Kirjanäyte: Retkeilijän autiotuvat by Karttakeskus

Retkeilijän autiotuvat – tiedot, taustat ja tunnelmat JOUNI LAAKSONEN JOEL AHOLA

Sisällys

ALKUSANAT. . . . . . . . . . . . . . . . 4 MIKÄ ON AUTI OTUPA ? . . . . . . . . . . . 5 AU TI OTUPAVERKOSTON H I STOR I A A. . . 14 KUL K I JA N K ÄSK YT . . . . . . . . . . . . 19 KIRJAN K ÄYTTÖOPAS, ALU E JA KOK A RT TA . 26

Pallas-Yllästunturi

III

Kultamaat kulkureitteineen

Pul ju . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Le m menjoki. . . . . . . . . . . . . . . . H ammastunturi. . . . . . . . . . . . . . Pomokaira . . . . . . . . . . . . . . . .

60 63 68 76

Päälaki

Muotkatunturit . . . . . . . . . . . . . . 78 Pai stunturit ja Kevo . . . . . . . . . . . 81 Kal doaiv i . . . . . . . . . . . . . . . . . 85

Koilliskaira

102

VII

Eteläinen Länsi-Lappi

120

VIII

Eteläinen Itä-Lappi

Enontekiö

Käsivars i . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Tar vantovaara . . . . . . . . . . . . . . 40 Pöy ris järv i . . . . . . . . . . . . . . . . 41

Inarijärven ympäristö

Inarin retkeilyalue j a I n a r i j ä r vi . . . . . . 90 Vät säri . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 Tsarmitunturi. . . . . . . . . . . . . . 100

Tunt s a j a V i nt i l ä n ka i ra . . . . . . . . . S av uko s ki . . . . . . . . . . . . . . . . S a l l a . . . . . . . . . . . . . . . . . . Py hä –Lu o sto . . . . . . . . . . . . . .

132 138 140 142

Koillismaa ja Ylä-Kainuu

Ko ro uo m a j a S i m o j ä r v i y m p ä r i stö i ne e n . . . . . . . . . . . . Ri i s i t u nt u r i j a K a r i t unt u r i y m p ä r i stö i ne e n . . . . . . . . . . . . O ul a n ka . . . . . . . . . . . . . . . . . M u ut Kuus a m o n t u vat . . . . . . . . . Syöt e. . . . . . . . . . . . . . . . . . Mu ut P u d a s j ä r ve n j a Ta i va l ko s ke n t u vat. . . . . . . . . . Ho s s a - Ky l m ä l u o m a - J u l m a - Ö l kky - It ä ra j a n re i t t i. . . . . . . . . . . . M uut S uo m us s a l m e n t u vat . . . . . . .

156 159

E TE LÄ- S U O ME N AU TIOTU VAT. . . . . . T U PIA MAAILMALLA . . . . . . . . . . AU TIOTU PIE N TU LE VAIS U U S . . . . . . LÄH D E LU E TTE LO . . . . . . . . . . . . K ARTTALIITE . . . . . . . . . . . . . . T U PAH AKE MIS TO . . . . . . . . . . . .

160 163 165 168 170 194

K i r kkot u vat . . . . . . . . . . . . . . . Va nhat kul kuke i n ot . . . . . . . . . . . Y hd i st y st e n ret ke i l y t uvat . . . . . . . E rä m a i d e n s a u n at . . . . . . . . . . . S avot at j a u i tot . . . . . . . . . . . . . Pa l ova r t i o m a j at . . . . . . . . . . . . . Ve s i my l l y t . . . . . . . . . . . . . . . Ka l a m a j at . . . . . . . . . . . . . . . .

. 9 2 . 9 7 110 112 124 134 149 159

144 145 146 150 151 156

Tupien kulttuurihistoriaa Kul kijan käs kyt. . . . . . . . Raj avartioston parti oma j at. . Kummitus kämpät . . . . . . . Val tion retkeilytuvat . . . . . N iit tykämpät . . . . . . . . . Poronhoito . . . . . . . . . . Kul l ankaiv u. . . . . . . . . . Ri ekonpyynti . . . . . . . . . H il l ankeruu. . . . . . . . . .

. . . . . . . . .

19 36 43 49 55 64 73 79 83

ALKUSANAT

Alkusanat Jouni aloitti vuonna 2002 ilmestyneen Autiotuvat – Pohjois-Suomen tuvat ja tarinat -kirjansa alkusanat seuraavasti: Hiihtelin muutaman kaverini kanssa keväällä 1999 Peurakairassa. Sohjoisia jänkiä kahlatessamme juolahti mieleeni laskeskella vuosikymmenen kestäneen retkeilyharrastuksen aikana kertyneiden autiotupakokemusteni yhteismäärä. Puolitoistakilometrisen aavan vastarantaan mennessä sain kasaan sata eri kämppää. Ennen joka vaellusta oli pitänyt nähdä paljon vaivaa kämppien olemassaolon varmistamiseksi, monesti oli täytynyt soitella Metsähallituksen paikalliselle huoltomiehelle asti. Karttojen tiedot olin oppinut hieman puutteellisiksi ja vanhentuviksi jo alkuvuosina. Retken päätyttyä laadin Internetiin Autiotuvat on-line -sivuston. Siemenenä olivat nämä käymäni sata autiotupaa. Luettelossa esitellään tiiviissä muodossa Metsähallituksen autiotuvat sekä muut avoimet kämpät ja myös käytöstä poistuneet autiotuvat. Kevääseen 2002 mennessä Autiotuvat on-linen tupaluku oli kasvanut päälle kolmen sadan, ja yli 70 eri ihmistä oli kartuttanut ja päivittänyt sitä. Kesällä 2012 luettelossa oli lähes 500 tupaa tai rauniota ja päivittäjiä on kertynyt vuosien varrella noin 200. Autiotuvat on-line oli verso, josta kasvoi ensimmäinen kirja. Kun kirja on jo vuosia ollut loppuunmyyty ja tiedoiltaan osin vanhentunut, syntyi tarve kirjoittaa uusi opas autiotupien kiehtovaan maailmaan. Ajatus autiotupakirjasta oli muhinut myös Joelin päässä, ja kun asia tuli puheeksi, yhdistimme voimamme. Olemme molemmat käyneet yli 400 autiotuvalla, joten yhdistämällä tietomme, kokemuksemme ja kuva-arkistomme pystymme luomaan kattavan katsauksen tupiin ja kammeihin. Tämän kirjan teon yhteydessä kävimme vielä kartoittamassa kymmeniä meille molemmille tuntemattomia autiotupia. Tämä autiotupaopas ei ole päivitetty laitos vuoden 2002 kirjasta vaan kokonaan uusi, laajempi teos. Toki joitakin osioita, kuten Kulkijan käskyt, ei ole ollut järkevää kirjoittaa kokonaan uusiksi, koska käyttäytymissäännöt ovat ja pysyvät samoina. Tämä kirja kattaa suuremman alueen kuin kymmenen vuotta sitten ilmestynyt edeltäjänsä. Nyt esitellään koko Pohjois-Suomen autiotuvat Käsivarren ja Utsjoen paljakoilta Perämeren ja Syötteen kansallispuistoihin sekä Hossan retkeilyalueelle asti. Mukana ovat niin suosittujen retkikohteiden tuvat kuin erilaiset yksittäiset metsän keskellä nököttävät kämpät. Myös ymmärryksemme tupien kulttuurihistoriallisesta arvosta on kasvanut huomattavasti kymmenessä vuodessa, joten tämä puoli on entistä paremmin esillä. Lähes kaikki Metsähallituksen autiotuvat esitellään nykyään www.luontoon.fi/tuvat-sivustolla, joten mihin enää tarvitaan autiotupakirjaa? 4

