeksi mainitussa venäläinen professori Juri Kilin on kirjoittanut myös neuvostoliittolaisten joukkojen toiminnasta. Kannaksen sotakartasto 1939−1944 keskittyy vain suomalaisen näkökulmaan ja suomalaisiin joukkoihin. Henkilöistä emme kerro, vaan keskitymme joukkoihin ja paikkoihin. Kirjan hakemistossa on noin 180 talvisodan joukkoa, yli 220 jatkosodan joukkoa ja 680 paikannimeä helpottamassa halutun kartta-aukeaman löytymistä. Mikon ja minun välinen työnjako on ollut selvä: Mikko on vastannut kartoista ja minä teksteistä. Todellisuudessa olemme poikenneet tästä jonkin verran. Mikon osuus teksteissä on ollut merkittävä. Hän on lisännyt niihin maastonkuvauksia ja tehnyt korjausesityksiä tekstien sotahistoriallisiin osuuksiin. Luonnollisesti päävastuu kirjan sotahistoriallisesta sisällöstä on minun. Olen myös koonnut kirjan hakemistot. Monen vuoden tauon jälkeen on ollut ilo työskennellä Mikon kanssa. Paavo Liinaharja on hoitanut kirjan taiton ammattimiehen ottein. Tässä mainittujen lisäksi lämmin kiitos kaikille työni tukijoille unohtamatta Suomen tietokirjailijat ry:tä. Helsingissä Suomen ja Neuvostoliiton välirauhan solmimispäivän 71-vuotispäivänä 19.9.2015 Ari Raunio sotakirjuri@gmail.com
4
Sisällys Lukijalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
3
–
5
Merkkienselite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
6
Lehtijakokartta . . . . . . . . . . . . . . . .
4
Karjalan kannaksen puolustussuunnitelmat, linnoittaminen ja sotilasmaantieto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Talvisota Karjalan kannaksella . . . . . . .
10
158
170 160
Jatkosota Karjalan kannaksella . . . . . . . 152
Kartta-aukeamat . . . . . . . . . . . . . .
16
12
– 170
Hakemistot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172 164
Lehtijakokartta
168
Kartta-aukeamien118 rajaukset ja sivunumerot: Topografinen kartta 1:20 000, pienennettynä mittakaavaan 1:30 000
102 88
144
Topografinen kartta 1:50 000
Topografinen kartta 1:100 000
72
44
5
10
TALVISOTA KARJALAN KANNAKSELLA TAISTELUT JOULUKUUSSA 1939 Karjalan kannaksella hyökkäsi joulukuussa 1939 Neuvostoliiton Leningradin sotilaspiirin 7. Armeija, jonka käytössä oli kaksi jalkaväkiarmeijakuntaa (19. AK ja 50. AK) ja panssariarmeijakunta (10. Ps.AK). Armeijan tehtävänä oli ensimmäisessä vaiheessa hyökätä noin kahdessa viikossa Viipurin−Antrean aseman−Hiitolan pääpiirteiselle tasalle, jolta hyökkäystä piti jatkaa yhdessä Laatokan pohjoispuolitse hyökkäävän 8. Armeijan kanssa länteen Helsingin−Lahden tasalle. Karjalan kannaksen puolustuksesta vastannut suomalainen Kannaksen Armeija torjui joulukuussa neuvostojoukkojen kaikki läpimurtohyökkäykset Mannerheim-linjalla. Niistä yksi
tapahtui Summan suunnalla Karhulan–Muolaanjärven välillä ja kolme Taipaleen alueella. Taipaleen hyökkäyksistä viimeiseen liittyi Suvannon ylimenohyökkäys. Suvannon pohjoisrannalle päässeet joukot työnnettiin takaisin 27.12. päättyneissä taisteluissa. Pääasemassa torjutun puna-armeijan hyökkäyksen jälkeen Kannaksen Armeija esitti Päämajalle vastahyökkäyksen tekemistä Länsi–Kannaksella. Päämaja hyväksyi esityksen II Armeijakunnan johtamasta vastahyökkäyksestä Karhulan ja Muolaanjärven välisellä alueella. Armeijakunta sai käyttöönsä ylipäällikön reservinä Kannaksella olleen 6. Divisioonan. Hyökkäys alkoi 23.12., mutta se keskeytettiin epäonnistuneena jo iltapäivällä.
