Kirja-lehti

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ 2019

Katja Kettu on kotona kaikkialla Tuomas Kyrö Mielensä­ pahoittajasta

Miki Liukkonen Mikiyden amatööri WSOY

•

TA M M I

•

J O HNNY KNI GA

•

READ ME. F I

•

KOS MOS

Helsinki Contemporary on nykytaidegalleria, joka keskittyy pitkäjänteiseen yhteistyöhön urallaan nousevien sekä jo tunnustettujen taiteilijoiden kanssa. Olemme kiinnostuneita ajankohtaisesta kuvataiteesta, joka ylläpitää ja luo dialogia sekä tilan että ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Camilla Vuorenmaa: Defender, 2018 Kuva: Jussi Tiainen

KEVÄT 2019 11.1.–3.2. Ilari Hautamäki | 11.1.–3.2. Camilla Vuorenmaa | 8.2.–3.3. Henry Wuorila-Stenberg | 8.3.– 31.3. Heidi Lampenius | 5.4.–5.5. Sanna Kannisto | 10.5.–2.6. Ville Löppönen | 7.6–7.7. Ryhmänäyttely, HC Guest Curator: Amanda Schmitt, taiteilijat: Madeline Hollander, Pearla Piago & Hans Rosenström Syksyn näyttelyohjelmisto julkistetaan kesäkuussa 2019.

FI-00120 Helsinki

+358 9 2785301

info@helsinkicontemporary.com

www.helsinkicontemporary.com

LUKIJALLE

Kirja on valpas mieli

K

 Tiiu Kaitalo

irja on lehti, jossa esittäytyvät Werner Söderström Osake­ yhtiön kirjailijat, kuvittajat ja tekijät eri kustantamoistamme.

Kirjan sivuilla kertovat omaa suhdettaan kirjoihin, lukemiseen ja kirjojen tekemiseen muun muassa Ilkka Remes, Leena ­Lehtolainen, Tuomas Kyrö, Katja Kettu, Max ­Seeck, Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Timo Parvela ja Miki Liukkonen.

Kustantamomme tärkein tehtävä on luoda mahdollisuuksia ihmetellä asioita ääneen, ­uteliaasti ja ilolla. Kustantamona haluamme olla Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan valpas mieli. Haluamme antaa ja löytää mahdolli­suuksia niille uusille mielille, jotka eivät suostu pitämään normaaleina asioita, ajatuksia ja tapahtumia, jotka eivät niitä ole.

Tässä ajassa kaivataan enemmän kuin koskaan valppautta vastapainona välinpitä­ mättömyydelle, epäluulolle ja jopa vihamieli­ syydelle, joita taitavat agitaattorit käyttävät muotoillakseen todellisuutta haluamakseen.

Yhtiötämme ja kirjailijoitamme ohjaavat tinkimättömyys, herkkyys ja tulevaisuususko.

Nämä muodostavat parhaimmillaan yhteis­ kuntaa vahvasti muokkaavan voiman. Tässä Werner Söderström Osakeyhtiö ja sen kirjai­ lijat haluavat intohimoisesti olla mukana.

Ilman herkkyyttä emme erota olennai­ sinta. Tervetuloa Wernerin maailmaan. 

Timo Julkunen Kirjoittaja on Werner Söderström ­Osakeyhtiön toimitus­johtaja ja Kirjan vastaava päätoimittaja 1

SUOSITTELEMME! Keittiömestarimme Mehmet Gürsin valinta, runsas ja makuaistejasi hellivä CHEF ’S MENU 52 €

Makujen pyhä liitto

Andrea on ruokaa rakastavien ravintola. Kun maailman­kuulu suomalais-turkkilainen keittiömestari Mehmet Gürs yhdistelee anatolialaisia makuja puhtaisiin pohjois­maisiin raaka-aineisiin, takaamme, että makumatkasi on mieleenpainuva. Unohda fine dining, antaudu fun diningille.

Ravintola Andrea sijaitsee uuden huippuhotelli Hotel St. Georgen kivijalassa, Helsingin keskustassa. Andrea on täydellinen paikka jatkaa iltaa St. Georgen lukupiirin jälkeen!

LÖNNROTINKATU 4 • (09) 4246 0042 ANDREAHELSINKI.COM

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ Kirja on lehti, joka esittelee kiinnostavimpia kirjailijoita ja puhuu kirjallisuudesta Suomessa ja maailmalla. Kirjallisuus on mitä parhain vastavoima välinpitämättömyydelle, epäluotettavuudelle ja näköalattomuudelle.

Kirjailijat luovat lukijoille erilaisia maailmoja, joissa lukija voi turvallisesti kokea, tuntea, viihtyä ja ammentaa tietoa. Kirja on lehti ajattelusta kiinnostuneille ihmisille.

JULKAISIJA Werner Söderström ­Osakeyhtiö Lönnrotinkatu 18 A 00120 Helsinki Vastaava päätoimittaja Timo Julkunen Markkinointi- ja ­viestintäjohtaja Reetta Miettinen

TOIMITUS Saariaho Järvenpää saariahojärvenpää.fi Päätoimittaja Jari Saariaho Tuottaja Mikko Immonen Art Director Kalle Järvenpää Valokuvaaja Tiiu Kaitalo Reprografi Antti Sepponen

PALAUTE JA TIEDUSTELUT markkinointi@wsoy.fi

PAINOS Painos 50 000 Paino K-Print, Tallinna

Werner Söderström Osakeyhtiöön kuuluvat Suomen eturivin kustantamot WSOY, Tammi, Johnny Kniga, Readme.fi ja Kosmos.

Vuonna 1878 perustettu WSOY tunnetaan nykyisten ja tulevien klassikoiden kustantamona.

WSOY toimii kirjallisuuden suunnannäyttäjänä ja tuo kiinnosta­vimpia kirjoja niin Suomesta kuin maailmalta lukijoiden ulottuville.

Tammi on julkaissut laadukas­ ta kirjallisuutta perustamis­ vuodestaan 1943 lähtien.

Tammen Keltainen kirjasto on saavuttanut klassikon aseman käännetyn kaunokirjallisuuden saralla. Kustantamo tunnetaan myös suosituista lasten-­ja nuorten­kirjoista.

Vuonna 2002 perustettu Johnny Kniga on WSOY:n popcorn-pussi, huolettoman kevyt mutta huolellisesti raken­ nettu sekoitus ärsyttävää ala­ kulttuuria, laadukkaan kieroa kaunokirjallisuutta ja hämmen­ tävän suosittuja tietoteoksia.

Readme.fi on tieto- ja lasten­ kirjallisuuteen erikoistunut kustantamo, joka on perustettu vuonna 2004.

Vuonna 2015 perustettu kustan­ tamo kehittää välineitä, joilla voi lukea toisten ajatuksia. Kirjoja.

Liity Kirjaklubiin Saat kiinnostavimmat kirjauutuudet ja puheen­ aiheet ensimmäisenä.

Lisäksi lähetämme sinulle kutsuja tapahtumiin ja julkistustilaisuuksiin sekä ennakkoluku­kappaleita ja erikoisetuja.

Tilaa uutiskirje osoitteessa

kirja.fi Seuraa myös Faceboo­ kissa ja Instagramissa.

Werner & Jarl Kirjakaupastamme löydät WSOY:n, Tammen, Johnny Knigan, Read­ me.fin sekä Kosmoksen kirjat. Kirjakauppa palvelee myös verkossa.

Tervetuloa!

Lönnrotinkatu 21 Helsinki wernerjarl.fi

3

Norden keitto- ja paistoastiat

Pure Nordic Makujen juurilla

Quality since 1649 fiskars.com

Tässä numerossa

LEENA LEHTOLAINEN S. 14

TIMO PARVELA S. 56

Lukijalle 1

Kirja on valpas mieli

8

Ihana Kahvila Baari

Arto Paasilinna in memoriam

Kuningas Arto

20

Mikiyden amatööri

Kirjoissa sielu lepää

Koko perheen Tammi

28

40 vuoden yksinäisyys

Maailmankirjallisuutta kansalle

6

Lopuksi viilataan pilkkuja

39

Jännityskarusellit

40

Katja Kettu on kotona kaikkialla

42

Tule mukaan lukupiiriin

44

Remeksen matkassa

Max Seeck & Arttu Tuominen Katja Kettu

Lukupiiri

Tiina Nopola & Sinikka Nopola 32

Leena Lehtolainen 14

Keski-ikä lähenee, Johnny Kniga

Mika Waltarin koti

WSOY aikajanalla 12

Johnny Kniga aikajanalla

Tammi aikajanalla 26

Kirjahylly: Kaari Utrio 10

Ne Nopolat Tuomas Kyrö

34

KATJA KETTU S. 40

38

Miki Liukkonen

Huomioita ja havaintoja

Veitola, lukemisen hyödyt ja romantiikka

Katja Kettu ei kaunistele vaietuista aiheista kirjoittaessaan

TUOMAS KYRÖ S. 34

19

Lukupaikka

9

”Mielensä­

pahoittajassa on kyse miehestä ja hänen asenteestaan muuttuvassa maailmassa ”

Kyllähän kaikkia kaikki voi harmittaa

Ilkka Remes Jaana Kapari-Jatta 46

Halki­naurus!

KUVITUKSET: JEAN-MICHEL TIXIER / AGENT PEKKA

”Se ihana ”Kirjailijoiden

tunne kirjan pitäisi pystyä valmistuttua ajattelemaan on vain kirjalle laa­ voimistunut! jempi kuin Että tämänkin kotimaan vielä sain tehtyä ” yleisö ”

 TEKSTI JA KUVA

”Uskoimme

olevamme poten­ tiaalisia musikaali­ tähtiä, koska vanhempamme olivat aina kannustaneet meitä ” TIINA NOPOLA & SINIKKA NOPOLA S. 32

”Saan

tyydytystä siitä, että olen nähnyt vaivaa, kuormittanut aivoja ja mennyt vaikeimman kautta ” MIKI LIUKKONEN S. 20

Timo Ernamo on kirjasota­ veteraani ja entinen epsilon­ delta-mies sekä yhden miehen etninen vähemmistö.

Minna Juti on vapaa kirjoittaja.

Hän on aiemmin työskennellyt pitkään päätoi­ mittajana useissa aikakaus­ lehdissä, viimeksi Gloriassa.

Samuli Knuuti oppi lukemaan vuonna 1975 ja harjoittelee sitä ahkerasti vieläkin. Journalisti ja koti­ maisen kaunokirjallisuuden kustannus­toimittaja WSOY:llä.

Tiiu Kaitalo on eläinrakas ­helsinkiläinen vapaa valo­ kuvaaja, jonka mieli­kuvitus ammentaa ­taiteesta ja luonnosta.

Kannen kirjailijat piirsi pariisilainen kuvittaja Jean-Michel Tixier.

Keittiössä

Elena Ferrante 48

50

Loistavat ystäväni Napolissa

58

Skumppa­kurpitsa

Tove Jansson

59

Paikoillanne, valmiit, lue

60

Kansikuva johdattaa kirjaan

63

Maailman tärkeimmät asiat

Olohuoneessa

Epätäydellisen elämän kuvaaja Viinisuositukset

52

Kirjan kaverit

53

Lempiväri

Kansitaide

Keltainen kirjasto

Elina Hirvonen

Aapinen 54

Stephen King A—Ö Timo Parvela

56

Kymppi kirjaviennissä

Tommi Kinnunen 64

Mitkä kirjat ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Susanna Lehmuskoski on toimittaja ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjallisuuslehteä tehdessä nämä kaksi ammat­ tia soivat harmonisesti yhteen.

Sirkku Saariaho on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja lukija. Sirkulla on aina kirjasto taskussaan, sillä kirjassa tär­ keintä on sisältö, ei paperi.

Virpi Salmi on vapaa toimittaja, joka kirjoittaa muun muas­ sa Me Naisiin.

Viime vuonna hän julkaisi taide­meemikirjan Ottaisin mieluummin ponin (Atena).

7

LUKUPAIKKA

Ihana Kahvila Baari

A

ika selvä juttu, mistä Sanni Jouhkin Iha­ na Kahvila Baari saa nimensä. Ihana-sana puikahtaa ilmoille tahattoman jatkuvasti: Ihana paikka, ihanaa banaanikakkua, henkilökun­ nan leipomaa. Kuulemma se ei ole niin vaikeaa, kun on tarkat ohjeet.

Kahvilassa on rauhallista ja lämmintä, tuoksuu mausteille, mutta ei liikaa, valaistus on kauniin himmeä, ja musiikki tuntuu aina juuri hetkeen so­ pivalta. Koirat saavat tulla, ja kissatkin ovat terve­ tulleita, kuten Sanni Jouhki sanoo. Aika täydelli­ nen lukupaikaksi.

Ikkunapaikka vapautuu! Ihanaa, halusinkin juuri tuolle paikalle istumaan, isoon vanhaan 8

 Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

noja­ tuoliin. Se on jo hiukan liian matalaksi is­ tuttu, mutta en aio nousta tästä ainakaan tuntiin.

Ikkuna­paikalla saan keskittyä kahviin ja kirjailija Mia Kankimäen yönaisiin, siirtyä safarille Tansa­ niaan ja ajatella, miltä oranssimustaraitaiset seep­ rat ­näyttävät.

Viereiseen nojatuoliin käy istumaan nuori saksa­ lainen mies, nyökkää minulle. Kommentoi paikkaa kumppanilleen, tämä on sitä jännittävää ja coolia Helsinkiä, ymmärsin. Ganz genau!  Ihana Kahvila Baari. Ma–la klo 10–myöhään, su klo 11– (ei auki joka sunnuntai). Aleksanterink.

7–9, Helsinki. facebook.com/ihanakahvilabaari.

HUOMIOITA JA HAVAINTOJA

Veitola on Veitola Vahvat henkilökuvat kiinnostavat. Maria Veitolan Veitola-­ kirjaa on myyty yli 39 000 kappaletta. Tästä iso osa, noin 28 000 kappaletta, on kuunneltu äänikirjana Veitolan itsensä lukemana. Kirja on pysynyt muun muassa ääni- ja e-kirja­ sovellus BookBeatin listakärjessä ilmestymisestään asti.

KUVITUS: KALLE JÄRVENPÄÄ

Aikuinen, lue ääneen Kello on vaille kahdeksan arkiaamuna, metrovaunu on täynnä. Oranssilla muovi­ penkillä istuu vierekkäin kaksi keski-ikäistä venäläistä miestä.

Toinen kaivaa topan taskus­ ta kirjan, avaa sen merkin kohdalta ja alkaa lukea hiljaa peh­meällä äänellä, venäjää. ­Kuuntelija kumartuu lähem­ mäksi lukijaa. Kulosaaren sillal­ la hän kääntää äkisti päänsä ja katsoo hetken ikkunasta ­merelle. Niistää kangasnenä­ liinaan ja pyyhkäisee samalla silmiään. Sörnäinen, Sörnäs.

Koska sinä viimeksi luit ääneen, aikuiselle? Ääneen lukemisesta syntyy lämmin yhteinen tunnelma. Syystä se oli pitkään porvarisperheiden suosima viihdyke 1900-­luvulla.

Kannattaa kokeilla, sekä kuunteluun että lukemiseen voi jäädä koukkuun.

Kolme syytä lukea

1 2 3

Lukeminen alentaa stressitasoja. Kuudessa minuutissa lukemisen aloittamisen jälkeen syke alkaa laskea ja lihasjännitys helpottaa.

Lukeminen voi hidastaa ikään­ty­ misen haittoja.

Pitkät tarinalliset tekstit aktivoivat laajoja aivoalueita. Ahkeran lukijan elinikä saattaa olla jopa kaksi vuotta pidempi kuin ei-lukevilla.

Iltasadun lukeminen 1–6-vuotiaalle lapselle pidentää lapsen yöunta puoli tuntia verrattuna perheisiin, joissa iltasatua ei luettu.

LÄHDE: LUKUKESKUS

Seksiä vai roman­tiikkaa?

Deittipalvelu eHarmonyn s­ elvitys parin vuoden takaa kertoi, että lukijat ovat parempia rakastajia kuin ei-lukijat. Lukemista pidettiin hyvin seksikkäänä piirteenä.

Jo lukemisen mainitseminen tai kirjan kanssa posee­ raaminen nosti deittailijan kiinnostavuutta. Vakavam­ pienkin tutkimusten mukaan lukijat ovat usein empaatti­ sempia kuin ei-lukijat, mikä on eduksi parisuhteessa.

Mutta jos kaipaat elämääsi romantiikkaa, etsi ­scifistä tai fantasiasta innos­ tunut kumppani. ­Fantasiaja tieteis­kirjallisuuden harrastajat ovat usein luonteeltaan sopuisia, he ymmärtävät, että pienet eripurat ovat normaali osa suhdetta. He ovat myös tarkkoja aistimaan kumppa­ ninsa mielialoja ja tunteita.

Esimerkiksi Harry Potterin lukijat ovat amerikkalaisen tutkimuksen mukaan into­ mielisiä romantikkoja.

Tutkimus on julkaistu Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts -lehdessä.

9

KIRJAHYLLY: KAARI UTRIO

Kirjoissa sielu lepää  Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

A

”

lakerrassa on 6000 nidettä kaunokirjallisuutta ja ylä­ kerrassa 2000, lyriikkaa ja seinä­kaupalla pokkareita. Tiedän luvut, sil­ lä pari vuotta sitten kirjat pyyhittiin ja laskettiin.

Kirjastossa on minun ja Kain kirjojen lisäksi osa isäni kirjastoa. Hän oli Tammen toimitusjohtaja ja al­ koi kerätä kirjoja 1920-luvulla. Utrion kirjasto, niissä lu­ kee. En käytä ex libristä enkä kirjoita kirjoihini mitään.

Lisäksi täällä on työkirjastoni, galleriassa 144 hylly­ metriä kirjoja ja Amanita-firmalla iso kirjasto.

Puhutaan yhteensä sellaisesta 20 000–30 000 niteestä.

Kirous ja giljotiini sille, joka ei palauta kirjaa oi­ keaan paikkaan! Kaunokirjallisuus on aakkosissa te­ kijän mukaan, tietokirjallisuus kirjastoluokituksen ja 10

tekijän mukaan. Täydellinen Tammen Keltainen kir­ jasto on omalla seinällään, tekijän mukaan aakkosissa.

Kirjani hankin enimmäkseen Someron kirjakau­ pasta. Ne ovat vähän kalliimpia, mutta miksi en käyt­ täisi oman kylän kauppaa. Se täytti juuri sata vuotta.

Viimeksi ostin David Grossmanin Hevonen meni baariin ja kuuntelin Olli Jalosen Taivaanpallon. En osaisi olla, jos minulla ei olisi kirjaa menossa.

En heitä kirjoja pois, laitan ne kiertoon. Kun me­ nen Helsinkiin, vien kirjat bussiterminaaliin Kampin suutarin kirjapisteeseen. Kiertoon joutuu, jos ajatte­ len, että en lue kirjaa toista kertaa.

Tunnen oloni oudoksi paikassa, jossa kirjoja ei ole.

Pidän kirjoja kauniina, sielu lepää, vaikka en lukisi­ kaan niitä, kunhan ovat ympärilläni.” 

KAARI UTRIO Kaari Utrio on kohta viiden vuosi­kymmenen ajan ollut yksi ­Suomen suosituimmista kirjaili­ joista. Hänen historiallisia ro­ maanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa.

Utrio on syntynyt Helsingissä ja asuu nykyään Somerolla. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossa­ pitävänä tekijänä.

11

1885 Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo ravistelee naisten asemaan liittyviä ­epäkohtia.

1922 Akseli ­GallenKallelan suursatsaus, hänen kuvittamansa Kalevala.

1922

1891 J. R. DanielsonKalmari, WSOY:n ­tärkeä tietokirjailija, puolustaa Suomen asemaa venäläistämis­ toimia vastaan kirjalla Suomen sisällinen itsenäisyys.

1904 Werner Söder­ ström Osakeyhtiö perustetaan.

WSOY AIKAJANALLA

Maailman­ kirjallisuutta kansalle WSOY ei ole pelkästään suomalaisen kirjallisuuden historia, se on yhtä kuin Suomen historia.

Sen kirjojen parissa kansakunta on syntynyt ja kasvanut.

12

1914 Werner Söder­ ström kuolee. Toimitus­ johtajaksi valitaan Jalmari Jäntti.

1885

1878

1878 Werner Söder­ ström julkaisee 18-­ vuotiaana ensimmäisen itse kustantamansa kirjan Pohjanmaan Helmi (ruotsalaisen J. O. Åbergin kertomus Suomen sodan ajoilta 1808–09, käännös).

1915 Efraim Elon Laskuoppi kansakouluja varten painetaan; vielä 1967 siitä otetaan 31. painos. Myös toinen legendaarinen lasku­ oppi, Herman Ojalan laskuoppi (ensipainos 1899) ilmestyy.

