Kai Häggman Teemu Keskisarja Markku Kuisma 1939 Kuvatoimitus
Jukka Kukkonen WSOY
1939 KAI HÄGGMAN TEEMU KESKISARJA MARKKU KUISMA KUVATOIMITUS
JUKKA KUKKONEN
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ
•
HELSINK I
Kannen kuvaa on muokattu. Alkuperäinen kuva s. 20. Etulehti: Sota on syttynyt Euroopassa. Helsinkiläiset lukevat kadulla lisälehtiä. Kuva: KolmioKuva, Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto (Otava) Takalehti: Valokiilat etsivät viholliskoneita. Kuva: Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto (SVM, Uusi Suomi) Olympiastadion sai modernin hahmonsa vuonna 1938. Kuva: tuntematon, Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto (SVM, US) © Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma ja WSOY 2019 | Werner Söderström Osakeyhtiö Kuvatoimitus Jukka Kukkonen ja Aino Kukkonen Kuvankäsittely Timo Lagerström ja Tuomo-Juhani Vuorenmaa Graafinen suunnittelu Martti Ruokonen ISBN 978-951-0-44456-6 Painettu EU:ssa
SISÄLLYS Teemu Keskisarja SOTA JOSSA HÄVISIVÄT MOLEMMAT OSAPUOLET | 19
Markku Kuisma LUOTON LOPPU | 77
Kai Häggman KOLLAA KESTÄÄ, MUTTA ANTERO EI ENÄÄ PALAA – KIRJAILIJOIDEN TALVISOTA | 143
Kuvalähteet | 206
1930-luvulla vahvistettiin maakuntiin perustuvaa Suomi-kuvaa. Erityisesti matkailuun haettiin maakunnallista väriä.
Nuori lotta edustaa oivasti suomalaista maanpuolustushenke채. V채rit h채n on saanut valokuvaajan pensselist채.
Ilmakuva Punkaharjusta.
Jokamiehen ja -naisen matkamuistot syntyivät kameralla. Kuvauksen kohteena Aulanko, näkyvissä Lusikkaniemi.
Romanttinen Olavinlinna nostalgisen idyllisesti kuvattuna.
Kuuma kesä ennen kylmää talvea houkutteli vesileikkeihin.
Kertausharjoituksissa elokuussa 1939 harjoitellaan Vuoksen ylittämistä lautoilla.
12
13
14
Puolustuslinjoja kaivetaan Karjalan kannaksella kesän kuumuudessa. Akateemiset järjestöt organisoivat kaivuutyöt.
15
Sotaväki marssii Kannaksella. Postikorttia Perkjärveltä myytiin kesäkuussa 1939 aliupseerien lepokodin hyväksi.
16
Kahden valtakunnan raja-aita Laatokan Karjalassa, Salmin kunnassa.
Tervaniemen uimala Viipurissa. Suomessa ei 1930-luvun lopulla eletty »sisällissodan varjossa» vaan sarastavan yhteiskuntarauhan auringossa. Tämä näkyi Viipurissa, joka oli vuonna 1918 ollut suurtaistelun ja terroritekojen näyttämö. Myytti karjalaisen ilon kaupungista – pitkälti tosi – on peräisin 1920–30-luvulta. Maailmanhistorian suunnatonta kaaosta osaavat ennustaa vain historioitsijat – jälkiviisaudella. Tuskin kukaan aikalainen aavisti, millainen kevät Viipurille koitti 1940.
