Etsiväkerho hurrikaani ja poptähden
painajainen
Sarjassa ilmestyneet:
1. Etsiväkerho Hurrikaani ja kadonneet kortit
2. Etsiväkerho Hurrikaani ja kammokellari
3. Etsiväkerho Hurrikaani ja hohdon saalistajat
4. Etsiväkerho Hurrikaani ja Jyrinäjengi
5. Etsiväkerho Hurrikaani ja tähtikolmion vartijat
6. Etsiväkerho Hurrikaani ja kiiturivarkaat
7. Etsiväkerho Hurrikaani ja mysteeri Lontoossa
8. Etsiväkerho Hurrikaani ja petosten pilvi
9. Etsiväkerho Hurrikaani ja Mustakynsi
10. Etsiväkerho Hurrikaani ja hämärän majatalo
11. Etsiväkerho Hurrikaani ja kettuliiga
12. Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja
13. Etsiväkerho Hurrikaani ja Lehväjärven hirviö
14. Etsiväkerho Hurrikaani ja Salamasankarit
15. Etsiväkerho Hurrikaani ja paha poro
16. Etsiväkerho Hurrikaani ja kurpitsakostaja
17. Etsiväkerho Hurrikaani ja poptähden painajainen
Etsiväkerho Hurrikaanin käsikirja
Etsiväkerho Hurrikaanin uusi käsikirja
Etsiväkerho Hurrikaanin mysteerikirja
Jari Mäkipää • Jii Roikonen
POPTÄHDEN PAINAJAINEN ja Etsiväkerho
TAMMI • HELSINKI
Ensimmäinen painos
Teksti © Jari Mäkipää, 2025
Kuvitus © Juha Roikonen, 2025
Teoskokonaisuus © Tekijät ja Tammi, 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
ISBN 978-952-04-6564-3
Painettu EU:ssa
Tuoteturvallisuusasioihin liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
Siipirikko
Maa tärähteli hyppivän yleisön tahtiin. Musiikki kaikui toria reunustavien rakennusten seinistä, ja esiintymislavan siniset ja pinkit valot vilkkuivat iloisilla kasvoilla.
Pihlakylän torilla ei ollut aiemmin nähty yhtä suurta tapahtumaa. Tuntui kuin koko kaupunki olisi ahtautunut aukiolle. Vellovassa väkijoukossa heiluivat myös Etsiväkerho Hurrikaanin nuoret jäsenet: Raisa, Viivi, Julius ja Avi.
Kaikkien katseet seurasivat Liliä, joka esiintyi lavalla kimaltavassa haalarissa ja sinipunaisessa polkkatukassa. Hänen taustallaan lepatti tietokoneella animoitu perhonen, jonka vasen siipi leimusi liekeissä ja oikea tuikki jäätyneenä.
Lili komensi mikrofoniin: – Nyt kaikki laulaa!
Yleisö totteli tähteä. Tuhansien äänien kuoro yhtyi tuttuun kertosäkeeseen: – Tulta ja jäätä, siivet leiskumaan, voi polttaa ja pakastaa, kun rakastaa vaan mä saan!
– Näissä sanoissa ei ole mitään järkeä, Julius tokaisi Avin korvaan.
– So what? Biitti tuntuu ytimissä asti! Avi kailotti ja jatkoi hoilaamista.
– Danielin lauluista löytyy enemmän ajatusta, Julius sanoi.
– Silti se hävisi Lilille, Avi muistutti.
Julius katsoi valokylttiä lavan yläreunassa. Siinä hehkui Lilin nimi: kaksi ensimmäistä kirjainta punaisella ja jälkimmäiset sinisellä. Nimen alla luki: ”Superstara-ohjelman voittaja!”
Kyltin edustalla leijui drooni. Se kuvasi yleisöä lavan näytölle. Kuvaan osuneet ihmiset naureskelivat häkeltyneinä ja vilkuttivat kameraan. Monen kädessä näkyi Lilin oma sinipunainen jäähilejuoma Tulihile.
– Seuraavan tanssin te kaikki osaatte, Lili sanoi. – Oletteko valmiina?
– Joo! yleisö mylvi.
Lili kohotti käden ylös ja laski sormillaan: – Yy, kaa, koo ja lähtee!
Hän lauloi kertosäettä ja tanssi liikkeet, jotka oli esitelty television laulukisassa. Lilin sometileillä tanssivideot olivat keränneet miljoonia katselukertoja. Seuraajien kuvaamia versioita tanssista löytyi loputtomasti.