1916 Anni Swanin koululaistarina Iris rukka ilmestyy.

1919 F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus tilittää tuoreeltaan vuoden 1918 sotaa.

1922 Jane Austenin romaani Ylpeys ja en­ nakkoluulo julkaistaan suomeksi. Vuonna 2013 ilmestyy jo 20. painos 1938 Aale Tynnin ensimmäinen runo­ kokoelma Kynttilän­ sydän ilmestyy.

1945 Mika Waltarin suurromaani Sinuhe egyptiläinen ilmestyy.

1947 Kirsi Kunnaksen esikoisrunokokoelma Villiomenapuu ilmestyy.

1952 ensimmäinen suo­ menkielinen muumikirja, Kuinkas sitten kävikään?

-kurkistuskirja, ilmestyy.

1977 veijaritarinoi­ den kertoja Arto ­Paasilinnan Isoisää etsimässä.

1983 Umberto Econ keskiaikaan sijoittuva salapoliisikertomus Ruusun nimi ilmestyy suomeksi.

1994 Eeva Joenpellon romaani Tuomari Müller, hieno mies voittaa Finlandia-palkinnon.

1997 Ilkka Remes julkaisee ensimmäisen jännityskirjansa Pääkallokehrääjä.

2011 Katja Ketun menestyskirja Kätilö.

Kirjaa on myyty tähän mennessä lähes 130 000 kappaletta.

2011

2017

1977

1952

2010 Tuomas Kyrön ensimmäinen Mielensä­ pahoittaja.

Sinuhe egyptiläisen juhlapainoksen kannen on maa­ lannut taiteilija Kuutti Lavonen.

1954

1954 Väinö Linnan sotakuvaus Tuntematon sotilas.

1961 Nykysuomen sana­ kirja -sarja valmistuu.

2014 Tommi Kinnusen esikoiskirja Neljäntien­ risteys ilmestyy ja myy samana vuonna noin 50 000 kappaletta.

2017 WSOY:n 12 ­klassikkoa -sarja juhlistaa itsenäisyyden juhlavuotta 2017.

2017 Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen julistetaan Vuosi­sadan kulttuurigaalassa 2004 Dan Brownin yleisö­äänestyksen Da Vinci -koodi yltää huikeisiin myyntilukuihin. Vuosi­sadan kirja -­voittajaksi.

2006 Ilkka Remeksen 2018 WSOY täyttää kirjoja myyty miljoona 140 vuotta. kappaletta.

2008 Sofi Oksasen edellisenä vuonna näytelmänä ilmestynyt teos Puhdistus julkais­ taan romaanina. Saman ­vuoden aikana siitä otetaan jo 12. painos.

13

14

LEENA LEHTOLAINEN

Lopuksi viilataan pilkkuja

 Virpi Salmi  Tiiu Kaitalo

Leena Lehtolaisen elokuussa ilmestyvä 30. kirja on psykologinen trilleri, joka on parhaillaan kustannustoimittajan syynissä.

Suosikkikirjailija kertoo, miten hänen kirjansa syntyvät.

K

un joku asia vaivaa eikä jätä rauhaan.

Siitä Leena Lehtolainen yleensä tietää, että täs­ tä on kirjoitettava. Ja Lehtolainen kyllä tietää, mistä on kirjoitettava: hän on 2000-luvun viidenneksi myydyin kotimainen kaunokirjailija yli puolella miljoonalla myy­ dyllä kirjallaan (luku ei sisällä pokkareita). Elokuussa ilmestyy hänen 30. kaunokirjansa Valapatto.

Sen ensimmäinen vaihe on nyt valmis, ja käsikirjoitus on lepää­ mässä kuin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tehty pizzataikina. Jos kirjan kirjoittamista nyt kehtaa taikinan tekoon verrata. Lehtolainen itse ajattelee kirjan kirjoittamista vähän kuin kestävyysurheiluna.

—Nyt on takana peruskuntokausi. Seuraavaksi alkaa tekniikan ­hiominen.

Valapatto on psykologinen trilleri tavallisista ihmisistä, joiden elä­ mä heittää pahasti kuperkeikkaa yllättävien yhteensattumien vuoksi, Lehtolainen kuvailee.

—Aiheen mukaan valikoituu kirjan muoto. Jotkut aiheet sopivat Maria Kallioiksi, ja jotkut eivät sovi rikosromaaneiksi ollenkaan, Leh­ tolainen kertoo Inkoon-kotinsa suuressa tuvassa, jossa mahtuisi vaik­ ka järjestämään tanssit.

—Ja on järjestettykin, Lehtolainen sanoo. Tällä hetkellä tunnelma on raukea. Ikkunan edessä penkillä köllöttää Magnus-kissa, toinen kissa Hönde piileskelee jossakin.

Tuleva kirja on edennyt pääosin tutun kaavan mukaan. Ensim­ mäisessä kirjoitusvaiheessa, joka kestää noin koulujen alusta elo­ kuusta jouluun — käytännöllinen aikataulu aikoinaan, kun Lehtolai­ sen kaksi aikuista poikaa olivat pienempiä — Lehtolainen kirjoittaa

PROFIILI Inkoolainen Leena Lehtolainen tunnetaan erityisesti rikospoliisi Maria Kalliosta kertovista kirjoistaan.

Lehtolainen julkaisi esikoisteoksensa jo 12-vuotiaana vuonna 1976. Ensimmäisen rikosromaaninsa Ensimmäinen murhani Lehtolainen julkaisi vuonna 1993. Hänen kirjojaan on myyty maailmanlaajuisesti 2,5 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty 29 kielelle.

15

ja hioo t­ekstiään itsekseen. Kustannuspäällikkö Hannu Harju ei välttämättä edes tiedä, mistä tu­ leva kirja kertoo.

Tällä kerralla Lehtolainen rikkoi rutiinin­ sa ja lähti kesken kaiken kuukaudeksi lomalle ­Uuteen-Seelantiin.

—Olen vuosien varrella kirjoittanut mitä kum­ mallisimmissa paikoissa, kuten saksalaisissa junis­ sa ja brasilialaisissa hotellihuoneissa. Nykyään niin monet muutkin kirjoittavat kaikkialla, ettei se enää tunnu erikoiselta ja töitä voi tehdä missä vain. Oli minulla nytkin kone mukana, mutta en kirjoittanut kirjaa loman aikana. Sen jälkeen olikin oikein ikävä kirjan henkilöitä!

”Mieheni kollega taas auttoi laskemaan, mihin ruumis ajautuu vedessä, kun se on pudotettu sinne tietystä paikasta” Kun ensimmäinen vaihe on valmis ja teksti on levännyt muutaman viikon, Lehtolainen käy sen vielä itsekseen läpi pari kertaa. Vasta sitten hän lä­ hettää sen kustannustoimittajalleen. Tämän kirjan kohdalla teksti lähti Hannu Harjulle, kun Lehtolai­ nen itse lähti taitoluistelun EM-kisoihin Minskiin tammikuun lopulla.

—Olemme tehneet Hannun kanssa yhteistyötä 15 vuotta, ja on hän minua välillä kurmuuttanutkin!

Yleensä kuitenkaan ei ihan kauheasti.

KUKA MURHASI JA MIKSI Jos rikosromaanissa tapahtuu murha, sen tekijän ja motiivin on oltava selvillä ensimmäisenä. Sitten alkaa Lehtolaisen mukaan ”hirmuhauska työvaihe” eli tiedonhankinta. Hän soittelee asiantuntijoille, kyselee ja tarkistaa faktoja.

—Esimerkiksi entinen kuorokaverini on todella arvokas lähde. Hän on farmakologian tohtori ja hä­ 16

nelle soitan, kun tarvitsen murhaa varten myrkky­ jä. Mieheni kollega taas auttoi Rautakolmiota (2013) varten laskemaan, mihin ruumis ajautuu vedessä, kun se on pudotettu sinne jostakin tietystä paikas­ ta, Lehtolainen kertoo.

Lehtolaisen puoliso Mikko Lensu on Ilmatie­ teen laitoksen erikoistutkija. Hän myös yleensä huomauttaa käsikirjoitusta lukiessaan, jos puoliso on kirjoittaessaan innostunut liikaa luennoimaan hankkimansa taustatiedon pohjalta.

—On aika haastavaa kirjoittaa jännitysromaa­ neihin tietoa niin, että se kuulostaa orgaanisesti kuuluvan siihen.

Lehtolainen tuntee lukijatyypin, joka bongailee kirjoista ”asiavirheitä” ja suorastaan nauttii niiden löytämisestä. Silti kaunokirjallisuudessa faktat ei­ vät ole tärkeimmässä roolissa.

—Fiktiossa voi totta kai aurinko vaikka laskea itään, jos kirjailija niin haluaa. Olen myös joskus kirjoittanut historiaan ja paikkoihin tapahtumia, joita ei ole tapahtunut.

Toinen Lehtolaisesta oikein viihdyttävä vaihe on kirjojen henkilöiden ja heidän nimiensä kek­ siminen. Nimet pompsahtelevat Lehtolaisen mie­ leen yleensä jostakin tosielämästä. Kun hän kokosi viimeisintä kirjaansa Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia (2018), jossa on aiemmin kirjoitettuja ja myös uusia rikosnovelleja, kävi ilmi, että kolmessa tarinassa seikkailee Milla-niminen henkilö.

—Se juontaa juurensa erääseen unohtumatto­ maan Millaan, joka oli poikani luokalla. Kirjaan sitten muutettiin joidenkin Millojen nimi muuksi.

Erityisesti ensimmäisen version kirjoittaminen on se vaihe, jolloin Lehtolaisen mieli on herkillä poimimaan henkilöihin liittyviä yksityiskohtia ympäröivästä maailmasta.

—Kerran olin tulossa junassa Ähtäristä ja sa­ massa vaunussa oli äänekäs joukko jalkapallo­ faneja. Niinpä silloin tekeillä olevan kirjani yhden henkilön nimeksi tuli Litmanen.

Henkilöiden sukunimiä Lehtolainen bongailee hautausmailta hautakivistä, ja tapasipa hän kerran elävän henkilön, jonka nimi on Kalmanlehto.

—Sanoin hänelle heti, että minun on pakko käyttää tuota nimeä jossain! Kalmanlehto-­niminen henkilö on romaanissa Kun luulit unohtaneesi (2002).

Kun esimerkiksi ”kertakäyttöpoliisin” — kuten Lehtolainen kutsuu vain yhdessä romaanissa tar­ vitsemaansa henkilötyyppiä — nimi on keksitty, hän googlaa ja vähän selvittelee, onko samannimi­ siä ihmisiä oikeasti olemassa. Joskus on.

Tiedonhankinta ja faktojen tarkistus on Lehtolaisesta ”hirmuhauska työvaihe”.

Jos kirjassa tehdään myrkkymurha, myrkkyä on todennäköisesti suositellut Lehtolaisen entinen kuorokaveri, farmakologian tohtori.

—En nimeä henkilöitä sen takia, että haluaisin vahingoittaa heitä. Yleensä, hän vitsailee.

MIKSI KIDUTETTAVAN ON OLTAVA NUORI, KAUNIS NAINEN? Viimeisellä editointikierroksella Lehtolaisen tu­ paan Inkooseen kokoontuu kirjailijan ja kustannus­ toimittajan lisäksi Lehtolaisen kielitajuinen ystävä Liisa Koskinen, ja kolmikko oikolukee, miettii pilkkujen paikat vielä kerran ja pohtii synonyyme­ jä usein toistuville sanoille.

—Se on hauskaa ja saan myös kuulla kunniani!

En ole kovin hyvä oikolukija omille pilkkuvirheil­ leni, Lehtolainen virnistää.

Elokuussa ilmestyvän kirjan on oltava kesä­ kuun alussa valmis painoon.

Kolmenkymmenen julkaistun teoksen jälkeen­ kin uusi kirja kutkuttaa selkäpiitä ihan kuten en­ nenkin. Luovan työn tekijää usein jäytää pieni pelko, että luovuusvarannot on kulutettu loppuun — vaik­ ka olisi kuinka kivikova ammattilainen.

—Se ihana tunne kirjan valmistuttua on vain voimistunut! Että tämänkin vielä sain tehtyä. Kyllä se samppanja- tai viskilasillisen vaatii.

Viime aikoina Lehtolainen on huomannut poh­ tivansa moraalikysymyksiä rikoskirjallisuudessa.

Se, millaisiksi hahmoiksi kirjailija uhrin tai syyllisen kirjoittaa, muokkaa omalta osaltaan maa­ ilmaa. Miksi jännityskirjallisuudessa on hämmen­ tävän usein nuori nainen, joka on joutunut kidutet­ tavaksi tai seksuaalirikoksen uhriksi. Saako homo tai maahanmuuttaja olla kirjassa epämiellyttävä. Ja miten vastenmielisten tekojen kuvaaminen on ker­ tomuksen kannalta oleellista.

—Itse en nauti raaimman väkivallan lukemises­ ta enkä väkivallan kirjoittamisesta muutenkaan.

Haluan myös kirjoissani kunnioittaa uhria.

Hän ei halua opettaa kirjoillaan ihmisille mi­ tään, se ei ole hänen mielestään kirjallisuuden teh­ tävä. Mutta ajattelua voi aina haastaa.

—Kenen tahansa arvojen kyseenalaistaminen tekee hyvää. Meillä on nyt sellaista ilmassa, että halutaan olla ymmärtämättä toisia ja halutaan lyö­ dä leimoja ja lokeroida ihmisiä, vaikka jokaisella meistä voi olla yhtä aikaa monia erilaisia ominai­ suuksia. Ihminen voi olla täysi idiootti ja tehdä hyvän teon ja päinvastoin. Tämän haluan näyttää ­kirjallisuudessa.  17

LUO TILI 1

Mene osoitteeseen BookBeat.fi ja luo tili

LATAA SOVELLUS 2

Lataa BookBeat-sovellus AppStoresta tai Google Playsta

KUUNTELE JA LUE 3

Valitse seuraava kirjasi tuhansien ääni- ja e-kirjojen valikoimastamme

Nauti kirjavuodesta BookBeatin kanssa.

Kuuntele niin paljon kuin haluat Ei sitovaa määräaikaa Perhetili

ÄÄNIKIRJAT 1 KK MAKSUTTA!

Kirja-lehden lukijana saat kokeilla BookBeatia maksutta 1 kk ajan!

Lunasta tarjous osoitteessa: www.bookbeat.fi/kirjalehti. *Tarjous voimassa vain uusille BookBeatin käyttäjille.

TUHANSIA KIRJOJA!

Arto Paasilinna edistä­ mässä kirjamyyntiään Ranskan Normandiassa.

Kuva on vuodelta 2005.

ARTO PAASILINNA 20.4.1942—15.10.2018

KUVA © JUKKA GRÖNDAHL / LEHTIKUVA

Kuningas Arto Arto Paasilinna oli yksi Suomen merkittävimmistä kirjailijoista.

Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuvat Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri, Hurmaava joukkoitsemurha sekä Hirtettyjen kettujen metsä.

Paasilinna kirjoitti kolmekymmentäviisi romaania ja lukuisia muita teoksia. Useat Paasilinnan kirjat on nähty myös elokuvina niin Suo­ messa kuin maailmallakin.

Arto Paasilinna on Suomen kirjallisuuden todellinen ulkomaan­ myyntien kuningas. Hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle.

Maailmanlaajuisesti hänen teoksiaan on myyty yhteensä yli kah­ deksan miljoonaa kappaletta. Paasilinna nousi erityiseen suosioon Ranskassa, missä häntä verrattiin nobelisteihin ja häntä pidettiin suurena filosofina. L’Express-lehden mukaan ”kuningas Arto” oli pohjoismaisen commedia dell’arten kehittäjä. Paasilinnan ”hullu huu­ mori ja rabelaismainen ilveily” ovat ranskalaislukijoille ”räjäh­tävää akvaviittia, joka lämmittää nieluamme kirja kirjalta, aina ­Jäniksen vuodesta saakka”. 

19

MIKI LIUKKONEN

Mikiyden amatööri

 Minna Juti  Aki Roukala

Miki Liukkonen, 29, ei tahdo olla marginaalissa elävä, koinsyömä runohiippari vaan päästä kirjoillaan Tommi Kinnusen myyntilukuihin.

Huhtikuussa ilmestyy Hiljaisuuden mestari.

Se on kirjailijalle omakohtaisempi kuin edellinen menestysteos O.

M

iki Liukkonen seisoo tupakalla kotitalonsa edes­ sä Helsingin Töölössä. Hän on pukeutunut mustiin, vain päässä on hennon vaaleanpunainen baskeri.

—Naapuritaloissa asuu paljon mummoja, joilla kaikilla on baskeri. Ostin itsellenikin, jotta solahdan hyvin joukkoon, hän sanoo ja tumppaa tupakan katuun.

Menemme rappukäytävään ja nousemme muutaman portaan Mi­ kin kotiin. Hän muutti syksyllä uuteen asuntoon lahden toiselta puo­ len Kalliosta.

—Kyllästyin Kallion baarihötäkkään ja oksennuksen hajuun maas­ sa. Töölö sopii minulle hyvin. Täällä on mummoja ja tuoksuu karde­ mummalta.

Mikin koti on avara valkoinen yksiö. Eteisessä roikkuu rekillä mustia ja valkoisia vaatteita. Huoneessa on yhdellä seinällä valkoisel­ la pedattu sänky, nurkassa kahden istuttava pieni sohva ja sen edessä matala pöytä. ”Istuinryhmää” vastapäätä on musta, korkea työtaso ja sillä läppäri, josta juuri on lähtenyt kustannustoimittajalle viimeinen versio Mikin uusimmasta, kolmannesta romaanista.

Olen tuonut tuliaisiksi vegaanista karpalokakkua. Miki keittää pienessä keittiössä tajuttoman hyvää kahvia. Hän nostaa kakkupalat pöydälle ja kantaa meille kahvimukit. Kahvi on samettisen pehmeää eikä yhtään kitkerää. Istun sohvalla, Miki pöydän toisella puolen pal­ jaalla lautalattialla.

—Yleensä syön vain muroja, hän virnistää ja käy monta kertaa haastattelun aikana täyttämässä kahvimukinsa keittiössä.

Liukkosen kolmas romaani Hiljaisuuden mestari ilmestyy huhti­ kuussa tasan kaksi vuotta lähes 900-sivuisen O:n jälkeen. O oli me­ nestysteos, mutta voimme kaikki silti huokaista helpotuksesta: kus­ tantajan ilmoittamia sivuja on nyt vain 280.

20

PROFIILI Kirjallisuuden rock-tähti Miki Liukkosen (s. 1989) romaani O oli vuoden 2017 puhutuimpia ja hämmästellyimpiä teok­ sia. Se oli Finlandia- ja Runeberg-ehdokkaa­ na. Oululais­syntyinen Liukkonen on kirjalli­ suutemme uudistus­ kykyisimpiä kirjailijoita.

Hän herätti huomiota jo ensimmäisillä teoksil­ laan: ­Valkoisia runoja, ­Elisabet ja Raivon ­historia sekä romaanil­ laan Lapset auringon alla. ­Vapaa-aikana hän istuu ja t­ uijottelee ­asuntonsa seiniä, ­sotkee kaikki vaat­ teet kurkumalla ja ­harmittelee sitä, ettei osaa tanssia.

—Olen mikiyden amatööri, kirjailija Miki Liukkonen sanoo. En silti tarvitse mitään äitihahmoa tai serkkua pitämään minusta huolta.

21

—Asetin riman O:n jälkeen aika korkealle, vaik­ Kerron Mikille omasta O:n lukukokemukses­ tani: Olin herpaantua, koska mitä pidemmälle kir­ ka en tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi kirjoitan. jaa luin, sitä epäluuloisemmaksi tulin. En pysynyt Aloitin uuden kirjan kolme viikkoa O:n valmistu­ enää mukana, mikä lukuisin alaviittein ryyditetys­ misen jälkeen. Se oli virhe, koska väsyin heti.

—Oli pakko pysähtyä kunnolla lepäämään. Olin sä tarinassa oli totta, mikä mielikuvitusta. Googlai­ lin kirjassa lainattujen, itselleni tuntemattomien paljon silloisen tyttöystäväni kanssa. Yritin rau­ tiede­ miesten ja ajattelijoiden nimiä ja yritin tar­ hoittua. Olimme vain ja teimme normaaleja asioita. kistaa yksityis­kohtia. Olivatko he todella eläneet Söimme, joimme, kävimme ulkona, olimme kotona.

O oli sekä Finlandia- että Runeberg-palkintoeh­ joskus, vai keksikö kirjailija kaiken — myös heidän teesinsä ja viisautensa. Osan löysin, monesta jäin dokkaana ja kuvauksellinen, rock-tähden näköinen epä­tietoiseksi. Samalla olin yhä äimistyneempi sii­ kirjailija paljon julkisuudessa.

