Sorjanen, Tuija - Kerola, Päivi: Kaikenkarvainen kansa (WSOY) by Kirja.fi

Kirjan tekemistä ovat tukeneet Suomen tietokirjailijat, Taiteen edistämiskeskus, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja WSOY:n kirjallisuussäätiö. ISBN 978-951-0-42442-1 Painettu EU:ssa

Kaikenkarvainen kansa Miten koirista tuli miljoonabisnes

Sisällys

Johdanto:

Olemme koirillemme velkaa . . . . . . . . .

Esa Koivuranta

1 –– Jalostus:

Mitä bisnes on tehnyt koiralle . . . . . . . 11

Koirat, joille jokainen päivä on kärsimystä . . . . . . . . . . . . .12 Miten rotukoirat voidaan pelastaa. . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Kärsivää eläintä on aina autettava. . . . . . . . . . . . . . . . . 36 Tuija Sorjanen

2 –– Pentukauppa:

Suloisuuden uhrit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41

Tehtaalta kotiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 Et enää näe rahojasi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 Hiljaa yli Suomenlahden . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 Sokaiseeko laupeus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 Luoja varjelkoon eläimiä niiden ystäviltä. . . . . . . . . . . . . 88

Annina Vainio

3 –– Koirabisnes:

Kun koira sairastaa . . . . . . . . . . . . . . . . . 93

Eläinlääkärilla on hintansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 Ketä vakuutus hyödyttää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128 Fysioterapialla takaisin kuntoon . . . . . . . . . . . . . . . . . 136 Taudit tulevat maailmalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142 Onko köyhällä varaa koiraan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148 Kati Pehkonen, Päivi Kerola, Annina Vainio

4 –– Koulutus ja harrastaminen:

Koiranelämää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159

Yhdessä oppiminen saa maksaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160 Eläinsuojelurikos vai jokapäiväistä toimintaa . . . . . . . . . . 172 Raivokas uusi perheenjäsen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188 Koiranruoka seuraa ihmisten trendejä . . . . . . . . . . . . . . 198 Koiralle vaatteet ja päiväkotipaikka . . . . . . . . . . . . . . .208 Menestystarina: Musti ja Mirri . . . . . . . . . . . . . . . . . . 216 Puunausta ja poseerausta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .222

5 –– Kuolema:

Luopumisen aika

. . . . . . . . . . . . . . . . . . 235

Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 241 5

Tämä on kirja ihmisistä, ei koirista.

Johdanto: Olemme velkaa koirillemme

Koira on vuosisadasta toiseen sama susimuunnos, vaikka sen ulkonäkö muuttuu. Ihminenkin on aina sama: yhtäältä ahne, toisaalta hyvää tarkoittava itsensä. Ihmisen ja koiran yhteinen historia on kymmenientuhansien vuosien mittainen. Se on muovannut koirasta juuri sellaisen kuin me haluamme, mutta se ei ole muovannut ihmisestä sellaista kuin koirat luultavasti haluaisivat. Ihminen kohtelee parasta ystäväänsä joskus julmasti joko tietämättömyyttään, ahneuttaan tai piittaamattomuuttaan. Koiranomistajakansana Suomi on kaikenkarvainen. Jotkut tekevät kaikkensa, jotta koirat voisivat mahdollisimman hyvin: he vievät lemmikkinsä koirauimaloihin ja kuntoutukseen, ovat valmiit etsimään maan parasta eläinlääkärihoitoa, hankkivat vaatteita ja muita varusteita, vievät päivähoitoon. Toiset taas näkevät koirat vain tapana ansaita rahaa. Joillekin ne eivät ole edes eläinoikeuksien arvoisia. Kirjamme kertoo kummastakin ryhmästä ja ihmisistä tältä väliltä. Tämä on urbaani koirakirja, joka käsittelee koiran omistamisen uusimpia muotoja. Koira on nykyään enemmän kuin perheenjäsen – se on myös miljoonabisnes. Jalostuksessa ja pentukaupassa toimivat omat syvät mekanisminsa. Eläinlääkäribisneksessä on tapahtunut suuria muutoksia, kun ala on muuttunut kotikutoisista klinikoista ison rahan kansainväliseksi liiketoiminnaksi. Vaikka ala kasvaa vauhdilla, päättäjät suhtautuvat siihen yhä kuin nappikauppaan. Voimavaroja puuttuu esimerkiksi koiraliikenteen valvonnasta rajoilla, antibioottiresistenssin vastustamisesta ja eläintenpitokiellon noudattamisen seuraamisesta. Näyttää myös siltä, että koirasta on tulossa luksustuote tai ainakin jotakin, johon köyhällä ei ole enää varaa. Ennen paksullakaan lompakolla ei voinut pelastaa sairastavaa mustiaan, mutta nyt raha avaa monenlaisia ovia. Eläinlääkärimaksujen noustessa vaara on, että kaikki eivät voi huolehtia lemmikeistään niiden ansaitsemalla ja tarvitsemalla tavalla. Yhteiskunnan eriarvoistuminen vaikuttaa karvaisiin elämänkumppaneihimme. Eläinsuojelulaki on määrä uudistaa vuoteen 2019 mennessä. Tuon lain merkitys korostui 8

