Donner, Jörn: Ruotsi (WSOY)

Jร RN DON NER jรถrn

donner ---

ruotsi

matkoja

vieraassa

maassa

---

wsoy

Jรถrn Donner

Ruotsi Matkoja vieraassa maassa

Suomentanut Kari Koski

Werner Sรถderstrรถm Osakeyhtiรถ Helsinki

Copyright © Jörn Donner ja WSOY 2015 ISBN 978-951-0-40948-0 Painettu EU:ssa

Keskiviikko 14. toukokuuta En ole kirjoittanut sanaakaan Ruotsista moneen viikkoon.

Joko ajattelen uusiksi tai luovutan, ainakin tältä erää.

Tai teen romaanin koko sotkusta.

En minä Ruotsia metsästä vaan muistoa.

Kiinnostava havainto.

(Pikku Mammutista, 2015)

Tämän tarinan kertoja on usein lähtenyt Ruotsista, mutta Ruotsi ei ole koskaan lähtenyt hänestä.

Meidän pitää nyt kuvitella mies, jonka parhaat vuodet ovat jo takana.

Mitkä parhaat vuodet?

Hän kuuluu ikänsä puolesta hitaasti kutistuvaan vähemmistöön, mutta se on melkoinen seurakunta. Pikkuhiljaa miltei puoli miljoonaa maan lähes kymmenestä miljoonasta asukkaasta on ehättänyt siihen ikään. Heitä tulee lisää. Olisi hienoa, jos kaikki nämä vanhat ihmiset olisivat toimintakykyisiä ja pystyisivät asumaan kotona ilman ulkopuolisten apua, mutta ikävä kyllä asia ei ole niin. Silloin tällöin saa lukea tarinoita huonosta hoidosta. Monien vanhusten auttajat ovat maahanmuuttajia, siinä voi syntyä kielellisiä väärinkäsityksiä.

Hoitokodeissa elävät potilaat ovat harvoin riittävän terveitä voidakseen huolehtia omista oikeuksistaan, eikä heillä ole käytännössä mahdollisuutta vaihtaa toiseen kotiin, jos he joutuvat virumaan kokonaisia päiviä omien ulosteidensa keskellä. He ovat usein dementoituneita, eikä heidän totuutensa paina juuri mitään.

(Lotta Engzell-Larsson: Finansfurstarna.)

Mies, josta tässä kerrotaan ja joka kertoo itsestään, on leikkauksista ja ruumiiseensa asennetuista erinäisistä varaosista huolimatta omien sanojensa mukaan pärjännyt varsin hyvin, 7

jollei oteta lukuun sitä, että hänelle tuottaisi vaikeuksia osallistua Vasaloppetiin. Luultavasti hän juuttuisi Sälenissä heti ensimmäiseen isompaan ylämäkeen lähtöpaikan jälkeen tuona kylmänä maaliskuisena aamuna, jolloin kisa järjestetään. Siksi hän ei ilmoittaudukaan mukaan.

Hän ei tiedä, mitä voidetta hänen pitäisi käyttää.

Mikä on se vieras maa josta hän puhuu? Hän itse on vieras maa, itselleen ja joskus muillekin.

Saako pitää jotain sitten kun kuolee? Raikkaan kevään tuoksun. Sinivuokot, kielot. Kesän Hallandsåsenilla ja monien järvien rannoilla. Kesän Dalslandissa ja rannikoilla.

Vuonna 2014 syntyneistä tytöistä 68 prosenttia elää 90-vuotiaiksi, pojista 60 prosenttia. Yksitoista prosenttia tytöistä, kuusi prosenttia pojista täyttää sata vuotta Ruotsin kaltaisessa pitkäikäisten yhteiskunnassa.

Hänen olisi ollut tarkoitus tehdä vain yksi ainoa talvinen matka Heinrich Heinen jalanjäljissä. Koskaan ei vain käy niin kuin oli suunniteltu. Hän tyytyy Heinen utopiaan: »Onnen me tahdomme päällä maan/ vaan emme nälässä raataa;/ enää työtä kätten ahkerain/ ei väkivalta saa kaataa.»