—Kun ensimmäiset haastattelut julkaistiin, ka­ tä tiedon ja materiaalin määrästä, joka on kulkenut verini sanoivat, etteivät he tunnista minua jutuis­ kirjailijan pään läpi kirjan sivuille.

Mikiä huvittaa. Hän väittää tavoitelleensa juuri ta. Minut mystifioitiin. Syntyi hahmo, joka alkoi elää omaa elämäänsä. Sanottiin, että olen rääväsuu, sitä, miten minulle kävi lukijana.

—Maailmassa on varmoja totuuksia vain vähän. mutta se irrotettiin kontekstista.

—Kirjoittaessa ja puhuessa minulle jää aina tun­ Ajattele matemaatikkoja, jotka tutkivat matemaatti­ sia oletuksia. Heistäkin moni on tullut hulluksi. En ne, että jotakin jää sanomatta. Siksi puhun paljon, uskalla edes ajatella, mitä he näkivät ja tajusivat vii­ eikä minulla ole filtteriä. Kun yritän olla haastatte­ meiseksi. Myös netistä löytää loputtomasti kaiken­ luissa mahdollisimman rehellinen, alkaa vaikuttaa laista tietoa, jota etsien voi päätyä vaikka kuinka siltä, kuin rakentaisin itsestäni jonkinlaista kuvaa. pitkälle. Kuvasin O:ssa sitä, mitä tieto on, millaise­ Juttuni kääntyvät itseään vastaan, kirjailija tuskailee.

Onneksi hän ei tunnu epätoivoiselta istuessaan na sen kohtaamme. edelleen lattialla. Ainakin hän puhuu yhä vuolaasti ja innostuneesti.

Loppujen lopuksi asiat tekee mielen­ kiintoisiksi se, mikä on huomaa­ mattomana niiden vieressä Miki olisi itse mieluummin munkki kuin ma­ temaatikko.

—Heittäytyisin ennemmin uskon kuin tosiasioi­ den varaan, hän sanoo ja tunnustaa, että O:ssa mo­ nen henkilön nimi on anagrammi antiikin kreikasta.

O:ta Miki kirjoitti kolme ja puoli vuotta. Edelli­ sen kirjan valmistuttua hänellä oli ollut mahahaava rankasta työn teosta ja paljosta kahvin juomisesta.

Nyt tilanne ei ollut paljon parempi. Intensiivisen jakson jälkeen tahtia oli vaikea hiljentää. Kirjoitus­ vaihde jäi päälle.

22

Miki Liukkonen on ahkera ja säntillinen työssään.

Kun sovimme haastattelusta puhelimessa, hän eh­ dottaa tapaamista kello kolmeksitoista. Siihen asti hän kirjoittaisi.

Aamuisin hän aloittaa kahdeksalta. Iltapäivällä hän menee ulos. Kiertelee Töölön katuja ja tutustuu uusiin kotikulmiin.

—Etten mökkihöperöidy.

Pysähdyttyään vihdoin O:n jälkeen lepäämään Mikillä oli aikaa myös pohtia, mitä hän kirjoittaisi.

Hän päätti, että jatkaa seuraavaa kirjaansa vasta, kun löytää uuden tavan ajatella. Se löytyi. Mitä tapahtui?

—Maailmankuvani muuttui. Huomasin, että asiat pysyvät ennallaan, mutta niihin voi suhtautua monella eri tavalla.

Hiljaisuuden mestarissa teemana on ihmisten välisen kommunikaation vaikeus, yksinäisyys.

Kuolemakin on kirjassa läsnä. Poika on kuollut, ja yksi päähenkilöistä haluaa tehdä itsemurhan. O:sta tuttu, yllättävästä yksityiskohdasta toiseen johtava tarinan juoksutus lähes makaabereille poluille on ainakin osin tallella, sillä päähenkilö päättää toteut­ taa itsemurhan botoxilla.

—Liikaa käytettynä se aiheuttaa halvaantumi­ sen ja sitä kautta lopulta kuoleman, Miki selittää.

Hän väittää menevänsä lukkoon puhuessaan teksteistään.

—Olen kamalan huono selittämään. En osaa tii­ vistää asioita. Sitä paitsi kirjoitan kirjoja, joista on vaikea kertoa, koska niissä ei ole perinteistä juonta.

Juoni ei ole minun juttuni.

Jännittävää sen sijaan on se, että nyt tarina on Mikille itselleen omakohtaisempi kuin O:ssa. Mu­ kana on asioita, jotka hän tuntee kokeneensa itse.

—Hiljaisuuden mestarin kirjoittaminen ei vaati­ nut yhtä paljon taustatyötä kuin O, vaikka tässäkin on paljon asiaa. Nyt minulla oli enemmän omaa sanottavaa.

Kirjassa on kolme päähenkilöä: Cowboyksi pu­ keutunut mies, jota poliisi kuulustelee, koska epäi­ lee miehen murhanneen poikansa. Toinen mies tekee dokumenttia ihmisistä, jotka eivät harrasta joogaa. Cowboyn vaimo on siivoojana huoltoase­ malla. Hän sairastaa bulimiaa.

—Cowboyksi pukeutumalla mies ottaa etäi­ syyttä todelliseen itseensä. Toinen mies taas tutkii

sitä, mikä jää sen viereen, mihin kiinnitämme huo­ mion, Miki kertoo.

Ennen romaanejaan Miki Liukkonen on julkais­ sut kolme runokokoelmaa. Jo niistä ensimmäisessä, Valkoisia runoja -teoksessaan, hän pohti ajatusta, että loppujen lopuksi asiat tekee mielenkiintoisiksi se, mikä on huomaamattomana niiden vieressä.

Jos kuulostaa vaikealta, voimme lohduttautua sillä, että myös Miki saa tästä kaikesta migreenin.

—Kun keskityn huomaamattomaan, kirjoitan siitä, mikä on vaikeinta sanoa. Migreeni tietysti vain pahenee, kun yritän kirjoittaa sanataiteellises­ ti hyviä lauseita — kauniisti ja pysähdellen. Olen perfektionisti. Saan tyydytystä siitä, että olen näh­ nyt vaivaa, kuormittanut aivoja ja mennyt vaikeim­ man kautta. Se on minulle luonnollista.

Miki istuu edelleen lattialla, mitä nyt nousee välil­ lä hakemaan kahvia. Huomaan miettiväni, kuka leik­ kaa hänen hiuksensa. Se on tehty hyvin. Muutenkin hän näyttää siltä, että voisi menestyä Milanossa tai Lontoossa valokuvamallina. Ehkä häntä on mysti­ 23

”En ole epä­ sosiaalinen, mutten aina tunne yhteen­ kuuluvuutta muiden ihmisten kanssa”

24

fioitu juuri ulkomuotonsa takia: kaunis runopoika tai romanttisesti paheellinen rokkari, joka soittaa progressiivista punkkia bändissä. Nyt musiikki on ollut tauolla. Lapsena Miki luuli, että hänestä tulee kuvataiteilija, niin innokas hän oli piirtämään.

Tiedetään, että Mikillä on synestesia. Se tar­ koittaa, että hän kokee ärsytyksen moniaistillisesti.

Hän näkee kirjaimet, sanat sekä numerot väreinä ja saattaa kuulla näkemänsä liikkeen. Katsoessaan maisemaa hän jäsentää sen geometrisina kenttinä.

—Aivoni eivät nuku juuri koskaan. Maailmassa on niille liikaa ärsykkeitä. Päässäni on jatkuva infor­ maatiotulva. Saan jatkuvasti uutta inspiraatiota. Se on rasittavaa, mutta myös oleellinen osa ulosantiani.

En saa rauhaa, ellen välillä kirjoita kaikkea pois.

Välillä Miki yrittää sanoa aivoilleen, että olkaa nyt jo hiljaa. Silloin hän istuu ja tuijottaa seinään.

—Se ähinä ja huokailu on minulle tärkeää. Se on osa sykliä, jonka mukaan väsyn, lepään ja teen työtä.

Jutut Mikistä kertovat myös reippaasta alkoho­ lin käytöstä, sekoilusta Helsingin yössä ja kustanta­ jan bileissä silloin, kun hän asui vielä syntymäkau­ pungissaan Oulussa.

—Tällä hetkellä en pysty juomaan yhtään. Se te­ kisi pahaa mielenterveydelleni.

—En ole epäsosiaalinen, mutta se kuvastaa tur­ haumaani siitä, etten aina tunne yhteenkuuluvuut­ ta muiden ihmisten kanssa. Viihdyn kyllä seurassa, mutten tunne siihen jatkuvasti tarvetta.

—Meistä jokainen on aina vähän yksinäinen, sillä oma taustamme, kokemuksemme, jopa geenit, muokkaavat sitä, miten näemme asiat. Näkemyk­ semme ovat aina omia.

Miki ei oikein usko aatteisiin. Eduskuntavaalit ovat ovella. Hän ei ole äänestänyt missään poliitti­ sissa vaaleissa vielä koskaan, eikä usko äänestävän­ sä nytkään.

—Ihmettelen, että joku voi sanoa olevansa tiukasti jonkun yhteisen aatteen takana. Ihmiset ovat kuiten­ kin aika paradoksaalisia, olemme vähän sitä sun tätä.

Vuolaana puhujana Miki tuntee puhumisen vai­ keuden.

—Itsensä ilmaiseminen ei ole helppoa. Olen mi­ kiyden amatööri. Monta kertaa hiljaisuudella saa paremman yhteyden kuin sanoilla. Sanat eivät aina johda kohti, joskus hiljaisuus on parempi tie.

Miki katselee valkoista yksiötään.

—Juuri nyt minulla on luostarivaihe. Haluan tyhjentää kodistanikin kaiken turhan.

Tämän jutun kuvissa Miki poseeraa Islannissa.

Oulusta Miki muutti Helsinkiin, koska uskoi sen Kuvissa on sateenkaaren pää. Se todella osui paik­ tekevän hyvää uralleen kirjailijana. O:n jälkeen hä­ kaan, jonne Miki oli matkustanut kuvaaja Aki Rounet haluttiin tv-ohjelmiin ja haastatteluihin. Hel­ kalan kanssa. Kuvaustilanne oli tietysti maaginen.

—Islannissa naiivius kuoli lopullisesti elämästä­ singissä hän on lähellä kaikkea ja tapahtumien kes­ kiössä. Muutenkin Oulusta katosi sielu, kun hänen ni. Olen nyt aikuinen. En usko enää joulupukkiin ja olen itse nähnyt, että sateenkaaren päässä ei ollut lempibaarinsa Never Grow Old lopetti.

—En haluaisi olla kirjailijana marginaalissa. Se aarretta.  olisi liian koinsyömää elämää.

Miki naurahtaa, että O myi jo ihan hyvin, mutta kollega Tommi Kinnusen myyntilukuihin on vielä matkaa. Niihin hän tähtää.

P. S. toimittajalta. Kun menin —Ihmiset ovat valmiita maksamaan juonesta, tapaamaan Mikiä, hän odotti minua Miki harmittelee. kadulla vaalean­punaisessa baskerissa.

Menimme sisään, ja ovella meitä vastaan —En ole kuitenkaan mikään epäkaupallinen juoksivat kissat Matisse ja Kiivi, vuoden runo­ hiippari. Voisin olla kirjallisuuden David vanhat sisarukset. Molemmilla oli ihana Lynch ja tehdä epäkaupallisesta kaupallista. valkoinen turkki, jossa oli ruskeita ja Mikillä on paljon nuoria lukijoita, jotka seuraa­ mustia laimuja. Koko haastattelun ajaksi vat häntä muun muassa Instagramissa, missä Miki kissat parkkeerasivat kainalooni, Matisse on aktiivisesti läsnä. Hänen julkaisemistaan ku­ toiselle, Kiivi toiselle puolen. Kumpikin kehräsi. Kun lähdin, villa­puseroni oli vista näkee, että hän osaa poseerata ja nauttii siitä. täynnä valkoisia karvoja.

Hänellä on monta paria erilaisia aurinkolaseja, joita Kissat eivät esiinny jutussa. En hän vaihtelee jakamissaan kuvissa.

Miki on omistanut uuden kirjansa, Hiljaisuuden mestari, itselleen.

osannut kirjoittaa niitä mukaan, sillä Matisse kuoli vain kaksi päivää marraskuisen tapaamisemme jälkeen.

Kiivi asuu edelleen Mikin kanssa.

25

1945

1952

1944

Tammen historia ei ole pelkkää keltaista, se on myös hyvin punaista. Nykyään Tammi on Suomen johtava lastenkirjojen kustantaja, juuri oikea koti Harry Potterille.

1943 Tammi peruste­ taan.

1943 Untamo Utrio (1905–1980) toimii Tammen ensimmäisenä toimitusjohtajana vuoteen 1968 asti.

1944 John Steinbeckin Vihan hedelmät. Jarl Hellemann nostaa tapauksen ”vedenjaka­ jaksi” Suomen käännös­ kirjallisuudessa, jolloin ”vapaammat tuulet alkoivat puhaltaa”.

1952 Tammen kultaiset kirjat alkaa ilmestyä.

1945 Jarl Hellemannista Tammen kustannus­ virkailija.

1954 Keltainen kirjasto syntyy. Kirja yksi, Alan Patonin Liian myöhään vesipääsky, ilmestyy.

1947 Väinö Tannerin ensimmäinen muistelma­teos Näin Helsingin kasvavan.

1954 Ernest Heming­ way saa kirjallisuuden Nobel-palkinnon.

26

1956 Eeva-Liisa ­Mannerin Tämä matka.

1961 J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa.

1968 Jarl Hellemann Tammen toimitus­ johtajaksi.

1968 Huutomerkki-sarja käynnistyy. Legendaari­ sessa sarjassa julkais­ taan vuosina 1968–83 yhteensä 92 nimikettä.

1968

Koko perheen Tammi

1958 Yrjö Leinon salat­ tujen muistelmien Kom­ munisti sisäministerinä paljastuminen. Kohun seurauksena Tammi luovuttaa viisi nidettä Helsingin yliopistolle ja sinetöi loput varastoon­ sa. Kustantaja polttaa kirjat vuonna 1965. Kirja pääsee julkisuuteen vasta kylmän sodan päättymisen jälkeen vuonna 1992.

1958

TAMMI AIKAJANALLA

1968 Kaari Utrion ensimmäinen kirja, Kartanonherra ja kaunis Kirstin.

1986 Stephen Kingin ensimmäinen suomeksi julkaistu kirja: Uinu, uinu lemmikkini.

1969 Alpo Ruuthin Kämppä.

1989 Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan ensimmäinen Heinä­ hattu ja Vilttitossu.

2000 Johanna ­Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi voittaa Finlandia-­ palkinnon.

1972 Tammi mukana perus­­koulu-uudistuk­ sessa. Muutos lisää suuresti koulu­kirjojen kysyntää, ja Tammi toimii aktiivisena oppi­ kirja­kustantajana.

1978 Märtä Tikkasen Vuosisadan rakkaus­ tarina.

1978 Media-tietosana­ kirja, yhdeksän osaa.

1993 Leena Lehtolaisen ensimmäinen Maria ­Kallio -kirja, Ensimmäi­ nen murhani.

1997 Risto Räppääjä -kirjasarja alkaa: Hetki lyö, Risto Räppääjä.

1998 Harry Potter esit­ täytyy kirjassa Harry Potter ja viisasten kivi.

2017

2010

2003

1997

1998

1986

1989 Timo Parvelan ensimmäinen kirja, Poika.

2003 Dragon Ball ja Sangatsu Manga. Tam­ mi aloittaa japanilaisen sarjakuvan eli mangan julkaisemisen Suomessa.

2010 Peter Franzénin omaelämäkerrallinen esikoisromaani Tumman veden päällä.

2013 Alice Munro saa kirjallisuuden ­Nobel-palkinnon.

2015 Ensimmäinen Dekkarifestivaali.

2017 Paul Auster vierailee Suomessa ja Suomen tasa­vallan presidentti Sauli Niinistö haastattelee häntä täpötäydessä Kohtaamipaikka-­ tapahtumassa Akatee­ misessa Kirjakaupassa.

27

Kirjailijan työpöydällä on kirjoitus­­kone, omakuva, paperi­veitsiä ja kuvataidetta.

Asunto ei ole museo, mutta kirjailijan tyttärenpoika Joel Elstelä näyttää joskus asun­ toa uteliaille pyynnöstä.

28

 ”Hän oli vieras tässä maail­ massa, täysin keskittynyt kirjojen maailmaansa”, kuvailee Joel Elstelä isoisäänsä Mika Waltaria.  Vuosikymmeniä tyhjillään ollut koti on taidetta täynnä. Tämän teoksen hankkimisen Mika Walta­ ri on versioinut romaaniinsa Neljä päivänlaskua. Kolmijalkaista miestä esittävä taulu, jota kirjan kertoja lähtee katsomaan, on Otto Mäkilän maalaama Vaellus, jonka Waltari siis todellisuudes­ sakin osti.

MIKA WALTARIN KOTI

Mikan huoneen piironginlaatikossa, samassa jossa vanhat passit.

Tässä kodissa on kasvatettu lapsi ja koiria, kes­ titty vieraita, naurettu, valvottu öitä. Tänne on palattu Euroopan-matkoilta ja kesänvietoista Har­ tolasta. Iltaisin Marjatta katsoi televisiota, Mika ei tv:stä välittänyt.

Koti Helsingin Töölössä on sellainen, millaisek­ si se jäi Mika Waltarin kuollessa. Pariskunta asui  Susanna Lehmuskoski  Tiiu Kaitalo tässä vuodet 1932–1979. Perikunta on pitänyt asun­ ölyn ja asumattomuuden tuoksu. Värik­ non koskemattomana.

Tunturikadun puoleisessa työhuoneessa Mika käitä mattoja, punainen sohvakalusto, valtavasti kuvataidetta. Keittiössä on Waltari kirjoitti romaaneja, novelleja ja näytelmiä.

70-luvun keltainen kaapisto ja vuosi­ Kirjailija on selittänyt tuotteliaisuuttaan sillä, että kymmenien tupakanpolton kellastama hänen täytyi saada tämä kalliissa kaupunginosassa katto: Mika ja Marjatta Waltari polttivat molem­ sijaitseva pienen perheen suuri asunto kunnialla mat kovasti. Viimeiset tupakka-askit ovat edelleen maksetuksi. 

40 vuoden yksinäisyys

P

29

Asunnossa on 132 neliötä, viisi huonetta, halli, kylpyhuone ja keittiö. Samassa kerrostalossa asui myös Marjatta Waltarin sukua. Sukulaisia piipahti tämän tästä keittiön pöydän ääressä juttelemassa, juomassa kahvia ja tupakoimassa Marjatan kanssa.

30

 Punainen makuuhuone oli Marjatta Waltarin. Kun parikymppinen nuoripari osti tämän huoneiston, Mika oli aloitteleva kirjailija ja Marjatta kotirouva.

Seuraavat vuodet Mika kirjoitti lähes tauotta.

Marjatta hoiti perheen sosiaaliset suhteet. Mikalla ja Marjatalla oli omat makuuhuoneet. Välillä Mika juhli paljon, välillä halusi olla yksin. Kirjoitustyön valmistumista seurasi aina masennus ja unettomuus.  Sinuhen ensipainoksen ensimmäisen osan ensilehdelle on kirjoitettu kiitokset Marjatta-vaimolle.

Mika kiittelee Marjattaa ”kärsivällisyydestä sangen hermojakoettelevaa kirjailijaa kohtaan”.

MIKA MAAILMALLA Mika Waltarin kansainvälinen ura hakee Suomessa vertais­ taan. 1950-luvulla, amerikka­ laisen kirjallisuuden kultaisella vuosikymmenellä, Waltari onnistui murtautumaan kolme kertaa Yhdysvaltojen vuo­ den myydyimpien kirjojen kymmenen kärkeen. Sinuhen menestys on meille tuttu, se oli vuoden 1954 viidenneksi myydyin kirja. Amerikkalaiset olivat kuitenkin hullaantuneet Waltariin jo muutamaa vuotta aiemmin. Mikael Karvajalka oli Waltarin läpimurtoteos Yhdys­ valloissa, ja se oli vuoden 1950 kymmenenneksi myydyin teos.

Mikael Hakim ylsi samaan suo­ ritukseen seuraavana vuonna.

Kukaan Waltarin jälkeen tulleista kansainvälisistä me­ nestyskirjailijoistamme ei ole päässyt lähellekään samaa.

31

TIINA NOPOLA

Ne Nopolat

32

 Virpi Salmi  Tiiu Kaitalo

Sinikka Nopola ja Tiina ­Nopola ovat Suomen hauskimmat kirjailija­siskokset, jotka muistele­ vat 1960-lukulaista lapsuuttaan kirjassaan Siskossyndrooma.

