3. Perennat Perennatyypit, kasvupaikan valinta, istutus, syysistutus, lannoitus, jakaminen, perennojen erityisvaatimuksia, talvisuojaus

paa. Ensimmäisen latvonnan voi tehdä siinä vaiheessa, kun taimi on juurtunut kunnolla ja lähtenyt hyvään kasvuun. Sivuversojen kasvettua, latvat voidaan taas katkaista. Latvontaa voi jatkaa pitkin kesää niin kasvit kasvavat tuuheina ja kukinta pysyy runsaana. Leikatut pistokkaat kannattaa juurruttaa uusiksi taimiksi.

Taimien karaisu

Taimien annetaan kasvaa riittävän suuriksi ja vahvajuurisiksi ennen istutusta lopullisille kasvupaikoilleen. Taimien ollessa riittävän isoja ja kevään edetessä siihen pisteeseen, että hallanvaara on ohi, on aika aloittaa taimien karaisu. Karaisulla totutellaan pienet taimet sopeutumaan lämpötilojen vaihteluun. Karaisu on tehtävä vähitellen. Taimia pidetään suojaisessa paikassa ensin lyhyen aikaa ja aikaa pidennetään hiljalleen ja lopulta taimet jätetään suojattuna ulos myös yöksi. Jos luvassa on hallayö, kannattaa taimet nostaa yöksi sisälle.

3. Perennat

Perennatyypit

Perennoja myydään joko astiataimina, kennotaimina tai avojuurisina taimina. Kennotaimet toimitetaan esikasvatettuina paakkutaimina muovisissa pakkausrasioissa. Kennotaimien jatkokasvatukseen sopivat samat ohjeet kuin esikasvatettaville taimille. Loppukeväällä säiden salliessa kennotaimet voi istuttaa suoraan lopullisille kasvupaikoille. Avojuuriset taimet toimitetaan turpeeseen tms. materiaaliin pakattuina ilman ruukkua ja multaa. Ne toimitetaan lepotilaisina, ja taimissa on juurien lisäksi vain hyvin vähän tai ei ollenkaan uutta kasvua näkyvissä. Avojuuriset taimet istutetaan mahdollisimman pian. Taimia ei saa koskaan jättää pakkaseen eikä niitä pidä poistaa pakkauksestaan ennen istutusta. Jos avojuurisen perennan istutus siirtyy pidemmälle kuin muutamaan päivään, taimet voi istuttaa tilapäisesti ruukkuihin. Taimille on kuitenkin parempi, että ne istutetaan suoraan maahan lopullisille kasvupaikoille ja että ne saavat herätä kasvuun luonnollisessa tahdissaan ulkoilmassa.

Kasvupaikan valinta

Perennapenkin kasvien valinnan lähtökohtana on oikeanlaisten kasvuolosuhteiden huomioiminen. Aurinkoisen paikan perenna ei pääse oikeuksiinsa varjossa, eikä kosteaa kasvualustaa vaativa kasvi tule selviämään kuivassa ja läpäisevässä maassa. Kasvien istuttaminen oikeille paikoille auttaa perennoja kasvamaan elinvoimaisiksi, vastustuskykyisiksi ja selviämään paremmin talven yli. Usein ratkaisevin tekijä kasvupaikkaa valittaessa on valo-olosuhteet. Valtaosa perennoista viihtyy tavallisessa vettä läpäisevässä puutarhamaassa. Yleisesti ottaen kasvit sietävät paremmin hetkittäistä kuivuutta kuin jatkuvaa märkyyttä. Siksi perennoille on edullista istuttaa ne joko loivasti viettävään rinteeseen tai kohopenkkiin, jossa talvimärkyys ei pääse vaivaamaan. Ilmava ja syvämultainen kasvualusta on useimpien perennojen mieleen. Kasvualustan läpäisevyyttä voidaan lisätä sekoittamalla multaan hiekkaa, soraa tai perliittiä.

