MUUMIPAPAN UROTYÖT
WSOY
Muumipapan urotyöt Suomentanut Päivi Kivelä ja Laila Järvinen We r n e r S ö d e r s t r ö m O s a k e y h t i ö Helsinki
Kahdeskymmenestoinen painos Alkuteos Muminpappans bravader 1950 MuMinpappans MeMoarer 1968 Ruotsinkielinen alkuteos Muminpappans bravader ilmestyi 1950. Tekijän kuvittama Uudistettu laitos Muminpappans memoarer ilmestyi 1968. Ensimmäinen suomenkielinen © Tove Jansson 1950 painos ilmestyi 1963. Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010.
Suomenkielisen laitoksen Tekijän kuvittama ensimmäinen painos ilmestynyt 1968 Taitto Päivi Lahtinen
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010
Copyright © Tove Jansson 1950
Graafinen suunnittelu Jukka Aalto
isbn 978-951-0-40570-3
Taitto Päivi Lahtinen
Kustantaja WSOY isbn 978-951-0-37218-0
Yhteistyössä Bonnier Books Finland
WS Bookwell Oy, Juva 2010
Painettu eu:ssa
Sisällys Esinäytös · 7 Johdanto · 11 1. Luku · 13
jossa kuvailen nurjaa lapsuuttani, elämäni ensimmäistä Tapausta ja järkyttävää öistä pakoani sekä kerron historiallisesta kohtaamisesta Fredriksonin kanssa. 2. Luku · 33
jossa tuon Hosulin ja Juksun muistelmiini, esittelen drontti Edvardin ja kuvaan eloisasti Merenhuisketta ja sen ainutlaatuista vesillelaskua. 3. Luku · 49
johon kirjaan muistiin ensimmäisen kunniakkaan pelastustyöni ja sen kuohuttavat seuraukset, muutamia ajatuksia ja kuvauksen tahmatassujen käytöksestä. 4. Luku · 71
jossa kertomus purjehduksestamme meren yli huipentuu suurenmoiseen myrskykuvaukseen ja päättyy valtavaan yllätykseen. 5. Luku · 84
jossa minä (annettuani pienen näytteen älykkyydestäni) kuvailen Mymmelin perhettä sekä Suurta Yllätysjuhlaa, jossa otan vastaan hurmaavia kunniamerkkejä Itsevaltiaan käpälästä.
6. Luku · 104
jossa perustan siirtokunnan ja koen kriisin sekä manaan esiin Kauhujen saaren kummituksen. 7. Luku · 125
jossa kuvaan uudistetun Merenhuiskeen loistavaa lähtöä ja seikkailuntäyteistä koesukellusta meren syvyyksiin. 8. Luku · 139
jossa kerron seikkaperäisesti Hosulin häistä, koskettelen kevyellä tassulla dramaattista kohtaamistani Muumipeikon äidin kanssa ja päätteeksi allekirjoitan muistelmieni syvämietteiset loppusanat. Jälkinäytös · 155
Esinäytös Esinäytös
KK
erran kun oli aivan hänen hänen erranMuumipeikko kun Muumipeikko oli pieni, aivan pieni, isänsä isänsä otti ja otti vilustui keskellä kuuminta kesää. Isä ja vilustui keskellä kuuminta kesää. Isä ei halunnut juoda kuumaa sokeroitua sipulimaitoa ei halunnut juoda kuumaa sokeroitua sipulimaitoa eikä hän mennämennä makuulle. Hän istui eikähalunnut hän halunnut makuulle. Hänpuutarhaistui puutarhakeinussa ja niisti niistämistään ja sanoi sikarien maistuvan keinussa ja niisti niistämistään ja sanoi sikarien maistuvan kamalilta. Koko nurmikko oli täynnä hänen nenäliinojaan, ja kamalilta. Koko nurmikko oli täynnä hänen nenäliinojaan, ja Muumipeikon äiti kantoi niitä pois pienessä korissa.korissa. Muumipeikon äiti kantoi niitä pois pienessä Kun nuha isä siirtyi ja istuutui kei- keiKunvain nuhapaheni, vain paheni, isä kuistille siirtyi kuistille ja istuutui nutuoliin kuonoakuonoa myötenmyöten huopiin käärittynä, ja äiti antoi nutuoliin huopiin käärittynä, ja äiti antoi hänellehänelle kunnonkunnon rommitotin. Mutta silloin oli jo myöhäistä. rommitotin. Mutta silloin oli jo myöhäistä. Rommitoti maistuimaistui yhtä pahalta kuin sipulimaitokin, ja isä ja isä Rommitoti yhtä pahalta kuin sipulimaitokin, luopui luopui kaikesta toivosta ja menijamakaamaan vuoteeseensa kaikesta toivosta meni makaamaan vuoteeseensa pohjoiseen ullakkokamariin. Hän ei ollut koskaan aiemmin pohjoiseen ullakkokamariin. Hän ei ollut koskaan aiemmin ollut sairaana ja otti asian vakavasti. ollut sairaana ja ottihirveän asian hirveän vakavasti. Kun kurkkukipu oli pahimmillaan, isä lähetti äidin hakeKun kurkkukipu oli pahimmillaan, isä lähetti äidin hakemaan Muumipeikkoa ja Nuuskamuikkusta ja Nipsua, ja he ja he maan Muumipeikkoa ja Nuuskamuikkusta ja Nipsua, kokoontuivat vuoteen ympärille. Isä kehotti heitä muistakokoontuivat vuoteen ympärille. Isä kehotti heitä muistamaan aina, että he olivat saaneet elää elämänsä aidon seikkaimaan aina, että he olivat saaneet elää elämänsä aidon seikkailijan kanssa, ja pyysijaNipsua hakemaan merenvahasta tehdyntehdyn lijan kanssa, pyysi Nipsua hakemaan merenvahasta E s i n ä yE tö s isn·ä 7y t ö s
· 7
