: Pimppini on valloillaan (WSOY) by Kirja.fi

Naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö Katja Kettu • Krista Petäjäjärvi

Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki

G r a a f i n e n s u u n n i t t e l u Ty ö n a l l e Kirjontat yö Hanneriina Moisseinen © W S OY 2 0 12 I S B N 9 7 8 - 9 51- 0 - 3 8 12 1- 2 P a i n e t t u E U : s s a 2 0 12

Sisällysluettelo Esipuhe.............................................................................................. 7 1. OSA Sari Näre ja Susanna Ruuhilahti: Vallattomat pillut valtaistumassa ............................................ 10 Anja Erämaja: Halutaan vähän naista..........................................17 Rosa Liksom: Kiitti vitusti.......................................................20 Mira Nurkka: Rajan yli..........................................................24 Katja Kettu: Leikitäänkö eläimillä..............................................27 2. OSA Terttu Utriainen: Rikoslaki seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaajana?............. 38 Miina Supinen: Älä vastaa.......................................................47 Riikka Ala-Harja: Video.........................................................54 Lotta Tuohino: Sakkoliha........................................................58 Anu Silfverberg: Vaihtokengät...................................................61 3. OSA Pia Puu Oksanen: Kohti pelotonta maailmaa........................... 74 Maria Hyökyvaara: Kristiina Laajakallio.....................................93 Annastiina Storm: Varpunen.................................................. 100 Helena Sinervo: He tekivät selvää munakkaista........................... 102 Sinikka Vuola: Tässä on nainen luonnollista kokoa........................ 109 5

4. OSA Sanna Karkulehto: »Sinun asenteesi edustaa äärimmäistä väkivaltaa».......................114 Anja Snellman: Katkelma romaanista Pelon maantiede................... 125 Johanna Sinisalo: Baby Doll................................................... 131 Taina Latvala: Valittu............................................................ 155 Laura Gustafsson: Ahdin Kyllikin legenda.................................. 161 Pirjo Hassinen: Teräsnauloista, trotyylistä................................... 167 Tuuve Aro: Kouluelämää 2012............................................... 173 5. OSA Sanna Aaltonen: Miksi sukupuolistuneesta vallankäytöstä on niin vaikea puhua?......176 Katariina Vuorinen: Huono tyttö............................................. 183 Laura Lindstedt: Tuu meijjä messii vhä shake shake....................... 187 Essi Tammimaa: Biografistisia merkintöjä erään illan kulusta............ 194 Rakel Liekki: Olin ajoissa kampaajalla...................................... 203 6. OSA Maaret Kallio: Eheytyminen seksuaalisesta väkivallasta on mahdollista................208 Miia Tervo: Niin sanoivat puut................................................ 219 Leena Parkkinen: Rintaliivit.................................................. 227 Krista Petäjäjärvi: Pimeä piste................................................. 232 Riikka Pulkkinen: Erään loven vapautuminen............................. 236 6

Päätoimittajan esipuhe

imppini on valloillaan on kirjoituskokoelma seksuaalisesta vallankäytöstä. Nimi pohjaa vienankarjalaiseen kansanlauluun, jonka minulle esitteli dokumentaristi Miia Tervo 2008. Hän on ohjannut elokuvan »Santra», jossa vanha runonlaulajien perillinen kertoo naisen seksuaalisuuden voimasta ja siihen kohdistuvista paineista ja hyökkäyksistä. Lopputulos on riemukas: »Pimppini on valloillaan!» Tämän kirjan tehtävä on pohtia, mitä seksuaalinen vallankäyttö on nykypäivän Suomessa, hahmottaa käsitteen laajuutta ja toimia keskustelun avauksena aiheesta. Seksuaalisessa vallankäytössä ei ole kyse ainoastaan suoranaisesta väkivallasta, vaan se sisältää paljon hienovaraisempia vallankäytön muotoja. Sitä tapahtuu puheenparsissa ja mediassa, ilmenee hämärillä kujilla ja päivällispöydissä. Seksuaalista vallankäyttöä tapahtuu, koska sen sallitaan tapahtuvan. Seksuaalisen vallankäytön teema ei ole uusi ja sitä on käsitelty kirjallisuudessa ennenkin. Anja Snellmanin sanoin: »Minna Canth sen aloitti. L. Onerva ja Maria Jotuni veivät eteenpäin, Edith Södergranin ja Helvi Juvosen kautta se jatkui runoitse, Katri Vala, Elvi Sinervo ja Hella Wuolijoki toivat siihen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, ja heidän jälkeensä säkeensä ja tarinansa ovat vuorollaan kirjanneet mukaan Marja-Liisa Vartio, Solveig von Schoultz, Eeva Kilpi ja Märta Tikkanen.» Nämä naiset ovat käsitelleet aihetta rohkeasti ja ajalleen ominaisia vallankäytön mekanismeja uhmaten, joskus jopa oman henkensä uhalla. Silti tällainen teos on edelleen ajankohtainen – valitettavasti. Teoksen lähtökohdat ovat yhteisessä tarpeessa keskusteluun. Antologiassa kohtaavat fakta- ja fiktiotekstit käyvät dialogia keskenään. Olemme tutkijoita ja kirjailijoita, meidän ei tarvitse vaieta. Teoksen rangan muo7

