4. Marjakasvit

Useimmille marjakasveille on eduksi istuttaa taimet kohopenkkiin. Kohopenkin etuja ovat maan nopea lämpeneminen ja talvimärkyyden välttäminen. Istutuksen jälkeen taimien kastelusta huolehditaan varsinkin ensimmäisen kesän ajan.

Mansikka

Mansikat viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla maassa, jossa ei ole vaaraa seisovasta vedestä. Liian tuulinen paikka vaikeuttaa pölyttäjien työtä. Mansikan juuret eivät kestä kilpailua suurten kasvien juurien kanssa, joten isojen puiden läheisyyttä on syytä välttää. Mansikat viihtyvät parhaiten kevyessä ja lämpimässä, multavassa ja kosteutta pidättävässä maassa. Ennen istutusta mansikkapenkki peruslannoitetaan, esim. vähätyppinen marjaravinne sopii hyvin. Mansikan istutuksessa tärkeä on taimen oikeaoppinen istutus. Lehtiruusuke, josta uudet lehdet kasvavat, täytyy jättää maan pinnan tasalle. Lehtiruusukkeen jääminen maan pinnan alapuolelle saattaa aiheuttaa taimen kuolemisen. Lehtiruusuke ei kuitenkaan saa jäädä liian pintaankaan, jolloin taimi heiluu eikä juurru kunnolla. Sadonkorjuun jälkeen taimien tulee saada olla rauhassa esim. rönsyjen poistamiselta. Uudet kukka-aiheet muodostuvat heti sadonmuodostuksen jälkeen ja taimien häirintä rönsyjen poistolla ja kitkemisellä saattaa laukaista kasvin uuteen kasvuun, mikä ei ole tarkoitus.

Amppelimansikka

Amppelimansikat ovat jatkuvasatoisia lajikkeita, jotka kasvattavat pitkiä rönsyjä ja soveltuvat siten hyvin amppeleissa tai ruukuissa kasvatettaviksi. Amppelimansikat istutetaan em. tavalla ja lannoitukseen soveltuu hyvin marjaravinne tai lannoitekävyt. Mansikkaan muodostuvat pitkät rönsyt parantavat kasvin koristearvoa, mutta saattvat heikentää sadonmuodostusta. Rönsyistä voidaan istuttaa uusia taimia, osa voidaan jättää kasviin ja osa poistaa. Amppelimansikat voidaan talvettaa pakkasettomassa paikassa (+0–2 °C). Taimet voi myös istuttaa syksyllä maahan, kuitenkin riittävän ajoissa niin, että taimet ehtivät juurtua ja siten selviävät talvesta. Keväällä taimet vaihdetaan uuteen, ravinteikkaaseen multaan. Lannoitus aloitetaan, kun kasviin alkaa muodostua kukkia ja raakileita.

Pensasmustikka

Pensasmustikka poikkeaa muista marjakasveista vaatimuksellaan happamasta kasvualustasta. Kasvualustan tulee olla metsämaan kaltainen eli ilmava ja kuohkea. Pensasmustikat ovat hyvin pitkäikäisiä ja oikealle paikalle istutettuna ja oikein hoidettuna pensaat tuottavat satoa kymmeniä vuosia. Kasvupaikkana tulee olla aurinkoinen ja lämmin, kovilta tuulilta suojattu paikka. Kasvualusta sekoitetaan happamasta havu-rodomullasta, kalkitsemattomasta turpeesta ja mahdollisuuksien mukaan havumetsän metsänpohjasta, jossa saa olla oksia ja neulasia, sillä mustikka pitää läpäisevästä maasta. Havupuun kuori-

kate sopii hyvin mustikoille hapattavan vaikutuksensa ansiosta. Mustikat viihtyvät kohopenkissä ja maa peruslannoitetaan joko marjaravinteella tai havu-rodolannoitteella. Taimiväliksi jätetään noin metri. Mustikka tuottaa parhaan sadon ristipölytyksellä eli vähintään kahden eri lajikkeen istutus samaan penkkiin on suositeltavaa. Mustikan leikkaustarve on vähäinen, keväisin poistetaan mustuneet oksankärjet terveeseen kohtaan saakka. Myös vahingoittuneet tai kuolleet oksat poistetaan, samoin maata pitkin kasvavat oksat. Vuosien kuluessa vanhimpia oksia voidaan poistaa, jos pensas kasvaa liian tiheäksi.

Vadelma

Vadelman ihanteellisin kasvupaikka on aurinkoinen ja lämmin, kovimmilta tuulilta suojattu alue. Kasvualustaksi sopii tavallinen multava, läpäisevä puutarhamaa. Vadelman taimet istutetaan mielellään kohopenkkeihin suoriin riveihin noin 2–3 cm aiempaa syvempään. Useimmat vadelmalajikkeet tarvitsevat tuen pysyäkseen pystyssä. Vadelman marjat muodostuvat toisen vuoden versoihin. Vadelman marjoja tuottaneet oksat voidaan poistaa heti sadonkorjuun jälkeen. Sopivan ilmavassa kasvustossa esiintyy harvoin kasvitauteja. Versot katkaistaan aina maanpinnan tasalta, muuten kasvustoon muodostuu vuosi vuodelta korkeampia tappeja. Kuolleet versot voidaan poistaa myös seuraavana keväänä. Kesän mittaan vadelmapenkistä poistetaan rivin ulkopuolelle kasvaneet versot, minkä ansiosta kasvusto pysyy ilmavana. Liian korkeiksi kasvaneet versot voidaan lyhentää sopivalle korkeudelle. Kuivina kesinä kasvustoa on hyvä kastella varsinkin raakilevaiheessa, jotta sadosta saadaan mahdollisimman hyvä. Marjaravinne sopii myös vadelman lannoittamiseen.

Tyrni

Tyrni on kasvupaikassaan valon suhteen ehdoton. Mitkään muut kasvit eivät saa varjostaa tyrnin taimia. Tyrni ei varjostuksen lisäksi saa kärsiä kuivuudesta ensimmäisinä vuosina, ja multava peltomaa onkin paras kasvualusta. Tyrni on yksineuvoinen, joten sadon saamiseksi täytyy istuttaa sekä hede- (poika) että emitaimia (tyttö). Kotipuutarhassa taimien suhde on yksi hedetaimi 1–4 emitaimea kohti. Taimiväliksi suositellaan 2–3 metriä ja taimet istutetaan entiseen syvyyteen tai muutaman sentin syvempään. Ensimmäisinä vuosina on tärkeää, etteivät taimet joudu kilpailemaan vedestä muiden kasvien kanssa. Taimien ympäristö pidetään aluksi mulloksella tai maa peitetään mustalla muovilla tai kuorikatteella. Happaman kuorikatteen vaikutusta voidaan neutraloida kalkituksella. Tyrni tuottaa itse tarvitsemansa typen typpeä sitovalla juuristollaan. Lannoitus tavallisella typpipitoisella lannoitteella voi koitua taimien kohtaloksi. Kasvualusta peruslannoitetaan ennen istutusta marjaravinteella ja vuosittaiseen ylläpitolannoitukseen sopii syysravinne, jossa ei ole lainkaan typpeä. Kalkitus on välttämätöntä typpeä sitovien bakteerien kasvun kannalta ja tyrnille sopiva kasvualustan pH on välillä 6–7. Hyvässä kasvussa oleva taimi selviää sekä kuivassa että kosteassa paikassa. Erittäin kuivina kesinä marjat voivat tippua raakilevaiheessa ilman lisäkastelua. Tyrniä leikataan hyvin maltillisesti, liian voimakas leikkaus voi aiheuttaa talvi-