Laiturilla-lehti, 2019

HIRVENSALMI • KANGASNIEMI • MIKKELI • MÄNTYHARJU • PERTUNMAA • PUUMALA • SAVONLINNA | 2019

4

L E H T I VA PA A - A J A N A S U K K A I L L E J A K A I K I L L E M Ö K K I E L Ä M Ä N Y S TÄV I L L E

Mökin monta roolia: pako arjesta, kesäkoti tai kakkosasunto Intohimona satokauden kasvikset

24 36

Persoonalliset emolehmät Inka, Miina ja Jippu

#LAITURILLA

12 14 46

Huussi puuteripepuille

Terveisiä metsästä!

Suvun vanha lomaparatiisi

Pääkirjoitus

T

Rakas päiväkirja, eilen näin norpan...

avarat on jo pakattu autoon. Mökki on siistitty lähtö­ kuntoon. Olemme lähdössä kaupunkiin. Juuri, kun olen panemassa ovea kiinni, muistan, että eihän tästä viikon­ lopusta ole kirjoitettu mitään mökkipäiväkirjaan.

Haen kiireesti päiväkirjan hyllystä, istahdan vielä hetkeksi portaille ja kirjoitan muutaman rivin. Tällä kertaa raportoin äskeisestä Puumalan norpparetkestä, kovasta tuulesta, veden lämpö­ tilasta, saunavieraista, grillauksesta, lukemastani kirjasta...

Mökkipäiväkirjoja on vuosien mittaan kertynyt hyllyyn aikamoinen pino. Joskus kiistelemme mieheni kanssa, minä vuonna istutimme pihaan jonkun puun tai pensaan tai milloin maalautimme talon auringon­puoleisen seinän tai öljysimme terassin. Silloin otamme päivä­ kirjat esiin ja tarkistamme ajankohdan.

Aika kuluu nopeasti. Teemme täällä mökillä vuodesta toiseen niin paljon samoja asioita, että ilman mökkipäiväkirjaa emme muistaisi, tapahtuiko jokin juttu viime vuonna, toissa vuonna vai kolme vuotta sitten.

Niinpä kirjaamme remonttien lisäksi huomioita säästä, jäitten lähdöstä, muuttolintujen tulosta, puutarhan hoidosta, ikkunoiden pesuista, lattioiden maalauksesta, terassin rakentamisesta, marja­ sadoista, kalansaaliista, ystävien vierailuista…

Myös kesäteatterikäynnit, museot, taidenäyttelyt, kahvilakäynnit, shoppailureissut ja muut seikkailut lähiseuduilta löytyvät päiväkirjojen sivuilta.

Olemme mieheni kanssa erilaisia kirjoittajia. Omat tarinani ovat pitkiä ja vuolaita ja käsialanikin on suuri ja tilaa vievä. Miehelläni taas on tapana kirjata asiansa taloudellisesti, lyhyesti ja asiallisesti. Yhden kokonaisen viikonlopun tarina voi hänellä olla vain muutaman rivin pituinen!

Joskus luen vanhoja merkintöjä ja saatan miettiä, minkälaisen kuvan meistä kirjat jälkipolville antavat. Ahkeria työleirimuurahaisia?

Kyllä vain, sitä me olemme! Mutta osaamme me nautiskellakin ja häpeämättömästi laiskotella.

Yksi juttu tulee kirjoja lukiessa erityisen selväksi: täällä Saimaan rannalla löydämme sellaisia mahtavia elämyksiä, joita kaupunki­ elämämme ei meille pysty tarjoamaan.

Leena Karo PS. Norpparetkiä tehdään taas tänäkin keväänä.

Niistä lisää sivulla 30.

JULKAISIJA: Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy / Etelä-Savo kestävän vapaa-ajan asumisen ykkösalueeksi 2017-2019 -hanke TOIMITUSRYHMÄ: Maisa Häkkinen, Tuula Pihkala, Leena Karo, Seppo Toivonen ja Vesa Kärkkäinen PÄÄTOIMITTAJA: Leena Karo • TEKSTIT: Leena Karo ja Seppo Toivonen ULKOASU JA TAITTO: Kixit Oy, Vesa Kärkkäinen KUVAT: VisitFinland, Miksei, matkailuyritykset ja muut kuvalähteet ISSN 2343-5143 • 4/2019 • PAINO: Forssaprint PAINOSMÄÄRÄ: 28 000 kpl • Osoitteellinen postitus n. 23 500 kpl OSOITELÄHDE: Väestötietojärjestelmä, Itä-Suomen maistraatti

Savonlinnan Hankekehitys Oy

SISÄLTÖ

MÖKKIELÄMÄÄ

Hajuton huussi!

Mahtavaa!

Kaupunkimukavuuksiin tottunut lomanviettäjä kaipaa mökilleen täydellistä käymälää.

Löytyykö sellaista?

Meidän tapa viettää lomaa

4 Neljä mökkiä, neljä tapaa viettää lomaa Kesäparatiisissa voi viettää viikon, kuukauden tai puoli vuotta. Lomaan liittyvät vuoden parhaat hetket.

9 Hortensiat, atsaleat ja alppiruusut metsäpihaan Puutarhuri Kirsi Sarvi antaa takuuvarmoja ohjeita mökkipuutarhaan.

10 Miksi kesämökki maksaa maltaita?

Kiinteistönvälittäjä Seppo Rantalainen kertoo, mitkä seikat vaikuttavat lomakiinteistön hintaan.

12

11 Ensimmäinen vuosi mökkiläisten palveluksessa Pelloksen vaneritehtaalta mökkitalkkariksi lähtenyt Pasi Tapio kertoo ensimmäisestä vuodestaan uudessa työssään.

ELÄMYKSIÄ Terveisiä metsästä 14 Sulkavan poika Marko Pulkkinen on toista kertaa metsänomistaja.

24 Paikallinen tekijä, jota kannattaa seurata...

Onnellisia loppuja ja ajankohtaisia ympäristödokumentteja 22 Elokuvien ystävät kerääntyvät elokuussa Mäntyharjulle ja Savonlinnaan.

30

SYÖTÄVÄÄ Intohimona satokauden kasvikset 24 Gourmet-juurekset Etelä-Savon pelloilta kattilaan. Rouva Kasvis antaa hyvät ohjeet.

INSPIROIVAA Seuraa heitä 22 Kulttuurimyyriä ja tutkijoita ympäri maakuntaa.

Joel ja Sylvia 38 Tänäkin kesänä Putkinotkossa Joel Lehtosen ja Sylvia Avellanin salainen rakkaustarina.

Anni Hemminkinen, punkaharjulaisten "hovivalokuvaaja" 40 Kiertävän valokuvaajan Anni Hemminkisen elämäntyö on tallentunut lukuisiin punkaharjulaisiin perhealbumeihin.

Opastettu norpparetki on ainutlaatuinen elämys.

KOETTAVAA Mikä kaunotar?

28 Saammeko oman Geoparkin?

Arvioijat ovat käyneet. Nyt jännitetään päätöstä.

31 Risteilylle Savonlinnasta Lähdimme katselemaan Saimaata Puijo-laivan kannelta.

37 Onko Salmelaan menijöitä?

Vihjeitä ensikertalaisille ja konkareille.

39 Musiikkifestivaalista rennompi Mikkelin Musiikkijuhlien uusi festivaalijohtaja laatimassa kesän ohjelmaa.

Koko elämä oopperassa 42 ”Yksikään päivä ei ole samanlainen, jokainen kesä on erilainen, aina uudet ongelmat”, toteaa töistään Joonas Väkeväinen, Savonlinnan oopperajuhlien tekninen tuottaja.

Suvun lomaparatiisi täynnä tarinoita 46 Huvila Pihlajavedellä oli yksi syy Raikiston perheen muuttoon Savonlinnaan.

Luksusta matkan varrella

31 Nauti

Isä ja poika, Juhani ja Perttu Saksa 44 Taiteilijoita molemmat.

46

Bongaa norppa!

52

Luksusta ja laatua Etelä-Savossa Tertti, Sahanlahti, Wehmaan kartano, Hotelli Punkaharju, Kenkävero ja muut huippukohteet, joissa Etelä-Savon kierroksella pysähdytään.

LAITURI LLA • 2019

3

4 mökkiä, 4 tapaa viettää lomaa

KESÄPAIKKA ANTTOLASSA, PERTUNMAALLA, HIRVENSALMELLA, PUUMALASSA. ASSI, PÄIVI, EMMA JA HANNU KERTOVAT OMASTA KESÄPARATIISISTAAN. LUE, MITÄ HE SIELLÄ TEKEVÄT JA MITEN PALJON EHTIVÄT VIETTÄÄ SIELLÄ AIKAA.

Mökkikuvat perhealbumeista

4

LAITURI LLA • 2019

Meidän tapa viettää lomaa Assi Liikanen Anttola

MIKÄ ON KAKKOSASUNTONNE TARINA? ”Rakensimme mökin Anttolan saareen 1970-luvun lopulla. Se oli luonnollinen valinta, sillä perin saaresta osan, jossa olin lapsesta asti käynyt kalassa, marjassa ja sienestämässä. Olen syntynyt ja varhaislapsuuteni asunut Anttolan keskustassa. Siellä on paljon entisiä ja uusia tuttuja, leppoisa meininki ja aina auttavia käsiä.”

MINKÄLAINEN ON ASUMISTASONNE MAALLA? ”Paikallinen hirsiyrittäjä rakensi 1979 meille saunan, jossa oli pieni tupa. Siihen mahduttiin hyvin, kun tytöt olivat pieniä. Seuraavaksi rakennettiin aitta ja varsinainen hirsimökki 1986. Tuo alkuperäinen mökki on saanut muutaman laajennussiiven vuosien kuluessa.”

KUINKA MONTA PÄIVÄÄ VUODESSA OLETTE MÖKILLÄ? ”Mökki on ollut kesäisin kovassa käytössä. Kun jäät lähtevät toukokuun alkupäivinä, olemme usein saariston ensimmäisiä mökkiläisiä.

Silloin nautimme muuttolintujen saapumisesta ja kesään heräämisestä. Kalastus on meidän molempien rakas harrastus.

Mieheni työn takia olen usein itsekseni mökillä. Viihdyn hyvin, teen pieniä puutarhatöitä, luen kirjoja ja maalailen. Samassa saaressa on myös siskoni huvila, joten apu on lähellä tarvittaessa.”

ONKO KESÄPAIKKANNE USEAMMAN SUKUPOLVEN LOMAPARATIISI? ”Kesäisin mökkimme on myös lasten ja lastenlasten käytössä. Alisalla on jo oma mökkinsä, saman järven rannalla, muutaman kilometrin päässä. Helenan porukka tulee kesäisin muuttolintujen lailla Anttolaan useaksi viikoksi. Maailmalla olevat lapsenlapset samaistavat Suomen Saimaan saareemme. Heille se on maailman ihmeellisin paikka. Kalastus on tarttunut kaikkiin lapsenlapsiin pysyvästi.”

KÄYTÄTTEKÖ PAIKALLISIA PALVELUJA? ”Suljemme mökin syys-lokakuussa. Meillä on apuna paikallinen pariskunta, joka osaa kiinteistönhuollon ja remontoinnin. Läheinen korjaamoyrittäjä huoltaa, laskee ja noutaa veneemme talveksi aittaansa.

Anttolassa on myös hyvät ja monipuoliset satamapalvelut, bensanmyynti, vene- ja kalastustarvikeliike sekä korjaamo. Onneksi on vielä yksi vähittäiskauppa, josta löytyy lähes kaikki tarvittava ruokapöytään. Ajamme moottoriveneellä ostoksille kymmenessä minuutissa. Samalla voi käydä rantaravintola Poijussa syömässä Hauhalan hanhitilan hanhesta valmistettuja herkullisia hampurilaisia. Anttolan kirjasto on oikea aarreaitta.

Kirkolta löytyy myös apteekki sekä mm. parturikampaajia. Mikkeliin on puolen tunnin ajomatka, linjurikin vielä kulkee.”

"Saaremme on yhtä kuin Suomi lapsenlapsille" Assi Liikanen

MIHIN VIETTE VIERAANNE ANTTOLASSA? ”Meillä on käynyt vuosien mittaan paljon kansainvälisiä vieraita.

Anttolan­hovi on korkeatasoinen paikka majoittaa maailmalta tulevat vaativatkin ihmiset. Tapana on ollut noutaa vieraat Saimaan saareen lounaalle ja saunomaan. Unohtumaton elämys!”

KUINKA PITKÄ MÖKKIMATKA TEILLÄ ON? ”Matka Helsingistä Anttolaan (nykyisin osa Mikkeliä) vie alle kolme tuntia ja siirtyminen veneellä saareen varttitunnin lisää. Onneksi nykyisin ei tarvitse lähteä perjantain illansuun ruuhkaan, kuten aikaisemmin.”

Assi Liikanen on työskennellyt sosiaali- ja terveysaloilla kymmeniä vuosia, ensin Mikkelissä ja myöhemmin Helsingissä ja Brysselissä.

Hänen väitöskirjansa käsitteli taiteen ja kulttuuritoiminnan vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen.

LAITURI LLA • 2019

5

Meidän tapa viettää lomaa

Meidän tapa viettää lomaa

Päivi Nummi-Aho Pertunmaa

Emma Koivula Hirvensalmi

"Oman mökin järvimaisema on se kaikkein kaunein" Päivi Nummi-Aho MIKSI VIETÄT LOMIASI PERTUNMAALLA? ”Isäni hankki kesämökin vuonna 1990 Pertunmaalta, Kuortista. Olemme viettäneet siellä perheeni kanssa kaikki kesät, ensin vanhempieni kanssa ja nyt myöhemmin keskenämme.”

OVATKO SUKUJUURESI ALUEELTA? ”Isäni työskenteli pari vuotta Heinolassa ja 80-luvun lopussa alkoi katsella mahdollista kesäpaikkaa alueelta. Vanhempieni juuret ovat Valkeakoski–Sääksmäki-seudulta. Mökki Pertunmaalta on siis onnellinen sattuma.”

MONTAKO VIIKKOA VIETÄT KESÄMAISEMISSASI? ”Vietämme yleensä pääsiäisestä lähtien viikonloppuja ja kesällä viikkoja Pertunmaalla. Talvella käymme harvemmin. Aikataulut vaihtelevat ja nykyään myös joukkueiden kokoonpano: toisinaan on koko perhe ja äitini.

Isäni kuoli 14 vuotta sitten. Toisinaan taas joku kolmesta tyttärestä kavereittensa tai puolisoidensa kanssa. Meille on juuri syntynyt pieni lapsenlapsi, joten leikkimökin oveen pitää päivittää uusi nimi.”

MINKÄLAINEN ON LOMASEURASI? ”Pääosin mökillä on perheeni: puolisoni, kolme tytärtämme ja heidän puolisonsa ja ystävänsä. Lisäksi äitini käy mukana silloin tällöin.

Ja tietenkin 14-vuotias snautserimme Lyyti.

Kerran kesässä pidämme ystävien kanssa kesäjuhlat, joihin tulee kuusi ystäväparis­ kuntaa.”

MITEN PÄIVÄNNE MÖKILLÄ KULUVAT? ”Rennosti. Heräämme, kun huvittaa. Aamuuinti on päivän paras hetki. Luemme paljon

6

LAITURI LLA • 2019

kirjoja, kuuntelemme radiota ja podcasteja Yle Areenasta. Käymme Pertunmaan torilla iltapäiväkahvilla, ehkä Heinolan tai Mikkelin toreilla. Joskus ravustamme, kalastamme vähemmän. Joka ilta saunomme ja uimme.

Grillaamme kalaa, kanaa, porsasta tai lammasta sekä vihanneksia. Mustikoita ja kantarelleja löytyy syksyisin omalta tontilta.

Salmelan taidenäyttely on jokavuotinen perinne, samoin konsertit. Myös Savonlinnan oopperajuhlilla käymme silloin tällöin.

Terassin­laajennus on tekemistä vaille valmis…”

MIKÄ SIELLÄ TEIDÄN MÖKILLÄNNE ON IHAN AINUTLAATUISTA? ”Oma mökki on rakas, koska siihen liittyy paljon muistoja. Kaikki lapset ovat viettäneet täällä kaikki kesänsä. Parasta on ollut erittäin puhdas ja levätön järvi. Ja oman mökki­ rannan järvimaisema on tietenkin se kaikkein kaunein.”

KUN LÄHDETTE MÖKILTÄ LIIKKEELLE, MIHIN MENETTE? ”Pertunmaan torilla on lauantaisin elämää.

Muutenkin pidän torikahvilasta. Mikkelin torilla pitää käydä lörtsyllä ja Heinolassa ostamassa Pekan leipää. Pidän myös Salmelan Kesäheinä-ravintolan kalapöydästä.

Kuortin kartanossa on kerran kesässä syöpälasten hyväksi hyväntekeväisyystapahtuma, jossa pyrimme joka vuosi käymään. Siellä on mukavaa ohjelmaa ja kiva tunnelma. Monena vuonna sen on juontanut työkaverini Anna-­ Liisa Tilus. Koirakiven kesäteatterissa olemme käyneet useina vuosina.”

Päivi Nummi-Aho työskentelee vastaavana päällikkönä Yleisradion markkinoinnissa.

”Mökillä en hevillä luovuta tiskivuoroani” Emma Koivula

MISSÄ ASUT VAKITUISESTI? ”Asun vakituisesti Espoossa, mökki on pienellä saaritontilla Hirvensalmella.”

KUINKA PITKÄ MATKA SINULLA ON KOTOA MÖKILLE? ”Ennätys kotiovelta mökkirantaan taitaa olla vähän yli kaksi tuntia, mutta yleensä matkaan menee ainakin kolmisen tuntia, joskus neljäkin. Meillä ei tunneta ”yhden pysähdyksen taktiikkaa”, vaan niin kahvitauko kuin kauppa-asioiden hoito Hirvensalmella kuuluvat mökkimatkaan.”

KUINKA MONTA PÄIVÄÄ VUODESSA OLET KAKKOSASUNNOLLANNE? ”Ehkä noin 20-30, säistä riippuen. Viime kesänä mökkeilimme paljon, koska kelit olivat niin mainiot. Talvella emme mökkeile.”

MIKÄ ON KAKKOSASUNTONNE TARINA? ”Mökkitontti on mieheni ja sen hankki aikoinaan hänen isänsä. Nykyään tontti on jaettu mieheni ja hänen siskonsa perheen kesken. Nykyinen mökki on hiukan yli kymmenen vuotta vanha.”

KETKÄ SIELLÄ VIETTÄVÄT LOMAA? ”Mökkeilemme sekalaisella porukalla, aiemmin uusioperheen isommatkin lapset olivat mukana, mutta nykyään he ovat mökillä mieluummin ilman aikuisia ja omien kavereidensa kanssa. Itselläni on kaksi lasta, 8- ja 15-vuotiaat. Molemmat viihtyvät (toistaiseksi) mökillä oikein hyvin.”

MITEN KUVAILISIT ASUMISTASOASI SIELLÄ? ”Mukava – sähkötkin saatiin muutama vuosi sitten. Sisälle tulee juokseva vesi järvestä. Erityisesti rakastan kesäkeittiötä ja ulkotiskipaikkaa – mökillä en hevillä luovuta tiskivuoroani muille.”

VAATIIKO SAARESSA ASUMINEN SINULTA ERITYISIÄ TAITOJA? ”Ei. Mutta kunto kasvaa, kun ramppaa pitkiä portaita edestakaisin rannasta mökille, joka sijaitsee ylempänä rinteessä.”

TUNNETKO NAAPUREITASI? ”Kyllä, koska tosiaan naapurissa mökkeilee miehen sisko perheineen.”

MIHIN VIET VIERAASI PAIKKAKUNNALLA? ”Veneilemään tai Mikkeliin päiväretkelle. Viime vuosina olemme tutustuneet myös Mikkelin seudun golfkenttiin.”

MIKÄ TEKEE SAARILOMISTA SINULLE JA PERHEELLESI AINUTLAATUISEN? ”Aurinkoiset kesäpäivät, kun suurin osa päivästä vietetään rannalla, vesillä tai vedessä. Meillä on kiva pieni hiekkaranta ja järvessä hiekkapohja ja puhdas vesi – muuta ei tarvita.”

UNOHTUMATON HETKI VIIME KESÄLTÄ? ”Lasten riemu vesileikeissä, kun veljeni perhe oli kyläilemässä.

Veneilimme myös ”Särkkäsaareen”, jossa kahden pikku saaren välin voi kahlata, koska vesi on siinä kohdassa niin matalaa. Se oli lapsista huikean jännittävää!”

Emma Koivula työskentelee Anna-lehden päätoimittajana. kuva: Kristiina Kurronen

LAITURI LLA • 2019

7

Meidän tapa viettää lomaa Hannu Koponen Puumala

"Mökkikunnan valttina ystävälliset ihmiset ja hyvät palvelut" Hannu Koponen

8

LAITURI LLA • 2019

MISSÄ ASUT VAKITUISESTI? ”Olen asunut hieman yli vuoden Lahdessa, kerrostalossa Vesijärven rannalla. Sibeliustalo ja Sataman palvelut ovat ihan äärellä.”

MISSÄ ON KAKKOSASUNTOSI? ”Loma-asuntomme sijaitsee Puumalassa, lähellä Pistohiekkaa ja Sahanlahtea, sisäjärven rannalla, josta joki laskee Saimaaseen.”

KUINKA PITKÄ MATKA SINULLA ON KOTOA MÖKILLE? ”Mökille on matkaa noin 200 km ja mahdollisuus käyttää useita reittejä, mielialasta, säästä ja aikataulusta riippuen. Matkan varrella Heinola, Mäntyharju, Ristiina ja Mikkeli, Anttola, Hurissalo….”

MIKÄ ON KAKKOSASUNTOSI TARINA? ”Noin viisi vuotta sitten ostin tontin järven rannalta. Vinkin tästä myyntiin tulevasta tontista sain hyvältä ystävältäni, kun vierailin hänen mökillään. Nyt olemme mökkinaapureita.

Tontille rakennettiin hirsimökki, vierasmaja, varasto- ja muut lisärakennukset. Mökillä vietän aikaa enemmän kuin Lahdessa tai muualla. Siellä vierailee myös sukulaisia, ystäviä ja kavereitani.”

MITEN KUVAILISIT ASUMISTASOASI SIELLÄ? ”Mökillä on hyvä mukavuusvarustus, vaikka pidänkin yksinkertaisesta elämästä. Parasta on ulkosuihku, jonka veden lämpötilaa voi säätää termostaatista. Mökillä on sisä- ja ulko-wc ja sähkökäyttöiset perusvekottimet.

Radio soi aina… Keräilen vanhoja radiolaitteita.

Mökillä pitää olla myös tilat, joissa voi harrastaa käsitöitä.”

KUINKA MONTA PÄIVÄÄ VUODESSA OLET KAKKOSASUNNOLLASI? ”Ihan tarkkaan en ole laskenut. Aikaisin keväältä myöhäiseen syksyyn, noin 5 kk. Olen innokas sienestäjä. Korvasienipaikat pitää käydä tarkistamassa jo ennen satoa. Mökki on talviasuttava, joten yleensä olen siellä pitkät viikonloput torstaista maanantaihin. Usein käväisen mökillä keskellä viikkoakin.”

OLET ”MAALLA” NIIN PALJON, ETTÄ ON PAKKO KYSYÄ, MITEN SAAT SIELLÄ AIKASI KULUMAAN? ”Mökillä ei ole koskaan ajanvietto-ongelmia!

En osaa olla toimettomana. Aina on suunnitelmissa jokin projekti, suunnitelma tai muuta mieluista ohjelmaa. Ostimme hieman lisämaata mökkitontin jatkeeksi. Siinä riittää fyysistä ohjelmaa päivittäin. Metsän raivaus, sahaus, puiden teko ovat mielipuuhaa. Kesällä tietysti kulttuurille ja urheiluharrastuksille pitää olla aikaa. Pelaan jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa.

Mökillä on myös kanootit ja suppilauta.”

OLETKO MÖKILLÄ YKSIN VAI JONKUN KANSSA? ”Puolisoni on usein kanssani mökillä ja kesällä sukulaiset ja ystävät vierailevat Puumalassa.

Kesän jalkapalloleirille vuosittain saamme vieraaksemme ex-maajoukkuevalmentaja Antti Muurisen ja hänen puolisonsa.”

TUNNETKO NAAPUREITASI? ”Kyllä, kaikki mökkijärvemme naapurit ovat tulleet tutuiksi, vierailemme kahvilla tai kyläilemässä heidän mökeillään. Hyvän ystäväpariskunnan mökillä vierailemme viikottain.”

MITEN OLET TUTUSTUNUT PUUMALALAISIIN? ”Olen oppinut tuntemaan ison joukon puumalalaisia, mökin rakennusprojektista lähtien. Olen tutustunut puumalalaisiin yrittäjiin yrityskehittäjän tehtävieni kautta.”

ONKO PUUMALASSA HELPPO TUTUSTUA? ”Usein tutustuminen on helppoa täällä Itä-Suomessa. Monista on tullut jo läheisiä ystäviäkin.”

JOS ON RAKENTANUT PUUMALAAN MÖKIN EIKÄ VIELÄ TUNNE KETÄÄN, MIHIN SUOSITTELISIT VIERASTA MENEMÄÄN? ”Puumalassa on monia paikkoja, joissa ihmisiin on helppo tutustua. Ilmapiiriä voi käydä haistelemassa vaikkapa Huikon Teboililla. Lettukahvio on myös satamatorilla oivallinen paikka seurata paikallista elämää.

Puumala-lehdestä saa hyviä menovinkkejä.”

MILLÄ TAVALLA PYSYY AJAN TASALLA PAIKKAKUNNAN ASIOISTA? ”Puumala-lehti tulee lähes kaikille mökkiläisille. Yli kolmentuhannen kappaleen levikistä runsas puolet kannetaan Puumalan ulkopuolelle, Helsinkiin mm. noin 600 kpl. Sosiaalinen media on myös hyvä tiedon­lähde. Kunta on aktiivinen sometoimija, samoin monet yrittäjät Puumalassa.”

MIHIN TAPAHTUMIIN OSALLISTUT PUUMALASSA? ”Pyrin osallistumaan mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaisiin tilaisuuksiiin paikkakunnalla.”

MIHIN VIET VIERAASI PAIKKAKUNNALLA? ”Puumalan luontonähtävyyksiin, Sahanlahteen, kesäteattereihin, satamatorille ja erilaisiin tapahtumiin…”

ONKO JOKIN PAIKALLISRUOKA TAI ELINTARVIKE, JOSTA PUUMALAN KANNATTAA OLLA ERITYISEN YLPEÄ? ”Puumalan lohi, kaikki lähellä tuotettu ruoka, marjat ja sienet.”

Hannu Koponen teki työuransa johtamalla tavarataloja Suomessa (Mikkeli, Joensuu) ja Venäjällä (Pietari, Moskova) Sokoksessa, Carlsonilla ja Stockmannilla.

Nykyään hän on eläkkeellä ja auttaa yrittäjiä kehittämisasioissa etupäässä Puumalan alueella. Hän myös toimii yhdistyksissä, jotka edistävät seutu­ kunnan elinvoimaa ja matkailua.

Hortensiat, atsaleat ja alppiruusut metsäisen mökkipihan iloksi MITKÄ OLISIVAT TAKUUVARMAT PERENNAT MÖKKIPIHAAN? ”MONET MÖKIT, AINAKIN TÄÄLLÄ PUUMALASSA, SIJAITSEVAT MÄNTYKANKAALLA, JOTEN VÄLTTÄMÄTTÄ EN LAITTAISI PERENNOJA OLLENKAAN”, VASTAA PUUTARHURI KIRSI SARVI. ”Männyt syövät tehokkaasti mullan ja ravinteet sekä veden, jos kukkapenkkiä ei ole tehokkaasti eristetty ympäröivästä metsämaasta. Lisäksi suurin osa perennoista tarvitsee neutraalin tai emäksisen mullan, ja metsämaahan on yleensä hapanta.”

Vaihtoehtona Kirsi suosittelee erilaisia hortensioita, atsaleoja ja alppiruusuja. Ne viihtyvät happamassa kasvualustassa, jota toki tarvitsevat noin 50 cm paksuudelta. Eli ihan suoraan mäntymetsään niitäkään ei kannata istuttaa! Aivan ihana kasvi, jonka voi istuttaa kasvamaan männynrunkoa pitkin ylöspäin, on köynnöshortensia. Se on hidaskasvuinen köynnös, mutta palkitsee kukkiessaan monen metrin korkeudella valkoisilla kukilla muutaman vuoden päästä.

Perennoista happamassa maassa viihtyvät erilaiset nyt niin trendikkäät heinät: isosiniheinä, kirjosiniheinä ja lisäksi leveälehtinen kotkansiipisaniainen (tarvitsee kosteahkon paikan). Kukkivista perennoista esimerkiksi pikku­töyhtöangervo, rönsyansikka ja rönsytiarella viihtyvät hapahkossa maassa. ”Jos perustat kukkapenkin kunnolla, eristät sen metsämaasta ja lisäät lannoitettua ja kalkittua kasvualustaa, niin reiluja, auringossa viihtyviä perennoja ovat erilaiset nauhukset, kärsämöt, akileijat, asterit, neilikat ja kurjenpolvet.”

MITÄ PITÄÄ MUISTAA PERENNAPENKIN PERUSTAMISESSA? Kirsi muistuttaa varmistamaan hyvän ja aurin­ koisen paikan kukkapenkille, jolloin sopivien

perennojen lajivalikoima on suurimmillaan.

Jos taas perustaa kukkapenkin varjoon, sitten valitaan lajit sen mukaan. ”Lisäksi kannattaa miettiä, miten kukkapenkkiä kastelee. Pystyykö hakemaan esimerkiksi järvestä helposti vettä? Ainakin istutusvuotenaan taimet tarvitsevat vettä kunnollisen juurtumisen varmistamiseksi. Ja jos eteen osuu semmoisia hellekesiä kuin 2018, kasvit tarvitsevat kastelua myös täysin juurtuneina.” ”Jos haluaa perustaa kunnon perennapenkin, metsämaa täytyy kaivaa pois noin 50 cm syvyydeltä. Penkki kannattaa rajata esim. muuri- tai luonnonkivillä, metallisella rajausnauhalla, tai jos lähellä on isoja puita, kannattaa laittaa kunnollinen juurimatto estämään puiden juurien pääsyä kukkapenkkiin. Sitten lisätään kunnollista kasvualustaa 50 cm kerros.”

