Tahkokallio, Keijo: Ajattele myönteisesti (WSOY) by Kirja.fi

Ajat tele myön tei sesti

KEIJO TAH KOKALLI O

Ajat tele myön tei sesti Avaimia muutokseen

WSOY

HELSINKI

Sisällys Esipuhe.................................................................................................... 7 Positiivinen ajattelu – mitä se on....................................................... 9 Ajattelun ja toiminnan välinen yhteys............................................ 13 Mielikuvitus on tahtoa voimakkaampi........................................... 27 Kulttuurimme on negatiivinen......................................................... 29 Myönteinen vuorovaikutus............................................................... 45 Virheen välttäminen........................................................................... 82 Eroon uupumuksesta......................................................................... 93 Tavoitteena muutos..........................................................................124 Henkinen valmentautuminen.........................................................151 Avaimia muutokseen........................................................................156 Näennäispositiivisuus......................................................................160 Näennäispositiivisuus kasvatuksessa............................................163 Lähteet................................................................................................189

Esipuhe Nuoruudessani en koskaan suunnitellut ryhtyväni psykologiksi. Pikemminkin olin kiinnostunut luonnontieteistä, joita myös aloin opiskella 60-luvun puolivälissä. Erilaisten sattumien summana kiinnostuin samaan aikaan hypnoosista ja luettuani kaikki aiheesta suomeksi kirjoitetut kirjat tilasin niitä lisää ulkomailta. Eräässä teoksessa kuvailtiin Milton H. Ericksonin, amerikkalaisen lääkärin, hypnoosimenetelmiä ja ajattelutapoja. Ne poikkesivat alan muiden asiantuntijoiden ajatuksista kiinnostavalla tavalla ja halusin tutustua niihin syvemmin. Haluni oli siinä määrin voimakas, että ponnistin läpi tiukan karsinnan lukemaan psykologiaa ja hylkäsin aloittamani luonnontieteilijän uran, joka tosin oli lähtenyt liikkeelle varsin vaatimattomasti. Yllätyksekseni en törmännyt kertaakaan Milton H. Ericksonin nimeen koko opiskeluaikanani. Jotain jäi puuttumaan ja se jokin puuttui vielä pitkään toimiessani psykologina ja terapeuttina mielenterveystyön eri tehtävissä. Erityisesti olin tyytymätön siihen mielikuvituksettomaan ja ilottomaan työskentelytapaan, jolla vaikeuksissa olevia ihmisiä yritetään auttaa. Kadoksissa olleen Milton H. Ericksonin löysin uudestaan 80-luvun alkupuolella toimiessani Espoon nuorisoaseman johtajan tehtävissä. Tutustuin silloin perheterapian ja yleensäkin ratkaisukeskeisen terapian uusiin suuntauksiin ja havaitsin, että kyseinen lääkäri on merkittävällä tavalla vaikuttanut näihin uusiin, positiivisia puolia painottaviin terapiamenetelmiin. Sain rohkeutta kehittää itsessäni taitoa ottaa myönteisiä näkökulmia ongelmiin ja E s ip uhe