Siskossyndrooma-kirjanne viimeistään paljastaa monille, että te, tamperelaisuuden ikonit, olette syntyjänne helsinkiläisiä!

Sinikka: En ole kuullutkaan, että olemme tampe­ relaisuuden ikoneja! Tampere on itse asiassa vain koulukaupunkimme ja minun opiskelukaupunkini.

Tiina: Tamperelaisuuden ikonithan ovat jää­ kiekko ja mustamakkara.

Mitä kirjan nimi tarkoittaa?

S: Kirjan pääotsikko voisi olla sen alaotsikko: 60luku kasvatti meidät. Siskossyndrooma tarkoittaa pitkää ihmissuhdetta, joka on altis häiriöille. Sisa­ ruus on merkillinen aikapommi: monien välit kat­ keavat, syynä vuosien aikana kertynyt kauna ja kat­ keruus. Kannattaa olla varovainen, jos on sisarus.

Se on suhde, johon tarttuu helposti tunkkaa. Meille ei onneksi ole käynyt ihan niin — paitsi ajoittain.

T: Mietin joskus, millaiseksi elämä olisi muok­ kautunut, jos en olisikaan ollut kuopus. Sis­ kossyndrooma tarkoittaa ristiriitaa, joka velloo sisarusten välillä. Sisaruushan on usein viha-rak­ kaussuhde.

Teillä on paljon ihania muistoja Tampereelta, Vesilahden mökiltä ja sukuloinneista Espoossa. Onko tämmöinen iloinen lapsuuden muistelu Suomessa laitaa?

S: Valitsimme näkökulmaksi komiikan ja itseiro­ nian. Mielestäni kirjaan on tihkunut myös hivenen tragiikkaa. Minähän en esimerkiksi ollut lainkaan nuori, jos sanalla ymmärretään huolettomuutta ja hauskanpitoa, kuten rankkaa biletystä. Olisimme voineet valita kirjaamme toisenlaisen lähestymis­ tavan ja raskaammat lauseet. Mutta sellaisia tilityk­ siähän on suomalaisessa kirjallisuudessa kiitettä­ vän paljon.

T: Minulla oli kesämökillä mielikuvitus­ hahmoja, koska lähes ainoa leikkikaverini siellä oli Sinikka, joka halusi lähinnä leikkiä kiertävää sairaanhoitajaa. Minähän olin myös ruutuaddikti, olin sarja­kuvien ja television suurkuluttaja. Van­ hempamme ehkä olivat poikkeuksia, koska he leik­ kivät paljon kanssamme, isä kertoi tarinoita ja äidin kanssa hassuttelimme.

Olitte molemmat lapsena varmoja, että pääsette esiintymään Sound of Musiciin Tampereella. Kumpaakaan teistä ei kuitenkaan valittu. Mistä itsetunto kumpusi, eihän varsinkaan hämäläisen ”pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa”?

S: Uskoimme olevamme potentiaalisia musikaali­ tähtiä, koska vanhempamme olivat aina kannusta­ neet meitä. Me kaksi olimme perheen keskipisteitä.

Olemme vasta myöhemmin tajunneet, että van­ hempiemme asenne oli hyvin moderni. Ei sellaisia ollut liiemmin 60-luvulla, nykyaikana kylläkin.

T: Olin varma, että minut valitaan, koska mie­ lestäni kukaan muu pyrkijöistä (ehkä Sinikkaa lu­ kuun ottamatta) ei voinut olla sisäistänyt Trappin perheen maailmaa niin kuin minä. Minulla oli suu­ ri luottamus laulutaitoihini. Myöhemmin olen ym­ märtänyt, ettei hento sopraanoni ollut musikaali­ ainesta.

Teidät varmasti sekoitetaan keskenään usein toisiinne?

S: Meidät sekoitetaan toisinaan, totta. Sanon aina: Minä en ole Tiina, ettekö näe, olen kärsinyt enem­ män! Nuorempanakin syvennyin Colin Wilsonin Sivullisen ongelmaan, kun Tiina luki Tiffany-sarjaku­ vaa Me Naisista!

T: Toisinaan minulle sanotaan, että olet tutun näköinen. Kun olen vastaamaisillani, että sekoitat varmaan minut Sinikkaan, sanoja toteaakin, että taidat olla meidän lähikaupassa kassana.

Kirjoitatte konkreettisesti yhdessä. Mitä jos toinen murustelee eväsleipäänsä tietokoneen näppäimistölle?

S: Teemme yhteisiä kirjoja ja käsikirjoituksia vain osan vuodesta. Siinähän tulisi hulluksi, jos kir­ joittaisi kaiken toisen kanssa. Olemme löytäneet ehkä hyvän tasapainon: joskus menee viikkoja, että kumpikin tekee omiaan emmekä kirjoita yhdes­ sä. Tiina toimii usein minun hovikriitikkonani, ja minä taas luen Tiinan Siiri-kirjojen ja -näytelmien käsikirjoituksia. Kun on läheinen, voi sanoa suo­ raan, eikä toinen loukkaannu.

T: Sinikka sanoo minulle noin kerran viikossa, ettei enää ikinä kirjoita kanssani mitään, mutta seu­ raavana päivänä hänellä on jo idea uuteen kirjaan.

Mitä kirjoitatte nyt?

S: Editoin runokäsikirjoitustani (kaikenikäisille) Mustekala löytää trikoot, se ilmestyy syksyllä 2019.

Kuvitus on Linda Bondestamin.

T: Ideoin uutta Siiri-kirjaa, jonka kuvittaa ­Mervi Lindman. Yhdessä työn alla ovat myös Ris­ to Räppääjä ja Heinähattu ja Vilttitossu. 

SINIKKA NOPOLA

33

—Kyllä Mielensäpahoittaja yh­ distetään minuun. Mutta eihän kukaan ole oma romaani­ henkilönsä, ei Väinö Linna ollut Antti Rokka. Mutta kyllä Linna toisen maailman­sotansa tunsi. Ja hän osui niihin, joilla oli sama kokemus. Niin se menee Mielensäpahoittajankin maailmassa. Ihmiset tunnista­ vat sieltä itselleen tutut tyypit ja maailmankuvan. Saattavat ajatella, että kirjailijalla voi olla sama kokemus.

34

TUOMAS KYRÖ

 Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

Kyllähän kaikkia kaikki voi harmittaa

Vuonna 2009 kirjailija Tuomas Kyrön päässä alkoi puhua vanha ukko, jolla oli sanottavaa. Ei se mitään vitsaillut.

Ihan asiaa puhui lähinnä siitä, miten asiat olivat ennen paremmin. Arvaatte varmaan, kenestä nyt puhutaan.

P

itääkö olla huolissaan? Kirjailija Tuomas Kyröllä ei ole pompan alla ruudullista flanellipaitaa. Päässä on pipo ja korvissa kuulokkeet.

—Äänikirja, hän sanoo. Näin ehdin töihin kävellessä kuunnella ainakin kirjan viikossa.

Kyllä ei siitä nyt voi pahoittaa mieltään, että nykyään kirjatkin ovat kiireisille ihmisille valmiiksi luettuja.

Kyrön esikoiskirjan julkaisusta, joka ei siis ollut Mielensäpahoittaja, on kulunut kohta 20 vuotta.

Elämä on muutenkin vienyt eteenpäin. Perheellinen mies asuu nykyään Helsingissä. Kyrö on tunnetusti tuottelias ja ahkera kirjoit­ taja. Kellari eli työhuone autotallin vieressä on vaihtunut työtilaan vanhan talon ullakkokerroksessa.

Eittämättä Kyrön merkittäviin saavutuksiin on listattava se, että hän on antanut tunnistettavan äänen varttuneelle haja-asutusfiloso­ fille ja yhteiskunnalliselle keskustelunavaajalle.

Ensimmäisen kerran Mielensäpahoittaja pääsi ääneen 2009.

Yleisradiossa oli huomattu, että lapset eivät kuuntele radiota kahdelta iltapäivällä, vaikka silloin siellä olisi heille ohjelmaa. Paikalle tarvit­ tiin pikaisesti uusi juttusarja aikuisille, mutta sitä ei ollut huomattu tilata. Ylessä päättivät soittaa kirjailija Tuomas Kyrölle.

—Joo, ilman muuta teen. Meetvurstia tarvitaan leivän päälle, Kyrö vastasi tiedusteluun.

Kuukaudessa piti saada valmiiksi 20 juttua. Kiire tulisi, mutta Radioteatteri oli aina ollut proosakirjailijalle olennainen työnantaja.

Kyrö tiesi olevansa hyvässä jatkumossa.

Tilauksessa toivottiin myös, että jutut olisivat hiukan hauskoja.

Kyrön kirjoissa oli aina ollut huumoria, mutta kukaan ei koskaan ol­ lut erikseen pyytänyt häntä olemaan hauska.

—Kirjoitin jotakin mukahauskaa. Se oli vaivaannuttavaa. Sitten jostakin alkoi puhua ihan vakavissaan oleva ukko! Huumori syntyi­

PROFIILI Tuomas Kyrö (s. 1974 Helsingissä) on loistava humoristi, satiirikko ja taitava realististen tarinoiden kertoja. Useita romaaneja julkaissut Kyrö tunnetaan myös kolumnistina ja tvpanelistina. Lisäksi hän on suosittu podcast-­ääni ja Twitterin seuratuin kotimainen kirjailija.

35

kin siitä, että hän ei omasta mielestään ole miten­ kään hauska, ei koeta ketään huvittaa, vaan ilmoit­ taa, miten maailma on.

Hahmo oli ehkä jo pitempäänkin oleillut valmiina kirjailijan päässä, odottanut sopivaa hetkeä tulla ulos.

—Se vaati kaverini isoisän lauseen: Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Lause oli kulkenut mukana kaveriporukassa 90-luvun alusta asti, ennen kuin minä mitään olin edes kirjoittanut.

Kyrö lisäsi juttuun kierroksia tai asian, jonka ei luulisi ketään harmittavan, kuten auringonpaisteen.

—Mutta kyllähän kaikkia kaikki voi harmittaa, Kyrö toteaa.

Ja kas, lukijaksi päätyi näyttelijä Antti Litja.

Kun Litja luki ääneen Mielensäpahoittajaa, ihmiset muistivat kuinka he rakastavat Litjaa, vaikka he ei­ vät olleet kuulleet hänestä aikoihin. Jututkin olivat hyviä ja asiaa.

taklailla liian laajoja aiheita, vaan kertovat oikean ko­ koisista asioista. Ne myös antavat tarvittaessa ihmi­ selle tilaa kertoa, mikä häntä askarruttaa. Paikallis­ lehdet ovat avain Mielensäpahoittajan maailmaan.

—Joku vanha mies nimimerkillä tai nimellään kirjoittaa paikallislehdessä, kuinka katiska on va­ rastettu. Se on tunnistettava ja ihmiselle läheinen asia. Sieltä tuli sellainen oivallus, että ei mies kir­ joita siitä katiskasta, vaan hän haluaa tulla kuul­ luksi ja huomatuksi. Siitä Mielensäpahoittajassa on ­kysymys.

Ääni on tuttu monelle. Kyrö saa lukijoilta palau­ tetta, jossa kerrotaan, kuinka Mielensäpahoittaja on kuin oma eno tai edesmennyt isä. Silloin isän tapa narista asioista ärsytti, mutta nyt Kyrön kirjaa lukiessa hän on alkanut kaivata isän tapaa puhua.

Tietenkin osa lukijoista tai kuuntelijoista kokee, että kerrankin joku kirjailija kirjoittaa asioista juuri, kuten minä ajattelen.

Ukon äänessä näkyy perspektiivi elämään.

Mielensä­pahoittaja on elänyt elämää, jota koko ajan keksitään uutena trendikkäissä kaupunginosissa.

Yhteisöllisyyttä oli, kun käytiin naapurin talkoissa tekemässä katto. Lähiruoka kasvoi pellolla ja röh­ ki pihakarsinassa. Kotimaiset superfoodit kasvoivat kangasmetsissä. Joka syksy ne haettiin sieltä pois ja säilöttiin talven varalle. Leipäkin leivottiin itse omaan juureen.

Nyt maailma onkin alkanut tulla Mielensä­ pahoittajan luokse, vaikka hän ei matkusta mi­ hinkään. Todellisessakin elämässä Sysi-Suomessa Kyrölle alkoi tulla lukijapalautetta enemmän rintama­miestalon vieressä on vanha koulu. Aikoi­ naan suuret ikäluokat täyttivät luokkahuoneet, kuin koskaan kirjailijanuransa aikana.

—Ei se ollut mitään kirjallista palautetta, että mutta yhtäkkiä koulu olikin tyhjä. Seuraavaksi kou­ olipa hieno lause, vaan siitä kuinka hahmo ja maa­ lusta tulee majoituspiste matkatyöläisille, sitten se ilma resonoivat. Että voisitko kirjoittaa seuraavaksi onkin jo vastaanottokeskus turvapaikanhakijoille.

—Ja vieressä asuu vanha mies, joka ottaa asiat siitä, miksi makkarapaketissa on neljä makkaraa, sellaisenaan. Kyllä hän hipsteritkin tuntee. He käy­ kun kaksi jää syömättä.

Vanha ukko tavoitti ihmiset. Hänellä oli sanot­ vät koululla lomailemassa, sillä koulu on ­Air­bnb:ssä, Kyrö kertoo. tavaa, ja ihmiset kokivat asiat tärkeiksi.

—Ymmärsin heti, että ukolle oli yleisö. Kyllä minä tähän tartun, ajattelin. Tämän yhden tyypin Mielensäpahoittamisesta on tullut yleisnimitys kautta voin käsitellä samoja aiheita kuin muuten­ kaikenlaiselle nillittämiselle, mikä hiukan harmit­ taa Kyröä. kin kirjoissani, Kyrö sanoo.

—Ymmärrän, että se kertoo ilmiön suuruudesta.

Mielensäpahoittajalla on tehtävä. Se on kertoa, että hän on korkeasta iästään huolimatta elossa, Mutta Mielensäpahoittaja ei koskaan puutu toisten hyvässä kunnossa ja haluaa yhä olla toimiva osa sanomisiin. Hän puuttuu asioihin ja ehdottaa nii­ hin parannusta, Kyrö muistuttaa. yhteiskuntaa.

Hän jatkaa, kuinka Mielensäpahoittaja koettaa Mielensäpahoittaja lukee paikallislehtiä, kuten muuten Tuomas Kyrökin. Paikallislehdet eivät yritä kertoa, miten naiset eivät enää kuole synnytyksiin,

”ei mies kirjoita VARASTETUSTA katiskastAAN, vaan hän haluaa tulla kuulluksi ja huomatuksi”

36

Vielä ei ole aika laittaa Mielensäpa­ hoittajaa mullan alle. Ukolla on vielä hommat kesken ja asiaa, Tuomas Kyrö sanoo Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

tytöt pääsevät kouluun, kouluruoka maksetaan ve­ rovaroilla. Kaikki ne ovat hyviä asioita, ja niitä on paljon.

—Silti nyt tuntuu, että tässä ajassa meillä olisi maailman suurimmat ongelmat. Käytetään termiä voiko vuonna 2019 olla näin tai näin. Mutta miten sama asia oli vuonna 1961, 1973 tai 1988. Olipa ky­ seessä ruuantuotanto, tasa-arvo, lasten asema, tu­ lemme koko ajan eteenpäin.

Kuunnelmasta alkaneesta ilmiöstä on vuosi­ kymmenessä on kasvanut itseään isompi kokonais­ taideteos. Ensimmäinen kirja julkaistiin 2010, 2011 tehtiin ensimmäinen teatteriesitys, 2014 ensim­ mäinen elokuva, 2018 toinen elokuva, 2019 tv-sarja ja matkan varrella useita muita Mielensäpahoittaja­­ -teoksia. Jokainen näistä on kasvanut uusiin suun­ tiin, myös ulkomaille. Se sopii Kyrölle, kirjat tarvit­ sevat näkyvyyttä.

—Pohjimmiltaan Mielensä­ pahoittajassa on kyse miehestä ja hänen asenteestaan muuttuvassa maailmassa. Siksi se taipuu niin moneen. Se ei ole vain kirja, näytel­ mä tai elokuva.

—Hahmo tulee todeksi vasta lukijan päässä, ja sinne syntyy ko­ konainen maailma. Siksi Mielensä­ pahoittajan kaupallistaminen on ollut mahdollista. Ei sitä tarvitse hä­ vetä. Mutta olen tarkka siitä, missä ja miten Mielensäpahoittaja esiintyy, Kyrö jatkaa.

Mielensäpahoittajalla oli muun muassa oma karvalakkikisakatsomo Lahden hiihdon MM-kisoissa 2017.

Anssi Kukkonen selosti, kisoja seurattiin heinäpaali-istuimilta ja nuotiomakkarat sai paistaa itse.

—Modernin urheilutapahtuman keskelle tuotiin vanhan ajan hiihto­ katsomo. Yleisö huomasi kaivan­ neensa jotakin, mitä se ei tiennyt kaivanneensa. Mielensäpahoittaja toimi aikakoneena.

Eihän fiktiivisen hahmon tar­ vitse ikääntyä kuten todellisen henkilön, mutta Mielensä­pahoittajan tulevaisuus on Kyröllä mieles­ sä. Vähän päälle kahdeksankymppiseksi Mielensä­ pahoittaja on aktiivinen ja hyvässä kunnossa. Ukon mielialakin on kohdallaan, vaikka hän on nyt leski­ mies. Viime kesänä hän teki pitkän junamatkan ­Eurooppaan. Sitä saimme seurata radiosta.

Tänä vuonna Mielensäpahoittajalla on kiiret­ tä ehkä liiaksikin. Todellinen kirjailija Tuomas Kyrö lähetti tammikuussa tv-sarjassa fiktiivisen Mielensä­ pahoittajan tapaamaan todellisia asian­ tuntijoita ja selvittämään, olivatko asiat oikeasti paremmin ennen, musiikki parempaa tai talot ra­ kennettu kestävimmiksi.

—Mutta kun Mielensäpahoittajaan kyllästytään tai sille ei enää löydy aiheita, joita se haluaa käsitel­ lä, se pistetään jäähylle. Pitää hyväksyä, että asioille on kaarensa. Mutta vielä ei laiteta ukkoa eläkkeelle, kirjailija Kyrö lupaa.  37

2018 Kaisa Haatasen ja Sanna-Mari Hovin Monarkian muruset — Kaiken maailman ­kuninkaallisia Tieto-­ Finlandia-ehdokkaana.

2018

2018 Lamppu Laamasen Andy McCoyn elämä­kerta Andy ilmestyy.

2016

2018 Maria Veitolan Veitola ilmestyy ja myy yksin äänikirjana yli 20 000 kappaletta.

2017 Gasellien Miikka Niirasen ja Pekka ­Salmisen graffiti­ romaani Sä maksat.

2009 Mika Mölsän 2010 Jo Nesbøn Prosentti­jengit — läpimurtoteos Moottori­pyöräkerhot ja Panssarisydän.

Hänen vieraillessaan järjestäytynyt rikollisuus Suomessa.

Helsingin Temppeli­ aukion kirkossa suomalaiset isännät 2008 Sari Näreen joutuvat pyytämään ja Jenni Kirveen ­toimittama Ruma sota vapaa­kiipeilyä -teos Tieto-Finlandia-­ ­harrastavaa ehdokkaana.

Nesbøtä ystävälli­ sesti laskeutumaan 2007 Tuomas seinältä alas. ­Milonoffin ja Riku Rantalan ensimmäi­ nen Mad­ventures-teos, Kansainvälisen seikkai­ lijan opas, ilmestyy ja myy vuosien varrella liki 40 000 kappaletta.

2016 Tapio Koivukarin Unissasaarnaaja voittaa Runeberg-palkinnon.

2015 Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta -romaani.

2013 Jonas ­Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian ensimmäinen osa, Rakkaus.

2011 Ensimmäinen Duudsonit-teos, ­Jekkukirja.

2007

JOHNNY KNIGA AIKA­JANALLA

Keski-ikä lähenee, Johnny Kniga Johnny Kniga on yllättänyt, puhuttanut, raivostuttanut ja ilahduttanut suomalaisia lukijoita 90-luvulta lähtien – eikä vieläkään rauhoitu 38

2006

2005

2007 Sanna ­Ravin Ansari voittaa ­Runeberg-palkinnon.

2006 Ensimmäinen Pahkasika-kokoomateos, Pahkasika — ­Kymmenen kirjainta joihin voit luottaa.

2005 Punarinta on Jo Nesbøn ensimmäinen Suomessa ilmestynyt kirja.

2003 A. W. Yrjänän Somnia ilmestyy.

2002

2002 Johnny Kniga pe­ rustetaan WSOY:n im­ printiksi Jyrki ­Niemisen, Timo Ernamon ja Jaakko Pietiläisen luotsaamana.

MAX SEECK & ARTTU TUOMINEN

Jännityskarusellit

Arttu Tuomisen (vas.)