raitiovaunun, raitiovaunun, joka olijoka salongin oli salongin lipastolla. lipastolla. Mutta Mutta isän ääni isän oliääni oli niin käheä, niin ettei käheä, kukaan ettei kukaan saanut saanut selvää hänen selvää sanoistaan. hänen sanoistaan. Kun heKun olivat he käärineet olivat käärineet hänet peittoihin hänet peittoihin ja voivotelleet ja voivotelleet ja lohdutelleet ja lohdutelleet ja antaneet ja antaneet hänellehänelle karamelleja karamelleja ja aspiriinia ja aspiriinia ja ja hauskoja hauskoja kirjoja,kirjoja, he menivät he menivät taas ulos taas auringonpaisteeseen. ulos auringonpaisteeseen. Isä jäi Isä makaamaan jäi makaamaan ja kiukuttelemaan, ja kiukuttelemaan, kunneskunnes nukahti. nukahti. Kun hän Kun illansuussa hän illansuussa heräsi, heräsi, kurkkukurkku tuntui tuntui hiukanhiukan parem-paremmalta mutta malta hän mutta olihän edelleen oli edelleen kiukkuinen. kiukkuinen. Hän soitti Hänsängyn soitti sängyn vieressävieressä olevaa olevaa ruokakelloa, ruokakelloa, ja Muumipeikon ja Muumipeikon äiti tuliäiti heti tuli heti portaitaportaita ylös ja kysyi ylös jahänen kysyi vointiaan. hänen vointiaan. – Viheliäinen – Viheliäinen olo, sanoi olo,isä. sanoi – Mutta isä. – samapa Mutta samapa tuo. Juuri tuo.nyt Juuri nyt on tärkeintä, on tärkeintä, että kiinnität että kiinnität huomiosi huomiosi minun minun merenvahasta merenvahasta tehtyyntehtyyn raitiovaunuuni. raitiovaunuuni. – Siihen – Siihen salongin salongin koristeeseen? koristeeseen? sanoi äiti sanoi hämmästyäiti hämmästyneenä. neenä. – Mitä –siitä? Mitä siitä? Isä nousi Isäistumaan nousi istumaan vuoteessa. vuoteessa. – Etkö–tosiaankaan Etkö tosiaankaan tiedä, tiedä, miten tärkeä miten rooli tärkeäsillä rooli olisillä minun oli minun nuoruudessani? nuoruudessani? hän kysyi. hän kysyi. – Niin,–seNiin, taisise olla taisi jonkinlainen olla jonkinlainen arpajaisvoitto arpajaisvoitto tai jokin, tai jokin, sanoi Muumimamma. sanoi Muumimamma. Isä ravisti Isä päätään, ravisti päätään, niisti janiisti huokaisi. ja huokaisi. – Sitä minä – Sitäarvelinkin, minä arvelinkin, hän sanoi. hän–sanoi. Entä –josEntä olisin joskuollut olisin kuollut flunssaan flunssaan tänä aamuna? tänä aamuna? Silloin Silloin kukaankukaan teistä eiteistä tietäisi ei tietäisi yhtään yhtään mitäänmitään raitiovaunun raitiovaunun tarinasta. tarinasta. Luultavasti Luultavasti monenmonen muunkin muunkin tärkeäntärkeän asian laita asian onlaita samoin. on samoin. Olen kyllä Olenkertonut kyllä kertonut teille nuoteille nuoruudestani, ruudestani, mutta te mutta olettetetietysti olette tietysti unohtaneet unohtaneet kaiken.kaiken. – Ehkä–jonkin Ehkä pienen jonkin pienen yksityiskohdan yksityiskohdan sieltä täältä, sieltämyönsi täältä, myönsi äiti. – Muistikuvathan äiti. – Muistikuvathan hämärtyvät hämärtyvät vähitellen… vähitellen… Haluaisitko Haluaisitko nyt päivällisesi? nyt päivällisesi? Meillä Meillä on kesäkeittoa on kesäkeittoa ja mehukiisseliä. ja mehukiisseliä. – Tylsää, – Tylsää, sanoi isä sanoi synkästi. isä synkästi. Hän kääntyi Hän kääntyi seinäänseinään päin ja päin ja yski ontosti. yski ontosti. Muumipeikon Muumipeikon äiti katseli äiti häntä katselihetken. häntä hetken. Sitten hän Sitten sanoi: hän sanoi: MuumiM p aup u am n iupraop t an y öutr ·o 8t y ö t · 8
– Tiedätkö – Tiedätkö mitä, löysin mitä, löysin ison kirjoitusvihkon ison kirjoitusvihkon kun siikun siivosin ullakkoa vosin ullakkoa tässä taannoin. tässä taannoin. Mitä jos Mitä kirjoittaisit jos kirjoittaisit kirjan kirjan nuoruudestasi? nuoruudestasi? Isä ei sanonut Isä ei sanonut mitään,mitään, mutta lakkasi mutta lakkasi yskimästä. yskimästä. – Sehän– sopisi Sehänhyvin sopisinyt hyvin kunnyt oletkun vilustunut olet vilustunut etkä voietkä kui-voi kuitenkaantenkaan mennämennä ulos, jatkoi ulos,äiti. jatkoi – Eikö äiti. –niitä Eikösanota niitä sanota muistelmuistelmiksi, siis miksi, kunsiis joku kun kirjoittaa joku kirjoittaa elämästään? elämästään? – Vai muistelmat, – Vai muistelmat, sanoi isä. sanoi isä. – Ja sitten – Ja voisit sitten lukea voisit meille lukea meille ääneenääneen mitä olet mitä kirjoitolet kirjoittanut, sanoi tanut,Muumipeikon sanoi Muumipeikon äiti. – Esimerkiksi äiti. – Esimerkiksi aamiaisen aamiaisen ja ja päivällisen päivällisen jälkeen.jälkeen. – Ei se– niin Ei senopeasti niin nopeasti käy, tuhahti käy, tuhahti isä ja työntyi isä ja työntyi esiin esiin huopien huopien alta. – Älä alta.kuvittele – Älä kuvittele että kirjan että voi kirjan kirjoittaa voi kirjoittaa noin noin vain. Minä vain. en Minä lue en ääneen lue ääneen sanaakaan sanaakaan ennen ennen kuin kokonaikuin kokonainen luku nenonluku valmis, on valmis, ja ensinjaluen ensinvain luen sinulle vain sinulle ja vastajasitten vasta sitten toisille.toisille. – Niin,–siinä Niin, voit siinä ollavoit oikeassa, olla oikeassa, sanoi äiti. sanoi Hän äiti. kiipesi Hän kiipesi ulla- ullakolle jakolle etsi kirjoitusvihkon. ja etsi kirjoitusvihkon. – Miten – Miten hän voi? hän kysyi voi?Muumipeikko. kysyi Muumipeikko. – Paremmin, – Paremmin, vastasivastasi hänen hänen äitinsä.äitinsä. – Ja pysytelkää – Ja pysytelkää nyt oikein nyt oikein hiljaa, hiljaa, sillä tänään sillä tänään isä aloittaa isä aloittaa muistelmiensa muistelmiensa kirjoittamisen. kirjoittamisen.
