PINNANALLA
Kati-e rakastaa eläimiä yhtä palavasti kuin elektroniikkaa ja koodausta. Hänellä on erityinen kyky saada yhteys eläimiin.
Kati-en paras ystävä ja työtoveri on hänen itse rakentamansa lentorobotti Ti-bot.
Ti-bot on valloittava robotti, joka osaa lentämisen lisäksi myös puhua. Kati-e koodaa Ti-botille jatkuvasti uusia erikois- kykyjä. Se pystyy esimerkiksi puhumaan eläinten kanssa ja muuntautumaan eläimeksi. Vapaalennot ovat robotin salainen pahe.
Kati-ella oli tapana auttaa lemmikkiasioissa lähinnä naapureita ja tuttuja, mutta kun apua alettiin pyytää yhä kauempaa, hän päätti rakentaa itselleen lentävän robottiapulaisen, Ti-botin. Pet Agents oli syntynyt!
Lemmikkipulmien ohella agenttikaksikko osaa ratkoa myös villieläimiin liittyviä ongelmia. Päämaja sijaitsee kerrostalon katolla, entisessä vesisäiliössä, jossa on tarpeeksi tilaa kaikille Kati-en lemmikeille ja tietokoneille. Kati-en ja Ti-botin lisäksi siellä asuvat abessinialaiskissa Mir, monirotuinen Moppi-koira, kultatöyhtökakadu Papu, kesyrotat Bitti ja Moodi sekä kesy naakka Nakki.
PINNAN ALLA
Suuri osa kaikesta on pinnan alla.
© RIINA JA SAMI KAARLA JA TAMMI, 2021
TAMMI ON OSA WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖTÄ
ISBN 978-952-04-2560-9
PAINETTU EU:SSA
PINNANALLA
MUUTTOAUTO
– Onneksi maanantai on viikon lyhin koulupäivä, Timi totesi Kati-elle ja Lisalle, kun he kävelivät koulusta kotiin.
Kati-e huomasi Timin haukottelevan.
– Pelaatko vieläkin liian myöhään DinoPeziä?
Kati-e kysyi. – En tietenkään, Timi vastasi virnistäen. – Peliaika on suhteellista.
9
Lisa pysähtyi katselemaan eläinkaupan ikkunaa. Myyntiin oli tullut uusi hieno juoma-automaatti, joka olisi kiva hänen Lumikki-pupulleen.
– Minä en pysty valvomaan, vaikka haluaisin, Lisa totesi.
– Se on huomattu! Kati-e nauroi ystävällisesti ja vilkutti tutulle eläinkaupan myyjälle. – Viimeksikin nukahdit kesken leffan, kun olit yökylässä.
Mutta Ti-bot sen sijaan on nykyään ihan
joka yö DinoPezissä, Timi ilmoitti ja heilautti repun olaltaan toiselle.
He ylittivät suojatien.
Tiedän, mutta robotit eivät tarvitsekaan
unta, Kati-e puolusteli. – Tänään lähetin Ti-botin Sofian avuksi koirapuistoon, muuten se olisi taatusti pelannut myös koko koulupäiväni ajan.
– Eikö Sofia ollut koulussa? ihmetteli Lisa. – Ei, hän on ollut vähän kipeä. Kati-e tiesi. – Katsokaa, muuttorekka! Meidän taloon muuttaa joku!
Lavalta nostettiin juuri nosturilla valtavaa puulaatikkoa. Se vaikutti hyvin painavalta. – Mitä siinä on? Timi uteli muuttomiehiltä.
– Sen kun tietäisi, huokaisi yksi kantajista
–
–
10
pyyhkien hikeä otsaltaan. – Harvoin joutuu kuljettamaan näin painavia huonekaluja.
– Joku allas vissiin, täydensi toinen jauhaen kuuluvasti purkkaa.
Uima-allas, naurahti kolmas. – Jos se on virtausallas, keksi Timi. – Näin sellaisen mainoksessa.
Niissä voi uida paikoillaan, hän kertoi ja avasi ulkoovet muuttomiehille.
–
Mitähän Ti-bot tekee, kun se ei vastaa? Kati-e tuumi hississä.
– Jos se on yhä koirapuistossa, tai mennyt
Sofian luo, Timi veikkaili.
– Luultavasti se pelaa, Kati-e tuhahti.
– Voisin tulla moikkaamaan sitä, Lisa ehdotti.
Kuulisin mitä Sofian Dumle-pennulle kuuluu.
Ti-bot on taatusti ottanut siitä kuviakin.
– Joo! Tule. Tehdään läksyt taas yhdessä, innostui Kati-e.
Timi huokaisi teatraalisesti.
– Voi ei, läksyt! Miten ehdin tehdä ne? Meillä on tänään X:n kanssa DinoPezissä nelintaistelu
kahden uuden kaverin kanssa. Voittaja saa raptorin munan, hän kertoi astuessaan ulos hissistä.
