JESSE matkakoira
Merja Jalo Marvi Jalo WS OY
24
Jesse-sarja: Jesse löytökoira Jesse ongelmakoira Jesse ja kohtalokas kurssi Jesse sankarikoira Jesse vahtikoira Jesse laivakoira Jesse hoivakoira Jesse lintukoira Jesse turvakoira Jesse käräjäkoira Jesse karkukoira Jesse pentukoira Jesse joulukoira Jesse muotikoira Jesse fanikoira Jesse seurapiirikoira Jesse kaverikoira Jesse etsijäkoira Jesse kylpyläkoira Jesse pääsiäiskoira Jesse vauhtikoira Jesse aarrekoira Jesse retkikoira Jesse matkakoira
Merja ja Marvi Jalo
JESSE matkakoira
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ Helsinki
Š Merja ja Marvi Jalo ja WSOY 2016 ISBN 978-951-0-41545-0 Painettu EU:ssa
Matkakuumetta
Elsa Munkkirinne oli kiihdyksissään. Kasvot punoittivat, ja otsalla näkyi pieniä hikipisaroita. Eikö Suomenmaassa saanut enää järjestetyksi lentolippuja koirille? Hän oli istunut olohuoneessa jo toista tuntia puhelin kädessä. Hermot tässä menivät, kun Finnair Rahti ei saanut tärkeän asiakkaan asioita selväksi. Viime päivät olivat muutenkin olleet yhtä sekamelskaa matkavalmistelujen takia. Elsan englantilainen ystävätär, koiria ja täysiverihevosia kasvattava lady Margaret Ashford omisti Tweedmouthin linnan ja suuret maa-alueet sen ympäriltä jossain Skotlannin rajaseudulla. Elsan kuuleman mukaan kuninkaallisetkin olivat käyneet 5
kettujahdissa hänen maillaan, silloin kun ketunmetsästys vielä oli luvallista Englannissa. Viime syksynä Suomessa käydessään herttuatar oli kutsunut Elsan ja hänen miehensä Oivan vierailulle luokseen. Mukaan piti ottaa Elsan kaksi dogsitteriä, Syvälahden Jenna ja Sulanderin Hannele, joiden edestakaiset lentoliput arvoisa lady oli luvannut kustantaa. Tytöt olivat odottaneet koulun päättymistä ja kesäkuun alkuun suunniteltua matkaa malttamattomasti jo puolen vuoden ajan ja keränneet itselleen matkarahaa koiria hoitamalla. Jennan kultainennoutaja Ashford Beloved Jesse oli lady Margaretin oma kasvatti, joten koira otettaisiin tietysti mukaan matkalle. Miten ihanaa päästä näkemään Jessen sisarukset ja kotikonnut, Jenna oli riemuinnut. – Kyllä se nyt kestää. Elsa rummutti sormillaan pöytää ja kuunteli puhelimesta tulvivaa jonotusmusiikkia. Miten tässä voi mikään onnistua, kun Finnairilla kuhnusteltiin iän kaiken? Eivät muka tienneet, oliko ruumassa tilaa Jennan koiralle. Sietämätöntä vitkuttelua. Tietysti koneessa oli tilaa Jesselle. Eihän sen kokoinen koira vienyt tilaa kuin nimeksi. 6
Oman tiibetinspanielinsa Piparkakkutalon Murun Elsa ottaisi sisälle koneeseen Oivan jalkatilaan. Murun hermot eivät kestäneet lentomatkustusta ruumassa, se oli todettu jo monta kertaa aikaisemmin. Onneksi koira oli pieni ja painoi alle kahdeksan kiloa, niin että sen sai ottaa kuljetuskassissa matkustamoon. Elsa oli hankkinut koiralleen ihkauuden lentokuljetuskorin, jossa oli virtsankestävä pohja. Siihen hän laittaisi Murun punaisen silkkityynyn makuualustaksi sekä muutamia aktivointileluja, jotta rakkaan hauvelin huomio ei liikaa kiinnittyisi levottomaan ympäristöön. Muru-kulta kärsi yli aktiivisesta rakosta. Se tuppasi pettämään aina kun koira hermostui. Oli muistettava hankkia rauhoittavaa lääkettä Nordanbergin eläinklinikalta ennen lentomatkaa, Elsa mietti kuunnellessaan korvissaan jumputtavaa musiikkia. Samassa pianonpimputus vaimeni, ja puhelimesta kuului naisen asiallinen ääni: – Finnair Rahti. – Vihdoinkin! Elsa huusi. – Onko tämä nyt laitaa, että asiakkaiden pitää odotella palvelua tuntikausia? Olen istunut tässä jo kaksi tuntia odottamas7