TAISTELUT HELMIKUUSSA JA MAALISKUUSSA 1940 Tammikuussa 1940 puna-armeija yli kaksinkertaisti joukkonsa Karjalan kannaksella. Niiden johtoportaaksi tuli Luoteinen Rintama, johon kuului muun muassa kaksi armeijaa (7. A ja 13. A). Suurhyökkäyksen valmistavat hyökkäykset alkoivat helmikuun alussa ja varsinainen suurhyökkäys 11.2. Se johti Mannerheim-linjan murtumiseen
11 Summajärven itäpuolella Lähteen lohkolla. Ylipäällikkö päätti 15.2. luopua Mannerheim-linjasta Länsi-Kannaksella ja vetää joukot V-asemaan eli väliasemaan, jossa taisteltiin noin kymmenen päivää. Länsi-Kannaksen joukot vedettiin 27.–28.2. yöllä T-asemaan eli taka-asemaan. Vetäytymisen ajoituksessa oli onnea, sillä Luoteisen Rintaman armeijat aloittivat 28.2. suuren läpimurtohyökkäyksen asemiin, joista II Armeijakunnan joukot olivat juuri irtautuneet. Luoteisen Rintaman joukot pyrkivät murtamaan suomalaisten taka-aseman Viipurinlahden suun ja Vuosalmen välisellä alueella 7. ja 13. Armeijan yhteensä seitsemällä jalkaväkiarmeijakunnalla. Taipaleen suunta jäi idempänä hyökkäävän 13. Armeijan sivusuunnaksi, jossa hyökkäsi jalkaväkiarmeijakunta. Länsi-Kannaksen II Armeijakunnan joukkojen vetäytyminen taka-asemaan laajensi Itä-Kannaksen III Armeijakunnan vastuualuetta Vuoksella. Taistelujen painopiste sen alueella siirtyi Taipaleesta Äyräpään ja Sintolan välisille harjuille.
Alueella hyökkäävä 15. Jalkaväkiarmeijakunta onnistui pääsemään Vasikkasaaren kautta Vuoksen yli ja valtaamaan pienehkön sillanpään Vuosalmelta. III Armeijakunnan joukot (2. D ja 21. D) pystyivät estämään läpimurron Vuosalmella ja Taipaleessa sodan loppuun asti. Länsi-Kannaksella hyökännyt puna-armeijan 7. Armeija suuntasi suomalaisten yllätykseksi maaliskuun alkupäivinä kuusi divisioonaa jäätyneen Viipurinlahden ylimenohyökkäykseen. Niistä osa pääsi rantaan ja katkaisi Haminan– Viipurin maantien Vilaniemen pohjoispuolella. Suomalaiset saivat rajoitettua sillanpään kovin ponnistuksin tien alueella sekä lounaasta että koillisesta. Uuraan edustan saarten kautta edenneiden 7. Armeijan joukkojen hyökkäys pysäytettiin Viipurinlahden luoteisrannalle. Viipurinlahden alueelle siirrettiin joukkoja eri rintamilta. Niitä johtamaan perustettiin taistelujen aikana kaksi uutta tilapäisyhtymää Rannikkoryhmä ja Haminan Ryhmä, joille kummallekin alistettiin alueellaan olleet merivoimien ja maavoimien joukot.