dostavat tutkijaesseet. Sosiologian dosentti, VTT, Sari Näre ja seksuaaliterveyden edistäjä (NACS) Susanna Ruuhilahti kuvaavat seksuaalisen vallankäytön eri muotojen dynamiikkaa. Rikosoikeuden professori, OTT, Terttu Utriainen paneutuu seksuaaliseen vallankäyttöön rikosoikeudellisesta ja historiallisesta näkökulmasta. Pia Puu Oksanen, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija (Amnesty International), tuo aiheeseen kenttänäkökulmaa sekä raakaa tilastotietoa. Kirjallisuuden professori, FT, Sanna Karkulehto esittelee median ja eritoten kirjallisuuden suhtautumista naisen seksuaalisuuteen. Erikoistutkija,VTT, Sanna Aaltonen valottaa nuoriin naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä sekä sitä, kuinka naiset itse pyrkivät sulkemaan silmänsä väärinkäytöksiltä leimautumisen pelossa. Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Maaret Kallio käsittelee esseessään seksuaalista vallankäyttöä psykologisena tapahtumana sekä mahdollisuutta parantua traumaattisista kokemuksista. Kaunokirjallisesta panoksesta vastaavat loistavat kirjailijat, taiteilijat ja toimittajat Riikka Ala-Harja, Tuuve Aro, Anja Erämaja, Laura Gustafsson, Pirjo Hassinen, Maria Hyökyvaara,Taina Latvala, Rakel Liekki, Rosa Liksom, Laura Lindstedt, Mira Nurkka, Leena Parkkinen, Krista Petäjäjärvi, Riikka Pulkkinen, Anu Silfverberg, Helena Sinervo, Johanna Sinisalo, Anja Snellman, Annastiina Storm, Miina Supinen, Essi Tammimaa, Miia Tervo, Lotta Tuohino, Sinikka Vuola ja Katariina Vuorinen. »Pimppini on valloillaan» -teema kulkee läpi antologian. Kuvituksen teokseen on tehnyt taiteilija Hanneriina Moisseinen, jonka kaunis ja voimakas ristipistosarjakuva kertoo siitä mistä Santra ja sadat kanssasisaret kautta aikojen: Miksi naista arvotetaan tämän seksuaalisen käytöksen perusteella, miten hallitaan ja hyväksikäytetään. Rekisterissä ei ole vain epätoivoa, ahdistusta ja yksinäisyyttä, vaan huumoria, optimismia, räväkkyyttä ja vapautumista. Toivon antologian päätyvän mahdollisimman monen lukijan käsiin ja sillä olevan ennen kaikkea voimauttavan vaikutuksen. Lopuksi: Tahdon kiittää mainiota työryhmää, Krista Petäjäjärveä sekä VTM Lotta Hautamäkeä. Kiitän kaikkia hienoja ja rohkeita kirjoittajia, jotka ovat antaneet äänensä tälle julkaisulle. Samalla kiitän Kordelinin Säätiötä, WSOY:n kirjallisuussäätiötä, Amnestyn Suomen osastoa sekä Kiila ry:tä tuesta. Ylpein ja iloisin terveisin: Päätoimittaja, kirjailija Katja Kettu 8

1. osa Sari N채re ja Susanna Ruuhilahti Anja Er채maja | Rosa Liksom Mira Nurkka | Katja Kettu

Sari Näre VTT, sosiologian dosentti Helsingin yliopisto

Susanna Ruuhilahti Seksuaaliterveyden edistäjä (NACS) Kätilö Logoterapiaohjaaja (LTI) Turun sosiaali- ja terveystoimi

Vallattomat pillut valtaistumassa

allattomuutta, valtaa ja väkivaltaa. Vallan kytkökset intiimiin merkitsevät seksualisoitunutta valtaa, jolle erityisesti tytöt ja naiset ovat alttiita.Väkivaltaa joka loukkaa seksuaalisuutta. Seksualisoitunut valta, seksuaalinen vallankäyttö ja väkivalta ovat huokoista, piilotettua valtaa, jonka kautta naisten tilaa ja toimintaa säädellään. He harjaantuvat suojautumaan, olettamaan rajansa, tietämään paikkansa. Pitäytymään uhkaamasta valtaa. Vanhassa suomalaisessa kansanperinteessä naisten ajateltiin omaavan vulvansa suomaa valtaa, »vitun väkeä», jolla oli voimaa suojata ja satuttaa. Vuonna 2012 tähän »vitun väkeen» liitettyyn uhkaan on varmasti valmiu det suhtautua uudella tavalla: entäpä jos valtaistaisimme pimppejä seksuaalisen hyvinvointimme edistämiseksi? Tässä kirjassa sanoitetaan seksuaalisen haavoittamisen satuttavuutta ja vallataan tilaa ulos särystä ja särkyvyydestä, jota seksuaaliset hyökkäykset. aiheuttavat. Etsitään tilaa hengittää ilman pelkoa loukatuksi tulemisen tunteesta. Kysytään, miten olla olemassa maailmassa, jossa elää loukkaamisen ja satuttamisen laki. Miten säilyttää kyky koskettua vaikka koskemattomuutta olisi loukattu? Ollako luottavainen vai varautunut, uskalias vai pidättynyt? Seksuaaliset loukkaukset heikentävät kykyämme luottaa ja horjuttavat siten olemisemme perustaa niin ihmissuhteissamme kuin suhteessa itseemmekin. Siksi ne sysäävät meidät työstämään suhdettamme luottamiseen.

