MIINASUPINEN ANNI NYKÄNEN
TULTA JA
MEHUJÄÄTÄ
WSOY
KIITos
WSOY:n kirjallisuussäätiö ja Kuvittajat ry
Omistettu Almalle ja Oilille
Teksti © Miina Supinen ja WSOY 2021
Kuvat © Anni Nykänen ja WSOY 2021
Taitto ja graafinen suunnittelu Anni Nykänen
Väritysassistentti Saara Kuopio
ISBN 978-951-0-45046-8
Painettu EU:ssa
Miina Supinen
Werner Söderström Osakeyhtiö
HELSINKI
Anni Nykänen ROSMARIINI TUlta ja MEHUJÄÄTÄ
PompUlLa KUmariaAn
8
Olimme kokeneet Kumarian taikamaa-
ilmassa huikeita seikkailuja noitatyttö
Rosmariinin kanssa. Lopuksi hän oli
dumpannut meidät takaisin tavisten maailmaan ja mutissut jotain epämääräistä.
Mutta Rosmariinia ei näkynyt eikä kuulunut. Elämä oli taas tylsää ja tavallista.
Kunnes yhtenä päivänä meidän luokalle tuli uusi oppilas.
Hän oli jotenkin yli-innokas tyyppi…
Kokkiklubi valpastui heti!
11
Välitunnilla saarroimme Sulo Suikeron.
Olin nähnyt hänen kiirehtivän ainoastaan
Kumariassa muurahaisten keittiössä, kun olimme olleet siellä orjuudessa. Silloinkin
hän oli mäkättänyt koko ajan. Rosmariinin
mukaan liika aherrus oli vastoin
noitien perimmäistä luonnetta ja taikuus vaati päiväunia, lorvimista, riittävää
hölmöilyä ja vapaata tonttuilua.
13
Sulo Suikero johdatti meidät jumppasaliin.
Hän raahasi trampoliinin keskelle lattiaa ja otti repustaan kourallisen taikapippuria. Saliin levisi
taian tuoksu, josta tuli mieleen Rosmariinin taikapippurimylly.
14
Sillä aikaa vauvamuskarissa:
15
Pompimme trampoliinilla.
”Pitäisikö tässä siis tapahtua jotain?” Michelin kysyi.
”Voi sentään! Minulla on vain Rosmariinin lainaamaa taikavoimaa, enkä ole maaginen olento. Joudutte tekemään itsekin töitä. Yrittäkää pompata korkeammalle!” Sulo kannusti.
Slaissi otti kunnolla vauhtia ja ponkaisi. Kun hän oli korkealla ilmassa, tapahtui jotakin outoa – hänen päänsä ja ylävartalonsa katosivat näkyvistä.
16
Seuraavalla pompulla Slaissi katosi kokonaan.
Sen jälkeen hävisi Michelin ja sitten Sulo.
Hyppäsin niin korkealla kuin pystyin. Tuntui
kuin ilmalento vain jatkuisi ja jatkuisi. Yhtäkkiä en enää hahmottanut, mikä oli yläpuoli ja mikä
alapuoli…
17
Lopulta löysin itseni istumasta tahmeasta lammikosta.
18
Ja silloin näin jotakin outoa.
Sulo Suikero alkoi muuttua silmiemme edessä.
19
Ja yhtäkkiä edessämme oli…
kukas muukaan kuin
Madeleine Hopeasiipi!
Olisitko arvannut? Ystävämme, rakas exMättömato! (Ja kyllä, hänellä on sama nimi
kuin minulla, koska hän pitää minua suurena esikuvanaan.)
20
”Miten sinä tuolla tavalla muutuit?” minä ihmettelin samalla kun tutkailin ystävääni siivistä tuntosarviin.
”Saa kai sitä muuttua”, Madeleine Hopeasiipi sanoi. ”Ajattele, jos olisin ilmestynyt ihmisten maailmaan giganttisena perhosena. Koko koulu olisi mennyt ihan sekaisin.”
”Hih, tosiaan”, minä tajusin ja näin mielessäni reksin ällistyneen ilmeen. ”Mutta yksi kysymys: oletko sinä nyt sitten tyttö vai poika? Madeleine on tytön nimi, mutta Sulo on pojan nimi.”
”Hmm. Liekö niin nökönuukaa?” Madeleine Hopeasiipi sanoi. ”Hypätkää kyytiin, nyt lähdetään Laavakylään Rosmariinin luo!”
21
KUIVAA JA MÄRKÄÄ
Kiipesimme perhosen selkään.
”Minne me siis tarkalleen ottaen mennään?” Michelin kysyi.
”Laavakylään. Se on aavikkokaupunki, joka pitää pintaansa muurahaiskuningattaren hirmuvaltaa vastaan”, Madeleine Hopeasiipi selitti.
Se räpäytti siipiään ja yritti nousta lentoon…
...mutta jäikin sitten tönöttämään maahan.
24
Se yritti monta kertaa, mutta ei päässyt liikkeelle.
Michelin, Madeleine, Slaissi ja Bebe matkaavat
takaisin Kumarian taikamaailmaan noitatyttö
Rosmariinin luo. Vastassa on vuosisadan
villein vesipuisto, savua puskeva tulivuorigrilli
sekä muurahaisten pelottavat joukot, jotka pitävät Kumariaa vallassaan. Sankarimme ovat liemessä, sillä heistä odotetaan koko Kumarian pelastajia…
Riemastuttava Rosmariini-sarja iskee huumorin kipinöitä etenkin alakoululaisille lukijoille.
Sarjan aiemmat osat:
Mättömadon salaisuus
