S U O M A L A I N E N KO RU
Helena Pahlman Lars Pahlman Tuula Poutasuo Päivi Ruutiainen Ulla Tillander-Godenhielm Esko Timonen
KORU SUOMALAINEN
T A M M I
KORU SUOMALAINEN
Helena Pahlman · Lars Pahlman · Tuula Poutasuo Päivi Ruutiainen · Ulla Tillander-Godenhielm · Esko Timonen
KustannusosakeYhtiÖ Tammi · Helsinki
© Kirjoittajat ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2016 Graafinen suunnittelu ja taitto Jukka Aalto · Armadillo Graphics isbn 978-951-31-9103-0 Painettu EU:ssa
SISÄLLYS
9 Johdanto
15 Kultaseppänä
Suomessa
Esko Timonen
Onko suomalaisella korulla tunnusmerkkejä? Helena Pahlman, Esko Timonen
15 Mestarin opissa 24 Fabergé-biennaalit
Kantajansa näköinen koru
28 Työhuoneet ja verstaat taidon ylläpitäjinä
Päivi Ruutiainen
30 Teollisuus valtaa alaa 32 Koruja verstailta ja työhuoneilta 36 Kalevala Koru 37 Kameetaiteilija Eva Gyldén 38 Sodan ajasta uuteen alkuun 40 Korukiviä kotimaasta 42 Spektroliitin löytötarina 44 Tekniikka vaikuttaa muotoon 45 Koruja maailmalle 50 Teollisuuden työpajat 56 Kaksi mestaria 59 Vuoden kultasepät 60 Union Design – alku monelle yritykselle 69 La Hest -studio
73 Jalokivisepänliike
A. Tillander
Ulla Tillander-Godenhielm
77 Oskar Pihl 82 Jatkokoulutus ja markkinointi 83 Muutto vielä kerran 84 Kolmas sukupolvi
119
Matkalla modernismiin Tuula Poutasuo
120 Kukkasia, lehtisiä ja ruusukkeita 122 Kalevala Korun myymälä, Finland House, New York
85 Designkoruja
123 Avantgardistit tulevat
88 Hanna Siegfried
124 Artekin korunäyttely keväällä 1958
90 Hyviä aikoja
125 Kansainvälisille areenoille
92 Työhuoneet
125 Kertomuksia modernin korun pioneereista
94 Sota-aika 99 Sodan jälkeiset vuodet
135 Taiteilijat kotimaisia korukiviä metsästämässä
100 Maineikas yritys
168 Meidän aikamme Kalevala Koru
103 Korvaamattomia avustajia
177 Meidän aikamme Lapponia-korut
110 Työhuonekulttuuri
187 Neljä tarinaa yrittäjyydestä
113 Kultaseppä R. Nieminen jatkaa traditiota
195 Korutaiteemme edistäjiä
116 Atelier Torbjörn Tillander
197
Nykykorun alkuvuodet Helena ja Lars Pahlman
198 Olli Tamminen 201 Eila Minkkinen
247
Suomalainen nykykoru ilmiönä Päivi Ruutiainen
251 Suomalaisen nykykorun opettajia ja kansainvälistäjiä
205 Juhani Heikkilä
255 Nuoremman sukupolven rajojen kokeilua
208 Eeva Wornell
272 Elämää ja työtä kansainvälisissä
210 Harri Syrjänen 212 Matti Mattson
ympäristöissä 281 Käsityötekniikoita ja muunlaista kokeilua
215 Kaarin Bonde Jensen 218 Ari Turunen
300 Suomalaisen korun vuosisata
221 Koru ylittää taiteen ja käsityön rajoja
304 Lähteet ja kirjallisuus
223 Arkkitehdit koruntekijöinä
309 Henkilöhakemisto
223 Kuvataiteilijat ja koru
311 Koruhakemisto
236 Koru keraamikon silmin nähtynä 241 Tekstiilitaiteilijat korun taitajina 245 Metalli ja puu taipuvat koruksi
JOHDANTO
Onko suomalaisella korulla tunnusmerkkejä? Helena Pahlman, Esko Timonen
S
uomalainen koru sai vaikutteita itse-
vuonna 1918. Kolme vuotta myöhemmin liike siirtyi
näisyyden alkuvuosina vahvasti Ruot-
A. Tillanderin omistukseen. Liikkeen yhteydessä
sista ja Pietarista. Runsaan viiden
toimineet verstaat kokosivat ympärilleen lahjak-
vuosisadan ajan kultaseppämme saivat
kaita kultaseppiä, hopeaseppiä ja kaivertajia, joista
ammattioppinsa ja vaikutteensa Ruot-
useat olivat työskennelleet yrityksen palveluksessa
sista, lähinnä Tukholmasta. Kun Suo-
jo Pietarin-aikana. Tillanderilla oppinsa saaneet
mesta vuonna 1809 tuli Venäjän keisarikunnan
kultasepät perustivat myöhemmin omia yrityksiä
alainen suuriruhtinaskunta, kultaseppien koulu-
ja toimivat opettajina Kultaseppäkoulussa ja siirsi-
tus ja kisällivaellus suuntautuivat Pietariin. Itsenäi-
vät näin pietarilaista ammattitaitoa ja työetiikkaa
syytemme alkuvuosina Pietarin vaikutteet näkyivät
seuraaville sukupolville.
vahvasti. Nekin kultasepät, jotka eivät opiskelleet
Samalla tavoin kuin arkkitehtuuriin, taidekä-
siellä, omaksuivat pietarilaisen tyylisuunnan. Siinä
sityöhön ja taideteollisuuteen tuli koruihinkin vai-
näkyivät klassiset kertaustyylit ja koristeelliset,
kutteita jugendin aikana Keski-Euroopasta, vaikka
yleiseurooppalaiset muodot.