E s i n äy E t ös is n·ä9y t ö s · 9
MuumiM p aup u am n iupraop t y öutr ·o 1t0y ö t · 1 0 an
Johdanto Johdanto
MM
inä, Muumipeikon isä, istun tänä iltana inä, Muumipeikon isä, istun tänäikkunani iltana ikkunani ääressäääressä ja näenjakiiltomatojen kirjovan salaisiasalaisia näen kiiltomatojen kirjovan merkkejään puutarhan samettisessa pimeydessä. merkkejään puutarhan samettisessa pimeydessä. Katoavia kiemuroita lyhyestälyhyestä mutta onnellisesta elämästä! Katoavia kiemuroita mutta onnellisesta elämästä! Perheenisänä ja talonomistajana muistelen kaiholla myrsPerheenisänä ja talonomistajana muistelen kaiholla myrskyisää nuoruuttani, kun nytkun käyn kuvailemaan ja muiskyisää nuoruuttani, nytsitä käyn sitä kuvailemaan ja muistelmakynä tärisee tärisee epäröiden käpälässäni. telmakynä epäröiden käpälässäni. Mutta Mutta vahvistan itseäni itseäni vaikuttavilla viisauden sanoilla, vahvistan vaikuttavilla viisauden sanoilla, jotka löysin erään toisen suurensuuren persoonan muistelmista jotka löysin erään toisen persoonan muistelmista ja toistan tässä: ”Kaikkien, jotka ovat maailmassa ja toistan tässä: ”Kaikkien, jotkasaaneet ovat saaneet maailmassa aikaan aikaan jotakinjotakin hyvää tai jotakin minkä minkä katsotaan olevan olevan hyvää tai jotakin katsotaan hyvää, hyvää, pitäisi,pitäisi, olivatpaolivatpa he mitähesäätyä tahansatahansa mutta kunmitä säätyä mutta kunniallisianiallisia ja totuutta rakastavia, kirjoittaa omakätisesti kuvaus ja totuutta rakastavia, kirjoittaa omakätisesti kuvaus elämästään, mutta älkööt kuitenkaan ryhtyköryhtykö tähän kauelämästään, mutta he älkööt he kuitenkaan tähän kauniiseenniiseen tehtävään ennen kuin saavuttaneet neljänkymtehtävään ennenovat kuin ovat saavuttaneet neljänkymmenen menen vuodenvuoden iän.” iän.” Katsoisin saaneeni aikaanaikaan melkoisesti hyvää hyvää ja vieläja vielä Katsoisin saaneeni melkoisesti enemmän sellaista, mikä omasta mielestäni tuntuu hyvältä. enemmän sellaista, mikä omasta mielestäni tuntuu hyvältä. Olen myös kiltti pysyn ellei seellei ole liian Olenaika myös aikajakiltti ja totuudessa, pysyn totuudessa, se ole liian pitkästyttävä (ikäni olen unohtanut). pitkästyttävä (ikäni olen unohtanut). Niin, annan periksiperiksi perheelle, joka taivuttelee ja pyytää Niin, annan perheelle, joka taivuttelee ja pyytää minua minua kertomaan itsestäni, sillä kieltämättä on hyvin kertomaan itsestäni, sillä kieltämättä on hyvin houkuttelevaa ajatella, että kirjaani luetaanluetaan kohta kohta koko koko houkuttelevaa ajatella, että kirjaani Muumilaaksossa! Muumilaaksossa! OlkootOlkoot vaatimattomat muistiinpanoni iloksi ja opiksi vaatimattomat muistiinpanoni iloksi ja opiksi kaikillekaikille muumipeikoille ja erityisesti omalle pojalleni. Muismuumipeikoille ja erityisesti omalle pojalleni. Muistini, joka olijoka aikoinaan erinomainen, on tosinonkäynyt hiemanhieman tini, oli aikoinaan erinomainen, tosin käynyt huonoksi. Mutta lukuun ottamatta joitakinjoitakin pieniä liioitteluja huonoksi. Mutta lukuun ottamatta pieniä liioitteluja J o h d a nJtooh d · a1 1n t o · 1 1
ja vaihdoksia, ja vaihdoksia, jotka varmasti jotka varmasti vain korostavat vain korostavat paikallisväriä paikallisväriä ja lisäävät ja lisäävät eloisuutta, eloisuutta, tulee tästä tuleeomaelämäkerrasta tästä omaelämäkerrasta täysin täysin totuudenmukainen. totuudenmukainen. Hienotunteisuudesta Hienotunteisuudesta eräitä vielä eräitäelossa vielä olevia elossa henkiolevia henkilöitä kohtaan löitä kohtaan olen toisinaan olen toisinaan vaihtanut vaihtanut esimerkiksi esimerkiksi vilijonkat vilijonkat hemuleiksi hemuleiksi tai kampsut tai kampsut siileiksisiileiksi ja niin edelleen, ja niin edelleen, mutta lahjamutta lahjakas lukija kasymmärtää lukija ymmärtää varmastivarmasti joka tapauksessa, joka tapauksessa, miten kaikki miten kaikki oikeastaan oikeastaan kävi. kävi. Lisäksi Lisäksi hän tulee hänhavaitsemaan tulee havaitsemaan Juksun Juksun NuuskamuikkuNuuskamuikkusen salaperäiseksi sen salaperäiseksi isäksi jaisäksi toteaa ja ilman toteaaepäilyksen ilman epäilyksen häivää häivää NipsunNipsun polveutuvan polveutuvan Hosulista. Hosulista. Sinä pieni Sinäymmärtämätön pieni ymmärtämätön lapsi, joka lapsi, uskot jokaisäsi uskot olevan isäsi olevan arvokasarvokas ja vakava ja vakava henkilö,henkilö, lue tämä luekertomus tämä kertomus kolmenkolmen isän isän elämyksistä elämyksistä ja opi siitä, ja opi ettei siitä, isillä ettei oleisillä kovinkaan ole kovinkaan paljon eroa paljon eroa (ainakaan (ainakaan silloin kun silloin he ovat kun he nuoria). ovat nuoria). Olen velkaa Olen itselleni, velkaa itselleni, aikalaisilleni aikalaisilleni ja jälkeeni ja jälkeeni tulevilletuleville kuvauksen kuvauksen meidänmeidän ihmeellisestä ihmeellisestä nuoruudestamme, nuoruudestamme, josta ei josta ei puuttunut puuttunut seikkailuja. seikkailuja. Ja uskon, Ja että uskon, lukiessaan että lukiessaan moni kohotmoni kohottaa mietteissään taa mietteissään kuononsa kuononsa ja huudahtaa: ja huudahtaa: SiinäpäSiinäpä muumi-muumipeikko!peikko! tai: Se vasta tai: Se olivasta elämää! oli elämää! (Voi kauhistus, (Voi kauhistus, miten tunnen miten tunnen * * itseni juhlalliseksi.) itseni juhlalliseksi.) LopuksiLopuksi tahdon tahdon kiittää lämpimästi kiittää lämpimästi kaikkia,kaikkia, jotka vaikutjotka vaikuttivat aikoinaan tivat aikoinaan siihen, että siihen, elämästäni että elämästäni on tullutonsetullut taideteos, se taideteos, joka se kiistattomasti joka se kiistattomasti on, erityisesti on, erityisesti Fredriksonia, Fredriksonia, hattivatteja hattivatteja ja vaimoani, ja vaimoani, Muumipeikon Muumipeikon ainutlaatuista ainutlaatuista äitiä. äitiä. Muumilaaksossa Muumilaaksossa elokuussa elokuussa
Tekijä Tekijä
*
* Jos nyt tosiaankin Jos nyt luette tosiaankin läpi muistelmani, luette läpi muistelmani, ehdottaisinehdottaisin että aloitatteettä uudelleen aloitattealusta. uudelleen alusta.