18
TEEMU KESKISARJA SOTA JOSSA HÄVISIVÄT MOLEMMAT OSAPUOLET Yhteiskunnan ihme
T
alvisodan henki ja talvisodan ihme eivät ole myyttejä vaan tosiseikkojen nyyttejä. Mistä ne koostuivat? Suomalaistaustaiset sotilaat eivät 29.11.1939 mennessä olleet esittäneet kovin henkeviä ihmeitä, eikä historia ennustanut yksituumaista ja peräänantamatonta mielenmaisemaa. Ruotsin aikana Puolan, Lützenin ja Narvan maille joutui vastahakoisia »veriveron» maksajia. He taistelivat toisinaan hyvin, mutta kapealta arvopohjalta. Koti, uskonto ja isänmaa ei olisi kelvannut 1600–1700-luvun sotahuudoksi. Edes vapaaehtoisesti pestautuneet eivät puolustaneet suomalaista ja ruotsalaista yhteiskuntaa, koska ei ollut olemassa mitään yhteiskuntaa – vasta esivalta, joka ei osannut muuta kuin verottaa ja pakottaa sotapalvelukseen. »Yhteiskunta» on nuorehko sana. Maamme kirjan suomennos levitti sitä 1870-luvulta lähtien. Topeliuksen mukaan yhteiskunta oli »se suuri, hyvää tekevä järjestys, joka yhdistää meidät kaikki, pitää turvissaan meidät kaikki, sitoo ja vapaiksi tekee meidät kaikki». Tämä oli vasta ennustus. Kansallisaate ja fennomanian läpimurto loivat ihmisarvoa ja hiukan tasa-arvoa. Silti 1900-luvun alun suomalaiset tuskin kokivat yhdistyneensä suuren hyvää tekevän järjestyksen turviin. Kapina möyri vuonna 1918 esiin nälästä, työttömyydestä, maanomistusoloista, epätasa-arvosta ja säätykaunasta. Nämä sairaudet melkein tappoivat kansanruumiin. Mutta heti surmatöiden jälkeen alkoi parantuminen. Suomi oli jo 6.12.1919 parempi maa kuin 6.12.1917. Ja tuolloin pyrähdys ja kestävyysjuoksu olivat vasta tuloillaan. Torpparivapautus, Lex Kallio, Lex Pulkkinen, uskonnonvapaus, yleinen oppi19
Uudistila Suistamon pitäjässä, Kollaan tulevissa taistelumaastoissa. Ilman 1920-luvun maareformeja ei voi kuvitellakaan talvisodan ihmettä. Perussotilaissa oli kymmeniätuhansia pienviljelijöitä, omistavan luokan jäseniä, vaikka sitten köyhiäkin.
Kuvan henkilöt ovat matkalla Villingin saareen kesäpäivän viettoon.
velvollisuus… jättireformeja, joihin verrattuna 2010-luvun sote on Suomi-neidon kainalokarvan kokoinen lillukanvarsi. Punikkien ja lahtareiden vihapuheet ja -teot eivät tärvelleet 1920– 1930-luvun taloutta. Suomesta vöyristyi metsäteollisuuden pikkujättiläinen ja melko muheva, hiljakseen kaupungistuva maatalousmaa. Kansantuote kaksinkertaistui parissakymmenessä vuodessa. Vauraus ei valunut pelkästään patruunoille ja isoille isännille. Kymmenettuhannet pientilalliset omistivat metsää eivätkä menettäneet sitä suuryhtiöille puoli-ilmaiseksi. Tukkilaisen ja tehtaantytön palkat kihahtivat nousuun 1930-luvun alun suuren laman jälkeen. Paremminvointi pönkitti demokratiaa, oikeusvaltiota ja yhteiskuntarauhaa. Hallitukset ja eduskunnat hajosivat tämän tästä, mutta äänestäminen ei ollut tyhjänpäiväistä. Maanalainen kommunismi hävisi sosiaalidemokratialle. Lapuan liike ei aivan päässyt terrorisoimaan syvimpiä rivejä. Kansalaisluottamuksensa menettäneille avautui mahdollisuus ruveta kansalaisiksi. Kylmintä kapitalismia haastoi osuustoiminta. Kansallista kulttuuria piisasi niin työläisille kuin herroille. Vain ihme olisi estänyt näiden seikkojen vaikutuksen maanpuolustustahtoon. Suomenmaasta tuli varjelemisen arvoinen vaikkapa entisen torpparin pojille. Laatokan ja Jäämeren rantojen turisti näki aika muhkean maantieteen; älämölö Tarton »häpeärauhasta» poistui muodista. Kurjuus, sorto, väkivalta