Tämä ei pätenyt Saksaan, joka sai kokea monia onnettomuuksia, mutta kaksisataa vuotta rauhassa eläneeseen Ruotsiin kylläkin.

Tarkoitus olisi, että hän näkisi jälleen jotain siitä mitä koki vuonna 1973, toisessa maailmassa, toisessa Ruotsissa. Ennen lähtöä häneltä kysyttiin, mikä ero on sen ajan ja nykyhetken välillä.

Yksinkertaisin vastaus on 42 vuotta. Hänen elämästään, Ruotsin elämästä.

Vaikeampi vastaus koskee eroa nykyhetken ja sen hetken välillä, kun hän vuonna 1949 astui maihin Tukholman Skeppsbronille ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Ruotsissa hyvinvointia ja karkkeja, Suomessa sodanjälkeinen aika.

8

Hänen muistojensa ja elämänsä leipä on kuivunut ja hajonnut murusiksi. Näistä murusista hän yrittää rakentaa kuvan, freskon tai mosaiikin. Se jää vajaaksi, aukkoja on enemmän kuin kokonaisia palasia.

Niin mieli toimii, valikoi ja hylkää, hylkää enimmän osan, mutta osa siitä mikä on tärkeää jää jäljelle.

9

Ensimm채inen osa

Hän istuu bussissa, joka ajaa Haaparannasta rannikkoa pitkin etelään.

Kolme nuorukaista nousee kyytiin nimettömältä pysäkiltä. He ovat vielä poikaiässä. Bussissa on niin täyttä, että he joutuvat istumaan erillään. Heti bussin lähdettyä liikkeelle he avaavat Ipadinsa ja rupeavat työskentelemään niillä. Hän ei uskalla kysyä, mitä he tekevät. Vastaushan voi olla, että he puuhailevat ajankulukseen. Tai sitten he opiskelevat. Muut matkustajat ovat hyvin valkoihoisia kalpeanaamoja, nämä kolme nuorukaista ovat aivan mustia.

Sopii kysyä, onko yhteiskunta tullut tehokkaammaksi kaikesta tästä tietokoneiden käytöstä. Siihen hän ei osaa vastata mutta tietää kyllä, että miljoonat tunnit vapaa-aikaa tarjoavat mahdollisuuden lähestulkoon lukemattomiin eri harrastuksiin, joista ruoanlaitto ei ole huonoimmasta päästä.

Nuorukaiset ehkä lukevat reseptejä.

Voi tehdä paljon muutakin. Kun katsoo vaikka koirien ja kissojen määrää ruotsalaisissa talouksissa ja kodeissa. Koiria lähes miljoona, kissoja hieman yli. Ammuttujen hirvien ja vapaa-ajalla pyydystettyjen kalojen määrää.

Yksinkertainen tosiasia on, ja se kuulostaa lattealta itsestäänselvyydeltä, että Ruotsin kansa elää paremmin kuin koskaan historiansa aikana, mikä ei estä tyytymättömyyttä leviämästä, varsinkin jos alkaa tuntua siltä, että monet itsestäänselvyyksinä pidetyt yhteiskunnan palvelut muuttuvat ja rapistuvat kuin sekundakeramiikka.

13

Nämä aiheet toistuvat poliittisessa keskustelussa, vanhustenhoito, sairaanhoito tai vieläpä sekin, kuinka rautatiet toimivat ja junat myöhästelevät.

Bussit kuitenkin kulkevat. Pimeässä mielikuvitus pääsee valloilleen. Bussi pysähtyy monen tolpan kohdalla. Tören ja Råneån kautta pikkuhiljaa kylmään Luulajaan.