M u u m i pM a puaunm u i praoptaynö tu r· o1t2 y ö t · 1 2
Ensimmäinen Ensimmäinen luku luku
jossa kuvailen jossa kuvailen nurjaa lapsuuttani, nurjaa lapsuuttani, elämäni elämäni ensimmäistä ensimmäistä TapaustaTapausta ja järkyttävää ja järkyttävää öistä pakoani öistä pakoani sekä kerron sekä kerron historiallisesta historiallisesta kohtaamisesta kohtaamisesta Fredriksonin Fredriksonin kanssa. kanssa. Tuulisena Tuulisena ja ankeana ja ankeana syysiltana syysiltana kauan kauan sitten löytyi sittentavallinen löytyi tavallinen ruskea paperipussi ruskea paperipussi muumien muumien löytölasten löytölasten kodin portailta. kodin portailta. Ja Ja pussissapussissa makasinmakasin minä, melkoisen minä, melkoisen huoli- huolimattomasti mattomasti sanomalehtiin sanomalehtiin käärittynä. käärittynä. Kuinka Kuinka paljon romanttisempaa paljon romanttisempaa olisikaan olisikaan ollut, josollut, minut jos minut olisi pantu olisisammalvuoteelle pantu sammalvuoteelle kauniiseen kauniiseen pieneenpieneen koriin! koriin! Hemuli,Hemuli, joka olijoka perustanut oli perustanut löytölasten löytölasten kodin, harrasti kodin, harrasti kuitenkin kuitenkin tähdistätähdistä selittämistä selittämistä (kotitarpeiksi) (kotitarpeiksi) ja pani ymmärja pani ymmärtäväistätäväistä kyllä merkille kyllä merkille tähdet, tähdet, jotka hallitsivat jotka hallitsivat minun maailminun maailmaantuloani. maantuloani. Ne viittasivat Ne viittasivat erittäin erittäin harvinaisen harvinaisen ja lahjakkaan ja lahjakkaan muumipeikon muumipeikon syntymään, syntymään, ja Hemulia ja Hemulia alkoi siisalkoi huolestuttaa, siis huolestuttaa, että hänettä joutuisi hän joutuisi kanssanikanssani hankaluuksiin hankaluuksiin (nerojahan (nerojahan pidetäänpidetään yleisestiyleisesti epämiellyttävinä, epämiellyttävinä, mutta ainakaan mutta ainakaan minua se minua ei olese ei ole koskaankoskaan häirinnyt). häirinnyt). TähtienTähtien asema on asema merkillinen on merkillinen asia! Josasia! olisin Jossyntynyt olisin syntynyt pari tuntia pari aikaisemmin, tuntia aikaisemmin, minustaminusta olisi tullut olisihurja tullutpokehurja pokerinpelaaja, rinpelaaja, ja kaikkija jotka kaikkisyntyivät jotka syntyivät parikymmentä parikymmentä minuut-minuuttia myöhemmin tia myöhemmin tunsivattunsivat vastustamatonta vastustamatonta pakkoapakkoa liittyä liittyä
E n s i m mEä n i ns ei m n ml äu iknue n · 1l3 u k u · 1 3
hemulien vapaaehtoiseen soittokuntaan (isät ja (isät äidit jaeivät hemulien vapaaehtoiseen soittokuntaan äidit eivät voi ollavoi kyllin saattaessaan lapsia maailmaan, ja olla varovaisia kyllin varovaisia saattaessaan lapsia maailmaan, ja suosittelenkin jokaiselle mitä tarkimpia laskelmia). suosittelenkin jokaiselle mitä tarkimpia laskelmia). No niin, minut pussista, aivastinaivastin kolme kolme Nokun niin, kun nostettiin minut nostettiin pussista, kertaa ja hyvinjapäättäväisesti. Se saattoi merkitämerkitä jotakin!jotakin! kertaa hyvin päättäväisesti. Se saattoi HemuliHemuli kiinnitti sinetinsinetin häntääni ja leimasi siihen siihen kiinnitti häntääni ja leimasi maagisen numeron kolmetoista, koska hänellä oli kaksimaagisen numeron kolmetoista, koska hänellä oli kaksitoista löytölasta ennestään. He olivat yhtä vakatoista löytölasta ennestään. He kaikki olivat kaikki yhtä vakavia, tottelevaisia ja kunnollisia, sillä Hemuli ikävä kyllä via, tottelevaisia ja kunnollisia, sillä Hemuli ikävä kyllä pesi heitä kuin otti syliinsä (hän oli(hän juuriolisitä pesiuseammin heitä useammin kuin otti syliinsä juuri sitä tyyppiä,tyyppiä, jolta puuttuu tyystin vivahteiden taju). Rakkaat jolta puuttuu tyystin vivahteiden taju). Rakkaat lukijat,lukijat, kuvitelkaa muumitalo, jossa kaikki huoneet ovat ovat kuvitelkaa muumitalo, jossa kaikki huoneet suorassa rivissä,rivissä, nelikulmaisia ja samalla pilsnerinrussuorassa nelikulmaisia ja samalla pilsnerinruskealla värillä maalattuja. EtteköEttekö usko minua? Muumitakealla värillä maalattuja. usko minua? Muumitalossa kuuluu olla hämmästyttäviä mutkiamutkia ja salakammilossa kuuluu olla hämmästyttäviä ja salakammioita, portaita, parvekkeita ja torneja, te sanotte. Ei siinäEi siinä oita, portaita, parvekkeita ja torneja, te sanotte. talossa!talossa! Ja mikäJavielä kukaankukaan ei saanut nousta nousta mikäpahempaa: vielä pahempaa: ei saanut yöllä syömään, juttelemaan tai kävelemään. (Hädin(Hädin tuskin tuskin yöllä syömään, juttelemaan tai kävelemään. saimmesaimme käydä pissallakaan!) käydä pissallakaan!) En saanut tuoda