Koemme kirjan tarpeelliseksi jo siksi, että samojen kansien sisään saadaan paitsi tupien tarkat tiedot, myös autiotupaverkoston historiallinen merkitys sekä yksittäisten tupien tarinoita, tunnelmia ja valokuvia. Lisäksi on muistettava, että vaikka Metsähallitus on ylivoimaisesti Suomen suurin autiotupien huoltaja, maassamme on myös muita avoimia kämppiä ja kammeja. Kirjassa esitellään kaikkiaan yli 400 käyttökelpoista tupaa. Näistä 80 prosenttia on Metsähallituksen huollossa. Lisäksi kirjassa kerrotaan lyhyemmin yli sadasta autiotuvan tai kammin rauniosta, palaneesta tai puretusta kämpästä, lukituksi muutetusta entisestä avoimesta tuvasta tai muuten aiheeseen liittyvästä, mutta ei enää autiotupakäytössä olevasta kohteesta. Tupien esittelyn lisäksi kirja pyrkii antamaan totuudenmukaisen kuvan sekä autiotuvista ilmiönä että yksittäisistä kämpistä. Näistä aineksista olemme pyrkineet kokoamaan keitoksen, joka on yhtä aikaa tiivis ja ajantasainen opas autiotupien nykytilanteesta sekä kirja, jonka tarinat, taustat ja tunnelmat houkuttelevat lukijaa jatkamaan taivalta tuvalta seuraavalle – ensin kirjan sivuilla ja sitten maastossa kulkien. Kirja on kirjoitettu ennen kaikkea käytännön kokemusten näkökulmasta. Vaeltajan elämäntapa, kymmenet ja taas kymmenet retket sekä kiinnostus autiotupiin ja niiden kulttuuriin ovat johdattaneet kulkuamme tuvalta toiselle – hiihtäen, patikoiden, meloen ja maastopyöräillen. Olemme molemmat tai jompikumpi käyneet jokaisella kirjassa esitellyllä tuvalla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Autiotuvat ovat intohimomme ja rakas harrastuksemme. Aina pelkkä into ei riitä, vaan näidenkin tietojen kokoamiseen ja kirjoittamiseen on tarvittu taloudellisia resursseja. Haluamme esittää kiitokset Koneen Säätiölle, Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunnalle sekä Suomen Tietokirjailijat ry:lle, joiden apurahat auttoivat tämän teoksen todeksi. Kiitos aihepiirin tarkkaan tuntevalle kustannustoimittajallemme Mikko Lantzille. Kiitokset perheillemme ja ystävillemme kannustuksesta ja ennen kaikkia yhteisistä retkistä. Teidän hymynne ja naurunne tekevät taipaleesta kevyen. Nöyrä kumarruksemme kuuluu Metsähallituksen luontopalvelujen huoltomiehille ja muille työnsä puolesta meitä autiotupa-asioissa auttaneille. Kiitokset myös lukuisille retkeilijöille, jotka ovat jakaneet meille tietojaan sekä vinkkejään ja joiden kanssa olemme saaneet viettää yhteisiä tupahetkiä. Tavataan jatkossakin autiotuvilla! Käsissäsi on syksyllä 2012 ilmestyneen kirjan 2. korjattu painos. Tammikuussa 2013 Kuhmossa ja Espoossa Jouni Laaksonen ja Joel Ahola

MIKÄ ON AUTIOTUPA?

Mikä on autiotupa?

SAMU L I PAU L AH A R JU KU VA A TE OKS E S SA A N TA KA LAPPIA 1900-LU VU N AL KU P U O LE N E L Ä M Ä Ä L A P I S SA :

Jokaiselle lapinkävijälle on autiotupa tuttu käymätalo. Yksinäisenä se kyhjöttää kaukaisessa erämaassaan. Milloin vilkahtaa sen harmaa seinä harmaasta lepiköstä pikku tievalta, milloin se töröttää mäntyisellä kalliosaarella suuren järven ulapalla, milloin taas pitää vartiota kohisevan erämaan virran rantatörmällä. Joskus löytää pikkupirtin tunturijärven liepeeltä niin piiloutuneena, että vain palanen kirkasta järveä, korkeat rantakalliot, kohiseva pikku puronen ja halkopino mahtuvat samaan maailmaan eräpirtin kanssa. Mutta tapaa taas aukealla tunturiselänteellä jo kauas pilkottavan pirtin, joka ylhäisellä asentopaikallaan näyttää olevan koko Lapinmaan keskellä ja ylimmäisenä. Veden äärelle autiotupa on aina asettunut, ellei isomman niin ainakin pikkuisen tunturipuron kaltaalle, niin että puronen voi tarjota erämaan väsyneelle vaeltajalle raitista virvoittavaa vettänsä. Isännätönnäkin autiotupa ottaa ja päästää vieraita kuin ainakin kestikievari, ja emännätönnäkin toimittaa matkamiehille lämpöisen yösijan yksin tammipakkasellakin. Kovan laajan lautsan se vain levittää makuusijaksi ja seinän takaa pitkästä pinosta tarjoo tunturimaan käkkyräkoivuista hakatuita puita piisiin; lainaapa joskus hyvän keittokattilankin, vesiämpärin sekä kauhan, ja akkunan edessä on pöytä raheineen aina valmiina. Ja majan ovelta on tasoitettu pieni palas tievan

alle, niin että outokin heti osaa astua puron parhaalle paikalle, missä vesi on kirkkain ja rantamätäs matalin. Autiotuvan ovi on alati avoinna kaikille käydä mielensä mukaan ulos ja sisälle, niin kesällä kuin talvellakin. Tuli vaikka kuninkaasta ensimmäinen suurherra Englannista tahi Aukusti Hietanen Muoniosta, tulivat vaikka Thingstad ja Iversen Berlevaagista tahi Santeri Iämsä ja Jauhiainen Lannanmaasta, tuli Filemon Flink etelästä tai Klemet Helander Utsjoelta, kaikki otetaan vastaan samalla tavalla. Iso-Kruunu onkin isännättömän talon näkymätön isäntä, ja Ison-Kruunun ja Oulun läänin ”Kuvernöörinviran puolesta” Ivar Poppius ja A.V. Lindholm julistavatkin seinään kiinnitetyn paperin, N:ro 4663, ensi pykälässä, että ”Jokainen matkustaja tahi luvallisilla asioilla kulkija on oikeutettu yhden vuorokauden ajan asumaan autiotuvassa ja sinä aikana tarpeekseen polttamaan tuvalla olevia kruunun halkoja”. Autiotuvan perusolemus ei ole sadassa vuodessa muuttunut, vaikka maailma sen ympärillä on aivan erinäköinen. Nykyään autiotupia käyttävät pääosin retkeilijät, mutta avoin ovi toivottaa tuvan lämpimään ja kuivaan syliin tervetulleeksi tasaveroisesti kenet tahansa ilman moottorivoimaa liikkuvan kairan kiertäjän. Autiotupa on kulkijan koti. Hyviksi hioutuneet periaatteet eivät ole sadassa vuodessa muuttuneet lainkaan. Autiotupa on edelleen yksinkertainen ja vaatimaton kämppä asumattomassa kiveliössä. Sisus-

Iisakkijärven autiotuvalla on esimerkillinen varustus: lämmönlähteenä sekä takka että kamiina, polttopuut laatikossa, kuivauskoukut kamiinan yllä, harja ja rikkalapio siivoukseen, kaasuliesi ja muutama kattila vesiämpärin seurana, pöytä ja penkit sekä tietenkin makuulaverit. Yleensä tuvalla on vain kamiina tai takka, ei molempia. 5

KIRJAN KÄYTTÖOPAS

Kirjan käyttöopas

Kirjan kattama Pohjois-Suomi on jaettu yhdeksään alueeseen, jotka on numeroitu I–IX. Alueet on eroteltu oppaassa omiksi luvuikseen ja tupien numeroinnissa omilla väreillään. Tupien esittely etenee suurin piirtein lännestä itään ja pohjoisesta etelään. Alueista ensimmäisenä on siis Enontekiö, ja siellä ensimmäisenä tupana esitellään läntisin, kolmen valtakunnan rajapyykin lähellä sijaitseva Kuohkimajärvi. Kunkin alueen tupien numerointi alkaa aina ykkösestä.

Aluejakokarttaan on merkitty kukin alue omalla värillään. Mustat kehykset ja kirjaimet A–N esittävät kuinka Pohjois-Suomi on jaettu 14 kartalle. Nämä 1:400 000 -mittakaavaiset kartat A–N löytyvät kirjan lopusta. Karttoihin on merkitty esiteltävät tuvat symboleilla ja samoilla värillisillä numeroilla, joita on käytetty kirjassa tupakohtaisten esittelyjen yhteydessä. Kirjan tupakohtaisten esittelyjen alkurivit sisältävät runsaasti tiivistettyä tietoa: D o