MIKÄ ON VÄHINTÄ, MITÄ PITÄÄ KESÄN AIKANA PENKILLE TEHDÄ? ”Kastelu tarvittaessa, rikkakasvien poistaminen tai eloperäisen katteen käyttäminen estämään rikkakasvien kasvua. Kukkineet kukkavanat kannattaa poistaa, jolloin kasvi ei leviä liikaa siementämällä ja kukinta voi uudistua vielä saman kesän aikana. Myöhempinä vuosina perennoja jaetaan, jotta ne kukkisivat hyvin eivätkä kasvattaisi liian tiheää juurakkoa, vaan pääsisivät uudistumaan.”

mirrijaminttu.com

LAITURI LLA • 2019

9

Luonnonkauniit eteläsavolaiset MONTAKO TÄMÄN SIVUN KUKISTA TUNNISTAT? TIEDÄTKÖ MILLAISESTA YMPÄRISTÖSTÄ NE VOI LÖYTÄÄ? MITÄ HYÖTYÄ NIISTÄ ON? NÄMÄ KYMMENEN KUKKAKAUNOTARTA LÖYTYVÄT YLEISESTI ETELÄ-SAVON ALUEELTA. Kuvat: Luontoportti.fi / Jouko Lehmuskallio • Teksti: Eija Lehmuskallio

4 Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

1

1

Kangasvuokko

5 Peurankello

Campanula glomerata

Kangasvuokko herättää huomiota ulkoisella olemuksellaan. Se on kaunis mäntyharjujen ja puolukkakankaiden alkukevään suurikukkainen ja rauhoitettu harvinaisuus. Se kukkii ensimmäisten kukkijoiden joukossa joskus jopa huhtikuussa. Kasvi on levinnyt meille heti jääkauden jälkeen.

Monista kellokasveistamme peurankello on yleisimmillään Järvi-Suomen alueella.

Se kasvaa metsänreunoissa, lehtomaisilla niityillä, ojien pientareilla ja joutomailla.

Sitä on siirretty kotipuutarhoihin luonnosta, mutta luonnonkannan lisäksi kasvista on jalostettuja muotoja. Peurankello hyötyy ihmistoiminnasta ja viihtyy kulttuuri­ paikoilla.

2 Keto-orvokki

6 Metsäkurjenpolvi

Pulsatilla vernalis

Viola tricolor

Keto-orvokki on yleisimpiä orvokkejamme, ja se voi kasvaa suurina mattomaisina kasvustoina. Kasvi kukkii pitkin kesää, jopa myöhään syksyyn saakka. Keto-orvokkia pidetään rikkakasvina, mutta viime vuosina sille on tullut kovaa kysyntää huippuravintoloissa.

Keto-orvokki sopii hyvin jälkiruokien, juomien ja monenlaisten kesäherkkujen koristeeksi ja vaniljan makuisena myös mausteeksi.

3 Lumme (Valkolumme) Nymphaea alba

Lumme on Etelä-Savon maakunta­ kukka. Lumpeet ovat tunnus­ omainen osa Järvi-Suomen luontoa.

Sini­valkoinen taivas peilautuu kauniisti järvimaisemassa, jossa valko­kukkaiset lumpeet avaavat terälehtensä poutapäivänä.

Tällainen kesämaisema piirtyy jokaisen sen nähneen sieluun saakka. Lumpeet avaavat kukkansa vain valoisana aikana. Sateella kukat saatavat sulkeutua.

10

Keltakurjenmiekka on melko yleinen rantojen kasvi eteläsavolaisessa maisemassa. Kasvi on näyttävä ja siksi sitä on siirretty koti- ja kesämökkien rannoille ja kosteisiin kasvupaikkoihin koristeeksi.

Sen keltaiset suuret kukat ovat viehättävät, mutta se on komea myös kukinnan jälkeen. Sen korkeat miekkamaiset lehdet ja pullea kotahedelmä tekevät kasvista näyttävän koko kauden ajaksi.

LAITURI LLA • 2019

Geranium sylvaticum

Metsäkurjenpolvi värittää lehto­maiset ja tuoreet metsänreunat, niityt ja purojen varret alkukesällä kauniilla kukillaan.

Kukkien väri vaihtelee valkoisesta sini­ punaiseen ja sinisen eri sävyihin. Kasvi on melko yleinen koko maassa. Pohjoisessa laji tunnetaan juhannuskukkana, sen kukinnan alkamisajan mukaan. Ilmastonmuutos lienee vaikuttanut kukkimisajan aikaistumiseen. Kasvi kukkii yleisesti jo toukokuun loppupuolelta alkaen. Kurjen polven nimi tulee sen erikoisesta lohkohedelmästä.

2

7 Ketoneilikka

Dianthus deltoides

4

Kaunis aniliininpunainen ketoneilikka on keskikesän ilopilleri, jota ei voi olla huomaamatta. Se kukkii tyypillisesti matalaruohoisilla kuivilla kedoilla, kivisillä mäenrinteillä, pientareilla ja tienvarsilla. Sitä saattaa löytyä myös valkokukkaisena. Kasvi vetää puoleensa päiväperhosia, sillä muut hyönteiset eivät erota sen punaisia värisävyjä.

Ketoneilikka on harvinaistunut sille tyypillisten kasvupaikkojen umpeen kasvamisen seurauksena. Se hyötyy laidunnuksesta tai vaihtoehtoisesti sen kasvupaikkoja voi ylläpitää oikein ajoitetulla niittämisellä.

8

8 Kurjenjalka

Comarum palustre

5

Kurjenjalan tummanpunainen kukka ja koko habitus on taiteellisen kaunis. Se kukkii keskikesällä kesä-heinäkuussa märillä ja kosteilla kasvupaikoilla. Sen varsilehtien muoto muistuttaa linnun jalanjälkeä, ja se kasvaa kosteikoissa ja rannoilla, joilla kurjet etsivät ravintoaan. Näistä kasvi on saanut nimensä. Kurjenjalka kasvattaa suuria juurakkolauttoja, jotka keräävät ravintonsa rantojen mudasta ja karikkeista. Lautat voivat kestää jopa ihmisen painon hyllyvällä ja upottavalla alustalla.

9 Lehtosinilatva

Polemonium caeruleum

Kasvi on tuttu puutarhoissa ja vanhojen pihapiirien läheisyydessä, jonne se on karkaillut tai joista se on siirretty takaisin pihoille. Se siirtyy vaivatta paikasta toiseen ja viihtyy kasvupaikoillaan hyvin. Kasvi­ tieteilijät ovat pitkään selvitelleet, kuuluuko laji maamme alkuperäiskasveihin. Tämä näyttäisi ratkenneen, sillä jääkauden jälkeisten lämpökausien kerrostumista löytyi lajin siitepölyä. Tämä kertoisi siitä, että laji on tullut Suomeen ilman ihmisen apua.

6

7

10 Ruusuruoho

9

Knautia arvensis

Ruusuruoho valloittaa kesä-heinäkuulla kedot, joutomaat, teiden pientareet ja entiset kaskialueet. Sen runsain esiintymisalue onkin Savon ja Karjalan laajamittaisesti kasketuilla alueilla. Kaskiviljely hyödytti aikoinaan avointen paikkojen kasvien, myös ruusuruohon, kasvupaikkoja. Ruusuruohoa uhkaa myös sen kasvupaikkojen umpeen kasvaminen. Lajin ympäristönhoito, oikein ajoitettu niittäminen, auttaa lajin pysymiseen kasvupaikoillaan. Ruusuruoho on arvokas päiväperhosten ja monien hyönteisten mesikasvi. Sen siemenet ovat mm. punatulkun ravintoa.

Lisätietoa lajeista www.luontoportti.fi

10

Lisätietoa näistä lajeista ja sadoista muista löydät Luontoportin sivuilta. Siellä on myös tunnistusohjeet, joiden avulla voit tunnistaa mm. kukkia, puita, perhosia ja lintuja. Luontoportin tuottaja Eija Lehmuskallio ja pääkuvaaja Jouko Lehmuskallio saivat tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2012.

LAITURI LLA • 2019

11

MYYTÄVÄNÄ KESÄMÖKKI

Miksi niin MITÄ KALLIISSA VAPAAAJANASUNNOSSA ON SELLAISTA, MITÄ EI OLE EDULLISESSA? KYSYIMME KOKENEELTA PAIKALLISELTA KIINTEISTÖNVÄLITTÄJÄLTÄ, MIKÄ NOSTAA LOMAKIINTEISTÖN ARVOA ETELÄ-SAVOSSA. ”Loma-asunnon kalleus on kohdesidonnainen.

Joskus 20 000 euron mökki on kallis, toisaalta 260 000 euron arvoinen voi olla ostajan mielestä edullinen. Ehkä eniten hintaan vaikuttaa lomakiinteistön sijainti ainakin kahdesta näkökulmasta; ensinnäkin ajomatka ja tiestön laatu. Lähes kaikki ostajat asuvat pääkaupunki­ seudulla Suomessa ja toisaalta ulkomaalaiset asiakkaat tulevat lentäen Helsinki-Vantaalle.

Heillä on siis sama ajomatka, ja se saisi kestää enimmillään noin 2,5 tuntia. Tiestön tulisi olla ympäri vuoden ajokelpoista.

Toinen hinnoitteluun vaikuttava sijainti on vesistö. Isot vesistöt ovat lähes aina arvokkaampia kuin pienten järvien ranta-alueet.”

MITÄ ON KALLIISSA VAPAA-AJAN­ ASUNNOSSA SELLAISTA, MITÄ EI OLE EDULLISESSA? ”Loma-asunnon varustelutaso kiinnostaa, mutta erityisesti tontti ilmansuuntineen on tärkeä.

Myimme kesällä 2017 vaatimattoman 1960luvun loma-asunnon. Mökissä oli sähköt, mutta rakennus oli mittavan korjauksen tarpeessa.

Sijainti oli Saimaan kauniilla länsirannan tontilla, hyvän tieyhteyden päässä ja puhdas­ hiekkaista rantaviivaa oli 150 metriä. Tällainen on kallis kohde. Rakennuksia voi korjata ja uusia, mutta tonttia ei saa ilta-aurinkorannaksi millään konstilla.”

MIKÄ MÖKISSÄ MAKSAA? ”Sijainti, kuten tuossa esimerkissä kerroin.

Luonnollisesti rakennusten kunto on merkittävä tekijä, mutta tontti ja sen suunta aurinkoon on vähintään yhtä merkityksellinen.”

MIKÄ NOSTAA KESÄPAIKAN ARVOA? VOIKO EDULLISEN ”JALOSTAA” VUOSIEN VARRELLA ARVOKKAAKSI? ”Kyllä voi. Markkinoille tulee parhaillaan 1960-luvun lomakiinteistöjä, joiden rakennuskanta ei vastaa tämän hetken vaatimuksia. Ne ovat lähes poikkeuksetta hyvillä tonteilla, joten rakennuksia uudistamalla arvoa voi nostaa merkittävästikin. Purkukuntoisesta mökistä saa uudistamalla oivan lomakodin ja se rantaviivan

12

LAITURI LLA • 2019

saunakin saadaan usein korjatuksi. Toimivana ja nykyaikaan päivitettynä loma-asunnon hinta voi nousta tuntuvastikin. Näitä päivityksiä tehdään ja harvoin tappiollisesti.”

IHANTEELLINEN TONTTI? ”Mieluiten tasainen, mäntykangas, loiva rinne järveen, ei nurmikkoa, kuiva, avoin ympäristö, jossa hyttyset eivät viihdy.”

RANTA? ”Kovapohjainen, osin matala ranta lasten käyttöön, laiturilla haetaan syvyys veneille ja aikuisten uimapaikaksi.”

MAISEMA? ”Mieluiten asumaton järvimaisema (varsin harvinainen tosin). Aava ulappa houkuttelee, mutta silloin olisi oltava jokin suojainen poukama uima- ja venevalkaman paikaksi.

Myimme kuluneena kesänä upean lomaasunnon Suur-Saimaalta ja siinä viehätti ulapan suuruus. Rannasta avautui ehkä noin 30 km:n suora ja avoin selkävesi. Pienen niemekkeen takana oli suojaisa poukama uimapaikaksi ja veneen säilytykseen. Huikea näkymä.”

ENTÄ JÄRVEN KOKO? ”Sisäjärvien rannoilla on usein kauniita tontteja ja hyväkuntoisia, uudehkoja loma-asuntoja, joiden hinnat liikkuvat helposti 100 000 – 150 000 euron tietämillä. Saimaalla ja muilla suurilla eteläsavolaisilla vesistöillä edellytyksenä on vaivaton ajoyhteys pääkaupunkiseudulta, ja jos se täyttyy, rakennuksiltaan hyväkuntoisten lomakiinteistöjen hintataso nousee yli 200 000 euron.”

NAAPURIT LÄHELLÄ? ”Kun hintataso nousee 150 000 euroon, lomakiinteistön olisi tarjottava riittävä yksityisyys.

Ihan vieressä ei saisi olla naapurustoa.

Poikkeuksiakin on, mutta tämä lienee pääsääntö. Maakunnassa on paljon lomaasuntoja, jotka on kaavoitettu tiheästi. Niitäkin myydään, ja naapuruston kanssa tullaan toimeen. Osa asiakkaista pitää naapureiden läsnäoloa myös turvallisuustekijänä erityisesti kesäsesongin ulkopuolisina aikoina.”

HYVÄT KULKUYHTEYDET? ”Mökkitien on oltava hyvin hoidettu ja niin ne säännönmukaisesti ovatkin. Ongelmana on viimeinen ”valtiontieosuus”, joka on jopa luvattoman huonossa kunnossa. Kelirikko­ aikoina tämä korostuu ja sateisina kesinä nuo tiet pysyvät kiharaisina ja monttuisina koko ajan. Bussiyhteydet ovat hyvä lisä. Perheen jäsenten, vieraiden ja sukulaisten on silloin helppo liikkua eri aikoihin ja noutomatkat ovat lyhyehköjä.”

kallis?

ARKKITEHDIN SUUNNITTELEMA TALO? NOSTAAKO ARVOA? ”Myimme kuluneena keväänä arkkitehdin itselleen suunnitteleman, kauniin ja persoonallisen loma-asunnon. Niemitontti oli mukava, etelään suuntautuvaa rantaviivaa oli runsaasti.

Kovapohjaisen, kirkasvetisen järven maisema oli hyvin viehättävä. Ostajat ihastuivat kokonaisuuteen. Arkkitehdin suunnittelemissa loma-asunnossa ja rantasaunassa oli lukuisia oivalluksia, joita ei tavanomaisissa rakennuksissa näe. Hyvin suunniteltu houkuttaa asiakkaita ja on arvokas tekijä.”

HIRSI VAI LAUTA? ”Hirsimökkiä pääosa asiakkaista arvostaa.

Se on usein jo tuoksultaan houkutteleva.

Lautarakenteisissa, varsinkin iäkkäämmissä rakennuksissa on ominaishajua ja ostajat ovat varovaisia.”

SISÄVESSA JA KYLPYHUONE? ”Nämä ovat ylellisyyksiä. Mökkeillessä arvostetaan edelleen ulkohuussia. Ne ovat toki siistejä ja helppohoitoisia. Lisäksi erityisesti vesivessat kasvattavat jätevesien käsittelyvaatimuksia merkittävästi.

Kaivovettä kysytään, mutta niissä on usein vähäkäyttöisyydestä juontuvia veden laatuhaasteita. Useimmiten pesuvedet otetaan suoraan järvestä ja talousvesi tuodaan mukana joko kotoa tai markettien seinähanoista.”

MITKÄ ”HELPOT” ASIAT NOSTAVAT TALON JA TONTIN ARVOA? MITÄ MYYJÄN KANNATTAA MIETTIÄ, ENNEN KUIN PANEE MÖKIN MYYNTIIN? ”Selkeästi rikki olevat kohdat kannattaa korjata ja huolellisesti! Yleinen siisteys on aina myynninedistäjä. Turha ja usein erittäin suuri käyttämättömien tavaroiden määrä hankaloittaa myyntiä. Romut kannattaa poistaa jo ennen myynnin aloittamista. Erilaiset pressukyhäelmät on paras purkaa – ne luovat epämääräisen kuvan usein mukavastakin lomakiinteistöstä.”

Ensimmäinen vuosi mökkitalkkarina – mikä seikkailu Pasi Tapio on tehnyt mökkitalkkarin töitä kaksi vuotta.

Tapasimme hänet viime kesänä Ristiinan Pellosniemessä rakentamassa uusia portaita asiakkaan mökkiin. Silloin alkukesä oli ollut ”yhtä hulinaa” lämpimien säiden ansiosta.

Hän oikaisi laitureita ja teki uusia, siisti pihoja ja raivasi risuja mökkitien reunoilta. ”Kesä on mökkitalkkarin kulta-aikaa.

Huilataan sitten talvella,” hän arveli. Millaiset ovat kuulumiset syksyn ja alkutalven ajalta?

Terve!

Mökkitalkkarin kuulum isi

a...

Kesä 2018 oli ensimmäin en ”ehjä” vuosi minulle mö kki­ talkkarina. Edellisenä vuo nna olin vielä töissä Pellok sen vaneritehtaalla ja mökki talkkarin hommia tein sivu toimisena.

Mutta kun mökkihommia tuntui riittävän, uskalsin hypätä varmasta työpaikasta pää toimiseksi yrittäjäksi mö kki­ talkkarina, ja huh – mikä seikkailu viime vuosi olik aan.

Töitä riitti kyllä joka läh töön.

Oli puunkaatoa, polttopuid en tekoa, kattoremontteja ja sam­ maleen poistoa, kiukaiden ja savupiippujen vaihtoa, maalausta ja paljon muita töitä, mit ä nyt vaan mökeillä voi olla . Jos jokin työ ei minulta onnistu niin verkostosta löytyy sitten tekijä...

Tätä juttua kirjoitellessa on tammikuu jo kääntymä ssä yli puolenvälin ja työrintam alla on hiljaisempi vaihe.

Lumitöitä on kyllä hieman ollut ja, koska ainakin täällä Mik kelin liepeillä on satanut lunta melkoises ti, olen jo käynyt muutamil ta tasa­ katoilta pudottamassa lum et pois. Kevään ennakointi a...

Pieniä sisäremonttihomm ia olen myös tehnyt ja kev ät­ talvella odottaa muutamia puunkaatotöitä. Ja kunhan lumet lopulta sulaa, alkaa taas remonttihommat pyöriä.

Nythän on siis teidän mö kkiläisten hyvä aika mie ttiä, olisiko teillä jotain puuhaa ensi kesänä mökkitalkkar ille.

Näitä asioita miettiessä voi allekirjoittaneen ede sottamuksia seurata facebookista.

Mökkitalkkari Pasi Tapio Ristiina facebook.com/kiljunenpas i

MIHIN ASIOIHIN KANNATTAA KIINNITTÄÄ OSTAJANA HUOMIOTA, KUN ETSII MÖKKIÄ JA HALUAA RAHOILLEEN MAHDOLLISIMMAN HYVÄN SIJOITUSKOHTEEN? ”Tontti on keskeinen viihtyvyystekijä – ilmansuunta, mieluiten ilta-aurinkoon eli etelä-luode-suuntainen ranta. Rannan laatu – kovapohjainen on paras. Tieyhteydet – vaivatonta ajamista, tiet kohtalaisessa kunnossa. Mäntymetsä on suosituin, kuusikko pimentää ja on usein hyvä hyttysten pesimäalue. Lehtipuut ovat kauniita kesällä, mutta työläitä haravointikohteita syksyisin.”

Asiantuntijana kiinteistönvälittäjä Seppo Rantalainen Suur-Savon OP-Kiinteistökeskuksesta Mäntyharjulta

LAITURI LLA • 2019

13

Piirrokset Nene Tsuboi, Suomessa asuva japanilainen graafikko

Jos oleskelet mökillä enemmän kuin vain muutaman lomaviikon, haluat varmaan laittaa huussin parempaan kuntoon. Monessa taloudessa huussiremonttiin painostavat erityisesti perheen naisväki ja kaupunkimukavuuksiin tottunut nuoriso. Nyt valitsemaan sopivaa vaihtoehtoa! Ja vaihtoehtoja on nykyään tarjolla suorastaan hämmentävän monia.

Kuivakäymälän valintaan vaikuttavat: • käyttäjämäärä • kesä- / talvikäyttö • tila, johon käymälä tulee: kylmä / lämmin, yhdessä / kahdessa kerroksessa • omat mieltymykset, esim. halu toimia ekologisesti • huollon järjestäminen

Hajuton huussi!

Mahtavaa!

UUDEN SUKUPOLVEN KUIVAKÄYMÄLÄ ON HALVEMPI JA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISEMPI KUIN VESIVESSA.

Tälläkin selvitään!

Vähemmän karskit perheenjäsenet kaipailevat uutta huussia, mutta kyllä sillä vanhallakin huussilla selvitään, jos kompostointi toimii.

Vanhaan huussiin uusi saavi ja saavin pohjaan reikiä. Alle iso laakea astia nestettä haihduttamaan.

Asioinnin jälkeen ripotellaan kuiviketta. Saavin sisältö tyhjennetään jälkikompostiin, josta ravinteet eivät valu vesistöön.

Ilmansuunnillakin on perushuussin rakentamisessa merkityksensä. Kokenut huussiekspertti pukee asian sanoiksi näin: ”Jos huussin perse on etelään, neste haihtuu paremmin.

Suotonestettä ei silloin kerry kesällä juuri lainkaan.”

14

LAITURI LLA • 2019

Nettiä selaamalla mökkiläisen pää on pian pyörällä. Yksinkertainen vai erotteleva? Polttava tai pakastava?

Sisälle vai pihan perälle? Ideoita ja apua tarjoavat alan erikoisliikkeet, valmistajat ja Käymäläseura Huussi ry.

Asiantuntijamme tässä jutussa ovat Käymäläseura Huussin projekti­ asiantuntija Susanna Pakula ja käymälöitä myyvän Pikkuvihreän toimitusjohtaja Minna Palo.

NESTE ERIKSEEN Kompostoiva käymälä erottelee nesteen kiinteästä tavarasta säiliön (kompostin) sisällä.

Kun suurin osa nesteestä saadaan erilleen ja toisaalta kakka ja kuivikeaine pysyvät sopivan kosteina, alkaa kompostoitumisprosessi jo käytön aikana säiliössä. Jos kaikki tavara olisi samassa saavissa, kuten ennen, lopputulos olisi haisevaa liejua, joka ei kompostoidu, vaan mätänee (=> hajuhaitat).

Suotoneste Kompostoivasta käymälästä erottuu ulos keräilykanisteriin suotonestettä, mikä tarkoittaa, että neste on mennyt kakan läpi ja siinä on silloin mukana ulostebakteereja. Se on ravinne­rikasta liuosta, mutta se ei saa päätyä vesistöön ja lannoitukseenkin mielellään esim. kolmen kuukauden säilytyksen jälkeen. Ns. vanhentaminen tappaa bakteereita. Suotonestettä erottuu etenkin kesäaikaan paljon vähemmän kuin erottelevassa käymälässä virtsaa, koska nestettä ”palaa” kompostoitumisessa ja iso osa haihtuu tuuletuksen mukana.

Virtsa Erottelevasta käymälästä puhutaan, kun käytössä on istuin, joka ohjaa nesteen istuimen edestä suoraan omaan säiliöönsä ja kakan erikseen omaansa (kuten Separett). Erottelevassa käymälässä miestenkin on tehtävä asiat istuen. Näin eroteltu virtsa on uloste­ bakteereista vapaata.

Vielä vinkki: kesäaikaan on mahdollista ohjata virtsaletku käymälästä suoraan kastelukannuun. Kun kannu on esim. 1/3 täynnä, lisää loput vettä ja siinä on heti lannoiteliuos valmiina. Puutarha kiittää!

KOMPOSTOIVA KÄYMÄLÄ TOIMII TAKUULLA Kompostikäymälä on oikeastaan se paras perusratkaisu. Sitä voi tarvittaessa täydentää esimerkiksi talvi- ja yökäytössä olevalla sisä­ kuivakäymälällä. Kompostoiva huussi on toimintavarma, se ei ole riippuvainen esi­merkiksi sähköstä.

Lisäksi se tuottaa erinomaista maanparannetta käytettäväksi omalla tontilla.

Jos harkitset uutta erillistä huussia, nyt ei enää tarvitse sijoittaa huussia hajujen vuoksi ”pihan perälle”.

Huussirakennus kannattaa tuoda talon lähelle, helposti käytävään paikkaan. Nykylaitteet oikein asennettuina pitävät hajut pois.

Kompostointi on helppoa, jos muistat tämän:

KUIVAKÄYMÄLÖIDEN PERUSIDEA ON, ETTÄ VIRTSA JA ULOSTE OVAT KÄYTTÖKELPOISTA TAVARAA, JOKA EROTELLAAN JA HYÖDYNNETÄÄN.

PAKASTAVA KÄYMÄLÄ JÄÄDYTTÄÄ Pakastava käymälä jäädyttää kaiken jätteen käymälän sisässä olevaan jätesäiliöön, jonka voi täysinäisenä tyhjentää joko käymäläjätekompostoriin tai esimerkiksi kompostoivan huussin säiliöön. Pakastava käymälä sopii hyvin ”huussin kaveriksi”; ei ainoaksi käymäläksi mutta esimerkiksi yö- ja talvikäyttöön.

Se on energiapihi eikä vaadi muuta asennusta kuin pistokkeen seinään. Siksi se on usein helppo sijoittaa pieneen tilaan mökillä ja toimii esimerkiksi vuodepotilaan vessana sängyn vieressä. Pakastaminen pysäyttää kaiken mikrobitoiminnan, joten se on takuuvarmasti hajuton. Mahdollisena miinuspuolena voi nähdä kompostointitarpeen, koska käytön aikana ei jätteelle tapahdu mitään, vaan kaikki kompostointi pitää tehdä käymälän ulkopuolella.

TUULETUS SUORAAN PYTYSTÄ ULOS Tärkeätä on varmistaa, että asennus tehdään oikein. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota tuuletukseen, mikä tässä tapauksessa ei tarkoita ikkunoiden avaamista.

Kuivakäymälässä paras lisävaruste on tuuletin, sähköinen tai tuulen voimalla toimiva. Se pitää käymäläsäiliön alipaineistettuna, jolloin ilmavirta kulkee aina pytystä tuuletusputkea pitkin ulos. Lisäksi tuuletin tehostaa virtsan haihdutusta merkittävästi. Pakastava käymälä ei tarvitse omaa tuuletusputkea.

EROTTELEVA KUIVAKÄYMÄLÄ EROTTELEE Virtsan ja ”kiinteän tavaran” erottelu erottelevassa käymälässä auttaa etenkin, jos käyttäjiä on paljon tai jos on kovia ruuhka-aikoja. Käymäläjätteestä nestettä on 80-90 %. Niinpä jos huussia käyttää vaikkapa viikonlopun aikana 15-20 henkilöä, kompostoiva käymälä ei oikein selviä äkillisestä nestemäärästä.

Erottelun avulla saadaan virtsa kerättyä erikseen heti ja sitä voidaan vedellä laimennettuna käyttää suoraan lannoitukseen. Erottelun haasteena on se, että se vaatii hieman normaalia enemmän ohjeita käyttäjälle. Lisäksi huollosta vastaavan pitää olla valmis keräilemään ja käyttämään eroteltua virtsaa. ”Kiinteä tavara” tarvitsee kuiviketta peitteekseen, mutta ei kompostoidu, koska se on kuivaa.

Kompostointi on suoraviivaista ja helppoa. Kompostin pitää saada happea (kuivike, kuohkea massa, sekoitus aika ajoin) ja olla riittävän kosteaa. Liian kuiva komposti ei toimi.

Keittiöjätteille on järkevää hankkia oma kompostori. Periaatteessa ne kompostoituisivat mukavasti kompostoivassa käymälässäkin, mutta houkuttelevat takuuvarmasti kärpäsiä paikalle.

POLTTAVA KÄYMÄLÄ TUHKAA Polttava käymälä tuhkaa kaiken käymäläjätteen pieneksi määräksi tuhkaa. Sen ylivoimainen etu on, että mökkiläiselle ei jää lainkaan käsiteltävää kompostia. Siksi se soveltuu esimerkiksi mukavuudenhaluisille ja iäkkäille henkilöille, joilla ei ole halua tai voimia kompostoida. Huonoa on hinta: se on usein kallein vaihtoehto, ja myös käyttökulut ovat suuren sähkönkulutuksen myötä korkeat.

Se vaatii myös pientä totuttelua käyttäjältä: ennen jokaista käyttökertaa pönttöön laitetaan suojapussi, joka kuljettaa jätteen alapuolella olevaan polttokammioon.

Polttava käymälä voidaan sijoittaa myös kylmään tilaan.

Huusseja Kiinaan ja Afrikkaan Kesämökkien huussikulttuurin vuoksi Suomi ja muut Pohjoismaat ovat kuivakäymälöiden maailmassa suunnannäyttäjiä, jotka ovat pyrkineet viemään osaamistaan myös kehitysmaihin. Kuivakäymälöiden rakentaminen slummialueiden ja maaseutukylien kouluihin on ollut osa tyttöjen koulunkäynnin edistämistä monissa Afrikan maissa. Biolanin kehitys- ja tuotekehitysjohtaja Hannamaija Fontell on nähnyt, että kulttuurierot tekevät meikäläisen käymäläkulttuurin viemisen Afrikkaan tai Intiaan vaikeaksi. ”Meillä asioidaan istuen, Aasiassa ja Afrikassa kykkien. Meillä pyyhitään paperilla, Intiassa pestään vedellä. Ja kun käymäläoloja halutaan parantaa, ihanne on useimmiten vesivessa niin kuin rikkaissa maissa.”

Biolanilla on ollut Kiinassa tytäryhtiö pian 10 vuotta. ”Tie on pitkä. Totesimme, että kiinalaisille kuluttajaperheille olisi vaikea myydä.” ”Aloitimme tekemällä ekoturismikohteisiin kyykkyversion kuivakäymälästä, joka oli kehitetty Suomessa Metsähallituksen kanssa retkeilijöille. Kun pää saatiin auki, tehtiin meidän erottelevasta kuivikekäymälästä Simpletistä kyykkyversio. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että meillä on markkinoille valmis tuote, joka on suunniteltu paikallisista lähtökohdista ja paikallisilla tuotanto­ tavoilla, kiinalaisten työntekijöiden kanssa kehitetty.”

LAITURI LLA • 2019

15

Miten minusta tuli metsänomistaja?

KIRJAILIJA JA TOIMITTAJA MARKO PULKKINEN SULKAVALTA KERTOO, MITEN METSÄTEKNIKON POIKA MYI METSÄNSÄ, MUTTA ON TAAS METSÄNOMISTAJA.

16

LAITURI LLA • 2019

Tulin juuri kävelyltä luonnonsuojelualueelta.

Kaikki oli niin kuin ennenkin: tuulen kaatamat puut lepäsivät vanhuuttaan tannerta vasten ja jaksoin hypätä pienen puron yli jalkojani kastelematta. Metsässä asiat asettuivat jälleen kerran oikeisiin mittasuhteisiinsa ja ajatus lensi sinne, minne ei työpöydän äärestä näe. Metsä onkin minulle oikeastaan ennemminkin mielentila kuin mikään erityinen paikka. Niin se on aina ollut.

Olen kotoisin Sulkavalta, metsän keskeltä, ja vaikka asuimmekin lähellä kirkonkylää, lähin reitti keskustaan kävi metsän kautta. Nyt lähimetsäni on Viikin luonnonsuojelualueella, jossa puut konkeloituvat omaan leppeään tahtiinsa.

En itse asiassa koskaan ole asunut näin lähellä metsää, jonka annetaan kasvaa ihmiskäden siihen pahemmin puuttumatta.