Viipurilla oli Karjalan kannaksella suuri symboliarvo. Luoteisen Rintaman 7. Armeija pyrki aluksi välttämään kaupunkitaistelua ja saamaan kaupungin haltuunsa kaksipuolisella saarrostushyökkäyksellä. Kaupunki kuului II Armeijakunnan puolustusalueeseen. Vihollisen joukkojen painopiste maaliskuun taisteluissa oli Karjalan esikaupungin−Tammisuon−Talin alueella, jossa rintama taipui Talista Portinhoikkaan. Kaakon suunnasta kaupunkiin hyökkäsi vihollisen 7. Jalkaväkidivisioona. Kaupunkia puolustaneet suomalaiset 3. Divisioonan joukot pystyivät pääosin pitämään asemansa. Kannaksen Armeija hyväksyi 12.3. II Armeijakunnan esityksen Viipuria puolustavien joukkojen irrottamisesta kaupungin ympärillä kulkevalta pääpuolustuslinjalta tukilinjalle, joka kulki Patterinmäen poikki. Kaupungin keskusta oli suomalaisjoukkojen hallussa Moskovassa edellisenä yönä solmitun rauhansopimuksen astuessa voimaan 13.3.1940 kello 11.00.
118
VIIPURI VUOKSI Sekä talvi- että jatkosodan loppuvaiheessa taisteluja käytiin Viipurin ja Vuoksen välisellä alueella. Tässä kallioisessa ja vesistöjen rikkomassa vaikeakulkuisessa maastossa oli talvisodan T-asema eli taka-asema. Jatkosodassa linja oli osa Kannaksen viimeistä puolustusasemaa VKT-asemaa eli Viipuri− Kuparsaari−Taipale-asemaa. Talvisodassa Viipurin kaupungin keskusta oli suomalaisjoukkojen hallussa taistelujen päättyessä 13.3.1940. Jatkosodassa suomalaisjoukot menettivät kaupungin 20.6.1944 heti vihollisen hyökkäyksen alkuvaiheessa. Talvisodassa Viipurin–Kärstilänjärven 1 alueella taka-asemassa oli 5. Divisioona. Sen naapurina oli idässä 23. Divisioona Kärstilänjärven–Leitimojärven 2 kannaksella. Molemmat divisioonat kuuluivat II Armeijakuntaan. Leitimojärven ja Vuoksen välisellä alueella asemassa oli I Armeijakunta, johon kuuluivat 1. Divisioona ja Ryhmä Sihvo. Taistelujen
aikana taka-asema taipui ja suomalaiset vetäytyivät Talista 3 Portinhoikan tienristeykseen 4. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 12. Divisioona hyökkäsi 21.8. alkaen osalla joukoistaan rajan yli Saimaan kanavan 5 ja Vuoksen väliselle alueelle. Divisioona eteni 22.8. kuluessa Kilpeenjoen 6−Kavantsaaren 7 tasalle, ja saavutti seuraavana päivänä Juustilan 8−Ihantalan 9 tasan. 4. Divisioona otti rintamavastuun Ihantalan alueella ja 12. Divisioona jatkoi IV Armeijakunnan Viipuria saarrostavaa hyökkäystä Mannikkalan−SuurPeron suunnassa . IV Armeijakunnan joukot torjuivat 24.8. valtaamillaan alueilla vihollisen vastahyökkäyksen Viipurin suunnasta. Samaan aikaan IV Armeijakunnan alaisena Saimaan kanavalla ja sen länsipuolella hyökännyt Jalkaväkirykmentti 25 saavutti Hanhijoen . Lounaasta Tienhaaran aluetta oli lähestymässä 8. Divisioona. Suomalaisjoukot valtasivat 27.8. Tienhaaran−Rapattilan alueen . Seuraavana päivänä alkoi puna-armeijan joukkojen irtautuminen Viipurista. Ensimmäiset suomalaisten partiot saapuivat 29.8. Viipuriin Sorvalin suunnasta. Jatkosodan torjuntataisteluissa kesällä 1944 VKT-asemassa Viipurin ja Vuoksen välisellä alueella oli rintamavastuussa IV Armeijakunta. Sen 18. Divisioona oli puolustuksessa Kärstilänjärven ja Leitimojärven kannak-
152
6
7
5
9
8