Utsjoki

Ten

IV A

Halti 1324

619 Paistunturit

445 Kaldoaivi

520 Muotkatunturit

Lem menjoki

Ivalo

Ivalojo

II Pallas–Yllästunturi

718 Ylläs

Kittilä

VI Koilliskaira VII Eteläinen Länsi-Lappi i jok

nas

Pello

VII

Salla

477 KEMIJÄRVI Iso Pyhätunturi

Kemijärvi

ROVANIEMI

Aavasaksa 242

Yli-Kitka N M

Iivaara 471

Pyhitysvaara 422 Iso-Syöte L 431

Haukipudas Hailuoto

OULU

500 Ru katunturi

KUUSAMO

TORNIO KEMI

Iijoki

VIII

Karhutunturi 519

514 Luosto 540 Pyhätunturi

IX Koillismaa ja Ylä-Kainuu

Tuntsa Sorsatunturi 629

Sodankylä

VIII Eteläinen Itä-Lappi

Korvatunturi 483

Lokan tekojärvi

Pomovaara 421

Levi 531

IV Päälaki

Sokosti 718

Porttip ahdan teko järvi

Muonio

III Kultamaat kulkureitteineen V Inarijärven ympäristö

Saariselkä

723 Ounastunturi 807 Pallastunturi

I Enontekiö

438 Kaunispää

Enontekiö

Inarijärvi

Inari

äen

äm

Kö

III Ropi 945

PUDASJÄRVI Siikavaara 384

Kiantajärvi 100 km

KIRJAN KÄYTTÖOPAS 1

Nuukijärvi

AUTIOTUPA, 3 H, TAKKA, KARTAT B JA C

WGS84, N 68,2915°, E 24,3641° 37

Tahvontupa

AUTIOTUPA, 6 H, KAMIINA, PIHALLA KAASULIESI, SAUNA, KARTTA F VARAUSTUPA, 4 H, KAMIINA, KAASULIESI, SAUNA

WGS84, N 68,1261°, E 28,5633°

Edellä esimerkkeinä ovat Nuukijärven autiotupa Puljun erämaa-alueella sekä Tahvontupa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tuvan nimen eteen sijoitetun numerosymbolin väri kertoo kyseessä olevan alueen eli Nuukijärvi on esitelty luvussa III Kultamaat kulkureitteineen ja Tahvontupa kuuluu lukuun VI Koilliskaira. Tahvontuvan numeroympyrä on kehystetty mustalla reunuksella, mikä kertoo tuvan kuuluvan puuhuollon piiriin. Nuukijärven symbolista vastaava reunus puuttuu, joten kyseisen tuvan huolto polttopuineen on vaeltajien tehtävänä. Nimirivin alla on kerrottu tuvan käyttötarkoitus sekä varustus. Kaikki esiteltävät tuvat eivät ole autiotupia, vaan mukana on myös päivätupia, kammeja, kotia, varaus- ja vuokratupia sekä vuokrakämppiä. Erilaisten tupien jaottelua on täsmennetty sivuilla 28–29. Tahvontuvalla on sekä autio- että varaustuvan puoli. Ne on esitelty omilla riveillään, koska niiden tiedot poikkeavat toisistaan petipaikkojen määrän ja kaasulieden sijoittelun osalta. Nuukijärven tupa löytyy kirjan loppusivun kartoilta B ja C. Tahvontupa osuu kartalle F. Tupakohtaisen esittelyn viimeisellä otsikkorivillä on annettu kohteen koordinaatit WGS84-järjestelmässä asteina ja asteen osina. WGS84 vastaa ETRS89-järjestelmän kansallista sovellusta EUREF-FIN. Asteet ovat näppäriä GPSlaitteen käyttäjälle. Paperikarttaa käytettäessä metriset koordinaatit ovat asteita kätevämpiä. Kirjan lopussa on aakkosellinen tupahakemisto, jossa annetaan kämppien sijainnit metrisinä koordinaatteina sekä KKJ-järjestelmän yhtenäiskoordinaatistossa (YKJ) että ETRS-TM35FIN- eli EUREF-FIN-tasokoordinaatteina. YKJ:tä ei nykyään painettavissa maastokartoissa enää käytetä, mutta monella retkeilijällä on vielä vuosia tai vuosikymmeniä käytössään vanhoja YKJ-karttoja. Osa koordinaateista on mitattu maastossa, osa on määritetty tarkoilta kartoilta. Koordinaattien tarkkuus on tällöin kymmenen metrin luokkaa. Numeroitujen kohteiden lisäksi oppaan sivuilla kerrotaan yli sadasta entisestä autiotuvasta, rauniosta, puretusta tai palaneesta kämpästä tai kohteesta, joka on siirtynyt autiotupakäytöstä muuhun käyttötarkoitukseen. Tällainen kämppä on esimerkiksi Nuukijärven jälkeen kirjassa esitelty Kuolamännikön kehnossa kunnossa oleva perinteikäs autiotupa:

 Kuolamännikkö Tässä käytössä on vain yksi otsikkorivi, joka kertoo tuvan nimen. Näitä entisiä kämppiä ei ole numeroitu, eikä niitä ole merkitty kirjan lopussa oleville kartoille. Näidenkin tupien ja raunioiden koordinaatit ja tarkat sijainnit löytyvät kuitenkin pääsääntöisesti kirjan lopun hakemistosta.

Jos tuvan koordinaatit on annettu hakemistossa vain sadan metrin tarkkuudella (esimerkiksi 7275500, 3611200), tuvan aivan tarkka sijainti ei ole tiedossa. Kyse on tällöin joko historiallisesta rauniosta tai joissakin yksittäisissä tapauksissa olemassa olevasta autiotuvastakin, jota ei ole merkitty kartoille. Tupien joukossa on myös muutamia kohteita, joiden sijainti on jätetty tarkoituksella kertomatta. Tällaisia ovat esimerkiksi entiset autiotuvat tai autiotuviksi luullut kohteet, jotka ovatkin yksityiskäytössä. Näistä kerrotaan tieto omistuksen muutoksesta, muttei koordinaatteja. Harvoin kämppää rakennetaan paikkaan, jossa vettä ei ole lähellä. Poikkeuksen tekevät entiset palovartijan majat: vaaran laelta on yleensä pitkä matka vedenhakuun. Talvella osalla kämpistä juomavesi joudutaan sulattamaan lumesta, kun järvi on vankassa jäässä tai puro on kuiva. Kämpän juomavesipaikka mainitaan kirjassa vain, jos siinä on jotain erikoista, kuten että se on hankala löytää tai puuttuu kokonaan. Jos vesipaikka on ilmeinen, kuten järvi, joki tai puro, se mainitaan yleensä jo tuvan sijainnin kuvauksessa. Joidenkin kämppien osalta vedenlähde on saattanut jäädä kirjoittajien talviretkillä hangen alle epäselväksi, joten kesäkulkija voi löytää paremmankin vesipaikan kuin kirjassa mainitaan.

Kartat Ennen kuin vaellusta aletaan suunnitella, tarvitaan kunnon kartta. Kaikista Pohjois-Suomen suosituimmista erämaista on painettu ulkoilukartta. Niiden mittakaava on yleensä 1:50 000 tai 1:100 000. Koska ulkoilukartoissa on kuvattu reitit, tuvat, tulipaikat, kahlaamot ja muut retkeilyä palvelevat rakenteet, ne ovat yleensä parhaita vaelluskarttoja. Kuusamon Karhunkierroksesta, Pallas–Yllästunturin kansallispuistosta sekä Saariselän alueesta on laadittu retkeilykartan ja opaskirjan yhdistelmät, jotka ovat parhaita valintoja kyseisillä alueille retkeileville. Kirjassa kerrotaan vaellusalueen lyhyen esittelyn yhteydessä mikä ulkoilukartta kattaa alueen. Ulkoilukarttojen lehtijaon löytää Karttakeskuksen vuosittain painamasta ilmaisesta esitteestä sekä netissä osoitteesta www.karttakauppa.fi. Aivan kaikkialta ulkoilukarttoja ei kuitenkaan ole painettu. Esimerkiksi Vätsärin erämaan itäreuna jää tällä hetkellä ulkoilukarttojen ulkopuolelle. Etelä-Lapin alueelta ulkoilukarttoja on valmistettu vain yksittäisistä kohteista. Maanmittauslaitoksen perus- ja maastokartat kattavat koko Suomen mittakaavoissa 1:25 000 ja 1:50 000. Uusien EUREF-FIN-pohjaisten karttojen lehtijako löytyy Maanmittauslaitoksen ilmaisesta nettikarttapalvelusta www.karttapaikka.fi, kun ruksaa Asetukset-kohdasta päälle TM35lehtijaon. Painetut kartat 1:50 000 tai 1:100 000 ovat parhaita pitkillä vaelluksilla. Päivän tai parin reissuille voi tulostaa omat karttansa netistä, jolloin kannattaa muistaa edellisen lisäksi Metsähallituksen www.retkikartta.fi.