Olen metsäteknikon poika, ikään kuin savolainen versio Edu Kettusen Lentäjän pojasta – ”lähes metsuri siis itsekin”. Olen istuttanut, myrkyttänyt ja tehnyt haketta kesä kesän jälkeen. Vesonut ja siirtynyt kupla-Volkkariin pitämään sadetta kesken kesäkuisen raekuuron. Tuntenut selässäni paarman ilkeän puraisun keskellä heinäkuun hellettä ja etsiytynyt varjoon intiaanikesän paahteelta.

Isäni oli vanhan koulukunnan metsän­ kasvattaja, jolle hakkuuaukea ei ollut julman

Pala ikimetsää

Kuva: Risto Sauso

Vuonna 1995 perustettu Luonnonpe- lahjoituksia, niin rahaa kuin alueitakin. virtaa Vaaherpuro, joka kiemurtelee rintösäätiö suojelee Suomen luontoa, Usein säätiölle hankittavat alueet ovat luonnontilaisessa uomassaan kaiverensisijaisesti uhanalaista metsää. vanhaa metsää, jonka toinen vaihto- taen sitä paikoin syvälle hiekkatörSäätiö hankkii lahjoitusvaroin omistuk- ehto olisi joutua avohakatuksi. Vanmien väliin. Vaaherpuron vehmailta seensa luonnonalueita ja takaa niille hoihin metsiin ja niiden maaperään on rantamilta pääsee nopeasti aivan luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän sitoutuneena merkittävät hiilivarastot, toisenlaiseen ympäristöön, jyrkkärinrauhoituksen. joten ikimetsät auttavat ilmastonmuu- teisen ja kapean Kyöpelinvuoren laelle Sen omistuksessa on nyt 85 toksen torjunnassa. palleroporonjäkälän ja naavaisten, suojelualuetta ja noin 1700 hehtaaria Kyöpelinvuoren metsä Mäntyhar- vanhojen mäntyjen luo. eri puolilla Suomea. Alueet tarjoavat jussa ostettiin syksyllä 2004. Alkupe- luonnonperintosaatio.fi/fi/saatio turvapaikkoja uhanalaisille kasvi- ja räinen 17 hehtaarin alue on saanut eläinlajeille. kylkeensä lisämaata ja suojelualue on Varat saadaan ”myymällä” nyt yli 40 hehtaaria. Siihen mahtuu ikimetsän palasia. Lisäksi säätiö saa monenlaisia elinympäristöjä. Sen läpi

ihmiskäden luoma raiskio vaan merkki siitä, että niillä hehtaareilla kasvaa puuta myös sen jälkeen, kun hänestä aika jättää. Siinä missä joku muu saattoi voivotella menetettyä maisemaa, isäni näki vuosikymmeniä eteenpäin, jolloin paikalla kasvaa suoriin riveihin istutettu mäntymetsä. Silti isäni rakasti myös ikimetsiä, kuului luonnonsuojelujärjestöön, kävi joka vuosi Lapissa ja etsi sieltä pystyyn kuivuneen puun oksan mökkisaunan ovenkahvaksi.

Vaikka isääni arvostinkin, järkytys oli suuri, kun näin ensimmäistä kertaa savu­ saunamme taakse ilmestyneen hakkuu­aukean.

Entisen sekametsän tilalla ei ollutkaan yhtään mitään. Eikä olisi vielä vuosikausiin.

Mutta oikeassahan isäni lopulta oli: kyllä siellä nyt jo metsä kasvaa. Ehkä se olinkin minä, joka keskityin yksityiskohtaan, enkä nähnyt metsää puilta – tai paremminkin: en nähnyt metsää puuttomassa. Isäni näki.

Valitettavasti isäni ei enää ole joukossamme puiden kasvua ihailemassa. Aika jätti hänestä muutama vuosi sitten. Vielä kuolinvuoteellaan hän huolehti perintömetsiensä tulevaisuudesta.

Silti – pakon sanelemana – sulkavalaismetsä vaihtui kerrostaloneliöihin Helsingin Herttoniemessä. Oman metsän sijaan käyskentelen nyt ihastelemassa yhteisesti omistettua luonnonmetsää.

Paitsi että tulihan minustakin viime jouluna metsänomistaja.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutos­paneeli IPCC julkaisi viime syksynä päivitetyn tilannekatsauksensa. Viesti oli hälyttävä: kriittisenä pidetty 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoliväliin mennessä. Päästö­vähennykset eivät yksin riitä lämpötilan nousun taltuttamiseksi, vaan hiilidioksidia on pystyttävä poistamaan ilmakehästä muun muassa hiilinielujen avulla.

Hiilinielut olivat niin paljon esillä julkisuudessa, että sen tiesi jo joulupukkikin, joka toi minulle lahjaksi palan ikimetsää Kyöpelin­ vuoren suojelualueelta Etelä-Savosta.

Minusta tuli jälleen metsänomistaja.

En osaa vieläkään sanoa, oliko kesä­ mökistä ja sitä ympäröivistä metsistä luopuminen viisasta. Kun luovuin mökistä, luovuin myös autosta, eikä tyhjänä nököttävän talviasuttavan mökin lämmitys enää kasvata hiilijalanjälkeäni. Mutta sitä metsää minulla on välillä ikävä. Olisinko osannut kasvattaa perimäni metsät niin, että niistä olisi ollut iloa niin satunnaisille käyskentelijöille kuin yhteiselle ilmastollekin?

Sitä mietin, kun katson joululahjaksi saamaani todistusta ikimetsästä.

Tässa riittää miettimistä vielä monelle metsäretkelle.

Marko Pulkkinen Kirjoittaja on Puoli seitsemän -ohjelman toimittaja ja kirjailija, jonka esikoisteos Syntax error ilmestyi viime helmikuussa.

Vai kiinnostaako Hiilipörssi?

Suo on luonnon tehokkaimpia hiili­nieluja. Alunperin kolmasosa Suomesta oli suota. Sitä on ojitettu pelloiksi ja metsiksi, ja usein harkitsemattomasti. Ennallistamalla soita parannetaan vesien laatua ja kompensoidaan elämäntapamme aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.

Suomen luonnonsuojeluliitto kerää Hiilipörssissä rahaa soiden ennallistamiseen. Se ei osta soita, vaan etsii sellaisia maanomistajia, jotka olisivat valmiit palauttamaan ojitettuja suoalueitaan alkuperäiseen kuntoon. Rahoittajia ilmaantui viiden ensimmäisen kuukauden aikana yli 500 ja ensimmäisen suon ennallistamiseen tarvittavat 100 000 euroa saatiin kokoon kuukaudessa. 800 eurolla pystytään ennallistamaan hehtaari suota. Vihreitä elämän­ tapoja noudattava Leo Stranius laskee sillä kompensoivansa loppuelämänsä hiilidioksidipäästöt.

Lumilautailija Enni Rukajärvi ja hiihtäjä Martti Jylhä ovat Hiilipörssin lähettiläitä. Koneen säätiö tukee hanketta.

Lue lisää

hiiliporssi.fi/miksi-suo

LAITURI LLA • 2019

17

Metsäisin maakunta Etelä-Savon maapinta-alasta 88 % on metsätalousmaata. Se on 6 % Suomen metsäalasta.

Puusto kasvaa nopeasti ja alueella syntyy lähes kymmenesosa koko maan vuotuisesta metsien kasvusta.

Kantorahakunkku Maakunnan kantorahatulot ovat vuosi toisensa jälkeen olleet maan suurimmat.

Miksi parhaat kantohinnat?

Etelä-Savossa puuta on paljon (m3/ha) ja se on laadultaan hyvää sekä pitkää, joten korjuukertymä on parempi kuin muualla. Tämä pitää korjuukustannukset kohtuullisina ja hinta voi siksi olla korkeampi. Myös tehtaiden läheisyys lisää leimikoiden kiinnostavuutta, ja kilpailu puusta taas vaikuttaa hintaan nostavasti.

Kohti lempeämpiä päätehakkuita?

METSÄTEOLLISUUDEN NOUSU Isojaon seurauksena pääosa Suomen metsistä, noin 60 %, ja vieläkin suurempi osa metsien vuosikasvusta kuului 1800-luvun loppuessa itsenäiselle maanomistajaluokalle.

Nopeasti kasvavat metsäteollisuusyhtiöt alkoivat silloin ostaa yhä enemmän metsiä turvatakseen puunsaantinsa. Ruotsissa kehitys oli edennyt niin pitkälle, että puutavarayhtiöiltä kiellettiin talonpoikaismaan hankinta vuonna 1906.

18

LAITURI LLA • 2019

Puukauppa oli ennätyksellisen vilkasta vuoden 2018 aikana. Se tarkoittaa laajoja hakkuita parin seuraavan vuoden aikana. ”Useimmat metsänomistajat ovat valmiita kertomaan lähialueen vapaa-ajanasukkaille tai matkailuyrittäjille hakkuista,” sanoo projektineuvoja Johanna Virtanen Suomen metsäkeskuksesta. Maiseman erityinen huomioiminen perustuu kuitenkin kaava-alueita lukuunottamatta metsänomistajan vapaa­ ehtoisuuteen.

Virtanen on mukana Metsäkeskuksen projektissa, joka pyrkii lisäämään metsän­ omistajien ja vapaa-ajanasukkaiden vuoropuhelua maiseman kohtelusta metsän­ hoidossa.

Metsämaisema mieleiseksi -hankkeen tavoitteena on lisätä mökkiläisten ja matkailuyrittäjien tietoisuutta metsätaloudesta, jotta asioista olisi helpompi keskustella asiapohjalla. Hankkeen aikana on myös metsänomistajien ja metsäammattilaisten tietoisuus maiseman merkityksestä lisääntynyt. ”Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus on suositeltavaa maisemallisesti merkittävillä kohteilla, sillä silloin metsä pysyy aina peitteisenä ja metsän virkistyskäytön mahdollisuudet säilyvät. Tällainen jatkuvapeitteinen kasvatus on viime vuosina jonkin verran yleistynyt,” sanoo Virtanen.

Suomessakin huolestuttiin. Suomalaisen osuustoiminnan isä Hannes Gebhard ymmärsi, että maaseutu hyötyi metsäteollisuuden kasvusta juuri yksityismetsien kautta. Olisi parempi, etteivät metsätulot keskittyisi muutamille suuret metsävarat hankkineille yhtiöille, vaan että ”ne putoaisivat hienona, hedelmöittävänä sateena yli koko yhteiskunnan”.

Suomessa metsäteollisuusyhtiöiltä kiellettiin maatilaostot vuonna

1915, jolloin ne olivat jo ostaneet yli 2 miljoonaa km2 metsämaata.

1920-luvulla säädetyt asutuslait turvasivat sen, että entiset torpparit ja tilaton väestö saivat omistukseensa vähintään 20 hehtaaria metsää.

Lähde: Markku Kuisma, Metsäteollisuuden maa, SHS 1993

min? . Aiemmin en parem Oliko enn n Juvalla Etelä-Savossa oa ja ile ”Itse mökke jat kunnioittivat jatkum en ainoa ista om n sä etsätaloud et m sää. Nyt m et issa rem jo t t, va uu si harven an avohakk ev ol t astossa va uv tu muoto tun uomi 100 -k sät eräkin. … S et p a m a iin m tt n ä te vitä e nos emaksemm sielunmais epetosta.” its ta is ko el ja vedet. M 18 / HS 3.7.20 ri, Helsinki Elina Tonte

”Raivaaminen ja harvennushakkuut yleensä parantavat maisemaa. Hyvin hoidettu metsä on maisemallisesti kaunista katsella ja se houkuttelee liikkumaan luonnossa.

Suurin muutos maisemaan aiheutuu päätehakkuista eli kansanomaisesti avohakkuista.”

Maisemallisesti merkittävät kohteet ovat mm. rantametsiä, asutuksen tai vapaa-ajan asutuksen lähimetsiä tai runsaassa virkistyskäytössä olevia metsiä. Ennen metsän­ hoitotoimenpiteitä tulisi metsää tarkastella eri puolilta mm. vesistöstä käsin ja arvioida, mitä muutoksia toimenpiteet metsä­ maisemaan aiheuttavat.

NÄIN HUOMIOIDAAN MAISEMA Maisema voidaan huomioida mm. leimikon muodon rajaamisella.

• Suorat rajaukset ja terävät kulmat pistävät katsojan silmään. Pyöreäreunainen hieman epämääräisen muotoinen ja maaston muotoja mukaileva aukko sulautuu maisemaan paremmin.

• Säästöpuiden valinnalla ja sijoittelulla voidaan aukon näkyvyyttä mm. asutuksen tai vesistön suuntaan rajata tai osittain peittää.

• Jos aukko sijoittuu rinteeseen, leimikko tulisi rajata vaakatasoon rinteeseen. Harjanteelle tulisi jättää puustoa, ettei kaukomaisemassa erotu teräväreunaisia pykäliä.

m et sä ta lo ud maasta on en su Kirjoittajan tussa käytös ojeltua tai rajoitemukaan met sä sätaloutem kaan aiemm 9,9 prosen Tiukasti su me on kestäv in. ttia. ojellun met ämpää kuin sätalousmaan osuu koss s on 3,4 pr osenttia.

Vaatimuksi l a lakisäätei semmin. sesti tehtävään lisä s su Ajassa ei ta vointia maa säännöllise ojeluun esitetään sti. se as historiaan rvitse mennä kaukuntaan. E m m , kun turvem me voi su useoida met Toisten met ojituksi siämme. aide omaisuutta 0at 6ia .0su helppo va 2sä.2 on suojel ssa ei toteutettu vesienn 0 1 9 : oj uu el 6 n .2 ta lii vaks . 1 -13 H Valt lillä metsäno ttyv Ol mistajien om i. Vä- 0ny ky isuoltoka oiäjatoimenpiteitä ni akunnan metsien inve " / S teen kohd n (VMI 12 pa an ,tkti anomaleh aisuu- nuks ee n tatk uen u /ra S istuvi tö ) mukaan Suntoin- mu rn ke d en ee in e nn t g va lii a / n atimuste ret ttyviä ympä m Suur-Savo keskellä tu i tj om ä si n ss en st ä e on n Out ri le täm tyksiä ei/ te11.02 ccaa2, si5o ml dar ht .1si0st7öjSustöselvi- kuutiomet /pu mys - onko ekin mieleen kysyisdi tuarbansäcke riä. Luultavnailj enusu su r-Sojaakaistoja tai y, ve9 vo no as säästöpuita m1 lisääntyvissä ojelun määrässä ja ti ää 7 pu rä on usuur me ei jätetty hakkuissa, Sata vuotta empi kuin koskaan. ve lautaa? Vapa vaatimuksissa perätee käytettiin va sakontorjunnassa sitten metsi aehtoinen su ol siitä saatav ss hv i oj äm pu oj el u m ut a ja sema-ar aineita, mai e a a korvaus ov - nykyistä yli 1 miljardia kuutiota on voja oikea tie. at ainoa vähe luon seen tapaan ei huomioitu nykyivat hakkuu mmän. Vaikka tulejne. t kasvaisiva öide Nykyisin nä t ny ha Oliko metsi m ky lli tusohjelman isen maa ss tainen osa m ä asiat ovat luontavoitteen m kaisesti 15 Metsätalout ä ennen paremmin? u- jon h m dellinen ro etsätaloutta. Talouemme on oli on keskei vuodessa, ni iljoonalla kuutiolla kestävämpä nykyisin m on ne Etelä-Savo ä kuin kosk in aan aikaielää metsäst n, sillä see edelleen puuvaranto nouseksi tuo työtä, to ä. . imeentuloa Metsä kin on Suom Lahopuun määrämenp ja hyvines Petri Pajun kertaakaan sa korkeampi kuin en Metsänh oinnin 1930-luvun oitoyhdistys Etelä-Savon jälkeen, ty johtaja / Ju öryh van Lehti 25 .10. 2018 O

liko luo

EU-rahoitteinen hanke on tuottanut esitteitä maiseman huomioimisesta metsänkäsittelyssä sekä julkaissut kolme videota, joissa tuodaan havainnollisesti esille, miten maisemaa voidaan parantaa metsänkäsittelyllä. Videot ovat katsottavissa Metsäkeskuksen YouTubekanavalla. Lisätietoa löytyy hankkeen sivuilta.

”Jos tarka nnossa ennen stelemme paremm puhtaast kasvavia in? i metsiem tuotto-od me otuksia, n tilastojen iin pohjalt täytyy va stata Jos taas ka a, että ei ollut. tsotaan p ja metsie ienvesien n monina puhta iskäytön kohtien n ja maisem usäkökulma anäkö­ sta, vasta selkeästi, ukseni on että oli.”

Jukka Kie täväinen / Juvan le hti 1.11.

2018

metsakeskus.fi/metsamaisema-mieleiseksi

an metsät ä siitä, kuinka hyvin ma ”Suomessa ollaan ylpeit n kuin ttu ehkä perusteellisemmi tunnetaan. Ne on kartoite ei edelleenkään massa… Oikeasti metsistä missään muualla maail ölajia niissä edes sitä, miten monta eli tiedetä juuri mitään - ei kaikilla rrettäisiin, mikä merkitys asustaa, saati että ymmä voinnille.” eliöillä on metsän hyvin

, Gaudeamus, 2016.

Metsän salainen elämä alkaneesta ker tovat vuonna 2003 (Kirjassa luonnontutkijat tuja ja uhanalaisia net tun sti llise sa kar toitettiin puuttee es 2000 Suomelle läh tyi tutkimusohjelmasta, jos den metsäretkillä löy ijoi tutk n oje Sat ja. laje metsän eliö in tuntemattomia.)

500 oli tieteelle aiemm uutta eliölajia, joista yli

Metku

HALKOAIKA 1900-luvun alussa suurin osa puusta käytettiin lämmitykseen. Halkoja tarvittiin melkein joka taloudessa, niitä tarvittiin höyrylaivoissa ja niitä vietiin Pietariin.

Suur-Savo -lehti 11.2.1907

– Metsäkulttuuripäivät Punkaharjulla Lustossa 14.-16.6.2019 Ohjelmassa mm. tukkilaistaitoja, savottatunnelmaa ja nokipannukahvin tuoksua. Metsätorilta metsäiset tuotteet ja palvelut. Moottorisahauksen Suomen ja Pohjoismaiden mestaruusmittelöt. Lasten Metkuja sekä metsäisiä makuja ja musiikkia.

lusto.fi

LAITURI LLA • 2019

19

Pssst...

Tiesitkö, että Mikkelissä on ravintola, josta amerikkalaisnäyttelijä, Paavo Tynellin valaisimien keräilijä Julianne Moorekin innostuisi?

Tiesitkö, miten voit helposti kerätä taianomaista mahlaa pihakoivustasi tai piristää salaattiasi kuusenkerkillä? Tiesitkö, mistä paikkakuntalainen pistäytyy ostamaan piirakoita, juustoa, kananmunia, marjoja, sieniä, ruisleipää, teetä, savumuikkuja?

Tyylikkäästi kuin balleriina Paljon lähemmäksi en voisi päästä venäläisen klassisen baletin primaballerinaa kuin nyt, jolloin vietän yöni samassa huoneessa, jossa hän asui esiintyessään Olavinlinnassa. Tästä huoneesta idyllisen, vuonna 1897 valmistuneen Saima-talon toisesta kerroksesta näkyy kappale Linnankatua ja valaistu linna. Tyylikästä, uniikkia!

Mahlaa!

Nam!

Mahlaa voi kerätä huhtikuun puoli­ välistä toukokuun alkuun. ”Se on monipuolinen terveysjuoma, joka puhdistaa elimistöä ja piristää väsynyttä. Maultaan se on raikasta, kuin hieman makeahkoa vettä. Parasta juoma on mahdollisimman kylmänä nautittuna”, kertoo terveelliseen ruokaan ja reseptiikkaan erikoistunut kirjailija ja ruokakuvaaja Virpi Mikkonen.

MITEN MAHLAA KERÄTÄÄN? ”Jos kotipihastasi löytyy koivu, niin ei kun pora käteen ja valutushommiin! Jos omia koivuja ei löydy, mutta naapurin puut houkuttavat, niin muista, että tarvitset mahlanvaluttamiseen aina maanomistajan luvan. Ja mikäli koivuja ei näy mailla eikä halmeilla, voit ostaa koivunmahlaa myös valmiiksi pullotettuna, jolloin tosin maksat mahlasta lähes saman verran kuin suhteellisen hyvästä viinistä…”

Näin Virpi opastaa keräämään mahlaa kevätjuomaksi: 1. Hommaa noin 10 mm poranterä ja pora, pala letkua (halkaisijaltaan 10 mm), vähintään litran lasipullo tai noin 5 litran kanisteri ja teippiä.

2. Putsaa välineet huolellisesti.

3. Poraa koivun runkoon noin 3-4 cm syvä reikä puun varjoisalle puolelle lievästi yläviistoon.

4. Työnnä reikään valutusletku.

Vie letkun toinen pää pulloon tai kanisteriin. Vahvista kiinnitys tarvittaessa teippaamalla letku pulloon tai kanisteriin ja toinen pää puun ympärille.

5. Tyhjennä pullo pari kertaa päivässä tai kanisteri päivittäin, jotta mahla ei pääse lämpenemään.

6. Kun lopetat valuttamisen, voit työntää reikään puutapin tai jätä reikä umpeutumaan itsekseen. (Tässä on olemassa kahta eri koulukuntaa.)

Seuraavana vuonna voit porata reiän uuteen kohtaan.

7. Kiikuta kerääntynyt mahla päivittäin jääkaappiiin tai pakasta se heti valuttamisen jälkeen. Mahla säilyy jääkaapissa vain reilun vuorokauden.

Lisää ideoita hyvinvointiin, hyvää tekevään ruokaan ja puhtaisiin nautintoihin Virpin sivuilta

www.vanelja.com Instagram:@vanelja

20

LAITURI LLA • 2019

Kahvilassa ja hotelli Saimassa on ripaus kansainvälisen putiikkihotellin tunnelmaa.

Näin alkaa ajatella viimeistään silloin, kun kuuntelee Saiman isäntäparia, Johanna ja David Tayloria. Kummallakin on paljon kansainvälistä ravintola- ja hotellikokemusta.

Saima on Johannalle ja Davidille aivan erityinen työpaikka, sillä tänne he tulivat työskentelemään yhdessä muutettuaan Englannista Savonlinnaan kuutisen vuotta sitten.

Mutta on toinenkin paikka, josta heillä kummallakin on lämpimät muistot. Se sijaitsee Englannissa, historiallisessa Chesterin pikkukaupungissa.

Kumpikin oli töissä viiden tähden Chester Grosvenor -hotellissa silloin, kun he tapasivat toisensa ensi kerran ja josta

heidän yhteinen tarinansa alkoi. Samaisesta hotellista tarttui mukaan paljon vaikutteita, joita nyt voi toteuttaa omassa yrityksessä.

Niinpä oli selvää, että kun pariskunta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen muutti Johannan kotikaupunkiin Savonlinnaan, ajatuksena oli panna kaikki osaaminen kahvila Saiman kehittämiseen.

Johannan juuret ovat Savonlinnassa, ja perheellä on kaupungin keskustassa tunnettu leipomo ja kahvila HerkkuPekka.

Kahvila Saimakin oli jo Taylorien tullessa Johannan perheen omistuksessa.

Kaksi vuotta sitten valmistuivat hotelli Saiman huoneet talon yläkertaan. Ooppera­ kävijöille ja muille Savon­ linnassa matkaileville on nyt tarjolla kuusi tilavaa makuu­ huonetta, tunnelmaltaan omanlaisiaan. Huoneiden rakentamisessa suojellun talon ullakolle oli omat haasteensa, mutta lopputulos on onnistunut. Kahvila ja hotelli ovat auki vuoden ympäri alkutalven muutamaa viikkoa lukuunottamatta.

Kahvila ja hotelli Saima Linnankatu 11

kahvilasaima.fi

Vinkki: Haluaisitko hetken aikaa tuntea, että ”omistat” kokonaisen pienen vanhan kaupungin keskustan? Kaipaatko hieman Pähkinänsärkijä-tunnelmaa, kevyesti satavaa lunta, puhdasta valkeaa maata, talvivalaistuja vanhoja taloja?

Viime talvena, uutena vuotena alkaneen lumimyrskyn aikaan, olimme kaksi yötä Saimassa. Teimme pitkiä kävelyjä ihanassa lumisateessa. Missään ei näkynyt juuri ketään muutamaa koiranulkoiluttajaa lukuunottamatta. Söimme niissä harvoissa auki olleissa paikoissa, teimme töitä ja lueskelimme.

Nautimme hiljaisuudesta ja pienen kaupungin idyllistä.

Suosittelemme vastaavanlaista elämystä kaikille, jotka luulevat, että Savonlinna on kaunis vain kesällä!

Mikkelin tori ja Kaija Ahonen

Kotiinviemisiksi herkkuja Etelä-Savosta Huippusuunnittelijan valaisimet Kulttuuritalo Tempossa Mikäli olet kiinnostunut suomalaisen muotoilijan Paavo Tynellin (1890-1973) suunnittelemista valaisimista, sinun kannattaa pistäytyä Mikkelissä ollessasi Naisvuoren näkötornin vieressä sijaitsevalle vanhalle työväentalolle, jossa nykyään toimii Kulttuuritalo Tempo.

Tynellin tunnetuimpia töitä olivat Helsingin Lasipalatsin valaistuksen suunnittelu ja YK:n pääsihteerin työhuoneen valaistuksen toteutus.

Arkkitehdeistä mm. Alvar Aalto teki yhteistyötä Tynellin kanssa sisustusten ja valaistuksen suunnittelussa.

Kurkista Tempon juhlasaliin. Siellä roikkuu kuusi ainutlaatuisen kaunista Tynell-valaisinta.

Kerrotaan, että kun talon nykyinen omistaja oli kiinnostunut ostamaan valaisimet, hänelle ilmoitettiin, että valaisimia ei myydä erikseen.

Niinpä Aki Hänninen osti koko rähjäkuntoisen rakennuksen, korjasi sen vanhaa kunnioittaen ja perusti Kulttuuritalo Tempon.

Upea Tynell-valaisin, Akin omista kokoelmista, on myös ravintola Lumon salissa, mikkeli­ läisten suosimassa lounasravintolassa. Iltaisin ravintola on auki kello 22 saakka. Lounas 10 € maanantaista perjantaihin klo 10.30–14.30.

Täysin remontoidun Tempon tiloja vuokrataan häiden ja perhejuhlien viettoon, kokouksiin, seminaareihin ja konsertteihin. Talossa on myös tyylikäs tilaussauna.

kulttuuritalotempo.fi

Peilityyni Saimaa

Mäntyharjulta ostamme muutaman yli­ määräisen kennon Kuvalan tilan kananmunia ja Pullapuoti-kahvilasta lihapiirakkalevyä.

Mikkelin torilla pysähdymme juttelemaan hyväntuulisen torikauppiaan, Toriyhdistyksen puheenjohtajan Kaija Ahosen, kanssa. Koriin kertyy samalla sesongin tuotteita, marjoja, hedelmiä ja sieniä.

Seuraavaksi vuorossa ovat Anttilan tilan perunat, porkkanat, lanttusose, kaalit ja punajuuret. Ruiskukkakimppuja on ihan pakko ostaa, kun niiden aika on!

Mikkelin kauppahallin Maalaispuotiin ja kalakauppaan pysähdymme heräte­ ostoksille. Ilmeikäs Illusia -homejuustoa nyt ainakin! Inspiraatioita illallisruokaan tulee sen mukaan, mitä kalaa on tarjolla.

Tertistä katajanmarjahyytelöä, sieni­ herkkusäilykettä ja Iivarin savumuikkuja.

Teahouse of Wehmaisista suklaa­ makeisia ja teetä syysiltoihin kaupunkikotiin.

Kenkäveron leipomosta lämmintä ruis­ leipää ja pientä makeaa.

Muhosen ruisleipää, ruisleipien eliittiä, löytää Savonlinnan ulkopuoleltakin.

Ja taivaallista on ristiinalaisen Saveniuksen lämmin ohrarievä, jos sen päälle vielä saa levittää paksulti voita.

Savonlinnasta lähtiessä pikapysäys Linnan Piirakan ja kukon edessä: sieltä iso laatikollinen uunista tulleita karjalanpiirakoita, syötäväksi ja pakastettavaksi.

Kuvalan emäntä Heidi Haajanen ja vapaita kanoja.

A Place to Reflect on valittu tämän vuoden matkailujulisteeksi. Voittajatyön on suunnitellut englantilaissyntyinen Beth Chesser, joka on asunut Suomessa nyt kahden vuoden ajan.

Saimaa-aiheisen kilpailun järjesti suomalaiseen matkailujulisteeseen keskittynyt design-yritys Come to Finland yhteistyössä Saimaan matkailualueen, Grafian sekä mainostoimisto SEKin kanssa. Kilpailuehdotuksia tuli 22 maasta kaikkiaan 140.

Edellisten kilpailujen aiheet ovat olleet Suomi ja Lappi.

LAITURI LLA • 2019

21

Mäntyharjun kunnan kulttuurisihteeri Anu YliPyky suosikkitaiteilijansa taideteoksen keskellä.

Kuvan ottamisen jälkeen talon avaimet luovutettiin purkuyhtiölle. ”Kuvassa on sekä haikeutta että helpotusta.”

ALEKSANDER ANRIA

ANU YLI-PYKY

”Kaikki miinukset plussaksi!”

Paikallinen tekijä, jota kannattaa seurata...

Aleksander Anria aloitti Mikkelin teatterin johtajana lokakuun alussa 2018. Ensimmäisiä linjanvetoja oli lipunmyynnin siirtäminen takaisin teatterin tiloihin. Näin saatiin elämää teatteriin. ”Tyhjä talo olisi katastrofi,” hän kertoi Länsi-Savon haastattelussa. ”Holvissa käy paljon ihmisiä syömässä, ja oli ikävä, kun teatterin kassa oli päivisin suljettuna.”

Kulttuurimyyrä Mäntyharjulta Mäntyharjun kunnan kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky on onnellinen ja ylpeä parin vuoden takaisen Katajaisen purkutalon menestyksestä. ”Ensinnäkin, että sain ideani läpi ja toteutukseen. Kokonaisuus muodostui upean tiimin yhteistyönä. Talo on purettu, mutta perintö elää vahvasti talossa syntyneiden verkostojen voimin esimerkiksi katutaideprojekteissamme.”

MITÄ SINULLA NYT ON TYÖN ALLA? ”Päällimmäisenä ovat kulttuurimyyrän perustyöt ja kulttuurikakkareiden jättäminen sinne tänne. Työn alla on mm. Iso-Pappilan MUUTOS-näyttely tulevalle kesälle. Kaikenlaista yhteisöllistä tapahtumaan suunnitellaan uuden kuntataiteilijamme kanssa.”

MISTÄ MÄNTYHARJUN PITÄISI OLLA YLPEÄ? ”Mäntyharjulaiset voisivat olla ylpeämpiä elävästä perinnöstään! Yhteisöllisyys näyttää kuitenkin olevan jälleen nousussa ja mitä kaikkea siitä syntyykään! (Esim. vanhan ajan joulu­ tapahtumissa oli lähes koko kylä mukana...)

MIKÄ ON MOTTOSI? ”Katotaan mitä tulee!”