kotiin pikkuotuksia ja pitääja pitää En saanut tuoda mukavia kotiin mukavia pikkuotuksia niitä sängyn alla. Minun täytyi syödä peseytyä tietyllätietyllä niitä sängyn alla. Minun täytyi jasyödä ja peseytyä kellonlyömällä. Tervehtiessä minun minun täytyi pitää kellonlyömällä. Tervehtiessä täytyihäntääni pitää häntääni neljänkymmenenviiden asteen kulmassa. Kuka voi kertoa neljänkymmenenviiden asteen kulmassa. Kuka voi kertoa sellaisesta kyynelöimättä! sellaisesta kyynelöimättä! Seisoskelin usein eteisen pienen pienen peilin edessä, katsoinkatsoin Seisoskelin usein eteisen peilin edessä, syvälle syvälle surullisiin sinisiinsinisiin silmiinisilmiini ja yritinja päästä perille perille surullisiin yritin päästä elämänielämäni salaisuudesta. KuonoKuono tassujen varassavarassa huokai-huokaisalaisuudesta. tassujen lin: – Yksin! Kylmässä Maailmassa! KohtaloKohtalo on Osani! ja lin: – Yksin! Kylmässä Maailmassa! on Osani! ja muita surullisia sanoja, kunnes oloni alkoi tuntua hieman muita surullisia sanoja, kunnes oloni alkoi tuntua hieman kevyemmältä. kevyemmältä.
M u u m i pM a puaunm iupraoptaynö u t r·o1t4y ö t · 1 4
Olin hyvin muumilapsi, niin kuin Olin yksinäinen hyvin yksinäinen muumilapsi, niinainutkuin ainutlaatuiset lahjakkuudet usein ovat. ei ymmärtänyt laatuiset lahjakkuudet useinKukaan ovat. Kukaan ei ymmärtänyt minua, minua, kaikkein vähitenvähiten minä itse. Tietysti huomasin ole- olekaikkein minä itse. Tietysti huomasin vani erilainen kuin toiset Merkittävin ero oli ero oli vani erilainen kuinmuumilapset. toiset muumilapset. Merkittävin se, etteivät toiset valitettavasti osanneet lainkaan ihmetellä se, etteivät toiset valitettavasti osanneet lainkaan ihmetellä ja hämmästyä. ja hämmästyä. SaatoinSaatoin esimerkiksi kysyä Hemulilta, miksi kaikki niin oli niin esimerkiksi kysyä Hemulilta, miksioli kaikki kuin olikuin eikäoli päinvastoin. eikä päinvastoin. – Sepä olisikin kaunista, sanoi Hemuli siihen. –siihen. Eikö näin – Sepä olisikin kaunista, sanoi Hemuli – Eikö näin muka ole hyvä? koskaan selittänyt mitään mitään kunnolla muka oleHän hyvä?ei Hän ei koskaan selittänyt kunnolla ja mielessäni vahvistui tunne, tunne, että hän yritti koko koko ja mielessäni vahvistui että hänkiertää yritti kiertää asian. Mitä ja Kukajamiten? eivät merkitse hemu- hemuasian.milloin? Mitä milloin? Kuka miten? eivät merkitse leille mitään. SaatoinSaatoin kysyä häneltä, miksi minä minä leille mitään. kysyä häneltä, miksiolin minä olin minä enkä joku muu. enkä joku muu. Ikävä juttu meille – Oletko käynyt pesulla? Ikävä juttukummallekin! meille kummallekin! – Oletko käynyt pesulla? kuului Hemulin vastaus tähän tärkeään kysymykseen. kuului Hemulin vastaus tähän tärkeään kysymykseen. Minä jatkoin: Minä jatkoin: – Mutta– miksi on hemuli eikä muumipeikko? Muttatäti miksi täti on hemuli eikä muumipeikko? E n s i m mEäni ns iem n mläuiknue n· 1l5u k u · 1 5
– Minun – Minun isäni jaisäni äitinijaolivat äitini hemuleita, olivat hemuleita, kiitos jakiitos kunnia, ja kunnia, hän vastasi. hän vastasi. – Entä–heidän Entä heidän isänsä ja isänsä äitinsä? ja äitinsä? minä halusin minä halusin tietää. tietää. – Hemuleita! – Hemuleita! huudahti huudahti Hemuli. Hemuli. – Ja heidän – Ja heidän isänsä isänsä ja ja äitinsä äitinsä ja isoisänsä ja isoisänsä ja isoäitinsä ja isoäitinsä ja niin ja edelleen niin edelleen ja niin ja edelniin edelleen ja leen nyt menet ja nyt menet pesullepesulle tai muuten tai muuten minä hermostun! minä hermostun! – Onpa– kamalaa. Onpa kamalaa. Eikö heillä Eiköole heillä ollenkaan ole ollenkaan loppua?loppua? minä minä kysyin.kysyin. – Onhan – Onhan joskus joskus täytynyt täytynyt olla kaikkein olla kaikkein ensimmäinen ensimmäinen isä ja äiti? isä ja äiti? – Siitä–on Siitä niinonkauan niin kauan ettei siitä etteitarvitse siitä tarvitse välittää, välittää, sanoi sanoi Hemuli. Hemuli. – Ja miksi – Jameillä miksi pitäisi meillä olla pitäisi loppu? olla loppu? (Hämärä (Hämärä mutta mutta itsepintainen itsepintainen aavistusaavistus sanoi minulle, sanoi minulle, että minuun että minuun itseeni itseeni liit- liittyvä isien tyväjaisien äitienjajono äitienolijono ollutoliaika ollut ainutlaatuinen. aika ainutlaatuinen. En olisiEn olisi hämmästynyt, hämmästynyt, vaikka vaikka kapaloihini kapaloihini olisi kirjottu olisi kirjottu kuninkaallikuninkaallinen kruunu. nen kruunu. Mutta Mutta voi! Mitä voi!kertoo Mitä kertoo sanomalehtipaperi!?) sanomalehtipaperi!?) EräänäEräänä yönä näin yönäunta, näinettä