huomasin, että pystyin aikaisempaa paremmin auttamaan asiakkaitani ratkaisemaan ongelmiaan. Opin myös sen, että ei ulkopuolinen ihminen – ei edes terapeutti – kykene ratkaisemaan toisen ongelmia hänen puolestaan. Jokaisen on ratkaistava ne itse. Terapeutti voi ainoastaan auttaa toista ottamaan omia voimavarojaan ja kykyjään käyttöönsä. Tämä havainto oli henkisesti helpottava. Kun ei enää tarvinnut murehtia toisten puolesta, pysyi oma mieli rauhallisena, ja rauhallisesta terapeutista on enemmän hyötyä kuin hermostuneesta. Tätä kirjoittaessani en enää vuosiin ole toiminut terapeuttina, eihän minusta sitä pitänyt tullakaan. Aloin ihmetellä, voisiko oppimaani myönteistä ajattelutapaa soveltaa tavallisten ihmisten tavallisissa arkisissa askareissa niin työpaikalla kuin kotona tai harrastusten parissa. Olisiko mahdollista löytää iloista suhdetta jokapäiväisiin pieniin asioihin, kuten kävelyyn, imuroimiseen, räntäsateeseen, vihamieliseen naapuriin tai kenkkumaiseen työ toveriin. Harjoittelin tätä käytännössä ja havaitsin edistyväni. En väitä, että olisin koskaan ollut tai että nyt olisin jotenkin positiivisempi ihminen kuin muut. Asia on pikemminkin päinvastoin. Positiivinen ajattelu ei ole aate. Se on työkalu. Jokainen voi itse päättää, milloin ottaa sen käyttöönsä. Itseään ei tarvitse muuttaa, mutta usein kannattaa muuttaa tapaa, jolla toimii. Myönteinen suhde omaan itseen merkitsee itsensä hyväksymistä sellaisena, kuin on. On mielenkiintoista havaita, että sama vanha kurja minä pystyy selviytymään vaikeastakin tilanteesta, kun ottaa tietoisesti myönteisen näkökulman pulmaan. Ajattelu on aivoissamme, ja aivot ohjaavat toimintaamme. Loppu jääköön itse kirjan kerrottavaksi. Espoossa toukokuussa 1992 Keijo Tahkokallio 8

a jat t e l e myönt e ise st i

Positiivinen ajattelu – mitä se on On helppo ajatella myönteisesti silloin, kun kaikki on hyvin, kun aurinko paistaa ja raha-asiat ja ihmissuhteet ovat kunnossa. Tilanne on pulmallisempi, kun menee huonosti, kun kohtaamme ongelmia, onnettomuuksia, vaivoja ja vastuksia, kun aurinko menee pilveen ja alkaa sataa. Monet sanovat, että positiivinen ajattelu negatiivisessa tilanteessa on itsensä pettämistä, roskien lakaisemista maton alle. Negatiivinen on negatiivista ja sen myönteisenä kuvitteleminen on lähinnä typerää. Kuitenkaan tilanne, jossa aurinko paistaa ja elämä on järjestyksessä, ei ole positiivisen ajattelun kannalta kovin mielenkiintoinen. Positiiviset ajatukset myönteisessä tilanteessa ovat itsestään selviä. Sen vuoksi tässä kirjassa enimmäkseen keskitytään pohtimaan, miten pitäisi ajatella, jotta selviytyisimme hyvin negatiivisista asioista. Pyrkimyksenä on osoittaa, että kaikkien vaikeuksien ja pulmien keskeltä löytyy näkökulmia, jotka ovat positiivisia ihan oikeasti eivätkä pelkkää positiivisuuden kuvittelemista. Seuraava esimerkki auttaa ymmärtämään asiaa. Mummo elää yksin puulämmitteisessä mökissään. Eräänä tammikuisena päivänä jäiselle pihamaalle on satanut vettä, ja hakiessaan Pos it iivine n a jat t e lu – m i tä s e on

puita pihan perällä olevasta liiteristä mummo kaatuu niljanteella ja katkaisee jalkansa. Jäisessä maassa istuen mummo ristii kätensä ja kiittää Jumalaa siitä, että poikki meni jalka eikä käsi. Hän kun niin pitää käsitöiden tekemisestä. Ei haittaa paljonkaan, vaikka jalka on paketissa, kun kädet ovat terveet.