Tuvan löytäminen maastossa V I NO LAN VIERAS K IRJA 16.11.2008:

Tulimme yöllä neljän aikoihin tänne Vinolan autiotuvalle. Matka aikamoista seikkailua. Harhailimme missä sattuu ja toivo meinasi monta kertaa loppua. Monesti ohi käveltiin, mutta vihdoin loppui piina kun nivalaisen kämppä löytyi. Allu, Miksu, Make 27

II PALLAS-YLLÄSTUNTURI

Pallas-Yllästunturi Pallas–Yllästunturin kansallispuisto on Suomen suosituin. Mahtavat tunturija metsämaisemat, hyvät retkeilypalvelut, sadat reittikilometrit ja loistava saavutettavuus sekä puiston laidoilla sijaitsevat matkailukeskukset takaavat päiväretkeilijöiden ja vaeltajien ehtymättömän kiinnostuksen.

Puisto perustettiin Pallas–Ounastunturin nimellä vuonna 1938, jolloin suojeltu alue käsitti 509 neliökilometriä. Kansallispuiston nimi vaihtui vuonna 2005 Pallas–Yllästunturiksi, kun alue laajeni etelään Ylläksen ja Aakenustunturin alueelle. Nykyisin puiston pinta-ala on 1 020 neliökilometriä. Kansallispuiston reitit jatkuvat puiston laidoilla sijaitsevien Hetan, Pallaksen, Oloksen, Ylläksen ja Levin matkailukeskusten ympäristössä. Tunnetuin seudun vaellustaipaleista on 55 kilometrin pituinen Hetta–Pallas-retkeilyreitti, joka viitoitettiin tuntureille jo vuonna 1934 – ensimmäisenä Suomessa. Pallas–Yllästunturin kansallispuiston varaustupien avainasioita hoitavat alueen luontokeskukset: Tunturi-Lapin luontokeskus (Hetta), p. 020 564 7950. Pallastunturin luontokeskus (Pallas), p. 020 564 7930. Luontokeskus Kellokas (Äkäslompolo), p. 020 564 7039.

RETKEI LYOPPA AT J A KA RTAT: Pallas–Yllästunturi Retkeilyopas ja kartta, 1:50 000. Pallastunturi Jerisjärvi Pieni retkiopas, 1:50 000. Ulkoilukartta Pallas–Yllästunturi 1:50 000. Ulkoilukartta Ylläs Levi 1:50 000. Pallas–Ounastunturi Geologinen retkeilykartta 1:50 000. Ylläs–Levi Geologinen retkeilykartta 1:50 000.

Muotkajärvi

PÄIVÄTUPA, TAKKA, KARTAT B JA C

WGS84, N 68,3506°, E 23,4378°

Veneet on aikoinaan vedetty soita pitkin eli muotkattu Muonionjoelta Ounasjoen vesistöön. Vedenjakajan itäpuolella levittäytyvä järvi on nimetty Muotkajärveksi. Samanniminen päivätupa on rakennettu vuonna 1991 Pahku-

II PALLAS-YLLÄSTUNTURI 3

Pyhäkero

AUTIOTUPA, 5 H, TAKKA, KAASULIESI, KARTAT B JA C

WGS84, N 68,3427°, E 23,7201°

Muotkajärven päivätupa on tarkoitettu vesiretkeilijöiden taukopaikaksi, mutta melojat ovat seudulla harvassa.

rinniemen kärkeen. Tupa on tarkoitettu vesiretkeilijöiden taukopaikaksi, mutta se on erittäin vähällä käytöllä. Metsähallitus on yrittänyt vuokrata tupaa myös matkailuyrittäjille, mutta toistaiseksi tupa on säilynyt avoimena.

Pyhäkeron autiotupa on palvellut Hetta–Pallas-retkeilyreitin vaeltajia jo vuodesta 1957. Mäntymetsän ja tunturikoivikon rajalla seisova kämppä on monen retkeilijän ensimmäinen tai viimeinen yöpymispaikka, sillä se sijaitsee seitsemän kilometrin päässä Hetasta ja Ounasjärven rannasta. Kämpässä on kaunis luonnonkivitakka, ja ruokaveden voi pumpata kaivosta. Ruskan ja pääsiäisen ruuhkahuippuina kaikki halukkaat eivät mahdu tuvan suojiin, joten teltta on tarpeen. Kevättalvella tuvalla käy runsaasti hiihtäjiä päiväretkellä, sillä autiotuvan pihapiirissä on kahvila. Sesongin ulkopuolella kahvilarakennusta vuokrataan yrittäjille.

 Jyppyrä Jyppyrän laki kohoaa 120 metriä Ounasjärven pinnasta vajaan kilometrin päässä Tunturi-Lapin luontokeskuksesta. Huipulta voi nähdä hyvällä säällä jopa Haltille, jonne on matkaa liki 140 kilometriä. Tähystyspaikalla ollut palovartijan maja palveli retkeilijöitä päivätupana vuoteen 2005, jonka jälkeen se purettiin ja siirrettiin Hetan kylän länsipuolelle Ruotolehtoon Metsähallituksen huoltomiesten taukotuvaksi. Nykyään laella palvelee retkeilijöitä kaukomaiseman suuntaiselta sivultaan avonainen kota. Jyppyrän laella on sijainnut saamelaisten palvonta- ja uhripaikka, seita. SAMU L I PAU L AH A R JU , SEI TOJ A J A S E I DA N PALVONTA A , 1932:

Enontekiön kirkonkylän, Hetan, pohjoispuolella, neljänneksen päässä, on Jyppyrän jyrkkävierinen metsäinen kukkula, laki kyllä paljas. Kukkulalla, ei aivan laella, on ennen ollut matala palvoskivi, neljän kiven varassa seisoen. Kivelle on uhrattu sarvia ja messinkisolkiakin. Myöhemmin uskottomat ihmiset ovat kiven vyöryttäneet pari kertaa alas, mutta se on aina uudelleen noussut sijoilleen. Viimein Hetan kirkonrakentajat [Hettaan rakennettiin kirkko 1864] sen vyöryttivät alas ja veivät Ounisjärveen Mikon talon kautta, ja sinne se jäi. Mutta sen jälkeen on Ounisjärvestä kalansaalis huonontunut. – Seitakivi on ollut kuutiomainen, n. 0.70 m sivuiltaan. 2

Sissangin kota

VARAUSKOTA, 7 H, AVOTULISIJA, KARTAT B JA C

WGS84, N 68,4370°, E 23,6149°

Sissangin varauskota sijaitsee Paljasselän pohjoisrinteessä Hetan ja Näkkälän välisen entisen postireitin varrella, reilun viiden kilometrin päässä Hetasta. Viihtyisä mutterikota tarjoaa hulppean pitopaikan vaikkapa syntymäpäiville. Veden saa lähteestä 150 metriä kodalta reittiä etelään. Paljasselkään nousee autotie, mutta sen käyttö on kielletty retkeilijöiltä tunturissa sijaitsevan puolustusvoimien tutka-aseman vuoksi. Metsähallituksen omistamaan varauskotaan saa avaimen Tunturi-Lapin luontokeskuksesta: kodan käyttöhinta on 18 euroa neljältä tunnilta ja 35 euroa vuorokaudelta vuonna 2013.

Pyhäkeron autiotupa on rakennettu jo vuonna 1957. Tuhansien vaeltajien askeleiden kulutus näkyy pihamaalla ja kuistin lattiassa.

 Pyhäkeron hiihtomaja Suomen Matkailijayhdistys alkoi rakentaa Pyhäkeron huippujen välisen Pyhäjärven rantaan hiihtomajaa vuonna 1936. Maja valmistui seuraavana keväänä, ja sen suojiin sopi 36 yöpyjää. Hiihtomajan rakennuskantaan kuului lisäksi sauna ja varasto. Perääntyvät saksalaiset polttivat rakennukset syksyllä 1944. Nykyisin hiihtomajasta on jäljellä kivijalka, porraslaatta ja muurien perustat sekä tiilien seassa lojuvat metalliromut kuten liedet. Retkeilyreitti kulkee hiihtomajan raunion vierestä, mutta saunan perusta on lähempänä Pyhäjärveä. A NNA- LIISA S IP P O LA JA JUHA- P EK K A RAUHALA, ACERBIN KE INO S TA JERIS JÄRVEN T IELLE, 1992:

Hetan matkailun varsinainen vuosikymmen oli 1930-luku. Lukuisat murtomaahiihdon ystävät kokoontuivat Hettaan vuonna 1932 alkaneiden hiihtokurssien myötä. Paras hiihtokausi alkoi maaliskuussa Marianpäivänä, joten Hetan kylässä oli muutoinkin juhlatunnelma, sillä Marianpäivä on yksi saamelaisten tärkeimmistä kirkkopyhistä. Silloin toimitettiin niin maalliset kuin hengellisetkin asiat, kuten ripilläkäynti ja vihkimiset. Keväisin hiihtoleirejä oli pari kolme ja kullakin leirillä 30–40 osanottajaa. Leireillä majoituttiin kotimajoitukseen. Pari ensimmäistä vuotta leirit olivat miesvaltaisia, mutta pian niihin osallistui myös naisia. ”Se herätti ihmetystä, melkeinpä pahennusta ko hameväki housuissa alko kulkemhan.” [– –] 47

