Eilan, Rampen ja Likan parhaat
Eilan, Rampen ja Likan parhaat WSOY
Sinikka Nopola
Eilan, Rampen ja Likan parhaat
werner sรถderstrรถm osakeyhtiรถ helsinki
Š sinikka nopola 2014 ISBN 978-951-0-40878-0 painettu eu:ssa
Sisällys Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Ei tehrä tästä ny numeroo 2003 . . . . . . 21 Hiekkalaatikolla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Balettikoulussa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Soittotunnilla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Sairaalassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Huusissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
Mää en viitti kiirehtiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
Rippikoululainen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
Opiskelija. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 Ammattilainen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
Mun ei oo eläissäni tarvinnu vaivata ihmisiä . . . . . . . 45
Eila ja Rampe kasvattavat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
Eila ja Rampe taidenäyttelyssä. . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
Eila ja Rampe kirjoittavat joulukortteja. . . . . . . . . . . 55 Peenis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 Lähtö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 5
Pöpö, eli mää matkustan melkein aina äiten kanssa. 67 Se on myähästä ny (Hämäläinen kohtaa kesän). . .
Mää otan aina pätkän meetvurstia mukaan (Hämäläinen matkustaa) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
70 74
Liivinsäästäjä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
78
Tulipaloihminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
81
Tyhjentäjä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
85
80-vuotiaana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
88
Pöksyjensäästäjä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 Jätteiden kerääjä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 70-vuotiaana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
90-vuotiaana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 100-vuotiaana. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 Sanastoa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 Se on myähästä ny 2004. . . . . . . . . . . . . .
101
Meijän likka on ihan sievä. . . . . . . . . . . . . . . . . . .
103
Mää ostin mökkikenkät. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
106
Herra rupes katuun . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
112
Pyyrä ny joku kylään . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Herra paransi syylän. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
107 114
Jolla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
116
Mää kävin konsertissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
123
Tuhkan asema . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
6
119
Helmutti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
125
Mää kävin jätepisteessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
133
Mää kävin Pariisissa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
138
Mitä varten me ollaan allergiahytissä? . . . . . . . . . .
141
Mää varaurun ukonilmaan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131
Kyä tossa jotain häikkää o . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135 Mää kävin Italiassa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139 Mää ymmärrän afrikkalaisia. . . . . . . . . . . . . . . . . .
145
Eila ja Rampe etsivät suurinta suomalaista. . . . . . .
147
Mihkä sää mussa ihastuit? . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
154
Missä kaikki tän maan ihmiset o? . . . . . . . . . . . . . Mää en pääse kesän ytimeen . . . . . . . . . . . . . . . . . Mää seurustelin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
152
159 161
Mää en kuulukkaan Suomeen . . . . . . . . . . . . . . . . . 162 Kiitos ny . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
164
Kyä tässä jotain häikkää o 2006. . . . . . 167 On soitot loppunu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169 Kuinka kauan mun tarttee olla missäkin?. . . . . . . . . 171 Mää luin feng shui -oppaan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
Mää säästän itteeni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
Likka kelmuttaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177 Siälä se hutsu tulee. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179
7
Mää ostin kumikanan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182 Mää hankin parisuhdetaulun. . . . . . . . . . . . . . . . . . 184
Kuinka pörisee? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185 Mää otin kontaktia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
Viksun näkönen mies. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192 Rampe tutkii jätöstä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197 Me istutaan vierekkäin sohvalla. . . . . . . . . . . . . . . 204 Kyllä Pirkka tietää. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
Hieno luonne. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
Ookko sää sovussa maailmankaikkauden kanssa?. . . 216 Eila ja Rampe testaavat ydinminänsä. . . . . . . . . . .