Minne hän on matkalla? Syksyllä 1973 hän kirjoitti: J seuraa jossain määrin ihaillen kuninkaan 90-vuotispäivän seremonioita, sankarin suorituksia, kun hän kestää kunnianosoitukset, nauraa, pitää puheita, pukeutuu amiraalin asuun, suhtautuu elämään uteliaasti, vaikka elämä on kohta lopussa: velvollisuus ennen kaikkea. Ja niin tulee kesä, kuningas syö kakkua Lundgrenin tyttöjen kondito­ rias­sa Skäretissä, kuningas ottaa hallituksen vastaan So­fie­ rossa, kuningas toimitetaan Helsingborgin sairaalaan, ihmiset matkustavat pitkien matkojen takaa ja tulevat seisomaan ja tuijottamaan, näytteitä lähetetään taksilla laboratorioihin, ilma tiivistyy, hengitysvaikeudet tulevat, kuningas joutuu leikkaukseen ja poliitikot miettivät, miten tämä mahtaa vaikuttaa vaaleihin?

Sitten illalla on sosiaalidemokraattien viimeinen vaalikokous Luulajassa, joku miettii, järjestetäänkö Storgatanilla soihtukulkue vanhan kuninkaan kuoleman johdosta: J palaa kaupunginhotelliin, tanssit on nyt peruutettu, kuningas on kuollut, saleissa on tyhjää, baarin televisio jauhaa sinfoniamusiikkia ja frakkiin pukeutuneita viulunsoittajia, kuolemantapauksen jälkeisiä tapahtumia toistetaan kaikilla uutiskanavilla väsymykseen asti, ensimmäinen hovimarsalkka tuo kuolinviestin, kansanjoukko seisoo hiljaa, Gunnar Biörck lukee viimeisen lääkärien tiedonannon, kruununprinssi tulee sairaalasta, joku kansan jou14

kosta huutaa eläköön kuningas, toiset yhtyvät, eläköön kuningas, ja Kaarle XVI Kustaa kasvaa kansanjoukon silmissä, hän jähmettyy muodoltaan kuninkaaksi, juorut ja pahoittelevat olkapäiden kohautukset unohtuvat, hän on kuningas, hänestä tehdään kuningas, vaikka hän olisi sitten muovinukke.

Nyt Ruotsin organisointikyky viettää täydellisyytensä juhlia. Radion ja television ohjelmat on suunniteltu ja harjoiteltu jo vuosia sitten. Käytettävissä on arkistofilmejä, joiden tunnuksena on KD, Konungens Död, kuninkaan kuolema. Muistopuheet on nauhoitettu valmiiksi. Olof Palme tulee Göteborgista suuresta vaalitilaisuudesta televisiostudioon, esittää muotopuhtaan puheen Ruotsin kansalle, se on vaalipuhe siinä kuin toisetkin, the show must go on, valitettavasti vaaleja ei voi peruuttaa, kuninkaan kuollessa kansa kokoontuu uuden kuninkaan ja toivottavasti, ehkä, vallan pysyvyyden ympärille.

Kuningasta kohtaan elävänä ja kuolleena tunnettu rakkaus ja ystävyys liittyvät tuskin rojalismiin. Ruotsin kansan asenteita ja tunteita leimaa asiallisuus, joskus liiankin suuri.

Rakkaudella ei ole mitään tekemistä Bernadottejen kanssa perheenä, tuskin liioin julkisuuden, jota heidän tekonsa ovat saaneet vuosikymmen vuosikymmenen perästä, vaikka se on saattanut vaikuttaa ihmisiin. Nyt surraan sidettä, joka yhdisti nykyisyyden menneisyyteen, kiinteää pohjaa muuttuneessa maailmassa. Molemmat Kustaat elävät vanhoiksi ja hallitsevat kauan. Hanssonista Palmeen on kolme pääministeriä ja 40 vuotta. Sellainen voi tuntua turvalliselta, kaikki tietävät missä kaikki ovat.

90 prosenttia äänioikeutetuista äänesti vaaleissa. Palme ja sosiaalidemokraatit pysyivät vallassa vuoteen 1976 asti. Uusi kuningas julisti »För Sverige i tiden», Ruotsin puolesta tässä ajassa. Mikään ei muuttunut, ja samalla kaikki.

15

Ehkä ei niinkään kuninkaan kuolema vaan hiljattain päättynyt Norrmalmstorgetin panttivankidraama oli se tekijä, joka sai tietyt äänestäjät äänestämään vakiintuneita vallanpitäjiä. Kyseinen draama oli päättynyt valtavan mediakohun keskellä 27. elokuuta.