Katajainen kansa -taidetta purkutalossa

katajainenkansa.fi

Mäntyharjun museon uutisia ja kulissientakaista museotyötä

mantyharjunverkkomuseo.com mantyharjuntaidekokoelma.com

22

LAITURI LLA • 2019

”Tervetuloa kaikki Laiturillalehden lukijat Mikkelin teatteriin!” Mikkelin teatterin uusi johtaja Aleksander Anria lupaa kiinnostavaa juhlaohjelmaa Mikkelin 100-vuotiaaseen teatteriin.

www.mikkelinteatteri.fi

Paikallinen tekijä, jota kannattaa seurata...

MISTÄ SAAVUTUKSESTA OLET ERITYISEN YLPEÄ? ”Olen toiminut Suomessa teatteriohjaajana 90-luvun alusta. Olen ohjannut Jyväskylässä, Kotkassa, Raumalla, Riihimäellä, Turussa ja Seinäjoella. Palkintoja ja kunniakirjoja on tullut ohjauksista, mutta on turhaa katsoa taakse – nyt on aika katsoa eteenpäin. Toivon ja uskon, että parhaat ohjaukseni ovat vielä edessä päin.”

MITÄ SINULLA NYT ON TYÖN ALLA? ”Keväällä 2019 täällä tulee ensimmäinen ohjaukseni Kaikki elämäni isät. Se on koskettava trillerikomedia ja kantaesitys Suomessa.

Ensi kesänä kesäteatterissa Naisvuorella on musiikkikomedia Elämä janottaa, jonka ohjaa Mikko Kivinen.

Syksystä 2019 kevääseen 2020 Mikkelin teatterissa on 100-vuotisjuhlaohjelmisto, jota suunnittelen paraikaa. Juhlaohjelmiston avaa Tapio Liinojan ja Reidar Palmgrenin Mikkelin teatteria varten dramatisoitu näytelmä Rakastunut Ryti. Sen ohjaan minä.”

MITÄ MEIDÄN KAIKKIEN PITÄISI TIETÄÄ MIKKELISTÄ? ”Mikkeli on Skandinavian ainoa kaupunki, joka sai nimensä enkelin mukaan. Mikkelin teatteri on 100 vuotta vanha ja sitä kannattaa juhlia.”

MIKÄ ON MOTTOSI? ”Kaikki miinukset plussaksi!”

”Mikkelissä tapahtuu jatkuvasti kiinnostavia asioita! Löytäkää tapahtumat ja tulkaa mukaan!”

Teatteriravintola ILOn vetäjä Pauliina Hukkanen on innostunut uudesta yrityksestään.

PAULIINA HUKKANEN

Musiikin monitoimimies Matti Makkonen toimii kotikaupungissaan Savonlinnassa Kulttuurikellarin taustalla olevan yhdistyksen puheenjohtajana. ”Se kokoaa yhteen erilaisia kulttuurialan toimijoita, ammattilaisia ja harrastajia.”

Paikallinen tekijä, jota kannattaa seurata...

Ilon tuottajana Mikkelissä Pauliina Hukkanen, näyttelijä FIA, yrittäjä ja tuottaja, pyörittää uutta Teatteriravintola ILOa Mikkelissä sekä Juvalla Kuninkaankartanon ja Puumalassa Sahanlahden kesäteattereita. ”Kierrän myös ympäri Suomea Terapian tarpeessa ja Avomielinen Anneli Keijon kaa -esityksillä. Myyn ja markkinoin omien esitysten lisäksi myös Minä kunnanjohtaja Pertti Koivula -musiikkikomediaa.”

MIKÄ TYÖSSÄSI ON OLLUT SELLAINEN SAAVUTUS, JOSTA OLET ERITYISEN YLPEÄ? ”Olen toteuttanut haaveeni perustaa ammattikesäteatteri sekä oma teatteriravintola.”

MITÄ SINULLA ON NYT SUUNNITELMISSA? ”Tavoitteeni on rikastuttaa Etelä-Savon kulttuurielämää mahdollisimman paljon ja tuottaa ihmisille elämyksiä.”

MITÄ MEIDÄN KAIKKIEN PITÄISI TIETÄÄ MIKKELISTÄ? ”Mikkelissä tapahtuu jatkuvasti. Teatterin ja kulttuurin saralla tarjonta täällä on todella monipuolista. Toivoisin ihmisten löytävän tapahtumat ja käyttävän palveluja aktiivisesti hyväkseen. Näin yksinyrittäjänkin toiminta ja palvelut pysyvät mahdollisimman kauan olemassa.”

MIKÄ ON MOTTOSI? ”Hymyä huuleen vaikka syän märkänis!”

ILOn ohjelmista lisää

ilo@teatteriravintolailo.fi

MATTI MAKKONEN

Paikallinen tekijä, jota kannattaa seurata...

Monen toimen Matti

Matti Makkonen on todellinen musiikin ja kulttuurin sekatyömies. ”Peruskoulutukseltani olen muusikko pääinstrumenttinani sello. Viime vuosina olen työskennellyt mm. Savonlinnan Musiikkiakatemian toiminnanjohtajana, Nova Records -levy-yhtiöni toimitusjohtajana sekä Pielinen Soi -festivaalin taiteellisena johtajana.

Lisäksi sävellän ja sovitan musiikkia, työskentelen sellistinä ja kapellimestarina sekä tuotan erilaisia produktioita ja tapahtumia.”

MISTÄ SAAVUTUKSISTASI OLET ERITYISEN YLPEÄ? ”Olen ylpeä kaikesta, mitä olen saanut tehdä ja mitä olen vuosien mittaan saavuttanut.

Yksi virstanpylväs äänitetuottajana oli, kun tuottamani ja sovituksiani Sibeliuksen musiikista sellolle ja pianolle sisältävä Soiva metsä -levy myi ensimmäisenä suomalaisena kamarimusiikkilevynä platinaa.

Ja aina vain yhtä nöyräksi tekee esimerkiksi se, kun tuntemattomat ihmiset tulevat tervehtimään ja kiittämään Hiljaisuudessa-soolosellolevystäni, jota kuulemma kuuntelevat tiettyinä erityisinä hetkinä.”

MITÄ SINULLA NYT ON TYÖN ALLA? ”Omassa taiteellisessa työssäni olen työskennellyt intensiivisesti johtamani Savonlinnakuoron kanssa. Syyskaudella 2018 ohjelmassa oli savonlinnalaisen Olli Tuunasen säveltämän laajan ja vaativan Missa a cappella -messun kantaesitys sekä Camille SaintSaënsin Jouluoratorion esittäminen kiertueella Itä-Suomessa. ”Kaksi tuottamaani levytysurakkaa veivät satoja työtunteja kuluneen talvikauden aikana.

Toinen niistä on Jonne Valtosen säveltämä hieno seitsenosainen sarja Lintu Sininen, jota levyllä on tulkitsemassa Vaasan kaupungin­ orkesteri solisteineen. Levy julkaistiin Kalevalan päivänä 2019 Helsingissä Katri Kirkkopellon kuvittaman Topeliuksen satuun perustuvan satukirjan kanssa. Ja helmikuussa 2019 oli vuorossa Jaakko Löytyn lauluja sisältävän levyn äänitykset, jossa musisoimassa olivat baritoni Esa Ruuttunen, selloyhtyeeni Cello Spirituals ja Savonlinna-kuoro.”

MIKÄ SINUSTA TÄRKEÄ ASIA MEIDÄN KAIKKIEN PITÄISI TIETÄÄ SAVONLINNASTA? ”Savonlinnassa tapahtuu paljon ja erityisesti kulttuurin saralla myös kesäkauden ulko­ puolella. Hyvänä uutena esimerkkinä tästä on Savonlinnan Kulttuurikellari, jota ylläpitävän yhdistyksen puheenjohtajana toimin. Kulttuuri­ kellari on matalan kynnyksen kulttuuripaikka keskellä kaupunkia ja se kokoaa yhteen hyvin erilaisia kulttuurialan toimijoita, niin ammattilaisia kuin harrastajia.”

MIKÄ ON MOTTOSI? ”Täytyy luottaa omaan intuitioon ja uskaltaa heittäytyä tekemään asioita, jotka tuntuvat itsestä tärkeiltä.”

LAITURI LLA • 2019

23

Kuva: Milla Karkulahti

Elokuvafestivaalien vetäjät toteuttavat unelmaansa

Onnellisia loppuja, ajankohtaisia ympäristödokumentteja

ROOSA TOIVONEN PERUSTI FILMIFESTIVAALIN, JONKA ELOKUVAT TUOTTAVAT KATSOJILLEEN

Annakaisa

HYVÄÄ MIELTÄ JA PÄÄTTYVÄT ONNELLISESTI. ILOKUVAFESTIVAALI KÄYNNISTYY MÄNTYHARJULLA TÄNÄ KESÄNÄ NELJÄNNEN KERRAN. ANNAKAISA VÄNTTINEN YSTÄVINEEN SAI IDEAN SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLILLA. NYT SAVONLINNAN ELOKUVAFESTARI ON LAAJENTUNUT KAUPUNKIFESTARIKSI, JOSSA LEFFOJEN LISÄKSI ON TARJOLLA MUSIIKKIA JA TAIDETTA.

UNELMISTA TOTTA Roosa: Totesimme ystäväporukalla jonkin kansainvälisen elokuvafestivaalin jälkeen, että festivaalit ovat kivoja, mutta niiden jälkeen on takki tyhjä ja mieli mustana, kun kaikki elokuvat ovat niin masentavia. Mietimme, mistä itse asiassa johtuu se, että onnettoman ja huonon mielen tuottavaa elokuvaa pidetään jotenkin ‘parempana’ kuin onnellistuttavaa hyvän mielen elokuvaa. Tästä tuli ajatus järjestää festivaali, joka olisi katsojille 'turvallinen': ei emotionaalisia traumoja, vaan kohotusta, hyvää mieltä, onnellisia loppuja. Yleisö on syleillyt festivaalin konseptia ja olemme itse nauttineet onnellisten loppujen tuomisesta elokuvafestivaaliskeneen!

24

LAITURI LLA • 2019

Annakaisa: Nautiskelimme yöttömästä yöstä ja elokuvista Sodankylän elokuvajuhlilla ystäväni, elokuvatuottaja Elli Toivoniemen kanssa. Mukana oli myös savonlinnalaistaustainen ystäväni Aura Lamminparras. Haaveilimme, että Savonlinnassa pitäisi kyllä järjestää yhtä hienot elokuvafestarit ja maalailimme, missä kaikkialla elokuvia voisi näyttää – Saimaan rannoilla, metsässä ja linnassa.

Reilu puoli vuotta myöhemmin saimme tietää, että Savonlinnassa oli luontoelokuvafestivaali, joka oli järjestetty kaksi kertaa ja joka nyt oli tuottajan lopetettua kuihtumassa kasaan. Hyppäsimme lennosta Ellin kanssa tekemään festareita: uudistimme konseptin enemmän kaupunkifestariksi ja monipuolis-

timme elokuvaohjelmistoa ja lisäsimme tapahtumaan livemusiikkia sekä taidetta. Ensimmäiset meidän järjestämät festarit pidettiin elokuussa 2012.

SAMANHENKISET ELOKUVIEN YSTÄVÄT KERÄÄNTYVÄT YHTEEN Roosa: Eriarvoistuvassa ja monimutkaisessa maailmassa, jossa kaikenlaiset ulkoiset ja sisäiset uhkat ja niiden uutisointi ovat koko ajan elämässämme läsnä, on ihan riittävästi haastetta ihmiselle – pitääkö surkeutta vielä lisätä katsomalla ehdoin tahdoin elokuvia, joista jää paha mieli?

Ilokuvafestivaali on suloinen ‘kupla’, jossa voi katsoa kohottavia ja tulevaisuudenuskoa lisääviä elokuvia ja tietysti tavata samanhenkisiä ihmisiä. Elokuvien lisäksi festivaalin ohjelmaan kuuluvat myös elävä musiikki ja ‘ilosofia’ - keskustelut hyvästä elämästä niin esitettävissä elokuvissa kuin muutenkin.

Olemme saaneet toimintaa tukevia apurahoja, ja iso kiitos kuuluu myös Mäntyharjun kunnalle ja Kino Mäntyharjulle kaikesta festivaalin saamasta avusta ja tuesta. Upeaa kyllä, että elokuvateatteria pyöritetään ympärivuotisesti, monipuoli-

sesti ja ansiokkaasti osana kunnan kulttuuri- ja nuorisotyötä.

Pertti Petmanin johdolla elokuva­ teatteria pyörittävien nuorten lisäksi omasta ystävä- ja tuttavapiiristä on löytynyt mahtavia talkoolaisia festivaalia pyörittämään.

Annakaisa: Luonnon arvostaminen, suojelu ja ympäristötietoisuuden lisääminen ovat perusajatuksiamme. Luontoelokuvat ja niiden tekijät eivät ole perinteisesti päässeet isoille screeneille.

Tavoitteemme on myös luoda paikka näkyä ja keskustella. Haluamme näyttää ainutlaatuisen maa­ pallomme luontoa, mutta kertoa myös sitä uhkaavista asioista ja siitä, mitä me voimme tehdä pitääksemme luonnon monimuotoisena ja puhtaana myös tuleville sukupolville. Elo­kuvakattauksemme on monipuolinen – monelle tulee luontoelokuvasta mieleen Avara Luonto, mutta ohjelmistossamme on ympäristödokumentteja, fiktioelokuvia, lyhytelokuvia, animaatioita, lastenelokuvia, mykkäelokuvia...

Ilmastonmuutos on vihdoin nousemassa niihin tärkeisiin keskusteluihin ja päätöksentekopaikkoihin, joissa sen olisi pitänyt olla jo vuosia. Festarimme teemat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan.

kävijät ja heiltä saatu positiivinen palaute antaa voimaa ja uskoa omaan tekemiseen. Savonlinna on kaupunki, jossa luonto todella on läsnä ihan keskustassakin.

Rauhaisaan metsään tai saareen on joka puolelta vain kivenheiton matka. Savonlinnan seudun luonto on vieläkin piilotettu helmi, josta haluamme olla osaltamme kertomassa.

JOKA VUOSI TULEE LISÄÄ FESTARIVÄKEÄ Roosa: Joka vuosi on ollut lisää katsojia, vaikka ensimmäinen vuosi 2016 oli jo yleisömenestys, osin ystävämme Renny Harlinin valtakunnallisestikin uutisoidun tekijävierailun ja siitä seuranneiden loppuunmyytyjen näytösten vuoksi.

Ohjelmisto on laadun ja määrän suhteen aika kunnianhimoinen ja joka vuosi yritämme ‘höllentää’ aikataulua, ettei ihmisten tarvitsisi rientää kieli vyön alla heti seuraavaan näytökseen, vaan aikaa rentoon oleiluun pikku festarialueen ravintoloiden ja kahviloiden terasseillakin olisi enemmän. Toivottavasti tulevana kesänä päästään täydelliseen suoritukseen!

Roosa APURAHOJA JA TALKOOVOIMIA Roosa: Ilokuvafestivaalia ovat tukeneet mm. TAIKE, Suomen kulttuurirahaston Etelä-Savon aluerahasto, Etelä-Savon säästöpankin kulttuurisäätiö, MÄSEK, Musiikin edistämissäätiö sekä tietysti kaikki lipun elokuviin tai konsertteihin ostaneet ihanat katsojamme!

Annakaisa: Festivaalia järjestää voittoa tavoittelematon yhdistys Savonlinnan kansainvälisen luonto­ elokuvafestivaalin kannatusyhdistys ry. Luontoelokuvafestivaalin rahoitus on pääasiassa apurahapohjainen. Olemme saaneet apurahaa vuodesta riippuen mm.

Wihurin säätiöltä, Kordelinin säätiöltä, Nesslingin säätiöltä, AVEKilta, TAIKElta, Savonlinnan kaupungilta, Tuuliaisen säätiöltä... Pääsylipputulot kattavat n. 10 % tapahtuman budjetista. Haluamme pitää tapahtumaan osallistumisen kynnyksen matalana, lipun hinnan kohtuullisena. Meillä on myös paljon ilmaistapahtumia ja tarjoamme vuosittain savonlinnalaisille alakoululaisille maksuttoman luontoelokuvapäivän.

Festivaali järjestetään talkoovoimin. Viikonlopun aikana talkoolaisia on noin 40 ja pitkin vuotta

ydinjärjestäjätiimissä viitisen vastuuhenkilöä. Osa talkoolaisista on ollut mukana alusta saakka.

Festivaalista vastaa käytännössä allekirjoittanut eli festivaalijohtaja ja tuottaja, ohjelmapäällikkö Minna Nurmi.

Vuosittain haettava ja muuttuva rahoitus asettaa tietysti haasteita festivaalin järjestämiselle ja kehittämiselle – vasta myöhään keväällä tiedetään, mikä on elokuun tapahtuman budjetti.

VETÄJILLÄ TUKENA LAAJAT VERKOSTOT Roosa: Kunnan tarjoama infra, oma innostus ja alati kasvava festivaalin ystävien ja tukijoiden verkosto tekee festivaalin mahdolliseksi. Se on myös ystäväporukan ‘kesäprojekti’. Logistiikkaa auttaa, että olen paikallinen kesäasukas vanhassa kansakoulurakennuksessa. Festivaalin aikana patjat täyttävät luokkien lattiat ja joka sohvalla torkkuu joku makuupussiin kääriytynyt ystävä tai vapaa­ ehtoinen…

Annakaisa: Varmasti siinä on hullunrohkeutta mukana ja käytännössä tämä on hyvin aikaavievä harrastus. Mutta ihana ydintiimimme, talkoolaisemme sekä mahtavat

Annakaisa: Kävijämäärät ovat kasvaneet joka vuosi. 2015 kävijöitä oli 1400 ja 2018 jo 3500. Talkoolaisia oli ensimmäisenä vuonna parikymmentä, nyt jo reilusti yli 40.

Oheistapahtumia kuten taidetta, livekeikkoja, lastentapahtumia on tullut vuosittain enemmän.

Olemme satsanneet markkinointiin pääkaupunkiseudulla, Turussa, Tampereella ja esimerkiksi Jyväskylässä. Kävijöistä suuri osa tuleekin jo muualta!

SATEISTA JA HELTEISTÄ SYDÄMENTYKYTYKSIÄ Roosa: Ensimmäisenä vuonna ei ollut tietysti hajuakaan, oliko viesti tavoittanut ketään ja tuleeko kukaan festareille. Oli huikea tunne, kun väkeä alkoi virrata lipunmyyntiin ja Kinon piha oli yhtäkkiä täynnä iloisesti rupattelevaa väkeä. Pikku haasteitakin on ollut, esim. kerran esitimme Hayo Miyazakin animaation japaniksi ilman tekstityksiä, kun Kinon vapaaehtoiset eivät osanneet silloin vielä valita tekstejä uudesta esityssysteemistä. Ihme kyllä miltei satakunta katsojaa pysyi salissa ja kehui esityksen jälkeen, että olipa kiinnostava kokemus, kun piti oppia vain tulkitsemaan kuvaa – silti ilmeisesti juonta oli onnistuttu hyvin

seuraamaan. Viime kesän helteillä yli kahdensadan hengen täpö­ täydessä salissa oli ihan mukavan lämmin tunnelma, mutta konserttien aikaan tuuletimme ovet auki ja tuulettimet viilensivät esiintyjiä…

Annakaisa: Ulkoilmanäytökset ovat olleet mahtavia kokemuksia, Riihisaaressa ja Sulosaaressa.

Niihin liittyy aina suuria sydämentykytyksiä järjestäjälle mm. säiden vuoksi, mutta kaikesta on selvitty ja kerran sateen vuoksi museoon sisälle siirretty elokuvapiknik oli sekin menestys! On ollut mahtava nähdä, miten festareille tulee eri-ikäistä väkeä muualta Suomesta, monet heistä ovat ensimmäistä kertaa norpan kotikaupungissa.

”TULOSSA TAATUSTI UPEAT FESTARIT!” Roosa: Ydinajatus on sama ja rahoitus rajoittaa tietysti jonkin verran suuruudenhulluutta, mutta aina on jotakin uutta. Elokuvathan ovat se pääjuttu, mutta yritämme kehittää myös oheispalveluja – ruokaa, juomaa, muita mukavuuksia – aina vain paremmiksi. Haasteena Mänty­harjulla on majoituskapasiteetti, yritämme ratkoa tätä tänä vuonna uusilla tavoilla ja tiedotamme lisää alkukesästä. Yksityiskohtainen ohjelmisto julkistetaan yleensä aika myöhään, mutta niin hyvä siitä tulee, että kannattaa ostaa tänäkin vuonna vaikka ‘sika säkissä’ eli festivaalipassi ennen lopullisen ohjelmiston julkistusta!”

Annakaisa: Odotamme innolla tulevaa kesää. Otamme toden teolla käyttöön mahtavan Kulttuuri­ kellarin esityspaikaksi. Myös Kisalinnan muuttuminen Savon Kinojen elokuvateatteriksi tulee olemaan hieno juttu meidänkin kannaltamme, se säilyy esityspaikkanamme festivaaliviikonlopun ajan. Suunnittelemme parhaillaan ohjelmistoa, ja se tulee olemaan jälleen puhuttava, koskettava ja mielenkiintoinen.

Haluamme tarjota luonto- ja elo­ kuvakokemuksia edelleen myös salien ulkopuolella luonnossa.

Mäntyharjun Ilokuvafestivaali 1- 4.8.2019

ilokuvafestivaali.info Savonlinnan Luontoelokuvafestivaali 16.-18.8.2019

sinff.fi

LAITURI LLA • 2019

25

PERUNA, PORKKANA, PUNAJUURI, PALSTERNAKKA JA NAURIS

Gourmet-juurekset Etelä-Savon pelloilta Kysyimme ruokatoimittaja ja ruokakirjailija Pirjo Toikkaselta, ”rouva Kasvikselta”, miksi peruna, porkkana, punajuuri, palsternakka ja nauris ovat erikoisen hyvää syötävää.

26

LAITURI LLA • 2019

Maapallo tarvitsee perunan Maailma ja maapallo tarvitsevat perunan, koska on oltava kasveja, joilla pystytään ruokkimaan pieneltä pinta-alalta mahdollisimman monta ihmistä mahdollisimman ekologisesti.

Yhden ihmisen vuosittainen perunamäärä pystytään tuottamaan 20–30 metrin perunapenkissä! Perunan vesi- ja hiilijalanjälki on mitättömän pieni, selvästi vähäisempi kuin riisillä. Perunan suurin ”ympäristötaakka” aiheutuu kypsennyksestä. Perunan keittäminen sähköliedellä jättää huomattavasti suuremman hiilijalanjäljen kuin sen koko tuotantoketju.

Ja tämä keittämisen jalanjälki on pieni.

LÄHIHERKKU, JOHON EI KYLLÄSTY Peruna on Suomessa perusruokaa ja tuoreen lähiruoan ykköstuote. Peruna ei ole vain peruna, vaan lajikkeita on paljon. Niitä voi maistella kuin viinejä.

Uusia perunalajikkeita jalostetaan käyttötarkoituksen, maun, satoisuuden ja viljelykestävyyden vuoksi. Meille viimeisimpiä uutuuksia ovat punaiset, vaaleanpunaiset, violetit ja siniset lajikkeet, joskin nämä ovat jo vanhastaan perunoiden värejä.

Porkkanan valtteihin kuuluu, että se sopii todella moneen tarkoitukseen. Sitä on aina ja kaikista ruokakaupoista saatavana. Se kuuluu jokaisen talouden keittiön perustarvikkeisiin siinä missä perunakin.

MAKUPARIKSI ANISTA TAI APPELSIINIA Porkkanan makea, hieman metsäinen maku viehättää. Anis sopii mielestäni makupariksi hyvin, samoin tähtianis ja fenkolinsiemenet. Myös tuore salaattifenkoli ja tuore inkivääri sopivat porkkanan pareiksi. Samoin appelsiini ja muut sitrushedelmät täydentävät porkkanaa sekä yrtit, joista klassisin on ranskalainen rakuuna.

Punajuuri on oikea voimajuures Punajuuren väri on vahva ja tuo heti vaikutelman oikeasta voimajuureksesta. Maku on makean pähkinäinen. Vielä talvellakin, varasto­ juureksena punajuuri tihkuu verenpunaista eliksiiriään vihannesleikkurin terissä ja kokkaajan veitsen alla. Korjuutuoreena siitä on helppo lingota jopa mehua. Uunissa paahdettuna punajuuren makukertoimet kasvavat rutkasti.

Leivontaankin punajuuri sopii. Kypsennetyn punajuuren voi marinoida tai pikkelöidä.

MAUKAS JA MONIKÄYTTÖINEN Perunan maku vaihtelee lajikkeen ja kasvuolosuhteiden mukaan. Miedon happamat, lempeän makeat, pähkinäiset, joskus jopa mausteisilta maistuvat perunat ovat herkkua.

Voimakkaimmillaan maku on aivan kuoren lähellä. Peruna tulisi syödä mahdollisimman usein kuorineen.

Peruna muuntuu keittiössä tilanteen mukaan. Siitä saa arkista tai luksusta, tuttua tai yllättävää, suomalaista tai eksoottista ruokaa. Perunaan ei kyllästy.

Peruna sopii niin moneen tarkoitukseen, että helpompi olisi luetella, mihin se mahdollisesti ei sopisi, vaikeimmin varmaankin jälkiruokiin. Yksinkertainen on useimmiten parasta: hyvä perunamuusi, huolella keitetyt perunat, uudet perunat voin ja tillin kanssa.

KOKEILE RAITAA, KELTAISTA, VALKOISTA Raita-, kelta- ja valkojuurikkaat maistuvat samalta kuin tuttu punajuurikas. Halkaistusta raitajuuresta näkyy, kuinka valkoista maltoa koristaa tikkataulumaisesti vaaleanpunainen raidoitus. Raakana raidoitus erottuu, mutta haalenee huomattavasti kypsennettäessä.

Keltajuuri suorastaan hehkuu kullan­ keltaisena. Se maistuu hieman punajuurta miedommalta ja makealta. Väri säilyy hyvin ja syvenee keitettäessä. Valkojuurta voi pitää albinona punajuurena. Se on juurikkaista makein.

Ihoa huoltava porkkana

Palsternakan tuoksussa on aavistus selleriä.

Maussa tunnistaa mausteista pähkinäisyyttä ja makeutta. Upean arominsa takia palsternakkaa kannattaa maistella ihan omana itsenään.

Palsternakan maun salaisuus ovat eteeriset öljyt ja korkea sokeripitoisuus.

Porkkanan oranssi väri tulee karotenoideista, erityisesti beetakaroteenista, joka muuttuu elimistössä A-vitamiiniksi. Riittävä A-vitamiinin saanti huoltaa ihoa, limakalvoja ja näkökykyä ja väitetäänpä vanhenemisen seurauksienkin vähenevän. Antioksidanttina beetakaroteeni suojaa soluja ulkoisilta rasitteilta, esimerkiksi ihosoluja auringon säteiltä.

Keskikokoisesta porkkanasta saa sopivan päiväannoksen beetakaroteenia. Yliannostuksen vaaraa ei aiheudu, koska ylimäärä poistuu elimistöstä toisin kuin pillereistä nautittava A-vitamiini. Elimistö toisin sanoen muodostaa beetakaroteenista A-vitamiinia juuri tarvitsemansa määrän.

Oranssin porkkanan lisäksi voi valita nykyään violetteja, keltaisia ja punaisia porkkanoita.

Palsternakka tuoksuu ja maistuu

PAAHDA, KEITÄ, HÖYRYTÄ Palsternakka sopii kaikkeen mihin porkkanakin. Se antaa täyteläistä, makean pyöreää, aromaattisen mausteista makua erilaisiin patoihin, keittoihin, kasvispihveihin ja suolaisiin piirakoihin, myös makeisiin kakkuihin. Ominaismaku tulee mielestäni parhaiten esiin, kun palsternakan paahtaa, keittää tai höyryttää juuri ja juuri kypsäksi.

SOSEENA TAI RAPEINA SIPSEINÄ Palsternakka kypsyy nopeasti keittäen, höyryttäen tai vokaten. Palsternakkasose on hyvä lisäke sellaisenaan tai sekoitettuna perunasoseeseen. Kasvis- tai kanalientä lisäämällä palsternakkasoseesta saa hienoaromisen sosekeiton.

Helppo tapa on paahtaa neljään osaan pitkittäin leikatut palsternakat uunissa kevyesti öljyttyinä ja suolalla maustettuina. Uunissa palsternakat voi myös kuorruttaa eli gratinoida tai kovertaa ja täyttää. Sienimuhennoksesta palsternakka saa mehevän ja hyvän päällysteen.

Perunasalaattiin pieni määrä napakan­ kypsää palsternakkaa antaa hienon maku­ vivahteen.

Erityisherkkua palsternakka on rapeina sipseinä. Palsternakat voi leikata ohuiksi viipaleiksi ja kuivattaa uunissa rapeiksi herkkupaloiksi, myös pestyt kuoret. Pienen määrän lastuja voi myös paistaa pannulla esimerkiksi kalan lisäkkeeksi.

Nauriit ruokapöydässämme ennen perunaa Keltainen kaskinauris on tunnettu Suomessa jo paljon ennen perunaa tai lanttua. Nauriista meidän tulee pitää kiinni ja viljelyssä ja koko tuotanto- ja jakeluketjussa vaalia sen laatua.

Kaskinauris kuuluu syksyyn ja talveen.

Aromikkaita, usein keltaisia kaskinauriita voi hauduttaa kokonaisina uunissa tai käyttää kypsennettäviin ruokiin. Arvostettu maatiaislajike Enon kanta voi olla liilaa, keltaista tai kirjavaa.

Valkoiset, niin sanotut hunajanauriit, Oasis- tai Lumipallo-lajikkeet, puolestaan ovat aikaisen kevään ja kesän herkkuja. Rakenteeltaan rapeat mukulat maistuvat välipaloina omenoiden tapaan.

RAASTETTA SAVULOHEN KANSSA Kaskinauriista saa mitä maukkaimman lisäkkeen syystalven sieni- ja riista-aterioille. Haudutetut kaskinauriit täydentävät hirvipaisti­aterian yhdessä mustatorvisieni- tai suppilovahverokastikkeen kanssa.

Maukkaimmillaan nauriit ovat tasaisesti ja nopeasti kasvaneina, jolloin ne maistuvat makeilta ja vähän kirpeiltäkin. Liian suurena nauris on rakenteeltaan kova, jopa tikkuinen.

Kesällä naurisraasteeseen voi yhdistää herneitä, fenkolia tai pieniä pinaatinlehtiä.

Naurisraaste sopii paistetun tai grillatun kalan lisäkkeeksi. Se maistuu myös savustettujen ruokien, esimerkiksi savulohen tai palvilihan kanssa.

LAITURI LLA • 2019

27

KAIKKI KASVIKSET OVAT HERKULLISIA, JOS NE OVAT LAADUKKAITA JA VALMISTETAAN RUOAKSI TAITEN. EI ENÄÄ KASVIKSIA, JOTKA ON KEITETTY RUNSAASSA VEDESSÄ LÖTKÖIKSI JA MAUTTOMIKSI, EI YLIKYPSIÄ KASVIKSIA! Ruokatoimittaja, kotitalousopettaja Pirjo Toikkanen jaksaa puhua kasvisten puolesta.