Luottamus on myös seksuaalisen hyvinvoinnin lähde, joten seksuaalisuutemme haavoittaminen voi luoda esteitä kyvyllemme nauttia. Luottamus luo yhteyttä, välittämistä, kunnioitusta. Se sitoo tunteemme ja ruumiimme tuntemaan itsemme kokonaisemmiksi. Jos luovumme luottamasta, luovummeko myös syvemmästä nautinnosta? Vaikka seksuaaliset loukkaukset eivät kohdistuisi suoraan itseemme, ne taustoittavat elämäämme arjessa liikkuessamme: katumainonnassa, netissä, muussa mediassa. Kaupallinen seksi eri muotoineen on viime vuosikymmeninä arkipäiväistynyt, mikä kehystää suhdettamme seksuaalisuuteen. Kulttuurin seksualisoitumisen myötä seksuaalissävytteisten loukkausten käsittely on tullut myös osaksi seksuaalisen itsetuntomme rakentamista, olimmepa sitten nuoria tai ikääntyneitä. Vapaus kuvitella on seksuaalisen voiman ja itsetunnon lähde. Kylmän pornoistumisen, kaavamaisen kuvaston vastapainoksi tarvitaankin sanoja, jotka viitoittavat tietä mielikuvitukselle. Mielikuvitus voi myös kuljettaa meitä kauemmas ahdistavista jäljistä, jotka muistuttavat siitä miltä seksuaalinen haavoittaminen tuntuu iholla, miten se työntyy mieleen ja muovaa tapaamme toimia. Mielen vapauteen kietoutuva seksuaalinen vapaus on vapautta kuvitella ja kuvittaa, mielen vapautta omaehtoiseen itsensä luomiseen. Seksuaalinen väkivalta on luonteeltaan intiimeintä väkivaltaa. Se on sekä fyysistä että emotionaalista ja ulottaa juurensa helposti myös sosiaalisiin suhteisiin. Intiimien loukkausten haavat voivat mätiä ympäristöönsä. Vahinko lähtee kiertämään, jos sitä ei saada kiinni mielikuvilla. Kuvittelulla. Sanoilla. Ruumiiseen kohdistuvat loukkaukset satuttavat myös mieltä, joka on siltamme muihin ihmisiin. Tuo silta merkitsee luottamusta, jota loukkauksilla haavoitetaan. Seksuaalinen vallankäyttö voi olla myös rakenteellista ja symbolista, kulttuurista ja henkistä hyväksikäyttöä.Välineellistävää ihmiskuvaa kauppaava pornoteollisuus toimii ehkä näkyvimmin symbolisen hyväksikäytön kätyrinä. Toisen näytteillepano oman tyydytyksen välineenä kaavoittaa myös reittiä nautintoon, mikä tuskin edistää kuvittelun vapautta. Mitä enemmän naisia symbolisesti raiskataan ja ryöstetään, sitä suurempi on tarve rajoittaa heidän itsenäisyyttään. Naiset voivat alistua tähän, yrittää ohittaa sen tai taistella rajoittamispyrkimyksiä vastaan. Jos naiset kasvavat pelkäämään kunniansa tai turvallisuutensa puolesta, he oppivat itse rajaamaan toimintatilaansa ja autonomiaansa. Niin miesten ei tarvitse pelätä vulvan valtaa. Pidättyvyyden ja halukkuuden välinen ristiriita on osa naiseksi kasvamisen paradokseja. Ristiriidan ratkaisemiseksi he tulevat kehittäneeksi 11