unta, tervehdin että tervehdin Hemulia Hemulia häntä häntä väärässä väärässä kulmassa, kulmassa, nimittäin nimittäin seitsemänkymmenen seitsemänkymmenen asteen.asteen. Kerroin Kerroin hauskan hauskan uneni Hemulille uneni Hemulille ja kysyin, ja kysyin, suututtiko suututtiko se se häntä. häntä. – Unet–ovat Unet roskaa, ovat roskaa, hän sanoi. hän sanoi. – Mistä– sen Mistä tietää? sen tietää? minä tivasin. minä tivasin. – Ehkä–seEhkä Muumipeikko se Muumipeikko josta näin josta unta näinonunta oikea onjaoikea se Muumipeikko ja se Muumipeikko joka seisoo joka tässä seisoo tässä on vainon tädin vainunta? tädin unta? – Valitettavasti – Valitettavasti ei! Sinäei!olet Sinä kyllä oletolemassa, kyllä olemassa, sanoi Hemuli sanoi Hemuli väsyneesti. väsyneesti. – Minä–en Minä jaksaensinun jaksakanssasi! sinun kanssasi! Minä saan Minä sinusta saan sinusta päänsärkyä! päänsärkyä! Mitä sinusta Mitä sinusta oikein oikein tulee tässä tuleeepähemulimaitässä epähemulimaisessa maailmassa? sessa maailmassa? – Minusta – Minusta tulee kuuluisa, tulee kuuluisa, selitin totisena. selitin totisena. – Ja aion – Ja muun aion muun muassamuassa rakentaa rakentaa talon pienille talon pienille löydetyille löydetyille hemulilapsille. hemulilapsille. Ja Ja he saavat he kaikki saavat syödä kaikkisiirappivoileipiä syödä siirappivoileipiä vuoteessa vuoteessa ja pitääjatarpitää tarhakäärmeitä hakäärmeitä ja haisunäätiä ja haisunäätiä sen alla!sen alla! M u u m iM p aupuam n iup r ao p at ny öutr o · t1 6y ö t · 1 6
– Sellaista – Sellaista he eivätheikinä eiväthalua, ikinä sanoi halua,Hemuli. sanoi Hemuli. Valitettavasti Valitettavasti hän taisi hän olla taisi oikeassa. olla oikeassa. Niin kului Niinvarhaislapsuuteni kului varhaislapsuuteni jatkuvassa jatkuvassa ja hiljaisessa ja hiljaisessa ihmet-ihmettelyssä.telyssä. En tehnyt En tehnyt muuta muuta kuin hämmästelin kuin hämmästelin itseäni itseäni ja toisteja toistelin jatkuvasti lin jatkuvasti Mitä milloin? Mitä milloin? ja Kukaja miten? Kuka miten? -kysymyksiäni. -kysymyksiäni. HemuliHemuli ja hänen ja hänen kuuliaiset kuuliaiset löytölapsensa löytölapsensa välttelivät välttelivät minua minua parhaansa parhaansa mukaan; mukaan; sana miksi sanaaiheutti miksi aiheutti heille selvästi heille selvästi huononhuonon olon. Niinpä olon. Niinpä vaeltelin vaeltelin yksinäni yksinäni Hemulin Hemulin talon ympärillä talon ympärillä autiolla, autiolla, puuttomalla puuttomalla rannikolla rannikolla ja pohdiskelin ja pohdiskelin hämähäkinhämähäkinverkkoja, verkkoja, tähtiä ja tähtiä pikkuotuksia, ja pikkuotuksia, jotka vilistivät jotka vilistivät vesilätäköissä vesilätäköissä pyrstö pyrstö kippurassa, kippurassa, sekä tuulta, sekä tuulta, joka puhalsi joka puhalsi milloinmilloin mistä- mistäkin suunnasta kin suunnasta ja tuoksui ja tuoksui aina erilaiselta. aina erilaiselta. (Myöhemmin (Myöhemmin olen olen saanut saanut tietää, että tietää, lahjakas että lahjakas muumipeikko muumipeikko ihmettelee ihmettelee aina sitä aina sitä mikä vaikuttaa mikä vaikuttaa itsestään itsestään selvältäselvältä mutta ei mutta näe mitään ei näe mitään häm- hämmästelemistä mästelemistä siinä, mikä siinä,on mikä tavallisesta on tavallisesta muumipeikosta muumipeikosta omi- omituista.)tuista.) Se oli alakuloista Se oli alakuloista aikaa. aikaa. Vähitellen Vähitellen tapahtui tapahtui muutos: muutos: aloin pohtia aloin pohtia oman kuononi oman kuononi muotoa. muotoa. Lakkasin Lakkasin piittaamasta piittaamasta yhdentekevästä yhdentekevästä ympäristösympäristöstäni ja täni aloinjamietiskellä aloin mietiskellä yhä enemmän yhä enemmän itseäni,itseäni, mikä olikin mikä olikin kiehtovaa kiehtovaa puuhaa.puuhaa. Lakkasin Lakkasin kyselemästä kyselemästä ja tunsin ja tunsin sen sijaan sen sijaan halua kertoa halua kertoa tunteistani tunteistani ja ajatuksistani. ja ajatuksistani. Mutta Mutta voi, se ei voi, kiinse ei kiinnostanut nostanut ketään ketään muuta muuta kuin minua kuin minua itseäni.itseäni. Sitten Sitten koitti se koitti kevät, se kevät, joka osoittautui joka osoittautui tärkeäksi tärkeäksi kehitykkehitykselleni.selleni. AluksiAluksi en ymmärtänyt, en ymmärtänyt, että se että oli tarkoitettu se oli tarkoitettu juuri juuri minulle. minulle. KuulinKuulin tavanomaista tavanomaista piipitystä, piipitystä, murinaa murinaa ja suri-ja surinaa, kun naa,kaikki kun kaikki heräsivät heräsivät talvilevolta talvilevolta ja hyörivät ja hyörivät kiireis-kiireissään. Näin sään.miten Näin Hemulin miten Hemulin tarkastitarkasti ruudutetulla ruudutetulla kasvimaalla kasvimaalla alkoi versoa alkoi versoa ja kaikki ja kaikki mikä pisti mikäesiin pistimaasta esiin maasta oli kärsimätoli kärsimättömyydestä tömyydestä ryppyistä. ryppyistä. Uudet Uudet tuulet lauloivat tuulet lauloivat öisin. Tuoksui öisin. Tuoksui E n s i m mEänisni emnmläui n ku e n· l1 7u k u · 1 7