kirjaa tehdessä kuin huomaamatta. Nykyisen lainsäädännön puutteet kävivät meille selväksi työprosessin aikana. Ongelma ei tosin välttämättä ole itse lainsäädäntö vaan se, miten sitä sovelletaan. Esimerkiksi koiranjalostuksen osalta laki käytännössä jätetään soveltamatta kokonaan. Epäasiallista koirakauppaa puolestaan on niin vaikea kitkeä, että kaikki vastuu jätetään kuluttajan, koiranostajan, harteille. Eläinsuojelulaista puhuttaessa viitataan monesti tuotantoeläimiin, mutta laki määrittää myös sen, millainen on tavallisen lemmikkikoiran hyvä elämä. Siksi jokaisen koiraihmisen tulisi olla kiinnostunut siitä, mihin suuntaan eläinsuojelulakia nyt sorvataan. Vähintään sen me olemme koirillemme velkaa. Tämän kirjan luettuaan lukija ymmärtää, millaista roolia raha näyttelee koiriemme elämässä. Me kirjoittajat toivomme, että kirja auttaa koiramaailmaa keskittymään vielä nykyistä enemmän koirien hyvinvointiin sen sijaan, että antaisimme rahan- tai kunnianhimon ohjailla käytöstämme parhaan ystävämme parissa.

Helsingissä, Järvenpäässä, Tampereella ja Inarissa 29.5.2017 Kirjoittajat

Kiitämme kaikkia haastateltavia. Lisäksi haluamme kiittää seuraavia henkilöitä: Antti Alahäivälä, Sami Borg, Anna Egutkina, Jussi Halonen, Olli Heinänen, Hanna Karjalainen, Pirjo Kerola, Outi Korhonen, Karri Kuusela, Tarmo Lehtosalo, Annukka Pakarinen, Arsi Peltonen, Ville Titoff ja Alisa Vainio. Kiitämme myös koiriamme, jotka ovat inspiroineet ja auttaneet samastumaan kirjassa esillä oleviin aiheisiin: parsonrussellinterrieri Vieno, shetlanninlammaskoirat Krum ja Mora, portugalinvesikoira Ruu, sekarotuinen Nelli, mittelspitz Devil ja bokseri Luna.

Koiranjalostus on kuin leikkikenttä ilman valvojaa. Siitä huolimatta, että leluna on ihmisen paras ystävä.

10 10

Esa Koivuranta

01 –– Jalostus: Mitä bisnes on tehnyt koiralle

Koirat, joille jokainen päivä on kärsimystä . . . . . . . . . . . . .12 Miten rotukoirat voidaan pelastaa . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Kärsivää eläintä on aina autettava. . . . . . . . . . . . . . . . . 36 11

Koirat, joille jokainen päivä on kärsimystä Kerran Maukalta meni taju iltalenkillä. Kello lähenteli yhtätoista. Maukka käveli metsässä omistajansa, helsinkiläisen Riikka Kurjen kanssa. Päivä oli ollut kesäisen lämmin, nyt lämpöä oli kuitenkin vain parikymmentä astetta. Kurki oli jo hidastanut vauhtiaan, koska Maukka oli alkanut läähättää raskaasti. Sellainen oli sille tavallista, sen hengitys rohisi koko ajan, olihan se sentään pieni, tylppäkuonoinen mopsi. Sen lihaskunto oli kuitenkin hyvä. Maukka jaksoi lenkkeillä ja leikkiä siinä missä muutkin koirat. Yhtäkkiä Maukka pysähtyi. Kurki ehti nähdä, kun sen silmät muljahtivat nurin. Jalat menivät alta, ja Maukka kaatui tajuttomana kyljelleen. Maukka ei reagoinut mihinkään. Se lopetti raskaan hengittämisen. Kurjelle tuli valtava hätä. Hän kaappasi kymmenkiloisen Maukan syliinsä ja lähti juoksemaan polkua pitkin. Vastaan tuli mutainen oja. Kurki laski Maukan sinne. ”Silittelin sitä siinä ja mietin, mitä tapahtuu. Apua, kuoleeko se. Se oli maailman hirvein tunne”, Kurki muistelee. Kului viisi pitkää minuuttia. Hiljalleen Maukka alkoi taas hengittää raskaasti ja tulla tajuihinsa. Kurki kiirehti koira sylissään kotiin, kotoa he ajoivat eläinsairaalaan päivystykseen. Siellä hänelle kerrottiin, että Maukalla oli ollut lämpöhalvaus. Se oli johtunut siitä, ettei Maukka ollut saanut tarpeeksi happea. Sen hengitystiet olivat liian ahtaat. 12