Esimerkkimme mummo on todellinen ja voimme ymmärtää, että tarinassa ei ole olennaista rakkaus käsitöihin vaan mummon kyky ajatella positiivisesti. Jos mummo olisi samassa tilanteessa katkaissut kätensä, hän olisi kiittänyt Jumalaa siitä, että kysymyksessä oli käsi eikä jalka. Hän kun niin mielellään käy naapureissa juttelemassa. Ei haittaa paljonkaan, vaikka käsi on paketissa. Kun on terveet jalat, voi kävellä naapuriin milloin haluaa. Useimmat jäävät vastaavassa tilanteessa suremaan poikkimennyttä jalkaansa. Ajatukset risteilevät kivussa, säryssä ja erilaisissa tulevaisuuteen liittyvissä vaikeuksissa, jotka jalan katkeaminen tuo tullessaan. Aivomme sitoutuvat negatiivisuuteen ja olemme sokeita myönteisille mahdollisuuksille. On ymmärrettävää, että näin käy, koska kielteisillä asioilla ja tapahtumilla on meille suuri merkitys. Tilannetta voisi verrata hammaslääkärin tuolissa istumiseen. Kun pora osuu hermoon, kipu tunkeutuu tajuntaamme niin voimakkaasti, että tuntuu kuin maailmassa ei muuta olisikaan. Kuitenkin jo omassa kehossamme on miljoonia muita paikkoja, joihin ei satu yhtään. Keskittämällä ajatukset poraamisen ajaksi vaikka oikean jalan isovarpaaseen ja ajattelemalla miten mahtavan hyvä olo sillä on, hampaaseen liittyvän kivun merkitys vähenee. Kipu sinänsä ei tietenkään häviä, se ei vain enää merkitse yhtä paljon kuin äsken, koska aivoilla on muuta – myönteisempää – ajateltavaa. Mökin mummo on esimerkki luontaisesta taipumuksesta ajatella positiivisesti. Meiltä muilta tämän 10

a jat t e l e myönt e ise st i

ajattelutavan oppiminen edellyttää monien uusien asioiden oivaltamista ja paljon käytännön harjoitusta.

Puolillaan oleva juomalasi

Positiivisen ajattelun perusideaa havainnollistetaan usein puolillaan olevan juomalasin avulla. Ihmiset voidaan jakaa optimisteihin ja pessimisteihin – positiivisesti ja negatiivisesti ajatteleviin – sen mukaan miten he näkevät kyseisen lasin. Pessimistit näkevät lasin tyhjän osan. He sanovat, että juomalasissa on enää puolet jäljellä. Optimistit näkevät sen puolen, jossa on juotavaa. He sanovat, että juomalasissa on vielä puolet jäljellä. Maailmassa kaikki asiat ja tapahtumat ovat puolillaan olevan lasin kaltaisia. Ei ole mitään, mikä olisi pelkästään positiivista tai pelkästään negatiivista. Kaikkein myönteisimpäänkin liittyy negatiivisia puolia ja kaikkein kielteisimpään positiivisia. Myönteisyys ja kielteisyys ovat tosin monimerkityksisiä ilmiöitä ja täynnä paradokseja, mistä seuraava vitsi on mainio esimerkki. Mistä erottaa optimistin ja pessimistin? – Kun pessimisti sanoo, että nyt ovat asiat niin huonosti, että huonommiksi ne eivät enää voi tulla, sanoo optimisti, että kyllä voivat.

Juomalasiesimerkki kuvaa samalla aivojen tapaa toimia. Aivomme voivat nimittäin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos ajattelemme juomalasin tyhjää puolta, emme samanaikaisesti voi ”nähdä” täysinäistä osaa ja päinvastoin. Valitsemalla toisen osan suljemme pois toisen. Aivot voivat käsitellä erilaisia asioita peräjälkeen, nopeastikin, mutta eivät kahta asiaa täsmälleen yhtä Pos it iivine n a jat t e lu – m i tä s e on

aikaa. Kun keskitymme kipeään hampaaseen, emme huomaa varvasta ja kun keskitymme varpaaseen, emme tunne mitään hampaassa. Kokemuksesta tosin tiedämme, että valitsemme automaattisesti keskittymisen kohteeksi kipeän hampaan ja tarvitsemme tietoista ponnistelua voidaksemme suunnata ajatuksemme varpaaseen. Vaaditaan lisäksi erityistä taitoa pitää ajatukset varpaassa, koska ne jatkuvasti luiskahtavat takaisin kipuun. Aivoissa oleva ”kuva” vaihtelee hampaan ja varpaan välillä. Harjoituksen avulla voidaan kehittää kykyä pitää ajatukset varpaassa, jolloin hampaaseen keskittyminen vähenee. Kulttuurissamme vallitsee erityinen taipumus nähdä juoma lasin tyhjä puoli, ts. näemme ympärillämme ongelmia, vaaroja, vastuksia, puutteita, virheitä jne. Tietenkin on totta, että näitä negatiivisia ilmiöitä ympärillämme riittää. Kuitenkin on yhtä totta se, että maailma on pullollaan myönteisiä asioita. Näitä emme vain pysty näkemään, koska valitsemalla negatiivisen suljemme pois positiivisen. Maailma ei tietenkään muutu miksikään, ajattelemmepa sen myönteisiä tai kielteisiä puolia. Juoman määrä lasissa on täysin riippumaton ajatuksistamme. Meidän kannaltamme vain on mukavaa ja hyödyllistä nähdä myönteinen. Sairastaminen sujuu mukavammin, jos on iloisella mielellä. Sitä paitsi on täysi syy uskoa, että myönteinen mieliala edistää paranemista.