niin sanottua aktiivisen passiivisuuden strategiaa. Näin he pyrkivät samalla suojautumaan seksuaaliselta väkivallalta. Kulttuurimme kuitenkin yhä enemmän kutsuu rajoja ylittävään aktiivisuuteen mutta helposti häpäiseekin siihen yllyttyneitä. Irc-gallerian ja Big Brotherin aikakaudella »kyllän» ja »ein» merkitykset hämärtyvät. Ei olekaan helppoa sanoa »ei», mutta jos sanoo »kyllä», onkin yleistä riistaa. Pipoa ei saisi pitää liian tiukalla, mutta liian löysällä se peittää kyvyn nähdä. Tämä kulttuurinen hämäryys,tilan,ajan ja moraalisen järjestyksen läpäisevä virtuaalisuus jättää kasvuikäiset suojattomiksi. »Ein» sanominen on vaikeaa, jos sallitun ja kielletyn, normaalina ja epänormaalina pidetyn raja on huokoinen. Kaupallisuuden muovaama kulttuurinen pidäkkeettömyys yhtäältä . houkuttelee seksuaaliseen rajattomuuteen ja toisaalta altistaa seksuaaliselle hyväksikäytölle. Seksuaalisen vallankäytön jatkumo ulottuu suorasta seksuaalisesta väkivallasta, raiskaamisesta ja insestistä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ahdisteluun ja häirintään. Suorassa väkivallassa käytetään fyysistä pakottamista, uhkailua ja kiristystä, keinoja ja aseita jotka saavat uhrin tuntemaan olevansa jopa kuolemanvaarassa. Raiskaaja työntyy uhrinsa seksuaaliseen identiteettiin tärvellen ja rikkoen seksuaalisuuden lahjaa. Kansanomaisessa käsityksessä raiskauksesta tuntematon tekijä hyökkää yllättäen uhrinsa kimppuun, mutta käytännössä suurin osan raiskaajista on uhrille entuudestaan tuttuja tai lähipiiristä. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu on puolestaan väkivaltaa, jossa suostutellaan ja käytetään hyväksi uhrin luottamusta tai altavastaajan asemaa. »Tekisit minut onnelliseksi, jos nyt antautuisit minulle. Onko sinulla jokin ongelma, kun et anna? Jos et anna, niin pilaan sinun tai läheistesi elämän. Joudut häpeään, jos kerrot yhteisen salaisuutemme.» Seksuaalinen hyväksikäyttö tuottaa helposti uhrissa osasyyllisyyden tunteita eikä tämä aina osaa mieltääkään joutuneensa hyväksikäytön kohteeksi. Näin uhri jää häpeän kanssa yksin. Seksuaalinen väkivalta on häpeärikollisuutta, joka tuottaa uhrille kokemuksen itsestään jonakin vieraana, nähtynä jonain muuna kuin mitä on. Ikään kuin ei olisi lupaa olla oma itsensä. Oma itse on lainattu, varastettu, ryöstetty. Minuus on siirretty vieraaksi, ruumis lamaannutettu, leikattu, tahrattu, puettu häpeäharsoon. Kokemusta ei saa kerrotuksi, jaetuksi muiden kanssa. Rikos tuomitsee uhrinsa pohjattomaan yksinäisyyteen. Seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön tuottama häpeä erottaa meitä yhteydestä toisiin. Se heikentää itsearvostustamme ja tuottaa stressioireita, kuten unettomuutta ja masennusta. 12

Seksuaalisesta häpäisystä johtuva häpeän tunne on siis pohjimmiltaan traumaattinen kokemus. Traumat voivat tuottaa ruumiin ja mielen dissosiaatiokokemuksia: irtautumalla itsestään uhri suojautuu kivun kuormittavuudelta. Osa näiden kokemusten loukkaavuutta on suojelijoiden puute: niiden todistajat ovat kuin eivät olisi näkevinäänkään tapahtuvaa vääryyttä, pakenevat ottamasta vastuuta pahantekijän tunnistamisesta. Seksuaaliselle vallankäytölle on tyypillistä tunnistaa toisen olemus ja tarpeet jonain muuna kuin miten tämä itsensä kokee. Osa seksuaalista vallankäyttöä on pyrkiä kutistamaan seksuaalisuus kapeisiin muotteihin. Seksuaalisuuden moninaisuuden ja monisyisyyden tunnistaminen kuitenkin edistää seksuaalisen hyvinvoinnin mahdollisuuksia meille kaikille. Siihen kuuluu niin mahdollisuus liikkua ihmisyyden, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden koko skaalalla kuin myös transsendentaalinen ulottuvuus, pyhän kokemus. Seksuaalisen hyvinvoinnin ehtoja kartoittavassa Selkenevää! -hankkeessa on ilmennyt, että varsinkin luottamus ja turvallisuuden tunne ovat olennaisia seksuaalisen hyvinvoinnin ehtoja. Tärkeää on myös kokea itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi, jotta voi tuntea seksuaalisen mielihyvän edellyttämää yhteyttä toiseen. Eli seksuaalisen mielihyvän taustalla on samoja keskinäiseen kunnioitukseen liittyviä tekijöitä kuin muussakin inhimillisessä kanssakäymisessä. Naisilla valta omaan vaginaan on merkittävä eroottinen resurssi, ja jos tuo valta on joskus riistetty, itsen ja maailmasuhteen kokoaminen uudelleen ehkäisee vallanriistosta aiheutuvia vahinkoja. Tämä itsensä työstämisen prosessi voi olla voimaannuttavakin kokemus, joka vahvistaa myös nautintokykyä, vulvan voimaa. Selkenevää! -hankkeessa onkin tullut esiin, etteivät seksuaalisen väkivallan kokemukset välttämättä vie kykyä mielihyvään ja seksuaaliseen hyvinvointiin. Kunhan loukkaavaa kokemusta jollain tavalla käsitellään ja otetaan haltuun. Seksuaalinen hyvinvointi pohjautuu kokemukseen omasta itsemääräämisoikeudesta. Tämä oikeus on nykyään laissakin tunnistettu oikeushyvä. Tosin oikeuskäytännön autonomianäkökulma on aikuislähtöinen eikä ota riittävästi huomioon alaikäisten oikeutta integriteetin ja seksuaalisuuden koskemattomuuteen. Lainsäädäntömme puutteista kertoo myös se, että pahoinpitelijä voi päästä vähemmällä varsinkin vanhentumisaikojen suhteen, jos tekoon on liittynyt seksuaalista väkivaltaa. Seksuaalinen väkivalta on ihmisoikeuksien ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista. Parittajan armoille joutuneen ihmiskaupan uhrin ja toistuvan parisuhdeväkivallan uhrin kohdalla jää oikeudenkäy13