niin jugend- kuin art deco -korut jäivät Suomessa
Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen
varsin vähälle huomiolle. Kiinnostus suomalaiseen muinaiskoruun sekä suomalaiseen kuvatai-
sen vastaanoton. Heidät koettiin kilpailijoiksi mutta
teeseen ja arkkitehtuuriin vaikutti uutena ilmiönä
myös tervetulleiksi ammattityöntekijöiksi. Erikois-
korujen muotoon ja ornamentiikkaan. Museoiden
osaamiselle ei aina löytynyt kysyntää, ja monet
kokoelmissa olevat kivi- ja pronssikautiset meri-
joutuivat tekemään toisarvoista työtä alkeellisissa
pihkariipukset ja pronssisoljet kertovat vilkkaasta
olosuhteissa. Moni liikkeen perustanut epäonnistui
kulttuurivaihdosta Itämeren ja Baltian alueen asuk-
yrityksessään. Ennen pitkää muutamat emigrantti-
kaiden kanssa. Vanhinta suomalaista korumuotoi-
kultasepät sijoittuivat kuitenkin avainpaikoille kul-
lua edustavan tasavartisen soljen veistosmaisen
tasepänalan teollisuuteen ja yritystoimintaan.
keskiosan viistepinnat ja varsien poikkiuurteiset
Jalokiviseppä A. Tillander onnistui saamaan
la Koru Oy syntyi vuonna 1935 vietetyn Kalevalan
Suomalainen koru · Johdanto
paenneet kultasepät saivat kotimaassaan ristiriitai-
juhlavuoden jälkimainingeissa vaikutusvaltaisten
9
raidat tuovat mieleen suomalaisen nykykorun.
jalansijan Helsingissä, jossa hän aloitti liiketoimin-
1920–1940-luvuilla lama ja toisen maailman-
nan yhdessä kultaseppä Viktor Lindmanin kanssa
sodan materiaalipula sekä jalometallien käyttö-
A.Tillander, P ietari, kaulakoru, art nouveau -tyyliä, 1890-luku, kulta, hopea, akvamariinit, timantit. Yksityiskokoelma. KUVA KATJA HAGELSTAM / HAGELSTAM & CO.
rajoitukset näkyivät voimakkaimmin juuri korujen valmistuksessa. Suomalaisen korun ikoni Kaleva-
naisten ansiosta. Sen menestykseen vaikuttivat rat-
mutta eivät juurikaan toisistaan. Jos Pohjoismai-
kaisevasti metallitaiteeseen perehtynyt taiteilija
den välillä oli eroja, ne liittyivät lähinnä varalli-
Germund Paaer sekä useat kultasepänalan yritykset,
suuteen. Ruotsi ja Tanska olivat tuolloin maailman
jotka toteuttivat Paaerin piirtämät museokorujen
rikkaimpia maita, joissa näkyi erityisesti varakkaan
luonnokset. Kalevala Koru Oy oli toisen maailman-
keskiluokan lisääntyminen. Ruotsin ja Tanskan kes-
sodan jälkeen avaamassa tietä modernille suoma-
kiluokka halusi hankkia monenlaisia luksusesineitä,
laiselle korulle. Se on ollut yksi merkittävimmistä
kun taas Suomessa keskiluokka oli melko pieni ja
suomalaisen korun uudistajista jo lähes kahdeksan-
suhteellisen köyhä. Ruotsissa ja Tanskassa korut
kymmenen vuoden ajan.
tilattiin yksilöllisesti suunniteltuina pienistä työ-
Vuonna 1937 tehtiin ensimmäiset Kalevala
pajoista ja studioista, joita oli paljon. Tällaiset työ-
Korun korut, joille oli ominaista karkea muoto. Or-
pajat siirsivät ammattiosaamistaan sukupolvelta
namentiikassa oli viitteitä sekä idästä että lännestä.
toiselle. Suomesta vastaavat työpajat puutuivat.
Materiaalina oli pronssi. Sota-ajan kurimuksessa ei
Suomessa Pentti Sarpaneva, Björn Weckström,
ollut juuri muita kuin kalevalakoruja. Kalevalako-
Jorma Laine ja Seppo Tamminen elvyttivät prons-
rut on koettu erittäin suomalaisiksi siitä huolimat-
sin käytön tuotannossaan. Näistä kansainvälisesti
ta, että samankaltaisia malleja löytyy niin Ruotsista
tunnetuimman Weckströmin veistokselliset korut
kuin Venäjältäkin. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa
edustavat monelle ulkomaiselle korualan asian-
toimivat vastaavanlaiset yrityksetkin, mutta niillä ei
tuntijalle suomalaisuutta, vaikka niiden muotokieli
ollut samanlaista asemaa omassa maassaan kuin Ka-
onkin yleispohjoismaista. Luonto koetaan usein ko-
levala Korulla Suomessa. Sotien jälkeiselle ajalle oli
rujen vaikutteiden antajaksi. Se näkyy myös Björn
ominaista, että koru oli jotain kansainvälistä tyyliä
Weckströmin Lapponia-koruissa. Korut luovat mie-
jäljittelevää halpaa massatuotantoa. Pröystäillä ei
likuvia vedestä ja jäästä. Weckström kuitenkin antoi
sopinut. Jokainen kunnon kansalainen oli luopunut
useille koruille nimiä, jotka viittasivat esimerkik-
kalleuksistaan sotien keräysten hyväksi. Isänmaa
si Italiaan, ja siksi hänen ideoidensa taustalla voi
tarvitsi kultaamme enemmän kuin me itse.
nähdä pikemminkin eurooppalaisen modernismin
Sodasta toipuminen vei koko 1940-luvun. Vasta
kuin suomalaisen luonnon. Norjassa myytiin valta-
1950-luvun modernien kokeilujen myötä kotimai-
via määriä Björn Weckströmin hopeakoruja. Niistä
nen koru alkoi elää omaa elämäänsä. Moderni
syntyi selvästi eräänlainen korusuunnittelun trendi.
suomalainen koru sai alkunsa sodanjälkeisten
Myös muiden suomalaisten korumuotoilijoiden
poikkeuksellisten olosuhteiden luoman yrittäjyy-
teoksia on usein ulkomailla tulkittu luonnon kautta.