Verivelka julkaistaan keväällä, Max Seeckin uusin syksyllä.

 Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

Max Seeck ja Arttu Tuominen ovat kotimaisen jännityskirjallisuuden uutta sukupolvea. Jännitys tulee nyt Porista ja Helsingistä.

Helsinkiläinen Max Seeck , 34, kirjoittaa hyvin vetäviä ja nopeatempoisia kansainvälisiä trillereitä.

Rikokset tapahtuvat Keski-Euroopassa, mutta niil­ lä on yhteys Suomeen.

—Olen reissannut paljon, tykännyt muutenkin ylittää rajoja. Ajattelin, että kansainväliset ympyrät kiinnostaisivat myös ulkomaisia kustantajia.

Ajattelu osui oikeaan. Seeckin kirjojen julkaisu­ oikeudet on jo myyty muun muassa Saksaan, ­Italiaan, Viroon ja Islantiin.

Inspiraatiota kirjoittamiseen Seeckille ovat an­ taneet Jo Nesbø, Jens Lapidus ja Stieg Larsson.

—Olen aina lukenut trillereitä. Ensimmäisen kirjani aikaan se tuntui lajityypiltä, jolle minulla oli siinä elämänvaiheessa eniten annettavaa.

Tänä syksynä Seeck ylittää jälleen rajoja. Uusi kirja tapahtuu Helsingissä ja pääosassa on nai­ nen. —En vielä tiedä, kirjoitanko sille jatkoa, Seeck ­sanoo.

Arttu Tuominen , 38, asuu ja tekee töitä Porissa.

Pori on myös hänen uuden Delta-sarjansa tapah­

tumapaikka. Delta viittaa sekä muutokseen että Porin jokisuistoon.

Tuominen kirjoittaa psykologista jännitystä, joissa on yhteiskunnallinen vire.

—Päähuomio on henkilöissä, heidän kokemuk­ sissaan. Delta-sarjassa jokainen päähenkilö nousee vuorollaan kirjan keskiöön.

Verivelka on sarjan ensimmäinen osa. Se on myös Tuomisen ensimmäinen teos WSOY:lle.

Kodin, työn ja kirjoittamisen yhtälössä on Tuo­ misella laskemista.

—Kun kirjoittamiseen lisätään päivätyö ympä­ ristöinsinöörinä Porin kaupungilla, kolme lasta, omakotitalo ja vaimo, on aika vähissä. Iltakymme­ neltä aloitan kirjoittamisen ja kirjoitan pari tuntia.

Oman kirjan julkaiseminen oli lukutoukalle — ja lukutoukan pojalle — niin suuri haave, että se oli toteutettava.

—Jännärit olivat ensimmäisiä aikuisten kirjoja, joita luin. Eläydyin ja uppouduin tarinoihin, sieltä tulee halu kirjoittaa dekkareita.

Kilpailu lukijan huomiosta on kova, se on kirjaili­joille selvinnyt. — Kirjailijan täytyy todistaa osaamisensa aina uudelleen. Yksi kiittäviä arvoste­ luja saanut kirja ei riitä koko uralle, Tuominen sanoo.

—Jos lukijat eivät viihdy, taistelu on hävitty.

Viihdytä, vangitse ja pidä otteessa tarinalla, Seeck jatkaa.  39

PROFIILI Kirjailija ja animaatio-­ ohjaaja Katja Kettu (s. 1978) on laaja-alainen taiteilija, joka hahmottaa maailmaa sanojen ja kuvien kautta.

Hän suhtautuu kirjoitta­ miseen siten, että se on käännöstyötä todellisuu­ desta toiseen mahdolliseen todellisuuteen. Kettu pitää itseään paitsi murheen humoristina myös feminis­ tinä ja ihmisenä. Hän pitää hiljaisuudesta ja haaveilee luontoa kunnioittavasta maailmasta.

40

KATJA KETTU

Katja Kettu on kotona kaikkialla Rovaniemeltä lähtöisin oleva Katja Kettu on poikkitaiteellinen kosmopoliitti, jota kiinnostavat vähemmistöt ja heidän oikeutensa.

Niistä hän myös kertoo meille kaikille.

 Minna Juti  Ofer Amir

P

unkkari, suorasuu, eläinaktivisti, femi­ Eläimet ovat olleet Ketulle — entiselle Heikkisel­ nisti, seikkailija… Oman tiensä kulkija, le — aina tärkeitä. Nykyisin hän asuu Helsingissä niin kai kuuluisi paras tiivistelmä kir­ kolmen kissansa kanssa.

Kettu harrasti kirjoittamista jo nuorena, mutta jailija Katja Ketusta, jonka yhdeksäs kirja ja viides romaani Rose on poissa oli taiteellisesti monilahjakas nainen lähti opiskele­ viime vuonna Finlandia-palkintoehdokkaana ja oli maan animaatiota Turun Taide­akatemiaan. Myö­ hemmin hän jatkoi opintoja kuva­ taidekoulussa lukijoiden suosikki äänestyksessä.

Tarina vie lukijan Yhdysvaltoihin, kauas in­ Lontoossa. Kettu on valmistunut animaatio-­ tiaanien maille Michiganiin ja Minnesotaan, min­ ohjaajaksi. Hän on opiskellut myös kotimaista kir­ ne myös iso joukko suomalaisia siirtolaisia päätyi jallisuutta Tampereen yliopistossa. Kolmikymp­ pisenä Kettu perusti naisporukalla punk-bändi 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Ennen kirjan kirjoittamista Kettu vietti in­ Confusan ja on esiintynyt sen kanssa ympäri Eu­ tiaanien mailla pitkiä aikoja, yhteensä useamman rooppaa.

Uteliaisuus, kiinnostus erilaisia kulttuureja vuoden. Romaanin lisäksi matkoista on syntynyt jo yksi tietokirja, ja Kettu valmistelee nyt myös do­ kohtaan sekä taito tutustua ihmisiin ja päästä heitä kumenttielokuvaa, jonka Yle tulee esittämään vielä lähelle kaikkialla ovat tehneet Ketusta maailman­ kansalaisen. Hän ei tunne rajoja. Herkkävaistoisesti tänä vuonna.

Huhtikuussa 41-vuotta täyttävän Ketun lap­ hän lähestyy vaikeita ja vaiettuja aiheita. Niistä kir­ suudenmaisemat ovat Ounas- ja Kemijokien var­ joittaessaan hän ei kaunistele, vaan lataa kieleensä silla. Pohjoisen perinteet, elämäntapa ja murre ovat vahvoja ja vereviä ilmauksia.

Koska Ketun käsittelemät syvät ihmisyyden olleet olennainen osa hänen tyyliään kirjailijana silloinkin, kun tarinoiden tapahtumat sijoittuvat teemat ovat tuttuja kaikkialla, on luonnollista, että hänen kirjansa kiinnostavat lukijoita myös muual­ muualle maailmaan.

Kettua ovat aina kiinnostaneet erilaiset alakult­ la kuin Suomessa. Läpimurtoromaani Kätilö (2011) tuurit ja niiden synnyttämät yhteisöt. Teini-ikäise­ on käännetty parille kymmenelle kielelle, ja sitä on nä Rovaniemellä hänestä tuli punkkari. Kettu oli myyty lähes 130 000 kappaletta. Antti J. Jokinen ujo ja koki itsensä erilaiseksi kuin muut. Punk oli ohjasi kirjasta elokuvan, jonka pääosan esitti näyt­ sopiva vastaus hänen tarpeelleen ilmaista itseään. telijä Krista Kosonen.

Rovaniemellä punk oli marginaalissa, mutta Kettu kuunteli punkia myös tätinsä kanssa käydessään ++ Rose on poissa -kirjasta keskusteltiin St. Georgen lukupiirissä, lue lisää seuraavalla aukeamalla. rapsuttelemassa lehmiä maalaistalossa ­Tervolassa.

41

”Miten Kettu keksiikin kaikki ihanat sanat?”

LUKUPIIRI

Tule mukaan lukupiiriin  Minna Juti  Tiiu Kaitalo

Hotel St. Georgen Winter­ gardenissa Helsingin Yrjönkadulla kokoontuu kerran kuussa lukupiiri, johon kaikki ovat tervetulleita.

Wintergarden hotellin toisessa kerroksessa on jo sisustukseltaan mielikuvitusta ruokkiva paikka.

Seinät on verhoiltu Klaus Haapaniemen suun­ nittelemin tapetein, joiden kuvitus on kuin satu­ metsää eläin- ja kasviaiheineen. Matalilla sohvilla on silmää hivelevän kauniita tyynyjä.

Sivukabinetissa, nookissa, istuu nuori nainen sylissään pinkka papereita, joihin hän tekee kynäl­ lä merkintöjä. Luokanopettaja Mirva Alakarhu korjaa oppilaidensa kokeita. Hän on ehtinyt paikal­ le hyvissä ajoin ja odottaa St. Georgen lukupiirin ­alkamista.

42

—Olen etsinyt itselleni sopivaa lukupiiriä ja ­ yrittänyt saada sitä itsekin aikaiseksi. En ole oikein onnistunut, sillä tapaan ystäviäni, työkavereitani ja tuttujani muutenkin. Ei ole tuntunut mielekkäältä kokoontua erikseen puhumaan kirjoista.

Mirva on ollut Wintergardenin lukupiirissä jo aiemmin keskustelemassa muun muassa T ­ommi Kinnusen romaanista Pintti. Nyt vuorossa on ­Katja Ketun Rose on poissa. Keskustelun vetäjäk­ si on lupautunut WSOY:n kotimaisen ja käänne­ tyn kaunokirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson.

Nook täyttyy hiljalleen. Pian paikalla on 13 vie­ rasta. Heistä kolme on miehiä. Pari naista tulee yhdessä. Minna Njumbe Njikang tuo mukanaan isänsä Ilkka Westergrenin, jolle osti isänpäivä­ lahjaksi Ketun kirjan.

Finlandia-palkintoehdokkaaksi yltänyt Rose on poissa kertoo intiaanireservaatista Yhdysvaltojen Minnesotassa. Alueelle muutti viime vuosisadan alussa paljon suomalaisia. Osa lyöttäytyi yhteen alkuperäisväestön eli intiaanien kanssa. Heidän jäl­ keläisiään kutsutaan fintiaaneiksi.

Katja Kettu julkaisi pari vuotta sitten valo­ kuvaaja Meeri Koutaniemen ja dokumentaristi ­Maria Seppälän kanssa dokumenttikirjan Fintiaanien mailla. Sitä varten hän matkusti monta kertaa Minnesotaan. Kerätystä aineistosta alkoi

”Ihanat? Sanoisin verevät ja alkuvoimaiset” itää Ketun mielessä myös fiktiivinen tarina. Syk­ syllä ilmestyneessä romaanissa suomalaisen Ettun ja intiaani Rosen tytär Lempi palaa monen vuosi­ kymmenen jälkeen reservaattiin selvittämään, mitä tapahtui hänen äidilleen, joka katosi, kun tyttö oli pieni.

Monisyinen tarina kerrotaan kirjeissä. Puolet niistä on kirjoittanut Rose Lempille ennen kato­ amistaan, puolet Lempi kirjoittaa intiaaniystäväl­ leen Jim Harmaaturkille.

Raju aihepiiri, varsinkin intiaaninaisten hyväksi­ käyttö ja oudot katoamiset, kauhistuttaa kaikkia.

Moni on googlannut lisää tietoa ajan ­tapahtumista.

—Kirja synnytti paljon kuvia, jotka tulivat jopa uniin, Mirva Alakarhu sanoo.

Puheeksi nousee myös kulttuurinen omiminen.

Kaikkien mielestä Ketulla on ollut oikeus kirjan te­ kemiseen. Siinä on paljon universaalia kokemusta siitä, millaisten kulttuurien väliin itse kukin jää. Se herättää myös miettimään, mitä vaaditaan tämän ajan maahanmuuttajilta ja turvapaikanhakijoilta.

Keskustelijoita puhuttaa ensimmäiseksi kirjan kieli. Rovaniemeltä kotoisin oleva Kettu kirjoittaa Keskustelua on käyty reilu tunti, kun joku ­toteaa, murteella ja luo omia sanoja. Se jakaa heti mieli­ että lukupiirin etuja on juuri se, että se johdattaa piteet: teoksiin, joita ei muuten ehkä lukisi.

—Miten Kettu keksiikin kaikki ihanat sanat?

—On mahtavaa tavata uusia ihmisiä ja kuulla 12 —Ihanat? Sanoisin verevät, karheat ja alkuvoi­ erilaista näkemystä kirjasta, Vesa Männistö sanoo. maiset.

Lukupiirissä istuu myös St. Georgen markki­ —Tämä kieli hylki minua. Välillä kirjailija olisi nointipäällikkö Heta Kärki. Hän kertoo, että ho­ voinut suitsia itseään, sillä lukeminen oli vaikeaa. tellilla on vahva kirjallinen perintö, sillä talossa on Kirjaan oli hankalaa päästä sisään. aikoinaan toiminut Suomalaisen Kirjallisuuden Sen sijaan kukaan ei ole pahastunut lukemas­ Seura ja siellä on painettu Suometar-sanomalehteä. taan. Kaikki ihmettelevät kuulemiaan kommentteja, —Hotellimme haluaa rikastuttaa yhteisön elä­ että teksti olisi rivoa. mää ja olla tekemässä Helsingistä mielenkiintoista Romaanin kirjerakenteesta he sanovat, että vä­ kaupunkia. Jatkamme mielellämme lukupiiriä, joka lillä oli vaikea erottaa, kumpi naisista, Lempi vai on kaikille avoin ja maksuton, Kärki sanoo.  Rose, kirjoittaa. Päähenkilöillä olisi voinut olla toi­ sistaan selkeämmin erottuvat tyylit, olivathan he jo ++ Lisätietoa lukupiireistä: wernerjarl.fi/stgeorgelukupiiri eri sukupolven naisia.

43

ILKKA REMES

Remeksen matkassa  Jussi Keinonen  Kalle Järvenpää

Katonrajassa olevan näyttö­ ruudun nopeusmittari näyttää 334 kilometriä tunnissa. Eurostar kiitää Flanderin loppusyksyisten alankojen halki. Tummat pilvet enteilevät sadetta.

N

”

äillä seuduilla näkyvät edelleen sadan vuoden takaisten taisteluiden arvet”, Ilkka Remes sanoo katsoessaan ik­ kunasta. — Valtavia hautausmaita, museoita, taisteluhautoja, muisto­ merkkejä. Keskiajalla täällä käytiin satavuotinen sota. Väkivaltaa on käytetty säännöllisesti. Vuodes­ ta 1945 asti on sentään ollut rauhallista.

Remes innostuu visioimaan ajatusleikin, jossa EU:ta ei olisikaan. Monenlaisia jännitteitä olisi nyt enemmän, joitain ehkä vähemmän. Saisiko siitä trillerin? Nyky-Euroopasta ilman EU:ta?

—Riippuu siitä, millaisen tarinan tuohon maail­ maan sijoittaisi. Monasti putkahtaa kirjaidea, jossa voi olla hyvinkin kiinnostava aihe. Mutta siihen täytyy saada myös tarina.

44

Junan henkilökunta kerää astiat kevyen aterian jäljiltä, vain kahvikuppi jää taittopöydälle. Tavalli­ sesti sen vieressä on läppäri. Remes kertoo työs­ kentelevänsä usein ja mielellään kulkuvälineissä.

—Minulle sopii paikan vaihtaminen tiuhaan.

Ehkä siksi kirjoissanikin liikutaan suhteellisen paljon. Se tuo dynamiikkaa, joka yleensä tekee ta­ rinalle hyvää. Vaihtelu ja yllätykset ovat kuitenkin vain pohjavirtaa, joka pitää ankkuroida ihmiskohta­ loihin sekä kiinnostaviin yksityiskohtiin ja havain­ toihin. Minun tapauksessani mieluiten todellisesta elämästä poimittuihin.

Missä järjestyksessä Remes nuo elementit kir­ jaansa rakentaa, siihen ei ole yksiselitteistä vas­ tausta.

—Tarinan luominen on intuitiivinen prosessi, ­ jossa lukijalle annettavaa ja toisaalta kirjan henki­ löiden hallussa olevaa informaatiota sopivassa suh­ teessa annostelemalla luodaan sisäinen jännite ja rytmi, joka kuljettaa tarinaa lukijan tajuntaan. Se on herkkä prosessi, jota voivat häiritä vääränlaiset miljööt tai henkilöt, liika ylimalkaisuus tai pikku­ tarkkuus tai vaikka väärät sanavalinnat.

Onnistuuko noiden kerrosten järjestäminen yleensä kerralla vai saattaako käydä niin, ettei koko­naisuus vain tunnukaan toimivan?

—Jokaisen tarinan parissa tulee erinäisiä ongel­ mia ja säätöä. Dominoefekti huolehtii siitä, että yksi muutos sysää liikkeelle kymmenen korjausliikkeen sarjan ympäri tarinaa. Näin saattaa tapahtua jopa painoon menoa edeltävänä yönä. Mitä vähemmän pohdintaa tarvitaan, sitä terveemmällä pohjalla ta­ rinan perustus on. Esimerkiksi 6/12:n tai Jäätyvän helvetin tekoprosessi oli suoraviivainen.

Juna sukeltaa tunneliin Englannin kanaalin alle.

Keskustelu kääntyy terrorismiin ja Euroopan koh­ taamiin haasteisiin.

—Olin Lontoossa siihen aikaan, kun IRA asetteli pommejaan Englantiin. Suomessa ei silloin kohdat­ tu juuri uhkia sen enempää sisältä kuin ulkoakaan päin. Trillerin kirjoittamiseen ei ollut aineksia il­ man yletöntä mielikuvituksen käyttöä.

Remes muotoilee hetken sanottavaansa.

—Tässä työssä muutoksen dramaattisuu­ den huomaa konkreettisesti. Turussa tapahtuva ­terrori-isku olisi silloin tuntunut hyvin kaukaisel­ ta ajatukselta. Tai itänaapurin operaatiot Suomen maaperällä. Valtiojohto ja poliittiset päättäjät ovat omalta osaltaan epäonnistuneet turvallisuuden luomisessa kansalaisille. Alamäki on ollut vai­ vihkaisen jyrkkä. Sikäli käyttäisin jännitysromaa­ neja tehdessäni mieluummin mielikuvitusta kuin tosi­elementtejä.

Tiivis muratti peittää ikkunan takana pyökkien ja lehmusten rungot. Valo heijastuu hämyisän, ison huoneen lähes puhki kuluneelle itämaiselle matolle, joka lepää vielä kuluneemmalla kuvioparketilla.

Kirjailijan tämän kertainen työhuone näyttää hiukan kaoottiselta: kirjoja pinoissa yli kolme met­ riä korkeilla hyllyillä, kopionippuja, läppäri seisonta­ työpisteenä toimivan flyygelin päällä, aikakauslehtiä niin 1910-, 1940- kuin 1970-luvultakin Euroopasta ja Yhdysvalloista, —Yritän kyllä järjestellä paikkoja loppu­kesäisin, kun opus on mennyt painoon, Remes sanoo paidan­ hihat käärittyinä. — Mutta iltapäivällä ol­ laan jo samassa pisteessä.

Kaiuttimista soi lujaa Hans Zimmerin runsas, synkän melodinen elokuvamusiikki, jonka Remes laittaa hiljemmalle.

—Jos Beethoven eläisi nyt, hän tekisi elokuva­ musiikkia. Jos Zimmer olisi elänyt hänen aikanaan, hän olisi tehnyt sinfonioita.

Seinällä on kaksi mustavalkoista etsintäkuu­ lu­tusjulistetta Baader-Meinhof-terroristiryhmän ­jäsenistä.

—Näin tuollaisia muinoin Länsi-Saksassa esi­ merkiksi postin seinällä. Jos nyt käytettäisiin sa­ maa metodia, ei seinäpinta-ala riittäisi.

Hyllyssä on esineitä toisen maailmansodan ajan Saksasta ja kylmän sodan Neuvostoliitosta sekä si­ nisessä nutussaan kyhjöttävä Petteri Kaniini, jon­ ka pitkistä korvista toinen on lerpahtanut silmän päälle.

—Konkreettisen, kuluneen esineen pitäminen kädessä antaa mielikuvitukselle ärsykkeitä. Jokai­ seen kirjaani liittyy esineitä, jotka ovat antaneet jonkinlaisen avainkokemuksen.