Maukka-mopsi nukkuu usein lelu suussaan, koska siten sen on helpompi hengittää.

Maukka itse selvisi tapahtuneesta, mutta Kurjelle kokemus oli pysäyttävä. Hän oli kyllä tiennyt, että Maukka vaati erityistä huomiota, mutta sitä hän ei olisi voinut arvata, että lyhyt lenkki iltamyöhään olisi hyväkuntoiselle koiralle liikaa. Kurki oli ajatellut, että oli vain söpöä, kun Maukka tuhisi. Mutta nyt hänen silmänsä avautuivat. Eihän tällainen voinut olla oikein.

kuitenkin saa Marjatta Snellmanilta, kliinisen eläinlääketieteen diagnostisen kuvantamisen professori emeritalta. Hän on palkittu eläinlääkäri ja oli aikoinaan perustamassa Suomen Kennelliiton jalostustieteellistä toimikuntaa. Sen jälkeen hän on ollut yksi maan näkyvimpiä hahmoja koiranjalostusta koskevassa keskustelussa. Hän ei pelkää sanoa asioita niin kuin ne ovat.

Mopsi – paljon pienessä koossa

Kauneuden tavoittelu vei harhaan

Maukka on melko lailla sellainen kuin mopsin kuuluukin olla: Pieni mutta tanakkarakenteinen. Karvapeite on kellertävä ja tuntuu pehmeältä. Ulkonäkö on lihaksikas. Maukka on hurmaava ja omanarvontuntoinen, ja se antaa älykkään vaikutelman. Paljon pienessä koossa. Vaatimukset käyvät ilmi mopsin, alkujaan Aasiasta kotoisin olevan seurakoiran rotumääritelmästä. Kyseessä on eräänlainen kaanon eli mahdollisimman tarkka kuvaus siitä, millainen on ihanteellinen mopsi. Jopa tassujen muoto on tarkkaan määritelty, ne eivät saa olla niin pitkät kuin jäniksenkäpälät eivätkä niin pyöreät kuin kissankäpälät. Varpaiden tulee olla hyvin toisistaan erillään. Kynnet ovat mustat. Vastaava jalostuksen ohjenuora on laadittu jokaiselle tunnustetulle koirarodulle. Niitä on satoja – pelkästään Suomessa on hyväksytty noin 320 rotua, kansainvälisen koiranjalostusliiton FCI:n rekisteriin hieman enemmän eli liki 360. Yksittäisiä koirarotuja on enemmänkin, mutta se, mikä rotu missäkin maassa hyväksytään ja mikä ei, on osittain kennelpoliittinen kysymys. Yksi esimerkki on yhdysvaltalainen taistelukoiran maineen saanut amerikanpitbullterrieri. Rodun kasvatus on vakiintunutta, mutta Suomessa sitä ei haluta tunnustaa, koska jalostussuuntausta pidetään epäeettisenä. Kussakin koirarodussa kukin kasvattaja tulkitsee rotumääritelmää parhaaksi katsomallaan tavalla. Yksi painottaa yhtä osa-aluetta, toinen toista. Siksi ei ole ihme, että saman rodun sisälläkin yksilöiden ulkonäkö voi vaihdella suuresti. Mutta mitä jalostus koiramaailmassa tarkoittaa? Kysymykseen on monta vastausta. Parhaan