Miltä maailma näytti vuonna 1973?

Paljon myöhemmin minusta tuntui siltä, että Ruotsissa elettiin aivan poikkeuksellisen poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen vakauden tilassa. Vaikutelma oli osaksi väärä ja valheellinen. Sosiaalidemokraattien katkeamaton valtakausi kulki kohti loppuaan ja katkesikin kolme vuotta myöhemmin. Nuori kuningas oli kylläkin nimitetty, vähitellen tämän kuninkaan valta lakkautettiin miltei kokonaan esillä oloa lukuun ottamatta. En tiedä, millainen työpäivä hänellä oli, mutta hänellä näytti olevan täysi työ edustustehtäviensä hoitamisessa. Niihin kuului muun muassa ottaa vastaan ulkovaltojen uudet lähettiläät, joilla oli harvinainen etuoikeus päästä kyydityksi linnaan Sjuglasvagneniksi kutsutuilla edustusvaunuilla sonnustautuneina ennalta määrätyn rituaalin mukaan.

Kuningas jakaa myös Nobel-palkinnot sekä on läsnä Akatemian vuotuisessa kokoontumisessa. Hänen käyttökustannuksensa olivat varsin korkeat, mutta Ruotsilla oli varaa.

Oli muita ongelmia kuin kuningas. Maailma painoi päälle.

Johtavat öljyntuottajamaat päättivät 16. lokakuuta 1973 korottaa tuntuvasti tuotteidensa hintoja, mikä sai Ruotsin hallituksen painattamaan säännöstelykortteja. Minuakin kehotettiin hamstraamaan bensaa, mitä en kuitenkaan tehnyt, se oli tarpeetonta, koska bensiiniä saattoi ostaa, silloin ja myöhemminkin. Öljykriisin jatkuminen nostatti maan tiedotusvälineissä tavattoman joukkohysterian. Se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun tällaiset reaktiot muistuttivat siitä, että ruotsalaisessa todellisuudessa piili jotain naiivia ja neitseellistä.

16

Muutama päivä ennen Ruotsin vaaleja Chilen kansan valitsema presidentti Salvador Allende murhattiin virka-asunnossaan Santiagossa, ja siitä käynnistyivät toisin­ ajat­telijoiden raa’at vainot, joissa murhattiin tai teloitettiin tuhansia ihmisiä. Olin tutustunut Ruotsin suurlähettilääseen Harald ­Edel­stamiin, kun hän palveli muutamaa vuotta aiemmin Jakartassa, ja sain nyt kuulla Edelstamin sankariteoista, kun hän yritti pelastaa mahdollisimman monia chileläisiä. Yhtä sankarillisesti mutta ilman samanlaista suitsutusta toimi Suomen silloinen asiainhoitaja Tapani Brotherus.

Jonkin aikaa myöhemmin vieraakseni Elokuvainstituuttiin saapui joukko chileläisiä elokuvantekijöitä, jotka kertoivat Edelstamin lähettäneen heidät ja sanoneen, että voisin auttaa heitä saamaan töitä, mihin minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Useampaan otteeseen luokseni tuli lisää työnhakijoita, jotka viittasivat Edelstamin suusanallisiin lupauksiin.

Ongelmana oli kieli, mutta ei pelkästään se. Elokuvaihmiset halusivat tehdä elokuvia, mutta kenen rahoilla? He saattoivat mainiosti jäädä Ruotsiin jos halusivat. Mutta he lähtivät sittemmin Itä-Saksaan, DDR:ään, missä heidät otettiin avosylin vastaan, kunhan he eivät nousseet vastustamaan paikallista diktatuuria ja pysyivät »hyödyllisinä idiootteina» (Lenin).

Sellaisia oli yllin kyllin Ruotsissakin.

Willy Brandtin »Ostpolitikin» tarkoitus, jossa se osin onnistuikin, oli lieventää idän ja lännen vastakkainasettelua Euroopassa, mutta (Honeckerin sanoin) ikuinen muuri pysyi paikallaan aina vuoteen 1989, ja sitä seurannut vallankumous vaikutti myös Ruotsiin ja sai Ingvar Carlssonin hallituksen hakemaan vuotta myöhemmin silloisen EY:n jäsenyyttä.