Istutus

Istutusvaiheessa astiataimet kastellaan hyvin ja ruukut poistetaan juuripaakun ympäriltä. Jos juuret ovat kietoutuneet tiukasti juuripaakun ympärille, voidaan juuripaakkua varovasti hajottaa ja juuria avata ennen istutusta. Avojuuriset taimet säilytetään mahdollisimman viileässä ja varjoisassa paikassa istutushetkeen saakka. Ennen istutusta avojuurisia taimia kannattaa liottaa haaleassa vedessä muutaman tunnin ajan. Astiataimet istutetaan entiseen syvyyteen, ellei erikseen mainita. Avojuuriset taimet istutetaan niin, että koko juuristo jää maanpinnan alapuolella ja kasvupisteen päälle tulee muutama sentti multaa. Yleisin virhe avojuuristen istuttamisessa on, että ne istutetaan liian syvään. Jos uutta kasvua on jo näkyvissä, kasvusto saa jäädä mullan pinnan yläpuolelle. Istutussyvyydessä tulee huomioida mullan tiivistyminen kastelun jälkeen. Multa juurten ympäriltä tiivistetään ja taimet kastellaan perusteellisesti. Kastelua jatketaan säiden mukaan ja riittävästä kosteudesta huolehditaan vähintään istutusvuoden ajan. Taimia kasteltaessa on parempi kastella kerralla riittävästi, jotta kasvualusta kostuu syvältä ja kasvien juuret hakeutuvat kosteuden perässä syvälle maahan. Pieni määrä vettä kerralla kastelee vain pintamullan eikä juurilla ole syytä hakeutua kosteuden perässä syvemmälle. Istutettuja taimia voidaan tarvittaessa varjostaa varjostuskankailla. Taimien istutusväli vaihtelee noin kymmenestä senttimetristä jopa metriin. Pienimmille ja hyvin hidaskasvuisille perennoille istutusväliksi riittää 10–20 cm. Maanpeiteperennoille ja keskikokoisille kasveille istutusväliksi jätetään 30–40 cm ja suurikokoisille perennoille n. 70 cm. Erittäin kookkaita ja reheväkasvuisia perennoita istutetaan neliölle 1–3 kappaletta ja istutusväliksi voidaan jättää jopa 1 m. Tiheillä istutusväleillä saadaan nopeasti aikaan näyttävä ja peittävä istutus. Oikeat istutusetäisyydet tarkistetaan lajikohtaisesti.

Syysistutus

Syksy on hyvää istutusaikaa perennoille. Maassa on runsaasti kosteutta ja taimet juurtuvat hyvin. Perennoja voidaan istuttaa niin kauan kuin maa on sulana. Aroille perennoille suositellaan kevätistutusta, jolloin ne ehtivät juurtua riittävästi kasvukauden aikana selviytyäkseen talvesta. Myös avojuurisille taimille kannattaa varata joitakin viikkoja aikaa ennen maan jäätymistä

riittävän juurtumisen varmistamiseksi. Syksyllä istutettavien taimia ei tarvitse lannoittaa. Kasvaville puuvartisille voidaan antaa syyslannoitetta alkusyksystä, mutta sekään ei yleensä ole tarpeellista. Liiallinen typpilannoitus syksyllä heikentää kasvien talvenkestävyyttä. Siksi esim. komposti kannattaa lisätä kasvien juurille vasta kun maa on jäätynyt ja kasvit menneet talvilepoon. Syksyllä istutetut kasvit ovat keväällä valmiina kasvuun ja ne käyttävät kevätkosteuden hyödykseen. Routa voi nostaa taimia talven aikana, joten multa syksyllä istutettujen taimien ympäriltä tiivistetään keväällä ja tarvittaessa uutta multaa lisätään juurien suojaksi.

Lannoitus

Perennojen lannoitustarve vaihtelee suuresti lajikohtaisesti. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että reheväkasvuiset ja runsaskukkaiset, pitkälle jalostetut perennat vaativat enemmän lannoitusta kuin maatiais- ja luonnonperennat. Myös hyvin kuivissa paikoissa viihtyvät ns. kivikkoperennat ovat yleensä vaatimattomia ja niiden lannoitustarve on vähäinen. Liika typpilannoitus myös rehevöittää kasvustoa kukinnan kustannuksella. Istutusvaiheessa liian voimakas lannoitus voi haitata taimien juurtumista. Perennojen kevätlannoitukseen voidaan käyttää esim. pintamultaan sekoitettavaa kananlantaa tai muita hidasliukoisia lannoitteita. Lannoiterakeita käytettäessä vältetään rakeiden joutuminen kasvien lehdille ja lehtihankoihin. Kompostimulta on hyvää lannoitetta, hyvin maatuneessa lantakompostissa on monia kasvien tarvitsemia ravintoaineita. Perennoille voidaan myös antaa kesälannoituksena kasteluveden mukana neste- tai jauhemaisia yleislannoitteita. Kastelulannoitteiden sisältämät ravinteet ovat nopeasti kasvien käytettävissä. Typpipitoinen lannoitus lopetetaan viimeistään elokuun alussa, ja siirrytään vähätyppiseen syysravinteeseen. Syysravinteen sisältämät kalium ja fosfori edistävät silmujen syntymistä varmistaen seuraavan vuoden kukintaa, sekä suojaavat kasvia talvilevon aikana. Lannoitekävyt keväällä laitettuina ovat erittäin hyvä tapa varmistaa kasveille koko kasvukauden peruslannoiteet, oikeaan aikaan liukenvat kevät-, kesä- ja syyslannoite on samassa kävyssä yhdessä. Samoin yleisimmät kasvien tarvimat hivenravinteet.

