Lasten oma Disney-lukemisto:
Aku Ankka lomatunnelmissa
Aku Ankka työn touhussa
Aku ja Mikki taikojen teillä
Aristokatit käpälämäessä
Aku Ankka ja veljenpojat
Mikki Hiiri taikamaailmassa
Aku Ankka joulumielellä
Robin Hood ja iloiset veikot
Disneyn satuprinsessat
Aku Ankka juhlatuulella
Aku Ankka ja eläinten jouluparaati
Aku ja Mikki arvoitusten jäljillä
Aku Ankka kertoo kalavaleita
Aku ja Mikki ahkerat ahertajat
Saatavana myös äänikirjoina ja kuvaäänikirjoina! © 2024 Disney Enterprises, Inc. Tammi, 2024
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä.
Alkuteokset: Sindbad the Sailor. Suomentanut Ritva Toivola 1979. Goofy Minds the House. Suomentanut Marita Lehtonen 1976. Prince and the Pauper. Suomentanut Kirsti Toppari 1993. Walt Disney’s Button Soup. Suomentanut Mary A. Wuorio 1983. Mickey’s Riddle Book. Suomentanut Marita Lehtonen 1975.
Tarinat on julkaistu aikaisemmin suomeksi erillislaitoksina Lasten Oman Kirjakerhon sarjassa vuosina 1975–1993 Suomennokset tarkistettu 2024/Tammi.
Kansi: Laura Lyytinen Painettu EU:ssa.
ISBN 978-952-04-6464-6
Sinbad merenkulkija 10
Hessu kotimiehenä 54
Prinssi ja kerjäläispoika 98
Nappisoppa 142
Mikki Hiiren arvoituskirja 186
Oli sateinen päivä. Synkät pilvet näyttivät riippuvan puunlatvojen tasalla ja sadepisarat pieksivät ikkunaruutuja.
Tupu, Hupu ja Lupu olivat vierailulla Mummo Ankan luona.
– Mitä me tekisimme, Mummo? ankanpojat marisivat.
– Ulkona ei voi leikkiä ja meillä on tylsää.
– Jospa minä lukisin teille sadun, ehdotti Mummo.
Mummo Ankka otti kirjahyllystään suuren kirjan.
– Tämä kirja on nimeltään Tuhannen ja yhden yön satuja.
Sen tarinat ovat hyvin vanhoja itämaisia kansansatuja.
Kukaan ei varmasti edes tiedä, kuinka vanhoja ne ovat.
Minä luen nyt teille tarinan Sinbad merenkulkijasta, joka joutui moniin jännittäviin ja vaarallisiin seikkailuihin merimatkoillaan.
Mummo istahti mukavaan tuoliin, ja ankanpojat asettuivat hänen jalkojensa juureen kuuntelemaan.
Ja Mummo luki:
Kaukaisessa kaupungissa eli muinoin köyhä mies nimeltä Sinbad. Hän oli niin köyhä, ettei hän saanut joka päivä edes tarpeeksi syödäkseen.
– Jospa lähtisin koettamaan onneani merimiehenä, ajatteli Sinbad kerran. – Elämä merellä on jännittävää, ja jos olen oikein neuvokas ja ahkera, minun ei varmaankaan tarvitse nähdä nälkää.
Eräänä päivänä Sinbad lähti satamaan etsimään laivaa, johon voisi pestautua merimieheksi. Satamassa olikin suuri purjealus juuri lähdössä vieraille maille.
– Noin komeassa laivassa olisi varmasti hauska purjehtia, tuumi Sinbad.
Sinbad etsi käsiinsä laivan kapteenin ja kysyi, saisiko hän työtä laivassa. Kapteeni suostuikin mielellään ottamaan Sinbadin kansimieheksi.
Ja niin lähdettiin merelle. Sinbad ei ollut tottunut merimiehen töihin ja hän sai ponnistella kovasti oppiakseen hoitamaan purjeita kapteenin määräysten mukaan.
Äkkiä puhkesi hirmuinen myrsky. Hyökyaallot vyöryivät vuorenkorkuisina ja salamat halkoivat taivasta. Laiva ajelehti monta vuorokautta rannattomalla ulapalla, ja Sinbad pelkäsi jo, etteivät he enää koskaan löytäisi maata.
Vihdoin myrsky kuitenkin tyyntyi ja merimiehet ilahtuivat, kun he huomasivat laivan ajautuneen pienen saaren lähelle.
Laivavene laskettiin heti vesille, ja merimiehet soutivat tutkimaan saarta lähemmin. Saarella ei kasvanut puita eikä ruohoa, sen pinta oli aivan sileä ja paljas.
Sinbad nousi maihin muiden mukana. Kylläpä olikin hauskaa tuntea kiinteä maa jalkojensa alla pitkästä aikaa!
Merimiehet olivat ottaneet laivasta mukaan evästä ja vettä, sillä he olivat päättäneet tehdä ruokaa maissa.
Merimiehet olivat hyvällä tuulella ja ryhtyivät ruuanlaittopuuhiin. He etsivät rantaan ajelehtineita ajopuita ja sytyttivät nuotion. Oli kylmä ja Sinbad lämmitti käsiään liekkien yläpuolella.
Mutta äkkiä maa alkoi keinua heidän allaaan. Saari liukui eteenpäin ja upposi. Merimiehet lensivät nurin niskoin ja vierivät veteen. Saaresta ei näkynyt enää jälkeäkään.
– Uikaa takaisin laivaan! Sinbad kuuli kapteenin huutavan.