220
Eila ja Rampe testaavat onnellisuutensa. . . . . . . . . . 226 Eila, Rampe ja viimeinen päivä . . . . . . . . . . . . . . . . 231
Mitä onni on eli tuulenpyörre paskerissa . . . . . . . . . 237 Mitä onni on eli tyhjän puntun tuokio. . . . . . . . . . . 239
Eila ja Rampe Senaatintorilla. . . . . . . . . . . . . . . . . 240 Eila ja Rampe Likan luona. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244 Tarttisikko sää ammattiauttajaa? . . . . . . . . . . . . . . . 248
Pirkan kirje Likalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253 Seurustelu on ylimainostettua . . . . . . . . . . . . . . . . . 254
Mää rupesin aatteleen glopaalisti. . . . . . . . . . . . . . . 255
8
Eila, rampe ja elämän tarkoitus 2009. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 259 Aivastuksen taajuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
Työläisten sokeri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
268
Mää pidin kannustani kiinni . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275 Se kaatu! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277 Musta tuli rouva. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
286
Väärin sijoitettu nuohooja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289 Herkkä lapsi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 292 Mustan saaran lähtö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Mää tykkään pitää seuraa vanhoille ihmisille. . . . .
294
296
Mää halusin pysyä hyvällä tuulella. . . . . . . . . . . . . 299 Mää yritin olla lapsirakas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 301
Navettageeni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 303 Marie Curie hillosi keksittyään alkuaineen . . . . . .
304
Mua vaivaa ne syyskuun yhdennentoista hyppääjät. 305 Ihmiskunnan kärsimys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 307 Onkohan mulla mersua? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 309
Me ollaan avaruusolioitten koekaniineja . . . . . . . . . 311 Mää pystyn ittekkin hankkiin makkarani. . . . . . . . . 313 Likka, äite ja rouva obama 2013 . . . . . . 323 Syntymä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325 Kävin päiväkerhoa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 327
9
Mua höynäytettiin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329 Häijää, Krääkkiö, Röyhiö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 331
Rekvisiitta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 335
Partiolainen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 337
Trappin perheen lapsi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 340
Nutriapäähine . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 342 Puolisoa ei pidä valita itse . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 344 Mua luultiin mormooniks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 346 Ne tarkkailee mua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 349 Erilainen maku . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 351 Lantakokkare. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 354 Samoilla linjoilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356
Vieroksuksää työtä?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 358 Viisi lottonumeroa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 360 Pää. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364 Miksi en voi ottaa koiraa? . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
369
Elämä on harjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 372
Likka ja rengas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 375 Velka sinkuille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 379 Pirkka ottaa yhteyttä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 381
Herkkyyden merkki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 384 Likka odottaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 389 Likka synnyttää. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
390
Likka imettää (1) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393 10
Likka imettää (2). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 395 Mää en voi sietää Santanaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 399
Likka häiriintyy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 401
Prostikeikkaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 404
Likka siirtää iltapesua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
407
Yksinhuoltajuus on joki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 409 Likka on humaani . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 414
Likan kirje Pirkalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 422
Vaihdoitko sää mut printteriin?. . . . . . . . . . . . . . . . 425 Onnistunut perhe. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 428
Likka ja rouva Obama. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 431
Likka menee psykologille. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 434
11
Esipuhe Ensimmäisen »hämäläiskirjani» Ei tehrä tästä ny numeroo esipuheessa 2003 kiitin Tamperetta, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni, sekä äitiäni, jolta tarkistin joitakin kirjan ilmauksia. Kiitin myös sisartani Tiina Nopolaa, joka oli auttanut kirjoittamisessa, pudottanut hihastaan esimerkiksi idean tekstiin »Lähtö». Kiitän heitä edelleen, viiden Eila ja Rampe -kirjan jälkeen. Varhaisin sytyke hämäläisteksteihini oli oivallus, jonka sain lukiessani Ilkka Malmbergin kirjaa Heimoerot esiin ja härnäämään. Hoksasin, että Suomi jakautuu yhä heimoihin ja murrealueisiin. Mentaliteettiraja vedetään siihen kohtaan, missä otetaan omat lakanat kyläreissulle mukaan. Kirjoitin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen 1990-luvun lopulla pakinan siitä, miten hämäläinen huutaa jo porstuassa: »Minulla on omat lakanat!» Itäsuomalainen antaa isäntäväen petata sänkynsä. Toisen heimoherätyksen koin Hannu Hyttisen toimittamien tampereen kie13
len sanakirjojen äärellä. Teokset Pipa päässä rotvallir reunalla ja Musa taskussa pulteriairalla olivat suorastaan ratkaisevia: huomasin, että muistan yhä lapsuuteni sanonnat, ja päätin kokeilla kirjoittamista jo hieman unohtuneella murteella. Kirjoittaessani Ei tehrä tästä ny numeroo kertasin myös monikymmenvuotisen kesämökkipaikkakuntani Vesilahden murresanoja (esim. pruuttaspaska ja prehjuhousu) kirjoista Wesilahti veistelee 1 ja 2 (toim. Eila Jakovuori, Antti Ahti ja Reino Mäenpää). Vesi lahden värikästä kieltä taitavan sukulaiseni Eila Jakovuoren kanssa kävin myös hedelmällisiä keskusteluja ensimmäisiä kirjoja tehdessäni. Tuntemani vesilahtelaiset, etenkin hieman ikääntyneemmät, puhuvat hätkähdyttävän ilmaisuvoimaista kieltä. Siitä sain nauttia lapsuuden mökkikesinä, kun oli aikaa vielä kahvitella kiireettömästi naapurien ja sukulaisten kanssa. Muistan yhä vesilahtelaislähtöisen isäni – herkkäkorvaisen verbalistin – kertoman tapauksen Vesilahden Narvasta 1930-luvulta. Isäni isä oli ihmetellyt, miksi naapuri pyytää järvestä roskakalana pidettyjä säynäviä. Naapuri vastasi: »Kyä niitä ämmä ja plikka rouskii.» Asuin Tampereella vuodet 1958-77. Vanhempani eivät puhuneet kovin tamperelaista. Sukujuuriltaan 14
he ovat hämäläis-varsinaissuomalaisia. En ole siis kasvanut perheessä, jossa olisin kuullut kaikkein aidoimman tamperelaisen puheenpoljennon. Kuulin murretta tietenkin koulussa ja kaveripiirissä. Ehkä lievän ulkopuolisuuden takia korvani herkistyi murteen koomisille sävyille. Kun ensimmäisen kerran kokeilin kirjoittaa hämeen murteella, komiikka tihkui tekstiin kuin sivutuotteena. Eila ja Rampe syntyivät alun perin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen pakinapalstalleni, Kuukausiliitteen silloinen päätoimittaja Heleena Savela ja toimitussihteeri Jyrki Jahnukainen suhtautuivat suopeasti fiktiivisiin juttuihin. Kahden ensimmäisen hämäläiskirjan teksteistä Kuukausiliitteessä ilmestyivät »Eila ja Rampe kasvattavat», »Se on myähästä ny», »Mää otan aina pätkän meetvurstia mukaan» sekä »Eila ja Rampe etsivät suurinta suomalaista». Tähän teokseen olen valinnut kirjojeni teksteistä noin puolet. Otin mukaan ne tekstit, jotka tuntuivat hauskimmilta ja koskettavimmilta, kuin hihasta pudonneilta. Ne ovat kronologisessa järjestyksessä. Kirjassa Ei tehrä tästä ny numeroo on muutama teksti, joissa ei vielä esiinny Eilaa, Rampea tai Likkaa. Esimerkiksi dialogin »Eila ja Rampe kasvattavat» tytär ei ole vielä »likka» vaan joku toinen fiktiivinen hen15