den, materiaalipulan ja yhteen hiileen puhalta-
Suomalaisten luontosuhde nähdään vahvana ja sen
misen tuloksena. Kotimaiset korukivet, ennen
vaikutukset koruun selkeinä. Turkulaisten yritysten vuonna 1960 aloittama koruvienti moninkertaistui hopeaseppä Pekka Ant-
sivat Elis Kauppi, Bertel Gardberg, Paula Häiväoja,
tilan perustaman Lapponia Jewelry Oy:n alkaessa valloittaa Eurooppaa ja kaukomaita Björn Weck
Seuraavaa sukupolvea edustanut korutaiteen
strömin, Juhani Linnovaaran, Poul Havgaardin,
monipuolinen tulkitsija Eila Minkkinen on hyödyn-
Zoltan Popovitsin ja Christophe Burger’n suunnit-
Suomalainen koru · Johdanto
kaikkea spektroliitti, saavuttivat suuren suosion 1950-luvulla. Korumuotoilun edelläkävijöiksi nouEero Rislakki, Börje Rajalin ja Björn Weckström.
noilla ensimmäisen selvän kansainvälisen erottau-
Vuosituhannen loppua sävyttivät vilkas näytte-
tumisen erityisesti korutaiteessa. Maiden korut
lytoiminta ja kansainväliset tapahtumat. Kehitys
10
alkoivat poiketa eteläisen Euroopan koruista,
alkoi 1980-luvulla, jolloin Matti Mattssonin, Juhani
tänyt töissään vanhoilta mestareilta oppimaansa
telemilla koruilla. Kolmekymmentä vuotta jatku-
metallinkäsittelytaitoa.
nut koruviennin kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun
Ruotsi, Tanska ja Suomi kokivat 1950-luvun tie-
1990-luvulla.
Heikkilän, Helena Lehtisen ja Eija Mustosen uniik-
maisesta identiteetistä ja siten käsityksestä, että
kikorut ja opetusmetodit herättivät kiinnostusta
pohjoismaisessa tyylissä olisi jotakin ainutlaa-
opiskelijoiden ja taideteollisuusväen keskuudessa.
tuista. Niin taide- kuin korutaidemaailmakin on
Korumuotoilun, korutaiteen ja kultasepäntyön
tullut globaaliksi. Taiteilijat liikkuvat paikasta toi-
raja-aitoja rakennettiin ja purettiin. Nuorten ryh-
seen ja työskentelevät monessa maassa. Eniten vai-
mästä nousi useita muotoilun ja taiteen tekijöitä,
kutteita Suomeen ovat antaneet nykykorun vahvat
joista tunnetuimpia ovat Kirsti Doukas, Vesa Nils-
maat Hollanti ja Saksa.
son, Toni Granholm, Inni Pärnänen, Terhi Tolvanen
Kansallisuus on jäänyt sivuosaan – nykyään keskiössä on korutaiteilija tai käsityöläinen. Koru
ja Janna Syvänoja. 2000-luvun alussa suomalainen koru näyttäytyy
on intiimi taideteos, joka tällä tavoin ilmaisee jota-
entistä monimuotoisempana kultasepäntyön,
kin käyttäjästään. Suomalaisuus oli koruissa vah-
muotoilun ja korutaiteen mosaiikkina kultasepän-
vimmillaan 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella.
verstaissa, uuden tekniikan studioissa, teollisuuden
Silloin suomalainen design oli luovaa ja suomalai-
työstökeskuksissa ja korutaiteilijoiden työhuo-
set muotoilijat menestyivät kansainvälisissä kil-
neissa. Taidekoru sanoutuu irti perinteisestä koru-
pailuissa sekä näyttelyissä. Muotoilijat korostivat
suunnittelusta ja lähenee taidetta. Tänä päivänä
suunnittelussa kansallista identiteettiä ja käyttivät
käsitteellisyys näyttää vahvistuvan kaikkialla maail-
sitä luomisvoimansa lähteenä. Nykyisin luovuutta
massa ja olevan kaikkialla samanlaista: eroavuuksia
ja ideoita etsitään maailmalta ja samalla koroste-
tekijöiden tai kulttuurien väliltä on vaikea löytää.
taan omaa identiteettiä. Kyse ei ole kansallisuu-
Kansainvälistyminen on heikentänyt kansallista tunnetta tai tunnetta yhteisestä pohjois-
desta, mutta kylläkin traditioista, koulutuksesta, arvostuksista ja ammattitaidosta.
Kantajansa näköinen koru
K
Päivi Ruutiainen oru ei ole vain koristava esine –
den tunnukset, kuten kruunu ja valtikka, ovat olleet
sillä on erilaisia merkityksiä ja
ja ovat yhä vallan symboleja. Organisaatioiden
funktioita niin korun kantajalle
tunnukset, kuten yliopiston rehtorin käädyt, ovat
kuin korun katsojalle. Koru mää-
yhteiskunnallisen vallan ja aseman osoittajia. Nämä
rittää identiteettiä: kuka minä
korut ansaitaan koulutuksella tai osaamisella. Jotkin korut saadaan syntyperän ansiosta. Tällaisten korujen kantamiseen liittyy usein sere-
voidaan julistaa suuresti tai vihjata pienesti.
moniallisia rituaaleja, ja niitä nähdään yleensä
käsityksistä. Koruilla on kerrottu niin yksityisestä
sella. Tunnus voi olla järjestöaktiivisuuden merkki,
Suomalainen koru · Johdanto
olen, mitkä asiat ovat minulle tär-
keitä, mitä haluan kertoa itsestäni? Näillä viesteillä
kuin julkisesta sosiaalisesta asemasta. Hallitsijoi-
tai se voi kertoa jotain kantajansa habituksesta.
