Meidän keittiössä on kaappi.
Se hyrisee ja hurisee, ja kun se on auki, sieltä virtaa jääilmaa – niin kylmää, että iho menee muhkuroille, jos on ilman housuja.
Varo ja Älä eivät pelkää talvituulta.
He kurkkaavat kaappiin melkein aina kun kävelevät ohi, oli heillä housuja tai ei.
Kuuluu
kun ovi aukeaa ja sitten TUFF , kun se heilahtaa nopeasti kiinni.
Minäkin haluan kurkistaa kaappiin.
Hiippailen sen luo ja vedän imuoven kahvaa.
Mutta ovi ei aukea!
HUPS, nyt Älä huomaa. ”Hei hei hei”, se sanoo ja työntää minut pois.
Yhtäkkiä kylpyhuoneessa hälyttää
TIDUUTIDUUTIDUU ja Älä lähtee sitä selvittämään.
Minä sujautan käteen kuumakintaat ja kiskaisen kahvasta hirmuvoimalla. MUISK , ovi humahtaa apposelleen.
Keittiössä on kaappi, joka hyrisee ja hurisee. Varo ja Älä kurkkaavat sinne melkein aina, kun kävelevät ohi. Kuuluu
kun ovi aukeaa ja sitten kun se heilahtaa nopeasti kiinni.
Mutta entäs kun pieni Hups haluaa itse kurkistaa kaappiin?
Huh, mikä Hurrur…