MERKITYKSELLISET TAVOITTEET JA MITTARIT TYÖYHTEISÖN JOHTAMISEEN
TAVOITTEET JA MITTARIT TYÖYHTEISÖN JOHTAMISEEN
© Helsingin seudun kauppakamari / Helsingin Kamari Oy ja tekijä
ISBN 978-952-246-885-7
ISBN 978-952-246-887-1 (E-kirja)
ISBN 978-952-246-886-4 (Ammattikirjasto)
1. painos
Kansi, ulkoasun suunnittelu ja taitto: Mikko Puranen
Painopaikka: Printon, Viro 2023
Tämä kirja on saatavilla myös KauppakamariTiedon Ammattikirjastossa, ammattikirjasto.fi
15.
JOHDANTO
Kirjoittamisen kipinä roihahti liekkeihin, kun vihdoin yli kymmenen vuoden jälkeen aukeni mahdollisuus uuden kirjan kirjoittamiseen. Hahmotellessamme yhdessä kirjan teemaa ja sisältöä Kauppakamarin kanssa, nousi keskustelussa esille yhtenä vaihtoehtona organisaatioiden tavoiteasetanta.
Ensireaktioni tähän teemaan ei ollut erityisen inspiroitunut. Onhan tavoitteilla johtaminen jo vuosikymmenien taakse ulottuva johtamismalli. Olen aloittanut oman työurani opinnäytetyöllä, jossa keskityin silloin itsensä läpilyöneisiin kehitys-, tavoite- ja tuloskeskustelukäytäntöihin. Sittemmin olen kritisoinut näitä keskustelukäytäntöjä muun muassa epäilemällä sitä, että ne ovat siirtäneet fokusta pois päivittäisen johtamisen tärkeydestä.
1970- ja 80-lukujen yleistyneistä tavoite- ja tulosjohtamisen malleista on toki tähän päivään mennessä kehittynyt moninaisia uusia variaatioita. Työyhteisöt, työn tekemisen tavat ja johtaminen ovat 2020-luvulla hyvin erilaisia kuin vielä vuosituhannen vaihteessa. Ahaa-elämys kirjan tarpeesta syntyi, kun peilasin menneitä vuosikymmeniä nykypäivään ja pohdin tulevaisuuden työyhteisöjä ja johtamista. Ovatko tavoitejohtamisen käytännöt pysyneet työelämän muutosten ja uusien sukupolvien tarpeiden ja odotusten mukana? Perustuuko tavoiteasetanta edelleen pääosin melko perinteisiin näkökulmiin, kuten taloudellisiin tunnuslukuihin sekä myynnin ja asiakkuuksien kehittymiseen?
Usein todetaan, että tavoite on merkityksetön, jos sen toteutumista ei voida mitata. Toisaalta mittaamista tehdään myös ilman erityisiä tavoitteita tai tarkoitusta. Mittaustietoa on nykypäivänä käytettävissä enemmän kuin koskaan työyhteisöissä. Raportointijärjestelmät ovat kehittyneet, ja eri tietojärjestelmistä pystytään tuomaan valtava määrä tietoa johtamisen tueksi. Markkinat pullistelevat tutkimus-, mittaus- ja arviointimalleja, -menetelmiä
ja -teknologioita. Joissakin tapauksissa jatkuva mittaaminen on kääntynyt jo itseään vastaan. Tuskin kukaan jaksaa enää vastata kaikkiin palaute- ja tyytyväisyyskyselyihin, joita saamme sekä kuluttajina että työyhteisön ja työtehtävien mukana hyvin usein vastattavaksemme. Mittaustulosten arvo ja luotettavuus ovat kärsineet.
Yksilöllisyyttä korostavat arvot ovat yhä näkyvämpiä niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Ylhäältä annetuilla tavoitteilla ei johdeta, motivoida, inspiroida tai sitouteta yksilöä. Mitä kauempana tavoitteet ovat henkilön omasta työstä ja vaikutusmahdollisuuksista, sitä vähäisempi on niin ohjaava ja motivoiva vaikutus.