Julius ei osannut liikkeitä mutta yritti matkia mukana. Hän vilkaisi sivuilleen: Viivi tanssi omaan tyyliinsä kuin maalaten ilmaa, ja Raisa tyytyi pomppimaan tasajalkaa. Avi sen sijaan antautui tanssiin täysillä halliten liikkeet virheettömästi.
Joku muukin huomasi Avin kyvyt, sillä kuvausdrooni kääntyi häntä kohti. Tanssiva Avi ilmestyi suurelle näytölle Lilin takana.
– Vau! Lili hihkaisi. – Jäbällä on muuvit hallussa!
Yleisö ulvoi kannustavasti, ja Avi pisti parastaan leveästi hymyillen. Julius, Raisa ja Viivi taputtivat tahtia ystävälleen.
Drooni siirtyi kuvaamaan pikkutyttöjen joukkoa. Suloiset tanssijat saivat väkijoukon
huokaamaan. Seuraavaksi kamera poimi kuviin monelle tutun pariskunnan.
– Katsokaa! Raisa huudahti ja osoitti lavalle.
Näytön täyttivät etsivien opettaja Margit Haapaniemi ja englanninopettaja Heimo Haulisto. Haapaniemi ei tajunnut joutuneensa kuvatuksi: hän kyräili kädet puuskassa, kuulosuojaimet korvillaan ja mulkoili ympärillä riekkuvaa väkeä. Haulisto kuikuili vaimonsa takaa mursumaiset viikset väristen ja tähyili kameraa taivaalta.
Kun viimeinen kertosäe päättyi, yleisö villiintyi.
Lili otti vastaan taputukset, tömistykset ja kirkumisen hymy kasvoillaan. Hän lähetteli lentosuukkoja kaksin käsin ja poistui sitten vilkutellen lavalta.
Yleisö tiesi mitä tehdä: he ryhtyivät vaatimaan lisää rytmikkäästi taputtaen.
Viivi kurkotti Raisaa kohti ja sanoi: – On se mahtava esiintyjä!
Raisa tuijotti puhelintaan eikä vastannut. – Haloo, kuuluuko? Viivi kysyi.
– Sori, mitä? Raisa havahtui.
– Kehuin vain Lilin taitoja, Viivi toisti.
– Jep, Raisa tokaisi, – onhan se taitava.
Raisa laski katseensa takaisin puhelimeen. Hän vaikutti totiselta.
– Onko joku huonosti? Viivi kysyi.
Raisa napautti puhelimensa pimeäksi ja pudotti sen taskuunsa.
– Ei tietenkään, hän vastasi ja nosti suupieliinsä pienen hymyn.
Samassa taputuksen tahti kiihtyi.
Lili palasi lavalle.
– Kiitos, rakkaat, hän sanoi ja sai yleisön rauhoittumaan.
Lili seisoi keskellä suurta lavaa. Hän katseli edessään odottavaa ihmisjoukkoa. Tulen ja jään perhonen levitteli siipiään hänen takanaan.
Lili asteli kitaristin luokse ja pyysi tätä lainaamaan soitintaan. Lili palasi lavan eteen kitara sylissään.
– Yleensä laulan viimeisenä mun Superstara-voittobiisin, Lili sanoi, – mutta tänään tehdään jotain ihan uutta.
Viivi, Raisa, Julius ja Avi katsahtivat toisiinsa kummissaan. Lilin äänikin kuulosti erilaiselta kuin aiemmin. Aivan kuin tähteä olisi yhtäkkiä alkanut jännittää.
Lili sulki silmänsä ja näppäili kitarankieliä rauhallisesti.
Yleisö kuunteli aivan hiljaa.
Lili pääsi alkusoiton loppuun, avasi silmänsä ja veti ilmaa keuhkoihinsa. Hän alkoi laulaa:
– Pieni tyttö, hiuksissa hiekkaa –Yhtäkkiä laulun peitti kova vinku. Ääni kimpoili talojen seinistä ja pakotti ihmiset peittämään korvansa. Lavan valot välähtivät kerran ja sammuivat kokonaan. Suuri perhonen jähmettyi aloilleen, hajosi pikseleiksi ja katosi tyhjyyteen.
Torin täytti hämmästynyt hälinä.
Lili hädin tuskin erottui mustalta lavalta.
Hän puhui mikrofoniin, mutta ääni ei kuulunut kaiuttimista. Lili perääntyi ja pakeni lavan pimeyteen.
Hurrikaanilaiset seurasivat tapahtumia ihmeissään.
– Tekniikka taisi pettää, Raisa sanoi.
– Ääni, valot ja näyttö yhtä aikaa, Avi huomautti ja totesi: – Se ei vaikuta sattumalta.
– Epäiletkö, että joku pilasi keikan tahallaan? Viivi kysyi.