146 4
2 3
1
130
119 sella. Divisioonalle alistettu 3. Prikaati oli asemissa Karjalan esikaupungin ja Kärstilänjärven välillä. Leitimojärveltä itään rintamassa olivat 4. Divisioona Repolanjärveltä Noskuanselälle ja 3. Divisioona siitä Vuokselle . Vihollisen takaa-ajohyökkäys pysähtyi 20.6. Viipuria lukuun ottamatta pääpiirtein VKT-asemaan. IV Armeijakunta torjui neuvostojoukkojen ensimmäisen 22.6. alkaneen läpimurtohyökkäyksen sekä Talin että Noskuan suunnilla. Puna-armeijan 25.6. alkanut toinen läpimurtohyökkäys mursi 18. Divisioonan puolustuksen molemmin puolin Leitimojärveä. Sen eteläpuolitse hyökänneet panssarivaunut pysäytettiin vasta Juustilassa, josta Panssaridivisioonan vastahyökkäys työnsi vihollisen takaisin Leitimojärven länsipään tasalle. Järven pohjoispuolella edenneet vihollisjoukot katkaisivat Portinhoikan ja Ihantalan välisen tien. Näiden joukkojen yhteydet suomalaiset yrittivät katkaista kaksipuolisilla hyökkäyksillä Leitimojärven koillispuolella. Laatokan pohjoispuolelta Kannakselle saapuvista joukoista suunnattiin taisteluihin kolmen divisioonan (17. D, 11. D ja 12. D) joukkoja. Vihollisen hyökkäykset lounaasta Viipurista tulevan tien suunnassa Portinhoikkaan voimistuivat. Kannaksen joukkojen komentaja hyväksyi 29.6. IV Armeijakunnan esityksen rintamalinjan oikaisusta Juustilan−Vakkilan−
Ihantalan−Ihantalanjärven linjalle. Rintamavastuu Ihantalan suunnalla ja sittemmin koko alueella siirtyi viimeisenä Laatokan pohjoispuolelta siirretylle 12. Divisioonalle. Leningradin Rintaman komentaja päätti 29.6. luopua läpimurron tavoittelusta Viipurin koillispuolella. Neuvostojoukkojen hyökkäykset jatkuivat 4.7. saakka, jolloin alkoivat Leningradin Rintaman uudet läpimurtohyökkäykset Viipurinlahdella ja Vuosalmella. Viipurin koillispuolisella rintamalla siirryttiin asteittain asemasotaan.
164
164
102
0
1
2
3
1 : 100 000
4
5 km
102 888
128
Kuparsaari Hopeasalmi Kartan alueella Vuoksi muodostaa laajan järvimäisen suvannon, jonka pinta laski huomattavasti Kiviniemen kosken perkauksen jälkeen 1850-luvulla. Tuolloin monet entiset saaret liittyivät kannasten kautta mantereeseen. Suurin näistä on jatkosodan puolustusaseman nimeenkin kuulunut Kuparsaari 1 Laitsalmen ja Kaltoveden pohjoispuolella. Vuoksen järvialueen eteläpäässä on Hopeasalmen kapeikko 2, jonka kautta siirrettiin joukkoja molemmissa sodissa. Talvisodassa väliasemasta taka-asemaan vetäytyvät 2. Divisioonan joukot kuljetettiin Vuoksen yli Hopeasalmella. Vuoksen pohjoisrantaa siellä varmisti aluksi Taipaleesta siirretty pataljoona (I/JR 63). Se alistettiin sittemmin alueelle ryhmittyneelle, edestä vetäytyneelle Jalkaväkirykmentti 4:lle. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 Vuoksen ylitti ensimmäisenä 18. Divisioona, mikä tapahtui 18.8. aamuyöllä sekin Hopeasalmella. Jalkavä-