tössä tunnistamatta uhrin integriteettiä haavoittava jatketun rikoksen luonne: pelon valtaaman uhrin toimintavapaus rajautuu asteittain, mutta oikeus kuitenkin vaatii traumatisoituneilta uhreilta vahvaa toimijuutta itsensä puolustamisessa. Ikään kuin mitään haavoittavaa ei olisi tapahtunutkaan. Ikään kuin väkivalta ei satuttaisikaan. Ikään kuin tunteita ei olisikaan. Ei särkyvää minuutta – vain ihmisen mekaniikkaa. Samankaltainen mekanistinen ihmiskuva on häirinnän ja ahdistelun sallivan ilmapiirin taustalla. Häirintä ja ahdistelu on mentaalisten tai fyysisten rajojen ylittämistä, vastentahtoista tunkeutumista toisen integriteetin, mielen ja ruumiin koskemattomuuden alueelle. Häirintä voi olla niin sanallista kuin kuvallistakin, yhtä lailla verbaalihäirintää kuin mielikuviin tunkeutumista ekshibitionististen hyökkäysten tai pornahtavien mainoskuvastojen kautta. Siinä missä meitä naisina haukutaan huoriksi, pihtareiksi, lehmiksi, arkeamme ympäröivä visuaalinen häirintä vihjaa meille samat rivoudet hienovaraisesti kuiskien. Kun tämä tapahtuu lain sallimissa rajoissa, piiloisena viestinä on, että häirinnästä ei pidä loukkaantua, että ikään kuin olisi oman valinnan varassa, miten se itsessä vaikuttaa. Kuten väkivallan jälki ylipäänsäkin, myös seksuaalisen väkivallan jälki on prosessinomainen ja voi ulottua yli sukupolvien. Sota-aika tuotti seksuaalista vallattomuutta ja väkivaltaa, jota on kipuiltu perheissä pitkään sodan jälkeenkin. Suurten ikäluokkien nuoruudessa ehkäisypillerit vapauttivat raskaaksi tulemisen pelosta ja edistivät niin kutsuttua seksuaalista vallankumousta, joka on kuitenkin sisältänyt käytännössä naisten – vähintäänkin symbolista – riistoa varsinkin seksiteollisuuden eri muotojen kautta. Seksuaalinen rajojen ylittäminen on omanlaisensa ansa: lapset saattavat kärsiä vanhempiensa seksuaalisesta rajattomuudesta ja seksuaalisen hedonismin hengessä tehdyt seksuaaliset kokeilut voivat joskus satuttaa. »Styylaten ja pettäen» –tutkimuksessa (Näre 2005) suurin osa nuorista korosti joko vastavuoroisuutta tai vapaamielisyyttä suhteen perustana. Jotkut pojat kuitenkin suosivat manipulointia, jossa tavoitteena on saada »herutettua» toinen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Puheissa romantiikalle ei jää sijaa, vaan päämääränä on maksimoida fyysistä nautintoa. Manipulointiin liittyvä suostuttelun ja pakottamisen jatkumo voi tuntua tytöistä seksuaaliselta väkivallalta, jossa he menettävät mahdollisuutensa tilanteen hallintaan ja seksuaalisen portinvartijan rooliin. Tytöt harjaantuvatkin emotionaalisten riskien arviointiin, jota on syytä harjoittaa niin tuttujen kuin tuntemattomienkin suhteen ja varsinkin tutustumistilanteissa. Raiskaajien motiivina nuoret näkevät yhtäältä suunnitellun tai ti14

lanteen tuottaman vallankäytön ja toisaalta kontrollin menetyksen, jonka taustalla voi heidän mukaansa olla mielenhäiriö tai seksin puute. Arjessa tytöt joutuvat törmäämään huoritteluun yhä varhemmin. »Huora»-sana on vanha arkaainen lyömäkirves, jolla tyttöjen itsetuntoa riistetään. Tyttöihin kohdistuva huorittelu ja häpäisy on tapa yrittää lannistaa heidät ruotuun, jossa julkinen tila on varattu lähinnä miehille. »Pimpin päästäminen valloilleen» merkitsee metaforisesti tämän pyrkimyksen haastamista ja tyttöjen maineeseen liittyvän sosiaalisen kontrollin oikeutuksen tyhjentämistä. Olkoonpa huorittelun »syynä» tytön ylivertaiset kyvyt tai vaihtuvat suhteet, haukkujan yritys peittää tekemänsä seksuaalinen loukkaus tai kosto siitä, ettei tyttö ole hänestä kiinnostunut, huorittelu palautuu arkaaiseen ajatteluun, jonka edustaja paljastaa viime kädessä oman ajattelunsa alkeellisuuden. Se kertoo nimittelijän seksistisestä uskomusjärjestelmästä. Myyttisen motiivin lisäksi huorittelulla voi olla myös miehisiä pelkoja torjuva motiivi: karskia miehisyyttä jäljittelevät pojat pyrkivät tyttöjen seksuaalisuutta häpäisemällä suojautumaan oman seksuaalisen kompetenssinsa julkiselta arvioinnilta. Vastaavasti aikuisen – pahimmillaan oman äidin tai isän – harjoittama huorittelu on nuoren tytön seksuaalista pahoinpitelyä, jolla tahrataan sekä kasvavaa naiseutta että itsearvostusta. Jotkut tytöt ja naiset huorittelevat itsekin toisiaan, välillä loukkaamistarkoituksessa, välillä »läpällä», jolloin huorittelu kohdistuu oman ryhmän jäseniin. Näin he pyrkivät haalentamaan huorittelun haavoittavaa vaikutusta. Kun kyse on seksuaalisesta loukkaamisesta ja väkivallasta, tekijän kanssa sama sukupuoli ei lievennä satuttamisen haavoittavuutta. »Pillujen päästäminen valloilleen» mielikuvissa merkitsee seksuaalisen väkivallan voiman ja uhan laimentamista, irtiottoa sen naisten seksuaalista itsetuntoa rajaavista vaikutuksista. Juuri vaikutustensa haavoittavuuden kautta seksuaalinen satuttaminen saa valtaa. Loukkaaminen ei tunnu niin massiiviselta, jos oma voima on käytössä kokonaisuudessaan eikä sitä joudu pihtaamaan siksi että häpeää tai pelkää tulevansa satutetuksi. Ja kun pimppi on omassa vallassa, on helpompi löytää myös tie itselle omempaan, antautua seksuaaliseen mielihyvään itsessä, toisessa ja yhdessä.