VI KOILLISKAIRA 53

Vallionnenä

POROKÄMPPÄ, 12 H, KAMIINA, KARTTA F

WGS84, N 67,8363°, E 28,8166°

Avoin porokämppä palvelee retkeilijöitä Vallionnenän pohjoispuolella, Kemijokeen laskevan Kuttusojan varrella. Kämpälle johtaa lounaasta metsäautotie. Tuvasta käytetään sekä nimeä Vallionnenä että Kuttusjoki. Omatoiminen puuhuolto ja siisti elely pitävät porokämpän oven avoinna myös tulevaisuudessa. 54

Uittipiekka

AUTIO- JA VARAUSTUPA, 4 H + 4 H, KAMIINAT, KAASULIEDET, SAUNA, KARTTA F

Saihon autiotuvassa yhdistyvät oivallisesti vanhat hirret ja taidolla tehty peruskorjaus.

ensimmäinen partiomaja, joka pystytettiin helpottamaan pitkiä, jopa kaksi viikkoa kestäviä partiointimatkoja. Nykyiselle paikalle joen eteläpuolelle Nuorttin retkeilyreitin varteen tupa nousi syksyllä 2006, ja se avattiin retkeilijöille 1. marraskuuta. Nuorttin yli pääsee Kolsankosken riippusiltaa pitkin kämpän itäpuolelta. 51

Hirvashauta

AUTIO- JA VARAUSTUPA, 6 H + 6 H, KAMIINAT, KAASULIEDET, KARTTA F

WGS84, N 67,8978°, E 29,2624°

Metsähallitus rakensi Nuorttin etelärannalle Ylimmäisen Hirvashaudan kohdalle tasokkaan autio- ja varaustuvan vuonna 1986. Tupa oli ennen Saihon autiotuvan valmistumista Urho Kekkosen kansallispuiston ainoa autiotupa Nuorttin eteläpuolella. Nuorttin retkeilyreitti kulkee tuvan kautta, ja pihasta poikkeaa merkitty polku myös kahden ja puolen kilometrin päähän Hirvashaudan pysäköintipaikalle. Tuvassa on kuivaushuone.

WGS84, N 67,8929°, E 28,5395°

Uittipiekan autio- ja varaustupa sijaitsee Uittipiekkatunturin pohjoispuolella, tunturista Sorvortanjokeen laskevan puron lähellä. Purolta on noin sadan metrin pitkospuut perille. Tupa on ainoa retkeilyrakenne Kemihaaran erämaassa. Vaikka vastus on olematon, tupa peittoaisi monetkin kilpailijat palveluillaan: kämpälle on rakennettu sauna vuonna 1989. U I T T IP IEK AN VIERAS K IRJA 14.6.1995:

Olen kulkenut viikon. On ollut aurinkoisia päiviä, lämmintä. Puissa ja pensaissa on lehti. Mustikat ja hillat kukkivat, pian tuomikin Uurto-ojan kurussa. Pajulintu laulaa vielä. Taitavat muut jo hautoa. Muita kulkijoita en ole tavannut. Kahdeksas päivä alkaa yksin. Ei. En ole yksin. Olen pieni osanen tätä suurta luontoa. Jokainen puu puhuu, jokaisella varvulla ja heinänkorrellakin on sanomansa. Tänäänkin hiljenen kuuntelemaan niitä. On hyvä olla. Sirkka, Itäkairan prinsessa

J OU NIN PÄ IVÄ K IR JA 5. 4. 2 0 0 4 :

Pakkanen kiristyi illalla lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Hirvashaudan tupa oli ollut pitkään tyhjillään eikä se tahtonut alkaa lämmetä normaalilla kamiinanlämmityksellä. Menin puuvajalle ja pilkoin noin ämpärinkokoisen pöllin 70 osaan tavanomaisen kahdeksan tai kahdentoista osan sijaan. Pienillä pilkkeillä tupa lämpeni nopeasti.

Kärekeoja

AUTIO- JA VARAUSTUPA, 6 H + 3 H, KAMIINAT, KAASULIEDET, KARTTA F

WGS84, N 67,8642°, E 29,1980°

Kärekeojan autio- ja varaustupa on rakennettu jo vuonna 1951. Se sijaitsee Nuorttin pohjoisrannalla Nuorttin retkeilyreitin lounaiskulmassa. Kämpälle on vain vajaan kilometrin patikointi Haukijärvenojan pysäköintipaikalta. Tuvan kohdalle on viritetty kahluuvaijeri helpottamaan ylitystä. Kahluu tehdään liu’uttamalla vaijerissa käsilenkkiä. Retkeilijöiden pitää huolehtia, etteivät kaikki lenkit keräänny toiselle rannalle. Huomaavainen vaeltaja ylittää tarvittaessa joen kolmesti ja palauttaa nipun kahluulenkkejä takaisin lähtörannalle. Tavanomaisella vedellä vesi yltää polveen, mutta rankkasateet ja tulvat voivat nostaa joen pinnan vaarallisen korkealle. 118

Uittipiekan mainio autio- ja varaustupa. 55

Pihtijoki

AUTIOTUPA, 4 H, KAMIINA, KARTTA F

WGS84, N 67,9661°, E 28,4719°

Pihtijoen pieni autiotupa on entinen rajavartioston valvontatupa. Se näkyy ainakin jo vuoden 1968 maastokartalla. Metsähallitus on peruskorjannut kämpän vuonna 1992. Tuvan takka on vaihdettu kamiinaksi syksyllä 2004. Kämppä sijaitsee Pihtijoen eteläpuolella vajaan kilometrin päässä Kemihaaran erämaa-alueesta. Polku ylittää Pihtijoen tuvan länsipuolella, mutta tulvat ovat vieneet sillan.

VI KOILLISKAIRA 56

Yläharju

POROKÄMPPÄ, 8 H, KAMIINA, SAUNA, KARTTA F

WGS84, N 67,9660°, E 28,3727°

Yläharjun eli Lamminharjun porokämppä sijaitsee Pihtijoen länsirannalla kohdassa, jossa joki virtaa harjuselänteen poikki sen eteläpuolelta pohjoispuolelle. Tuvassa on poromiesten lukittu puoli, mutta toista päätyä pidetään ystävällisesti avoinna retkeilijöille. Vierailija pääsee kylpemään tilavaan saunaan, mutta kulutettujen polttopuiden tilalle on ehdottomasti hankittava uudet.

 Marivaara Marivaaran eteläjuurella, metsäautotien laidalla sijainnut avoin porokämppä oli asuttava vielä 2000-luvun alussa. Kämpän ja etenkin sen kamiinan kerrotaan olleen erittäin huonossa kunnossa syksyllä 2005. Pari vuotta myöhemmin autiotupa oli purettu tai poltettu.

Hiirulan matala maja. 57

Hiirula

AUTIOTUPA, 10 H, KAMIINA, KARTTA F

Sodankylän kunta huoltaa Lokan tekojärvellä sijaitsevaa Kuukkelinmaan autiotupaa. J OELIN PÄIVÄK IRJA 25.2.2011:

Tuuli tempoo ja lumi pöllyää laskien näkyvyyden alle kilometriin. Määränpääni on Kuukkelinmaan saari kymmenen kilometrin päässä. Sitä ennen on vain pelkkää avointa selkää. Parin tunnin kuluttua näen toivottavasti jotain muutakin kuin suksenkärkeni ja valkoisen maiseman. Pyöritän päätäni, mutta näen vain valkoista – ahdistavaa valkoista. Tuijotan karttaa vähän väliä, vaikkei siinä ole mitään lukemista. Ei saaren saarta. Kyttään kompassia kunnes horisonttiin ilmestyy musta raita. Maata näkyvissä! Helpottuneena saavun Kuukkelinmaan autiotuvalle. Se lämpiää kitsaasti myrskyksi yltyvän tuulen viheltäessä kamiinan piipussa ja hirsien raoissa. Illalla ajatukset heilahtelevat onnesta ja riemusta yksinäisyyden tuomaan ahdistukseen ja myrskyn synnyttämään epävarmuuteen. Ihmettelen, miksen saanut ketään kavereistani mukaan tälle vaellukselle. Lopulta tiedän vastauksen. He olivat minua viisaampia.

