SUOMENTANUT SAARA PÄÄKKÖNEN
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ HELSINKI
Tämä teos on saanut tukea Institut français’n kustannustukiohjelmasta Ranskankielinen alkuteos L’ÂGE D’OR - INTÉGRALE L’âge d’or 1 - L’âge d’or - première partie © DUPUIS 2018, by Pedrosa, Moreil L’âge d’or 2 - L’âge d’or - seconde partie © DUPUIS 2020, by Pedrosa, Moreil www.dupuis.com All rights reserved Suomenkielinen laitos © Saara Pääkkönen ja WSOY 2022 Werner Söderström Osakeyhtiö Graafinen suunnittelu: Philippe Ghielmetti Sarjakuvasivujen ladonta: Kirjasorvi/Antti Hulkkonen ISBN 978-951-0-48649-8 Painettu EU:ssa
ENSIMMÄINEN OSA
Kiitos Dupuis-kustantamon väelle vankkumattomasta tuesta. Kiitos innostuneesta vastaanotosta esilukijoille Thibaud Vanhooland, Emilie Pautus, Guillaume Albaret ja Laura Moreil! Kiitos Manu Lechat’lle merkittävästä työpanoksesta. Kiitos Les grandes largeurs -kirjakaupalle tulevista vapaapäivistä. CYRIL JA ROXANNE Joran Treguier ja Claire Courrier auttoivat minua ensimmäisen osan seitsemänkymmenen viimeisen sivun värittämisessä. Kiitos kummallekin valtavan tehokkaasta työstä! Kiitos myös Hugo ja Gabin Pedrosalle kullanarvoisesta avusta. Big up, boys! CYRIL
K
ultaaika
Vuh Vuh
Hau
Vuh
Vuh
Vuh
Vuh
Vuh
Vuh
Vuh
Ukko Mathurin löysi Armandin metsästä kuolleen naaraspeuran.
Hän tuumasi: “Enhän minä elukkaa itse tappanut…“
“Sitä paitsi kohta tulevat sudet ja pistelevät ruhon suihinsa.“
“Tuskin lääninherra panee pahakseen, jos leikkaan pienen palan itselleni.“ Mitä sitten tapahtui?
No, ukko piilotti peuran sydämen takkinsa alle, palasi kotiin ja pyysi vaimoaan laittamaan muhennosta…
Mutta juuri kun vaimo oli kypsentämässä lihaa, lähistölle sattui linnan tilanhoitaja.
Se viiksekäs laiheliini, tiedättehän. Ai Ancelin?
Just, Ancelin.
Minustakin on mukava istua lähellä tulta.
Hän työntyi muitta mutkitta Mathurineille, tokaisi: “Täälläpä tuoksuu hyvältä!“ ja istahti tulisijan ääreen, aivan lihapadan viereen.
Posket ovat sen jälkeen ihan lämpimät.
Pää kiinni!
14
Kröhöm.
Mathurinin muorin ei auttanut kuin tarjota hänelle ruokaa.
Muori kuulemma vapisi kuin haavanlehti.
Ancelin söi kaiken, nuoli lautasensa, nousi ja sanoi…
Sitten ukko ja muori vain katsoa tollottivat, kun Ancelin pureskeli isoja lihanpaloja.
Sitten hän tarttui Ukko Mathurinia kraivelista ja sanoi…
“Olipa maukasta.“
Mi-mitä hän sitten teki?
Ei
mitään.
“Katsokin, etten toiste saa sinua kiinni salametsästyksestä Alancellesin mailla!“
Leikkasi ukolta nenän irti, siinä kaikki.
15
Mutta silti…
Tarinasta tuli nälkä.
Ei niin. Se ei ole reilua.
Totta, minuakin hiukoo.
Ja jalkoja pakottaa.
Meillä on asiat ihan hyvin.
Lakkaa kitisemästä, Poudevigne.
Niin se Iso-Martinkin sanoo.