Maukka olisi todennäköisesti aivan toisenlainen koira, jos se olisi sattunut syntymään vaikkapa sata vuotta sitten. Eroja voisi olla useita, mutta yksi olisi ylitse muiden. Sadan vuoden takaisella Maukalla olisi selvästi pidempi kuono kuin sillä, joka on syntynyt tällä vuosituhannella, kahdeksan vuotta sitten. Tällä Maukalla on niin lyhyt kuono, että sivukuvasta sitä ei tahdo edes huomata. Mopsi ei ole ainoa rotu, joka näyttää tyystin toiselta kuin ennen. ”Jalostus tarkoittaa, että tähdätään johonkin kauniiseen – johonkin parempaan kuin nyt”, sanoo Marjatta Snellman. ”Koirilla se vinksahti, kun alettiin tavoitella liiankin kaunista. Ihmisen ymmärtämä kauneus ja koiran fysiologinen tarve eli se, millainen tila elimillä pitää olla, rupesivat lyömään toisiaan korville.” Hän toteaa, etteivät kaikki enää pidä koiranjalostusta kauniina sanana. Sillä on saatettu tarkoittaa sitä, että on tarve tai pyrkimys parantaa olemassa olevaa materiaalia. Nykyisin se kuitenkin yhdistetään sellaisiin rotuihin, jotka näyttävät selvästi toiselta kuin alun perin. Mopsin lisäksi vaikkapa sellaisiin kuin bullterrieri tai saksanpaimenkoira. Niistä ensimmäisellä kallon muoto on hätkähdyttävä, se kaartuu ulospäin. Toisen selkälinja on laskenut sadassa vuodessa huomattavasti. Esimerkkejä on muitakin. Mäyräkoiran jalat ovat alkuperäistä lyhyemmät, ja shetlanninlammaskoiran turkki on yhä muhkeampi. Rotumääritelmä on olemassa ennen kaikkea siksi, että sen avulla voi ennakoida muun muassa, miltä rotu näyttää ja millainen sen luonne on. Snellman sanoo, että vika ei välttämättä ole rotumääritelmässä, vaan siinä, miten sitä on milloinkin tulkittu.

”Joku on saanut päähänsä, että hän haluaa nyt tämän näköisen koiran. Sitten on saatu muutkin uskomaan, että tämä on se, mitä halutaan. On haluttu vaikkapa mahdollisimman tylppää nokkaa, se on ollut komea ja haluttu. Sitten päästään siihen, että koiria on alettu arvostella kuin taide-esineitä.” Kehitys ei ole ollut yhtäkkinen. Se on vienyt aikaa. ”Tämä kaikki on tapahtunut hyvässä uskossa ja hyvissä ajatuksissa. Tuntuu hirveältä syyttää siitä ketään, mutta niin vain on käynyt.” Rotuja saattaa olla satoja, mutta loppujen lopuksi kyse on samasta eläimestä: koirasta. Sen alkuperästä tiedetään tällä hetkellä se, että se on lähtöisin sudesta, tarkemmin sanoen harmaasudesta. Muut yksityiskohdat ovat hatarammalla pohjalla. Vahvin näyttö kuitenkin osoittaa, että koira olisi alun perin syntynyt itäisessä Aasiassa, kertoo Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan professori, Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ryhmänjohtaja Hannes Lohi. Eriytyminen olisi alkanut tapahtua arviolta 16 000–30 000 vuotta sitten. Raja on häilyvä, sillä sutta on sekoittunut koiraan myöhemminkin ja toisin päin. Esimerkiksi susi on saanut mustan värin turkkiinsa koiralta, Lohi selittää. Suomen kansalliskoiran eli suomenpystykorvan puolestaan on havaittu lisääntyneen suden kanssa 1 000–2 000 vuotta sitten. Täyttä varmuutta ei ole siitäkään, kumpi lopulta kesytti kumman, ihminen koiran vai koira ihmisen. Yhden näkemyksen mukaan pelkästään lihaa syövä susi olisi alkanut oleskella ihmisasutuksen ympärillä. Se olisi oppinut hyödyntämään ihmisiltä jääneitä kasviperäisiä ruoantähteitä, ja niin moderni koira olisi saanut alkunsa. Tässä teoriassa ihminen ei olisi välttämättä kesyttänyt koiraa, vaan koira olisi kesyttänyt ihmisen eli ihminen olisi vain tottunut koiran läsnäoloon. Ajatus on kuitenkin osin filosofinen. Koira – alkujaan susi – on saatettu kesyttää myös useammin kuin vain kerran sen historian aikana. Siinä missä sudella lajin kehitystä on ohjannut pääasiassa luonto, koiralla kyse ei ole ollut sattumasta vaan ihmisen tekemistä valinnoista. Jalostukseen on valittu liki alusta asti sellaisia yksilöitä, joista on satuttu pitämään eniten.