ja vääryys eivät tietenkään kadonneet jäljettömiin, mutta Suomesta muotoutui melko onnistunut valtio. Kukaan ei ikävöinyt nälkäistä ja turvatonta suuriruhtinaskuntaa ja yhä harvempi toivoi naapurimaan nykymeininkiä. Idässä oli vuonna 1917 kangastellut Suomen työväelle leipää ja oikeudenmukaista huomista. Neuvostoliitosta kieroutui pahan valtakunta, joka massamurhasi miljoonia alamaisiaan, mukaan lukien kymmenettuhannet suomalaistaustaiset maahanmuuttajat, emigranttikommunistit ja epäpoliittiset suomensukuiset erämaan asukit. Pitkään odotettu yllätyshyökkäys
Valkoinen Suomi ei takuulla töllistellyt itärajaansa sinisilmäisesti vuosina 1918–1939. Aiheellinen neuvostofobia oli sekä politiikan pohjavirtaus että näkyvä pärske. Punaisen hämärän maa horjui, huojui ja hoippui kuolemaisillaan, mutta pysyi pystyssä. Se ei ollutkaan tilapäinen, ohimenevä ilmiö. Kansainvälisellä kommunismilla pyyhki kohtalaisesti, vaikka vallankumoukset Euroopassa vaimenivat. Neuvostoliitto pystyi asevarusteluun, vaikkei juuri pullistellut puheissa. 20
s uom e n koh ta lo n v uos i vuonna 1939 tummat pilvet kerääntyivät Euroopan taivaalle. Suomessa tuon vuoden kesä on jäänyt muistiin viimeisenä aurinkoisena, onnellisena kesänä. Silti hetkittäin tuntui aavistus sodan kasvavasta uhkasta hyytävänä tuulahduksena iholla. Elettiin kuin viimeistä kesää.
Millainen kansakunta talvisotaan astui?
Soutelija Hyrsylän mutkassa. Rajankäynnin vanhojen käsittämättömyyksien takia Miltä Suomiraja-alue, näyttijota tavallisen kansan,Hyrsylän talouselämän Suomelle kuului vuolaan joen itäpuolella ei voitu puolustaa. mutkan evakuointi myöhästyi. Asukkaat ja jäivät loukkuun ja neuvostovallan vaikuttajien kulttuuriväen silmin? Jaalle. ennen kaikkea:
millainen järkytys sodan syttyminen oli Punamultahallituksen kitsastelun tähden reserviläisille riitti vain ja miten talvisodasta selvittiin? malli Cajander: kivääri, vyö ja kokardi. Toisaalta Suomen puolustusNäihin kysymyksiin vastauksensa antavat Suomenjaetevimmät budjetit olivat 1920–1930-luvulla kovaa eurooppalaista keskitasoa historiankirjoittajat Teemu Keskisarja, Markku Kuisma valtavia suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ja nykyaikaan. Laivas-ja Kai Häggman. Vanhojen valokuvien parissa tehdystä palkittu erikoisto oli ylihintainen painopiste (joskin merisodan ja elämäntyöstä maihinnousujen todennäköisyyttä etukäteen mahdotonta vähätellä, historiassahan tutkijaoli Jukka Kukkonen on löytänyt teokseen ison joukon harvinaisia, niitä riitti). Tilaukset kotimaisilta telakoilta ja konepajoilta kohensivaikuttavia kuvia, jotka pysäyttävät lukijan ihmiskohtaloiden äärelle. vat työllisyyttä, mutta sorsivat maa-armeijaa. Hankkimatta jäivät absoluuttiset välttämättömyydet, kuten panssarintorjunta ja kenttätykistön ammukset. Suomen 1900-luvun alun suuret ikäluokat olisivat riittäneet 16 divisioonaan, mutta varusteita oli hädin tuskin kymmenellekään. Varustelut onnistuivat kyllä nappiin joissain kohdissa. Aluejärjestelmä toimi sekä liikekannallepanon että yksiköiden taistelukyvyn kannalta. Reserviupseerien kelpo koulutuksen jawww.wsoy.fi sadantuhannen suojeluskuntalaisen 92.71 ISBN 978-951-0-44456-6 vapaaehtoisen harjoittelun ansiosta Suomi ei lähtenyt sotaan kylmiltään. Ylimääräiset kertausharjoitukset loppusyksyllä 1939 edesauttoipäällyksen kuva Aho & Soldan @ jb • päällys Martti Ruokonen vat tietenkin valmiutta.
*9789510444566*
21