Kirjallisuutta: Apo, Satu: Naisen väki. Tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta. Helsinki: Hanki ja jää 1995. Bildjuschkin, Katriina & Ruuhilahti, Susanna: Lumme-malli.Voimaa seksuaaliseen kasvuun. Turku: Nektaria ry 2011. Bildjuschkin, Katriina & Ruuhilahti, Susanna (toim.): Selkee! Seksuaalikasvatuksen käsikirja. Turku: sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja 6/2010. Heinämaa, Sara & Näre, Sari (toim.): Pahan tyttäret. Sukupuolitettu pelko, viha ja valta. Helsinki: Gaudeamus 1994. Honkatukia, Päivi & Niemi-Kiesiläinen, Johanna & Näre, Sari: Lähentelyistä raiskauksiin. Tyttöjen kokemuksia häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto 2000. Näre, Sari: Kokonainen nainen. Helsinki: Kirjapaja 2004. Näre, Sari: Styylaten ja pettäen. Luottamuksen ongelma ja postindividualismi nuorten sukupuolikulttuurissa. Helsinki:Yliopistopaino 2005. Näre, Sari & Ronkainen, Suvi (toim.): Paljastettu intiimi. Sukupuolistuneen väkivallan dynamiikkaa. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino 2008. Suvivuo, Pia: The Ability of Adolescent Girls to Exert Control over SexualityCharged Situations. A Narrative Study for the Promotion of Sexual Health. ItäSuomen yliopisto 2011.

Anja Erämaja Anja Erämaja on helsinkiläistynyt hiuslenkillä kihlattu maalaistyttö, äiti ja kirjailija.

Halutaan vähän naista

i »pimpit puhuu»? Kuuntelen. Mun pimppi mitään puhu. Hiljaa on kuin rahkasammal tai nukkuva hamsteri. Ei se vastaa kun kysytään: mitä kuuluu. Ei se mitään kuule, en minä sen kanssa keskustele asioista. Mutta Sirkan kanssa joskus. Ai seksuaalinen vallankäyttö? Häirintä? Toimittaja paasaa radiossa. Minua ei ole kukaan koskaan häirinnyt, ihan rauhassa olen sivakoinut niin myötä- kuin vastamäet. Mitä kerran Ivalon Kultahippuravintolassa poromies tuli kylmiltään kosimaan ja kaatui ämyrien päälle. En muista otinko hyvällä vai pahalla. Ovat epätoivoisia siellä pohjoisessa, harvoin naista nähneet. Minussa oli katsomista päästä varpaisiin, pitkä matka, 185 senttiä. Vaan ei lassottu, ei korvamerkitty Ivalossa, eikä ole kukaan tarttunut etelässä liioin. Ei edes sormella tökkinyt. Sirkkaa on. Viime viikolla olin hirvipeijaisissa, kävelin tanssilattian poikki höyryävä keittolautanen käsissä. Oli tukka laitettu ja ylväs ryhti. Näytin elinvoimaiselta, jopa lisääntymiskykyiseltä. Kukaan ei häirinnyt. Toissa päivänä kokeilin opettajainhuoneen uutta hierovaa tuolia, sanoin 17

oih ja aih. Rauhassa sai kokeilla. Kotimatkalla hymyilin liikenneväli-. neessä. Ei ole hiplattu, ei näplätty, ei sorkittu, sörkitty, pukattu, puristeltu tissejä, reisiä, paikkoja.Vähän olisi voitu. Sirkka ei usko, väittää etten huomaa. Kyllä minä huomaan, jos joku koskettaa. Kerran kollega huikkasi oven suusta »Hei sun heiluvilles». Siinäkö se oli?

