wsoy
Puut kantavat valoa
Kirsi Kunnas
Puut kantavat valoa runot 1947–1986
Kirsi Kunnas Puut kantavat valoa runot 1947–1986 ja suomennok si a
werner söderström osakeyhtiö helsinki
Kokoelmat Villiomenapuu (1947) Uivat saaret (1950) Tuuli nousee (1953) Vaeltanut (1956) Kuun kuva meissä (1980) Kaunis hallayö (1984) Valoa kaikki kätketty (1986)
© Kirsi Kunnas 2017 ISBN 978-951-0-43085-9 Painettu EU:ssa
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 5
KOKOELMAT:
VILLIOMENAPUU
1947
UIVAT SAARET
1950
TUULI NOUSEE
1953
VAELTANUT
1956
KUUN KUVA MEISSÄ KAUNIS HALLAYÖ
1980
1984
VALOA KAIKKI KÄTKETTY
1986
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 6
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 7
VILLIOMENAPUU 1947
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 8
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 9
P U N A I N E N RU S E T T I HUILUNSOITTAJAN LAULU
Päiväni on unia ja säveleitä täynnä. Huiluni valittaa ja laulaa. Ihmiset, joita en näe, kulkevat ohitseni välinpitämättöminä, kiireisin askelin, ja aurinko paahtaa heidän väsyneitä kasvojaan. Rakastan huiluani, joka itkee kanssani kadunkulmassa. Rakastan huiluani, jolla on minun uneni.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
9
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 10
VÄRIT
Värit, värit! Tiedättekö kuinka teitä rakastan. Tunnetteko kuinka hengitän olemuksenne sieluuni. Teidän elämänne on sykkivän villiä, sointuvaa leikkiä kaikkialla. Kosketukseni värisee sinipunaisen hauraassa sumussa, suudelmani hehkuu mustan samettisessa silmässä, olemukseni sykkii punaisen ilakoivassa tuskassa.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
10
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 11
Oi syksy, ihmeelliset värisi eivät kuole, vaikka valkeus peittää maan. Ne elävät minussa, sydämessäni. Sydäntäni ei koskaan lasketa pimeään hautaan.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
11
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 12
PUNAINEN RUSETTI
Punaisen rusetin sidoin hiuksiini ja nauroin onnellista naurua. Iloitsin nuoruudesta, joka rakasti minua eikä vielä nähnyt ryppyä kasvoillani. Punaisen rusetin kiinnitin hiuksiini ja katselin itseäni sokein silmin.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
12
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 13
»BARBAARISIA RUNOJA»
Rajujen sävelten alta, pauhaavan hekuman alta purkautuu musta onni naurua ja hymyä täynnä. Vartalon jännittynyt kaari, käsien ihmeellinen kosketus, puhallussoittimen odottava läähätys ja patarumpujen etäinen loimotus. Minä nauran —! Yht’ äkkiä tuska on viisautta ja rakkaus katkennut kieli.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
13
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 14
KULTASATEESSA
Koivu irroitti keltaiset viime lehtensä tuulen vietäväksi. Minä seison hulmuvin hiuksin kultasateessa. Ole tervehditty sinä suurisilmäinen lapsi, silmäsi ovat täynnä sanattomia kysymyksiä. Ole tervehditty sinä vaalea metsän impi, nimesi on Murheellinen Lintu. Ole tervehditty sinä iankaikkinen Laupeus. Seison kultasateessa hulmuvin hiuksin ja odotan: joku sinun koivusi lehdistä suutelee kerran silmiäni ja pelastaa minut elämälle.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
14
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 15
AAMULLA
Minun on niin kevyt olla, ja on kuin halu elää olisi lakannut. Kuitenkin joka soluni elää, joka soluni suree, kärsii ja riemuitsee, joka solun on niin hyvä olla. Olen pukeutunut kehäkukkien väriin, väkevään auringon huntuun ja lähtenyt vaeltamaan siniseltä pöytäliinalta siniselle taivaalle. Ja siellä pilvivuoteella maaten minun on niin kevyt olla.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
15
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 16
Joka aamu vaellan sinne puettuna kehäkukkien väriin. Mutta jonakin aamuna ovat kukat kuihtuneet ja tummentuneina varisseet siniselle liinalle. Ja jonakin iltana palatessani on ikkunani kiinni, silloin nukahdan tähtien luo rauhallisia unia täynnä.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
16
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 17
VAIN ÖISIN LIIKKUVAT HALTIAT
Suurena, mustana lintuna laskeutuu yö lentäen levollisesti yhä lähemmäksi sydämiämme. Yö on suuri murhaajatar, se tappaa kaikki värit. Yö on suuri lumoojatar, joka askeleessa on hurmiota. Yö on suuri salaperäisyys, se synnyttää unet ja tuhannet, pienet kyynelet. Vain öisin liikkuvat haltiat. Vain öisin rakastaa elämä satujani.