Intohimoinen kasvisvalistaja tunnetaan rouva Kasviksena. ”Työskentelin noin seitsemän vuotta Kotimaiset Kasvikset ry:n viestintäpäällikkönä.

Vielä tämän vuosituhannen alussa kasvis­ teema ei ollut kovasti esillä. Juuresten tai perunan puolesta piti todella puhua! Kerran erääseen infoon mennessäni joku totesi kuuluvalla äänellä: ”Ahaa, siellä tulee Rouva Kasvis…!”

Ja niin ”arvonimi” alkoi levitä. Tämän jälkeen otin velvollisuudekseni tehdä työtä kasvisten puolesta entistä lujemmin ja uutterammin!”

MISTÄ KASVIKSESTA OLET ITSE INNOSTUNUT? ”Kaikki kiinnostaa, mutta tällä hetkellä erityisesti juuripersilja. Varmaan moni ei ole huomannut, että sellainenkin juures on olemassa!

Perheemme tekee useimmiten ruokaostokset Vantaan Tammiston Citymarketissa. Ainakin siellä on jo usean vuoden ajan ollut myynnissä kotimaista juuripersiljaa pussitettuna. Kun olen laittanut juuripersiljaa muiden juuresten kanssa paahtumaan uuniin, olen huomannut, kuinka herkullista juuripersilja on maultaan ja hieno täydennys juuresvalikoimiin.

Juuresrakkauden lisäksi minulla on rakkaus kaaliin. Kaikki kaalit ovat hyviä, esimerkiksi parsakaali ja sen hoikka sisar broccoliini.

Kaikki kasvikset ovat herkullisia ja hyviä, jos ne ovat laadukkaita ja valmistetaan ruoaksi taiten. Lisäksi tärkeää on, että vaihtelee monenlaisia kasviksia satokauden mukaan. Silloin aina ”uusi” kasvis maistuu vaihteeksi todella hyvältä.”

MISTÄ OHJEESTASI OLET SAANUT PALJON PALAUTETTA? ”Eniten ja ilahduttavinta olen saanut appelsiini-lehtikaalista ja appelsiini-ruusukaaleista.

Niissä yllättää valmistuksen helppous ja nopeus. Maku myös on niin lyömätön.

Appelsiini-lehtikaali löytyy kirjastani Rouva Kasviksen parhaat. Siinä suupaloiksi revityt lehtikaalin palaset laitetaan öljytilkkaan kattilaan, kuumennetaan ja lisätään yhden appelsiinin mehu sekä desilitran verran kermaa.

Haudutetaan 5 minuuttia ja maustetaan suolalla, nam!

Appelsiini-ruusukaalit oli syksyn 2017 hitti, ja se ohje löytyy blogistani:

rouvakasvis.blogspot.com/2018/10/ appelsiini-ruusukaalit-ja-linssipihvit

Kasviskokkaajan jääkaapissa on perunoita, porkkanoita, parsakaalia, sipuleita, paprikaa, tuoretta inkivääriä, kurkumaa...

MITÄ KASVISKOKKAAJAN JÄÄKAAPISSA ON AINA? ”Perunoita, porkkanoita, parsakaalia, sipuleita (kuivatut sipulit huoneenlämmössä, tuoretuotteet jääkaapissa), usein paprikaa, nykyisin aina myös tuoretta inkivääriä ja kurkumaa, joihin olen ihastunut. Vaihdellen sitten muuta: erilaisia juureksia, kaaleja, vihanneksia, satokausien mukaan…”

Kasvisten käytön lisäämistä puoltavat monet asiat.

EKOLOGISUUS JA EETTISYYS Meillä on vain yksi maapallo. Sen suojelemiseksi meidän kannattaa syödä kasvispainotteisesti, ettemme kuormita ja kuluta ympäristöä vahingollisesti. Meidän on hyvä tietää myös ruoan alkuperä ja tuotantotavat. Kasviksista tämä onnistuu aika hyvin, jos valitsemme lähellä tuotettua. Kaikkea kotimaasta ei kuitenkaan saa. Silloin valitaan satokauden tuotteita muualta tuotuina.

HYVÄ RAVINTOARVO JA MAKU Ruokailutilanteessa asia numero yksi on maku. Ei ole huononmakuisia kasviksia.

On vain huonosti käsiteltyjä tai säilytettyjä, laadultaan kehnoja tai epäkunnioittavasti ja huolimattomasti ruoaksi valmistettuja kasviksia, nuutuneita, vihertyneitä, ylikypsiksi keitettyjä, mauttomasti tarjottuja…

Kaikista kasviksista löytyy jotain ravitsemuksellisesti hyvää ja terveellistä, jo pelkästään kuitu on suoliston hyvinvoinnin kannalta tärkeä.

MUODOT, VÄRIT, TUNTUMAT KÄSISSÄ, SUUTUNTUMAT Kasvisten esteettisyys viehättää. Ajattelen ja ihmettelen, kuinka monia muotoja kasviksista löytyy. Miten upealta munakoiso tuntuu käsissä. Miten rapsahtaa moni kasvis käsiteltäessä tai pureskeltaessa suussa. Miten rouskuu porkkana.

On meheviä, napakoita, ohutseinäisiä, paksukuorisia. Vaikka mitä variaatioita.

MIKSI MEIDÄN PITÄISI SYÖDÄ ENEMMÄN KASVIKSIA? ”Osa ihmisistä syö varmasti minimisuosituksen, puoli kiloa päivässä. Osa varmaan jopa sen optimimäärän eli 700–800 g päivässä. Keskimäärin syömme päivässä kuitenkin noin 350 g tai vähemmän.”

MITÄ VOISI SITTEN TEHDÄ ASIAN HYVÄKSI? ”Suomalainen valitsee useimmiten vain kurkkua, porkkanaa, sipulia ja tomaattia. Näiden neljän suosikkijärjestys on vain hieman vaihdellut vuosittain. Peruna ei ole tässä mukana.

Kaikkia muita syödään hämmästyttävän pieniä määriä. Olen ollut käynnistämässä kukkakaali-, kesäkurpitsa- ja ruusukaalitalkoita ja uskon, että tempaukset ovat tehonneet.

Satokausiajattelu on loistava. Kasviksen laatu on silloin parhaimmillaan ja hintakin on edullisimmillaan. Joku kasvishan voi olla parhaimmillaan vain muutaman viikon tai yhden kuukauden ajan. Kun nostetaan parrasvaloihin kasvis kerrallaan, ihmiset innostuvat kokeilemaan niitä.”

ONKO MEILLÄ LIIAN RAJOITTUNUT KÄSITYS KASVISTEN KÄYTÖSTÄ? ”Ehdottomasti. Viljeltyjen kasvisten rinnalle tulee opetella tunnistamaan syötäviksi sopivia villejä vihanneksia luonnosta. Samoin tulee lisätä sienien tunnistamista ja käyttöä.

Ja kaikkien proteiinipitoisten kasvisten kuten härkäpavun, sinilupiinin, kvinoan ym. käyttöä kannattaa opetella. Erilaiset pavut, herneet, linssit ovat hyviä. Näitä tulee yhdistää eri tavoin tuoreisiin kasviksiin. Kotimainen herne on loistava aines tuoreena, pakastettuna ja kuivattuna. Siemenet, pähkinät ja mantelit sopivat useimpien kasvisten makumaailmoihin.”

OVATKO KOKKIOHJELMAT LISÄÄMÄSSÄ KASVISTEN KÄYTTÖÄ? ”Kokkiohjelmat ovat ehkä liian usein viihdettä.

Jotenkin toivoisi niihin lisää jonkinlaista opetuksellisuutta ja rauhallisuutta. Olisi kiva, jos niissä näkyisi ja kuuluisi myös kotiruoan ammattilaisia ja ravitsemustieteen ammattilaisia. Monet kotipuutarhurit tietävät paljon kasviksista ja niiden käytöstä.

Eri ihmisiin tietysti vetoavat erilaiset näkökulmat. Minua on aina innostanut tutustua ”tavaraopillisesti” ruoan aineksiin, tietää, mitä ne oikeasti ovat, miten tehty ja tuotettu, ominaisuudet ja kaikki se tausta. Ja olen yrittänyt koekeittiömäisesti ottaa selvää, miten ruoan aineksia tulisi käsitellä ja kokata. Toisaalta olen inspiroitunut, jos ruokaan on voitu löytää jotain yhtymäkohtaa taiteisiin, jos ruoka on tarjonnut samantapaisia elämyksiä kuin mitä taide ihmiselle voi tarjota.”

Lue lisää kasviksista ja Pirjon ohjeista hänen blogistaan:

rouvakasvis.blogspot.com

Pirjo Toikkanen on saanut Alfred Kordelinin säätiön Jaakko Kolmosen rahaston tunnustuspalkinnon suomalaisen ruokakulttuurin edistämisestä. Perusteissa kiitettiin kokeneen ruokatoimittajan työtä kasvisten monipuolisen käytön puolesta. Toinen iso asia Pirjolle oli, kun Satokausikalenteri otti häneen yhteyttä keväällä 2016 ja uutisoi: Arvostettu ruokatoimittaja Pirjo Toikkanen aloittaa kirjoittamisen Satokausikalenterin verkkosivuilla kasviksista. Pirjo on tullut tunnetuksi intohimoisena kasvisten käytön puolestapuhujana. Hänen sydämenasianaan on jo pitkään ollut herätellä suomalaisia käyttämään viljeltyjä ja villejä kasviksia monipuolisesti ja sesonkien mukaan. ”Olen Satokausikalenterin perustamisesta lähtien fanittanut Pirjoa ja hänen tekemisiään. Vihdoin tekemisemme on siinä pisteessä, että uskalsin lähestyä häntä ja esittää yhteistyötä”, toteaa Samuli Karjula.”

28

LAITURI LLA • 2019

"MINULLA ON ISO TERÄKSINEN HÖYRYKATTILA, JONKA REI’ITETTYYN OSAAN LAITAN KYPSYMÄÄN PERUNAT, PORKKANAT, PARSAKAALIT… UUNISSA PAAHTAMINEN ON TOINEN SUOSIKKINI. "

SOSEKEITTO SAVUSTETUSTA PALSTERNAKASTA

Rouva Kasvis

Intohimona satokauden kasvikset IHANIA RESEPTEJÄ LAITURILLA-­ LEHDEN LUKIJOILLE: Palsternakka-juuressipsien ja porkkana-palsternakkaterriinin ohjeet löydät

laiturilla.fi

1–2 PALSTERNAKKAA (500 G) • 1 SIPULI • 1 PIENI, KOTIMAINEN OMENA • 1 SOSEUTUVA PERUNA (100 G) • 2 RKL RYPSIÖLJYÄ • 3 DL KASVISLIENTÄ • 3–4 DL MANTELIJUOMAA • 2–3 RKL SITRUUNAN MEHUA • MUSTAPIPPURIA MYLLYSTÄ • RIPAUS SUOLAA • TUORETTA TIMJAMIA • PINNALLE PAAHDETTUJA PALSTERNAKAN KUORILASTUJA • 1 SAVUSTUSPUSSI Pese palsternakat huolellisesti ja kuori ne ohuelti perunankuorimaveitsellä. Ota kuoret talteen. • Leikkaa palsternakat pitkittäin neljään osaan ja siirrä savustuspussiin. Savusta palsternakat pussin ohjeiden mukaan. Savustamiseen kuluu puolisen tuntia. • Paahda 200-asteisessa uunissa palsternakkojen kuoret heti, kun uuni vapautuu palsternakkojen savustamisesta. Pyöräytä kuoret ensin öljyssä ja mausta kevyesti suolalla.

Tarkkaile, milloin ne ovat sopivasti rapeutuneet. Tähän menee noin 10 minuuttia. • Kuori ja hienonna sipuli. Pese ja lohko omena. Kuori ja lohko peruna. • Kuumenna öljytilkka tilavassa kattilassa. Lisää sipuli, omena, peruna ja muutama timjaminoksa.

Kuumenna ja anna ainesten kuullottua sekoitellen. • Yhdistä aineksiin savustetut palsternakat, samoin kasvisliemi. Keitä, kunnes peruna kypsyy. Soseuta keitos sauvasekoittimella.

• Lisää keittopohjaan mantelimaitoa niin, että saat keitolle sopivan sakeuden. Kuumenna sekoitellen ja surauta vielä sauvasekoittimella, jotta keitosta tulee kuohkeaa. • Mausta sitruunalla, pippurilla, ripauksella suolaa ja tuoreilla timjaminlehdillä. Tarkista maku.Annostele keitto. Lisää annosten päälle rapeita, paahdettuja palsternakan kuoria ja timjamia.

VINKKI: Voit valmistaa sosekeiton myös savustamatta palster­ nakkoja. Lisää palsternakat paloiteltuina kuullottumaan öljyyn muiden ainesten kanssa.

LAITURI LLA • 2019

29

Nyt jännitetään HUIKEAN KAUNIIDEN MAISEMIEN SYNTY SAIMAALLE ON JÄNNITTÄVÄ GEOLOGINEN TARINA, JUURI SELLAINEN, JOLLA ON ERITYISTÄ GEOLOGISTA ARVOA JA JONKA SIKSI PITÄISI KELVATA UNESCON GEOPARK-VERKOSTOON. Nähtävissä on jääkauden ja ajan kuluttamia jylhiä kallioita, joiden synnystä on 1800 miljoonaa vuotta. Avaruuteen asti näkyvät viimeisen jääkauden muistoina noin 12 000 vuotta sitten syntyneet Salpausselän harjut. Ne muodostuivat jään reunaan silloin, kun sulaminen välillä pysähtyi kylmemmän kauden aikana.

Jääkauden jälkeen kaakkoon kallistuneen järvialtaan vedet murtautuivat 5700 vuotta sitten Salpausselän läpi Laatokkaan ja veden pinta laski rajusti. Saimaannorppa jäi eristyksiin ja oppi sopeutumaan koviin talviin ja makeaan veteen.

Muinaisten esi-isien kädenjäljet näkyvät nykyään Astuvansalmessa kahdeksan metriä vedenpinnan yläpuolella. Vesilläliikkumisen tuhansien vuosien perinnettä pitävät yllä vuosittaiset Sulkavan soudut.

Viime kesänä kaksi Unescon lähettämää arvioijaa kävi tutkimassa Saimaa Geoparkin soveltuvuutta Unescon Geopark-verkostoon. Kevään aikana Unescon yleiskokouksessa selviää, onko Saimaa läpäissyt testit ensiyrittämällä vai määrätäänkö lisäaikaa.

30

LAITURI LLA • 2019

Hyvä tarina on välttämätön, mutta paljon muutakin tarvitaan.

Saimaa Geoparkin toiminnanjohtaja Heli Rautanen sanoo, että ”opastetaulujen määrä nousee tänä vuonna kolmeensataan, joten geo-, luonto- ja kulttuurikohteet alkavat erottua maastossa. Oppilaitosyhteistyössä on tehty luontoretkiä ja kouluvierailuja, alueen yrittäjille tehdään teemoja tutuiksi työpajoissa ja seminaareissa.

Imatralla sijaitsevan opastuskeskuksen ensimmäinen vaihe on valmis ja siellä voi vierailla arkisin. Eteenpäin on paahdettu täyttä häkää!”

Rokua Pohjois-Pohjanmaalla on jo Unescon Geopark-kohde, sielläkin on teemana jääkauden geologiset jäljet. Ovatko jäljet Saimaalla matkailijan silmään erilaisia? ”Jääkauden jäljet näkyvät vahvasti koko Suomen alueella. Rokuan teemana on jääkaudet ja Saimaa Geoparkin tarina on Saimaa-järven syntytarina. Saimaa on laguunimainen, saarten rikkoma vesistö. Eteläosassa yleisin kivilaji meillä on rapakivi. Paikan päällä vieraillessa huomaa, että eroja on valtavasti.”

Kuva: Tuula Moilanen

Unescon arvioijat, vietnamilainen Van Tan Tran ja kreikkalainen Charalambos Fassoulas, ottavat tuntumaa Saimaan aineettomaan kulttuuriperintöön Sulkavan soudussa.

Näin arvioija toimii Kolmen kunnan alueella sijaitseva Rokua pääsi eurooppalaisen geopuistoverkoston jäseneksi vuonna 2010 ja sitä kautta mukaan, kun Unesco viisi vuotta myöhemmin otti geopuistot ohjelmaansa. ”Nyt mukana on jo 140 kohdetta 38 maassa,” kertoo Rokua Geoparkin toiminnanjohtaja Vesa Krökki, joka on toiminut arvioijana uusia jäseniä otettaessa tai jo jäsenenä olevien Geoparkien kehitystä mitattaessa.

Viime kesän arviointikohde oli Luxemburgissa, edellisinä vuosina Kiinassa, Walesissa ja Kreikassa. ”Kriteerit hyväksynnälle ovat aivan eri tasoa kuin aikaisemmin.

Arvioijia on aina kaksi, joista ainakin toisella pitää olla geologinen koulutus ja toisella kokemusta Geoparkin hallinnosta. Paikan päällä tarkastetaan geologiset muodostelmat ja se miten ne on tuotu esille: onko esitteitä ja geologian ympärille rakennettuja tapahtumia ja tiedotustilaisuuksia.

Samoin tutkitaan se, että hallinto on kestävällä pohjalla ja sillä on riittävästi henkilökuntaa ja resursseja pyörittää ja kehittää toimintaa.”

”Huomiota kiinnitetään siihenkin, miten paikalliset yhteisöt ja ihmiset ovat mukana toiminnassa. Siihen pitää olla paikallinen innostus eikä se saa olla vain viranhaltijoiden ajatus.”

Arviointiraportti ei ole julkinen asiakirja, se annetaan vain Geopark-verkostoa johtavan neuvoston käsiteltäväksi suosituksineen. ”Raporttiin liittyy aina suosituksia siitä, miten aluetta pitäisi kehittää.

Neuvosto muokkaa arvioijien suosituksia ja toimittaa ne hakijalle. Vain pieni osa raportista tulee julkiseksi.” ”Neuvostolla on kolme vaihtoehtoa.

Se voi sanoa, että tälle alueelle ei Geoparkin perustaminen onnistu.

Se voi antaa kaksi vuotta lisäaikaa hanke­hakemuksessa olleiden puutteiden korjaamiseksi. Tai se voi todeta, että hyvä hakemus ja hyvä alue, voidaan hyväksyä. Silloinkin tulee kaikille suosituksia korjauksista.”

saimaageopark.fi rokuageopark.fi/fi/koe unesco.org/new/en/natural-sciences/environment/ earth-sciences/unesco-global-geoparks/

Saimaa – koko tarina yksissä kansissa Saimaa – koko tarina on Saimaan rannalla Ristiinassa asuvan Ari Mannisen huolellisesti ja hyvin tehdyn monivuotisen työn tulos.

Kirjan aineksia ovat Saimaan sokkeloiset järvialtaat jääkauden rikkomine kallioineen ja hiekkarantoineen, peninkulmaiset harjumuodostelmat, tuhannet saaret ja luodot. Tähän kaikkeen nivoutuu Saimaan ihmisten tarina, vuosi­ tuhansien takaa tämän päivän Saimaalla asuviin ja täällä lomaileviin. Kirja kuljettaa lukijan Saimaan historiaan ja nykyisyyteen uteliaan veneilijän kyydissä.

readme.fi

LAITURI LLA • 2019

31

Bongaa norppa!

Parhaat mahdollisuudet saimaannorpan näkemiseen ovat toukokuun alkupäivistä kesä­ kuun alkupuolelle. Kun jäät ovat lähteneet, norpat kuivattelevat nahkaansa aurinkoisilla rantakivillä. Niillä on yleensä useita lepokiviä, joista ne valitsevat, kai vuorokauden ajasta ja häiriöiden määrästä riippuen, sen joka tuntuu parhaalta. Norppaliven Pullervo on viihtynyt WWF:n kameran edessä päivästä toiseen jo kahtena vuonna.

ERILAINEN ELÄMYS Opastettu retki on erilainen elämys. Osallistuimme ensimmäiselle Puumalan vesillä tehdylle norpparetkelle sähkökäyttöisellä Ekopaatilla pari päivää jäitten lähdön jälkeen vuosi sitten. Retkipäivänä sää oli todella hieno, aurinkoinen ja tyyni. Näimme norpan noin

tunnin päästä satamasta lähdön jälkeen.

Sitä edelsi intensiivinen saarien ja luotojen rantakivien kiikarointi. Pieniä pettymyksiä ja turhautumista, kun ensimmäiset norppa­ havainnot osoittautuivatkin norpannäköisiksi kiviksi. Ja yhteinen jaettu ilo, kun vihdoin näimme norpan köllöttämässä laakealla kivellä!

KUNNIOITA NORPAN RAUHAA Vakiintuneilla norppien kotivesillä järjestetään kevätviikkojen aikana norpparetkiä, joilla norpan havaitseminen on suotuisalla säällä hyvinkin todennäköistä.

Kokeneet oppaat tuntevat norppien mielipaikat ja osaavat myös pysyä kunnioittavan 150 metrin välimatkan päässä. Kun norppa nostaa päätään ja tuntoviikset heiluvat, se

on valmis pakenemaan lähestyvää venettä tai vaaraa.

Norppia näkee muinakin vuodenaikoina, mutta silloin ne liikkuvat kalojen perässä ja niitä on vaikeampi löytää suunnitellusti.

KENELLE NORPPARETKI ERITYISESTI SOPII? Kaikille, myös sen ikäisille lapsille, jotka jaksavat olla veneessä muutaman tunnin.

Erityisesti mietimme ulkomaisia ystäviämme, jotka eivät varmasti ole eläissään nähneet mitään tämäntapaistakaan luontoja maisemaelämystä. Vai sopisiko vaikkapa yllätyslahjaksi syntymäpäiväsankarille ja hänen läheisilleen?

Norppavesille Puumalassa Hanhiniityn tilalta aivan Okkolan naapurista järjestetään norpanbongausmelontoja toukokuussa 11.5.,18.5., 19.5. ja 26.5. Retket tehdään vakailla kaksikkokajakeilla, jotka mahdollistavat valokuvauksen ja kiikaroinnin.

hanhiniitty.fi/saimaa-canoeing

Kuvaaja: Matti Vainikka Kuva: Puumalan kunta

Sähkökäyttöisen Ekopaatin lupsakka ja kokenut norppaopas Arto Keinänen vetää hiljaisella veneellään norpparetkiä Puumalassa kevätviikonloppuisin 3.5.–8.6. Lähdöt ovat Niinisaaresta Okkolan lomamökkien saunarannasta. Jo lähtiessä ollaan Junnu Vainion viiksekkäiden vanhojenpoikien maisemissa, joissa norpat edelleen viihtyvät.

Veneeseen mahtuu 10 matkustajaa.

lakelandgte.fi/fi/ varaa-paikka-puumala-norpparetki

Norppasafarit Haukivedellä Haukivedellä Linnansaaren kansallispuiston alueella on yksi Saimaan suurimpia norppatihentymiä. Siellä elää 60 norppaa.

Kokeneiden oppaiden vetämät SaimaaHolidayn safarit lähtevät tänäkin vuonna

32

LAITURI LLA • 2019

Luonterin ja Lietveden norppavesillä jo yli 20 vuotta toiminut Opas Tiina vetää toukokuussa ”Saimaan alkuasukkaan rakkaudella ja norpan suojelutyön tekijän tuntemuksella” melonta- ja kirkkoveneretkiä Hurissalon ympäristöön 1.5., 12.5., 26.5. ja 30.5. Lähtöpaikka on Pistohiekan lavan ranta. Norppahenkisiä retkiä vesillä on Tiinan viikko-ohjelmassa koko kesän tiistaisin ja keskiviikkoisin.

Tilauksesta retkiä järjestetään muulloinkin.

Tarkemmat tiedot Tiinan verkkosivuilta.

guidetiina.fi

Ekopaatin kippari Arto Keinänen toukokuun alusta sekä Oravista että Rantasalmen Järvisydämestä.

oravivillage.com/fi/Aktiviteetit/ Kesa/Safarit-ja-norpparetket/ Norppasafari

Ekopaatti tekee myös Haukivedellä norppa­ risteilyjä, lähtöpaikkana Rantasalmelta Mustalahden venesatama.

lakelandgte.fi/fi/norpparetket_ linnansaaren_kansallispuistossa/

Puijo-laivan kannelta näkee

Puijo-laiva kiertää Koukunpolven niemen ja apteekkari Forsmanin huvilaidyllin.

Saimaan hienoimmat maisemat?

Teimme kesäisen reissun Puijo-laivalla Savon­linnasta Karvion kanavalle. Laiva­ matkaa kertyi seitsemän tuntia. Paluu­ kuljetuksessa takaisin lähtöetappiin Savonlinnaan meni autolla noin puolitoista tuntia.

Ja kun siihen lisätään vielä kahden tunnin ajo Savonlinnasta vapaa-ajanasunnollemme Mikkelin lähelle, voi sanoa, että katselimme komeita eteläsavolaisia järvimaisemia kokonaisen pitkän päivän, ensin kannelta ja sitten ruokasalin lämpimässä.

Kannattiko päivä käyttää näin verkkaiseen matkaamiseen Saimaan vesillä?

Kyllä kannatti!

Maisemat ovat yksinkertaisesti hienot.

Vesi oli viime kesänä korkealla, joten muutamasta pikkuluodosta näkyi vain jono kivenselkiä ja välissä järvestä kasvavia puita.

Saimaa on valtava vesistö ja täynnä asumattomia saaria. Yli sata vuotta vanhat kanavat Heinäveden reitillä ovat jo itsessään nähtävyyksiä, ja ison laivan henkilökunnan suoriutuminen ahtaissa kanavissa oli joka kerta jännittävää katseltavaa. Väärä­kosken suluttomassa avokanavassa puskettiin vasta­virtaan ”ylämäkeen”.

KOTILOUNAS JA VASTALEIVOTTUJA WIENEREITÄ Retki oli myös kovin rentouttava. Maisemien katseluhan oli tämän retken pääpuuhaa!

Seurasimme kartasta laivan reittiä. Googlailimme paikkakuntia, joiden ohitse kuljimme.

Istuimme ravintolasalissa ja katselimme

suurista ikkunoista kirkasta taivasta, välkkyvää vettä ja ohi lipuvia metsäisiä saaria.

Kokki valmisti maittavan kotilounaan ja tarjoilijatytöt kiikuttivat sen pöytään.

Iltapäiväkahveilla nautimme vasta­ leivottuja wienereitä.

Kanssamatkustajina retkellämme oli joukko kokoustaan pitäviä insinöörejä, kaltaisiamme keski-ikäisiä tai vanhempia paris­ kuntia ja muutama englannin- ja saksan­ kielinen seurue, useimmat matkalla Kuopioon.

Puijo-laivan aikatauluista lisää: Saimaan Laivamatkat Oy Puhelin 015 250 250 / 044 766 2460 Yhtiö tekee kesän aikana reissuja muuallekin Saimaalle

mspuijo.fi

LEPPOISAA MATKANTEKOA Sää oli aurinkoinen ja tuulinen, suomalainen kesäsää.

Mietin useamman kerran, miltä ulkomaalaisista tuntui, kun missään ei näkynyt ihmisiä, ei huviveneitä, mökkejäkin näkyi vähemmän kuin lähtiessä kuvittelin.

Muutama hieno vanha huvila sai matkaajat kaivamaan kameransa esiin. Laiturit ja rantasaunat kielivät, että jossakin vihreän kasvuston takana on rakennuskin, vaikka sitä ei laivareitille näkynytkään. Kiuruveden apteekkari Forsmanin upea vanha huvila pilkotti puiden takaa Koukunpolven niemessä, jonka ympäri laivareitti kiertää.

Kanavilla jokunen ohikulkija tuli katsomaan laivaamme ja sen suoriutumista sulkujen läpi.

Takaisin Savonlinnaan palasimme Karvion kanavalta laivayhtiön kyydillä.

Laivaan jääneillä matkustajilla oli matkaa jäljellä Kuopioon vielä yli kolme tuntia.

LAITURI LLA • 2019

33

M Ö K K I L Ä I S E N M U I S T I L I S TA

Onko teillä jätevesien käsittely kunnossa?

Jos mökkisi rakennuslupa on vuodelta 2004 tai sen jälkeen, ei hätää. Mökin jätevedet käsitellään niin kuin pitää. Jos mökissäsi on kantovesi ja asiallinen kuivakäymälä, ei hätää. Asioiden pitäisi olla kunnossa.

Mutta jos mökki on rakennettu rannan läheisyyteen tai pohjavesialueelle ennen vuotta 2004, tarkista tilanne!

Uusien mökkien tiukemmat vaatimukset koskevat vanhempia mökkejä, joille annettu siirtymäaika on kulumassa loppuun. Jätevesien puhdistus pitää saada kuntoon 31.10.2019 mennessä.

Nyt alkaa olla kiire!

PITÄÄKÖ MINUN TEHDÄ JOTAKIN? ”Luotettavaa, tarkkaa tietoa ei ole niiden mökkien määrästä, joiden pitää korjata jätevesien käsittely lokakuun loppuun mennessä,” sanoo ympäristösuunnittelija Heikki Tanskanen Mikkelin seudun ympäristöpalveluista. ”Epätietoisuus johtuu siitä, että moniin mökkeihin on rakennettu kaikenlaista valmistumisen jälkeen. Jos ranta-alueen mökistä löytyy vesihana, se tarvitsee nykymääräysten mukaisen jätevesien käsittelyn.”

Kokeneiden rakennustarkastajien mukaan esimerkiksi Mikkelin 10 000 vapaa-ajanasunnosta ainakin joka neljäs tarvitsee syksyyn mennessä paremman jätevesijärjestelmän.

Tuhansissa mökeissä vesienkäsittely ei ole kunnossa.

MITÄ PITÄÄ TEHDÄ?

Ota yhteys kunnan rakennusvalvontaan.

Jos jätevesien käsittely on puutteellinen, sinun tulee hakea toimenpidelupaa jätevesien käsittelyn saneeraamiseen. Hakemuksia tuli helmi–maaliskuussa valvontaan noin yksi viikossa, kertoo Henri Varis Mikkelin rakennusvalvonnasta. ”Uskoisin, että hakemuksia alkaa tulla ihan toiseen tahtiin mökkikauden alkaessa.”

Enintään 100 metrin etäisyydellä vesistöstä sijaitsevan painevedellisen kiinteistön talousjätevedet on puhdistettava siten, että ympäristöön aiheutuva kuormitus vähenee orgaanisen aineen osalta vähintään 80 prosenttia, kokonais­fosforin osalta vähintään 70 prosenttia ja kokonaistypen osalta vähintään 30 prosenttia käsittele­ mättömään jäteveteen verrattuna.

Kunnat voivat herkillä alueilla määrätä tiukemmista rajoituksista.