sa, että te selvittäisitte, onko Finnairin tiistaisessa Edinburghin koneessa paikkaa keskikokoiselle koiralle. – Olen pahoillani, mutta kyseisen vuoron molemmat eläinpaikat ovat jo täynnä, virkailija ilmoitti. – Mitä? Täynnä? Miten niin täynnä? Minä vaadin... – Emme mitenkään pysty järjestämään lennolle enää yhtään ylimääräistä koirapaikkaa. – Pihkura sentään, Elsa tulistui. – Sanokaa Finnairin pääjohtajalle, että teidän lentoyhtiönne on Suomen mätäpaise! Niin juuri, näin huonoa palvelua eivät saa koirankirputkaan, eivät edes kaikkein viheliäisimmän banaanitasavallan ruostuneimmassakaan koneenkotterossa! – Finnairin koneiden ruumassa voidaan kuljettaa korkeintaan kaksi eläinkuljetuslaatikkoa kerralla. Valitettavasti me emme voi... Elsa ei kuunnellut enempää. Hänen mittansa oli täynnä. – Minä vaihdan lentoyhtiötä, kuuletteko! Jos Jesse ei pääse mukaan lennolle, niin emme tule mekään. Hyvästi. 8
Elsa sulki puhelimen punahehkuisen kiukun vallassa. Hän katsoi olohuoneen lattialla hiljaisena kuin tulisilla hiilillä odottavaa Jennaa. Hannele puolestaan löhösi sohvalla sylissään Muru, joka nukkua tuhisteli umpiunessa paksu maha pömpöllään. – E-eikö Englannin-matkasta nyt tulekaan mitään? Jenna änkytti levottomana. – Älkää te tytöt olko yhtään huolissanne, Elsa yritti hillitä kiukkuaan. – Kyllä minä järjestän meidät matkalle, vaikka pitäisi marssia joka ainoan lentoyhtiön pääviskaalin puheille. Eihän Finnairin firma ole ainoa Suomessa, joka lennättää asiakkaita Britanniaan. Minä soitan seuraavaksi Lufthansaan. Olen varma, että heillä on tilaa tällaiselle arvo asiakkaalle kuin minä. Tosin emme muistaakseni pääse Lufthansalla suoraan Edinburghiin, mutta onko sen niin väliä? Voimme aivan hyvin vaihtaa konetta Lontoon Heathrow´ssa. Jenna veti Jessen lähemmäs itseään. Jännitti niin kovasti. Hän muisteli äidin joskus sanoneen, että Heathrow oli valtavan suuri kansainvälinen lentokenttä, jossa oli maailman vilkkaimpiin kuuluva lentoliikenne. 9
Elsa otti puhelimen ja meni keittiöön soittamaan voidakseen juoda samalla kupin kahvia. Jenna vilkaisi sohvalla pötköttävää Hannelea. – Jesselle täytyy löytyä paikka koneesta, hän sanoi ja puristi kultaistanoutajaa itseään vasten. – Täytyy. Hannele nyökkäsi. Hän tiesi, ettei Jessen kokoista koiraa saanut viedä matkustamoon. Sen kuljetuslaatikko ei olisi mahtunut penkin alle. Koska eläinlääkäri kuitenkin antoi matkustaville koirille rauhoituspiikin, tuskinpa ruumassa mitään häiriöitä tapahtuisi, vaikka Jesse sinne joutuisikin. Koirahan oli rauhallinen ja luotettava. Ei se aiheuttaisi vaaratilanteita. – Olisi kivempaa, jos Murukin matkustaisi Jessen kanssa ruumassa, Jenna huokaili hermostuneena. Sellaisesta oli turha haaveilla. Ei se Elsalle sopisi. Hyvä ettei Elsa valinnut koiralleen eturivin paikkaa lentokoneen keulasta ja oikein bisnes luokasta. Jenna konttasi oven pieleen laitetun kovamuovisen kuljetuslaatikon vierelle ja kutsui Jessen luokseen. Sen oli hyvä totutella laatikkoon jo ennen 10
matkaa. Onneksi Jesse meni laatikkoon kuin kotiinsa ja kääntyi sitten katsomaan emäntäänsä. Se oli viisas koira eikä turhista hermostunut. – Jesse mahtuu laatikkoon oikein hyvin, Hannele totesi. – Mutta entäs jos lennolla esiintyy ilmakuoppia? Jesse voi tulla pahoinvoivaksi kesken kaiken. – Mä annan sille varmuuden vuoksi pahoinvointilääkettä, Jenna päätti. – Ne taatusti punnitsee Jessen laatikoineen lentoasemalla. Jenna nyökkäsi. – Kurjaa kun joutuu maksamaan kaikesta, hän huokasi. – Laatikkokin oli älyttömän kallis. Voi kun lentoyhtiöt hyväksyisivät sellaiset kokoon taittuvat näyttelyhäkit! Ne olivat puolta halvempia. Mikään ei kuitenkaan saisi Jennaa enää perumaan lähtöä. Hän oli unelmoinut Skotlannin jylhistä maisemista siitä lähtien, kun lady Margaret oli ehdottanut matkaa. Skotlannissa oli roppakaupalla hienoja järviä, jokia ja vuoria. Puhumattakaan herttuattaren ikivanhasta linnasta, jonka oli parisataa vuotta sitten omistanut itse lordi Tweedmouth, lady Margaretin isoisän isoisä. Arvon lordi oli jalosta11