Maailman tapahtumat vaikuttivat Ruotsiinkin, toisinaan suoraan, kuten öljykriisi ja Euroopan muutokset ja ajan mittaan se mitä kauempana Aasiassa tapahtui, kun Yhdysvallat veti joukkonsa Vietnamista ja Saigonista. Ruotsin vasemmis17

to punaisen eri sävyissä yritti pitkän aikaa säilyttää yksin­ oikeutensa totuuteen Vietnamin tapahtumista. Vietnamin sodasta sai alkunsa periaatteellinen amerikanvastaisuus, joka on jäänyt elämään eri muodoissa ja sittemmin vahvistunutkin muun muassa onnettoman Irakin-sodan takia.

Samainen Ruotsi, joka oli olemassa syksyllä 1973, joutui kolme vuotta myöhemmin porvariopposition kaatamaksi. Fälldin oli sanonut ennen vaaleja: »En lähde mukaan hallitukseen, joka käynnistää lisää ydinvoimaloita.» Maa tuotti hänen hallituskaudellaan enemmän ydinsähköä kuin koskaan ja jatkoi samaa rataa pitkälle 2000-luvulle. Vaalilupausten pitäminen ei ollut helppoa, ei silloin eikä myöhemminkään.

Olen nyt Luulajassa samassa hotellissa kuin vuonna 1973.

18

Söin sienikeittoa, pääsin nettiin.

Kaikki näyttää aika samanlaiselta näissä Ruotsin kaupungeissa, mukaan lukien Åhléns tai Gina Tricot tai ICA. Pohjois-Ruotsissa paljon COOP Konsumeja, työväentaloja, työnvälitystoimistoja, sosiaalidemokratiaa, yksi ainoa luonteeltaan sosiaalidemokraattinen lehti, NSD, yrittää kilpailla Norrbottens-Kurirenin kanssa.

Storgatan. Siellä on kaikki. Kulttuuritalo vähän kauempana. Konserttitalo, kirjasto, Taidehalli, jossa esillä joku Anu Tuominen, tuntematon suomalainen suuruus.

Ennen vanhaan minun oli helpompi sietää tällaista olemista, mutta ehkä minulla oli jotain tekemistä Luulajassa. En tiedä matkustinko enemmän tai vähemmän incognito vuosina 72 ja 73, ehkä samaan tapaan kuin nytkin. Mutta minulla oli sosiaalisia ominaisuuksia, jotka minulta nyt puuttuvat, ja iän takia on vaikea saada kontaktia ihmisiin.

Olin ehkä viehättävän näköinen, se ajatus juolahti mieleeni vasta nyt jälkeenpäin.

Jotkut ihmiset katsovat minua hienoisen kunnioituksen ja ihmetyksen sekaisin tuntein, mitä tuokin ukonkutale täällä tekee? Pitäisi kai mieluummin elellä jossakin kodissa. (Myöhemmin, nähtyäni elokuvan satavuotiaasta, ymmärrän henkilökunnan närkästyksen, kun hän pakenee kodista, johon hänet on parkkeerattu. Hän rikkoo sääntöjä.)

Voisin kuvitella että jättäisin koko jutun sikseen ja antaisin periksi, mutta jokin panee vastaan. Kunhan vain löytäi19

sin jostakin kuntosalin, olisi jo parempi. Olen istunut liikaa busseissa ja tuoleilla.

Tuntuu lähes käsittämättömältä, että minun pitäisi saada jonkinlainen mielekäs ote tästä todellisuudesta, jos keskityn vain jälleennäkemisiin ja sentimentaalisiin muisteloihin.

Joulukuusi hotellin edustalla, sekä tonttuja ja peikkoja.

Joku tuijottaa minua ravintolan ikkunan takaa, tervehtii ja kävelee ohi.

Rutto leviää maailmassa, hukuttaa meidät typeryyksiin, joita useimmat meistä haluavat. Ajanvietettä eri muodoissa.