Jakaminen

Kasvuston ränsistyminen ja kukinnan heikkeneminen ovat yleensä merkkejä tarpeesta jakaa perennat. Jakaminen kannattaa suorittaa aikaisin keväällä tai syksyllä kasvukauden päätyttyä siten, että keväällä kukkivat perennat jaetaan syksyllä ja syyskukkijoiden kasvustot keväällä. Keskikesällä kukkivien perennojen kasvustot jaetaan joko aikaisin keväällä tai syksyllä. Perennoja jaettaessa kasvustot kannattaa nostaa ylös mahdollisimman suurina paakkuina, jotka jaetaan pienempiin osiin terävällä lapiolla, kirveellä tai käsin. Jokaiseen jakopalaan tulee jäädä sekä juuristoa että versoja. Juurakoita jaettaessa on huomioitava, että jokaiseen uuteen alkuun jää silmuja. Jaetut perennat puhdistetaan mahdollisista

Perennojen erityisvaatimuksia

Osa perennoista vaatii menestyäkseen erityisiä huomioita kasvupaikan tai kasvualustan suhteen. Vaatimuksena voi olla esim. hapan tai kalkkipitoinen maa. Joillakin perennoilla liiallinen typpilannoitus saattaa heikentää kukintaa. Kasvurauha voi olla myös tärkeä kukinnan kannalta. Osa muuten kestävistä perennoista ei siedä kuivuutta, ja niitä onkin kasteltava pitkinä poutajaksoina. Istutus liian syvään voi hidastaa ja vähentää kukintaa. Joillakin perennoilla toipuminen jakamisesta ja uudelleenistutuksesta voi kestää jonkin aikaa. Osa kasveista kasvattaa hyvin pitkän juuriston, jolloin ne kannattaa istuttaa riittävän etäälle rakennusten perustuksista ja salaojista.

Talvisuojaus

Suuri osa perennoista talvehtii ilman talvisuojausta. Monet arat perennalajit ja -lajikkeet menestyvät Suomessa, jos niille valitaan suojainen kasvupaikka. Suojaisa kasvupaikka voi olla esim. rakennuksen seinusta, suuren kiven läheisyys tai perennaryhmä. Arkojen kasvien talvehtimista edistetään suojaamalla kasvustot talveksi havuilla, kuivilla lehdillä tai talvisuojaturpeella. Lumi on paras suoja talven kylmyyttä ja tuulia vastaan, ja lunta voi lapioida arkojen perennojen päälle. Arat perennat on hyvä istuttaa kasvukauden alussa, jolloin ne ehtivät kasvattaa hyvän juuriston kesän aikana. Myös istuttaminen kohopenkkiin edistää arkojen kasvien selviämistä talvesta, sillä talvimärkyys ei vaivaa kohopenkkiin istutettuja taimia. Perennojen kasvustot voi jättää syksyllä lakastumaan paikoilleen. Kasvuston ylle lakastuvat lehdet suojaavat talvehtivia kasvupisteitä. Kukkavarsien ja lehtien poistaminen on tarpeellista vain, jos kasveissa on ollut kasvukauden aikana kasvitauteja.

4. Marjakasvit

Kasvupaikan valinta

Monista luonnonmarjoista on jalostettu kantoja, jotka ovat satoisia ja soveltuvat paremmin kotipuutarhoihin. Useimmat marjakasvit viihtyvät puutarhassa parhaiten luontaisten kasvupaikkojensa kaltaisilla kasvualustoilla, joita ovat humuksella parannetut hiekka- ja moreenimaat. Uusia taimia istutettaessa on syytä välttää saman kasvin istuttamista paikalle, jossa on aiemmin viljelty ko. kasvia. Näin vältytään ilmiöltä, jota kutsutaan maan väsymiseksi. Maan väsymisessä tuholaiset yleistyvät, rikkakasvit runsastuvat ja ravinnetasapaino maassa järkkyy. Maan väsyminen estetään viljelykierrolla.

Kasvualustan valmistelu

Useimmat marjakasvit viihtyvät maassa, jonka pH vaihtelee välillä 6–6,8. Kasvualusta puhdistetaan ennen istutusta huolellisesti monivuotisista rikkakasveista.