– Vau! Kati-e huudahti. – Sano X:lle terkkuja!
– Tuplasti, lisäsi Lisa ja iski silmää.
Hissin ovi sulkeutui.
– X on siis päässyt bännien jälkeen takaisin
peliin? Lisa tiedusteli Kati-elta.
– Joo, ja ystävystynyt Timin kanssa, Kati-e kertoi. – X on supervälkky tietokoneiden kanssa. He ovat yhdessä laajentaneet Dinopuistoa.
–
–
12
HATATILANNE
Kati-en ovella Moppi-koira otti tytöt vastaan riehuen. Se vinkui ilosta ja pyöri kuin karvainen hyrrä.
– Moppi, Moppi, Moppi! Lisa hoki ja pöyhi
koiran pehmoista turkkia. – Kuka on niin hirmu
tohkeissaan ja hassu?
13
Moppi tarjosi vuorotellen isoja pörheitä tassujaan kuin sanoakseen päivää.
– Se käyttäytyy aina noin hassusti, kun tulen kotiin. Ihan kuin olisin ollut viikon poissa vaikka piipahtaisin vain rappukäytävässä, Kati-e nauroi ja potkaisi tossut jaloistaan. – Mutta missä
ihmeessä Ti-bot on? hän ihmetteli huhuillen robottiystäväänsä ja kurkisteli ulos ikkunoista.
Ehkä ei ollut hyvä idea päästää sitä yksin
koirapuistoon, Lisa mietti ja tervehti Miriä, joka nukkui Mopin korissa.
Kati-e sulki kattoikkunan ja avasi papukaijan ja rottien häkkien ovet. Ne saavat olla vapaana aina kun Kati-e on kotona.
– Nakki-naakkaakaan ei näy, huomautti Lisa.
– Se ilmestyy kyllä kohta ikkunalaudalle, kun huomaa, että olen tullut kotiin, Kati-e sanoi varmana. – Nakki ei lähde kauas tankkitalolta, mutta Ti-botista ei voi koskaan olla varma.
Silloin terassin ovelta kuului kolahdus. Ti-botin iloinen pallonaama näkyi lasin takana, ja
Nakki räpiköi sen vieressä. Kati-e avasi kaksikolle oven.
–
14
Missä ihmeessä te olette olleet? hän kysyi vähän tuimana.
Tilttis sentään! Hätätilanne! Ti-bot toitotti, rullasi vauhdilla sisään ja pamautti vatsaluukkunsa auki.
Lintu! huudahtivat tytöt yhteen ääneen ja polvistuivat robotin viereen.
Nakkikin kurkkasi Ti-botin vatsakoteloon, ja Mir havahtui nokosiltaan.
– Pikkulintu on sotkeutunut pahasti lahjanaruun, Lisa kauhistui.
– Auta, Kati-e! huusi Ti-bot. Kati-e otti linnun varovasti käsiinsä. – Se on varpunen, hän kuiskasi.
Voi pikkuista, Lisa sanoi. – Oletpa sinä tosiaan pahassa pulassa.
–
–
–
–
16
Mir hiipi pahat aikeet mielessään kohti lintua, mutta Lisa nappasi sen ajoissa ja sulki kylppäriin.
Me autamme sinut vapaaksi, Kati-e sanoi
päättäväisenä. – Odotapas. Ei mitään hätää. Pian voit taas lentää, leikkiä ja etsiä ruokaa, hän
puheli rauhallisella äänellä. – Lisa, hakisitko eläintenhoitolaukustani pyöreäkärkiset sakset?
–
– No niin. Minä pidän lintua paikoillaan. Leikkaa sinä lahjanaru varovasti poikki kaikkialta
mistä vain pystyt, Kati-e opasti Lisaa.
– Apua! Osaankohan minä? Lisa panikoi.
– Osaat! Ti-bot töräytti topakkana. – Sinun on pakko! Minulla ei ole sormia.
Lisa veti muutaman kerran syvään henkeä, keskittyi ja kumartui sitten leikkaamaan muovinarut kuten Kati-e neuvoi.
– Kaikki narut poistettu! hän hihkaisi hetken
kuluttua iloisena ja ylpeänä.
– Tilttis! Mahtavaa! Ti-bot riemuitsi.
– Oletpas sinä kaunis varpunen, Kati-e sanoi
tarkastellen lintua. – Toisessa jalassa on vähän
hiertymää narusta. Laitetaan siihen puhdistusainetta. Ti-bot, näytätkö Lisalle, missä sitä on.
18
Kun jalkaan oli töpötelty hoitavaa ainetta, varpunen oli valmis palaamaan luontoon.
Lisa, Ti-bot, Moppi ja Nakki seurasivat parvekkeella, kun Kati-e päästi pikkulinnun käsistään. Se pyrähti korkealle ilmaan.