kirykmentti 27:n pataljoonan (III/JR 27) ensimmäiset osat ylittivät salmen ruuhikalustolla soutaen. Ne valtasivat aamuun mennessä parin kilometrin syvyisen ja neljän kilometrin levyisen sillanpään kapeikon etelärannalta. Valtauksen aikana aloitettiin joukkojen kuljetus salmen yli syöksyveneillä. Rykmentin pääosat saatiin kuljetettua 18.8. kuluessa Vuoksen yli. Kevyt Prikaati T kuljetettiin Vuoksen yli 20.8. Se eteni Hevossaaren 3 kautta Kuparsaareen ja aloitti seuraavana päivänä etenemisen länteen. Kesän 1944 torjuntataisteluissa Vuoksen koillisrannasta Mustasaaren 4 tasalta Vitsaaren 5 tasalle vastasi kesäkuussa Jalkaväkirykmentti 49. Yksi sen pataljoonista (III/JR 49) oli alueella rintamavastuussa 20.−27.6. ja toinen (I/JR 49) 28.−30.6. Heinäkuun 1. päivänä asemat otti vastaan Erillinen Pataljoona 12. VKT-asema eli Viipuri−Kuparsaari−Vuoksi-asema kulki lännestä Kaltoveden poikki Laitsalmen 6 pohjoisrantaa pitkin Vaarinselälle 7 Vuoksella. Laitsalmen pohjoisreuna oli Kuparsaarta, josta VKT-asema kääntyi noudattamaan Vuoksea. Laitsalmen pohjoispuolella VKT-asemaa puolustivat 3. Divisioonan pataljoonat (muun muassa III/JR 11 ja III/JR 53). Suomalaispataljoonat torjuivat asemissaan kaikki vihollisen hyökkäykset.
1
6 126 7
129 Joukot ylittävät Vuoksen Hopeasalmella 18.8.1941.
0
1
2 km
1 : 30 000
4
112
2
3 5
114
152
IMATRA ENSO ANTREA Vuoksenlaakson yläosaan oli ennen sotaa rakennettu teollisuuslaitoksia ja vesivoimaloita, joiden ympärille oli muodostunut Imatran ja Enson taajamat. Moskovan rauhan 1940 raja jakoi alueen kahtia, ja Enso 1 jäi Neuvostoliiton puolelle. Alempana Vuoksen varrella sijaitsevat Antrean kirkonkylä 2 ja asemakylä 3, jonka kautta kulkee Viipurin–Hiitolan rautatie. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 Karjalan kannaksen takaisinvaltaus aloitettiin 31.7. II Armeijakunnan hyökkäyksellä Vuoksen itäpuolitse Itä-Kannakselle. Armeijakunnan oikealla sivustalla hyökänneen 18. Divisioo nan oikean siiven Jalkaväkirykmentti 6 saavutti 10.8. Tietävälän 4 itä- ja koillispuoliset alueet. Divisioona sai samana päivänä käskyn vallata Enso ja Antrea. Vihollisen puolustusasema kulki linjalla Hirslampi 5−Tietävälä− Kirvunjärvi. Taistelut Tietävälän alueella olivat alkaneet jo 9.8. ja kestivät kaksi päivää ennen kuin Jalkaväkirykmentti 6:n joukot pääsivät jatkamaan etenemistään etelään. Siellä ne mursivat 11.8. vihollisen puolustuksen Toivolan alueella 6. Täältä suunnattiin yksi pataljoona (III/JR 6) etenemään tien suunnassa suoraan länteen Ensoon. Pataljoona onnistui murtamaan vihollisen ensimmäiset asemat Pytäräjärven 7 pohjoispään tasalla. Eteneminen pysähtyi 13.8. seuraaviin puolustusasemiin Pytäräjärven luoteispuolisen tienhaaran alueelle. Rykmentin pääosat lähtivät idän kautta kiertämään Mertjärveä 8. Joukot löivät 12.8. vihollisen puolustusasemat Lietlahdella 9. Seuraavaksi taisteltiin 13.8. Mertjärven itäpäässä Pajuniemen tasalla . Mertjärven kylän valtauksen jälkeen rykmentti jatkoi etenemistä Jääsken suuntaan. Vihollinen pysäytti 16.8. suomalaisjoukot Jääskijärven eteläpään ja Kiljolan tasalle. Suomalaiset torjuivat asemissaan kaksi vihollisen vastahyökkäystä 17.−18.8. Jalkaväkirykmentti 6 pysyi Enson ja Jääsken ympärillä puolustuksessa, kunnes neuvostojoukot vetäytyivät alueelta 20.−21.8. Jalkaväkirykmentti 27 valtasi 12.−15.8. idästä Koljolan suunnasta tehdyllä hyökkäyksellä Antrean. Rykmentin taisteluja ennen hyökkäystä Antreaan käsitellään aukeaman 164–165 kartalla.