Jäkälämaa

WGS84, N 67,9168°, E 28,0729°

KOTA, 4 H, KAMIINA, KAASUHELLA, KARTTA F

Hiirulan matala maja nököttää Korvasojanlatvan etelärannalla. Kämpälle saavutaan useimmiten tietä myöten, sillä majapaikkaan on vain 150 metriä Ison Tukavaaran ylittävältä metsätieltä. Kämppä on jo nähnyt parhaat päivänsä, mutta kairan kulkijoille arvokasta majapaikkaa on kunnostettu hieman viime vuosina. Kun lähialueilla ei ole muita autiotupia, kämpän arvostus nousee: Räystäslautaan on kaiverrettu ”Hotelli Hiirula”. Oveen ja sen pieleen on taiteiltu ”Käykää sisään” sekä ”Tervetuloa”.

WGS84, N 67,9238°, E 27,4556°

Lokan tekojärvessä sijaitsevan Jäkälämaan saaren pohjoisrannalla sijainnut vanha autiotupa on korvattu vuonna 2011 valmistuneella kodalla. Sodankylän kunnan rakennuttamaa taukopaikkaa pystytettiin vuodesta 2009, sillä rakennustarpeiden varastaminen hidasti urakkaa. Erittäin tilava hirsikota on varustukseltaan autiotuvan veroinen.

Kuukkelinmaa

AUTIOTUPA, 5 H, KAMIINA, SAUNA, KARTTA F

WGS84, N 67,8971°, E 27,6223°

Kuukkelinmaan autiotupa sijaitsee pienellä saarella, joka kohoaa Lokan tekojärvestä. Lokan vedenpaisumus alkoi vuonna 1967 ja peitti alleen monet Sompion kylät. Kuukkelinmaasta siirrettiin ennen tekoaltaan täyttämistä Kuukkelin pirtti Sodankylän kotiseutumuseoon. Vanhasta kylästä on jäljellä vain autiotuvan vieressä näkyvä pellon laita. Sodankylän kunta kunnosti Kuukkelinmaan autiotuvan vuonna 2009. Samalla entisestä ulkorakennuksesta tehtiin sauna rantatörmälle. Autiotupa on tilava mutta poikkeuksellisen matala: pää kopahtelee helposti kattohirsiin.

Jäkälämaan kota on kamiinansa ja makuulavereidensa ansiosta autiotuvan veroinen majapaikka. 119

IX KOILLISMAA JA YLÄ-KAINUU

Koillismaa ja Ylä-Kainuu Koillismaan ja Kainuun pohjoisosat kattavaan osuuteen kuuluvat tunnetuista retkikohteista Syötteen, Oulangan ja Riisitunturin kansallispuistot, Hossan, Kylmäluoman ja Iso-Syötteen retkeilyalueet, Korouoma sekä Itärajan retkeilyreitin pohjoisosa.

Korouoma ja Simojärvi ympäristöineen Korouoman rotkolaakso Posiolla on vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva kohde. Se tunnetaan rotkosta sekä pitkälle kesään säilyvistä jääputouksistaan. Rotkomaisemien lisäksi retkeilypolut kuljettavat tulvaniittyjen ja vanhan metsän halki. Korouomalta on merkitty retkeilyreitti kirkasvetiselle Ranuan Simojärvelle, joka on tunnettu virkistyskalastuskohde. KA RTTA :

Kuulea

PÄIVÄTUPA, 2 H, KAMIINA, KARTAT J JA N

WGS84, N 66,0678°, E 27,7494°

Päivätupa sijaitsee Korouoman retkeilyreitin kaakkoisosassa, Ison Kuuleajärven länsirannalla. Hirsikämppä on reilut 300 metriä pääreitistä lounaaseen, etelästä tulevan metsätieuran päässä. 3

Kenttäsaari

Korouoma–Simojärvi virkistyskartta 1:50 000 (painos vuodelta 2000

AUTIOTUPA, 4 H, KAMIINA, KARTTA J

on loppuunmyyty).

WGS84, N 66,1546°, E 26,9651°

Pajupuro

AUTIOTUPA, 6 H, KAMIINA, KARTTA J

WGS84, N 66,1328°, E 27,5759°

Myös Korouoman tupana tunnettu hirsikämppä on rakennettu vuonna 1970. Tupa seisoo merkityn reitin varressa Korojoen koillispuolella, reilut 200 metriä Pajupuron ja joen yhtymäkohdasta alavirtaan.

144

Punaiseksi maalattu verannallinen hirsitupa on Simojärven luoteisosassa, Kenttäsaaren koillisessa niemessä. Moottorikelkkaura on linjattu saaren yli, muttei tuvan kautta. Talvella saareen kannattaa hiihtää kelkkauraa, sillä pohjois- ja eteläpuolisten salmien jäät voivat olla heikkoja. J OELIN PÄIVÄK IRJA 30.8.2011:

Minulla on kuuma, tuskastuttavan kuuma. Ihmettelen miksi puin kuivapuvun jo autolla. Rantaankin on vielä monta sataa

IX KOILLISMAA JA YLÄ-KAINUU

metriä. Taivallan halki suopursujen ja kannattelen uimapatjaa käsieni päällä, jottei se puhkeaisi. Nuuskansalmien rannalla katselen vuoroin salmea ja vuoroin uimapatjaani. Kenttäsaareen on 200 metrin vesistönylitys ja sitten vielä runsaan puolen kilometrin taivallus tuvalle. Ajattelin uida salmen yli patjan kelluttamana ja kuivapuvun suojaamana. Tuuli nostelee pieniä laineita saaden kotona syntyneen idean tuntumaan hieman arveluttavalta. Periaatteeni mukaan haluan nähdä kaikki paikat, joista kirjoitan, joten kyllä minä aion Kenttäsaaressa käydä. Kerätessäni uskallusta vesille lähtöön koira alkaa haukkua läheisellä mökillä. Siellä ollaan kotosalla. Talsin tervehtimään ja kysymään soutuvenettä lainaan. Isäntä antaa perinteisen tervatun puuveneensä käyttööni ilomielin. Kohta isännän itse rakentaman paatin kokka kolahtaa Kenttäsaaren rantaan. Hymyilyttää, kun saan kokea ihmisten ystävällisyyden. Olen asunut liian pitkään etelän kaupungeissa. 4

Porosaari

PÄIVÄTUPA, 2 H, KAMIINA, KARTAT J JA N

WGS84, N 66,0576°, E 27,1942°

Porosaaren punainen hirsitupa on suuren saaren eteläosassa, kapean Korvataipaleen kannaksen pohjoispuolella, saaren kaakkoisrannassa. Porosaari on Simojärven eteläosassa. Kämpän eteläpuolella levittäytyy upea hiekkaranta – yksi saaren lukuisista hietikoista.

Palotunturin entinen palovartijan maja sopii erinomaisesti yöpymiseen, sillä sen petipaikkojen määrä on tavanomaista palovartiota suurempi ja hyvä vesipaikka sijaitsee aivan tuvan vieressä.

rella olevaan keräyslaatikkoon autoilija pudottaa lantin kiitokseksi tien huollosta. Pysäköintipaikalta on 2,1 kilometrin merkitty polku halki vanhan metsän tunturin laella olevalle entiselle palovartijan majalle. Seinään on naulattu vuosiluvut 1955–1977, mikä kertonee ajan, jolloin kämppä toimi palovartiona. Tupa poikkeaa monista muista entisistä palovartijan majoista: yhden petipaikan sijaan kämpälle on tehty kerrossänky leveällä alapunkalla ja lähdemäinen vesikuoppa sijaitsee vain 70 metrin päässä tuvasta. Tähystystorni ja huipulle tullut puhelinlinja on purettu. Laelta avautuu kaukonäkymiä etenkin pohjoiseen, mutta lähivaarojen hakatut rinteet pilaavat erämaan illuusion.

Riisitunturi ja Karitunturi ympäristöineen

Simojärven Porosaaren päivätupa on kalastajien ja kesäisten veneretkeilijöiden suosima suoja. 5

Toivakkalampi

Karitunturin soidensuojelualue ja Riisitunturin kansallispuisto muodostavat yhdessä yllättävän laajan, mutta rauhallisen kokonaisuuden. Riisitunturi tunnetaan tykkylumen koristamista kuusikoistaan ja rinnesoistaan. Merkitty reitti kulkee koko alueen halki. K A RTTA: Matkailukartta Kuusamo 1:100 000.