Taannoin kirkui lööppi kioskin seinällä julkkiksesta, joka sai syytteen sukupuolisesta häirinnästä. Sorruin ja tein kaupat. Jutusta ei selvinnyt muuta kuin että oli vitsailtu ja puhuttu rumia pikkubussin takapenkillä, sillä tavalla häiritty nuorta naista, joka matkusti samalla kyydillä. Nainen oli laatinut kirjelmän kokemastaan, valittanut visailumiehen ronskista kaskunheitosta. Ei yhtään esimerkkiä, ei yhtään asiantuntijaa, joka olisi valaissut, mikä on ronskia ja mikä ei, mikä on häirintää ja mikä ei. Onko raja siinä, että sanottua ei voi toistaa lehtien palstoilla? Teki mieli vaatia rahat takaisin, pienipalkkainen ihminen. Muuta pientä ei minussa ole. Luulisi että enempi naista on parempi naista – jos naisista tykkää. Mutta ei, halutaan mini, joku kannettava. Kerran oikein laittauduin, tälläydyin ja panostin itseeni.Väänsin tukan ja ripset, vedin jakkupuvun päälle, kiiltävät sukkahousut ja korkokengät, kiiltävää huulipunaa, indian red. Katsoin peilistä ja olin tyytyväinen, lähdin yöelämään. Asematunnelin liukuportaissa kuulin kun joku supatti: »kato transu». Minäkö? Naistenhaussa miehet kavahtivat.Valomerkin jälkeen humalainen tyyppi lähestyi mutta vain haastaakseen riitaa. Läimäytin käsilaukulla. En mene toiste, toiste en pelleile pushappien kanssa ja koikkelehdi huutomerkkinä katuja, ole ohjelmanumero.

Opettajanhuoneessa tuli juttua aseksuaaleista. Se on uusin termi, joka on lisätty opetusohjelmaan. Kollega sanoi tuntevansa yhden, lintubongarin: aktiivinen, tasapainoinen ihminen, ei masennusta, ei puutetta. Puutosvoimat ne ihmistä riepottavat. Tulee ylilyöntejä ja häiriöitä. Seksuaali riehuu ja repii kuin syysmyrksy. Vaatii, tunkee ja töpeksii. 18

Onneksi minulla ei ole ongelmia seksin kanssa, voin sen sanankin sanoa ihan punastelematta ja viiveettä, seksi, seksi, ei tunnu missään, ässät suhisee. Mitään rumia sanoja en rupea sanomaan, lääketieteellisiä termejähän nämä ovat. Lapset pitää valistaa hyvissä ajoin, selvittää mistä olikaan kysymys, lisääntymisestä. Ikäihmiset samoin – moni luulee, että loppuun asti täytyy jaksaa, että kuolinvuodekin on joku lemmenalusta. Ja miehille muistutettakoon: tietokonetta naputteleva heppu on huonemies ja huonemiehen seksi ei ole luolamiehen seksiä. Huonemies elää tasaisissa olosuhteissa, +21c. Ei juokse ruoan perässä vaan ottaa kaapista tai tilaa kännykällä. Istuu, ei kyki. Jos luolamiesmäisyys nostaa päätään, lapio käteen ja lunta luomaan. Kahdenkymmenen asteen pakkasessa jää seksit ja keksit mielestä. Vedän toppahousut jalkaan ja lähden hiihtämään. Kymmenen kilometriä kun sivakoi, puuskuttaa loppumetreillä jo varsin kiihkeästi. Kerran erehdyin joululomalla etelään. Hotellin kaiuttimista tuli jazzia, Louis Armstrong lauloi These are the pennies I save to you. »Penis», teinit tirskuivat altaan reunalla. Paluumatkalla kuuntelin liikemiesten tilintekoa, rehvastelivat selän takana reissustaan: kaupat oli tehty ja päivän päätteeksi saatu »dysseldorfilaista livepillua». Siinä minä tahtomattani mietin loppumatkan sukupuoliasioita. Livepillua? Miten se tarjoiltiin, livekalan tapaan?

Soitan radioon ja kerron, että häirintä on kuulijan korvassa. Sirkka syyttää mitätöinnistä.Väittää olevansa jatkuvassa ristitulituksessa, vihjaillaan ja kysellään. Katsotaan tisseihin, kun pitäisi katsoa silmiin, katsotaan silmiin, kun pitäisi tuijottaa nenäorren alkuun, vahdataan, kun pitäisi keskustella. Niin työ kuin vapaa-aikana. Ei uskalla kävellä kahta sataa metriä ravintolasta rautatieasemalle, taksi pitää ottaa. Että jos alkavat ehdotella, kidnappaavat matkalla.Ylpeilee. Pieni se on, 157 ja puoli senttiä.

Rosa Liksom Rosa Liksom on Helsingissä asuva kirjailija ja kuvataiteilija.

Kiitti vitusti

ilkkihaalareihin pukeutunut naispoliisi käskee minun pyllistää. Naantalin laivaterminaalin poliisikopissa on pakkasta toistakymmentä astetta. On talvi kahdeksanviisi ja olen tulossa Kööpenhaminasta. Olen lainannut Leneltä kukkakuvioisen auton, joka on täynnä maalauksiani. Mutta nyt sen sijaan, että ajelisin kauniissa pakkasaamussa kohti Helsinkiä, seisonkin alastomana jäisellä betonilattialla vanhemman naiskonstaapelin edessä. Nuorempi konstaapeli seisoo hieman kauem-. pana. – Ei näy mitään. Nuorempi naurahtaa. – Kuule, vaikka mulle maksasit viissataa markkaa, tohon huoraan mä en kajoa. Kuppa, tippuri, klamydia ja AIDS, vanhempi sanoo ja kääntää inhoten päänsä pois. – Voit pukea ja sitten mennään, nuorempi ojentaa minulle vaate-. mytyn. Minä puen päälleni enkä yritä enää selittää.