Venäläisturisteja yhtenä ryppäänä, paksuissa talvitamineissa, menossa jonnekin.

Luulajan kunnanhallituksen puheenjohtaja (S) haastattelussa ensimmäisenä työpäivänään: Ydinvoimaa vai tuulivoimaa?

Ydinvoimaa.

Aiemmin hän oli työskennellyt porvarijohtoisessa Nackassa.

Hänen mielipiteensä närkästyttää kaikkia oikein ajattelevia, ja kaikkihan ovat oikein ajattelevia kun ydinvoimasta tulee puhe, siitä pitää hankkiutua eroon ennemmin tai myöhemmin, mieluiten paljon myöhemmin, mutta ei ole korrektia tuoda esiin sellaista näkemystä. Hän sanoo asioita, joita porvarikaan tuskin saa sanoa, ei ainakaan vihervasemmiston hallitsemassa Norrbottenissa.

TV-ilta Luulajassa.

Parhaaseen lähetysaikaan nauhoitettu ohjelma henkilöstä nimeltä Alex Schulman, joka kertoo tunnin ajan itsestään innostuneelle yleisölle. Ohjelma, joka on sekoitus omia muistoja lapsuudesta aikuisikään, herättää suurta ihastusta.

Kaikesta päätellen hän on yleisölle entuudestaan hyvin tuttu, muutoin häntä ei olisi ikinä päästetty näyttämölle tai televisioon. Hänen isänsä täytyy olla Allan Schulman, joka oli kotoisin Tammisaaresta Suomesta ja josta Ruotsiin muutet20

tuaan tuli varakas tv-tuottaja erikoisalanaan suorana lähetetyt tv-show’t sitä lajia, jota ruotsalaiset rakastavat, puhetta ja musiikkia vuoron perään, kuten Hylands hörnassa. Sellaista minä itsekin tein Göteborgissa kolmen kesän ajan.

Aikoinaan minua pyydettiin muutaman kerran mukaan sellaiseen juttuun, joka sai sitten nimen Linnan tähdet. Kieltäydyin itsepäisesti ja vakain tuumin, he jaksoivat jonkin aikaa yrittää houkutella minua mutta antoivat viimein periksi.

Ohjelma on näköjään yhä vain menestynyt vuodesta toiseen, koska huomaan, että vanha ystäväni Lasse Åberg on mukana. Jossakin välissä oma kuvani leikataan mukaan siksi, että olin kuulemma Elokuvainstituutin johtajana ilmaissut pitäväni Lassen elokuvista ja tempauksista. Tämä huvittaa minua, koska tiedotusvälineet yrittivät toisinaan väittää, että minä tuin ainoastaan pienelle yleisölle suunnattuja ja siksi huonoja elokuvia.

Musliminaisia (mistä tiedän että he ovat muslimeja?) lapsineen, pikkulapset puettuna suurin piirtein kuin Estelle Ranskassa. Lumessa hotellin edustalla.

Muotiasiantuntija Josefin Dahlberg kommentoi Expressenissä kuningasperheen vaatetusta, kun he käyvät hiihtämässä Ranskan Alpeilla. Ainoa pikkuvirhe on Silvian turkiskaulus, joka ei sovi yhteen muun varustuksen kanssa. Hyi! Sen sijaan Estelle on täysin muodinmukaisesti pukeutunut, eikä lehden mukaan »sotkeudu kertaakaan sauvoihinsa».

21

Sunnuntaina 29. joulukuuta 2013 kello 12.45 laskeudun­ Arlandaan toimitettavaksi edelleen Kiirunaan. Pyydän saada lasin vettä. Käy ilmi, että kaikki tarjoilu on maksullista.

Minulla ei ole pikkurahaa. Sitä paitsi käteismaksu ei käy päinsä. Saan ilmaiseksi vesitilkan muovimukissa, tämän kerran.

Hotelli Ferrum Scandic on rapistunut, ruoka surkeaa, huoneessani kattolamppu on rikki, katosta roikkuu muutamia johtoja. Henkilökunta on välinpitämätöntä tai epäystävällistä. Sauna aukeaa kolmelta. Tähän kaikkeen on ilmeinen syy: kaikki pitää hävittää, purkaa ja rakentaa uudelleen.