– Yep, Avi nyökkäsi.
– Onneksi Etsiväkerho Hurrikaani on paikalla! Julius innostui.
2
Pimeät puuhat
– Vauhtia! Avi hoputti perässään seuraavia etsiviä.
Nelikko puski vastavirtaan väkijoukossa. Ihmiset halusivat nopeasti pois pimentyneeltä torilta, mutta hurrikaanilaiset pyrkivät kohti esiintymislavaa. He tahtoivat tietää, miksi Lilin keikka oli keskeytynyt.
Lava kohosi mustana möhkäleenä torin perällä. Sen molemmille sivuille oli vedetty verkkoaita, jonka taakse pääsivät vain soittajat, teknikot ja konsertin muut työntekijät. Aidan edessä parveili joukko koululaisia heiluttaen papereita ja kyniä. Verkon takana totinen vartija hätisteli heitä poistumaan.
– Lili ei jaa nimmareita tänään, vartija toisteli ja lähetti pettyneet fanit tiehensä.
Avi tajusi johdattaa joukkonsa kauemmaksi vartijasta. He tiirailivat aidan toiselle puolelle.
Henkilökunta kantoi soittimia, valaisimia ja johtokeloja. Pyörillä varustettuja puulaatikoita työnnettiin kuorma-auton kyytiin. Pienempää tavaraa pakattiin keikkabussin tavaratilaan. Lastaus tapahtui pimeyden keskellä, mikä sai sen näyttämään salamyhkäiseltä tai jopa rikollisten puuhalta.
Avin huomio kiinnittyi harmaapartaiseen mieheen, joka työnsi suurta laatikkoa ja puhui samalla puhelimeen.
– Vien tämän suoraan pajalle, hän sanoi.
– Avataan ja tutkitaan vahingot.
Miehen kulkiessa ohi Avi nousi varpailleen ja näki laatikossa kookkaan laitteen. Siinä oli satoja nappeja, liukukytkimiä ja liitäntöjä. Avi tunnisti sen äänen tai valojen ohjauspöydäksi, joita tapahtumissa tarvittiin.
Mies jatkoi puheluaan: – Olisinpa nähnyt, kuka sen heitti! Mukillinen sitä kirottua sokerilitkua!
Sitten mies ehti jo niin kauas, ettei Avi kuullut enempää.
Raisa osoitti kitaralaukkua kantavaa miestä ja sanoi: – Tuo on se kitaristi.
– Osmo, Avi tiesi. – Näin sen yhdessä haastattelussa Lilin kanssa.
Kitaristi katosi soittimensa kanssa keikkabussin taakse.
Bussin moottori hurahti käyntiin.
Viivi hoksasi näkevänsä Lilin, jonka haalarin paljetit heijastivat bussin ajovaloja. Lili kyyhötti paikallaan pää painuksissa. Hänen luokseen asteli lyhyttukkainen nainen tarjoamaan lohduttavan halauksen.
– Meidän täytyy jututtaa Liliä, Raisa sanoi.
– Ei me päästä aidan toiselle puolelle, Viivi sanoi.
– Ei tarvitsekaan, Raisa tokaisi, alkoi huitoa käsillään ja huusi: – Lili! Täällä, Lili!
Lili ei joko kuullut tai halunnut nostaa katsettaan.
Etsivien eteen astui leveäharteinen vartija.
– Ei nimmareita tänään, hän ilmoitti.
– Me ei haluta nimmareita, Raisa sanoi. – Me ollaan toimittajia.
– Niinkö? Sitten mä olen Englannin kuningas, vartija hymähti.
Kuka piinaa poptähteä?
Television laulukisassa ja somessa villitsevä poptähti Lili saapuu esiintymään Pihlakylään. Kun keikka keskeytyy karmealla tavalla, on Etsiväkerho Hurrikaani uuden mysteerin äärellä!
Lili joutuu jatkuvan kiusan kohteeksi. Vyyhtiin sotkeutuvat Lilin ystävät, kilpailijat, fanit sekä rikas leskirouva Rybel apureineen. Onnistuvatko hurrikaanilaiset selvittämään salaisuudet, ennen kuin Lilin lupaava ura tuhoutuu?
20 VUOTTA – 20 KIRJAA!
Etsiväkerho Hurrikaani -sarjassa on ilmestynyt yhteensä 17 romaania, kaksi käsikirjaa ja pelikirja. Sarja juhlii pitkää taivaltaan uudella seikkailulla, joka on jälleen kerran täynnä vauhdikkaita juonenmutkia ja nokkelaa huumoria!
Kannen kuva: Jii Roikonen