erilaiselta. muutokselta. Nuuhkin vedin vainua ja erilaiselta. TuoksuiTuoksui muutokselta. Nuuhkin ja vedinjavainua ja sain kasvukipuja käpäliini, mutta en ymmärtänyt vieläkään, sain kasvukipuja käpäliini, mutta en ymmärtänyt vieläkään, että kaikessa kyseminusta. yksin minusta. että kaikessa oli kyseoli yksin Lopulta tuulisena Lopulta eräänä eräänä tuulisena aamunaaamuna tunsin,tunsin, että… että… niin, niin, minäyksinkertaisesti vain yksinkertaisesti Ja kävelin minä vain tunsin.tunsin. Ja kävelin suoraa suoraa päätä päätä meren rantaan. ei pitänyt ja ranta niinpäoliranta oli meren rantaan. HemuliHemuli ei pitänyt merestämerestä ja niinpä kiellettykielletty paikka.paikka. Siellä minua merkittävä Ensimmäisen Siellä minua odotti odotti merkittävä elämys.elämys. Ensimmäisen kerran näinkokonaan. itseni kokonaan. oli suupaljon suukerran näin itseni KiiltäväKiiltävä jääkansijääkansi oli paljon rempiHemulin kuin Hemulin peili.kevättaivaan Näin kevättaivaan rempi kuin eteisen eteisen peili. Näin pilvien pilvien kauniiden, ohi. Lopultakin lentävänlentävän pienten,pienten, kauniiden, pystyjenpystyjen korvienikorvieni ohi. Lopultakin koko kuonoani ja sen jatkona olevaa kiinteää, saatoinsaatoin katsellakatsella koko kuonoani ja sen jatkona olevaa kiinteää, kaunismuotoista asti. Käpälät olivat oikaunismuotoista vartaloavartaloa käpäliinkäpäliin asti. Käpälät olivat oikeastaan ainoattuottivat jotka tuottivat pettymyksen; niissä oli keastaan ainoat jotka pienen pienen pettymyksen; niissä oli avuttomuutta ja lapsellisuutta, joka hämmensi avuttomuutta ja lapsellisuutta, joka hämmensi minua. minua. Ajat- Ajattelin kuitenkin, ettäseehkä se menisi ajan mittaan. telin kuitenkin, että ehkä menisi ohi ajanohi mittaan. Epäi- Epäivahvuuteni pää.ikinä Mitätekisinkin, ikinä tekisinkin, en lemättälemättä minun minun vahvuuteni oli pää.oli Mitä en ainakaan pitkästyttäisi toisia. He eivätedes ikinä edeskatsoa ehtisi katsoa ainakaan pitkästyttäisi toisia. He eivät ikinä ehtisi alas kuin käpäliin. Lumoutuneena niin alasniin kuin käpäliin. Lumoutuneena katselinkatselin kuvaani.kuvaani. Näh- Nähsen paremmin laskeuduin vatsalleni däksenidäkseni sen paremmin laskeuduin vatsalleni jäälle. jäälle. Muttaminä silloinkatosin. minä katosin. vainpimeys, vihreä pimeys, Mutta silloin Jäljellä Jäljellä oli vainoli vihreä joka yhä liukui yhä syvemmälle. Epämääräiset varjot liikehtivät joka liukui syvemmälle. Epämääräiset varjot liikehtivät vieraassa maailmassa, eli piilossa jään Ne näyttivieraassa maailmassa, joka elijoka piilossa jään alla. Nealla. näyttivät uhkaavilta ja hyvin houkuttelevilta. Minua alkoi vät uhkaavilta ja hyvin houkuttelevilta. Minua alkoi huimatahuimata ja ajattelin: Entä jos putoaisin alas?vieraiden Alas vieraiden ja ajattelin: Entä jos putoaisin alas? Alas varjojenvarjojen joukkoon… joukkoon… niin kauhea, että ajattelin sen uudelleen. Ajatus Ajatus oli niinolikauhea, että ajattelin sen uudelleen. Syvemmälle, syvemmälle… Yhä alemmas ja Syvemmälle, syvemmälle… KaikenKaiken loppu! loppu! Yhä alemmas ja alemmas ja alemmas. alemmas ja alemmas. Olinkuohuksissani. aivan kuohuksissani. seisomaan ja tömisOlin aivan NousinNousin seisomaan ja tömistelinnähdäkseni, jäätä nähdäkseni, se.kesti. KylläSitten kesti. menin Sitten menin telin jäätä kestikökestikö se. Kyllä m iupraopta ynöut r·o 1t8y ö t · 1 8 M u u m i pMa up au n
kauemmaksi nähdäkseni, jää sielläkin, kauemmaksi nähdäkseni, kestikökestikö jää sielläkin, eikä seeikä se kestänyt. kestänyt. Pulikoin äkkiä myöten korvia myöten kylmässä vihreässä meressä, Pulikoin äkkiä korvia kylmässä vihreässä meressä, ja avuttomat heiluivat pohjattoman syvyyden ja avuttomat käpälänikäpäläni heiluivat pohjattoman syvyyden ja vaa- ja vaapimeyden yllä. Samaan aikaanpurjehtivat pilvet purjehtivat rallisenrallisen pimeyden yllä. Samaan aikaan pilvet tai- taivaalla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, aivan rauhallisina. vaalla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, aivan rauhallisina. josuhkaava jokin uhkaava varjo söisi minut! Olimahhyvin mahEntä josEntä jokin varjo söisi minut! Oli hyvin