11
Korun ensisijaisina funktioina pidetään koris-
juhlatilaisuuksissa. Sosiaalisesta asemasta ker-
tamista ja koristautumista. Varsinkin taiteen läh-
rotaan myös yksilötasolla: vihkisormus ilmoittaa
tökohdista tehtyjen korujen kauneuskäsitykset
aviosäädyn. Ammattistatusta voidaan osoittaa sor-
poikkeavat vahvastikin perinteisen korun kauneus-
muksella ja ryhmään kuulumista ryhmätunnuk-
Koruilla voidaan kertoa myös mausta. Metallimusii-
kulttuuriin vaikka korun saamelaisrummun kuvioi-
kin kannattajilla on omat vakiintuneet tunnuksensa:
den kautta.
kalevalakoruista on tullut suomalaisen folkmetallimusiikin kannattajien tunnuskoruja.
Korujen taloudellinen arvo on ollut huomattava, koska korut on usein tehty kallisarvoisista mate-
Koruihin liittyvät uskonnolliset tai maagiset
riaaleista. Korut ovat olleet vaihtotavaraa ja varsin-
merkitykset ovat osin huomattavan arkipäiväisiä,
kin nomadikansoilla, kuten saamelaisilla, mukana
koska korun merkitykset liittyvät tapakulttuuriin.
kulkevaa omaisuutta. Merimiesten korvakoru on
Länsimaisessa kulttuurissa risti on symboli, joka ei
ollut se valuutta, jolla heidät on saatettu kunnialli-
välttämättä kerro kantajansa uskonnollisuudesta.
sesti hautaan. Koruihin on sitoutunut myös kulttuu-
Kantajansa spiritualistista suuntautumista koros-
rihistoriallisia merkityksiä, jotka liittyvät korujen
tavat monet muut uskonnolliset symbolit, kuten
aiempiin omistajiin. Tällöin korujen taloudellinen-
uuspakanallinen pentagrammi tai esikristillisyy-
kin arvo yleensä kasvaa.
teen liittyvä vasara. Koruihin liittyvät uskomukset
Erilaisten merkitysten takia koruista myös
voivat olla kansallisia tai suvussa kulkeneita, kuten
puhutaan eri tavoin: korut ovat kiehtovia kal-
se, että kultaketju suojaa reumatismilta. Maagisia
lisarvoisia esineitä, vallan symboleita, rakkaita
merkityksiä liitetään varsinkin kiviin: kivien usko-
muistoja, talismaaneja tai keräilyn ja intohimon
taan suojaavan, parantavan tai edistävän toivottuja
kohteita. Nykyään korujen kirjo on niin laaja, että
asioita.
kantajat erottuvat sillä, suosivatko muotoilijan tai
Koruihin liittyy henkilökohtaisia muistoja,
kultasepän tekemiä vai taiteen lähtökohdista teh-
jolloin korut toimivat muistamisen vahvistajina.
tyjä koruja. Käsitykset korusta vaihtelevat: yhdelle
Koruja on saatu tai hankittu henkilökohtaisen
koru on kallisarvoinen, jaloista materiaaleista tehty
tapahtuman, kuten avioitumisen, merkkipäivän,
keholle ripustettava esine, toiselle lapsen askarte-
koulutuksen tai aseman saavuttamisen, vuoksi.
lema riipus tai rakas Kalevala Koru. Jollekulle koru
Koruissa on myös arkkityyppistä symboliikkaa,
on muuttunut enemmän taiteeksi ja vähemmän
kuten sydän rakkauden symbolina ja rakkaudesta
ripustettavaksi. Suomalainen koru elää vahvana.
muistuttajana. Koru voi olla myös muisto kuolleesta
Eläköön sen monimuotoisuus!
ja side tähän. Koruja on valmistettu ja valmistetaan
Suomalainen koru · Johdanto
myös matkamuistoiksi. Suomalaisessa kulttuurissa
12
Tämä teos perustuu osittain vuonna 2014 julkais-
matkamuisto voi olla suomalaista marjaa esittävä
tuun numeroituun arvoteokseen Itsenäisyyden ajan
korvakoru tai korun aihe voi liittyä alueelliseen
suomalainen koru.
Janna Syvänoja , rannekoru Should I leave or should I stay, 2001, puu, sulat, 21 cm × 12 cm × 11 cm. Pahlman-kokoelma. KUVA RAUNO TRÄSKELIN / PAHLMAN. © KUVASTO 2014.
KULTASEPPÄNÄ SUOMESSA Esko Timonen
K
ultasepänalan ammatit ovat aina
keilla yli 500 suomalaista kulta- ja hopea-alan työn-
vaatineet pitkän ja monipuolisen
tekijää. Osa heistä oli mestareita, suurin osa kisällejä
koulutuksen. Siitä huolimatta suo-
ja oppipoikia. Autonomian aikana alkoi myös suo-
ritetut tutkinnot ja opinnäytteet
malaisen korun ensimmäinen nousukausi. Sen joh-
ovat, kuten akateemikko Bertel
tohahmoina olivat Nyköpingissä Ruotsissa syntynyt
Gardberg toteaa Kultaseppäkou-
Roland Mellin (1803–1871) ja hänen poikansa Otto
lun 50-vuotishistoriikissa, ”vasta valmistautumista
Roland Mellin (1834–1904), jotka loivat Helsingissä
siihen mitä tuleman pitää”.
näyttävän uran taitavina kultaseppinä, yrittäjinä
Ensimmäiset kultasepät tulivat hansakaupan
ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. 1905 perustettu
mukana Turkuun 1300-luvun loppupuolella. Viipu-
Suomen Kultaseppien Liitto ryhtyi tarmokkaasti
ri sai ensimmäiset kultaseppänsä seuraavalla vuo-
ajamaan kultaseppien yhteistyötä ja alan koulutuk-
sisadalla. 1500-luvulla kultaseppiä oli jo Helsingis-
sen kehittämistä.
sä, Raumalla, Porissa, Tammisaaressa ja Porvoossa.