”Sitä saat, mitä mittaat” on sellaisenaan aikansa elänyt sanonta. Uusi, paranneltu versio tuosta väittämästä on tänä päivänä (Hakonen et al., 2014): ”Mistä annetaan palautetta suhteessa tavoitteeseen ja missä onnistumisesta palkitaan, sitä saadaan”.
Jos mittaaminen johtaa huonoihin työntekijäkokemuksiin esimerkiksi henkilöstön toiminnasta riippumattoman jatkuvan negatiivisen palautteen seurauksena, voi tuloksena olla kasvava vaihtuvuus. Tavoitteet ja mittaaminen voivat johtaa täysin päinvastaiseen suuntaan kuin on toivottu. Esimerkkejä epäonnistuneista tavoitteista ja mittareista on lukuisia.
Yksilöinä meitä motivoivat hyvin erilaiset asiat. Työroolimme voi olla erilainen kuin yksityiselämän minä. Itse olen pääsääntöisesti varsin tavoiteorientoinut työssäni. Sen sijaan vapaa-ajan harrastukset, kuten liikunta, ovat minulle tärkeitä, mutta en aseta liikunnalleni erityisiä tavoitteita tai mittaa tuloksia. Monille saattaa olla merkityksellistä motivoida itsensä liikkumaan asettamalla selkeitä, konkreettisia tavoitteita, joiden toteutumista mitataan. Minulle askelmittari merkitsee liikaa mittaamista, sykeseurannasta puhumattakaan. Molemmista voisi olla hyötyä, mutta en voi kuvitella käyttäväni älykelloa seuratakseni liikuntasuorituksiani ja -kehitystäni jossakin sovelluksessa. Tavoite ja mittari, jotka toiselle ovat merkityksellisiä, voivat olla toiselle henkilölle täysin merkityksettömiä.
Nykypäivänä tavoiteasetannassa ei ole juurikaan mahdollisuuksia ennakoida vuosien päähän tai jos niin tehdään, täytyy olla joustavuutta ja ketteryyttä muokata tavoitteita odottamattomien muutosten myötä. Vuosi on pitkä aika, puhumattakaan useista vuosista. Silti työyhteisöt tarvitsevat näköalan myös pidemmällä tähtäimellä. On vain hyväksyttävä, että haluttu tahtotila voi muokkautua matkalla tai reitti voi vaihtua moneenkin otteeseen.
Tavoitteiden, mittareiden ja palkitsemisen välinen liitto voi olla haastava, mutta siitä on mahdollista saada myös motivoiva ja kannustava kokonaisuus. Palkitseminen on ymmärrettävä huomattavasti laajemmin kuin rahallisena palkitsemisena tai rahanarvoisina etuina. Motivaatio rakentuu sisäisistä ja ulkoisista motivaatiotekijöistä yksilöllisesti.
Oman työn ja osaamisen merkityksellisyyden kokemus on usein huomattavasti olennaisempi motivaatiotekijä kuin kerran vuodessa saatava tulospalkkio, jonka suuruuteen oman työn vaikutus voi olla jopa olematon. Arvostus, kunnioitus ja annetut kiitokset kannustavat. Tunne kuulumisesta yhteisöön yhteisön tärkeänä ja luotettuna jäsenenä sitouttaa vuosiksi, palkankorotuksesta saatu mielihyvä haihtuu viikoissa. Yksilön tarpeet ja odotukset huomioiva johtaminen ja esihenkilötyö kantavat vaikeuksien yli, mutta hyvä palkka kompensoi huonoa johtamista vain tietyn ajan.