kilö. Seuraavissa kirjoissa Eilan, Rampen, Likan ja Pirkan elämää seurataan löyhän juonellisesti. Olen hieman korjannut joitain teksteistäni, lähinnä yksittäisiä sanoja. Isoin korjaus on neljän esimmäisen kirjani »meitin», jonka olen korvannut sanalla »meijän». Eilan ja Rampen ikäiset hämäläiset eivät käytä »meitin» -sanaa. »Savu» taas on vaihtunut hämäläiseksi »sauhuksi». Likan persoonassa huomasin hienoisen ristiriidan, minkä oikaisin teoksessa Likka, äite ja rouva Obama. Likka on filosofian kandidaatti, ja hän kirjoittaa runoja. Hän ei puhu kovin leveää murretta. Tähän teokseen en kuitenkaan ryhtynyt Likan aiempia puheita juuri korjaamaan, tein vain joitain viilauksia likan käyttäessä hieman liian usein ä-kirjainta. »Miälenkiintosta» on Likan suussa pikemminkin »mielenkiintosta». Eila ja Rampe käyttävät ä-kirjainta e:n paikalla useammin. En ajatellut tekeväni kuin yhden »hämäläiskirjan», joten Rampe kuolee ensimmäisessä kirjassa äkillisesti (tekstissä »Lähtö»). Se on valitettavasti erehdys. Rampe elää yhä. Ensimmäiset Eila ja Rampe -näytelmäni esitettiin Lappeenrannassa ja Tampereella. Niissäkin sis16
koni Tiina on auttanut. Yhteen hän keksi näytelmän parhaan repliikin. Sittemmin draamoja on esitetty niin Lapualla, Helsingissä kuin Rääkkylässä. Eilaa ovat esittäneet niin Eila Roine kuin Heidi Herala, Rampea muun muassa Esko Roine, Ilmari Saarelainen ja Pertti Koivula. Likan roolin ovat tehneet muun muassa Heidi Kiviharju, Leena Rapola, Mia Selin, Kirsi-Kaisa Sinisalo, ja Likan poikaystävänä Pirkkana ovat näytelleet muun muassa Janne Kallioniemi ja Petri Poikolainen. Ohjaajia on ollut sekä ammatti- että harrastajateattereissa Heidi Räsäsestä Katja Krohniin, Tapio Parkkiseen ja Antti Majanlahteen. Näytelmien säveltäjiä ovat olleet Maija Kaunismaa (Eila, Rampe ja palvattu onni) sekä hämäläisssanaston säveltänyt Lauri Maijala, (Heidi Heralan esitys Nainen ja anjovis). Äänikirjojen lukijoina ovat olleet muun muassa Seela Sella, Esko Roine, Heidi Herala, Kirsi-Kaisa Sinisalo ja Ville Tiihonen. Näyttelijät ovat alkaneet vaikuttaa siihen, miten kuulen henkilöideni puhuvan. Se on etuoikeus. Kirjoittaessani Eilalle repliikin, välillä äänessä on Eila Roine, välillä Heidi Herala. Olen kirjoittanut lähes kaikki viisi kirjaa kesällä, lapsuudenmökillä Vesilahdessa, joko luhdissa tai 17
saunakamarissa. Ei ole yhdentekevää, missä kirjansa kirjoittaa. Uskon että näihin teksteihin on vaikuttanut se, että näkymä ikkunasta on kaikkein varhaisin »sielunmaisema». Murre on lieventynyt sitten kirjan Ei tehrä tästä ny numeroo. Viimeisimmässä teoksessa Likka, äite ja rouva Obama Likka puhuu osin jo yleiskieltä, Eila ja Rampekin hiukan miedontunutta murretta. Ehkä kirjojeni henkilöt ovat muuttuneet. Tai ehkä leveä murre ei enää innosta minua niin paljon kuin vuonna 2003, jolloin hytkyin naurusta lasketellessani hämettä henkilöitteni suusta. En oikeastaan pidä itseäni murrekirjailijana. Murre on esteettinen ratkaisu, se lisää koomisuutta ja tuo ilmaa, hienoista keveyttä käsitellessäni vaikeita asioita kuten perheen valtasuhteita ja yhteiskuntaluokkien ja sukupolvien yhteentörmäyksiä. En sittenkään kerro ensisijaisesti hämäläisistä tai tamperelaisista. Uskon kuvaavani ihmisiä ylipäänsä − elämämme häilyvyyttä. Eilan sanoin: »Mun onneni ei oo koskaan pitkäikäne.»
18
EI TEHRÄ TÄSTÄ NY NUMEROO 2003
hiekkalaatikolla (Likka) Mää istun hiekkalaatikolla ämpärini ja lapioni kanssa ja oon ihan tyytyväinen. Mää kattelen, kun muut lapset tekee hiekkalinnaa. Mun ämpärini ja lapioni viätiin taas, ne tarttee nääs lisää tyäkaluja siihen linnan tekoon. Mää oon kyä erelleen tyytyväinen. Aurinko paistaa ja hiekkalinna kohoo. Ny puistotäti tönäsee mua ja sanoo, että »pirä likka leluistas kiinni». Toinenkin puistotäti tulee kyseleen: »Onko tällä plikalla päässä vikaa, kun se vaan istuu?» Toinen sanoo: »Istuu kun pataässä.» Ne ottaa mun ämpärini ja lapioni niiltä lapsilta ja antaa ne mulle takasin. Mää näytän siltä niinkun mää oisin ilahtunu ja kiittelen tätejä. Mää lappaan näon vuaks hiekkaa ämpäriin ja kumoon sen sitten hiekkalaatikkoon. Mää teen viälä toisenkin kaakun ja taputtelen ämpärin pohjaa lapiolla niinkun mää oon nähny ikästeni tekevän. 23
Puistotädit kattelee tyytyväisenä. »Tommoselle plikalle tekee kyä hyvää olla muitten seurassa», sanoo toinen. »Näin o», sanoo toinen. »Ei siittä muuten ihmistä tuu.»