Hyväksi todettu vuosisatainen mestari–oppi-
Ruotsin vallan aikana vuoteen 1809 asti suomalaiset
poika-koulutus sai rinnalleen 1900-luvulla ripauk-
kultasepät pitivät läheistä yhteyttä Tukholman kul-
sen taideteollista kuorrutusta, mutta pysyi tiukasti
taseppien ammattikuntaan.
ammattikunnan käsissä aina 1970-luvulle saakka,
Autonomian aikana (1809–1917) kultasepänalan
jolloin vanhojen mestareiden ote vähitellen her-
painopiste siirtyi Turusta Helsinkiin ja suunnan-
posi ja koulutus mukautui yleiseen käsi- ja taide-
näyttäjäksi tuli Venäjän keisarikunnan pääkaupunki
teollisuuden koulutuksen valtavirtaan.
Pietari, jossa työskenteli 1800-luvun puolivälin paik-
na 1861 ja samaan aikaan alkanut teollistuminen
Suomalainen koru · Kultaseppänä Suomessa
MESTARIN OPISSA
toivat muutoksia käsityöläisten koulutukseen ja
15
Kultaseppien koulutus on ammentanut elinvoi-
taitoa vaativat työt, kuten hopeaesineiden hiomi-
mansa käsityöläisten ammattikuntaperinteestä.
sen hohkakivellä ja hiilellä sekä sahaus-, ketjunjuo-
Siinä oppipoika otettiin tavallaan perheenjäse-
tos- ja takomistyöt. Neljästä kuuteen vuotta kestävä
neksi. Oppipoika asui mestarin taloudessa ja osallis-
oppiaika oli muiden käsityöläisammattien oppiai-
tui työpajassa tehtävien aputöiden lisäksi perheen
kaa pidempi. Suurin osa oppilaista sai aikanaan
kotitalous- ja karjanhoitotöihin. Verstaassa oppi-
kisällikirjan ja lähti kisällivaellukselle hakemaan
pojat joutuivat tekemään likaisimmat ja vähiten
lisäoppia muiden mestarien verstaista aina ulko-
Johan Akseli Tarkiaisen kisällikirja 1911. Tarkiaisen Viipuriin vuonna 1916 perustama kultasepänliike jatkoi toimintaansa sodan jälkeen Helsingissä. KUVA J. A. TARKIAINEN OY.
mailta saakka. Ammattikuntalaitoksen lakkauttaminen vuon
korkeakouluun vuonna 1995. Samana vuonna koruja esinemuotoilu sai oman koulutusohjelmansa. Muotoiluinstituutissa aloitettiin vuonna 1993 Suomalainen koru · Kultaseppänä Suomessa
kultaseppäartesaanien koulutus, joka siirrettiin pari
20
vuotta myöhemmin koulutuskeskus Salpaukseen. Uudet opettajat, kultaseppämestarit Immo Lahtela ja Hannu Huovinen, hopeaseppämestarit Arto Tikkunen ja Pekka Koponen sekä kultaseppä-gemmo-
Olli Auvinen, jalokivisormus, kulta ja Lapin almandiinigranaatit, 1967. Valmistus Maire Maijala. Opinnäytetyö, Kultaseppäkoulu. Yksityiskokoelma. KUVA KATJA HAGELSTAM.
Niko Vakkuri, riipus, valkokulta, etelänmerenhelmi 14 mm, timantit, 48 mm × 21 mm, 2013. Koulutuskeskus Salpaus, Lahti. Osa opinnoista kultaseppämestari Raimo Niemisen työhuoneella Helsingissä. Yksityiskokoelma. KUVA KATJA HAGELSTAM.
logi Sinikka Maskonen ja korumuotoilija Maija Pitz, toivat uutta osaamista kouluyhteisöön. Yliopetta-
tuli Lahteen opiskelemaan korumuotoilua. Yhtey-
jina toimivat vuosina 1995–2000 Kirsti Doukas ja
det Ruotsiin ja Norjaan tiivistyivät 1990-luvulla.
Esko Timonen.
Tukholmalaisen taidekorkeakoulun Konstfackin
Monen opiskelijan ohjelmaan kuului 1980-
metallitaiteen professori Christer Jonsson ja Tallin-
luvun lopulta alkaen opintojakso ulkomaisessa
nan taideyliopiston metallitaiteen professori Kadri
korkeakoulussa Euroopassa, Yhdysvalloissa tai
Mälk olivat yhteistyön aktiivisia ylläpitäjiä.
Japanissa. Vastaavasti Lahti vastaanotti vaihto-opis-
Vuosina 2000–2006 korumuotoilun yliopetta-
kelijoita kyseisistä maista. Moni islantilainen nuori
jana toimi hopeaseppä-muotoilija Taina Seitsara.
Suomalainen koru · Jalokivisepänliike A. Tillander
80
Oskar Pihl / A. Tillander, kaulakoru, 1930-luku, platina, helmet, timantit. Yksityiskokoelma. Tämän luksuskorun esikuva löytyi Pariisin suurten jalokiviseppien Boucheronin ja Cartier’n samanaikaisesta tuotannosta. Tillander, joka oli ollut Boucheronin jälleenmyyjä Pietarissa, sai paljon vaikutteita tunnetuilta pariisilaiskultasepiltä. KUVA PER ÅKE PERSSON.
Oskar Pihl / A.Tillander, kaulakoru, 1930-luku, kulta, ametistikuulat, helmet, timantit, emali. Yksityiskokoelma.
landerille tekemiä koruja on suunnaton määrä.
olevia korukokeiluja, jotka lähenivät sitä, mitä
Suomalainen koru · Jalokivisepänliike A. Tillander
KUVA PER-ÅKE PERSSON.
Hänen piirustuksensa ovat jäljellä: työpiirrustuksia,
nykyään pidämme suomalaisena designina.