Remes kaivaa pinosta vuodelta 1944 olevan Fortune-aikakauslehden alkuperäisen kappaleen, jonka hankki Yhdysvalloista Omertan liiton tausta­ työtä tehdessään.

—On aivan eri asia lukea vaikkapa valheellista, faktoja piilottavaa hymistelyä EU:n luojiin kuu­ luvasta Jean Monnet ’sta kuin hänen aikalais­ haastatteluaan, joka paljastaa osan todellisuudesta.

Remes avaa aukeaman, jolla esitellään läpikotai­ sin amerikkalaistunut liike- ja pankkimies Monnet.

Vuonna 2018 ilmestyneessä Perikadossa kri­ tisoidaan suomalaiseen mediaan pesiytynyttä agenda­journalismia. Oletko agendakirjailija?

—Kaikilla kirjailijoilla on näkemyksiä, joita he tuovat esiin riveillä tai rivien välissä. Joudun, tai pääsen, valottamaan hyvinkin erilaisia kantoja eri henkilöhahmojen taistellessa ihmisten sieluista.

Lukijan mielessä jokin näistä kannoista saattaa saa­ da minut näyttämään sen kannattajalta, mutta yl­ lättävästi sama kirja voi toisen lukijan silmissä an­ taa minusta kuvan aivan vastakkaisen mielipiteen puolustajana. Minulle se ei ole ongelma, sillä teen kirjoja tarina edellä. Kerron mistä tahansa asiasta, jota pidän tärkeänä, eikä minun tarvitse välittää siitä, mitä jotkut intressipiirit asiasta ajattelevat.

Henkilöhahmoni ajattelevat siten kuin haluan, ei­ vät siten kuin he nykytodellisuudessa saisivat sa­ noa julkisuudessa.

Vapauden ristin jälkisanoissa lupasit tarinan aiheesta, josta valtiojohto ei halua puhua. Kerroit kuitenkin jossakin, ettei se toteutunut — ettei vuo­ den 2018 Perikato ole se tarina, johon viittasit.

—Luovuin suunnittelemastani aiheesta. Tein päätöksen huomattuani asiaa syvemmin tutkiessa­ ni, että siinä mentäisiin alueelle, joka ei olisi eduksi Suomelle. En ota rajoituksia vastaan ulkopuolelta, mutta omaa harkintaa käytän sen verran, kuin sitä on minulle suotu.  45

JAANA KAPARI-JATTA

Halki­naurus!  Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

46

Huikea tarina ja Jaana KapariJatan oivaltavat Harry Potter -suomennokset opettivat lapset tarttumaan pelottomasti paksuunkin kirjaan. Lukijoiden vanhempia Kapari-Jatta auttoi tunnistamaan ankeuttajat arjessamme.

—Ensimmäistä Harry Potter -kirjaa en päästänyt käsistäni, kun lukemisen aloitin. Laitoin ruokaa lapsille, tein kotitöitä ja luin koko ajan. Kun sain kirjan loppuun, ajattelin wow! Saanko kääntää tä­ män, Jaana Kapari-Jatta innostuu vieläkin.

Kirjan kieli oli niin hersyvää, eikä tarinasta voi­ nut tietää mihin se johtaa. J. K. Rowlingin esikois­ teos, Harry Potter and the Philosopher's Stone, ilmestyi Britanniassa vuonna 1997. Tammi hankki kustan­ nusoikeudet heti, ensimmäisenä tai toisena maana.

Vuotta myöhemmin Kapari-Jatta oli kääntänyt kirjan. pigwidgeon posityyhtynen Posityyhtysen tein isäni kanssa. Isäkin tykkää leikkiä sanoilla. Olimme marras­ kuussa Espanjassa ja pyörittelimme sanaa yhdessä.

Ensimmäisen Potterin kääntäminen oli hidasta.

—Mutta kirja tarjosi minulle toivottua haastet­ ta, enemmän leikkitilaa kuin tavallisen käännök­ sen tekeminen. Käänsin noin sata sivua kuukau­ dessa, silloin jälki on hyvää, ja kääntäjäkin pysyi järjissään.

Tila tarkoitti vapautta nautiskella Rowlingin verevästä kerronnasta, kielipeleistä ja -leikeistä sekä tuoda sama tunnelma suomennokseen.

—Osa sanoista tuli sormia napasauttamalla. Jos­ kus hajoitin ja äänsin sanat eri tavoin, etsin sana­ kirjasta viereisiä sanoja, jotta sain oikean sanan.

Näin Kapari-Jatta kävi läpi koko Potter-maail­ man, valtavasti nimeämisiä, erisnimiä ja keksitty­ jä sanoja, päätöksiä kääntää tai jättää kääntämättä.

Jokaisen sanan ja yksityiskohdan piti olla tarkkaan harkittu, sillä olihan ihan mahdotonta tietää, kuin­ ka suuri rooli sanalla voisi olla tulevissa kirjoissa.

—Sanoja pitää pyöritellä huolellisesti. Varmis­ tin aina, onko ensimmäinen ajatus ollut oikein vai

Alastor ”Mad-Eye” Moody Alastor ”Villisilmä” Vauhkomieli Tämä oli vaikea. Työstin sitä pitkään, kunnes se asettui Alastor ”Villisilmä” Vauhkomieleksi. onko sanan sisällä jotakin muuta. Pelkäsin ihan loppuun asti yllätyksiä, että jokin alussa tekemäni sana ei sittenkään toimisi.

Potterien englanti ei ole vaikeaa, kuten ­apari-Jatta täsmentää, mutta mitä enemmän K englantia osaa, sitä vaikeammaksi se käy. Aina on kuoppia, joihin voi pudota, ja niitä Rowling käyttää hyväkseen. Eikä edes kokenut kääntäjä voi välttää lankeamista.

—Miksi Rowling on valinnut juuri tietyn sy­ nonyymin? Miksi hän on kääntänyt lauseen sana­ järjestyksen? Sellaista oli paljon. Minusta se mer­ kitsi sitä, että kirjaa ei saanut kääntää liian nopeasti.

Menin lankaan muutaman kerran, mutta erehdyk­ set eivät onneksi päätyneet kirjaan asti.

Eivätkä uudet Potterit olleet vain lasten tai nuorten kirjoja, vaan niihin tarttuivat aikuiset­ kin. Kekseliäs ja nokkela kieli lumosi. Vahingossa Kapari-Jatta toi aikuisten puhekieleen muutaman kuvaavan sanan, jotka yhä elävät: ilmiintyminen, kaikkoontuminen ja ankeuttaja.

—Minä en koskaan käytä niitä. Sisko voi sanoa, että ilmiintyy meille, mutta minä en. Se olisi mi­ nusta melkein noloa.

Harry Potter on ollut iso osa Kapari-Jatan elämää, yli 20 vuotta, kaikki Potter-kirjat erilaisine painoksi­ neen. Eikä Potterin tenho ole kadonnut vieläkään.

—Jos olisin tiennyt, miten suuri asia Harry Potterista tulee, olisin kerännyt arkiston kääntä­ misestä. Kotoa löytyi yksi korjattu käsikirjoitus, jossa näkyy työn jälkiä. Annoin sen Hämeenlinnan ­museoon.  quidditch huispaus Quidditch oli hyvin vaikea suomentaa.

Se piti panna palasiksi. Sanassa piti olla oikea henki ja mahdollisuus oivaltaa. Eikä se saanut olla liian tehty, vaan tuntua oikealta sanalta. Aloitin sanasta ditch, se on syöksymistä ja qui joka on niin nopeaa, ettei quick-sana ehtinyt loppuun.

Paus tulee sieppi — sieppaus. Alku on nopeaa liikettä ja tuo luudan — huispaus.

47

ELENA FERRANTE

Loistavat ystäväni Napolissa  Merve Emre, suomennos Leena Taavitsainen-Petäjä © 2018 The New York Times  Kalle Järvenpää

48

HBO:n suursarja Loistava ystäväni on ihastuttanut katsojia kaikkialla. Merve Emre haastatteli Elena Ferrantea sarjan tiimoilta. Mikä osuus Ferrantella on sarjan syntyhistoriassa ja sen toteutuksessa?

Onko hän lopputulokseen tyytyväinen?

L

oistava ystäväni -televisiosarjan alussa iPhone 7:ään — Lenùn kännykkään — syttyy valo, kun se soi pimeässä. Minua alku šokeerasi. Jollei kirjoja lasketa mukaan, eri mediamuodoilla ja teknologioilla on romaaneissasi hyvin vähäpätöinen rooli: kukaan ei katsele elokuvia, kukaan ei kuuntele musiikkia, kukaan ei lue artikkeleja tietokoneelta. Onko sinulla tästä jotakin sanottavaa?

—Olet oikeassa, romaanisarjan ystäväkaksikko tulee paperisten kirjojen maailmasta, kuten myös minä, joka olen kaksikon luonut.

Elena havahtuu vasta myöhään siihen, että häneltä esimerkiksi puut­ tuu musiikillinen sivistys. Hänellä ei ole muuta ulospääsyä kasvuym­ päristöstään — omasta kotikorttelistaan — kuin panostaa täysillä lukuja kirjoitustaitoon: lukeminen ja opiskelu ovat ainoat keinot, joilla hän pystyy murtamaan rajat, joiden sisään on sattunut syntymään. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että Lilasta tulee sähköisen median edellä­kävijä, olkoonkin että kirjat ovat alkuvaiheessa todella tärkeitä myös hänelle.

Kirjailijantyötäsi raottavassa teoksessasi Frantumaglia vihjaiset pettyneesi elokuvasovituksiin, joita kertomuksistasi on tehty. Miksi päätit myöntää RAIlle, Italian valtiolliselle televisioyhtiölle, luvan sovittaa Loistava ystäväni tv-sarjaksi? Minkälaisia yleisöjä toivot kirjalliseen tuotantoosi pohjautuvan televisiosovituksen tavoittavan?

—Olen pahoillani, että joudun tuottamaan sinulle pettymyksen, mutta minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa tuotantovalintoihin. En tie­ dä, millaista reittiä pitkin elokuvia päädytään tekemään. Mutta minua on aina kiinnostanut nähdä, mitä henkilöhahmoilleni ja tarinoilleni tapahtuu siinä vaiheessa, kun ne poistuvat kirjan sivuilta ja alkavat elää omaa elämäänsä.

—Olen tyytyväinen, jos teokseni päätyvät äänikirjoiksi, jos niistä tehdään teatteria, jos niistä syntyy elokuvia. Itse asiassa, mitä enemmän toiset mediat tuovat kirjojani osaksi ihmisten elämää, sitä varmemmin ne ovat elossa ja sitä paremmin ne porskuttavat, niin ainakin kuvitte­ lisin. Luonnollisestikin pidätän itselläni oikeuden henkilökohtaiseen mielipiteeseen sovituksista, joiden perustana ovat omat tekstini. Tun­ nustan kuitenkin, että en ole pahoillani edes silloin, kun lopputulos ei ole mieleeni. Kun kirja on kerran kirjoitettu, se kestää kaiken: kirjoitta­ minen tekee kirjoista jollakin tapaa haavoittumattomia.

Miksi valitsit Saverio Costanzon tv-sarjan ohjaajaksi?

—En tässäkään tapauksessa valinnut ketään, minulla ei koskaan ole ollut sellaista valtaa. Mutta minun on pakko tunnustaa, että ohjaajan valinta olisi ollut minulle tuskien taival. Katsojana olen innokas ja vä­ symätön, rakastan elokuvia, mutta tällä osa-alueella olen täysi ummik­ ko. Innostun keskenään hyvinkin erilaisista elokuvista, joiden ohjaa­ jilla ei välttämättä ole mitään yhteistä toistensa kanssa. Jos minun olisi

oikeasti pitänyt valita ohjaaja, en olisi ikinä saanut päätöstä aikaiseksi.

Tyydyin ehdottamaan valikoitua joukkoa nimiä, filmintekijöitä, joiden töitä suuresti arvostan. Noiden nimien joukossa oli myös Costanzo.

Kun sain tietää, että hän ohjaisi tv-sarjan, olin mielissäni.

Kun puhuin Saverion kanssa, hän käytti ilmaisua ”tihentäminen” kuvaillessaan tv-draaman roolihahmojen rakentumisprosessia. Siinä henkilöhahmon tietoisuutta ilmennetään psykologisoimatta suoraan tämän toimintaa ja käyttäytymistä, niin että hahmon jokainen sana, katse ja ele saavat katsojan luomaan niille syvällisiä, odottamattomia merkityksiä. Saverion puheista sain käsityksen, että luotat samanlaiseen käytäntöön henkilöhahmoja luodessasi. Itse asiassa juuri sinä opetit sen hänelle, jotta romaanin ja kuvaruudun hahmojen esittämisen välille syntyisi yhtäläisyys. Osaisitko sanoa, miten ”tiheys” toimii romaaneissa? Entä miten kuvittelet sen toimivan ruudussa? Tai jos tiheys ei ole oikea käsite, voitko selittää, mikä ero on tietoisuuden kuvaamisen ja sen psykologisoinnin välillä omassa fiktiossasi?

—Pelkään pahoin, että kuulostan vähän sekavalta joutuessani tii­ vistämään sanottavani näin lyhyeen muotoon. Henkilöpsykologian kehittely on olennainen osa kertojan työtä. On paikannettava sekä pin­ ta- että syvätason motiivit, jotka ohjaavat henkilöhahmojen toimintaa ja reaktioita kerronnan edetessä. Usein onnistuneeksi henkilöhahmon tekee kuitenkin pelkkä lauseenpuolikas, substantiivi tai adjektiivi, joka jumiuttaa psykologisen koneiston ikään, kuin siihen iskettäisiin pultti.

Tämä synnyttää vaikutelman mekanismista, joka ei enää ole täysin hal­ linnassa, vaan muuttuu lihaksi ja vereksi, autenttiseksi elämäksi kai­ kessa arvaamattomuudessaan ja epäjohdonmukaisuudessaan. Eloku­ vissa vastaavan efektin uskoakseni luovat esimerkiksi välähtävä katse, tahaton irvistys tai yllättävä ele. Tuolla hetkellä mielen rakenteeseen tulee odottamaton särö, ja henkilöhahmo saa sen myötä lisää tiheyttä.

Sarjan pääroolien esittäjät toivoivat, että kysyisin heidän puolestaan, oletko jo nähnyt heidät kuvaruudussa. Ja mikäli olet, näitkö heidän tulkinnoissaan vilahduksen alkuperäisistä henkilöhahmoista? Saivatko he vangituiksi Lilan ja Lenùn tunteet ja tuntemukset?

—Olen nähnyt kaksi ensimmäistä jaksoa. Pikku Lilan hahmo on täydellinen, mikä tietää melkoista haastetta näyttelijöille, jotka esit­ tävät tyttöjä tarinan myöhemmissä vaiheissa. Myös pikku Elena poh­ justaa ansiokkaasti tarinan kertojan monin tavoin vaikea­selkoista roolihahmoa.

Et ole kirjoittanut romaaneitasi Napolin murteella. Lorenzo ­Miele, vastaava tuottaja, ja Saverio ovat kuvailleet prosessia, joka vaati monia välikäsiä ja melkoista säätöä, ennen kuin murre saatiin rekonstruoiduksi ja käännetyksi tv-sarjaa varten. Oli otettava avuksi kielihistoria, jotta pystyttiin luomaan 1950-luvun idiomi.

—Pitää paikkansa, kyseessä ei ole murreromaani vaan romaani, jonka yleisilme on murteellinen ja johon on sinne tänne ympätty Napolin murretta tehosteeksi. Tv-sarja sen sijaan vaati paikallismur­ teen, jota puhuttiin tyttöjen kotikorttelissa, toisin sanoen kovalta ja karkealta kuulostavan murteen, joka edelsi television aikakautta ja jonka Elenan ja Lilan puheessa myöhemmin syrjäytti keskimääräi­ sen sivistynyt yleiskieli. Tämä työ tehtiin käsikirjoitusvaiheessa ja se suo — ­ainakin italialaiselle katsojalle — tilaisuuden kurkistaa noiden aikojen köyhään Italiaan, jossa puhuttiin voittopuolisesti murteita. 

PROFIILI Elena Ferrante on sala­ nimi, eikä tekijää tiedetä.

Ferrante tuli tunnetuksi Napoli-sarjastaan, joka on noussut yhdeksi rakas­ tetuimmaksi kirjasarjaksi maailmanlaajuisesti.

Sarjan kaikki neljä osaa ovat saatavilla suomeksi, ja ne on suomentanut Helinä Kangas. HBO on myös tehnyt sarjasta suositun televisiosarjan.

49

TOVE JANSSON

Epätäydellisen elämän kuvaaja

Tove Janssonilla oli valtava tarve ilmaista itseään koko ajan jossain muodossa: kirjoittamalla, maalaa­ malla, tanssimalla, pukeutumalla.

Kun Tove Jansson jätti muumi­ maailmansa, sen lempeä ironia siirtyi romaaneihin ja novelleihin.

Myös ne kertovat siitä, että me olemme vähän outoja kaikki.

60

-luvun lopussa kansa tahtoi lisää muumeja, mutta muu­ mien äiti oli päättänyt siirtyä eteenpäin.

Tove Jansson (1914–2001) halusi sulkea muumi­maailman oven ja kirjoittaa jotain muuta.

Muumilaakson marraskuu -kirjassaan (1970) hän sanoo hyvästit laaksolle ja sen rakastetulle väelle.

—Jatkuva kehittyminen taiteilijana ja itsensä jatkuva haastaminen oli Tovelle tärkeää. Ehkä hän 50

myös jossain määrin kyllästyi muumimaailmaan ja halusi kirjoittaa vapaasti ihan mitä vain, miettii Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson.

Sophia Jansson toimii Moomin Characters -­ yhtiön taiteellisena johtajana ja vie muumeja maail­malle ja valvoo kuulua brändiä.

Tove Janssonin ensimmäinen aikuisten ro­ maani Kuvanveistäjän tytär on osittain omaelämä­ kerrallinen kertomus lapsuudesta boheemissa taiteilijaperheessä. 1970-luvun alussa julkaistu romaani Kesäkirja puolestaan kuvaa Sophia-tytön ja hänen isoäitinsä välistä ystävyyttä ja kesiä saa­ ressa. Kesäkirjassa tuoksuu hellepäivän meri ja tun­ tuu kuuma kallio jalkojen alla. Ollaan onnellisten saaristossa Suomenlahdella.

—Kesäkirja on minulle erittäin rakas, kertoo Sophia Jansson. — Se on kirja, jossa todellisuus ja

VALOKUVA: REINO LOPPINEN / LEHTIKUVA

 Susanna Lehmuskoski

avopuoliso Tuulikki Pietilä toimi esilukijana ja hovi­kriitikkona.

Nukkekaappi ja muita kertomuksia -­kokoelman niminovelli kertoo vanhenevasta miesparis­ kunnasta. Suhde muuttuu, kun toinen innostuu TIUKKA, TEHOKAS NOVELLI nukkekodin rakentamisesta niin, että puoliso ko­ kee jäävänsä ulkopuoliseksi.

Idylliä, yhteisöllisyyttä ja pitkiä, lämpimiä kesiä.

—Nukkekaappi pienoishuonekaluineen muuten Mutta myös sitä elämisen toista puolta.

—Erilaisuus ja ulkopuolisuus ovat keskeisiä tee­ muistuttaa suuresti muumitaloa, sanoo WSOY:n moja niin muumeissa kuin muissa romaaneissakin, Anna-Riikka Carlson. Tällaista Tove Jansson teki: miettii kustantaja Anna-Riikka Carlson WSOY:ltä. ripotteli polulleen viitteitä siitä, ettei hän ollut Carlson muistuttaa, että taiteella on kyky kään­ muumeista kuitenkaan kokonaan luopunut.

—Me ihmiset ollaan kaikki outoja. Minusta se tää katse itsestä toiseen ihmiseen.

—Pidän Tove Janssonia myös ihmisen elinkaa­ oli Toven sanoma. Sana suvaitsevaisuus on viime ren mestarillisena kuvaajana. Hän tuo esiin kaik­ kea sitä, mikä meitä ihmisiä yhdistää. Hän osaa ku­ vata täydellisesti elämisen epätäydellisyyttä.

Se, että Tove Jansson oli myös kuvataiteilija, nä­ kyy veljentytär Sophia Janssonin mielestä selkeästi hänen romaaneissaan ja novelleissaan.

Sophia Jansson pitää tätiään hartaana sommit­ telijana — oli sitten kyse sana- tai kuvataiteesta.

—Hän rakensi novelleja samalla tavalla kuin suunnitteli maalauksia. Niistä piti tulla tiukko­ ja, tehokkaita ja eheitä, eikä valmiissa työssä ollut mitään ylimääräistä saati sattumanvaraista, Sophia Jansson kuvailee.