Karitunturin Ahmatupa

AUTIOTUPA, 1–2 H, KAMIINA, KARTTA N

AUTIOTUPA, 4 H + 6 H, KAMIINAT, KAASULIESI, KARTTA J

WGS84, N 65,9870°, E 26,9346°

WGS84, N 66,1564°, E 28,2855°

Toivakkalampi sijaitsee vajaat kymmenen kilometriä Simojärven eteläpäästä länteen. Hirsinen autiotupa on noin sata metriä lammen eteläpuolella, moottorikelkkauran varressa. Sulan maan aikana vierailuja on vain muutama vuodessa, ja nekin ovat lähinnä metsästäjien poikkeamisia tai huoltomiesten tarkastuskäyntejä. Tilaa on vaivoin kahdelle yöpyjälle, sillä tuvan sisätila on noin viisi neliömetriä.

Kaksihuoneinen hirsikämppä toimi melkein vuosikymmenen lukittuna vuokrakämppänä, mutta muuttui vuonna 2007 jälleen autiotuvaksi. Molemmissa huoneissa on kamiinat, ja kaasuliesi on sijoitettu tilavalle terassille. Tupa on Ison Karitunturin lounaisjuurella, noin puolen kilometrin merkityn pistopolun päässä Riisitunturin retkeilyreitiltä. Saapumispolun varressa on lähde noin 50 metriä ennen tupaa.

SE INÄK IR JO IT U S TO IVA K K AL A M M E N TU VAL L A :

Rakensi Alpo Karjalainen 1969

Olavi Karjalainen

Palotunturi

AUTIOTUPA, 2–3 H, KAMIINA, KARTTA J

WGS84, N 66,2515°, E 27,6114°

Palotunturi sijaitsee 30 kilometriä Posiolta Rovaniemen suuntaan. Tunturin juurelle tulee metsäautotie, jonka var-

Karitunturi

PÄIVÄTUPA, 1 H, KAMIINA, KARTTA J

WGS84, N 66,1588°, E 28,2998°

Pikkuruinen entinen palovartijan maja toimii nykyään päivätupana. Mökki on Ison Karitunturin huipulla, Riisitunturin retkeilyreitin varressa. Palovartijan tähystystorni on purettu vaarallisen huonokuntoisena, mutta harvaa kuu145

TUPAHAKEMISTO

Tupahakemisto Aakkosellisessa hakemistossa on mukana kaikki kirjassa esitellyt numeroidut ja numeroimattomat kämpät. Myös tupien eri nimimuodot on pyritty kokoamaan hakemistoon. Tupanumero koostuu sen luvun roomalaisesta numerosta, jossa tupa esiintyy, sekä tuvan numerosta luvun sisällä. Huollettujen kämppien Tupanumero on lihavoitu. Esimerkiksi I-31 tarkoittaa, että Aatsan huollettu autiotupa on luvun I tupa numero 31. IV-24 puolestaan tarkoittaa, että Adolfin kammi löytyy luvusta IV numerolla 24 ja kammilla ei ole polttopuuhuoltoa. Osalla kohteista ei ole lainkaan tupanumeroa. Numeroimattomat tuvat eivät ole majoituskelpoisia. Ne ovat yleensä entisiä autiotupia tai kammeja, jotka ovat muuttuneet lukollisiksi kämpiksi, palaneet tai raunioituneet. Tyyppi kertoo tuvan käyttötarkoituksen seuraavin lyhentein: AT = autiotupa (myös avoimet porokämpät on merkitty tällä lyhenteellä) PT = päivätupa TT = tulistelutupa Kota = kamiinallinen hirsikota Kammi = kammi Vkammi = varauskammi VT = varaustupa VrT = vuokratupa VK = vuokrakämppä Joidenkin tupien kohdalla on käytetty kahta Tyyppi-lyhennettä samanaikaisesti. Viiva lyhenteiden välissä tarkoittaa, Tupa

Tupanumero

Aalistunturi VII-6 Aatsa I-31 Adolfin kammi IV-24 Ahmatupa IX-34 Ahvenjärvi Ahvenlampi V-27 Aihkipetsi VIII-28 Ailakkajärvi I-5 Aiteenjoki I-48 Aittalahti II-18 Áksonjunni Akukammi IV-9 Ala-Valkeinen IX-52 Alempi Kiertämäjärvi ks. Pennasen kämppä Andeas-Nilsen-hytta III-16 Angelvaara VIII-19 Annintupa IX-39 Ansakämppä IX-16 Ansakämppä vanha Anterinmukka VI-24 Anttilan kämppä ks. Ahvenjärvi Auttikönkään uittopirtti VII-14 Avisuora III-4 Bizushytta I-17 Buvsasmokki Deatnomuotkihytta I-25 Ellenvannskoia

194

Tyyppi

Sauna Alue

AT AT Kammi AT-VT AT PT AT Kammi AT Kammi AT AT AT TT AT AT PT Kammi AT AT

että kyseessä on sama rakennus. Esimerkiksi AT-VT kertoo, että saman katon alla on sekä autiotupa että varaustupa. Jos lyhenteiden välissä on plusmerkki, samassa pihapiirissä on useita majoitusrakennuksia. Sauna-sarake kertoo onko kohteessa sauna, ja onko se avoin vai lukittu. Alue kertoo tuvan sijainnista. Sarakkeessa käytetään samaa aluejakoa kuin kirjan luvuissa. YKJ-sarakkeessa annetaan kohteen sijainti KKJ-järjestelmän yhtenäiskoordinaatistossa lähimpään kymmeneen metriin pyöristettynä. Sarakkeessa EUREF-FIN kerrotaan tuvan sijainti ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatteina, myös kymmenen metrin tarkkuuteen pyöristettynä. Muutaman tuvan koordinaatit on pyöristetty lähimpään sataan metriin, koska tarkempaa tietoa tuvan sijainnista ei ole ollut saatavilla. GPS-käyttäjien kannattaa huomata, että tupakohtaisissa esittelyissä numeroitujen kohteiden sijainti ilmoitetaan WGS84-järjestelmän asteina ja asteen osina. Myös numeroimattomien kohteiden koordinaatit on pyritty antamaan hakemistossa. Muutaman tuvan sijainti kuitenkin puuttuu. Syy on yleensä se, että historiallisen raunion sijainti on liian epämääräinen esitettäväksi edes sadan metrin tarkkuudella. Toisaalta entinen autiotupa saattaa olla nykyisin yksityiskäytössä, jolloin sen tarkkaa sijaintia ei haluta enää esittää. Sivu kertoo sivunumeron, jolta tuvan esittely alkaa. Suluissa on muita sivuja, joilla on tietoa tuvasta. EUREF-FIN P I 7436250 388140 7627560 289200 7735650 534960 7284380 524920 7588230 544160 7619530 564170 7396620 577790 7661800 263900 7604790 399470 7546820 385090 7736500 527580 7716970 474890 7262750 610120

Sivu

Etel. Länsi-Lappi Enontekiö Päälaki lukittu Koillismaa-Kainuu Koilliskaira Inarijärvi Etel. Itä-Lappi Enontekiö Enontekiö Pallas-Yllästunturi Päälaki Päälaki Koillismaa-Kainuu

YKJ P I 7439360 3388270 7630750 3289290 7738880 3535140 7287430 3525100 7591400 3544350 7622720 3564360 7399710 3577990 7665000 3263980 7607970 3399600 7549970 3385220 7739730 3527760 7720190 3475050 7265780 3610330

Kultamaat (Norja) Etel. Itä-Lappi Koillismaa-Kainuu Koillismaa-Kainuu Koillismaa-Kainuu avoin Koilliskaira

7647690 7494920 7282970 7364010 7364220 7574660

3439560 3527000 3527030 3609560 3608650 3560210

7644500 7491790 7279930 7360930 7361140 7571500

439410 526820 526850 609340 608440 560010

66 139 154 147 147 109

7355200 3509230 7597510 3417230 7700160 3268630

7352130 7594340 7696950

509050 417090 268550

7676190 3299630 7673660 3575850

7672990 7670460

299540 575650

124 62 36 8 38 99

Etel. Länsi-Lappi Kultamaat Enontekiö (Norja) Enontekiö (Norja) Enontekiö (Norja) Inarijärvi (Norja)