146
Konekivääripesäke Suomen puolella Vallinkoskella kesäkuussa 1941 ennen hyökkäystä rajan yli Ensoon.
5
0
158
1
2
3
13
4
5 km
1 : 100 000
4 158
6 1
9 7 8
3 164
2
118
156
Antrea Kuukauppi Vuoksi virtaa kartan luoteiskulmasta eteläreunaan Kuorekosken 1, Papinkosken 2 ja Kuukaupin 3 kapeikkojen kautta. Joen ylittää Viipurin– Hiitolan radan silta Kuorekoskella ja maantiesilta Kuukaupissa. Antrean kirkonkylä 4 sijaitsee järvikannaksella Viipurista Käkisalmeen kulkevan tien varrella ja Antrean asema 5 siitä koilliseen Talikkalassa. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 Antrean valtaus oli käsketty II Armeijakunnan 18. Divisioonalle. Alue vallattiin 14.8. Jalkaväkirykmentti 27:n idästä tehdyllä hyökkäyksellä. Rykmentin kärjessä edennyt pataljoona (III/JR 27) pääsi 12.8. rautatien suunnassa Hiidenmäen 6 länsipuolelle ja maantien suunnassa Kukkolan tasalle 7. Rautatien suunnalle keskitettiin vahvistukseksi rykmentille alistettu pataljoona (I/JR 49). Myös maantien suunnan hyökkäysvoimaa kasvatettiin pataljoonalla (II/JR 27). Rautatien suunnalla vihollisen puolustusasemat olivat Hiijärven ja Päähk järven kannaksella 8 ja maantien suunnalla Hiijärven ja Ukonlammen 9 kannaksella. Suomalaisjoukot mursivat 14.8. vihollisen puolustuksen rautatien suunnalla ja valtasivat päivän kuluessa Antrean rautatieaseman alueen. Vihollinen vetäytyi Vuoksen taakse ja räjäytti Kuorekosken rautatiesillat. Yksi pataljoona (I/JR 49) suunnattiin Vuoksen ja Päähkjärven kannaksella kulkevaa tietä pohjoiseen. Myös maantien suunnalla suomalaisjoukot mursivat 14.8. vihollisen puolustuksen ja etenivät kirkonkylään. Vihollinen teki vastahyökkäyksen, joka pitkitti taistelua myöhäiseen iltaan. Toinen pataljoonista (II/JR 27) saavutti Vuoksen Kuukaupissa, jossa vihollinen oli räjäyttänyt maantiesillan. Kuukaupin maantiesillan toinen maatuki räjähti yllättäen 27.8., kun alue oli ollut suomalaisten hallussa jo lähes kaksi viikkoa. Sillan ehjäksi jäänyttä toista maatukea tutkittaessa löydettiin 28.8. kaksi vedenpitävää kumipussia, joiden välillä kulki kaapeli. Toisesta pussista johti kaapeli antenniin. Löydöt lähettiin Helsinkiin, jossa ne paljastuivat vihollisen radio-ohjatun miinan osiksi. Miinan toimintaperiaate ja laukaisutaajuus saatiin myös selville. Mahdollisesti vielä jäljellä olevien miinojen laukaisemisen estämiseksi Yleisradio alkoi 3.9. soittaa laukaisutaajuudella taukoamatta Säkkijärven polkkaa, mitä jatkettiin vuoden 1942 kevätpuolelle.
5
1
2
Vihollisen räjäyttämä Kuukaupin maantiesilta Vuoksella.
0
1
1 : 30 000
8
6
4
7 9
3
15
2 km