SUUNNITTELETKO KORJAUKSIA TAI LISÄRAKENTAMISTA? Kannattaa olla liikkeellä mahdollisimman varhain, sanovat mökkitalkkarit, kirvesmiehet, metsurit, sähkö- ja putki­ urakoitsijat, joiden kalenterit täyttyvät jo ennen mökki­ kauden alkua. Monella mökkiläisellä on jo luotettu mökki­ rakentaja pieniin ja suuriin remontteihin. Viime vuosina palvelu­tarjonta mökkiläisille on runsastunut valtavasti.

Yhteys­tietoja löytyy sekä paikallislehdistä että Laiturillahankkeen nettisivuilta. laiturilla.fi/laiturilla-kumppaniyritykset

34

LAITURI LLA • 2019

Pssst...

Pienemmät panimot, enemmän humalaa

Suomen yksitotiset olutmarkkinat ovat saaneet väriä ja makua pienpanimoista. Etelä-Savossakin on niitä jo neljä. Ääripäät kohtaavat Mikkelin seudulla. Entinen Saimaan juomatehdas, nykyinen Saimaa Brewing Company on yksi pienpanimoiden vanhimpia ja suurimpia. Uusimpana, pienenä tulokkaana on mäntyharjulainen käsityöpanimo Nilkko. Savonlinnassa toimii kaksi keskisarjan pienpanimoa, Waahto Brewing ja Mustan Virran Panimo.

Pienten pienpanimoiden perustajat ovat hankkineet ammattitaitonsa kotiolutta tehden ja kokeillen. Siksi tuotteista pääosa on vahvasti humaloituja ale-oluita. ”Makutottumukset ovat muuttuneet, oluilta halutaan enemmän makua,” sanoo Waahdon Jari Kouvalainen. ”Teemme sellaisia oluita, joita itse haluamme juoda,” kertoo Nilkon Iiro Heikkilä. Helsingin Sanomat testasi pien­ panimoiden pintahiivaoluita viime kesänä ja ykköseksi tuli Nilkon Rascal American Pale Ale. Tuotanto ei oikein pysynyt kysynnän vauhdissa, mutta nyt on saatu pullotuskone!

Jonkinlainen trendi on tehdä myös vähä­ alkoholisia oluita: Saimaa Brewingilla on alkoholiton olut, Mustan Virran panimolla 1,2 % Pale Ale ja Nilkolla 2,8-prosenttista ykkösolutta. Oluenmyynnistä pienpanimoiden osuus on noin 5 %.

CRAFT

BEER W E E KE N

D

PE-LA 27.-28.9.

MIKKELI•MIKAELI

Lue lisää serviini.fi/craftbeerweekend sekä seuraa tapahtuman Facebooksivuja CBWMikkeli

Metsäretken helpoin saalis

”Metsäretken helpoin saalis on kerätä korillinen kuusenkerkkiä”, sanoo entinen työkaverini, ruokatoimittaja Christina Aaltio. Parhaimmillaan kerkät ovat alku­ kesästä, noin parin sentin mittaisina, notkeina ja heleän vihreinä. Kerkkiä kannattaa maistaa sellaisenaan. Raikas, hieman pihkainen aromi on monen makuun.

Christina ehdottaa silppuamaan kerkkiä tai irrottelemaan notkeita ”piikkejä” esimerkiksi savulohisalaattiin, lampaanlihan marinadiin tai jauhamaan mausteeksi peston joukkoon. ”Hauska idea on savustaa kerkkiä hennosti grillissä, savustuspöntössä tai -pussissa ja upottaa savunmakuiset kerkät lopuksi oliiviöljyä maustamaan.”

Kuusenkerkkäteetäkin hän ehdottaa kokeilemaan. ”Se syntyy viidessä minuutissa. Kupin pohjalle muutama kerkkä ja kuumaa vettä päälle. Lusikallinen hunajaa tekee juomasta taivaallisen.”

iss Marskin lumo

Saimaa Berliinissä

Tämänvuotisilla maailman suurimmilla ruoka­ messuilla Berliinissä Suomesta oli mukana peräti 80 yritystä.

Saimaan ruokatuottajat olivat joukolla mukana toista kertaa avaamassa pohjoisille gourmet-tuotteille tietä Euroopan markkinoille.

Grüne Wocheen panostetaan lähivuosina yhä enemmän. ”Luomuraaka-aineet ja pohjoisten marjojen aromit kuten lakka, puolukka ja mustikka kiinnostavat täällä”, kertoi Vavesaaren tilan Taina Laitinen Helsingin Sanomien messujutussa. ”Jättimessuilla on pakko erottua. Alkuperämerkki D.O. Saimaasta on apua, se kertoo osaamisesta ja voidaan linkittää suomalaiseen järviluontoon.”

Grüne Wochessa markkinoitiin saksalaisille myös Saimaa Gastronomy -hankkeessa mukana olevia Hotelli Punkaharjua, Tertin Kartanoa, Sahanlahti Resortia ja Teahouse of Wehmaista.

Tulossa on lisää ruokaelämyksiä, piirakkapajoja, sieniretkiä, hirvikeittotapahtumia...

a

i aikaurassa aivan er annerheimin se M rheimin oli ne sti an M ea a oik oit tä salo kertoili tarin ”Välillä tuntui, et in rh Nä o sa m vis Ti itavasti keisarin ho kautena, niin ta atkoilla, Venäjän alla, tutkimusm nnöi ateriaa. isä n ku a all m elämästä rintam sa aristokraattina ä oli oman aikansa en lis eim vä rh ne ain an ns tai ka tä marsalkka M et ä, ss tänyt roolinsa de äis yh sis in oli Totesimmek uri. Närhinsalo sain rm hu ja ija ail smies! Minäkin ikk James Bond, se llakin kuin herra de to yi yt tä yt hän kä erittäin hyvin ja an.” aan käsisuudelm iselo 45+ / Eeva lähtiessä kohteli Mikkelissä, Na illa ub Kl n eli ikk M n ne sä Ke Sini

Taitavat naiset Vuolingon asemalla Vuolingon asema Mikkelin lentokentän liepeillä on 1920-luvulla rakennettu pienehkö pula-ajan asema. ”Perheeni vapaa-ajan asunnoksi se muuttui keväällä 2009, kun Senaatti-kiinteistöt myi toistaiseksi viimeisen erän käytöstä poistuneita VR:n rakennuksia. Olemme arkkitehtimieheni kanssa kunnostaneet rapistunutta rakennusta mahdollisimman kevyesti ja sen historiaa kunnioittaen. Ajattelimme alusta alkaen, että entistä julkista rakennusta olisi mukava pitää välillä avoinna kävijöille. Olemme nyt neljänä peräkkäisenä kesänä järjestäneet aseman makasiinissa kesänäyttelyn”, kertoo käsityönopettaja ja taidekäsityöläinen Tupu Mentu.

Vuolingon aseman tämän kesän näyttelyn teemana on Naisen muoto­ kuva. Esillä on 13 tekstiilin keinoin toteutettua pehmeää veistosta. ”Muodostamme tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen kanssa näyttelystä vastaavan työryhmän. Opetamme talvisin mm. aikuisten käsityön taiteen perusopetuksen ryhmiä Helsingissä.

Syventävien opintojen ryhmässämme on 11 lahjakasta ja taitavaa 30-65vuotiasta naista, ja heistä jokainen toteuttaa näyttelyyn yhden veistoksen.

Myös me Virpin kanssa teemme näyttelyyn teokset”, kertoo Tupu.

Näyttely on avoinna 30.6.-14.7. 2019 (suljettu ma 1. ja 8.7.)

Vanhamäentie 28 B, 50600 Mikkeli

LAITURI LLA • 2019

35

Peruspessimisti, orposielu ja panssarivaunu ”Ollaan vuosien saatossa ostettu jokusia puolivuotiaita lehmävasikoita Toplasenmäen luomutilalta Mikkelistä.

Kuvassa on kolme kelpo emolehmiksi kehittynyttä yksilöä.” Anna Siiriäisen, Hirvensalmella asuvan kuvataiteilijan ja luomutilan emännän, värikkäisiin Facebook-päivityksiin tilan lehmistä jää helposti koukkuun. Jää sinäkin!

Facebook-sivut: Luomutila Siiriäinen

Inka

Charolais-herefordristeytys Muistuttaa enemmän panssarivaunua kuin lehmää. Leppoisa tyyppi, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, poikii helposti ja hoitaa vasikkansa upeasti. Inkalle käy kaikki.

36

LAITURI LLA • 2019

Miina

Hieman orposielu, joka pikkuhiljaa on sulautunut porukkaan Miina poiki viime keväänä ensimmäisen kerran sonnivasikka Pommin ja kasvatti sen huikean kokoiseksi. Hiehona Miina eksyi kerran laitumella ilmeisesti ojan kautta aidan väärälle puolelle ja alkoi silloin luottaa minuunkin, kun yhdessä etsimme lauman. Miina ei ole edelleenkään mikään seikkailijaluonne, vaan viihtyy pihatolla paremmin kuin laitumella.

Jippu

Selkeästi peruspessimisti Lähtökohtaisesti kaikki on huonosti ellei toisin todisteta. Jippu on poikinut kolme kertaa meillä. Vasikat ovat Neonkaks, Olaviuusivirta ja Peeämämpee.

Kuvataidetta ja musiikkia Salmelan kesässä

Vihjeitä ensikertalaisille ja konkareille TAIDEKESKUS SALMELASSA KESÄNÄYTTELYN TUNNETUIN NIMI LIENEE PITKÄN URAN TEHNYT TAIDEMAALARI RAFAEL WARDI. UUSIMPIA TUTTAVUUKSIA OVAT TÄMÄN KESÄN NUORI TAITEILIJA JASMINA IJÄS JA VIIME TALVEN RESIDENSSISSÄ TYÖSKENNELLYT JOEL SIEVERS. MUSIIKKITAPAHTUMISSA MUKANA OVAT MM. KATRI-HELENA, DANNY JA JUKKA KUOPPAMÄKI TYTTÄRINEEN. ”Ja elokuun alussa, 10.8. kaikki laulavat Salmelassa!” kertoo Salmelan johtaja Tuomas Hoikkala. ”Tilaisuuden esikuvana on supersuosittu ruotsalainen yhteislaulu­ tapahtuma Allsång på Skansen.”

ANTAISITKO JONKUN HYVÄN VINKIN SELLAISELLE, JOKA EI OLE VIELÄ KOSKAAN KÄYNYT SALMELASSA? ”Salmelan taidenäyttelyt ovat laaja kokonaisuus. Yleensä esillä on yli 300 teosta 20-30 eri taiteilijalta. Päärakennuksen lisäksi teoksia on esillä myös Domanderin näyttelyalueella Apteekki- ja Postitaloissa, Palvelijan asunnossa ja piharakennuksissa, Ravintola Kesä­ heinässä sekä maisema- ja veistospuistoissa.

Kierrokseen kannattaa siis varata aikaa vähintään 1,5–2 h ja päärakennuksen lisäksi käydä myös muissa rakennuksissa, joissa on esillä yli puolet näyttelykokonaisuudesta.

MISTÄ KANNATTAISI TULEVANA KESÄNÄ INNOSTUA? ”Kesällä 2019 kannattaa innostua etenkin taide­maalari Rafael Wardin teoksista, jotka ovat esillä Salmelan päärakennuksen etu­ salissa. Wardi on toiminut aktiivisesti Suomen taidekentällä yli 60 vuoden ajan.

Hänet tunnetaan etenkin värikkäistä, kelta­ sävyisistä teoksistaan, tunnetuimpana presidentti Tarja Halosen muotokuva vuodelta 2002.

ONKO TAVALLISELLA KÄVIJÄLLÄ VARAA OSTAA NÄYTTELYN TEOKSIA? ”Kyllä on. Näyttelyssä esillä olevien teoksien lisäksi Salmelassa on esillä laaja valikoima erilaista taidegrafiikkaa, joka on yleensä hyvä ja budjettiystävällinen valinta esimerkiksi ensimmäistä taideteosta hankittaessa.”

JOS ON KIINNOSTUNUT TAITEEN OSTAMISESTA, PITÄISIKÖ SILLOIN TULLA KATSOMAAN JO NÄYTTELYN ALKUPÄIVINÄ? ”Jos on kiinnostunut tietyn taiteilijan teoksista ja mielii hankkia teoksen kokoelmiinsa, kannattaa olla ajoissa liikenteessä. Jos etsii sopivaa teosta laajemmalla otannalla, teoksia ja etenkin taidegrafiikkaa on saatavilla myös loppukesästä.”

MITEN ARVIOISIT SALMELAN RESIDENSSITOIMINNAN TULOKSIA? ”Salmelan residenssitoiminta on luonut merkittävän ponnahduslaudan uralle nuorille, lupaaville taiteilijoille. Residenssimahdollisuus on taiteilijalle aina ilmainen. Residenssitoiminnan kautta olemme löytäneet nuoria, lahjakkaita taiteilijoita ja olemme voineet tukea heidän työskentelyään ja etenemistään urallaan.

Residenssitoiminnan kautta Taidekeskus Salmelan näyttelyihin ja yleisön tietoisuuteen ovat vuosien varrella nousseet mm. taiteilijat Ilkka Lammi, Henna Pohjola, Pekka Parviainen, Tiina Suikkanen, Kia Taegen, Johanna Lumme ja Essi Peltonen.

MINKÄLAISIA TAITEILIJOITA SIELLÄ ON OLLUT? ”Salmelan talviresidenssissä Mäntyharjulla työskentelee vuosittain 8-9 taiteilijaa. Suurin osa residenssissä työskennelleistä taiteilijoista on taidemaalareita, mutta vuosien varrella residenssissä on työskennellyt myös ympäristötaiteilijoita, valokuvaajia ym.

Pääasiassa residenssissä on työskennellyt suomalaisia, uransa alkuvaiheessa olleita taiteilijoita. Kysyntä kansainvälisesti on kuitenkin lisääntynyt entisestään, ja residenssissä onkin viime vuosina vieraillut taiteilijoita myös mm.

Venäjältä sekä Espanjasta.”

ONKO JOISTAKIN RESIDENSSITAITEILIJOISTA TULLUT SALMELAN JOKAKESÄISIÄ TAITEILIJOITA? ESIMERKIKSI KEISTÄ? ”Residenssistä nousee vuosittain taiteilijoita Salmelan kesän näyttelyihin. Esimerkiksi Salmelan kesän 2019 nuori taiteilija Jasmina Ijäs työskenteli Salmelan talviresidenssissä Mäntyharjulla syksyn 2017 ajan. Hänen teoksiaan on ollut Salmelassa esillä jo aikaisemmin.

Talvi­kauden 2018-2019 residenssissä on työskennellyt kuvataiteilija Joel Sievers, jonka residenssissä maalattuja teoksia nähdään kesän 2019 näyttelyssä ensimmäistä kertaa.”

JOS VOI TULLA VAIN YHTEEN KESÄN TILAISUUTEEN, MITEN SELLAISEN VOI VALITA NIIN SUURESTA TULEVAN KESÄN TAPAHTUMATARJONNASTA? ”Tulevan kesän tapahtumatarjonnasta nostamme esiin ehdottomasti Jukka Kuoppamäen 60-vuotistaiteilijajuhlakonsertin. Konsertissa ovat Kuoppamäen lisäksi mukana Danny, Katri Helena sekä Kuoppamäen tyttäret Anna, Inka ja Taika. Musiikista vastaa Arto Paju Big Band sekä 20-jäseninen jousiorkesteri Soul Strings.

Lavalla nähdään siis yhtä aikaa 50 muusikkoa.”

MIKÄ ON UUTTA SALMELASSA KESÄLLÄ 2019? ”Salmelan puistonäyttämön esiintymislava laajentuu kesän aikana. Jatkossa se mahdollistaa isojen orkestereiden esiintymisen näyttämöllä.

Puistonäyttämön ympäristöön valmistuu juhlavuoden avajaisiin graafisesta betonista valmistettu ympäristö­taideteos, jonka on suunnitellut professori Juhani Pallasmaa.

Teoksen toteutuksesta vastaa mänty­ harjulainen betoni­ teollisuuden edelläkävijä Suutarinen Yhtiöt.”

Yhteislaulutilaisuus Kaikki laulaa Salmelassa 10.8.2019. Esilaulajina Arja Koriseva ja Mikael Konttinen.

LAITURI LLA • 2019

37

Joel ja Sylvia

Tarina salaisesta rakkaudesta Kävimme viime kesänä katsomassa aivan ihastuttavan Joel ja Sylvia -pienoisnäytelmän kirjailija Joel Lehtosen Putkinotkossa.

Ensi-ilta sai ylistävän vastaanoton. Kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä, sillä katsojia mahtuu Lehtosen kammariin vain 35.

Näytelmä kertoo kesästä 1912, jolloin Joel Lehtosen rakastettu, Sylvia Avellan tuli yhteisten ystävien kanssa kirjailijan kesäkotiin Putkinotkoon.

Joel oli huutolaispoika, aloitteleva kirjailija ja toimittaja, Sylvia oli varakkaan kulttuurisuvun tytär, lahtelaisen rehtorin ja nuorsuomalaisen poliitikon puoliso. He tutustuivat ja ihastuivat Lahdessa, jonne Joel Lehtonen tuli toimittajaksi vuoden 1906 tienoilla. Ihastus syveni rakkaus­suhteeksi, vaikka tapaamisia oli vaikea järjestää. Avellanien avioliitossa miehellä oli suhteellisen avoimesti rakastajatar, mutta naisten uskottomuuteen suhtauduttiin paljon tuomitsevammin.

Kamarinäytelmä perustuu Lehtosen kirjeisiin Sylvia Avellanille vuosina 1907-1920, Sylvian kuolemaan saakka. Kirjeitä on yli 300. ”Ne antavat valtavasti mielenkiintoista aineistoa Lehtosesta”, sanoo käsikirjoittaja ja ohjaaja Kimmo Lavaste. ”Hän oli hyökkäävä ja kapinallinen, halusi tahallisesti hämmentää.

Hän kertoo kirjeissään pitkästi pimeistä puolistaan ja suhteista, joita hänellä oli ulkomailla yleisiin naisiin.”

Sylviasta tiedetään paljon vähemmän, koska Lehtonen hävitti saamansa kirjeet. ”Lehtosella oli tapana käyttää tuttaviaan ja ystäviään esikuvina kirjoissaan. Sylvian hahmo löytyy kirjoista Sorron lapset ja Punainen mies.

Sieltä sain vähän näkökulmaa Joelin ja Sylvian suhteeseen,” sanoo Lavaste.

KUKA OLI JOEL LEHTONEN? Joel Lehtonen syntyi 27.11.1881 Haukiniemessä Säämingissä 29-vuotiaan Karolina Heikaraisen aviottomana lapsena.

Joel joutui huutolaispojaksi vain puoli­ vuotiaana. Hänen ollessaan kolme ja puolivuotias

38

LAITURI LLA • 2019

otti leskirouva, ruustinna Augusta Wallenius hänet hoiviinsa ja kasvatti sivistyneissä oloissa omien tyttäriensä seurassa. Kun Joelin oli aika aloittaa koulu, antoi Augusta Wallenius lehto­ lapselle nimen Lehtonen. Joel Lehtonen kävi koulua Savonlinnassa ja Kuopiossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin reaalilyseosta 1901.

Lehtonen asui lyhyitä aikoja eri puolilla Suomea ansaiten elantonsa lehtimiehenä ja kirjoittajana. Kotiseutu Sääminki veti Lehtosta puoleensa. Hän osti Inhan tilan eli Putkinotkon 1905.

Tilaa asui ja viljeli Lehtosen velipuoli perheineen. Lehtonen vietti siellä kesät ja kutsui taiteilijaystäviään sinne lomailemaan. Myös Sylvia Avellan vieraili Putkinotkossa ystäviensä kanssa.

Sylvia Avellanin kuoltua vuonna 1920 Lehtonen meni naimisiin hierojansa ja taloudenhoitajansa Lydia Thomassonin kanssa.

Lokakuussa 1922 hän myi Putkinotkon ja osti itselleen uuden kesäpaikan, Lintu­ kodon, Sääksmäen Vanajaveden Pienestä Vohlisaaresta.

Joel Lehtonen kuoli lähes liikunta­ kyvyttömänä kotonaan Helsingissä 20.11.1934.

Hänen hautansa on Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä.

Lehtonen suomensi yhteensä 40 teosta norjasta, tanskasta, saksasta, ranskasta, italiasta ja espanjasta. Pääteoksia ovat Putkinotkosarjan romaanit Kerran kesällä, Kuolleet omenapuut ja Putkinotko. Hänen kirjallinen teemansa ”salon siirrokkaista”, suomalaisten kamppailusta erämaan ja eurooppalaisen kulttuurin välissä, on aina ajankohtainen.

Putkinotko on kesäisin avoinna yleisölle.

Sinne on 16 km Savonlinnasta.

Viime kesänä loppuunmyyty pienoisnäytelmä Joel ja Sylvia jatkaa heinäkuussa 2019.

https://www.facebook.com/joellehtosenseura/ Mikäli haluat liittyä jäseneksi Joel Lehtosen seuraan ja tulla mukaan toimintaan, löydät tiedot

nimikot.fi/nimikkoseurat/joel-lehtonen/

Teemu Laasanen nimitettiin lokakuun puolivälissä Mikkelin musiikkijuhlien

Paikallinen tekijä, jota kannattaa seurata...

festivaalijohtajaksi. Jo kaksi kuukautta myöhemmin julkaistiin kesän festivaalin ohjelmarunko juhlien Facebooksivuilla. Tulossa on monella tavalla uudenlainen festivaali – rennompi, kevyempi ja

Teemun unelmatyö

monipuolisempi.

Rennompaa, kevyempää, monipuolisempaa Musiikkijuhlilla MITÄ TEIT TYÖKSESI, ENNEN KUIN TULIT VETÄMÄÄN MIKKELIN MUSIIKKIJUHLIA? ”Olen ollut vuodesta 2003 alkaen Mikkelin musiikkiopiston pianonsoiton lehtori ja Mänty­ harjun toimipisteen johtaja. Tässä työssä jatkan edelleen. Pari kolme viime vuotta olen myös esiintynyt pianistina entistä enemmän ja innostunut tekemään kaksi levytystä, joiden pohjalta on kirjoitettu kaksi musiikkisatu­kirjaa.

Perustimme juuri kahden muun osakkaan kanssa MusicFairyTales -nimisen yrityksen, joka jatkaa musiikkisatujen luomista. Kolmas ja neljäs kirja ovat parhaillaan tekeillä.”

MISTÄ SAAVUTUKSESTA OLET ERITYISEN YLPEÄ? ”Muuttotappiosta huolimatta olemme onnistuneet jatkuvasti kasvattamaan musiikkiopiston Mäntyharjun toimipisteen oppilasmäärää ja soitinvalikoimaa. Oppilaiden edistyminen ja onnistuneet esiintymiset tuovat aina iloa.

Lisäksi monet oppilaat ovat saavuttaneet menestystä kansallisissa kilpailuissa ja lähteneet jatko-opintoihin musiikkialalle.”

MITEN OLI MAHDOLLISTA LYÖDÄ MUSIIKKI­ JUHLIEN OHJELMA LUKKOON JO ENNEN JOULUA? ”Hyvällä suunnittelulla ja määrätietoisella työllä. Osaa ohjelmasta oli pohjustettu jo ennen kuin tulin musiikkijuhlille, ja sekin auttoi.”

Ohjelmassa on paljon uudenlaisia tapahtumia.

MITEN UUTEEN KONSEPTIIN PÄÄDYTTIIN? ”Sain musiikkijuhlien hallitukselta ja hallintojohtajalta vapaat kädet suunnitella sellaisen ohjelman kuin halusin. Ohjelmakokonaisuudesta

tuli hyvin omani näköinen eli sellainen, johon haluaisin itsekin osallistua kuulijana.”

MILLAINEN YLEISÖ SINULLA ON OLLUT MIELESSÄ OHJELMAA RAKENTAESSASI? ”Monipuolinen ohjelma toivottavasti kiinnostaa monenlaisia kuulijoita. Lapsiperheet on huomioitu nyt paremmin, musiikkisatuja on kahtena päivänä. Lisäksi musiikkikomedia tuo uuden mausteen juhlille, toivottavasti yleisö innostuu rohkeasti mukaan nauttimaan ja pitämään hauskaa Iiro Rantalan ja The Fabulous Bäckström Brothersin kanssa.” ”Seminaarit ja luennot tuntuvat kiinnostavan vuodesta toiseen, joten niihin on panostettu entistä enemmän. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen luento kiinnostaa varmasti, ja yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluillalliselle hänen kanssaan. Juhlilla on yhteensä neljä ruokatapahtumaa, joissa kuullaan nuorten lahjakkuuksien musiikkia. Kannattaa tutustua ohjelmaan lähemmin!”

MILLAISENA NÄET MIKKELIN MUSIIKKIJUHLIEN TULEVAISUUDEN? ”Vuonna 2021 musiikkijuhlat täyttää 30 vuotta.

Omat suunnitelmani jatkuvat tällä hetkellä sinne saakka. Kaikkea ei voi vielä paljastaa, koska neuvottelut ovat vielä kesken.” ”Luvassa on kuitenkin mm. suomalaisen musiikin teemakonsertteja, lisää musiikkikomediaa, uusia orkesterivierailuja, kuoromusiikkia, kansainvälisen nuorten muusikoiden mestari­ kurssitoiminnan käynnistäminen, useita levytyksiä, dokumentti musiikkijuhlista ja paljon muuta uutta.”

MIKÄ VOISI OLLA GERGIJEVIN JA MARIINSKIN OSA FESTIVAALILLA? ”Mariinskin vierailut toivottavasti jatkuvat edelleen, minulla on kyllä heidänkin varalleen useita suunnitelmia, kunhan pääsen maestron kanssa niistä keskustelemaan. Valeri Gergijev on tietyllä tapaa edelleen musiikkijuhlien kasvot, ja tämä on erityisesti kansainvälistä yleisöä ajatellen loistava asia. Maailmassa ei ole kovin montaa festivaalia, joissa Gergijev säännöllisesti esiintyy, ja kuitenkin Mikkeli on edelleen yksi niistä harvoista. Tästä meidän mikkeliläisten pitäisi olla ylpeitä.”

MIKÄ SINUSTA TÄRKEÄ ASIA MEIDÄN KAIKKIEN PITÄISI TIETÄÄ ENSI KESÄN MUSIIKKIJUHLISTA? ”Musiikkijuhlat on kaikkien mikkeliläisten oma juhla. Mariinski ja Gergijev saattavat tuntua vierailta tai jopa siltä, että ”onhan tuo jo nähty täällä”. Mutta ellet ole vielä kokeillut, miltä Mikkelin Musiikkijuhlat oikein kuulostavat, lähde rohkeasti kokemaan uusi elämys. Jos kynnys Mariinskin konserttiin tuntuu vielä liian korkealta, kannattaa tutkia, löytyisikö ohjelmatarjonnasta jotain muuta mielenkiintoista.”

MIKÄ ON MOTTOSI? ”Minulla ei ole mitään yksittäistä mottoa.

Muutamia itseäni kuvaavia sananparsia tulee kyllä mieleen. Yrittänyttä ei laiteta, menee läpi vaikka harmaan kiven, jääräpäisyys on taitolaji ja ennakointi on toinen nimeni. Rakastan musiikkia ja tapahtumien järjestämistä, joten musiikkijuhlilla saan tehdä unelmatyötäni.” mikkelinmusiikkijuhlat.fi

39

Anni Hemminkisen löytyneet

kuvaaarteet

Valokuvaaja Anni Hemminkinen (1879–1966) tunnettiin kiertävänä valokuvaajana Punkaharjulla. Hemminkisen ottamat kuvat ajoittuvat vuosille 1915–1950.

Ura punkaharjulaisten ”hovikuvaajana” loppui kotitalon ja kuvauskaluston paloon 1950-luvun alussa.

Anni Hemminkinen, omakuva 1910-luvun lopulta Savonlinnan maakuntamuseon kokoelma

H

emminkisen elämäntyö on tallentunut lukuisiin punkaharjulaisiin perhealbumeihin, mutta noussut kokonaisuutena esiin vasta, kun unohtuneet lasinegatiivit löytyivät uudelleen. Negatiivit otti alun perin talteen punkaharjulaisen metsäteknikon talon aitan kivijalasta rouva Helmi Kanerva, joka tallensi aktiivisesti kotiseutunsa historiaa. Hän myös osti lasinegatiiveja lisää. Pojat Nuutti ja Antti Kanerva saattoivat kuvat paljon myöhemmin museokokoelmiin.

Vuodet aitan kivijalassa ovat vaurioittaneet lasinegatiiveja, mutta toisaalta juuri vauriot saavat kuvat näyttämään taianomaisilta välähdyksiltä menneisyydestä. Lasinegatiivit on digitoitu Lustossa, jossa niistä on vedostettu viime vuonna järjestettyyn näyttelyyn noin sata valokuvaa 614 lasinegatiivin kokoelmasta.

40

LAITURI LLA • 2019

Hotêl Finlandian vuokra-auto ja tunnistamatonta hotellin henkilökuntaa 1910-luvun lopulla hotellin edustalla / Nuutti Kanervan kokoelma

Tuntematon perhe kodissaan 1910-luvun lopulla tai 1920-luvulla Nuutti Kanervan kokoelma

Tuntemattomia naisia Tuunaansalmen Kirkkosaaressa noin 1915-1930 Nuutti Kanervan kokoelma

Hôtel Finlandian vossikka 1910-luvun lopulla (henkilöt tunnistamattomia) Nuutti Kanervan kokoelma

Kaarin Kuutti 1937-1938 Pöllänsaaressa Nuutti Kanervan kokoelma

”Seitsemän Siiraa”. Kiertokoulunopettaja Aura ja metsätyönjohtaja Emil Siiran perheen lapset Erkki, Mirjam, Aino, Martti, Sirkka, Kerttu ja Helmi (av. Kanerva) 1930-luvun alussa Laukansaaressa kotinsa seinustalla Nuutti Kanervan kokoelma

Anni Hemminkinen Punkaharjulla Nervanderin kummulla kesällä 1916 Nuutti Kanervan kokoelma

Tuntematon pyöräilijä Punkaharjulla 1920- tai 1930-luvulla Savonlinnan maakuntamuseon kokoelma

Tuntematon perhe 1920tai 1930-luvulla Savonlinnan maakuntamuseon kokoelma

Tuntemattomia ihmisiä (todennäköisesti matkailijoita) Punkaharjulla noin 1915-1930 Nuutti Kanervan kokoelma

LAITURI LLA • 2019

41

oopperassa

Koko elämä Joonas Väkeväinen oli kitaraa ja rumpuja soittava 11-vuotias koululainen Savonlinnassa, kun Oopperajuhlat vuonna 1997 järjesti koelaulutilaisuuden lapsikuoroon. ”Musiikinopettaja sanoi, että voisit hakea, kun olet laulava ja soittava poika. Pääsin mukaan ja olin laulamassa Pajatsossa ja Cavalleria Rusticanassa. Siitä lähti kipinä.”

Nuori Joonas lauloi kuorossa neljä vuotta. Sitten tuli äänenmurros, ja hän siirtyi näyttämöavustajaksi siirtelemään lavasteita esityksen aikana. ”Minua alkoi kiinnostaa tekniikka ja valot.