a jat t e l e myönt e ise st i

Ajattelun ja toiminnan välinen yhteys Tässä esityksessä käsitettä ajattelu käytetään laajassa merkityksessä. Sillä viitataan sen kaltaisiin aivotoimintoihin, jotka liittyvät läheisesti mielikuviin ja mielikuvitukseen. Voidaan sanoa, että ihmisellä on visuaaliset aivot eli että aivojemme toiminta liittyy näköaistiin. Elämme näkömielteitten maailmassa. Koiran aivotoiminta taas on yhteydessä hajuaistiin ja näin koiran aivoja voidaan kutsua ”haju aivoiksi”. Sanat ”mielikuva” ja ”mielikuvitus” viittaavat siihen, että käsittelemme asioita aivoissamme eräänlaisina kuvina.

Aivot kontrolloivat toimintaamme Miehen työpäivä alkoi myöhemmin kuin vaimon ja siksi mies jäi usein vielä nukkumaan, kun vaimo jo nousi ylös. Aamu-unisuuteen taipuvainen mies piti tästä järjestelystä, ja kaikki olisikin ollut hyvin, ellei erästä pikku seikkaa olisi ollut. Vuoteiden sijaaminen jäi miehen tehtäväksi ja hän inhosi sitä. Hän jätti ne välillä sijaamatta, mutta sekään ei ollut hyvä, sillä vaimo alkoi moittia A jat t e lun ja toi m in na n vä lin e n y h t e ys

häntä sanoen, että lasten koulukaverit, jotka usein koulun jälkeen tulivat heille, saivat huonon kuvan heidän kodistaan. Viikonloppuisin vuoteet sijasi vaimo, eikä mies lakannut ihmettelemästä miten nopeasti ja vaivattomasti se kävi. Vaimo teki kaiken kuin ohimennen sen kummempia ajattelematta, ja kuitenkin vuoteesta tuli oikein siisti. Mies pohti mielessään, mistä tämä ero johtui. Ehkä se johtui siitä, että hän oli saanut perinteisen kasvatuksen, jonka mukaan naisilla on omat askareensa ja miehillä omansa. Vuoteen sijaaminen ei kerta kaikkiaan kuulunut itseään kunnioittavan miehen töihin. Ehkä kaikki johtui armeijasta, jossa vuode piti sijata viimeisen päälle ja heti rangaistiin, jos jokin paikka oli huonosti. Yhtä kaikki, mies tunsi olevansa menneitten kokemustensa vanki. Ei tarvinnut muuta kuin ajatella vuoteen sijaamista, niin tuli vastenmielinen olo. Hän huomasi pitkittävänsä työhön ryhtymistä ja kun hän viimein pääsi alkuun, hän huomasi toimivansa vastahakoisesti. Sijaaminen kesti kauan, työn jälki oli epäsiistiä ja hän oli itseensä ja lopputulokseen tyytymätön. Mies päätti tehdä asialle jotain. Etsimisten ja kokeilujen kautta hän päätyi seuraavaan työskentelytapaan. Hän ajatteli: ”Levitän ensimmäisen täkin suoraksi” (ja samalla teki niin kuin ajatteli). Hän siirtyi toiseen ajatukseen: ”Käännän täkin lähimmän reunan alle” (samalla kääntäen). Hän jatkoi systemaattisesti ajatellen vaihetta kerrallaan ja aina kussakin vaiheessa samanaikaisesti toteuttaen ajatuksensa: Käännän täkin toisen reunan alle… levitän toisen täkin suoraksi… käännän lähimmän reunan alle… käännän toisen reunan alle… tartun päiväpeiton pitkään sivuun kaksin käsin… heilautan päiväpeiton vuoteen yli niin, että se laskeutuu vuoteelle… suoristan päiväpeiton lähimmän reunan… suoristan päiväpeiton toisen reunan… heitän ensimmäisen päivätyynyn sängylle… heitän toisen tyynyn… siinä koko juttu.” 14