OSA 1: STRATEGIA, ARVOT JA JOHTAMINEN – YHTENÄINEN PERUSTA
Tämän kirjan kantava ajatus on se, että yrityksen tai yhteisön strategian, arvojen, johtamismallin, tavoitteiden, mittaus- ja arviointimenetelmien sekä palkitsemisen tulee tukea toisiaan ja ohjata organisaatiota samaan suuntaan. Mikäli näistä elementeistä jokin tai jotkin ovat ristiriidassa keskenään, vaikuttaa tämä konflikti heikentävästi niin johtamisen vaikuttavuuteen kuin työyhteisön motivaatioon. Merkityksellisyydellä korostan sitä, että tavoitteiden ja mittareiden tulee olla merkityksellisiä työyhteisön jäsenen näkökulmasta: niiden tulee mahdollistaa hänelle tunne oman roolinsa ja työnsä merkityksellisyydestä ja arvokkuudesta sekä mahdollistaa kannustava palaute ja palkitseminen. Isoin haaste liittynee juuri siihen, miten organisaation päämäärä ja tavoitteet muunnetaan toiminta-, tiimi- ja yksilötasolla samaan suuntaan ohjaaviksi ja kannustavaksi, mutta samaan aikaan yksilölliset tarpeet ja motivaatiotekijät huomioiviksi ajureiksi.
Kirjan alkuosassa 1 käyn läpi tavoitejohtamisen taustaa, esittelen erilaisia johtamismalleja sekä vertailen tavoitteiden sisältöä ja merkitystä näissä johtamismalleissa. Tämän osion tarkoituksena on edesauttaa lukijaa tunnistamaan omassa organisaatiossa hyödynnettäviä johtamismalleja ja pohtimaan näihin johtamismalleihin liittyviä vahvuuksia ja kehitystä.
Samassa osassa käsittelen strategiaa ja erityisesti elävän strategiatyön merkitystä työyhteisön motivoinnissa, sitouttamisessa ja kyvykkyyden hyödyntämisessä strategisten tavoitteiden asettamiseksi ja saavuttamiseksi. Strategiatyöstä etenen arvoihin, niiden rooliin organisaatiokulttuurin ja työyhteisön identiteetin ytimenä sekä siihen, miten arvot heijastuvat johtamiseen. Jokaisella yksilöllä on omat arvonsa, ja siksi on tärkeää pohtia myös omaa johtajuutta itsetuntemuksen ja oman arvomaailman kautta.
Osassa 2 käsittelen merkityksellisiä tavoitteita ja mittareita. Organisaation yhteiset johtamisen mallit ja periaatteet muodostetaan strategian ja yhteisesti sovittujen tavoitearvojen pohjalta.
Strategisia tavoitteita viedään käytännön tasolle hankkeiden, toimenpiteiden, johtamisen käytäntöjen, mittareiden, palautteen
ja palkitsemisen kautta. Merkitykselliset tavoitteet elävät työyhteisön arjessa: ne ovat osa organisaation luonnollista toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteiden tulee näkyä pitkäjänteisesti ja systemaattisesti johtamisessa ja johtamisviestinnässä. Kannustavaa palautetta ja palkitsemista käsittelevässä osiossa 3 luon viitekehystä muun muassa motivaatioteorioiden kautta. Motivaatioperustan ymmärrys edesauttaa tavoitteiden ja mittareiden hyödyntämistä käytännön johtamis- ja esihenkilötyössä. Kokonaispalkitsemisessa huomioidaan sekä sisäiset että ulkoiset motivaatiotekijät yksilön tasolla ja pohditaan työn merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä kannusteina.
Kirjan loppupuolella osassa 4 pohdin tavoitteiden merkitystä ja roolia tulevaisuuden työyhteisöissä – minkälaisia tavoitteita asetamme työnteon uusien tapojen, muuttuvien työyhteisöjen sekä uusien teknologioiden ympäristössä. Entä miten kasvava vastuullisuustrendi ja ilmastonmuutokset vaikuttavat työyhteisöjen tavoitteisiin?