24
Balettikoulussa (Likka) Kun mää kattoin Maja Plisetskajan Kualevaa joutsenta telkkarista, niin musta alko tuntua siltä, että määkin haluan palettitanssijaks. Mää rupesin käymään palettikoulua, jota piti semmonen vähän vanhempi naisihminen. Mää luulin, että siä on tärkeintä olla taiteellinen, mutta se opettaja huusikin vaan koko ajan, että teijän pitää oppia tekniikka. Kun me ei opittu heti semmosta arapeskia, niin se sano, että »teillä ei oo kellään älyä päässä». Kun mää en heti ymmärtäny, kuinka semmonen atityyri tehrään, se kysy multa että »onko sulla pissaa päässä». Mää vastasin, että »emmää tiärä». Äite ja isä sano, ettei se opettaja oo varmaankaan alkuperäsiä tamperelaisia, kun se on niin kiivas ja kiukkunen. Ne sano, että mää voin lopettaa sen palettikoulun jos mää haluan, kun Hämeenkarulla on siihen aikaan niin kamala liikennekin, neljän ruuhka pahimmillaan. 25
mää menin tunnille ja sanoin opettajalle, että mää lopettasin ny . »mitäs varten sää lopetat?» kysy opettaja . »Siä on… kun siä on toi ruuhka, toi neljän ruuhka niinkun pahimmillaan», mää sanoin . »mitäs sönkötystä toi o», sano opettaja . »mee tankolle, tunti alkaa .»
26
Sinikka Nopola on koonnut viiden »hämäläisteoksensa» parhaat jutut yksiin kansiin. Nopola tekee suomalaisen elämänelämän tavan pinttymistä ja sukupolvien yhteentörmäyksistä komediaa.
Soittotunnilla
Ensimmäisissä teoksissa Likka on äitinsä päsmäämä sinkku, (Likka) joka halveksii keskiluokkaista perhe-elämää. Viimeisissä teksteissä Likka elää itse ydinperheessämun onnellisuustutkija Pirkan syä aina kun mää soipianonsoitonopettajani kanssa. jatkaa pohdisketan .Eila Se ehtii sen mun tuntini aikan syärä kinkkusämluaan Rampen kouluttamisesta pylän, kananmunan ja appelsiinin, ja päälle se hörpmieheksi, »joka lähtis joskus tölkistä maitoo . Välillä se osottaa lakatuilla kynkotoopii kolffimailan kanssa». että toi nuatti meni piäleen . Sitten se jatkaa Muttasillään, salafilosofisella Rampella on pistämätön syämistä . ironiantaju. Se vetää usein jälkiruuaks vispipuuroo, jota
on ottanu kotoo mukaan EILA : se »Mihkä sää mussa
piäneen lootaan . mää en opettajasta kellekkään . Se pitää varmaan ruakatuntiaan mun soittotunnillani, pitäähän ihmisen joskus syärä . mää oon Päällyksen kuvat Markus Majaluoma www.wsoy.fi 84.2 ISBN 978-951-0-40878-0 aatellu, että mää pääsen helpommalla, kun se ei niin tarkkaan kuuntele, mitä mää soitan . tommonen opettaja on mulle oikeestaan etu . Kerran mää kysyin, että »voinko mää haastatella opettajaa koulun esitelmää varten, kun meillä on aiheena jonkun taiteenalan edustajan henkilökuva» . Kun mää sitten haastattelin sitä, niin se söi alatoopia muavipurkista . aikanaan ihastuit?» oo viittiny koskaan sanoo siittä RAMPE : »Sulla oli hyvät hampaat.»
*9789510408780*
27