Nykyinen koira onkin ainutlaatuinen eläin, toteaa Outi Vainio, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori. Koira kommunikoi ihmisen kanssa paremmin kuin moni muu eläin. ”Kommunikointi on aivan toisella tasolla. Sen lisäksi, että koira ymmärtää, mihin suuntaan ihminen katsoo, se ymmärtää viittomista. Jos ihminen viittoo kädellään, koira ymmärtää katsoa käden viittomaan suuntaan. Susi ei tee niin eivätkä tee kissatkaan.” Ihmiselle vastaava taito kehittyy hänen mukaansa vasta vuoden–puolentoista iässä. Vaikuttaa siis siltä, että ihminen on valinnut jalostukseen lähtökohtaisesti sellaisia koiria, jotka ovat tykänneet leikkiä ihmisen kanssa. Tämä on voinut olla tietoista tai tiedostamatonta. ”Nähtävästi tämä on sellainen ominaisuus, joka on syntynyt koiriin nimenomaan valinnan kautta”, Vainio sanoo. ”Omassa kognitiivisessa tutkimusryhmässämme olemme osoittaneet myös sen, että koirat havainnoivat ihmisten ja koirien kasvoja samalla tavalla kuin ihmiset havainnoivat toisten ihmisten kasvoja.” Niin – koira on parikymmentätuhatta vuotta vanha eläin, mutta varsinainen rotukoira on viktoriaanisen ajan eli 1800-luvun tuote. Sen jälkeen kehitys on ollut suorastaan räjähdysmäistä.

Yläluokka loi rotukoiran Suurin osa nykypäivän koiraroduista on luotu käytännössä parinsadan vuoden aikana. Käännekohtakin on selvä: ensimmäinen virallinen koiranäyttely 1800-luvun puolivälissä. Se järjestettiin Britanniassa. Tapahtuma oli yleisömagneetti, ja sen katsotaan laukaisseen myös nykymuotoisen koiranjalostuksen. Yhteiskunta oli alkanut vaurastua, uudella keskiluokalla oli rahaa ja aikaa. Rotukoirasta tuli hyvinvoinnin symboli ja sen jalostamisesta harrastus. Suomeen koiranäyttelyt levisivät 1800-luvun lopulla. Kehityskaari on ilmeinen. Koirien olot ovat parantuneet sitä mukaa kun elintaso yhteiskunnassa on noussut. Viime vuosina tämä on ollut nähtävissä esimerkiksi Kiinassa. Siellä rikkaat rikastuvat entisestään ja lemmikeiksi halutaan 15

Bullterrieri Pää on bullterrierin tunnusomaisin piirre. Se näyttää hätkähdyttävän erilaiselta kuin vielä 1900-luvun alussa.

Dalmatiankoira Eläinlääkärien mukaan näyttävä valkokankaalta tuttu rotu kärsii tänä päivänä ainakin kuuroudesta, virtsakivistä, iho-ongelmista ja atopiasta.

16 16

Miten koirilla tehdään bisnestä ja kuka käärii rahat? Kasvattaako suosio jo sairaita koiria? Miten varmistaa, että oma lemmikki on eettinen hankinta ja saa arvoisensa elämän? Koirabisnes kasvaa vuosi vuodelta, mutta se ei takaa terveempiä ja onnellisempia lemmikkejä. Jalostus ja koirakauppa toimivat osin kyseenalaisin keinoin, ja niiden käytännöt ovat kirjavia. Eläinlääkäriasemien sairaanhoito erikoistuu, mutta samalla hinnat nousevat joidenkin koiranomistajien tavoittamattomiin. Koirien harrastuksiin ja tarvikkeisiin käytetään yhä enemmän rahaa, kun ihmisen paras ystävä on saavuttanut täysivaltaisen perheenjäsenen aseman. Kaikenkarvainen kansa tutkii ja avaa ensi kertaa tässä laajuudessa suomalaisen koirabisneksen ruohonjuuritasolta suuriin rakenteisiin, kotikoirista näyttelykehien säkenöiviin tähtiin. Kirja on ehdoton hankinta kaikille niin koiran ottamista harkitseville kuin koiran jo omistaville.

67.4 5 1

I S B N 978-9 5 1-0-424 42-1