Villiomenapuu – Punainen rusetti
17
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 18
LAULU UNELLE
Uni, tuudita jälleen minua mustien aaltojesi laululla. Vie keinuen pois sieluni hämyiseen maahasi. Unisorsien laulu, rantakaislojen hiljainen kahina kauas taakseni jää. Saattojoutsenten siipien tuskainen havina minua seuraten soi unen mustien aaltojen pauhuna. Uni, tuudita hiljaa lastasi niin kauan itkenyttä. Vie keinuen pois maahasi tummaan ja lempeään. Villiomenapuu – Punainen rusetti
18
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 19
P I T K Ä T K I S KO T MIKSI SAIN SYDÄMEN
Katsokaa mykän sydämeni tuskaa — Jumalat — miksi annoitte minulle sydämen? Miksi annoitte minulle sydämen, miksi ette taivaan huoletonta lintusta, joka riemuitsisi aamusta iltaan, miksi ette antaneet hiljaista toivoa tai salaista onnea? Mikä oikku oli antaa mykkä sydän tuhansin särkevin ajatuksin?
Villiomenapuu – Pitkät kiskot
19
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 20
PITKÄT KISKOT
Joka yö ajan yövaunulla kaupungin läpi samoja katuja samalla penkillä, minulle varatulla paikalla, joka ainoa yö. Eikä kuljettaja erehdy koskaan viemään minua kotiini ennenkuin aamu on koittanut, ja pyörät nääntyneet pitkiin kiskoihin.
Villiomenapuu – Pitkät kiskot
20
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 21
VILLIOMENAPUU
Vaikka se tuottaakin tuskaa, villiomenapuu, kun sinun oksasi leikataan irti, kun sinuun vieraita varsia sidotaan, ole urhoollinen. Vapaa vartesi ei saa murtua eikä lehtiesi villi laulu sammua. Villiomenapuu, pidätä henkeäsi, odota! Sydänyön hetkenä saapuu taika, elokuun yönä tapahtuu ihme: hedelmäsi ovat kypsät, ja jalot oksasi taipuneet niiden painosta.
Villiomenapuu – Pitkät kiskot
21
978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 22
ONNELLINEN MINÄ OLIN
Hän on liekkiä kourallinen, eräs ties, joku toinenkin lankesi vertaukseen: orja on hän, jota painaa elämän kaipuun ies. Tuli hymyni heidän keskelleen. Kuka näki sen, hämmästyi: — hän onnellinen on ikeensä alla! — Niin, onnellinen minä olinkin, minä rakastin, rakastin rakastamalla, myös omaa tuskaani rakastin.
Villiomenapuu – Pitkät kiskot
22
K
irsi kunnaksen (s. 1924) runoissa muotoutuu runoilijan elämänkuvan avara asteikko linjakkaasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Runoilija hallitsee rikkaitten mielikuviensa maailmassa täysin yksilöllisin tunnusmerkein rajattua aluetta. Herkästi ja tuttavallisena hän lähestyy elämää ja luontoa, jonka kieli on hänelle avointa. Kirsi Kunnaksen runous on rytmillisesti hätkähdyttävän valmista; säkeitä kuunnellessa voi aistia kokeneen kirjailijan tuotannon. Puut kantavat valoa esittelee Kirsi Kunnaksen koko runotuotannon lukuun ottamatta lapsille kirjoitettuja runoja. Kirjailijan omien runojen lisäksi teoksessa on hänen runosuomennoksiaan vuosien varrelta.
päällyksen kuva seppo syrjä
*9789510430859* www.wsoy.fi
82.2
ISBN 978-951-0-43085-9