81
Oskar Pihlillä on jalokivisepän verta suonis-
luonnoksia ja sommitteluja kauniisti väritettyinä
saan. Hänen äitinsä isä August Holmström aloitti
ja sievästi kansioihin liimattuina. Oskar Pihl kantoi
Pietarissa tällä saralla 103 vuotta aiemmin, ja hänen
piirustusvihkonsa, kynänsä, liitunsa ja siveltimensä
isänsä Knut Oskar Pihl, joka oli syntynyt Pohjassa,
mukanaan kaikkialle. Vapaa-aikanaan hän teki hie-
tuli oppiin August Holmströmin luo ja työsken-
noja hiilellä piirrettyjä muotokuvia ystävistä ja tut-
teli jonkin aikaa Moskovassa. Oli jokseenkin selvää,
tavista, mutta ennen kaikkea hevosista.
että Oskar Pihl nuorempi valitsisi kulta- ja koru-
Pihlin monipuolisuus oli ällistyttävää. Hänen
sepän alan, varsinkin kun hän ja hänen sisarensa
tehtävänsä oli suunnitella kallisarvoisia jalokiviko-
Alma Pihl olivat saaneet opetusta piirtämisessä.”
ruja kullasta ja platinasta – A. Tillanderin ”tapuli-
Oskar Pihlin 34-vuotisen uransa aikana A. Til-
tavaraa”–, mutta samalla hän teki aikaansa edellä
pien seuran Gesellschaft für Goldschmiedekunstin kultainen kunniasormus. Seuraavana vuonna tuli pohjoismainen Lunning-palkinto. Kun alkuaikojen korut olivat melko askeettisia, niin kuusikymmenluvulla ne olivat kuin saaneet tuulta purjeisiin. Purjevenettä muistuttavan kaulakorun ”runko” on kultaa ”merenään” pyriitti, ja kultainen lentävä lehtokurppa kantaa nokassaan ”siementä”, vuorikristallia. Kekseliäitä ovat kaulakorut, joissa vaihdettavat kivet lukkiutuvat hopeavanteeseen. Gardberg asui perheineen Irlannissa vuodet 1966–1971, sillä hänet oli kutsuttu neuvonta- ja opetustöihin Kilkenny Design Workshopin käsityöverstaille ja nimitetty pian koko yrityksen taiteelliseksi johtajaksi. Verstailla valmistettiin hopea- ja metallitöitä, tekstiilejä, keramiikkaa ja puuesineitä. Gardberg edisti etenkin vaativien käsityöesineiden tekoa ja teollista tuotesuunnittelua. Irlannin vuodet vaikuttivat Gardbergin tuotantoon. Hän keräsi Atlantin rannoilta meren hiomia kiviä teostensa tarveaineiksi kotimaassa. Pajassaan Pohjan pitäjässä Gardberg ryhtyi käyttämään koruissa epäaitoja kiviä ja teki niistä myös pienoisveistoksia. Koruihin ovat saaneet muotokuvansa muun muassa sudenkorento ja kyyhkynen ja veistoksiin neidonkorento ja koppakuoriainen. Elämä luonnon parissa oli Bertel Gardbergille tärkeää. Kotipihallaan hän tapasi ruokkia pikkulintuja pitäen siemeniä kämmenellään. Siitä lintuset Suomalainen koru · Matkalla modernismiin
niitä nokkivat. Näky tuo mieleen luonnon ja eläin-
128
ten suojeluspyhimyksen Franciscus Assisilaisen. Elis Kauppi (1921–2004) oli modernin sarjatuotantokorun pioneeri, jolla oli suuri vaikutus hopeakorujen menestykseen kotimaan markkinoilla. Metallikaivertaja Elis Kauppi perusti Kupittaan Kullan vuonna 1945 kotikaupunkiinsa Turkuun yhdessä kultaseppien Jorma Nurmen ja Pekka Kivi-
Elis Kauppi luomistyössä 1950-luvun alkupuolella. Kaupille myönnettiin vuonna 1970 Pro Finlandia -mitali. KUVA YKSITYISARKISTO. (viereinen sivu vasemmalla)
Elis Kauppi , kaulakoru, 1965, kulta ja savukvartsi, 3,5 cm, Kupittaan Kulta. KUVA MATIAS UUSIKYLÄ / BUKOWSKIS.
(oikealla ylhäällä)
Elis Kauppi , Tunturipuro, kaulakoru ja rannerengas, 1960-luku, hopea, spektroliitti, vuorikristalli, riipuksen pituus 120 mm, Kupittaan Kulta. Tunturipuroon on tullut vaikutteita Kaupin Lapin-matkoilta. KUVA RAUNO TRÄSKELIN / DESIGNMUSEO.
Elis Kauppi , rannerengas, 1958, hopea ja spektroliitti, lukkolaitteessa tekninen jousi-idea, Kupittaan Kulta. Rannerengas oli esillä modernin korun läpimurtonäyttelyssä Artekissa Helsingissä vuonna 1958. KUVA MATIAS UUSIKYLÄ / BUKOWSKIS.
Elis Kauppi , rannerengas, 1965, hopea ja kultatopaasi, Kupittaan Kulta. KUVA MATIAS UUSIKYLÄ / BUKOWSKIS.
puron kanssa. Yritys erikoistui kulta- ja hopeako-
Kupittaan Kullan tuotteiden suunnittelija, sillä hän
ruihin tavoitteenaan korkealaatuinen sarjatuotanto.
oli saanut taideoppia. Hän oli käynyt 1930-luvulla
Tosin valmistus oli käsityövoittoista, kuten muil-
Turun piirustuskoulun, jatkanut saksalaissyntyi-
lakin Suomen taideteollisuuden aloilla vielä
sen taidekäsityöläisen Willy Baerin ohjauksessa ja
1950-luvunkin ajan. Elis Kauppi oli itseoikeutetusti
lisäksi hankkinut kaivertajan taidot turkulaisessa
Suomalainen koru · Koru ylittää taiteen ja käsityön rajoja
FranCesCa MasCitti Lindh, kaulakoru, noin 2005, agaatti, ruusukvartsi, hopea, Pahlman-kokoelma. KUVA KATJA HAGELSTAM.
