AKU ANKKA ALPEILLA
3
Kuvittanut Walt Disney Studio, suomentanut Marjatta Kurenniemi
MIKKI HIIREN AUTORETKI
31
Kirjoittanut Jane Werner, kuvittanut Walt Disney Studio, suomentanut Sirkka Nuormaa
TAAVI ANKKA
53
Kertoneet Gina Ingoglia ja George Sherman, kuvittanut Walt Disney Studio, kirjaksi sovittaneet Hawley Pratt ja Herbert Stott, suomentanut Sari Kumpulainen
PLUTO LÄHTEE MERILLE
77
Kertonut Annie North Bedford, kirjaksi sovittanut Yale Gracey, kuvittanut Walt Disney Studio, suomentanut Sirkka Nuormaa
AKU ANKKA ETELÄNAVALLA
105
Kuvittanut Walt Disney Studio, suomentanut Outi Nurmi
TIKU JA TAKU ELÄINTARHASSA
129
Kirjaksi sovittanut Annie Bedford, kuvittanut Walt Disney Studio, suomentanut Marjatta Kurenniemi
ROOPE-SEDÄN MEHUKAUPPA
157
Kuvittaneet Carl Barks ja Norm McGary, suomentanut Sari Kumpulainen
AKU ANKKA – PÄIVÄ MILJONÄÄRINÄ
181
Kuvittanut Walt Disney Studio, suomentanut Sari Kumpulainen
AKU ANKKA JA HEKLA
205
SAMU SIRKKA PALOVARTIJANA
233
Perustuu lyhytelokuvaan Karkkeja ja kepposia, kertonut Annie North Bedford, kuvittanut Walt Disney Studio, kirjaksi sovittanut Dick Kelsey, suomentanut Sari Kumpulainen
Kertonut Annie North Bedford, kirjaksi sovittanut Samuel Armstrong, kuvittanut Walt Disney Studio, suomentanut Marjatta Soinio
KUVITTANUT WALT DISNEY STUDIO SUOMENTANUT MARJATTA KURENNIEMI
TAMMI • HELSINKI
Alkuteos: Alpine Climbers Copyright © 1936 by Disney Enterprises, Inc. This translation published by arrangement with Random House Children’s Books, a division of Penguin Random House LLC Little Golden Books is a registered US trademark of Random House Children’s Books, a division of Penguin Random House LLC. All rights reserved. Tämä suomenkielinen laitos: Tammi 2021 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
A ku Ankka ja pojat tekivät kerran matkan Alpeille.
Ensin he kulkivat pitkän, pitkän matkan laivalla, ja sen jälkeen pitkän, pitkän matkan junalla. Pojat alkoivat jo melkein kyllästyä matkustamiseen, kun Aku äkkiä huudahti: – Nyt olemme perillä! Kiireesti vain alas junasta! 5
Ja niin he lähtivät kiipeämään kohti Alppien lumipeitteisiä vuorenhuippuja. Ei kestänyt kauaa, kun he jo olivat ylhäällä vuorenrinteellä. Aku osoitti pojille heidän edessään aukeavaa suurenmoista näköalaa. 6
Mutta kiipeäminen väsytti, ja poikien selkäreput tuntuivat raskailta. Kun he tulivat kirkkaalle vuoripurolle, he kysyivät: – Aku-setä! Saammeko me mennä uimaan? – No jaa, miksipäs ei, Aku vastasi.
7
Ja niin he riisuutuivat ja sukelsivat virkistävään veteen. Pojilla oli valtavan hauskaa. Varsinkin, kun Aku Ankan ollessa uimassa yksi pojista jäi rannalle ja siirsi kaikki painavat tavarat heidän repuistaan Akun reppuun.
Sitten he jatkoivat taas matkaa. Mutta tällä kertaa kiipeäminen tuntui Aku Ankasta kovin rasittavalta. Hän nojasi raskaasti huohottaen sauvaansa, kun taas pojat kipittivät iloisina eteenpäin.
Vihdoin he saapuivat majalle, joka sijaitsi korkealla vuorella. Aku oli niin väsynyt, että jaksoi hädin tuskin syödä lautasellisen keittoa, kun hän jo vaipui uneen. Mutta pojat olivat pirteinä hereillä ja ihailivat kuutamoa, joka loisti keltaisena ja pyöreänä vuorenhuipun takaa.
Mutta kuinkas kävi aamulla? Aku oli levännyt ja reipas, kun taas poikia nukutti. – Nyt hiukan virkistävää aamuvoimistelua, sanoi Aku. Mutta pojat jaksoivat tuskin pitää silmiään auki, ja he saivat ankarat torut Akulta.
Poikia toruessaan hän ei huomannut vuohipukkia, joka oli ilmestynyt hänen taakseen. Akun komentelu varmaankin suututti sen. Puksis! Lujalla puskulla vuohi sysäsi Akun suin päin virkistävään aamukylpyyn.
Mutta nyt oli aika lopettaa aamutouhut ja aloittaa varsinainen vuorikiipeily. – Tässä on köysi, sanoi Aku. – Sidon sen ensin ympärilleni, ja sitten te sidotte itsenne siihen. Sillä tavalla emme joudu eroon toisistamme, jos joku vaikka kaatuu tai putoaa.
Mutta Hupu oli sivellyt köyteen liimaa, että se pitäisi paremmin. Köysi takertui joka paikkaan, ja koettaessaan solmia sitä ympärilleen Aku sotkeutui siihen toivottomasti, vaikka kuinka ponnisteli. Vain kovalla työllä Aku sai köyden selväksi.
Lopulta kaikki neljä sitoivat itsensä köyteen tasaisten välimatkojen päähän, ja päästiin vihdoin matkaan. Aamu oli kaunis, ja vuorenhuiput hohtivat punaisina. 16
– Katsokaa, tuolla on alppitähti! Aku huudahti. – Se on hyvin harvinainen kukka. Meidän täytyy saada se muistoksi retkestämme!
Harvinaiset kukat on kuitenkin syytä jättää rauhaan. Sen sai Akukin oppia. Kurkotellessaan jyrkänteen reunan yli hän menetti yhtäkkiä tasapainonsa! Nyt tuli köysi tarpeeseen. Sen avulla pojat saivat hänet kiskotuksi takaisin. 18
Mutta tuli Akullekin tilaisuus näyttää taitonsa, sillä seuraavaksi heidän edessään avautui syvä rotko. Kuinka he pääsisivät yli? Urhea Aku pingotti itsensä sillaksi kuilun reunojen väliin, niin että pojat pääsivät yli. Viimeisenä hän heilautti itsensä kuilun toiselle puolen, ja niin oli jälleen yksi vastus voitettu. 19
Vuoristossa vaaroja kuitenkin riittää. Seikkailu jatkui. Irtokiviä vieri ylhäältä Akun ja poikien niskaan. Ei ollut helppoa olla vuorikiipeilijä! 20