Mitä se Iso-Martin sanoo?
16
Hän sanoo: “Poudevigne kitisee kuin pikkuvauva mutta on laiska kuin lapamato.“
Vai niin se IsoMartin sanoo?
Mitä?
Joo. En tiennyt, että lapamadot ovat laiskoja.
.. Aläkä hypistele niitä jäniksenpapanoita. Se on ällöttävää!
Sanopa Isolle-Martinille terveisiä, että ainakaan minun perseeni ei ole iso kuin lehmällä.
Vouh
Vuh
Kuulitteko?
Tuo on
lääninherran torvi.
Ovat varmaan saaneet saalista Valris’ n lammen liepeillä.
Vuh vuh
Hau
Ja se on hyvä juttu se!
Iso-Martin ja Lapiètre varmaan tarpovat parhaillaan jossain ryteikössä.
Me taas lekottelemme täällä...
Ja saamme silti osamme sisälmyksistä.
17
Joo…
Paitsi että jos saisimme itse metsästää peuran, emme söisi sisälmyksiä.
Saisimmeko me syödä koivet?
Pitäisitkö sinä niistä?
En minä jäniksenpapanoita syö.
Syöt-
pä!
Et kai halua päästä nenästäsi?
Olen väsynyt syömään herrojen tähteitä. 18
Minä näin.
En.
Vai niin…
En tiedä, en ole koskaan maistanut.
Minulla vain on nälkä.
Saat uskoa, että ne maistuvat paremmalta kuin jäniksenpapanat.
Kunnon
reisipaisti…
Hyvin paistunut ja mehukas…
Sitä minun tekisi mieli.
Ja olen väsynyt kääntämään heidän kivisiä peltojaan päivät pitkät…
Onko sinusta hauskaa puurtaa henkihieverissä, kun kreivit ja markiisit sen kuin lihovat?
Entä sinä, Languille, mitä sinä sanot?
Huoh…
En tiedä…
Niemimaalla on kuulemma asiat toisin.
Meidän olisi viisasta panna kimpsut ja kampsut kasaan…
Kuulin, että sikäläisten puiden oksat notkuvat hedelmien painosta.
…ja lähteä Niemimaalle.
Minkäpä me sille mahdamme?
Ei tarvitse kuin kättänsä ojentaa, niin saa sy ödäkseen.
Niin ne sanovat…
Joo, voi olla.
Hohoi, maajussit!
19
Kenen mailla
me olemme?
Hyvänen aika, armaani…
Me taidamme olla eksyksissä.
Alancellesin lääninherran mailla, jalo herra!
Sanohan, miekkoseni…
…miten pääsemme takaisin Antreversin tielle?
Se ei ole kaukana, herrat.
20
”Huumaava seikkailu, johon fantasiaan hullaantuneet lukijat
”Kirjasyksyn kaunein sarjakuva.” France Inter
taatusti rakastuvat.” Booklist
”Taitava sekoitus politiikkaa ja kiehtovaa seikkailua. Oikeaa karkkia silmille.” Le Figaro
Kuningas on kuollut. Kruununprinsessa Tilda aikoo muuttaa asiat valtakunnassaan, jossa kansa kärsii ja eliitti porskuttaa. Hänen pikkuveljensä kaappaa kuitenkin vallan ja ajaa Tildan uskollisine tovereineen maanpakoon. Tästä alkaa suuri vapaustaistelu, jonka ytimessä on ikivanha myytti ihmiskunnan tasa-arvoisesta kulta-ajasta sekä kadonnut kirja, jolla on maailmaa mullistavat voimat… Ylistetyn Portugali-sarjakuvaromaanin tekijän Cyril Pedrosan ja käsikirjoittaja Roxanne Moreilin Kulta-aika on moderni keskiaikataru, jonka poliittiset juonittelut tuovat mieleen Game of Thronesin.
*9789510486498* www.wsoy.fi
85.32
ISBN 978-951-0-48649-8