238
KRisTiNa RisKa (s. 1960) tunnetaan isoista, vaa-
lementit on kiinnitetty vierekkäin nauhaksi metal-
teliaista keramiikkaesineistään, jotka lähestyvät
livaijerilla.
abstrakteine muotoineen veistoksia. Elementit ovat miellyttävän kevyitä ja ohuita. Monesti töissä
AuNE SiiMEs (1909–1964) kouluttautui mallipiir-
on reikiä, jotka tuovat mukanaan valoa ja varjoa ja
täjäksi. Lisäksi hän opiskeli posliininmaalausta
rikkovat suljettuja muotoja. Riskan teoksissa pin-
ja keramiikkaa Taideteollisessa korkeakoulussa.
tarakenteet ovat rikkaita ja vivahteikkaita. Hän on
Siimes aloitti keraamikon uransa 1932 Arabian teh-
suunnitellut myös sarjatuotantoa Arabian tehtaalle.
taalla ja työskenteli sen taideosastolla 1937–1964.
Kristina Riska on tilaustyönä tehnyt muuta-
Hän suunnitteli ja toteutti myöhemmin pää-
man korun. Kirjan kuvan koru on tehty vuonna
asiassa hienostuneita astioita, vaaseja, kulhoja ja
2009. Siinä voi havaita vaikutteita Riskan tekemältä
kuppeja sekä uniikkikappaleina valmistettua koris-
Afrikan-matkalta. Korussa on enemmän väriä kuin
tekeramiikkaa. Siimes lisäsi toisinaan saveen väriai-
yleensä Riskan töissä. Punainen väri antaa pikan-
netta ja sai niin aikaan ruutuja tai raitoja lähes mu-
tin vastakohdan veistoksellisen korun mustille ja
nankuorenohuisiin esineisiinsä. Aune Siimes osasi
valkoisille pinnoille. Ohuet erikokoiset posliinie-
taidokkaasti hyödyntää materiaalin läpinäkyvyyttä.
Kristina Riska, kaulakoru, 2009, posliini, värimetalli, metallivaijeri. Pahlman-kokoelma. KUVA RAUNO TRÄSKELIN / PAHLMAN.
Eero Lintusaari , kaulakoru/objekti Greed, 2014, kulta, hopea, meripihka, rubiinit, pituus noin 2 m. KUVA TEEMU TÖYRYLÄ. © KUVASTO 2014.
lapsenlapsia. Tilaustöiden tyylilajit vaihtelevat
ja haluttomuudesta ottaa vastuuta. Sanoja kääntää
asiakkaan mukaisesti. Lintusaaren työt voivat olla
kristillisesti toisen posken, koska ei halua kohdata
vakavia, leikkisiä tai eroottisia, ja skaala on laaja.
ongelmaa. Korun perinteisten kauneusarvojen rin-
Suomalainen koru · Suomalainen nykykoru ilmiönä
Lintusaaren taiteellinen puoli tulee esille näyt-
292
telytoiminnassa. Näyttelyihin hän tekee sellaisia
nalle Lintusaari onkin nostanut elämän vakavia ja satuttavia kysymyksiä.
töitä, jotka eivät muutoin olisi mahdollisia. Siinä
Lintusaaren työskentelyssä teemat ovat pitkiä
korostuu erityisesti Lintusaaren yhteiskunnalli-
ja ne kestävät usein muutaman vuoden. Hän käsit-
suus mutta myös hulvattomuus. Yksityisnäyttelyn
telee monenlaisia aiheita, vaikka varsinaiset kuval-
nimeen Eihän tässä näin pitänyt käydä liittyy paljol-
liset aiheet liittyvät usein luontoon, tyylittelyyn ja
ti hänen kokemuksiaan siitä, miten erilaisia ihmisiä
ornamentiikkaan. Koska hän käyttää monenlaisia
kohdellaan Suomessa. Lintusaaren kehitysvammai-
materiaaleja, kierrätystä on paljon varsinkin tilaus-
nen poika on avannut hänen silmänsä erilaisuuden
töissä. Lintusaaren arkipäivää on ollut materiaalien
kohtaamiseen: saavatko kaikki samanlaista palvelua.
hankinta: kuolleiden kärpästen keräämistä omasta
Lintusaaren koruissa on narratiivisuutta. Enkeli,
pihasta tai kuolleiden perhosten etsimistä ullakolta.
jolle on käynyt huonosti, tai kultaista omenaa tavoit-
Rasiamainen koru I have nothing to do with that sisäl-
televa enkeli ovat metaforisia kuvia ja helposti au-
tää kuolleita kärpäsiä muoviin valettuina. Äidilleen
keavia narraatioita. Osin näiden korujen taustal-
Lintusaari teki korun Unohdus, jossa on myös iso
la pilkistää kristillistäkin vertauskuvaa: korun nimi
kärpänen. Koru viittaa monimielisesti muistojen ja
I have nothing to do with that kertoo tekopyhyydestä
elämän hajoamiseen ja vähittäiseen hiipumiseen.
Jaakko Vasko, esine/riipus Jean d’Arc, 2006, puu, metalli, lasi, 110 mm × 80 mm × 30 mm. KUVA JAAKKO VASKO.
JaaKKO VasKO (s. 1969) ei tullut korumaailmaan intohimosta koruihin tai joihinkin korumateriaaleihin, vaan sattuman kautta. Opiskelupaikka avautui Taideteolliseen korkeakouluun teolliseen
Jaakko Vasko, esine/riipus Ganesha, 2005, ready-made, pronssi, 125 mm × 110 mm × 15 mm. KUVA JAAKKO VASKO.