a jat t e l e myönt e ise st i

Tähän työskentelytapaan ei liittynyt vastenmielisyyden tunteita ja vuoteen sijaaminen muuttui helpoksi ja nopeaksi. Lisäksi työn jälki miellytti hänen silmäänsä enemmän kuin ennen.

Aivot ovat kehomme komentokeskus. Kaikki mitä meissä tapahtuu ja mitä teemme johtuu siitä, että aivoistamme on tullut siihen käsky. Käskyt voivat olla toiminnan suhteen positiivisia tai negatiivisia, toisinaan tulee yhtä aikaa sekä positiivisia että negatiivisia käskyjä. Esimerkissämme mies ajatteli, että vuoteen sijaaminen on vastenmielistä hommaa. Negatiiviset ajatukset ovat konkreettisia viestejä lihaksille, jotka alkavat toimia vastahakoisesti. Tilanne on sama kuin urheilijalla, joka ei paineiden alla pysty parhaaseen suoritukseensa vaikka yrittää kuinka. Epäonnistumisen pelko ja muut negatiiviset ajatukset aiheuttavat lihaksiin suoritusta haittaavaa jännitystä. Negatiiviset ajatukset liittyvät joko menneisyyteen (aikaisempiin kokemuksiin) tai tulevaisuuteen (tulevaisuuden uhkakuviin). Kun mies oppi sijaamaan vuoteen tässä ja nyt -periaatteella (mies ajatteli mitä teki ja teki mitä ajatteli) menneeseen ja tulevaan liittyvä negatiivisuus katosi ja työskentely vapautui. Voidaan ajatella, että iho on pinta, joka jakaa ihmisen toiminnan kahteen suuntaan. Toinen osa toiminnastamme tapahtuu ihomme sisäpuolella, elimistössämme. Lihakset, luusto ja sisä elimet sekä niihin liittyvät verenkierto, hengitys, ruoansulatus ja umpieritys muodostavat monimutkaisen ruumiillisen järjestelmän, jota aivot kontrolloivat. Aivot kontrolloivat myös omia sisäisiä tapahtumiaan. Osa toiminnastamme suuntautuu kehomme pinnan, ihon, ulkopuolelle. Liikumme, teemme työtä jne. Aivot kontrolloivat myös kaikkea tätä. Esimerkiksi puhuminen on ruumiillista toimintaa, jonka ohjaus tulee aivoista. Viime kädessä kehon sisäinen A jat t e lun ja toi m in na n vä lin e n y h t e ys

järjestelmä palvelee tätä ihmisen ulospäin suuntautuvaa toimintaa. Kehomme ”koneiston” pitää olla kunnossa, jotta voisimme toimia tehokkaasti. Vain häviävän pieni osa aivotoiminnasta on tietoista. Suurin osa siitä on tietoisuutemme ulkopuolella olevaa alitajuista työskentelyä. Positiivinen ajattelu perustuu huomioon, että kun annamme tietoisia ohjeita alitajunnallemme, se alkaa toimia antamiemme tavoitteiden suuntaisesti. Ihminen, joka ajattelee jostain asiasta ”Tätä minä en ikinä opi”, ei tule sitä oppimaankaan, kun taas toinen, joka ajattelee ”Tämän minä vielä varmasti opin”, tulee toteuttamaan ajatuksensa.