122 40 86 153 108 100, (11) 141 31 45 53 89 81 157

TUPAHAKEMISTO Tupa

Tupanumero

Tyyppi

Sauna Alue

Etukari VII-39 Fávrrosjohka I-38 Fiellu IV-12 Føllvannskoia V-21 Giedderohtu Goldahytta I-2 Grenseparvasshytta V-23 Haapakoski V-2 Haarainselkä VIII-32 Halti uusi I-15 Halti vanha I-16 Hammaskota Hammaskuru VI-34 Hammastunturi III-28 Hangasmaa II-38 Hanhilampi IX-24 Hankala VII-7 Hannukuru II-10 Harakanpesä Harrilampi ks. Ahvenjärvi Harrioja III-43 Hela Helanderin museokota Hietalahti II-19 Hiiripalo VIII-7 Hiiri-Sammeli III-31 Hiirula VI-57 Hiltunen IX-38 Hirsimaa ks. Nuukijärvi Hirvashauta VI-51 Hirvasvuopio I-28 Hirvasvuopion vuokratupa Hirvikaltio VIII-6 Hirvikämppä ks. Vuolittaman Hirvikämppä Hiukkakoski ks. Kieppi Hoikkalampi IX-27 Holmenkoia Honkavaara ks. Aiteenjoki Hotelli Aku Housuselkä III-9 Huikkimajoki IV-29 Hurulan pirtti Huttujärvi VIII-37 Huttuloma VIII-36 Huuhkajajärvi Huuvautsi Hämeaho IX-57 Härkäkoski III-22 Härkämurusta Härkätunturi VIII-9 Härkävaara VI-40 Høvasskoia Iijärvi IV-34 Iisakkijärvi IV-30 Immon kammi Irtonais-Auhti VI-39 Isakin kämppä IV-15 Iso Litjo VII-32 Iso-Herajärvi Isokurkkio I-35 Isolaki III-49 Isoniemi IX-32 Iso-ojan kämppä Ivalojoen Kultala III-35 Jamen kammi IV-19 Jaurutunturi VIII-26 Jerisjärven kalamajat ks. Keimiöniemen kalamajat Jogasjärvi I-22 Jorpavaara Jumiskonperä VIII-31

VrT AT Kammi AT

lukittu Etel. Länsi-Lappi Enontekiö (Norja) Päälaki Inarijärvi (Norja) Päälaki Enontekiö (Norja) Inarijärvi (Norja) Inarijärvi Etel. Itä-Lappi Enontekiö Enontekiö Koilliskaira Koilliskaira Kultamaat Pallas-Yllästunturi Koillismaa-Kainuu Etel. Länsi-Lappi avoin Pallas-Yllästunturi Päälaki

VT AT PT PT AT-VT AT AT-VT AT AT AT AT AT+VT

AT AT Kota AT AT AT-VT AT AT

AT AT VrT AT

AT VrT AT-VT AT AT AT Kammi AT AT AT AT VT AT-VrT Kammi AT AT+VrT AT

YKJ P I 7289990 3372090 7635210 3328280 7716380 3485410 7687230 3576070 7733530 3465910 7679480 3241530 7669000 3573700 7645750 3498030 7433610 3507450 7700080 3274110 7699910 3274000 7563630 3553290 7565090 3554060 7615080 3495320 7514290 3380800 7292700 3641390 7483080 3450090 7573450 3373820 7673520 3487930

EUREF-FIN P I 7286940 371960 7632030 328170 7713160 485240 7684020 575870 7730300 465750 7676270 241460 7665800 573500 7642560 497860 7430500 507280 7696870 274030 7696700 273920 7560470 553100 7561930 553870 7611900 495150 7511160 380680 7289650 641160 7479960 449930 7570290 373700 7670320 487760

Sivu

Kultamaat Koillismaa-Kainuu Koilliskaira Pallas-Yllästunturi Etel. Itä-Lappi Kultamaat Koilliskaira Koillismaa-Kainuu

7592180 7270400 7589330 7552290 7506660 7624290 7537130 7286010

3511790 3559900 3543610 3386370 3594980 3505620 3545200 3522090

7589010 7267400 7586160 7549130 7503530 7621110 7533980 7282960

511610 559700 543420 386250 594770 505440 545010 521910

76 156 108, (15) 53 136 71 119 154

Koilliskaira Enontekiö Enontekiö Etel. Itä-Lappi

7536360 7653010 7652830 7510090

3595190 3306610 3306950 3591490

7533210 7649820 7649630 7506960

594980 306510 306860 591280

118 39 39 136

Koillismaa-Kainuu Inarijärvi (Norja)

7314440 3536040 7681060 3582180

7311380 7677850

535850 581980

152, (18) 99

7721800 7587280 7737500 7540870 7437890 7437680 7501630 7603030 7243840 7624530 7559530 7511200 7550650 7682130 7714160 7729070 7570310 7555310 7723050 7294150 7380190 7623650 7499350 7291680 7566120 7602500 7752710 7424580

3470050 3423640 3555050 3377590 3501880 3503070 3403340 3423120 3621030 3459320 3572220 3604230 3572150 3579030 3538660 3556010 3534880 3557350 3468540 3464270 3487790 3308220 3465810 3534370 3566980 3487170 3482680 3547310

7718580 7584120 7734280 7537730 7434780 7434570 7498490 7599860 7240810 7621340 7556370 7508060 7547500 7678920 7710940 7725850 7567150 7552150 7719820 7291100 7377100 7620470 7496220 7288630 7562960 7599320 7749480 7421480

469890 423500 554860 377460 501710 502900 403210 422980 620800 459170 572020 604020 571950 578830 538470 555820 534700 557150 468390 464110 487620 308130 465650 534180 566780 487010 482510 547120

82 63 88 54 142 142 59 65 158 68 115 136 116 99 89 88, (5) 108 115 82 130 123 40, (20) 77 153 114 72 84 141

7684710 3281200 7609620 3412330 7381200 3539790

7681500 7606440 7378110

281120 412190 539610

37 45 142

Päälaki avoin Kultamaat Päälaki Pallas-Yllästunturi lukittu Etel. Itä-Lappi Etel. Itä-Lappi Pallas-Yllästunturi Kultamaat Koillismaa-Kainuu lukittu Kultamaat Koilliskaira avoin Etel. Itä-Lappi avoin Koilliskaira Inarijärvi (Norja) Päälaki Päälaki Koilliskaira Koilliskaira Päälaki Etel. Länsi-Lappi Etel. Länsi-Lappi Enontekiö Kultamaat Koillismaa-Kainuu Koilliskaira Kultamaat Päälaki Etel. Itä-Lappi Enontekiö Enontekiö Etel. Itä-Lappi

131 41 82 99 82 31 99 90 142 35 35 113, (17) 113 70 58 150, (7) 122 50 81

195

79.4

Karttakeskus Oy Atomitie 2, 00370 Helsinki puh. 0205 777 580 www.karttakeskus.fi www.karttakauppa.fi

RETKEILIJÄN AUTIOTUVAT — TIEDOT, TAUSTAT JA TUNNELMAT

Päälaki

Kaikki Pohjois-Suomen autiotuvista Autiotupa on kaikille luonnossa liikkuville avoin ja maksuton majapaikka — vaeltajan koti erämaassa. Näillä kulkijoiden kämpillä on vuosisataiset perinteet, joiden jatkaminen on jokaisen käyttäjän kunniatehtävä.

Inarijärven ympäristö Enontekiö

Kirjaan on kerätty yli neljänsadan asuinkelpoisen tuvan tiedot. Jokaisesta kämpästä kerrotaan varustelu, koko sekä sijainti koordinaateilla ja karttaliitteessä. Samoissa kansissa esitellään niin Metsähallituksen tuvat kuin muutkin erämaiden avoimet kämpät. Tarinat tupien historiasta ja kämppien tapahtumista sekä vieraskirjamerkinnät ja päiväkirjaotteet vievät lukijan syvälle autiotupien ja retkiseutujen elämään ja elämyksiin. Kirjassa syvennytään myös autiotupien alkuperäisiin käyttötarkoituksiin savotta- ja uittokämpistä palovartijan majoihin, kalasaunoista hillakammeihin ja kultakämpistä kirkkotupiin — kummitusjuttuja unohtamatta. Oppaan tiedot auttavat yhtälailla tunturikeskusten päiväretkeilijöitä kuin poluttomien erämaiden kulkijoita.

Kultamaat kulkureitteineen Pallas– Yllästunturi

Koilliskaira

Eteläinen Itä-Lappi

Eteläinen Länsi-Lappi

Kirjan ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet retkeilytoimittajat ja tietokirjailijat Jouni Laaksonen ja Joel Ahola. Opas perustuu ennen kaikkea vahvaan omakohtaiseen kokemukseen, satoihin autiotupavierailuihin. Oppaassa mukana: • yli 400 yöpymiskelpoista kämppää ja kammia • lisäksi yli 100 entistä autiotupaa kohtaloineen • autiotuvat, päivätuvat, varaustuvat, vuokratuvat, tulistelutuvat, kammit, kamiinalliset kodat, saunat • kohteiden koordinaatit • Pohjois-Suomen kartta 1 : 400 000 tupamerkinnöin • ohjeet tupaelämään • syventävät artikkelit tupien historiasta ja alkuperästä • yli 280 valokuvaa tuvista ja kämppäelämästä

Koillismaa ja Ylä-Kainuu