Kyselin pääsisikö sellaisiin töihin. Vastausta ei kuulunut ja kävin keväällä 2002 lavastamossa yhtenä päivänä. Joku sanoi, että otahan nuori poika hanskat käteen, ei täällä turhan panttina seisoskella.” Kaksi viikkoa kului päivä kerrallaan lavasteiden rakentajana, sitten tehtiin sopimus, jolla Joonas kiinnitettiin tekniikkaan.

Työ oli fyysisesti raskasta ja päivät pitkiä. ”Elokuussa kun kausi loppui, käet oli puoli metriä pitemmät ja olin aika sippi. Tiesin töitä tehneeni.”

Nyt Joonas Väkeväinen on ollut reilusti yli puolet elämästään kesätöissä ooppera­ juhlilla. ”Kaikkea olen tehnyt näyttämön takana paitsi maskeerausta ja pukijan töitä.”

Teknisenä tuottajana hän vastaa sekä näyttämötilojen rakentamisesta että lavasteiden vaihdoista, valoista ja koko tekniikasta, yhteensä kahdeksankymmenen ihmisen työn organisoimisesta tiukasti aikataulutettuun ja pelisilmää vaativaan työhön.

Jokaisena keväänä on omat ongelmansa.

Linnassa tehdään talvisin korjaustöitä, jotka saattavat viivyttää oopperavalmisteluja.

Runsaslumisina talvina joudutaan odottelemaan lumien sulamista. Vasta sitten voidaan aloittaa lavan ja näyttämöntakaisten toimi­ tilojen rakentaminen.

Kesäkuun alussa alkaa tiukka harjoituskausi. Linnassa kaikki harjoitukset pidetään

42

LAITURI LLA • 2019

omissa lavasteissa. Kahta oopperaa harjoitellaan joka päivä, mikä tarkoittaa lavasteiden vaihtoa kahdesti vuorokaudessa.

Lavasteiden vaihtotiimiin valitaan joka kevät 32 riuskaa, urheilullista nuorta. ”Vaihdot ovat aluksi hitaampia ja sujuvat rutiinilla vasta, kun toistokertoja on tarpeeksi.

Ei missään muualla vaihdeta neljässä tunnissa lavasteita niin ahtaissa tiloissa kuin Olavinlinnassa,” sanoo Väkeväinen pikkuisen ylpeyttä äänessä.

Tämän kesän oopperoista Rigoletto ja Ryöstö seraljista ovat kaksi vuotta sitten ensiesityksensä saaneita tuotantoja, joiden lavasteet ovat olleet tallessa oopperajuhlien lavastevarastoissa. Ne on tarkastettu ja huollettu. Uutena tuotantona on Sevillan parturi, jonka lavasteet rakennettiin talven aikana.

Iltaharjoitukset linnassa pidetään ilta­ kahdeksasta yhteentoista. Sen jälkeen lavastustiimi purkaa lavasteet ja pystyttää seuraavan aamuharjoituksen lavasteet. Iltapäivällä ne puretaan ja vaihdetaan tilalle illan lavasteet. Iltaharjoitusten tai iltaesityksen päätteeksi lavastukset vaihdetaan jälleen.

Ja sitten sama uudelleen.

Mikä työssä vielä viehättää? ”Yksikään päivä ei ole samanlainen, jokainen kesä on erilainen, aina uudet ongelmat.”

Sen verran rankka ponnistus ooppera­ juhlat ovat kulissien takanakin, että elokuussa on takki aika tyhjä ja parinkymmenen kesän kokemuksissa marinoitu Väkeväinen loman tarpeessa. Talvityöpaikka Väkeväisellä on Savonlinnan teatterin valaistusmestarina.

Mutta jo joulun aikoihin hän alkaa odotella kesän festivaalikautta.

Miten teknisen tuottajan velvollisuuksista voi päivän aikana vetää henkeä? ”Jos aikaa on, olen usein mennyt takalaiturille, missä on rauhallista ja juttukaverina lautturi, joka on kuljettanut lavasteita linnaan jo ennen kuin minä tulin näihin töihin. Nyt hän jää eläkkeelle ja täytyy löytää uutta seuraa.”

a

Pssst...

HERKKUA KORVILLE

Savonlinnan oopperajuhlien aikaan musiikin ystäviä hemmotellaan myös kamarimusiikilla.

Yhtenä kohokohtana on Schubertin Winterreise Savonlinnan Tuomiokirkossa 20.7.2019. Esittäjinä Konrad Jarnot ja Ralf Gothóni.

Savonlinnan musiikkiakatemian konserteissa pääsee kuulemaan kansainvälisiä huippumuusikoita, joista monet pitävät oopperajuhlien aikaan mestarikursseja nuorille soittajille ja laulajille.

Konsertit pidetään 12.-24.7. välisenä aikana.

savonlinnamusicacademy.com

”Elokuussa kun kausi loppui, käet oli puoli metriä pitemmät ja olin aika sippi.

Tiesin töitä tehneeni.”

LAITURI LLA • 2019

43

KAKSI SUKUPOLVEA KANGASNIEMEN

SA

J U H A N I S Y N T Y I 1 9 3 9 , K U VA N V E I S TÄ J Ä KOT I TA LO S S A A N P U U L A N R A N N A L L A .

P E RT T U S Y N T Y I 1 9 7 7 , O P I S K E L I K U VATA I D E A K AT E M I A S S A J A T E K E E

TO H TO R I T U T K I N TO A A A LTO -Y L I O P I S TO O N .

JUHANI SAKSA KUVANVEISTÄJÄ, KALASTAJA, KUNTAPOLIITIKKO

”Jokaisen kiven sisällä on oma aiheensa,” sanoo Juhani Saksa, joka on veistänyt kiviä yli kolmenkymmenen vuoden ajan. ”Minä vain poistan lohkareesta kaiken ylimääräisen.”

Saksa löytää kiven sisältä usein eläimen: veistoksissa on lokkeja, tiaisia, riekkoja, pöllöjä, karhuja, kettuja, jäniksiä ja oravia. Vapaaehtoisia malleja tulee rehevään puutarhaan joka päivä, ja monet jäävät juttuseuraksikin yksineläjälle.

Kiinnostus taiteeseen syntyi lapsuuden­kodissa isän ja isoisän esimerkistä. ”Kotona edellytettiin kuitenkin, että oikea ammatti piti hankkia toimeentulon varmistamiseksi,” ja niin Saksa opiskeli puunjalostusteknikoksi, merkonomiksi, jalometallialan kauppiaaksi ja hankki kielitaitoa ulkomailla. Päätoiminen taiteilija hänestä tuli sen jälkeen, kun SOK:n Vaajakosken kalustetehtaat ajettiin alas 1980-luvulla ja pitkäaikainen myyntipäällikön pesti päättyi. Hän palasi kotitaloonsa Kangasniemelle ja lähti kymmenenä talvena Italiaan hankkimaan oppia Carraran alueen kuvanveistäjiltä. Saksa on tehnyt veistoksia kaikista mahdollisista materiaaleista muovia lukuunottamatta, mutta läheisimpiä ovat marmori ja suomalaiset kivilajit.

Saksan veistoksia on julkisilla paikoilla kirkoissa, puistoissa ja hautausmailla eri puolilla Suomea ja kaksi teosta Puolassa.

Niitä on myös museoiden, säätiöiden ja

44

LAITURI LLA • 2019

yksityisten kokoelmissa ja lisää syntyy jatkuvasti.

Kivigalleriassa, jota Saksa on pitänyt kesäisin auki yleisölle, ja pihan patsaspuistossa on kymmeniä eri kokoisia teoksia.

Eläinhahmojen lisäksi sieltä löytyy myös oman perheen historiaa: herkkä patsas lasta hyväilevästä äidistä ja toinen maailmaan tutustuvasta pikkupojasta.

Piharakennuksen seinustalla on uusia raakakiviä odottamassa veistäjää. Saksa sanoo tekevänsä puolisen päivää töitä viitenä tai kuutena päivänä viikossa.

Vielä säännöllisemmin, päivittäin, hän käy kalastamassa. Pyydyksillä pitää olla aamukuudelta. Kalastusseurana on ollut lokki, joka keskenkasvuisena ilmestyi yhtenä aamuna veneelle ja on nyt seitsemän vuotta ollut mukana verkkoja kokemassa.

Taiteenteon ja kalastuksen ohessa tarmoa ja kiinnostusta on riittänyt myös kunnallispolitiikkaan, jossa Saksalle olivat erityisen läheisiä perusturva- ja ympäristöasiat. ”Kunnan perusturvalautakunnassa tuli esille, että täällä on huonokuntoisia vanhuksia, jotka eivät saa kunnon aterioita.

Sovin seurakunnan kanssa, että vien kalat kirkolle, josta seurakunta toimittaa ne eteenpäin vanhuksille. Kirkossa ihastuttiin ajatuksesta ja kolme kertaa järjestettiin leivän ja kalan siunaus ja jakoseremonia, mutta sen jälkeen kalat jäivät jakamatta.

Nyt tilanne on parempi: vien saaliin muovikassissa joukolle hyväkuntoisia mummoja, jotka jakavat ja osin valmistavatkin kalat tarvitseville.”

Saksa oli Kangasniemen kunnanvaltuustossa kolme vaalikautta, ensin varavaltuutettuna ja sitten kaksi kautta varsinaisena valtuutettuna. Vuoden 2017 vaalit eivät enää jaksaneet kiinnostaa.

Suuri ilonaihe on ollut pojan, Pertun, menestys taiteilijana.

Äiti ja lapsi

Kurkistus: Perttu 2-vuotiaana katsomassa maailmaa jalkojensa välistä

Lokki Joonatan veistoksena

Kuva: Veikko Kähkönen

KSOJA PERTTU SAKSA

LAPSUUSMUISTOJA JA OUTOA KAUNEUTTA Juhani Saksan taiteilijapoika Perttu jätti Kangasniemen taakseen jo nuorena ja lähti heti koulun päätyttyä opiskelemaan taidetta. Hän tuli suurelle yleisölle tutuksi viime syksynä presidentti Mauno Koiviston hautamuistomerkin tekijänä. Kivessä risteilee kullattuja halkeamia, jotka tuovat mieleen karttojen kuvioita tai kallion uurteita. Inspiraatio löytyi lapsuudessa luetusta lehtijutusta, jossa presidentti oli porannut reikiä kiveen syksyllä, jotta reikiin kerääntynyt vesi jäätyessään halkaisisi kiven. Taiteilija näki siinä ”jotakin … koivistomaista. Hitaasti, tyylikkäästi ja varmasti, vaikka läpi kiven,” hän sanoi paljastustilaisuudessa.

Taidemaailmassa Perttu Saksa tunnetaan toisaalta taiteilijana, joka haluaa kertoa katsojalle myös epämukavia asioita.

Hän on kuvannut indonesialaisten toriviihdyttäjien pieniä apinoita, joilla on ihmiskasvonaamio ja lasten vaatteet, samoin siirtomaista Euroopan museoihin tuotuja täytettyjä, ajan syömiä apinoita. ”Eläin on hyvä peili tarkastella ihmistä ja ehkä jonkinlainen äärimmäinen empatian mittari ihmiselle,” sanoo Saksa esitellessään eläinkuviaan. ”Ne kertovat siitä, että suhde on hyväksikäyttösuhde, jota emme enää näe.” Punainen, melkein elävältä näyttävä nyljetty hevosenpää muistuttaa, että siitäkin eläimestä, johon ihmisellä on ehkä vahvin tunneside, tulee lihaa.

Syksyllä 2018 Perttu Saksan yksityisnäyttely Helsinki Contemporary galleriassa käsitteli ihmisen suhdetta öljyyn ja energiaan. Esillä oli tummia, lämpimänsävyisiä valokuvia pienistä takapihojen laittomista bensakioskeista Länsi-Afrikassa.

Pehmeällä valolla on poimittu pimeydestä karttapalloja muistuttavia rikkonaisten öljyastioiden muotoja ja vanhoja litran ginipulloja, joissa öljy-yhtiöiltä varastettua öljyä myydään. Käsienpesu takapihalla näyttää raamatulliselta ja kertoo samalla, millaista energiariippuvuus voi olla öljyä tuottavassa kehitysmaassa.

helsinkicontemporary.com/exhibition/ maps-of-essence helsinkicontemporary.com/exhibition/ silence-as-a-phrase helsinkicontemporary.com/exhibition/a-kind-of-you

LAITURI LLA • 2019

45

Suvun lomaparatiisissa Pihlajavedellä

Ihanimmat kesät Harjuniemen huvilassa Meitä kuljettaa vanhassa, kauniisti kunnostetussa Harjuniemen huvilassa Taru Raikisto. Hän viettää siellä kesiään miehensä Pasin ja kolmen teini-ikäisen lapsensa, Valtterin, Emman ja Otson kanssa. Ennen heitä Harjuniemen kesäasukkaina on ollut kolme polvea Tarun sukulaisia. Tarun äiti, Leena Sinkari, vietti 40-luvulla lapsuutensa ihanimmat kesät isovanhempiensa luona ”kauneimmalla tietämällään huvilalla”.

Taru ja Pasi Raikisto Harjuniemen salissa.

46

LAITURI LLA • 2019

Taru Raikisto hallitsee ihailtavan hyvin Harjuniemen historian ja osaa kertoa siitä elävästi ja hauskasti. Harjuniemi onkin Tarun perheelle erityisen rakas.

Juuri huvila Pihlajavedellä oli yksi syy perheen muuttoon pääkaupunkiseudulta Savon­linnaan. Taru ja Pasi ostivat huvilan Tarun äidin Osmo-serkulta syksyllä 1999. ”Remontoitavaa oli paljon. Halusimme viettää täällä aikaa myös iltaisin ja viikonloppuisin ja nauttia paikasta muutenkin kuin lomilla…”

Harjuniemen lisäksi Savonlinnaan muutossa perhettä houkuttelivat valmis vanha kaupunki, josta Tarulla on äidinäidin kautta lämpöisiä muistoja, kaupungissa vaikuttaneet menneet sukupolvet ja oopperajuhlat. PohjoisKarjalassa asuneet vanhemmatkin olivat nyt muuton jälkeen lähempänä…

Muutto oli aluksi kokeilu, mutta kun kaikki loksahti kohdilleen, luokanopettaja Tarusta ja liikkeenjohdon konsultti Pasista lapsineen tuli savonlinnalaisia. Nyt hyvässä kunnossa oleva Harjuniemi on koko perheen ja suvun yhteen kokoava paratiisi. ”Lapsemme odottavat, että muutamme kesäksi huvilalle. Siellä on aina paljon tekemistä.

Otso on rakentanut sinne oman skeittirampin, ulkona on pingispöytä, pelaamme, uimme, pelleilemme, riitelemme, puuhastelemme.

Huvila tuntuu olevan elementissään, kun siellä on paljon porukkaa.”

Naapuritaloissa, äidin siskon mökissä ja ns. Huvilanvartijan mökissä, on lähisukua. ”Ja kaikki nämä läheiset tulevat tänne eri puolilta maailmaa! Usein kesällä täällä ollaan kuin Melukylässä, kolmessa talossa, ala­ talossa, välitalossa ja ylätalossa... Kilistämme kelloja ruokailun merkiksi, ihan niin kuin mummon aikana. Viestittelemme kahveista, ruoista, saunasuunnitelmista, kyydeistä, leivomme ja laitamme ruokaa juhlia varten, suunnittelemme ja harjoittelemme esityksiä... Huvila ja sen ympäristö on meille kaikille rakas, ja Harjuniemeä rakastavat ovat toisilleen erittäin tärkeitä.”

LEENAN IHANAT KESÄT 40-LUVULLA Tukea tarinoihin Taru saa äidiltään, Leena Sinkarilta, 82, joka vietti isovanhempiensa luona huvilassa lapsuutensa ihanimmat kesät 40-luvulla.

Kuvia ja muistoja vuonna 1908 valmistuneesta Harjuniemestä on runsaasti. Leena on myös kirjoittanut talteen omia lapsuuden kesämuistojaan. Paraikaa on tekeillä kirja Leenan isän, Allanin, isästä eli papasta,

savonlinnalaisesta mahtimiehestä Aleksander Sikiostä (1865-1954), Harjuniemen huvilan haltijasta. Sikioiden mahtava puutalo sijaitsi Savonlinnan keskustassa Seurahuoneen vieressä.

Harjuniemen huvilan Aleks Sikio oli ostanut Säämingin kirkkoherralta pian sen valmistumisen jälkeen.

Leena asui lapsuusvuosinaan perheensä kanssa ensin Värtsilässä, sitten Vammalassa ja myöhemmin Kemissä, jolloin matka Savonlinnaan ja isovanhempien huvilalle oli pitkä.

Mutta laivalaiturilla kaukaista tulijaa odotti jo malttamattomana Osmo-serkku. ”Leikit olivat vauhdikkaita ja vanhemmat antoivat lasten mennä vapaasti, kunhan he tulivat ajoissa syömään. Mielikuvitusta he eivät säästelleet. Osmo liioitteli, keksi, valehteli, oli varsinainen tarinankertoja”, kertoo Taru. Osmo Sikio teki myöhemmin ison osan työurastaan oppaana Olavinlinnassa. ”KAUNEIN TIETÄMÄNI HUVILA” Harjuniemeen kuuluu paljon jylhiä kallioita, rantaa, kuivaa kangasmetsää ja hiukan lehtoakin.

Itse huvila on suuri vaalea kaksikerroksinen persoonallisuus, jossa on iso katettu veranta.

Alakerrassa on sali, keittiö, lyhyt ja pitkä eteinen. Yläkerrassa on monta makuuhuonetta, joilla oli nimet seinäpaperien värien mukaan.

Yläkertaan johtavat raput ovat jyrkät ja kierteiset. Ikkunat ovat suuret ja korkeat ja niihin on tuplaikkunat, sillä viimat ovat usein viileitä.

Vaikka huvilaa onkin viime vuosina kunnostettu perinpohjaisesti, talo henkii edelleen sisustukseltaan ja miljööltään menneen ajan tyyliä. Suurin osa huonekaluista on vanhoja.

Ne kuuluivat kauppaan ja olivat papan ja mamman hankkimia.

Rannassa on hirsinen punaiseksi maalattu sauna ja pihassa pitkä talousrakennus, jonka yläkerrassa Leenan lapsuudessa apulaiset asuivat. Talousrakennuksessa oli myös varasto, halkoliiteri, jääkellari ja ulkohuussi. Isoon jääkellariin vietiin talvella jäitä ja peitettiin ne sahanpuruilla, näin tila pysyi viileänä ruokien säilyttämistä varten. Alakerrassa oli myös suuri, kivillä täytetty mankeli.

Huussi oli pikku-Leenan mielestä huippuhieno, koska siellä oli kolme kannellista reikää.

Huussia käytetään edelleen. Vesivessaa tai kylpyhuonetta talossa ei ole vieläkään. Sähköt taloon vedettiin vasta Tarun ja Pasin aikana.

LAITURI LLA • 2019

47

1

2

3

1. Harjuniemen nykyinen emäntä Taru Raikisto polkuautossa.

2. Leena Sinkari esittää, miten he suojautuivat sateelta Osmo-serkun kanssa.

3. Harjuniemen yhden sukupolven lapset, Leena, Osmo, Eeva-Raija ja Erja.

48

LAITURI LLA • 2019

HUOLETTOMAT LAPSUUDEN KESÄT Harjuniemen kesäparatiisi oli Leena Sinkarin lapsuudessa 40-luvulla täynnä menneen maailman tunnelmaa. Annetaan Leenan itsensä kertoa lisää. ”Siihen kuuluivat itsestäänselvyyksinä kohteliaisuus, kauniit tavat ja joku outo huolettomuus”, hän muistelee. Leikkitoverinaan Harjuniemessä Leenalla oli Osmo ja joskus myös Turun-serkut. ”Me olimme ulkoilmaihmisiä, sananjalkahatut päässä ja kumisaappaat jalassa silloin harvoin, kun satoi…”

Iltaisin Leena haki serkkunsa kanssa iltalypsymaitoa läheiseltä tilalta.

Siellä Leenaa nuorempi tyttö hoiti lypsyn ja nosti painavan näköisestä tonkasta maidon hakijoiden astiaan. ”Tuntui aina, että siinä kohtaa kaksi maailmaa, ahkera ja laiska.”

Keittiössä oli kärpäsiä. Joskus lapset saivat palkkaa siitä, että tappoivat niitä lätkillä. ”Muistaakseni saimme molemmat markan, kun olimme tappaneet sata…” ”Mitään varsinaisia töitä emme tehneet.

Emme hakeneet puita, emme kantaneet vettä, siivonneet tai lämmittäneet saunaa.

Kasvit piti kerätä oppikoulua varten, mutta muuten me vain leikimme ja olimme onnellisia ja huolettomia.”

KAIKKI SÖIVÄT YHTÄ AIKAA Harjuniemessä oli selkeä päivärytmi. Siitä ei poikettu. ”Aamukahvi oli kello 8, aamiainen/lounas kello 11, päiväkahvi kello 14.30, päivällinen kello 17, iltauutiset kello 19 ja iltatee kello 20.”

Perhettä oli kesäisin paljon. Koneita ei ollut ja kaksi apulaista ahkeroi keittiössä. ”Itsestäänselvää oli, että kaikki söivät yhtä aikaa. Jos ei olisi ollut selkeitä ruoka-aikoja, apulaisten työ olisi ollut vieläkin vaikeampaa.”

Siihen aikaan yläkerran huoneissakin oli pesukomuutit, joihin tuotiin puhdas vesi, ja kun oli peseydytty, vesi kaadettiin sankoon ja apulaiset kantoivat sen ulos. Rappuset olivat jyrkät ja ahtaat ja yläkerrassa asui joskus neljäkin perhettä eli 12 henkilöä, joten työtä riitti.

Kalaa syötiin joka päivä. Kalaa pyydettiin verkoilla, pitkällä siimalla, katiskoilla, uisteltiin ja ongittiin.

METSÄKÄVELYJÄ ENNEN PÄIVÄLLISTÄ Papalla oli mielipiteitä ja hän oli ehdoton auktoriteetti. Hän oli aina Leenan muistin mukaan pukeutunut herrasmiehen tavoin, harmaat housut, takki, liivit, vaalea paita.

Ulos lähtiessä hän otti käteensä hopeapäisen keppinsä. Päässä oli tietysti hattu, kevyt, lierillinen kesähattu.

Päiväkahvin ja päivällisen välisenä aikana suoritettiin alueen tarkastelua. Papan mieli­pide oli, että polut on pidettävä kunnossa kävelemällä niillä.

Poluilla liikuttiin ketterästi ja keveästi.

Pappa asteli edellä, mamma seuraavana, sitten aikuiset ja lapset viimeisinä. Reitit vaihtelivat. Useimmiten tarkasteltiin metsää, erityisesti lehtikuusia.

Joskus mentiin katsomaan kasvimaalle perunoiden ja vadelmien kasvua.

Mamma oli pieni, pehmeä, pyöreä ja huolestuneen näköinen.

Leena muistelee hänellä olleen aina yllään pitkähkö puuvillamekko ja sen edessä valkea esiliina. Mamman hohtavan vaaleanharmaa tukka oli kauniisti kiedottu nutturalle niskaan ja nuttura oli kiinni ruskeilla hiusneuloilla.

Mamma ei leikkinyt lasten kanssa. ”Pappa vaati paljon hänen aikaansa, ja tuntui kotoiselta ja turvalliselta, kun he liikkuivat yhdessä.

Lounaan jälkeen pappa ja mamma kapusivat yläkerran siniseen huoneeseen päivälevolle.”

Vasta isoäitinsä hautajaisissa vuonna 1952 Leena tajusi, että mamma oli ollut muutakin kuin Harjuniemen kesien turvallinen isoäiti. Maiju Sikio oli ollut myös rakastettu opettaja ja tulisieluinen suomalaisuusaatteen puolestapuhuja, joka oli mm. perustamassa Savonlinnan kirjastoa.

Papan kuolemaan eli vuoteen 1954 saakka Leena oli ollut kaikki kesät Harjuniemen huvilassa. Sen jälkeen hän siirtyi äitinsä ja sisarensa kanssa viettämään lomiaan alataloon eli ns.

Huvilanvartijan mökkiin, jossa aiemmin asui alueen talonmiehenä toiminut huvilanvartija perheineen.

HUVIRETKI PUNKAHARJULLE Kesään kuului myös laivamatka Punkaharjulle. ”Juostiin laivassa edestakaisin, vilkuteltiin veneilijöille, seurattiin, kuinka laivasta heitetty köysi osui kulloinkin laiturin tolppaan. Koko matkan ajan vertailin laitureita ja minusta Harjuniemen laituri oli kaikkein paras.”

PYYKKI RUMENSI MAISEMAN Papalle Harjuniemen siisteys ja järjestys olivat hyvin tärkeitä. Kaikki tavarat piti panna omille paikoilleen, se oli itsestään selvää. Vaikeutena oli pyykki.

Kun Pappa lähti yksin kaupunkiin ja oli siellä yötä, alkoi säpinä. Silloin alkoi pyykinpesu, huuhtelu ja narujen vetäminen saunan takana olevaan männikköön. Lakanat ja muut vaatteet heiluivat tuulessa ja huolestuneet naiset kokeilivat kuivumisastetta.

Kun laiva sitten alkoi näkyä horisontissa, korjattiin viimeisetkin lakanat pois, kerittiin naru, kuljetettiin lastuiset pyykkikorit aittaan mankelihuoneeseen. ”Kaikki tämä touhu vain siksi, että Papan mielestä kuivumaan levitetty pyykki rumensi kauniin maiseman.”

Lähteenä Leena Sinkarin elävästi kirjoitetut lapsuudenkesien muistot Harjuniemen huvilasta.

1

1. Pappa ja mamma rannassa.

2. Vasemmalla on Aleks ja Maiju Sikio, keskellä Aleksin sisar Wilhelmiina Sikio. Takana seisomassa poika Allan vaimonsa Lean kanssa. Wilhelmiina asui Viipurissa ja hänen täytyi päästä välillä kesälläkin käymään Viipurissa, koska hän kaipasi vilkasta elämää.

3. Huvila ja armada vuonna 1937.

4. Serkukset Erja, Leena, Eeva-Raija ja Osmo (kurkkii oikealla) Kerttu-laivalla (nyk. s/s Punkaharju). Erja ja EevaRaija ovat Evan tyttäret.

5. Pappa ja mamma ystäviensä kanssa verannalla.

6. Seurue saunarannan ja laivalaiturin välisellä polulla.

7. Apulainen Harjuniemen huvilan salissa.

2

5

3

6

Kuka oli Harjuniemen huvilan isäntä, Aleksander Sikio?

Pankkiiri Aleksander Sikio (1865–1954) syntyi Viipurissa. Hänen isänsä toimi ajurina ja äiti oli ennen naimisiinmenoaan työskennellyt piikana. Viipurin ensimmäiset kansakoulut perustettiin vuonna 1872, samana vuonna, kun Aleks aloitti koulutaipaleensa.

12-vuotiaana hän siirtyi Viipurin reaalikouluun. Valmistuttuaan reaalikoulusta Sikio aloitti työt Pohjoismaiden Osakepankin pääkonttorissa Viipurissa. Parikymppisenä Aleks muutti Savonlinnaan ja pian hänet nimitettiin Savonlinnan konttorin asiamieheksi.

Reilut kaksi vuotta muuttonsa jälkeen uudistushenkinen liikemies valittiin suomenmielisen ryhmän mukana kaupungin­ valtuustoon, jonka puheenjohtajaksi hän nousi vuonna 1895. Hän ajoi myös voimakkaasti rautatien rakentamista Savonlinnaan.

Heinäkuussa 1893 virallisissa lehdissä tiedotettiin, että sisko Wilhelmina ja Aleksander olivat vaihtaneet sukunimensä Sikioksi. Ö-pisteet kuitenkin seurasivat Aleksin nimen kirjoitusasussa vielä vuosikymmeniä.

Kun venäläistämis- tai sortotoimenpiteet kohtasivat Suomea, nuorsuomalaisen aatteen mukaisesti myös Sikio osallistui perustus­ lailliseen rintamaan, joka ryhtyi vastustamaan passiivisen vastarinnan keinoin autonomiaa kaventavia ja perustuslaillisia periaatteita rikkovia Venäjän toimia.

Sikio nousi yhdeksi seudun vastarintaliikkeen keskeisistä toimijoista. Yksi näkyvä saavutus oli kutsuntalakkojen onnistuminen juuri Savonlinnan alueella.

Toiminnan seurauksena hänet 1903 karkotettiin maasta. Hän asettui Saksaan, Hampuriin ja Lyypekkiin, jossa sai töitä paikallisessa laivanvarustamo- ja meklariliikkeessä.

Myöhemmin hän perusti sinne oman välitystoimistonsa. Karkotusaikanaan hän avioitui Hämeenlinnan tyttökoulun johtajattaren Maiju Ståhlin kanssa.

Vuonna 1905 Sikiot palasivat Savon­ linnaan ja Aleks palasi Savonlinnan Pohjoispankin johtoon. Maijun ja Aleksin ensimmäinen poika, Mauri, syntyi 1906 ja siitä kahden vuoden välein Eva ja Allan.

Lähteenä tutkija Matti La Melan esitys Sikiön sukuseuran kokouksessa. La Melan työn alla on paraikaa Sikion elämäkerta.

4

7

LAITURI LLA • 2019

49

Herrasväen huvilat

Vain hyvin pienellä joukolla savonlinnalaisista oli runsas sata vuotta sitten mahdollisuus hankkia oma huvila. Monet huvilanomistajat Aleks. Sikion tapaan olivat vaikutusvaltaisia savonlinnalaisia.

Pihlajavedellä oli vuoteen 1939 mennessä ainakin 36 rakennettua kesähuvilaa, vanhin niistä oli rakennettu jo 1880-luvulla.

Erityisen vilkasta huvilarakentaminen oli 1910-luvulla, jolloin rannoille kohosi 14 huvilaa.

Vesitse kuljettaessa ei siihen aikaan ollut väliä, oliko huvila mantereella vai saaressa.

Niinpä lähes puolet vanhoista huviloista on rakennettu saarille.

Kesäasunnon sijaintipaikka - niemi, lahti tai saari - antoi nimen useimmille huviloille, Harjuniemellekin.

Varhaisimmat huvilanomistajat olivat herrasväkeä, virkamiehiä ja varakasta porvaristoa. Perheenpäät olivat kauppiaita, apteekkareita, pankinjohtajia, varatuomareita, lääkäreitä, lehtoreita, opettajia… Suuri osa huviloiden omistajista oli savonlinnalaisia, mutta joukossa oli myös helsinkiläistä ja viipurilaista herrasväkeä.

Huvilalle muutettiin heti koulujen päätyttyä ja takaisin kaupunkiin syyskuun alussa.

Itse muutto oli suuri operaatio. Muuttokuormassa oli liinavaatteet, huonekaluja, viherkasveja, astioita. Maalle vietiin tyhjät hillopurkit ja sienisaavit, syksyllä ne palasivat täysinä kaupunkiin. Mukana olivat perheen lemmikit, ehkä lehmäkin. Näiden lisäksi mukaan piti mahtua ruokatavarat ja kunkin perheenjäsenen omat henkilökohtaiset kapsäkit.