Sophia Jansson hahmottaa tätinsä taiteellisen elä­ män jatkuvaksi kulkemiseksi eri lajityyppien välissä.

—Tovella oli valtava tarve ilmaista itseään koko ajan jossain muodossa. Ei vain kirjoittamalla ja kuvataiteilijana — myös pukeutuminen ja juhlissa tanssiminen oli hänelle itsensä ilmaisemista ja elä­ vuosina kärsinyt inflaatiota, mutta siitä Toven tuo­ män ainutkertaisuudesta nauttimista.

—Häntä saattoi jossain vaiheessa myös häiritä se, tannossa on kysymys: epätäydellisyyden hyväksy­ että hänet oli lokeroitu muumitädiksi ja unohdettu, misestä itsessä ja toisessa, miettii Carlson.

Tove Janssonin novellit ovat psykologisesti että hän oli myös taidemaalari. Hän koki taiteilija­ identiteettinsä kärsineen, sanoo ­ Anna-Riikka tarkkanäköisiä. Ne ovat keveitä lukea ja silti syviä.

—Vuosi 2018 oli self help -kirjojen, itsetutkiske­ ­Carlson. lun ja oman hyvän olon etsimisen aikaa. Minusta MUUMITÄTI ULOS LOKEROSTA Tove muistuttaa meille terveellä tavalla siitä, että Sophia Janssonin mukaan Tove oli pasifisti, huma­ huomataan myös toinen ihminen ja siitä, miten sa­ nisti ja feministi. Toisaalta Tove ei olisi itse ehkä manlaisia me kaikki ihmiset loppupeleissä olemme.

Veljentytär Sophia Jansson nostaa esiin jo unoh­ halunnut noihin laatikoihin, sillä hän karsasti luo­ detun teoksen, Aurinkokaupungin. kittelua.

—Se ei ole kovin tunnettu nykyisin, mutta jäl­ —Hän ajoi aina sellaista ajattelua, että kaikilla pitää olla kaikki mahdollisuudet samoin ehdoin. Ei leen ajankohtainen, sehän käsittelee muun muassa pitäisi olla mitään merkitystä sillä, oletko nainen vanhenemista, vanhusten asemaa yhteiskunnassa ja vanhustenhoitoa. Floridaan sijoittuvassa Aurinko­ vai mies.

Tove sai erinomaiset lähtökohdat taiteilijuu­ kaupungissa pohditaan sitä, miten vanhenevia ih­ teen. Oli perhe, joka kannusti aina. Myöhemmin misiä aletaan kohdella, kuin he olisivat lapsia.  fiktio kohtaavat hurmaavasti. Tove on luonut maa­ ilman, jossa on minulle tuttuja henkilöitä, lapsuu­ teni paikkoja ja tunnelmia. Kesäkirja oli myös yksi Toven lempikirjoista.

”Hän rakensi novelleja samalla tavalla kuin maalauksia. Niistä piti tulla tiukkoja, tehokkaita ja eheitä”

51

 Timo Ernamo

VIINISUOSITUKSET

RUNOILLE

Masi Serego Alighieri Bell­

Olive Organic 2016 Italia • n. 15 € tilausvalikoima Dante Alighierin perheen mei­ ninkiä. Helvetin porteilla ollaan, mutta viini on oikein hyvää, joten mikäs on ollessa. Toscanalaista luomupunaviiniä runouden ja pastaruokien tai pizzan seuraan.

BRITTIDEKKARIT, JOISSA YLÄLUOKKAINEN MURHAA TOISEN YLÄLUOKKAISEN

Prinz von Hessen Riesling

Feinherb 2016 Saksa • n. 15 € Prinssin isoisä valittiin Suomen kuninkaaksi 1918. Kuninkuus peruuntui sittemmin, mutta suku­ vaakunaan jäi muistoksi Suomen lippu, ja se löytyy myös etiketistä.

Viini sopii hapokkuutensa vuoksi monenlaisten kirjojen seuraksi.

HISTORIALLISELLE SEIKKAILULLE

Louis Pascal Signature Tou-

raine Sauvignon Blanc 2016 Ranska • n. 39 € (3 litraa) Dumas’n muskettisoturit joivat mielellään Tourainen viiniä, tässä 52

Sopiiko lyriikalle paremmin puna- vai valkoviini? Voiko Lemmyn suunnittelemasta viinistä nauttia, jos on enemmän helisevään indierockiin kallellaan?

sitä on litra per soturi. Miekan hei­ luttelu on hiprakassa mukavam­ paa kuin selvin päin tai krapulas­ sa, mikä saattaa tosin seurata näin ison annoksen nauttimisesta.

MAFIA-, SOTA- JA JÄNNITYSKIRJOILLE

Coppola Diamond Collec-

tion Zinfandel 2016 Yhdysvallat • n. 22 € Francis Ford Coppolan viini­ tilalta. Hän osti tilan Ilmestyskirja.

Nyt! -elokuvan tuotoilla ja kun­ nosti sen uuteen kukoistukseen.

Inglenookin viinitilan perusti alkujaan stadilainen skönäri Gustave Niebaum, joka toimies­ saan San Franciscon Suomen konsulaatissa oli järjestelemässä muun muassa Alaskan siirtymistä Venäjältä Yhdysvalloille.

ROCK’N’ROLLKIRJALLISUUDELLE

Motörhead Shiraz 2016

­ us­tralia • n. 17 € A tilaus­valikoima Lemmyn muistolle, tilattava tuonpuoleisesta. Tarinan mukaan Lemmy itse loi tämän viinin. No, viinissä on totuus, kuten jo mui­ naiset roomalaiset totesivat. Viini

on rehellinen, raikkaan hedelmäi­ nen ja siinä on samaa syvyyttä kuin Lemmy-vainaan bassossa oli.

ELÄMÄNTAPA­ KIRJALLISUUDELLE

Mád Furmint 2015

Unkari • n. 18 € Viinimaailman Madventures, Rikulle ja Tunnalle. Tätä viiniä ei ole politiikalla pilattu. Lähes rutikuiva viini on hedelmäi­ syytensä vuoksi raikas ja sopii erin­omaisesti makumatkailun kyytipojaksi niin kasviksille kuin kuolleille eläimillekin.

TOIMINNALLISILLE TRILLEREILLE

Krug Clos d’Ambonnay

Blanc de Noirs Champagne Brut 2002 Ranska • n. 3 065 € erikois­erä Jo Nesbøn Macbethissä juodaan samppanjaa, ja se on Krugia. He­ katen mukaan Krug on kuulemma maailman hienointa samppanjaa, mutta hän onkin upporikas rikolli­ nen. Vain sellaisilla ja lottovoitta­ jilla on varaa juoda Krugia päivit­ täin. Krugin mausta toimituksella ei ole mitään käsitystä. 

VALOKUVAT: ALKO

Kirjan kaverit

65v.

Suomen pitkäikäisin kirjasarja

500.

148 30 44 Vuonna 1954 ilmestynyt ensimmäinen Keltainen kirja

kirja ilmestyy syksyllä

kirjailijaa

10

alle

täydellistä kokoelmaa tiedossamme*

nobelistia

maata

99,9 % 22,5 lukijoista tyytyväisiä

KELTAINEN KIRJASTO

Lempiväri Keltainen kirjasto perustettiin vuonna 1954 tuomaan suomalaisille lukijoille parasta kirjallisuutta maailmalta.

Sarjan perustajan, Tammen kustannusjohtaja Jarl Hellemannin, tavoite oli julkaista ”tulevaisuuden klassikoita”. Se on onnistunut, mistä todistavat sarjan kirjailijoiden saamat 30 Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Keltaisen kirjaston 500. teos on syksyllä 2019 ilmestyvä ranskalaisen Édouard Louis’n Ei enää Eddy (suomennos Lotta ­Toivanen).  * JOS OMISTAT TÄYDELLISEN KOKOELMAN, TOIVOMME SINUN ILMOITTAUTUVAN. VOIT OTTAA YHTEYTTÄ ESIMERKIKSI SÄHKÖPOSTITSE MARKKINOINTI@TAMMI.FI.

hyllymetriä

VIIMEISEN VIIDEN VUODEN MYYDYIMMÄT KELTAISET KIRJAT 1

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta 2 Paul Auster: 4 3 2 1 3 Haruki Murakami: Värittö­ män miehen vaellusvuodet 4 Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen 5 Hanya Yanagihara: Pieni elämä 6 Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous 7 Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia 8 Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa 9 John Irving: Ihmeiden tie 10 Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty 53

AAPINEN

Stephen King A—Ö  Samuli Knuuti

Opi kauhun kuninkaan aakkoset.

B

achman, Richard. Kun 80-luvulla Kingin tarjonta ylitti jopa alati paisuvan kysynnän, hän julkaisi sarjan romaaneja salanimellä. Temppu paljastui vasta kun viides romaani Kirous (1984), jossa romanin kiroama mies alkaa laihtua ole­ mattomiin, oli jo liian ilmiselvästi oikean tekijänsä kynästä lähtöisin.

C

astle Rock. Kingin teosten maailman kuvitteellinen keskipiste Mainessa on saanut televisioon oman menes­ tyssarjansa, jonka tapahtumat sivuavat Kingin romaanien tari­ noita vaikka ovat itsessään uusia.

D

ifferent Seasons. Nimellä Kauhun vuodenajat suo­ mennettu neljän pääosin realistisen pienoisromaanin ko­ koelma vuodelta 1982, joka on poi­ kinut kolme rakastetuimpiin kuulu­ vaa King-filmatisointia: Stand By Me — viimeinen kesä (1986) ja Rita Hayworth — avain pakoon (1995) sekä Mallioppilas (1998).

54

E

lokuvat. Kingin kerronta on niin kiihkeän elokuval­ lista, että hänen teostensa pohjalta on tehty jo toistasataa elokuva- ja televisiosovitusta — ja lisää on tulossa. Niiden taso vaihtelee Hohdon ja Carrien kaltaisista mestariteoksista The Lawnmower Maniin, jonka tekijät King haastoi oikeuteen nimensä väärinkäytöstä.

F

lagg, Randall. Monien mielestä Kingin paras teos on 1200-sivuinen Tukikohta (1978), todella eeppinen tari­ na hyvän ja pahan taistelusta tappajaflunssan harventamassa Yhdysvalloissa. Jälkimmäistä edustaa Randall Flagg, saatanal­ linen hahmo.

G

erald’s Game. Suomeksi nimellä Julma leikki ilmes­ tynyt romaani pulpahti uudelleen pinnalle vuonna 2017 onnistuneena Netflix-filmati­ sointina, jossa pieleen menneen sitomis­leikin takia vuoteen vangiksi joutunut nainen taistelee ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan.

H

odges, Bill. Eläkkeelle vetäytynyt poliisi, joka seikkailee viime vuosien romaanitrilogiassa Mersumies (2014), Etsivä löytää (2015) ja Viimeinen vartio (2016).

I

t. Suomeksi Se. Kaksi kirjainta, yli tuhat sivua. Derryn pikku­ kaupungin viemäreissä lymyä­ västä hirviöstä kertova romaani

on monille Kingin ikimuistoisin teos, monille taas ilmestyessään 1986 se viestitti pöhöttyneisyy­ den asettuneen kodiksi kauhun mestarin teoksiin.

J

FK. Yhdysvaltain lähi­histo­ rian tarunhohtoisin presi­ dentti, jonka salamurhaa päähenkilö matkustaa aikapor­ taalin avulla estämään romaa­ nissa 22.11.63 (2011). ­Onnistuuko hän?

K

uvun alla. Kingin myö­ häiskauden mestariteos, vuonna 2009 ilmestynyt romaanimammutti, jossa mai­ nelainen pikkukaupunki (kuinkas muuten?) jää vangiksi salaperäi­ sen voimakentän alle.

L

iseyn tarina. Kuoleman jälkeisestä rakkaudesta ker­ tova romaani vuodelta 2006 lienee Kingin vähäisempiä, mutta osoittaapa että melkein jokaiselle kirjaimelle löytyy kirja hänen tuotannostaan.

M

usta torni. Kahdeksan kirjan ja yli 4000 sivun mittainen fantasiawes­ ternkirjasarja, jota King itse pitää päätyönään. Sarjan muuttami­ nen 95-minuuttiseksi elokuvaksi epäonnistui pahasti.

N

ovellit. Vaikka King tunnetaan jännetupen­ tulehduksia aiheuttaneista romaanijärkäleistään, hän on aivan yhtä hyvä lyhyissä tai

KUVITUS: KALLE JÄRVENPÄÄ

A

lkoholismi & auto-onnettomuus. Kaksi asiaa, jotka olivat katkaista kauhun kuninkaan uran ennen aikojaan.

Osan klassisista teoksistaan blackoutin kourissa kirjoittanut King raitistui 80-luvun lopussa, kun taas vuonna 1999 hän joutui auton töytäisemäksi, tuloksena paha kallovamma ja liki amputoi­ miskypsä jalka. Kostoksi King osti onnettomuusauton ja murskautti sen romuttamolla.

PROFIILI Yhdysvaltalainen kauhun kuningas Stephen King (s. 1947) on koulutuksel­ taan englanninopettaja.

Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa Carrie vuonna 1974.

Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perhe­ väkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus ylei­ nen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.

pienoisromaanin mittaisissa tarinoissa, joita on koottu yli kymmenen kokoelman verran.

O

verlook Hotel. Kenties kaikkien aikojen kuu­ luisimman kummitus­ linnan Stanley Kubrick ikuisti klassiseen Hohto-elokuvaansa (1980), jota King itse vierasti koska ohjaajamaestro oli jättänyt leikkauspöydälle suuren osan hotellin verikylläisestä historiasta.

King oli väärässä, kerrankin.

P

ennywise.

Se-romaanin ja -elokuvien paha klovni on tehnyt sirkus­ huvittajien maineelle enemmän hallaa kuin minkäänlainen sarja terrori-iskuja pystyisi saamaan aikaan.

Q

ueen, Ellery. Sala­ poliisiromaaneja ja -novelleja tehtaillut kirjailijanimimerkki, jonka teoksia ja nimellä kulkeneita lehtiä King ahmi lapsena.

R

ock. Paatuneena hard rockin ystävänä King on sirotellut romaaneihin­ sa lukuisia viittauksia vanhan kunnon ajan suoraviivaiseen kitaramöykkään. Lukuisat bändit, kuten Black Sabbath, Ramones, AC/DC, Metallica ja Anthrax, ovat palauttaneet kohteliaisuu­ den kirjoittamalla biisejä Kingin teosten pohjalta.

S

W

T

X

tillson, Greg. Kosketus-ro­ maanin (1979) senaattori, jonka selvänäkijän kykyjä koomassa saanut John Smith näkee valittavan presidentiksi ja käynnistävän ydinsodan. Vuoden 2016 haastattelussa King vertasi Donald Trumpia Stillsoniin sa­ noessaan, ettei ollut tarkoittanut romaaniaan tietokirjaksi.

orrance, Jack & Danny.

Isä-Jack on alkoholisoitu­ nut kirjailija, jonka kum­ mituksia pursuava Overlook-ho­ telli saa muuttumaan Hohdossa (1977) kirvesmurhaajaksi. Dan­ ny-poika taas on henkien kanssa kommunikoiva poika, joka jatko-osassa Tohtori Uni (2013) joutuu kaltaisiaan jahtaavan vampyyrikultin tähtäimeen.

U

inu, uinu lemmikkini.

Vuonna 1984 ilmestynyt romaani, jota King itse pitää synkimpänään ja pelottavimpanaan. Eikä ihme, sillä se käsittelee peloista pahinta, oman lapsen kuolemaa — romaanin oikea hirviö onkin tuhoava suru eikä intiaanien haamujen kiroama lemmikkien hautausmaa.

V

erotus. King on julkisesti kritisoinut Yhdysvalto­ jen rikkaiden lempeätä verotusta ja kysynyt keinoja, kuinka saisi tulojaan ohjatuksi infrastruktuurin ylläpitämiseen muuten kuin hyväntekeväisyyden kautta.

ilkes, Annie. Piinaromaanissa (1987) kirjailja Paul Sheldonin suurin fani, joka ottaa idolinsa vangikseen ja alkaa kiduttaa tätä kellarissaan saadakseen tämän kirjoittamaan mitä haluaa. Perustuu Kingin omiin painajaisiin.

-Files. King vieraili 90-luvun hittisarjassa käsikirjoittajana jaksossa Chinga, jossa paha nukke tekee tuhojaan.

Y

hteistyökumppanit.

Peter Straubin kanssa kirjoitetut Talismaani (1984) ja Pimeyden talo (2001) kuuluvat Kingin rakastetuimpiin teoksiin.

Z

ihuatanejo. Frank Darrabont ohjasi vuon­ na 1995 Kingin pienois­ romaanin pohjalta ”hyvän mielen vankilaelokuvan” Rita Hayworth — avain pakoon.

Å Ä Ö

Ålä viitsi.

hky. Tämä varmasti iskee, jos ahmii kaikki Kingin kirjoittamat yli 70 teosta.

ljy. Mikä tahansa on tai­ tavissa käsissä muutetta­ vissa hirviöksi, kuten vuoden 1982 novellissa The Raft uimareita ahdisteleva ihmisiä syövä öljyläikkä.  55

TIMO PARVELA

Kymppi kirjaviennissä Kirjailija Timo Parvelan kirjoja on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta ja niitä luetaan yli kolmellakymmenellä kielellä. Parvela uskookin, että kirjojen tulevaisuus on juuri käännöksissä.  Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo 56

P

ate haukkuu tulijat heti kättelyssä kir­ jailija Timo Parvelan pihamaalla.

Se on niin Patea! Kuten Parvelan kirjojen kaimansakaan, Pate-koira ei aina ihan tajua, missä mennään, mutta se ei haittaa, kaikkihan silti tykkäävät siitä.

Ihka ensimmäisen kirjansa Parvela julkaisi vuonna 1989. Ella, Pate, Ansa ja Oiva, Maukka ja Väykkä, Anna ja Antti, Hilma ja moni muu ovat riemastuttaneet lapsia ja luultavasti hiukan aikui­ siakin vuodesta 1995 asti. Kokopäiväinen kirjailija Parvelasta tuli vuotta myöhemmin. Siirtymä opet­ tajan töistä oli helppo. Kirjojen kirjoittaminen ja tv-käsikirjoittaminen vei jo niin paljon aikaa.

—En ole katunut. Ja saattaa olla että olisin se­ onnut, jos olisin jatkanut opettajana liian pitkään.

Ehdottomasti olen myös parempi kirjailijana kuin opettajana, hän vakuuttaa.

Parvelan Ranskan, Espanjan, Norjan ja Saksan myynti on yli miljoona kirjaa Kirjoja on tähän mennessä julkaistu yli 80 kappaletta. Parvela on tunnollinen ja säntillinen kirjoittaja: kesän jälkeen kirjoitetaan Ellaa, sitten Patea ja Ellaa sekä nyt uutena myös Kepler62-sarjaa.

Ella ja Pate, sellaiset näsäviisaat pikkutyypit, joita kaikki tuntevat ja lapset rakastavat.

—En tiedä, miten osun oikeaan kirjoissani.

Omat lapset ovat jo aikuisia, enkä enää ole niin si­ sällä lasten maailmassa.

Kirjojen kansainvälinen suosio ei yllättänyt Par­ velaa. Se oli vakaan suunnittelun tulosta. Tahti on pidetty rauhallisena.

Tärkeintä viennissä on teokselle oikean ja laa­ dukkaan kustantamon löytäminen.

—Minulle suuri onni on ollut kirjallisuus­ agentti Terhi Isomäki-Blaxall Bonnier Rights Finlandista, joka käynnisti homman varhaisessa vaiheessa. Hänen tekemänsä kustannussopimus saksalaisen Hanser-kustantamon kanssa avasi por­ tit ­maailmalle.

Parvelasta on hiukan turhaa intoilla käännetty­ jen kielten määristä. Niiden laskemisen hän lopetti noin kolmenkymmenen eri kielen jälkeen.

Neljälle suurelle kielelle käännettyä kirjaa voi­ daan myydä enemmän kuin 20 pienemmälle kään­ nettyä. Parvelalla jo Ranska, Espanja, Norja ja Saksa ylittävät miljoonan kappaleen rajapyykin.

Nelisen vuotta sitten Parvela sai ajatuksen uu­ desta kirjasarjasta. Se olisi vähän vanhemmille, 10–13-vuotiaille kirjoitettu, se tehtäisiin heti kah­ teen maahan ja kahdelle kielelle.

Näin syntyi Kepler62, nopeatempoinen kirja­ sarja, jossa kirjoja tulee kaksi vuodessa. Ne ovat juuri sopivan paksuja lukijoilleen eli mieluummin ohuita ja niissä on todella hieno kuvitus.