Hei hei, pikkuinen! Varo muovijuttuja!
Kati-e huusi varpusen perään.
Nakki lehahti hänen käsivarrelleen.
Tilttis ja moro, miten onnellinen se nyt on!
Ti-bot totesi.
–
–
Ihmiset ovat sikoja, Lisa tuhahti mennessään sisään.
– Eipäs. Ihmiset ovat ihmisiä, kummasteli Ti-bot. Tyttöjä nauratti.
– Tuosta voisimme kinata vaikka koko loppupäivän, Kati-e sanoi, päästi Mirin kylpyhuoneesta ja nappasi sen syliin. – Mutta en voi käsittää, miten joillekin voi olla niin vaikeaa laittaa roskat roskikseen.
–
OUTO PUHELU
Samassa Kati-en puhelin soi. Hänelle tuli kuvapuhelu.
– Ei kuulu mitään. Näkyy vain jotain epämääräistä, Kati-e ihmetteli.
– Joku pilajuttu ehkä, Lisa veikkasi. – Timi ja X varmaan.
Kati-e sulki puhelimen, mutta se soi heti uudestaan.
Taas! Ja sama juttu. Pelkkää epämääräistä kuvaa ja kohinaa, Kati-e huokaisi. Hän sulki puhelimen, tunki sen taskuunsa ja haki koulureppunsa. – Miten Dumle pärjäsi koirapuistossa? Lisa kysyi Ti-botilta kaivaessaan esiin läksykirjojaan.
Dumle on superpentu! Se pärjää aina eikä pelkää mitään. Yksi iso lörppähuuli hermostui, kun Dumle pomppi jatkuvasti sitä päin, Ti-bot nauroi.
– Vanhemmat koirat eivät siedä nuorten isot-
–
–
21
telua, Kati-e tiesi. – Pienten pitää oppia käytöstavat, ja siihen koirapuisto on oiva paikka. Aloitetaanko matikan läksyistä?
– Vaikka. Saat auttaa minua niissä, Lisa sanoi.
Dumle ei olisi halunnut lähteä puistosta pois, kertoi Ti-bot vielä. – Piti houkutella kauan. – Otitko siitä kuvia? Lisa innostui.
– Paljon! Ti-bot hihkaisi ja heijasti salamana ensimmäisen kuvan tankkitalon seinään. – Ihana! Ja oi, miten paljon Dumlen turkki on kasvanut! Lisa ihasteli.
– Se on iloinen karvapallero. Katsokaa, miten se nauraa, Kati-e totesi.
– Se osaa jo istu- ja paikkakäskyt, Ti-bot kertoi.
Luoksetulokin olisi tärkeätä opettaa. Mieluiten ennen kuin Dumle täyttää kaksitoista viikkoa, Kati-e sanoi.
–
22
–
Viedään Moppikin taas joskus puistoon, Tibot ehdotti.
Viedään vaan, Kati-e sanoi.
Koirapuistoilun jälkeen Dumle nukkuu taatusti kuin tukki eikä tuhoa paikkoja, Lisa veikkasi.
Onko Dumle terroristi? Ti-bot hämmästyi.
On. Pahinta sorttia. Se on tuhonnut jo vaikka kuinka monta Sofian pehmoa, Kati-e kertoi.
Mutta nyt lasketaan!
–
–
–
–
–
–
23
SUKELLA SEIKKAILUUN
Kati-e, Ti-bot, Timi ja Lisa pääsevät merentutkimusalukselle! Kati-e on päivittänyt Ti-botin vesitiiviiksi, ja kun lemmikkiagentit sukeltavat pinnan alle ratkaisemaan eläinpulmaa, robotti osoittautuu korvaamattomaksi avuksi.
Vauhdikas Pet Agents -sarja on hurmannut lukijat niin Suomessa kuin ulkomailla. Eläinhullu koodarityttö Kati-e, hänen robottinsa Ti-bot ja naapurinpoika Timi tarjoavat samaistumispintaa monenlaisille lukijoille. Kirjoissa on sopivasti tekstiä ja runsas nelivärikuvitus. Seuraava osa, LUMEN SAARTAMAT, ilmestyy vuodenvaihteessa 2021–22.
Sarjassa ilmestyneet:
TÄÄLTÄ TULLAAN, LEMMIKIT!
VARKAAN JÄLJILLÄ
KADONNUT KENTTÄ
PELIIN KÄTKETYT
ISBN 978-952-04-2560-9 L84.2 www.tammi.fi
”Suosittelen ottamaan lukupinoon mahdollisimman pian. Et jää katumaan!”
– YÖPÖYDÄN KIRJAT -BLOGI
”Kirja kuin karkki.” – HIIRI KIRJAHYLLYSSÄ -BLOGI
”Mikä tahansa Pet Agents -kirja on oiva kirjalahja.” – HIIRI KIRJAHYLLYSSÄ -BLOGI