Eeva-Liisa Kauppinen, Kesä Saimaalla, Huvilakulttuuria Savonlinnan seudulla, Savonlinnan maakuntamuseo

50

LAITURI LLA • 2019

Paikallinen tekijä, jota kannattaa seurata...

PIA PUNTANEN

Historiantutkijan tärkein projekti on nyt Muisti Pia Puntanen on koulutukseltaan historiantutkija.

Aktiivisena paikallishistorian tuntijana hän on ollut monessa mukana, muun muassa laatimassa Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelmaa ja siihen liittyneitä julkaisuja sekä kirjoittanut useita alueen yritysten, kuntien ja maakunnan historiikkeja.

Viime syksynä hän sai Mikkeli-palkinnon työstään kaupungin kulttuurielämän hyväksi. ”Itse koen, että palkinto oli arvonosoitus kulttuuriperinnön ja historian toimialalle.”

Tämän vuoden alusta Pia aloitti Sodan ja rauhan keskus Muistin tukisäätiön asiamiehenä ja sisältöjohtajana.

MIKÄ ON OLLUT TYÖSSÄSI SELLAINEN SAAVUTUS, JOSTA OLET ERITYISEN YLPEÄ?

Olen koko työurani tehnyt erilaisia projekteja historian­kirjoituksen, kehittämishankkeiden, museonäyttelyiden ynnä muiden parissa. 1990-luvun puolivälissä perustimme kollegani kanssa historiantutkimuksen alalla toimivan yrityksen, jossa tein töitä yli 10 vuotta. Se ei ollut tuolloin kovin tavallista humanistien parissa.

Olen iloinen jokaisesta projektistani, kaikki ovat antaneet mahdollisuuden nähdä maailmaa laajemmalta.

Tyytyväinen olen myös siitä, että teimme niin hyvän suunnitelman Sodan ja rauhan keskus Muistille, että vakuutimme rahoittajat monelta eri taholta ja nyt Muisti toteutuu.

MITÄ SINULLA NYT ON TYÖN ALLA? Sodan ja rauhan keskus Muistin suunnittelu ja toteuttaminen on iso urakka, joka kestää seuraavat pari vuotta.

Viimeistelen alkuvuodesta osuuttani Hirvensalmen historiaan, joka kattaa vuodet 1868-1917.

MIKÄ SINUSTA TÄRKEÄ ASIA MEIDÄN KAIKKIEN PITÄISI TIETÄÄ MIKKELISTÄ?

Mikkelissä avataan keväällä 2021 Muisti, tiedekeskus ja matkailukohde, jossa sodan kokemusten esittely ja jakaminen nousee aivan uudelle tasolle.

Ajankohta kalenteriin!

MIKÄ ON MOTTOSI? Kaikesta pitää innostua, mutta tuumaaminenkin on joskus aiheellista.

MIKA SILLANPÄÄ

Jätevedestä hyöty irti Vihreän kemian professori Mika Sillanpää on ollut puhdistamassa sellutehtaiden päästöjä Suomessa ja tutkinut sekä jäätiköitä Tiibetissä että pintavesiä Egyptissä. Kolme vuotta sitten käynnistyi tutkimus mikro­ muovien esiintymisestä Saimaan vesistössä.

Mika Sillanpää on mukana järjestämässä ensimmäistä Finnish Lakeland Forumia 5.6.2019 Mikkelissä. Seminaari tähtää Saimaan suojelun tehostamiseen.

MITÄ TEET TYÖKSESI? Toimin professorina ja Vihreän kemian osaston johtajana LUT-yliopistossa.

MISTÄ SAAVUTUKSESTA OLET ERITYISEN YLPEÄ?

Olen maailman viidenneksi viitatuin ympäristötekniikan tutkija tällä hetkellä.

MITÄ KUULUU MIKROMUOVITUTKIMUKSELLE? Mikromuovitutkimus etenee oikein hyvin.

Syyskuussa meillä oli näytteenottojakso Saimaalla ja marraskuussa Intian ja Bangla­deshin Brahmaputra-joella.

Laajennamme mikromuovitutkimusta Saimaalla ja jatkossa tutkimme mikro­ muoveja vesistöissä eri puolella maailmaa ja lisäksi myös jäätiköillä ja lumessa.

MITÄ SINULLA NYT ON TYÖN ALLA? Tutkimus keskittyy paljon jäteveden­ puhdistuksen resurssitehokkuuteen. Arki­ kielellä sanottuna tavoitellaan puhdistamokonsepteja, jotka olisivat omavaraisia tai jopa voittoa tuottavia. Eli pyritään tuottamaan energiaa ja puhdasta vettä uusiin tarkoituksiin sekä ottamaan ravinteet ja mahdollisesti muitakin arvoaineita talteen.

MIKÄ SINUSTA TÄRKEÄ ASIA MEIDÄN KAIKKIEN PITÄISI TIETÄÄ MIKKELISTÄ?

Mikkelin EcoSairila-toimintaympäristö avaa upeita mahdollisuuksia yrityksille testata tuotteitaan todellisessa toiminta­ ympäristössä.

SAIMAA ON "SINUN JÄRVESI”.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ SEN PITÄMISEKSI PUHTAANA? Ravinteiden päästön vähentäminen sekä uusien haitta-aineiden monitorointi Saimaalla ovat tärkeitä teemoja.

LAITURI LLA • 2019

51

Istahtakaa alas.

Me hoidamme loput!

Luksusta matkan varrella Mikäli kaipaat hieman kansainvälistä luksusta, hyvää syötävää ja kaunista kotiinviemistä, Mannila, Kenkävero, Tertti ja Teahouse ovat varmoja tärppejä.

Sahanlahti on lounaspaikkaa etsivälle vahva suositus. Anttolassa Hauhalan hanhitila on maankuulu herkuistaan.

Esteetikko jatkaa vielä Punkaharjulle ja etsii sieltä myös Karinin pajan.

52

LAITURI LLA • 2019

”Kaikki täällä on ainutlaatuista, ympäristö, konsepti, valikoima ja henkilökunta”, sanoo yrittäjä, teesommelier Anna GrotenfeltPaunonen. Hän vetää TeaHouse of Wehmaista ja Deli&Decoa viitostien tuntumassa Juvalla. Ja Anna jatkaa: ”Sukukartanomme historia sekä nyky­ päivän luomumaataloustoiminta tekevät miljööstä omanlaisensa. Vierailijat pääsevät kesäkaudella tutustumaan navetan toimintaan sekä näkemään lypsyrobotin auki­olevista ovista. Pihapiirissä oli jo viime kesänä paljon eri-ikäisiä vuohia.”

Vanhassa tallirakennuksessa vieraalle aukeaa aivan toisenlainen maailma, kun hän astuu sisään ruusutapetein sisustettuun teehuoneeseen.

Kävijöitä palvellaan viimeisen päälle pöytiin. ”Tuotteet olemme valmistaneet ”mummojemme resepteillä”, paikallisista ja omista raaka-aineista, englantilaista teeperinnettä seuraten ja kunnioittaen. Lisäksi meillä on vaikuttava, yli sadan teen valikoima.”

MIKSI KÄVIJÄT PYSÄHTYVÄT VUODESTA TOISEEN PAIKASSANNE? ”Eräs asiakas sanoi vastikään, että meille on niin mukava tulla, sillä voi luottaa siihen että laatu on aina huippua ja paikka on ylellinen, lämpimällä ja sydämellisellä tavalla. Minusta tosi kauniisti sanottu! Juuri siihenhän me olemme pyrkineetkin! Eräs toinen kantaasiakas totesi kerran, että joka kerta, kun hän tulee meille, hän on kokenut että olemme nostaneet taas tasoa. Tämäkin palaute on jäänyt mieleeni.” ”Olemme miettineet, mistä itse nauttisimme vierailulla. Esimerkiksi vierailijan ei tarvitse muuta kuin istua alas ja keskittyä nauttimiseen! Me hoidamme täällä loput.”

Kesällä 2019 Deli&Deco-myymälässä panostetaan entistä enemmän omaan tuotevalikoimaan. Teehuoneen puolella hyödynnetään Anna Grotenfelt-Paunosen tea sommelier -koulutusta ja niinpä luvassa on teen ja ruoan yhdistämistä, parannettu teelista, suositteluja, teecocktaileja ja mielen­kiintoisia tuotteita teestä.

teahouse.fi

Luksusta matkan varrella

Saimaalaista luksusta Sahanlahdessa

Aurinkoisena kesäpäivänä Sahanlahden päärakennuksen terassin lähinnä rantaa oleva pöytä on tavoiteltu. Maisema on upea ja tunnelma hieno, ainutlaatuinen koko maailmassa, huokailee vieras. Varsinaista saimaalaista luksusta!

Sahanlahden emännälle Jaana Kuivalaiselle ravintolan suosio kertoo sekä keittiön että maiseman vetovoimasta.

Täällä pyritään tarjoamaan kunnianhimoisesti tehtyä ruokaa ainutlaatuisessa ympäristössä.

Olemme Puumalassa. Saimaa kimmeltää ja rannassa keikkuvat kymmenet vierasveneet. Tämän kesähetken taatusti muistamme vielä marraskuun pimeässäkin!

Sahanlahdella on pitkä historia ja se on monelle vierailijalle tuttu kohde jo lapsuudesta saakka. Siellä on tanssittu häitä ja vietetty syntymäpäiviä ja muita perhejuhlia.

Entiseen sahanjohtajan taloon tehdyssä ravintolassa nautitaan paikallisen kalastajan toimittamista saaliista valmistettuja aterioita. Myös vihannekset, lihat, kananmunat ja villiyrtit tulevat lähitilojen pientuottajilta.

Kuulemme isäntäparilta myös historiaa yli 250 vuotta sitten perustetusta vientisahasta ja tietysti Elsa Heporaudasta, kalevalaisten naisten ja Kalevala Korun perustajasta, joka syntyi Sahanlahdessa ja vietti siellä lapsuutensa sahanjohtaja Johan Koposen tyttärenä. Siihen aikaan sahayhdyskunnassa asui parisataa henkilöä. Osa Sahanlahden vanhoista rakennuksista on Museoviraston suojelemia.

Jaana ja Janne Kuivalainen ostivat Sahanlahden maaliskuussa 2014 ja alkoivat heti kauppojen jälkeen remontoida ja uudistaa tiloja. Nyt paikka kukoistaa työhönsä intohimoisesti suhtautuvan yrittäjäpariskunnan hoidossa.

Sahanlahti onkin verraton päiväretkikohde, jonka valtteina ovat kotoisa tunnelma, vanhan ajan vieraanvaraisuus, rauha ja aito saimaalainen tunnelma.

Kesällä 2019 Sahanlahti tarjoaa jälleen paljon ohjelmaa, teatteria, konsertteja, standuppia… Vierasvenesatama.

sahanlahtiresort.fi

LAITURI LLA • 2019

53

Luksusta matkan varrella

Tertissä perinteet ja nykyaika käsi kädessä Mikäli haluat kurkistaa aitoon kartanomiljööseen, nauttia hoidetusta ympäristöstä, kaipaat lepo­ hetkeä ja jotakin syötävää matkallasi, kaarrat autollasi tietenkin tänäkin kesänä Tertin kartanoon.

Tertin tunnelmaan tempaudut jo koivukujalla.

Tertillä on pitkä historia. Se on paikkana tunnettu jo 1500-luvulta. Kartanon päärakennuksen rungolla on ikää yli 200 vuotta. Nykyinen ulkoasu ja pihapiirin puurakennukset ovat vuodelta 1894, samoin myös puutarhat.

Tilan osti aikoinaan suvulle Aatami Pylkkänen, edistyksellinen kaupunkilainen ja kauppias. Rahtia ajettiin Pietariin. Sotien aikana Tertissä olivat tykistön ja huollon päämajat. Sotien jälkeinen aika oli perinteistä maa- ja metsätaloutta.

Pepita ja Matti Pylkkänen ovat palvelleet asiakkaitaan Matin kotitilalla äitienpäivästä 1978 lähtien.

Koko Tertin henki rakentuu isäntäväen upeaan yhteispeliin. Matti osaa antaa tunnustusta vaimolleen, matkailuyrityksen toiselle moottorille, sanomalla, että ”maatilan tärkein investointi on talon emäntä”. Perinteet ovat Tertissä kunniassaan, vaikka vuosien mittaan ideoita toimintaan on ammennettu lukuisilta opintomatkoilta, etenkin Ranskasta ja Italiasta.

Sisustus ja huonekalut ovat alkuperäisiä ja ruokalistoilla on runsaasti talon alkuperäisiä, tähän päivään sovellettuja ohjeita.

Sesongit ovat kesä ja joulu. Kesäsesongin asiakkaat ovat pääosin kulttuuritapahtumien kävijöitä. Perhejuhlien viettäjät ja kesäasukkaat ovat tärkeä kohderyhmä.

Tertti tunnetaan hyvästä ruoasta ja erityisesti vanhan ajan runsaasta pitopöydästä. Keittiössä käytetään oman tilan tuotantoa ja lähiseudun viljelijöiden tuottamaa ruokaa.

Talon emännän ja isännän kanssa jutellessa vieras saa nopeasti käsityksen maalaistalon vuoden kierron tehtävistä. Mahlan juoksutus, nokkoset, hauenkutu, villiyrttien kerääminen, varhaisperunat juhannuksena, kasvimaan herkut keskikesällä ja riista, marjat ja sienet syksyllä. Mustan vyön shoppaaja on löytänyt aina ostettavaa Tertin puodeista, niin ruokaa kuin kauniita sisustustavaroita. Vaatteitakin on löytynyt, hyviä klassikoita ja yllättäviä vintage-aarteita.

Tulevana kesänä korostetaan entistä enemmän Tertin ruokaperinteitä ja hyödynnetään kasvu­ kauden rikkauksia. Suunnitelmissa on myös villiruokafarmikierroksia ja erilaisia työpajoja.

On myös luvassa yhteispaketteja ja elämyksiä alueen ravintoloiden ja matkailukohteiden kanssa.

tertinkartano.fi

54

LAITURI LLA • 2019

Kuva: Anni Suomela

Luksusta matkan varrella

Italia Otavassa Italialaisuus ja eteläsavolainen maatilamiljöö yhdessä luovat Instile Mannilasta jännittävän vierailukohteen viitostietä matkaaville Mikkelin eteläpuolella. Paikan suomalais-italialainen isäntäpari, Johanna ja Riccardo Branchicella, tarjoavat vierailleen italialaiseen tapaan valmistamiaan pizzoja viljamakasiinin rustiikkisessa “pizzaliiterissä” tai ulkona vanhassa omenapuutarhassa.

Pizzan, espressokahvin ja italialaisen jäätelön nauttimisen ohessa Mannilassa voi tehdä herkkuostoksia. Pastat ja Etelä-Italian auringon kypsyttämät säilötyt maut tulevat Mannilaan suoraan isäntäparin tuntemilta pieniltä eteläitalialaisilta valmistajilta.

Mannila on avoinna pelkästään kesäaikaan. Joulukaudella Johanna ja Riccardo pitivät jo toistamiseen Mikkelin keskustassa kauppakeskus Stellassa joulukioskia, jossa myivät ihania suklaaviikunoita, suklaapraliineja, panettone-kakkuja, pastaa ja säilöttyjä makuja.

instile.fi

Suomen kauneimmat lapaset Vielä ehtii valmistaa jouluksi 2019 ihanat lapaset! Taito Itä-Suomi ry teki Suomi 100 vuotta -juhlavuoden kunniaksi Lapasesta lähtöö Savossa -lapasmalliston. Lapasia on myytävänä tarvikepaketteina sekä muutamia malleja myös valmiina.

OHJEVIHKO SISÄLTÄÄ 15 LAPASEN MALLISTON Lapasten aiheet on haettu savolaisesta luonnosta, kulttuurista ja elämänmenosta. Savon luonnosta mukaan on poimittu mm. norppa, kuutti, muikku, hirvi, mustikka ja puolukka sekä pihlaja.

Kaikkiin malleihin on saatavissa tarvikepaketteja verkkokaupasta ja Taito Itä-Suomen Taito Shop -myymälöistä. 28-sivuinen ohje­ vihko sisältää kuvat, ohjeet ja ohjepiirrokset sekä tarinat lapasista. Materiaalina on Pirkkalapaslanka. Varsinainen hittituote on mustikkapuolukkalapanen. Savonlinnassa erityisen suosittu on tietysti Olavinlinna-lapanen.

taitoshop.fi/Lapasesta_lahtoo_Savossa kenkavero.fi

LAITURI LLA • 2019

55

Luksusta matkan varrella

”Tämä ei ole ainoastaan Suomen suurin puupappila, vaan koko kristikunnan kaunein pappila” Marsalkka Mannerheim vieraillessaan ruustinna Tilda Lauhan vieraana 1942

Onneksi olkoon, 150-vuotias!

Tänä kesänä tulee 150 vuotta siitä, kun Kenkäveron pappilarakennus valmistui, ja juhlavuosi näkyykin Kenkäveron toiminnassa pitkin vuotta.

Kesäkaudella tuulahduksia menneestä on päärakennuksen somistuksessa ja henkilökunnan pukeutumisessa.

Seitsemän sortin kahvipöytä katetaan päivittäin kesäkaudella, ja asiakkaat voivat kuvata itsensä entisajan ruustinnana ja rovastina. ”Suuret, kauniit huoneet, kaikki hyvin. Mamma ja minä olemme äärettömän ihastuneita”, kirjoittaa pappilaan vastikään muuttanut kirkkoherra Cederberg tyttärelleen vuonna 1908.

Ja hänen vaimonsa Minna Cederberg jatkaa Mikkeliin muuton kuvaamista: ”Viime viikolla tuli Tohmajärven pappilasta kaksi rautatievaunullista tavaroita ja tällä viikolla 2-3 vaunua.”

Cederbergit saivat käyttöönsä pappilan, joka oli kuin tehty suurelle perheelle: "Kaikki lapset saattaavat aina tulla kotiin ja naimisissa olevat tyttäret voivat tulla perheineen ja vaikka jättää lapsensa isovanhempien ylivalvontaan, 18 huoneessa riittää tilaa…”

Lisää pappilasta ja Cederbergien elämästä Mikkelissä voi lukea Annikki Kalelan kirjasta Vanhempieni tarina (Kirjayhtymä 1982)

kenkavero.fi

Kenkäveron Seitsemän sortin kahvibuffetissa on mm. voileipäkakkua, erilaisia kuivakakkuja, lusikkaleipiä, kaneliässiä, marenkeja, leivoksia ja tietenkin pullakranssia. Kahvilatyöntekijä Riika Puolakka kaataa kahvia.

56

LAITURI LLA • 2019

Luksusta matkan varrella

Esteetikon unelmapaikassa herkuttelua ja historian havinaa Hotelli Punkaharjun avajaisista on kulunut kolme vuotta.

Hotellista on kirjoitettu paljon. Useimmilla on lukemistaan lehtijutuista käsitys siitä, mitä siellä on. Entisöity, kauniisti sisustettu talo, paljon mielenkiintoista designia, paikallisista raaka-aineista valmistettua ruokaa, historiaa, upeaa luontoa ja rauhaa… Mutta mistä he yllättyvät hotellinjohtaja Saimi Hoyerin mukaan, on se rento, välitön ja lämmin tunnelma, joka hotellissa on onnistuttu luomaan.

Kiitokset menevät osaavalle henkilökunnalle. ”Täällä työskentelevät ovat oman alansa huippuosaajia. Sen lisäksi he ovat lämpimiä ja sosiaalisia ihmisiä.

Esimerkiksi tarjoilijamme ovat varsinaisia tietopankkeja. He vastaavat asiakkaiden kysymyksiin, koskivat ne sitten munakuppeja, vaaseja, Toni Edelmannin musiikkia, raaka-aineiden alkuperää tai tuottajia…”

Myös kesätyöntekijät perehdytetään talon henkeen, palvelualttiuteen ja luontevaan huomaavaisuuteen. ”On osattava lukea asiakasta ja hänen toiveitaan. Hyvä ihmistuntija tajuaa nopeasti, mitä asiakas kaipaa, kaipaako omaa rauhaa vai juttuseuraa.”

Oleskelutiloissa on mukavien istuinten lisäksi piano, kitara ja kirjahylly. ”Harva se ilta joku hotellivieraista tarttuu kitaraan tai istuu soittamaan pianoa. Hieno hetki, kun vieraita kerääntyy vähitellen sohville kuulemaan spontaanisti syntyneitä musiikkituokioita!” ”Toisin kuin aiemmin ajattelin, kaikenikäisiä, myös nuoria, vieraita kiehtoo historia ja täällä erityisesti Punkaharjun ja hotellin historia. Ihmisethän haluavat kuulla tarinoita!”

hotellipunkaharju.fi

LAITURI LLA • 2019

57

Luksusta matkan varrella

Möyheitä huopia Karinin pajasta Huoneestasi näkyy Olavinlinna Nukut kansallismaisemassa. Nautit aamukahvit puutarhassa ja katselet virran toiselle puolelle Olavinlinnaan.

Edessäsi on upea, elävä taulu, jossa Saimaan vesi, valo ja linna vaihtavat väriä ja ilmettä koko ajan. Lähemmäksi Olavinlinnaa et voi majoittua, ellet halua nukkua Lossirannan laiturilla makuupussissa.

Olet keskellä pikkukaupunkia, kävelymatkan päässä kaikista palveluista ja silti omassa rauhassa. Näin silloin, kun olet ollut onnekas ja saanut varattua Lossirannasta huoneen.

Luksusta paikassa on oma rauha kodinomaisissa huoneissa, pikku terassi huoneen edessä, aidattu, turvallinen piha ja oma uimalaituri.

Huoneet on sisustettu yksilöllisesti ja niistä löytyy kaikki tarvittava sateenvarjosta kylpytakkiin ja tossuihin. Kesällä puutarha on keidas lekotteluun ja kiireettömään aamiaiseen. Syksyisin huoneen hintaan kuuluvat puutarhan omat omenat. Talvella puulämmitteinen sauna ja ulkoporeallas ovat lyömätön yhdistelmä rentoutumiseen!

Lossiranta Lodge on Saimaan alueen ensimmäinen ympäristösertifioitu hotelli, joka kunnioittaa kestävää kehitystä ja vastuullista matkailua toiminnassaan. Puutarhassa on kahvila ja pihakonsertteja kesäaikaan.

lossiranta.net

aja t t u u m u Palu

istä ittävimm yksi merk a lt a n n ssa…” ä urani ka avonlinna ”Koen, ett a täällä S tänne muuttaa su a n o ta ihto­ että asiois uneita va mannut, ”Olen huo jotka ovat kiinnost en ei maksa misiä, Asumin sellaisia ih sta tavasta elää. a pitäisi a m apaa-aik v m i e k ik ka ehtois ä tt paljon, e täällä niin ” … lle si ta uhra inala Emma A Taiteilija /2019 1 ä s s e d h Voima-le

58

LAITURI LLA • 2019

Karin Liljan lifestylekaupassa Punkaharjun Kulennoisissa villiintyvät taatusti kaikki kauniiden sisustustekstiilien ystävät.

Tyylikkäitä ja möyheitä huopia, moderneja räsymattoja, ylellisiä pellavalakanoita, sängynpeitteitä, tyynyjä, ihania värejä, huippulaatuisia materiaaleja…

Oma linja, Karinille tunnusomainen yksinkertainen ja elegantti tyyli, on löytänyt asiakkaita, jotka etsivät kodinsisustukseensa laatua ja kauneutta. Uskollisia kanta-asiakkaita on niin kotimaassa kuin ulkomailla aina Yhdysvaltoja ja Uutta Seelantia myöten.

Karin suosii kaikissa valmistamissaan tuotteissa luonnonmateriaaleja, villaa, puuvillaa ja pellavaa. Hän valmistaa ekologisia, aikaa kestäviä tuotteita. ”Ne maksavat vähän enemmän, mutta ne eivät ole kertakäyttötuotteita, niistä on elämänikäistä iloa. Kaikki tuotteeni tehdään tietenkin Suomessa.”

Karinin malliston päätuotteina ovat vuohenvillaiset huovat, joita hän valmistaa viittä eri kokoa. Suurin peite on tupla­ vuoteen peitto ja pienin vauvanpeitto.

Karinilla on paljon myös muita sisustus­tekstiilejä kuten päiväpeittoja, ylellisentuntuisia pellavalakanoita, verhoja, tyynyjä ja supertyylikkäitä räsymattoja. ”Ajatukseni on, että tuotteet sopivat yhteen ja luovat huoneisiin kevyen, rauhallisen ja elegantin tunnelman.”

Karin Liljan lifestylekauppa on siirtynyt Savonlinnan keskustasta työpajan yhteyteen Kulennoisiin Lahdenkylälle perheen vanhan ja tunnelmallisen hirsihuvilan naapuriin Pihlajaveden rannalle.

karinlilja.fi

Luksusta matkan varrella

Hanhi, hieno lähiherkkumme!

Grillattua hanhenmaksaa, hanhipateita, hanhen rintafileitä… Kuulostaa huippu­ ravintoloiden aterioilta! Kyllä vain, niitähän ne ovatkin! Hanhia kasvatetaan eettisesti Hauhalan Hanhifarmilla Anttolassa ja sieltä ovat lähtöisin monet laadukkaat hanhenlihatuotteet.

Jos Hanhifarmin isäntäparin, Virpi ja Antti Rantalaisen, perheen oma ikihitti ovat hanhen rintafileet balsamico-kastikkeessa, niitä kannattaa muidenkin kokeilla.

Virpi ja Antti Rantalainen aloittivat hanhien kasvatuksen parikymmentä vuotta sitten. Idea löytyi Itävallan-matkalta muutama vuosi aiemmin. ”Hanhi on onneksi vastustuskykyinen tauteja vastaan ja helppohoitoinen.

Lukumäärä kuitenkin aiheuttaa paljon työtä.

Päivittäisiin töihin kuuluu ruokinta- ja juottolaitteiden puhdistus ja täyttö, sisällä olevien hanhien kuivitus ja kaikkien hanhien tarkastuskierros. Kesällä ja syksyllä tarkkaillaan, ovatko petoeläimet vierailleet hanhitarhoissa.

Koirien tutkapannasta näemme, miten ne ovat liikkuneet ja haukkuneet yön aikana.

Asiat ovat hyvin, jos koirat ovat makoilleet tarkkailuasemissa”, kertoo Virpi.

MINKÄLAINEN LÄMMIN KESÄ ON HANHIEN KANNALTA? ”Hanhella on paksu untuvakerros, joka suojaa sitä niin kylmältä kuin kuumalta.

Varjopaikat ulkotarhoissa ovat lämpimällä kysyttyjä. Juomavettä kuluu, ja toisinaan hanhet innostuvat nokkimaan vesiletkuja.

Kun letkuun on saatu reikä, suihkulähde­ nautinto on valmis! Pellolta siintävä sateenkaari paljastaa meille ryhmä rämän tekoset, ja letkut on korjattava, ennen kuin kaivo on tyhjä. Sadonkorjuu eli teurastusaika aloitetaan syyskuun puolivälissä ja se jatkuu joulukuulle saakka.”

Hanhituotteiden valikoima vaihtelee myymälöissä, parhaimmillaan se on loppuvuodesta. Hauhalan omilta sivuilta löydät hanhituotteita myyvät liikkeet koko maasta.

hanhifarmi.fi

Kallioniemessä paistoi aina aurinko

HANHEN RINTAFILEET BALSAMICOKASTIKKEESSA hanhen rintafile 2 valkosipulin kynttä 1 mieto chilipaprikaviipale 2 rkl balsamico-etikkaa 2-3 rkl hunajaa 3 rkl ketsuppia suolaa pippuria Poista hanhen rintafileistä nahka ja mahdolliset kalvot ja ripottele pintaan suolaa.

Kypsennä 80–100 asteisessa uunissa, kunnes sisälämpötila on 54 astetta. Jätä fileet hetkeksi folion alle vetäytymään.

Leikkaa nahka ohuiksi siivuiksi. Laita nahkapalat pannulle ja ruskista miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita. Valuta nahkasiivut, laita talouspaperin päälle ja suolaa. Ota hanhenrasva talteen.

Kastike: Käristä hanhenrasvassa (2 rkl) hetki valkosipuliviipaleita (2 kynttä) ja chilipaprikaviipaleita (1 mieto). Lisää joukkoon balsamicoetikkaa (2 rkl), hunajaa (2-3 rkl), ketsuppia (3 rkl) ja vettä (3 rkl – tarpeen mukaan). Mausta suolalla ja pippurilla.

Leikkaa kypsä rintafile poikkisyin siivuiksi ja ripottele rapeita nahkachipsejä päälle.

Hanhen lisäkkeeksi sopivat vaikkapa rosmariinilla maustetut uuniperunat, joille valellaan perinteisen öljyn sijasta hanhen rasvaa!

Ristiinassa, lähellä Astuvansalmea, sijaitsevalla Kallioniemen huvilalla on pitkä ja kiinnostava historia. Se on valmistunut vuonna 1894 ja se palveli vuosia kielentutkija Emil Nestor Setälän ja kirjailija Helmi Krohnin perheen huvilana.

Kallioniemen lomatunnelmista 1900-luvun alussa voi nauttia niin Helmi Krohnin kirjeissä (Helmi, Helmi Krohnin kirjeitä läheisilleen 1884-1936, SKS) kuin hänen tyttärensä Salme Setälän kesämuistelmissa. ”Kesätuuli liehutti palmikkopäitä ja aurinko paistoi ruskettuneille käsivarsille, paljaille säärille ja haalistuneille pumpuli­ mekoille...”

Yhteisiä huviretkiä tehtiin Yöveden rannoille. (Kalliopiirrokset tosin löydettiin vasta paljon myöhemmin, joten niitä ei vielä käyty ihmettelemässä.) ”Eväskorit pakattiin vehnäsineen ja piparkakkuineen, iso kuparinen kahvi­ kaisa kiikutettiin veneen kokkaan ja kahdella veneellä soudettiin Someen­ hiekalle… Siellä sitten rantahiekalla kivihellalla keitettiin kahvit, pöytä katettiin humisevien ikihonkien juurelle ja lapset uivat ja kahlasivat kirkkaassa hiekkapohjaisessa vedessä…” (Salme Setälä, Kallioniemi, Isänmaa, 1945) Salme Setälä, tuleva arkkitehti, selvittää myös, miten Kallioniemi oli sisustettu ja miltä hieno puutarha näytti Setälän ja Krohnin aikaan. Tytöillä oli huoneensa Kallioniemen yläkerrassa, ja sen oveen oli neljällätoista kielellä tekstattu Neitosten huone. Salme suunnitteli kolmetoistavuotiaana tyttöjen huoneen kalustuksen ja paikallinen taitaja Kalle Paasonen valmisti ne.

ravintolakallioniemi.fi

LAITURI LLA • 2019

59

Tilaa maksuton Laiturilla-uutiskirje osoitteessa laiturilla.fi/tilaa-uutiskirje Saat noin kerran kuukaudessa kesäaikaan ilmestyvän uutiskirjeen sähköpostiisi.

laiturilla.fi

#LAITURILLA Etelä-Savo kestävän vapaa-ajan asumisen ykkösalueeksi 2017-2019

Savonlinnan Hankekehitys Oy