—Olin tutustunut Lillehammerin kirjamessuilla norjalaiseen Bjørn Sortlandiin. Ajattelin, että hän innostuisi ideastani ja menin Bergeniin tapaamaan häntä.

Näin kävikin. Ja pian Sortland oli Kirkko­ nummella Parveloilla suunnittelemassa kirjasarjaa.

Sortland uskoi vakaasti, että avaruus olisi seuraa­ va iso juttu. Pitkillä metsäkävelyillä koirien kanssa Sortland ja Parvela suunnittelivat kuuden ensim­ mäisen Kepler62-kirjan tapahtumat.

—Minä kirjoitan parittomat kirjat, Bjørn parilli­ set. Kumpikin sai kirjoittaa omalla tyylillään, Pasi Pitkäsen kuvitukset sitovat kirjat yhteen.

Suomessa Kepler62-sarjan julkaisee WSOY, Norjassa Piggsvin-kustantamo.

Kepler62-sarjan kansainvälisiä kustannussopi­ muksia on etsitty tarkkaan. Nyt kirjasarja on tarjolla yhdellä Ranskan suurimmalla kustantajalla, Natha­ nilla, ja Saksassa Kosmos-kustantamossa. Englan­ ninkielisestä sarjasta käydään neuvotteluja USA:ssa.

—Menemme maa kerrallaan ja etsimme parhaan mahdollisen. Jos sitä ei ole tarjolla, me odotamme.

Parvela on ylpeä Kepler62-sarjan julkaisu­ tavasta. Ensimmäistä kertaa ainakin Suomessa ja Norjassa tehdään rajat ylittävää kirjayhteistyötä, jossa kustantamotkin ovat mukana. Se antaa Parve­ lan mielestä viitteitä jostakin suuremmasta, johon kirjailijoiden kannattaisi tarttua.

—Meidän mielestämme tulevaisuus on kään­ nöksissä. Varsinkin pienten kielialueiden kirjaili­ joiden pitäisi lähtökohtaisesti pystyä ajattelemaan kirjalle laajempi kuin kotimaan yleisö, kirjailija Parvela sanoo. Pate katsoo isäntäänsä ja haukahtaa hyväksyvästi.  57

KEITTIÖSSÄ

Skumppa­ kurpitsa Ravintola Yes Yes Yesin kasvisruokavallankumous jatkuu kotikeittiössä.

Valmistaudu antautu­maan uusille mauille, jotka saavat sinutkin kysymään, mihin sitä lihaa ja kalaa oikein tarvittiin.

Perinteinen istuva kana paistetaan tai grillataan oluttölkki sisuksissaan. Astetta hienostuneempi vegeversio syntyy kurpit­ sasta ja kuohuviinistä.

VEGE! JA YES YES YES Suomen myydyin keittokirja sisältää kattavan kokoelman maistuvia reseptejä kahden ruokaa rakas­ tavan kasvissyöjä­ystävyksen koti­keittiöistä. Makunystyröitä kutkuttavat reseptit valmistuvat nopeasti, eikä niistä pitääkseen tarvitse olla kasvissyöjä. Ravintola Yes Yes Yesin menestyskonseptin ta­ kana ovat V ­ ille Relander, Richard ­McCormick sekä Alex Nieminen, joka on kirjoittanut Vege!:n yhdessä Riikka Sukulan kanssa.

Iso-Roobertin­katu 1, Helsinki. yesyesyes.fi 58

Koverra kurpitsan kantaan uuninkestävän lasipurkin (esim. hillopurkki) kokoinen kolo. Lusikoi siemenet talteen ja ripottele koloon suolaa ja pippuria. Täytä lasipurkki kuohuviinillä, laita se leivinpaperilla vuo­ ratulle uunipellille ja nosta kurpitsa pur­ kin päälle.

Kypsennä kurpitsaa 200-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia, kunnes kurpitsa on täysin kypsä ja pehmeä. Kokeile kyp­ syyttä välillä grillitikulla tai veitsellä.

Paahda kurpitsansiemenet rapeiksi kuumalla ja kuivalla pannulla. Pyöräytä välillä.

Siivilöi purkkiin jäänyt viini pieneen kattilaan. Vatkaa joukkoon pari ruokalusi­ kallista voita, mausta pippurilla ja tuoreel­ la timjamilla.

Tarjoile lohkottu kurpitsa voi-timjami­ kastikkeen ja paahdettujen siementen kanssa. 

VALOKUVA: ANDREW TAYLOR

1 myskikurpitsa (butternut squash) tai muu talvikurpitsa suolaa mustapippuria 2 dl kuohuviiniä 2 rkl voita 1 tl hienonnettua tuoretta timjamia

SYTYTTÄKÄÄ VALOT

ÄKKIÄ PEITON ALLE

Tarkista otsavalaisimen paino ja käyttömuka­ vuus. Päätä kiristämätön panta on tärkeämpi kuin valtava valokeila. Kallistettava lamppu helpottaa lukuvalon suuntaamista. Nyt sujuu! Varta Outdoor Sports H30 -otsavalot 25 €.

Mitä hyytävämpi dekkari, sitä lämpimämpi peitto. Lapuan kankureiden Tanhu-huopa, 155 €.

OLOHUONEESSA

Paikoillanne, valmiit, lue Lukeminen on varustelaji. Vaikka tekniikka on hallussa, tarvitaan myös oikeat varusteet. Kokenut lukija huomioi vuodenaikojen merkityksen lukemiseen — sekä varaa sesongin eväät.

2 O, 2 N, 2 O Neulo luku­sukat pehmeästä merinovillasta!

Ne sanovat, että nyt minä luen, älkää häiritkö.

Rachel Coopeyn Socks Yeah!

DK Coopknits -sukka­langat 7,90 € vyyhti. snurre.fi

TUMMAA VAI ANANAS-TYRNIÄ?

Suklaassa, kuten lukemisessakin, laatu on määrää tärkeämpi. Chjokon käsintehdyt praliinit 1,40 € kappale. chjoko.com

PIRIPINTAAN Terveiset Porvoosta, Fred Owrenin ja Henna ­Lambergin Vajasta. Siellä tehdään kotimaisia posliini­mukeja. Teetä vai kahvia, kuppi vai muki, siitä on nyt kyse. Iso Sirkus-muki 29,50 € • Sirkuskuppipari 53 €. finnishdesignshop.fi 59

KANSITAIDE

Kansikuva johdattaa kirjaan  Minna Juti

Kuka murtautui graafikon tietokoneelle ja vei yleisön kiihkeästi odottaman dekkarin 12 tarkoin vartioitua kansiluonnosta?

Jo Nesbøn sankari Harry Hole tutkii…

YLI 150 TAMMEN KELTAISTA KANTTA

i. Älkää uskoko. Yllä oleva on vitsi. Supersuosittu nor­ jalainen rikoskirjailija Jo Nesbø ei ole sijoittanut uut­ ta dekkaria kustannusmaailmaan. Graafikko Martti ­Ruokonen sen sijaan on tehnyt peräti 12 kansiversiota Nesbøn ensi syksynä ilmestyvää Harry Hole -tarinaa varten. Niitä kustantamossa vertaillaan ennen kuin päätetään, mikä versioista päätyy dekkarin kanneksi.

—Tulossa on jo kahdestoista Harry Hole -tarina. Aiempien kansissa on vahvaa sukunäköä. Uuden pitää jatkaa sitä mutta olla niin erottuva, että Harry Holen seuraajat huomaavat uuden kirjan ilmestyvän, Ruokonen kertoo.

Ruokonen on työskennellyt WSOY:llä vuodesta 1990. Sinä aikana hän on luonut ulkoasun lukemattomalle määrälle kirjoja.

Mukaan mahtuvat kirjallisuuden kaikki lajityypit ja kustantami­ sen mallit. Uusimpina tietysti e- ja äänikirjat, jotka lukijat usein valitsevat kännykän pieneltä ruudulta.

—Kannen tekstin tai kuva-aiheen pitää olla nykyisin yhä sel­ keämmin erottuva, Ruokonen sanoo.

Kannet ovat oma taiteen lajinsa. Kansi viimeistelee kirjan ja antaa lukijalle vihjeen, joka houkuttelee tarttumaan kirjaan. Päivä­ lehtien kritiikit ovat edelleen kirjojen parhaat markkinoijat. Silti myös kannella on merkitystä. Kirjan tunnistaa siitä. Siksi kansia hiotaan pitkään.

Suomessa kannet ovat olleet perinteisesti korkeatasoista grafiikkaa. Ehkä kaikkien aikojen ikonisin kansi meillä on Tuntematon sotilas vuodelta 1954 (katso sivu 13). Martti Mykkäsen (1926–2008) suunnittelemaan kuvaan ei ole tarvinnut sen jälkeen koskea. Julistetaiteeseen vertautuva punavalkoinen silhuettikuva ja musta typografia ovat iskevä ja ajaton kokonaisuus. 

Graafikko Markko Taina työs­ kentelee Tammi-kustantamossa.

Hän on suunnitellut kannet muun muassa Nobel-palkitun Orhan Pamukin Punatukkainen nainen -teokseen ja Jaana Ahlbladin tieto­kirjaan Miten kohdata kuolema.

—Välillä tietokirjakin ansaitsee lyyrisen ulkoasun. Uskon, että pieni kaunokirjallinen vivahde kannessa saa lukijan tarttumaan tähän kirjaan. Kirjan fokus ei ole hengellisyydessä, mutta kansi on rauhallinen ja hienovarainen.

Pieni graafinen temppu on sano­ jen haihtuminen alaosastaan. Ne vertautuvat kuihtuvaan kukkaan.

Kukkien paikat vaihdoin, kun joku huomautti, että toisinpäin ne alkoivat näyttää hymyileviltä kasvoilta.

—Jatkumoa ilmaisuun luo­ daan, kun sama graafikko tekee saman kirjailijan kansia. Olen tehnyt ainakin 150 kantta Tam­ men Keltaiseen kirjastoon ja kan­ net kaikkiin Pamukin suomennet­ tuihin teoksiin. Nobel-­kirjailijan nimi myy, siksi nostin sen tässä.

Tarina on muistelo. Hain kanteen patinaa kuvan taustasta, joka voisi olla vaikka vanhan talon rapattua seinää.

E

60

KANSI LÄHTEE TEKSTISTÄ Freelance-graafikko Jussi Karjalainen tuntee kirjailija Miki Liukkosen tyylin. Hän on suunnitellut kannet kaikkiin tämän kirjoihin, viimeisimpänä uuteen Hiljaisuuden mestariin.

—On liioittelua sanoa, että kirjan kansi olisi itsenäinen taideteos. Silti kaunokirjallisen kannen tekeminen on, kuin saisi aaveen purkkiin. Kansikuvaan pitää saada jokin tietty tunne. Se on lähellä taiteellista luomista.

Onnistuessaan se on myös hyvin palkitsevaa, Karjalainen sanoo.

Hän lähtee työssään liikkeelle vahvasti tekstistä.

—Mitä paremmin tekstin ymmärtää, sitä rohkeampia ja pelkistetympiä kansia voi tehdä.

Pyrin keskustelemaan kirjailijan kanssa ennen, kuin aloitan työn.

Jossakin vaiheessa katsomme kansiversioita yhdessä ennen, kuin jatkan työn loppuun.

Karjalainen on tehnyt kan­ net myös Laura Lindstedtin romaaneihin Oneiron ja Ystäväni ­Natalia (Teos). Tuskinpa graafik­ ko voi saada parempaa tunnus­ tusta kuin Karjalainen Lindstedtil­ tä: tämä sanoi Oneironin kannen tuovan jopa tekstiin jotakin uutta.

61

MIELENSÄPAHOITTAJAN STYLISTI



Yhteisessä muistissa on myös Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen kansi vuodelta 1974. Sen suunnitteli Björn Landström (1917– 2002) vasta kolme vuosikymmentä kirjan ilmestymisen jälkeen.

WSOY:llä Martti Ruokosen rinnalla kansia suunnittelee jouk­ ko freelance-graafikoita. Kukaan heistä ei tee työtään yksin, vaan kannesta päättää aina isompi joukko kirjan myynnistä vastaavia ammattilaisia. Usein kuunnellaan myös kirjakauppiaita, sillä heillä on suora kosketus asiakkaisiin.

Työn Ruokonen aloittaa tutustumalla kirjaan.

—Aina kirja ei ole valmis. Saan siitä luettavakseni ehkä vain luvun tai muutamia sivuja. Tärkeintä on saada tuntuma tunnel­ maan ja yrittää välittää se, mikä kirjassa on keskeisintä.

Hän naurahtaa, että välillä kysymys on luetun ymmärtämisestä.

—Usein pohdin sitä, miten yhdistän kuvan ja typografian. Mi­ ten yllätän lukijan mutta jätän avoimeksi sen, miten kirja etenee.

Usein myös abstrakti kansi voi olla ilmaisevampi kuin liian selittä­ vä. Lukijan hahmotuskykyä ei pidä aliarvioida.

Juuri nyt Ruokonen miettii, miten ratkaisee ensi syksynä il­ mestyvän mutta jo 1876 julkaistun George Eliotin Daniel Deronda -romaanin kannen.

—En ole koskaan ennen kuvittanut viktoriaanista aikaa. Mie­ tin, miten visualisoin sen nykylukijalle.  62

Freelance-graafikko Mika ­Tuominen uskoo, että hänen puoleensa käännytään, kun halutaan barokkisen runsasta kuvitusta. Nyt häneltä pyydettiin kansi Arttu Tuomisen Verivelkadekkariin. Kustantamossa uskotaan kirjailijaan, joten graafikkoa ohjeistettiin tekemään kansi, jossa olisi heti jotakin, jota voitaisiin jatkaa kirjailijan seuraavissa jännäreissä.

—Päätinkin pelkistää. Uskon, että ajatus kiteytyi oikeaan suuntaan. Ainakin ehdotukseni hyväksyttiin.

Eeva Kilven kanssa yhteistyö on jatkunut jo vuosia. Maalis­ kuussa ilmestyy 90-vuotiaan Kilven muistiinpanoteos Sininen muistikirja.

—Graafikon tehtävä on ehdot­ taa, millaisella idealla mennään.

Toivoin, että emme käytä kuvi­ tusta ollenkaan. Teimme pienen, kauniin kirjan puoliranskalaisella sidoksella.

Tuomiselle on ollut merkit­ tävää myös yhteistyö Tuomas Kyrön kanssa. Hän on päässyt vaikuttamaan Mielensäpahoitta­ jan visuaaliseen hahmoon.

—Isoisäni käytti ruutupaitoja.

Mielensäpahoittajan ruutupaita on tribuutti isoisälleni.

ELINA HIRVONEN

Maailman tärkeimmät asiat

K

un Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi kirjoitti ilmastonmuutosta ja lentomatkailuun liittyvää syyllisyyttä pohdis­ kelevan kolumnin, sosiaalinen media repesi.

Monet näkivät kolumnin etuoikeutetun ihmi­ sen valituksena. Minusta se oli rehellinen pohdinta omien arvojen ja tekojen ristiriidasta.

Kansainvälisen ilmastopaneelin lokakuussa julkaise­ man raportin viesti on kirkas: maailmaa yhdistää yhteinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi meillä on sekä tieto että keinot. Raportin mukaan ilmastonmuutosta ei voi enää py­ säyttää, mutta lämpeneminen on mahdollista pitää tasolla, jolla planeetta säilyy elinkelpoisena.

Ihmiskunta on edistynyt huimasti useiden ratkaise­ mattomina pidettyjen ongelmien, esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden, vähentämisessä. Ihmiskunta on keskimäärin terveempää ja koulutetumpaa kuin koskaan maailman historiassa. Tietysti voimme onnistua ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Onnistuminen vaatii paitsi tekojen, myös ajattelun muu­ tosta. Planeetan pelastamisessa ei ole kyse meistä ja muista, vaan meistä kaikista. Tarvitaan kaikkia ihmisiä, ja kaikkia tekoja. Sekä politiikan että elämäntavan on muututta­ va. Sekä päättäjien että yritysten ja yksittäisten ihmisten on löydettävä ratkaisuja. Parempia päätöksiä on tehtävä sekä henkilökohtaisella, paikallisella että kansallisella ja kansain­välisellä tasolla. Jos joku luistaa, muiden on tehtävä enemmän.

Jokaisen hyvinvoivan ihmisen on luovuttava jostakin, mitä olemme tottuneet pitämään itsestään selvänä. Sal­ men kolumnin kaltaista pohdintaa luopumisesta nähdään tulevaisuudessa todennäköisesti enemmän. Hyväosaisten kipuilu etuoikeuksista luopumisesta voi näyttää nauretta­ valta, mutta juuri sitä maapallo tarvitsee.

Hyvä uutinen on, että tärkeimmistä asioista ei tarvit­ se luopua. Rakkaus, ystävyys, seksi, taide, tiede, liikunta ja luonnossa kuljeskelu eivät tuhoa maapalloa. Tulevaisuudes­ sa meillä on ehkä aikaa nauttia niistä kaikista enemmän. 

PROFIILI Elina Hirvonen (s. 1975) on kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hänen esikois­ romaaninsa Että hän muistaisi saman (2005) on huomioitu jopa New York Times Book Review’n kannessa. Hänen into­ himonaan on saada ihmiset puhumaan kunnioittavasti ja rakentavasti keskenään ja välttämään vihapuhetta.

”Jokaisen on luovuttava jostakin, mitä pitää itsestään selvänä” 63

MITKÄ KIRJAT OTTAISIT MUKAAN AUTIOLLE SAARELLE,

Tommi Kinnunen?  Minna Juti  Tiiu Kaitalo

64

T

ommi Kinnusta hieman naurattaa ajatus au­ tiosta saaresta. Millä perusteella kirjat valitaan?

Olisiko kysymys muutaman viikon lukulomas­ ta vai loppuelämän selviytymiskamppailusta?

Jälkimmäistä vaihtoehtoa peläten Kinnunen poimii hyllystään Ilmari Poijärven Maamiehen käsi­kirjan (painoksia muun muassa 1943 ja 1947).

Kirjassa ovat neuvot aivan kaikkeen musteen val­ mistuksesta kanalan rakentamiseen.

Jos saarelle joutuu jäämään vuosiksi, lukemis­ ta riittää Carl Grimbergin 12-osaisessa Kansojen historiassa (I osa 1926). Tarinat tekivät Kinnuseen lapsena suuren vaikutuksen. Nuoruuden lukukoke­ mus oli myös P. C. Jersildin Nerojen paluu (Tam­ mi 1988). Se tarjoaa vaihtoehtohistoriaa yli 10 000 vuodelta. Grimbergin valtatarinoiden rinnalla ker­ tomukset yksilöistä täydentäisivät kokonaiskuvaa.

Amerikkalainen nykykirjallisuus ei aina sytytä Kinnusta, sillä tarinat ovat hänen mielestään usein liian selitettyjä. Annie Proulx on yksi poikkeuk­ sista. Novellikokoelma Lyhyt kantama (Otava 1999) sisältää elokuvanakin tunnetun Brokeback Mountain -­kertomuksen. Hyvää amerikkalaista luettavaa tarjoaa myös Sheri S. Tepper. Ruohojen maa (Karisto 1991) on kauhuscifiä ja sijoittuu tuntemattomalle planee­ talle, jolla ihmiset eivät näe todellisuutta ympärillään.

Kotimaisesta proosasta Kinnunen ottaisi mukaan Maarit Verrosen Löytöretkeilijän ja muita eksyneitä (Tammi 1999), Anu Kaajan Muodonmuutto­ ilmoituksen (Teos 2015), Petri Tammisen Piiloutujan maan (Otava 2002) ja Sirpa Kähkösen Rautayöt (Otava 2002). ”Rautaöistä otin pienen ajatus­ lainan kirjaani Neljäntienristeys.

Kähkösen kirjassa vanha pyykkäri nousee portaita ja palaa jokaisella askelmalla menneisiin muistoihin. Kun Neljäntienristeyksen vanha käti­ lö lähtee matkaan polku­ pyörällä, jokainen kierros polkimilla tuo hänen mieleensä vanhan tapahtuman.” 

Together

Yhdessä tuleviin vuosiin.

Yhdessä tuleviin vuosiin.

to come .

Together for years

#OivaMoment

for years to come .

marimekko.com

E LEN A F ER RA N TE • E LI NA HI RVO NE N • TOVE JANS S ON • JA ANA K APARI-JAT TA K ATJA K ET T U • ST E P HE N KI NG • TO M MI KINNUNEN • TUOMAS K Y R Ö LE EN A L EH TOL A I NE N • M I KI LI U KKO NE N • S INIKK A NOP OL A • TIINA NOP OL A A RTO PA AS I LI NNA • T I M O PA RV E L A • ILKK A REMES • MA X S EECK A RT TU TU O M I NE N • K A A R I U T R I O • M ARIA V EITOL A • MIK A WALTARI