dollista, veisi toisen mukanaan ja dollista, että se että veisisetoisen korvanikorvani mukanaan kotiin kotiin ja sanoisi lapsilleen: Syökää nyt ennen kuin se jäähtyy! Se on sanoisi lapsilleen: Syökää nyt ennen kuin se jäähtyy! Se on aitoa muumipeikkoa sitä saakaan jokaTai päivä! Tai sitten aitoa muumipeikkoa eikä sitäeikä saakaan joka päivä! sitten ajelehtisin murheellinen meriruohotukko ajelehtisin rantaanrantaan murheellinen meriruohotukko korvankorvan ja Hemuli ja katuisi ja sanoisi takana takana ja Hemuli itkisi jaitkisi katuisi ja sanoisi kaikillekaikille tuttavil-tuttavilleen: Voi harvinainen miten harvinainen muumipeikko oli! Miksen leen: Voi miten muumipeikko hän oli!hän Miksen käsittänyt sitä ajoissa… käsittänyt sitä ajoissa… Olin ehtinyt jo hautajaisiin asti, kun tunsin hännässäni Olin ehtinyt jo hautajaisiin asti, kun tunsin hännässäni varovaisen näykkäyksen. Joka ikinen hännällinen varovaisen näykkäyksen. Joka ikinen hännällinen tietää, tietää,
s iemnmläuiknue n· 1l9u k u · 1 9 E n s i m mEäni n
miten arka tämä erityiskoriste on, ja miten herkästi huomaa jokaisen siihen kohdistuvan vaaran tai loukkauksen. Jätin kiehtovat haaveeni ja olin äkkiä tarmoa täynnä. Päättäväisesti kapusin jäälle ja ryömin maihin. Rannassa sanoin itselleni: – Nyt olen kokenut Tapauksen. Se on ensimmäinen Tapaus elämässäni. Nyt minun on mahdotonta jäädä Hemulin luo. Otan kohtaloni omiin käpäliini! Palelin koko päivän, mutta kukaan ei kysynyt miksi palelin. Se lujitti päätöstäni. Iltahämärissä revin lakanani pitkiksi suikaleiksi ja sidoin ne köydeksi. Kiinnitin sen ikkunalautaan. Kuuliaiset löytölapset katselivat, mutta eivät sanoneet mitään, mikä loukkasi minua. Iltateen jälkeen kirjoitin huolellisesti jäähyväiskirjeen. Se oli yksinkertainen mutta arvokas ja kuului näin: Parahin hemuli Tunnen että suuret tehtävät odottavat minua ja muumin elämä on lyhyt. Siksi lähden täältä pois, hyvästi. Älä sure, minä palaan vielä kunnian laakerit kulmillani. PS Otan mukaani tölkillisen kurpitsasosetta. Hei hei, toivoo eräs muumipeikko joka ei ole samanlainen kuin muut. Arpa oli heitetty! Kohtaloni tähtien johtamana lähdin matkaan, aavistamatta lainkaan ihmeellisiä tapahtumia, jotka minua odottivat. Olin vain hyvin nuori muumipeikko, joka surullisena vaelsi nummen yli ja huokaili solateiden autiutta, yön kaameiden äänien lisätessä yksinäisyyden tunnetta.
M u u m i papan ur o t yö t · 2 0
Ehdittyään muistelmissaan tähän kohtaan Muumipeikon isä liikuttui onnettomasta lapsuudestaan niin, että hänen täytyi keskeyttää vähäksi aikaa tointuakseen. Hän kiersi muistelmakynänsä suojuksen paikalleen ja meni ikkunaan. Muumilaaksossa oli aivan hiljaista. Vain öinen pohjatuuli kuiskaili puutarhassa ja Muumipeikon nuoratikkaat heiluivat edestakaisin seinää vasten. Pystyisin minä nytkin karkaamaan, ajatteli Muumipappa. Iästä ei minun kohdallani totisesti kannata puhua! Hän nauraa kihersi itsekseen. Sitten hän työnsi käpälänsä ulos ikkunasta ja veti nuoratikkaat luokseen. – Hei isä, sanoi Muumipeikko viereisestä ikkunasta. – Mitä sinä puuhaat? – Voimistelen, poikaseni, vastasi isä. – Hyödyllistä! Askel alas, kaksi ylös, yksi alas, kaksi ylös! Se tekee hyvää uumipapan muistelmissa vakaasta perheenisästä lihaksille. kuoriutuu–seikkailija, joka jo nuorena ottaa kohtalon Kunhan et vain tipahtaisi, sanoi Muumipeikko. omiin –käpäliinsä karkaamalla löytölasten kodista. Miten muistelmat sujuvat? Pian hän tapaa Fredriksonin, Hosulin ja Juksun. – Hyvin, vastasi hänen isänsä jaLentävä työnsi vapisevat käpäjokilaiva Merenhuiske kiidättää heitä seikkailusta toiseen. länsä ikkunalaudan yli. – Olen juuri karannut. Hemuli Tarinasta selviää myös, miten pieni merenvahasta itkee. Siitä tulee kauhean liikuttavaa. valmistettu raitiovaunu päätyi alle ja miten – Milloin sinäsalongin luet sen peilin meille? Muumipappa kohtasi Muumipeikon äidin. Harmainkin – Piakkoin. Heti kun olen päässyt jokilaivalle asti. On sumu voi värjäytyä ruusunpunaiseksi kuin Hemulin valtavan hauskaa lukea ääneen omia kirjoituksiaan! sunnuntaihatun harso. – Niin varmasti, sanoi Muumipeikko haukotellen. – Hei sitten. – Hei hei, sanoi hänen isänsä ja kiersi suojuksen muistelmakynästään. – Jaaha. Missä minä taas olinkaan... Niin, minä olin karannut, ja sitten aamulla – ei, se tulee vasta myöhemwww.wsoy.fi • T84.31 min. Minun pitää kuvailla öistä pakoani… Kannen kuva: Tove Jansson
MUUMIPAPPA MUISTELEE NUORUUTTAAN
M E
Kansi: Markko Taina
ISBN 978-951-0-40570-3
Ensimmäinen luku · 21