Kaikki Kiirunassa, varsinkin kaupankäynti, näyttää keskittyneen keskustaan, missä on hotelli, liikkeitä, työväentalo sekä Systembolaget, jota paikallinen taksikuski sanoo viinakaupaksi. Mutta nyt on sunnuntai. Viiden vuoden kuluessa Kiirunan on määrä mennä kokonaan uusiksi ja siirtyä pois malmisuonen tieltä, joka koukkaa suoraan kaupungin alle sinne missä se nykyään on, ja kaikki tämä toteutetaan valtiollisen LKAB:n ja sosiaalidemokraattien hallitseman kunnan yhteistyönä. 3 000 uutta asuntoa, kaupungintalo, kaikki on tarkoitus rakentaa ja jälleenrakentaa uudelle paikalle.

Vuosia sitten kirjoitin reportaasin malmikenttien lakkoilevista siivoojista, varsin epätavallinen ilmiö Ruotsissa, jossa ei juuri ollut tapana lakkoilla. Näin sanoi ääni, jonka tunsin kuulevani:

22

mitä ruotsi tänään

–

sitä suomi huomenna ?

Jos yhä useammat pienryhmät yhteiskunnassa turvautuvatDonner laittomaan lakkoiluun ja päättävät Kun Jörn kirjoitti Ruotsi-kirjan vuonnaottaa 1973,asiat omiin käsiinsä, mitä siitäkuollut seuraa?jaKaaos Ruotsin yhteiskunnassa. vanha kuningas oli juuri hegemoniapuolue Vuosia kestäneen taistelun tuloksena maassa vallitsee rauha sosiaalidemokraatit saanut niukan vaalivoiton. ja vakaus. Keskitetyt neuvottelumekanismit toimivat, työntekijät sopivat työnantajien kanssa, ja huono-osaisimpien asemaa pyritään parantamaan. Kaikki tämä on saavutettu yhteistoiminnan keinoin. Nyt tulee tällaisia ryhmiä, jotka synnyttävät epäjärjestystä koneistossa.

Alan ymmärtää, että voi olla oikeassa, vaikka onkin juridisesti väärässä. Mutta ymmärrän myös, että ruotsalaisessa yhteiskunnassa vallitsee niin kompromissihakuinen ja ristiriitoja välttelevä henki, että vaaditaan aika paljon, ennen kuin kupla puhkeaa ja kärsivällisyys loppuu.

JÖRN DON Tietämättä, voittavatko siivoojat taistelunsa vai eivät, kirjoitan, että he ovat saaneet taistelullaan jotakin: ylpeytensä.

(Tämä sittemmin lakkautetussa Vecko-Journalenissa, jonka katsottiin edustavan porvariston konservatiivista ainesta.)

Mukana matkallani Pohjois-Ruotsiin on kirjojen lisäksi Nyt,on 40 paivuotta kaksi jälkeeni lähetettyä kirjettä, ensimmäinen niistä myöhemmin, nettu. pohtii Siinä eläkevirasto, joka maksaa vaatimattomanDonner Ruotsista mikä on muuttusaamani eläkkeen, kirjeen mukaan 5 529 kruunua kuukaunut ja Syykmissä dessa, ilmoittaa, että sitä pienennetään 2,7 prosenttia.

Ruotsi on tänään. si ilmoitetaan, että »eläkejärjestelmän velat ylittävät varat».

Vaikka olen työskennellyt Ruotsissa moneen otteeseen 30 vuoden ajan, olen selvästikin antanut eri työnantajien huiputtaa minua. Kirjeessä vakuutetaan, että hallitus on päättänyt keventää eläkeläisten verotusta, mikä osaksi korvaa 2,7 prosentin menetyksen. päällyksen kuvaSiihen minun on tyytyminen.

Fredrik Sandberg / TT / Lehtikuva Toinen kirje on kirjoitettu käsin ohuelle, hailakansiniselle paperille, jollaista ennen käytettiin lentopostissa, ja se

*9789510409480*

43.1

23

ISBN 978-951-0-40948-0