muotoiluun. Oppilaitoksen vapaaehtoiskurssit kasvattivat kiinnostusta eri materiaaleihin ja niiden työstämiseen. Vaskoa eivät ole sitoneet perinteisesti koruun liitettävät asiat, kuten koristautuminen ja kehosuhde. Korun kehosuhdetta ja korun käytettävyyttä voi katsoa muista näkökulmista. Vasko tekee myös käytettävää korua, mutta riippuu siitä, mihin hän on tekemässä korua, millainen teoksesta tulee. Vasko käyttää monia materiaaleja: vuolee puuta, hitsaa yhteen, yhdistää erikoisia materiaaleja, istuttaa helmiä. Kuitenkin hänen tekemisensä perustana on vahva pohjatyö:
populaarikulttuurista. Vasko on ollut kiinnostunut
Suomalainen koru · Suomalainen nykykoru ilmiönä
hän piirtää runsaasti luonnoksia, niin että
merenelävistä, aseista, luonnosta ja ajan kulumi-
293
kun varsinainen työprosessi alkaa, koko koru on jo valmiina mielessä. Vaskon työskentelyn yksi kiinnostava piirre on se, että hän tekee koruja yleensä näyttelyitä varten. Kehon läsnäolo ja poissaolo eivät kiinnosta, koska näyttelytila on se paikka, johon korut tai tilateokset asettuvat. Näyttelyissä korut voivat saada melkein millaisen tilan tahansa ja niiden mittakaava voi olla mitä vain. Vasko tekee samaa teemaa usean vuoden ajan. Hänelle on tärkeää, että työt on tehty tiettyyn tematiikkaan, riippumatta siitä, mihin näyttelyyn ne ovat menossa. Hän ammentaa innostusta ja aiheita
sesta. Flora & Fauna on yksi osa suurempaa sarjal-
tuotetta; helmethän kasvavat simpukoissa simpu-
lista kokonaisuutta, mutta hän on käsitellyt myös
kan puolustusmekanismina.
miehisyyttä ja ampumista niin välineiden, pistoo-
Peipon tapa työstää pistaasipähkinän kuoria
lien kuin maalitaulujen ja sotilaiden kautta. Sar-
on hidas ja työläs. Hän on työntänyt luonnon luon-
jassa 40 päivää kesää Vasko teki pieniä rakennuksia,
nollisuuden kauas värjäämällä kuoret kirkkailla
joiden sisällä oli pieniä luonnonesineitä, kasveja tai
väreillä tai siten, että niissä on luonnolle ominaisia
eläimiä. Nämä korumaiset teokset toimivat päivä-
murrettuja sävyjä. Peippo ei kuitenkaan julista eko-
kirjana ja kuvauksena ajan kulusta luonnossa.
logista sanomaa koruillaan. Pikemminkin hänen korunsa ovat osa nykykorun valtavirtaa, jossa suo-
Tre kronor koostuu kolmesta käytettävästä kul-
sitaan materiaalien kierrätettävyyttä.
latusta kypärästä ja teoksena on monimielinen. Teoksessa on ruotsalaisuuden symboli nimenä ja
Peippo on tehnyt massiivisia kaulakoruja, esi-
kultainen kypärä viittaa jääkiekkoon. Vaskon töissä
merkiksi Ajopuusydän on melkein kaksi metriä pitkä.
on erittäin harkittuja viittauksia ja helposti avautu-
Toisin kuin voisi kuvitella, ei pistaasipähkinän kuo-
vaa intertekstuaalisuutta. Tämä teos naljailee ruot-
resta tule jäykkää korua, vaan Peippo saa sen las-
salaisten sotamenestyksestä.
keutumaan pehmeän villamaisesti. Käätymäinen
Suomalainen koru
tai huivimainen koru on kuin vaate – tosin haute couturenkin pukujen käytettävyys on kyseen-
ANu PEippO (s. 1974) tunnetaan erityisesti luonnon materiaalien käyttäjänä, vaikkakin hänellä on
alaista. Peippo yhdistelee koruissaan esittelee itsenäisyytemme ajan kauneimmat
kovaa ja
varsin laaja repertuaari; hän on tehnyt koruja myös
pehmeää, kupari ja teräsvaijeri tuovat töille jämäk-
teräksestä ja veistänyt kivestä.korut ja kiehtovimmat
kyyttä. Peipon korut ovat kehollisia, muttakoko ne toimi– niin rakastetut perintökorut,
Peipon kohdalla materiaaleista puhuminen
vat myös itsenäisinä veistoksina.
on varsin olennaista, vaikkakaansuosikit hän ei ole matekansan kuin riaalilähtöinen tekijä. Sinisimpukoista tehty Kuori
Peipon tematiikka liittyy vahvasti luontoon, uniikkikappaleet.
mutta niin, ettei hän vain työstä luontoaiheita,
Kirja luotaa korun historiaa I hämmentää paitsi suurella koollaan myös liitty-loistokkaasta kultasepäntyöstä misellään korun perinteisiin materiaaleihin. Sini-
taiteen raja-aitoja kaatavaan simpukka ei ole yhtä loistelias väreiltään kuin
Anu Peippo, kaulakoru Jäkälä, 2010, nykykoruun. Se kertoo myös pistaasinkuoret, villalanka, puuvillanyöri, 130 cm × 42 cm × 3 cm.
eteläisimpien alueiden simpukat. Tummavoittoiset
kattavasti suunnittelijoista, kultasepistä jaKUVA valmistajista. ANU PEIPPO. © KUVASTO 2014.
siniset ja mustat sävyt kuitenkin yhdistävät korut Suomalainen koru · Suomalainen nykykoru ilmiönä
suomalaiseen melankoliaan. Koru on toisaalta hauraan näköinen ja toisaalta dominoiva. Peippo on ottanut käsittelyyn kasvualustan eikä varsinaista
Anu Peippo, kaulakoru Levä, 2010, pistaasinkuoret, puuvillanyöri, 320 cm × 20 cm × 3 cm. KUVA ANU PEIPPO. © KUVASTO 2014.
Anu Peippo, kaulakoru Koivu, 2012, pistaasinkuoret, teräsvaijeri, kupari, 66 cm × 40 cm × 18 cm. KUVA ANU PEIPPO. © KUVASTO 2014.
Etukannen kuva: Kielonlehti, Sulo Jousjärvi, Pentti Pelkonen ja Aaro Nieminen · Kuva Katja Hagelstam
294
Takakannen kuvat: Nukkekääty, Kirsti Ilvessalo · Kuva Kalevala Koru Oy Parrot Tulip, Terhi Tolvanen · Kuva Eddo Hartmann
76.4
isbn 978-951-31-9103-0
Kansi: Jukka Aalto · Armadillo Graphics