Heilurikoe

Kokeeseen tarvitaan noin puolen metrin mittainen lanka ja pieni mutteri (esimerkiksi Ø 5 mm). Solmimalla lanka mutteriin saadaan yksinkertainen havaintoväline, jolla voidaan tutkia ajattelun ja toiminnan – aivojen ja kehon – välisiä yhteyksiä. (Luonnollisesti voidaan käyttää jotain muutakin pientä esinettä kuin mutteri. Sormus käy yhtä hyvin.) Tartu langan vapaaseen päähän ja kohota käsi silmien tason yläpuolelle niin, että mutteri roikkuu vapaasti edessäsi. Katso mutteria ja keskity ajattelemaan sitä. Ajattele, että mutteri on heiluri, joka heiluu vasemmalta oikealle. Muodosta mielikuviisi mahdollisimman konkreettinen kuva heiluriliikkeestä. Esimerkiksi vanhanaikaisen seinäkellon heilurin edestakaisen liikkeen ajatteleminen käy hyvin, samoin ajatus lapsesta leikkipuiston keinussa jne. Huomaat, että mutteri alkaa todella heilua ajatustesi suuntaisesti. 16

a jat t e l e myönt e ise st i

Mitä keskittyneemmin pystyt ajattelemaan heilurin liikettä, sitä paremmin mutteri heiluu. Huomautettakoon jo tässä vaiheessa, että ilmiölle on täysin järjellinen selitys eikä siihen liity mitään mystiikkaa. Palataan siihen tuonnempana ja jatketaan koetta. Ajattele seuraavaksi, että mutteri muuttaa suuntaa. Ajattele heilurin liikettä kohtisuoraan edellistä liikettä vastaan, siis itseesi päin ja poispäin. Mutteri alkaa nyt heilua uuden ajattelutapasi mukaan. Vaihda mielikuva heiluvasta liikkeestä ympyräliikkeeksi. Ajattele, että mutteri kiertää ympyrää myötäpäivään. Kun se on päässyt hyvään vauhtiin, vaihda mielessäsi suunta päinvastaiseksi. Ajattele ympyräliikettä vastapäivään. Lopuksi voit kuvitella miten mutteri pysähtyy ympyrän keskipisteeseen.

Vähintään yhdeksällä kymmenestä tämä koe onnistuu välittömästi. Muilla mutteri alkaa heilua ajatusten tahdissa sen jälkeen, kun he ovat ymmärtäneet ilmiön selityksen ja löytäneet oikean keskittymistavan. Niin kuin jo aikaisemmin mainittiin, kokeeseen ei liity mitään mystistä. On turha kuvitella, että ajatus saisi mutterin heilumaan. Selitys on arkipäiväisempi. Ajatus yksinkertaisesti saa käden heilumaan. Käsi puolestaan heiluttaa mutteria. Langan päässä roikkuva mutteri on mekaaninen vahvistin, joka tekee näkyväksi muuten melko huomaamattoman liikkeen. Liike syntyy lihaksissa sen seurauksena, että aivoissa on liikeajatuksia. Voidaan sanoa, että ajatukset eivät ole pelkästään aivoissa, vaan koko kehossa. Jokaisesta, joka tämän heilurikokeen tekee, tuntuu siltä, että oma käsi pysyy paikallaan vaikka mutteri liikkuu ja siksi tähän ja muihin vastaavanlaisiin kokeisiin liittyy paljon mystisiä uskomuksia. Ilmiö on selitettävissä hermojärjestelmän ominaisuuksilla. A jat t e lun ja toi m in na n vä lin e n y h t e ys