Ennen riisuutumista olin kertonut kaiken mitä muistin tapahtumasta. Olin laskeutunut autokannelle ja juuri, kun olin nousemassa autooni, joku juoksi minut kumoon ja kaaduin autojen väliin. Kun heräsin, lojuin jäisellä poliisikopin lattialla. Päähän sattui ja oikea käteni oli veressä. Kuulustelut alkoivat välittömästi. Vanhempi konstaapeli toimi kuulustelijana, nuorempi vain kuunteli. – Johan se huora heräilee. Taisi tulla ryppy rakkauteen, kun noin kovasti otit turpaas. Totesin, että matkustan yksin enkä ole tapellut kenenkään kanssa. – Onkohan neidillä hajonnut heroiinipussi perseeseen, kun muisti pettää. Kerroin, miten olin laskeutunut autokannelle, miten olin menossa sisään autooni ja joku juoksi ylitseni. Kuulustelija nauroi huvittuneesti. – Et sä parempaa tarinaa keksi? Sanoin, etten ole narkomaani enkä huumediileri, vaikka asunkin Kristianiassa. – Mä en ole vielä tavannut ainuttakaan Kristianiassa asustelevaa suomalaista, joka ei myy kamaa, joten mua sä et kuseta, kuulustelija sanoi. – Jahaa, aloitetaanpa sitten alusta. Tää paskan jauhanta riittää. Mä en aio viettää sun kanssa koko yötä! Koppiin leijaili synkkä hiljaisuus. Sen rikkoi miehen huuto. – Saatanan kytät, vittu mä tapan! Kuulustelija nyökytteli päätään. Hän nappasi kynän käteensä ja aloitti: – Mistä sä olet varastanut ton auton? Mistä olet varastanut nää Pikassot tai pikemminkin töherrykset? Ai omia, niin varmaan. Rosa Liksom. Et kait sä väitä, että tää on joku ihmisen nimi? Sitä paitsi sun passissa on joku aivan toinen. Ai että taiteilijanimi? Herranlettas kuin vaikutta-. vaa! Kuulustelija kääntyi kollegansa puoleen. – Nää narkkarihuorat on niin naurettavia. Jokainen selitys on yhtä syvältä, jos ne olis päivänkään ilman huumeita niin ne iteki kuolis häpeään. Kuulustelija kääntyi minuun päin. – Jos sä et kerro kiltisti ihan kaikkea nyt heti, mä kutsun noi äijät ja siitä sä et varmaan pitäs. Aloitin alusta. Asun Kristianiassa, olen taiteilija ja nyt myös kirjailija, käytän taiteilijanimeä ja olen menossa ripustamaan näyttelyä Helsinkiin sekä ottamaan vastaan J. H. Erkon kirjallisuuspalkinnon, joka jaetaan huomenna kello kymmenen. Poliisit kuuntelivat selvitykseni loppuun. 21

– Hei, tää saa Noopelin palkinnon! Erkon palkinto. Minkä vitun Erkon? Kerkon Erkon? Kuulustelija meni ovelle ja huusi. – Viittiiks joku tulla tänne! Täällä on tää Kristianiassa asuva narkkarihuora, jolla on vittu täynnä heroiinia. Ennen kuin mieskonstaapeli tuli paikalle, kuulustelija sanoi: – Katsos ku molemmat reiät on täynnä, niin ei sinne ei enää mahdu poliisisedän kyrpä. Mieskonstaapeli katsoi minua pitkään ja hymyili. – Otetaanpa lusikka kauniiseen käteen ja aloitetaan alusta. Paljonko sinulla on mukana huumeita ja mihin olet ne piilottanut? Jos et halua kertoa, sinun ystävättäresi kukkaisauto puretaan osiin ja huumekoirat kyllä löytävät lastin. Toistin kertomani kolmannen kerran. – Jos autossa ei ole mitään, me joudutaan viemään sinut Turun keskussairaalaan, Siellä lääkäri kaivaa huumeet esiin. Ovi avautui ja nuori miespoliisi totesi tylsällä äänellä. – Autossa ei ole mitään. Kuulusteleva mieskonstaapeli nousi ja poistui. – Tämä tapaus on teidän, hän sanoi naiskonstaapeleille. Sitten tuli riisuutuminen, pyllistys ja pian kyyhötän käsiraudoissa mustassa maijassa.Vieressä istuva nuori naiskonstaapeli polttaa tupakkaa ja yskii. Turun keskussairaalassa minua on vastassa hämärä huone ja haukotteleva keski-ikäinen mieslääkäri. – Oletteko tunkeneet huumeet vaginaan, peräaukkoon vai söittekö ne? Kertaan tapahtumaketjun ja vakuutan, ettei minulla ole huumeita ja että minun pitää ehtiä kymmeneksi Helsinkiin vastaanottamaan kirjallisuuspalkinto. – Taitaa nyt palkinnot jäädä väliin, lääkäri huokaa tympääntyneesti ja pyytää minua riisuutumaan verhon takana ja menemään tutkimuspöydälle makuulle. Lääkäri tutkii vaginani, peräaukkoni ja toteaa, että seuraavaksi tutkitaan sisus. – Minä laitan sinut vatsalaukkukuvaukseen. Siellä ei ole nyt aamuyöllä henkilökuntaa. Tulevat töihin kahdeksalta. Siihen asti voit levätä tuossa käytävällä. Alan itkeä. 22