nut tiluksillaan koiria, muiden muassa maailman ensimmäiset kultaisetnoutajat. Niin oli lady Margaret tytöille kertonut. Hänellä oli seinällään hieno, vuonna 1868 maalattu taulu Jessen kantavanhemmista. Jenna katsoi koiraansa, joka oli paneutunut maate laatikon pohjalle. Jesse näytti aivan aatelis koiralta. Se oli kaunis ja hienopiirteinen kultainennoutaja, luonteeltaan oikea valioyksilö. Mikä onni, että Jenna oli pelastanut koiran hukkumasta mereen Katariinanlaaksossa ja lunastanut sen itselleen löytöeläinkodista! – Pian me päästään katsomaan sun sukulaisia, Jesse, hän kuiskasi koiralle. – Saat nähdä oman emäsi ja ehkä siskojakin. Koira nosti päätään, katsoi Jennaa tarkkaavaisesti pää kallellaan ja vikisi hieman. – Taidat jo ymmärtää asian. Jenna kääntyi katsomaan Hannelea, joka siirsi Murun makaamaan viereensä sohvalle. Hänen reitensä alkoivat puutua sen painosta. – Mitä luulet Jessen tuumivan, Hanski, kun se pääsee synnyinkotiinsa? Jenna alkoi hehkuttaa posket punaisina. – Se tuntee varmaan kaikki nurkat. 12
Vaikka onhan siitä jo yli kaksi vuotta, kun Jesse tuotiin Englannista Suomeen. – Jesse oli silloin vasta pentu. Ei se välttämättä muista enää kaikkea. Samassa Elsa ilmestyi olohuoneen ovelle. Jennan sydän sykähti innosta. Koirien lentoliput olivat varmaankin järjestyneet, sillä Elsan kasvoilla oli tyytyväinen ilme. – No, päästäänkö me lähtemään määräpäivänä? Hannele kysyi. – Totta kai pääsemme. Sain meille liput Lufthansan tiistain koneeseen. Lennämme Helsingistä Lontooseen, jossa on koneenvaihto Edinburghiin. Pakkotilanne, koska Finnair ei ymmärrä koirista mitään. He olisivat aivan hyvin voineet jättää ruumasta pois jonkun laatikon odottamaan toista lentoa. – Jesselle löytyi sittenkin paikka! Jenna huudahti ja kiepahti Hanneleen päin. – Jee! Tyytyväinen Elsa istuutui lepäämään sohvalle Hannelen viereen. Hän nosti lattialta Murun uuden pienen matkakorin ja tarkasteli sitä joka puolelta. – Kohta olemme kaikki Englannissa, hän sanoi. – Ja sitten asumme kolme viikkoa oikeassa aatelis13
linnassa. Mitäs siihen sanotte, tytÜt? Jenna ja Hannele nauroivat innoissaan. Tuntui kuin heillä kaikilla olisi ollut matkakuumetta.
14
Huippusuosittu
JESSEsarja jatkuu!
Vauhdikas ja hyväntuulinen Jesse-sarja viihdyttää koirafaneja Viimeinkin kauan odotettu Englannin-matka on koittanut. Jenna ja Hannele ovat täpinöissään lentokoneen laskeutuessa Heathrow’n lentokentälle. Ensimmäinen seikkailu alkaakin heti perillä, kun Elsa Munkkirinteen tiibetinspanieli Muru karkaa kuljetuskoristaan ja aiheuttaa kaaoksen. Myös lady Magaretin kotona Tweedmouthin linnassa riittää tutkittavaa ja jännitettävää. Hulppeissa puutarhajuhlissa tytöt saavat pukeutua viktoriaanisiin asuihin. Kesken juhlien Jennan rakas Jesse katoaa salaperäisellä tavalla. Tytöt etsivät sitä hädissään joka paikasta. Mitä on tapahtunut? Mihin Jesse on voinut joutua? www.jessemurre.fi
9 789510 415450 L85.2
ISBN 978-951-0-41545-0
Etukannen kuva: Juniors Bildarchiv / age fotostock • www.nummelanponi.suntuubi.com
15