Tieto kulkee hermostossa kahteen suuntaan. Aivoista lähtee käsky lihakseen, joka supistuu ja aiheuttaa liikkeen. Liike puolestaan ärsyttää lihaksessa olevia aistinsoluja, jotka lähettävät hermoratoja pitkin aivoihin tiedon tapahtuneesta liikkeestä. Aivot siis antavat käskyn toimia ja saavat palautteen toiminnasta. Lihaksissa olevilla aistinsoluilla on kuitenkin tietty ärsytyskynnys, joka pitää ylittää ennen kuin palaute lähtee kulkemaan. Jos lihas liikkuu riittävän vähän, emme voi tietää liikuttavamme sitä. Lukija, joka on tottunut itsenäisesti käyttämään aivojaan, voi edellisen nojalla helposti tehdä omat johtopäätöksensä siitä, mitä todella tapahtuu, kun katsotaan kaivon paikkaa ns. taikavarvulla tai kun ”leikitään” spiritismiä. (Spiritismi-nimisessä seuraleikissä juomalasi pannaan kumolleen pahvilevylle, johon on kirjoitettu kaikki aakkosten kirjaimet. Leikkijät kysyvät aakkoslaudalta jonkin kysymyksen ja asettavat sormensa juomalasille. Vaikka leikin sääntöihin kuuluu, että kukaan ei saa tahallaan liikuttaa sormeaan, juomalasi lähtee liikkeelle ja kulkee eri kirjainten kautta. Kirjaimista muodostuu usein sanoja ja näistä enemmän tai vähemmän ymmärrettäviä lauseita. Jokainen osanottaja on vakuuttunut siitä, että ainakaan hän ei liikuta lasia.) Heilurikokeen jälkeen lienee helpompi ymmärtää puhetta siitä, että negatiiviset ajatukset saavat elimistömme voimaan huonosti. Kyse ei tietenkään ole vain ajattelun ja lihasten yhteydestä, vaan ajatuksemme ja mielikuvamme vaikuttavat samalla tavalla kaikkiin kehomme tapahtumiin. Tähän samaan ajatusten ja ruumiin toimintojen yhteyteen perustuu myös rikosfilmeistä tuttu valheenpaljastuskone. Ajatukset ovat siis samalla konkreettisia käskyjä keholle. Ulospäin suuntautuvasta toiminnasta otetaan seuraavassa lähempään tarkasteluun mielikuvien vaikutus erilaisten taitojen oppimiseen. 18

a jat t e l e myönt e ise st i

Tärkeimpiä niistä ovat vuorovaikutustaidot. Sisäisen toiminnan yhteydessä pohditaan jaksamiseen, keskittymiseen ja rentoutumiseen liittyviä kysymyksiä.

Kaatumiskoe

Mielen ja kehon yhteyttä voidaan tutkia edelleen esimerkiksi näin: Asetu seisomaan selin seinää vasten n. 10 cm:n etäisyydelle siitä. Sulje silmät ja kuvittele kaatuvasi taaksepäin. Yritä saada mahdollisimman konkreettinen mielikuva kaatumisesta, niin että ”sielusi silmin” näet itsesi kaatuvan. On helpompi keskittyä mielikuvaan, jos kuvittelet, että takanasi on paksu ja pehmeä patja. Heti kun ajatuksesi ovat keskittyneet kaatumiseen, menetät tasapainosi. Ei kuitenkaan hätää, onhan seinä tukenasi.

Kokeesta on monia versioita. Useimmissa tarvitaan kaksi henkilöä: Toinen, kokeen johtaja, asettuu koehenkilön taakse ja panee kämmenensä vasten tämän selkää. Hän kertoo, että hetken kuluttua hän irrottaa kätensä ja heti, kun hän irrottaa, toinen menettää tasapainonsa ja kaatuu selälleen. Kokeen johtaja lupaa ottaa kiinni, ettei koehenkilö pääse oikeasti kaatumaan. Lupaus on hyvä myös pitää, ainakin jos haluaa luottamuksellisten välien säilyvän. Joissakin uskonnollisissa kokouksissa on myös harrastettu kaatumisia, jotka ovat herättäneet runsaasti huomiota suuressa yleisössä. Jokainen voi mielessään tutkia niiden ja edellä kuvatun kaatumiskokeen yhteyksiä.

A jat t e lun ja toi m in na n vä lin e n y h t e ys

Puolityhjä vai puolitäysi — sinä ratkaiset! Kohdatessamme ongelmia ajattelemme vaistomaisesti kielteisesti ja annamme aivoillemme kielteisiä toimintaohjeita. Tässä klassikkoteoksessaan psykologi Keijo Tahkokallio osoittaa näkökulman kääntämisen voiman: Hän selittää ajattelun ja toiminnan välisen yhteyden ja kuinka myönteinen ajattelu auttaa meitä jaksamaan, ratkaisemaan ongelmia ja selviytymään pulmallisista vuorovaikutustilanteista. Mitään helppoja ratkaisuja ei tarjota, vaan välillä joudumme tarkistamaan käsityksiämme myönteisyydestä ja kääntämään nekin ympäri.

9 789510 478691 www.wsoy.fi

14.8

ISBN 978-951-0-47869-1